Istuntoasiakirja
7.9.2011 B7‑0481/2011
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
suullisesti vastattavien kysymysten B7‑0419/2011 , B7-0420/2011 , B7‑0422/2011 , B7-0423/2011 , B7-0424/2011 ja B7‑0425/2011 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
EU:n toimista korruption torjumiseksi
Monica Luisa Macovei, Mariya Ivanova Nedelcheva, Manfred Weber, Simon Busuttil, Agustín Díaz De Mera, Salvatore Iacolino, Marietta Giannakou, Jean-Pierre Audy ja Roberta Angelilli
PPE-ryhmän puolesta
Hannes Swoboda, Ana Gomes, Claude Moraes, Jens Geier, Rita Borsellino ja Rosario Crocetta
S&D-ryhmän puolesta
Renate Weber, Sonia Alfano, Nathalie Griesbeck, Ramon Tremosa i Balcells, Louis Michel, Jan Mulder, Sarah Ludford, Andrea Zanoni ja Jens Rohde
ALDE-ryhmän puolesta
Jan Philipp Albrecht, Eva Joly ja Judith Sargentini
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Dennis de Jong, Søren Bo Søndergaard ja Jean-Luc Mélenchon
GUE/NGL-ryhmän puolesta
Timothy Kirkhope
ECR-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n toimista korruption torjumiseksi
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle aiheesta "Korruption torjuminen EU:ssa" ( KOM(2011)0308 ) ja komission päätöksen (C(2011)3673 lopullinen), jolla perustetaan EU:n korruptiontorjunnan raportointimekanismi säännöllistä arviointia varten ("EU:n korruptiontorjuntaraportti"),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 67 artiklan 3 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan ja Tukholman ohjelman – "Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten",
– ottaa huomioon kirjallisen kannanottonsa 2/2010 Euroopan unionin korruption vastaisiin pyrkimyksiin,
– ottaa huomioon lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla 22. heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn EU:n yleissopimuksen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EYVL C 316, 27.11.1995) ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvän EU:n pöytäkirjan (EYVL C 313, 23.10.1996), jolla kriminalisoidaan EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavat petokset ja korruptio,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehdyn sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskevan EU:n yleissopimuksen (EYVL C 195, 25.6.1997), jolla kriminalisoidaan petokset ja korruptio ilman sidosta EU:n taloudellisiin etuihin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että korruption alalla esiintyy erittäin vakavaa rikollisuutta, jolla on rajatylittäviä ulottuvuuksia, ja ottaa huomioon, että korruptiolla on usein seuraamuksia koko EU:ssa ja sen rajojen ulkopuolellakin ja että Euroopan unionilla on yleinen oikeus toimia korruptiontorjunnan alalla;
B. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 67 artiklassa määrätään unionille velvoite varmistaa korkea turvallisuustaso muun muassa rikollisuutta ehkäisevillä ja torjuvilla toimenpiteillä sekä rikoslainsäädäntöjen lähentämisellä ja että SEUT-sopimuksen 83 artiklassa lahjonta mainitaan yhtenä erityisen vakavan rajatylittävän rikollisuuden alana;
C. ottaa huomioon, että Tukholman ohjelmassa (4.1 kohta) korruptio mainitaan niiden rajatylittävien uhkien joukossa, jotka asettavat edelleen EU:n sisäisen turvallisuuden koetukselle ja joihin on vastattava selkeästi ja kattavasti;
D. ottaa huomioon, että neljä viidestä EU:n kansalaisesta pitää korruptiota vakavana ongelmana jäsenvaltiossaan (vuoden 2009 Eurobarometri eurooppalaisten asenteista korruptiota kohtaan) ja 88 prosenttia Tukholman ohjelmaa koskeneen vuoden 2008 julkisen kuulemisen vastaajista katsoi, että EU:n olisi tehtävä enemmän korruption torjumiseksi;
E. ottaa huomioon, että arviolta 120 miljardia euroa vuodessa eli yksi prosentti EU:n BKT:stä menetetään korruptioon ( KOM(2011)0308 );
F. ottaa huomioon, että korruptio, jolla on ollut osansa myös nykyisen talouskriisin synnyssä, heikentää oikeusvaltioperiaatetta, johtaa veronmaksajilta kerättävien EU-varojen väärinkäyttöön ja vääristää markkinoita,
G. ottaa huomioon, että korruptio, veronkierto, veropetokset ja muut talousrikokset estävät talous- ja finanssikriisin koettelemien jäsenvaltioiden taloudellista elpymistä;
H. ottaa huomioon, että korruptio aiheuttaa sosiaalisia haittoja, koska järjestäytyneet rikollisryhmät hyödyntävät sitä tehdäkseen muita vakavia rikoksia, kuten harjoittaakseen huume- ja ihmiskauppaa ( KOM(2011)0308 );
I. ottaa huomioon, että johtajilta ja päätöksentekijöiltä puuttuu poliittinen sitoutuminen korruption torjumiseen sen kaikissa muodoissa ja että korruptiontorjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpano on jäsenvaltioissa epätasaista ja kaiken kaikkiaan epätyydyttävää ( KOM(2011)0308 );
J. ottaa huomioon, että kolme EU:n jäsenvaltiota ei ole ratifioinut lahjontaa koskevaa Euroopan neuvoston rikosoikeudellista yleissopimusta, kaksitoista jäsenvaltiota ei ole ratifioinut kyseisen sopimuksen lisäpöytäkirjaa ja seitsemän jäsenvaltiota ei ole ratifioinut lahjontaa koskevaa siviilioikeudellista yleissopimusta; ottaa huomioon, että kolme jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut UNCAC-sopimusta ja viisi EU:n jäsenvaltiota ei ole ratifioinut OECD:n lahjonnan torjuntaa koskevaa yleissopimusta;
K. ottaa huomioon, että korruptiota koskevat näkemykset heikentävät merkittävästi keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden välillä ja vaikuttavat siten yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioiden alalla;
L. ottaa huomioon, että oikeudellinen yhteistyö korruptiotapauksissa, joilla on rajatylittäviä ulottuvuuksia, on edelleen monimutkaista ja hidasta;
M. katsoo, että ellei korruptioon puututa kiireellisesti ja asianmukaisesti, se voi horjuttaa luottamusta demokraattisiin instituutioihin ja heikentää poliittisen johdon vastuuvelvollisuutta ( KOM(2011)0308 );
N. ottaa huomioon, että korruptio on pitänyt monia diktatuureja vallassa ja antanut niille mahdollisuuden ohjata merkittäviä rahamääriä ulkomaisille pankkitileille, eurooppalaiset tilit mukaan lukien; katsoo, että jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan varastettujen ulkomaisten varojen jäljittämiseksi ja jäädyttämiseksi, jotta ne voidaan palauttaa oikeille omistajilleen;
1. pitää myönteisenä sitä, että komissio hyväksyi 6. kesäkuuta 2011 korruptiontorjuntapaketin[1], johon sisältyy tiedonanto korruption torjumisesta EU:ssa sekä päätös, jolla perustetaan "EU:n korruptiontorjuntaraportti";
2. kehottaa komissiota asettamaan korruption torjumisen etusijalle turvallisuusohjelmassaan tulevina vuosina, myös siihen osoitettavien henkilöresurssien osalta;
3. kehottaa komissiota puuttumaan raportointimekanisminsa kautta keskeiseen huolenaiheeseen eli korruptiontorjuntalakien tehokkaaseen täytäntöönpanoon sekä varoittaviin seuraamuksiin, lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen määräämät mukaan lukien;
4. kehottaa komissiota keskittymään EU:n korruptiontorjuntalainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen noudattamisen valvontaan, varoittavat seuraamukset mukaan lukien, ja toteuttamaan toimia stimuloidakseen jäsenvaltioiden suorittamaa kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista ja noudattamisen valvontaa;
5. kehottaa komissiota EU:n korruptiontorjunnan raportointimekanismin täytäntöönpanossa varmistamaan, että riippumattomat asiantuntijat ovat osa asiantuntijaryhmää ja tutkijaverkostoa, että kaikki asiantuntijat ovat todistetusti lahjomattomia ja heillä on vankka maine ja asiantuntemus ja että monenlaiset kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat edustettuina;
6. pyytää komissiota harkitsemaan korruptiontorjuntaa koskevien väliraporttien antamista ennen vuotta 2013, kun otetaan huomioon tätä asiaa koskevien toimien kiireellisyys monia jäsenvaltioita parhaillaan koettelevan talouskriisin yhteydessä;
7. kehottaa komissiota toteuttamaan toimia SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyäkseen korruption määrittelemistä ja sen seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt, kun otetaan huomioon korruption rajatylittävät ulottuvuudet ja sen vaikutukset sisämarkkinoihin;
8. panee huolestuneena merkille, etteivät jäsenvaltiot ole edistyneet lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla vuonna 2003 annetun neuvoston puitepäätöksen täytäntöönpanossa; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan tämän puitepäätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja valvomaan sen noudattamista;
9. kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön vuonna 1995 ja 1997 tehdyt EU:n yleissopimukset, joilla petokset ja korruptio kriminalisoidaan;
10. ehdottaa, että komissio toteuttaa EU:n tasolla lisätoimia ilmiantajien suojelua koskevan lainsäädännön (mukaan lukien suojeleminen herjaus- ja kunnianloukkauskanteita sekä rikossyytteitä vastaan) yhdenmukaistamiseksi ja laittoman vaurastumisen kriminalisoimiseksi;
11. kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä, mukaan lukien EU:n erillisvirastot ja jäsenvaltiot, varmistamaan suuremman avoimuuden laatimalla tai parantamalla jo laadittuja menettelysääntöjä, joihin sisältyy ainakin selkeitä sääntöjä eturistiriidoista, sekä toteuttamaan toimia sen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, että korruptio soluttautuu politiikkaan ja tiedotusvälineisiin, muun muassa vahvistamalla avoimuutta sekä rahoituksen ja rahoittamisen valvontaa;
12. kehottaa jäsenvaltioita investoimaan taloudellisia ja henkilöresursseja korruption torjuntaan; korostaa sitä, että jäsenvaltioiden on tarpeen tehdä yhteistyötä Europolin, Eurojustin ja OLAFin kanssa korruptioon liittyvien rikosten tutkinnassa ja syytteiden nostamisessa;
13. kehottaa komissiota ja Eurojustia varmistamaan tehokkaamman ja nopeamman asiakirjojen ja tietojen vaihdon kansallisten tuomioistuinten välillä korruptiotapauksissa, joilla on rajatylittäviä ulottuvuuksia;
14. kehottaa neuvostoa varmistamaan joiltakin jäsenvaltioilta vielä puuttuvan tarvittavan poliittisen sitoutumisen korruption torjuntaan ja panemaan täytäntöön toimenpiteet, jotka komissio on hyväksynyt korruptiontorjuntapaketissaan sekä laillisen talouden suojelemista koskevassa laajemmassa paketissaan;
15. kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan nykyistä korruption torjuntaa käsittelevien kansallisten yhteyspisteiden verkostoa ja pyytää komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille tämän verkoston toiminnasta;
16. kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan yleissopimuksen; korostaa kielteistä vaikutusta, joka ulkomaisten virkamiesten lahjonnalla on unionin perusoikeus-, ympäristö- ja kehityspolitiikkaan;
17. katsoo, että korruption torjuntaan kuuluu rahoitustoimien suurempi avoimuus, erityisesti EU:ssa ja muualla maailmassa olevia niin kutsuttuja offshore-lainkäyttöalueita koskevien rahoitustoimien osalta;
18. pyytää neuvostoa toimimaan yhdessä komission kanssa sopimusten tekemiseksi kolmansien maiden kanssa (erityisesti niin kutsuttujen offshore-lainkäyttöalueiden) EU:n kansalaisiin ja yrityksiin liittyviä pankkitilejä ja rahoitustoimia koskevien tietojen vaihdon varmistamiseksi näiden maiden kanssa;
19. kehottaa komissiota tekemään pankkisalaisuutta soveltavilla lainkäyttöalueilla toimivien anonyymien pöytälaatikkoyhtiöiden väärinkäytön – joka mahdollistaa rikolliseen toimintaan liittyvät rahoitusvirrat – torjumisesta tärkeän osan tulevaa rahanpesun torjuntaa koskevan direktiivin uudistusta;
20. kehottaa komissiota turvaamaan toimintalinjojen vahvan yhteensovittamisen korruptiontorjunnan raportointimekanismin ja uuden petostentorjuntastrategian sekä rikoksella saatujen varojen takaisin saamista koskevan lainsäädäntöaloitteen välillä, jotka sisältyvät laajempaan laillisen talouden suojelupakettiin;
21. pyytää komissiota raportoimaan vuosittain Euroopan parlamentille EU:n korruptiontorjuntapolitiikan täytäntöönpanosta ja toimittamaan EU:ssa tapahtuvaan korruptiontorjuntaan liittyvistä erityisongelmista väliraportteja aina kun se on asiaankuuluvaa ja mahdollista;
22. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan komissiolle ja Euroopan unionin neuvostolle.