Istuntoasiakirja

 

B8‑1005/2015

5.10.2015

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suullisesti vastattavan kysymyksen B8‑0761/2015 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti

kuolemanrangaistuksesta

( 2015/2879(RSP) )

Ignazio Corrao, Marco Zullo, Fabio Massimo Castaldo

EFDD-ryhmän puolesta

 

B8‑1005/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma kuolemanrangaistuksesta

( 2015/2879(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja erityisesti 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä[1],

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan,

–       ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

–       ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmat, erityisesti päätöslauselmat 62/149 ja 63/138, joissa kehotetaan keskeyttämään kuolemantuomioiden täytäntöönpano, kunnes kuolemanrangaistus poistetaan kokonaan,

–       ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–       ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–       ottaa huomioon Madridissa 12.–15. kesäkuuta 2013 järjestetyn kuolemantuomion vastaisen viidennen maailmankongressin loppujulkilausuman,

–       ottaa huomioon maailman huumeongelman vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen tehdyn tutkimuksen, jonka YK:n ihmisoikeusvaltuutettu julkaisi syyskuussa 2015,

–       ottaa huomioon kansainvälisen ja eurooppalaisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän, jota vietetään vuosittain 10. lokakuuta,

–       ottaa huomioon neuvostolle esitetyn kysymyksen kuolemanrangaistuksesta ( O‑000103/2015 – B8 0761/2015),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.     toteaa, että Euroopan unionilla on voimakas ja periaatteellinen kuolemanrangaistuksen vastainen kanta, jonka mukaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano on keskeytettävä yleismaailmallisesti, ja että kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuinen poistaminen on sen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen tavoite;

B.     panee merkille, että 10. lokakuuta 2015 vietettävän kansainvälisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta kuolemanrangaistuksen soveltamisesta huumausainerikosten yhteydessä;

C.     ottaa huomioon, että 101 valtiota on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen kaikkien rikosten osalta; toteaa, että vuonna 2014 ainakin 22 valtiota pani toimeen teloituksia ja ainakin 2 466 ihmistä tuomittiin kuolemaan;

D.     toteaa, että 33 valtiota soveltaa kuolemanrangaistusta huumausainerikosten yhteydessä, mikä johtaa noin 1 000 teloitukseen vuosittain; toteaa, että vuonna 2015 teloituksia on tiettävästi suoritettu tällaisista rikoksista Kiinassa, Iranissa, Indonesiassa ja Saudi-Arabiassa; toteaa, että kuolemanrangaistuksia määrätään huumausainerikoksista vuonna 2015 edelleen Kiinassa, Indonesiassa, Iranissa, Kuwaitissa, Malesiassa, Saudi-Arabiassa, Sri Lankassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa sekä Vietnamissa; toteaa, että nämä rikokset voivat käsittää erilaisia huumekauppaan ja huumeiden hallussapitoon liittyviä syytteitä;

E.     toteaa, että kuluneiden 12 kuukauden aikana kuolemanrangaistusta on alettu määrätä entistä useammin koko maailmassa huumausainerikoksista, ja monet valtiot (kuten Iran ja Saudi-Arabia) teloittavat ihmisiä yhä useammin huumeisiin liittyvistä rikoksista, pyrkivät palauttamaan kuolemanrangaistuksen huumausainerikoksista (kuten Omanissa) tai lopettamaan pitkään kestäneen kuolemanrangaistusten soveltamisen keskeyttämisen (kuten Indonesiassa ja Pakistanissa);

F.     toteaa, että Iran on tiettävästi teloittanut 394 huumerikollista vuoden 2015 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana, kun koko se koko vuonna 2014 teloitti 367 ihmistä; toteaa, että puolet kaikista Saudi-Arabian tänä vuonna suorittamista teloituksista on liittynyt huumausainerikoksiin, kun niiden osuus kaikista teloituksista oli vain 4 prosenttia vuonna 2010; toteaa, että ainakin 112 huumerikollista odottaa teloitusta Pakistanin kuolemanselleissä;

G.     toteaa, että ihmisiä tuomitaan edelleen kivityskuolemaan ja että viime vuosina satoja naisia on kivitetty aviorikosten vuoksi; toteaa, että kivitystä pidetään kidutusmuotona;

H.     toteaa, että kymmenet unionin kansalaiset odottavat teloitusta kolmansissa maissa ja monet heistä huumeisiin liittyvien rikosten vuoksi;

I.      toteaa, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan kuolemanrangaistus voidaan langettaa vain kaikkein vakavimmista rikoksista; toteaa, että YK:n ihmisoikeustoimikunta ja ilman oikeudenkäyntiä toteutettuja, pikaisesti toimeenpantuja tai mielivaltaisia teloituksia käsittelevät YK:n erityisraportoijat ovat todenneet, ettei kuolemanrangaistusta pitäisi määrätä huumausaineisiin liittyvistä rikoksista;

J.      panee merkille, että kansainvälinen huumausaineiden valvontalautakunta on kehottanut kuolemanrangaistusta soveltavia valtiota lopettamaan sen käyttämisen huumausainerikoksissa;

K.     toteaa, että kuolemanrangaistuksen määrääminen huumausainerikoksista liittyy moniin muihin ihmisoikeusrikkomuksiin, kuten oikeuden oikeudenmukaiseen oikeuskäsittelyyn ja oikeuden olla joutumatta kidutuksen tai muunlaisen huonon kohtelun kohteeksi rikkominen; toteaa, että pakollinen kuolemanrangaistus ja sen käyttäminen huumausainerikoksissa on vastoin kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä normeja;

L.     toteaa, että komissio ja jäsenvaltiot ovat antaneet ainakin 60 miljoonaa euroa YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan viraston (UNDOC) huumeiden vastaisiin ohjelmiin, joissa keskitytään huumeita koskevaan lainvalvontaan maissa, jotka soveltavat aktiivisesti kuolemanrangaistusta huumausainerikoksissa;

M.    toteaa, että YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön toimia koskevat riippumattomat tarkastukset Pakistanissa ja Iranissa sekä äskettäiset kansalaisjärjestöjen raportit ovat herättäneet huolta siitä, millä tavoin ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat on pantu täytäntöön YK:n virastojen maakohtaisissa toimipisteissä, sekä suorasta korrelaatiosta huumeiden vastaisen rahoituksen ja huumerikosten yhteydessä langetettujen kuolemantuomioiden välillä kyseisissä maissa;

N.     panee merkille, että komissio on käynnistänyt vakautta ja rauhaa edistävän välineen sekä sitä edeltäneen vakautusvälineen yhteydessä kaksi mittavaa alueellista huumeiden vastaista toimenpidettä, eli kokaiini- ja heroiinireittien katkaisuohjelmat, ja toteaa, että ohjelmien piiriin kuuluu huumausainerikoksista kuolemanrangaistuksia määrääviä maita; panee merkille, että vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen 10 artiklan mukaisesti komission on käytettävä operatiivista ohjausta sen varmistamiseksi, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevat toimenpiteet ovat ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden mukaisia;

1.      toteaa jälleen kerran tuomitsevansa kuolemanrangaistuksen käytön ja kannattaa vakaasti kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämistä askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista; korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen edistää ihmisarvon kunnioittamista;

2.      tuomitsee kaikki teloitukset riippumatta siitä, missä ne suoritetaan; on edelleen erittäin huolissaan kuolemantuomion määräämisestä alaikäisille ja henkisesti tai älyllisesti jälkeenjääneille henkilöille ja vaatii, että tällaisista käytännöistä luovutaan välittömästi ja lopullisesti;

3.      on erittäin huolissaan kivityksistä, joita järjestetään edelleen Pakistanissa, Nigeriassa, Afganistanissa, Iranissa, Irakissa, Sudanissa, Somaliassa ja Saudi-Arabiassa, ja kehottaa kyseisten maiden hallituksia säätämään välittömästi lakeja, joissa kielletään kivitys ja muut kuolemanrangaistuksen muodot aviorikoksiin tai muihin rikoksiin syyllistyneiden tuomioiden yhteydessä, ja kehottaa pidättymään kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta;

4.      huomauttaa, että homoseksuaalisuudesta määrätään kuolemanrangaistus kahdeksassa valtiossa (Mauritaniassa, Sudanissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Pakistanissa, Afganistanissa ja Qatarissa) ja eräissä Nigerian ja Somalian maakunnissa kuolemanrangaistus samaa sukupuolta olevien seksuaalisesta kanssakäymisestä määrätään virallisesti; vaatii näitä valtioita lopettamaan homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin ja vaatii, ettei Brunei Darussalam ottaisi käyttöön homoseksuaalisuudesta langetettavaa kuolemanrangaistusta vuonna 2016, kuten tällä hetkellä on suunnitteilla; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin vastaisen toiminnan edelleen keskeisenä painopisteenä homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi annettujen EU:n suuntaviivojen mukaisesti;

5.      kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita jatkamaan kuolemanrangaistuksen vastaista toimintaa ja vaatimaan, että maat, joissa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä, noudattavat kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia, vähentävät kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa ja käyttöä ja julkaisevat selkeät ja tarkat luvut kuolemantuomioiden ja teloitusten määristä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan yhä tarkasti kehitystä kaikissa maissa ja käyttämään kaikkia käytössään olevia vaikutuskeinoja;

6.      kehottaa valtioita, jotka ovat lakkauttaneet kuolemanrangaistuksen tai jotka ovat keskeyttäneet sen täytäntöönpanon pitkäksi aikaa, pidättäytymään sen käyttöönotosta uudelleen ja kannustaa niitä vaihtamaan kokemuksiaan asiasta;

7.      on edelleen täysin vakuuttunut siitä, että kuolemantuomiot eivät estä huumekauppaa eivätkä estä ihmisiä sortumasta huumeisiin; kehottaa kuolemanrangaistuksen säilyttämistä kannattavia maita ottamaan käyttöön sellaisia vaihtoehtoja kuolemanrangaistuksen määräämiselle huumausainerikoksista, joilla keskitytään erityisesti huumausaineiden ennaltaehkäisyohjelmiin ja haittojen vähentämisohjelmiin;

8.      on erittäin huolissaan siitä, että unionin rahoittamat huumeiden vastaiset ohjelmat voivat kannustaa kuolemanrangaistuksen säilyttämistä kannattavia maita kuolemantuomioihin ja teloituksiin erityisesti sen vuoksi, että niissä asetetaan tavoitteita ja indikaattoreita, jotka koskevat takavarikointien, pidätysten ja tuomioiden lisäämistä, sekä johtaa ankarampiin rangaistuksiin;

9.      toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä suosituksen, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen huumausainerikosten yhteydessä olisi asetettava rahoitusavun, teknisen avun, valmiuksien kehittämisen ja muiden huumausaineiden torjuntatoimien ennakkoehdoksi;

10.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ehdottomana periaatteena, että unionin apua ei myönnetä sellaisiin lainvalvontatoimiin, jotka johtavat pidätettyjen kuolemantuomioon ja teloitukseen;

11.    pitää valitettavana avoimuuden puutetta sellaisen huumeiden torjuntaan tarkoitetun avun yhteydessä, jota komissio ja jäsenvaltiot ovat myöntäneet huumeiden torjuntatoimiin maissa, joissa huumausainerikoksista määrätään armotta kuolemanrangaistuksia;

12.    pyytää komissiota julkaisemaan vuosittain tiedot huumeiden vastaisiin ohjelmiin myöntämästään rahoituksesta maissa, joissa huumausainerikoksista määrätään edelleen kuolemanrangaistuksia, ja laatimaan yhteenvedon siitä, mihin tätä rahoitusta suunnataan, mitä ihmisoikeuksia koskevia takeita on otettu käyttöön sen varmistamiseksi, ettei kuolemantuomioita langeteta, ja missä määrin vastaanottavat valtiot ovat noudattaneet unionin ehtoja;

13.    kehottaa komissiota ottamaan viipymättä käyttöön vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen 10 artiklassa tarkoitetun operatiivisen ohjauksen, soveltamaan sitä tiukasti kokaiini- ja heroiinireittien katkaisuohjelmiin ja keskeyttämään nämä ohjelmat välittömästi, ellei suuntaviivoja noudateta tai niitä sovelletaan epäjohdonmukaisesti;

14.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön huumeidentorjuntaohjelmiin myönnettävän tulevan rahoituksen ehdoksi, että järjestö osoittaa, millä tavoin sen ihmisoikeussuuntaviivojen pääperiaatteita sovelletaan kyseisen rahoituksen myöntämisessä ja erityisesti, kuinka kyseinen rahoitus jäädytetään tai perutaan, jos vastaanottava valtio edelleen tuomitsee huumerikollisia kuolemaan;

15.    kehottaa komissiota noudattamaan EU:n huumeidenvastaiseen toimintasuunnitelmaan (2013–2016) sisältyvää suositusta, että olisi kehitettävä ja toteutettava ”ihmisoikeuksien ohjeistus- ja arviointiväline” sen varmistamiseksi, että ihmisoikeudet on ”otettu tosiasiallisesti huomioon kaikessa EU:n ulkoisessa huumeidentorjuntatoiminnassa”;

16.    kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ohjeet kattavasta ja vaikuttavasta politiikasta, joka koskee kolmansissa maissa teloitusuhan alla olevia unionin kansalaisia, tarjoamalla muun muassa vahvat mekanismit tunnistamiselle, oikeudellisen avun tarjoamiselle ja diplomaattiedustukselle;

17.    kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että huhtikuussa 2016 pidettävässä maailman huumausaineongelmaa käsittelevässä YK:n erityisistunnossa keskustellaan kuolemanrangaistuksen määräämisestä huumausainerikoksista, ja tuomitsee sen käytön;

18.    kiittää kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuiseksi poistamiseksi ponnistelevien valtioista riippumattomien järjestöjen toimintaa ja tukee sitä edelleen; kehottaa komissiota jatkamaan tämän alan hankkeiden rahoittamista demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen prioriteettina;

19.    pyytää ulkoasiainvaliokuntansa ihmisoikeuksien alivaliokuntaa laatimaan mietinnön kuolemanrangaistuksen käytöstä maailmassa;

20.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle sekä YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

 

[1] EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 5.