Istuntoasiakirja
25.1.2011 B7‑0078/2011
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Tunisian tilanteesta
Hélène Flautre, Franziska Brantner, Nicole Kiil-Nielsen, Barbara Lochbihler, Cahterine Grèze, Frieda Brepoels, Daniel Cohn-Bendit
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Tunisian tilanteesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin ja Tunisian välisen Euro–Välimeri-sopimuksen, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998,
– ottaa huomioon komission 12. toukokuuta 2004 antaman tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikasta sekä 4. heinäkuuta 2005 voimaan tulleen EU–Tunisia-toimintasuunnitelman,
– ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa,
– ottaa huomioon ihmisoikeusaktivistien suojelua koskevat neuvoston suuntaviivat, jotka hyväksyttiin kesäkuussa 2004 ja ajantasaistettiin joulukuussa 2008,
– ottaa huomioon Tunisian ihmisoikeustilanteen yleisestä määräaikaisarvioinnista vastaavan työryhmän raportin Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle 10. huhtikuuta 2008,
– ottaa huomioon 8. ja 9. joulukuuta 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät EU:n ja sen eurooppalaisten kumppaneiden kahdenvälisten suhteiden kohentamisesta,
– ottaa huomioon Euroopan unionin EU–Tunisia-assosiaationeuvoston kahdeksannen istunnon päätteeksi 11. toukokuuta 2010 antaman julkilausuman,
– ottaa huomioon 12. toukokuuta 2010 annetun Tunisiaa käsittelevän seurantakertomuksen,
– ottaa huomioon 14. toukokuuta 2010 hyväksymänsä mietinnön ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista EU:n toimista,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Tunisian ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti 29. syyskuuta 2005, 15. joulukuuta 2005 ja 15. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon unionin korkean edustajan Catherine Ashtonin ja laajentumisesta ja naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen Štefan Fülen 10. ja 17. tammikuuta 2011 antamat yhteiset julkilausumat,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että Mohamed Bouazizin epätoivoinen päätös sytyttää itsensä tuleen 17. joulukuuta 2010 Sidi Bouzidissa aloitti kansannousun, jossa vaaditaan Tunisiaan syvällistä poliittista muutosta,
B. toteaa, että rauhanomainen protestiliike on levinnyt koko Tunisiaan ja että poliisi ja turvallisuusjoukot ovat pyrkineet tukahduttamaan sen väkivalloin surmaten yli sata ihmistä, ja kiinnittää erityisesti huomiota mielenosoittajien tulittamiseen, pikateloituksiin ja mielivaltaisiin pidätyksiin, pidätettyjen kiduttamiseen ja tahdonvastaisiin katoamisiin,
C. toteaa, että presidentti Ben Ali poistui maasta 14. tammikuuta 2011 ja että hänelle on nimitetty pysyvä sijainen Tunisian perustuslain 57 pykälän nojalla, ja panee merkille armeijan ratkaisevan osuuden tapahtumiin sekä mielenosoittajien ja väestön suojelemisen että muutoksen tukemisessa,
D. toteaa, että entisen presidentin Ben Alin aseelliset joukot terrorisoivat yhä väestöä ja syyllistyvät julmuuksiin ja ovat siten yhä todellinen vaara koko väestölle,
E. toteaa, että Euroopan unionin ja Tunisian suhteita on 17. päivästä heinäkuuta 1995 säädelty assosiaatiosopimuksella, johon sisältyy ihmisoikeuslauseke, ja 4. päivästä heinäkuuta 2005 toimintasuunnitelmalla, joka on osa Euroopan naapuruuspolitiikkaa ja perustuu vastavuoroiseen sitoutumiseen yhteisiin arvoihin, joita ovat muun muassa demokratia, oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 ja 21 artiklan mukaisesti,
F. panee merkille Euroopan unionin kyvyttömyyden luoda todellinen ulkopolitiikka, jota voitaisiin harjoittaa johdonmukaisesti ja tehokkaasti suhteissa unionin kumppaneihin; panee erityisesti merkille EU:n ja Tunisian yhteistyöjärjestelyjen heikkouden ja painottaa jälleen kerran Euroopan parlamentin vaatimusta, että assosiaatiosopimusten ihmisoikeuslausekkeisiin olisi järjestelmällisesti liitettävä tehokas täytäntöönpanomekanismi,
G. katsoo, että naapuruuspolitiikan meneillään olevan tarkistamisen on välttämättä ja järjestelmällisesti ilmennettävä SEU-sopimuksen 21 artiklassa määriteltyjä arvoja ja periaatteita ja mahdollistettava näiden arvojen kunnioittamisen valppaampi seuranta, siinä on määrättävä selkeistä ja täsmällisistä arviointijärjestelyistä, joilla voidaan seurata todellisten uudistusten toteutumista ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja demokratian edistämisen sekä talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen alalla, sekä uudesta lausekkeesta, jossa asetetaan ehdot pitkälle edistyneen maan aseman myöntämiselle,
1. ilmaisee solidaarisuutensa Tunisian kansaa kohtaan, jonka oikeutetut demokratiapyrkimykset ovat johtaneet maan historialliseen poliittiseen käännekohtaan ja tehneet lopun 23 vuotta kestäneestä diktatuurista; ihailee tunisialaisten rohkeutta ja peräänantamattomuutta neljä viikkoa kestäneissä rauhanomaisissa mielenosoituksissa ja korostaa naisten merkittävää roolia; ilmaisee osanottonsa uhrien perheille;
2. pani tyytyväisenä merkille ja tukee voimakkaasti Tunisian demokraattisia muutoksia ja vetoaa sen puolesta, että muodostettavaan väliaikaiseen hallitukseen otettaisiin edustajia kansalaisyhteiskunnan eri osista niin, että se nauttisi väestön luottamusta; pitää kyseenalaisena päätöstä antaa Ben Alin hallinnon merkkihenkilöiden jatkaa vaikutusvaltaisissa ministerinviroissa, esimerkiksi sisäministerinä;
3. iloitsee ensimmäisistä päätöksistä vapauttaa poliittiset ja mielipidevangit, lakkauttaa viestintäministeriö, taata sananvapaus, tunnustaa kaikki oppositiopuolueet ja sallia valtiosta riippumattomien järjestöjen rekisteröityminen;
4. pitää myönteisenä, että on perustettu kolme kansallista komiteaa, joista yksi käsittelee joulukuun 17. päivän 2010 jälkeisiä tapahtumia, toinen korruption torjuntaa ja kolmas valtion elinten ja lakien uudistamista; katsoo, että niiden toiminta liittyy elimellisesti maan uudistus- ja demokratisointiprosessiin ja toivoo, että niiden suositukset otetaan huomioon tulevissa lainsäädäntöä ja toimielimiä koskevissa uudistuksissa;
5. pitää äärimmäisen tärkeänä, että näiden komiteoiden jäseniksi valitaan riippumattomia henkilöitä kansalaisyhteiskunnan eri aloilta, että niillä on todellinen tutkintavalta, että ne voivat luottaa kaikkien valtion laitosten yhteistyöhön ja että ne saavat käyttöönsä tarvittavat määrärahat ja henkilöresurssit, jotta ne voivat toimia tehokkaasti; katsoo, että komiteoiden pitäisi voida hyödyntää ihmisoikeusvaltuutetun ja muiden asiaankuuluvien YK:n elinten asiantuntemusta ja tukea;
6. korostaa, että on tärkeää luoda tarvittavat edellytykset vapaiden ja avointen parlamentti- ja presidentinvaalien järjestämiseksi kansainvälisessä valvonnassa kohtuullisen ajan kuluessa, jotta voidaan saada aikaan kansainväliset normit täyttävä todellinen demokratia;
7. korostaa sitä, kuinka tärkeää on tukea riippumattoman oikeuslaitoksen perustamista ja luoda siirtymäkauden oikeusjärjestelmä;
8. pyytää neuvostoa, ulkosuhdehallintoa ja komissiota tukemaan kaikin tavoin käynnissä olevaa demokraattista siirtymäprosessia tarjoamalla poliittista ja taloudellista tukea kansalaisyhteiskunnalle ja maan demokratisoimiseksi tarvittaville uudistuksille erityisesti sananvapauden, mielipiteenvapauden, lehdistönvapauden, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden sekä oikeuslaitoksen riippumattomuuden osalta;
9. kehottaa suuntaamaan toimintasuunnitelmaa uudelleen siten, että sillä tuetaan siirtymistä demokratiaan, erityisesti tehostamalla kansalaisyhteiskuntaa tukevia ohjelmia kaikissa nykyisissä rahoitusvälineissä ja tarvittaessa lisäämällä humanitaarista apua, ja tämän vuoksi pyytää lisäämään unionin rahoitusta Tunisialle; korostaa naisten oikeuksia edistävien järjestöjen tukemisen merkitystä ja kehottaa järjestämään naisten asemaa ja demokratiaan siirtymistä koskevan konferenssin Catherine Ashtonin alaisuudessa;
10. pyytää ulkosuhdehallintoa ja komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kolmen kansallisen komitean perustamisen ja työn tukemiseksi;
11. kannattaa EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin ja laajentumisesta ja naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen Štefan Fülen yhteistä ehdotusta välittömän vaaliavun antamisesta ja pyytää, ettei apu rajoitu ainoastaan vaalivaiheeseen, vaan että otetaan huomioon, että demokratisoitumiskehitystä on syytä tukea; kehottaa unionia toimimaan aktiivisesti tässä asiassa;
12. tähdentää, että kaikki aiemman hallinnon kanssa aloitetut neuvottelut keskeytetään vapaiden ja demokraattisten vaalien järjestämiseen asti;
13. pyytää Euroopan unionia määräämään kohdennettuja seuraamuksia sellaisille henkilöille, jotka ovat kavaltaneet tunisialaisten omaisuutta, eli esimerkiksi epäämään heiltä viisumin, ja pyytää jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, varmistamaan, että Ben Alin perheen ja sukulaisten varat jäädytetään, ja takaamaan "vääryydellä" hankitun omaisuuden palauttamisen Tunisiaan;
14. pyytää EU:n ja jäsenvaltioiden edustajia varmistamaan, että kaikki demokratiaan siirtymisessä toimivat osapuolet otetaan mukaan diplomaattiseen vuoropuheluun; pyytää tässä yhteydessä, että Tunisissa toimivat EU:n ja jäsenvaltioiden edustajat mukautuvat uuteen poliittiseen tilanteeseen ja hankkivat muutosvoimien tuen ja luottamuksen; pyytää unionia nimittämään tätä varten Tunisian erityislähettilään;
15. kehottaa Euroopan unionia ottamaan opikseen Tunisian tapauksesta ja tarkistamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia tukevaa politiikkaansa, jotta keskeinen rooli tässä politiikassa annettaisiin kansalaisyhteiskunnalle ja samalla harkittaisiin mekanismin luomista ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanoa varten; korostaa, että naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelussa on asetettava nyt etusijalle perussopimuksen 21 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden tehokas täytäntöönpano ja että arviointiperusteina on käytettävä oikeuslaitoksen riippumattomuutta, perusvapauksien kunnioittamista, pluralismia, lehdistönvapautta sekä korruption torjuntaa;
16. pyytää, että perustetaan toimielinten välinen työryhmä, jossa Euroopan parlamentti on mukana, määrittämään uudelleen, mitä toimia on ensisijaisesti tuettava tulevien kuukausien aikana, ja suuntaamaan tarpeiden mukaan uudelleen Tunisian rahoittamiseen tähän mennessä käytettyjen ulkoisen avun eri rahoitusvälineiden varoja;
17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Tunisian siirtymäkauden hallitukselle, kaikille vallanvaihtoon osallistuneille toimijoille sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.