Istuntoasiakirja

 

B8-0162/2016

27.1.2016

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Isisin järjestelmällisesti toteuttama uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurha

( 2016/2529(RSP) )

Fabio Massimo Castaldo, Ignazio Corrao, Isabella Adinolfi, Rolandas Paksas

EFDD-ryhmän puolesta

 

B8-0162/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma Isisin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta

( 2016/2529(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan sekä 21 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 1948 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi,

–  ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan ja erityisesti sen 5 ja 14 artiklan,

–  ottaa huomioon EU:n väliintulon YK:n ihmisoikeusneuvostossa 25. maaliskuuta 2015 (YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston Irak-raporttia koskeva interaktiivinen vuoropuhelu),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2015 Syyriaa ja Irakia sekä ISILin/Da’eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta, 20. lokakuuta 2014 ISILin/Da’eshin aiheuttamasta kriisistä Syyriassa ja Irakissa, 30. elokuuta 2014 Irakista ja Syyriasta, 14. huhtikuuta 2014 ja 12. lokakuuta 2015 Syyriasta sekä 15. elokuuta 2014 Irakista annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen 2002/495/YOS, joka vahvistettiin uudelleen 8. toukokuuta 2003 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2003/335/YOS joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkinnasta ja syytteeseenpanosta,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämisestä ja suojelemisesta, EU:n suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi, EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta, EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä, EU:n suuntaviivat lapsista aseellisten selkkauksien yhteydessä,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Irakista ja Syyriasta antamat julkilausumat sekä hänen vastauksensa seuraaviin parlamentin kysymyksiin: 1. kesäkuuta 2015 esitetty kysymys kreikkalais-ortodoksisten kristittyjen joukkotuhonnasta Syyriassa ( E-004733/2015 ), 30. kesäkuuta 2015 esitetty kysymys kidutetuista ja omaisuutensa ryöstöissä menettäneistä kristityistä Irakissa ( E-004152-15 ), 30. lokakuuta 2015 esitetty kysymys kristittyjen vainoamisesta ja joukkotuhonnasta ( P-012721/2015 ) sekä kristittyjen sieppauksista Syyriassa ( E-004156-15 ) ja kristittyjen yhteisöjen turvaamisesta Lähi-idässä ( E-004001/15 ) esitetyt kysymykset, joihin annettiin yhteinen vastaus 10. marraskuuta 2015,

–  ottaa huomioon komission ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Syyriaa ja Irakia sekä Da’eshin aiheuttamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa eli Irakin tilanteesta 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman[1], Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä IS:n hyökkäyksestä ja vähemmistöjen vainoamisesta 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman[2] ja erityisesti sen 4 kohdan, aiheesta ”Irak: naisten kidnappaukset ja huono kohtelu” 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman[3], erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman[4] ja erityisesti sen 27 kohdan, Isisin/Da’eshin viime aikoina Lähi-idässä erityisesti assyrialaisiin kohdistamista hyökkäyksistä ja kaappauksista 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman[5] ja erityisesti sen 2 kohdan, EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman[6] ja erityisesti sen 129 ja 211 kohdan, EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman[7] ja erityisesti sen 66 ja 67 kohdan, kristittyjen vainosta maailmassa ja terroristijärjestö al-Shabaabin tekemistä opiskelijoiden surmista Keniassa 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman[8] ja erityisesti sen 10 kohdan sekä Isis/Da’esh-järjestön harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman[9],

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 25. helmikuuta 2015 antaman julkilausuman, jossa tuomitaan Isisin:n tekemä yli sadan assyrialaisen kaappaus,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan Stavros Lambrinidisin Euroopan unionin puolesta esittämän lausunnon YK:n turvallisuusneuvostossa 27. maaliskuuta 2015 käydyssä avoimessa keskustelussa, jossa käsiteltiin Lähi-idässä etnisin tai uskonnollisin perustein tehtyjen hyökkäysten ja rikkomusten uhrien asiaa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2199 (2015) Al-Qaidan terroritekojen kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle aiheuttamasta uhasta,

–  ottaa huomioon päätöslauselman 2249 (2015), jossa tuomitaan Isisin viimeaikaiset terrori-iskut,

–  ottaa huomioon niin sanotun Irakin ja Levantin islamilaisen valtion ja muiden ryhmien väärinkäytösten takia 3. syyskuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S-22/1 Irakin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen 26. helmikuuta 2007 antaman tuomion asiassa, joka koskee joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn yleissopimuksen soveltamista (Bosnia ja Herzegovina v. Serbia ja Montenegro), entisen Jugoslavian alueella vuodesta 1991 tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen sotarikostuomioistuimen (ICTY) oikeudenkäyntiosaston 2. elokuuta 2001 antaman tuomion (syyttäjä v. Radislav Krstic) sekä valitusjaoston samassa asiassa 19. huhtikuuta 2004 antaman tuomion,

–  ottaa huomioon YK:n erityisneuvonantajan toimiston laatiman analyysikehyksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä,

–  ottaa huomioon 12. elokuuta 2014 annetun YK:n pääsihteerin joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä vastaavan erityisneuvonantajan sekä YK:n pääsihteerin suojeluvastuusta vastaavan erityisneuvonantajan julkilausuman Irakista,

–  ottaa huomioon siviilien suojelusta Irakin aseellisessa konfliktissa annetut YK:n Irakin avustusoperaation (UNAMI) raportit, jotka kattavat ajanjaksot 11. syyskuuta–10. joulukuuta 2014 sekä 11. joulukuuta 2014–30. huhtikuuta 2015,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2015 laaditun Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin Irakin ihmisoikeustilanteesta niin sanotun Irakin ja Levantin islamilaisen valtion (ISIL) ja siihen yhteydessä olevien ryhmien väärinkäytösten takia ja erityisesti sen 16. kohdan ISILin tekemistä rikkomuksista sekä hyökkäyksistä uskonnollisia ja etnisiä ryhmiä vastaan,

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2015 annetun YK:n pääsihteerin joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemisestä vastaavan erityisneuvonantajan ja YK:n pääsihteerin suojeluvastuusta vastaavan erityisneuvonantajan lausunnon uskontoon perustuvan väkivaltaan yllyttämisen lisääntymisestä Syyriassa,

–  ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2015 julkaistun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin teknisestä avusta, jolla pyritään edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia Irakissa, ja erityisesti raportin 18 kohdan,

–  ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän YK:n riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission raportin, joka esiteltiin ihmisoikeusneuvostossa 13. elokuuta 2015, ja erityisesti sen kohdat 165–173,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Da’esh jatkaa laajalle levinneitä ja järjestelmällisiä ihmisoikeusrikkomuksia ja kohdistaa ne erityisesti vähemmistöryhmiin, kuten jesideihin, kristittyihin, turkmeeneihin, shiialaisiin, shabakkeihin, sabealaisiin, mandealaisiin, kakaihin ja kurdeihin; toteaa, että Da’eshin väkivalta ei rajoitu ihmisiin, vaan ulottuu myös uskonnollisten pyhättöjen ja arkeologisten löydösten tuhoamiseen;

B.  ottaa huomioon, että demokratian edistäminen sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen kuuluvat unionin perusperiaatteisiin ja ‑tavoitteisiin sekä muodostavat perustan sen suhteille kolmansien maiden kanssa; ottaa huomioon, että yksi Euroopan yhdentymisen keskeisimmistä tekijöistä on halu estää sotia ja rikoksia ihmiskuntaa vastaan;

C.  ottaa huomioon, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaan jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen; toteaa, että tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai vakaumusta ja vapauden tunnustaa uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti opettamalla, hartaudenharjoituksissa, jumalanpalveluksissa ja uskonnollisin menoin; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeuskomitean mukaan uskonnon- ja vakaumuksenvapaus suojaa kaikkia vakaumuksia, mukaan lukien teistiset, ei-teistiset ja ateistiset vakaumukset;

D.  toteaa, että Isis/Da’esh on lähtenyt iskuretkelle hävittääkseen kaikki jäljet uskonnollisista yhteisöistä, jotka eivät edusta sen omaa tulkintaa islamista, tappamalla tai karkottamalla niiden jäseniä ja tuhoamalla niiden pyhiä paikkoja, historiallisia kohteita ja taide-esineitä, kuten YK:n maailmanperinnöksi tunnustamaa ainutlaatuista ja korvaamatonta perintöä;

E.  toteaa, että Isis/Da’esh kohdistaa väkivaltansa summittaisesti kristittyihin, jesideihin, turkmeeneihin, shiioihin, shabakkeihin, sabealaisiin, mandealaisiin, kakaihin ja kurdeihin sekä muihin etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin ja pyrkii hallussaan olevilla alueilla tarkoituksella heidän tuhoamiseensa ja kulttuuriseen hävittämiseensä;

F.  ottaa huomioon, että ääriliikkeet ja vähemmistöjen jatkuvat vainot ovat merkittävä tekijä koko ajan lisääntyvien laajamittaisen muuttoliikkeen ja sisäisten siirtojen yhteydessä; toteaa, että Isis on ajanut Syyrian 1,1 miljoonasta kristitystä yli 700 000 pois asuinsijoiltaan ja että Syyriassa on enää jäljellä enintään 250 000 kristittyä; toteaa, että Irakissa on jäljellä noin 250 000 kristittyä, kun vuonna 2003 heitä oli 1,5 miljoonaa; toteaa, että Isis on tietojen mukaan ristiinnaulinnut, mestannut, raiskannut ja pakkokäännyttänyt kristittyjä islaminuskoon ja että kristittyjen lapsia on myyty orjiksi;

G.  toteaa, että vuonna 2014 noin 5 000 jesidiä on tapettu ja lisäksi monia on kidutettu tai pakotettu kääntymään islaminuskoon; toteaa, että vähintään 2 000 jesidinaista on otettu orjiksi ja pakotettu avioliittoihin ja ihmiskauppaan; toteaa, että jopa kuusivuotiaita pikkutyttöjä on raiskattu ja jesidilapsia on otettu väkisin Da’eshin sotilaiksi; ottaa huomioon, että Isisin/Da’eshin sieppaamien jesidien joukkohaudoista on selkeitä todisteita;

H.  toteaa, että verkkojulkaisunsa tuoreimmassa numerossa Isis/Da’esh on julistanut avoimen sodan shiiamuslimeja vastaan ja kehottaa yhteisvoimin hävittämään koko Lähi-idän shiiaväestön;

I.  ottaa huomioon, että Isis/Da’esh aikoo kieltää olemassaolon oikeuden kokonaisilta ihmisryhmiltä; ottaa huomioon, että on olemassa selkeää näyttöä siitä, että Isis/Da’esh on toteuttanut joukkomurhia sekä ottanut seksiorjiksi ja raiskannut järjestelmällisesti tyttöjä ja naisia, jotka ovat alkuperältään kristittyjä tai jesidejä;

J.  ottaa huomioon, että seksuaalista väkivaltaa konflikteissa tutkivan YK:n pääsihteerin erityisedustajan Zainab Hawa Banguran mukaan Irakissa kohdistetaan säännöllisesti fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin; ottaa huomioon, että YK:n erityisedustaja totesi Sinjarin tragedian ensimmäisenä vuosipäivänä 3. elokuuta 2015, että tehdyt rikokset saattaisivat olla sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja/tai joukkotuhontaa;

K.  panee merkille, että siviilien suojelusta Irakin aseellisessa konfliktissa annetun YK:n Irakin avustusoperaation raportin (joka kattaa ajanjakson 11. joulukuuta 2014–30. huhtikuuta 2015) mukaan Isis/Da’esh jatkaa etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen, toimittajien, sotavankien, aktivistien ja muiden vainoamista, pahoinpitelemistä ja murhaamista, usein äärimmäisen julmilla ja käsittämättömillä tavoilla;

L.  ottaa huomioon 13. elokuuta 2014 annetun seksuaalista väkivaltaa konflikteissa tarkastelevan YK:n pääsihteerin erityisedustajan Zainab Hawa Banguran ja YK:n pääsihteerin Irakista vastaavan erityisedustajan Nikolai Mladenovin yhteisen Irakia koskevan julkilausuman, jossa vahvistettiin, että ISIL on saattanut siepata ja pakottaa seksiorjiksi noin 1 500 kristittyä ja jesidinaista; toteaa, että kyseisessä lausunnossa molemmat erityisedustajat kiinnittivät huomiota naisten ja lasten nimenomaiseen valikointiin ja Da’eshin tekemiin raakalaismaisuuksiin vähemmistöjä kohtaan sen hallinnassa olevilla alueilla;

M.  ottaa huomioon, että, kuten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2249 (2015) todettiin, niin kutsutun Isisin/Da’eshin väkivaltainen ääri-ideologia, sen terroriteot, sen jatkuvat raa'at, järjestelmälliset ja laajamittaiset siviileihin kohdistuvat hyökkäykset, ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, mukaan lukien sellaiset, jotka on tehty uskonnon tai etnisen alkuperän perusteella, sen toteuttama kulttuuriperinnön tuhoaminen ja harjoittama kulttuuriomaisuuden laiton kauppa muodostavat ennennäkemättömän ja maailmanlaajuisen uhan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle;

N.  toteaa, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset eivät saa jäädä rankaisematta, tapahtuivatpa ne missä tai milloin tahansa; toteaa, että niistä syytteeseen asettamisen asianmukaisuus on varmistettava toteuttamalla kansallisen tason toimia ja parantamalla kansainvälistä yhteistyötä;

O.  toteaa 16. kesäkuuta 2003 annetun neuvoston yhteisen kannan 2003/444/CFSP mukaisesti, että kaikkien unionin jäsenvaltioiden on toimittava yhdessä näiden rikosten estämiseksi ja syyllisten rankaisemattomuuden lopettamiseksi;

P.  toteaa, että joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna1948 tehdyn YK:n yleissopimuksen II artiklan mukainen joukkotuhonnan määritelmä kansainvälisessä oikeudessa sisältää seuraavat sanat: joukkotuhonnalla tarkoitetaan ”jokaista seuraavaa tekoa, joka tähtää jonkin kansallisen, etnillisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittämiseen tässä sen ominaisuudessa joko kokonaan tai osittain: a) ryhmän jäsenten tappamista; b) vaikean ruumiillisen tai henkisen vamman aiheuttamista ryhmän jäsenille; c) ryhmän elinehtojen tahallista huonontamista tarkoituksella aikaansaada sen fyysillinen hävittäminen joko kokonaan tai osittain; d) toimenpiteiden toteuttamista, joiden tarkoituksena on syntyväisyyden ehkäiseminen ryhmän piirissä; e) lasten pakollista siirtämistä ryhmästä toiseen”; toteaa, että yleissopimuksen III artiklassa joukkotuhonnan ohella rangaistavia ovat salahanke joukkotuhonnan suorittamiseksi, välitön ja julkinen yllytys joukkotuhontaan sekä osallisuus joukkotuhontaan;

Q.  ottaa huomioon, että entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevä kansainvälisen sotarikostuomioistuimen oikeudenkäyntijaoston 2. elokuuta 2001 antamassa Srebrenican joukkotuhontaa koskevassa tuomiossa (syyttäjä v. Radislav Krstic) todettiin, että samanaikaisia iskuja kohteena olevan ryhmän kulttuuriseen ja uskonnolliseen omaisuuteen ja symboleihin voidaan oikeutetusti pitää todisteena yrityksestä tuhota ryhmä fyysisesti (580 kohta);

R.  ottaa huomioon, että entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevä kansainvälisen sotarikostuomioistuimen valitusjaoston 19. huhtikuuta 2004 antamassa Srebrenican joukkotuhontaa koskevassa tuomiossa (syyttäjä v. Radislav Krstic) todettiin, että kohteena olevan ryhmän osan numeroina ilmoitettu koko on välttämätön ja tärkeä lähtökohta, vaikkakaan ei kaikissa tapauksissa tutkinnan päätöspiste; katsoo, että kohteena olevien yksilöiden lukumäärää olisi arvioitava paitsi absoluuttisin luvuin myös suhteessa koko ryhmän kokoon; katsoo, että kohteena olevan osan lukumääräisen koon lisäksi voi olla hyödyllistä tarkastella myös sen merkittävyyttä ryhmän sisällä; toteaa, että jos tietty osa ryhmästä kuvaa koko ryhmää tai on keskeisen tärkeä sen selviämisen kannalta, tämä saattaa tukea havaintoa, että osaa voidaan pitää merkittävänä 4 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä;

1.  on järkyttynyt ja surullinen Isisin /Da’eshin raakalaismaisesta väkivallasta kristittyjä, jesidejä, turkmeeneja, shiioja, shabakkeja, sabe-mandealaisia, kakaita, kurdeja ja muita etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan, ja ilmaisee myötätuntonsa Isisin/Da’eshin sortotoimien kohteena oleville ihmisille;

2.  tuomitsee jyrkästi Isisin /Da’eshin ja sen törkeät ihmisoikeusrikkomukset ja on äärimmäisen huolestunut siitä, että tämä terroristiryhmä on ottanut harkitusti kohteekseen kaikki sen hallitsemalla alueella olevat uskonnolliset vähemmistöt osana sen pyrkimyksiä hävittää kokonaisia ihmisryhmiä ja tuhota heidän identiteettinsä; ilmaisee kantanaan, että ne, jotka valmistelevat, suunnittelevat, yllyttävät, tekevät tai aikovat tehdä etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten kristittyihin, jesideihin, turkmeeneihin, šabakkeihin, sabealaisiin, mandealaisiin, kakaihin ja kurdeihin kohdistuvia julmuuksia ja kansainvälisiä rikoksia ja jotka tarkoituksella kohdistavat iskunsa näihin vähemmistöihin nimenomaan etnisistä tai uskonnollisista syistä, syyllistyvät rikoksiin, jotka saattavat olla sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhontaa;

3.  tunnustaa kaikkien Irakissa ja Syyriassa asuvien kotoperäisten ja muiden uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen luovuttamattoman oikeuden asua edelleen historiallisilla ja perinteisillä kotiseuduillaan ja elää siellä ihmisarvoista, tasa-arvoista ja turvallista elämää sekä harjoittaa uskontoaan vapaasti ilman minkäänlaista pakottamista, väkivaltaa tai syrjintää sekä tukee tätä oikeutta ja vaatii kaikkia kunnioittamaan sitä;

4.  korostaa, että edellä mainittujen YK:n yleissopimusten ja sopimusten mukaan syyllisistä ketään ei saa jättää rankaisematta, ja toteaa, että tämä koskee myös niitä, jotka ovat sopineet kyseisten tekojen tekemisestä, lupautuneet siihen tai yrittäneet tehdä kyseisiä tekoja, ja katsoo, että syyllisten olisi vastattava teoistaan toimivaltaisissa kansallisissa tai kansainvälisissä tuomioistuimissa, joita ovat sekä olemassa olevat tuomioistuimet että erityisesti tätä tarkoitusta varten perustetut tuomioistuimet; kehottaa kaikkia vuonna 1948 allekirjoitetun, joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen sekä sotarikosten, rikosten ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnan ehkäisemistä ja rankaisemista koskevien muiden kansainvälisten sopimusten sopimuspuolia ja erityisesti maiden toimivaltaisia viranomaisia samoin kuin kansalaisia, jotka jollakin tavalla tukevat, tekevät yhteistyötä tai rahoittavat tällaisia rikoksia tai ovat osallisina niiden tekemiseen, toimimaan kaikilta osin yleissopimuksesta ja muista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien oikeudellisten velvoitteidensa mukaisesti;

5.  korostaa, että joukkotuhonnan ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ajoissa tapahtuva estäminen ja tehokas rankaiseminen olisi katsottava yhdeksi kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin tärkeimmistä painopisteistä; katsoo, että alueen alkuperäiskansojen kärsimysten ja joukkomuuton pysäyttämiseksi tarvitaan ehdottomasti alueen kaikkien poliittisten ja uskonnollisten johtajien yksiselitteistä lausuntoa;

6.  kehottaa kaikkia hallituksia ja viranomaisia, myös Euroopan unionia (erityisesti neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa) ja sen jäsenvaltioita, Yhdistyneitä kansakuntia, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriä, erityisedustajia ja erityisraportoijia, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettua sekä kaikkia muita kansainvälisiä elimiä ja toimielimiä sekä niiden johtajia ja edustajia käyttämään Isisin/Da'eshin kristittyihin, jesideihin, turkmeeneihin, shabakkeihin, sabea-mandealaisiin, kakaihin kurdeihin ja muihin kotoperäisiin uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistamista julmuuksista niiden oikeita nimiä: rikokset ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonta;

7.  on vakuuttunut siitä, että Isisin/Da’eshin hirmutyöt kuuluvat eittämättä joukkotuhonnan juridisen määrittelyn piiriin joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn YK:n yleissopimuksen 2 ja 3 artiklan sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 6 artiklan mukaisesti; korostaa, että joukkotuhonnalla tarkoitetaan tekoa, joka tähtää jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittämiseen tässä sen ominaisuudessa joko kokonaan tai osittain; tähdentää, että jonkin ryhmän osittainenkin hävittäminen kansallisuuden, etnisyyden tai uskonnon perusteella on myös joukkotuhontarikos; painottaa edelleen, että kyseisen lainsäädännön mukaan joukkotuhonnan ei tarvitse välttämättä aiheuttaa ihmishengen menetystä, sillä esimerkiksi pahoinpitelyn, kidutuksen, raiskauksen, seksuaalisen väkivallan ja silpomisen kaltaiset vakavat fyysiset tai henkiset vammat sekä lasten kuljetukset katsotaan myös joukkotuhonnaksi, jos ne toteutetaan osana ihmisryhmän tuhoamiseen tähtäävää politiikkaa; korostaa vielä, että pelkkä joukkotuhontaan liittyvä vehkeily, suora ja julkinen yllyttäminen, joukkotuhontayritykset ja joukkotuhonnassa osallisena oleminen ovat myös joukkotuhontarikoksia ennen kuin joukkomurhat ovat edes alkaneet;

8.  katsoo, että kansainvälisellä rikostuomioistuimella on parhaat valmiudet käynnistää rikoskäsittely edellä mainituista rikoksista, kun otetaan huomioon Syyrian ja Irankin haluttomuus tai kyvyttömyys todellisten tutkimusten suorittamiseen ja syytteiden nostamiseen, vaikka tämä kuuluisi niiden ensisijaisiin velvollisuuksiin;

9.  ottaa huomioon, että Syyria ja Irak eivät ole kansainvälisen rikostuomioistuimen osapuolia; pyytää siksi YK:n turvallisuusneuvostoa Rooman peruskirjan 13 b artiklan nojalla myöntämään kansainväliselle rikostuomioistuimelle asiaankuuluvan toimivallan edellä mainittujen rikosten tutkimiseksi ja niistä rankaisemiseksi; kehottaa siksi YK:n turvallisuusneuvostoa saattamaan Syyrian tilanteen kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta Syyrian väestöllä olisi edes toivoa oikeuden saamisesta; tukee YK:n ihmisoikeusvaltuutetun, kansalaisjärjestöjen ja Sveitsin johtaman 58 valtion ryhmän turvallisuusneuvostolle esittämiä pyyntöjä asian siirtämisestä rikostuomioistuimelle;

10.  kannustaa kaikkia jäsenvaltioita ja kolmansia maita osallistumaan vaatimuksiin asian viemisestä kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja kehottaa neuvoston pysyviä jäsenmaita olemaan käyttämättä veto-oikeuttaan; kehottaa Syyrian ja Irakin hallituksia tehostamaan pyrkimyksiään vähemmistöihin kuuluvien ihmisten vainon ja sieppausten estämiseksi, koska ne ovat siitä ensi sijassa vastuussa;

11.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käsittelemään kysymystä, joka koskee tiettyjen maiden kaksijakoista roolia konfliktissa, erityisesti siltä osin, että ne ovat myötävaikuttaneet tai myötävaikuttavat edelleen aktiivisesti tai passiivisesti Isisin/Da'eshin ja muiden ääriryhmien nousuun; kehottaa etenkin naapurivaltioita, kuten Turkkia, omaksumaan myönteisen roolin Isisin/Da'eshin vastaisessa taistelussa ja sallimaan viipymättä Syyriasta pakeneville etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille rajan ylittämisen ja turvapaikan etsimisen;

12.  muistuttaa, että konfliktialueilla asuvien ihmisten humanitaaristen olojen parantamiseen tarvitaan merkittävää kansainvälistä yhteistyötä, ja kehottaa luomaan humanitaarisia käytäviä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien tavoittamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan humanitaarisen avun toimittamista riippumattomien tarvearviointien perusteella ja pyrkimään puolueettomuuteen vastatessaan avunpyyntöihin;

13.  kehottaa neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käynnistämään Isisin/Da’eshin jälkeistä aikaa koskevat valmistelut kansainvälisten ja alueellisten kumppaniensa kanssa;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Syyrian hallitukselle ja parlamentille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC) toimielimille, Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvostolle (Persianlahden yhteistyöneuvosto, GCC), YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokoukselle, YK:n turvallisuusneuvostolle sekä YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

[1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0011
[2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0027
[3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0066
[4] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0040
[5] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0071
[6] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076
[7] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0079
[8] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0178
[9] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0179