Istuntoasiakirja
4.7.2016
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 37 artiklan 3 kohdan ja Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen mukaisesti
komission vuoden 2017 työohjelmasta
( 2016/2773(RSP) )
Vicky Ford
ECR-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma komission vuoden 2017 työohjelmasta
( 2016/2773(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan komission 19. helmikuuta 2016 antaman lausuman toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanomekanismista ja sääntelytaakan keventämisen täytäntöönpanomekanismista,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19. helmikuuta 2016 antaman julkilausuman kilpailukyvystä,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä;
– ottaa huomioon hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän korkean tason ryhmän 24. heinäkuuta 2014 julkaiseman loppuraportin ”Cutting Red Tape in Europe – Legacy and Outlook”,
– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti parempaa sisämarkkinasääntelyä”[1],
– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista[2],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 37 artiklan 3 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltiot kohtaavat merkittäviä taloudellisia haasteita tulevina vuosikymmeninä nopeasti muuttuvilla ja yhä haastavimmilla maailmanmarkkinoilla;
B. ottaa huomioon, että vain kilpailukykyiset taloudet pystyvät luomaan sellaisia työpaikkoja ja sellaista vaurautta, joka nostaa kansalaisten elintasoa, rahoittaa tulevaisuuden investointeja, tarjoaa laadukasta koulutusta ja mahdollisuuksia nuorille, parantaa terveydenhuoltoa ja eläketurvaa sekä tarjoaa parempia julkisia palveluja;
C. katsoo, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden on parannettava tuottavuuden ja innovoinnin tasoa, jotta ne voisivat vastata kohtaamiinsa taloudellisiin haasteisiin;
D. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden on vähennettävä julkista ja yksityistä velkaansa tarjotakseen vahvan perustan pitkän aikavälin kestävälle talouskehitykselle;
E. ottaa huomioon, että yleinen mielipide on muuttunut yhä epäluuloisemmaksi Euroopan unionia kohtaan, sillä unioni näyttää ottavan itselleen toimivaltaa ja valtuuksia, jotka sen jäsenvaltiot, niiden alue- ja paikallisviranomaiset tai kansalaiset itse voisivat hoitaa asianmukaisemmin;
F. katsoo, että Euroopan unionin kansalaiset haluavat selvästi keveämmän unionin, joka helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä aloilla, joilla siitä voi olla lisäarvoa, mutta kunnioittaa ennen kaikkea olennaisia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;
1. kehottaa komissiota asettamaan vuonna 2017 etusijalle toimet, joilla edistetään pitkän aikavälin kestävää kehitystä, joka luo työpaikkoja ja vaurautta;
2. kannattaa komission 19. helmikuuta 2016 toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanomekanismista ja sääntelytaakan keventämisen täytäntöönpanomekanismista antamaa lausumaa, jossa todetaan, että komissio perustaa mekanismin EU:n voimassa olevan lainsäädännön tarkastelemiseksi siitä näkökulmasta, noudatetaanko siinä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta; kehottaa komissiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön 12. huhtikuuta 2016 aiheesta ”Vuosikertomukset 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista” annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitetyt suositukset;
3. kehottaa komissiota panemaan kunnianhimoisesti täytäntöön toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä ja erityisesti osiot, jotka koskevat pk-yrityksiä ja kilpailukykytestejä osana vaikutustenarviointeja, rasitteenvähentämistavoitteiden asettamista, rasitetta koskevaa vuotuista selvitystä ja sääntelyntarkastelulautakuntaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että mikroyritykset jätetään mahdollisuuksien mukaan kaikkien säädösehdotuksien ulkopuolelle, jotta uusia startup-yrityksiä ja yrittäjiä voidaan kannustaa; pyytää komissiota varmistamaan, että sen työohjelmaan sisältyy 12. huhtikuuta 2016 aiheesta ”Kohti parempaa sisämarkkinasääntelyä” annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitettyjen suositusten täytäntöönpano;
4. painottaa, että uusien kauppasopimusten tekeminen on olennainen osa tätä kasvustrategiaa sellaisen ulospäin suuntautuvan ja kilpailukykyisen Euroopan taloudellisen kehyksen kehittämiseksi, joka kykenee tarjoamaan kuluttajille kouriintuntuvia etuja ja alhaisempia hintoja sekä luomaan uusia työpaikkoja;
5. kehottaa komissiota keskittymään uudistetun ja tehokkaan talousarvion kehittämiseen; toteaa, että EU:n tilien on johdonmukaisesti vahvistettu antavan ”oikean ja riittävän” kuvan Euroopan unionin varoista, mutta edelleen ollaan huolissaan varainkäytön tehokkuudesta; kehottaa siksi komissiota priorisoimaan uudelleen ja perusteellisesti talousarvion valvontaa koskevan lähestymistapansa tapauksissa, joissa ei ole saavutettu riittävää edistystä Euroopan yleisen mielipiteen kannalta keskeisen huolenaiheen ratkaisemisessa; korostaa, että veronmaksajien rahoja on käytettävä tehokkaammin ja niin, että jäsenvaltiot ovat täysimääräisesti mukana väärinkäytösten ja petosten tutkinnassa; kehottaa tarvittaessa arvioimaan, tarkistamaan ja muokkaamaan säännöllisesti voimassa olevia toimintalinjoja, jotta niitä voitaisiin käyttää tulevaisuudessakin ja nopeasti muuttuvassa teknisessä ja taloudellisessa ympäristössä; pitää tärkeänä, että elimet, jotka tekevät kyseiset arvioinnit, ovat täysin riippumattomia ja objektiivisia;
OSA 2: YKSITTÄISIÄ EHDOTUKSIA TYÖOHJELMAA VARTEN
Uutta pontta työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin
Toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanomekanismi ja sääntelytaakan keventämisen täytäntöönpanomekanismi
6. katsoo, että 19. helmikuuta 2016 annettuun komission lausumaan sisältyvät kaksi uutta, toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanoa ja sääntelytaakan keventämisestä koskevaa mekanismia edistävät sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelma-alustaa (REFIT) ja vaikuttavat osaltaan talouskasvuun, työpaikkojen luomiseen ja vaurauden lisääntymiseen;
7. toteaa, että 19. helmikuuta 2016 kilpailukyvystä antamassaan julkilausumassa Eurooppa-neuvosto kehotti myös ottamaan käyttöön sääntelytaakan vähentämistavoitteita; pyytää komissiota tekemään taakan vähentämisestä näiden julkilausumien mukaisesti vuoden 2017 työohjelman aiekirjeen keskeisen aiheen, jotta laaditaan myönteinen uudistusohjelma itse työohjelmalle ja toimielinten vuosittaista ohjelmaa koskevalle ennakoidulle yhteiselle julkilausumalle;
8. kehottaa komissiota sisällyttämään toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanomekanismia ja sääntelytaakan keventämisen täytäntöönpanomekanismia koskevaan työohjelmaan prioriteetteina seuraavat säännökset:
– sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettu asetus (EY) N:o 883/2004
– tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu direktiivi 2003/88/EY
– vuokratyöstä annettu direktiivi 2008/104/EY
– palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettu direktiivi 96/71/EY
– energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2012/27/EU
– kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annettu asetus (EY) N:o 1907/2006
– biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä annettu asetus (EU) No 528/2012
– kasvinsuojeluaineiden saattamisesta markkinoille annettu direktiivi 91/1107/ETY
– torjunta-ainemäärien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla annettu asetus (EY) N:o 396/2005
– vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annettu neuvoston direktiivi 91/676/ETY
– kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006
– eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite
– tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista annettu asetus (EU) N:o 165/2014
– tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisesta annettu neuvoston direktiivi 2014/95/EU
– komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 815/2012 neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja muille kuin verovelvollisille suorittavia sijoittautumattomia verovelvollisia koskevien erityisjärjestelmien osalta;
9. kehottaa komissiota peruuttamaan säädösehdotuksen julkisesti noteerattujen yritysten toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta;
10. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun aseman määrittelyä koskevan direktiivin 2013/32/EU kohdennettua tarkistamista koskevaa ehdotusta;
11. kehottaa ehdottamaan työohjelmaan uuden toissijaisuus- ja suhteellisuusmekanismin mukaisia prioriteetteja vuoden 2016 loppuun mennessä ja sisällyttämään sääntelytaakan keventämismekanismin vuoden 2017 työohjelmaan;
Parempi lainsäädäntö
12. toteaa, että komissio on päättänyt asettaa yrityksille aiheutuvaan sääntelytaakkaan liittyvien taloudellisten kustannusten vähentämistä koskevan nettotavoitteen; kehottaa asettamaan tavoitteeksi 25 prosenttia vuoteen 2020 mennessä aikaisempien tavoitteiden mukaisesti sekä pitkän aikavälin tavoitteeksi nykyisistä EU:n asetuksista aiheutuvan taakan puolittamisen vuoteen 2030 mennessä yhteistyössä jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa; korostaa, että tämän yleistavoitteen olisi katettava myös säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset, joiden suhteen olisi ryhdyttävä merkittäviin toimenpiteisiin; pyytää, että jokainen uusi komissio asettaa välitavoitteet yhdessä parlamentin ja Eurooppa-neuvoston kanssa; katsoo, että REFIT merkitsee tärkeää askelta lainsäädännön yksinkertaistamisessa ja sääntelyn yrityksille aiheuttaman hallinnollisen rasituksen vähentämisessä sekä kasvua ja työpaikkojen luomista koskevien esteiden poistamisessa; kannustaa voimakkaasti komissiota noudattamaan mahdollisuuksien mukaan mallia, jossa jokaista uutta normia kohden kumotaan kaksi vanhaa normia, pohtimalla mitä etua olisi sellaisen sääntelyä koskevan hyvitysjärjestelmän käyttöönotosta, jossa hallinnollista rasitusta ja sääntelytaakkaa lisääviä uusia säännöksiä voidaan antaa vain, jos voimassa olevien taakkojen kaksinkertainen vähentäminen on mahdollista;
13. kehottaa komissiota uuden toimielinten välisen sopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti tekemään kiireellisesti ehdotuksia taakan vähentämisestä avainaloilla mahdollisimman nopeasti; kehottaa komissiota esittelemään menetelmän, jota se aikoo käyttää määritelläkseen avainalat, joita varten asetetaan taakanvähennystavoitteet;
14. korostaa sovitun, rasitusta koskevan vuotuisen selvityksen merkitystä toimielinten välisen sopimuksen osana ja tärkeänä välineenä, jolla kartoitetaan ja seurataan selkeästi ja avoimesti tuloksia, joita unionin toimilla ylisääntelyn ja hallinnollisen rasituksen välittämiseksi ja vähentämiseksi on saavutettu, ja katsoo, että siinä olisi oltava erityisesti pk-yrityksiä koskeva luettelo; katsoo, että rasitusta koskevaa vuotuista selvitystä on käytettävä määrittämään ne taakat, jotka johtuvat yksittäisistä komission säädösehdotuksista ja säädöksistä sekä yksittäisistä jäsenvaltioista;
15. toteaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen arvioidaan nykyisin vain lainsäädäntömenettelyn alkuvaiheessa; korostaa siksi, että on tarpeen ottaa käyttöön toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita koskeva tarkastus lainsäädäntömenettelyn päätösvaiheessa ja ennen lopullisen tekstin hyväksymistä, minkä avulla voidaan varmistaa, että näitä periaatteita noudatetaan koko lainsäädäntömenettelyn ajan; kehottaa komissiota käyttämään mahdollisuuksien mukaan kolmikantaneuvottelujen päättymisen jälkeen ”jäähdyttelyaikaa” vaikutustenarvioinnin toteuttamiseksi ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisen tarkistamiseksi sekä avoimuuden varmistamiseksi;
16. kehottaa komissiota tunnustamaan, että paremman sääntelyn ohjelmalla on paikallinen ja alueellinen ulottuvuus, johon ei välttämättä puututa toissijaisuusperiaatteen avulla; kehottaa komissiota laajentamaan sääntelyvaikutusten arviointiprosessiaan (eri kuin alueellinen vaikutustenarviointi), tutkiakseen nykyisten ja uusien normien taloudellisia ja hallinnollisia vaikutuksia paikallis- ja aluehallintoon;
17. kehottaa komissiota kiireesti tarkistamaan Small Business Act -aloitetta selvittääkseen miten se voisi toimia tehokkaasti parempaa sääntelyä koskevan ohjelman rinnalla;
18. ehdottaa, että komissio osana paremman sääntelyn ohjelmaansa tutkisi innovatiivisia tapoja saavuttaa poliittisten toimien tuloksia ilman lainsäädäntöä, käyttämällä esimerkiksi behavioristista taloustiedettä käyttäytymisen tutkimiseen ja siihen vaikuttamiseen;
19. kehottaa komissiota kuulemaan sidosryhmiä lainsäädäntömenettelyn kaikissa vaiheissa, myös alkuvaiheessa, jotta vältetään ei-toivotut seuraukset;
20. pyytää komissiota tarkistamaan REFIT-alustan toiminnan, jotta varmistetaan sen avoimuus ja helppokäyttöisyys; kehottaa arvioimaan sen tehokkuuden ja saavutukset vuonna 2017;
21. pyytää komissiota laatimaan vuonna 2017 arvion siitä, onko sääntelyntarkastelulautakunta suoriutunut riippumattomasti tehtävästään valvoa vaikutustenarviointeja ja antaa niitä koskevaa objektiivista neuvontaa sekä laatimaan selvityksen tarvittavista seurantatoimista;
22. kehottaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan nojalla työmarkkinaosapuolia nykyisten ja tulevien puitesopimusten, myös vuoden 2012 kampaamoalan puitesopimuksen, yhteydessä tukemaan paremman sääntelyn välineitä, lisäämään vaikutustenarviointien käyttöä neuvotteluissaan ja toimittamaan lainsäädännöllisiä toimia koskevat ehdotukset komission vaikutustenarviointilautakunnalle;
23. kehottaa komissiota kartoittamaan edistyksen ja saavutukset niillä aloilla, jotka on määritelty kymmeneksi pk-yrityksiä eniten kuormittavaksi säädökseksi, mukaan lukien työaikadirektiivi ja vuokratyöntekijöitä koskeva direktiivi, ja asettamaan etusijalle niitä edistävät toimet;
24. korostaa, että viime aikoina yritykset ovat pyrkineet palauttamaan tuotantoa ja palveluja Eurooppaan ja että tämä tuo mukanaan mahdollisuuksia luoda työpaikkoja; kehottaa komissiota harkitsemaan, millä tavoin unioni voi auttaa yrityksiä hyödyntämään työpaikkojen palauttamisen tarjoamia mahdollisuuksia;
25. kehottaa komissiota työterveys- ja turvallisuussäännöstön tarkistamisen yhteydessä tukemaan paremman sääntelyn periaatteita, jotta varmistetaan, että uusi kehys on oikeasuhtainen ja sitä voidaan mukauttaa työpaikkojen muuttuviin olosuhteisiin; katsoo, että esimerkiksi puitedirektiivissä olisi säädettävä kymmenen vuoden välein tehtävästä arvioinnista;
26. kehottaa komissiota vahvistamaan kansallisten parlamenttien osallistumista ja kuulemaan niitä laajasti, kun se aikoo muuttaa ja kumota EU:n lainsäädäntöä; kehottaa lisäämään kaikkeen EU:n lainsäädäntöön automaattisen raukeamislausekkeen, joka laukaisee riippumattoman kohdennetun vaikutustenarvioinnin, joka saattaa puolestaan aiheuttaa lainsäädännön tarkistamisen tai kumoamisen; korostaa, että kyseisessä vaikutustenarvioinnissa voidaan myös tutkia muun muassa toissijaisuuden ja suhteellisuuden noudattamista sekä jäsenvaltioille, yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, ja sidosryhmille koituvaa taakkaa sekä arvioida EU:n toimivallan mahdollista palauttamista; toteaa, että mikäli vaikutustenarvioinnissa ei voida osoittaa lainsäädännön olevan edelleen merkityksellinen EU-tasolla, siitä seuraisi automaattinen kumoamisoletus;
27. on pettynyt komission tapaan vastata kansallisille parlamenteille tapauksissa, joissa on annettu keltainen kortti; pitää tarpeellisena, että komissio panee täytäntöön 12. huhtikuuta 2016 aiheesta ”Vuosikertomukset 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista” annetussa parlamentin päätöslauselmassa esitetyt suositukset, vahvistaa kansallisten parlamenttien kanssa käytävää vuoropuhelua ja antaa kattavan vastauksen näiden kaikkiin julkaistuissa lausunnoissa esittämiin huolenaiheisiin; pitää myös tarpeellisena, että komissio saapuu asiaankuuluvan parlamentin valiokunnan tai valiokuntien eteen selvittämään yksityiskohtaisesti kantansa toissijaisuutta koskeviin lausuntoihin;
28. kehottaa komissiota vahvistamaan poliittista ja lainsäädännöllistä vuoropuheluaan kansallisten ja tarvittaessa alueellisten parlamenttien kanssa koordinoidulla tavalla, jotta se voisi täysimääräisesti arvioida ovatko mahdolliset ja olemassa olevat EU:n ehdotukset niiden toimivallan sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia; toteaa, että tämä menettely olisi toteutettava lainsäädännöllisen suunnittelun kuulemis- ja valmisteluvaiheessa ennen EU:n ehdotusten julkaisemista ja että niitä olisi jatkuvasti valvottava, jotta varmistetaan, että olemassa olevaa lainsäädäntöä arvioidaan säännöllisesti; toteaa, että tehdessään yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden vastaavien elinten kanssa kansallisilla parlamenteilla on käytössään joitakin tähän liittyviä välineitä, joiden avulla komissiota voidaan kehottaa ryhtymään merkittäviin toimiin ja noudattamaan kansallisten parlamenttien kehotuksia, muun muassa COSACin ehdottama oikeus sitovaan lainsäädäntöaloitteeseen (”vihreä kortti”), toissijaisuusperiaatteen mukainen ”punainen kortti”, jonka nojalla 16 jäsenvaltiota voi estää EU:n lainsäädäntöaloitteen etenemisen, tiiviimpi osallistuminen delegoitujen ja täytäntöönpanosäädöksien tarkistamiseen sekä oikeus tehdä aloite EU-asioita, myös rahoituksen avoimuutta, koskevasta parlamentaarisesta tutkimuksesta;
29. kehottaa komissiota helpottamaan julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi tehdyn Marrakeshin sopimuksen täytäntöönpanoa ja ratifiointia;
30. vastustaa ehdotusta julkisesti noteerattujen yritysten toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta, koska siinä ei noudateta toissijaisuus-ja suhteellisuusperiaatteita; tähdentää, että jäsenvaltiot ovat parhaassa asemassa tarjoamaan ratkaisuja, jotka sopivat niille ominaiseen kulttuuri- ja liiketoimintaympäristöön, kun taas kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettavat yhden koon kiintiöt toimisivat tarkoitustaan vastaan;
Rahoituspalvelut
31. kehottaa nopeuttamaan pääomamarkkinaunionin toteuttamista ja asettamaan sen painopistealueeksi, koska se elvyttää kasvua ja yleistä kilpailukykyä; pitää talouslainsäädännön kumulatiivisen vaikutustenarvioinnin tekemistä erityisen tärkeänä pääomamarkkinaunionin esteiksi muodostuvien lainsäädännön epäjohdonmukaisuuksien havaitsemiseksi;
32. kehottaa painottamaan enemmän EU:n rahoitusalan globaalia kilpailukykyä politiikkatoimien valmistelussa; toteaa lisäksi, että Euroopan valvontaviranomaisten ja komission on tehostettava koordinointia kansainvälisten elinten kanssa EU:n etujen edistämiseksi;
33. kehottaa komissiota seuraamaan säännöllisesti rahoitusalan lainsäädännön täytäntöönpanoa, jotta voidaan arvioida ongelmia, tahattomia seurauksia ja tekijöitä, jotka voitaisiin muokata, saattaa ajan tasalle tai poistaa; korostaa Euroopan valvontaviranomaisten ja yhteisen valvontamekanismin merkitystä parempien sääntelytavoitteiden saavuttamisessa; toteaa tähän liittyen, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kansallisten asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa teknisten normien kehittämisessä, jotta tahattomilta seurauksilta vältytään;
34. korostaa, että ehdotukset lisälainsäädännöksi edellyttävät komission perinpohjaista vaikutustenarviointia ja kustannushyötyanalyysia parempaa sääntelyä koskevan ohjelman mukaisesti, jotta varmistetaan, että ehdotuksia tehdään vain silloin, kun toivottuja vaikutuksia ei saada aikaan muilla kuin lainsäädäntökeinoilla; kehottaa komissiota täyttämään uuden sitoumuksensa EU:n varainhoitoasetuksen ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden uudelleentarkastelusta sekä odottaa innolla rahoituspalvelualan uudelleentarkastelun tuloksia; toteaa lisäksi, että on tärkeää varmistaa unionin ja kansallisen tason asianmukainen toimivaltajako, kun otetaan huomioon kansallisten valvontaviranomaisten asiantuntemus omista markkinoistaan;
35. pitää myönteisenä komission ja jäsenvaltioiden toimintaa veropetosten, verovilpin, aggressiivisen verosuunnittelun ja verokeitaiden käytön torjunnan aktiivisessa edistämisessä; kehottaa tältä osin komissiota ottamaan huomioon veropetosten, verovilpin, aggressiivisen verosuunnittelun ja verokeitaiden käytön yleismaailmallisen luonteen ja varmistamaan, että EU:n yritysten kilpailukyvyn suojelemiseksi toteutettavat toimet ovat riittävän avoimia, mutta samalla lisäävät kuluttajien luottamusta EU:n jäsenvaltioiden verotusjärjestelmiin;
36. kehottaa tästä syystä panemaan ajoissa täytäntöön pankkiunionia koskevan olemassa olevan lainsäädännön ja tehostamaan vuoropuhelua alan asiantuntijoiden kanssa, jotta voidaan arvioida hyväksytyn lainsäädännön vaikutusta ja vaikuttavuutta; muistuttaa, että monet jäsenvaltiot eivät vielä ole saattaneet alaskirjaussäädöksiä omaan lainsäädäntöönsä, ja kehottaa siksi komissiota varmistamaan pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin nopean ja täysimääräisen saattamisen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä; kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen riskien arvioinnin eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskevan ehdotuksen yhteydessä; toteaa tässä yhteydessä, että kyseiseen arviointiin olisi sisällytettävä kokonaisvaltainen katsaus kansallisten talletussuojajärjestelmien infrastruktuuriin ja rahoitukseen; toteaa, että myös pankkiunioniin ja euroalueeseen osallistumattomien jäsenvaltioiden etuja on kunnioitettava;
37. vaatii pienemmille pankeille oikeasuhtaisempia toimia ja ilmoitusvaatimusten räätälöimistä pankin koon mukaan, jolloin pienempien pankkien tarvitsee ilmoittaa vain ne tiedot, jotka valvontaviranomaiset katsovat tarpeelliseksi ymmärtääkseen pankkien riskiprofiilin ja mahdolliset vaikutukset rahoituksen vakauteen; toteaa lisäksi, että tuleva pysyvä varainhankinnan vaatimus voitaisiin räätälöidä pankkien liiketoimintamallin perusteella siten, että tukkurahoituksesta vähemmän riippuvaiset pienemmät pankit voitaisiin jättää vaatimuksen ulkopuolelle;
38. pyytää komissiota harkitsemaan, voidaanko Euroopan talous-ja rahaliitto EMU saattaa päätökseen muilla kuin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksessa esitetyillä tavoilla; vastustaa talousarviovalmiuden luomista euroalueelle; ehdottaa, että uskottava sitoutuminen SEUT-sopimuksen 125 artiklan periaatteeseen pelastuspakettien kieltämisestä vahvistaisi jäsenvaltioiden suvereniteettiä ja vastuullisuutta sosiaali-, talous- ja finanssipolitiikan suhteen;
”Yhdennetyt digitaaliset sisämarkkinat”
39. tukee komission valintaa digitaalisten sisämarkkinoiden ottamisesta painopisteeksi, koska digitaalisessa toiminnassa voidaan luoda työpaikkoja ja uusyrityksiä sekä toimintaansa laajentavia yrityksiä, kasvua ja innovointia; on tietoinen EU:n teollisuuden digitalisoitumiskehityksen merkityksestä työpaikkojen luomisessa, tuottavuuden lisäämisessä ja EU:n yritysten kilpailukyvyn parantamisessa; korostaa, että 2017 tulee olemaan tulosten osoittamisen vuosi, sillä säädösehdotukset on saatava valmiiksi ja jäsenvaltioiden on ryhdyttävä täytäntöönpanotyöhön;
40. suosittaa, että ennen digitaalialan uusien lainsäädäntöehdotusten antamista komissio tarkastelisi jäsenvaltioiden ja kansainvälisiä parhaita käytäntöjä, suhtautuisi avoimesti teollisuuden johtamiin toimiin, kiinnittäisi huomiota nykyisten lakien täytäntöönpanoon, uudenaikaistaisi tarvittaessa nykyistä kansallista ja unionin lainsäädäntöä, poistaisi lainsäädännössä olevia aukkoja kohdistetusti ja ehdottaisi uutta lainsäädäntöä vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä;
41. kehottaa komissiota poistamaan byrokratiaa sekä perusteettomia tai suhteettomia sääntelyyn sisältyviä tai sen ulkopuolisia esteitä teollisuuden digitaalisen muutoksen ja rajojen yli tapahtuvan verkkokaupan kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi; korostaa, että toimenpiteiden ei pitäisi olla protektionistisia vaan suunniteltuja tekemään digitaalisesta ympäristöstä houkuttelevan eurooppalaisille yrityksille ja Eurooppaan sijoittuville ja siellä kauppaa tekeville yrityksille sekä myös kuluttajille ja muille käyttäjille;
42. pitää valitettavana, että digitaalisen talouden verotuksesta kannetaan vakavaa huolta etenkin arvonlisäveron (ALV) suhteen ja että komissio ei ole puuttunut asiaan; toistaa ehdotuksen koko unionissa sovellettavasta yhteisestä yksinkertaistamistoimenpiteestä (arvonlisäveron alaraja), jolla autetaan pieniä verkkokauppoja; tähdentää, että tämän asian tarkastelulla on kiire; toistaa tässä yhteydessä, että verotuspolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;
43. pyytää komissiota tukemaan vahvaa teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmää ja näiden oikeuksien tehokkaampaa valvontaa, joka elvyttäisi kilpailukykyä ja tukisi innovoivia yrityksiä, palkitsisi luovia toimijoita ja hyödyttäisi tekijänoikeudella suojattujen töiden käyttäjiä; pitää myönteisenä rahan kulkua seuraavaa lähestymistapaa ja korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä tietoisuutta ja huolellisuusvelvoitetta toimitusketjun varrella ja kannustettava tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta voidaan torjua teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomista kaupallisessa mittakaavassa sekä tehostaa julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä;
”Joustava energiaunioni ja tulevaisuuteen suuntautuva ilmastonmuutospolitiikka”
44. tukee voimakkaasti Pariisin sopimuksen vaikutuksia arvioivassa komission tiedonannossa ( COM(2016)0062 esitettyjä päätelmiä, jotka säilyttävät Eurooppa-neuvoston yleistavoitteet ja vuoden 2030 ilmasto- ja energiastrategian arkkitehtuurin; varoittaa kuitenkin tekemästä muutoksia EU:n vuoden 2030 päästövähennyssitoumuksiin osana ensimmäistä UNFCCC:n maailmanlaajuista arviointia vuonna 2023, koska se vaikuttaisi kielteisesti vähähiiliseen talouteen siirtymistä johtavien yritysten ja sijoittajien varmuuteen; pitää äärimmäisen tärkeänä säilyttää säännökset teollisuudenalojen suojaamisesta hiilivuotojen riskeiltä;
45. kehottaa komissiota huolehtimaan tulevien sähkömarkkinoiden suunnittelun avulla kaikkien kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien energialähteiden tosiasiallisesti tasavertaisista toimintamahdollisuuksista EU:ssa;
46. kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin uusien sähkömarkkinoiden suunnittelun yhteiskunnallis-taloudellisista seurauksista erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maissa, jotka todennäköisesti joutuvat maksamaan korkeampia energian siirtymäkustannuksia kuin muut EU:n jäsenvaltiot;
47. katsoo, että tulevaisuuden sähkömarkkinoiden suunnittelussa on arvotettava useita eri komponentteja täysin toimivan järjestelmän kehittämiseksi; pitää tässä yhteydessä tärkeänä sähkön varastointimahdollisuuksien maksimoimista Euroopassa ja kehottaa komissiota helpottamaan markkinoita vääristämättömän ja investointien kannalta edullisen kehyksen perustamista erilaisia sähkönvarastointiteknologioita varten;
48. on huolestunut energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanosta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja varmistamaan johdonmukaisia ohjeita noudattaen direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon; tukee tarvittaessa tehokkuutta korostavaa periaatetta ja katsoo, että tavoitteiden olisi oltava oikeasuhtaisia ja realistisia; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n ilmasto- ja energialainsäädäntö on tehokas ja oikeasuhtainen eikä kilpaileva ja päällekkäinen;
49. palauttaa mieliin, että ilmaliikenteen kasvihuonekaasupäästöt sisällytettiin EU:n päästökauppajärjestelmään 1. tammikuuta 2012, ja kaikki päästökauppajärjestelmään kuuluvat lentoyhtiöt velvoitettiin hankkimaan päästölupia; panee merkille vuosien 2013 ja 2014 ”kellonpysäytyspäätökset”, jotka kavensivat tilapäisesti EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa siten, että kansainväliset lennot jäivät sen ulkopuolelle, jolloin kansainväliselle siviili-ilmailujärjestölle (ICAO) annettiin mahdollisuus kehittää maailmanlaajuinen markkinapohjaisten toimenpiteiden järjestelmä (GMBM) kansainvälisen ilmaliikenteen päästöjen vähentämiseksi; palauttaa mieliin, että tämän poikkeuksen voimassaolo loppuu vuoden 2017 alusta; kehottaa komissiota laatimaan GMBM-aiheisen kertomuksen ja sitä koskevat suositukset voidakseen arvioida syys-lokakuussa 2016 pidettävän ICAO:n 39. yleiskokous päätöksen GMBM:stä, ja mukauttamaan direktiivin vaatimuksia uuden lainsäädäntöehdotuksen muodossa;
"Syvemmät ja oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat ja lujempi teollisuuspohja"
50. tukee sisämarkkinastrategiaan sisältyvää sitoumusta varmistaa, että Euroopan unioni pysyy standardien kehittämisessä maailmanlaajuisesti etulinjassa; kannustaa kansainvälisen lähestymistavan kanssa yhdenmukaiseen standardointiin joko kehittämällä yleisiä kansainvälisiä standardeja tai tunnustamalla tarvittaessa vastaavat kansainväliset standardit; kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisen aloitteen lähtökohtana on tällainen alhaalta ylöspäin suuntautuva, teollisuuden määrittelemä tarve ja että sen yhteydessä laaditaan vain sellaisia standardeja, joilla on merkitystä markkinoiden kannalta;
51. katsoo, että tarvitaan lisää työtä varmistamaan, että julkisuudessa esiteltyä ja helppokäyttöistä muutoksenhakuprosessia sovelletaan standardien määrittelyyn; kannustaa komissiota yhdessä kansallisten ja Euroopan tason standardiviranomaisten kanssa käyttämään parhaita käytäntöjä muutoksenhakumekanismien parantamisen perustana;
52. kehottaa komissiota esittämään vuosittaisen katsauksen tullien ulkopuolisista esteistä sisämarkkinoilla ja analyysin välineistä näihin esteisiin puuttumiseksi, jotta vapautetaan sisämarkkinoiden edelleen hyödyntämätön potentiaali;
53. painottaa, että vähittäis- ja tukkukaupalle rajoituksia aiheuttava unionin lainsäädännön vastainen ja kohtuuton sääntely saattaa luoda merkittäviä esteitä markkinoillepääsylle ja supistaa uusien myyntipaikkojen avaamista, haitata kilpailua ja johtaa kuluttajahintojen nousuun; kehottaa komissiota analysoimaan vähittäis- ja tukkumyynnin toimintarajoituksia sisämarkkinoilla;
54. kehottaa komissiota toimimaan määrätietoisesti parantaakseen vastavuoroisen tunnustamisen soveltamista; odottaa tältä osin komissiolta suunnitelmia tietoisuuden lisäämisestä toimivaltaisten viranomaisten keskuudessa ja vastavuoroista tunnustamista koskevan asetuksen uudelleentarkastelusta sekä siihen liittyvistä ohjeista, jotta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanoon tai soveltamiseen liittyvät kysymykset voidaan ratkaista siten, että kuluttajansuojasta huolehditaan;
55. korostaa, että tulevat toimet, kuten ehdotettu palvelupassi, eivät saisi johtaa hallinnolliseen lisätaakkaan vaan niillä olisi pyrittävä puuttumaan tullien ulkopuolisiin esteisiin ja edistettävä vastavuoroista tunnustamista;
56. kannustaa komissiota käyttämään tietojen analysointivälinettä sisämarkkinastrategiassa, sillä se saattaisi parantaa mahdollisuuksia seurata sisämarkkinalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;
57. kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavat periaatteet televiestinnän kehysten tulevaan uudelleentarkasteluun:
a. lainsäädännön on oltava jatkossakin periaatteisiin pohjautuvaa, ketterästi reagoivaa ja tulevaisuuden vaatimuksiin mukautuvaa, ennemmin kuin alan teknistä kehityskaarta ennakoivaa;
b. kilpailu ei lannista investointeja vaan elvyttää niitä; kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava tukea erilaisia kansallisten markkinoidensa mukaisia kilpailumalleja erityisesti maantieteellisten alueiden perusteella;
c. televiestintämarkkinat ovat jatkossakin rakenteellisesti ja historiallisesti erilaisten kansallisten markkinoiden leimaamia, joten samanlaiset ratkaisut eivät aina sovi kaikille markkinoille;
d. taajuuksien käyttöä olisi tehostettava, mutta harmonisointi on keino eikä päämäärä sinänsä; taajuuksien käytölle olisi siksi tarjottava sellaiset olosuhteet, joilla kannustetaan jatkuvaan ja alan toimijoiden johtamaan kehitykseen sen sijaan, että pyrittäisiin ennalta määräämään sen muotoa;
58. odottaa ehdotuksia Euroopan innovaationeuvoston perustamisesta ja katsoo, että niiden mukana on oltava kattava vaikutustenarviointi ja että rahoituksen on sovittava monivuotisen rahoituskehyksen nykyisiin enimmäisrajoihin; panee merkille Horisontti 2020 -ohjelman ensimmäiset tulokset ja kehottaa neuvostoa tekemään väliarvioinnissaan näistä tuloksista asianmukaiset ja näyttöön perustuvat johtopäätökset erityisesti onnistumisprosenttien, tukiprosessin ja kustannusmallin suhteen;
59. kannustaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan avaruusstrategian, joka vastaa maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen EU:n avaruusteollisuuden tarpeisiin; painottaa, että Galileo- ja Kopernikus -ohjelmien tulo markkinoille tarjoaa mahdollisuuksia eurooppalaisten uusyritysten ja muiden avaruusperustaisia palveluja ja sovelluksia kehittävien yritysten kukoistukselle innovaatioiden, kasvun ja työpaikkojen suhteen;
Järkevät ja tasapainoiset kauppasopimukset
60. toivoo, että komissio jatkaa ratkaisematta olevien kysymysten käsittelemistä Nairobin kymmenennen ministerikokouksen tulosten perusteella; toteaa kuitenkin, että WTO:n on jatkossakin oltava joustava ja toimiva foorumi WTO:n jäsenvaltioiden keskinäisille neuvotteluille kauppasuhteiden tiivistämiseksi sitä haluaville maille; tukee WTO:n pyrkimyksiä toimintansa ja vastuuvelvollisuutensa parantamiseksi; pyytää, että lyhyen harkinta-ajan jälkeen EU aloittaisi työn tiettyjen uusien asiakysymysten lisäämiseksi Geneven neuvotteluihin esimerkiksi investointien, valtion omistamien yritysten ja palvelujen suhteen;
61. pyytää käynnistämään neuvottelut kauppaa ja investointeja koskevan, pitkälle menevän, tasapainoisen ja korkealaatuisen sopimuksen tekemiseksi taloudellisesta yhdentymisestä Australian ja Uuden-Seelannin kanssa; toteaa, että sopimukset olisi saatava aikaan kunnianhimoisen aikataulun puitteissa, koska EU:n, Uuden-Seelannin ja Australian edut ja arvot ovat yhteisiä ja myös koska työmarkkinoiden, sosiaalisten oikeuksien sekä ympäristönsuojelun normit muistuttavat toisiaan;
62. kehottaa komissiota käyttämään Mercosur-maiden ja erityisesti Argentiinan saamaa nykyistä vauhtia hyväksi ja jatkamaan EU:n ja Mercosurin välisiä kauppaneuvotteluja, jotta päästään kattavaan ja kunnianhimoiseen sopimukseen; tukee Meksikon ja Chilen kanssa tehtyjen EU-sopimusten uudistamista, sillä näillä mailla on tärkeitä yhteyksiä Latinalaisen Amerikan alueella erityisesti Tyynenmeren liiton jäseninä; pyytää komissiota näiden neuvottelujen loppuun saattamisen jälkeen harkitsemaan EU:n ja Tyynenmeren liiton alueiden välisen sopimuksen mahdollisuutta;
63. ymmärtää, että on tärkeää lisätä kauppaa ja investointisuhteita hiljattain teollistuneihin maihin, kuten Intiaan, Malesiaan, Taiwaniin ja Kiinaan, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että se tekee kaiken voitavansa neuvotellakseen korkealaatuiset kauppa- ja investointisopimukset näiden maiden kanssa; pyytää lisäksi Euroopan unionin tuomioistuinta varmistamaan, että Singaporen kanssa tehtyä vapaakauppasopimusta koskevan lausunnon jälkeen sopimus toimitetaan jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille mahdollisimman nopeasti;
64. ottaa huomioon, että GSP+ -järjestelmä parantaa osaltaan edunsaajamaiden ihmisoikeus- ja työmarkkinanormeja ja lisää EU:n investointimahdollisuuksia edunsaajamaissa; toteaa, että GSP+ on väline, jolla voidaan edistää ihmisoikeuksia, mutta se on tehokas ainoastaan, kun sitä sovelletaan oikein; pyytää, että komissio täyttää asetuksen (EU) N:o 978/2012 mukaiset velvoitteensa ja antaa vuoden 2017 loppuun mennessä kattavan arvion tarvittavine vastineineen, jos edunsaaja ei noudata sen GSP+ -järjestelmän mukaisia velvoitteitaan; odottaa mielenkiinnolla GSP+ -asemaa koskevaa menestyksekästä pyyntöä Sri Lankasta, jos se täyttää tarvittavat kriteerit;
65. panee merkille, että muihin maailmalla tehtäviin sopimuksiin verrattuna komissio tarvitsee neuvottelujen päättymisen jälkeen edelleen pitkän ajan oikeudellisten tekstien hiomiseen ja kääntämiseen; katsoo, että koska maailmankauppaa koskeva ympäristö muuttuu nopeasti ja koska EU:n yritykset ja kuluttajat tarvitsevat markkinoiden avaamista entisestään, lisäaika olisi parlamentin aiempien pyyntöjen mukaisesti annettava tekstin oikeudelliseen hiomiseen ja kääntämiseen, jotta varmistetaan, että kaikki oikeudelliset tekstit toimitetaan jäsenvaltioille ja parlamentille allekirjoittamista ja ratifiointia varten mahdollisimman nopeasti; pyytää, että komissio antaa parlamentille yksityiskohtaisia ehdotuksia tästä asiasta 31. maaliskuuta 2017 mennessä;
66. tukee komission edelleen omaksumaa sekä jäsenvaltioiden ja parlamentin tukemaa kantaa, että meneillään olevat vapaakauppaneuvottelut sisältävät tiettyjä lukuja, joilla säädetään täsmällisistä oikeudellisista ja teknisistä toimista pk-yritysten kauppa- ja investointivalmiuksien parantamiseksi, mikä on ratkaisevan tärkeä kysymys, kun otetaan huomioon integroitujen maailmanlaajuisten toimitusketjujen yleistyminen maailmankaupassa;
67. korostaa sisäisten ja ulkoisten investointien jatkuvaa merkitystä EU:n taloudelle ja tarvetta suojata täysimääräisesti kaiken tyyppisiä ja kokoisia EU:n yrityksiä, kun ne investoivat kolmansille markkinoille; korostaa, että investointisuoja on tarpeellinen osa EU:n kauppapolitiikkaa, mutta ottaa huomioon sääntelyoikeuden periaatteen, järjestelmän avoimuuden tarpeen ja selkeisiin sääntöihin perustuvan järjestelmän; kehottaa komissiota jatkamaan EU:n sijoittajien investointisuojasta huolehtimista tulevissa neuvotteluissa;
68. toteaa, että vapaakauppasopimuksia on seurattava ja ne on pantava asianmukaisesti täytäntöön niiden soveltamisen alettua ja edelleen sen jälkeen, jotta varmistetaan paitsi niiden kauppaan kohdistuvien vaikutusten asianmukainen analysointi ja arviointi myös sovittujen sääntöjen ja järjestelyjen asianmukainen noudattaminen; panee merkille, ettei komissio ole nykyisin paneutunut kauppasopimusten täytäntöönpanoon, ja korostaa, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että kauppakumppanit pitävät kauppasopimuksiin sisällytetyt lupauksensa; kehottaa komissiota ottamaan Euroopan parlamentin mukaan koko prosessiin;
69. on vakuuttunut siitä, että kunnes kauppakumppanit täyttävät kaikki EU:n vaatimat viisi ehtoa tullakseen luokitelluksi markkinataloudeksi, EU:n olisi käytettävä epätavanomaista menetelmää täysin Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisesti, jotta säilytetään unionin yritysten kilpailukyky ja jatketaan ponnisteluja kaikenlaisen vilpillisen kilpailun torjumiseksi;
70. kehottaa komissiota lisäämään uusien markkinoiden avaamiseen ja säilyttämiseen liittyviä offensiivisia kaupan toimenpiteitään ja paneutumaan sekä tulleihin liittyviin että muihin kysymyksiin; painottaa, että kuluttajien luottamuksen varmistamisessa tärkeistä unionin korkeista elintarvikkeiden turvallisuus- ja terveysvaatimuksista sekä eläinten hyvinvointivaatimuksista ei saisi tinkiä eikä niistä saisi luopua neuvotteluissa;
71. kehottaa komissiota turvaamaan tasavertaiset toimintaedellytykset kauppasopimuksissa, joita unioni pyrkii saattamaan päätökseen kolmansien maiden kanssa, ja laatimaan luettelon arkaluonteisista tuotteista, jotka voivat olla joistakin syistä alttiita kohtuuttomille paineille; pyytää, että tällaisille tuotteille, jotka voivat herkästi kärsiä vahinkoa kaupan vapauttamisesta, varataan kauppasopimuksissa asianmukainen erityis- ja erilliskohtelu;
”Luottamukseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuva oikeusalue”
72. kehottaa komissiota tarkistamaan nykyistä tietoverkkorikollisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja esittämään ehdotuksen, jossa säädetään selkeä oikeudellinen kehys yksityisten yritysten ja lainvalvontaviranomaisten väliselle suhteelle verkkoympäristössä tapahtuvan järjestäytyneen rikollisuuden ja radikalisoitumisen torjunnassa;
73. kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen rajatylittävästä yhteistyöstä terrorismin rahoituksen jäljitettävyyttä koskevan tietojenvaihdon alalla;
74. kehottaa hyväksymään älykkäitä rajoja koskevan tarkistetun ehdotuksen nopeasti, jotta edistetään tehokkaiden ja ulkorajoilla suoritettavien tarkastusten käyttöönottoa unionissa;
”Kohti uudenlaista maahanmuuttopolitiikkaa”
75. painottaa, että maahanmuuttopolitiikan tärkeimpinä näkökohtina olisi pidettävä yleisön luottamuksen varmistamista, Schengen-alueen yhtenäisyyden säilyttämistä ja sisäisen turvallisuuden ylläpitämistä;
76. kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä maahanmuuttoa koskevia asetuksia ja direktiivejä, erityisesti perheenyhdistämistä koskevaa direktiiviä, turvapaikkamenettelydirektiiviä ja aseman määrittelyä koskevaa direktiiviä, jotka luovat ei-toivottuja vetotekijöitä turvapaikan hakemiselle unionista;
77. korostaa, että Dublin III -asetuksen tarkistamisessa on säilytettävä asetuksen tärkeimmät periaatteet, ja kehottaa komissiota esittämään täsmällisiä ja konkreettisia ehdotuksia, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden edelleen liikkumista;
78. painottaa, että tulevien ehdotusten, jotka koskevat taloudellista muuttoliikettä EU- ja ETA-maiden ulkopuolisista maista, olisi ensisijaisesti kuuluttava jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että niissä olisi myös pyrittävä sääntelemään EU- ja ETA-maiden ulkopuolisista maista tulevan taloudellisen muuttoliikkeen laatua ja määrää;
79. kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti sitä, miten Turkki panee täytäntöön EU:n ja Turkin välisen sopimuksen;
80. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (ASIF) sekä sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) varojen maksamista ja kansallisia menoja koskevat seuranta- ja täytäntöönpanokertomukset sekä seuraamaan ja arvioimaan täysimääräisesti EU:n kolmansille maille turvapaikka-asioiden alalla myöntämän rahoituksen käyttöä;
81. korostaa, että komission olisi säännöllisesti seurattava ja arvioitava mahdollista Turkin kanssa tehtävää viisumivapaussopimusta, jotta varmistetaan, ettei Turkista lähtöisin olevien viisumin voimassaolon mukaisen oleskeluajan ylittäneiden tai kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden määrä kasva jyrkästi;
82. pyytää komissiota seuraamaan täysimittaisesti Euroopan raja- ja rannikkovartioston käyttöönottoa sen perustamisesta alkaen, jotta varmistetaan, että sen sijaan, että vartiosto ainoastaan hallinnoisi unionin alueelle tuloa ulkorajalla, se toimisi aktiivisesti palauttamisten ja takaisinoton alalla sekä unionin alueella oleskelevien, kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden kokonaismäärän vähentämiseksi;
83. kehottaa komissiota sen tekemän palauttamista varten myönnettävää matkustusasiakirjaa koskevan ehdotuksen jatkotoimena esittämään kunnianhimoisia suunnitelmia kolmansiin maihin, esimerkiksi Pakistaniin, Marokkoon ja Algeriaan, palauttamisista;
84. kehottaa komissiota suorittamaan selkeän maakohtaisen analysoinnin ja laatimaan yksilöllisiä strategioita, jotka koskevat niin kutsuttua "enemmällä enemmän" ja "vähemmällä vähemmän" -lähestymistapaa suhteessa kolmansiin maihin unionin laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaan myöntämän rahoitusavun osalta;
”Vahvempi maailmanlaajuinen toimija”
85. kehottaa tarkistamaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa (ENP) säännöllisesti, jotta varmistetaan, että siinä puututaan jatkuvasti muuttuviin tilanteisiin unionin itä- ja etelärajoilla; edellyttää lisäksi, että Euroopan ulkosuhdehallinnon työtä ja talousarvioita on valvottava ja niistä on tehtävä selkoa asianmukaisesti; katsoo, että tässä arvioinnissa olisi keskityttävä paitsi siihen, onko varat käytetty asianmukaisesti, myös siihen, saavutetaanko Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteet;
86. kehottaa neuvostoa ja komissiota nykyisen kehityksen valossa jatkuvasti tarkastelemaan kriittisesti kaikkia liittymisneuvotteluja, niiden edistymistä ja tuloksellisuutta sekä tarvittaessa korjaamaan niiden etenemisvauhtia ja niissä noudatettavaa strategiaa;
87. toteaa, että ihmisoikeuksien edistäminen kuuluu unionin ulkopoliittisiin tavoitteisiin ja siinä painotetaan erityisesti sellaisia aloja kuin uskonnonvapaus, ilmaisunvapaus, poliittiset vapaudet, naisten ja lasten oikeudet sekä vähemmistöryhmien oikeudet;
88. kehottaa jatkamaan diplomaattista painostusta, mukaan luettuna kohdennettujen pakotteiden käyttö yksilöitä, ryhmiä ja Venäjän hallitusta vastaan, jotta Ukrainan konflikti saadaan ratkaistua rauhanomaisesti; vaatii pitäytymään tiukasti tunnustamattomuuspolitiikassa Venäjän miehittämän Krimin suhteen;
89. tunnustaa Naton olevan Euroopan puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kulmakivi;
90. kannustaa tekemään enemmän kansainvälistä yhteistyötä sellaisen neuvotteluratkaisun etsimisessä Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin, jolla aikaansaadaan turvallinen ja kaikkien tunnustama Israel, joka elää rinnakkain suvereenin ja elinkelpoisen Palestiinan valtion kanssa; kannustaa ponnistelemaan edelleen Turkin ja kurdien välisen rauhanprosessin elvyttämiseksi, jotta kasvatetaan luottamusta näiden kahden osapuolen välille ja jotta voidaan alkaa käsitellä kurdiväestöön vaikuttavia laajempia alueellisia kysymyksiä;
Kehitysyhteistyökysymykset
91. kehottaa komissiota työskentelemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sen tavoitteen saavuttamiseksi, että 0,7 prosenttia BKT:stä käytettäisiin viralliseen kehitysapuun;
92. kehottaa EU:n toimielimiä laatimaan selkeän, jäsennellyn, läpinäkyvän ja vastuuvelvollisen kehyksen, jolla säännellään yksityissektorin kanssa kehitysmaissa toteutettavia kumppanuuksia ja yhteenliittymiä; kehottaa lisäksi perustamaan unionin tasolla alakohtaisia usean sidosryhmän foorumeja, jotka kokoavat yhteen yksityissektorin, kansalaisjärjestöjä, ajatushautomoita, kumppanimaiden hallituksia, avunantajia ja muita sidosryhmiä, jotta voidaan tiedottaa tilaisuuksista osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, vaihtaa parhaita käytäntöjä ja tarjota teknistä tukea kysymyksissä, jotka liittyvät oikeudelliseen kehykseen ja odotettavissa oleviin yhteisistä kehitysyhteistyötoimista aiheutuviin haasteisiin.
93. kehottaa komissiota esittämään hengenpelastusapua ja humanitaarista apua koskevia innovatiivisia lähestymistapoja ja keskittymään entistä johdonmukaisemmin kriisien ehkäisyyn ja varhaisvaroitusjärjestelmiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisia kumppanuuksia yksityisen sektorin kanssa, jotta voidaan vastata nykyisiin ja tuleviin humanitaarisiin tarpeisiin; painottaa, että on tärkeää kuroa umpeen hätäavun ja pitkän aikavälin kehitysavun välinen kuilu sekä osallistaa "uudet" kehittyvät taloudet, joiden merkitys, vaikutus ja valmiudet humanitaarisesta avusta käytävissä neuvotteluissa ovat kasvamassa;
94. kehottaa laajentamaan Euroopan investointipankin (EIP) nykyistä ulkoista lainanantovaltuutta, jotta tehostetaan sen roolia kestävän kehityksen saavuttamisessa ja varsinkin jotta osallistutaan aktiivisemmin yksityistä sektoria koskevaan uuteen strategiaan yhdistämällä rahoituslähteitä, yhteisrahoittamalla hankkeita ja kehittämällä paikallista yksityistä sektoria; kehottaa myös lisäämään EIP:hen liittyvien kumppanuuksien ja hankkeiden avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa EIP:tä ja muita unionin jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitoksia varmistamaan, että niiden tukea saavat yritykset eivät osallistu veronkiertoon;
95. pyytää komissiota jatkamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kolmansien maiden tukemiseksi sellaisten käytäntöjen kitkemisessä, joilla vahingoitetaan naisia ja tyttöjä, kuten lapsi- ja pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen, kunniamurhat, pakkosteriloinnit, konflikteihin liittyvät raiskaukset, kivitys ja kaikki muut raakuudet; kehottaa komissiota toimimaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) kanssa tällaisten raakuuksien uhreiksi joutuneille tarjolla olevan avun parantamiseksi;
”Demokraattisen muutoksen unioni”
Budjettikysymykset
96. katsoo, että "eurooppalaisen lisäarvon" pitäisi olla yksi komissiota ohjaavista perusperiaatteista sen laatiessa arvioita unionin talousarviota varten; kehottaa komissiota keskittymään sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseen, joiden kohdalla unionin talousarviosta myönnettävä rahoitusosuus tarjoaa enemmän osoitettavissa olevaa hyötyä kuin yksittäisten jäsenvaltioiden myöntämä rahoitus; katsoo, että unionin talousarvio on merkittävä tekijä sen ratkaisemisessa, menestyykö komission ehdottama mekanismi, jossa tarkastellaan kaikkea EU:n lainsäädäntöä siitä näkökulmasta, noudatetaanko siinä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;
97. huomauttaa, että on muutettava tapaa suhtautua unionin menoihin, koska nykyisin kiinnitetään liikaa huomiota määrärahojen käyttöönottoon ja säännösten noudattamiseen lisäarvon tai suoritteen sijasta; kehottaa komissiota sitoutumaan unionin talousarvion painopisteiden perusteelliseen uudelleenarvointiin jälkiarviointien ja vankkojen tulosindikaattoreiden pohjalta; katsoo, että suoritusvarausten, esimerkiksi sellaisten, joita tällä hetkellä käytetään rakennerahastoissa, käyttöä voitaisiin lisätä ja niitä voitaisiin hyödyntää muilla EU:n rahoituksen aloilla; katsoo, että "tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota” koskeva strategia edustaa tästä näkökulmasta lupaavaa kehitystä, ja kehottaa komissiota liittämään tulosbudjetointia koskevan lähestymistavan täysin vuotuiseen talousarviomenettelyyn;
98. panee merkille käynnissä olevan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 väliarvioinnin; korostaa, että on odotettava tätä arviointia ja mahdollista monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista koskevaa lainsäädäntöehdotusta ennen kuin muutetaan Euroopan parlamentin sitoutumista vuoden 2013 asetuksessa vahvistettuihin rahoituksen enimmäismääriin nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kestoajaksi, jotta turvataan talousarvion ennakoitavuus;
99. kehottaa komissiota käyttämään monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia varojen siirtämiseen niiltä politiikan aloilta, jotka tuovat vähemmän eurooppalaista lisäarvoa ja joita ovat esimerkiksi kulttuuri, kansalaisuus ja viestimet, ja sen sijaan suuntaamaan EU:n talousarvion uudelleen siten, että edistetään enemmän työpaikkojen luomista, kasvua ja kilpailukykyä; toteaa, että vaikka unionilla on vastassaan uusia ja ennakoimattomia haasteita, EU:n talousarvion yhteydessä ei pidä unohtaa tätä keskeistä painopistettä; kehottaa komissiota käyttämään tätä tilaisuutta hyväkseen ja yksinkertaistamaan tämän alan nykyisissä ohjelmissa, kuten Horisontti 2020 ‑ohjelmassa, sovellettavia sääntöjä paremman sääntelyn agendan mukaisesti;
100. toteaa, että komissio aikoo esittää ehdotuksen uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi ennen 1. tammikuuta 2018; pyytää komissiota päättämään monivuotisen talousarvion painopisteistä eurooppalaista lisäarvoa koskevan periaatteen mukaisesti ennen kuin se esittää mitään ehdotuksia EU:n talousarvion suuruudesta; kehottaa komissiota sovittamaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen komission ja parlamentin poliittisiin sykleihin demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja monivuotisen talousarvion avoimuuden lisäämiseksi;
101. toteaa, että komissio aikoo tarkastella omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän esittämiä ehdotuksia, muun muassa mahdollisia ehdokkaita uusiksi omien varojen lähteiksi; katsoo kuitenkin, että omien varojen järjestelmä saattaa herättää apatiaa unionin kansalaisten keskuudessa; vastustaa näin ollen voimakkaasti minkä tahansa uuden unionin välittömän veron käyttöönottoa; puoltaa sen sijaan sellaisen yksinkertaisemman ja avoimemman resurssijärjestelmän kehittämistä, joka perustuu jäsenvaltioiden BKTL-perusteisiin maksuosuuksiin;
102. pyytää komissiota laatimaan AMIF- ja ISF-rahaston varojen maksamista ja kansallista käyttöä koskevia seuranta- ja täytäntöönpanokertomuksia;
Ympäristöasiat
103. kiinnittää huomiota komission REAC-asetuksen 117 artiklan 4 kohdan mukaiseen oikeudelliseen velvoitteeseen antaa asetuksen täytäntöönpanosta ja toiminnasta kertomus 1. kesäkuuta 2017 mennessä ja toteaa, että tämä kertomus toimii samalla myös asetuksen REFIT-arviointina; korostaa, että arvioinnissa olisi vahvistettava lainsäädännön vaikuttavuus ja tehokkuus, sen sisäinen johdonmukaisuus ja ristiriidattomuus EU:n muiden politiikkojen kanssa, onko sillä aikaansaatu eurooppalaista lisäarvoa, sen vaikutus yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin, ja niiden kykyyn tehdä pitkän aikavälin investointeja sekä sen vaikutus alaan ja mahdollinen EU:hun sijoittautuneen kemikaalituotannon siirtyminen muualle; kehottaa komissiota esittämään täytäntöönpanoasetuksia, joissa rationalisoidaan ja yksinkertaistetaan sellaisten hakemusten hyväksyntämenettelyä, jotka koskevat aineiden käyttöä pieninä määrinä (alle 10 tonnia vuodessa) ja alkuperäisiä varaosia;
104. kehottaa komissiota määrittelemään ”vähän jalostetun elintarvikkeen”, erityisesti kun on kyse maitotalous- ja lihatuotteista, ja tutkimaan mahdollisuutta rajoittaa alkuperämaan pakollinen merkintä tapauksiin, joissa kuluttajan etu on oikeassa suhteessa kustannuksiin, esimerkiksi kulutukseen tarkoitetun maidon sekä vähän jalostettujen maito- ja lihatuotteiden tapauksissa, sekä esittämään näitä aloja koskevia lainsäädäntöehdotuksia; pyytää komissiota ottamaan huomioon viimeaikaiset huolenaiheet merkintöjen suhteen ja EU:n ravintoketjuun liittyvän lainsäädännön johdonmukaisen soveltamisen samalla, kun se soveltaa alan viimeisintä tieteellistä ja teknistä kehitystä; toteaa, että alkuperämerkintöjä edellytetään jo monien muiden elintarvikkeiden kohdalla ja niitä sovelletaan tehokkaasti näihin elintarvikkeisiin, kuten jalostamattomaan lihaan, kananmuniin, hedelmiin ja vihanneksiin, kalaan, hunajaan, ekstra-neitsytoliiviöljyyn, neitsytoliiviöljyyn, viiniin ja alkoholijuomiin;
105. toteaa, että biosidivalmisteasetuksen keskeisiin säännöksiin, jotka koskevat toimittajien hyväksyntää ja käsiteltyihin tarvikkeisiin käytettyjen vaikuttavien aineiden merkitsemistä, liittyy merkittäviä niiden noudattamista koskevia ongelmia, koska yritykset, joita asia koskee, ovat riittämättömästi tietoisia näistä säännöksistä; kehottaa painokkaasti komissiota sisällyttämään asetuksen vuoden 2017 REFIT-agendaansa kiinnittäen erityistä huomiota taloudelliseen ja hallinnolliseen rasitteeseen, joka pk‑yrityksille ja mikroyrityksille aiheutuu tämän lainsäädännön mukaisten, hyväksyntään tarvittavien asiakirjojen keräämisestä Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA);
106. panee merkille taloudelliset ja sääntelyyn liittyvät haasteet, joita nitraattidirektiivin (91/676/ETA) noudattaminen aiheuttaa jäsenvaltioille; toteaa, että tätä direktiiviä pidetään usein huonona EU:n lainsäädännön tehokkuuden esimerkkinä ja että monien siihen liittyvien rikkomistapausten käsittelyjä on yhä meneillään; korostaa, että sen raportointisykli on yhdenmukaistettava vesipuitedirektiivin kanssa, jotta samoja seurantatietoja voidaan käyttää molempien direktiivien arvioimisessa, ja että nitraattialan suunnitteluvaatimuksia on rajoitettava ja yksinkertaistettava, sillä ne ovat osoittautuneet tarpeettomaksi maatalousalan hallinnolliseksi taakaksi; kehottaa komissiota sisällyttämään nitraattidirektiivin järjestelmällisen arvioinnin vuoden 2017 REFIT-agendaansa hankalien vaatimusten rationalisoimiseksi ja noudattamiskustannusten vähentämiseksi;
107. muistuttaa, että kiertotalouteen siirtymiseen investoiminen ja kannustaminen on tärkeää ja sovitettavissa yhteen työpaikkoja, kasvua ja kilpailukykyä koskevan komission pitkän aikavälin ohjelman kanssa ja se vähentää EU:n riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista sekä tarjoaa mahdollisuuden luoda kaikkia sidosryhmiä hyödyttävä tilanne; kehottaa komissiota varmistamaan kiertotaloutta koskevan toimintaohjelmansa tehokkaan täytäntöönpanon siten, että erityistä huomiota kiinnitetään vuodeksi 2017 asetettuihin tavoitteisiin;
108. korostaa jälleen vuoteen 2020 ulottuvassa, biologista monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen tärkeyttä sekä painottaa tämän strategian strategista merkitystä myös sosioekonomisesta näkökulmasta; ilmaisee vakavan huolestumisensa biologisen monimuotoisuuden jatkuvasta vähenemisestä ja toteaa, että vuoden 2020 tavoitteita ei saavuteta ilman merkittäviä ja jatkuvia lisäponnisteluja; korostaa, että korkeimman tason poliittinen tahto on äärimmäisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja monimuotoisuuden katoamisen estämiseksi; kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja kaikkien sidosryhmien kanssa asettamaan etusijalle nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon, sen täytäntöönpanon valvonnan sekä biologisen monimuotoisuuden liittämisen entistä enemmän muihin politiikan aloihin; muistuttaa, että luontodirektiivit olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön eikä niitä saisi muuttaa;
109. kehottaa komissiota toteuttamaan kiireellisiä toimia laittoman lemmikkieläinten kaupan lopettamiseksi; muistuttaa tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmän merkityksestä tässä yhteydessä ja muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti on nimenomaisesti kehottanut[3] lisäämään tällaisten jäsenvaltioiden järjestelmien yhteensopivuutta eläinten hyvinvointia silmällä pitäen;
110. kiinnittää huomiota tarpeeseen suorittaa asetuksia (EY) N:o 1107/2009 ja (EY) N:o 396/2005 koskeva laaja-alainen täytäntöönpanon arviointi ja pyytää, että komissio suorittaa yksityiskohtaisen riippumattoman arvioinnin vuonna 2017; katsoo, että tässä arvioinnissa olisi tarkasteltava molempien asetusten tärkeimpiä osatekijöitä ja samalla pyrittävä parantamaan niiden tehokkuutta ja keskinäistä yhteensovittamista; kehottaa komissiota varmistamaan, että kasvinsuojeluaineita koskevassa sääntelykehyksessä noudatetaan parempaa sääntelyä koskevia periaatteita ja käytäntöjä ja että siinä tarjotaan päätöksentekoa varten kehys, joka on yhtenäinen, tehokas, ennakoitava ja tieteellisesti vankka;
Yhteinen maatalouspolitiikka
111. kehottaa komissiota monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin yhteydessä ja ottaen huomioon unionin maanviljelijöihin kohdistuvat jatkuvat vaatimukset tuottaa enemmän halvemmalla, noudattaa ympäristö- ja hyvinvointivaatimuksia ja tuottaa julkishyödykkeitä, säilyttämään otsakkeen 2 maataloutta koskevat enimmäismäärät;
112. kehottaa komissiota tuottajien taakan pienentämiseksi ja YMP:n parantamiseksi julkishyödykkeiden tehokkaan tuotannon ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen osalta suorittamaan YMP:n täysimääräisen väliarvioinnin, siirtymään kohti innovointiin ja kilpailukykyyn keskittyvää markkinasuuntautunutta politiikkaa, tasaamaan suorat tuet kaikissa jäsenvaltioissa, tarkistamaan yhteiseen markkinajärjestelyyn (YMJ) liittyviä säännöksiä tuottajajärjestöjen lujittamiseksi, kannustamaan näihin toimenpiteisiin ryhtymistä ja tarjoamaan viljelijöille uusia rahoitusvälineitä ja vaihtoehtoja selviytyä markkinoiden jatkuvasta epävakaudesta;
113. korostaa YMP:n yksinkertaistamissuunnitelman merkitystä ja kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti viherryttämisen vaikuttavuutta; pitää myönteisenä komission sitoutumista ekologisen alan (EFA) väliarviointiin mutta korostaa, että tämä arviointi on ulotettava kaikkiin viherryttämistoimenpiteisiin; kehottaa komissiota kehittämään ja toteuttamaan edelleen toimenpiteitä, joilla lisätään suhteellisuutta, joustavuutta ja suvaitsevuutta YMP:n hallintoon, ja puuttumaan viljelijöiden pariin levinneeseen ”pelon kulttuuriin”, joka liittyy täydentäviin ehtoihin kohdistettuihin tarkastuksiin ja seuraamusten soveltamiseen;
114. korostaa tarvetta käsitellä elintarvikkeiden toimitusketjun epätasapainoa etenkin, jotta voidaan varmistaa alkutuottajien, jalostajien, toimittajien ja jakelijoiden välisen suhteen oikeudenmukaisuus ja avoimuus, ja kehottaa komissiota osallistumaan täysipainoisesti asiaan ja puuttumaan nimettömiin ilmoituksiin liittyviin huolenaiheisiin ja tehostamaan alkutuottajien roolia ketjussa;
115. kehottaa komissiota tukemaan innovointia maataloudessa varmistamalla sääntelyn yhtenäisyys ja ottamaan innovoinnin täysimääräisesti huomioon asiaa koskevan lainsäädännön tulevissa tarkistuksissa ja uudistuksissa; korostaa, että komission on asetettava tutkimus ja innovointi etusijalle maataloudessa, jos halutaan säilyttää alan kilpailukyky ja vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin;
Yhteinen kalastuspolitiikka
116. kehottaa komissiota tukemaan pienimuotoisen kalastuksen taloudellista ja sosiaalista panosta paikallisiin talouksiin ensisijaisena tavoitteena, jotta varmistetaan rannikkoalueiden väestön säilyminen ja vähennetään korkeata työttömyystasoa muilla talouden aloilla;
117. muistuttaa, että yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) pyritään varmistamaan, että kalastus on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää ja tarjoaa unionin kansalaisille terveellisen ruuan lähteen; muistuttaa, että tahattomien saaliiden välttäminen on YKP:n kaikkia yhdistävä tavoite, ja toteaa, että purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon ensisijainen tavoite on tahattomien sivusaaliiden vähentäminen ja kalojen eloonjäämisen lisääminen; kehottaa komissiota arvioimaan ja seuraamaan jatkuvasti mahdollisten pullonkaulalajien syntymistä purkamisvelvoitteen seurauksena, erityisesti sekakalastuksessa; kehottaa komissiota jatkamaan tiivistä yhteistyötä kalastajien ja tutkijoiden kanssa, jotta voidaan määrittää ja ennakoida, missä pullonkaulalajeja saattaa esiintyä, sekä etsiä innovatiivisten kalastustekniikoiden kaltaisia ratkaisuja;
118. korostaa, että on tärkeää säilyttää tiede kalastuspolitiikan ytimessä; muistuttaa komissiota, että erityisesti sen monivuotisten suunnitelmien on perustuttava tieteelliseen näyttöön; pitää ilahduttavana komission jäsenen Vellan aikomusta ehdottaa vuonna 2016 Välimerta koskevaa monivuotista suunnitelmaa; panee merkille komission huolen Välimeren kalakantojen tilasta;
119. tähdentää, että komission on tarkistettava vuoden 2006 Välimeriasetusta, jotta varmistetaan, että pyydykset ja pyyntimenetelmät on suunniteltu alueittain ja räätälöity Välimeren alueen ja sen kalastuksen erityispiirteisiin sopiviksi, jotta voidaan ottaa huomioon Välimeren alueen erityiset hydrografiset piirteet; kehottaa komissiota varmistamaan, että kalakantojen tilan arviointi tarkistetaan rannikkoalueiden osalta, ja painottaa, että on analysoitava pienimuotoista kalastusta ja sen vaikutusta kalakantoihin, koska rannikkokalastuksessa kalastettavat lajit ovat sosioekonomisesti erittäin arvokkaita, vaikka niiden osuus kokonaissaaliista on vain vähäinen;
120. korostaa, että vesi- ja meriviljelyn kehittämisellä voi olla merkittävä rooli lajien monimuotoisuuden elvyttämisen lisäksi myös meritalouden kasvun kannalta; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita sellaisten toimintalinjojen edistämisessä, joilla edistetään kestävyysperiaatteen mukaista kalastusta ja matkailua (kalastusmatkailu, meriviljely jne.);
121. pitää myönteisenä uutta teknisiä toimenpiteitä koskevaa kalastuskehystä keinona yksinkertaistaa kalastuspolitiikkaa; korostaa, että koko unionin kalastuspolitiikkaa koskeva yleispätevä menettelytapa ei ole tehokas, ja pyytää komissiota ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että uusi alueisiin perustuva menettelytapa johtaa kalastusalan suurempaan vapauteen ja vähentää kalastajien hallinnollista rasitetta;
Aluekehityspolitiikka
122. katsoo, että tämän komission työohjelmakauden aikana ERI-rahastoilla olisi tuettava jäsenvaltioita tiukkojen mutta välttämättömien talousuudistusten tekemisessä, jotta voidaan lisätä kilpailukykyä, ja korostaa, että ERI-rahoitusta olisi investoitava siihen, missä sillä voidaan saavuttaa suurin lisäarvo; kehottaa komissiota näin ollen hyödyntämään kehityksessä jälkeen jääneitä alueita koskevan hankkeensa päätelmiä niiden tekijöiden tunnistamiseksi, jotka liittyvät talouden hitaaseen kehitykseen, ja laatimaan asianmukaisia toimintasuunnitelmia, joissa on esitetty yksityiskohtaiset toimenpiteet vaikuttavan investointipolitiikan varmistamiseksi;
123. toteaa, että ERI-rahoitusta on monimutkaista hallinnoida ja sen saanti on pk-yrityksille ja kansalaisyhteiskunnan ryhmille hankalaa; kehottaa komissiota lisäämään ponnistelujaan ERI-rahastojen menettelyjen ja prosessien yksinkertaistamiseksi kaikille sidosryhmille, jotta voidaan parantaa rahastojen vaikutusta, hyödyntämistä ja käyttöä samalla, kun varmistetaan tosiasiallinen rahoitusvalvonta ja säännönvastaisuuksien eliminointi, petokset mukaan luettuina; korostaa erityisesti tarvetta puuttua ylisääntelykäytäntöihin, yksinkertaistaa mahdollisuutta hyödyntää rahoitusvälineitä ja tuoda tukijärjestelmät lähemmäs yrityksiä; kehottaa komissiota sisällyttämään ERI-rahastot täysimääräisesti ”parempaa sääntelyä” koskevaan EU:n strategiaan erityisenä pyrkimyksenä vähentää pk-yritysten hallinnollista rasitetta ja tehostaa työskentelyä yhtenäisenä yksikkönä ERI-rahastojen kanssa toimittaessa siten, että asiaankuuluvien pääosastojen välillä panostetaan tehokkaampaan koordinointiin;
124. korostaa paikkalähtöisten ruohonjuuritason menettelytapojen arvoa aluekehityksessä, sillä ne tukevat paikallisia kehitysstrategioita, luovat työmahdollisuuksia ja kannustavat maaseudun kestävään kehitykseen ja alueellisten vaikutustenarviointien laajempaan käyttöön; katsoo, että uudet aluekehitysvälineet (yhdennetyt alueelliset investoinnit, paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ja yhteiset toimintasuunnitelmat) voivat vastata tehokkaammin sekä kaupunki- että maaseutualueiden paikallistarpeisiin; kehottaa tästä syystä komissiota panemaan täytäntöön asetuksen, joka kattaa niiden kaiken rahoituksen ERI-rahastoista synergian lujittamiseksi ja niiden rajallisen käytön tarkistamiseksi;
125. kehottaa komissiota lisäämään ERI-rahoitusohjelmien menojen joustavuutta, jotta varmistetaan investoinnit alueiden ensisijaisille aloille samalla, kun otetaan huomioon tarve vähentää alueellisia eroja ja saavuttaa alueellisen yhteenkuuluvuuden yhteinen tavoite kilpailukyvyn parantamiseksi;
126. kehottaa komissiota välttämään etukäteen ohjelmoitujen varojen ylhäältä alas suuntautuvia siirtoja muuttoliikkeen vaikutusten lieventämiseksi, vaikka toteaakin, että saattaa olla tarkoituksenmukaista priorisoida uudelleen ohjelmakauden 2014–2020 varoja, jotta voidaan tehokkaasti vastata käytännön tarpeisiin; korostaa, että ERI‑rahastot ovat olemassa vakaan, pitkän aikavälin aluekehityksen tukemiseksi, jotta voidaan lisätä kilpailukykyä, eivätkä hätätoimenpiteiden rahoittamiseksi;
127. kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa ERI-rahastojen tulevaisuutta vuoden 2020 jälkeen keskittymällä selvästi kohdennettuihin investointeihin, jotka tuovat lisäarvoa veronmaksajille; näkee uuden tulossuuntautuneen ajattelun ja yhdennettyjen rahoitusvälineiden arvon, joissa yhdistyvät unionin monet aluekehityksen alan tuki- ja lainaohjelmat, sekä ERI-rahoituksen nettosaajamaiden lisääntyneen hallinnollisen tuen arvon samaan aikaan, kun nettomaksajien joustavuus lisääntyy ja toimet vähenevät;
Liikennekysymykset
128. pitää tärkeänä valita Euroopan laajuiset liikenneverkot (TEN-T) ja ydinverkkokäytävät painopisteiksi, joilla yhdistetään kaikkien EU:n alueiden liikenneverkot ja ratkaistaan ongelmia, kuten asianmukaisen infrastruktuurin puute, saavutettavuus ja EU:n itä- ja länsiosien kehno yhteentoimivuus; korostaa synergian tarvetta Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), Verkkojen Eurooppa -välineen ja ERI-rahastojen välillä, jotta voidaan varmistaa kaiken saatavilla olevan unionin rahoituksen paras mahdollinen käyttö; katsoo, että huolimatta vuoden 2011 liikennettä koskevasta valkoisesta kirjasta unionin lähestymistapa on edelleen lokeroitunut ja tarkastelee kutakin liikennemuotoa liian erillisenä; kehottaa komissiota kehittämään strategian useita liikennemuotoja käsittävän multimodaalisen liikenteen kehittämiseksi;
129. kehottaa komissiota selventämään ja yksinkertaistamaan ajo- ja lepoaikoja koskevaa olemassa olevaa lainsäädäntöä ja erityisesti tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettua asetusta (EY) N:o 561/2006 ja ajopiirtureista annettua asetusta (EU) N:o 165/2014, jotta parannetaan jäsenvaltioiden ja tieliikenteen toimijoiden oikeudellista selkeyttä ja edistetään vapautta tarjota liikennepalveluja koko unionissa samalla, kun taataan sääntöjen yhtenäinen ja yhdenmukainen täytäntöönpano;
130. panee merkille sisävesiväylien/sisävesiliikenteen tavarakuljetusten tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1365/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse säädösvallan ja täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiseksi saavutetun sopimuksen; korostaa, että pyrkimys laajentaa erilaisten kerättävien tilastotietojen alaa (esim. tässä tapauksessa uusi matkustajaliikennettä koskevien tilastotietojen keruujärjestelmä) lisää byrokratiaa eikä tuo mitään lisäarvoa;
131. kehottaa komissiota pyrkimään tehokkaampiin toimenpiteisiin kuin asetuksessa (EY) N:o 868/2004 vahvistetut toimenpiteet EU:n ulkopuolisten valtiontukemien lentoyhtiöiden aiheuttaman epäreilun kilpailun torjumiseksi unionin ilmailumarkkinoilla, jotta voidaan turvata oikeudenmukainen kilpailu ja kaikkien markkinatoimijoiden toimintaedellytykset;
132. kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään Euro Contrôle Route ‑organisaation kanssa, jotta varmistetaan tieliikennealan olemassa olevan asiakirja- ja lupapetoksia koskevan unionin lainsäädännön tehokkaampi täytäntöönpano;
133. panee merkille rautateiden tavaraliikenteen melun aiheuttaman yleisen huolen
rautatieliikenteen ympäristö- ja terveysvaikutuksista; korostaa kuitenkin, että melu on periaatteessa paikallinen ongelma ja siihen olisi puututtava jäsenvaltioiden tasolla ja että melunvähentämistavoite on tasapainotettava rautateiden kilpailukyvyn ylläpitämisen ja markkinavääristymien välttämisen sekä sen kanssa, ettei rautatieyhtiöille synny epäedullista tilannetta, mikä edellyttäisi valtavia ylimääräisiä kaluston jälkiasennusresursseja;
Sosiaalipolitiikka
134. toteaa, että viisi keskeistä toiminta-alaa, jotka on määritelty naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevassa komission strategiassa 2010–2015, säilyvät painopisteinä Junckerin komission toimikaudella (2014–2019) ja että komissio on julkaissut 40‑sivuisen komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa esitetään sen strateginen toimintaohjelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2019; pyytää, että tarkastellessaan miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa politiikkaa komissio keskittyisi olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa, ja korostaa parhaiden menettelytapojen vaihdon merkitystä erityisesti aloilla, joilla jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta, ennen kuin harkitaan uusien lainsäädäntöehdotusten tekoa ja uusia yhtäläisten mahdollisuuksien menettelytapoja;
135. kehottaa komissiota valvomaan tehokkaasti direktiivin 2014/67/EU täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että komission on arvioitava asianmukaisesti 11 jäsenvaltion parlamenttien kaikkia keltaisen kortin menettelyn mukaisesti esiintuomia huolenaiheita; kehottaa voimakkaasti komissiota edellyttämään jäsenvaltioilta direktiivin 2014/67/EU täysimääräistä täytäntöönpanoa ennen kuin se tekee ehdotuksensa direktiivin 96/71/EY tarkistamiseksi;
136. muistuttaa komissiota, että SEUT-sopimuksen 153 artiklan mukaisesti palkkojen määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;
137. tukee komission pyrkimyksiä muuttaa ja tarkistaa sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettua asetusta (EY) N:o 883/2004, jotta voidaan ottaa huomioon muuttuva todellisuus ja rakenteelliset erot jäsenvaltioissa ja niiden välillä; korostaa kuitenkin, että sosiaaliturvajärjestelmän tarjoaminen ja hallinta, joita unioni koordinoi mutta ei yhdenmukaista, kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan;
138. pitää ilahduttavana, että komissio on peruuttanut äitiysvapaadirektiivin (92/85/ETY); katsoo, että kyseisestä ehdotuksesta sopimukseen pääsyn epäonnistuminen on osoitus siitä, kuinka vaikeaa on neuvotella työllisyys- ja sosiaaliasioiden sopimuksia unionin tasolla;
139. korostaa, että työssäkäyvien perheiden työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyviin haasteisiin vastaamista koskevista uusista toimenpiteistä laaditun komission etenemissuunnitelman yhteydessä tehtävissä uusissa ehdotuksissa on noudatettava täysimääräisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;
140. muistuttaa komissiota viiden puheenjohtajan raportista, jossa tunnustetaan, että sosiaalisen lähentymisen yhteydessä ei ole kaikille soveltuvaa yhtä mallia; katsoo tässä yhteydessä painokkaasti, että unionin sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa ehdotuksessa on keskityttävä ensisijaisesti vertailuarvojen lisääntyvään käyttöön ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon;
141. panee merkille, että komissio aikoo tarkistaa sosiaalialan säännöstöä; kehottaa komissiota tarkistamaan säännöstön asianmukaisuutta uusien suuntausten valossa ja määrittämään, millä tavoin sitä voitaisiin yksinkertaistaa ja siten pienentää sen aiheuttamaa taakkaa muun muassa peruuttamalla tai kumoamalla lainsäädäntöä tämän ollessa tarpeen;
142. on tietoinen nuorisotakuun laajoista tavoitteista, joiden yhteydessä on mahdollista keskittää jäsenvaltioiden huomio tarpeeseen ryhtyä toimiin nuorisotyöttömyyden torjumiseksi; korostaa kuitenkin tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2015 mukaisesti, että on tärkeää arvioida ohjelman tulosten vaikuttavuutta, jotta voidaan luoda kohdennetumpia menettelytapoja ja välineitä; korostaa, että rahoituksen huomattavat lisäykset tulevaisuudessa hyväksyttäisiin vasta sitten, kun on tartuttu tilintarkastustuomioistuimen nuorisotakuuta koskeviin päätelmiin ja suosituksiin;
143. kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotettu unionin lainsäädäntö ja rahoitusohjelmat ovat YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisia; pitää myönteisenä sitoutumista tavaroiden ja palvelujen esteettömään saantiin, myös rakennuksiin pääsyyn, sekä tehokkaita täytäntöönpano- ja valitusmekanismeja; kehottaa komissiota ottamaan tulevia säädösehdotuksia asiaan liittyvillä aloilla, kuten Euroopan digitaalistrategian puitteissa, laatiessaan asianmukaisesti huomioon sen, että fyysisen ympäristön esteettömyys on yhtä tärkeää kuin tieto- ja viestintätekniikan alan esteettömyys;
Kulttuuri- ja koulutuspolitiikka
144. korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi mahdollistaa, että voidaan arvioida unionin kulttuuri- ja koulutusohjelmien tehokkuutta ja lisäarvoa nykyisellä rahoitusjaksolla ja varmistaa niiden tehokas hallinto; kehottaa komissiota erityisesti arvioimaan Kansalaisten Eurooppa -ohjelman ja Luova Eurooppa -ohjelman tuomaa lisäarvoa toissijaisuusperiaatteen ja parempaa sääntelyä koskevan ohjelman yhteydessä;
145. pitää ilahduttavana komission REFIT-ohjelman soveltamista audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin arviointiin; kehottaa komissiota soveltamaan aktiivisesti REFIT-prosessin päätelmiä ja sidosryhmien kuulemisen tuloksia direktiivin tarkistamiseen; korostaa, että on varmistettava luovaan alaan tehtävät jatkuvat investoinnit ja kuluttajien korkeatasoisen sisällön saanti samalla, kun lisätään alaikäisten suojelua haitalliselta sisällöltä ja tuetaan eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten jakelua;
146. muistuttaa, että eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) olisi täydennettävä kansallisia toimia ja tuettava jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä kehittää koulutusjärjestelmiä jäsenvaltioiden toimivaltaa kunnioittaen; kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että jäsenvaltioiden ja tarvittaessa alueiden tämän alan sekä muiden kulttuuri- ja koulutuspolitiikan alojen toimivaltaa kunnioitetaan täysimääräisesti ja että tarkkaillaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista; kehottaa komissiota varmistamaan, että asiantuntijayhteisö ja asiaankuuluvat sidosryhmät, etenkin vanhempainjärjestöt, ovat riittävästi mukana ET 2020 -työskentelyssä;
147. tukee komission pyrkimyksiä edistää korkea-asteen koulutuksen tutkintojen näkyvyyttä ja avoimuutta Bolognan prosessin avulla; kannustaa kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että puututaan sekä Bolognan prosessin että liikkuvuusohjelmien sivuvaikutuksiin ja varmistetaan koulutuslaitosten suurempi joustavuus niiden opetusohjelmien organisoinnissa; kehottaa pohtimaan perusteellisemmin jatkokoulusta koskevaa yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä yhteyksien kehittämistä liike-elämään ja korkea-asteen oppilaitoksiin sen varmistamiseksi, että yli 16-vuotiaiden ammattikoulutuksessa kehitetään talouskasvuun ja työllistymiseen tarvittavia tietoja ja taitoja;
148. on huolissaan siitä, että Eurooppa-kouluissa ei ole puututtu tilintarkastustuomioistuimen esille ottamiin huolenaiheisiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan vuonna 2017 uudelleen oikea-aikaisesti ja perusteellisesti Eurooppa-koulujärjestelmän johtoa, hallintoa ja organisointia ottaen huomioon, että 60 prosenttia Eurooppa-koulujen talousarviosta saadaan unionin talousarviosta, vaikkakin pitää ilahduttavana uuden Eurooppa-koulujen varainhoitoasetuksen hyväksymistä vuonna 2014 keinona puuttua joihinkin esiin tuotuihin asioihin;
Institutionaaliset kysymykset
149. kehottaa komissiota myöntämään, että demokraattisesti valitut alue- ja paikallishallinnot ja niitä edustavat yhdistykset ovat unionin lainsäädäntöprosessin täysimääräisiä osallistujia toisin kuin ”sidosryhmät” tai ”lobbarit”; pyytää erityisesti, että ne jätetään avoimuusrekisterin velvoitteiden ulkopuolelle, kuten jo tehdäänkin yksittäisten alueiden kohdalla;
150. kehottaa komissiota käynnistämään SEU-sopimuksen 48 artiklan mukaisen tavanomaisen perussopimusten tarkistusmenettelyn sellaisten muutosten ehdottamiseksi SEUT-sopimuksen 341 artiklaan ja pöytäkirjaan N:o 6, jotka ovat tarpeen, jotta parlamentti voisi päättää kotipaikkansa sijainnista ja sisäisestä organisaatiostaan;
151. kehottaa komissiota ehdottamaan muutosta Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntöön, jotta jokainen tuomari, joka on osallistunut asian käsittelyyn jossakin jaostossa tai suuressa jaostossa, voisi liittää tuomioon joko puoltavan tai vastustavan erillisen mielipiteensä tai pelkän ilmoituksen siitä, että hän on eri mieltä;
152. kehottaa komissiota noudattamaan toimivaltaa koskevaa periaatetta, toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta ja kunnioittamaan olemassa olevia ja tulevia opt-out-säännöksiä, erivapauksia ja oikeudellisia takeita, joita on myönnetty joillekin jäsenvaltioille perussopimuksissa ja niihin liitetyissä pöytäkirjoissa ja julistuksissa;
153. kehottaa komissiota kunnioittamaan kansallisen itsemääräämisoikeuden rajoja, rajavalvonta, valikoiva muuttoliike, sosiaaliset säännöt ja sosiaalipolitiikka, kansalaisuuslaki, rikoslaki, perheoikeus, vaalilaki sekä kulttuuria ja koulutusta koskevat toimintatavat mukaan luettuina, sekä yleisemmin niiden perustuslakien ensisijaisuutta;
154. kehottaa komissiota osoittamaan selvästi, että kaikilla sen jäsenvaltioita vastaan kohdistamilla aloitteilla, kuten oikeusvaltioperiaatteen tarkastelua koskevalla menettelyllä, on vankka oikeudellinen pohja ja että ne perustuvat hyvin perusteltuihin tosiasioihin ja tilanteen luotettavaan arviointiin;
155. kehottaa komissiota kiinnittämään tarkempaa huomiota avoimuuden ja vallanjaon kunnioittamiseen siten, että noudatetaan tiukemmin SEUT-sopimuksen 290 artiklan määräyksiä, ja kehottaa sitä tästä syystä olemaan käyttämättä delegoituja säädöksiä todellisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin, jotka olisi hyväksyttävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä;
o
o o
156. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.