Istuntoasiakirja
18.11.2009 B7‑0147/2009
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
suullisesti vastattavan kysymyksen B7‑0222/2009 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Euro–Välimeri-alueen talous- ja kauppakumppanuudesta Brysselissä 9. joulukuuta 2009 pidettävän kahdeksannen Euro–Välimeri-maiden kauppaministerikokouksen edellä
Metin Kazak, Niccolò Rinaldi, Marielle De Sarnez, Robert Rochefort, Ramon Tremosa I Balcells ja Ivo Vajgl
ALDE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Euro–Välimeri-alueen talous- ja kauppakumppanuudesta Brysselissä 9. joulukuuta 2009 pidettävän kahdeksannen Euro–Välimeri-maiden kauppaministerikokouksen edellä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 28. marraskuuta 1995 annetun Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euroopan unionin ja Välimeren eteläisten ja itäisten maiden välinen kumppanuus,
– ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2003 päivätyn tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin ( KOM(2003)0104 ), 12. toukokuuta 2004 annetun Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan komission strategia-asiakirjan ( KOM(2004)0373 ), Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia koskevista komission ehdotuksista 9. joulukuuta 2004 annetun komission tiedonannon neuvostolle ( KOM(2004)0795 ), Israelia, Jordaniaa, Marokkoa, palestiinalaishallintoa, Tunisiaa ja Libanonia koskevat toimintasuunnitelmat sekä eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006[1],
– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian[2], Israelin[3], Marokon[4], Jordanian[5], Egyptin[6], Libanonin[7] ja Algerian[8] väliset Euro–Välimeri-assosiaatiosopimukset sekä Euroopan yhteisöjen sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön väliaikaisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen kaupasta ja yhteistyöstä[9]; ottaa huomioon tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22. joulukuuta 1995 tehdyn EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95[10],
– ottaa huomioon Jordanian, Egyptin, Tunisian ja Marokon 25. helmikuuta 2004 allekirjoittaman vapaakauppasopimuksen eli niin sanotun Agadirin sopimuksen,
– ottaa huomioon Euro–Välimeri-maiden valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten 13. heinäkuuta 2008 pitämän Pariisin huippukokouksen, jossa perustettiin Välimeren unioni,
– ottaa huomioon Lissabonissa 21. lokakuuta 2007 pidetyn Euro–Välimeri-maiden kauppaministerikokouksen,
– ottaa huomioon Marseillessa 2. heinäkuuta 2008 pidetyn Euro–Välimeri-maiden seitsemännen kauppaministerikokouksen,
– ottaa huomioon Brysselissä 11. marraskuuta 2009 pidetyn Euro–Välimeri-maiden kaupan alan korkeiden virkamiesten kokouksen,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa EU:n Välimeren-politiikasta ja erityisesti 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-alueen perustamisesta ja 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Barcelonan prosessista: Välimeren unioni,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että vuoden 1995 Barcelonan konferenssissa käynnistettiin erittäin kunnianhimoinen hanke eli uusien ja entistä tiiviimpien poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen yhteyksien luominen Välimeren pohjois- ja etelärannan alueiden välille; katsoo, että Barcelonan prosessia on vahvistettava pikaisesti perustamalla vapaakauppa-alue,
B. toteaa, että Välimeren unionin, jolla on määrä elvyttää Euro–Välimeri-lähentymisprosessia konkreettisilla ja näkyvillä hankkeilla, perustamistyötä ei ole vielä saatettu loppuun; toteaa, että Gazan sodan vuoksi tammi–heinäkuun 2009 väliselle ajalle ei ollut kaavailtu Euro–Välimeri-kokouksia,
C. toteaa, että Istanbulissa 24. ja 25. marraskuuta 2009 pidettäväksi tarkoitettua ulkoministerikokousta jouduttiin siirtämään, koska arabimaat eivät voineet hyväksyä Israelin kantaa Lähi-idän rauhanprosessiin,
D. katsoo, että Välimeren eteläisten ja itäisten maiden on poistettava koko alueen yhdentymisprosessia tällä hetkellä haittaavat poliittiset ja taloudelliset esteet, jotta niiden keskinäinen yhteistyö olisi tuloksekkaampaa,
E. ottaa huomioon, että Euro–Välimeri-maiden kauppasuhteet kehittyvät jatkuvasti ja että EU näyttää olevan alueen luonnollinen kauppakumppani ja edustaa 46,6 prosenttia Välimeren alueen viennistä,
F. ottaa huomioon, että Välimeren alueen ja EU:n välisen kaupan kokonaissumma vuonna 2008 oli 246,7 miljardia euroa, mikä on noin 8 prosenttia EU:n koko ulkomaankaupasta, ja että EU:n kauppa alueen kanssa oli 15,3 miljardia euroa ylijäämäinen,
G. ottaa huomioon, että EU on alueen (Israelia lukuun ottamatta) tärkein ulkomainen investoija, jonka investointien arvo vuonna 2006 oli ennätykselliset 15,3 miljardia euroa (investointien määrä väheni vuonna 2007),
H. ottaa huomioon, että palvelujen kauppa kasvaa vähitellen ja että Välimeren maiden ylijäämä, joka oli vuonna 2006 ennätykselliset 11,6 miljardia euroa, kasvaa entisestään (pääasiassa matkailun takia),
I. katsoo näistä luvuista huolimatta, että kaupan määrä ja EU:n investoinnit Välimeren eteläisiin maihin ovat jääneet alle odotusten eikä tavaroiden eikä palvelujen kauppa ole ollut riittävän monipuolista Euro–Välimeri-alueen mahdollisuuksiin nähden, eivätkä Välimeren eteläpuolen kumppanuusmaat juurikaan houkuttele investointeja; ottaa huomioon, että suoria ulkomaisia investointeja alueelle tehdään paljon vähemmän kuin maailman muille alueille; toteaa, että kyvyssä houkutella suoria ulkomaisia investointeja on suuria maakohtaisia eroja,
J. katsoo, että Välimeren eteläisten maiden keskinäinen alueellinen taloudellinen yhdentyminen on huolimatta joistakin tärkeistä aloitteista, kuten Agadirin sopimuksesta, täysin keskeneräistä ja että sen vuoksi niiden keskinäinen kauppa on alikehittynyttä ja edustaa noin 6 prosenttia niiden kaupan kokonaismäärästä,
K. toteaa, että tekstiili-, vaatetus- ja jalkinetuotanto menettää suuria markkinaosuuksia markkinoiden globalisoitumisen ja Aasiasta tulevan vahvan kilpailun takia,
L. ottaa huomioon, että EU on allekirjoittanut vapaakauppasopimukset Syyriaa ja Libyaa lukuun ottamatta kaikkien Välimeren eteläisten kumppanuusmaiden kanssa; ottaa huomioon, että neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Syyrian kanssa on saatettu päätökseen, mutta Syyria on lykännyt sopimuksen allekirjoitusta; ottaa huomioon, että komissio on aloittanut neuvottelut Libyan kanssa,
M. katsoo, että kahdenvälistä lähestymistapaa, joka kuuluu tällaiseen prosessiin ja johtuu maiden kulttuurisista, sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista eroista, olisi ohjattava ja tuettava laajemmalla visiolla ja suunnitelmalla eri kumppaneiden suhteista, ja siksi siihen olisi liitettävä alueellinen lähestymistapa,
N. ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisin vaikutukset ovat lisänneet entisestään kumppanuusmailla jo olevia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, erityisesti työttömyysongelmaa;
1. muistuttaa Välimeren vapaakauppa-alueen perustamisen strategisesta merkityksestä, sillä se edesauttaa merkittävästi koko alueen rauhaa, hyvinvointia ja turvallisuutta, ja tukee siksi tukee toimia ja aloitteita rajojen ja esteiden purkamiseksi; korostaa, että Euro–Välimeri-kumppanuuden ja erityisesti vapaakauppa-alueen onnistuminen vaatii kaikilta osapuolilta pitkäjänteistä ja yhtenäistä toimintaa;
2. katsoo, että merkittävillä ja ennalta arvaamattomilla poliittisilla tapahtumilla, kuten Lähi-idän konfliktilla, on ollut viime vuosikymmenen aikana huomattavia negatiivisia vaikutuksia Euro–Välimeri-kumppanuuden ja vapaakauppa-alueen edistymiseen ja kehittämiseen, ja tämän vuoksi myös niiden toteuttaminen on viivästynyt; pahoittelee, että näiden samojen poliittisten syiden vuoksi viimeisin Euro–Välimeri‑ulkoministerikokous peruttiin eikä Välimeren unioni ole edistynyt;
3. panee merkille, että Euro–Välimeri-alueen kauppaministerit keskustelevat toimista Euro–Välimeri-alueen kauppa- ja taloussuhteiden nykyisten puutteiden korjaamiseksi, uudesta Euro–Välimeri-alueen kaupan etenemissuunnitelmasta sekä uudesta järjestelmästä kaupan ja investointien edistämiseksi alueella; katsoo, että nykyisiä assosiaatiosopimuksia olisi laajennettava koskemaan tavarakaupan lisäksi maataloutta, palveluita, investointeja ja sääntelykysymyksiä, teollis- ja tekijänoikeuksia, väärennösten torjuntaa, kilpailua, julkisia hankintoja ja kaupan suojakeinoja, jotta voitaisiin edetä kohti kokonaisvaltaista vapaakauppasopimusta;
4. kannustaa voimakkaasti Välimeren eteläpuolen kumppanuusmaita kehittämään eteläisten maiden keskinäistä kaupankäyntiä Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian allekirjoittaman Agadirin sopimuksen esimerkin mukaisesti ja kehottaa muita valtioita liittymään siihen, jotta voidaan kehittää edelleen yhdentymisaloitteita, joihin Välimeren eteläpuolen kumppanuusmaat ovat sitoutuneet, ja hyödyntää Välimeren alueen maiden ja EU:n Euro–Välimeri-assosiaatiosopimusten syventämisestä saatavia synergiaetuja; painottaa, että EU:n toimielinten on vastattava myönteisesti teknistä tukea koskeviin pyyntöihin eteläisten maiden keskinäisen taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi;
5. katsoo, että alkuperäkumulaatiojärjestelmää olisi vahvistettava, koska se on käyttökelpoinen tullikeino alueen kaupankäynnin elvyttämiseksi, ja että alkuperäsääntöjä olisi ajantasaistettava ja yksinkertaistettava, jotta voidaan ottaa huomioon Euro–Välimeri‑kumppanuusmaiden edut; vaatii siksi, että yleisestä Euro–Välimeri-alueen alkuperäkumulaatiota koskevasta järjestelmästä tehtävä alueellinen sopimus on saatava valmiiksi vuonna 2010;
6. muistuttaa, että on vahvistettava pohjoisen ja etelän kumppanuutta Euro–Välimeri-alueen tekstiili- ja vaatetusalan tuotannon ja kaupan pitämiseksi kilpailukykyisenä ja edistettävä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden luovuuteen ja innovointiin perustuvaa korkeaa lisäarvoa tuottavaa toimintaa eikä pelkästään liiketoiminnan ulkoistamista;
7. korostaa, että on vahvistettava investointien turvallisuutta Välimeren alueella järjestelmällä, jolla koordinoidaan pk-yrityksille tarkoitettuja strategioita ja joka kattaa useita aloja, kuten suojelu, rahoitus, tiedotus ja pk-yritysten verkostoituminen;
8. muistuttaa, että on perustettava Euro–Välimeri-alueen investointi- ja kehityspankki, jolla saataisiin lainoittajia Välimeren molemmilta rannoilta ja joka kykenisi houkuttelemaan EU:n ja Välimeren alueen kaipaamia suoria ulkomaisia investointeja;
9. katsoo, että uusi ehdotus Euro–Välimeri-alueen investointeja edistävän järjestelmän perustamiseksi on merkittävä askel tiedon keskittämiseksi ja levittämiseksi yhden ainoan verkoston kautta, jolloin taloudelliset toimijat voisivat saada perusteellisen kuvan kaupankäynti- ja investointiedellytyksistä alueella; korostaa, että välineen olisi oltava nykyisiä verkostoja täydentävä;
10. panee tyytyväisenä merkille Ranskan Caisse des dépôts´n, Italian Cassa depositi e prestitin, EFG Hermesin (Egypti) sekä Caisse de dépôt et de gestionin (Marokko) perustaman Inframed-rahaston, jonka on ilmoitettu toimivan Välimeren unionin yhteydessä pitkän aikavälin investointirahastona infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi;
11. katsoo, että vapaakauppa-aluetta olisi täydennettävä myöntämällä asteittain ja ehdollisesti työvoimalle vapaa liikkuvuus, vaikkakaan tähän ei vielä ole edellytyksiä; kehottaa Euroopan työmarkkinoiden tilannetta silmällä pitäen ottamaan huomioon kansainvälisen yhteisön nykyiset pohdinnat muuttoliikkeen ja kehityksen välisestä yhteydestä; korostaa, että maahanmuuttajien rahalähetysten siirtokustannuksia on alennettava, jotta paikallinen talous hyötyisi niistä mahdollisimman paljon; katsoo, että viisumien myöntämistä olisi helpotettava Euro–Välimeri-alueen kumppanuuteen osallistuville tahoille, opiskelijoille, yliopistohenkilöstölle sekä sosioekonomisille toimijoille;
12. katsoo, että Barcelonan prosessilla ja Välimeren unionin olisi vahvistettava Euro–Välimeri-politiikan nykyisiä yhteistyömuotoja, jotta kumppanimaille voitaisiin antaa mahdollisuus osallistua EU:n alueellisiin ohjelmiin ja vastaaviin politiikkoihin yhdessä sovittujen painopistealojen ja tavoitteiden mukaisesti; muistuttaa, että on tärkeää ulottaa yhteisön ohjelmien soveltamisala koskemaan kumppanimaiden osallistumista erityisesti koulutukseen, tutkimukseen ja ammatillisen koulutukseen (opiskelijavaihdot jne.);
13. korostaa, että Välimeren unionilla voi olla myönteisiä vaikutuksia Barcelonan prosessiin; katsoo, että merkittävien hankkeiden nimeäminen Pariisissa huhtikuussa 2008 määriteltyjen edellytysten mukaisesti, esimerkiksi uuden infrastruktuurin rakentaminen, pk-yritysten välinen yhteistyö, viestintä ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen, edistävät EU:n ja Välimeren alueen kaupan ja investointien kehittämistä ja helpottamista; katsoo, että on tärkeää saada aikaan rauha Lähi-itään, mutta että alueen konfliktit eivät saisi estää annettujen sitoumusten täyttämistä; kehottaa pitämään Välimeren unioniin liittyvät kokoukset suunnitelmien mukaisesti ja perustamaan Barcelonaan pysyvän sihteeristön;
14. korostaa myös, että kahdenvälisillä lähestymistavoilla ei saisi heikentää monenvälistä alueellista lähestymistapaa; katsoo, että vaikka komissio edistää yhteistyön tiivistämistä edistyneimpien kumppaneiden kanssa ja ottaa niiden poliittiset, kulttuuriset ja sosiaaliset erityispiirteet asianmukaisesti huomioon, sen on pidettävä kiinni alueiden välisten neuvottelujen periaatteesta;
15. kannustaa käyttämään aurinko- ja tuulienergiaa Välimeren alueella; pitää myönteisenä DESERTEC-teollisuusaloitteen viimeaikaista edistymistä valtavien aurinkoenergiamahdollisuuksien hyödyntämiseksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa; painottaa, että EU:n toimien DESERTEC-hankkeen hyväksi on oltava johdonmukaisia, ja niillä on aktiivisesti osallistuttava Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden kehitykseen;
16. pyytää komissiota pitämään parlamentin jatkuvasti ajan tasalla Syyrian kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta, jonka allekirjoittamista Syyria on hiljattain lykännyt; katsoo, että Libyan ottaminen mukaan assosiaatiosopimusneuvotteluihin ja yleisemmin Barcelonan prosessiin ja Välimeren unioniin herättää jonkin verran huolta; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille täydet tiedot, ottamaan sen mukaan ja kuulemaan sitä neuvottelujen kaikissa vaiheissa;
17. katsoo, että komission ehdottama etenemissuunnitelma on käyttökelpoinen väline Barcelonan prosessin ja Välimeren unioniin liittyvän prosessin elvyttämiseksi tulevina vuosina ja kehottaa Euro–Välimeri-alueen kauppaministereitä tukemaan ehdotusta 9. joulukuuta 2009 pidettävässä ministerikokouksessa; kehottaa Euro–Välimeri-alueen kaupan alan korkeita virkamiehiä tarkkailemaan jatkossa etenemissuunnitelman täytäntöönpanoa ja ehdottamaan siihen tarvittavia muutoksia ja pyytää tiedottamaan parlamentille tällaisista toimista;
18. korostaa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia kumppanuudessa demokraattisena elimenä, jossa kokoontuu parlamentin jäseniä Välimeren kummaltakin rannalta lujittamaan Barcelonan prosessin kolmea pilaria; kehottaa tiivistämään Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen, komission ja neuvoston välistä talousasioiden yhteistyötä;
19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden sekä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden valtionpäämiehille, hallitusten päämiehille ja parlamenteille sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaariselle edustajakokoukselle.