Istuntoasiakirja
16.5.2017
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
kahden valtion ratkaisun aikaansaamisesta Lähi-idässä
( 2016/2998(RSP) )
Hilde Vautmans, Marietje Schaake
ALDE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma kahden valtion ratkaisun aikaansaamisesta Lähi-idässä
( 2016/2998(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idän rauhanprosessista,
– ottaa huomioon YK:n aiemmat päätöslauselmat, mukaan luettuna YK:n turvallisuusneuvoston 23. joulukuuta 2016 antama päätöslauselma 2334/2016,
– ottaa huomioon yleiskokoukselle 10. tammikuuta 2017 esitetyn YK:n pääsihteerin kertomuksen ihmisoikeuksista miehitetyllä Syyrian Golanilla,
– ottaa huomioon EU:n ulkoasiainneuvostossa 6. tammikuuta 2017 käydyn keskustelun Lähi-idän rauhanprosessista,
– ottaa huomioon Lähi-idän rauhanprosessista 18. tammikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro-Välimeri-sopimuksen,
– ottaa huomioon kvartetin toukokuussa 2016 antaman raportin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja (jäljempänä ’korkea edustaja’) on useaan otteeseen ilmaissut sitoutumisensa unionin rauhanprosessissa omaksuman roolin uudistamiseen ja voimistamiseen;
B. toteaa, että eurooppalaisen diplomatian perinteinen jääminen tarkkailijanrooliin olisi siksi lopetettava;
C. toteaa, että korkea edustaja nimitti huhtikuussa 2015 uuden Lähi-idän rauhanprosessia käsittelevän EU:n erityisedustajan (jäljempänä ’EU:n erityisedustaja’);
D. ottaa huomioon, että miehitys on kestänyt yli 50 vuotta ja että Oslo I -sopimus allekirjoitettiin vuonna 1993;
E. ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa on virinnyt prosessi Palestiinan valtion tunnustamiseksi;
F. toteaa Euroopan unionin katsovan, että nykyisessä muuttuvassa kansainvälisessä poliittisessa ympäristössä Lähi-idän rauhanprosessi edellyttää enemmän kuin koskaan tiivistä koordinointia ja vahvaa yhtenäisyyttä osapuolilta, alueelta ja kansainväliseltä yhteisöltä;
G. katsoo, että palestiinalaisväestön ja sen oikeuksien, myös vankien oikeuksien, suojelu Länsirannalla, varsinkin C-alueella, ja Itä-Jerusalemissa on erittäin tärkeää, jotta kahden valtion ratkaisu säilyy toteuttamiskelpoisena;
H. toteaa, että huhtikuussa 2017 YK:n ihmisoikeusvaltuutettu tuomitsi sen, että Gazan alueella toimivat viranomaiset panivat toimeen kolme teloitusta vastoin Palestiinan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita;
I. toteaa, että Euroopan unioni on suurin taloudellisen avun antaja palestiinalaishallinnolle ja myös Israelin suurin kauppakumppani; toteaa, että Israelilla on mahdollisuus saada unionin rahoitusta Horizon 2020 -ohjelman puitteissa, minkä lisäksi se on osapuolena maatalous-, teollisuus- ja lääketuotteita koskevissa sopimuksissa;
J. ottaa huomioon, että rauhanprosessin uudelleen käynnistämiseksi tehtävien ponnistelujen ohella on olemassa konkreettisia yhteistyöhankkeita kuten Punaisenmeren ja Kuolleenmeren välinen vedensiirto, joka tarjoaa alueen suuresti tarvitseman toivon, rauhan ja sovinnon vision;
1. toistaa tukevansa kahden valtion ratkaisua, jossa Israelin valtio turvallisin ja tunnustetuin rajoin sekä itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, ja on julistanut, että ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin hyväksytään vain molempien osapuolten hyväksymiä muutoksia, mikä koskee myös Jerusalemia molempien valtioiden pääkaupunkina;
2. vastustaa ponnekkaasti kaikkia toimia, jotka heikentävät kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuutta, ja kehottaa molempia osapuolia osoittamaan politiikkansa ja toimiensa kautta, että ne ovat aidosti sitoutuneita kahden valtion ratkaisuun, jotta voidaan rakentaa uudelleen luottamusta ja luoda edellytykset merkityksellisille neuvotteluille; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja Jerusalemissa ja Tel Avivissa edelleen seuraamaan tässä tarkoituksessa tiiviisti tapahtumia paikan päällä ja niiden laajempia seurauksia sekä harkitsemaan lisätoimenpiteitä, joilla suojellaan kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuutta, jota uudet tosiasiat paikan päällä jatkuvasti heikentävät;
Kahden valtion ratkaisun tiellä olevat esteet
3. katsoo tässä yhteydessä, että Israelin siirtokuntien olemassaolo ja rakentaminen miehitetyllä palestiinalaisalueella, myös Itä-Jerusalemissa, on kansainvälisen oikeuden mukaan laitonta ja muodostaa merkittävän esteen kahden valtion ratkaisulle;
4. pitää erityisesti valitettavana sitä, että knesset hyväksyi 6. helmikuuta 2017 sääntelyä koskevan lain, joka sallii palestiinalaisten maille rakennettujen siirtokuntien taannehtivan laillistamisen ilman laillisen yksityisen omistajan suostumusta; pitää valitettavana Israelin hallituksen myöhemmin 30. maaliskuuta 2017 tekemää päätöstä järjestää tarjouskilpailuja uusista siirtokunnista, joita rakennetaan syvälle Länsirannan alueelle;
5. kehottaa näin ollen Israelia purkamaan maaliskuun 2001 jälkeen pystytetyt vartioasemat kvartetin vuoden 2002 etenemissuunnitelman mukaisesti ja lopettamaan kaiken siirtokuntien rakentamistoiminnan; kehottaa jälleen Israelin viranomaisia lopettamaan Gazan saarron välittömästi, ottaen asianmukaisesti huomioon Israelin tarpeen suojella kansalaisiaan terrori-iskuilta;
6. tuomitsee EU:n rahoittamien rakenteiden ja hankkeiden tuhoamisen miehitetyillä alueilla; kehottaa paikan päällä työskenteleviä EU:n rahoittamia organisaatioita tekemään työtä yhdessä Israelin ministeriöiden kanssa tällaisen tuhoamisen estämiseksi vastaisuudessa;
7. muistuttaa, että alueen rauhan ja turvallisuuden kulmakivi on, että kaikki valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, mihin sisältyy myös, että ne kantavat vastuun toimistaan;
8. pitää valitettavana, että huonontuva poliittinen ja taloudellinen tilanne haastaa palestiinalaishallinnon osoittamaan täysimittaista johtajuutta, jotta se voi edustaa yhteistä palestiinalaista linjaa neuvottelupöydässä, ja vaikeuttaa väkivallan ja siihen yllyttämisen torjumista erityisesti palestiinalaisnuorten keskuudessa;
9. korostaa, että palestiinalaishallinnon olisi edustettava yhteistä linjaa neuvotteluissa Israelin kanssa siten, ettei se edusta ainoastaan Länsirantaa vaan myös Gazan aluetta; kehottaa Hamasia hyväksymään sen, että palestiinalaishallinto edustaa myös Gazan aluetta;
10. muistuttaa, että väkivallan jatkuminen, israelilaisiin kohdistetut viimeaikaiset terroriteot ja väkivaltaan yllyttäminen ovat perustavanlaatuisesti yhteensopimattomia rauhanomaisen kahden valtion ratkaisun edistämisen kanssa ja lisäävät suuresti yhteisöjen välistä epäluuloa; pitää valitettavana, että palestiinalaishallinto edelleen tekee Israelissa terrori-iskujen suorittamisen yhteydessä surmatuista palestiinalaisista marttyyreitä;
11. kehottaa palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukkoja toteuttamaan täysin tehokkaita ja hyvin ajoitettuja toimia, kuten tekemään lopun aseistautumisen lisääntymisestä ja estämään militanttien palestiinalaisten taisteluryhmien toimintaa, kuten rakettien ampumista Israeliin;
12. kehottaa Gazan viranomaisia pidättymään lisäteloituksista ja palestiinalaishallintoa tekemään välittömästi päätöksen kuolemantuomioiden täytäntöön panematta jättämisestä ja pyrkimään kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen kokonaan;
13. kehottaa molempia osapuolia toteuttamaan välittömästi toimia kaikkien siviileihin kohdistuvien väkivallantekojen estämiseksi, myös terroritekojen sekä provosoinnin, yllytyksen ja tuhoamisen;
Uusi eurooppalainen rauhanaloite: yhden linjan edustaminen
14. muistuttaa jäsenvaltioita kesäkuussa 1980 annetusta Venetsian julistuksesta, jossa EU:n jäsenvaltiot ottivat kantaakseen vastuunsa rauhanprosessista, ja kehottaa hyväksymään uuden Venetsian julistuksen sen johdosta, että miehityksen kestossa täyttyy 50 vuotta tämän vuoden kesäkuussa; kehottaa korkeaa edustajaa hyödyntämään tätä uutta julistusta ryhtyen perustamaan eurooppalaista rauhanaloitetta;
15. korostaa, että EU:n on tarpeen omaksua keskeinen ja tunnistettava rooli kvartetissa ja alueella olevien osapuolten kanssa käytävissä neuvotteluissa; pitää siksi myönteisenä, että korkea edustaja nimitti Lähi-idän rauhanprosessia käsittelevän EU:n erityisedustajan, sillä se on selkeä viesti EU:n sitoutumisesta;
16. pitää kuitenkin valitettavana, että erityisedustajan nimittämisen jälkeen unioni ei näytä toimivan merkittävässä roolissa konfliktin ratkaisemiseksi; kehottaa korkeaa edustajaa ja EU:n erityisedustajaa hyödyntämään näin ollen paremmin EU:n ja sen jäsenvaltioiden poliittisia suhteita ja institutionaalista asiantuntemusta, koska Eurooppa on maantieteellisesti lähellä ja sillä on historialliset suhteet ja tiiviit taloudelliset yhteydet Lähi-idän alueeseen, jotta unioni saisi aktiivisemman ja tehokkaamman poliittisen aseman israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä rauhanprosessissa ja yleensä arabivaltioiden ja Israelin välisissä suhteissa;
17. korostaa tässä yhteydessä parhaillaan tehtävien arabien rauhanaloitteen edistämistä koskevien ponnistelujen merkitystä sekä kvartetin ja Egyptin uusia ponnisteluja; antaa tunnustusta kansainvälisen rauhankonferenssin kokoonkutsumista koskevalle Ranskan aloitteelle;
18. tähdentää, että aidon eurooppalaisen rauhanaloitteen tukemiseksi jäsenvaltioiden ensisijaisena velvollisuutena on myötävaikuttaa aktiivisesti yhtenäisen eurooppalaisen kannan muotoilemiseen ja pidättyä yksipuolisista aloitteista, jotka heikentävät unionin toimia;
19. tähdentää, että Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiehet eivät voi pyytää unionilta ennakoivaa toimimista alueella, jos heidän toisistaan poikkeavat kantansa estävät unionia toimimasta yhtenäisesti korkean edustajan välityksellä;
20. painottaa, että niin EU:n ja israelilaisten kumppanien kuin EU:n ja palestiinalaisten kumppanien välisten suhteiden tuleva kehitys riippuu myös niiden sitoutumisesta kestävään rauhaan, joka perustuu kahden valtion ratkaisuun;
21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, Israelin hallitukselle ja knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle.