Istuntoasiakirja
10.9.2013 B7‑0413/2013
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Syyrian tilanteesta
( 2013/2819(RSP) )
Charles Tannock, Geoffrey Van Orden, Nirj Deva, Adam Bielan
ECR-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Syyrian tilanteesta
( 2013/2819(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta,
– ottaa huomioon ulkoasianneuvoston aiemmat Syyriaa koskevat päätöslauselmat, joista viimeisin annettiin 22. heinäkuuta 2013,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan aiemmat lausunnot Syyriasta,
– ottaa huomioon Yhdistyneen kansakunnan yleiskokouksen antamat Syyriaa koskevat päätöslauselmat ja erityisesti 15. toukokuuta 2013 annetun päätöslauselman 67/262, 3. elokuuta 2013 annetun päätöslauselman 66/253B ja 16. helmikuuta 2012 annetun päätöslauselman 66/253,
– ottaa huomioon 22. toukokuuta 2013 Syyrian pakolaisten tilanteesta naapurimaissa antamansa päätöslauselman[1],
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 24. lokakuuta 2005 antaman päätöslauselman 60/1 ja erityisesti sen 138–140 kohdat velvollisuudesta suojella väestöä joukkotuhonnalta, sotarikoksilta, etniseltä puhdistukselta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon vuoden 1949 Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,
– ottaa huomioon tukehduttavien, myrkyllisten tai muiden samankaltaisten kaasujen sekä bakteriologisten keinojen käytön kieltoa sodassa koskevan pöytäkirjan, joka allekirjoitettiin Genevessä 17. kesäkuuta 1925,
– ottaa huomioon yleissopimuksen bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi, joka allekirjoitettiin Lontoossa, Moskovassa ja Washingtonissa 10. huhtikuuta 1972,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn yleissopimuksen, joissa kaikissa Syyria on osapuolena,
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 22. elokuuta 2011 perustaman Syyriaa käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 4. kesäkuuta 2013, 22. maaliskuuta 2013 ja 5. helmikuuta 2013 antamat raportit,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 25. toukokuuta 2011 annetun korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten",
– ottaa huomioon Kuwaitissa 30. tammikuuta 2013 järjestetyn Syyriaa koskevan korkean tason kansainvälisen avunantajakonferenssin yhteenvedon,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että levottomuudet ja verenvuodatus jatkuvat jo kolmatta vuotta Syyriassa eikä taisteluille on näkyvissä loppua lähiaikoina;
B. ottaa huomioon, että sisäiset levottomuudet ja Syyrian viranomaisten Syyrian kansaan kohdistamat raa'at sortotoimet ovat syösseet maan sisällissotaan, joka puolestaan voi johtaa laajempaan alueelliseen konfliktiin;
C. ottaa huomioon, että yli 100 000 syyrialaista on saanut surmansa taistelujen alettua;
D. ottaa huomioon, että uusimpien arvioiden mukaan rekisteröityjen syyrialaisten pakolaisten kokonaismääräksi arvioidaan yli kaksi miljoonaa ja noin neljä miljoonaa on joutunut siirtymään maan sisällä;
E. ottaa huomioon, että presidentti al-Assad ei ole piitannut kansainvälisen yhteisön lukemattomista vetoomuksista kauhistuttavan väkivallan lopettamiseksi Syyriassa;
F. toteaa, että väkivalta, kuten raskaan tykistön ja kranaattitulen käyttö taajaan asutuilla alueilla, sekä silmitön tappaminen, johon ovat syyllistyneet Syyrian armeija, turvallisuusjoukot ja Shabiha-miliisi sekä useat oppositioryhmät, ovat jatkuvasti yltyneet;
G. toteaa, että miehiä, naisia ja lapsia on surmattu joukoittain ja teloitettu ampumalla heitä lähietäisyydeltä;
H. huomauttaa, että kidutuksen käyttö, joukkopidätykset ja asuinalueiden laajamittainen tuhoaminen ovat yleistyneet dramaattisesti viime kuukausien aikana;
I. huomauttaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu on todennut, että Syyrian konfliktissa on kyse paljon muustakin kuin humanitaarisesta kriisistä ja konflikti saattaa levitä koko alueelle ja yltyä poliittiseksi, humanitaariseksi ja turvallisuutta koskevaksi tuhoksi, joka ylittäisi täysin kansainväliset avustusvalmiudet;
J. panee merkille, että tuhannet syyrialaiset pakenevat taisteluita päivittäin naapurimaihin pyrkiessään löytämään suojaa ja turvaa, mutta päätyvät suojattomiksi pakolaisleireille;
K. panee merkille, että konfliktista ja pakolaisvirroista on eniten seurauksia Jordanialle, Libanonille ja Turkille;
L. toteaa, että 21. elokuuta 2013 Itä-Ghuta joutui hyökkäyksen kohteeksi, jolloin asukkaat ilmoittivat hyökkäyksen yhteydessä välittömästi esiintyneistä oireista, kuten kouristuksista, tukehtumisen tunteista ja lihaskontrollin menettämisestä kemiallisten aseiden käytön seurauksena;
M. ottaa huomioon, että hyökkäys vaati 1 300 kuolonuhria, joista 400 oli lapsia, ja lisäksi satoja ihmisiä loukkaantui alueella, jota hallituksen joukot olivat sitä ennen pommittaneet päivittäin, mikä Syyriassa toimivan rikkomusten kirjaamisesta vastaavan keskuksen tietojen mukaan oli tehnyt mahdottomaksi yksinkertaisimpienkin perustarpeiden toimittamisen perille alueen sadoille tuhansille asukkaille;
N. toteaa, että useissa riippumattomista lähteistä saaduissa raporteissa vahvistetaan kemiallisten aseiden käyttö Itä-Ghutan hyökkäyksessä;
O. tähdentää, että kemiallisten aseiden käyttö on Geneven pöytäkirjan ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön mukaisesti tuomittava sotarikos;
P. toteaa, että Syyria kuuluu niihin harvoihin valtioihin, jotka eivät ole toistaiseksi allekirjoittaneet YK:n kemiallisten aseiden kieltosopimusta; korostaa kuitenkin, että sopimuksen säännöksien voidaan kuitenkin katsoa pätevän kansainvälisen tapaoikeuden nojalla;
Q. toteaa, että YK:n asetarkastajien ryhmä vietti neljä päivää Syyriassa tutkiakseen, oliko kemiallisia aseita käytetty Itä-Ghutan alueella 21. elokuuta 2013, ja tähdentää, että heidän tehtäväkseen oli annettu arvioida, oliko kemiallisia aseita käytetty, mutta ei selvittää, ketkä tähän olivat syyllistyneet;
R. ottaa huomioon, että 27. elokuuta 2013 Arabiliitto esitti lausunnon, jossa se tuomitsi Syyrian hallituksen ja syytti presidentti al-Assadia joukkotuhonnasta ja jossa se käytti epätavallisen tiukkoja sanamuotoja todetessaan, että hallitus on kaikilta osin vastuussa tuomittavaan rikokseen, ja vaati, että kaikki tähän katalaan rikokseen syyllistyneet on saatettava kansainvälisten tuomioistuinten tuomittaviksi;
S. toteaa, että 30. elokuuta 2013 kokoontunut YK:n turvallisuusneuvosto ei kyennyt pääsemään yhteisymmärrykseen tarpeellisista väliintulotoimenpiteistä, joilla vastattaisiin kansainvälisten normien rikkomiseen, joihin presidentti al-Assad on syyllistynyt Syyrian kriisin yhteydessä;
T. toteaa, että rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä 18. joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa[2] todetaan selkeästi, että parlamentti ” korostaa, että suojeluvelvollisuutta olisi pidettävä keinona edistää ihmisten turvallisuutta; korostaa, että päävastuu joukkotuhonnan, sotarikosten, etnisen puhdistuksen ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ehkäisemisestä on valtiolla itsellään, ja korostaa kunkin hallituksen vastuuta omien kansalaistensa suojelemisesta; katsoo kuitenkin, että jos hallitukset eivät pysty tai ole halukkaita antamaan tällaista suojelua, laajempi kansainvälinen yhteisö on kollektiivisesti vastuussa tarvittaviin toimiin ryhtymisestä; katsoo lisäksi, että tällaisiin toimiin olisi sisällyttävä sekä ennaltaehkäisevää toimintaa että vastatoimia ja että sotilaallisen pakkovoiman käytön olisi ehdottomasti oltava viimesijainen keino”;
1. pitää valitettavana miehiin, naisiin, ja lapsiin kohdistunutta väkivaltaa pelottelun ja kidutuksen käyttöä, johon Syyrian sisäisessä konfliktissa mukana olevat ovat syyllistyneet;
2. tuomitsee mahdollisimman ankarasti kemiallisin asein 21. elokuuta 2013 tehdyt siviilien joukkosurmat Syyriassa; panee erittäin huolestuneena merkille, että tämä on laajin kemiallisin asein tehty joukkosurma sen jälkeen, kun Saddam Husseinin joukot tappoivat noin 5000 Irakin kurdia Halabjan kaupungissa Pohjois-Irakissa vuonna 1988; korostaa, että kemiallisten aseiden käyttö on kansainvälisen lainsäädännön nojalla kielletty, että lainsäädännön rikkomisesta on määrättävä ankarat seuraamukset ja että Syyria kuuluu niihin erittäin harvoihin valtioihin, jotka eivät ole osapuolina kemiallisia aseita koskevassa yleissopimuksessa; tähdentää kuitenkin, että Syyria on osapuolena vuonna 1925 tehdyssä Geneven sopimuksessa, jossa kemiallisten aseiden käyttö kielletään;
3. toteaa, että kemialliset aseet samoin kuin ydinaseet ja biologiset aseet ovat joukkotuhoaseita ja siksi niiden käyttöön on reagoitava, ja korostaa, että kansainvälisen yhteisön olisi mielellään YK:n johdolla harkittava kaikkia kansainvälisen oikeuden mukaisia vaihtoehtoja, jotta se voisi vastata 21. elokuuta tehtyyn iskuun;
4. katsoo, että kansainvälisellä yhteisöllä on moraalinen vastuu suojella siviiliväestöä ja estää riskit, että kemiallisia aseita tai muita joukkotuhoaseita käytettäisiin uudestaan konfliktissa;
5. kehottaa YK:ta tekemään mahdollisimman pian perusteellisen tutkimuksen 21. elokuuta 2013 tehdyistä Syyrian joukkotapoista ja arvioimaan vastuullisia osapuolia;
6. pitää valitettavana, ettei YK:n turvallisuusneuvosto kyennyt ryhtymään toimiin Syyrian kriisin ratkaisemiseksi;
7. kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa puuttumaan joukkosurmaan Syyriassa ja kansainvälisten yleissopimusten rikkomiseen YK:n asiantuntijapaneelin päätelmien pohjalta ja reagoimaan kiireesti kemiallisten aseiden käyttöön Syyriassa;
8. kehottaa erityisesti Venäjää ja Kiinaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä täyttämään velvollisuutensa ja helpottamaan yhteisen kannan ja diplomaattisen ratkaisun löytämistä Syyrian kriisiin; pitää valitettavana, että Venäjä ja Kiina YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä ovat toistamiseen käyttäneet veto-oikeuttaan Syyrian tilanteessa ja estäneet näin kansainvälistä yhteisöä palauttamasta rauhaa ja turvallisuutta alueelle YK:n peruskirjan vaatimuksen mukaisesti;
9. panee merkille Arabiliiton 27. elokuuta 2013 esittämän lausunnon, jossa se kehotti kansainvälistä yhteisöä sellaisena kuin se on edustettuna YK:n turvallisuusneuvostossa, sopimaan sisäiset ristiriidat ja ryhtymään toimiin niitä vastaan, jotka ovat syyllistyneet rikokseen, josta Syyrian hallitus on vastuussa;
10. painottaa, että Syyrian tilanne tekee aiheelliseksi Nato-liittolaisten, EU:n jäsenvaltioiden ja laajemman kansainvälisen yhteisön johdonmukaisen ja yhtenäisen linjauksen; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita arvioimaan, millaisia keinoja unioni voisi hyväksyä, jotta se voisi tukea Syyrian opposition demokraattisia voimia sekä edistää vuoropuhelua ja yhteistä linjausta muiden kansainvälisten toimijoiden, kuten Arabiliiton, kanssa, ja lisäämään humanitaarisen avun antamista Syyrian ja sen naapurimaiden väestölle;
11. kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja kaikkia Syyrian konfliktin osapuolia toteuttamaan toimia Geneve II -konferenssin koolle kutsumiseksi ja pyrkimään yhteistuumin varmistamaan, että Syyrian taisteluihin löydetään poliittinen ratkaisu; kannustaa lisäksi kansainvälistä yhteisöä osallistumaan konkreettisiin suunnittelutoimiin, joilla on tarkoitus hahmotella al-Assadin jälkeistä demokratiaan siirtymistä Syyriassa;
12. kehottaa perustamaan kansainvälisen tutkintakomission, jolle sallitaan YK:n asetarkastajien ohella pääsy paikalle, jotta voidaan konkreettisin perustein vahvistaa ja todentaa kemiallisten aseiden käyttö sekä lisäksi vahvistaa osapuolet, jotka ovat syyllistyneet kemiallisten aseiden rikolliseen käyttöön;
13. kehottaa asettamaan syytteeseen rikoksiin ihmiskuntaa vastaan sekä laajoihin, järjestelmällisiin ja törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet henkilöt; vaatii, että YK:n turvallisuusneuvosto ohjaa nämä henkilöt syyttäjävirastoon, jotta heidät tutkinnan jälkeen voidaan asettaa syytteeseen Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa;
14. on erittäin huolissaan Syyrian pitkään jatkuneesta humanitaarisesta kriisistä sekä sen vaikutuksista naapurimaihin; on myös huolissaan siitä, että ihmisten pakeneminen Syyriasta jatkuu yhä kiihtyvää vauhtia;
15. pitää valitettavana, että Pietarissa hiljattain pidetyssä G20-huippukokouksessa ei kyetty sopimaan yhtenäisestä kansainvälisestä reagoinnista 21. elokuuta kemiallisin asein tehtyyn hyökkäykseen Syyriassa;
16. kiittää naapurivaltioiden ja erityisesti Turkin ja Libanon hallituksia humanitaarisen avun antamisesta Syyrian pakolaisille; on tietoinen siitä, että tuen tarjoaminen on aiheuttanut lisäpaineita asianomaisissa maissa tarjottaville palveluille ja valtiontalouksille; kehottaa kansainvälistä yhteisöä tukemaan näitä maita;
17. on YK:n humanitaaristen asioiden alipääsihteerin ja humanitaarisen avun koordinaattorin tapaan huolissaan siitä, että tavalliset ihmiset joutuvat maksamaan siitä, että konfliktia ei ole onnistuttu saamaan päätökseen, mikä on johtanut toistaiseksi 100 000 ihmisen kuolemaan ja siihen, että kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään pakolaiseksi;
18. huomauttaa, että Syyrian valtion perustuslaillisena ja laillisena päämiehenä presidentti al-Assad on viime kädessä vastuussa kaikista asevoimien toimista; kehottaa presidentti al-Assadia myöntämään, että Syyrian kansa ei hyväksy hänen hallintoaan, ja siirtymään syrjään maansa edun ja sen kansan yhtenäisyyden vuoksi;
19. kehottaa kaikkia osapuolia Syyriassa noudattamaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia periaatteita ja osallistumaan yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa konfliktin ratkaisemiseen rauhanomaisin keinoin;
20. toteaa, että kansainväliset ja alueelliset toimet Syyrian kriisin ratkaisemiseksi on yhdistettävä kiireesti; vaatii edelleen kaikkia YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä pitämään kiinni velvollisuuksistaan Syyrian kriisin yhteydessä; kehottaa kaikkia kriisin ratkaisua aktiivisesti edistäviä maita tukemaan näitä toimia; katsoo, että tämän prosessin on perustuttava 30. kesäkuuta 2012 annettuun Geneven tiedonantoon sisältyviin periaatteisiin ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2042;
21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Arabiliiton pääsihteerille, Syyrian arabitasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä Syyrian naapurimaiden hallituksille ja parlamenteille.