Istuntoasiakirja
15.5.2017
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Dadaabin pakolaisleiristä
( 2017/2687(RSP) )
Louis Michel, Nedzhmi Ali, Petras Auštrevičius, Beatriz Becerra Basterrechea, Izaskun Bilbao Barandica, Marielle de Sarnez, Martina Dlabajová, Nathalie Griesbeck, Marian Harkin, Ivan Jakovčić, Javier Nart, Urmas Paet, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Jozo Radoš, Frédérique Ries, Marietje Schaake, Jasenko Selimovic, Hannu Takkula, Pavel Telička, Hilde Vautmans, Cecilia Wikström, Valentinas Mazuronis
ALDE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Dadaabin pakolaisleiristä
( 2017/2687(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2017 annetun Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) Nairobin julistuksen kestävistä ratkaisuista somalialaisille pakolaisille ja Somaliaan palaavien uudelleenkotouttamisesta,
– ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 pakolaisista ja muuttajista annetun New Yorkin julkilausuman,
– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2016 annetun Keniassa asuvien somalipakolaisten vapaaehtoista paluuta käsittelevän kolmikantaisen ministerikomitean yhteisen julkilausuman,
– ottaa huomioon Vallettassa 11.–12. marraskuuta 2015 pidetyn muuttoliikettä käsitelleen EU:n huippukokouksen tulokset,
– ottaa huomioon Roomassa 28. marraskuuta 2014 annetun Khartumin prosessin (EU:n ja Afrikan sarven muuttoreittejä koskevan aloitteen) ministerikokouksen julkilausuman,
– ottaa huomioon 10. marraskuuta 2013 allekirjoitetun Kenian ja Somalian hallitusten ja UNHCR:n välisen kolmikantasopimuksen somalipakolaisten vapaaehtoisesta paluusta,
– ottaa huomioon EU:n Afrikka-hätärahaston,
– ottaa huomioon pakolaisia koskevaan vastuunjakoon liittyvän YK:n Global Compact -aloitteen,
– ottaa huomioon 11. Euroopan kehitysrahaston (EDF) Somalian ja Itä-Afrikan maaohjelman,
– ottaa huomioon EU:n humanitaarisen rahoituksen pakolaisten tilanteeseen reagoimiseksi Keniassa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Afrikan sarven alueella, jonka asukasluku on liki 250 miljoonaa ja jonka väestö kasvaa nopeasti, oleskelee Afrikan ja maailman suurin maan sisäisesti siirtymään joutuneiden ja pakolaisten joukko;
B. toteaa, että alue joutuu kohtaamaan laittoman muuttoliikkeen, pakkosiirtojen, ihmiskaupan, ihmissalakuljetuksen, terrorismin ja väkivaltaisten konfliktien muodostamia haasteita; toteaa, että haasteiden takana on lukuisia syitä, jotka vaihtelevat paikallisten olosuhteiden mukaan mutta jotka kaikki juontavat juurensa sosioekonomisten mahdollisuuksien vähyyteen, köyhyyteen, epävakauteen ja ilmastonmuutokseen;
C. ottaa huomioon, että Dabaabin pakolaisleiri perustettiin vuonna 1991 väliaikaiseksi ratkaisuksi tilanteeseen, jossa ihmiset hakivat turvaa ja pakenivat vainoja, väkivaltaa ja epävakautta Itä-Afrikan alueella ja erityisesti Somalian sisällissotaa; ottaa huomioon, että 50 neliökilometrin laajuisessa leirissä on nykyään viisi eri leiriä eri väestöjä varten ja että Hagaderan, Dagahaleyn ja Ifon leirialueet ovat vanhimmat ja tiheimmin asutut alueet; toteaa, että leirit ovat vähitellen menettäneet humanitaarisen luonteensa ja muuttuneet terroristien ja heidän puolestapuhujiensa säilytys-, piilottelu-, värväys- ja koulutuspaikoiksi;
D. ottaa huomioon, että alun perin noin 90 000 henkilölle tarkoitetussa Dadaabin leirissä asuu YK:n arvion mukaan nykyään noin 260 000 henkilöä, josta 95 prosenttia on lähtöisin Somaliasta ja 60 prosenttia on alle 18-vuotiaita; ottaa huomioon, että Kenia lakkautti toukokuussa 2016 pakolaisasioita käsittelevän ministeriönsä, joka oli vastuussa rekisteröinneistä, mikä tarkoittaa, että kymmeniä tuhansia henkilöitä ei ole rekisteröity ja että edellä mainitut määrät voivat itse asiassa olla vieläkin suuremmat;
E. toteaa, että leirin pakolaiset ja etenkin naiset ja lapset ovat vaarassa joutua väkivallan uhreiksi; toteaa, että leirien humanitaarinen luonne on palautettava;
F. toteaa, että Somalia on yli kahden vuosikymmenen ajan kärsinyt suuresta epävakaudesta sekä valtiollisten instituutioiden puutteesta ja että toistuvat ilmastonmuutokseen liittyvät luonnonkatastrofit ovat pahentaneet näiden vaikutuksia; ottaa huomioon, että nämä ongelmat ovat koetelleet Somalian kaikkein heikommassa asemassa olevien yhteisöjen sieto- ja sopeutumiskykyä ja että niistä on tullut merkittäviä Somalian sisällä siirtymään joutumisen ja naapurimaihin pakenemisen tekijöitä;
G. toteaa, että kolme vuosikymmentä jatkunut Somalian pakolaistilanne on yksi maailman sitkeimmistä, sillä maanpaossa on syntynyt jo pakolaisten kolmas sukupolvi; ottaa huomioon, että alueella on liki miljoona sisäisesti siirtymään joutunutta somalia ja että lisäksi maan sisäisesti siirtymään joutuneita on 1,1 miljoonaa;
H. ottaa huomioon, että Somalia on ollut viimeksi kuluneiden 15 vuoden ajan yksi maailman viidestä suurimmasta pakolaisia tuottavista maista ja että somalialaisia rekisteröityjä pakolaisia on tällä hetkellä 1,1 miljoonaa, joista 80 prosenttia Afrikan sarven alueella ja Jemenissä; toteaa, että Somalian hallinto on toistuvasti ilmaissut halukkuutensa vastaanottaa kansalaisiaan; toteaa, että Somaliassa on vapautettu suuria maa-alueita; ottaa huomioon, että Keniassa on parhaillaan noin 500 000 pakolaista ja että pakolaisten määrä kasvaa jatkuvasti alueen ja erityisesti Etelä-Sudanin lisääntyvän turvattomuuden myötä;
I. ottaa huomioon, että koko Itä-Afrikan alue kärsii suuresta kuivuudesta ja että Etelä-Sudanissa julistettu nälänhätä uhkaa jopa miljoonaa henkeä; ottaa huomioon, että Somaliaa uhkaavasta nälänhädästä, joka olisi 25 vuoden aikana maan kolmas nälänhätä, on annettu varoitus ja että hallituksen raporttien mukaan 6,2 miljoonaa henkeä tarvitsee elintarvikehätäapua; ottaa huomioon, että Kenian presidentti Uhuru Kenyatta on julistanut maan kuivuuden kansalliseksi katastrofiksi, sillä 2,7 miljoonaa henkeä uhkaa vakava nälänhätä; ottaa huomioon, että tilanteen odotetaan heikkenevän kaikissa kolmessa maassa;
J. ottaa huomioon, että alueen maita koettelee parhaillaan pahin kuivuus 60 vuoteen, minkä vuoksi Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa ja Jemenissä on ruokakriisi, joka voi aiheuttaa nälänhätää laajalla alueella;
K. toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan kuivuus on lisännyt maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrää Somaliassa, sillä marraskuun 2016 jälkeen yli 683 000 henkilöä on joutunut jättämään kotinsa; toteaa, että edellisen nälänhädän aikana vuonna 2011 kuoli noin 250 000 henkilöä;
L. toteaa, että Kenian vaaleja arvioimaan lähetetyn EU:n valtuuskunnan suosituksen mukaan olisi tarkoituksenmukaista ja tuloksekasta lähettää EU:n valtuuskunta tarkkailemaan elokuussa 2017 pidettäviä Kenian parlamentinvaaleja;
M. ottaa huomioon, että Kenian hallitus ilmoitti 6. toukokuuta 2016 päätöksensä sulkea Dadaabin leiri mahdollisimman pikaisesti ja perusteli päätöstä turvallisuusuhkilla ja tarpeella ratkaista alueen pitkittynyt pakolaistilanne; ottaa huomioon, että Kenian hallitus kuitenkin ilmoitti 30. marraskuuta 2016, että sulkemista lykätään kuudella kuukaudella toukokuuhun 2017 ”humanitaarisista syistä” kansainvälisen yhteisön pyynnöstä;
N. toteaa, että kansainvälinen yhteisö, myös EU, on todennut ymmärtävänsä Kenian hallituksen huolenaiheita ja sen esittämiä syitä leirin sulkemiselle, mutta on samanaikaisesti korostanut, että palautukset Somaliaan on toteutettava kansainvälisten normien mukaisesti siten, että palauttaminen on vapaaehtoista ja tietoista, että paluumuuttajat saavat objektiivista, puolueetonta ja merkityksellistä tietoa, että palautukset toteutetaan turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen ja kestävällä tavalla ja että paluumuuttajat ovat tietoisia siitä, mitä heille tapahtuu, jos he päättävät olla palaamatta vapaaehtoisesti;
O. ottaa huomioon, että Kenian korkein oikeus antoi 9. helmikuuta 2017 ratkaisun asiassa, joka koski kahden kenialaisen ihmisoikeusjärjestön (Kenian kansallinen ihmisoikeuskomissio ja Kituo Cha Sheria -järjestö) vetoomusta ja jossa se totesi, että Kenian hallituksen määräykset Dadaabin pakolaisleirin sulkemiseksi olivat syrjiviä, liiallisia, keinotekoisia ja kohtuuttomia ja merkitsivät kollektiivista rangaistusta; toteaa, että humanitaaristen toimijoiden ja kehitysyhteistyökumppanien on vastattava ja autettava näitä somalipakolaisia toimimalla Somaliassa vastaanotolle ja uudelleensijoittamiselle otollisen ympäristön luomiseksi;
P. toteaa, että Dadaabin leirin sulkemista koskeva keskustelu on tuonut korostuneesti esille sen, että UNHCR:n ja Kenian ja Somalian hallitusten vuonna 2013 allekirjoittaman, somalialaisten vapaaehtoisia paluumuuttoja Somalian vakaille alueille mahdollistavan kolmikantasopimuksen täytäntöönpano on ollut hidasta, mitä Kenian hallitus ja muut sidosryhmät ovat avoimesti arvostelleet;
Q. ottaa huomioon, että UNCHR aloitti vuonna 2014 somalipakolaisten vapaaehtoisen paluun tukemisen ja että siitä lähtien noin 65 000 pakolaista on palannut; toteaa, että kestävää paluumuuton lisäämistä koskevan tavoitteen toteutuminen riippuu Somalian tilanteesta;
R. ottaa huomioon, että elokuun 2016 lopulla Somalian viranomaiset Jubalandissa keskeyttivät paluumuuton alueen pääkaupunkiin Kismaayoon pakolaistulvan seurauksena; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisjärjestön mukaan lähes 70 prosenttia paluumuuttajista on lapsia;
S. ottaa huomioon, että Dadaabin sulkemisella on seuraamuksia naapurimaissa kuten Etiopiassa, jossa on parhaillaan noin 245 000 somalipakolaista ja johon saattaa kohdistua uusi pakolaistulva; ottaa huomioon, että tämä tilanne on osoitus siitä, että pakolaisiin, rajaturvallisuuteen ja vakauteen liittyvät kysymykset ovat kytköksissä toisiinsa ja että se korostaa tarvetta tehostaa alueellista yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi, puhumattakaan päätöksestä sulkea Dadaabin leiri;
T. ottaa huomioon, että monien pakolaisten ja etenkin maaseudulta lähtöisin olevien pakolaisten kohdalla päätös palata riippuu heidän mahdollisuuksistaan saada uudelleen haltuunsa maansa ottaen huomioon, että Somaliassa maanomistusjärjestelmä on heikko ja pakkosiirrot ovat yleisiä;
U. ottaa huomioon, että laajemman Dadaabin alueen vastaanottava paikallinen yhteisö on osoittanut suurta humaaniutta, anteliaisuutta ja suvaitsevaisuutta leiriä kohtaan siitä huolimatta että sen on itse vastattava valtaviin talouteen, kehitykseen ja ympäristöön liittyviin haasteisiin;
V. ottaa huomioon, että Dadaabin tilanteen ja leirin sulkemisohjelman vuoksi avunantajien huomio on siirtynyt muihin konflikteihin ja niiden myöntämä tuki on vähentynyt, minkä johdosta leirissä oleviin pakolaisiin kohdistuu erilaisia haasteita, kuten ruoka-annosten pieneneminen ja lääkkeiden saatavuuden heikkeneminen, sekä koulutukseen ja ammattitaitojen oppimiseen liittyviä haasteita, jotka koskevat erityisesti nuoria;
W. ottaa huomioon, että etenkin ilmastonmuutoksella on tuhoisa vaikutus laiduntalouteen ja paimentolaisuuteen perustuvaan elämäntapaan, joka tarjoaa alueella myös elinkeinon suurelle joukolle ihmisiä, joille kuivuus, taudit, sota, karjan väheneminen ja muut ongelmat ovat jatkuvasti kasvava uhka; katsoo, että tämä asiaintila edellyttää erityishuomion kiinnittämistä laiduntaloudesta eläviin yhteisöihin mahdollisessa alueellisessa turvapaikkaratkaisussa;
X. ottaa huomioon, että EU on osoittanut 286 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahaston kautta kaudelle 2014–2020 keskittyen Compact-aloitteen täytäntöönpanoon ja erityisesti valtion ja rauhan rakentamiseen, ruokaturvaan, kestävyyteen ja koulutukseen; ottaa huomioon, että EU:n Afrikka-hätärahasto perustettiin Vallettan huippukokouksessa 12. marraskuuta 2015 ja että sen tarkoituksena on puuttua epävakauden, pakkomuuton ja laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin edistämällä selviytymiskykyä, taloudellisia mahdollisuuksia, yhdenvertaisuutta, turvallisuutta ja kehitystä; ottaa huomioon, että EU reagoi Kenian pakolaisleireissä asuvien pakolaisten elintärkeisiin perustarpeisiin; ottaa huomioon, että EU on sitoutunut Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin operaation (AMISOM) tukemiseen Afrikan rauhanrahaston kautta ja tarjoamaan merkittävän rahoituksen avulla turvallisuutta sekä vähentämään al-Shabaabin ja muiden aseellisten oppositioryhmien uhkaa;
Y. ottaa huomioon, että Yhdysvaltain presidentin Trumpin 27. tammikuuta 2017 antaman presidentin asetuksen seurauksena noin 3 000 pakolaisella, jotka oli tarkoitus uudelleensijoittaa Yhdysvaltoihin Keniasta vuonna 2017, on epävarma tulevaisuus; ottaa huomioon, että suurin osa näistä pakolaisista on Dadaabin leirillä ja ollut jo Yhdysvaltain ja YK:n virkamiesten tiukoissa turvatarkastuksissa ja että he ovat odottaneet uudelleensijoittamisensa hyväksymistä jopa kymmenen vuoden ajan;
Z. ottaa huomioon, että EU:n uudelleensijoittamistoimet ovat vaatimattomat, jos niitä vertaa EU:n ulkopuolisten maiden, kuten Australian ja Kanadan, toimiin ja että ne jäävät kauaksi siitä, mitä UNHCR pitää välttämättömänä, jotta varmistetaan pakolaisten oikeudenmukainen jako eri puolille maailmaa;
AA. ottaa huomioon, että IGADin huippukokouksessa 25. maaliskuuta 2017 hyväksytyssä Nairobin maailmanlaajuisessa toimintasuunnitelmassa korostettiin, että erityisesti kuivuus ja aseelliset konfliktit olivat syitä sille, että alueen ihmiset siirtyvät pois asuinsijoiltaan;
1. kiittää Keniaa ja Dadaabin aluetta niiden panoksesta pakolaisten ennennäkemättömän suuren määrän vastaanottamisessa näin pitkän ajanjakson aikana; korostaa kuitenkin, että alueen tilanteesta on tullut kestämätön ja että se edellyttää tehokasta ja koordinoitua vastausta alueen maiden hallituksilta ja koko kansainväliseltä yhteisöltä, EU mukaan lukien, kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi somalipakolaisten kysymykseen samalla kun toimitaan turvallisuuden ja alueen pitkän aikavälin sosioekonomisen kehityksen lisäämiseksi;
2. panee merkille IGAD:n Nairobin julistuksen kestävistä ratkaisuista somalipakolaisten auttamiseksi ja Somaliaan palaavien uudelleenkotouttamiseksi; pitää myönteisenä sitoumusta kehittää kattava alueellinen lähestymistapa samalla kun pidetään yllä suojelua ja edistetään omavaraisuutta turvapaikan tarjoavissa maissa, mihin pyritään kansainvälisen yhteisön tuen avulla ja New Yorkin julistuksessa määritetyn pakolaisten tilanteeseen reagoimista koskevan kokonaisvaltaisen kehyksen mukaisesti;
3. pitää valitettavana EU:n jäsenvaltioiden hyvin vaatimatonta osuutta ponnisteluissa uudelleensijoittaa Dadaabin pakolaisia ja kehottaa EU:ta huolehtimaan vastuustaan oikeudenmukaisen taakanjaon varmistamisessa;
4. huomauttaa, että niin kauan kuin epävakaus jatkuu koko alueella ja ottaen huomioon uuden nälänhätäriskin, pakolaiset eivät enää voi palata koteihinsa, minkä vuoksi EU:n on valitettavasti edelleen keskitettävä resursseja välittömiin humanitaarisiin toimiin alueella sen sijaan, että se tarkastelisi kokonaisvaltaisesti pitkän aikavälin kehitystä; kehottaa näin ollen EU:ta pyrkimään entistäkin voimakkaammin puuttumaan tilanteeseen ja ottamaan sovittelijan roolin alueella, jotta onnistuttaisiin ratkaisemaan talouteen, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat, jotka ovat äärimmäisen köyhyyden, rikollisen toiminnan, radikalisoitumisen ja terrorismin perimmäisiä syitä ja viime kädessä pakolaistilanteen aiheuttajia;
5. painottaa, että viime kädessä tarvitaan alueellisia vastatoimia jatkuvan suojan tarjoamiseksi 260 000 somalipakolaiselle; palauttaa mieliin, että paluumuuttajien kestävä uudelleenkotoutuminen edellyttää kokonaisvaltaista yhteisölähtöistä lähestymistapaa, jolla parannetaan vastaanottokykyä ja palvelujen saatavuutta paluumuuttajille, maan sisäisesti siirtymään joutuneille ja paikallisille yhteisöille Somaliassa;
6. panee tyytyväisenä merkille Nairobin yleisen ja alueellisen toimintasuunnitelman, jossa hahmotellaan leirien asteittaista sulkemista ja pakolaisten työhönpääsyn, palvelujen saannin ja vapaan liikkumisen sallimista vastaanottavassa maassa; pitää kuitenkin valitettavana, että Dadaabin osalta ei kaavailla konkreettisia toimia; tukee alueellisen rahaston perustamista avunantajia varten;
7. katsoo, että kun otetaan huomioon jatkuvien turvallisuusongelmien leimaama nykytilanne Somaliassa sekä suuri nälänhätäriski, vapaaehtoisten palautusten olisi oltava ainoa vaihtoehto; kehottaa parantamaan vastuunjakoa, kun on kyse pakolaisten vastaanottamisesta ja uusien keinojen käyttöönottamisesta pakolaisten auttamiseksi pääsemään kolmansiin maihin, myös EU:hun;
8. korostaa jälleen kerran tukevansa EU:n Afrikka-hätärahaston tavoitteita, joita ovat laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäiseminen Itä-Afrikan alueella; vaatii jäsenvaltioita kunnioittamaan rahastolle antamiaan sitoumuksia; kehottaa komissiota kuitenkin tehostamaan alueen toimijoiden, kuten paikallisväestön, alueellisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen, kuulemisia, jotta voidaan keskittyä paikallisesti tunnistettuihin ongelmiin ja tarpeisiin ja edistää pakolaisten paluuta kotimaihinsa tukevaa ilmapiiriä sekä lisätä heidän valmiuksiaan siihen; korostaa, että Dadaabin leirin myötä on perustettu noin 10 000 työpaikkaa, joista suurin osa liittyy humanitaariseen toimintaan;
9. korostaa ihmis- ja yhteisölähtöistä lähestymistapaa käytettäessä EU:n hätärahaston resursseja Dadaabin leiriltä lähtevien paluun tukemiseen ja laadittaessa kehitystä ja selviytymiskykyä parantavia toimenpiteitä alueella; uskoo vakaasti, että EU:n hätärahaston ei pitäisi keskittyä ainoastaan taloudelliseen kehitykseen vaan yhtä lailla alueella toteutettaviin ruohonjuuritason hankkeisiin, jotka on suunnattu erityisesti peruspalvelujen laadun, oikeudenmukaisuuden ja saatavuuden parantamiseen, koulutukseen paikallisten valmiuksien kehittämiseksi sekä heikossa asemassa olevien yhteisöjen, myös vähemmistöjen, tarpeisiin vastaamiseen;
10. katsoo, että Afrikka-hätärahaston olisi keskityttävä enemmän alueen kestävän kehitykseen tukemiseen lujittamalla taloudellisia ja työllistymismahdollisuuksia ja parantamalla selviytymiskykyä; kehottaa hyödyntämään näitä varoja kestävän kehityksen vaalimiseen ja sähköntuotantoon valjastetun aurinkovoiman käytön laajentamiseen entisestään esimerkiksi makean veden pumppaamiseksi, mikä on osoittautunut menestyksekkääksi hankkeeksi Dadaabin leirin eräissä osissa;
11. kiittää Somalian viranomaisia viime kuukausina saavutetusta edistyksestä esimerkiksi vaalien järjestämisen suhteen; korostaa kuitenkin, että Somalian monien osien turvallisuutta koskevat ja sosioekonomiset olosuhteet eivät mahdollista laajamittaista paluumuuttoa ja kehottaa näin ollen EU:ta ja sen jäsenvaltioita työskentelemään Somalian viranomaisten rinnalla maan vakauden palauttamiseksi ennen suurimittaista paluumuuttoa;
12. kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä kumppaneita täyttämään sitoumuksensa Somalian suhteen ja ryhtymään toimiin ruokaturvan aikaansaamiseksi, jotta tuleva nälänhätä vältetään, turvallisuutta lisätään, yhteisistä huolenaiheista sovitaan, julkisen talouden menoista huolehditaan ja perustuslain uudelleentarkastelu saatetaan päätökseen pitkän aikavälin vakauden saavuttamiseksi;
13. kehottaa EU:ta varmistamaan, että alueen uudelleensijoittamisohjelmissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät sijoitetaan vastuullisella tavalla turvallisille alueille ja että pakolaisten oikeuksista pidetään kiinni; kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä kumppaneita auttamaan infrastruktuurin rakentamisessa eri puolille maata, jotta kotiin palaavat pakolaiset voidaan uudelleenkotouttaa turvallisesti ja pysyvästi somalialaiseen yhteiskuntaan ilman Al Shabaabin kaltaisten terroristien aiheuttamaa uhkaa;
14. korostaa, että Somalian ja sen naapurien välisten rajojen valvontaa on parannettava, sillä niitä pidetään ihmiskaupan ja aseiden, huumeiden ja muiden laittomien tavaroiden salakuljetuksen temmellyskenttänä tarjoten rahoitusta rikoksille ja terrorismille ; odottaa läheistä yhteistyötä EU:n Somalian koulutusoperaation ja AMISOM-operaation kesken, jotta rajaturvallisuuden parhaita käytäntöjä jaettaisiin ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien saamiseksi kiinni;
15. toteaa, että kehitystä ei voi tapahtua ilman alueen turvallisuuden paranemista; painottaa voimakkaasti, että EKR:n ja julkisen kehitysavun varat on kohdennettava alueen taloudelliseen, inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen siten, että painopiste asetetaan erityisrahaston päätöksessä määriteltyihin kehityksen haasteisiin; tuomitsee EKR:n ja julkisen kehitysavun varojen käyttämisen maahanmuuton hallintaan tai muiden kehitystavoitteiden ulkopuolisten toimien valvontaan;
16. toteaa, että Kenian Dadaabin alueen yhteisöjen selviytymiskykyä ja kehitystä on parannettava siten, ettei Dadaabin leirin ja kaupungin julkisten palvelujen vähittäinen pieneneminen ja väestölle mahdollisesti aiheutuva talouden heilahtelu vaikuta kielteisesti ihmisten elinkeinoihin; tähdentää, että Dadaabissa oleskeleva väestö on aiheuttanut alueelle vakavaa ympäristöhaittaa, mikä vaikuttaa paikallisväestön mahdollisuuteen käyttää luonnonvaroja; tähdentää, että Kenian hallituksen ja EU:n Kenian maaohjelman olisi yhdessä käsiteltävä tätä tilannetta; odottaa Kenian hallituksen ja EU:n ymmärtävän tämän hauraan alueen erityistarpeita;
17. panee huolestuneena merkille alueelle aiheutuneet ilmastonmuutoksen vakavat vaikutukset, jotka muistuttavat EU:ta, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä kokonaisuudessaan siitä, että Pariisin sopimuksen ehdot on pantava täytäntöön samalla, kun todetaan kyseisten toimien suorat vaikutukset alueen sotiin ja nälänhätään;
18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kenian hallitukselle, Afrikan unionin toimielimille, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle (IGAD),Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle ja AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille.