Istuntoasiakirja
4.2.2015 B8‑0127/2015
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
terrorismin vastaisista toimista
( 2015/2530(RSP) )
Birgit Sippel, Jörg Leichtfried, Claude Moraes, Enrique Guerrero Salom, Juan Fernando López Aguilar, Miriam Dalli, Ana Gomes, Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, Viorica Dăncilă
S&D-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma terrorismin vastaisista toimista
( 2015/2530(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6, 7 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 16, 20, 67, 68, 70, 71, 72, 75, 82, 83, 84, 85, 86, 87 ja 88 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6–8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 11, 12, 21, 47–50, 52 ja 53 artiklan,
– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n terrorisminvastaisesta politiikasta: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet[1],
– ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen[2],
– ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojaryhmän lausunnon 01/2014 välttämättömyys- ja suhteellisuuskäsitteiden soveltamisesta sekä tietosuojasta lainvalvonta-alalla,
– ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)[3],
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa[4],
– ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU[5],
– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta[6],
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n oikeusalan tulostaulu – Tehokkaan oikeudenkäytön ja kasvun edistämisen väline” ( COM(2013)0160 ),
– ottaa huomioon 3. helmikuuta 2014 annetun komission kertomuksen EU:n korruptiontorjunnasta,
– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2015 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät terrorismin torjumisesta ja erityisesti ulkoasiainneuvoston päätöksen lisätä tietojenvaihtoa kumppanimaiden kanssa ja edistää arabi- ja Välimeren maiden kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämistä, myös laatimalla yhteisymmärryspöytäkirja Arabiliiton kanssa,
– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman,
– ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2014 annetun unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12 (Digital Rights Ireland ja Seitlinger ym.) sekä parlamentin oikeudellisen yksikön lausunnon kyseisen tuomion tulkinnasta[7],
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 24. syyskuuta 2014 antaman päätöslauselman 2178(2014),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että terrorismi, radikalisoituminen ja väkivaltaiset ääriliikkeet ovat suurimpia uhkia turvallisuudellemme ja vapauksillemme; katsoo, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa unionin kansalaisten suojelemisesta;
B. toteaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisen toiminnan onnistumisessa;
C. ottaa huomioon, että lukuisat Euroopassa 9. syyskuuta 2011 jälkeen tehdyt vakavat terrori-iskut, joista viimeisin tehtiin tammikuussa 2015, ovat horjuttaneet merkittävästi EU:n kansalaisten ja asukkaiden turvallisuuden tunnetta;
D. ottaa huomioon, että ympäri maailmaa tehdyt terrori-iskut sekä niiden aiheuttamat siviiliuhrit herättävät suurta huolta myös EU:ssa;
E. toteaa, että nykyisin terroriuhka käsittää myös valtion tukeman ja rahoittaman terrorismin, taloudellisen terrorismin, tiedotusterrorismin ja -sodan sekä verkkohyökkäykset;
F. ottaa huomioon, että rasismin, myös juutalaisvastaisuuden ja islamofobian, lisääntyminen heikentää EU:n kansalaisten turvallisuuden tunnetta entisestään;
G. ottaa huomioon, että EU on vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen ottanut käyttöön seuraavat 239 terrorismin vastaista toimenpidettä: 26 toimintasuunnitelmaa ja strategia-asiakirjaa, 25 asetusta, 15 direktiiviä, 11 puitepäätöstä, 25 päätöstä, yhden yhteisen toimen, 3 yhteistä kantaa, 4 päätöslauselmaa, 111 neuvoston päätelmää ja 8 kansainvälistä sopimusta[8];
H. katsoo, että oikeusvarmuuden lisäämiseksi on kiireesti otettava käyttöön yhdenmukainen oikeudellinen määritelmä käsitteelle ”terrorismi”;
I. katsoo, että käsitteelle "profilointi" tarvitaan pikaisesti yhdenmukainen oikeudellinen määritelmä ja että määritelmän on perustuttava asiaan liittyviin perusoikeuksiin ja tietosuojasääntöihin, jotta voidaan vähentää epätietoisuutta siitä, mikä toiminta on kiellettyä ja mikä ei;
J. toteaa, että oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevan Euroopan neuvoston pysyvän komitean (CEPEJ) julkistamien tietojen mukaan jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja sen suhteen, kuinka paljon ne ovat investoineet rikosoikeusjärjestelmiinsä[9];
1. esittää syvän surunvalittelunsa äskettäin Pariisissa, Ile-de-Francen alueella ja ympäri maailmaa tehtyjen terrori-iskujen uhreille ja heidän perheilleen;
2. korostaa, että terrorismin torjumisen on sisällettävä keskeisenä ulottuvuutena uhrien ja heidän perheidensä suojelua ja tukemista koskevia toimintalinjoja; pyytää siksi kaikkia jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksia sekä tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU;
3. tuomitsee voimakkaasti ja ehdottomasti kaiken terrorismin, terrorismin edistämisen, terrorismiin osallistuvien henkilöiden ihannoinnin sekä väkivaltaisten ääri-ideologioiden puolesta puhumisen riippumatta siitä, missä päin maailmaa ne esiintyvät tai missä niitä puolustetaan; korostaa, että ilman turvallisuutta ei ole vapautta ja ilman vapautta ei ole turvallisuutta;
4. muistuttaa, että terrorismi sen kaikissa ilmenemismuodoissa on suurimpia uhkia kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle ja että kaikki terroriteot ovat rikollisia ja epäoikeutettuja niiden vaikuttimista ja tekijöistä tai tekoajasta riippumatta;
5. vakuuttaa olevansa sitoutunut pitämään kiinni kansalaisten perusoikeudesta vapauteen ja turvallisuuteen;
6. vahvistaa sitoutuneensa tukemaan ilmaisunvapautta, perusoikeuksia, demokratiaa, suvaitsevaisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta;
7. korostaa erityisesti, että EU:n, sen jäsenvaltioiden ja sen kumppanimaiden on ankkuroitava kansainvälisen terrorismin torjuntastrategiansa oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuksia koskevassa unionin säännöstössä ja kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä; korostaa myös, että kansainvälisen terrorismin torjumiseen tarkoitetuilla EU:n ulkoisilla toimilla olisi pyrittävä ehkäisemään terrorismia, vastaamaan siihen ja tuomaan siihen syyllistyneet oikeuden eteen;
8. huomauttaa, että terrorihyökkäysten tekijöiden henkilöllisyys on usein jo turvallisuusviranomaisten tiedossa ja että kyseiset tekijät ovat jo olleet tutkimus- ja valvontatoimien kohteina; pitää huolestuttavana sitä, missä määrin näitä henkilöitä koskevia tietoja olisi voitu vaihtaa turvallisuusviranomaisten ja tarvittaessa myös muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten kesken; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan terrorismin torjumiseen liittyvää tiedonvaihtoa sekä keskenään että tarvittaessa myös kolmansien maiden kanssa hyödyntäen tehokkaasti EU:n tietokantoja tiivistämällä yhteistyötä EU:n virastojen kanssa;
9. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne tekevät saumatonta yhteistyötä erityisvirastojen ja etenkin Eurojust-yksikön ja Europolin kanssa, jotta meneillään olevia Euroopassa tehtyjä terrori-iskuja koskevia tutkimuksia voidaan tukea mahdollisimman tehokkaasti; on huolestunut siitä, että eri väitteiden mukaan jäsenvaltiot toimittavat vain 50 prosenttia terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevista tiedoistaan eteenpäin Europolille ja Eurojust-yksikölle;
10. kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan laajamittaisen arvion EU:n terrorisminvastaisista toimista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä, etenkin siitä, miten eri jäsenvaltioissa on säädetty niistä lainsäädännössä ja miten niitä sovelletaan käytännössä, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä EU:n erillisvirastojen – erityisesti Europolin ja Eurojustin – kanssa tällä alalla; kehottaa komissiota ja neuvostoa myös laatimaan vastaavan arvion jäljellä olevista puutteista käyttäen hyväksi SEUT:n 70 artiklassa määrättyä menettelyä ja julkaisemaan arvion yhdessä Euroopan turvallisuusohjelman kanssa toukokuussa 2015; kehottaa komissiota myös arvioimaan syytteeseen asettamiseen mahdollisesti edelleen liittyviä puutteita;
11. vaatii asettamaan terrorismin torjuntapolitiikat ja niihin liittyvä tiedustelutoiminta tiukan demokraattisen ja oikeudellisen valvonnan alle; toteaa, että lainvalvonta ja tiedustelutietojen keräämiseen tähtäävä toiminta on erotettava selvästi toisistaan; korostaa, että terrorismin torjuntatoimet, jotka jälkikäteen tarkasteltuina osoittautuvat tarpeettomiksi, tehottomiksi ja kohtuuttomiksi, on peruutettava, että perusoikeuksien rikkomukset on tutkittava ja korjattava, ja että on kehitettävä uusia demokraattisen valvonnan muotoja, jotka perustuvat Lissabonin sopimuksen mukaisesti Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille annettuihin toimivaltuuksiin; vaatii, että kyseisiin toimiin ja sopimuksiin sisällytetään raukeamislauseke tai säännöllistä uudelleenhyväksymistä koskeva lauseke;
12. pitää keskeisen tärkeänä edistää yhdenmukaista EU:n laajuista lähestymistapaa uusiin rikoksiin, jotka liittyvät siihen huolestuttavaan ilmiöön, että EU:n kansalaiset matkustavat ulkomaille terroristijärjestöissä kouluttautumista ja taistelemista varten;
Kattava suhtautumistapa radikalisoitumisen ja terrorismin torjuntaan
13. huomauttaa, että jokaisessa jäsenvaltiossa on jo otettu käyttöön muun muassa seuraavat terrorismin torjuntaan tähtäävät säädökset ja toimet:
– matkustajien passitietoja verrataan tietokantoihin, joihin on kerätty tietoja tunnetuista rikollisista ja henkilöistä, joiden pääsy maahan on kielletty (ennalta annettavat matkustajatiedot, APIS-järjestelmä),
– lainvalvontaviranomaiset pääsevät käsiksi epäiltyjen tai jopa epäiltyjen ryhmän puhelin- ja matkustajatietoihin tapauksissa, joissa nämä on liitetty konkreettiseen uhkaan, ja
– Schengenin tietojärjestelmä mahdollistaa henkilöiden hienovaraisen tarkkailun ja heidän nopean kiinni ottamisen ja maasta luovuttamisen, mikäli he muodostavat uhan turvallisuudelle, aikovat tehdä rikoksen tai mikäli heitä epäillään rikoksen tekemisestä;
kehottaa EU:n lainvalvontaviranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti näitä keinoja ja tehostamaan yhteistyötään muun muassa perustamalla yhteisiä tutkintaryhmiä ja turvautumalla Europolin, Eurojustin ja Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) kaltaisten EU:n virastojen tukeen;
14. katsoo, että tuliaseiden laittoman kaupan torjunnan pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; katsoo erityisesti, että on lisättävä yhteistyötä entisestään tietojenvaihtomekanismeissa sekä kiellettyjen aseiden jäljittämisessä ja tuhoamisessa; katsoo myös, että jäsenvaltioiden olisi noudatettava tiukasti sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä annettua neuvoston yhteistä kantaa (2008/944/YUTP); kehottaa tarkastelemaan uudelleen aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annettua direktiiviä (direktiivillä 2008/51/EY muutettu direktiivi 91/477/ETY);
15. kehottaa panemaan rahanpesun torjuntaa koskevat direktiivit asianmukaisesti täytäntöön, jotta terrorismin rahoitus sekä rikolliset verkostot ja järjestöt voidaan havaita hyvissä ajoin;
16. painottaa, että uhkan tasosta riippuen jo nyt voidaan suorittaa tarkastuksia, jotka kohdennetaan henkilöihin, jotka harjoittavat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ylittäessään maiden rajoja tiettyinä aikoina, tietyillä teillä tai tietyissä rajanylityspaikoissa; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä täysimääräisesti ja paremmin hyväksi olemassa olevaa Schengen-järjestelmää ja osoitettava sille sen tarvitsemat voimavarat sen sijaan, että ne yrittävät palauttaa rajatarkastuksia tasolle, joka nykyisin ei ole mahdollinen;
17. kehottaa komissiota tarkistamaan virallisesti EU:n matkustajarekisteriehdotuksen niiden kriteerien valossa, jotka Euroopan unionin tuomioistuin esitti tietojen säilyttämisestä annettua direktiiviä koskevassa tuomiossaan; kehottaa parlamentin oikeudellista yksikköä tekemään samanlaisen tarkistuksen kuuden viikon kuluessa tämän päätöslauselman hyväksymisestä; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä tarkistamaan järjestelmät, joita viranomaiset käyttävät myöntäessään yksityisille siviililentokoneille luvan saapua Schengen-alueelle;
18. kehottaa komissiota arvioimaan vaaroja, joita liittyy useiden jäsenvaltioiden soveltamaan ”kultaisten viisumeiden” politiikkaan, jolla ne helpottavat rikollisjärjestöjen maahantuloa ja asettumista maahan ja jota terroristit voivat käyttää välineenä toiminnassaan;
19. korostaa, että toimenpiteiden, joilla perusoikeuksia rajoitetaan internetissä terrorismin torjumiseksi, on oltava välttämättömiä ja oikeasuhteisia, niiden on oltava EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisia ja niiden on etenkin pohjauduttava asianmukaiseen terrorismin määritelmään, jollaista ei tällä hetkellä ole; korostaa lisäksi, että rikollisen sisällön poistamisen on perustuttava oikeuden myöntämään lupaan, ei internetin palveluntarjoajien harjoittamaan yksityiseen valvontaan;
20. torjuu salausmenetelmien kieltämisen keinona torjua terrorismia; kehottaa uudelleen edistämään kaikenlaisen viestinnän, myös sähköposti- ja tekstiviestien, salaamista[10]; korostaa, että salaamisen kieltäminen vaikeuttaisi viestiliikenteessä, kaupallisissa ja rahoitusalan verkoissa, valtiollisissa järjestelmissä sekä elintärkeissä infrastruktuurijärjestelmissä välitettyjen henkilötietojen suojelua ja antaisi rikollisille ja muille toimijoille mahdollisuuden siepata niitä;
21. vaatii hyväksymään tietosuojapaketin pikaisesti ja vaatii myös, että neuvosto hyväksyy yleisen lähestymistavan, jossa noudatetaan direktiivissä 95/46/EU säädettyjä vähimmäisvaatimuksia;
22. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään keskinäistä oikeudellista yhteistyötään, joka perustuu käytettävissä oleviin EU:n välineisiin, kuten eurooppalaiseen rikosrekisteritietojärjestelmään (ECRIS), eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja eurooppalaiseen tutkintamääräykseen, siten että ne samanaikaisesti kunnioittavat oikeasuhteisuuden periaatetta ja perusoikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan viipymättä ehdotetuista toimista prosessuaalisia oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti ja käsittelemään seuraavaksi päätöksiä tutkintavankeudesta ja vankiloiden oloista;
23. korostaa, että vankiloiden näkeminen radikalisoitumisen tyyssijoina ja ääriliikkeiden näkemysten hautomoina on jo laajasti hyväksytty kanta, ja kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan lisää varoja ja inhimillisiä resursseja sen varmistamiseen, että niiden vankilajärjestelmillä – ja rikosoikeusjärjestelmällä yleisesti – pyritään rikoksentekijöiden kuntouttamiseen ja heidän auttamiseen pois rikoksen ja väkivaltaisen ääriajattelun maailmasta, ei siihen, että he takertuvat siihen entistä lujemmin;
24. korostaa, että talous- ja sosiaalipolitiikan keinoin on mahdollista pyrkiä lievittämään syrjäytymistä, erottelua ja nopeiden sosio-ekonomisten muutosten vaikutuksia, jotka johtavat niihin vääryyksiin, joita väkivaltaisten ääriliikkeiden edustajat käyttävät usein hyväksi; kehottaa siksi etsimään poliittisia ratkaisuja, joilla on tarkoitus kehittää uusia keinoja edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kotoutumista ja tasa-arvoa;
25. kehottaa jäsenvaltioita panostamaan koulutusjärjestelmiin, joilla edistetään ihmisarvon kunnioitusta, suvaitsevaisuutta ja tasavertaisia mahdollisuuksia ja vähennetään sosiaalista syrjintää jo varhaisiällä; painottaa, että järjestelmien on sisällettävä myös opettajien kouluttamista sosiaalisissa ja monimuotoisuutta koskevissa kysymyksissä;
26. varoittaa, että köyhyydestä, työttömyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä johtuva näköalattomuus voi saada yksittäisen henkilön tuntemaan olevansa alistettu ja jopa turvautumaan tuhoisaan omatoimiseen voimauttamiseen liittymällä jihadistijärjestöön tai äärioikeistolaiseen liikkeeseen; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan köyhyyden poistamiseksi, työmahdollisuuksien tarjoamiseksi ja yksittäisten henkilöiden ja yhteisöjen aseman vahvistamiseksi ja heille osoitettavan kunnioituksen lisäämiseksi;
27. korostaa, että syrjintä voi vahvistaa radikalisoitumiseen ja väkivaltaan johtavia taipumuksia; korostaa, että tasa-arvoa ja syrjinnänvastaisia toimia koskevia normeja on täydennettävä erityisillä toimintatavoilla, joilla puututaan rasismin kaikkiin muotoihin, antisemitismi ja islamofobia mukaan luettuina, sekä vihapuheeseen; pyytää siksi komissiota tarkastelemaan perusteellisesti mahdollista tarvetta tarkistaa rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin annettua neuvoston puitepäätöstä 2008/913/YOS, jotta vakavien vihapuheen muotojen leviämiseen voidaan puuttuu aiempaa tehokkaammin, erityisesti kun on kyse EU:n uskonnollisia tai muita vähemmistöjä vastaan suunnatusta vihapuheesta;
28. esittää huolensa vuoden 2001 syyskuun 9. päivän jälkeen sovellettujen käytäntöjen, erityisesti rotuprofiloinnin, vaikutusten epäsuhtaisesta jakautumisesta kohdeyhteisöissä;
29. korostaa, että yksittäisissä jäsenvaltioissa on olennaisen tärkeää käynnistää ja lujittaa yhteistyötä asiaan liittyvien yhteisöjen kanssa yhtä lailla erityisten riskien todentamiseksi kuin osana yleisiä strategioita radikalisoitumisen torjumiseksi; painottaa tarvetta investoida merkittävästi tällaisiin ohjelmiin, ilmaisee tukensa ohjelmille, joilla annetaan etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille mahdollisuus myötävaikuttaa yhteisöjensä sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamiseen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä niin paikallisella kuin alueellisellakin tasolla; huomauttaa tässä yhteydessä, että radikalisoituminen ei rajoitu EU:ssa vain tiettyihin etnisiin tai uskonnollisiin ryhmiin;
30. korostaa tarvetta toteuttaa aiempaa kohdistetumpia toimia, jotta terroristijärjestöjen taistelijoihin liittymiseksi ulkomaille matkustavia EU:n kansalaisia koskevaan ongelmaan voidaan puuttua; toteaa, että vaikka joissakin tapauksissa voidaan ryhtyä syytetoimiin, radikalisoitumisen ehkäisemiseksi, eurooppalaisten ja muiden ulkomaisten taistelijoiden matkaan lähtemisen vaikeuttamiseksi ja Eurooppaan palaavien taistelijoiden vastaanottamiseksi olisi sovellettava muita toimia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään parhaita käytäntöjä, jotka perustuvat tässä suhteessa toimiviksi osoittautuneita strategioita, toimintasuunnitelmia ja ohjelmia käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden käytäntöihin;
Ulkoinen ulottuvuus
31. korostaa, että terrorismin torjuminen on maailmanlaajuinen haaste ja että EU:n olisi yhdessä muiden merkittävien toimijoiden ja alueellisten kumppaneiden kanssa oltava johtava voima tämän koko maailmaa koskevan uhan torjumisessa;
32. korostaa tarvetta noudattaa johdonmukaista, vakaata ja ennakoivaa ulkopolitiikkaa, jossa keskitytään voimakkaasti yhteistyöhön sellaisten kolmansien maiden kanssa, joista voi kehittyä arvokkaita kumppaneita terrorismin torjumisessa;
33. painottaa, että EU:n olisi vahvistettava eri uskonnollisten yhteisöjen kanssa käymäänsä poliittista vuoropuhelua purkaakseen tällä hetkellä julkista keskustelua hallitsevat terrorismin ja uskonnon väliset yhteydet; muistuttaa, että terrorismin torjunta on liitettävä tiukemmin haavoittuvuuden, kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kaltaisiin kysymyksiin;
34. toteaa, että meidän on yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) puitteissa löydettävä ja pantava täytäntöön yhteinen toimintatapa terrorismin torjumiseksi sen ideologisista juurista alkaen, ja otettava selkeä kanta siihen, miten terrorismin rahoitus voidaan tyrehdyttää; kehottaa siksi EU:ta tiivistämään yhteistyötään oikeuden ja turvallisuuden varmistamisessa ja ottamaan uskonnolliset ääriliikkeet huomioon kaikissa ulkoisissa toimissaan, eli yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan, YTPP:ssä, kehityspolitiikassaan, humanitaarisessa avussaan ja kauppapolitiikassaan, EU:n normien ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisella tavalla;
35. korostaa tarvetta vahvistaa ulkoisia valmiuksien kehittämistoimia, joissa keskitytään radikalisoitumisen ehkäisemiseen ja torjumiseen, ja varmistaa, että nämä toimet sisällytetään toimintasuunnitelmiin ja poliittisiin vuoropuheluihin, joihin EU ja sen kumppanimaat osallistuvat, perustamalla kansainvälistä yhteistyötä, hyödyntämällä olemassa olevia ohjelmia ja valmiuksia ja toimimalla yhdessä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa asiaan liittyvissä maissa terrorismin sekä internetin ja muiden viestintäkanavien välityksellä levitetyn radikaaliliikkeiden propagandan torjumiseksi;
36. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita parantamaan laittomia tuliaseita koskevaa kansainvälistä tiedonvaihtoa;
37. korostaa, että on tärkeää sisällyttää perinteisiin kehitysyhteistyön välineisiin radikalisoitumisen ja väkivaltaisten ääriliikkeiden ehkäisemistä koskevia strategioita, myös koulutusohjelmia, erityisesti kun on kyse valtioista, joissa väkivaltaisten ääriliikkeiden muodostama uhka on suurin;
38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta asettaa pakotteita terroristeja ja/tai terroristijärjestöjä rahoittavia valtioita ja hallituksia vastaan;
39. korostaa tarvetta kehittää asianmukaisia ja nopeita menettelyjä, joilla voidaan antaa päätöksiä yksittäisen henkilön tai ryhmän asettamisesta EU:n terroristiluetteloon; vaatii, että jotta menettely vastaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, on otettava käyttöön tehokkaat keinot, joiden avulla asianomaiset henkilöt ja järjestöt voivat hakea oikeudessa muutosta kyseisiin päätöksiin;
40. korostaa, että terrorismin vastaisissa toimissa olisi myös keskityttävä mahdollisuuteen, että unionin ulkopuolella sijaitseviin EU:n jäsenvaltioiden resursseihin kohdistetaan terrori-iskuja;
41. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.