Istuntoasiakirja
3.7.2012 B7‑0407/2012
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Eurooppa-neuvoston kokouksen (28. ja 29. kesäkuuta 2012) päätelmistä
( 2011/2923(RSP) )
Gabriele Zimmer
GUE/NGL-ryhmän puolesta
Eurooppa-neuvoston kokouksen (28. ja 29. kesäkuuta 2012) päätelmistä
( 2011/2923(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon komission 30. toukokuuta 2012 antamat maakohtaiset suositukset,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että nykyinen talous- ja sosiaalikriisi on seurausta Euroopan unionin uusliberaalista politiikasta, jolla on edistetty rahoitusmarkkinoiden sääntelyn vapauttamista, tavara- ja palvelumarkkinoiden vapauttamista ja rahoitustoiminnan merkityksen korostamista taloudessa sekä julkisten investointien supistamista ja työmarkkinoiden sääntelyn lisääntyvää purkamista;
B. katsoo, että EU:n toimet kriisin torjumiseksi syventävät maailmanlaajuisen kapitalismin kriisiä;
C. katsoo, että rahoituslaitoksia on pelastettu ennennäkemättömällä tavalla, mikä on johtanut tappioiden valtavaan sosialisointiin ja julkisen talouden suureen alijäämään;
D. katsoo, että neuvoston käyttämät parannuskeinot ovat epäonnistuneet; katsoo, että säästötoimet ovat huomattavasti pahentaneet talous- ja sosiaalikriisiä, mikä on johtanut laajalle levinneeseen köyhyyteen, työttömyyteen ja työllisyyden rakenteiden heikentymiseen;
E. katsoo, että liiallinen keskittyminen säästötoimiin ja troikan vaatima niin kutsuttu markkinakuri ovat vahingoittaneet vakavasti demokraattisia rakenteita;
F. katsoo, että sosioekonominen epätasa-arvoisuus on lisääntynyt huomattavasti, koska siirtymä palkkatuloista pääomatuloihin jatkuu edelleen;
1. toistaa suhtautuvansa kriittisesti epäonnistuneeseen EU:n säästöpolitiikkaan ja kannattaa kaikkia toimia sen kääntämiseksi päinvastaiseksi; pitää neuvoston ehdottamia toimia täysin riittämättöminä kriisin ratkaisemiseen ja EU:n jäsenvaltioiden muuttamiseen demokraattisiksi ja osallistaviksi yhteiskunniksi kaikkien kansalaisten hyödyksi;
2. vaatii, että talousarvion suunnittelu ja valvonta pysyvät EU:n jäsenvaltioiden demokraattisesti valituille parlamenteille ja hallituksille kuuluvina tehtävänä;
3. toteaa, että neuvosto pitää yhä kiinni epäonnistuneesta politiikasta, josta on säädetty talouden hallinnan lainsäädäntöpaketeissa (kuuden säädöksen paketti ja kahden säädöksen paketti);
4. pitää valitettavana, että talouspolitiikan EU-ohjausjakson mukaiset maakohtaiset suositukset on hyväksytty; vastustaa jyrkästi talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa koskevaa prosessia ja siihen liittyviä makrotaloudellisia suosituksia; on erittäin huolestunut siitä, että näiden suositusten täytäntöönpano lisää entisestään sosioekonomisia eroja, koska ehdotetuilla toimilla on erityisesti kielteisiä vaikutuksia yhteiskuntiemme kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin;
5. toistaa vaatimukset julkisen velan leikkaamisesta ehdoitta sekä EKP:n suorista interventioista valtion joukkovelkakirjamarkkinoilla, jotta valtiot voivat päästä vapaaksi rahoitusmarkkinoiden määräysvallasta;
6. pitää valitettavana, että niin kutsutussa kasvu- ja työllisyyssopimuksessa toistetaan pääasiassa jo olemassa olevat toimintalinjat eikä sillä todennäköisesti ole kestävää vaikutusta kapitalismin kriisin ratkaisemiseen;
7. korostaa Euroopan talouksien sosiaalisen ja ekologisen muutoksen kiireellisyyttä, koska jos muutoksia ei toteuteta, seurauksena on väistämättä talouden heikkeneminen edelleen ja köyhyyden leviäminen laajalle;
8. muistuttaa neuvostoa siitä, että talouskasvu on edellytys hyvinvoinnille mutta ei hyvinvoinnille sinänsä ja siksi on korostettava laadukasta, kestävää ja osallistavaa kasvua, johon kaikkien kansalaisten, erityisesti köyhien ja syrjäytyneiden ryhmien, olisi voitava myötävaikuttaa ja josta niiden olisi voitava hyötyä;
9. kehottaa jäsenvaltioita jakamaan varallisuutta tasapuolisesti Euroopan unionissa torjumalla veronkiertoa, ottamalla käyttöön varallisuusveroja, lisäämällä suurimpien tulonsaajien tuloveroja ja verottamalla rahoitusalaa ja niiden spekulatiivisia rahoitustuotteita;
10. muistuttaa, että rahoitusala ja sen liian monimutkaiset spekulatiiviset rahoitustuotteet ovat osaltaan vaikuttaneet huomattavasti maailmaa tällä hetkellä koettelevaan talouskriisiin; muistuttaa, että veronmaksajien oli pelastettava ennennäkemättömällä tavalla rahoituslaitoksia, jotka ovat hyötyneet valtavasti kohtuuttomista voitoista;
11. pahoittelee, että Euroopan johtajat ovat viivytelleet rahoitusmarkkinoiden ja niiden toimijoiden valvonnan parantamisessa; muistuttaa, että vasemmisto on aina vaatinut näiden markkinoiden ja näiden välineiden tiukkaa julkista valvontaa;
12. katsoo, että rahoituslaitosten tiukempi valvonta voi olla ainoastaan aivan ensimmäisen askel kohti rahoitusalan todellista julkista valvontaa; vahvistaa tarpeen supistaa rahoitusalaa rajusti, jotta se voi alkaa tukea reaalitaloutta spekulatiivisten kuplien luomisen sijasta;
13. toistaa vaatimuksensa siitä, että pankkien ja muiden rahoitusalan toimijoiden, jotka ovat hankkineet valtavia voittoja ja tuottaneet vain rajallisesti lisäarvoa koko yhteiskunnalle, on osallistuttava riittävästi aiheuttamansa kriisin ratkaisemiseen;
14. pitää kiinni parlamentin vaatimuksista, joiden mukaan Eurooppa-neuvostossa hyväksytyistä poliittisista kannoista on neuvoteltava parlamentin ja neuvoston kesken sekä kansallisten parlamenttien kanssa ennen kuin neuvosto toimittaa virallisesti ehdotuksensa saadakseen parlamentin hyväksynnän SEUT-sopimuksen 312 artiklan mukaiselle monivuotista rahoituskehystä koskevalle asetukselle; korostaa, että neuvottelut monivuotisia ohjelmia koskevista lainsäädäntöehdotuksista on käytävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ja että ne saatetaan päätökseen, kun niiden määrärahoista on päästy sopimukseen; on lujasti päättänyt tarvittaessa käyttää täysimääräisesti perussopimukseen sisältyvää hyväksynnän antamista ja tavanomaista lainsäätämisjärjestystä koskevaa toimivaltaansa; toistaa olevansa hyvin huolestunut siitä, että Eurooppa-neuvoston päätelmät saattavat ehkäistä jo ennalta lainsäädäntöneuvottelut;
15. toistaa kantanaan, että unionin talousarviossa on taattava riittävä määrä määrärahoja sekä ensi vuoden talousarviota että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 varten;
16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.