EUROOPAN PARLAMENTTI

Istuntoasiakirja

20.12.2006   B6‑0021/2007

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

työjärjestyksen 91 artiklan mukaisesti

kehitysyhteistyövaliokunta

Intian kastittomien ihmisoikeustilanteesta

B6‑0021/2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma Intian kastittomien ihmisoikeustilanteesta

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokuntansa 18. joulukuuta 2006 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokuntansa mietinnön EU:n ja Intian talous- ja kauppasuhteista ( A6-0256/2006 ), kehitysyhteistyövaliokuntansa lausunnon tästä mietinnöstä ( 2006/2034(INI) ) ja parlamentin ihmisoikeuskertomukset vuosilta 2000, 2002, 2003 ja 2005,

–  ottaa huomioon YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean 22. elokuuta 2002 antaman yleissuosituksen XXIX (syntyperään perustuva syrjintä) sekä sopimuspuolina oleville valtioille toteutettaviksi tarkoitetut 48 tointa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua käsittelevän YK:n alakomitean meneillään olevan tutkimuksen, jossa kehitellään luonnosta 'työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän' poistamista koskeviksi periaatteiksi ja suuntaviivoiksi; panee merkille työhön ja syntyperään perustuvaa syrjintää tutkivien erityisedustajien ennakkokertomuksen,

–  ottaa huomioon Intian perustuslain lukuisat määräykset kastittomien oikeuksien suojelusta ja edistämisestä, jotka vaikuttavat vähintään 167 miljoonaan ihmisen elämään, mukaan lukien määräykset koskemattomuuskäytännön lopettamisesta, kastin perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltämisestä, yhtäläisistä mahdollisuuksista julkisissa työsuhteissa sekä vähemmistöjä suosivasta erityiskohtelusta koulutuksen, työllisyyden ja politiikan aloilla noudatettavilla kiintiöillä valtiollisissa laitoksissa ja edustuksellisissa poliittisissa elimissä, ottaa huomioon myös lukuisat lainsäädäntötoimet, joilla on säädetty koskemattomuutta ja kastin perusteella tapahtuvaa syrjintää koskevien pahimpien käytäntöjen, kuten velkaorjuuden, ulosteiden keräämisen ja kastittomiin kohdistuvien julmuuksien lopettamisesta,

–  ottaa huomioon kansallisen ihmisoikeuskomission, valtion ja osavaltioiden kastikomiteoiden ja ulosteiden keräämisen ongelmaa käsittelevän kansallisen komission (Safai Karamchari) toiminnan,

–  ottaa huomioon, että Intia on maailman suurin toimiva demokratia, jossa jokaisella kansalaisella on yhtäläiset mahdollisuudet äänestää, jossa maan entinen presidentti ja valtionpäämies oli kastiton ja jossa kastittomat ovat toimineet ministereinä; ottaa huomioon, että hindulaisuudessa on koulukuntia, jotka pitävät kastin perusteella tapahtuvaa syrjintää ja eristämistä uskonnon vääristelynä;

–  ottaa huomioon, että kastittomia ja vastaavia ryhmiä on olemassa myös Nepalissa, Pakistanissa ja Bangladeshissä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 91 artiklan ja 90 artiklan 4 kohdan,

 

A.  ottaa huomioon, että Intian kansallisen ihmisoikeuskomission mukaan kastittomiin kohdistuvia julmuuksia estävän lainsäädännön täytäntöönpano on edelleen puutteellista ja että se on antanut lukuisia suosituksia tämän ongelman ratkaisemiseksi,

B.  ottaa huomioon, että vaikka päivittäin tehdään 27 virallista valitusta kastittomiin kohdistuvista julmuuksista, poliisit estävät usein kastittomien pääsyn poliisiasemille, kieltäytyvät ottamasta vastaan kastittomien valituksia ja turvautuvat kastittomien kiduttamiseen ilman rangaistuksia,

C.  ottaa huomioon, että vaikka monet kastittomat eivät tee rikosilmoituksia hallitsevien kastien jäsenten pelossa, viiden viime vuoden poliisitilastot osoittavat, että viikossa murhataan 13 kastitonta henkilöä, poltetaan 5 kastittomien kotia tai muuta omaisuutta ja siepataan 6 kastitonta henkilöä ja että päivittäin raiskataan 3 kastitonta naista ja pahoinpidellään 11 kastitonta henkilöä, minkä lisäksi kastitonta vastaan tehdään rikos joka 18. minuutti[1],

D.  ottaa huomioon, että tuoreessa Intian maaseudulla vallitsevaa koskettamattomuutta käsittelevässä, 565 kylää 11 osavaltiossa kattaneessa tutkimuksessa[2] todettiin, että julkinen terveydenhoitohenkilökunta kieltäytyy vierailemasta kastittomien kodeissa 33 prosentissa kylistä, kastittomilta kiellettiin pääsy poliisiasemalle 27,6 prosentissa kylistä, kastittomien lasten oli istuttava erillään kouluruokailun aikana 37,8 prosentissa valtion kouluista, kastittomat eivät saaneet postia kotiinsa kannettuna 23,5 prosentissa kylistä ja kastittomia ei päästetty yleisille kaivoille 48,4 prosentissa kylistä eristämis- ja koskettamattomuuskäytäntöjen vuoksi,

E.  ottaa huomioon, että puolet Intian kastittomista lapsista on aliravittuja, 21 prosenttia on vakavasti alipainoisia ja 12 prosenttia kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä[3],

F.  ottaa huomioon, että koulujen koskettamattomuuskäytäntö on osaltaan vaikuttanut siihen, että koulujen keskeyttäminen ja lukutaidottomuus on kastittomien lasten keskuudessa paljon yleisempää kuin muulla väestöllä ja että 'lukutaitokuilu' kastittomien ja kasteihin kuuluvien välillä ei ole juurikaan kaventunut Intian itsenäistymisen jälkeen ja että kastittomista naisista jopa 37,8 on lukutaidottomia Intian maaseudulla[4],

G.  ottaa huomioon, että kastittomat naiset ('Dalit' ja 'Tribal') ovat Intian kaikkein köyhimpiä, ja he joutuvat kohtaamaan kaksinkertaista syrjintää kastin ja sukupuolen perusteella kaikilla elämänaloilla ja että ylempien kastien edustajat loukkaavat rankaisematta heidän fyysistä koskemattomuuttaan mitä törkeimmillä tavoilla, myös seksuaalisen hyväksikäytön keinoin, minkä lisäksi he ovat sosiaalisesti eristettyjä ja taloudellisesti hyväksikäytettyjä,

H.  ottaa huomioon, että kastittomien asioita käsittelevä kansallinen komitea on havainnut, että kastilaitosta koskevassa hallituksen erityisohjelmassa kastittomien hyvinvointiin ja kehitykseen tarkoitettuja varoja ei ole jaettu täysimääräisesti,

I.  ottaa huomioon, että dalitit voivat joutua velkaorjuuteen ja tekemään pakkotyötä ja että heitä syrjitään useilla eri aloilla, mukaan luettuna työ-, asunto-, kulutus-, pääoma- ja luottomarkkinoilla, ja että heille maksetaan alhaisempaa palkkaa ja he joutuvat sietämään pidempiä työaikoja, palkanmaksun viivästymistä ja sanallista tai fyysistä väkivaltaa,

1.  on tyytyväinen Intian perustuslain useisiin määräyksiin kastittomien oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi; panee kuitenkin merkille, että kyseisistä määräyksistä huolimatta kastittomien oikeuksien suojelemiseen tarkoitettuja lakeja pannaan edelleen täytäntöön erittäin heikosti ja että julmuudet, koskettamattomuus, lukutaidottomuus, epätasa-arvoiset mahdollisuudet, käymäläjätteen kerääminen, alipalkkaisuus, velkaorjuus, lapsityövoima ja maattomuus vaikeuttavat edelleenkin Intian kastittomien elämää;

2.  ilmaisee huolensa tällaisten rikosten tekijöiden tuomitsemisen alhaisesta asteesta ja kehottaa Intian hallitusta parantamaan rikosoikeusjärjestelmäänsä kastittomiin kohdistuneiden rikosten tekijöiden syytteiden kirjaamisen helpottamiseksi, tällaisten rikoksentekijöiden tuomitsemisasteen parantamiseksi, oikeusmenettelyiden keston lyhentämiseksi huomattavasti ja kastittomien naisten suojelemista koskevien erityistoimien toteuttamiseksi;

3.  on tyytyväinen siihen, että lasten työhönotto kotiapulaisiksi tai työntekijöiksi tienvarsien ruokapaikkoihin, ravintoloihin, teehuoneisiin jne. on kielletty äskettäin, ja kehottaa Intian hallitusta toteuttamaan lisätoimia kaikkien lapsityövoiman muotojen täydelliseksi kieltämiseksi;

4.  pyytää Intian hallitusta toteuttamaan pikaisia toimia sen takaamiseksi, että kastittomat saavat käydä tasa-arvoisesti poliisiasemilla ja muissa julkisissa instituutioissa ja tiloissa, mukaan luettuna tilat, jotka liittyvät Intian demokraattiseen rakenteeseen, kuten panchayat-hallinnon rakennukset ja vaalihuoneistot;

5.  on tyytyväinen Intian suunnittelukomitean ja useiden ministeriöiden noudattamaan veropolitiikkaan talousarvion määrärahojen osoittamisessa kastittomien hyvinvointiin ja kehitykseen ja pyytää Intian hallitusta varmistamaan, että kaikkia kastittomien hyvinvointia ja kehitystä koskevia toimintatapoja ja budjettitoimenpiteitä pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja tietyn ajan puitteissa, mukaan luettuna kastilaitosta koskevan hallituksen alakohtaisen erityissuunnitelman täysimääräinen täytäntöönpano;

6.  kehottaa Intian hallitusta osallistumaan entistäkin paremmin kastiin perustuvan syrjinnän tehokasta poistamista käsittelevien YK:n ihmisoikeuselinten toimintaan, mukaan luettuna rotusyrjinnän poistamista käsittelevä YK:n komitea ja YK:n erityisedustajat, joiden tehtävänä on kehittää periaatteita ja suuntaviivoja työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi;

7.  pyytää Intian hallitusta ratifioimaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimia vähentääkseen vaaraa siihen, että kastittomia kidutettaisiin, ja toteuttamaan oikeudellisia toimia kidutuksen kriminalisoimiseksi Intiassa sekä toteuttamaan rankaisutoimenpiteitä kidutukseen syyllistyneiden poliisien asettamiseksi syytteeseen, tarjoamaan kidutuksen uhreille jatkuvasti kuntoutusta ja korvauksia ja ottamaan käyttöön kidutuksen uhreille suunnitellun riippumattoman valitusmekanismin, jota kastittomat saavat käyttää;

8.  panee huolestuneena merkille EU:n ja Intian välisen todellisen yhteistyön puuttumisen kastiin perustuvaa syrjintää koskevan laaja-alaisen ongelman osalta, erityisesti EU:n ja Intian välisten huippukokousten puitteissa;

9.  kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan EU:n ja Intian välisissä huippukokouksissa ja muissa kokouksissa esille kastiin perustuvaa syrjintää koskevan kysymyksen osana kaikkia politiikkaa, ihmisoikeuksia, kansalaisyhteiskuntaa, kehitysyhteistyötä ja kauppaa koskevia vuoropuheluita ja kertomaan asiasta vastaaville valiokunnille tällaisten vuoropuheluiden edistymisestä ja tuloksista;

10.  kehottaa yhteisen toimintakomitean eurooppalaisia jäseniä kehittämään vuoropuhelua kastiin perustuvaa syrjintää koskevasta ongelmasta osana sen keskusteluja demokratiasta ja ihmisoikeuksista, sosiaali- ja työllisyyspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä;

11.  toistaa odottavansa, että EU:n kehitysohjelmat Intiassa sisältävät erityistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että dalitien ja adivasien kaltaiset vähemmistöt ja muut syrjäytyneet yhteisöt, heimot ja kastit voivat vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen osalta kuroa umpeen suurta eroa muuhun väestöön verrattuna;

12.  muistuttaa pyytäneensä, että neuvosto ja komissio asettaisivat etusijalle tasavertaisten mahdollisuuksien edistämisen työllistymisessä EU:n alueelta käsin toimivissa yksityisissä yrityksissä ja että ne kannustaisivat EU:n alueelta käsin toimivia yrityksiä panemaan täytäntöön ”Ambedkar-periaatteet” (taloudelliseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät työllisyyttä ja muita kysymyksiä koskevat periaatteet, jotka on muotoiltu auttamaan kaikkia ulkomaisia investoijia puuttumaan kastiin perustuvaan syrjintään Etelä-Aasiassa);

13.  on tyytyväinen siihen, että EU on sitoutunut kehittämään ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta vastaavan YK:n alikomitean laatimia periaatteita ja suuntaviivoja työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan asiaa jatkossakin;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille sekä Intian presidentille, hallitukselle ja parlamentille ja YK:n pääsihteerille ja ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta vastaavan YK:n alikomitean, ILOn, UNICEFin, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston johtajille.

 

[1]Lähde: Crime in India 2005 , http://ncrb.nic.in/crime2005/home.htm ja http://ncrb.nic.in/crime2005/cii-2005/CHAP7.pdf
[2]Julkaistu nimellä Untouchability in Rural India (tekijät: Shah, Mander, Thorat, Deshpande ja Baviskar), Sage Publications, India, 2006
[3]Intian terveys- ja perheasioiden ministeriön tilaama kansallinen perheiden terveystutkimus National Family Health Survey 1998-99 (tuorein saatavilla oleva tutkimus), s.11, http://www.nfhsindia.org/data/india/indch6.pdf
[4]Intian väestönlaskenta 2001