Istuntoasiakirja
2.3.2016
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Eritrean tilanteesta
( 2016/2568(RSP) )
Judith Sargentini, Heidi Hautala, Barbara Lochbihler, Igor Šoltes, Maria Heubuch, Jordi Sebastià
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Eritrean tilanteesta
( 2016/2568(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aikaisemmat Eritreasta ja erityisesti ihmisoikeuksista Eritreassa ja Dawit Isaakin tapauksesta antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon YK:n tutkintakomission vuoden 2015 raportin Eritrean ihmisoikeustilanteesta;
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 14. heinäkuuta 2014 antaman päätöslauselman Eritrean ihmisoikeustilanteesta,
– ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 18. syyskuuta 2014 antaman julkilausuman poliittisista vangeista Eritreassa,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1862 ja 1907 vuodelta 2009 ja päätöslauselman 2244 vuodelta 2015,
– ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 tehdyn Cotonoun sopimuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,
– ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Eritrea itsenäistyi vuonna 1993 Etiopiaa vastaan käydyn vuosikymmeniä kestäneen sodan jälkeen;
B. ottaa huomioon, että vuonna 1998 Eritrean ja Etiopian välille syttyi uusi, rajojen määrittämistä koskeva sota, jossa kuoli yli 100 000 ihmistä;
C. ottaa huomioon, että vuonna 2002 pysyvän välitystuomioistuimen alaisuudessa toimiva Eritrean ja Etiopian rajakomitea antoi päätöksen maiden välisen rajan määrittämisestä; toteaa, että Etiopia torjui tämän päätöksen, mutta Eritrea hyväksyi sen, mikä johti pattitilanteeseen ja jatkuvaan jännitykseen maiden välillä;
D. ottaa huomioon, että maaliskuussa 2012 Etiopian armeija suoritti iskuja Eritrean alueelle Afar Revolutionary Democratic Unity Front (ARDUF) -ryhmän oletettuihin tukikohtiin; ottaa huomioon Etiopian väitteen, että se suoritti kostoiskun tammikuussa 2011 Etiopian Afarin alueella tapahtuneiden eurooppalaisten matkailijoiden kaappausten ja murhien johdosta; ottaa huomioon, että Eritrea ilmoitti, että se ei vastaa iskuun;
E. ottaa huomioon, että Eritrean presidentti Isaias Afewerki on luonut Eritreaan säälimättömän totalitaarisen hallinnon vailla perustuslakia ja oikeusvaltiota, ja jossa ei ole tiedotusvälineiden vapautta, uskonnon vapautta ja vaaleja, ja että pidätetään ja eristetään suuria määriä ihmisiä mielivaltaisesti ja maassa toimii kansallispalvelus, jonka YK on määritellyt orjuudeksi, ja että kaikessa tässä käytetään tekosyynä Eritrean ja Etiopian välistä kireää turvallisuustilannetta;
F. ottaa huomioon, että Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n tutkintakomission havaintojen mukaan teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, kidutus (mukaan lukien seksuaalinen kidutus ja seksiorjuus), orjuuden muodon saanut kansallispalvelus, pakkotyö ja shoot-to-kill -valtuutus rajoilla saattavat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan;
G. ottaa huomioon, että vaikka Eritrea on törkeästi ja järjestelmällisesti loukannut Cotonoun sopimuksen keskeisiä ja perustavia ihmisoikeusmääräyksiä, EU ei ole käynnistänyt 96 artiklan mukaisia konsultaatioita, vaikka Euroopan parlamentti on sitä pyytänyt;
H. toteaa, että sitä vastoin EU on käynnistänyt uudelleen kehitysohjelman Eritrean hyväksi ja allekirjoitti tammikuussa 2016 viisivuotisen kehityssuunnitelman, jonka arvo on 200 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot hyväksyivät tämän ohjelman yksimielisesti, vaikka Euroopan parlamentti oli sen hylännyt;
I. ottaa huomioon, että EUH:n mukaan EU:n kehitysohjelmalla Eritreassa on useita talousarvion valvontaan ja seurantaan liittyviä haasteita, mukaan lukien seuraavat: maassa ei ole kansallista talousarviota, tilastokeskusta eikä tilintarkastuselintä, maasta puuttuu riippumaton keskuspankki, Eritrean instituutioilla ei ole valmiuksia toimia, maan talouden muodostaa vain puolustusvoimien hyväksymä talous, vaihtokurssi on epävakaa ja sotilasjohdon valvonnassa, alueellinen tilanne on epävakaa ja vaikuttaa sisäiseen tilanteeseen muun muassa siten, että pääsy maahan on rajoitettua, kehitysapuorganisaatioiden lukumäärä on rajoitettu ja isäntämaan lähestymistapa avun tehokkuuteen on ongelmallista;
J. ottaa huomioon, että Eritrea lupasi EU:lle lyhentävänsä kansallispalveluksen pituuden 18 kuukauteen mutta on nyt ilmoittanut jatkavansa rajoittamattoman pituista asepalvelusta ja nostavansa samalla palveluksessa olevien saamaa pientä avustusta 700 prosentilla; toteaa, että tämä lupaus tehtiin heti maan valuutan nakfan devalvoinnin jälkeen;
K. ottaa huomioon, että YK:n tarkkailijat kehottavat Eritrealle annettujen suurten apusummien jakamisessa asianmukaiseen huolellisuuteen, seurantaan ja täysimääräiseen valvontaan, sillä muussa tapauksessa on vaara, että varoja käytetään kapinaliikkeiden rahoittamiseen kaikkialla alueella;
L. ottaa huomioon, että useimpien avustusjärjestöjen oli pakko lähteä maasta sen jälkeen kun hallinto antoi toukokuussa 2005 lain avustusjärjestöjen toiminnan valvomisesta;
M. ottaa huomioon, että Eritrea, joka on yksi maailman 15 köyhimmästä maasta, on edelleen erittäin riippuvainen ulkomaisesta avusta; ottaa huomioon, että EU:ta lukuun ottamatta kansainväliset lahjoittajat ovat vähentäneet huomattavasti avustuksiaan, koska Eritrean hallinnon ihmisoikeushistoria on katastrofaalinen, koska maata pidetään alueellisena häirikkönä ja koska avustusohjelmien täytäntöönpano ja seuranta on erittäin vaikeaa;
N. ottaa huomioon, että vuodesta 2000 yli 300 000 eritrealaista on paennut maastaan, jonka asukasluvuksi arvioidaan 6,3 miljoonaa; ottaa huomioon, että UNHCR:n arvioi, että maasta lähtee noin 5 000 ihmistä kuukaudessa, mikä paljolti johtuu vakavista ja toistuvista ihmisoikeusloukkauksista; ottaa huomioon, että kuluneiden kymmenen vuoden aikana joka vuosi yli 300 000 eritrealaista on paennut EU:hun; ottaa huomioon, että vuonna 2014 turvapaikkaa EU:ssa hakeneista 61 prosentille myönnettiin pakolaisasema ja 27 prosentille annettiin toissijaista suojelua, mikä kuvastaa vainon vakavuutta Eritreassa;
O. ottaa huomioon, että ihmiskauppa lunnaiden toivossa sekä vakava kidutus Siinain alueella on johtanut monien kaapattujen eritrealaispakolaisten surmaamiseen ja katoamiseen samalla kun vakavista traumoista kärsivät eloonjääneet ovat jääneet vaille hoitoa ja tukea; ottaa huomioon, että näistä rikoksista ei rangaista ja että syyllisiä ei ole tuotu oikeuden eteen;
P. ottaa huomioon, että hallinto on ulottanut totalitaarisen otteensa eritrealaisten diasporaan, kiristänyt diasporassa eläviltä rahaa maasta muuttaneisiin sovellettavalla kahden prosentin verolla, vakoillut heitä ja kohdistanut toimia Eritreaan jääneisiin perheenjäseniin, jos heidän omaisensa katsotaan toimineen väärin; ottaa huomioon, että Alankomaissa, Sveitsissä, Ruotsissa ja Saksassa turvapaikkahaastatteluihin osallistuneiden tulkkien on todettu olevan kytköksissä Eritrean hallintoon;
Q. ottaa huomioon, että Siinain autiomaan salakuljettajien on kerrottu pitäneen eri paikoissa viikkojen tai kuukausien ajan panttivankeina tai hyväksikäyttäneen turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia, jotka tulevat enimmäkseen Eritreasta tai muista Saharan eteläpuolisista maista, kunnes heidän ulkomailla asuvat sukulaisensa ovat maksaneet lunnaat omaistensa vapauttamiseksi; ottaa huomioon, että Israel myöntää eritrealaisille turvapaikan vain harvoin ja kieltää siten heiltä suojelun;
R. ottaa huomioon, että Eritrean hallinto noudattaa rajoillaan shoot-to-kill -toimintatapaa maasta pakenevia eritrealaisia vastaan ja että sotilaat ja rajavirkailijat syyllistyvät ihmiskauppaan;
S. ottaa huomioon, että EU:n ja Eritrean kehitysohjelma tähtää oikeuslaitoksen valmiuksien kehittämiseen ja tietoisuuden lisäämiseen, jotta tuetaan alueellista yhteistyötä muuttoliikekysymyksissä koskevaa Khartumin prosessia;
T. ottaa huomioon, että vuoden 1997 perustuslakia ei ole pantu täytäntöön; ottaa huomioon, että vuonna 2014 presidentti teki lupauksen uuden perustuslain laatimisesta, mutta lupausta ei ole vielä täytetty;
U. ottaa huomioon, että maassa on vain yksi laillinen poliittinen puolue, People's Front for Democracy and Justice (PFDJ); toteaa, että muut poliittiset puolueet on kielletty; ottaa huomioon, että Freedom House -järjestön mukaan PFDJ ja sotilaat ovat käytännössä ainoat poliittisesti merkitykselliset instituutiot Eritreassa ja että molemmat ovat tiukasti presidentin alaisuudessa;
V. ottaa huomioon, että presidentti Afewerki on lykännyt demokraattisia vaaleja toistaiseksi;
W. ottaa huomioon, että vuonna 2001 viisitoista hallituksen ja puolueen näkyvää henkilöä, jotka nyt tunnetaan G-15 -ryhmänä, asetti kyseenalaiseksi Eritrean yhä tukahduttavamman poliittisen ympäristön, arvosteli presidentin johtoasemaa ja vaati maan perustuslain täytäntöönpanemista; ottaa huomioon, että tästä kyseenalaiseksi asettamisesta raportoitiin laajalti ja sitä kommentoitiin tuolloin yhä rohkeammaksi tulleessa riippumattomassa lehdistössä;
X. toteaa, että tämä johti yhdentoista G-15 -ryhmän jäsenen pidättämiseen ja neljä muuta pakeni maasta; ottaa huomioon, että heitä on siitä lähtien pidetty eristyksissä ilman syytteitä rikoksista; toteaa, että heidän olinpaikastaan, vankilaoloistaan tai terveydentilastaan ei ole tietoa; ottaa huomioon, että eräiden G-15 -ryhmän jäsenten uskotaan kuolleen pidätettyinä; ottaa huomioon, että muutama päivä heidän pidättämisensä jälkeen pidätettiin kymmenen riippumatonta toimittajaa, kuten ruotsalais-eritrealainen toimittaja Dawit Isaak, ja kahdeksan riippumatonta sanomalehteä suljettiin sillä perusteella, että ne uhkasivat kansallista turvallisuutta; ottaa huomioon, että tätä seurasi muita riippumattomassa lehdistössä ja opiskelijoiden keskuudessa esiintyvän toisinajattelun tukahduttamistoimia; ottaa huomioon, että siitä lähtien tiedotusvälineillä ei ole ollut vapautta, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauden indeksillä mitattuna Eritrea on ollut viimeisenä jo kahdeksan vuoden ajan ja että 16 vangitulla lehtimiehellään Eritrealla oli johtoasema lehtimiesten vangitsemisessa Afrikassa vuonna 2015;
Y. ottaa huomioon, että unionin neuvoston puheenjohtajavaltion edustaja, Italian suurlähettiläs Antonio Bandini esitti protestikirjeen viranomaisille vuoden 2001 tukahduttamistoimien jälkeen ja että pian sen jälkeen hänet karkotettiin;
Z. ottaa huomioon, että G-15:n tapaus tuotiin käsiteltäväksi Afrikan ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia käsittelevään toimikuntaan, joka katsoi, että yhdentoista hallituksen virkamiehen pidättäminen Eritreassa vuonna 2001 ja heidän jatkuva vangittuna pitämisensä rikkoo Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan määräyksiä; ottaa huomioon, että Afrikan unioni kehotti Eritreaa välittömästi vapauttamaan yksitoista pidätettyä; ottaa huomioon, että Eritrea vastasi raporttiin toteamalla, että viiveessä vankien tuomisessa oikeuden eteen on kyse vain rutiinimenettelystä;
AA. ottaa huomioon, että kansainvälisiä järjestöjä ei ole päästetty vankiloihin, lukuun ottamatta yhtä maan pinnalla olevaa vankilaa Asmarassa; ottaa huomioon, että muihin yli 200 vankilaan eri puolilla maata ei vieläkään ole pääsyä ja että tietojen mukaan vankeja, myös naisia ja lapsia, kidutetaan, pidetään erityksissä, pimeissä maanalaisissa paikoissa ja kuljetuskonteissa pitkiäkin aikoja äärimmäisen epäinhimillisissä oloissa pidätettyinä mielivaltaisesti ja ilman mahdollisuutta kääntyä riippumattomien tuomioistuimien puoleen tai saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä;
AB. ottaa huomioon, että Eritrean viranomaiset eivät ole vapauttaneet Dawit Isaakia, huolimatta kahdesta pidätyksen enimmäispituutta koskevasta pyynnöstä, joiden vastaanottamisesta viranomaiset eivät ole ilmoittaneet;
AC. ottaa huomioon, että maan parlamentti ei ole kokoontunut vuoden 2002 jälkeen; toteaa, että hallitus hallitsee vain määräyksillä, mikä tarkoittaa, että hallituksen hyväksymiä tärkeitä toimintalinjoja, myöskään niitä, jotka vakavasti vaikuttavat yksilön oikeuksiin ja vapauksiin, ei kirjata lainsäädäntöön, vaan yksinkertaisesti annetaan tiedoksi hallituksen tiedotusvälineissä tai paikallisten viranomaisten välittämissä viesteissä, ja katsoo, että tällaiseen käytäntöön sisältyy runsaasti epävarmuustekijöitä;
AD. toteaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintaa rajoitetaan voimakkaasti; ottaa huomioon, että esimerkiksi vuonna 1993 hallitseva puolue päätti lakkauttaa Regional Centre for Human Rights and Development -järjestön toiminnan, joka oli vuonna 1992 perustettu Eritrean ensimmäinen kansallinen kansalaisjärjestö, sen jälkeen, kun se oli järjestänyt konferenssin aiheesta ”Kansalaisjärjestöpolitiikka, monenvälinen politiikka ja maaseutuluotot Eritreassa” ja rekrytoinut satoja riippumattomia tarkkailijoita seuraamaan huhtikuussa 1993 pidettyä kansanäänestystä Eritrean itsenäisyydestä;
AE. ottaa huomioon, että Asmaran yliopisto, joka on Eritrean ainoa yliopisto, suljettiin vuonna 2006 hallitusta vastustaneiden mielenosoitusten jälkeen; toteaa, että koulutusjärjestelmä on armeijan valvonnassa;
AF. ottaa huomioon, että mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevä YK:n työryhmä on tuominnut Eritreassa suoritetut pidätykset ja pitää niitä kansainvälisen oikeuden vastaisina;
AG. toteaa, että oikeuslaitos ei ole riippumaton; ottaa huomioon, että tuomarit nimitetään, heidän toimikauttaan jatketaan ja heidät erotetaan presidentin tahdon mukaisesti ja että heidän toimintaansa ohjataan ja heihin vaikutetaan;
AH. ottaa huomioon, että vuonna 1995 hallitus perusti erityistuomioistuimen, joka koostuu presidentin suoraan nimittämistä ylemmistä upseereista, kuulemaan tapauksia, joissa asianosaisina on korruptiosta, julkisten varojen väärinkäytöstä ja muista vakavista, kuolemanrangaistukseen johtavista rikoksista syytettyjä korkea-arvoisia upseereita; ottaa huomioon, että toimeenpanovallasta riippuvaisesta erityistuomioistuimesta, jolla ei ole asianmukaisesti koulutettua henkilöstöä ja joka ei takaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, tuli nopeasti väline toisinajattelijoiden ja arvostelijoiden tukahduttamiseksi;
AI. ottaa huomioon, että toukokuussa 2002 Eritrean hallitus käynnisti ”Warsai Yikealo Development Campaign” -hankkeen, jolla kansallispalvelusta jatketaan määräämättömäksi ajaksi ja määrätään kaikki viimeistä vuotta koulussaan suorittavat osallistumaan sotilaskoulutukseen, täydentämään toisen asteen opintonsa ja suorittamaan loppukokeensa sotilasleirissä; ottaa huomioon, että pitkien ajanjaksojen ajan nuorilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta olla yhteydessä vanhempiinsa tai sukulaisiinsa; ottaa huomioon, että kansallisen puolustuksen lisäksi asevelvollisten on työskenneltävä orjuuden kaltaisissa oloissa maataloudessa, tienrakentamisessa ja kaivoksissa ilman asianmukaista taloudellista korvausta; ottaa huomioon, että yhteys kansallispalveluksen ja Eritreasta ulos suuntautuvien muuttovirtojen välillä on erittäin todennäköinen; ottaa huomioon, että Eritrea ei tunnusta oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta omantunnon syistä;
AJ. ottaa huomioon, että Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n tutkintakomissio on raportoinut muun muassa useista kanadalaista kaivosyhtiötä hyödyttäneistä pakkotyötapauksista;
AK. ottaa huomioon, että kaasun ja öljyn löytyminen Eritrean rannikolta on kasvattanut yritysten kiinnostusta luonnonvarojen hyödyntämiseen;
AL. ottaa huomioon, että käytäntö, jossa perheenjäseniä rangaistaan sukulaisen käyttäytymisestä, on levinnyt Eritreassa laajalle;
AM. ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa esiintyy kaikkialla Eritrean yhteiskunnassa; ottaa huomioon, että naiset ovat äärimmäisen suuressa vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan kohteiksi paitsi armeijassa ja armeijan harjoitusleireillä, myös yhteiskunnassa yleensä, jossa naisiin kohdistetaan väkivaltaa ilman rangaistuksen pelkoa;
AN. ottaa huomioon, että Eritreassa arviolta 89 prosenttia tytöistä on joutunut sukuelinten silvonnan kohteiksi; ottaa huomioon, että maaliskuussa 2007 hallitus ilmoitti, että naisten sukuelinten silpominen on julistettu rikokseksi, että sen harjoittaminen on kielletty ja että vuonna 2007 hallitus tukee ohjelmia, joilla käytäntöä vastustetaan;
AO. ottaa huomioon, että monet naiset ja tytöt pakenevat maasta, joka ei tarjoa keinoja elämiseen, sillä naiset ja tytöt ovat Eritreassa riippuvaisia ruokakupongeista, joita he eivät enää saa, koska miespuoliset perheenjäsenet ovat lähteneet; panee merkille, että naisia ja tyttöjä on suojeltava siksi, että heillä on oikeus elämään, ja että tätä on pidettävä perusteena kansainväliselle turvapaikalle;
AP. ottaa huomioon, että talous koostuu pääasiassa perinteisestä omavaraisviljelystä, johon liittyy jatkuvia elintarviketurvaan liittyviä ongelmia, ja PFDJ:n valvomasta epävirallisesta taloudesta, jossa käydään kauppaa kovalla valuutalla useisiin oikeudenkäyttöalueisiin liittyvien yritysten läpinäkymättömässä verkostossa;
AQ. ottaa huomioon, että Eritrea on 189 maasta viimeisellä sijalla Maailmanpankin Ease of Doing Business -rankinglistalla;
AR. ottaa huomioon, että kesäkuussa 2008 Eritrean joukot ylittivät Djiboutin rajan ja ottivat hallintaansa Ras Doumeiran alueen, tappaen ainakin yhdeksän djiboutilaista sotilasta; ottaa huomioon, että Eritrea veti joukkonsa takaisin vasta kaksi vuotta myöhemmin;
AS. ottaa huomioon, että joulukuussa 2009 YK:n turvallisuusneuvosto määräsi Eritrealle pakotteita, kuten asevientikiellon ja matkustuskieltoja sekä jäädytti maan eräiden poliittisten ja sotilasvirkailijoiden varallisuutta, koska Eritrea on jatkanut tukea tietyille alueellisille aseellisille ryhmille, jotka yrittävät kumota alueen hallituksia erityisesti Somaliassa; ottaa huomioon, että kesäkuussa 2015 turvallisuusneuvosto vahvisti Eritrean hallituksen vastaisen asevientikieltonsa;
AT. ottaa huomioon, että YK:n tarkkailijoiden mukaan Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat sotilaallisesti läsnä Eritreassa osana Jemenin huthikapinallisten vastaista sotilasoperaatiota;
AU. ottaa huomioon, että PFDJ on luonut pakolaisten ja diasporassa elävien yhteisöjen valvonta- ja seurantajärjestelmän suurlähetystöjen avulla, jotka osallistuvat maastamuuttaneiden verottamiseen ja ns. vapaaehtoismaksujen keräämiseen palveluksia vastaan, joita ovat henkilötodistukset, passit, syntymätodistukset ja tärkeät asiakirjat, joiden saamisesta pakolaisten asema saattaa riippua; toteaa, että tällaiset käytännöt ovat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen vastaista ja että varojen kiristäminen on käytäntö, jonka YK:n turvallisuusneuvosto päätöslauselmallaan nro 2009 ja sitä seuraavilla päätöslauselmilla pyysi lopettamaan kaikissa YK:n jäsenvaltioissa;
AV. ottaa huomioon, että suurlähetystöt osallistuvat kampanjaan, jolla pyritään murentamaan YK:n tutkintakomission työtä siten, että Eritreasta pois muuttaneita ja pakolaisyhteisön jäseniä pakotetaan allekirjoittamaan asiakirjoja, joiden mukaan he ovat vapaaehtoisesti suorittaneet kansallispalveluksen ja että he ovat talouspakolaisia;
AW. ottaa huomioon, että YK:n tutkintakomissiolta, YK:n erityisraportoijalta ja YK:n Somalian ja Eritrean seurantaryhmältä on kielletty pääsy Eritreaan;
AX. ottaa huomioon, että PFDJ on osastojensa, kuten nuoriso-osaston, avulla luonut laajan kansainvälisen ilmiantajaverkoston, jonka tehtävänä on kerätä tieoja ”vihollisista”, ja joka osallistuu laittomaan kauppaan ja varojen kiristämiseen unionin jäsenvaltioissa; toteaa, että vuonna 2015 tämä johti erään eritrealaisen diplomaatin karkottamiseen Ruotsista;
AY. ottaa huomioon, että PFDJ:n nuorisojärjestön johtajat Alankomaissa ovat käynnistäneet Eritrean poliittisen johdon tuella hollantilaisia akateemikkoja, tiedotusvälineitä ja hallituksen laitoksia vastaan oikeustoimia, joiden tarkoituksena on oletetusti vaientaa hallinnon arvostelijat;
AZ. ottaa huomioon, että Eritrean hallinto valvoo ja jatkuvasti seuraa naapurivaltioissa ja muissa valtioissa olevia pakolaisyhteisöjä; ottaa huomioon, että Eritrean armeija kaappaa pakolaisia naapurimaista ja ystävällismielisistä maista ja palauttaa heitä Eritreaan ja että maasta yksin pakenevien lasten lukumäärä kasvaa, että pakolaiset eivät paettuaan löydä varmuutta, turvaa ja tukea muista maista ja elävät jatkuvassa koston pelossa;
BA. ottaa huomioon, että eritrealaisia pakolaisia karkotetaan Israelista Ruandaan ja Ugandaan, mutta he eivät saa niistä turvapaikkaa, että heitä salakuljetetaan Etelä‑Sudaniin, jossa he joutuvat vankilaan syytettyinä laittomasta rajanylittämisestä tai myydään Sudaniin ja Libyaan, jossa he joutuvat terroristiorganisaatioiden käsiin;
1. on järkyttynyt Eritrean katastrofaalisesta ihmisoikeustilanteesta ja oikeusvaltion sekä tiedotusvälineiden vapauden täydellisestä puuttumisesta;
2. palauttaa mieliin Cotonoun sopimuksesta johtuvat Eritrean velvoitteet kunnioittaa ihmisoikeuksia, demokraattisia arvoja ja oikeusvaltioperiaatetta;
3. tuomitsee jyrkästi näiden periaatteiden jatkuvan rikkomisen, kuten kidutuksen, teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, eristettynä pitämisen ilman oikeudenkäyntiä tai syytteitä ja shoot-to-kill -valtuutuksen maan rajoilla sekä orjuutta muistuttavan asepalveluksen;
4. kehottaa Eritreaa kunnioittamaan ja suojelemaan kaikkien eritrealaisten perusoikeuksia, kuten sanan- ja kokoontumisen vapautta, vapauttamaan tiedotusvälineet viipymättä, sallimaan maanpaossa olevien oppositiojohtajien paluun maahan, vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ilman ehtoja ja lopettamaan kansalaisjärjestöjen toiminnan rajoittamisen ja panemaan täytäntöön YK:n ihmisoikeusneuvoston Eritrean valtiota koskevassa yleisessä määräaikaisarvioinnissa esitetyt suositukset;
5. on erityisesti huolissaan siitä, että yksitoista Eritrean parlamentin ja PFDJ:n huomattavaa jäsentä on edelleen – 18. syyskuuta 2001 lähtien – vangittuina ilman syytteitä, oikeudenkäyntiä ja oikeusapua, ja että myös kymmenen riippumatonta lehtimiestä, mukaan lukien Eritrean ja EU:n kansalainen Dawit Isaak, on ollut samalla tavalla vangittuina 23. syyskuuta 2001 lähtien;
6. kehottaa painokkaasti Eritrean hallitusta välittömästi ja ehdoitta vapauttamaan nämä vangit sekä muut poliittisten mielipiteidensä takia vangitut henkilöt ja pyytää, että kaikki tiedot heidän olinpaikastaan julkaistaan ja heille annetaan mahdollisuus olla yhteydessä perheisiinsä ja asianajajiin, ja ottamaan tässä huomioon erityisesti humanitaariset syyt;
7. kehottaa Eritrean hallitusta varmistamaan vankeudessa oleville vapaan ja oikeudenmukaisen mahdollisuuden kääntyä riippumattoman oikeusjärjestelmän puoleen ja parantamaan vankilaoloja muun muassa kieltämällä maanalaisten sellien ja kuljetuskonttien käytön vankien säilyttämiseen, lopettamaan salaisten pidätyskeskusten ja salaisten tuomioistuinten sekä eristämisen käytön ja sallimaan sukulaisille, asianajajille, lääketieteelliselle henkilöstölle ja muille toimivaltaisille ja oikeudellisesti valtuutetuille viranomaisille ja instituutioille säännöllisen pääsyn vankien luo;
8. kehottaa Eritrean hallitusta lopettamaan ajallisesti rajoittamatonta kansallispalvelusta koskevan järjestelmän ja palauttamaan siviiliin palveluksessa olevat, jotka ovat päättäneet pakollisen 18 kuukauden palveluksensa, ja tosiasiallisesti lopettamaan palvelukseen kutsuttujen sijoittamisen pakkotyöhön tuon palvelusajan jälkeen, tarjoamaan mahdollisuuden aseistakieltäytymiseen omantunnon syistä ja lopettamaan käytännön, jossa kaikkien koululaisten on vietettävä koulunsa viimeinen vuosi armeijan harjoitusleirillä;
9. panee merkille Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n tutkintakomission havainnot pakkotyöstä kansainvälisten yhtiöiden hyväksi; katsoo, että tämä osoittaa jälleen, että tarvitaan monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä oikeudellisesti sitova kansainvälinen ihmisoikeusasiakirja;
10. kehottaa sallimaan ihmisoikeusjärjestöjen ja humanitaaristen järjestöjen toiminnan Eritreassa ilman pelkoa tai häirintää ja kehottaa edistämään Eritrean hallituksen ja YK:n 28. tammikuuta 2013 allekirjoittaman strategisen kumppanuuden ja yhteistyön kehyksen vuosille 2013–2016 täytäntöönpanoa kaikilta osin;
11. kehottaa presidentti Afewerkia panemaan täytäntöön perustuslain, joka laadittiin kuullen täysimääräisesti kaikkia sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa ja joka on hyväksytty;
12. on tyytyväinen Eritrean hallituksen toteuttamiin naisten sukuelinten silpomista torjuviin toimiin; kehottaa hallitusta yleisesti tehostamaan naisten oikeuksien edistämistä ja suojelua, mukaan lukien toimilla, joilla torjutaan haitallisia käytäntöjä, kuten lapsiavioliittoja, varhais- ja pakkoavioliittoja, ja lopettamaan rankaisemattomuuden seksuaalista väkivaltaa koskevissa tapauksissa;
13. kehottaa hallitusta lopettamaan yhteissyyllisyyttä koskevat toimintatavat, jotka kohdistuvat niiden henkilöiden perheenjäseniin, jotka välttelevät kansallispalvelusta, yrittävät paeta Eritreasta tai eivät maksa kahden prosentin tuloveroa, jonka hallitus on määrännyt Eritreasta pois muuttaneille;
14. tiedustelee, miten tehokas on ”uudistettua sitoutumista” koskeva toimintatapa, jonka EU on omaksunut Eritreaa kohtaan; panee merkille, että se ei ole tuottanut tuloksia, sillä yhtäkään poliittista vankia ei ole vapautettu, ei edes Dawit Isaakia, eikä yhdessäkään ihmisoikeuskysymyksessä ole saavutettu edistystä; pitää valitettavana, että komissio ja neuvosto ovat jättäneet täysin huomiotta parlamentin huolen äskettäin tehdystä EU:n ja Eritrean välisestä maaohjelmasta; painottaa, että nämä huolenaiheet koskevat etenkin sitä, että Eritrean hallinnon toteuttamat ihmisoikeusloukkaukset ovat niin laajoja ja vakavia, että on monia merkkejä siitä, että Eritrea vähät välittää kansalaistensa hyvinvoinnista, että hallintoon ei voida luottaa kehitysyhteistyökumppanina, että maassa on laajalti korruptiota eikä julkisten varojen hallinnointi ole läheskään avointa ja että EKR:n varoja käytetään väärin muuttoliikkeen hallintaan; pyytää, että kehitysyhteistyö keskeytetään välittömästi ottaen huomioon, että Eritrea ilmoitti äskettäin, että se jatkaa päättymätöntä ja orjuuden kaltaista asepalvelusta;
15. pitää valitettavana, että Cotonoun sopimuksen puitteissa ei ole minkäänlaista vuoropuhelua Eritrean ja EU:n välillä; ei voi ymmärtää, miksi EU ei ole käynnistänyt 96 artiklan mukaisia konsultaatioita Eritrean kanssa, ja kehottaa käynnistämään ne välittömästi;
16. pitää valitettavina EU:n yhteistyöpyrkimyksiä Eritrean kanssa muuttoliikkeen alalla; muistuttaa, että Eritrean turvallisuusjoukot osallistuvat itse ihmiskauppaan; kehottaa tekemään riippumattoman tutkimuksen eritrealaisten muuttajien ihmiskauppaa koskevasta komentoketjusta; muistuttaa, että Eritrean armeija soveltaa maan rajoilla shoot-to-kill -toimintatapaa maasta pakoon yrittäviä vastaan, ja kehottaa lopettamaan tällaiset käytännöt välittömästi; muistuttaa Eritrean hallitusta sen velvollisuudesta suojella omia kansalaisiaan; palauttaa lisäksi mieliin, että Eritrean hallituksen katsotaan syyllistyvän vakaviin ja jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin, jotka kohdistuvat sen omiin kansalaisiin; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita välittömästi keskeyttämään yhteistyön laittoman muuttoliikkeen estämiseksi ja Eritrean rajavalvonnan parantamiseksi; panee merkille, että EU:n jäsenvaltiot ovat myöntäneet hyvin usein turvapaikan tai antaneet toissijaista suojelua eritrealaisille ja kehottaa siksi jäsenvaltioita olemaan palauttamatta Euroopasta turvapaikkaa hakeneita eritrealaisia; on erityisesti huolissaan siitä, että Eritrean hallituksen ilmoitus, jonka mukaan se aikoo rajoittaa kansallispalveluksen keston 18 kuukauteen, on antanut eräille EU:n jäsenvaltioille aiheen tiukentaa asennettaan eritrealaisia turvapaikanhakijoita kohtaan, vaikka kyseisen lupauksen täytäntöönpanoa ei ole voitu vahvistaa;
17. kehottaa EU:ta varmistamaan, että sen lähetystöt Eritreaa ympäröivissä valtioissa auttavat eritrealaisia turvapaikanhakijoita saamaan yhteyden UNHCR:ään ja hakemuksia vastaanottaviin palveluihin; pyytää kaikkia kansainvälisiä organisaatioita varmistamaan, että pakolaisia koskevat menettelyt ovat avoimia ja nopeita; kehottaa asettamaan etusijalle kidutuksen ja ihmiskaupan uhrien tarpeet saada kansainvälistä suojelua;
18. toteaa, että Egyptillä on oikeus säännellä kulkua rajojensa yli, mutta kehottaa Egyptin viranomaisia ja turvallisuusjoukkoja välttämään ihmishenkiä vaarantavan voiman käyttöä maan rajoja ylittäviin laittomiin muuttajiin, noudattamaan kaikilta osin kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja pakolaisten kohtelua koskevia määräyksiä, suojelemaan pakolaisten ihmisarvoa ja fyysistä ja henkistä koskemattomuutta, kunnioittamaan heidän oikeuttaan asianmukaisiin menettelyihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, turvaamaan pidätetyille siirtolaisille mahdollisuuden ottaa yhteyttä UNHCR:ään sekä sallimaan UNHCR:lle mahdollisuuden olla yhteydessä kaikkiin valtion huostassa oleviin turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin: kehottaa Egyptin viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin panttivankeina pidettävien eritrealaisten vapauttamiseksi turvallisesti;
19. kehottaa Israelin viranomaisia tunnustamaan eritrealaisten pakolaisten oikeuden suojeluun ja myöntämään tarvittaessa turvapaikan;
20. kehottaa EU:ta omaksumaan paljon tiukemman linjan Eritrean hallintoa kohtaan, jos ihmisoikeuksien alalla ei tapahdu edistystä, ja harkitsemaan kohdennettuja rajoittavia toimia, kuten matkustuskieltoja ja varojen jäädyttämistä niiltä, joiden toimet ovat saattaneet johtaa tai saattavat johtaa väkivaltaan, sortoon ja vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin; muistuttaa, että vain YK:n määräämien pakotteiden kaltaiset pakotteet ovat tähän mennessä tuottaneet jonkinlaista tulosta Eritreassa;
21. pyytää EU:n jäsenvaltioita tutkimaan Eritrean suurlähetystöjen toimintaa ja varmistamaan, että turvapaikan hakeminen ei ole millään tavalla yhteydessä Eritrean suurlähetystöihin;
22. vaatii Eritreaa tarjoamaan täyttä yhteistyötään YK:n Somalian ja Eritrean seurantaryhmälle, Eritreaa käsittelevälle YK:n tutkintakomissiolle ja YK:n erityisraportoijalle, ja antamaan niille pääsyn maahan;
23. kehottaa YK:ta, Afrikan unionia sekä EU:ta ja Etiopian kahdenvälisiä kumppaneita painostamaan Etiopiaa hyväksymään ehdotetun rajanmäärityksen, joka vähentäisi jännitystä Etiopian ja Eritrean välillä, mikä puolestaan lisäisi vakautta koko Afrikan sarven alueella ja poistaisi oikeutuksen Eritrean hallinnon poikkeustoimien jatkamiselta;
24. kehottaa Eritreaan investoivia kansainvälisiä yhtiöitä toimimaan niin, että ne kunnioittavat ihmisoikeuksien täyttä toteutumista eivätkä aiheuta vahinkoa;
25. kehottaa EU:n jäsenvaltioita tutkimaan Eritrean suurlähetystöjä ja PFDJ:n sekä sen monien eri osastojen, myös nuoriso-osaston, roolia ja kieltämään kaikenlaisen yhdistymisen ja toiminnan, jolla suoraan tuetaan valvonta- ja seurantatoimintaa Euroopassa, heikennetään demokraattisia periaatteita ja oikeusvaltion periaatetta ja luodaan pelottelun ja kiristyksen toimintamalleja; kehottaa jäsenvaltioita toimiin diasporaveron lopettamiseksi ja tutkimaan taloudelliset transaktiot, jotka liittyvät mahdollisiin muihin maksuihin, joita Eritrean hallitukseen liittyvät yhdistykset keräävät ulkomailla, ja suojelemaan kaikkien eritrealaisten pakolaisten täyttä turvapaikkaoikeutta Euroopassa;
26. kehottaa Eritreaa antamaan tietoja 10.–12. kesäkuuta 2008 käytyjen taistelujen jälkeen kadoksissa olevista djiboutilaisista sotilaista, jotta asianosaiset voivat varmistua djiboutilaisten sotavankien olinpaikasta ja tilasta;
27. toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan on järjestettävä Eritrean sisäinen kansallinen konferenssi, johon osallistuvat kaikkien puolueiden johtajat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat tarkoituksena löytää ratkaisu nykyiseen kriisiin ja käynnistää kehitys kohti demokratiaa, poliittista moniarvoisuutta ja kestävää kehitystä;
28. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Eritrean, Egyptin ja Israelin hallituksille, Afrikan unionille ja YK:n pääsihteerille.