Euroopan unionissa jäsenvaltiot voivat vahvistaa vapaasti rahapelialan politiikkansa tavoitteet ja tarvittaessa määritellä jäsenvaltion tavoitteleman suojan tason.

Suomessa rahapelien tuotoilla tuetaan mm. taidetta, tiedettä ja erilaisia tutkimusprojekteja sekä edistetään sosiaalityötä ja tuetaan hevoskasvatusta. Tarkasteltaessa peliyhtiöiden tuottojen käyttöä olisi syytä myös tarkastella sitä, keneltä rahat tulevat. Valtaosa suomalaisten rahapelikulutuksesta tulee tutkimuksen (Salonen ym. 2017) mukaan viikoittain pelaavilta ja ongelmapelaajilta. Suomessa rahapelejä yksinoikeudella järjestävän Veikkaus Oy:n arvion mukaan Suomi sijoittuu pelihaitoissa eurooppalaisen keskitason yläpuolelle. Yli 60 % suomalaisesta tarjonnasta johtuvista pelihaitoista aiheutuu pääosin raha-automaattipelaamisesta. Erityisesti pienempituloiset kuluttavat enemmän rahaa pelaamiseen nettotuloihinsa nähden kuin suurempituloiset. Heikko terveydentila ja runsas päihteiden käyttö liittyivät myös suurempaan rahapelikulutukseen. Kärjistäen voidaan todeta, että rahapelaaminen on tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille.

Nykyisellään rahapeliautomaatit on Suomessa sijoitettu usein kauppojen kassojen läheisyyteen tai muuhun tilaan, missä valvonta ei käytännössä toimi. Tällöin myös peliongelmista kärsivät henkilöt altistuvat suoraan rahapelaamiselle. Rahapeliautomaattien sijoittaminen erilliseen valvottuun tilaan olisi merkittävä osaratkaisu rahapeleistä johtuvien kokonaishaittojen vähentämisessä. Audiovisuaalisten mediapalvelujen direktiiviä uudistetaan parhaillaan. Myös rahapelien mainontaa ollaan sisällyttämässä direktiiviin. Olisi tarpeellista määritellä, kuuluuko rahapeliautomaattien sijoittelu rahapelien mainontaan.

Katsooko komissio, että rahapeliautomaattien sijoittelu on osa rahapelien mainontaa? Aikooko komissio selvittää, minkälaisia sosiaalisia ja taloudellisia haittoja nimenomaan rahapeliautomaatit aiheuttavat kansalaisille EU:n laajuisesti ja miten haittoja voitaisiin vähentää?