Istuntoasiakirja
12.1.2015 B8‑0013/2015
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Libyan tilanteesta
( 2014/3018(RSP) )
Barbara Lochbihler, Ernest Urtasun, Davor Škrlec, Jean Lambert, Bodil Ceballos, Jordi Sebastià, Igor Šoltes, Bronis Ropė, Josep-Maria Terricabras, Judith Sargentini
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Libyan tilanteesta
( 2014/3018(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston antamat päätöslauselmat Libyasta, mukaan luettuna 27. elokuuta 2014 annettu päätöslauselma nro 2174,
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin erityisedustajan ja YK:n Libya-operaation (UNSMIL) päällikön antaman tilannetiedotuksen YK:n turvallisuusneuvostolle,
– ottaa huomioon UNSMIL:n ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) 4. syyskuuta 2014 julkaiseman ja 23. joulukuuta 2014 päivitetyn selvityksen kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden rikkomuksista Libyassa meneillään olevien väkivaltaisuuksien aikana,
– ottaa huomioon erityisesti 15. joulukuuta 2014 annetut EU:n ulkoasioiden neuvoston päätelmät Libyasta,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta ja erityisesti 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman[1],
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Frederica Mogherinin äskettäin antamat julkilausumat Libyasta, mukaan luettuina 16. ja 30. joulukuuta 2014 ja 10. tammikuuta 2015 annetut julkilausumat,
– ottaa huomioon EU:n sotilasesikunnan Libya-operaation päälliköiden 27. kesäkuuta 2014 antaman lausuman Salwa Bugaigisin salamurhasta,
– ottaa huomioon Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen ulkoministerien sekä EU:n varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja YK:n turvallisuusneuvoston erityisedustajan 3. joulukuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman Libyasta,
– ottaa huomioon 13 maan, mukaan luettuina Egypti, Qatar, Turkki ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, 22. syyskuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman, jossa luvataan olla sekaantumatta Libyan sisäisiin asioihin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että Libya on joutunut kokemaan rajun sarjan poliittisia, institutionaalisia ja turvallisuuteen liittyviä kriisejä sen jälkeen, kun Nato-joukkojen avustamat kapinallisryhmät syöksivät diktaattori Muammar Gaddafin vallasta vuonna 2011;
B. ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltiot osallistuivat vuoden 2011 sotaan ja että koko EU:lla on erityinen vastuu Libyan kansan auttamisesta ja sellaisten toimien tukemisesta, joilla maahan saadaan rauha ja vakaus;
C. ottaa huomioon, että taistelujen kiihtyvä kierre on tuhonnut maata yli kuuden kuukauden ajan; ottaa huomioon, että konfliktissa vastakkain ovat etenkin kaksi löyhää ja pirstoutunutta kilpailevaa ryhmää, jotka ovat toisaalta eläkkeelle siirtyneen kenraali Khalifa Haftarin ”Operaatio ihmisarvon” joukot yhdessä Zintanin kaupungista kotoisin olevien militanttien kanssa ja toisaalta ”Libyan aamunkoitto” -koalitio, joka koostuu pääasiassa Misratan kaupungista kotoisin olevista ja Amazighi vähemmistöön kuuluvista militanteista yhdessä islamistiryhmien ja Länsi-Libyan muista kaupungeista kotoisin olevien paikallisten sotilaallisten ryhmien kanssa;
D. ottaa huomioon, että aseellinen konflikti ja muu väkivalta syttyi toukokuun puolivälissä 2014 itäisen Bengasin kaupungissa ja sen ympäristössä ja sitten pääkaupunki Tripolissa laajentuen myöhemmin Länsi-Libyaan; ottaa huomioon, että myös Libyan eteläosissa esiintyy väkivaltaa; ottaa huomioon, että viime viikkoina on taisteltu Es Siderissä sijaitsevan Libyan suurimman öljysataman hallinnasta ja maan itäosassa Ras Lanufissa sijaitsevan maan suurimman öljyjalostamon hallinnasta;
E. ottaa huomioon, että ihmisoikeustilanne ja humanitaarinen tilanne on vakavasti heikentynyt Libyan luisuttua sisällissotaan; ottaa huomioon, että molempien osapuolten kerrotaan syyllistyneen moniin erilaisiin väkivallantekoihin sekä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, jotka ovat johtaneet suureen kuolonuhrien määrään, laajamittaiseen pakkomuuttoon ja humanitaariseen kriisiin monilla alueilla; ottaa huomioon, että UNSMIL on raportoinut umpimähkäisistä rakettihyökkäyksistä ja ilmaiskuista siviilikohteisiin ja laajoista hyökkäyksistä elintärkeitä infrastruktuureja ja valikoituja laitoksia vastaan, ottaa huomioon, että kymmeniä poliittisia ja ihmisoikeusaktivisteja, median ammattilaisia ja muita julkisen elämän henkilöitä on siepattu, heitä on uhattu tai heidän kotejaan on ryöstetty ja poltettu; toteaa, että median ammattilaiset ovat edelleen hyökkäysten kohteina; ottaa huomioon, että on YK on saanut raportteja mielivaltaisista pidätyksistä ja kidutuksesta sekä pahoinpitelyistä, joihin molemmat osapuolet ovat syyllistyneet; ottaa huomioon, että Tripolissa, Bengasissa sekä Nafusan vuoristoalueella ja Awbarissa on pulaa ruoasta, polttoaineesta ja muista perustarvikkeista;
F. ottaa huomioon, että kilpailevilla osapuolilla on erilainen kuvaus tapahtumista ja molemmat vaativat legitiimiyttä omalle hallitukselleen ja parlamentilleen, jotka sijaitsevat vastaavasti Tripolissa ja Tobrukissa; ottaa huomioon, että Libyan korkein oikeus totesi 6. marraskuussa 2014 antamassaan ratkaisussa, että kyseisen vuoden kesäkuussa toimitetut vaalit, jotka johtivat Tobrukissa sijaitsevan kansainvälisesti hyväksytyn edustajainhuoneen perustamiseen, olivat laittomat;
G. ottaa huomioon, että sotaa käyvät osapuolet saavat oletetusti tukea maan ulkopuolisilta voimilta; ottaa huomioon, että Egyptin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kerrotaan tehneen ilmaiskuja ja erikoisjoukkojen iskuja jihadistijoukkoja vastaan Bengasissa ja Darnahissa ja Libyan aamunkoiton asemia vastaan Tripolissa; ottaa huomioon, että Qatarin ja Turkin väitetään antavan tukea Libyan aamunkoiton joukoille;
H. ottaa huomioon, että Islamilaisen valtion kanssa liittoutuneet militanttiryhmät ovat nyt itäisessä Dernan kaupungissa ja että heitä syytetään terroriteoista, muun muassa nuorten aktivistien kaulan katkaisemisesta ja 30. joulukuuta 2014 tehdystä itsemurhapommi-iskusta edustajainhuonetta vastaan; ottaa huomioon, että al-Qaidaan ja Islamilaiseen Maghrebiin kuuluvien ryhmien on ilmoitettu perustaneen logistisia solmukohtia Libyan syrjäisiin eteläosiin; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto on listannut kaksi islamilaisen Ansar al Sharian ryhmää Dernassa ja Bengasissa YK:n päätöslauselman 1267 mukaisiksi terroristijärjestöiksi;
I. toteaa, että YK:n erityisedustaja Bernardino León on pyrkinyt aktiivisesti toimimaan välittäjänä keskusteluissa taistelevien ryhmittymien välillä ja käynnistämään kansallisen vuoropuhelun sovintoprosessin aloittamiseksi ja kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustamiseksi; toteaa, että keskustelujen ensimmäinen kierros käytiin 29. syyskuuta 2014 Ghademesissa ja että niitä jatkettiin 11. lokakuuta Tripolissa, mutta jatkokierros, joka oli alun perin suunniteltu pidettäväksi 5. tammikuuta 2015, siirrettiin myöhemmäksi, koska osapuolet eivät päässeet sopimukseen; ottaa huomioon, että UNSMIL on ilmoittanut, että Libyan osapuolet ovat nyt sopineet uudesta keskustelukierroksesta Genevessä, oletettavasti 14. tammikuuta 2015; ottaa huomioon, että molemmat osapuolet ovat tähän asti olleet haluttomia tai kykenemättömiä sopimaan kompromissista;
J. ottaa huomioon, että YK:n Sahelin alueen lähettiläs Hiroute Guebre Sellassie on varoittanut YK:n turvallisuusneuvostoa siitä, että Libyan kriisi uhkaa koko alueen vakautta lähitulevaisuudessa, ja todennut, että terroristi- ja rikollisverkostot Libyassa ovat luomassa tiiviimpiä suhteita Maliin ja Pohjois-Nigeriaan, että ne käyvät asekauppaa ja salakuljettavat huumeita sekä harjoittavat muuta laitonta kauppaa;
K. toteaa, että UNSMIL:n arvioiden mukaan vähintään 400 000 libyalaista on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan viimeisimpien taistelujen vuoksi ja että 150 000 ihmistä, joista monet ovat vierastyöläisiä, on lähtenyt maasta; ottaa huomioon, että ulkomaalaiset avustustyöntekijät ja diplomaatit, mukaan luettuna EU:n ja UNSMIL:n henkilöstö, on evakuoitu Libyasta; ottaa huomioon, että libyalaisten pakolaisten tulva naapurimaahan Tunisiaan koettelee voimakkaasti Tunisian valmiuksia ja sen omaa vakautta; ottaa huomioon, että Libyan viranomaiset eivät ole kyenneet suojelemaan Tawarghan siirtymään joutuneita ihmisiä aseellisten ryhmien hyökkäyksiltä ja kaappauksilta sen jälkeen, kun heidät ajettiin kodeistaan elokuussa 2011;
L. ottaa huomioon, että sadat Libyan väkivaltaa paenneet siirtolaiset ja pakolaiset ovat saatujen tietojen mukaan kuolleet pyrkiessään ylittämään Välimerta matkalla Eurooppaan ja että Italiassa ja Maltalla on tämän johdosta huomattava pakolaiskriisi; ottaa huomioon, että Libya on pääasiallinen lähtöpaikka Eurooppaan pyrkiville pakolaisille;
M. ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto siirsi 26. helmikuuta 2011 Libyan tilanteen Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) käsiteltäväksi; ottaa huomioon, että kansainvälisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia maassa tehtyjä ihmisoikeuksien loukkauksia ja ajaa takaa niihin syyllistyneitä; ottaa huomioon, että kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 27. kesäkuuta 2011 kolme pidätysmääräystä Muammar Gaddafia, Saif Al-Islam Gaddafia ja Abdullah Al-Senussia varten rikoksista ihmisyyttä vastaan; toteaa, että jäljellä olevat syytetyt eivät ole tuomioistuimen huostassa; ottaa huomioon, että Libyan viranomaisten mielestä heidät on tuomittava Libyan oman oikeusjärjestelmän piirissä; ottaa huomioon, että 10. joulukuuta kansainvälinen rikostuomioistuin vei Libyan YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi, koska se ei noudattanut tuomioistuimen pyyntöä yhteistyöstä Saif Al-Islamin luovuttamiseksi;
N. ottaa huomioon, että öljyn osuus on 95 prosenttia Libyan valtion tuloista ja 65 prosenttia maan bruttokansantuotteesta; ottaa huomioon, että Libyalla on Afrikan suurimmat ja maailman viidenneksi suurimmat öljyvarat;
1. ilmaisee syvän huolestumisensa Libyan järjettömästä luisumisesta sisällissotaan; pitää tilannetta erittäin hälyttävänä, koska sillä on tuhoisia vaikutuksia siviiliväestöön ja valtiollisiin elimiin ja koska se uhkaa koko laajemman alueen vakautta;
2. kehottaa konfliktin osapuolia lopettamaan välittömästi kaikki vihollisuudet ja pyrkimään kaikki osapuolet kattavaan poliittiseen vuoropuheluun; ilmaisee tässä yhteydessä täyden tukensa YK:n ja etenkin sen erityisedustajan Bernardino Leónin toimille, joilla pyritään helpottamaan tätä prosessia yhteisymmärryksen löytämiseksi sellaisten valtiollisten elinten perustamisesta, joilla voitaisiin tavoitella laajaa kansallista sovinto-ohjelmaa; vaatii asiaankuuluvan huomion kiinnittämistä naisten ja vähemmistöjen osallisuuteen tässä prosessissa;
3. tuomitsee meneillään olevan väkivallan ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin sotaa käyvät osapuolet syyllistyvät kaikkialla maassa; on erittäin huolissaan ihmisoikeustilanteen jatkuvasta heikentymisestä, mistä ovat esimerkkeinä journalisteihin, poliittisiin aktivisteihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvat mielivaltaiset vangitsemiset, sieppaukset, laittomat surmaamiset sekä kidutus ja väkivalta;
4. korostaa, että kaikkien ihmisoikeusrikkomusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomusten tekijät on saatava vastuuseen; painottaa UNSMIL:in lausuntoa, jonka mukaan monet Libyassa tehdyt väkivallanteot ja väärinkäytökset kuuluvat kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudenkäyttövaltaan ja kehottaa antamaan tuomioistuimelle poliittiset, logistiset ja rahoitukselliset resurssit, jotta se voi tutkia näitä rikoksia; uskoo, että kansainvälisten vastuullisuusmekanismien vahvistaminen voi saada militantit luopumaan rikosten ja väärinkäytösten suorittamisesta jatkossa ja kehottaa harkitsemaan YK:n tutkintakomission tai vastaavan mekanismin perustamista tutkimaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen lain loukkauksia;
5. tähdentää, että YK:n turvallisuusneuvoston viimeisin päätöslauselma mahdollistaa kansainvälisten pakotteiden soveltamisalan laajentamisen siten, että kaikkien osapuolten häiriötekijöihin voidaan puuttua; kehottaa kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan kiireellisesti toimenpiteitä niitä vastaan, jotka estävät vuoropuhelun, ja tehokkaasti valvomaan YK:n Libyaa koskevan asevientikiellon noudattamista;
6. varoittaa antamasta yleistä kansainvälistä tukea kummallekaan konfliktin osapuolelle, sillä se saattaa vahvistaa entisestään kovan linjan kantoja ja heikentää sovintoon pyrkimistä tässä kriittisessä vaiheessa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita erityisesti pidättymään minkäänlaisen sotilaallisen avun antamisesta Libyan osapuolille ennen kuin poliittinen sovinnontekoprosessi on päättynyt;
7. katsoo, että kaikkein tehokkain vastaus huolestuttavaan radikaalien islamistimilitanttien läsnäolon ongelmaan on loppukädessä siinä, että luodaan osallistavia maan sisäisiä instituutioita, jotka voivat pitää yllä oikeusvaltiota ja tehokkaasti vastustaa sellaisia ryhmiä, jotka uhkaavat maan ja laajemman alueen vakautta;
8. pitää myönteisenä alustavaa työtä, jota ovat tehneet perustuslakia laativan kokouksen valiokunnat ja kannustaa kyseistä kokousta jatkamaan työtään avoimesti ja osallistavasti; korostaa kokouksen työn merkitystä ja kehottaa kaikkia libyalaisia jatkossakin kunnioittamaan sen riippumattomuutta, jotta se saisi valmiiksi sille annetun tehtävän;
9. tuomitsee kansainvälisten toimijoiden jatkuvan ja piilossa tapahtuvan sekaantumisen Libyan sisäisiin asioihin, sillä se on suuresti edistänyt maan asteittaista hajoamista; kehottaa Libyan naapurimaita ja muita alueellisia toimijoita, erityisesti Egyptiä ja Yhdistyneitä arabiemiirikuntia pidättymään kaikista toimista, jotka voisivat kärjistää jännitystä maassa; pitää myönteisinä julkilausumia, joita ovat äskettäin antaneet Afrikan unioni 3. joulukuuta 2014 pitämässään kokouksessa ja Arabiliitto 5. tammikuuta 2015;
10. vaatii säilyttämään Libyan keskeisten instituutioiden, erityisesti keskuspankin, kansallisen öljy-yhtiön ja valtiollisen sijoitusrahaston, jonka YK on valtuuttanut vastaanottamaan öljytuloja ulkomailta, puolueettomuuden; kehottaa tässä yhteydessä luomaan kansainvälisen valvontamekanismin, joka jäädyttää nämä tulot – palkkakuluja lukuun ottamatta – kunnes perustetaan kansallinen yhtenäisyyshallitus, mikä kannustaisi sotaa käyviä ryhmiä sopimaan poliittisesta kompromissista;
11. kehottaa Libyan viranomaisia sitoutumaan korkeiden avoimuusnormien noudattamiseen maan kaivosteollisuudessa, jotta Libyan luonnonvarat voivat hyödyttää koko väestöä, ja erityisesti hyväksymään viipymättä kaivosteollisuuden avoimuutta koskevaan EITI‑aloitteeseen (Extractive Industries Transparency Initiative) sisältyvät vaatimukset; toistaa Libyassa toimiville eurooppalaisille yrityksille esittämänsä kehotuksen julkistaa energia-alaa koskevat rahoitustoimensa;
12. on erittäin huolissaan ympäristövaikutuksista, joita aiheutuu öljyn varastotankkien tuhoutumisesta äskettäisissä taisteluissa Itä-Libyassa;
13. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään kaikkensa tukeakseen YK:ta ja muita ei‑sotilaallisia ratkaisumalleja tämän kriisin selvittämiseksi; kehottaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan humanitaarista apuaan Libyan väestön kärsimysten lieventämiseksi erityisesti kaikkein vaikeimmilla alueilla ja olemaan valmiina vastaamaan kaikkiin kriisin pahenemiseen liittyviin tilanteisiin;
14. katsoo, että EU ei ole onnistunut kehittämään ja toteuttamaan vakaata ja kattavaa strategiaa Gaddafin jälkeisen ajan siirtymäkauden avustamiseen; pitää erityisen valitettavana, että EU:n eri jäsenvaltioiden Libyan-politiikkaa ei missään vaiheessa ole koordinoitu ja että Euroopan ulkosuhdehallinnolla on ollut vaikeuksia löytää yhteinen ja tehokas EU:n lähestymistapa;
15. kehottaa EU:ta käyttämään täysimääräisesti hyväkseen vakauden ja rauhan välinettä sovittelussa, vuoropuhelussa ja sovinnossa sekä tukemaan viipymättä sovittelua yhteistyössä UNSMIL:n kanssa; vaatii lisäksi EU:ta tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja etenkin naisjärjestöjen vahvistamista, jotta maan lukuisiin kriiseihin voitaisiin löytää väkivallattomia ratkaisumalleja;
16. ilmaisee huolensa Libyan oikeusjärjestelmän epäonnistumista koskevista raporteista ja vakavista puutteista oikeudenmukaisten oikeudenkäyntinormien ylläpitämisessä; kehottaa Libyan viranomaisia tekemään täysimääräistä yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa avustamalla sitä tutkimuksissa ja noudattamalla sen päätöksiä; ilmaisee huolensa siitä, että Libyan viranomaiset eivät ole pystyneet takaamaan oikeudenmukaista oikeusprosessia koskevia perusoikeuksia Kansainväliseen rikostuomioistuimeen haastetuille Abdullah al-Sanussille ja Saif al-Islam Gaddafille; muistuttaa vastustavansa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa, tehtyjen rikosten laadusta riippumatta, ja kehottaa Libyaa poistamaan kuolemanrangaistuksen; kehottaa EU:ta harkitsemaan tukitoimia oikeusvaltioperiaatteen lujittamiseksi maassa;
17. ilmaisee vakavan huolensa Libyan siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohtalosta, sillä heidän entisestään vaikea tilanteensa on vain pahentunut; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita auttamaan Italiaa sen kiitettävissä pyrkimyksissä käsitellä Pohjois-Afrikasta ja etenkin Libyasta tulevia yhä suurempia siirtolais- ja pakolaisvirtoja; katsoo, että äskettäin perustettu EU:n ohjelma Operaatio Triton ei kykene antamaan asianmukaista vastausta nykyisiin haasteisiin ja kehottaa tarkistamaan ohjelmaa radikaalisti; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja etenkin Italiaa noudattamaan tiukasti EU:n ja kansainvälistä pakolaislainsäädäntöä, mukaan luettuina palauttamiskiellon noudattaminen ja tilanteiden tapauskohtainen arviointi;
18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Libyan edustajainhuoneelle, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n yleiskokoukselle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Arabiliitolle ja Afrikan unionille.