Istuntoasiakirja

 

8.12.2010                                                                                                                B7‑0693/2010

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Afrikan ja EU:n yhteisestä strategiasta ennen kolmatta Afrikan ja EU:n huippukokousta

Judith Sargentini

Verts/ALE-ryhmän puolesta

 

B7‑0693/2010

Euroopan parlamentin päätöslauselma Afrikan ja EU:n yhteisestä strategiasta ennen kolmatta Afrikan ja EU:n huippukokousta

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Afrikan ja EU:n yhteisen strategian (jäljempänä "yhteinen strategia") sekä EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010), jonka EU:n ja Afrikan valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät Lissabonissa 8. ja 9. joulukuuta 2007 pitämässään kokouksessa,

–   ottaa huomioon Tripolissa 29. ja 30. marraskuuta 2010 pidetyn kolmannen EU–Afrikka-huippukokouksen päätelmät,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. katsoo, että yhteisessä strategiassa julistetut tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan, mikäli Afrikan kehitykseen liittyviin perustavanlaatuisiin asioihin puututaan asianmukaisesti,

B.  ottaa huomioon, että yhteisessä strategiassa ei ole otettu opiksi kahden mantereen vuosikymmeniä tekemästä yhteistyöstä, vaan siinä keskitytään pääasiassa Euroopan taloudellisiin etuihin, kuten EU:n kauppastrategiaan liittyvä asiakirja "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa" osoittaa,

C. ottaa huomioon, että EU:n kauppastrategialla pyritään takaamaan EU:n pääsy kehitysmaiden raaka-aineisiin, myös maataloushyödykkeisiin, avaamalla kehitysmaiden markkinat EU:n suurille yrityksille kehitysmaiden kustannuksella,

D. ottaa huomioon, että EU:n pääsy kehitysmaiden markkinoille rajoittuu käytännössä raaka-aineiden vientiin, jonka verotus on alhaisempi verrattuna jalostettuihin hyödykkeisiin, ja tästä syystä kehitysmaat juuttuvat pysyvästi EU:n teollisuuden raaka-aineiden tuottajan asemaan,

E.  ottaa huomioon, että laittoman pääomakadon ja veronkierron vuoksi Afrikan mailla ei edelleenkään ole taloudellisia resursseja, joita ne tarvitsisivat kipeästi sosiaalisten ja taloudellisten infrastruktuurien kehittämiseksi esimerkiksi terveydenhuollon, koulutuksen ja työllisyyden aloilla,

F.  katsoo, että yhteisen strategian olisi perustuttava oikeudenmukaiseen sopimukseen ja politiikan yhdenmukaisuuteen, jotta voitaisiin purkaa Afrikan maiden köyhyyden ja riippuvuuden noidankehä,

1.  pahoittelee, että yhteisessä strategiassa ei ole otettu opiksi kahden mantereen vuosikymmeniä tekemästä yhteistyöstä ja että sillä ei ole onnistuttu luomaan sellaista uutta suhdetta, joka perustuisi pitkän aikavälin kestävän kehityksen näkymään, joka pitäisi sisällään rehellisiä, oikeudenmukaisia, yhtenäisiä, osallistavia ja sosiaalisesti sekä ympäristön kannalta vakaita toimintatapoja;

2.  painottaa, että Afrikan ja EU:n yhteisen strategian perusperiaatteet olisi suunniteltava siten, että niillä tuetaan kehitysmaiden kestäviä tarpeita, jotta voidaan torjua köyhyyttä, turvata ihmisarvoiset tulot ja toimeentulo sekä taata perusihmisoikeuksien toteutuminen sekä sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät oikeudet mukaan luettuina;

3.  pahoittelee, että huippukokouksessa ei puututtu hallitusten tukemiin ulkomaisten sijoittajien Afrikassa tekemiin maatalousmaahankintoihin, jotka uhkaavat heikentää paikallista elintarviketurvaa ja johtaa vakaviin ja kauaskantoisiin seurauksiin, jos niihin ei puututa asian vaatimalla tavalla;

4.  toteaa, että EU:n ja kehitysmaiden välinen reilu kauppa edellyttää, että maksetaan reilu hinta (eli hinta, joka vastaa sisäisiä ja ulkoisia kustannuksia) kehitysmaiden luonnonvaroista ja maataloustuotteista samalla, kun taataan työolosuhteita koskevien ILO:n keskeisimpien työnormien noudattaminen sekä ympäristönsuojelu;

5.  uskoo, että Afrikan ja EU:n johtajien pitäisi osoittaa aito sitoutuneisuutensa ja perustaa mekanismi laittoman pääomakadon ja veronkierron pysäyttämiseksi, täyden avoimuuden sekä maakohtaisen raportointijärjestelmän edistämiseksi ja kansainvälisen paineen lisäämiseksi kaikkea sellaista oikeudenkäyttöä kohtaan, joka ehkä mahdollistaa veronkierron Afrikassa;

6.  katsoo, että konfliktien ehkäiseminen on myös pysyvän rauhan keskeinen edellytys ja että konfliktien perimmäisiin syihin olisi puututtava toteuttamalla kestävää kehityspolitiikkaa Afrikan väestön perustarpeiden täyttämiseksi ja työttömyyden sekä sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi;

7.  katsoo, että konfliktialueiden mineraaleja koskevan Yhdysvaltojen uuden lain ("Conflict Minerals’ Law") hyväksyminen on valtava edistysaskel, jolla voidaan torjua Afrikassa mineraalien laitonta hyödyntämistä, joka lietsoo sisällissotia ja konflikteja; katsoo, että komission ja neuvoston pitäisi esittää samanlainen ehdotus, jolla taattaisiin EU:n markkinoille tuotujen mineraalien jäljitettävyys;

8.  kehottaa Afrikan ja EU:n johtajia käsittelemään kehitysyhteistyön verotukseen liittyvää näkökohtaa ja laatimaan tehokkaita ja toimivia verotusjärjestelmiä Afrikassa, jotta voidaan varmistaa kestävä kehitysyhteistyörahoituksen lähde, kun pitkän aikavälin tavoitteena on päästä irti riippuvuudesta ulkomaisesta avusta;

9.  panee harmistuneena merkille, että EU pyrkii edelleen painostamaan talouskumppanuussopimuksen tekemistä Afrikan maiden haluttomuudesta huolimatta;

10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n talous- ja sosiaalikomitealle, Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvostolle, Afrikan unionin komissiolle ja toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT-ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.