ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden (dikloorimetaani) markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksien osalta

(KOM(2008)0080 – C6‑0068/2008 – 2008/0033(COD))

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0080),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6‑0068/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6‑0341/2008),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Myös silloin, kun ilmanvaihto on hyvä, maalia poistetaan vain pieniltä aloilta, poistetun maalin jäännökset kerätään välittömästi pois ja maalinpoistoainepurkit suljetaan, altistuksen raja-arvo (100 ppm) ylittyy säännöllisesti. Mainitunkaltaisilla työpaikoilla on siksi käytettävä eristäviä hengityssuojaimia, paitsi jos on kiistatta ja mittauksin osoitettu, että tiettyä maalinpoistoainetta tai erityistä suojelumenettelyä käytettäessä altistuksen raja-arvo ei ylity.

Suodattimella varustettu hengityssuojain ei suojaa riittävän tehokkaasti. Hengityssuojaimia käytettäessä niiden käyttäjiin on sovellettava yleistä varotoimitarkastusta. Jos maalinpoistotyö kestää enemmän kuin 20 % viikkotyötunneista, työpaikan turvallisuudesta vastaavalta sääntelyelimeltä on pyydettävä siihen erityinen lupa.

Saksan kemianteollisuuden yhdistys VCI, 2000

1. Tausta

Dikloorimetaani on väritön kemiallinen yhdiste, jolla on läpitunkeva eetterimäinen tai miedosti makea haju. Sitä käytetään pääasiassa lääkkeiden valmistuksessa, liuottimena ja apuaineena, maalinpoistoaineissa ja liimoissa. Vuonna 2005 tuotetusta yhteensä 244 000 tonnista, 13 000 tonnia (noin 5 %) puhdasta dikloorimetaania käytettiin maalinpoistoaineisiin ja lääketeollisuudesta saatiin kierrätettynä vielä 1 500–11 000 tonnia käytettäväksi maalinpoistoaineena.

Dikloorimetaani on ainutlaatuisen haitallinen ihmisten terveydelle, ja se on luokiteltu vesipuitedirektiivissä yhdeksi 33 prioriteettiaineesta. Dikloorimetaanipohjaisissa maalinpoistoaineissa on 60–90 % dikloorimetaania. Dikloorimetaani kiehuu 30–40°C:ssa ja on erittäin helposti haihtuvaa. Dikloorimetaani on luokiteltu syöpää aiheuttavaksi aineeksi luokkaan 3. Se on vaikutukseltaan huumaava ja johtaa keskushermoston depressioon ja suurille pitoisuuksille altistuttaessa kardiotoksisiin vaikutuksiin, ja sen väärinkäytöstä seuraa välitön hengenvaara. Lisäksi se ärsyttää silmiä ja hengitysteitä, aiheuttaa keuhkoödeemaa ja sillä on akuutteja vaikutuksia sydämeen, maksaan ja munuaisiin. Se aiheuttaa myös huimausta ja päänsärkyä.

Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevän tiedekomitean mukaan dikloorimetaani on terveysriski etenkin alteimmille ryhmille. Lapset ovat alttiimpia, koska altistuminen voi olla keskimääräistä suurempi (aikuisia suurempi hengitystiheys, dikloorimetaanin suurempi pitoisuus lattiatasossa). Sydän- ja verisuonitaudeille alttiit henkilöt saattavat myös olla alttiimpi ryhmä.

Komission mukaan vuosina 1989–2007 EU:ssa rekisteröitiin 18 kuolemaan johtanutta tapaturmaa (9 teollisuuskäytössä, 8 ammattikäytössä, 1 kulutuskäytössä) ja 56 muuta tapaturmaa.

Maalinpoistoaineissa käytetyn dikloorimetaanin riskejä on arvioitu kolmessa komission tutkimuksessa (1999, 2004 ja 2007), joissa kaikissa todettiin, että kulutus- ja ammattikäytössä tarvitaan riskinvähentämistoimenpiteitä, ja joista kahdessa vaadittiin täydentäviä riskinvähentämistoimenpiteitä teollisuuskäytössä

Ks. ehdotukseen liittyvä komission vaikutustenarviointi.

Markkinoilla on erilaisia vaihtoehtoja dikloorimetaanipohjaisille maalinpoistoaineille. Niihin lukeutuvat fyysinen tai mekaaninen poisto, pyroliittinen tai lämpöpoisto sekä kemiallinen poisto muilla kemikaaleilla kuin dikloorimetaanilla. Vaihtoehtoiset kemialliset maalinpoistoaineet ovat suosituimpia. Ne sisältävät monenlaisia kemikaaleja. Niilläkin on omat vaaransa, ja ne saattavat aiheuttaa käyttäjälle muita riskejä kuin dikloorimetaani. Komission tutkimusten ja vaikutustenarvioinnin mukaan on olemassa myös vaihtoehtoja, jotka ovat ihmisten terveyteen kohdistuvilta ja ympäristövaikutuksiltaan (paljon) parempia ja vaarattomampia.

Useat Euroopan maat ovat jo toteuttaneet kansallisia toimia dikloorimetaanin kieltämiseksi tai korvaamiseksi (Itävalta, Tanska, Ruotsi) tai ovat tällä tiellä (Saksa).

2. Miksi kieltää dikloorimetaanin kulutuskäyttö?

Ei ole mitään keinoa varmistaa, että kuluttajat käyttävät dikloorimetaania turvallisesti:

–   he eivät kykene arvioimaan vaaraa,

–   heillä ei ole käytössään samoja laitteita (eritoten teknisiä tarkastuksia) kuin teollisuuskäyttäjillä, ja joissain tapauksissa työolosuhteet kotona voivat olla paljon huonommat kuin ammattikäyttäjillä (esimerkiksi, jos maalinpoisto suoritetaan kellarissa tai suljetussa tilassa ikkunoiden ollessa suljettuina huonon sään vuoksi taikka lasten, iäkkäiden tai terveydeltään heikkojen henkilöiden läsnä ollessa), ja

–   he eivät tiedä asianmukaisista henkilönsuojaimista tai, vaikka tietäisivätkin, erittäin todennäköisesti eivät olisi valmiita maksamaan niistä (riippumattomalla ilmansyötöllä varustettu hengityssuojain ja asianmukaiset käsineet maksavat noin 2 750 euroa, dikloorimetaanipohjainen maalinpoistoaine noin 10 euroa/litra).

Edellä esitetyn perusteella ja koska sellaisia vaihtoehtoja on olemassa, joiden käytöllä on todennäköisesti vähän tai ei minkäänlaisia taloudellisia vaikutuksia kuluttajaan, dikloorimetaanipohjaisten maalinpoistoaineiden kulutuskäyttö olisi kiellettävä.

3. Miksi kieltää dikloorimetaanin ammattikäyttö?

Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä annetussa neuvoston direktiivissä 98/24/EY vahvistetaan selkeä normihierarkia. Työantajien on ensisijaisesti pyrittävä korvaamaan vaarallinen kemikaali toisella kemikaalilla tai prosessilla, joka käyttöedellytystensä mukaisesti ei ole vaarallinen tai on vähemmän vaarallinen, ja toteuttamaan ehkäisy- ja suojelutoimenpiteitä vain, kun mainittu korvaaminen ei ole mahdollista. Koska turvallisempia vaihtoehtoja on olemassa, voimassa olevan työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevan EU:n lainsäädännön huomioon ottaen on selvää, että dikloorimetaani olisi korvattava.

Dikloorimetaani on varustettu turvallisuusmerkinnällä "Vältettävä kaasun/huurun/höyryn/sumun hengittämistä". Koska dikloorimetaani on helposti haihtuvaa, ainoa tapa varmistaa varoituksen noudattaminen on käyttää riippumattomalla ilmansyötöllä varustettua hengityssuojainta. Täydellinen varustus maksaa kuitenkin noin 2 750 euroa ja työskentely koko vartalon peittävässä haalarissa, happipullon ja fluorikumikäsineiden kanssa on melko epämiellyttävää ja siksi harvinaista.

Työperäisen altistuksen raja-arvot ylittyvät säännöllisesti huomattavasti hyvästä ilmanvaihdosta huolimatta ja myös ulkoilmassa käytettynä (ks. myös perustelujen alun sitaatti). Huomattakoon, että dikloorimetaani on ihmisen haistettavissa vasta, kun raja-arvo on selvästi ylittynyt. Ammattikäyttäjät saattavat luulla, etteivät he altistu dikloorimetaanille, koska eivät haista mitään. Tästä huolimatta raja-arvo on saattanut ylittyä huomattavasti.

Dikloorimetaanissa on lisäksi turvallisuusmerkinnät "Varottava joutumista iholle ja silmiin" ja "Käytettävä sopivaa suojavaatetusta ja suojakäsineitä". Saatavilla olevien suojakäsineiden käyttömahdollisuudet ovat kuitenkin pahasti rajalliset. Halvimmat (EVA, noin 10 euroa/pari) kestävät huonosti mekaanista rasitusta, ja dikloorimetaani läpäisee ne nopeasti. PVA-käsineet (noin 25 euroa/pari) ovat kemialliselta kestävyydeltään hyvä, mutta niitä ei voi käyttää veden yhteydessä. Fluorikumikäsineet (50 euroa/pari) soveltuvat käyttöön parhaiten, mutta dikloorimetaani läpäisee ne viimeistään 3 tunnin käytön jälkeen.

Tähdennettäköön, että työperäisen altistuksen raja-arvojen noudattamisen valvonta on nykyisellään riittämätöntä, etenkin koska alan yrityksiä on paljon, ne ovat pieniä ja niiden toimialue on laaja.

Lopuksi työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä ei sovelleta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joiden osuus maalareista ja sisustustyöntekijöistä on kuitenkin merkittävä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että voimassa olevaa työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä ei joko sovelleta (itsenäisiin ammatinharjoittajiin) tai ei laajalti noudateta (korvaamista ei harjoiteta, henkilönsuojaus on riittämätöntä) eikä sen noudattamista valvota.

4. Taloudelliset vaikutukset

Komissio ehdottaa dikloorimetaanin käytön kieltämistä maalinpoistoaineissa, paitsi kun jäsenvaltio perustaa käyttöä koskevan koulutus- ja lupajärjestelmän. Tämä on vastoin RPA-konsulttitoimiston vuonna 2007 suorittaman vaikutustenarvioinnin

RPA - Risk & Policy Analysts Ltd, UK

Komissio arvioi koulutus- ja lupajärjestelmää koskevan ehdotuksensa kustannukset 1,9 miljoonaksi euroksi ensimmäisenä vuonna ja 1,3 miljoonaksi euroksi sitä seuraavina vuosina (koulutettuja työntekijöitä 10 000). Luvan myöntäminen 10 000 henkilölle ja 800 yritykselle maksaisi lisäksi 1,34 miljoonaa euroa. Näihin kustannuksiin ei ole laskettu teknisistä tarkastuksista ja henkilönsuojaimista aiheutuvia kuluja.

On kiinnostavaa verrata näitä lukuja dikloorimetaanin valmistajien saamiin arvioituihin voittoihin. RPA arvioi teollisuudenalan vuosittaisen voiton olevan 430 000–1,1 miljoonaa euroa ammattikäytössä.

Toisin sanoen, jos 10 000 työntekijää ja 800 yritystä koulutetaan, ja ne saavat käyttöluvan EU:ssa, prosessin kustannukset ylittäisivät selvästi teollisuuden tekemän voiton. On vaikeaa ymmärtää, miksi ammattikäyttäjien ja viranomaisten pitäisi maksaa miljoonia koulutuksesta ja lupien myöntämisestä (ja vielä miljoonia henkilönsuojaimista) suhteessa melko pienen voiton turvaamiseksi valmistajille.

Lisäksi monet dikloorimetaanin valmistajat tarjoavat kemikaalille vaihtoehtoja, joilla ne voisivat korvata osan tai jopa koko tappionsa, jos siirrytään vaihtoehtojen käyttöön.

5. Teollisuuden ehdottamat riskinvähentämistoimenpiteet

Dikloorimetaanin valmistajat ehdottavat kiellon sijasta seuraavia kuluttajia koskevia toimia:

– säiliön tilavuus enintään 1 litra,

– kapeakaulainen säiliö ja turvakorkki,

– haihtumisenestoaineen lisääminen,

– näkyvä turvamerkintä käytöstä ainoastaan tiloissa, joissa on riittävä ilmanvaihto.

Ammattikäyttöä varten teollisuus ehdottaa

– haihtumisenestoaineen lisäämistä ja

– turvallisuutta koskevien tietojen ilmoittamista.

RPA:n suorittama vaikutustenarviointi osoitti selvästi, että mainitut toimet ovat täysin riittämättömiä. Itse asiassa monet niistä ovat lumetoimia, koskapa ne kuvaavat nykytilannetta. Kulutuskäyttöön tarkoitetun säiliön yleisin tilavuus on jo 1 litra. Laissa on jo määrätty kapeakaulaisista säiliöistä ja turvakorkeista. Vaikka kapeakaulaisuus ehkä vähentääkin tehokkaasti tuotteen loiskumista, se ei vähennä altistumista käytön aikana (käyttäjän on yhä kaadettava ainakin osa tuotteesta johonkin astiaan, joten loppukäytön aikainen altistuminen ei vähene).

Lähes kaikki markkinoilla olevat tuotteet sisältävät jo haihtumisenestoaineita, etenkin dikloorimetaanin tehokkuuden lisäämiseksi, koska muutoin se haihtuisi ennen kuin ehtii tehota maalinpoistoaineena.

Dikloorimetaani on jo nyt lain mukaan varustettava käyttäjälle suunnatulla varoituksella, jonka mukaan on vältettävä kaasun/huurun/höyryn/sumun hengittämistä (oikean sanamuodon valitsee valmistaja). Riittävää ilmanvaihtoa koskeva kehotus on täysin turha. Sillä ei ole merkitystä etenkään, kun ihminen ei voi haistaa dikloorimetaania ennen kuin pitoisuus on paljon yli työperäisen altistuksen raja-arvojen.

Lopuksi on selvää, että laissa valmistajat velvoitetaan jo antamaan turvallisuustietoja tuotteiden ammattikäyttäjille.

Kaiken kaikkiaan teollisuuden ehdottamat toimet – jotka jotkut jäsenvaltiot ovat valitettavasti hyväksyneet – on nähtävä kyynisenä yrityksenä estää tämän ainutlaatuisen haitallisen kemikaalin käytön kauan kaivattu rajoitus ehdotuksilla, jotka vain kuvastavat nykytilannetta eivätkä selvästikään tarjoa käyttäjille asianmukaista suojaa.