Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta ja erityisesti 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0059.

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 ja 9. huhtikuuta 2015 annetut EU:n paikalliset julkilausumat Itai Dzamaran sieppauksesta,

–   ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan EU:n puolesta 19. helmikuuta 2014 antaman julkilausuman EU:n ja Zimbabwen suhteiden uudelleentarkastelusta,

–   ottaa huomioon 17. helmikuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/98/YUTP

EUVL L 50, 20.2.2014, s. 20.

–   ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston edustajan 18. tammikuuta 2013 antaman julkilausuman ihmisoikeuksien puolustajia vastaan vaalien kynnyksellä tehdyistä iskuista,

–   ottaa huomioon poliittisen kokonaissopimuksen (GPA), jonka kolme tärkeintä puoluetta ZANU PF, MDC-T ja MDC allekirjoittivat vuonna 2008,

–   ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2012 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät Zimbabwesta ja 27. helmikuuta 2012 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2012/124/YUTP

EUVL L 54, 28.2.2012, s. 20.

–   ottaa huomioon 27. kesäkuuta 1981 hyväksytyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,

–   ottaa huomioon Zimbabwen perustuslain,

–   ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A. ottaa huomioon, että viiden tunnistamattoman aseistautuneen miehen kerrotaan siepanneen huomattavan zimbabwelaisen ihmisoikeusaktivistin, Occupy Africa Unity Square -liikkeen johtajan ja presidentti Mugaben vastustajan Itai Dzamaran 9. maaliskuuta 2015 Hararen esikaupungissa; ottaa huomioon, että hänen olinpaikastaan ei ole tietoa ja hänen turvallisuutensa ja hänen oikeuksiensa suojelu herättävät vakavaa huolta;

B.  ottaa huomioon, että sieppausta edeltävinä kuukausina Itai Dzamara oli johtanut rauhanomaisia mielenosoituksia Zimbabwen poliittisen ja taloudellisen tilanteen heikkenemisen vuoksi; ottaa huomioon, että kaksi päivää aiemmin Itai Dzamara piti puheen Movement for Democratic Change – Tsvangirai (MDC-T) -oppositiopuolueen järjestämässä poliittisessa kokoontumisessa, jossa hän kehotti joukkomielenosoituksiin maan pahenevaa sortoa ja heikkenevää taloudellista tilannetta vastaan, pyysi presidentti Mugabea eroamaan ja vaati vaalijärjestelmän uudistuksia;

C. ottaa huomioon, että tähän mennessä hallitus on vaiennut Itai Dzamaran katoamisesta, mikä on herättänyt julkisuudessa epäilyksen siitä, että valtio saattaisi olla vastuussa asiasta; toteaa, että valtaa pitävä ZANU-PF-puolue kieltää hänen tahdonvastaisen katoamisensa ja väittää sitä oppositiopuolueiden lavastamaksi teoksi;

D. ottaa huomioon, että 13. maalikuuta 2015 annetussa korkeimman oikeuden tuomiossa määrättiin Zimbabwen viranomaiset aloittamaan Itai Dzamaran etsintä ja raportoimaan edistymisestä tuomioistuimelle joka toinen viikko, kunnes hänen olinpaikkansa on määritetty; ottaa huomioon, että viranomaiset, jotka ovat vastuussa toimien toteuttamisesta tuomioistuimen määräyksen perusteella, ovat jättäneet sen huomiotta, eivätkä valtion viranomaiset ole vielä noudattaneet päätöstä;

E.  ottaa huomioon, että valtaa pitävän ZANU-PF-puolueen kannattajat ja virkapukuiset poliisit olivat hyökänneet useita kertoja Itai Dzamaran kimppuun; ottaa huomioon, että marraskuussa 2014 noin 20 virkapukuista poliisia pani Itai Dzamaran käsirautoihin ja hakkasi hänet tajuttomaksi ja hyökkäsi myös hänen lakimiehensä Kennedy Masiyen kimppuun;

F.  ottaa huomioon, että Hararessa pidätettiin 11 ihmistä 27. huhtikuuta 2015 sen jälkeen, kun he olivat ottaneet osaa kulkueeseen kadonneen Itai Dzamaran tueksi; ottaa huomioon, että aktivistit olivat pidätettyinä kuusi tuntia;

G. ottaa huomioon, että Itai Dzamaran katoamisen jälkeen hänen vaimonsa Sheffra Dzamara pyysi Hararen korkeinta oikeutta pakottamaan poliisin ja keskustiedustelupalvelun etsimään miestään; ottaa huomioon, että kuulemisen aikana poliisi ja keskustiedustelupalvelu kiistivät tietävänsä Itai Dzamaran olinpaikan; ottaa huomioon, että Sheffra Dzamara kertoi huhtikuun alussa, että tunnistamattomat miehet valvoivat häntä jatkuvasti ja että hän pelkäsi henkensä puolesta;

H. katsoo, että Zimbabwen nykyinen ihmisoikeus- ja demokratiatilanne heikkenee ja Zimbabwessa raportoidaan jatkuvasti ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten häirinnästä ja heihin kohdistuvista ihmisoikeusrikkomuksista;

I.   toteaa, että poliisi käyttää usein väärin olemassa olevia lakeja, kuten lakia yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä lakia tietojen saatavuudesta ja yksityisyyden suojasta, kieltääkseen lailliset julkiset kokoukset ja kokoontumiset;

J.   katsoo, että kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapaus kuuluvat olennaisesti demokratiaan;

K. ottaa huomioon, että helmikuussa 2015 EU aloitti uudelleen apunsa Zimbabwelle 234 miljoonan euron maaohjelmalla, jolla pyritään auttamaan Zimbabwea kehittymään demokraattisemmaksi ja vauraammaksi maaksi, ja Eurooppa-neuvosto on puolestaan päättänyt poistaa joitakin Zimbabwelle asetettuja pakotteita; ottaa huomioon, että vain presidentti Robert Mugaben, hänen vaimonsa ja erään puolustusalan yrityksen varat ovat edelleen jäädytettyinä ja heihin sovelletaan matkustuskieltoa; ottaa huomioon, että EU:n asevientikielto on myös edelleen voimassa;

L.  ottaa huomioon, että 16. maaliskuuta 2013 pidetyssä kansanäänestyksessä hyväksyttiin uusi perustuslaki, jonka tavoitteeksi ilmoitettiin politiikan puhdistaminen, mutta käytännössä edistys on hidasta ja ihmisoikeustilanne on edelleen haavoittuva;

1.  tuomitsee voimakkaasti ihmisoikeuksien puolustajan Itai Dzamaran tahdonvastaisen katoamisen ja kehottaa vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta;

2.  kehottaa Zimbabwen hallitusta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet Itai Dzamaran löytämiseksi ja saattamaan kaikki asiasta vastuussa olevat oikeuden eteen; pyytää hallitusta noudattamaan täysimääräisesti korkeimman oikeuden määräystä, jossa se määrätään etsimään Itai Dzamaraa;

3.  pyytää Zimbabwen viranomaisia varmistamaan hänen vaimonsa ja perheensä sekä hänen kollegoidensa ja tukijoidensa turvallisuuden;

4.  on erittäin huolissaan poliittisen väkivallan lisääntymistä ja poliittisen opposition häirintää koskevista ihmisoikeusjärjestöjen raporteista sekä vakavista rajoituksista ja pelottelusta, joita kohdistetaan ihmisoikeuksien puolustajiin, jotka joutuvat usein poliisin pahoinpitelemiksi ja väärin perustein pidätetyiksi; pitää valitettavana, että viime vaaleista lähtien ja sen jälkeen, kun uusi perustuslaki hyväksyttiin vuonna 2013, on saavutettu vain vähän edistystä oikeusvaltion ja erityisesti ihmisoikeusympäristön uudistamisen suhteen;

5.  vaatii Zimbabwen viranomaisia tutkimaan väitteet poliisien ja valtion virkamiesten liiallisesta voimankäytöstä ja muista ihmisoikeusrikkomuksista ja saattamaan heidät vastuuseen niistä;

6.  muistuttaa, että Zimbabwen hallitus on kaiken kaikkiaan vastuussa kaikkien kansalaistensa turvallisuuden varmistamisesta; kehottaa Zimbabwen viranomaisia panemaan täytäntöön ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen määräykset, Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ja alueelliset ihmisoikeusvälineet, jotka Zimbabwe on ratifioinut;

7.  muistuttaa, että poliittisen kokonaissopimuksen nojalla Zimbabwe on sitoutunut varmistamaan, että sekä sen lainsäädäntö että sen menettelyt ja käytännöt ovat kansainvälisten ihmisoikeusperiaatteiden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia, kokoontumis-, yhdentymis- ja ilmaisunvapaus mukaan luettuina;

8.  antaa tunnustusta Zimbabwen ihmisoikeuskomitean perustamisesta, mutta on huolissaan siitä, ettei komitealle ole annettu merkittäviä valmiuksia itsenäiseen toimintaan ja maan kiireellisiä ihmisoikeuskysymyksiä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

9.  kehottaa siksi kansainvälistä yhteisöä, erityisesti Eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä (SADC), yhteiseen toimintaan; katsoo, että tällä alueellisella organisaatiolla on merkittävä rooli poliittisen kokonaissopimuksen takaajana, mukaan luettuna sopimuksen ja etenkin sen 13 artiklan täytäntöönpano, jotta voidaan varmistaa, että poliisi ja muut turvallisuusjoukot eivät toimi puolueellisesti;

10. kehottaa Zimbabwen hallitusta ja presidentti Mugabea noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan ja niiden kansainvälisten sopimusten määräyksiä, jotka Zimbabwe on allekirjoittanut ja joissa taataan oikeusvaltion kunnioittaminen sekä kansalais- ja poliittisten oikeuksien täyttäminen;

11. pyytää EU:ta tehostamaan ihmisoikeuksia koskevaa poliittista vuoropuheluaan Cotonoun sopimuksen 8 artiklan perusteella ja etenkin kannustamaan Zimbabwen hallitusta kumoamaan tai muuttamaan asianmukaisesti lakia yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta sekä lakia tietojen saatavuudesta ja yksityisyyden suojasta lopettaakseen niiden väärinkäytön;

12. pitää valitettavana, että neljän itäisen ja eteläisen Afrikan maan, mukaan luettuna Zimbabwe, kanssa tehdyssä väliaikaisessa talouskumppanuussopimuksessa ei ole vahvaa ja täytäntöönpanokelpoista ihmisoikeuslauseketta;

13. panee merkille, että EU on päättänyt poistaa pakotteita ja tukee kohdennettuja toimenpiteitä, jotka ovat edelleen voimassa presidenttiä ja hänen vaimoaan vastaan, sekä asevientikieltoa, jotka ovat vastaus Zimbabwen poliittiseen ja ihmisoikeustilanteeseen;

14. katsoo, että on olennaisen tärkeää edistää demokratiaa ja suojella ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota, jos Zimbabwe aikoo tulla vapaaksi ja vauraaksi maaksi;

15. pyytää EU:n Hararen edustustoa jatkamaan avun antamista Zimbabwelle ihmisoikeustilanteen parantamiseksi; vaatii EU:ta varmistamaan, että Zimbabwelle annettu kehitysrahoitus kohdistetaan tehokkaasti kansan tarpeisiin, etenkin kansalaisjärjestöjen kautta, ja että siitä rahoitetut poliittiset ja taloudelliset uudistukset pannaan täytäntöön;

16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Zimbabwen hallitukselle ja parlamentille, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisöön kuuluvien maiden hallituksille, Afrikan unionin komissiolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Kansainyhteisön pääsihteerille.