Istuntoasiakirja
14.6.2010 B7‑0348/2010
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Eurooppa 2020 -strategiasta
Martin Schulz, Stephen Hughes
S&D-ryhmän puolesta
Daniel Cohn-Bendit, Rebecca Harms, Philippe Lamberts
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Eurooppa 2020 -strategiasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisesta ( KOM(2010)0250 ),
– ottaa huomioon neuvoston asetuksen Euroopan talouden vakautusmekanismin perustamisesta,
– ottaa huomioon viimeksi 25. ja 26. maaliskuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,
– ottaa huomioon maaliskuussa 2000, 2001, 2005, 2006 ja 2007 sekä joulukuussa 2009 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen puheenjohtajan päätelmät,
– ottaa huomioon 7. toukokuuta 2010 pidetyn euroalueen valtioiden ja hallitusten päämiesten kokouksen,
– ottaa huomioon Ecofin-neuvoston 9. toukokuuta 2010 tekemät päätökset,
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" ( KOM(2010)2020 ),
– ottaa huomioon komission teettämän Lissabonin strategian arvioinnin (SEK(2010) 114),
– ottaa huomioon komission tiedonannon talouspolitiikan koordinoinnin tehostamisesta ( KOM(2010)0250 ),
– ottaa huomioon 10. maaliskuuta antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta[1],
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että rahoitukseen liittyvän, taloudellisen ja sosiaalisen kriisin jatkuvan vakavuuden vuoksi odotukset ovat hyvin korkealla sen suhteen, että kesäkuussa 2010 kokoontuva Eurooppa-neuvosto hyväksyy uuden Eurooppa 2020 -strategian,
B. toteaa, että monissa jäsenvaltioissa on edelleen yhä korkeampi työttömyys, mikä voi viime kädessä vaikuttaa 28 miljoonaan EU:n kansalaiseen, jos ei toteuteta riittäviä poliittisia toimia keskipitkällä aikavälillä, ja se voi aiheuttaa valtavia sosiaalisia ja inhimillisiä ongelmia; ottaa huomioon, että kriisi on vienyt miljoonia työpaikkoja ja lisännyt työpaikkojen epävarmuutta ja köyhyyttä; ottaa huomioon, että 16 prosenttia EU:n asukkaista elää köyhyysvaarassa; ottaa huomioon, että 9,6 prosenttia väestöstä on työttömänä; ottaa huomioon, että kahdeksaa prosenttia väestöstä pidetään niin kutsuttuina köyhinä työssäkäyvinä,
C. toteaa, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen sekä luonnonvarojen haaskaava kuluttaminen asettavat perustavalla tavalla kyseenalaisiksi tämänhetkiset kestämättömät tuotanto-, jakelu- ja kulutusmallit, mikä edellyttää uutta ja kestävää kehitysmallia,
D. ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteena oli aivan oikein erittäin kilpailukykyinen tietoon perustuva talous, joka kykenee kestävään kasvuun, uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen, parempaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja ympäristönsuojeluun, mutta strategian tavoitteita ei ole saavutettu,
E. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa määrätään selvästi, että unionin on määritettävä ja toteutettava ulkoisia toimiaan kestävän taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän kehityksen tukemiseksi kehitysmaissa, ja päätavoitteena on köyhyyden poistaminen, jotta maailman kaikkia maita voitaisiin kannustaa integroitumaan maailmantalouteen,
F. toteaa, että neuvosto on epäröinyt usean kuukauden ajan tarpeettomalla ja kalliilla tavalla, mikä on pahentanut merkittävästi euroalueen finanssikriisiä, ja se on lopulta sopinut toimenpidepaketista unionin rahoitusvakauden säilyttämiseksi; toteaa, että tämä käsittää unionin rahoitusvakausmekanismin, joka on suuruudeltaan yhteensä jopa 500 miljardia euroa,
G. ottaa huomioon, että rahaliitto, jolta puuttuvat kriisinratkaisupuitteita raskaasti velkaantuneiden maiden ja rajat ylittävien rahoituslaitosten osalta sekä koordinoidut vastasykliset finanssipolitiikat, on erittäin altis sisäisille ja ulkoisille iskuille,
1. on hyvin pettynyt Eurooppa-neuvoston 26. maaliskuuta hyväksymän uuden Eurooppa 2020 ‑strategian pääkohtiin;
2. katsoo, että Eurooppa-neuvosto on menettänyt historiallisen tilaisuuden, jossa se olisi voinut ottaa kaiken opin käynnissä olevasta kriisistä ja määritellä todella kauaskantoisen, kunnianhimoisen ja johdonmukaisen strategian;
3. korostaa, että EU 2020 -strategian on nostettava Eurooppa 2000-luvun vihreän vallankumouksen kärkeen ja tässä on löydettävä tasapaino ihmiskunnan kehityksen ja maapallon fyysisten rajojen välillä;
4. kehottaa tästä syystä siirtämään EU 2020 -strategian kokonaistavoitteen pelkästä BKT:n kasvun tavoittelusta kohti laajempaa poliittista käsitettä EU:n tulevaisuudesta sosiaalisena ja kestävänä unionina, joka asettaa ihmiset ja ympäristön suojelun politiikan suunnittelun keskipisteeseen ja pyrkii luomaan hyvinvointia ja mahdollisuuksia kaikille; korostaa tässä yhteydessä, että kilpailukyky ei ole tavoite sinänsä;
5. katsoo, että uuteen strategiaan olisi BKT:n lisäksi sisällyttävä hyvinvoinnista kertovia indikaattoreita sekä indikaattoreita, joissa otetaan huomioon laajemmat ulkoiset taloudelliset vaikutukset ja ympäristölle aiheutuvat kielteiset vaikutukset, ja että näiden indikaattoreiden määrittelyssä, hyväksymisessä ja arvioinnissa olisi käytettävä demokraattisia ja innovatiivisia menetelmiä;
6. toistaa aiemmat pyyntönsä laatia unionille yksi integroitu kehitysstrategia, jossa määritetään selvästi talouskehityksen pitkän aikavälin suuntaviivat, jotta voidaan kehittää entistä parempi, oikeudenmukaisempi ja kestävämpi talous, jossa on enemmän jaettavaa hyvinvointia kaikille, ja jotta voidaan suojautua rahoitusalan ahneudelta ja ylilyönneiltä; vaatii jälleen yhdistämään päällekkäiset strategiat, joita unionin pitäisi tällä hetkellä noudattaa, mikä koskee erityisesti Eurooppa 2020 -strategiaa, kestävän kehityksen strategiaa sekä vakaus- ja kasvusopimusta; pahoittelee, että Eurooppa-neuvosto on hylännyt tämän lähestymistavan jättäen politiikan epäyhtenäisyyden ongelman ratkaisematta;
7. katsoo kuitenkin, että seuraavan vuosikymmenen aikana EU kohtaa monia taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen takaamiseen liittyviä haasteita, joita ovat esimerkiksi taantuman kielteiset vaikutukset, ja on sitä mieltä, että nämä haasteet edellyttävät sellaisten mekanismien tarkkaa tutkimista, joiden avulla unionin työllisyyteen liittyvät ja sosiaaliset tavoitteet on tarkoitus saavuttaa;
8. katsoo, että euroalueen käynnissä oleva finanssikriisi – kun 13 alueen 16 jäsenvaltiosta ei tällä hetkellä täytä vakaus- ja kasvusopimuksen ehtoja, kun EKP ennustaa, että vuonna 2011–2012 mikään jäsenvaltio ei enää täytä ehtoja ja kun kansallisiin obligaatioihin kohdistuu laajoja ja järjestelmällisiä keinottelijoiden hyökkäyksiä – on selvä merkki puutteista EU:n tämänhetkisessä talouden koordinointipolitiikassa, joka tukeutuu etupäässä julkisen talouden vakauttamiseen ja valvontaan; korostaa, että hyvien työpaikkojen luomisen ja kestävän taloudellisen kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi etusijalle olisi asetettava myös jatkuvan ja merkittävän makrotaloudellisen epätasapainon sekä euroalueen kilpailukykyerojen käsittely; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio tunnustaa tämän välttämättömyyden talouspolitiikan koordinointia koskevassa tiedonannossaan;
9. pitää myönteisenä neuvoston päätöstä vahvistaa euroalueen hallintoa uusilla välineillä, jotta voidaan vastata kriisin esiin tuomiin haasteisiin, ja päätöstä Kreikkaa koskevan tukipaketin toteuttamisesta, unionin rahoitusvakausmekanismin luomisesta, talouden ohjaamisen vahvistamisesta, rahoitusmarkkinoiden sääntelystä ja keinottelun vastustamisesta; kannattaa näin perusperiaatetta, jonka mukaan euroalueen ongelmia on käsiteltävä euroalueen ratkaisujen avulla; katsoo, että näiden uusien välineiden olisi myös vahvistettava talouspolitiikan koordinointia EU:n kaikkien jäsenvaltioiden välillä tavalla, joka menee valvontaa pidemmälle ja kohti aktiivista talouspolitiikan koordinointia ja käsittää vahvistettuja valvontamekanismeja Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi; pahoittelee tässä suhteessa sitä, että vaikka komissio onkin tehnyt kauaskantoisia ehdotuksia budjettivalvonnan tehostamiseksi, se ei kuitenkaan ole ehdottanut riittävän asianmukaisia ratkaisuja talouden pitkän aikavälin kestävyyden palauttamiseksi ja toteuttamiseksi niin, että siirryttäisiin kohti päämäärätietoista talouspolitiikan koordinointia tavoitteena yhteisen budjettistrategian kehittäminen kattavan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä;
10. korostaa, että kestävän julkisen talouden saavuttaminen edellyttää paitsi varojen vastuullista käyttöä myös asianmukaista ja sosiaalisesti oikeudenmukaista verotusta; kehottaa tähän liittyen komissiota esittämään toimia, joilla autetaan jäsenvaltioita saattamaan taloutensa taas tasapainoon ja rahoittamaan julkisia investointeja euro-obligaatioiden, EU:n pääomansiirtoja koskevan veron, ympäristöverojen, progressiivisen pankkiveron, automaattisen tietojenvaihdon ja veroparatiisien vastustamisen avulla; katsoo, että samalla pitäisi myös auttaa jäsenvaltioita siirtymään verokilpailusta kohti veroyhteistyötä ja esittää aikataulu yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotolle sekä mekanismi, jolla voidaan varmistaa yhtiöverokantojen vähimmäiskoordinointi samalla tavalla kuin nykyään arvonlisäveron yhteydessä;
11. kehottaa siksi Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2010 luomaa työryhmää tekemään konkreettisia ehdotuksia entistä syvemmästä ja laajemmasta taloudellisesta yhteensovittamisesta; katsoo, että niiden pitäisi 121 ja 136 artiklan mukaisesti hyväksyä suuntaviivoja sellaisten koordinoitujen ja yhdenmukaistettujen vastasyklisten finanssipolitiikkojen sekä uusien EU:n solidaarisuusmekanismien kehittämiseksi, joiden avulla pyritään sietämään sisäistä epätasapainoa ja epäsymmetrisiä sokkeja, tehostamaan lähentymistä ja parantamaan resurssien kohdentamisen tehokkuutta;
12. pahoittelee, ettei Eurooppa-neuvosto ota päätelmissään huomioon, että nyt käynnissä olevan hauraan elpymisen on heijastuttava täysin uudessa Eurooppa 2020 -strategiassa niin, että laaditaan johdonmukainen ja kattava poliittinen esityslista ja integroidaan makrotaloudellinen politiikka täysin tähän strategiaan tavalla, joka takaa, että tarvittava talousarvioiden vakauttaminen ei heikennä strategian saavuttamista erityisesti, mitä tulee työttömyyden vastustamiseen ja riittäviin ja hyvin koordinoituihin sijoituksiin infrastruktuureihin ja tietoon; on erittäin huolissaan 9. toukokuuta kokoontuneen neuvoston päätelmistä, joissa vaadittiin vahvaa sitoutumista yhä nopeampaan julkisen talouden vakauttamiseen, mikä haittaa Eurooppa 2020 -strategian sisältämiä poliittisia sitoumuksia, uhkaa riittävän vahvojen ja oikeudenmukaisten hyvinvointivaltioiden ylläpitämistä ja asettaa uhanalaiseksi vielä hauraan elpymisprosessin, mikä voi siten aiheuttaa vielä miljoonien työpaikkojen menetyksen keskipitkällä aikavälillä;
13. toteaa, että talouskeinottelijoiden käyttämiin valtion luottoriskien vaihtosopimuksiin liittyvät viimeaikaiset tapahtumat ovat johtaneet suhteettoman suuriin kansallisiin korkoeroihin ja muistuttaneet kipeästi siitä, että rahoituksen sääntely- ja valvontakehyksen puutteet ja epävakaus vaikuttavat suoraan kielteisesti kansantalouksien kestävyyteen ja euroalueen vakauteen; tukee voimakkaasti sitä, että hyväksytään nopeasti laajennettu ja kunnianhimoinen unionin rahoitusvalvontakehys, joka tarjoaa kaikkien rahoitustuotteiden, rahasiirtojen ja laitosten riittävän sääntelyn ja valvonnan EU:ssa; korostaa, että markkinoiden avoimuuden ja unionin sääntelyn lisäämisen tarve eivät liity vain markkinoiden tehokkaaseen valvontaan, vaan myös unionin riippumattomuuteen;
14. panee merkille Eurooppa-neuvoston sopimat viisi keskeistä tavoitetta, jotka koskevat työllisyysastetta, tutkimuksen ja kehittämisen edellytyksiä, kasvuhuonekaasupäästöjen vähentämistä, koulutustason parantamista sekä yhteiskunnallisen osallisuuden edistämistä; pahoittelee, ettei näitä keskeisiä tavoitteita ole muotoiltu sellaisen johdonmukaisen ja yhdenmukaisen kestävää kehitystä koskevan strategian yhteydessä, joka yhdistäisi taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön liittyvän politiikan; pahoittelee, että nämä tavoitteet eivät ole kunnianhimoisia ja että osasta niistä puuttuu erityiset indikaattorit, mikä antaa mahdollisuuden palata taaksepäin keskeisissä kysymyksissä, joita ovat sosiaalinen yhteenkuuluvuus, koulutus ja köyhyyden torjunta;
15. panee merkille miesten ja naisten työllisyysastetta koskevan keskeisen tavoitteen; pahoittelee, että työpaikkojen laatua ei oteta huomioon tässä tavoitteessa; toistaa näkemyksensä, jonka mukaan korkeatasoisen työllisyyden on oltava Eurooppa 2020 ‑strategian ensisijainen tavoite ja että tuntuvampi keskittyminen hyvin toimiviin työmarkkinoihin – sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla – ja yhteiskunnallisiin oloihin on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan parantaa työllisyyttä; vaatii siksi uutta lainsäädäntöohjelmaa työntekijöiden oikeuksien ja työolojen parantamiseksi niin, että samalla tarkistetaan työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä ja annetaan uusia tai tarkistetaan vanhoja direktiivejä, jotka koskevat vähimmäistoimeentulojärjestelmää, työaikaa, yksittäisten työntekijöiden irtisanomiseen liittyviä väärinkäytöksiä, tiedottamista ja kuulemista, ammattiyhdistysten tunnustamista, kansalliset rajat ylittäviä työehtosopimuksia, epätyypillisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua, samapalkkaisuutta ja työsuojelutarkastuksia; katsoo lisäksi, että uudessa strategiassa on painotettava paljon enemmän työpaikkojen laatua ja ihmisarvoista työtä, mukaan luettuna epävarmojen työpaikkojen ja pimeän työn torjuminen, edellytysten luominen työn ja yksityiselämän yhteensovittamiselle sekä sen varmistaminen, että ihmiset, jotka ovat tällä hetkellä poissa työmarkkinoilta, voivat päästä takaisin työmarkkinoille; kehottaa komissiota muuttamaan käytäntöään, jonka mukaisesti se pitää tätä alaa vain komission tiedonantojen piiriin kuuluvana alana, ja kehottaa mahdollisimman pian tekemään lainsäädäntöä koskevia lippulaiva-aloitteita työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi;
16. kehottaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa ja komissiota laatimaan ja hyväksymään kunnianhimoisen ihmisarvoista työtä koskevan toimintaohjelman, joka sisältää toimeentuloon riittävää palkkaa koskevan tavoitteen; vaatii, että työmarkkinaosapuolet käynnistävät yhteistyössä komission kanssa yhteisiä eurooppalaisia aloitteita sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi ja köyhien työssäkäyvien ihmisten määrän vähentämiseksi; kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain neuvoston sopimia työn laatua koskevia indikaattoreita;
17. korostaa, että myös liiallinen palkkamaltti hillitsee kotitalouksien tulojen ja siten myös yksityisen kulutuksen kasvua; varoittaa näin ollen pitämästä palkkamalttia pääasiallisena keinona hintavakauden saavuttamisessa; palauttaa mieliin, että lisääntynyt kansainvälinen kilpailu on jo aiheuttanut paineita alentaa palkkoja samalla kun hyödykkeiden hintojen nousu on heikentänyt EU-alueen kuluttajien ostovoimaa;
18. kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa, komissiota ja Euroopan parlamenttia hyväksymään vuoden loppuun mennessä kunnianhimoisen ympäristöystävällisiä työpaikkoja koskevan strategian, jossa luodaan edellytykset kestävämmän, taitoihin ja innovaatioihin perustuvan talouden työmahdollisuuksien käyttämiselle ja varmistetaan, että siirtyminen tällaiseen talouteen on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja hyödyttää kaikkia eurooppalaisia; katsoo, että tällaisessa strategiassa olisi investoitava koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen työntekijöiden uusien taitojen kehittämiseksi ja tarvittaessa uusiin työpaikkoihin siirtymisen mahdollistamiseksi, siihen olisi sisällyttävä siirtymäturvaa koskeva puitesopimus, johon kuuluu oikeus koulutukseen ja riittävään sosiaaliturvaan, kun siirrytään työpaikasta toiseen, työmarkkinaosapuolten sopimus oikeudesta elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen työpaikoilla ja taitojen ja työpaikkaorganisaatioiden mukauttamisen tukeminen kaikilla aloilla;
19. panee merkille koulutuksen tehostamista koskevan keskeisen tavoitteen; pahoittelee määrällisten tavoitteiden puuttumista ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa asettamaan tavoitteen toisen asteen koulutuksen saaneiden osuuden nostamiseksi 100 prosenttiin sekä perusasteen ja toisen asteen koulutusta koskevia selviä laadullisia tavoitteita ja indikaattoreita;
20. pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto ehdottaa prioriteettina sosiaalista osallisuutta erityisesti köyhyyden vähentämisen avulla, mutta pahoittelee syvästi asiaa koskevien selvien tavoitteiden ja aloitteiden puuttumista; katsoo, että tämä on yksi Eurooppa 2020 ‑strategian keskeisistä tavoitteista; kehottaa laatimaan köyhyyttä vastustavan kunnianhimoisen pitkän aikavälin strategian, jolla on kauaskantoisia tavoitteita ja jossa otetaan huomioon naisten, lasten, vanhusten sekä työssäkäyvien köyhyys ja johon liittyy asumista koskeva unionin koordinoitu strategia; katsoo tässä yhteydessä, että Eurooppa 2020 -strategiaan olisi sisällytettävä erikseen kunnianhimoisia tavoitteita köyhyyden puolittamiseksi viiden vuoden välein (eli köyhien osuuden olisi laskettava 8,5 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ja neljään prosenttiin vuoteen 2020 mennessä), epätasa-arvon vähentämiseksi ja eritoten rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kaventamiseksi; katsoo tästä syystä, että köyhyyttä on mitattava suhteellisena köyhyytenä, jotta voidaan tunnistaa syrjäytymisvaarassa olevat, ja että Gini-indeksi olisi otettava selvästi EU 2020 -strategian välineeksi;
21. muistuttaa tässä yhteydessä köyhyyden vähentämisen tavoitteesta, aiemmista ehdotuksistaan EU:n minimipalkkajärjestelmää koskevaksi tavoitteeksi ja maksuihin perustuvasta korvaavien tulojen järjestelmästä, josta annetaan toimeentulotukea vähintään 60 prosenttia suhteutetusta keskitulosta, ja sovitusta aikataulusta tämän tavoitteen saavuttamiseksi kaikkien osalta;
22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään työllisyysastetta ja köyhyyden vähentämistä koskevien keskeisten tavoitteiden pohjalta joukon niihin liittyviä pienempiä tavoitteita EU:n tasolla ja kansallisella tasolla ja kehottaa seuraamaan niitä konkreettisella politiikalla ja valvontamekanismeilla sekä indikaattoreilla;
23. muistuttaa, että julkiset palvelut ja erityisesti sosiaalipalvelut ovat sosiaalisen osallisuuden keskeisiä tekijöitä; korostaa, että paikallisille, alueellisille ja kansallisille viranomaisille on annettu paljon harkintavaltaa niiden tarjoamisessa; pahoittelee riittämätöntä huomiota, jota on kohdistettu yleiseen taloudelliseen etuun liittyviin palveluihin, sillä ne ovat tärkeitä kanavia investoinneille ja keskeisten palveluiden tarjoamisessa kansalaisille ja taloudelle; muistuttaa, että tällaisten palveluiden julkiset tarjoajat ovat jo pitkään vaatineet enemmän oikeusvarmuutta tällaisten palveluiden tarjoamiseen toissijaisuusperiaate ja paikallisen itsehallinnon periaate huomioon ottaen; kehottaa siksi komissiota esittämään kattavan analyysin vapauttamisen tähänastisista vaikutuksista sekä säädöspuitteet perussopimuksen uudet määräykset huomioon ottaen;
24. pahoittelee, että Eurooppa-neuvoston määrittämät keskeiset tavoitteet eivät sisällä sukupuolten tasa-arvoa keskeisenä tavoitteena Eurooppa 2020 -strategiassa; kehottaa siksi laatimaan sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan lainsäädäntöohjelman, jolla poistetaan naisten ja miesten väliset nykyiset palkkaerot ja varmistetaan, että naiset osallistuvat täysimääräisesti työmarkkinoille, sekä edistetään naisten uramahdollisuuksia muun muassa seuraavin toimin:
– pienennetään sukupuolten väliset palkkaerot 0–5 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä;
– tehdään lainsäädäntöehdotus nykyisen lainsäädännön tarkistamiseksi;
– aloitetaan laiminlyöviä jäsenvaltioita koskevat rikkomismenettelyt;
– vauhditetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia pyrkimyksiä varmistamalla kohtuuhintaisten, joustavien ja laadukkaiden palvelujen saatavuus sosiaaliturvaan liittyvät oikeudet säilyttäen ja erityisesti päivähoitopalvelujen saatavuus luomalla edellytykset sille, että 50 prosentille 0–3-vuotiaista lapsista ja 100 prosentille yli 3-vuotiaista lapsista saadaan järjestettyä hoito, ja parantamalla muiden huollettavien henkilöiden hoidon saatavuutta;
– asetetaan naisten työllisyystavoitteeksi 75 prosenttia siten, että ainakin 50 prosenttia naisista toimii taloudellisen riippumattomuuden tarjoavassa työssä, käyttämällä aktiivista kohdistettua työmarkkinapolitiikkaa ja työn ja yksityiselämän yhdistämistä koskevia säännöksiä kuten joustavaa työaikaa ja -paikkaa sekä lasten ja muiden huollettavien henkilöiden kohtuuhintaisten ja laadukkaiden hoitopalvelujen saatavuutta;
25. panee merkille, että Eurooppa-neuvosto vahvistaa EU:n joulukuussa 2008 antaman sitoumuksen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta lopullisesta energian kulutuksesta vähintään 20 prosenttia ja vähentää energiankulutusta 20 prosenttia energiatehokkuuden avulla; muistuttaa, että sellaiset kansalliset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoden 1990 tasoista, jotka jäävät alle 30 prosentin vuoteen 2020 mennessä, ovat täysin vastoin tieteellistä tietämystä, eikä niillä pystytä estämään nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen dramaattisia seurauksia; katsoo, että tällaiset tavoitteet kertoisivat lisäksi EU:n johtajuuden luhistumisesta maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa; katsoo, että uudet vähennystavoitteet ovat tarpeen pidemmällä aikavälillä ja että unionin toimintalinjoilla olisi pyrittävä näihin pitkän aikavälin tavoitteisiin ja niiden täytäntöönpano olisi aloitettava nyt; kehottaa komissiota esittämään toimintalinjoja, joilla varmistetaan perusteellinen muutos tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa näiden tavoitteiden mukaisesti;
26. on syvästi huolissaan siitä, että vuoden 2020 strategiaan ei sisälly konkreettisia tavoitteita tai päämääriä, eikä siinä edes mainita biologista monimuotoisuutta koskevia tavoitteita vuodeksi 2020; kehottaa tästä syystä asettamaan sellaisia mitattavissa olevia tavoitteita, joiden tarkoituksena on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen katoamisen torjuminen ja niiden palauttaminen mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2020 mennessä; muistuttaa komissiota siitä, että unionin kansalaiset odottavat unionin pyrkivän entistä puhtaampaan, turvallisempaan ja terveempään yhteiskuntaan; kehottaa komissiota jatkamaan "saastuttaja maksaa" -periaatteen ja ennalta varautumisen periaatteen soveltamista lainsäädännössä, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä kestävän taloudellisen elpymisen onnistumisen kannalta; on pettynyt kestävän kehityksen strategiassa tähän mennessä saavutettuun edistykseen; pahoittelee, että ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja terveydellistä epätasa-arvoa koskevat toimet eivät ole tärkeämmällä sijalla 2020-strategian prioriteettien joukossa;
27. pahoittelee kunnianhimon puutetta kehitettäessä todellista yhteistä unionin energiapolitiikkaa Eurooppa 2020 -strategiassa; korostaa, että toimivat sisämarkkinat ovat keskeinen tavoite unionissa, ja korostaa tarvetta toteuttaa nopeasti kolmas energiapaketti, vaikkakin unionin energiapolitiikan tämän osan liiallinen korostaminen on tapahtunut kahden muun tavoitteen, eli kestävän kehityksen ja toimitusvarmuuden, kustannuksella; muistuttaa, että sisämarkkinoita ei voida käsitellä erillään ulkoisesta ulottuvuudesta ja että unioni tarvitsee todellista yhteistä energiapolitiikkaa, jotta todella pystyttäisiin vaikuttamaan energiansaannin varmuuteen, ilmastonmuutokseen ja energian kohtuulliseen hintaan;
28. kehottaa EU:ta ottamaan ensimmäisen askeleen kohti vihreää, kokonaan uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa erittäin tehokasta taloutta vuoteen 2050 mennessä ja asettamaan vuodeksi 2020 sitovia tavoitteita, jotka koskevat EU:n energiankulutuksen vähentämistä ja uusiutuvien energianlähteiden osuuden lisäämistä siten, että samalla poistetaan teknisiä ja muita kuin teknisiä esteitä kestävien uusiutuvien energianlähteiden kehittämisen tieltä;
29. korostaa, että ympäristön kestävän kehityksen ehtona on luonnonvarojen kokonaiskäytön vähentäminen; korostaa tarvetta käyttää tämänhetkistä talouskriisiä siirtymiseen kohti kokonaan uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa erittäin tehokasta taloutta; korostaa, että jos unionin teollisuuden halutaan onnistuvan minimoimaan paljon hiiltä sisältävien aineiden käyttö energianlähteinä ja vähentämään merkittävästi luonnonvarojen kokonaiskäyttöä, tarvitaan nopeaa ja massiivista siirtymää; kehottaa tässä yhteydessä hyväksymään kunnianhimoisen tavoitteen luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantamiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä "resurssitehokkaan Euroopan" lippulaiva-aloitetta sekä "globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikkaa"; panee kuitenkin merkille sellaisten poliittisten välineiden puutteen, joiden avulla tarvittava muutos voidaan toteuttaa; kehottaa komissiota esittämään analyysinsä siitä, miten teollisuus saadaan siirtymään kohti kokonaan uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa erittäin tehokasta taloutta, ja odottaa sen tarkistavan työohjelmaansa ja esittävän poliittisia ehdotuksia; pahoittelee, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi kannan ainoastaan energiatehokkuudesta mainitsematta lainkaan luonnonvarojen käytön tehokkuutta;
30. pitää myönteisenä Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä määritettyä kehystä digitaalisen esityslistan kehittämiseksi unionille, mutta pahoittelee, että huolimatta toimien kiireellisestä tarpeesta strategia ja suunnittelu eivät kumpikaan vuonna 2010 sisällä konkreettisia toimia ja tavoitteita tämän vision toteuttamiseksi; kehottaa komissiota esittämään kattavan toimintasuunnitelman, joka sisältää aikataulun ja tavoitteet, jotka tuottavat nopeita ja konkreettisia tuloksia avoimeen ja vauraaseen digitaaliseen yhteiskuntaan liittyen;
31. panee merkille, että tutkimusta ja kehitystä koskevan keskeisen tavoitteen osuus on kolme prosenttia BKT:stä; korostaa, että suuret tutkimus- ja kehittämishankkeet, tärkeimmät energiainfrastruktuuri-investoinnit, unionin uusi rooli avaruuspolitiikassa ja unionin innovaatiopolitiikan rahoitus edellyttävät vakaata, uskottavaa ja kestävää taloudellista tukea unionilta, jotta unionin keskeiset Eurooppa 2020 -tavoitteet voitaisiin saavuttaa; katsoo tässä yhteydessä, että olisi asetettava selkeitä tavoitteita, jotka koskevat pienille ja keskisuurille yrityksille soveltuvia rahoitusvälineitä, sekä edistettävä avoimia standardeja, jotta voidaan taata digitaalinen yhteentoimivuus ja saatavuus; kehottaa ottamaan ekoinnovointia koskevat EU:n tavoitteet selkeästi huomioon;
32. vaatii Euroopan teollisuuden massiivista ja nopeaa muutosta sellaisen unionin kestävän teollisuuspolitiikan avulla, jonka tavoitteena on vihreiden työpaikkojen luominen ja luonnonvarojen käytön tehostaminen ja parantaminen; korostaa, että siitä saadut hyödyt olisi jaettava ja levitettävä tasapuolisesti ja ne olisi suunnattava kaikkien elämänlaadun parantamiseen; katsoo, että unionin teollisuuden kestävä kehittäminen vaatii tiivistä vuoropuhelua työntekijöiden ja työläisten kanssa, koska tulevaisuuteen suuntautuva teollisuuspolitiikka tarvitsee innovointia, älykästä rakennemuutosta, prosessien kehittämistä ja laatunormien kehittämistä, jotka kaikki hyötyvät työntekijöiden ja työläisten osallistumisesta; toistaa, että tässä siirtymässä tarvitaan myös toimia, joilla autetaan työntekijöitä siirtymään kohti uutta ja ympäristön kannalta kestävää taloutta;
33. muistuttaa, että Euroopan unionin on investoitava tehokkaammin liikenteen nykyisiin infrastruktuureihin, kuten Euroopan laajuisiin verkkoihin, työpaikkojen luomisen edistämiseksi, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi sekä kestävän ja yhteentoimivan liikennejärjestelmän luomiseksi; vaatii eri liikennemuotojen yhteentoimivuutta ja logistiikan älykästä käyttöä, koska liikenteen hiilipäästöjen vähentäminen ja kestävyys edellyttävät innovointia, uutta tekniikkaa ja rahoitusta;
34. katsoo, että uusia yhtenäismarkkinoiden olisi oltava keskeisellä sijalla uudessa Eurooppa 2020 -strategiassa; korostaa tarvetta noudattaa yhtenäismarkkinoiden suhteen kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan täysin huomioon kansalaisten huolet erityisesti sosiaalisesti ja kuluttajien mukaan suunnatulla politiikalla;
35. pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto painotti yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan keskeistä asemaa Eurooppa 2020 -strategian tukemisessa; kehottaa luomaan vahvan yhteyden Eurooppa 2020 -strategian ja koheesiopolitiikan välille ottaen huomioon koheesiopolitiikan mahdollisesti valtavan vaikutuksen Eurooppa 2020 ‑strategian pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa ja rahoituskriisin vaikutusten käsittelyssä kestävällä ja sosiaaliset seikat huomioon ottavalla tavalla; korostaa, että koheesiopolitiikan on oltava keskeisellä sijalla Eurooppa 2020 -strategiassa ja sen on oltava unionin kaikkia alueita koskevaa politiikkaa, millä vahvistetaan edelleen strategian todellista eurooppalaista vaikutusta; vaatii, että koheesiopolitiikan perusperiaatteet – integroitu lähestymistapa, monen tason hallinto ja todellinen kumppanuus – ovat keskeisellä sijalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa, minkä vuoksi ne on integroitava strategiaan täysin; korostaa, että alueellisen yhteenkuuluvuuden on Lissabonin sopimuksen mukaisesti myös oltava osa Eurooppa 2020 ‑strategiaa;
36. korostaa, että YMP:n ja koheesiopolitiikan tulevissa uudistuksissa on keskityttävä selkeästi Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen; muistuttaa, että vuoteen 2013 mennessä toteutettavalla YMP:n uudistuksella olisi tässä yhteydessä luotava ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta kestävä maatalouspolitiikka, jossa keskitytään elintarviketurvaan, luonnonvarojen hallintaan, ilmastonmuutokseen, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, ympäristönsuojeluun sekä työpaikkoihin maaseutualueilla;
37. korostaa, että kalastus (luonnonvaraisten lajien kalastus ja vesiviljely) on yksi Euroopan unionin elintarviketurvan tärkeimmistä pilareista ja että siksi sen kestävyys ja vakaus on turvattava niin, että se voi tulevaisuudessa tarjota kalastustuotteita yli puolelle miljardille eurooppalaiselle laadullisesti ja määrällisesti riittävällä tavalla;
38. pahoittelee, että Eurooppa 2020 -strategian ulkoiseen ulottuvuuteen on kiinnitetty liian vähän huomiota; kehottaa komissiota määrittämään Eurooppa 2020 -kauppastrategiansa tavalla, joka perustuu monenkeskiseen lähestymistapaan, jotta EU:n kauppapolitiikasta saataisiin todellinen väline työpaikkojen luomista, köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä varten koko maailmassa; uskoo vakaasti, että EU:n politiikan sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välinen johdonmukaisuus on välttämätöntä ja että uuden kauppapolitiikan laatimisen on vastattava työpaikkoja luovaa vahvaa teollisuuspolitiikkaa, jonka avulla voidaan luoda entistä enemmän ja entistä parempia työpaikkoja;
39. pyytää komissiota käymään aikaisessa vaiheessa avointa vuoropuhelua Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa EU:n painopisteistä Dohan jälkeen ja erityisesti sosiaali- ja ympäristönormeista ja WTO:n uudistuksesta; pyytää lisäksi, että kaikkiin neuvoteltavana oleviin EU:n kahdenvälisiin tai alueellisiin kauppasopimuksiin sisällytetään täytäntöönpanokelpoisia sosiaalisia ja ympäristöä koskevia määräyksiä, jotka koskevat etenkin ILOn määrittelemien perustyönormien ja muiden ihmisarvoisen työn näkökohtien täytäntöönpanoa; pyytää tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot täyttävät kansainväliset velvoitteensa ja ratifioivat välittömästi kaikki tämänhetkiset ILOn yleissopimukset ja erityisesti ILOn yleissopimuksen 94;
40. kehottaa komissiota omaksumaan ulkoisissa toimissaan laajemman ja kattavamman lähestymistavan, joka vastaa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen uusi määräys edellyttää, että yhteistä kauppapolitiikkaa sovellettaessa noudatetaan täysin unionin ulkoisia toimia koskevia periaatteita ja tavoitteita; vaatii luomaan vahvan yhteyden EU 2020 -strategian ja tulevan Euroopan unionin kauppastrategian välille sekä sen vuosituhattavoitteiden saavuttamista koskevan toimintaohjelman välille;
41. korostaa, että on tärkeää lisätä kehitysmaille annettavan virallisen kehitysavun määrää vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeenkin ja myös parantaa tukiohjelmien tehokkuutta sekä lisäksi varmistaa toimintalinjojen johdonmukaisuus, eli muun muassa sulkea veroparatiisit ja estää veronkierto ja laittomat rahavirrat, joilla on kielteinen vaikutus köyhien maiden kestävään kehitykseen; korostaa, että kehitysyhteistyön tehostaminen ei ole itsetarkoituksellista, vaan sillä myös edistetään EU:n ja kehitysmaiden välistä oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kauppaa sekä kehitysmaiden että EU:n kansalaisten hyödyksi; katsoo, että tämä on tärkeää sen takaamiseksi, että köyhyyden kitkemistä koko maailmasta koskevaa tavoitetta ei haitata EU:n muulla politiikalla; kiinnittää huomiota siihen, että nämä yhdenmukaisuutta kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa koskevat vaatimukset on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklaan; katsoo, että sellaiset EU:n toimintalinjat, joilla on ulkoisia vaikutuksia, on suunniteltava siten, että niillä tuetaan kehitysmaiden kestäviä tarpeita, jotta voidaan torjua köyhyyttä, turvata ihmisarvoiset tulot ja toimeentulo sekä taata perusihmisoikeuksien toteutuminen, sukupuoleen liittyvät oikeudet sekä sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät oikeudet mukaan luettuina;
42. korostaa, että komission Globaali Eurooppa -kauppastrategia olisi uudistettava perinpohjaisesti ja tavoitteeksi olisi asetettava, että edistetään yhteistyötä yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti kestäviä kauppasuhteita koskevien sitovien vähimmäisvaatimusten yhteydessä;
43. vakuuttaa, että jos Eurooppa 2020 -strategian halutaan olevan uskottava, edellytyksenä on entistä parempi yhteensopivuus ja täydentävyys EU:n 27 jäsenvaltion kansallisten talousarvioiden ja EU:n talousarvion välillä; korostaa, että EU:n talousarvion pitäisi olla tässä suhteessa entistä tärkeämmässä asemassa varoja yhteen kokoavana välineenä; katsoo siksi, että vuoden 2013 jälkeisen EU:n talousarvion on keskityttävä tämän strategian tärkeimpiin poliittisiin prioriteetteihin, ja sillä pitäisi pyrkiä lisäämään EU:n menoja sovittuun omien varojen ylärajaan saakka, joka on 1,24% bruttokansantulosta maksujen osalta ja 1,31% maksusitoumusten osalta; pyytää, että komissio tekee lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ehdotuksen ennen vuoden 2010 ensimmäisen puoliskon päättymistä nykyisen, vuodet 2007–20013 kattavan monivuotisen rahoituskehyksen ylärajojen tarkistamiseksi, jotta talousarviosta saataisiin lisää varoja Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden toteuttamisen aloittamiseksi, mikä koskee erityisesti ehdotettujen lippulaiva-aloitteiden rahoittamista; pitää myös tarpeellisena, että tutkitaan edelleen euro-obligaatioiden kaltaisia EU:n uusia rahoitusvälineitä sekä EU:n talousarvion uutta rahoitusjärjestelmää, joka kattaa rahasiirtoja koskevan veron sekä erilaisia ympäristöveroja; korostaa lisäksi, että EU:n talousarvion ja kaikkien rahoituslähteiden on heijastettava tarvetta rahoittaa siirtymää kohti ympäristön kannalta kestävää taloutta;
44. korostaa, että Eurooppa 2020 -strategia voi olla uskottava ainoastaan, jos sitä varten myönnetään riittävästi rahoitusta; pahoittelee, että Eurooppa-neuvosto ja komissio eivät kumpikaan käsittele tätä asiaa; korostaa siksi, että jos EIP:n entistä voimakkaammat toimet tai tukeutuminen entistä enemmän julkisen ja yksityisen sektorin välisiin kumppanuuksiin (kuten komissio tiedonannossaan ehdottaa) voikin joissakin taloudellisesti hyvin perustelluissa tapauksissa olla tehokas ratkaisu, sitä ei voida pitää "yhden koon" ratkaisuna; pyytää lisäksi komissiota arvioimaan merkitystä, joka pitkän aikavälin julkisilla tai yksityisillä sijoituksilla voi olla sellaisten rahoitusinfrastruktuurien kannalta, joita voidaan tarvita Eurooppa 2020 -strategiassa ehdotettujen lippulaiva-aloitteiden toteuttamisessa, ja kehottaa arvioimaan tarvetta mukauttaa unionin sääntelykehystä yhteistyön edistämiseksi pitkäaikaisten sijoittajien välillä;
45. panee merkille kannustimet, joilla pyritään edistämään strategiaan liittyvää poliittista vastuuta kansallisella tasolla; pahoittelee kuitenkin sellaisten ehdotusten puutetta, joilla pyritään takaamaan poliittisen vastuun lisääntyminen unionin tasolla unionin vahvan lainsäädäntöohjelman avulla; ehdottaa, että komissio tarkastelee uudelleen "yhteisön menettelyä" ja käyttää Lissabonin sopimuksen suomia välineitä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa; on huolissaan menetelmän epäjohdonmukaisuuden vuoksi, sillä jäsenvaltioiden odotetaan asettavan kansalliset tavoitteensa kesäkuuhun 2010 mennessä EU:n keskeisten tavoitteiden ja indikaattoreiden perusteella, vaikka monista niistä ei ole silloin vielä sovittu;
46. katsoo, että demokraattinen tuki on onnistumisen ratkaiseva ennakkoehto, ja tästä syystä kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava aktiivisesti vuoden 2020 strategian laatimiseen ja toteuttamiseen; katsoo samasta syystä, että alueiden, kaupunkien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen olisi osallistuttava aktiivisesti strategian laatimiseen ja toteuttamiseen;
47. kehottaa tässä yhteydessä komissiota esittämään neuvostolle ja Euroopan parlamentille ennen kesäkuussa 2010 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta kattavan listan direktiiveistä ja asetuksista uudelle strategialle määritettävien tavoitteiden saavuttamiseksi;
48. kehottaa neuvostoa tunnustamaan Euroopan parlamentin keskeisen aseman laadittaessa ja toteutettaessa Eurooppa 2020 -strategiaa, joka muotoillaan toimielinten välisen sopimuksen pohjalta, jotta voidaan määrittää demokraattinen ja tehokas tapa edetä ja sopia siitä virallisesti; pahoittelee, että Euroopan parlamentille on myönnetty vain vähän aikaa yhdennettyjä suuntaviivoja koskevan panoksen antamiseksi; muistuttaa komissiota ja neuvostoa Euroopan parlamentille perustamissopimuksen mukaan kuuluvasta oikeudesta tulla kuulluksi työllisyyden suuntaviivoista;
49. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.