Istuntoasiakirja
6.6.2012 B7‑0278/2012
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista
( 2012/2678(RSP) )
Marta Andreasen
EFD-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista
( 2012/2678(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen[1],
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 312 artiklan,
– ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten",
– ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission ehdotuksen "Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio", osat I ja II,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto antaa asetuksen, jossa vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys, ja tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan Euroopan parlamentin antaman hyväksynnän;
B. ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Tanska aikoo toimittaa kesäkuun Eurooppa-neuvostolle niin kutsutun neuvottelupaketin, jossa esitetään vaihtoehtoja neuvottelujen kaikista näkökohdista, myös tulopuolesta, mutta joka ei tässä vaiheessa sisällä lukuja;
C. toteaa, että parlamentti vahvisti 8. kesäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat poliittiset painopisteensä, jotka koskevat sekä lainsäädäntöä että talousarvionäkökohtia, mikä antaa vakaan perustan seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäville neuvotteluille[2];
D. toteaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvät monivuotiset ohjelmat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti;
E. toteaa, että parlamentti on toistuvasti pyytänyt uusien ja todellisten omien varojen luomista;
1. toteaa, että EU:n talousarvio ei täytä aiottua tarkoitustaan toimia investointitalousarviona, jolla on huomattava vipuvaikutus; toteaa, että alle 45 prosenttia talousarvion menoista on otsakkeen 1 (kestävä kehitys) alaisia ja että loput määrärahoista on kohdennettu muihin tarkoituksiin, jotka eivät juurikaan liity strategisiin investointeihin Euroopassa;
2. toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu kestävän kehityksen, kilpailukyvyn ja työllisyyden tukeminen Euroopassa ja että 27 jäsenvaltiota on hyväksynyt sen, mutta strategian perustana olevan Lissabonin strategian epäonnistuminen heikentää Eurooppa 2020 -strategian uskottavuutta;
3. palauttaa mieliin 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman, jolla hyväksyttiin SURE-erityisvaliokunnan mietintö;
4. tiedostaa, että EU:n talousarviossa on oltava asianmukainen tulojen ja menojen välinen tasapaino; toteaa, että todellisista omista varoista koostuvien tulojen lisäämisellä voitaisiin vähentää jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia; panee merkille komission 29. kesäkuuta 2011 tekemät omien varojen järjestelmän uudistamista koskevat lainsäädäntöehdotukset; vastustaa finanssitransaktioveroa ja unionin uusia arvonlisäveroon perustuvia omia varoja koskevia ehdotuksia; pitää valitettavana, että finanssitransaktioverosta koituu kohtuuttoman ja epäoikeudenmukaisen suuri taakka joillekin jäsenvaltioille ja että ne eivät saa siitä minkäänlaista hyötyä;
5. katsoo, että kun otetaan huomioon makrotalouden tilanne ja muuttuvan maailman aiheuttamat haasteet, joustavuuden lisääminen monivuotiseen rahoituskehykseen vuosiksi 2014–2020 sekä otsakkeiden sisälle että niiden välille ja rahoituskehyksen kattamien varainhoitovuosien välille osoittaa huonoa budjetointia;
6. pitää kiinni unionin talousarvion yhtenäisyyden periaatteesta ja korostaa, että kaikki unionin politiikat ja ohjelmat ja niiden asianmukainen rahoitus olisi sisällytettävä monivuotiseen rahoituskehykseen, koska siten voidaan lisätä rahoituskehyksen avoimuutta, ennustettavuutta ja vastuuvelvollisuutta;
7. toteaa, että monivuotisen rahoituskehyksen tavoitteista ja politiikoista olisi sovittava ennen kuin niihin liitetään lukuja, ja korostaa, että parlamentin ja neuvoston olisi käytävä täysimittaisia neuvotteluja kaikista monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvistä aspekteista ennen lukujen vahvistamista ja koko rahoituskehyspakettia koskevien lopullisten mukautusten tekemistä; katsoo, että on epärealistista takertua periaatteeseen "mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu";
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä muille toimielimille ja elimille, joita asia koskee.