Istuntoasiakirja

2.3.2011                                                                                                                  B7‑0158/2011

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Euroopan parlamentin kannasta YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istuntoon ja sen vuoden 2011 uudelleenarviointiin sekä parlamentin sitä koskevista ensisijaisista tavoitteista

Marietje Schaake, Leonidas Donskis, Marielle De Sarnez

ALDE-ryhmän puolesta

B7‑0158/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma parlamentin kannasta YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istuntoon ja sen vuoden 2011 uudelleenarviointiin sekä parlamentin sitä koskevista ensisijaisista tavoitteista

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostosta (UNHRC) ja erityisesti 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 13. istunnosta[1], 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusneuvoston kehityksestä, mukaan lukien EU:n asema[2], sekä 16. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusneuvostoa ja YK:n ihmisoikeustoimikunnan 62. istuntoa koskeneiden neuvottelujen tuloksesta[3], 29. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien suhteesta[4], 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden kansakuntien uudistamisesta[5], 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden kansakuntien 14.–16. syyskuuta 2005 pidetyn maailmankokouksen tuloksista[6] ja 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta[7],

–   ottaa huomioon ajankohtaisista ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksistä antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston perustamisesta annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/60/251,

–   ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston aiemmat säännönmukaiset ja ylimääräiset istunnot sekä yleisen määräaikaisarvioinnin aikaisemmat kierrokset,

–   ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston 16. istunnon ja yleisen säännöllisen tarkastelumekanismin yhdennentoista kierroksen, joka järjestetään 2.–13. toukokuuta 2011,

–   ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvostoa tarkastellaan uudelleen vuonna 2011,

–   ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulosta aiheutuneet toimielimiä koskevat muutokset ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan toimen perustamisen,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan sekä 18, 21, 27 ja 47 artiklan, sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksessa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen ja suojelu ovat osa Euroopan unionin eettistä ja oikeudellista säännöstöä ja yksi Euroopan yhtenäisyyden ja eheyden kulmakivistä[8],

B.  katsoo, että ihmisoikeusneuvosto on ainutlaatuinen yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin erikoistunut foorumi, joka käsittelee ihmisoikeuksia YK:n järjestelmässä; ottaa huomioon, että sille on uskottu tärkeä tehtävä ja vastuu sen suhteen, että ihmisoikeuksien edistämistä, suojelua ja kunnioittamista tehostetaan kaikkialla maailmassa,

C. ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvoston uudelleenarviointi koostuu kahdesta linjasta: elimen asemasta keskustellaan New Yorkissa ja sen menettelyistä Genevessä; katsoo, että samalla kaikkien kansainvälisten toimijoiden on työskenneltävä kaksinaismoralismin poistamiseksi ja vältettävä valikoivuutta ja politisoitumista ihmisoikeuskysymyksiä käsitellessään,

D. katsoo, että kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ja lainkäyttövaltaan kuuluvia kysymyksiä ei voida enää käyttää valtioiden suojaamiseen niiden ihmisoikeustilastojen tarkkailulta,

E.  katsoo, että Euroopan unionin olisi hoidettava tehtävänsä maailmanlaajuisena toimijana yleensä YK:n ja erityisesti ihmisoikeusneuvoston puitteissa, ja Euroopan ulkosuhdehallintona konkretisoituvan uuden lähestymistavan olisi autettava unionia toimimaan tehokkaammin ja helpommin tunnistettavasti ja kohtaamaan globaalit haasteet yhdenmukaisesti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti,

F.  ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinnon alaisuuteen perustetaan ihmisoikeusosasto,

G. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta matkustaa Geneveen ihmisoikeusneuvoston 16. istuntoon samaan tapaan kuin edeltävinä vuosina ihmisoikeusneuvoston istuntojen ja sitä aiemmin ihmisoikeusneuvostoa edeltäneen ihmisoikeuskomitean istuntojen yhteydessä,

1.   korostaa ihmisoikeusneuvoston 16. istunnon ja erityisesti ihmisoikeusneuvoston uudelleenarviointiprosessin merkitystä, koska niiden puitteissa tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus arvioida, miten neuvosto on hoitanut mandaattinsa, ja neuvoston on mahdollista tehostaa työmenetelmiään ja ihmisoikeusloukkausten vastaisia systemaattisia toimia ollakseen entistä tehokkaampi; suhtautuu myönteisesti siihen, että ihmisoikeusneuvoston uudelleentarkasteluprosessin kahdeksi välittäjäksi on nimitetty Marokko ja Liechtenstein;

2.   suhtautuu myönteisesti siihen, että 16. sääntömääräisen istunnon esityslistalla ovat muiden muassa raportit kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelusta terrorismin vastaisissa toimissa sekä lapsen oikeuksia käsittelevät laajakantoiset kokoukset;

3.   suhtautuu myönteisesti näitä keskeisiä aiheita käsittelevien erityisraportoijien nimityksiin tänä vuonna ja panee merkille, että kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta, uskonnon- ja uskonvapautta sekä ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevien erityisraportoijien on määrä laatia raportit; kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan keskusteluun aktiivisesti;

4.   suhtautuu myönteisesti uuteen ihmisoikeuksia ja demokratiaa käsittelevään osastoon ja kannattaa, että perustetaan EU:n neuvoston ihmisoikeustyöryhmä (COHOM), johon kuulusi ihmisoikeusasiantuntijoita kaikista EU:n 27 jäsenvaltiosta ja joka sijoitettaisiin Brysseliin, koska Brysselin sijainti on muita parempi EU:n politiikkojen valvonnan kannalta, mikä helpottaa organisoimaan monenvälisiä toimia suhteessa kahdenvälisiin toimiin;

5.   kannattaa ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n korkean tason erityisedustajan nimittämistä ja korostaa jälleen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien maakohtaisten strategioiden merkitystä;

6.  korostaa, että EU:n on tärkeää pitää kiinni yhteisistä kannoistaan kysymyksissä, joista keskustelleen 16. istunnossa, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita tehostamaan EU:ssa käytäntöä, jonka mukaan esitetään "yksi viesti monella äänellä", mikä on toiminut hyvin viime vuosina erimerkiksi kuolemanrangaistuksen vastaisissa EU:n aloitteissa;

Ihmisoikeusneuvoston työskentely

7.  kehottaa uudelleen EU:n jäsenvaltioita vastustamaan aktiivisesti kaikkia pyrkimyksiä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja keskinäisen riippuvuuden vesittämiseksi ja kannustamaan ihmisoikeusneuvostoa kiinnittämään tasapuolisesti huomiota eri perustein tapahtuvaan syrjintään, esimerkiksi sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, iän, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden ja uskonnon tai vakaumuksen perusteella tapahtuvaan syrjintään;

8.  on huolestunut siitä, että ihmisoikeusneuvoston mandaatin entistä tehokkaamman hoitamisen suurin este on usein vallitseva "blokkipolitiikka" ja sen vaikutus maiden valintaan ja ihmisoikeusneuvoston huomion kohteena oleviin tilanteisiin; toistaa näkemyksensä, jonka mukaan ihmisoikeusneuvoston kyky puuttua tehokkaasti, ajoissa ja riittävästi yksittäisten maiden tilanteeseen on keskeistä sen arvovallan ja uskottavuuden kannalta;

9.  katsoo, että ihmisoikeusneuvosto olisi varustettava entistä paremmin käsittelemään sekä kroonisia tilanteita että hätätilanteita mahdollisesti siten, että ihmisoikeuksia koskevaa keinovalikoimaa laajennetaan sekä istuntojen aikana että niiden välillä käytäviä paneelikeskusteluja hyödyntämällä ja siirtämällä istuntoja Geneven ulkopuolisille alueille; pahoittelee, että useissa yhteyksissä ihmisoikeusneuvosto on ollut tarvittavien välineiden puuttuessa kyvytön käsittelemään nopeasti ja ajoissa vakavia ihmisoikeustilanteita, ja kannattaa ajatusta riippumattomista "laukaisimista"; kehottaa pyrkimään aktiivisesti luomaan ihmisoikeusneuvoston kohdennettuja mekanismeja, joilla voidaan vastata nopeasti ihmisoikeuskriiseihin esimerkiksi Tunisiassa, Egyptissä, Iranissa ja Valko-Venäjällä;

10. suhtautuu myönteisesti (USA:n) aloitteeseen laatia maakohtainen päätöslauselma Iranista; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan voimakkaasti Irania koskevan erityismekanismin perustamista; kehottaa korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa koordinoimaan EU:n ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä kummallekin tärkeissä ihmisoikeuskysymyksissä, samalla kun EU:n olisi toimittava täysin riippumattomasti ollakseen tehokas ja uskottava;

11. suhtautuu myönteisesti siihen, että Tunisiaan lähetetään 27. tammikuuta ja 2. helmikuuta 2011 väliseksi ajaksi YK:n korkean tason ihmisoikeusvaltuuskunta, ja kannustaa voimakkaasti panemaan täysimääräisesti täytäntöön sen suositukset; toistaa kehotuksensa, jonka mukaisesti olisi perustettava riippumaton kansainvälinen tutkimuskomissio selvittämään vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, jotka liittyvät 17. joulukuuta 2010 jälkeisiin tapahtumiin;

12. kannattaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston valtuuskunnan lähettämistä Egyptiin arvioimaan yleistä ihmisoikeustilannetta maan johdon vaihtumisen jälkeen;

13. suhtautuu myönteisesti siihen, että 15. erityisistunnossa 25. helmikuuta hyväksyttiin yksimielisesti Libyan ihmisoikeustilannetta koskeva päätöslauselma, jossa tuomitaan Libyassa tapahtuneet törkeät ja systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset ja korostetaan, että jotkut niistä saattavat olla jopa rikoksia ihmisyyttä vastaan; kehottaa lähettämään Libyaan riippumattoman kansainvälisen tutkimuskomission selvittämään kaikkia väitettyjä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastaisia rikkomuksia maassa ja suosittelee, että yleiskokous harkitsee Libyan väliaikaista erottamista ihmisoikeusneuvoston jäsenyydestä;

14. kannattaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun aluetoimiston avaamista Välimeren alueella;

15. suhtautuu myönteisesti Nigerian ja Yhdysvaltojen aloitteesta järjestettyyn 14:teen erityisistuntoon, jossa käsiteltiin Norsunluurannikon ihmisoikeustilannetta vuoden 2010 presidentinvaalien jälkeen ja jossa tuomittiin ihmisoikeusrikkomukset ja kehotettiin kaikkia osapuolia noudattamaan tinkimättä ihmisoikeuksia, perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta; toistaa tukensa vaalien tulokselle, sellaisena kuin YK sen on tunnustanut, ja kehottaa kaikkia toimijoita tunnustamaan Alassane Ouattaran aseman valittuna presidenttinä; tukee Afrikan unionin päätöstä perustaa valtionpäämiesten paneeli rauhanomaisen ja neuvotellun ratkaisun saamiseksi Norsunluurannikon vaalien jälkeiseen kriisiin;

16. toistaa kehotuksensa EU:lle, ottaen huomioon erityisedustajien laatimat raportit ihmisoikeustilanteesta Korean demokraattisessa kansantasavallassa sekä Myanmar/Burmassa, tukea julkisesti YK:n tutkimuskomissioiden perustamista ihmisoikeusrikkomusten arvioimiseksi näissä maissa sekä sen arvioimiseksi, missä määrin niissä on kyse rikoksista ihmiskuntaa vastaan; pitää valitettavana Korean demokraattisen kansantasavallan ja erityisedustajan välisen yhteistyön puutetta ja pyytää jatkamaan Myanmar/Burman erityisedustajan mandaattia;

17. kehottaa EU:ta edistämään ja tukemaan ihmisoikeusneuvoston tulevassa istunnossa päätöslauselmaa, joka koskee riippumattomien asiantuntijoiden komitean Gazan konfliktin kansainväliselle selvitysvaltuuskunnalle laatimaa seurantaraporttia, jotta varmistetaan vastuullisuus kansainvälistä oikeutta koskevista rikkomuksista ja tuetaan asian käsittelyn siirtämistä yleiskokoukselle ja kansainvälisen oikeuden mekanismeille, mikäli Israel ja palestiinalaiset osapuolet ovat jättäneet noudattamatta velvoitteensa suorittaa tutkimuksia kansainvälisten normien mukaisesti; pyytää lisäksi ihmisoikeusvaltuutettua seuraamaan aktiivisesti humanitaarisen saattueen tapausta koskevan kansainvälisen selvitysvaltuuskunnan raportin seurantatulosten huomioon ottamista, jotta varmistetaan seurattavuuden ja vastuun periaatteiden noudattaminen; pitää myönteisinä lausuntoja, jotka YK:n ihmisoikeusvaltuutettu antoi vierailtuaan ensi kertaa miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja Israelissa sekä erityisesti valtuutetun voimakasta näkemystä siitä, että kaikki siirtokuntiin liittyvä toiminta on laitonta ja että kansainvälisestä ihmisoikeuslainsäädännöstä ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta ei neuvotella;

18. pitää valitettavana, että vaikka YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 60/251 vahvistettujen YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyyskriteereiden mukaisesti jäsenten on tehtävä täyttä yhteistyötä elimen kanssa, nykyinen vapaaehtoisia sitoumuksia koskeva käytäntö on tuottanut hyvin eritasoisia ja riittämättömiä tuloksia; toistaa siksi, että kaikilla ihmisoikeusneuvoston jäsenillä pitäisi olla tarkoituksenmukainen pysyvä kutsu erityismenettelyihin jäsenyyden vähimmäisvaatimuksena sen lisäksi, että niiden sitoutumisesta ihmisoikeuksiin on vankkaa näyttöä; korostaa aitoa kilpailua edistävän ympäristön merkitystä valintaprosessin yhteydessä; kehottaa poistamaan alueellisilta ryhmiltä mahdollisuuden esittää ennalta määrätty luettelo ehdokkaista YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseniksi;

19. kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa osallistumaan aktiivisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston uudelleenarviointiin vuonna 2011 sen valtuutuksen noudattamisen parantamiseksi; korostaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston pitäisi kehittyä enemmän varhaisen varoituksen antavan ja ennaltaehkäisevän mekanismin suuntaan ja että erityismenettelyihin sisältyvää asiantuntemusta olisi hyödynnettävä tätä tarkoitusta varten; toistaa, että arviointiprosessin on oltava avoin ja kaikenkattava ja että siinä on otettava huomioon valtiosta riippumattomat järjestöt, kansalaisyhteiskunta sekä kaikki muut asian kannalta olennaiset sidosryhmät; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta ajan tasalla uudelleenarvioinnin edistymisestä;

20. toistaa kantansa, jonka mukaan uudelleenarvioinnissa olisi säilytettävä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuus, ja vastustaa kaikkia pyrkimyksiä nostaa toimiston asema samalle tasolle muiden YK:n virastojen kanssa, sillä se voisi vaikuttaa kielteisesti rahoitukseen ja siten myös toimiston riippumattomuuteen; pitää myönteisenä YK:n pääsihteerin ihmisoikeusavustajan äskettäistä nimittämistä ja sitä, että tämä alkaa johtaa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistoa New Yorkissa; katsoo, että tämä uusi toimisto auttaa lujittamaan yhteyksiä, vuoropuhelua ja avoimuutta YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston välillä; korostaa tarvetta varmistaa riittävä rahoitus YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston alueellisten toimipisteiden auki pitämiseksi, jotta ne voivat jatkaa työtään ruohonjuuritasolla;

21. vaatii turvaamaan erityismenettelyt ja vahvistamaan niitä ja takaamaan, että ihmisoikeusneuvostolla on mahdollisuus puuttua erityisiin ihmisoikeusrikkomuksiin valtiokohtaisten päätöslauselmien ja mandaattien avulla; korostaa ihmisoikeuksien – olipa kyse sitten sosiaalisista, taloudellisista, kulttuurisista, kansalaisoikeuksista tai poliittisista oikeuksista – yleismaailmallisuuden ja luovuttamattomuuden merkitystä; panee huolestuneena merkille, että valitusmekanismi, joka on ainutlaatuinen yleinen uhrikeskeinen järjestelmä, on tuottanut vain niukasti tulosta suhteessa saamiensa valitusten suureen määrään; painottaa, että tähän ongelmaan on puututtava YK:n ihmisoikeusneuvoston uudelleenarvioinnin yhteydessä;

Yleinen määräaikaisarviointi

22. tunnustaa yleiseen määräaikaisarviointiin sisältyvän lisäarvon kaikkien hallitusten yhteisenä kokemuksena, jossa kaikkia YK:n jäseniä kohdellaan ja tarkastellaan tasapuolisesti huolimatta siitä, että maiden on suostuttava vapaaehtoisesti arvioitaviksi ja siihen, että ne toteuttavat jatkotoimia suositusten johdosta; muistuttaa, että kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot arvioidaan tämän menettelyn puitteissa joulukuuhun 2011 mennessä;

23. korostaa olevan olennaisen tärkeää, että ihmisoikeusneuvostossa varataan edelleen paikka kansalaisyhteiskunnalle, jotta kansalaisyhteiskunnan mahdollisuudet osallistua vuoropuheluun paranevat, jolloin valtiosta riippumattomille järjestöille tarjoutuu uusia tilaisuuksia käynnistää vuoropuhelu tietyissä valtioissa;

24. tukee valtiosta riippumattomien järjestöjen yleiseen määräaikaisarviointiin osallistumisen laajentamista sallimalla sen, että ne antavat kirjallisia suosituksia työryhmän käsiteltäväksi ja saavat osallistua sen keskusteluihin;

25. panee merkille yleisen määräaikaisarvioinnin valtioille antaman mahdollisuuden sitoutua panemaan ihmisoikeusvelvoitteensa täytäntöön ja ryhtymään jatkotoimiin perussopimuksen mukaisten elinten ja erityismenettelyiden päätelmien johdosta;

26. toteaa uudelleen, että suositusten pitäisi olla aiempaa tuloshakuisempia ja kehottaa lisäämään riippumattomien asiantuntijoiden ja kansallisten ihmisoikeuselinten osallistumista yleiseen määräaikaisarviointiin, jotta varmistetaan sen tehokkuus seurantamekanismina; katsoo, että yleiseen määräaikaisarviointiprosessiin voidaan yhdistää riippumatonta asiantuntemusta pyytämällä asiantuntijoita tarkkailemaan arviointiprosessia ja esittämään yleistä määräaikaisarviointia koskevan yhteenvedon ja analyysin loppuraportin hyväksymisen yhteydessä;

27. pitää valitettavana, että tiettyjen maiden ensimmäinen arviointikierros ei lunastanut odotuksia siitä, että prosessi olisi avoin, valikoimaton ja rauhanomainen; panee tässä yhteydessä merkille EU:n jäsenvaltioiden pyrkimykset murtaa "blokkimentaliteetti", ja rohkaisee jäsenvaltioita tarjoamaan teknistä apua helpottaakseen näiden suositusten täytäntöönpanoa;

28. kehottaa EU:n jäsenvaltioita jatkamaan osallistumistaan YK:n ihmisoikeusneuvoston uudelleenarviointiin, varmistamaan, että yleisen määräaikaisarvioinnin ensimmäisen ja toisen kierroksen välille ei muodostu aukkoa, sekä huolehtimaan siitä, että toisella kierroksella keskitytään suositusten täytäntöönpanoon ja seurantaan; tukee näkemystä, jonka mukaan yleisen määräaikaisarvioinnin kohdevaltioiden olisi esitettävä selkeät vastaukset kuhunkin suositukseen sekä aikataulut työryhmän suositusten täytäntöönpanolle; huomauttaa, että välivaiheen raportin laatiminen täytäntöönpanon tilanteesta voi tukea tätä prosessia;

Erityismenettelyt

29. toteaa jälleen, että erityismenettelyt muodostavat YK:n ihmisoikeuskoneiston ytimen ja että YK:n ihmisoikeusneuvoston uskottavuus ja tehokkuus ihmisoikeuksien puolustajana lepää erityismenettelyiden puitteissa tehtävän yhteistyön ja niiden tinkimättömän täytäntöönpanon varassa; korostaa tässä yhteydessä, että erityismenettelyiden riippumattomuuden ja vuorovaikutteisuuden ihmisoikeusneuvoston kanssa vahvistaminen on olennaisen tärkeää;

30. tuomitsee pyrkimykset heikentää erityismenettelyiden riippumattomuutta asettamalla hallitukset valvomaan erityismenettelyitä, ja korostaa, että kaikenlainen valvonta politisoisi järjestelmän vaikuttavuuden ja heikentäisi sitä;

31. toistaa pitävänsä maakohtaisia tilanneraportteja koskevia erityismenettelyjä keskeisenä välineenä parannettaessa ihmisoikeuksia ruohonjuuritasolla; tähdentää, että maakohtaisiin valtuutuksiin sisältyvien keskeisten tekijöiden, kuten niiden jaksottaisuuden ja niiden perustana olevan asiantuntemuksen vuoksi niitä ei voida korvata yleisellä määräaikaisarvioinnilla;

32. kehottaa EU:n jäsenvaltioita puolustamaan YK:n ihmisoikeusneuvoston koskemattomuutta ja vastuullisuutta sen uudelleenarvioinnissa tukemalla erityismenettelyiden suositusten täytäntöönpanoa koskevan seurantamekanismin perustamista valintaperusteiden ja ehdokkaiden taustaan, ammattitaitoon, pätevyyteen ja kokemukseen perustuvan entistä avoimemman nimitysprosessin hyväksymisen lisäksi; kannattaa kansalaisjärjestöjen ehdotusta vahvistaa erityismenettelyiden valmiuksia antaa varhaisia varoituksia soveltamalla järjestelmää, joka antaa niille mahdollisuuden lähettää tilanne automaattisesti ihmisoikeusneuvoston käsiteltäväksi;

EU:n osallistuminen

33. suhtautuu myönteisesti EU:n korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan osallistumiseen YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istuntoon;

34. vaatii, että Euroopan ulkosuhdehallinto ja erityisesti EU:n edustustot Genevessä ja New Yorkissa lisäävät EU:n YK:n ihmisoikeusneuvostossa tekemän työn johdonmukaisuutta, näkyvyyttä ja uskottavuutta jatkamalla ylialueellisen avustus- ja yhteistyön kehittämistä ja erityisesti lobbaamalla maltillisia maita kaikissa ryhmissä;

35. toistaa tukevansa EU:n aktiivista osallistumista YK:n ihmisoikeusneuvoston työhön sen perustamisesta lähtien, ja toteaa, että osallistuminen on päätöslauselmien tukemista tai yhtenä tukijana toimimista, lausuntojen antamista ja puuttumista vuorovaikutteisiin vuoropuheluihin ja keskusteluihin; toteaa EU:n antamat sitoumukset maakohtaisten tilanteiden käsittelemiseksi YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja korostaa kyseisten sitoumusten tinkimättömän täytäntöönpanon merkitystä;

36. pitää myönteisenä EU:n edustuston järjestämää rinnakkaistapahtumaa, jolla tuetaan rinnakkaistapahtumaa uskonnon- tai vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n erityisedustajan mandaatin 25-vuotisen taipaleen juhlistamiseksi; toistaa kantansa "uskontojen halventamisen" käsitteeseen ja myöntää, että uskonnollisten vähemmistöjen syrjintään on paneuduttava täysipainoisesti, mutta katsoo, että ei ole asianmukaista sisällyttää tätä käsitettä rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja kaikkien syrjinnän muotojen vastaisia täydentäviä standardeja koskevaan pöytäkirjaan;

37. tukee EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian ryhmän (GRULAC) yhteistä aloitetta päätöslauselmaksi kaduilla asuvista ja työskentelevistä lapsista;

38. tukee eri alueiden edustajien laatimaa homo-, bi- ja transseksuaalisten henkilöiden oikeuksista annettavaa lausuntoa;

39. kehottaa EU:n jäsenvaltioita tekemään kaikkensa kaikkien erityismenettelyjä koskevien valtuuksien säilyttämiseksi ja kehottaa erityisesti uudistamaan ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta raportoivan YK:n erityisedustajan valtuutuksen;

40. pitää valitettavana, että EU tuntuu usein vesittävän kunnianhimoisia tavoitteitaan, mitä on pidettävä sen kompromissihakuisuuden haittavaikutuksena, ja katsoo, että EU:n pitäisi esittää ja/tai ajaa rohkeammin maakohtaisia päätöslauselmia;

41. panee huolestuneena merkille, että EU ei ole kyennyt vaikuttamaan tehokkaasti laajan YK-järjestelmän sisällä; korostaa, että EU:n on asetettava ihmisoikeusneuvosto etusijalle, koordinoitava entistä paremmin jäsenvaltioita ja pyrittävä muodostamaan liittoutumia/yhteenliittymiä tärkeiden alueellisten kumppaneiden ja kaikkien maltillisten valtioiden kanssa blokkiajattelun voittamiseksi ihmisoikeusneuvostossa;

42. kiinnittää huomiota siihen, että käytännön tasolla on tärkeää pitää yllä suurta ja laajoilla resursseilla varustettua EU:n edustustoa Genevessä ja New Yorkissa; korostaa, että sen, mitä tapahtuu Genevessä ja New Yorkissa, on muodostettava olennaisen osan EU:n ulkopolitiikasta ja että siinä on keskityttävä sisäisen koordinaation parantamiseen, ja painottaa myös tarvetta huolehtia kahdenvälisen ja monenvälisen tason hyvästä yhteispelistä;

43. pitää valitettavana, että EU:n syyskuussa 2010 YK:n yleiskokoukselle ehdottama päätöslauselma, jolla EU pyrki lujittamaan asemaansa niin, että se vastaa uusia, Lissabonin sopimukseen perustuvia institutionaalisia järjestelyjä, on lykätty; katsoo, että tämä aseman vahvistuminen mahdollistaa sen, että EU:ta voi edustaa pysyvä henkilö (Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja/tai korkea edustaja), joka voi puhua yhdellä äänellä ja voi parantaa EU:n näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa maailmanlaajuisena toimijana; korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon "erityistyöryhmän" on jatkettava ponnistelujaan tiiviissä yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden kanssa päätöslauselman hyväksymisen edistämiseksi;

44. valtuuttaa valtuuskuntansa ihmisoikeusneuvoston 16. istunnossa tuomaan esille tässä päätöslauselmassa ilmaistut huolenaiheet; pyytää valtuuskuntaa raportoimaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle vierailustaan, ja pitää välttämättömänä, että Euroopan parlamentti lähettää jatkossakin valtuuskunnan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston asiaan liittyviin istuntoihin;

45. toistaa kaikille EU:n jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen varmistaa, että ne noudattavat ihmisoikeuksia omissa sisäisissä politiikoissaan kaksinaismoralismin välttämiseksi ja ottaen huomioon myös meneillään olevan, EU:n liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen koskevan prosessin, sillä muussa tapauksessa EU:n asema Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostossa heikentyy vakavasti;

46. pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n 64. yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä ulkoasiainvaliokunnan perustamalle EU:n ja YK:n väliselle työryhmälle.