Istuntoasiakirja
20.4.2016
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
suullisesti vastattavan kysymyksen B8-0361/2016 johdosta
työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti
sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista iskuista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisina
( 2016/2662(RSP) )
Charles Goerens, Petras Auštrevičius, Marietje Schaake, Paavo Väyrynen, Louis Michel, Beatriz Becerra Basterrechea, Renate Weber
ALDE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista iskuista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisina
( 2016/2662(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusvälineet,
– ottaa huomioon Geneven yleissopimukset ja muut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden oikeudelliset välineet,
– ottaa huomioon ulkoasiain neuvoston 8. joulukuuta 2009 antamat päätelmät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä,
– ottaa huomioon ulkoasiain neuvoston 8. joulukuuta 2009 antamat päätelmät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä[1],
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin maailman humanitaarisen avun huippukokousta varten laaditun 2. helmikuuta 2016 päivätyn raportin ˮOne humanity, shared responsibilityˮ,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. heinäkuuta 2011 annetun päätöslauselman 1998 (2011) ja 7. maaliskuuta 2014 annetun päätöslauselman 2143 (2014) aseellisen konfliktin vaikutuspiiriin joutuvien lasten suojelemisesta,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 9. heinäkuuta 2010 annetun päätöslauselman (A/RES/64/290) oikeudesta koulutukseen hätätilanteissa,
– ottaa huomioon Norjan ulkoministerin toukokuussa 2015 koolle kutsumassa turvallisia kouluja koskevassa Oslon konferenssissa hyväksyttäväksi avatun toukokuun 2015 turvallisia kouluja koskevan julistuksen ja siihen liittyvät suuntaviivat, jotka koskevat koulujen ja yliopistojen suojelemista sotilaskäytöltä aseellisen konfliktin aikana,
– ottaa huomioon Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun 32. kansainvälisessä konferenssissa 10. joulukuuta 2015 annetun päätöslauselman kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen vahvistamisesta,
– ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Jemenin humanitaarisesta tilanteesta[2],
– ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa[3],
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet[4],
– ottaa huomioon neuvostolle osoitetun kysymyksen sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista iskuista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisina (O‑000063/2016 – B8-0361/2016 ),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on joutunut todistamaan sairaaloihin ja kouluihin kohdistuvien iskujen järkyttävää aaltoa aseellisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa, mistä esimerkkeinä ovat viimeisimmät iskut Lääkärit ilman rajoja -järjestön sairaaloihin Kunduzissa (Afganistan) 3. lokakuuta 2015, Razahissa (Jemen) 10. tammikuuta 2016 ja kapinallisten hallussa olevissa Syyrian kaupungeissa 15. helmikuuta 2016;
B. ottaa huomioon, että maailman ensimmäinen humanitaarisen avun huippukokous pidetään Istanbulissa 23.–24. toukokuuta 2016; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kiinnittää maailman humanitaarisen avun huippukokousta varten laatimassaan raportissa ˮOne humanity, shared responsibilityˮ huomiota siihen, mitä hän kutsuu ˮkansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen jyrkäksi ja rajuksi heikkenemiseksiˮ aseellisissa konflikteissa ja mikä uhkaa aiheuttaa paluun rajattoman sodankäynnin kauteen; panee merkille, että raportissa todetaan, että tätä heikkenemistä lisää se, jos emme vaadi ja edistä yhteisten normiemme kunnioittamista ja tue nykyisiä täytäntöönpano-, valvonta- ja vastuumekanismeja;
C. ottaa huomioon, että kansainvälinen humanitaarinen oikeus, joka tunnetaan myös aseellisten konfliktien lakina, on tarkoitettu lievittämään aseellisten konfliktien vaikutusta suojelemalla niitä, jotka eivät osallistu konfliktiin, ja sääntelemällä sodankäynnin keinoja ja menetelmiä;
D. ottaa huomioon, että kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella suojellaan erityisesti sairaaloita ja lääkintähenkilöstöä, ja ottaa huomioon, että tahalliset hyökkäykset siviilejä ja siviili-infrastruktuuria kohtaan on selkeästi kielletty kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, jota niiden katsotaan vakavasti rikkovan;
E. ottaa huomioon, että 52 valtiota, mukaan luettuna useat mutta eivät kaikki unionin jäsenvaltiot, hyväksyi 14. huhtikuuta 2016 turvallisia kouluja koskevan julistuksen toukokuussa 2015 pidetyn turvallisia kouluja käsitelleen Oslon konferenssin jälkeen;
F. ottaa huomioon, että kun ulkoasiain neuvosto hyväksyi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevat unionin suuntaviivat, se korosti, että on tärkeää puuttua tehokkaasti vakavien rikkomusten kierteeseen tukemalla asianmukaisia vastuuseen saattamisen mekanismeja, ja painotti, että kansainvälisellä rikostuomioistuimella voi olla tärkeä rooli tapauksissa, joissa kyseinen valtio tai kyseiset valtiot eivät kykene tai ovat haluttomia käyttämään lainkäyttövaltaansa; ottaa huomioon, että unionin suuntaviivat velvoittavat ˮasiaankuuluvat neuvoston työryhmätˮ seuraamaan tilanteita, jotka saattavat edellyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamista, ja tällaisissa tapauksissa suosittelemaan toimia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi (15 kohdan a alakohta);
G. ottaa huomioon, että vuosina 2012–2015 Punaisen ristin kansainvälinen komitea (ICRC) järjesti laajan kuulemisprosessin siitä, miten aseellisten konfliktien uhrien oikeudellista asemaa voidaan vahvistaa ja miten kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamismekanismien tehokkuutta voidaan parantaa;
H. ottaa huomioon, että Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun joulukuussa 2015 pidetyn 32. kansainvälisen konferenssin osallistujavaltiot eivät lopulta onnistuneet sopimaan ICRC:n ja Sveitsin hallituksen ehdottamasta uudesta mekanismista, joka olisi vahvistanut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; ottaa huomioon, että uudessa mekanismissa olisi järjestetty Geneven yleissopimusten osapuolina olevien valtioiden vuosittainen kokous; ottaa huomioon, että osallistujavaltiot sopivat, että käynnistetään uusi hallitustenvälinen prosessi, jossa pyritään löytämään tapoja vahvistaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanoa ja jonka tulokset on määrä esitellä seuraavassa kansainvälisessä konferenssissa vuonna 2019;
1. on järkyttynyt ja vakavasti huolissaan sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista tappavista iskuista, joita tapahtuu aina vain hälyttävämmän usein aseellisissa konflikteissa kaikkialla maailmassa ja joiden kohteiksi ja uhreiksi joutuvat potilaat, opiskelijat, lääkintä- ja opetushenkilöstö, humanitaarisen työn tekijät ja perheenjäsenet, eikä niiden kansainvälinen tuomitseminen useinkaan johda riippumattomiin tutkimuksiin ja todelliseen vastuuseen; kehottaa jäsenvaltioita, toimielimiä ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tunnustamaan tämän kriisin todellisen laajuuden ja laatimaan viipymättä konkreettisen ja aikataulutetun toimintasuunnitelman, jossa unionin ja jäsenvaltioiden vaikutusvaltaa käytetään täysimääräisesti, jotta tällaiset rikokset ja väärinkäytökset saadaan loppumaan;
2. tuomitsee sairaaloihin ja kouluihin kohdistuvat hyökkäykset, jotka on kielletty kansainvälisessä oikeudessa, ja toteaa, että tällaisilla toimilla saatetaan rikkoa vakavasti vuoden 1949 Geneven yleissopimusta, ja ne saattavat olla kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön mukaisia sotarikoksia; on vakuuttunut siitä, että terveydenhoito- ja oppilaitosten säilyttäminen puolueettomina ja suojeltuina tiloina aseellisissa konfliktitilanteissa edellyttää, että tähän asti tapahtuneet raakalaismaiset hyökkäykset tutkitaan avoimesti, riippumattomasti ja puolueettomasti ja että tehdyistä rikoksista todella joudutaan vastuuseen;
3. kehottaa konfliktien osapuolia noudattamaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perusperiaatteita ja pidättymään kohdistamasta tahallisia iskuja siviili-infrastruktuureihin; korostaa, että on tärkeää parantaa avustustyöntekijöiden turvallisuutta, jotta hyökkäyksiin voidaan reagoida tehokkaammin;
4. kannustaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan täysin YK:n pääsihteerin kaikille YK:n jäsenvaltioille osoittamaa kehotusta tarttua maailman humanitaarisen avun huippukokouksen tarjoamaan tilaisuuteen ja sitoutua jälleen suojelemaan siviilejä ja kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia kunnioittamalla sääntöjä, joista ne ovat jo sopineet; korostaa YK:n pääsihteerin tärkeänä pitämää kansainvälisten tutkinta- ja oikeusjärjestelmien vahvistamista, mukaan luettuna kansainvälinen rikostuomioistuin, jotta voidaan täydentää kansallisia puitteita ja tehdä loppu kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomusten rankaisemattomuudesta;
5. pitää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevia unionin suuntaviivoja tärkeinä ja ainutlaatuisina, koska mikään muu valtio tai organisaatio ei ole hyväksynyt vastaavaa asiakirjaa; kehottaa toimielimiä ja jäsenvaltioita panemaan unionin suuntaviivat täytäntöön käytännössä;
6. kehottaa ulkoasiain neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tarkistamaan vastuiden nykyistä jakaantumista, jossa kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevien suuntaviivojen täytäntöönpano kuuluu pääasiassa neuvoston puheenjohtajavaltion johtamalle, kansainvälistä julkisoikeutta käsittelevälle neuvoston työryhmälle, jotta voidaan varmistaa, että kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen liittyviä unionin toimintalinjoja ja toimia kehitetään johdonmukaisesti ja tehokkaasti; korostaa tässä yhteydessä, että unionin suuntaviivat velvoittavat ˮasiaankuuluvat neuvoston työryhmätˮ seuraamaan tilanteita, jotka saattavat edellyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamista, ja tällaisissa tapauksissa suosittelemaan toimia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi (15 kohdan a alakohta); kehottaa kyseisiä neuvoston työryhmiä käyttämään tätä valtuutusta puuttuakseen noudattamatta jättämisen aiheuttamaan vallitsevaan akuuttiin kriisiin;
7. muistuttaa unionin suuntaviivoissa omaksutusta kannasta, jonka mukaan tarvittaessa harkitaan vuoden 1949 Geneven yleissopimuksiin liitetyn I lisäpöytäkirjan nojalla perustetun kansainvälisen humanitaarisen tutkimuskomission (IHFFC) palvelujen hyödyntämistä, koska se voi auttaa edistämään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamista tosiasioiden selvittämisessä ja hyvissä palveluksissa; toteaa, että IHFFC:n palveluja ei ole käytetty, ja kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa vakavasti harkitsemaan tämän komission käyttämistä ensimmäistä kertaa sen perustamisen jälkeen, jotta voidaan puuttua sairaaloihin ja kouluihin tehtäviin iskuihin akuuttina kriisitilanteena, joka liittyy kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normien kunnioittamiseen;
8. panee huolestuneena merkille, että kansainvälisellä yhteisöllä on tällä hetkellä rajatusti institutionaalista tilaa puuttua kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanoon liittyviin yhteisiin huolenaiheisiin; pitää tässä mielessä valitettavana, että Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun joulukuussa 2015 pidetyn 32. kansainvälisen konferenssin osallistujavaltiot eivät onnistuneet pääsemään sopimukseen uudesta mekanismista, joka olisi vahvistanut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden hallintajärjestelmää siten, että olisi järjestetty vuosittainen valtioiden välinen tapaaminen vahvistamaan vuoropuhelua ja otettu käyttöön säännöllinen raportointi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisesta kansallisella tasolla; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita pyrkimään parempiin tuloksiin tulevassa hallitustenvälisessä prosessissa;
9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, unionin ihmisoikeuksien erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.