Istuntoasiakirja

 

B8‑0581/2017

24.10.2017

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa

( 2017/2897(RSP) )

Mylène Troszczynski

ENF-ryhmän puolesta

 

B8‑0581/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa

( 2017/2897(RSP) )

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1924 annetun lapsen oikeuksien julistuksen,

–  ottaa huomioon internetiä ja muuta viestintäteknologiaa käyttävien lasten suojelua koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta 16. joulukuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1351/2008/EY[1],

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU[2],

–  ottaa huomioon seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjunnasta 25. lokakuuta 2017 annetun komission julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että seksuaalinen häirintä on henkilöön kohdistuvaa seksuaalista merkitystä sisältävien sanojen toistuvaa käyttöä ja seksuaalista merkitystä sisältävää toistuvaa käyttäytymistä, joka on luonteeltaan halventavaa tai nöyryyttävää tai joka luo uhkaavan, vihamielisen tai loukkaavan ilmapiirin;

B.  ottaa huomioon, että seksuaalinen häirintä voi esiintyä muun muassa seksuaalisten viittausten tai vihjailevien viestien muodossa;

C.  toteaa, että seksuaalista häirintää ei saisi sekoittaa seksuaaliseen hyökkäykseen, joka sisältää fyysisen kontaktin ilman suostumusta (esimerkiksi hyväily) sekä väkivaltaa, pakottamista ja uhkauksia;

D.  toteaa, että seksuaalista häirintärikkomusta ei saisi sekoittaa henkiseen häirintään (rikkomus) tai raiskaukseen (rikos);

E.  ottaa huomioon, että monissa kansallisissa lainsäädännöissä seksuaaliseen häirintään tai raiskaukseen syyllistyneen katsotaan syyllistyneen rikokseen, josta rangaistaan vankeudella tai sakolla; ottaa huomioon, että eräissä tapauksissa näitä rangaistuksia kovennetaan erityisesti tapauksissa, joissa syyllinen on käyttänyt väärin virkaan perustuvaa arvovaltaa tai joissa uhrit katsotaan erityisen haavoittuviksi;

F.  ottaa huomioon, että alastoman tai melkein alastoman naisvartalon käyttö puhtaasti kaupallisesti voi heikentää miesten kunnioitusta naisia kohtaan;

G.  ottaa huomioon, että 31. joulukuuta 2015 Kölnissä rekisteröitiin 470 seksuaalista väkivaltaa koskevaa valitusta; ottaa huomioon, että poliisi ja syyttäjäviranomaiset kuvasivat syyllisiä ”pakolaisten yleiseen kategoriaan kuuluviksi ” tai ”laittomiksi maahanmuuttajiksi”;

1.  tuomitsee Euroopan unionin toimielimissä oletetusti esiintyneet seksuaalisen häirinnän tapaukset;

2.  katsoo, että seuraamuksia seksuaalisesta häirinnästä olisi tiukennettava ja että rangaistuksia raiskauksista olisi kovennettava rikoksista langetettavien rangaistusten korkeimmille tasoille;

3.  kehottaa jäsenvaltioita, joilla on valta päättää tällaisista oikeudellisista kysymyksistä, koventamaan rangaistuksia seksuaalisesta häirinnästä, henkisestä häirinnästä, seksuaalisesta hyökkäyksestä ja raiskauksesta, ja ehdottaa, että raiskaustuomioiden olisi johdettava enimmäisvankeustuomioihin;

4.  kehottaa karkottamaan välittömästi unionin alueelta kaikki seksuaalisesta häirinnästä, seksuaalisesta hyökkäyksestä tai raiskauksesta tuomitut maahanmuuttajat ja pakolaiset ja saattamaan heidät tuomittaviksi alkuperämaissaan;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EUVL L 348, 24.12.2008, s. 118.
[2] EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.