Istuntoasiakirja
30.6.2017
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 37 artiklan 3 kohdan ja Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen mukaisesti
komission vuoden 2018 työohjelmaa koskevista Euroopan parlamentin painopisteistä
( 2017/2699(RSP) )
Bas Eickhout
Verts/ALE-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma komission vuoden 2018 työohjelmaa koskevista Euroopan parlamentin painopisteistä
( 2017/2699(RSP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista[1] ja erityisesti sen liitteen IV,
– ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2017 työohjelmaa koskevista strategisista painopisteistä[2],
– ottaa huomioon komission 25. lokakuuta 2017 antaman tiedonannon ”Komission työohjelma 2017 – EU, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia”[3] ja sen liitteet,
– ottaa huomioon yhteisen julistuksen EU:n lainsäädännöllisistä prioriteeteista 2017[4],
– ottaa huomioon komission 1. maaliskuuta 2017 antaman valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta ja pohdinta-asiakirjat Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta, globalisaation hallinnasta, talous- ja rahaliiton viimeistelemisestä, Euroopan puolustuksesta ja EU:n rahoituksen tulevaisuudesta,
– ottaa huomioon 27 jäsenvaltion sekä Eurooppa-neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission johtajien 25. maaliskuuta 2017 antaman Rooman julistuksen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 37 artiklan 3 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Euroopan yhdentyminen on tuonut rauhaa ja turvallisuutta ja lisännyt vaurautta Euroopassa vuosikymmenten ajan; katsoo, että viime vuosikymmenen aikana järjestettyjen demokraattisten äänestysten tulosten on oltava mahdollisuus pohtia yhteistä eurooppalaista hankettamme, sen varsinaisia hyötyjä, nykyisiä puutteita ja uutta merkitystä;
B. ottaa huomioon, että globalisaation seuraukset synnyttävät yhä enemmän pelkoja ja euroskeptisyyttä Euroopan kansalaisten keskuudessa; katsoo, että EU:n olisi annettava varmuutta ja suojaa näitä seurauksia vastaan;
C. katsoo, että Euroopan yhdentyminen ei voi enää olla pelkkä taloushanke, vaan Eurooppa-hankkeen on kiireesti saatava puolelleen eurooppalaisten sydämet kääntämällä EU:n politiikka täysin toiseen suuntaan;
D. ottaa huomioon, että parlamentilla on – sen omista puutteista huolimatta – erityinen vastuu määriteltäessä yhteistä eurooppalaista etua ja sen olisi autettava pääsemään eroon nykyisistä jakolinjoista neuvostossa, joka liian usein lamaantuu jäsenvaltioiden väliseen kinasteluun ja ”nollasummapeliin” perustuviin asenteisiin;
E. ottaa huomioon, että unionin kansalaisten yleisen edun olisi aina oltava ensisijainen kansallisiin tai yritysten etuihin nähden;
F. ottaa huomioon, että eurooppalaisina valitsemme yhteisen tulevaisuuden yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin perustuvana aitona yhteisönä; ottaa huomioon, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset identiteetit eivät ole toisensa poissulkevia ja ne edistävät laajempaa eurooppalaista identiteettiä;
G. katsoo, että tämänhetkiset päällekkäiset kriisit edellyttävät aidosti eurooppalaisia ratkaisuja; toteaa, että Euroopan unionin halutaan toteuttavan tehtäväänsä ja kantavan vastuunsa kansainvälisessä yhteisössä sitoutuneena solidaarisuuteen, monenvälisyyteen, ulkoisiin kumppanuuksiin ja tiukempiin vaatimuksiin pyrkivän maailmanlaajuisen lähentymisen edistämiseen; ottaa huomioon, että haluamme turvata yhteisen rauhan, vaurauden ja demokratian hankkeemme luomalla houkuttelevan tulevaisuuden kaikille sukupolville;
Skenaariomme Euroopasta: alue, jossa vallitsee vapaus, turvallisuus, demokratia, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ekologian periaatteet ja ihmisoikeudet
1. katsoo, ettei yksikään komission valkoisessa kirjassa esitetyistä viidestä skenaariosta muodosta vakuuttavaa visiota Euroopan tulevaisuudesta, koska ne noudattavat samaa uudistuksia koskevaa kaavaa, joka on ollut vallalla EU:ssa viime vuosikymmenten aikana;
2. katsoo, että viime vuosien voimakas keskittyminen talousarvion kurinalaisuuteen ja säästötoimiin, tyhjien käsitteiden, kuten ”parempi lainsäädäntö” tai ”oleminen isoissa asioissa iso ja pienissä asioissa pieni”, edistäminen ovat johtaneet vain tehottomuuteen ja toimintakyvyttömyyteen ja viime kädessä kansalaisten epäluottamukseen EU:ta kohtaan;
3. painottaa siksi, että EU:n on tarkistettava perusteellisesti tavoitteitaan, työskentelymenetelmiään ja organisaatiotaan, jotta se voi vastata 21. vuosisadan haasteisiin ja kansalaistensa huolenaiheisiin; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan yhdentymisprosessin tavoitteet ja tarkoitus olisi määriteltävä ja jaettava täysimääräisesti ja yksiselitteisesti ja niille olisi saatava demokraattinen tunnustus;
4. katsoo, että ensisijaisena painopisteenä olisi oltava Eurooppa-aatteeseen kohdistuvaan epäluottamukseen puuttuminen; ehdottaa, että tämä voitaisiin toteuttaa ensisijaisesti siten, että unionin päätöksentekoa demokratisoidaan ja kansalaiset otetaan paremmin mukaan yhteisiin poliittisiin hankkeisiin;
5. katsoo, että EU:n olisi oltava tila, jossa vauraus jakautuu paremmin, jossa jatkuva tasapainon tavoittelu talouden, ympäristön ja sosiaalialan – jotka ovat kestävän kehityksen kolme pilaria – välillä ohjaa kaikkia julkisen politiikan aloja ja jossa oikeuksia ja vapauksia laajennetaan eikä supisteta;
Eurooppa, jonka haluamme: tärkeimmät painopisteet
Euroopan kansalaisten elin- ja työolojen parantaminen
6. muistuttaa, että EU:n talouden tämänhetkinen elpyminen on vaatimatonta ja epätasaista ja että unionin monilla alueilla työttömyys, köyhyys, epätasa-arvo ja nuorempien sukupolvien tulevaisuudennäkymien täydellinen puute ovat edelleen sietämättömällä tasolla; vaatii siksi, että EU:n keskeiseen talous- ja sosiaalipoliittiseen ohjelmaan on sisällyttävä toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään sosiaalista eriarvoisuutta ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja laadukkaita työpaikkoja kaikille samalla kun vauhditetaan koulutukseen tehtäviä investointeja;
7. muistuttaa, että alueellisten erojen vähentäminen sekä EU:n kaikkien alueiden taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen ovat perussopimuksen tavoitteita; painottaa, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan valmistelutyö on poliittinen painopiste; korostaa, että tuleva seitsemäs taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskeva kertomus on tässä suhteessa tärkeässä asemassa; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan tässä asiassa ja tekemään konkreettisia ehdotuksia; katsoo, että kaikkien alueiden olisi hyödyttävä koheesiopolitiikasta sellaisena kuin se on määritelty SEUT:n 174 ja 349 artiklassa;
8. panee merkille, että koheesiopolitiikka on unionin tärkein investointipolitiikka ja siinä on otettava huomioon EU:n yleiset poliittiset tavoitteet, kuten digitaalistrategia, energiaunioni, ilmastopolitiikka, ympäristönsuojelun korkea taso, terve ja kestävä talouskehitys, sukupuolten tasa-arvo ja sosiaalinen pilari; painottaa alue- ja paikallisviranomaisten, talouden toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ja sitoutumisen ratkaisevaa merkitystä ja heidän kanssaan käytävän vuoropuhelun merkitystä ohjelmien ja hankkeiden laadun sekä niiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta; kehottaa siksi komissiota jatkossa vahvistamaan kumppanuusperiaatetta, myös sellaisten lähestymistapojen kuin yhteisölähteinen paikalliskehitys avulla;
9. kehottaa komissiota parantamaan työntekijöiden työterveyttä ja -turvallisuutta, myös tehostamalla työaikadirektiivin noudattamisen valvontaa, ja miettimään soveltuvia keinoja puutteiden korjaamiseksi, sekä esittämään viipymättä kolmannen erän karsinogeeni- ja mutageenidirektiivin soveltamisalaan kuuluvista aineista ja sisällyttämään direktiivin tarkistukseen lisääntymismyrkyllisiä aineita koskevat raja-arvot, joka perustuvat tieteellisiin ja teknisiin tietoihin sekä vaikutusten arviointiin;
10. panee merkille, että on esitetty työn ja perhe-elämän yhdistämistä koskeva paketti; pitää valitettavana, että pakettiin ei ole sisällytetty äitiysvapaata; kehottaa komissiota varmistamaan, että työn ja perhe-elämän tasapainoa koskevassa lainsäädännössä ja toimintapolitiikoissa, kuten EU:n toimielimissä toteutetussa toimintapolitiikassa, otetaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, kuten yksinhuoltajat, vammaiset vanhemmat ja vanhemmat, joilla on vammaisia lapsia; kehottaa komissiota varmistamaan, että asiaan liittyvissä toimintapolitiikoissa ja toimissa otetaan huomioon perhesuhteiden yhä suurempi moninaisuus, myös rekisteröidyt parisuhteet ja vanhemmuus- ja isovanhemmuusjärjestelyt, sekä koko yhteiskunnan moninaisuus erityisesti sen takaamiseksi, ettei lasta syrjitä hänen vanhempiensa siviilisäädyn tai perherakenteen vuoksi;
11. kehottaa komissiota puuttumaan köyhyyden ja eriarvoisuuden monialaisuuteen ja ehdottamaan integroitua köyhyyden vastaista strategiaa, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voidaan saavuttaa; kehottaa komissiota edistämään kaikissa jäsenvaltioissa riittäviä vähimmäistoimeentulojärjestelmiä, jotka perustuvat vaikutusten arviointiin ja ovat kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisia samalla, kun tarjotaan mahdollisuuksia ehkäistä pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta; toistaa jälleen kehotuksensa eriarvoisuutta koskevan vihreän kirjan laatimisesta ja siitä, miten eriarvoisuus haittaa talouden elpymistä; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan lapsiin tehtäviä investointeja koskevan suosituksen täytäntöönpanemiseksi ja seuraamiseksi; kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita luomaan lapsitakuun, jolla lapset asetetaan köyhyyden lieventämistä koskevien nykyisten toimintalinjojen ytimeen, ja varmistamaan, että lapsitakuun täysimääräistä täytäntöönpanoa varten saadaan erityisiä kohdennettuja resursseja;
Kestävää kehitystä koskeva unionin strategia
12. katsoo, että pelkästään BKT:n kasvuun ja luonnonvarojen jatkuvaan liikakäyttöön perustuvat taloudelliset mallit ja finanssitalouden korostuminen ovat saavuttaneet rajansa; katsoo, että unionin on vastedes asetettava kestävyys kaiken järkevän, tulevaisuuteen suuntautuvan ja kriisin ratkaisemiseen kykenevän talouspolitiikan ytimeen;
13. panee merkille Euroopassa ja koko maailmassa tapahtuneiden ilmastokatastrofien inhimilliset ja taloudelliset seuraukset; korostaa, että on tärkeää jatkaa ilmastonmuutoksen perimmäisiin syihin puuttumista, samalla kun varmistetaan teollisuutemme kilpailukyky kunnianhimoisella ilmastostrategialla, joka on Pariisin sopimuksesta johtuvien unionin sitoumusten mukainen, jotta voidaan jatkaa toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen; korostaa, että sääntelynormeja on ajantasaistettava ja otettava käyttöön asiaankuuluvia rahoitusvälineitä; kehottaa komissiota arvioimaan EU:n nykyisten politiikkojen johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä suhteessa Pariisin sopimuksen sitoumuksiin;
14. tukee tässä yhteydessä neuvoston kehotusta komissiolle, että komission olisi esitettävä kokonaisvaltainen EU:n tulevaisuutta koskeva teollisuuspoliittinen strategia, jossa käsitellään keskeisiä painopisteitä, kuten siirtymistä energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä, myrkytöntä tulevaisuutta, digitaalista liitettävyyttä kaikille, unionin luovan alan potentiaalin hyödyntämistä, kaupunkien kestävän kehityksen edistämistä ja kiertotalouden linjausten täytäntöönpanoa;
15. kehottaa komissiota lopettamaan EU:n varojen käytön fossiilisten polttoaineiden tukemiseen ja koordinoimaan jäsenvaltioiden toimia, joilla fossiilisten polttoaineiden kansalliset tuet lakkautetaan vaiheittain ja nopeasti; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että mitään kansallisia tai EU:n tukia ei käytetä uusien ydinvoimaloiden rahoittamiseen, ja kehottamaan EU:n jäsenvaltioita hylkäämään suunnitelmat nykyisten ydinvoimaloiden käyttöiän jatkamisesta;
16. odottaa, että komissio esittää vuonna 2018 unionille hiilibudjetin, joka vastaa Pariisin sopimuksen yhteydessä annettuja sitoumuksia; odottaa, että komissio laatii ja panee täytäntöön asianmukaisia toimintavaihtoehtoja, jotta metaanipäästöihin voitaisiin reagoida nopeasti unionin metaanistrategialla; kehottaa komissiota määrittelemään uusiutuvia energialähteitä koskevia hankkeita ja tukemaan niiden kehittämistä energiaunionin puitteissa;
17. muistuttaa, että on lisättävä ponnisteluja sellaisen energiaunionin luomiseksi, jolla taataan energian toimitusvarmuus ja kohtuuhintainen ja kestävä energia kaikille kansalaisille ja yrityksille; odottaa tässä yhteydessä, että komissio jatkaa energiaköyhyyden käsittelemistä konkreettisella toimintasuunnitelmalla, jotta voidaan poistaa energiaköyhyys ja taata kaikille unionin kansalaisille mahdollisuus saada kohtuuhintaista energiaa;
18. pitää tärkeänä, että puututaan liikennealan päästöihin; kehottaa komissiota saattamaan valmiiksi jo viivästyneen henkilö- ja pakettiautojen sekä raskaiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskevan lainsäädännön uudelleentarkastelun ja esittämään riittävän kunnianhimoisia lainsäädäntöehdotuksia, joissa asetetaan vuodeksi 2025 autokannan keskimääräinen päästötavoite, joka on vuonna 2013 tehdyssä sopimuksessa annettujen sitoumusten mukainen; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen teknologianeutraaleiksi Euro7-rajoiksi, joita aletaan soveltaa vuoteen 2025 mennessä kaikkiin unionin markkinoille saatettaviin M1- ja N1-luokan ajoneuvoihin ilmanlaadun parantamiseksi unionissa ja unionin ilmanlaadun raja-arvojen sekä WHO:n suosittelemien tasojen saavuttamiseksi;
19. edellyttää, että vuoden 2020 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat komission ehdotukset perustuvat korjaaviin julkisiin toimenpiteisiin, jotka koskevat muun muassa maatalousmarkkinoiden epävakautta ja oikeudenmukaisia hintoja viljelijöiden tuotteista, jotta voidaan varmistaa turvallinen ja kestävä elintarvikkeiden tuotanto ja tarjonta; kehottaa tekemään ehdotuksia, joiden avulla voidaan saavuttaa sellaiset kestävän kehityksen tavoitteet, joilla varmistetaan elävä maaseutu; kehottaa kiinnittämään huomattavasti aiempaa enemmän huomiota biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön ja ilmastonmuutostavoitteisiin esimerkiksi siten, että asetetaan painopisteeksi siirtyminen kestäviin maatalouskäytäntöihin, joiden avulla maapallon ekosysteemistä voidaan ottaa talteen enemmän hiilidioksidia erityisesti elävään, terveeseen maaperään, rajoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä, pysäytetään biologisen monimuotoisuuden häviäminen, noudatetaan agroekologisia lähestymistapoja, joilla varmistetaan pitkän aikavälin viljavuus ja tuottavuus ja korvataan kemialliset torjunta-aineet vaihtoehtoisilla ratkaisuilla; kehottaa jälleen komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksia, joilla puututaan mikrobilääkeresistenssiin, ja kehottaa neuvostoa priorisoimaan uudelleen eläinlääke- ja lääkerehudirektiivit;
20. odottaa, että komissio esittää riittävän aikaisessa vaiheessa vuonna 2018 uuden monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä uuden ja kunnianhimoisen ehdotuksen Verkkojen Eurooppa -välineestä, jotta parlamentti voi määritellä kantansa ja jotta ohjelma voidaan ottaa käyttöön vuoteen 2021 mennessä; kehottaa myöntämään Verkkojen Eurooppa -välineen energiaosiosta rahoitusta vain sellaisille yhteistä etua koskeville sähköalan hankkeille (mukaan lukien älykkäät verkot), joilla tuetaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä ja ”energiatehokkuus ensin” -periaatetta; kehottaa suuntaamaan valtaosan tieto- ja viestintätekniikan alan määrärahoista laajakaistainfrastruktuurin rahoittamiseen;
21. odottaa, että komissio täsmentää seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat tavoitteensa ja esittää ehdotuksensa yhdeksänneksi tutkimuksen puiteohjelmaksi (FP9) riittävän aikaisessa vaiheessa vuonna 2018, jotta parlamentti voi määritellä kantansa, ja odottaa, että FP9 on toiminnassa vuodesta 2021 lähtien; muistuttaa, että EU:n on tärkeää hyödyntää täysimääräisesti jäsenvaltioiden nykyistä tutkimus- ja innovointipotentiaalia ja tarjota riittävät ja yhtäläiset mahdollisuudet tiedemiesten ja tutkijoiden tieteelliselle kehitykselle kaikkialla EU:ssa; odottaa siksi, että FP9:n rahoitusta lisätään;
Oikeudenmukaiset verotusta koskevat toimet riittävien varojen takaamiseksi
22. painottaa, että on kiireellisempää kuin koskaan tehostaa veronkierron ja veropetosten torjuntaa, sillä ne aiheuttavat kansallisille talousarvioille vuosittain satojen miljardien eurojen tulonmenetykset; toteaa, että nämä varat voitaisiin käyttää tulevaisuuteen tehtäviin investointeihin, työllisyyden parantamiseen ja epätasa-arvon vähentämiseen;
23. pitää tässä yhteydessä erittäin tärkeänä, että parlamentti ja neuvosto hyväksyvät pikaisesti pakollisia monikansallisten yritysten julkista maakohtaista raportointia koskevia kattavia vaatimuksia, joihin ei tehdä poikkeuksia, komission vuonna 2016 antaman ehdotuksen[5] pohjalta; kehottaa komissiota lisäämään resursseja toimenpiteisiin, joilla pyritään ehkäisemään talousrikoksia, ja erityisesti kehittämään EU:n etenemissuunnitelman luettelon laatimiseksi sellaisista kolmansista maista, joissa rahanpesun riski on suuri; pyytää komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen vahvoista ja automaattisista seuraamuksista EU:n listaamia yhteistyöstä kieltäytyviä oikeudenkäyttöalueita vastaan;
24. pyytää komissiota esittämään verotuksen täytäntöönpanoa koskevan ehdotuksen jäsenvaltioiden veroyhteistyön tehostamiseksi, myös tietojenvaihdon osalta, jotta verovilppiin syyllistyneet saadaan vastuuseen EU:n rajojen yli; kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisten SEU:n 116 artiklan mukaisten lainsäädäntöehdotusten esittämistä, joilla puututaan kilpailua vääristäviin vahingollisiin verotuskäytäntöihin;
EU:n talousarvion tehostaminen ja vakaus- ja kasvupaketin uudistaminen
25. muistuttaa, että vuosien 2014–20 monivuotinen rahoituskehys on osoittautunut liian pieneksi ja riittämättömän joustavaksi, jotta voidaan varmistaa, että Euroopan unioni pystyy vastaamaan yhteisiin haasteisiin; toistaa kantansa, että rahoituskehyksen kesto olisi sovitettava sekä parlamentin että komission poliittiseen sykliin, jolloin Euroopan parlamentin vaaleista tehtäisiin foorumi tulevista menojen painopisteistä käytävälle keskustelulle;
26. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pidättymään mielivaltaisten enimmäismäärien asettamisesta vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä ja ottamaan sen sijaan huomioon EU:n yhteiset tarpeet, yhteiset valinnat ja laajan mittakaavan lisäarvon; korostaa, että nykyinen maksumääräyksiin käytettävien määrärahojen alhainen yläraja on jatkuvasti heikentänyt unionin uskottavuutta ja jarruttanut sen toimintakykyä; korostaa tarvetta lisätä monivuotisen rahoituskehyksen joustoa;
27. katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä EU:n talousarviossa olisi edistettävä voimakkaasti Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanoa sekä talousarvion tulo- että menopuolella; katsoo erityisesti, että kasvihuonekaasujen lähteitä koskevan uudistetun verotusjärjestelmän olisi tarjottava tuloja EU:n talousarvioon, kun taas voimakkaampi EU:n tuki olisi suunnattava siirtymiseen vihreämpään talouteen; kehottaa komissiota lisäämään ilmastoon liittyvien menojen osuuden 40 prosenttiin vuoden 2020 jälkeisessä rahoituskehyksessä;
28. pyytää komissiota tekemään EU:n talouden tulevaisuutta koskevan keskusteluasiakirjan pohjalta kunnianhimoisia ehdotuksia perustaen ne omia varoja käsittelevän korkean tason ryhmän raporttiin, jossa kiinnitetään erityistä huomiota ekologisiin omiin varoihin, finanssitransaktioiden verotukseen ja yhtiöveroon;
29. kehottaa luomaan euroalueen rahoituskapasiteetin sen lisäksi, että käytetään täysimääräisesti Euroopan strategisten investointien rahastoa ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoja; muistuttaa, että euroalueen rahoituskapasiteetin avulla olisi pyrittävä edistämään sosioekonomista lähentymistä ja vaimentamaan talouden häiriöitä; toteaa, että euroalueen rahoituskapasiteettiin olisi sisällytettävä uusia välineitä EU:n talousarviossa (yli EU:n monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien) sekä uudistettu Euroopan vakausmekanismi, joka sisällytetään EU:n lainsäädäntökehykseen ja jota valvotaan demokraattisesti; korostaa, että euroalueen rahoituskapasiteetin olisi oltava avoin niille euroalueen ulkopuolisille maille, jotka tätä toivovat;
30. vaatii, että otetaan käyttöön ”kultainen investointisääntö”, jonka avulla julkisen sektorin pääomamenot kestäville aloille jaetaan näiden investointien elinkaaren ajalle, ja kestävän kehityksen indikaattorit sisällytetään vakaus- ja kasvupakettiin, jotta varmistetaan tulevaan hyvinvointiin tehtävien investointien terveellinen taso ja korkea laatu;
Eurooppa johtavana maailmanlaajuisena toimijana
31. katsoo, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tehokkuus riippuu jäsenvaltioiden välisestä tiiviistä yhteistyöstä ja niiden osallistumisesta sekä siviili- että sotilasoperaatioihin; kehottaa jäsenvaltioita syventämään yhteistyötä asiaankuuluvien valmiuksien kehittämiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden vastuullisempi asevientipolitiikka auttaisi saavuttamaan unionin ulkopolitiikan tavoitteet, ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan merkittävästi johdonmukaisuutta yhteisen kannan 2008/944/CFSP täytäntöönpanossa;
32. katsoo, että yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP) olisi tehtävä demokraattisempaa ja tehokkaampaa myös pysyvän rakenteellisen yhteistyön sekä jakamiseen ja yhdistämiseen pyrkivien jäsenvaltioiden hankkeiden merkittävän lisäämisen avulla; katsoo, että YTPP:tä voitaisiin tehostaa yhteisellä operatiivisella suunnittelulla ja toteutuksella myös sotilasoperaatioiden yhteydessä; muistuttaa ratkaisevasta roolista, joka unionilla nykyisin on siviilikonfliktinehkäisyssä, konfliktinratkaisussa ja rauhanrakentamisessa kaikkialla maailmassa ja kehottaa unionia lisäämään asiaankuuluvia resursseja; vaatii YTTP:tä koskevaa täyttä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;
33. korostaa komission äskettäistä lausuntoa, jonka mukaan vuosittain voitaisiin säästää 25–100 miljardia euroa 28 jäsenvaltion puolustusmenoissa; kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita tällaisten säästöjen mahdollistamisessa yhdistämällä kansalliset puolustusbudjetit, erityisesti tutkimuksen, kehittämisen, hankintojen, huollon ja koulutuksen aloilla; katsoo, että tällaiset yhdistetyt kansalliset resurssit voitaisiin muuntaa yhdeksi tai useammaksi eurooppalaiseksi puolustusrahastoksi;
34. kehottaa komissiota keskittämään huomionsa erityisesti sovellettaviin puolustusalaa koskeviin EU:n säädöksiin, ja korostaa kiireellistä tarvetta valvoa asiaa koskevia sisämarkkinasääntöjä, sellaisina kuin ne on vahvistettu puolustusalan julkisista hankinnoista annetussa direktiivissä, mikä saattaisi mahdollisesti vähentää tehottomuutta, avoimuuden puutetta ja korruptiota;
35. torjuu komission monet yritykset vähentää ja suunnata toisaalle olemassa olevien EU:n siviilibudjettikohtien varoja ja rahoitusvälineitä, jotta Euroopan puolustusteollisuutta voidaan rahoittaa tulevien Euroopan puolustusrahaston ja Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman välityksellä; katsoo, että tällaiset siirrot siviilipuolelta puolustusteollisuuden alalle heikentävät Euroopan taloutta eivätkä ratkaise Euroopan puolustusteollisuuden alan rakenneongelmia, joille on ominaista korkea tehottomuus, päällekkäisyys, teollinen ylikapasiteetti, avoimuuden puute ja pirstaloituminen; torjuu painokkaasti ehdotukset, joita komissio esitti tiedonannossaan marraskuussa 2016 Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmasta ja sen 7. kesäkuuta 2017 laatiman puolustusalan paketin yhteydessä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) käytöstä, Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ESIR), yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevasta ohjelmasta (COSME), Verkkojen Eurooppa -välineestä, Euroopan satelliittinavigointiohjelmista, Euroopan maanseurantaohjelmasta, Erasmus+ -ohjelmasta ja Euroopan investointipankin lainoista (EIP) puolustusalan teollisen kapasiteetin vahvistamisessa; torjuu myös komission 6. heinäkuuta 2016 tekemän ehdotuksen käyttää – vakautta ja rauhaa edistävän välineen yhteydessä – otsakkeen 4 varoja, erityisesti ENPI-välineen ja DCI-välineen varoja, puolustuskapasiteetin kehittämisohjelmiin ja puolustustarvikkeiden toimittamiseen kolmansille maille;
36. pyytää, että unionin kaupan puolustamisvälineitä uudenaikaistetaan ja kauppapolitiikan toimet suunnitellaan johdonmukaisesti unionin kehitystavoitteiden, ilmastotavoitteiden, ympäristöalan painopisteiden sekä sosiaalisten ja ihmisoikeusnormien kanssa; korostaa, että unionin kansalaiset ovat yhä kriittisempiä vapaakauppasopimusten todellisesta vaikutuksesta, sillä niillä voi olla myös epätoivottuja vaikutuksia työllisyyteen, kilpailukykyyn sekä EU:n ihmisoikeusstandardeihin ja kestävään kehitykseen; vaatii toteuttamaan lisätoimia EU:n kauppaneuvottelujen avoimuuden lisäämiseksi ja kuulemaan parlamenttia neuvottelu- ja täytäntöönpanoprosessien jokaisessa vaiheessa, ja vaatii, että neuvotteluasiakirjat julkaistaan;
37. kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen konfliktialueiden mineraaleista annetun asetuksen liitännäistoimenpiteistä;
38. kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman maananastuksen torjumiseksi kehitysmaissa, myös konkreettisten vaihtoehtojen avulla, jotta varmistetaan maanomistusturva kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) asettamien maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti;
39. kehottaa komissiota esittämään metsäkatoa ja metsien tilan huonontumista koskevan EU:n toimintasuunnitelman, toimitusketjuja ja finanssitransaktioita koskevat konkreettiset sääntelytoimenpiteet mukaan luettuina;
Todellisen eurooppalaisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan luominen
40. katsoo, että unionin on kehitettävä konkreettisia ratkaisuja pakolais- ja muuttoliikeongelmaan ja puututtava erityisesti pakolaiskriisin perimmäisiin syihin kokonaisvaltaisilla toimintapoliittisilla ratkaisuilla, joihin sisältyy kehitys-, kauppa-, ilmasto- ja investointipolitiikkojen johdonmukaisuus, samalla kun varmistetaan turvallinen ja laillinen maahanpääsy kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille sekä realistiset ja saavutettavissa olevat, laillisen maahanmuuton kanavat;
41. katsoo, että pakolaisten uudelleensijoittaminen olisi säilytettävä yhtenä kestävänä ratkaisuna pakolaisten siirto-ongelmaan ja ehdottomana kansainvälisen solidaarisuuden välineenä; kehottaa luomaan lisää uudelleensijoitusmahdollisuuksia, jotta alkuperä- ja kauttakulkumaista voitaisiin sijoittaa uudelleen vuosittain vähintään 500 000 pakolaista, mikä olisi EU:lle täysin hallittavissa oleva määrä, jos pakolaiset jaettaisiin asianmukaisesti;
42. kehottaa uudistamaan nykyisen Dublin-asetuksen uudella järjestelmällä, joka perustuu turvapaikanhakijoiden oikeudenmukaiseen jakamiseen kaikkiin jäsenvaltioihin niitä kaikkia sitovalla tavalla siten, että otetaan huomioon objektiiviset perusteet ja turvapaikanhakijoiden tiettyyn jäsenvaltioon olemassa olevat siteet ja toivomukset ja että sen olisi perustuttava pikemminkin kannustimiin kuin pakkokeinoihin;
43. kehottaa laillista maahanmuuttoa koskeviin konkreettisiin toimiin siten, että tarjotaan enemmän ja joustavampia reittejä lailliselle maahanmuutolle, mukaan luettuina perheiden yhdistäminen ja työ matala- ja keskipalkkaisilla aloilla, liikkuvuuskumppanuuksien tehostaminen kolmansien maiden kanssa ja EU:n laajuisten liikkumista edistävien toimenpidekokonaisuuksien kehittäminen, joissa on riittävät takeet muun muassa työ- ja elinolojen suhteen;
44. kehottaa komissiota tarkistamaan, että kaikki unionin ulkorajojen valvontaan ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon osallistuvat toimijat noudattavat kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia, jotta voidaan säilyttää ihmisoikeudet ja parantaa haavoittuvien ihmisten suojelua; kehottaa selkeyttämään eroa laittoman salakuljetustoiminnan ja tavallisten kansalaisten apua tarvitsevien ihmisten auttamiseksi toteuttamien toimien välillä ja varmistamaan, ettei humanitaarista apua koskaan kriminalisoida;
45. kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen humanitaarisista viisumeista;
Kansalaisten turvallisuushuoliin vastaaminen
46. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia lainvalvontatietojen vaihdon parantamiseksi ja jäsenvaltioiden välisen ja EU:n virastojen kanssa tehtävän operatiivisen yhteistyön lisäämiseksi, jonka tarkoituksena on varmistaa vakavan rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaa koskeva pakollinen tietojen vaihto;
47. kehottaa komissiota arvioimaan ”sisäisen turvallisuuden” ja ”kansallisen turvallisuuden” jäsenvaltioissa etenkin SEUT-sopimuksen V osaston nojalla sovellettavia poikkeuksia, jolloin turvallisuusasiat eivät kuulu EU:n toimivaltaan, vaan jäsenvaltiot voivat itse määrätä niistä, mikä heikentää entisestään EU:n tehokkuutta yhteisten ratkaisujen löytämisessä yhteisiin ongelmiin; kehottaa komissiota laatimaan EU:n määritelmät käsitteille ”kansallinen turvallisuus” ja ”sisäinen turvallisuus”, jotta taataan oikeusvarmuus terrorismin torjunnassa;
48. toistaa, että kansalaisvapauksia, perusoikeuksia ja vapaan liikkuvuuden periaatetta uhkaavien, useimmiten tehottomien pakkokeinojen, laajamittaisen valvonnan ja rajavalvontatoimien käyttöön ottaminen ei ole oikea ratkaisu;
49. muistuttaa vapaan liikkuvuuden Schengen-alueen merkityksestä; korostaa, että tarvitaan unionin ulkorajojen tehokasta valvontaa, joka perustuu ihmisoikeuksien normatiivisten puitteiden kunnioittamiseen ja kansainvälisen oikeuden ja unionin lainsäädännön tinkimättömään noudattamiseen;
Perusoikeuksien ja demokratian lujittaminen
50. on huolissaan siitä, että päällekkäiset kriisit ovat paitsi vahingoittaneet unionin yhteiskuntien yhteenkuuluvuutta myös heikentäneet Euroopan kansalaisten luottamusta unioniin ja joskus myös kansallisen tason demokraattisia instituutioita kohtaan; uskoo siksi, että unionin keskeisimpänä tavoitteena on oltava vahvistaa sen demokraattista legitiimiyttä ja palauttaa usko sen kykyihin palvella kansalaisten etua;
51. kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta parlamentin valiokunta-aloitteisessa lainsäädäntömietinnössään antaman suosituksen mukaisesti[6];
52. kehottaa komissiota ryhtymään kiireellisesti toimiin ja esittämään väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan EU:n laajuisen lainsäädäntöehdotuksen, jolla on laaja soveltamisala ja asianmukainen oikeusperusta, jotta voidaan varmistaa kaikentyyppisten väärinkäytösten paljastajien horisontaalinen suojelu;
53. kehottaa jälleen komissiota esittämään ehdotuksen eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetuksen tarkistamiseksi Euroopan parlamentin 28. lokakuuta 2015 antaman päätöslauselman suuntaviivojen mukaisesti[7];
54. odottaa, että komissio muuttaa komission jäsenten toimintasääntöjä puheenjohtaja Junckerin lupauksen mukaisesti entisten komission jäsenten karenssin pidentämisen osalta;
55. kehottaa komissiota tekemään aloitteen tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden suojelemiseksi, disinformaation ja vihapuheen torjumiseksi sekä tosiseikkoihin perustuvan demokraattisen keskustelun edistämiseksi myös sosiaalisen median aikakaudella;
56. kehottaa komissiota julkaisemaan jo pitkään odotetun toisen EU:n korruptiontorjuntakertomuksen sekä yhtymään YK:n korruptiosopimuksen ja Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) korruptiontorjuntaa koskeviin arviointimekanismeihin;
57. kehottaa jälleen komissiota hyväksymään ehdotuksen asetukseksi avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta eurooppalaisesta hallinnosta;
58. kehottaa komissiota toteuttamaan päättäväisempiä toimia sukupuolten välisen sitkeän palkkaeron poistamiseksi antamalla ehdotuksen direktiiviksi, joka perustuu komission vuonna 2014 antamaan palkkauksen avoimuutta koskevaan suositukseen; kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan toimia poliittisen sopimuksen aikaansaamiseksi ehdotuksesta direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallintoelinten jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta[8];
Miten unionin olisi parannettava yhteistyötään?
59. muistuttaa, että monet nykypäivän haasteet, jotka ulottuvat ilmastonmuutoksesta muuttoliikkeeseen, rahoitusmarkkinoista monikansallisiin yhtiöihin, terroristiverkostoista romahtaneisiin valtioihin ja roistovaltioihin, ovat ylikansallisia eivätkä tunne rajoja ja edellyttävät vastapainoa ja vastauksia samalla ylikansallisella tasolla;
60. kehottaa laatimaan ohjelmia, joilla edistetään yhteyksiä ja kulttuurivaihtoa Euroopan kansalaisten keskuudessa; katsoo, että EU:n toimielinten ja kansalaisten välistä vuoropuhelua on tehostettava entisestään; katsoo, että EU:n toimintalinjoja ja politiikkaa koskevien tietojen on oltava paremmin kaikkien unionin kansalaisten saatavilla ja ymmärrettävissä; vaatii asiaankuuluvia koulutus-ja mediahankkeita, joiden avulla kansalaiset voivat tehdä tietoisia valintoja vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleissa;
61. kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä, ottaen huomioon, että piilossa tapahtuva ja yksipuolinen edunvalvonta on merkittävä uhka päätöksenteolle ja yleiselle edulle, pyrkimään mahdollisimman korkeisiin avoimuutta, vastuunalaisuutta ja rehellisyyttä koskeviin normeihin ja väsymättä torjumaan taipumusta katsoa eturistiriitoja läpi sormien, sillä tämä haittaa tehokkuutta, oikeudenmukaisuutta ja päätöksenteon luotettavuutta;
62. toistaa, että EU:n toimintaa voidaan parantaa merkittävästi Lissabonin sopimuksen perusteella, erityisesti hyödyntämällä täysimääräisesti tavallista lainsäätämisjärjestystä ja määräenemmistöpäätöksentekoa neuvostossa; puoltaa tässä yhteydessä SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun siirtymälausekkeen yleistä käyttöä; muistuttaa, että voidaan käyttää myös tehostetun yhteistyön mekanismia, erityisesti talous- ja rahaliiton (EMU) syventämiseksi, YUTP:n alan toiminnan lisäämiseksi ja oikeus- ja sisäasioiden alan yhteistyön tehostamiseksi;
63. korostaa, että yhteisömenetelmä sopii parhaiten unionin toiminnalle, sillä se on ainoa, joka mahdollistaa avoimuuden, tehokkuuden, neuvoston määräenemmistöpäätökset ja parlamentin ja neuvoston yhtäläisen lainsäädäntöoikeuden sekä estää institutionaalisten vastuiden pirstaloitumisen ja toimielinten keskinäisen kilpailutilanteen syntymisen;
64. toteaa, että Eurooppa-neuvostolla on viime vuosina ollut tapana turvautua hallitustenvälisiin keinoihin, ja katsoo, että tämä vaarantaa ”yhteisömenetelmän” ja on perussopimusten vastaista; muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti Eurooppa-neuvoston jäsenet ovat henkilökohtaisesti vastuussa omille kansallisille parlamenteilleen mutta kollektiivina vastuussa vain itselleen, minkä vuoksi kansallisten parlamenttien on oltava tietoisia erityisestä poliittisesta vastuustaan, joka koskee Eurooppa-neuvostossa olevien edustajiensa täydellistä demokraattista valvontaa;
65. korostaa, että loppujen lopuksi EU:n demokraattiseen ja tehokkaaseen toimintaan tarvittavien edellytysten luominen edellyttää todellista EU:n perussopimusten tarkistamista;
66. on sitoutunut käyttämään kaikkia välineitään ja voimavarojaan ja toimimaan kantavana voimana uudessa demokraattisessa prosessissa kohti unionin uudistamista;
°
° °
67. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.