Istuntoasiakirja
11.9.2012 B7‑0457/2012
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
suullisesti vastattavan kysymyksen B7‑0360/2012 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Kohti pankkiunionia
( 2012/2729(RSP) )
Sharon Bowles
talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma: Kohti pankkiunionia
( 2012/2729(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 26. kesäkuuta 2012 antaman selvityksen "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa",
– ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2012 annetun euroalueen huippukokouksen julkilausuman,
– ottaa huomioon komission 20. lokakuuta 2009 antaman tiedonannon "EU:n kehys rajatylittävälle kriisinhallinnalle pankkialalla" ( COM(2009)0561 ),
– ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ja komissiolle annettavat suositukset rajatylittävästä kriisinhallinnasta pankkialalla[1],
– ottaa huomioon Pittsburghin huippukokouksessa 24.–25. syyskuuta 2009 annetun G20-maiden johtajien julkilausuman rajat ylittävistä ratkaisuista ja systeemisesti merkittävistä rahoituslaitoksista,
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi[2],
– ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2012 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivien 77/91/ETY ja 82/891/EY, direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY ja 2011/35/EY ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta ( COM(2012)0280 ),
– ottaa huomioon luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY[3],
– ottaa huomioon puheenjohtaja Barrosolle 25. helmikuuta 2009 toimitetun Jacques de Larosièren johtaman EU:n rahoitusvalvontaa käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmän raportin, jonka 13. suosituksessa työryhmä edellyttää, että EU:hun luodaan johdonmukainen ja toimiva kriisinhallintajärjestelmä,
– ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle unionin talouden ohjausta ja hallintaa sekä vakautta koskevan kehyksen parantamisesta etenkin euroalueella[4] ja erityisesti suosituksen 6,
– ottaa huomioon finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1092/2010[5],
– ottaa huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 17. marraskuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1096/2010[6],
– ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010[7],
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta ( A7-0166/2010 ),
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä komissiolle että Euroopan valvontaviranomaisille osoittamat kirjeet Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuudesta,
– ottaa huomioon Euroopan unionin rahoitusalan valvontaviranomaisten, keskuspankkien ja valtiovarainministeriöiden välisen, 1. kesäkuuta 2008 tehdyn yhteistoimintapöytäkirjan rajat ylittävästä rahoitusalan vakaudesta[8],
– ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ( COM(2011)0452 ),
– ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta ( COM(2011)0453 ),
– ottaa huomioon niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 13. joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY[9], osakeyhtiöiden sulautumisesta 9. lokakuuta 1978 annetun kolmannen neuvoston direktiivin 78/855/ETY[10] sekä osakeyhtiöiden jakautumisesta 17. joulukuuta 1982 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 82/891/ETY[11],
– ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmistä (uudelleenlaadittu toisinto)[12],
– ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY muuttamisesta[13],
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan 31. elokuuta 2011 antaman lausunnon budjettivaliokunnalle parlamentin kannasta neuvoston muuttamaan talousarvioesitykseen vuodeksi 2012, kaikki pääluokat ( 2011/2020(BUD) ),
– ottaa huomioon kysymyksen komissiolle Euroopan pankkiunionia koskevista ehdotuksista ( O-000151/2012 – B7-0000/2012 ),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Pittsburghin huippukokouksessa 24.–25. syyskuuta 2009 annetussa G20-maiden johtajien julkilausumassa kehotettiin pääsemään vuoden 2010 loppuun mennessä sopimukseen rajat ylittävistä ratkaisuista ja systeemisesti merkittävistä rahoituslaitoksista;
B. pitää olennaisen tärkeänä, että otetaan käyttöön kaikki keinot Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi sekä pankkien ja valtioiden välisen yhteyden purkamiseksi, jotta voidaan alkaa edetä kohti todellista talous- ja rahaliittoa;
C. toteaa esittäneensä jo heinäkuussa 2010 päätöslauselmassaan rajatylittävästä kriisinhallinnasta pankkialalla ja mietinnössään ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta ratkaisuiksi rajatylittävän kriisinhallinnan ongelmiin yhdennettyä valvontamekanismia, talletusten vakuusjärjestelmiä koskevan mekanismin uudistusta ja Euroopan vakausrahaston perustamista;
D. ottaa huomioon, että Euroopan vakausmekanismilla voisi olla mahdollisuus pääomittaa suoraan euroalueen pankkeja tavanomaisen päätöksen nojalla;
E. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto ja neuvosto ovat vihdoin päätymässä parlamentin kanssa samoihin johtopäätöksiin yhtenäisemmän valvontajärjestelmän tarpeesta ja ne kehottavat nyt perustamaan pankkiunionin ottamalla käyttöön yhteisen valvontamekanismin, johon liittyy talletusten vakuusjärjestelmiä ja ratkaisujärjestelmä;
F. pitää parlamenttien täyttä osallistumista välttämättömänä tämän pankkiunionin perustamiseen johtavan prosessin demokraattisen legitiimiyden kannalta, kuten selvästi todetaan Herman Van Rompuyn edellä mainitun selvityksen neljännessä osatekijässä "Vahvistetaan demokraattista oikeutusta ja vastuuvelvollisuutta";
G. huomauttaa parlamentin osallistuneen yhteispäätösmenettelyn kautta täysipainoisesti Euroopan finanssivalvojien järjestelmän ja siten myös Euroopan pankkiviranomaisen perustamiseen;
H. toteaa, että Eurooppa-neuvosto on pyytänyt komissiota laatimaan ehdotuksen yhteisestä valvontamekanismista, jonka oikeusperustana olisi yksinomaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 6 kohta, mikä on selvästi ristiriidassa näiden periaatteiden mutta myös komission aloiteoikeuden kanssa ja veisi Euroopan parlamentilta sen lainsäädäntövallan sisämarkkinoihin liittyvissä asioissa, joita yleensä käsitellään yhteispäätösmenettelyssä;
I. katsoo, että pelkästään jäsenvaltioiden ottaminen mukaan menettelyyn ei suinkaan nopeuttaisi ja tehostaisi prosessia vaan antaisi yleisölle negatiivisen signaalin samaan aikaan, kun avoimuuden ja demokraattisen tuen lisäämisen tarve on laajalti tunnustettu;
1. muistuttaa, että kriisitilanteissa yhteisömenetelmä on aina asetettava etusijalle, sillä vain tällä tavoin voidaan varmistaa, että unioni selviää kriisistä entistä vahvempana;
2. vaatii poliittisia johtajia edistämään demokraattista legitiimiyttä kaikissa Euroopan unionin asioissa;
3. painottaa, että ehdotetun pankkiunionin ja yhteisen valvontamekanismin demokraattista legitiimiyttä on parannettava ottamalla parlamentti mukaan lainsäädäntömenettelyyn tasaveroisena lainsäätäjänä;
4. painottaa, että euroalueen pankkiunionin mahdolliset heijastusvaikutukset euroalueen ulkopuolisiin jäsenvaltioihin on otettava asianmukaisesti huomioon;
5. korostaa käsittelevänsä pankkiunioniin liittyviä ehdotuksia pakettina siinä tapauksessa, että niillä muutetaan yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyjä säädöksiä;
6. korostaa, että kaikkien valvontaan liittyvien suurten muutosten yhteydessä, esimerkiksi siirrettäessä valvontaa muille toimielimille, on vastaavasti lisättävä kyseisten toimielinten avoimuutta ja tilivelvollisuutta Euroopan parlamenttia kohtaan, jolla on oltava täydet oikeudet esittää kysymyksiä sekä täydet valtuudet nimitys- ja talousarviomenettelyissä;
7. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.