Istuntoasiakirja

7.7.2015                                                                                                                  B8‑0721/2015

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission puheenjohtajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Srebrenican muistotilaisuudesta

( 2015/2747(RSP) )

Fabio Massimo Castaldo, Ignazio Corrao

EFDD-ryhmän puolesta

B8‑0721/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma Srebrenican muistotilaisuudesta

( 2015/2747(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Srebrenicasta 15. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman[1],

–       ottaa huomioon Luxemburgissa 16. kesäkuuta 2008 allekirjoitetun ja EU:n kaikkien jäsenvaltioiden ratifioiman Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bosnia ja Hertsegovinan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen,

–       ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Bosnia ja Hertsegovinasta,

–       ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 827 (1993), 1551 (2004) ja 1575 (2004),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     ottaa huomioon, että 11. heinäkuuta 1995 itäbosnialainen Srebrenican kaupunki, joka oli julistettu suoja-alueeksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 16. huhtikuuta 1993 antamalla päätöslauselmalla 819, joutui kenraali Ratko Mladićin johtamien, silloisen Serbitasavallan presidentin Radovan Karadžićin alaisuudessa toimivien joukkojen haltuun;

B.     ottaa huomioon, että Srebrenican kukistumista seuranneen useita päiviä kestäneen verilöylyn aikana kenraali Mladićin komentamat Bosnian serbijoukot ja puolisotilaalliset yksiköt, joiden joukossa oli myös vakinaisiin poliisivoimiin kuulumattomia poliisiyksiköitä, teloittivat summittaisesti yli 8 000 muslimimiestä ja ‑poikaa, jotka olivat etsineet turvaa tältä Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvajoukkojen (UNPROFOR) suojeluksessa olevalta alueelta; ottaa huomioon, että lähes 30 000 naista, lasta ja vanhusta karkotettiin voimatoimin laajassa mittakaavassa toimeenpannussa etnisessä puhdistuskampanjassa, mikä on suurin Euroopassa tehty sotarikos sitten toisen maailmansodan päättymisen;

C.     ottaa huomioon, että tämä murhenäytelmä, jonka entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin (ICTY) on julistanut kansanmurhaksi, tapahtui YK:n julistamalla suoja-alueella ja osoittaa näin ollen kansainvälisen yhteisön kykenemättömyyden puuttua konfliktiin ja suojella viatonta siviiliväestöä;

D.     ottaa huomioon, että Srebrenican siviileihin kohdistettiin monia Geneven sopimuksen vastaisia rikkomuksia, mukaan lukien tuhansien naisten, lasten ja vanhusten karkotus ja lukuisien naisten raiskaukset;

E.     ottaa huomioon, että huolimatta ponnisteluista joukkohautojen ja yksittäisten hautojen löytämiseksi ja avaamiseksi lähes 1 200 miehen ja pojan ruumiita ei ole vielä löydetty ja tunnistettu;

F.     ottaa huomioon, että 30. tammikuuta 2015 entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin piti ennallaan osallisuudesta Srebrenican vuoden 1995 tragediaan tuomitun viiden korkea-arvoisen Bosnian serbiarmeijan upseerin tuomiot; toteaa, että tämä on ensimmäinen kansanmurhasta annettu lopullinen tuomio; ottaa huomioon, että jotkut tuomituista upseereista olivat suoraan armeijan entisen komentajan Ratko Mladićin alaisia ja että häntä koskeva oikeudenkäynti on nyt meneillään entisen Jugoslavian alueen kansainvälisessä rikostuomioistuimessa;

G.     katsoo, että myös EU:n päätöksentekojärjestelmän puutteet ja aidon yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puuttuminen vaikuttivat kielteisesti tapahtumien kulkuun;

H.     katsoo, että muistopäivän vakiinnuttaminen vaikuttaa parhaalta tavalta kansanmurhan uhrien muiston kunnioittamiseen ja selvän viestin lähettämiseen tuleville sukupolville;

1.      muistaa ja kunnioittaa kaikkia näiden entisen Jugoslavian sotien aikaisten julmuuksien uhreja; ilmaisee osanottonsa ja myötätuntonsa uhrien perheille;

2.      korostaa, että kansanmurhien ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ajoissa tapahtuva estäminen ja tehokas rankaiseminen olisi katsottava yhdeksi Euroopan unionin tärkeimmistä painopisteistä;

3.      kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa, jottei tällaisia hirviömäisiä tekoja tapahtuisi Euroopassa enää koskaan;

4.      korostaa sovinnonteon merkitystä ja painottaa uskonnollisten johtajien, viestimien ja koulutusjärjestelmien tärkeää roolia tässä vaikeassa prosessissa;

5.      muistuttaa rauhan ja vakauden tärkeydestä tällä alueella ja pitää tärkeänä myös alueellisen yhteistyön lisäämistä tärkeänä;

6.      kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Bosnia ja Hertsegovinan ja sen osien hallitukselle ja parlamentille sekä Länsi-Balkanin maiden hallituksille ja parlamenteille.