Istuntoasiakirja

 

4.2.2015                                                                                                                  B8‑0125/2015

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

terrorismin vastaisista toimista

( 2015/2530(RSP) )

Laura Ferrara, Ignazio Corrao, Tiziana Beghin, Fabio Massimo Castaldo, Rolandas Paksas

EFDD-ryhmän puolesta

 

B8‑0125/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma terrorismin vastaisista toimista

( 2015/2530(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–      ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3 ja 6 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) asiaa koskevat artiklat,

–       ottaa huomioon 24. syyskuuta 2014 päivätyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2178 (2014) terroritekojen aiheuttamista uhista kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle,

–       ottaa huomioon EU:n terrorismin vastaisen strategian vuodelta 2005[1],

–       ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n terrorisminvastaisesta politiikasta: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet[2],

–       ottaa huomioon EU:n strategian radikalisoitumisen ja terroristiryhmiin värväyksen torjumiseksi[3],

–       ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin,

–       ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen[4],

–       ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)[5],

–       ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa[6],

–       ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU[7],

–       ottaa huomioon Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     toteaa, että monet eurooppalaiset pitivät 7. tammikuuta 2015 tehtyä julmaa iskua satiiriseen lehteen Charlie Hebdoon hyökkäyksenä arvojaan ja elämäntapaansa vastaan ja että hyökkäyksellä on ollut huomattava vaikutus yhteiseen turvallisuudentunteeseen EU:n kansalaisten keskuudessa;

B.     toteaa, että terrorismi uhkaa vakavasti kansainvälistä rauhaa, turvallisuutta ja demokratiaa ja että sen tavoitteena on heikentää moniarvoisia kansalaisyhteiskuntia;

C.     katsoo, että rasismilla ja muukalaisvihalla rikotaan vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita, joille Euroopan unioni perustuu ja jotka ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille;

D.     toteaa, että terrorismin torjunta kuuluu pääasiallisesti kansalliseen toimivaltaan ja että asiaa koskeva terrorisminvastainen lainsäädäntö ja siihen liittyvät toimet ovat jo voimassa kaikissa jäsenvaltioissa;

E.     toteaa, että ei ole tarvetta ottaa käyttöön uusia toimia terrorismin torjumiseksi, mutta nykyisiä sääntöjä, mekanismeja ja toimia olisi hyödynnettävä paremmin; toteaa, että lainvalvontaviranomaisten on hyödynnettävä nykyiset mahdollisuudet maksimaalisesti ja lisättävä yhteistyötään muun muassa vahvistamalla oikeudellista ja poliisiyhteistyötä siten, että ne perustavat yhteisiä tutkintaryhmiä ja käyttävät hyväksi apua, jota ne saavat EU:n erillisvirastoilta, kuten Europolilta, Eurojustilta ja Euroopan poliisiakatemialta (CEPOL);

F.     toteaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisen toiminnan onnistumisessa; toteaa, että terrorismin torjumiseksi hyväksyttyjen toimien olisi ehdottomasti kunnioitettava ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä oikeusvaltioperiaatetta eikä niillä pitäisi millään tavoin rajoittaa kansalaisvapauksia ja oikeutta demokraattiseen valvontaan;

G.     katsoo, että terrorisminvastaisten toimintatapojen ja toimien päätavoitteena on oltava demokraattisen yhteiskuntarakenteen suojaaminen ja vahvistaminen lujittamalla kansalaisvapauksia ja demokraattista valvontaa, varmistamalla kansalaisten turvallisuus, tunnistamalla osapuolet, jotka syyllistyvät terrorismiin, ja asettamalla heidät syytteeseen sekä vastaamalla terrori-iskujen seurauksiin ja keskittymällä väkivaltaisten ääriliikkeiden laajentumisen ehkäisemiseen;

H.     toteaa, että kattavan terrorisminvastaisen strategian olisi sisällettävä toimia, joilla pyritään vahvistamaan sosiaalista osallisuutta, tuomitsemaan väkivaltaa tai vihaa lietsova käyttäytyminen ja määräämään siitä rangaistus, laatimaan ja panemaan täytäntöön radikalisoitumisen ehkäisemiseen ja torjumiseen pyrkiviä toimia, tehostamaan rajat ylittävää oikeudellista ja poliisiyhteistyötä sekä määrittelemään käsitteelle ”profilointi” yhtenäinen oikeudellinen määritelmä, joka perustuu asianmukaisiin perusoikeuksiin ja tietosuojasääntöihin;

I.      katsoo, että terrorisminvastaisten toimien tehokkuutta on mitattava edellä mainittuja tavoitteita vasten;

1.      esittää surunvalittelunsa Pariisin äskettäisten terrori-iskujen uhreille ja heidän perheilleen sekä terrorismin uhreille kaikkialla maailmassa;

2.      pyytää kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksia sekä tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU;

3.      vahvistaa sitoutuneensa tukemaan ilmaisunvapautta, perusoikeuksia, demokratiaa, suvaitsevaisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta;

4.      muistuttaa, että terrorisminvastaisten toimien tehokkuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen eivät ole keskenään ristiriidassa olevia asioita vaan ne ovat toisiaan täydentäviä ja vahvistavia tavoitteita;

5.      korostaa erityisesti, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä kumppanimaiden on perustettava kansainvälisen terrorismin torjumista koskevat strategiansa oikeusvaltion periaatteelle ja perusoikeuksien kunnioittamiselle; korostaa lisäksi, että unionin ulkoiset toimet kansainvälisen terrorismin torjumiseksi olisi ensisijaisesti suunnattava terrorismin ehkäisemiseen ja että vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri kulttuurien ja uskontojen välillä on edistettävä;

6.      huomauttaa, että aiempien terrori-iskujen tekijöiden lailla Pariisin hyökkäyksiin syyllistyneet olivat jo tuttuja turvallisuusviranomaisille ja he olivat jo tutkinnan ja valvonnan kohteina; painottaa, että tämä osoittaa, että turvallisuus- ja lainvalvontaviranomaisten olisi lisättävä yhteistyötään parantamalla jo käytettävissä olevien tietojensa vaihtoa, hyödyntämällä tehokkaasti EU:n tietokantoja ja toimimalla yhteistyössä EU:n erillisvirastojen kanssa;

7.      kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan laajamittaisen arvion EU:n terrorisminvastaisista toimista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä, etenkin siitä, miten eri jäsenvaltioissa on säädetty niistä lainsäädännössä ja miten niitä sovelletaan käytännössä, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä EU:n erillisvirastojen – erityisesti Europolin ja Eurojustin – kanssa tällä alalla; kehottaa komissiota ja neuvostoa myös laatimaan vastaavan arvion esiin tulevista puutteista soveltaen SEUT:n 70 artiklassa määrättyä menettelyä ja julkaisemaan tämän arvion Euroopan turvallisuusohjelman kanssa;

8.      vaatii, että terrorisminvastaisia toimintatapoja tarkastellaan demokraattiselta ja oikeudelliselta kannalta, ja painottaa, että on lopetettava toimet, jotka jälkikäteen arvioituina eivät olleet tarpeellisia, tehokkaita ja oikeasuhteisia terrorismin torjunnassa; korostaa lisäksi, että perusoikeuksien loukkaukset on tutkittava ja oikaistava ja että on kehitettävä uusia demokraattisen valvonnan välineitä, jotka perustuvat Lissabonin sopimuksella Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioiden parlamenteille annettuihin valtuuksiin;

Kattava suhtautumistapa radikalisoitumisen ja terrorismin torjuntaan

9.      kehottaa painottamaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vaikutusta, kun pyritään estämään yksilöiden liittymistä terroristiverkostoihin, sekä tutkimaan sosiaaliseen syrjäytymiseen ja eristäytymiseen myötävaikuttavia sosiaalisia, psykologisia ja taloudellisia tekijöitä ja ottamaan ne asianmukaisesti huomioon;

10.    kehottaa jäsenvaltioita investoimaan koulutuspolitiikkaan ja -suunnitelmiin, joissa kunnioitetaan yhtäläisiä mahdollisuuksia, jotta vähennetään sosiaalista syrjintää jo varhaisista kouluvuosista alkaen, ja kehottaa järjestämään opettajille koulutusta sosiaalisista kysymyksistä ja monimuotoisuudesta;

11.    varoittaa siitä, että köyhyydestä ja työttömyydestä johtuva pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymien puuttuminen voi johtaa voimattomuuden tunteeseen ja jopa kääntyä tuhoisaksi voimantunteeksi, kun liitytään jihadistijärjestöön tai ääriliikkeeseen;

12.    kehottaa jäsenvaltioita lisäämään pyrkimyksiään köyhyyden vähentämiseksi ja takaamaan kansalaisille minimitulot, järjestämään heille työpaikkoja, kunnioittamaan heitä ja tarjoamaan heille mahdollisuuksia, vähentämään työllistymisen esteitä ja puuttumaan työhön liittyvään syrjintään;

13.    korostaa, että syrjintä voi vahvistaa radikalisoitumista ja väkivaltaista käyttäytymistä; korostaa, että tasa-arvoa ja syrjinnänvastaisia toimia koskevia normeja on täydennettävä erityisillä toimintatavoilla, jotka koskevat rasismin kaikkia muotoja, antisemitismi ja islamofobia mukaan luettuina;

14.    tukee ohjelmia, joilla annetaan etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille mahdollisuus myötävaikuttaa yhteisöjensä sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

15.    toteaa, että laittoman asekaupan torjunnan pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; katsoo erityisesti, että on lisättävä yhteistyötä tietojenvaihtomekanismeissa sekä kiellettyjen aseiden jäljittämisessä ja tuhoamisessa; painottaa lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi noudatettava varauksetta sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksyttyä yhteistä kantaa;

16.    kehottaa panemaan pikaisesti täytäntöön äskettäin sovitun rahanpesunvastaisen direktiivin sekä tietyt tärkeät välineet, kuten EU:n rahanpesun selvittelykeskusten verkoston ja EU:n ja Yhdysvaltojen välisen terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelman;

17.    vaatii, että jäsenvaltiot käyttävät enemmän ja paremmin hyväksi nykyisiä Schengen-yhteistyön välineitä ja antavat Frontexille tarvittavat resurssit, jotta varmistetaan EU:n ulkorajojen tehokas hallinnointi;

18.    kehottaa komissiota tarkistamaan EU:n matkustajarekisteriehdotusta niiden kriteerien valossa, jotka Euroopan unionin tuomioistuin esitti tietojen säilyttämisestä annettua direktiiviä koskevassa tuomiossaan;

19.    painottaa, että toimien, joilla rajoitetaan perusoikeuksia internetissä terrorismin torjuntaa varten, on oltava välttämättömiä ja oikeasuhteisia ja aivan erityisesti niiden on perustuttava asianmukaiselle terrorismin määritelmälle, jota nyt ei ole; painottaa lisäksi, että rikollisen sisällön poistaminen olisi suoritettava oikeusistuimen antaman luvan perusteella eikä niin, että internetpalvelujen tarjoajat harjoittavat omaa yksityistä tutkintatoimintaansa, koska jos näin ei toimita, estotoimet laajenevat helposti lukemattomiin muihin ilmaisun muotoihin, joilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa; huomauttaa, että kolmansien maiden diktatuurihallinnot pyrkivät varmasti jäljittelemään EU:n toimintaa;

20.    vaatii hyväksymään tietosuojapaketin pikaisesti ja vaatii myös, että neuvosto hyväksyy yleisen lähestymistavan, jossa noudatetaan direktiivissä 95/46/EU säädettyjä vähimmäisnormeja;

21.    kehottaa jäsenvaltioita lisäämään keskinäistä oikeudellista yhteistyötään, joka perustuu käytettävissä oleviin EU:n välineisiin, kuten eurooppalaiseen rikosrekisteritietojärjestelmään (ECRIS), eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja eurooppalaiseen tutkintamääräykseen, siten että ne samanaikaisesti kunnioittavat oikeasuhteisuuden periaatetta ja perusoikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan viipymättä ehdotetuista toimista prosessuaalisia oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti ja käsittelemään seuraavaksi päätöksiä tutkintavankeudesta ja vankilaoloista;

22.    painottaa, että rikosoikeusjärjestelmämme tarkoituksena pitäisi olla yksilöiden kuntouttaminen ja yhteiskuntaan sopeuttaminen; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimintatapoja, joilla pyritään antamaan vangeille tekniset taidot, joita he tarvitsevat työpaikan saamiseksi ja jotka auttavat ja tukevat heitä sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan;

Ulkoinen ulottuvuus

23.    varoittaa kiusauksesta palata aiempiin lyhytnäköisiin ja tehottomiin käytäntöihin, joissa tehdään salaisia sopimuksia autoritaaristen hallintojen kanssa turvallisuuden, vakauden ja ääriliikkeiden torjunnan nimissä;

24.    vaatii parempaa turvallisuusyhteistyötä kolmansien maiden kanssa etenkin eteläisissä naapurimaissa; vaatii, että tämän yhteistyön – joka vaihtelee tiedustelutietojen jakamisesta oikeusvaltioperiaatteeseen, oikeusjärjestelmän uudistamiseen ja rikosoikeudellisiin ohjelmiin – olisi oltava täysin kansainvälisen oikeuden mukaista eikä siinä saisi jättää toissijaiseksi muita ulkopoliittisia tavoitteita, kuten ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian edistämistä;

25.    kehottaa EU:ta tarkistamaan eteläisen Välimeren alueeseen kohdistuvaa strategiaansa (osana meneillään olevaa Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) tarkistamista) ja keskittymään tukemaan maita, jotka ovat aidosti sitoutuneet yhteisiin arvoihin ja uudistuksiin;

26.    kehottaa EU:ta paneutumaan ääriliikkeiden perussyihin – ei rohkaisemalla alistamiseen tai tukemalla sitä, vaan lisäämällä pyrkimyksiä sellaisten osallistavien, moniarvoisten ja toimivien valtioiden tukemiseksi, jotka kykenevät tarjoamaan oikeutta ja turvallisuutta kansalaisilleen ja kohtelemaan uskonnollisia ääriliikkeitä siten, että ihmisoikeuslainsäädäntöä noudatetaan;

27.    vaatii lisäämään avoimuutta, vastuullisuutta ja laillisuutta terrorismin torjuntaa koskevissa ulkopoliittisissa päätöksissä;

28.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

 

 

[1] Neuvoston asiakirja 14469/4/2005.
[2] EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 45.
[3] Neuvoston asiakirja 15175/2008.
[4] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0418
[5] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0173
[6] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230
[7] EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.