Istuntoasiakirja

 

B8-0323/2016

2.3.2016

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Eritrean tilanteesta

( 2016/2568(RSP) )

Marie-Christine Vergiat, Patrick Le Hyaric, Barbara Spinelli, Stelios Kouloglou, Kostadinka Kuneva, Kostas Chrysogonos

GUE/NGL-ryhmän puolesta

 

B8-0323/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma Eritrean tilanteesta

( 2016/2568(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen uskontoon tai uskoon perustuvan kaikkinaisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja vuonna 1967 tehdyn New Yorkin sopimuksen,

–   ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan toukokuussa 2014 antaman raportin Eritrean ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja sen ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2014 käynnistetyn EU:n ja Afrikan sarven muuttoreittiä koskevan aloitteen,  

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan Euroopan unionin konsensuksen joulukuulta 2005,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2011 pidetyn kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevän neljännen korkean tason foorumin tuloksena laaditun, tehokasta kehitysyhteistyökumppanuutta koskevan asiakirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan syyskuussa 2014 Eritrean poliittisista vangeista antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että Eritrea itsenäistyi 30 vuotta kestäneen sodan jälkeen Etiopiasta vuonna 1993; toteaa, että vuosina 1998–2000 Etiopian kanssa käydyssä rajasodassa kuoli arvioiden mukaan 54 000 – 137 000 ihmistä;

B.  toteaa, että Eritrea on yksi maailman vähiten kehittyneistä maista; toteaa, että yli puolet (61 prosenttia) Eritrean arviolta kuudesta miljoonasta asukkaasta on alle 25-vuotiaita; toteaa, että Eritrea on YK:n kehitysohjelman inhimillisen kehityksen indeksissä 188 maan joukossa sijalla 186; toteaa, että 69 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella;

C.  toteaa, että Eritreaa uhkaa vakavasti ilmastonmuutos, jolla voi olla dramaattisia seurauksia ravitsemukselle, vedensaannille, jätevesihuollolle, terveydelle ja majoitusoloille;

D.  toteaa, että Eritreassa ei ole järjestetty demokraattisia vaaleja vuoden 1993 jälkeen; toteaa, että Eritrean vuonna 1996 ratifioitua perustuslakia ei ole koskaan pantu täytäntöön ja että maasta on vuoden 2001 jälkeen tullut vähitellen diktatuuri; toteaa, että tammikuussa 2013 epäonnistuneeksi vallankaappaukseksi esitetyn opposition kapinan jälkeen tapahtui uusi joukkopidätysaalto; toteaa, että tätä käytettiin syynä maan sulkemiselle;

E.  toteaa, että Eritrean viranomaiset pitävät kaikkia oppositiotoiminnan muotoja sekä maan sisällä että sen ulkopuolella provokaationa, ja ihmisiä ahdistellaan, vainotaan ja joissain tapauksissa uhkaillaan kuolemalla ja tapetaan;

F.  toteaa, että lakia, jolla asepalvelus Eritreassa rajoitetaan enintään 36 kuukauteen, ei sovelleta; toteaa, että asepalveluksen olosuhteet muistuttavat orjuutta ja ovat nuorille yksi pääasiallisista syistä lähteä maasta;

G.  toteaa, että 305 000 eritrealaista eli viisi prosenttia väestöstä on paennut maasta surkean ihmisoikeustilanteen ja talouden laman takia; toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisvaltuutetun mukaan 200 000:sta vuonna 2014 Välimeren ylittäneestä ihmisestä 18 prosenttia eli joka viides oli eritrealaisia;

H.  toteaa, että Eritrean hallitus vaatii vähintään kaksi prosenttia ulkomailla asuvien eritrealaisten ansioista kunnostus- ja jälleenrakennusverona; toteaa, että ulkomailla asuvia eritrealaisia uhkaillaan esimerkiksi Eritreassa yhä asuviin sukulaisiin kohdistuvilla kostotoimilla;

I.  toteaa, että Eritrean viranomaiset ovat kieltäneet lokakuussa 2012 nimitetyltä ihmisoikeustilannetta käsittelevältä YK:n erityisraportoijalta pääsyn maahan tutkimaan kasvavan maastamuuton syitä; toteaa, että myös YK:n ihmisoikeuksia käsittelevää erityisraportoijaa on uhkailtu;

J.  toteaa, että Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n tutkintakomissio raportoi vuonna 2015, että Eritrean hallitus syyllistyy järjestelmällisiin, laajoihin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin tilanteessa, jossa minkäänlaista oikeusvaltiota ei ole; toteaa, että yleisiä väärinkäytöksiä Eritreassa ovat pakkotyö asepalveluksen aikana, mielivaltaiset pidätykset, vangitseminen, laittomat teloitukset, tahdonvastaiset katoamiset sekä kidutus, vankien halventava kohtelu, sananvapauden ja vapaan liikkuvuuden rajoittaminen, YK:n työntekijöiden, kansalaisjärjestöjen, toimittajien ja hlbti-ihmisten ahdistelu sekä uskonnonvapauden tukahduttaminen, joita voidaan Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan mukaan pitää rikoksina ihmisyyttä vastaan;

K.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, luovuttamattomia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä; katsoo, että kehitys on oikeus; toteaa, että useiden kansalaisjärjestöjen ja Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan mukaan lehdistönvapauden ja sananvapauden tilanne on huonoimpia koko maailmassa;

L.  toteaa, että ainakin 21 eritrealaista kirjailijaa ja toimittajaa, mukaan lukien ruotsalais-eritrealainen kirjailija Dawit Isaak, pidätettiin syyskuussa 2001 tuntemattomasta syystä, ja heitä pidetään edelleen vangittuina ja erityksissä ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä; toteaa, että on esitetty vakavia väitteitä, joiden mukaan he ovat sittemmin kuolleet Eritrean vankiloiden kammottavissa oloissa;  

M.  toteaa, että minkäänlaisista kansalaisyhteiskunnan järjestöistä ei ole merkkiäkään; toteaa sen tarkoittavan, että Eritrealle annettavan kansainvälisen avun tuloksellisuus heikentyy;

N.  toteaa, että Afrikan sarvi on ja on aina ollut geostrategisesti merkittävä alue; toteaa, että koko alue on tällä hetkellä epävakaassa tilassa; toteaa, että Persianlahden valtiot pahentavat tätä epävakautta erityisesti Jemenin sodan aiheuttaman tilanteen takia; toteaa, että näillä mailla, joihin kuuluvat Saudi-Arabia, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, on erityissuhteet Eritreaan, ja ne käyttävät Eritrean logistisia resursseja, kuten Assabin satamaa, sotilaallisiin toimiin Jemenissä;

O.  toteaa, että EU ja erityisesti eräät sen jäsenvaltiot, joilla oli siirtomaita alueella, pitävät Eritreaa geopoliittisten ja taloudellisten etujensa kannalta strategisena maana;

P.  katsoo, että kansainvälisen avun, myös kehitysavun, olisi ensisijaisesti keskityttävä väestön tarpeisiin, demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

Q.   toteaa, että EU on rahoittanut hankkeita Eritreassa siitä lähtien, kun se itsenäistyi vuonna 1993; toteaa, että Eritrea keskeytti yhteistyön EU:n kanssa vuonna 2001, kun se karkotti maasta lähes kaikki siellä toimineet ulkomaiset avustusjärjestöt;

R.   toteaa, että EU:n 28 jäsenvaltion ja useiden Afrikan maiden, myös Eritrean, ministerit sekä Euroopan unioni ja Afrikan unioni käynnistivät 28. marraskuuta 2015 EU:n ja Afrikan sarven muuttoreittiä koskevan aloitteen, joka tunnetaan myös Khartumin prosessina, jolla pyritään ulkoistamaan EU:n rajavalvonta ja rajoittamaan Eurooppaan pyrkivien maahanmuuttajien määrää käyttämällä syynä ihmiskaupan ja maahanmuuttajien salakuljetuksen torjuntaa; toteaa, että Khartumin prosessi tarkoittaa myös kansainvälistä hyväksyntää ja taloudellista tukea Eritrean hallitukselle; toteaa, että Eritrean viranomaiset ilmoittivat helmikuussa, että sopimus ei johda minkäänlaisiin uudistuksiin Eritrean asepalvelusta koskevassa politiikassa;

S.  toteaa, että Italia on neuvoston puheenjohtajavaltiona edistänyt Khartumin prosessia tavoitteenaan ihmiskaupan ja maahanmuuttajien salakuljetuksen sekä muuttoliikkeen perimmäisten syiden torjuminen; toteaa, että Eritrea voi olla edunsaajana unionin Afrikka-hätärahaston toimissa ja saada demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen kautta kanavoitua lisärahoitusta;

1.  katsoo, että kestävä ratkaisu Eritrean ongelmiin voidaan saavuttaa vain edistämällä vapaata, demokraattista ja vakaata valtiota, jossa kansan ihmisarvoa ja oikeuksia voidaan parantaa ja taata yhtäläiset oikeudet kaikille kansalaisille sekä torjua korruptiota;

2.  tuomitsee jyrkästi järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset Eritreassa ja niiden tuhoisat seuraukset Eritrean asukkaille ja koko alueelle;

3.  tuomitsee jyrkästi toimittajien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien järjestelmällisen ahdistelun Eritreassa; tuomitsee myös ulkomailla asuvien eritrealaisten järjestelmällisen uhkailun, myös kunnostus- ja jälleenrakennusveron;

4.  on huolissaan kaikkialle levinneestä liike-elämän ja poliittisen päätöksenteon välisestä yhteydestä ja korruptiosta Eritreassa; kehottaa tekemään riippumattoman selvityksen EU:n yhtiöiden osallisuudesta ihmisoikeusloukkauksissa, erityisesti erilaisissa orjuuden ilmenemismuodoissa, sekä niiden hiljaisesta hyväksynnästä ja tuesta Eritrean hallitukselle;

5.  on erittäin huolissaan Eritrean väestön taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta kokonaisuudessaan ja erityisesti pakolaisten ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden ihmisten tilanteesta ja toteaa, että maan hirvittävän ihmisoikeustilanteen ja naapurimaiden jännitteiden vuoksi näiden ihmisten määrä jatkaa kasvuaan myös vastaisuudessa;

6.   tuomitsee jyrkästi Khartumin prosessin, jolla legitimoidaan hallitukset, jotka itse aiheuttavat muuttoliikettä; tuomitsee EU:n taloudellisen tuen politiikalle, jonka tavoitteena on ulkoistaa rajavalvontaa käyttämällä syynä ihmiskaupan ja maahanmuuttajien salakuljetuksen torjuntaa ja luoda tiedotuskampanja, jolla itse asiassa legitimoidaan autoritaarisia järjestelmiä ja diktatuureja ilman, että muutettaisiin millään tavalla Eritrean kaltaisten maiden sisäpolitiikkaa;

7.  tuomitsee kaikki viralliselle kehitysavulle asetetut poliittiset ehdot, myös muuttoliikkeen hallintaa koskevan yhteistyön; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan tehokkaasti kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta kaikissa Eritreaa koskevissa toimissaan sen takaamiseksi, että toimet ovat toisiinsa sovitettuja eivätkä haittaa köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; pitää valitettavana EU:n kehityspolitiikassa voimistuvaa suuntausta toimia geopolitiikkaan ja turvallisuuteen sekä yksityiseen voitontavoitteluun liittyvien etujen mukaisesti;

8.  kehottaa puolustamaan virallisen kehitysavun keskittymistä kehitykseen ja sen perusluonnetta, mukaan lukien avoin ja vastuullinen raportointijärjestelmä; muistuttaa virallisen kehitysavun ainutlaatuisesta roolista vaikuttavien kehitystulosten saavuttamisessa; vaatii, että EU:n avustustoiminta saatetaan kansainvälisesti sovittujen kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevien periaatteiden mukaiseksi, että se on ihmisoikeuskeskeistä ja siinä edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä sekä keskitytään epätasa-arvon, köyhyyden ja kroonisen aliravitsemuksen perimmäisten syiden korjaamiseen äskettäin hyväksyttyjen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

9.  muistuttaa, että unionin investointipolitiikalla on edistettävä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista erityisesti silloin, kun mukana on julkista rahoitusta;

10.  kehottaa unionia ryhtymään kiireellisiin ja tehokkaisiin toimiin, joilla parannetaan Eritrean kansan kykyä selviytyä El Niño -ilmiöstä, jotta voidaan varmistaa elintarviketurvallisuus, vedensaanti ja jätevesihuolto;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, AKT–EU-ministerineuvostolle, Itä-Afrikan yhteisölle sekä jäsenvaltioiden hallituksille, Afrikan unionin toimielimille sekä YK:n pääsihteerille.