Istuntoasiakirja

 

B8-0319/2016

2.3.2016

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Eritrean tilanteesta

( 2016/2568(RSP) )

Victor Boştinaru, Linda McAvan, Norbert Neuser, Elena Valenciano, Ana Gomes, Maria Arena, Marita Ulvskog, Marlene Mizzi, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Pier Antonio Panzeri, Richard Howitt

S&D-ryhmän puolesta

 

B8-0319/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma Eritrean tilanteesta

( 2016/2568(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat Eritreasta antamansa päätöslauselmat, muun muassa 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman "Eritrea: Dawit Isaakin tapaus"[1],

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 voimaan tulleen Eritrean maaohjelman, joka kuuluu yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan valvontatyöryhmän A 11. marraskuuta 2015 esittämät päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 18. syyskuuta 2014 antaman julkilausuman poliittisista vangeista Eritreassa,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon vuonna 2015 julkaiseman raportin Eritrean ja EU:n kumppanuudesta,

–  ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n tutkintakomission 8. kesäkuuta 2015 tiedotusvälineille antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon YK:n tasa-arvojärjestön kesäkuussa 2014 julkaiseman maaraportin Eritrean hallituksesta,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) pakollista työtä koskevan sopimuksen nro 29, pakkotyön poistamista koskevan sopimuksen nro 105 sekä ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan sopimuksen nro 87,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että siviilejä vangitaan tai pidätetään Eritreassa mielivaltaisesti ja epäoikeutetuin perustein (muun muassa hallituksen kritisointi tai vastustaminen, toimittajan työn harjoittaminen, epävirallisen uskonnon harjoittaminen, pakollisen asevelvollisuuden välttäminen tai armeijasta karkaaminen, ulkomaisten toimijoiden kanssa yhteistyössä toimiminen, maasta pois pyrkiminen tai sukulaissuhde maasta paenneen kanssa) tai ilman täsmällistä perustelua ja määräämättömäksi ajaksi; toteaa, että vangituilta evätään sairaanhoito; toteaa, että lapsiakin vangitaan ja pidetään vangittuina samoissa epäinhimillisissä oloissa kuin aikuisia; toteaa, että naisvankien vartijat ovat usein miehiä, mikä lisää seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan vaaraa;

B.  ottaa huomioon, että Eritreassa on vallinnut poikkeustila vuosina 1998–2000 Etiopian kanssa käydyn sodan jälkeen; toteaa, että mahdollisuutta mielipide-eroihin tai muutokseen ei ole, koska poliittinen oppositio on kielletty Eritreassa; toteaa, että jos kansalainen kyselee ihmisten katoamisesta tai keskustelee hallituksen politiikasta, hänet leimataan maanpetturiksi, mistä on seurauksena vakava rangaistus; toteaa, että parlamenttivaaleja ei ole järjestetty vuoden 1993 jälkeen; toteaa, että vuoden 2009 aluevaaleja ei ole vielä järjestetty; toteaa, että jo ennen kansalliskokouksen hajottamista vuonna 2002 lakeja säädettiin hallituksen määräyksillä;

C.  ottaa huomioon, että suuri määrä eritrealaisia on paennut pelon ja vainon takia, toteaa, että he ovat kolmanneksi suurin Eurooppaan suuntaava pakolaisryhmä ja että 5 000 ihmistä pakenee joka kuukausi; toteaa, että rikollisryhmät Eritreassa ja sen naapurimaissa kohtelevat usein pakolaisia kaltoin sekä sieppaavat ja riistävät heitä; toteaa, että eritrealaisia turvapaikanhakijoita oli Euroopassa lähes kaksinkertaisesti syyrialaisiin verrattuna vuodesta 2012 alkaen vuoden 2015 puoliväliin laskettuna; toteaa, että lokakuussa 2014 Sudanissa ja Etiopiassa oli yli 100 000 eritrealaista pakolaista; toteaa, että YK:n pakolaisvaltuutetun mukaan yli 400 000 eritrealaista eli 9 prosenttia koko väestöstä on paennut maasta;

D.  toteaa, että syyskuussa 2001 yksitoista eturivin poliitikkoa ja kymmenen riippumatonta toimittajaa, jotka raportoivat poliitikkojen kritiikistä hallitusta kohtaan ja joiden joukossa oli ruotsalais-eritrealainen Dawit Isaak, vangittiin ilman syytteitä, oikeudenkäyntiä tai mahdollisuutta oikeusapuun ja että kansainvälisen yhteisön lukuisista vaatimuksista huolimatta he ovat edelleen vangittuina tai ovat kuolleet vankeudessa; toteaa, että lehdistönvapautta ei ole, koska riippumattomat tiedotusvälineet ovat kiellettyjä Eritreassa, ja että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavan indeksin mukaan Eritrea on ollut viimeisellä sijalla 170–180:stä arvioidusta maasta kahdeksana vuonna peräkkäin; toteaa, että tällä hetkellä ainakin 16 toimittajaa on vangittuna ja että kymmenet toimittajat ovat paenneet ulkomaille turvallisuutensa vuoksi; toteaa, että Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n tutkintakomissio on turhaan vaatinut vapauttamaan toimittajat ja muut vangitut;

E.  toteaa, että toimeenpanovalta valvoo tuomioistuinjärjestelmää ja että tuomareina näyttää tosiasiassa toimivan sotilasjohtajia, turvallisuusviranomaisia ja rikostutkijoita; toteaa, että oikeudenkäynnit ja tuomiot ovat harvoin julkisia ja että tuomiot perustuvat täysin tutkintaraportteihin ja kiduttamalla saatuihin lausuntoihin; toteaa, että joillekin syytetyille ei ilmoiteta heidän oikeudenkäynnistään eikä heidän rangaistuksensa pituudesta; toteaa, että hallitus sekaantuu usein oikeusjärjestelmään; toteaa, että syytetyillä ei ole mahdollisuutta käyttää puolustusasianajajaa;

F.  toteaa, että asepalvelus on pakollinen kaikille 18–50-vuotiaille eritrealaisille eikä palveluksesta ole mahdollisuutta kieltäytyä omantunnon syistä; toteaa, että vaikka palvelusaika on säädöksen mukaan 18 kuukautta, käytännössä suurin osa eritrealaisista joutuu palvelemaan määräämättömän ajan; toteaa, että monia asevelvollisia käytetään pakkotyöhön ja heille annetaan siviilitehtäviä; toteaa, että asevelvollisille maksetaan vain 30 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa, mikä ei riitä perheen elättämiseen; toteaa, että asevelvolliset eivät voi hakea työtä tai opiskelemaan yliopistoon;

G.  toteaa, että Eritreassa ei ole asianmukaista julkista ympäristöä, jossa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voisivat toimia vapaasti; toteaa, että yritykset järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia ovat johtaneet pidätyksiin, vankeusrangaistuksiin ja jopa laittomiin teloituksiin; toteaa, että riippumattomat ammattiliitot on kielletty; toteaa, että ainoa mahdollisuus osallistua julkisten asioiden hoitoon tai työolojen suojaamiseen on liittyä valtaa pitävään puolueeseen; toteaa, että ihmisoikeusryhmille ei anneta lupaa vierailla maassa ja että maan hallituksen omatoimisuuspolitiikka rajoittaa merkittävästi kansainvälisen humanitaarisen avun mahdollisuuksia;

H.  toteaa, että eritrealaisten ei sallita poistuvan maasta ilman hallituksen lupaa ja että maastapoistumisviisumeja myönnetään mielivaltaisesti; toteaa, että liikkuminen raja-alueiden suuntaan on rajoitettua ja että Eritrean hallitus noudattaa politiikkaa, jonka mukaan tämän säännön rikkoja voidaan ampua kuoliaaksi; toteaa, että ulkomailla asuvat eritrealaiset pakotetaan maksamaan ansioistaan 2 prosentin kunnostus- ja jälleenrakennusveroa, jota kutsutaan arkikielessä diasporaveroksi;

I.  toteaa, että Euroopan maat hylkäävät eritrealaisten turvapaikkahakemukset pääsääntöisesti;

J.  ottaa huomioon, että YK:n erityisraportoija Sheila Keetharuthia ei ole päästetty Eritreaan, vaikka hän on esittänyt maan tilanteesta laaja-alaisia huolenaiheita sekä suosituksia YK:lle annetuissa raporteissa; ottaa huomioon, että ulkomaiset kirjeenvaihtajat karkotettiin maasta vuonna 2008;

K.  ottaa huomioon, että Eritrean hallitus omistaa maan ja luonnonvarat yksinoikeudella; toteaa, että hallitus käyttää tätä palkinto- ja rankaisujärjestelmänä; ottaa huomioon, että sotilas- ja puoluevirkailijat ovat takavarikoineet maata, omaisuutta ja yrityksiä omaksi hyödykseen; toteaa, että naiset eivät saa maata itselleen yhtä usein kuin miehet, koska he eivät niin todennäköisesti ole suorittaneet asepalvelusta;

L.  toteaa, että homoseksuaalisuus on laitonta Eritreassa ja että hallitus kieltäytyy panemasta täytäntöön syrjinnän vastaista lainsäädäntöä homo- ja biseksuaalien ja transihmisten suojelemiseksi;

M.  toteaa, että Euroopan unioni on päättänyt jatkaa kehitysapua Eritrealle etenkin 26. lokakuuta 2015 esitellyn, 200 miljoonan euron arvoisen maaohjelman kautta;

N.  toteaa, että Euroopan parlamentti pyysi 11. marraskuuta 2015 Euroopan kehitysrahastokomiteaa jättämään maaohjelman hyväksymättä odotettaessa lisäkeskusteluja, koska Eritrean hallinnon toteuttamat ihmisoikeusloukkaukset ovat laajoja ja vakavia, on havaittavissa monia merkkejä siitä, että maa vähät välittää kansalaistensa hyvinvoinnista, hallintoon ei voida luottaa kehitysyhteistyökumppanina, maassa on laajalti korruptiota eikä julkisten varojen hallinnointi ole lähes miltään osin avointa ja Euroopan kehitysrahaston varoja voidaan käyttää väärin muuttoliikkeen hallintaan;

O.  toteaa, että komissio jätti parlamentin kannan huomiotta eikä ilmoittanut sitä Euroopan kehitysrahastokomitealle, joka hyväksyi 3. helmikuuta 2016 voimaan tulleen maasopimuksen;

1.  kehottaa Eritrean hallitusta lopettamaan opposition edustajien ja viattomien siviilien vangitsemisen; kehottaa järjestämään syytetyille puolueettoman oikeudenkäynnin sekä lopettamaan kidutuksen ja muun halventavan kohtelun, kuten ruuan, veden ja sairaanhoidon saannin rajoittamisen; muistuttaa Eritrean hallitusta, että sillä on asianmukaisen huolellisuuden velvoite järjestää tutkinta laittomista teloituksista;

2.  tuomitsee Eritrealle myönnettävän merkittävän EU-tuen jatkamisen ja etenkin 200 miljoonan euron maasopimuksen allekirjoittamisen; kehottaa komissiota tarkistamaan parlamentin kanssa käytössä olevat valvontajärjestelynsä, käsittelemään tarkasti parlamentin esittämät huolenaiheet ja ehdotukset ja takaamaan sen, että niistä ilmoitetaan Euroopan kehitysrahastokomitealle;

3.  pitää valitettavana, että parlamentin 11. marraskuuta 2015 esittämiä huolenaiheita ei otettu huomioon, ja pyytää komissiota varmistamaan maaohjelman täytäntöönpanon täyden valvonnan ja antamaan parlamentille tietoja koko prosessin ajan;

4.  kannustaa Eritrean hallitusta ryhtymään kiireellisiin uudistuksiin ja muun muassa lieventämään maan yksipuoluejärjestelmää ja jatkamaan kansalliskokouksen toimintaa ja vaalien järjestämistä; pyytää Eritrean hallitusta kunnioittamaan kansainvälisen yhteisön vetoomuksia ja vapauttamaan perusteettomasti vangitut;

5.  kehottaa perustamaan kolme erillistä ja hyvin määriteltyä hallinnon haaraa Eritreaan ja käyttämään päteviä tuomareita, jotka on valittu puolueettomilla ja avoimilla vaaleilla;

6.  muistuttaa Eritrean hallitusta siitä, että oikeus lähteä omasta maasta on kirjattu ihmisoikeuksia koskevaan kansainväliseen oikeuteen; kehottaa hallitusta sallimaan vapaan liikkuvuuden ja lopettamaan ns. diasporaveron keräämisen ulkomailla asuvilta eritrealaisilta;

7.  kehottaa Eritrean hallitusta noudattamaan palvelusaikasäädöstä, pidättymään kansalaistensa käyttämisestä pakkotyöhön, lopettamaan käytännön, jonka mukaan ulkomaiset yritykset voivat käyttää asevelvollisia maksua vastaan, antamaan mahdollisuuden kieltäytyä asevelvollisuudesta omantunnon syistä ja varmistamaan asevelvollisten suojelun;

8.  muistuttaa Eritreaa sille ILO:n yleissopimusten myötä kuuluvista velvoitteista ja etenkin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ammattiliittojen mahdollisuudesta järjestäytyä, järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia, osallistua julkisiin asioihin sekä kampanjoida työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi; kehottaa Eritrean hallitusta kumoamaan politiikan, jolla kielletään kansalaisjärjestöt, joilla ei ole pankkitilillään vähintään 2:ta miljoonaa Yhdysvaltain dollaria;

9.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni palautuskiellon käsitteestä ja muistuttaa niitä siitä, että Eritreaan palaavat turvapaikanhakijat todennäköisesti vangitaan mielivaltaisesti ja heitä kidutetaan maastapakoyrityksen vuoksi;

10.  tuomitsee Eritrean hallituksen tavan kumota kansalaisuus mielivaltaisesti ja kehottaa kohtelemaan kaikkia kansalaisia puolueettomasti ja tasapuolisesti lain edessä;

11.  kehottaa Eritrean hallitusta noudattamaan YK:hon liittyviä ja muita kansainvälisiä sitoumuksiaan, joihin se on suostunut, mukaan luettuna kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen liittyvät sitoumukset; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään avoimuutta ja yhteistyötä YK:n tarkastajien ja kansainvälisten tarkkailijoiden kanssa, jotta he voivat yleissopimuksen mukaisesti tutkia säilöönottokeskuksia mielekkäällä tavalla ja esteettömästi;

12.  tuomitsee Eritrean hallituksen maa- ja resurssimonopolin ja kehottaa sitä lopettamaan resurssien käyttämisen väestön toimien kontrolloimiseen;

13.  tuomitsee sen, että Eritrean hallitus on kieltäytynyt suojelemasta homo- ja biseksuaalien ja transihmisten oikeuksia;

14.  pitää valitettavana, että naisilla ja etenkin naisasevelvollisilla ja -vangeilla on kohonnut riski joutua seksuaalisen ja perheväkivallan uhriksi; tuomitsee ns. jalkavaimokäytännön sotilasleireillä ja politiikan, jonka mukaan maata annetaan asevelvollisuuden suorittaneille, koska tämä saattaa naiset suhteettoman epäedulliseen asemaan;

15.  tuomitsee ulkomaisten yritysten välillisen osallisuuden pakkotyön käyttöön Eritreassa ja kehottaa lisäämään niiden Eritreassa tapahtuvan toiminnan vastuullisuutta ja arviointia asianmukaisen huolellisuuden prosessia ja raportointia koskevien sitovien aloitteiden muodossa;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT–EU-neuvostolle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, YK:n ja Afrikan unionin pääsihteereille sekä Eritrean hallitukselle ja parlamentille.

[1] EUVL C 51E, 22.2.2013, s. 146.