Istuntoasiakirja
4.3.2015 B8‑0227/2015
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
lasten hyväksikäyttöön liittyvistä kuvista verkossa
( 2015/2564(RSP) )
Martina Anderson, Kateřina Konečná, Malin Björk, Lynn Boylan, Matt Carthy, Liadh Ní Riada, Dimitrios Papadimoulis, Kostas Chrysogonos, Sofia Sakorafa, Marisa Matias
GUE/NGL-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma lasten hyväksikäyttöön liittyvistä kuvista verkossa
( 2015/2564(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja siihen liitetyt pöytäkirjat,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan,
– ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen,
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen;
– ottaa huomioon EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,
– ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU,
– ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin N:o 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon,
– ottaa huomioon helmikuussa 2011 hyväksytyn lapsen oikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman,
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Lapsille erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa" ( KOM(2008)0055 ),
– ottaa huomioon EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,
– ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) ja erityisesti säännökset, jotka koskevat lastensuojelujärjestelmiä koskevien suuntaviivojen laatimisen rahoittamista sekä parhaiden käytänteiden vaihtoa,
– ottaa huomioon täysistunnossa 12. helmikuuta 2015 käymänsä keskustelun internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto sekä lapsipornografia loukkaavat vakavasti perusoikeuksia ja erityisesti lasten oikeutta heidän oikeuksiensa puolustamisen kannalta tarpeelliseen suojeluun ja hoivaan, jotka perustuvat lapsen oikeuksia koskevaan YK:n vuoden 1989 yleissopimukseen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaan;
B. katsoo, että vakavat rikokset, kuten lasten seksuaalinen riisto ja lapsipornografia, edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa lapsiuhrien suojelun ja hoivan, rikosten ehkäisyn ja rikoksentekijöiden syytteeseenpanon, ja että valtioiden olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön lapsen oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus, erityisesti yleisperiaatteet, 2 artikla (syrjimättömyys), 6 artikla (oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen) ja 12 artikla (oikeus ilmaista vapaasti näkemyksensä ja saada ne huomioon otetuiksi);
C. katsoo, että erityisesti olisi pantava täytäntöön lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 3 artikla, toisin sanoen lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa näiden rikosten torjuntaa ja niiden seurausten hoitoa koskevissa toimissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti;
D. ottaa huomioon, että lapsella on lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 13 artiklan mukaisesti laissa säädetyin ja välttämättömin rajoituksin oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä ja että tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää tietoja; tunnustaa myös lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 17 artiklan mukaisen lapsen oikeuden saada tietoa ja aineistoa monenlaisista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, muun muassa joukkotiedotusvälineistä, edellyttäen, että valtiot edistävät asianmukaisten ohjeistojen kehittämistä lasten suojelemiseksi heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta tiedolta ja aineistolta;
E. toteaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 13, joka koskee lapsen oikeutta olla joutumatta minkäänlaisen väkivallan kohteeksi, korostetaan, että lasten oikeutta tulla kuulluiksi ja saada näkemyksensä otetuksi asianmukaisesti huomioon on kunnioitettava järjestelmällisesti kaikessa päätöksenteossa ja että lasten voimaannuttamisen ja osallistumisen olisi oltava keskeisiä hoivan ja suojelun tarjoamista lapsille koskevissa strategioissa ja ohjelmissa[1];
F. ottaa huomioon, että YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 16, joka koskee yritystoiminnan lasten oikeuksiin kohdistuviin vaikutuksiin liittyviä valtion velvoitteita[2], myös korostetaan internetin aiheuttamia vaaroja ja asetetaan liike-elämälle velvoite tarjota lapsille ja nuorille tietoa siten, että he voivat hallita riskejä tehokkaasti ja tietävät, mistä hakea apua, sekä suositellaan, että yritykset harjoittavat koordinointia tieto- ja viestintätekniikka-alan kanssa kehittääkseen ja ottaakseen käyttöön riittäviä toimenpiteitä, joilla suojellaan lapsia verkkosivustoilla olevalta väkivaltaiselta ja sopimattomalta aineistolta;
G. katsoo, että lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin ja seksuaalinen riisto on erityinen uhka, koska internet tarjoaa käyttäjille ennennäkemättömän anonyymiyden, ja siten he voivat salata todellisen henkilöllisyytensä ja tuntomerkkinsä, kuten ikänsä;
H. toteaa, että internet voi altistaa lapset erityisille vaaroille, joita ovat muun muassa lapsipornografia, väkivaltaisen aineiston vaihtaminen, tietoverkkorikollisuus, uhkailu, kiusaaminen, verkkoviettely, lasten mahdollisuudet käyttää tai hankkia lainsäädännöllä rajoitettuja tai ikään nähden epäsoveliaita tuotteita ja palveluja, altistuminen ikään nähden epäsoveliaalle, hyökkäävälle tai harhaanjohtavalle mainonnalle, huijaukset, identiteettivarkaudet, petokset ja muut vastaavanlaiset luonteeltaan taloudelliset uhat, jotka voivat synnyttää traumaattisia kokemuksia;
I. toteaa, että kansainvälisen luonteensa vuoksi lasten riisto ja lasten seksuaalinen riisto verkkosivustoilla – mukaan lukien lasten seksuaalista riistoa koskevan materiaalin levittäminen verkossa ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö verkkoa hyödyntäen – ovat edelleen lainvalvontaviranomaisille merkittävä huolenaihe; toteaa, että rikokset vaihtelevat seksuaalisesta kiristyksestä ja verkkoviettelystä itse tuotettuun lapsen hyväksikäyttöä koskevaan materiaaliin ja suoratoistoon, jotka ovat tutkinnan kannalta erityisen haasteellisia, koska teknologian innovaatiot tuovat materiaalia helpommin ja nopeammin rikoksentekijöiden, myös verkkoa hyödyntävien lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien, saataville;
J. katsoo, että jäsenvaltioiden toimet laittoman verkkosisällön estämiseksi eivät ole aina tehokkaita, asianmukaisin resurssein varustettuja tai täysin täytäntöönpantuja ja että niihin liittyy vääjäämättömästi poikkeavia lähestymistapoja haitallisen sisällön ehkäisyyn; panee lisäksi merkille, ettei lasten internetin käytön turvallisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioissa toteutettaville lasten ja vanhempien opetusohjelmille ole osoitettu riittäviä resursseja;
K. katsoo, että alaikäisten suojelua digitaalimaailmassa on käsiteltävä lainsäädännöllisin keinoin käyttämällä tehokkaampia toimenpiteitä, muun muassa osoittamalla suojeluun lisäresursseja, vaatimalla asianomaisia jäsenvaltioiden elimiä koordinoimaan toimintoja vaaralle alttiina olevien lasten turvaamiseksi verkkoympäristössä ja lisäämällä tutkintaan ja rikoksentekijöiden syytteeseenpanoon osoitettuja resursseja;
1. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tämän päätöslauselman ja panemaan täysin täytäntöön lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 12 artiklan sekä kuulemaan lapsia ja nuoria suoraan ja ottamaan heidän näkemyksensä huomioon;
2. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan lainvalvontaviranomaisten keskinäistä yhteistyötä jäsenvaltioissa ja eri jäsenvaltioiden välillä tavoitteena lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden verkostojen tehokkaampi tutkiminen ja purkaminen siten, että asetetaan etusijalle kyseisten lasten oikeudet ja turvallisuus; korostaa, että lapsen edun on oltava tärkeimmällä sijalla kaikissa tällaisissa toimissa;
3. korostaa tarvetta ottaa jäsenvaltioissa ja niiden välillä käyttöön kokonaisvaltainen lähestymistapa lasten oikeuksien ja etujen suojelemiseksi mahdollisimman suuressa määrin sekä tehokkaan suojan ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja katsoo, että siihen on sisällytettävä rikosten torjunta, verkkoturvallisuus, kuluttajansuoja ja perusoikeudet;
4. panee merkille valtion ja yksityisen elinkeinoelämän erilaiset roolit, tehtävät ja vastuut, myös tutkinnan, syytteeseenpanon, yksityisyyden suojan ja tietosuojan osalta; kehottaa luomaan toimivan työsuhteen ja tietojenvaihtojärjestelyt – asianmukaisesta lakisääteisestä ja oikeudellisesta valvonnasta huolehtien ja siltä osin kuin on lainmukaista ja tarpeellista lapsen edun huomioon ottaen sekä lasten suojelemiseksi verkossa tapahtuvalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä – lainvalvontaviranomaisten, muiden asianmukaisten valtion velvollisuuksista huolehtivien elinten, oikeusviranomaisten ja – kun se on tarkoituksenmukaista, tarpeellista ja lainmukaista – tieto- ja viestintätekniikan alan, internetpalveluntarjoajien, pankkisektorin sekä kansalaisjärjestöjen, nuoriso- ja lastenjärjestöt mukaan lukien, välille pitäen tavoitteena varmistaa lasten oikeudet ja suojelu verkossa siten, että heidän katsotaan olevan oikeudellisessa mielessä haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä; kehottaa komissiota tekemään aloitteen ja pyytämään kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan toimia verkkoa hyödyntävän lasten hyväksikäytön ja verkossa tapahtuvan kiusaamisen torjumiseksi niiden kaikissa muodoissa;
5. painottaa, että toimien, joilla rajoitetaan perusoikeuksia internetissä, on oltava välttämättömiä ja oikeasuhteisia sekä jäsenvaltioiden ja unionin lainsäädännön mukaisia, eivätkä ne saa rikkoa lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisia oikeuksia; muistuttaa, että laiton verkkosisältö olisi poistettava välittömästi asianmukaisten oikeuskeinojen avulla; muistuttaa, että laittoman verkkosisällön poistaminen, jossa tieto- ja viestintätekniikka-alalla on oma tehtävänsä, voi tapahtua vain oikeusviranomaisen antaman luvan perusteella; korostaa, että on tärkeää noudattaa oikeudenmukaisten menettelyjen ja vallanjaon periaatteita;
6. kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia yhteyspisteitä ja antamaan niille riittävät resurssit, jotta ne voivat ilmoittaa rikollisesta ja vahingollisesta sisällöstä ja käytöksestä;
7. muistuttaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ja taattava tarvittavat resurssit sen varmistamiseksi, että henkilöt, jotka pelkäävät syyllistyvänsä seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai seksuaaliseen riistoon liittyviin rikoksiin, voivat tarvittaessa osallistua tehokkaisiin tukiohjelmiin tai -toimiin, joilla pyritään arvioimaan ja ehkäisemään tällaisten rikosten tekemisen riskiä;
8. kehottaa komissiota edelleen arvioimaan salattujen palvelujen kaupallisen jakelun liiketoimintamalleja, mukaan luettuna ”syvän verkon” ja ”pimeän verkon” rikollisten markkinoiden seuranta, jotta voidaan arvioida verkossa tapahtuvan lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön lisääntymistä mahdollisena seurauksena siirtymisestä yhä enemmän perinteisestä maksujärjestelmästä uuteen, suurelta osin sääntelemättömään digitaalitalouteen;
9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan yhteydessä vaihtoehtoisten maksujärjestelmien edustajiin, jotta voidaan määrittää mahdollisuuksia entistä parempaan yhteistyöhön lainvalvontaviranomaisten kanssa, ja kehottaa myös järjestämään yhteistä koulutusta, jotta voidaan entistä paremmin tunnistaa lasten hyväksikäyttöön liittyvän aineiston kaupalliseen jakeluun liittyviä maksuprosesseja;
10. kehottaa komissiota aikaistamaan arvionsa julkaisemista siitä, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet direktiivin 2011/92/EU noudattamiseksi tarvittavia toimenpiteitä, ja esittämään kertomuksensa Euroopan parlamentille kesäkuuhun 2015 mennessä;
11. kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa jatkamaan viimeaikaisten tapahtumien arviointia ja seurantaa ja tekemään perusteellisen selvityksen internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaa koskevasta voimassa olevasta toimintakehyksestä direktiiviä 2011/92/EU koskevan täytäntöönpanokertomuksen muodossa ja raportoimaan siitä täysistunnolle vuoden kuluessa.