Istuntoasiakirja

 

B8-1305/2016

24.11.2016

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

työjärjestyksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon pyytämisestä rikosten torjuntaan, tutkintaan, selvittämiseen ja syytteeseenpanoon liittyvien henkilötietojen suojaa koskevan Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa

( 2016/3004(RSP) )

Sophia in ‘t Veld, Cecilia Wikström, Angelika Mlinar

ALDE-ryhmän puolesta

 

B8-1305/2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon pyytämisestä rikosten torjuntaan, tutkintaan, selvittämiseen ja syytteeseenpanoon liittyvien henkilötietojen suojaa koskevan Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa

( 2016/3004(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 218 artiklan ja erityisesti sen 6 ja 11 kohdan,

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi rikosten ennalta estämiseen, tutkimiseen, paljastamiseen ja rikoksia koskeviin syytetoimiin liittyvien henkilötietojen suojaa koskevan Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta,

–  ottaa huomioon rikosten torjuntaan, tutkintaan, selvittämiseen ja syytteeseenpanoon liittyvien henkilötietojen suojasta tehdyn Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan unionin puolesta,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 19. syyskuuta 2010 päivätyt työasiakirjat Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä tulevasta sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen suojaamista tilanteissa, joissa niitä siirretään ja käsitellään rikosten, mukaan lukien terrorismi, ehkäisemiseksi, tutkimiseksi ja havaitsemiseksi tai niistä syytteeseen asettamiseksi rikosasioita koskevan poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön puitteissa (DT\830119EN ja DT\830120EN),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon luottamuksen palauttamisesta EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen tietojen siirtoon ( COM(2013)0846 ),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa[1],

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 14. heinäkuuta 2014 päivätyn työasiakirjan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä tulevasta sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen suojaamista tilanteissa, joissa niitä siirretään ja käsitellään rikosten, mukaan lukien terrorismi, ehkäisemiseksi, tutkimiseksi ja havaitsemiseksi tai niistä syytteeseen asettamiseksi rikosasioita koskevan poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön puitteissa (DT\1031547EN),

–  ottaa huomioon 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman unionin kansalaisten laajamittaisesta sähköisestä valvonnasta 12. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman jatkotoimista[2],

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2016 annetun Euroopan tietosuojavaltuutetun alustavan lausunnon rikosten torjuntaan, tutkintaan, selvittämiseen ja syytteeseenpanoon liittyvien henkilötietojen suojaa koskevasta Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimuksesta,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman transatlanttisista tietovirroista[3],

–  ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 26. lokakuuta 2016 antaman lausunnon EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä puitesopimuksesta,

–  ottaa huomioon SEUT:n 16 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8, 21 ja 47 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen tuomion 9. maaliskuuta 2010 asiassa C-518/07 Euroopan komissio vastaan Saksan liittotasavalta,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 asiassa C-362/14 antaman tuomion, jolla komission päätös 2000/520 todettiin pätemättömäksi,

–  ottaa huomioon oikeudellisen yksikkönsä 14. tammikuuta 2016 antaman lausunnon EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä puitesopimuksesta (SJ-0784/15),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen 8. syyskuuta 2016 antaman lausunnon esityksestä neuvoston päätökseksi matkustajarekisteritietojen siirtämistä ja käsittelyä koskevaksi Kanadan ja Euroopan unionin väliseksi sopimukseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2006 perustettiin korkean tason kontaktiryhmä, joka koostui komission, neuvoston puheenjohtajavaltion ja Yhdysvaltojen oikeus-, sisäisen turvallisuuden ja ulkoasiainministeriön korkean tason virkamiehistä ja jonka tehtäväksi annettiin tarkastella keinoja, joiden avulla EU ja Yhdysvallat voisivat tehdä tiiviimpää ja tehokkaampaa yhteistyötä lainvalvontatietojen vaihdon alalla ja varmistaa samalla henkilötietojen ja yksityisyyden suojan;

B.  toteaa, että kontaktiryhmän lokakuussa 2009 esittämän loppuraportin päätelmien mukaan paras vaihtoehto olisi kansainvälinen sopimus, joka velvoittaa sekä EU:n että Yhdysvallat soveltamaan vahvistettuja yhteisiä tietosuojaperiaatteita Atlantin yli tehtäviin tiedonsiirtoihin lainvalvonnan alalla;

C.  ottaa huomioon, että neuvosto teki 3. joulukuuta 2010 päätöksen, jolla sen antoi komissiolle luvan aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen suojaamista tilanteissa, joissa niitä siirretään ja käsitellään rikosten, mukaan lukien terrorismi, ehkäisemiseksi, tutkimiseksi ja havaitsemiseksi tai niistä syytteeseen asettamiseksi rikosasioita koskevan poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön puitteissa;

D.  toteaa, että komissio pyysi 29. huhtikuuta 2016 neuvostoa tekemään päätöksen sopimuksen hyväksymisestä;

E.  toteaa, että neuvosto päätti 19. heinäkuuta 2016 pyytää Euroopan parlamenttia antamaan hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

F.  toteaa, että sopimus parafoitiin 9. syyskuuta 2015 ja allekirjoitettiin 2. kesäkuuta 2016;

G.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 asiassa C-362/14 antamassa tuomiossa komission päätös 2000/520 todettiin pätemättömäksi;

H.  ottaa huomioon, että kansainvälisyytensä vuoksi tämä sopimus on ensisijainen unionin lainsäätäjien hyväksymään unionin johdettuun oikeuteen nähden ja että siksi tämän EU:n ja Yhdysvaltojen välisen puitesopimuksen ensisijaisuutta sovelletaan tulevaisuudessa tietosuojapakettiin;

I.  ottaa huomioon, että sopimuksen 1 artiklan mukaisesti sen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen henkilötietojen suoja sekä lisätä rikosten, mukaan lukien terrorismi, torjuntaa, tutkintaa, selvittämistä ja syytteeseenpanoa koskevaa yhteistyötä Yhdysvaltojen sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä;

J.  ottaa huomioon, että 12. helmikuuta 2016 Euroopan tietosuojavaltuutettu julkaisi sopimuksesta alustavan lausuntonsa, jossa suositellaan olennaisia parannuksia, jotta teksti vastaisi perusoikeuskirjan ja SEUT:n 16 artiklan määräyksiä; toteaa, että siinä suositellaan erityisesti selvennystä siitä, että kaikkia suojatoimia sovelletaan unionin kansalaisten lisäksi kaikkiin yksityishenkilöihin unionissa, ja varmistetaan, että oikeussuojakeinoja koskevat säännökset ovat tehokkaita perusoikeuskirjassa tarkoitetussa merkityksessä, sekä selvennystä siitä, että arkaluonteisten tietojen valikoimaton siirto ei ole sallittua;

K.  ottaa huomioon, että 24. helmikuuta 2016 presidentti Obama vahvisti (H.R.1428) laiksi Yhdysvaltojen vuoden 2015 oikeussuojakeinoja koskevan lain (Judicial Redress Act), jonka nojalla Yhdysvaltojen oikeusministeriö saa nimetä muita maita tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöjä, joiden kansalaiset voivat Yhdysvaltojen vuoden 1974 yksityisyyden suojaa koskevan lain (Privacy Act) nojalla nostaa siviilioikeudellisia kanteita tiettyjä Yhdysvaltojen virastoja vastaan saadakseen tai oikaistakseen tietoja tai hakeakseen muutosta lainvastaiseen tietojen luovutukseen toisesta maasta Yhdysvaltoihin rikosten torjumiseksi, tutkimiseksi, selvittämiseksi tai syytteeseen panemiseksi;

L.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen oikeusministeriö voi nimetä maita tai järjestöjä, joiden kansalaiset voivat käynnistää tällaisia siviilioikeudellisia muutoksenhakumenettelyjä, jos henkilön maalla tai järjestöllä on sellaiset asianmukaiset yksityisyyden suojaa koskevat järjestelyt tietojen jakamiseksi Yhdysvaltojen kanssa, joista määrätään Yhdysvaltojen kanssa tehdyssä sopimuksessa tai jotka Yhdysvaltojen oikeusministeriö on määritellyt ja jotka antavat mahdollisuuden siirtää henkilötietoja kaupallisiin tarkoituksiin kyseisen maan ja Yhdysvaltojen välillä, ja jos kyseisellä maalla tai järjestöllä on Yhdysvaltojen oikeusministeriön sertifioima tiedonsiirtoa koskeva toimintatapa, joka ei haittaa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuteen liittyviä etuja;

M.  ottaa huomioon, että tähän mennessä Yhdysvaltojen oikeusministeriö ei ole nimennyt Euroopan unionia tai sen jäsenvaltioita soveltamisalaan kuuluviksi maiksi, joiden kansalaiset voivat nostaa siviilioikeudellisia kanteita tiettyjä Yhdysvaltojen virastoja vastaan Yhdysvaltojen vuoden 1974 yksityisyyden suojaa koskevan lain nojalla;

N.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen oikeussuojakeinoja koskevalla lailla annettuja oikeussuojakeinoja ei unionissa annettaisi muille kuin unionin kansalaisille, joiden henkilötietoja käsitellään ja siirretään Yhdysvaltoihin sopimuksen mukaisesti;

O.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen voimassa olevassa lainsäädännössä on useita rajoituksia ja ehtoja, jotka koskevat vuoden 1974 yksityisyyden suojaa koskevan lain soveltamisalaa, säädettyjä kanneperusteita, soveltamisalaan kuuluvien virastojen nimeämistä ja soveltamista lainvalvontakysymyksissä;

P.  ottaa huomioon, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä matkustajarekisteritietosopimuksessa ja EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelyä ja siirtämistä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelman tarkoituksiin koskevassa sopimuksessa ei nykyisin ole määräyksiä vuoden 1974 yksityisyyden suojaa koskevan lain mukaisista siviilioikeudellisista muutoksenhakumenettelyistä;

Q.  ottaa huomioon, että 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 26. lokakuuta 2016 antamassa lausunnossa korostettiin, että tarvitaan mahdollisesti eräitä tarkennuksia, jotta voidaan varmistaa, että puitesopimuksen antaman henkilötietojen suojan taso on täysin unionin lainsäädännön mukainen ja että kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, että käsitteiden ”henkilötiedot” ja ”tietojenkäsittely” määritelmät eroavat unionin määritelmistä, tietojen säilyttämisaika olisi määriteltävä tarkemmin säilyttämisen tarkoituksen mukaan, yksityishenkilöiden käyttöoikeuksia koskevat rajoitukset ovat erittäin laajoja ja käyttöoikeuksia voitaisiin parantaa ottamalla käyttöön epäsuoraa käyttöoikeutta koskeva mekanismi;

1.  pitää oikeudellisesti epävarmana sitä, onko sopimus sopusoinnussa perussopimusten määräysten (16 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten (7, 8, 21 ja 47 artikla sekä 52 artiklan 1 kohta) kanssa yksityishenkilöiden henkilötietosuojaa koskevien oikeuksien osalta ja onko se syrjimättömyyden periaatteen sekä oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevan oikeuden mukainen;

2.  päättää pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta antamaan lausunnon sopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman tiedoksi neuvostolle ja komissiolle sekä ryhtymään tarvittaviin toimiin lausunnon hankkimiseksi tuomioistuimelta.

[1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230
[2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0388
[3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0233