Istuntoasiakirja

 

B8-0493/2016

20.4.2016

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suullisesti vastattavan kysymyksen B8-0361/2016 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti

sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista hyökkäyksistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena

( 2016/2662(RSP) )

Elena Valenciano, Linda McAvan, Enrique Guerrero Salom, Pier Antonio Panzeri, Norbert Neuser, Marlene Mizzi

S&D-ryhmän puolesta

 

B8-0493/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista hyökkäyksistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena

( 2016/2662(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeusvälineet,

–  ottaa huomioon Geneven yleissopimukset ja muut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden oikeudelliset välineet,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon 10.–11. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen valmistautumisesta,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 8. joulukuuta 2009 antamat päätelmät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä,

–  ottaa huomioon ajantasaistetut Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä[1],

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin maailman humanitaarisen avun huippukokousta varten laatiman 2. helmikuuta 2016 päivätyn raportin ˮOne humanity, shared responsibilityˮ,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. heinäkuuta 2011 antaman päätöslauselman 1998 (2011) ja 7. maaliskuuta 2014 antaman päätöslauselman 2143 (2014) aseellisen konfliktin vaikutuspiiriin kuuluvien lasten suojelemisesta,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 9. heinäkuuta 2010 antaman päätöslauselman (A/RES/64/290) oikeudesta koulutukseen hätätilanteissa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 26. elokuuta 2003 antaman päätöslauselman 1502 (2003) humanitaarisen työn tekijöihin kohdistetusta väkivallasta ja 29. elokuuta 2014 antaman päätöslauselman 2175 (2014) aseellisen konfliktin vaikutuspiiriin kuuluvien lasten suojelemisesta,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2015 annetun turvallista koulunkäyntiä koskevan julistuksen sekä siihen liittyvät suuntaviivat koulujen ja yliopistojen suojelusta sotilaalliselta käytöltä aseellisten konfliktien aikana,

–  ottaa huomioon Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun 32. kansainvälisessä konferenssissa 10. joulukuuta 2015 annetun päätöslauselman kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon Punaisen Ristin kansainvälisen komitean raportin ”Health Care in Danger” -hankkeesta ja raportin terveydenhoitotiloihin ja -henkilöstöön kohdistuvasta väkivallasta,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Jemenin humanitaarisesta tilanteesta[2],

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman lasten koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä[3],

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa[4],

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet[5],

–  ottaa huomioon neuvostolle osoitetun kysymyksen sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista hyökkäyksistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena ( O-000063/2016 – B8-0361/2016 ),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että humanitaarisen työn tekijöihin kohdistetut iskut ovat nykyään jokapäiväisiä ja iskujen määrä on hälyttävän suuri;

B.  toteaa kansainvälisen yhteisön joutuneen raastavasti todistamaan sairaaloihin ja kouluihin tehtyjen iskujen yleistymisen aseellisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa sekä humanitaarisen avun epäämisen ennenäkemättömän lisääntymisen, siviilien ja humanitaarisen henkilöstön teloittamisen, pidättämisen epäinhimillisissä oloissa sekä siviilien ottamisen panttivangeiksi ja pakottamisen orjuuteen;

C.  toteaa, että YK:n turvallisuusneuvostolla on selkeä rooli humanitaarisen työn tekijöiden suojelua koskevan kansainvälisen lainsäädännön noudattamisen varmistamisessa;

D.  ottaa huomioon, että valtioilla on ensisijainen vastuu alueellaan oleskelevien auttamisesta ja suojelusta ja niiden olisi pyrittävä tehostamaan ennaltaehkäiseviä toimia koskevaa yhteistyötään ennen väkivaltaisuuksien puhkeamista;

E.  toteaa, että kansainvälisen ja paikallisen henkilöstön välillä esiintyy keinotekoista erottelua, kun on kyse humanitaaristen työn tekijöiden suojelun vahvistamisesta; toteaa, että paikallisiin humanitaarisen avun työntekijöihin sovelletaan harvoin samoja turvallisuusjärjestelyjä kuin heidän kansainvälisiin kollegoihinsa;

F.  toteaa, että Rooman perussäännössä humanitaarisen työn tekijöihin kohdistetut iskut katsotaan sotarikoksiksi;

G.  toteaa, että maaliskuussa 2016 124 valtiota oli Kansainvälisen sotarikostuomioistuimen perussäännön (Rooman perussääntö) osapuolia mutta tähän mennessä 31 valtiota on ainoastaan allekirjoittanut sen ratifioimatta sitä ja 41 YK:n jäsenvaltiota ei ole koskaan sitä allekirjoittanut perussääntöä eikä liittynyt siihen;

H.  toteaa, että kolme allekirjoittajavaltiota, Israel, Sudan ja USA, ovat ilmoittaneet YK:n pääsihteerille, että ne eivät aio tulla valtio-osapuoliksi ja siten niillä ei ole mitään niiden aikaisempien edustajien perussäännön allekirjoituksesta johtuvia laillisia velvoitteita;

I.  katsoo, että humanitaarisen työn tekijöihin kohdistettujen iskujen tekijät olisi saatettava vastuuseen teoistaan;

J.  panee merkille, että maailman ensimmäinen humanitaarisen avun huippukokous pidetään Istanbulissa 23.–24. toukokuuta 2016; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri kiinnittää maailman humanitaarisen avun huippukokousta varten laatimassaan raportissa ˮOne humanity, shared responsibilityˮ huomiota siihen, mitä hän kutsuu ˮkansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen jyrkäksi ja rajuksi heikkenemiseksiˮ aseellisissa konflikteissa ja mikä uhkaa aiheuttaa paluun rajattoman sodankäynnin kauteen; toteaa, että raportin mukaan epäonnistuminen yhteisten normien kunnioittamisen vaatimisessa ja edistämisessä sekä nykyisten täytäntöönpano-, valvonta- ja vastuumekanismien tukemisessa myötävaikuttavat tähän rapautumiseen;

K.  toteaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden – joka tunnetaan myös aseellisia konflikteja koskevana oikeutena – tarkoituksena on lieventää aseellisten selkkausten seurauksia suojelemalla niitä, jotka eivät osallistu tai jotka eivät enää osallistu suoraan vihollisuuksiin, ja sääntelemällä sodankäynnin välineitä ja sodankäyntitapoja;

L.  toteaa, että sairaalat ja lääkintähenkilöstö nauttivat erityistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden suojaa ja kaikkien tahallisten siviileihin ja siviili-infrastruktuuriin kohdistettujen iskujen katsotaan loukkaavan vakavasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

M.  ottaa huomioon, että Rooman perussäännössä korostetaan, että tahallinen hyökkäys uskonnon, opetuksen, taiteen, tieteen tai hyväntekeväisyyden harjoittamiseen tarkoitettuun rakennukseen tai historialliseen muistomerkkiin on sotarikos;

N.  ottaa huomioon, että YK:n tilojen ja omaisuuden, mukaan luettuina koulujen ja terveyskeskusten, loukkaamattomuus on suojattu vuonna 1946 tehdyllä Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevalla yleissopimuksella;

O.  toteaa, että myös Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) on julistanut, että sotarikosten tutkiminen on tavanomaista kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja sitä sovelletaan kansainvälisiin ja muihin aseellisiin konflikteihin;

P.  ottaa huomioon, että 52 valtiota, mukaan luettuna useat mutta eivät kaikki unionin jäsenvaltiot, hyväksyi 14. huhtikuuta 2016 turvallisia kouluja koskevan julistuksen toukokuussa 2015 pidetyn turvallisia kouluja käsitelleen Oslon konferenssin jälkeen;

Q.  panee merkille, että hyväksyessään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ulkoasiainneuvosto korosti, että on tärkeää puuttua tehokkaasti vakavien loukkausten perinteeseen tukemalla asianmukaisia vastuumekanismeja, ja painotti kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeää roolia tapauksissa, joissa tietty valtio tai valtiot eivät kykene tai ovat haluttomia käyttämään omaa tuomiovaltaansa; ottaa huomioon, että unionin suuntaviivat velvoittavat ˮasiaankuuluvat neuvoston työryhmätˮ seuraamaan tilanteita, jotka saattavat edellyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamista, ja tällaisissa tapauksissa suosittelemaan toimia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi (15 kohdan a alakohta);

R.  toteaa, että Punaisen Ristin kansainvälinen komitea järjesti 2012–2015 merkittävän kuulemisprosessin siitä, miten voidaan parantaa aseellisten konfliktien uhrien oikeussuojaa sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista koskevien mekanismien vaikuttavuutta; toteaa, että ICRC:n ”Health Care in Danger” -aloitteella pyrittiin puuttumaan potilaisiin, terveydenhoitohenkilöstöön, -tiloihin ja -ajoneuvoihin kohdistettuun väkivaltaan ja varmistaman turvallinen terveydenhoito aseellisissa selkkauksissa ja muissa hätätilanteissa;

S.  ottaa huomioon, että Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun joulukuussa 2015 pidetyn 32. kansainvälisen konferenssin osallistujavaltiot eivät lopulta onnistuneet sopimaan ICRC:n ja Sveitsin hallituksen ehdottamasta uudesta mekanismista, joka olisi vahvistanut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; ottaa huomioon, että uudessa mekanismissa olisi järjestetty Geneven yleissopimusten osapuolina olevien valtioiden vuosittainen kokous; ottaa huomioon, että osallistujavaltiot sopivat, että käynnistetään uusi hallitustenvälinen prosessi, jossa pyritään löytämään tapoja vahvistaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanoa ja jonka tulokset on määrä esitellä seuraavassa kansainvälisessä konferenssissa vuonna 2019;

1.  on järkyttynyt ja vakavasti huolissaan sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista tappavista iskuista, jotka ovat yleistymässä hälyttävällä tavalla eri puolilla maailmaa ilmenevissä aseellisissa konflikteissa ja joiden kohteiksi ja uhreiksi joutuu potilaita, koululaisia, hoito- ja opetushenkilökuntaa, humanitaarisen avun toimittajia ja perheenjäseniä; toteaa kansainvälisen paheksunnan johtavan harvoin riippumattomiin tutkimuksiin tai todelliseen vastuuseen saattamiseen; kehottaa unionin jäsenvaltioita, toimielimiä ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tunnustamaan tämän hälyttävän tilanteen mittavuuden ja laatimaan viipymättä konkreettisen ja aikataulun sisältävän toimintasuunnitelman, jonka avulla unioni ja jäsenvaltiot voivat hyödyntää täysipainoisesti vaikutusvaltaansa ennalta ehkäisevien toimien täytäntöönpanon varmistamiseksi ja tällaisten väkivaltaisuuksien ja väärinkäytösten lopettamiseksi;

2.  tuomitsee sairaaloihin ja kouluihin tehdyt iskut kansainvälisen oikeuden kieltäminä tekoina ja toteaa, että tällaiset teot saattavat rikkoa räikeästi vuonna 1949 tehtyä Geneven sopimusta ja olla Rooman perussäännön mukaisesti sotarikoksia; on vakuuttunut siitä, että terveydenhoito- ja oppilaitosten säilyttäminen puolueettomina ja suojeltuina tiloina aseellisissa konfliktitilanteissa edellyttää, että tähän asti tapahtuneet raakalaismaiset hyökkäykset tutkitaan avoimesti, riippumattomasti ja puolueettomasti ja että tehdyistä rikoksista todella joudutaan vastuuseen;

3.  pyytää, että EU ja sen jäsenvaltiot sisällyttävät YK:n ja YK:n turvallisuusneuvoston asialistalle kansainvälisen ja paikallisen henkilöstön välisen keinotekoisen hierarkian ja erottelun poistamisen, kun on kyse kaikkien humanitaarisen työn tekijöiden suojelun vahvistamisesta;

4.  kannustaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan täysin YK:n pääsihteerin kaikille YK:n jäsenvaltioille osoittamaa kehotusta tarttua maailman humanitaarisen avun huippukokouksen tarjoamaan tilaisuuteen ja sitoutua jälleen suojelemaan siviilejä ja kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia kunnioittamalla, panemalla täytäntöön ja edistämällä sääntöjä, joista ne ovat jo sopineet; painottaa YK:n pääsihteerin pitävän tärkeänä, että kansainvälisiä tutkinta- ja tuomioistuinjärjestelmiä ja myös Kansainvälistä rikostuomioistuinta lujitetaan kansallisten järjestelmien täydentämiseksi, jotta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaamista koskeva rankaisemattomuus saataisiin loppumaan;

5.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muita kansainvälisiä avunantajia sitoutumaan maailman humanitaarisessa huippukokouksessa täysin kaikkiin ehdotettuihin keskeisiin sitoumuksiin, jotka sisältyvät YK:n pääsihteerin laatimaan Agenda for Humanity -toimintaohjelmaan ja joissa keskitytään lieventämään vihollisuuksien humanitaarisia seurauksia ja mahdollistamaan humanitaarista toimintaa;

6.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaatimaan YK:n turvallisuusneuvostoa käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä, kuten kohdennettuja toimenpiteitä, tosiasioiden selvittämistarkoituksessa tehtäviä virkamatkoja, tutkimuskomissioita tai oikeudellisia menettelyjä, muun muassa asioiden saattaminen kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi, sekä pidättäytymään veto-oikeuden käytöstä turvallisuusneuvoston päätöksissä, jotka liittyvät humanitaarista toimintaa koskeviin kysymyksiin, parantamaan humanitaarisen työn tekijöiden suojelua koskevia kansainvälisen oikeuden normeja ja varmistamaan, että näitä normeja mahdollisesti rikkovat teot tutkitaan järjestelmällisesti ja että ne, joiden epäillään olevan vastuussa tällaisista teoista saatetaan oikeuteen;

7.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaatimaan, että YK:n turvallisuusneuvosto kehottaa osapuolia noudattamaan oikeudellisia velvoitteitaan ja tuomitsemaan ne, jotka eivät niitä noudata, soveltamalla kohdennettuja toimenpiteitä niihin, jotka rikkovat toistuvasti näitä velvoitteita, varmistaen samalla että poliittisten, sotilaallisten ja humanitaaristen tavoitteiden väliset rajat eivät hämärry rauhanneuvotteluissa ja rauhanturvaoperaatioiden toimeksiannoissa;

8.  toteaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämistä koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ovat luonteeltaan tärkeät ja ainutlaatuiset, koska mitkään muut valtiot tai organisaatiot eivät ole laatineet vastaavaa asiakirjaa; on kuitenkin huolissaan siitä, miten tehokkaasti unionin toimielimet ja jäsenvaltiot panevat kyseiset suuntaviivat täytäntöön;

9.  kehottaa ulkoasiain neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa pyytämään EU:n edustustojen päälliköitä ja asianomaisia EU:n edustajia (EU:n siviilioperaatioiden päälliköitä, EU:n sotilaallisten operaatioiden komentajia ja EU:n erityisedustajia) laatimaan luettelon vakavista humanitaarisen oikeuden rikkomisista;

10.  kehottaa ulkoasiain neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tarkistamaan vastuiden nykyistä jakaantumista, jossa kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevien suuntaviivojen täytäntöönpano kuuluu pääasiassa neuvoston puheenjohtajavaltion johtamalle, kansainvälistä julkisoikeutta käsittelevälle neuvoston työryhmälle, jotta voidaan varmistaa, että kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen liittyviä unionin toimintalinjoja ja toimia kehitetään johdonmukaisesti ja tehokkaasti; korostaa tässä yhteydessä, että unionin suuntaviivat velvoittavat ˮasiaankuuluvat neuvoston työryhmätˮ seuraamaan tilanteita, jotka saattavat edellyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamista, ja tällaisissa tapauksissa suosittelemaan toimia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi (15 kohdan a alakohta); kehottaa kyseisiä neuvoston työryhmiä käyttämään tätä valtuutusta puuttuakseen noudattamatta jättämisen aiheuttamaan vallitsevaan akuuttiin kriisiin;

11.  kehottaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita, jotka ovat Rooman perussäännön allekirjoittajia, allekirjoittamaan ja/tai ratifioimaan tämän perussäännön sen varmistamiseksi, että kansainvälinen rikoslainsäädäntö tulee todella voimaan koko maailmassa ja että sitä noudatetaan yleismaailmallisesti;

12.  muistuttaa unionin suuntaviivoissa omaksutusta kannasta, jonka mukaan tarvittaessa harkitaan vuoden 1949 Geneven yleissopimuksiin liitetyn I lisäpöytäkirjan nojalla perustetun kansainvälisen humanitaarisen tutkimuskomission (IHFFC) palvelujen hyödyntämistä, koska se voi auttaa edistämään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamista tosiasioiden selvittämisessä ja hyvissä palveluksissa; panee merkille, että IHFFC:n palveluja ei ole koskaan käytetty, ja kehottaa neuvostoa, EU:n jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa teettämään tutkimuksen väitetyistä sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista hyökkäyksistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normien kunnioittamiseen liittyvänä kiireellisenä kriisitilanteena;

13.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä vahvistamaan IHFFC:n roolia helpottamalla sen toimintaa kansainvälisissä ja muissa aseellisissa selkkauksissa laajentamalla sen tilapäisiä toimivaltuuksia; palauttaa mieliin, että IHFFC on virallisesti tarjonnut hyviä palveluksiaan Afganistanille ja USA:lle lokakuussa 2015 Kunduzin sairaalaan tehdyn iskun jälkeen;

14.  panee huolestuneena merkille, että kansainvälisellä yhteisöllä on tällä hetkellä rajoitetusti institutionaalista liikkumavaraa puuttua kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täytäntöönpanoon liittyviin yhteisiin huolenaiheisiin; pitää siksi valitettavana, että Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun 32. kansainväliseen konferenssiin joulukuussa 2015 osallistuneet valtiot eivät kyenneet sopimaan uudesta mekanismista, jolla olisi lujitettu kansainvälisen humanitaarisen oikeuden hallintojärjestelmää siten, että vuoropuhelun tehostamiseksi olisi järjestetty vuosittain valtioiden välinen kokous ja että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kansallisesta täytäntöönpanosta olisi alettu raportoida säännöllisesti; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita pyrkimään parempiin tuloksiin tulevassa hallitustenvälisessä prosessissa;

15.  kehottaa YK:n pääsihteeriä toteuttamaan kampanjoita sen varmistamiseksi, että kaikki toimijat, mukaan luettuina ei-valtiolliset aseistetut joukot, tiedostavat kansainvälisestä oikeudesta johtuvat velvoitteensa, täyttävät velvoitteensa helpottaa humanitaarisen avun toimittamista ja suojelua vaikutuspiiriinsä kuuluville ihmisille, esimerkiksi antamalla ohjeita taistelijoilleen ja julkaisemalla sellaisia käytännesääntöjä ja pysyviä määräyksiä, jotka ovat niille kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta johtuvien velvoitteiden mukaisia;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, unionin ihmisoikeuksien erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.

[1] EUVL C 303, 15.12.2009, s. 12.
[2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0066
[3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0418
[4] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0040
[5] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0459