Istuntoasiakirja
25.1.2012 B7‑0017/2012
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Iranista ja sen ydinohjelmasta ( 2012/2512(RSP) )
Johannes Cornelis van Baalen, Marietje Schaak, Alexander Alvaro
ALDE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Iranista ja sen ydinohjelmasta ( 2012/2512(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon julkilausuman, jonka EU:n komission varapuheenjohtaja / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton antoi kolmen Euroopan maan ja kolmen muun maan puolesta Iranin kanssa Istanbulissa 21.–22. tammikuuta 2011 käytyjen neuvottelujen jälkeen,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 18. marraskuuta 2011 antaman julkilausuman Iranista,
– ottaa huomioon aiemmat Iranin islamilaista tasavaltaa koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 10. helmikuuta 2010 ja 10. maaliskuuta 2011 annetut päätöslauselmat,
– ottaa huomioon, että Iran on sitoutunut ydinsulkusopimukseen ja että kaikkien sopimusosapuolten on noudatettava siitä aiheutuvia velvoitteita täysimääräisesti, ja muistuttaa, että jokaisella sopimuksen osapuolena olevalla valtiolla on oikeus kehittää ydinenergian tutkimusta, tuotantoa tai käyttöä rauhanomaisiin tarkoituksiin ilman syrjintää ja sopusoinnussa kyseisen sopimuksen 1 ja 2 artiklan kanssa,
– ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvoston päätöslauselman (GOV/2006/14), jossa todetaan, että Iranin ydinkysymyksen ratkaiseminen edistäisi pyrkimyksiä rajoittaa ydinaseiden leviämistä maailmanlaajuisesti ja tavoitetta luoda Lähi-idästä alue, jolla ei ole joukkotuhoaseita eikä niiden maaliinsaattamisjärjestelmiä,
– ottaa huomioon IAEA:n 8. marraskuuta 2011 hallintoneuvostolleen antaman raportin (Norjan, Puolan ja Jugoslavian sopimuksen) turvavalvontasopimuksen sekä asiaan liittyvien YK:n turvaneuvoston päätöslauselmien määräysten täytäntöönpanosta Iranin islamilaisessa tasavallassa,
– ottaa huomioon asiaa koskevat Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmat, mukaan luettuina päätöslauselmat nro 1696(2006), 1737(2006), 1747(2007), 1803(2008), 1835(2008), 1887(2009) ja 1929(2010), sekä YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 29. maaliskuuta 2006 antaman julkilausuman (S/PRST/2006/15), ja vahvistaa uudelleen olevansa samaa mieltä niiden kohdista,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että on pyrittävä poliittisesti ja diplomatian avulla saamaan aikaan neuvotteluratkaisu, jolla taataan, että Iranin ydinohjelmalla on pelkästään rauhanomainen tarkoitus, ja ottaa tässä yhteydessä huomioon Turkin ja Brasilian pyrkimykset päästä Iranin kanssa Teheranin tutkimusreaktoria koskevaan sopimukseen, millä voitaisiin vahvistaa luottamusta;
B. ottaa huomioon, että raportin mukaan Iran jatkaa uraanin rikastamista ja jälleenkäsittelyyn liittyviä toimia, jotka maalla on turvallisuusneuvoston useiden päätöslauselmien mukaisesti velvollisuus keskeyttää; toteaa kuitenkin, että itse ydinsulkusopimuksessa ei kielletä osapuolina olevilta valtioilta rikastamiseen liittyvää toimintaa, joten Iranin rikastamisohjelma ei riko ydinsulkusopimusta;
C. ottaa huomioon Iranin ilmoituksen, että Fordon ydinlaitos aloittaa toimintansa helmikuussa ja rikastaa uraania 20 prosentin tasoon, ja että Iran on vahvistanut, että IAEA:n tarkastajien odotetaan käynnistävän kuukauden mittaisen tarkastuksen tammikuun loppuun mennessä;
1. kehottaa uudelleen Irania lopettamaan välittömästi rikastusteknologian kehittämisen, joka ylittää selvästi siviilitarkoituksiin tarvittavan polttoaineen turvaamisen ja jolla sivuutetaan kansainvälinen huoli laittomista sotilaallisista aikeista;
2. myöntää, että seuraamukset ja diplomaattiset toimet voisivat saada Iranin hallituksen hyväksymään YK:n päätöslauselmat ja noudattamaan niitä, jolloin mahdollinen sotilaallinen väliintulo voitaisiin välttää; muistuttaa, että seuraamukset eivät ole toistaiseksi johtaneet kansainvälisesti suotavana pidettyyn lopputulokseen; pitää valitettavana, että Kiina ja Venäjä kieltäytyvät edelleen tukemasta Iranin vastaisia pakotteita YK:n turvallisuusneuvostossa;
3. pyytää, että käytetään kohdistettuja pakotteita tai rajoittavia toimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa haluttuun tavoitteeseen ja joilla pyritään vaikuttamaan ainoastaan painostusta harjoittavan tai rikollisen hallinnon vastuulliseen eliittiin ja toimintakyvyttömien valtioiden vastuussa oleviin, muihin kuin valtiollisiin toimijoihin ja minimoimaan siviiliväestöön ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kohdistuvat kielteiset vaikutukset; (Watsonin mietintö EU:n rajoittavista toimenpiteistä);
4. muistuttaa kuitenkin, että Iran on – toisin kuin eräät muut ydinasevaltiot – ydinsulkusopimuksen osapuoli, joka sallii siten, että IAEA tarkistaa sen hyväksytyt ydinlaitokset;
5. pitää hyvin huolestuttavana, että Iran on rakentanut Qomiin rikastamon, mikä on vastoin maan velvoitetta keskeyttää kaikki rikastamiseen liittyvä toiminta;
6. toistaa olevansa valmis tehostamaan IAEA:n määräysvaltaa, kannattaa painokkaasti IAEA:n hallintoneuvoston roolia ja kiittää IAEA:ta sen pyrkimyksistä ratkaista Iranin ydinohjelmaa koskevat avoimiksi jääneet kysymykset;
7. kehottaa painokkaasti Irania tekemään täyttä yhteistyötä IAEA:n kanssa kaikkien keskeneräisten kysymysten ratkaisemiseksi ja etenkin Iranin ydinohjelman mahdollista sotilaallista luonnetta koskevien huolenaiheiden poistamiseksi muun muassa huolehtimalla, että IAEA voi perehtyä esteettä paikkoihin, välineistöihin ja pyytämiinsä asiakirjoihin ja tavata henkilökuntaa, ja korostaa, että on syytä varmistaa, että IAEA:lla on kaikki tarvittavat resurssit ja valtuudet tehtäviensä hoitamiseen Iranissa;
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, YK:n turvallisuusneuvostolle, IAEA:n pääjohtajalle, Mashrek-maiden hallituksille ja parlamenteille, Persianlahden yhteistyöneuvostolle, Israelille, Palestiinalle, Irakille, Turkille sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.