Istuntoasiakirja
5.10.2015
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
suullisesti vastattavan kysymyksen B8‑0761/2015 johdosta
työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti
kuolemanrangaistuksesta
( 2015/2879(RSP) )
Elena Valenciano, Pier Antonio Panzeri, Josef Weidenholzer, Richard Howitt, Liisa Jaakonsaari, Ana Gomes, Eric Andrieu, Nikos Androulakis, Zigmantas Balčytis, Hugues Bayet, Brando Benifei, Goffredo Maria Bettini, José Blanco López, Vilija Blinkevičiūtė, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Nicola Caputo, Andrea Cozzolino, Andi Cristea, Miriam Dalli, Viorica Dăncilă, Nicola Danti, Isabella De Monte, Jonás Fernández, Monika Flašíková Beňová, Eugen Freund, Doru-Claudian Frunzulică, Eider Gardiazabal Rubial, Enrico Gasbarra, Elena Gentile, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Neena Gill, Michela Giuffrida, Maria Grapini, Theresa Griffin, Roberto Gualtieri, Sergio Gutiérrez Prieto, Anna Hedh, Cătălin Sorin Ivan, Jude Kirton‑Darling, Jeppe Kofod, Olle Ludvigsson, Andrejs Mamikins, Louis-Joseph Manscour, David Martin, Edouard Martin, Marlene Mizzi, Alessia Maria Mosca, Victor Negrescu, Momchil Nekov, Norbert Neuser, Demetris Papadakis, Vincent Peillon, Tonino Picula, Miroslav Poche, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Siôn Simon, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Daniele Viotti, Boris Zala
S&D-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma kuolemanrangaistuksesta
( 2015/2879(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja erityisesti 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä[1],
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin yhteisen julkilausuman eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä 10. lokakuuta 2014,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 ja 13 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan,
– ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä sen toisen valinnaisen pöytäkirjan,
– ottaa huomioon maailman huumeongelman vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen tehdyn tutkimuksen, jonka YK:n ihmisoikeusvaltuutettu julkaisi syyskuussa 2015,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmat ja erityisesti 18. joulukuuta 2014 annetun päätöslauselman kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä (A/RES/69/186),
– ottaa huomioon kansainvälisen ja eurooppalaisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän, jota vietetään vuosittain 10. lokakuuta,
– ottaa huomioon Madridissa 12.–15. kesäkuuta 2013 järjestetyn kuolemantuomion vastaisen viidennen maailmankongressin loppujulkilausuman,
– ottaa huomioon neuvostolle esitetyn kysymyksen kuolemanrangaistuksesta ( O‑000103/2015 – B8‑0761/2015 ),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että Euroopan unionilla on voimakas ja periaatteellinen kuolemanrangaistuksen vastainen kanta, jonka mukaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano on keskeytettävä yleismaailmallisesti, ja että kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuinen poistaminen on sen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen tavoite;
B. panee merkille, että 10. lokakuuta 2015 vietettävän kansainvälisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta kuolemanrangaistuksen soveltamisesta huumausainerikosten yhteydessä;
C. panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan yli 160 Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiota on joko poistanut kuolemanrangaistuksen tai ei sovella sitä, ja toteaa, että nämä valtiot ovat hyvin erilaisia oikeusjärjestelmiltään, perinteiltään, kulttuureiltaan sekä uskonnollisilta taustoiltaan;
D. huomauttaa, että uusimpien tilastojen mukaan ainakin 2 466 ihmistä 55 maassa on tiedettävästi tuomittu kuolemaan vuonna 2014, ja toteaa, että kuolemaantuomittujen määrä on kasvanut lähes 23 prosentilla vuodesta 2013; panee merkille, että eri puolilla maailmaa ainakin 607 teloitusta pantiin toimeen vuonna 2014; toteaa, että kuolemanrangaistusten lisääntyminen liittyy läheisesti tuomioistuinten joukko-oikeudenkäynneissä antamiin tuomioihin terrorismiin liittyvistä rikoksista esimerkiksi Egyptissä; panee merkille, että kuolemanrangaistukset ja teloitukset jatkuvat hälyttävästi myös vuonna 2015;
E. toteaa, että 33 valtiota soveltaa kuolemanrangaistusta huumausainerikosten yhteydessä, mikä johtaa noin 1 000 teloitukseen vuosittain; toteaa, että vuonna 2015 teloituksia on tiettävästi suoritettu tällaisista rikoksista Kiinassa, Iranissa, Indonesiassa ja Saudi-Arabiassa; toteaa, että kuolemanrangaistuksia määrätään huumausainerikoksista vuonna 2015 edelleen Kiinassa, Indonesiassa, Iranissa, Kuwaitissa, Malesiassa, Saudi-Arabiassa, Sri Lankassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa sekä Vietnamissa; toteaa, että nämä rikokset voivat käsittää erilaisia huumekauppaan ja huumeiden hallussapitoon liittyviä syytteitä;
F. toteaa, ettei kuolemanrangaistus estä huumekauppaa; toteaa, että valtaosa huumerikosten vuoksi kuolemaan tuomituista henkilöistä on huumekaupan hierarkiassa alimmilla portailla;
G. toteaa, että kuluneiden 12 kuukauden aikana kuolemanrangaistusta on alettu soveltaa entistä useammin koko maailmassa huumerikoksista, ja monet valtiot teloittavat ihmisiä yhä useammin huumeisiin liittyvistä rikoksista, pyrkivät palauttamaan kuolemanrangaistuksen huumerikoksista tai lopettamaan pitkään kestäneen kuolemanrangaistusten soveltamisen keskeyttämisen;
H. toteaa, että Iran on tiettävästi teloittanut 394 huumerikollista vuoden 2015 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana, kun koko se koko vuonna 2014 teloitti 367 ihmistä; toteaa, että puolet kaikista Saudi-Arabian tänä vuonna suorittamista teloituksista on liittynyt huumausainerikoksiin, kun niiden osuus kaikista teloituksista oli vain 4 prosenttia vuonna 2010; toteaa, että ainakin 112 huumerikollista odottaa teloitusta Pakistanin kuolemanselleissä;
I. panee merkille, että homoseksuaalisuudesta määrätään kuolemanrangaistus kahdeksassa valtiossa (Mauritaniassa, Sudanissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Pakistanissa, Afganistanissa ja Qatarissa) ja eräissä Nigerian ja Somalian maakunnissa kuolemanrangaistuksen määrääminen samaa sukupuolta olevien seksuaalisesta kanssakäymisestä on virallista;
J. toteaa, että kymmenet unionin kansalaiset odottavat teloitusta kolmansissa maissa ja monet heistä huumeisiin liittyvien rikosten vuoksi;
K. toteaa, että monet henkilöt on heidän oikeudellisesta tilanteestaan riippumatta tuomittu kuolemaan ja sen jälkeen teloitettu sellaisissa olosuhteissa ja sellaisten oikeusmenettelyjen jälkeen, jotka saattavat olla vastoin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeuskäsittelyyn ja oikeutta olla joutumatta kidutuksen tai muunlaisen huonon kohtelun kohteeksi, mikä merkitsee oikeuden väärinkäyttöä; huomauttaa, että teloitukset ovat peruuttamattomia ja lopullisia;
L. toteaa, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan kuolemanrangaistus voidaan langettaa vain kaikkein vakavimmista rikoksista; toteaa, että YK:n ihmisoikeustoimikunta ja ilman oikeudenkäyntiä toteutettuja, pikaisesti toimeenpantuja tai mielivaltaisia teloituksia käsittelevät YK:n erityisraportoijat ovat todenneet, ettei kuolemanrangaistusta pitäisi määrätä huumausaineisiin liittyvistä rikoksista; toteaa, että pakollinen kuolemanrangaistus ja sen käyttäminen huumausainerikoksissa on vastoin kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä normeja;
M. panee merkille, että kansainvälinen huumausaineiden valvontalautakunta on kehottanut kuolemanrangaistusta soveltavia valtiota lopettamaan sen käyttämisen huumausainerikoksissa;
N. toteaa, että komissio ja jäsenvaltiot ovat antaneet ainakin 60 miljoonaa euroa YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan viraston (UNDOC) huumeiden vastaisiin ohjelmiin, joissa keskitytään huumeita koskevaan lainvalvontaan maissa, jotka soveltavat aktiivisesti kuolemanrangaistusta huumausainerikoksissa;
O. panee merkille, että komissio on käynnistänyt vakautta ja rauhaa edistävän välineen sekä sitä edeltäneen vakautusvälineen yhteydessä kaksi mittavaa alueellista huumeiden vastaista toimenpidettä, eli kokaiini- ja heroiinireittien katkaisuohjelmat, ja toteaa, että ohjelmien piiriin kuuluu huumausainerikoksista kuolemanrangaistuksia määrääviä maita; panee merkille, että vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen 10 artiklan mukaisesti komission on käytettävä operatiivista ohjausta sen varmistamiseksi, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevat toimenpiteet ovat ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden mukaisia;
1. toteaa jälleen kerran tuomitsevansa kuolemanrangaistuksen käytön ja kannattaa vakaasti kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämistä askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista; korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen edistää ihmisarvon kunnioittamista ja että unionin perimmäisenä tavoitteena on sen lakkauttaminen kokonaan;
2. tuomitsee kaikki teloitukset riippumatta siitä, missä ne suoritetaan; on edelleen erittäin huolissaan kuolemantuomion määräämisestä alaikäisille, kuten saudiarabialaisen mielenosoittajanuorukaisen al-Nimirin tapauksessa, ja henkisesti tai älyllisesti jälkeenjääneille henkilöille ja vaatii, että tällaisista käytännöistä luovutaan välittömästi ja lopullisesti;
3. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita jatkamaan kuolemanrangaistuksen käytön vastaista toimintaa ja vaatimaan, että ne maat, joissa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä, noudattavat kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia, vähentävät kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa ja käyttöä ja julkaisevat selkeät ja tarkat luvut kuolemantuomioiden ja teloitusten määristä; kehottaa EUH:ta seuraamaan yhä tarkasti kehitystä kaikissa maissa, erityisesti Valko-Venäjällä, sillä tämä on ainoa Euroopan maa, jossa kuolemanrangaistus vielä on olemassa, ja käyttämään kaikkia käytössään olevia vaikutuskeinoja;
4. panee tyytyväisenä merkille kuolemanrangaistuksen lakkauttamisen tietyissä Yhdysvaltojen osavaltioissa ja kannustaa EU:ta käymään Yhdysvaltojen kanssa vuoropuhelua sen lakkauttamiseksi kokonaan; tuomitsee Alfredo Prieton äskettäisen teloituksen Virginian osavaltiossa;
5. kehottaa valtioita, jotka ovat lakkauttaneet kuolemanrangaistuksen tai jotka ovat keskeyttäneet sen täytäntöönpanon pitkäksi aikaa, pidättäytymään sen käyttöönotosta uudelleen ja kannustaa niitä vaihtamaan kokemuksiaan asiasta;
6. kehottaa valtioita, joissa homoseksuaalisuutta pidetään rikoksena, pidättäytymään kuolemanrangaistuksen soveltamisesta; kehottaa EUH:ta pitämään homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin vastaisen toiminnan edelleen keskeisenä painopisteenä homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi annettujen EU:n suuntaviivojen mukaisesti;
7. on edelleen täysin vakuuttunut siitä, että kuolemantuomiot eivät estä huumekauppaa eivätkä estä ihmisiä lankeamasta huumeisiin; kehottaa kuolemanrangaistuksen säilyttämistä kannattavia maita ottamaan käyttöön sellaisia vaihtoehtoja kuolemanrangaistuksen määräämiselle huumausainerikoksista, joilla keskitytään erityisesti huumausaineiden ennaltaehkäisyohjelmiin ja haittojen vähentämisohjelmiin;
8. toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä suosituksen, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen huumausainerikosten yhteydessä olisi asetettava rahoitusavun, teknisen avun, valmiuksien kehittämisen ja muiden huumausaineiden torjuntatoimien ennakkoehdoksi;
9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ehdottomana periaatteena, että unionin apua ei myönnetä sellaisiin lainvalvontatoimiin, jotka johtavat pidätettyjen kuolemantuomioon ja teloitukseen;
10. on huolestunut avoimuuden puutteesta sellaisen huumeiden torjuntaan tarkoitetun avun yhteydessä, jota komissio ja jäsenvaltiot ovat myöntäneet huumeiden torjuntatoimiin maissa, joissa huumausainerikoksista määrätään kuolemanrangaistuksia; pyytää komissiota julkaisemaan vuosittain tiedot huumeiden vastaisiin ohjelmiin myöntämästään rahoituksesta maissa, joissa huumausainerikoksista määrätään edelleen kuolemanrangaistuksia;
11. kehottaa komissiota ottamaan viipymättä käyttöön vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen 10 artiklassa tarkoitetun operatiivisen ohjauksen ja soveltamaan sitä tiukasti kokaiini- ja heroiinireittien katkaisuohjelmiin;
12. kehottaa komissiota noudattamaan EU:n huumeidenvastaiseen toimintasuunnitelmaan (2013–2016) sisältyvää suositusta, että olisi kehitettävä ja toteutettava ”ihmisoikeuksien ohjeistus- ja arviointiväline” sen varmistamiseksi, että ihmisoikeudet on ”otettu tosiasiallisesti huomioon kaikessa EU:n ulkoisessa huumeidentorjuntatoiminnassa”;
13. kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ohjeet kattavasta ja vaikuttavasta politiikasta, joka koskee kolmansissa maissa teloitusuhan alla olevia unionin kansalaisia, tarjoamalla muun muassa vahvat mekanismit tunnistamiselle, oikeudellisen avun tarjoamiselle ja diplomaattiedustukselle;
14. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että huhtikuussa 2016 pidettävässä maailman huumausaineongelmaa käsittelevässä YK:n erityisistunnossa keskustellaan kuolemanrangaistuksen määräämisestä huumausainerikoksista, ja tuomitsee sen käytön;
15. tukee kaikkia YK:n järjestöjä, hallitustenvälisiä alueellisia elimiä sekä valtiosta riippumattomia järjestöjä toimissa, joita ne toteuttavat jatkuvasti kannustaakseen valtioita poistamaan kuolemanrangaistuksen; korostaa kansalaisyhteiskunnan tässä yhteydessä tekemää merkittävää työtä; kehottaa komissiota jatkamaan tämän alan hankkeiden rahoittamista demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä;
16. panee tyytyväisenä merkille kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liitetyn, kuolemanrangaistuksen poistamista koskevan toisen valinnaisen pöytäkirjan äskettäiset ratifioinnit, jotka ovat nostaneet pöytäkirjan osapuolten lukumäärän nyt 81 valtioon, ja kehottaa kaikkia valtioita, jotka eivät ole pöytäkirjan osapuolia, ratifioimaan sen välittömästi;
17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle sekä YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.