EUROOPAN PARLAMENTTI

Istuntoasiakirja

9.3.2009                                                                                                                  B6‑0113/2009

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suullisesti vastattavan kysymyksen O‑0026/2009 johdosta

työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti

esittäjä(t): Thijs Berman

kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta

vedestä ennen Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009 järjestettävää maailman viidettä vesifoorumia

B6‑0113/2009

Euroopan parlamentin päätöslauselma vedestä ennen Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009 järjestettävää maailman viidettä vesifoorumia

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Marrakešissa vuonna 1997, Haagissa vuonna 2000, Kiotossa vuonna 2003 ja Meksikossa vuonna 2006 järjestettyjen neljän ensimmäisen maailman vesifoorumin loppujulistukset,

–   ottaa huomioon vuonna 1992 järjestetyn Dublinin konferenssin julkilausuman, jossa suositellaan yhdennetyn vesivarojen hoidon käyttöönottoa ja tunnustetaan veden arvo kaikissa sen käyttömuodoissa sekä jossa otettiin käyttöön veden hinnoittelun periaate,

– ottaa huomioon maailman vesineuvoston perustamisen vuonna 1996 tavoitteena pohdinnan herättäminen kansainvälisen vesipolitiikan panoksista,

– ottaa huomioon Bonnissa vuonna 2001 järjestetyssä kansainvälisessä vesikonferenssissa annetun ministerien julkilausuman, jossa korostetaan kiireellistä tarvetta kannustaa kaikilta mahdollisilta erilaisilta investoijilta saatavaa uutta rahoitusta ja tarvetta vahvistaa veden julkista rahoitusta yksityisellä pääomalla samalla kun kannustetaan toimintaan paikallistasolla,

– ottaa huomioon Monterreyn konferenssin, jossa otettiin käyttöön maailmanlaajuisen vesikumppanuuden käsite moniulotteisesta ja yrityksiin, rahoituslaitoksiin ja kansalaisyhteiskuntaan ulotettavasta vuoropuhelusta tasa-arvoisten kumppanien välillä, ja että vuonna 2001 Nepad ja Genevessä järjestetty G8-kokous sekä vuonna 2003 Afrikan kumppanuusfoorumi ottivat uudelleen esille tämän aloitteen,

– ottaa huomioon Helsingissä vuonna 1992 hyväksytyn ja vuonna 1996 voimaan tulleen Euroopan unionin ja YK:n yleissopimuksen, jossa luodaan oikeudelliset puitteet alueelliselle yhteistyölle valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelussa ja käytössä,

– ottaa huomioon New Yorkissa järjestetyn konferenssin YK:n vuosituhannen kehitystavoitteista, jossa pyrittiin vuoteen 2015 mennessä puolittamaan niiden ihmisten määrä, joilla ei ole jatkuvasti käytössään turvallista juomavettä,

– ottaa huomioon YK:n toisen maailman vesitilannetta koskevan kehitysraportin "Water, a shared responsibility",

– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman paikallisyhteisöistä ja kehitysyhteistyöstä,

– ottaa huomioon antamansa päätöslauselman Mexico Cityssä 16.–22. maaliskuuta 2006 järjestettävästä maailman neljännestä vesifoorumista,

– ottaa huomioon komissiolle laaditun suullisen kysymyksen O-0026/09 maailman viidennestä vesifoorumista Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

 

A. toteaa, että veden ja jätevesihuollon puute aiheuttaa vuosittain 8 miljoonan ihmisen kuoleman, että yli miljardin ihmisen saatavilla ei ole helposti ja kohtuulliseen hintaan juomavettä ja että lähes kahden ja puolen miljardin ihmisen käytettävissä ei ole minkäänlaista jätevesihuoltoa,

B.  toteaa, että 2,8 miljardia ihmistä asuu alueilla, joilla veteen kohdistuu vakavaa kuormitusta, ja että tämä luku kasvaa 3,9 miljardiin vuoteen 2030 mennessä,

C. katsoo, että köyhät väestönosat ovat haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen suhteen ja heillä on myös vähiten valmiuksia sopeutua siihen,

D. katsoo, että 70 prosenttia maailman vedenkulutuksesta on täysin irrallaan taloudellisesta logiikasta, sillä maatalouden alalla kukaan ei maksa vedestä hintaa, joka olisi lähelläkään tämän luonnonvaran oikeaa arvoa,

E.  katsoo, että veden käyttöön liittyvien palvelujen ja järkevän veden käytön on määriteltävä hintataso, jolla estetään liikakäyttö tietyillä aloilla ja mahdollistetaan infrastruktuurien ylläpito ja parantaminen, ja tähän on liitettävä muita toimia, joiden avulla taataan veden oikeudenmukainen jakelu, sekä hallitusten tuki, jotta köyhät perheet voivat maksaa perustarpeidensa mukaisesta veden käytöstä,

F.  katsoo, että vedelle maksettavat yleiskattavat tuet laskevat veden hinnan keinotekoisen alas ja johtavat liikakäyttöön tietyillä aloilla ja ovat yksi suurimmista syistä vedenpuutteeseen,

G. katsoo, että veden jakelu on äärimmäisen epäoikeudenmukaista, vaikka sen tulisi olla kaikkia koskeva perusoikeus, ja että sen määrittelyyn ja hallinnointiin soveltuu parhaiten paikallistaso,

H. katsoo, että veden jakelun vapauttaminen ja sääntelyn purkaminen kehitysmaissa ja eritoten vähiten kehittyneissä maissa voi näihin toimiin yhdistettyjen tiukkojen sääntelypuitteiden puutteessa johtaa hinnannousuihin, joka vaikuttaa köyhimpiin ja vähentää veden saatavuutta heille,

I.   katsoo sen sijaan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, joissa tiukka ja avoin sääntely yhdistetään julkiseen omaisuuteen ja yksityisiin investointeihin, voivat osaltaan parantaa veden ja jätevesihuollon saatavuutta sekä tehdä käytöstä kustannustehokkaampaa,

J.   katsoo, että tehokkaan vedenkäytön suurimmat esteet ovat seuraavat: veden heikko poliittinen ja taloudellinen painoarvo, huono hallinto, riittämättömät oikeudelliset puitteet, avoimuuden puute sopimusneuvotteluissa ja sopimusten myöntämisessä, lahjonta sekä hintatasosta käytävien neuvottelujen puute,

K. toteaa, että OECD:n mukaan veden ja jätevesihuollon osuus julkisesta kehitysavusta on vain 9 prosenttia kahdenvälisestä ja 4,5 prosenttia monenvälisestä julkisesta kehitysavusta ja että se on huonosti jakautunut, sillä vähiten kehittyneet maat ovat saaneet varoista vain 24 prosenttia, vaikka ne ovat eniten tarvitsevia,

L.  toteaa, että kolmen vuoden välein järjestettävä maailman vesifoorumi on tilaisuus keskustella veden ja vesivarojen hallintaan liittyvistä maailmanlaajuisista poliittisista päätöksistä ja pohjustaa niitä,

 

1.  toteaa, että vesi on ihmiskunnan yhteinen hyödyke ja veden saatavuuden tulisi olla kaikille kuuluva perusoikeus; vaatii ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta kaikkein köyhimmille väestönosille taataan veden saatavuus vuoteen 2015 mennessä;

 

2.  toteaa, että vettä on pidettävä yleisenä hyödykkeenä ja että sen on oltava julkisen valvonnan kohteena, vaikka yksityinen sektori hallinnoisikin sitä osittain tai kokonaan;

 

3.  korostaa, että vesivarojen hoitoa koskevaan politiikkaan olisi liitettävä myös kansanterveyden ja ympäristön suojelu ja että vesifoorumin olisi osallistuttava sellaisten strategioiden kehittämiseen, jotka edistävät sellaista talouden ja maatalouden kehitystä, joka takaa veden laadun korkean tason;

 

4.  toivoo, että hylättäisiin sellaiset vedenjakelun yleiskattavien tukien järjestelmät, jotka romuttavat kannustimet käyttää vettä tehokkaasti ja johtavat liikakäyttöön, jotta saataisiin varoja muun muassa köyhälle väestönosalle ja maaseutuväestölle kohdennettuihin tukiin ja jotta kaikkien saatavilla olisi vettä kohtuuhintaan;

 

5.  korostaa, että on hyödyllistä perustaa vesivarojen yhteisiä hallintoelimiä saman vesialueen äärellä sijaitsevien maiden kesken, jotta luodaan tai vahvistetaan yhteisvastuullisuutta ja siten lievitetään jännitteitä tai ratkaistaan selkkauksia;

 

6.  palauttaa mieliin naisten keskeisen aseman veden hankinnassa, käytössä ja suojelussa;

 

7.  pyytää jäsenvaltioita lisäämään taloudellisesta kriisistä huolimatta julkista kehitysapuaan, jotta saavutetaan juomaveden jakelua koskevat vuosituhattavoite, jonka investointitarpeet ovat 180 miljardia dollaria vuodessa;

 

8.  pyytää, että "Euroopan vesialan rahaston" AKT-maille myönnettäviä varoja lisätään 10. EKR:n puitteissa ja että kehitetään uusia, myös yksityisiä, rahoitusmuotoja ja uudenlaisia kumppanuuksia, kuten yhteisvastuullinen rahoitus;

9.  toivoo, että kahdenvälisellä julkisella kehitysavulla tuetaan tiettyjä monenvälisiä toimia, kuten afrikkalaista vesialan aloitetta;

10. katsoo, että julkista kehitysapua on käytettävä yhdessä paikallisyhteisöjen varojen, vapaaehtoislahjoitusten, pankkilainojen ja yksityisen pääoman kanssa, jotta varmistetaan vesialalla mahdollisimman kattava rahoitus;

11. vaatii rahoituslaitosten ja kehitysyhteistyöjärjestöjen kehittämien takuumekanismien perustamista investoijien varovaisuuden voittamiseksi vesimarkkinoilla;

12. on vakuuttunut siitä, että valtio, jonka tehtävänä on määritellä tarvittavat toimintalinjat ja keinot, valita kumppanit ja jakaa vastuualueet, kuitenkin niin, että täytäntöönpano jää paikallisyhteisöjen vastuulle, pysyy vesipolitiikan tärkeänä toimijana;

13. painottaa, että vesivarojen hoidon on pohjauduttava hajautettuun, osallistuvaan ja yhdennettyyn lähestymistapaan, joka liittää yhteen käyttäjät ja päätöksentekijät laadittaessa vesipolitiikkaa paikallistasolla;

14. kehottaa komissiota kehittämään vettä koskevia valistuskampanjoita sekä Euroopan unionissa että sen kumppanuusmaissa;

15. korostaa tarvetta tukea paikallisviranomaisia niiden pyrkimyksissä panna täytäntöön demokraattinen vesivarojen hoito, joka on tehokas, avoin, säännelty ja jossa kunnioitetaan kestävän kehityksen tavoitteita, jotta voidaan tyydyttää väestön tarpeet;

16. pyytää komissiota ja neuvostoa tunnustamaan paikallisviranomaisten perustavaa laatua olevan roolin veden käytön ja suojelun suhteen, jotta niistä tulee kaikkialla vastuullisia vesialan hallinnoinnista, ja pahoittelee, että Euroopan unionin paikallisyhteisöjen valmiuksille ei anneta juurikaan arvoa yhteisön osarahoittamissa ohjelmissa;

17. pyytää näin ollen komissiota ja neuvostoa kannustamaan paikallisviranomaisia sijoittamaan osan käyttäjiltä vesi- ja jätehuoltopalveluista kerätyistä maksuista hajautettuihin yhteistyöhankkeisiin;

18. pyytää julkisen omaisuuden ylläpitoa silmällä pitäen ja asianmukaisissa oikeudellisissa ja sääntelypuitteissa lisäämään ponnisteluja yksityinen sektori ottamiseksi mukaan vedenjakeluun, jotta voidaan hyödyntää sen pääomia, taitotietoa ja teknologiaa veden ja jätevesihuollon saatavuuden parantamiseksi;

 

19. katsoo, että on valtioiden tehtävä ottaa pienet yksityiset palveluntarjoajat kansallisiin vedenjakelustrategioihinsa;

20. on sitä mieltä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelmät, joissa julkinen valta säilyy infrastruktuurin omistajana ja tekee hallintasopimuksia yksityisen sektorin kanssa, voivat olla yksi keinoista parantaa veden ja jätevesihuollon kohtuuhintaista saatavuutta;

 

21. kannattaa vahvasti uusien lähestymistapojen edistämistä, kuten maaseutualueiden keinokastelua ja viheralueiden luomista kaupunkien ympäristössä, jotta vahvistetaan elintarvikkeiden huoltovarmuutta ja paikallista riippumattomuutta;

22. katsoo, että paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen välittäjän rooli väestön suhteen on korvaamaton lisä hankkeiden onnistumisen takaamiseksi köyhissä maissa;

23. toivoo hintojen tasaamisen käyttöönottoa, minkä ansiosta kaikkien köyhimmät voisivat saada vettä kohtuulliseen hintaan;

24. on vakuuttunut, että paikallisia varoja on myös käytettävä, mikä edellyttää kuitenkin, että hallitukset poistavat kaikki lainsäädännölliset, verotukselliset tai hallinnolliset esteet paikallisten rahoitusmarkkinoiden kehitykseltä;

25. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vesivarojen hoidon avustuspolitiikan, joka perustuu yleisen, yhtäläisen ja syrjimättömän puhtaan veden saatavuuden periaatteelle;

26. pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot helpottavat ja tukevat kehitysmaiden ponnisteluja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi ja niiden vähentämiseksi; muistuttaa tähän liittyen, kuinka tärkeää on perustaa nopeasti maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma;

27. korostaa, että on otettava huomioon köyhien tarpeet vedenjakelu- ja hallinnointipolitiikkoja valmistellessa ja eritoten ilmastonmuutokselle alttiimmat väestönosat;

28. pyytää neuvoston puheenjohtajavaltiota edustamaan Euroopan unionia Istanbulin vesifoorumissa seuraavin valtuuksin:

–   juomakelpoisen veden saannin pitäminen ihmisen elintärkeänä perusoikeutena eikä ainoastaan taloudellisena hyödykkeenä, jota koskevat pelkästään markkinasäännöt

 

–   tässä päätöslauselmassa esiintuotujen katsantokantojen puolustaminen;

 

29. toivoo, että YK:n puitteissa aloitetaan neuvottelut sellaisen kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi, jossa tunnustetaan tämä oikeus;

30. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT–EU-ministerineuvostolle, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille sekä kansainvälisen vesisopimuksen komiteoiden pääsihteeristölle.