Istuntoasiakirja

A7-0113/2011

1.4.2011

MIETINTÖ

komission vihreästä kirjasta metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen

( 2010/2106(INI) )

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Esittelijä: Kriton Arsenis

Valmistelija (*):

Rareș-Lucian Niculescu, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

PR_INI

SISÄLTÖ

Sivu

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS................................................3

PERUSTELUT..........................................................................................................................20

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (*)  26

TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO.......................32

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS.................................................39

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

komission vihreästä kirjasta metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen

( 2010/2106(INI) )

Euroopan parlamentti, joka

–      pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa sekä metsien valmistamisesta ilmastonmuutokseen ( KOM(2010)0066 ),

–      ottaa huomioon neuvoston 11. kesäkuuta 2010 antamat päätelmät varautumisesta ilmastonmuutokseen metsäalalla,

–      ottaa huomioon biologisesta monimuotoisuudesta vuoden 2010 jälkeen 15. maaliskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät,

–      ottaa huomioon komission valkoisen kirjan "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä" ( KOM(2009)0147 ) ja sitä koskevan 6. toukokuuta 2010 annetun päätöslauselman[1],

–      ottaa huomioon Euroopan metsiensuojelua käsittelevän ministerikonferenssin (MCPFE) Forest Europe -prosessin, sen eri päätöslauselmat ja asiantuntijatyön kestävän metsätalouden suuntaviivojen, arviointiperusteiden ja indikaattorien kehittämisessä,

–       ottaa huomioon EU:n metsästrategiasta 26. helmikuuta 1999 annetun neuvoston päätöslauselman[2] sekä komission kertomuksen sen täytäntöönpanosta ( KOM(2005)0084 ),

–       ottaa huomioon metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2006–2011 ( KOM(2006)0302 ) sekä sen täytäntöönpanoa koskevan ulkoisen väliarvioinnin[3],

–       ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY[4], yhteenvetokertomuksen luontodirektiivin 17 artiklassa tarkoitetusta luontotyyppien ja lajien suojelun tasosta ( KOM (2009)0358 ) sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta 21. syyskuuta 2010[5] ja Euroopan erämaista 3. helmikuuta 2009[6] antamansa päätöslauselmat,

–      ottaa huomioon Nagoyassa lokakuussa 2010 pidetyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 10. kokouksen päätelmät ja biologista monimuotoisuutta koskevat Aichin tavoitteet, erityisesti sitoumuksen suojella 17 prosenttia maa- ja sisävesialueista tehokkaiden suojelukeinojen avulla siten, että ne yhdistetään laajempiin maa-alueisiin,

–      ottaa huomioon Euroopan unionin metsäviestinnän luomista koskevan tutkimuksen "Shaping forest communication in the European Union: public perceptions of forests and forestry"[7],

–      ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, Kioton pöytäkirjan sekä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin antamat hyvien käytänteiden ohjeet maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (land-use, land-use change and forestry, LULUCF),

–      ottaa huomioon EU:n biomassaa koskevan toimintasuunnitelman ( KOM(2005)0628 ),

–      ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY[8] (uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi), direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/29/EY[9] (päästökauppadirektiivi), jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23. huhtikuuta 2009 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY[10] (taakanjakopäätös), kestävyyteen liittyvistä vaatimuksista kiinteiden ja kaasumaisten biomassalähteiden käytössä sähköntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä annetun komission raportin ( KOM(2010)0011 lopullinen), hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännen arviointikertomuksen metsiä koskevan 9. luvun sekä julkisen kuulemisen biomassan energiakäytön ympäristökestävyysjärjestelmää koskevan raportin valmistelusta,

–       ottaa huomioon eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman sekä ilmastonmuutosta käsitelleen asiantuntijaryhmän työn LULUCF:n alalla[11],

–       ottaa huomioon tutkimuksensa N:o 449.292, jossa arvioidaan vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa, tutkimuksensa N:o 440.329 metsätaloudesta ja EU:n päästökauppajärjestelmästä, tutkimuksensa N:o 442.237 eurooppalaisesta strategiasta metsäpalojen torjumiseksi sekä Brysselissä 13. heinäkuuta 2010 kokoontuneen ilmastonmuutosta, biologista monimuotoisuutta ja kestävää kehitystä käsittelevän työryhmän metsiä käsittelevän alaryhmän kokouksen päätelmät,

–       ottaa huomioon Euroopan maisema-alan yleissopimuksen vuodelta 2002 (Firenzen yleissopimus),

–       ottaa huomioon metsänviljelyaineiston kaupan pitämisestä annetun neuvoston direktiivin 1999/105/EY[12] sekä EU:n kasvinsuojelujärjestelmän tarkistamisen,

–      ottaa huomioon ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevasta tutkimuksesta (The Economics of Ecosystems and Biodiversity, TEEB) tehdyn yhteenvetoraportin "Mainstreaming the Economics of Nature", jossa käsitellään luonnon arvon huomioon ottamista kaikessa yhteiskunnan päätöksenteossa, sekä TEEB:n suorittaman ilmastokysymysten päivityksen,

–      ottaa huomioon metsäpalojen ehkäisemisestä Euroopan unionissa 26. huhtikuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät,

–      ottaa huomioon 8. ja 9. marraskuuta 2010 kokoontuneen neuvoston päätelmät katastrofien ehkäisytoimien innovatiivisista rahoitusratkaisuista,

–      ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY[13] ,

–      ottaa huomioon kertomuksen Forest Focus -toimintasuunnitelman toteutuksesta ( KOM(2010)0430 ),

–      ottaa huomioon Euroopan metsätyyppejä ja kestävää metsänhoitoa käsittelevän Euroopan ympäristökeskuksen (EYK:n) teknisen kertomuksen N:o 9/2006 "European forest types: Categories and types for sustainable forest management reporting and policy",

–      ottaa huomioon komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston teettämän ilmastonmuutoksen vaikutuksia eurooppalaisiin metsiin ja sopeutumisvaihtoehtoja koskevan raportin "Impacts of Climate Change on European Forests and Options for Adaptation"[14],

–      ottaa huomioon komission ympäristön pääosaston vuonna 2009 teettämän EU:n toimintavaihtoehtoja metsien suojelemiseksi koskevan raportin "EU policy options for the protection of European forests against harmful impacts"[15],

–      ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 9/2004 "Metsätaloustoimenpiteet maaseudun kehittämispolitiikassa" (ja siihen liittyvät komission vastaukset),

–      ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010[16],

–      ottaa huomioon FAO:n, Euroopan talouskomission ja ILO:n asiantuntijaverkoston suositukset kestävästä metsänhoidosta,

–      ottaa huomioon, että Euroopan metsiensuojelua käsittelevän ministerikonferenssin Helsingin päätöslauselmassa H1 metsän kestävällä hoidolla tarkoitetaan metsien ja metsäalojen hoitamista ja käyttöä sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät biologisen monimuotoisuutensa, tuottavuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nykyisin ja tulevaisuudessa asiaankuuluvat ekologiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 50 artiklan,

–       ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot ( A7-0113/2011 ),

A.     ottaa huomioon, että metsät ja puustoiset alueet kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta ja että metsäteollisuus, jonka liikevaihto on yli 300 miljardia euroa, tarjoaa yli kaksi miljoonaa työpaikkaa etenkin maaseudulla ja myötävaikuttaa taloudelliseen kasvuun, työpaikkojen syntymiseen ja vaurauteen puutuotteiden tuotannon ja matkailumahdollisuuksien luomisen kautta,

B.     ottaa huomioon, että EU:n metsät muodostavat kokonaisia biosfäärejä, jotka koostuvat paljon muustakin kuin puista, ja että ne tarjoavat korvaamattoman arvokkaita ekosysteemipalveluja, kuten hiilen varastoiminen, vesistöjen virtaaman säännöstely, maiseman säilyttäminen, maaperän hedelmällisyyden säilyttäminen ja suojeleminen eroosiolta ja aavikoitumiselta sekä suojaaminen luonnonkatastrofeilta, jotka ovat kokonaisuudessaan erittäin merkittäviä maatalouden, maaseudun kehityksen ja EU:n kansalaisten elämänlaadun kannalta,

C.     ottaa huomioon, että arviolta 40 prosenttia EU:n metsistä on julkisessa omistuksessa ja noin 60 prosenttia EU:n metsistä on yli kymmenen miljoonan yksityisen metsänomistajan omistuksessa niin, että sekä yksityiset että julkiset sidosryhmät ovat vastuussa metsien suojelusta ja metsien kestävästä käytöstä toteuttamalla kestävää metsänhoitoa paikan päällä,

D.     ottaa huomioon, että vaikka metsiä katoaa huolestuttavalla vauhdilla eri puolilla maailmaa, Euroopan unionin metsäpinta-alan pitkän aikavälin nouseva kasvusuuntaus on vakaa ja puiden biomassan sisältämän hiilimäärän arvioidaan olevan kasvussa; ottaa huomioon, että yleisestä positiivisesta kehityssuunnasta huolimatta hiilen sitoutuminen metsiin on koko Euroopassa paljon luontaista varastointikykyä vähäisempää ja metsät voivat muuttua hiilen lähteeksi, sillä paine lisätä hakkuita kasvaa ja noin 500 000 hehtaaria metsää häviää EU:ssa vuosittain metsäpalojen ja laittoman puunkorjuun seurauksena,

E.     ottaa huomioon, että metsien ja muiden metsämaiden osuus Natura 2000 ‑alueista on 30 prosenttia ja näillä alueilla on suuri merkitys, sillä ne toimivat yhteyksinä biotooppien verkostossa; ottaa huomioon, että 66 prosentissa metsäelinympäristöistä, joihin liittyy yhteisön etuja, suojelun taso on epäsuotuista,

F.     ottaa huomioon, että vuoristometsät muodostavat kolmanneksen EU:n koko metsäalasta ja ne ovat tärkeitä luonnonmaiseman kannalta, koska ne ovat apuna maaperän suojelussa ja vesivarojen sääntelyssä; katsoo, että näillä metsillä on keskeinen rooli paikallisen taloudellisen toiminnan kannalta,

G.     katsoo, että viimeisten jäljellä olevien erämaa-alueiden suojelu voi auttaa pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen ja ekosysteemipalvelujen heikentymisen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä,

H.     ottaa huomioon, että 58 prosenttia EU:n uusiutuvasta energiasta on määrä tuottaa kiinteästä biomassasta ja biojätteestä vuoteen 2020 mennessä ja että metsien biomassan osuuden odotetaan laskevan suhteellisesti samanaikaisesti kuin puutavaran kysyntä energianlähteenä kasvaa jatkuvasti; katsoo, että tästä syystä on oltava valppaana laittoman puunkorjuun ja sellaisen metsätalouden tehostamisen estämiseksi, joka saattaisi lisätä metsien käyttöastetta yli 100 prosenttiin joissakin jäsenvaltioissa, mikä omalta osaltaan vaikuttaisi kielteisesti ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; katsoo, että biomassasta tuotetun energian olisi oltava vähemmän riippuvaista metsien biomassasta,

I.      katsoo, että metsänsuojelu ja metsän toimintojen suojelu olisi otettava huomioon kaikissa metsiin vaikuttavissa EU:n toimissa,

J.      ottaa huomioon, että metsät muodostavat eläviä ja kehittyviä ekosysteemejä, jotka monessa tapauksessa ulottuvat yli valtioiden rajojen, ja että metsät voidaan luokitella eri tavoin muun muassa bioilmastollisen vyöhykkeen ja metsätyypin perusteella, ja ottaa huomioon, että EYK on kehittänyt erityisen metsänimikkeistön ohjatakseen EU:n poliittisia päätöksiä; toteaa, että kaikkien alojen tuoreimmat tieteelliset saavutukset, kuten niin sanottu mantereen vedenjakaja, on otettava huomioon metsiin vaikuttavissa EU:n toimintalinjoissa, joissa olisi pyrittävä välttämään riskiä, että niistä tehdään liian laajoja, jolloin niiden hyöty jää olemattomaksi,

K.     ottaa huomioon, että eri metsätyypit ja metsänhoidon ala voivat olla alttiita ilmastonmuutoksen aiheuttamille monille ja arvaamattomille bioottisille ja abioottisille uhkatekijöille, kuten tuholaisille, myrskytuhoille, kuivuudelle ja metsäpaloille, minkä vuoksi metsien vastustuskyky muodostaa suojelutoimien perustan,

L.     ottaa huomioon, että luotettavat ja vertailukelpoiset tiedot EU:n metsien tilasta ja ilmastonmuutoksen ja tuotantomenetelmien vaikutuksista metsiin ovat politiikan ja suunnittelun tärkeä edellytys, ja ottaa huomioon, että tähän kuuluvat myös tiedot metsien osuudesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen,

M.    ottaa huomioon, että metsäpalot ja tuhopoltot, joihin liittyy taka-ajatuksia, tuhoavat vuosittain yli 400 000 hehtaaria metsää, erityisesti Välimeren alueella, mutta myös muualla, mistä aiheutuu usein suurta vahinkoa ihmisille, omaisuudelle, työllisyydelle, luonnon monimuotoisuudelle ja metsien suojeleville toiminnoille; ottaa huomioon, että metsäpalonjälkeinen uusiutuminen on erittäin hankalaa kaikkien metsien osalta ja Natura 2000 -verkoston osalta se estää verkoston tavoitteiden saavuttamista,

N.     ottaa huomioon, että edellä mainitussa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa valkoisessa kirjassa metsät kuuluvat keskeisiin toiminta-aloihin ja että asiakirjassa korostetaan, että EU:n metsänhoitoa koskevaa strategiaa olisi ajantasaistettava siten, että siihen sisällytetään ilmastonmuutokseen liittyviä näkökohtia,

O.     ottaa huomioon, että vain viisi prosenttia Euroopan metsistä on vanhaksi kasvanutta ihmisen toiminnalta säästynyttä aarniometsää; ottaa huomioon, että tämäntyyppisen metsän vähäinen osuus sekä jäljelle olevien metsien lisääntynyt hajanaisuus tekee metsistä alttiimpia ilmastoon liittyville uhkatekijöille, mikä selittää osaksi, miksi monien Euroopan kannalta tärkeiden metsälajien suojelu on jatkuvasti heikolla tasolla,

P.     katsoo, että metsien suojaavien toimintojen tehostamisen olisi oltava osana EU:n ja jäsenvaltioiden väestönsuojelustrategioita erityisesti ilmastoon liittyvien ääri-ilmiöiden, kuten metsäpalojen ja tulvien, yhteydessä,

Q.     ottaa huomioon, että TEEB-raportissa esitettiin pakottavia argumentteja, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä koskevien, ekosysteemeihin perustuviin ratkaisuihin tehtävien julkisten investointien kustannus-hyötysuhteeseen, erityisesti vihreän infrastruktuurin, kuten metsien palauttamisen ja säilyttämisen osalta,

R.     katsoo, että kansallisia, alueellisia ja paikallisia metsänhoitojärjestelmiä on noudatettava ja tuettava, jotta niiden sopeutumiskykyä voidaan parantaa,

S.     ottaa huomioon, että Euroopan metsien kykyä toimia hiilidioksidin, ammoniakin ja typen oksidien nieluina ei vieläkään hyödynnetä riittävästi ja että kestävällä tavalla hoidetuista metsistä peräisin oleva puu voi hillitä merkittävästi ilmastonmuutosta, sillä se on kierrätettävää ja runsaasti hiiltä sitovaa ja sillä voidaan korvata energiavaltaiset materiaalit, kuten metalliseokset, muovit ja betonin, joita käytetään runsaasti rakennusalalla ja muilla aloilla,

T.     ottaa huomioon, että komission keräämien tietojen mukaan Etelä-Euroopan kesät lämpenevät kaksi kertaa niin nopeasti kuin muualla Euroopassa ja sademäärä vähenee viidellä prosentilla kymmenessä vuodessa,

U.     ottaa huomioon, että metsänhoitoa koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan sisältyy neljä tavoitetta: kilpailukyvyn parantaminen pitkällä aikavälillä, ympäristön suojelu, elämänlaadun parantaminen ja koordinoinnin tukeminen, ja toteaa, että erityisesti ensimmäisen tavoitteen toteuttamisessa on edistytty merkittävästi,

V.     ottaa huomioon, että Forest Europe -prosessilla on saavutettu eurooppalainen yksimielisyys kestävästä metsänhoidosta; toteaa, että kestävän metsänhoidon nykyinen järjestelmä ei ole täysin tunnustettu eikä sitä panna johdonmukaisesti täytäntöön,

W.    ottaa huomioon, että osana Forest Europe -prosessia on valmisteltu kattavasti neuvotteluja oikeudellisesti sitovasta välineestä, ja toteaa, että päätöksiä tällaisesta välineestä voidaan odottaa seuraavassa konferenssissa, joka pidetään Oslossa kesäkuussa 2011,

X.     ottaa huomioon, että metsäpalojen torjuntaa koskevan asetuksen[17] ja Forest Focus ‑asetuksen[18] voimassaoloaika on päättynyt, mikä on johtanut satunnaiseen raportointiin ja rahoituksen riittämättömyyteen,

Y.     katsoo, että geneettisellä valinnalla pitäisi pyrkiä parantamaan metsien ekosysteemien sopeutumiskykyä,

Z.     katsoo, että tarvitaan lisätietoa metsien vaikutuksesta sääolosuhteisiin Euroopan tasolla,

AA.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa komission teettämässä EU:n toimintavaihtoehtoja metsien suojelemiseksi kartoittavassa tutkimuksessa "EU policy options for the protection of European forests against harmful impacts" vuodelta 2009 yksilöitiin neljä toimintavaihtoehtoa, jotka olivat nykyisen tarkastelutavan jatkaminen, avoin koordinointimenetelmä, seurannan lisääminen ja metsiä koskevan puitedirektiivin antaminen, ja lisäksi siinä selvitettiin näitä vaihtoehtoja,

1.      pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen; katsoo, että EU:n metsästrategiaa olisi vahvistettava siten, että sillä parannetaan metsien kestävää hoitoa ja suojelua toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti;

2.      painottaa kuitenkin, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaan EU voi toimia aloilla, joilla jäsenvaltiot eivät selvästi voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita;

3.      suhtautuu myönteisesti komission kantaan, jonka mukaisesti metsät olisi nähtävä tärkeänä ilmastokriisin ratkaisevana tekijänä; korostaa, että kestävä metsänhoito on ratkaisevan tärkeää EU:lle, jotta se voi saavuttaa ilmastotavoitteensa ja tuottaa tarvittavia ekosysteemipalveluita, joita ovat muun muassa luonnon monimuotoisuus, luonnonkatastrofeilta suojaaminen ja ilmakehän hiilidioksidin sitominen;

4.      muistuttaa, että metsät muodostavat biosfäärejä, jotka koostuvat paljon muustakin kuin puista, että niiden kestävyys ei siten riipu pelkästään puiden vaan kaikkien metsäorganismien ja erityisesti myös metsien villieläinten biologisesta monimuotoisuudesta ja että metsät ovat ratkaisevassa asemassa sen suhteen, kuinka eurooppalaiset yhteiskunnat sopeutuvat ilmastonmuutokseen;

5.      huomauttaa, että metsät ovat pääasiallinen hiilinielu ja siksi keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa; pitää siksi ensiarvoisen tärkeänä, että EU tehostaa strategiaansa, jolla torjutaan metsien kannalta haitallisia ilmiöitä, kuten metsäpaloja ja ilmansaasteita;

6.      on vakuuttunut siitä, että ekologinen kestävyys on EU:n metsien taloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen jatkumisen ennakkoehto;

7.      korostaa metsien biologisen monimuotoisuuden merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta ja painottaa, että parempi sopeutuminen edellyttää parempaa tietoa metsien biologisen monimuotoisuuden indikaattoreista, kuten metsien geneettisestä kapasiteetista;

8.      onnittelee komissiota sen vihreässä kirjassa esitetystä kattavasta bioottisten ja abioottisten uhkien selvityksestä ja kiinnittää huomiota tarpeeseen tutkia lisäksi muita tekijöitä, jotka liittyvät suoraan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin metsiin, kuten lehtikatoa, koska lehtikadosta kärsivien latvustojen pinta-ala on kaksinkertaistunut Etelä-Euroopan metsissä kahdenkymmenen viime vuoden aikana ja tämän välittömänä seurauksena metsien kyky sitoa hiilidioksidia sekä sitoutumisprosessien tehokkuus on laskenut ja metsien lieventävä vaikutus kuivina kausina ja helleaaltojen aikana on vähentynyt puiden pudottaessa lehtensä ennenaikaisesti;

9.      tunnustaa nykyisten maailmanlaajuisten sertifiointijärjestelmien, kuten FSC:n (Forest Stewardship Council eli hyvän metsänhoidon neuvosto) ja PEFC:n (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes), merkittävän panoksen kestävään metsänhoitoon;

EU:n metsätalousstrategia ja metsänhoitoa koskeva toimintasuunnitelma

10.    korostaa, että edellä mainittua EU:n metsätalousstrategiaa ja metsänhoitoa koskevaa toimintasuunnitelmaa olisi ajanmukaistettava siten, että mukaan otetaan ilmastonmuutosulottuvuus ja laajempia metsänsuojelukysymyksiä; muistuttaa, että ennen tällaisten muutosten toteuttamista on käytävä kattavaa metsäpoliittista keskustelua jäsenvaltioiden ja kaikkien sellaisten sidosryhmien kanssa, joita suunniteltujen toimenpiteiden täytäntöönpano koskee;

11.    pitää myönteisenä, että EU on onnistunut pyrkimyksissään saavuttaa maailmanlaajuinen kilpailukyky Euroopan metsäteollisuuden alalla;

12.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään saavuttaa metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman ympäristöä ja elämänlaatua koskevat tavoitteet, sillä niiden täytäntöönpano on aikataulustaan jäljessä;

13.    kehottaa komissiota tekemään selvityksen EU:n metsiin vaikuttavista EU:n toimintalinjoista, jotta voidaan tarkastella, ovatko ne johdonmukaisia ja taataanko niillä metsien suojelu;

14.    kehottaa komissiota tekemään selvityksen metsiin ja metsänhoitoon tällä hetkellä saatavilla olevasta rahoituksesta ja suuntaamaan uudelleen nykyisiä varoja, joilla on kielteisiä vaikutuksia metsien biologiseen monimuotoisuuteen, edellä mainittujen maaliskuussa 2010 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti;

15.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan innovatiivisesta ja kestävästä EU:n metsätaloudesta 27. helmikuuta 2008 annetussa komission tiedonannossa ( KOM(2008)0113 lopullinen) esitettyjen toimien täytäntöönpanoa ja ottamaan huomioon, että liiallinen sääntely voi vähentää puutuotteiden kilpailukykyä uusiutumattomiin ja energiavaltaisiin materiaaleihin verrattuna;

16.    korostaa, että metsänsuojelutoimissa olisi otettava huomioon rajatylittävien bioottisten ja abioottisten uhkien luonne metsien tyypin, bioilmastovyöhykkeen ja alueellisten olosuhteiden mukaisesti; korostaa lisäksi, että jäsenvaltioiden ja alueiden poliittisten aloitteiden tukemiseen, koordinoimiseen ja täydentämiseen tähtääviin toimiin on ryhdyttävä silloin, kun toimilla voidaan tuottaa lisäarvoa EU:lle EYK:n kehittämän metsänimikkeistön mukaisesti;

17.    korostaa, että metsänsuojelu riippuu jäsenvaltioiden, alueiden, metsäteollisuuden ja sekä yksityisten että julkisten metsänomistajien sitoutumisesta pitkällä aikavälillä;

18.    katsoo, että pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsät (taiga) ja Välimeren alueen metsät ovat äärimmäisen arvokkaita Euroopan luonnon monimuotoisuuden kannalta sekä ilmakehän hiilen nieluina, ja katsoo, että niiden suojelua olisi tehostettava;

19.    katsoo, että pitkän aikavälin metsäsuunnittelun olisi oltava joustavaa, mukautuvaa ja osallistavaa, siinä olisi otettava huomioon kaikki mahdolliset olettamuksiin pohjautuvat ennusteet ja sen yhteydessä olisi voitava tarkastella useampia tulevan kehityksen vaihtoehtoja, jolloin se tarjoaisi totuudenmukaisen ja luotettavan perustan metsänhoitoa koskevan päätöksen tueksi; katsoo, että EU:n tasolla tämä olisi toteutettava perustamalla pysyvä metsäfoorumi, jonka avulla metsien suojelu voitaisiin varmistaa pitkällä aikavälillä;

Kestävä metsätalous

20.    pitää myönteisinä Forest Europe -prosessin saavutuksia kestävän metsätalouden edistämisessä ja kestävän metsätalouden suuntaviivoja, arviointiperusteita ja indikaattoreita koskevan eurooppalaisen yksimielisyyden saavuttamisessa; huomauttaa kuitenkin, että kestävän metsätalouden nykyistä järjestelmää ei sovelleta johdonmukaisesti;

21.    muistuttaa, että kestävällä metsätaloudella pyritään sovittamaan yhteen tuotanto- ja suojelunäkökohdat ja varmistamaan metsien taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien toimintojen jatkuvuus kansallisten ja alueellisten ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että yleistyvä suuntaus tarkastella metsiä ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta ja unohtaa niiden ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat on ristiriidassa kestävän metsätalouden periaatteiden kanssa;

22.    kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, joilla täydennetään edellä mainittua laittomasta puutavarasta annettua asetusta (EU) N:o 995/2010, jotta varmistetaan, että kaikki Euroopan markkinoille saatettava puutavara ja puutuotteet ovat peräisin kestävällä tavalla hoidetuista metsistä;

23.    kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan työtään laittoman puunkorjuun ja näin saadun puutavaran kaupan lopettamiseksi, koska siten ne voivat osaltaan torjua metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä ja biologisen monimuotoisuuden vähenemistä;

24.    kehottaa lujittamaan kansallisten metsäohjelmien ja metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman välistä yhteyttä ottamalla käyttöön jäsennellyt raportit pysyvälle metsäkomitealle;

25.    katsoo, että kestävä metsätalous on ratkaisevan tärkeä, jotta EU:n metsät pystyvät jatkossakin täyttämään taloudelliset, ekologiset ja yhteiskunnalliset tehtävänsä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan osoituksen tuestaan Forest Europe -prosessille tekemällä kestävästä metsätaloudesta pakollista EU:ssa; katsoo lisäksi, että tällaisella sitoumuksella edistettäisiin kestävyysperiaatteiden sisällyttämistä metsätalouteen ja se toimisi parhaana mahdollisena tukena Forest Europe -prosessille ja oikeudellisesti sitoville sopimuksille, joita metsien suojelua käsittelevä Forest Europe ‑ministerikokous ja Yhdistyneiden kansakuntien metsäfoorumi ovat käsittelemässä;

26.    kannattaa aktiivisen kestävän metsätalouden täytäntöönpanoa kaikilta osin pitkän aikavälin metsäohjelmien yhteydessä siten, että näihin ohjelmiin sisällytetään kansallisia ja aluekohtaisia ensisijaisia tavoitteita, mitattavissa olevia tavoitteita ja arviointiperusteita ja että niissä otetaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat metsiin kohdistuvat lisääntyvät uhat;

27.    korostaa, että maaseudun kehittämissuunnitelmien tai toimenpideohjelmien ei saisi katsoa vastaavan kansallisia metsäohjelmia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisissa metsäohjelmissa otetaan huomioon tutkimuksissa esitetyt päätelmät ja suositukset ilmastonmuutoksen vaikutuksesta juomavesivaroihin, ekosysteemeihin ja luonnon monimuotoisuuteen ja että maaseudun kehittämisstrategiat ja -ohjelmat ovat yhdenmukaisia metsäohjelmien, luonnon monimuotoisuutta koskevien strategioiden ja uusiutuvia energianlähteitä koskevien suunnitelmien kanssa;

28.    panee merkille, että geneettinen monimuotoisuus, luonnollinen uudistuminen, rakenteen monimuotoisuus ja kaikki metsäorganismit kattavat lajien yhdistelmät ovat metsien sopeuttamisvaihtoehtojen yhteisiä tekijöitä, jotka ulottuvat kaikille bioilmastollisille vyöhykkeille sekä kaikkiin kestäviin hoito- ja metsätyyppeihin; panee lisäksi merkille, että kestävällä metsätaloudella taataan talousmetsien taloudellinen elinkelpoisuus, mikä ei kuitenkaan koske metsiä, joita käytetään ensisijaisesti muuhun kuin puutavaran tuotantoon;

29.    katsoo, että metsien suojelu pitkällä aikavälillä edellyttää sellaisten metsäekosysteemien aikaansaamista tai ylläpitämistä, joissa puusto on lajikoostumukseltaan, iältään ja rakenteeltaan erittäin monipuolista;

30.    kehottaa komissiota antamaan suosituksia tavoista, joilla kansallisia pelastuspalvelujärjestelmiä voidaan mukauttaa, jotta niillä voidaan vastata vaikutuksiin, joita ilmastonmuutoksella on metsiin; kehottaa erityisesti komissiota ryhtymään toimiin Euroopan metsäpalojen sammutukseen tarkoitetun taktisen reservin resurssien ja valmiuksien parantamiseksi;

31.    kehottaa välttämään metsävarojen rajoittamatonta kaupallista hyödyntämistä, joka usein johtaa erityisesti luonnonmetsien peruuttamattomaan tuhoutumiseen;

32.    katsoo, että kun otetaan huomioon peltometsätalouden puiden merkitys hiilidioksidin varastoinnissa, niitä olisi tarkasteltava ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta samalla tavalla kuin kaikkia perinteisiä metsämaita, joita ei käytetä tuotantotarkoituksiin;

Yleiset ehdotukset

33.    kehottaa komissiota laatimaan valkoisen kirjan metsien suojelusta EU:ssa ja ottamaan huomioon vihreästä kirjasta järjestetyn kuulemisen tulokset, laajalti todetun tarpeen varautua ilmastonmuutokseen, tutkimuksen toimintavaihtoehdoista ja tutkimuksen sopeuttamisvaihtoehdoista; katsoo, että valkoisessa kirjassa on paitsi vahvistettava metsien merkitys taloudelle puun ja muiden kuin metsätaloustuotteiden ja -palveluiden kautta myös keskityttävä eurooppalaisten metsien säilyttämiseen ja lisäämiseen, sillä ne auttavat eurooppalaisia yhteiskuntia hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan sen vaikutuksiin; katsoo edelleen, että korkealuokkaisten elinympäristöjen korkeatasoinen suojelu on varmistettava kuten myös suojaavien metsien, jotka myötävaikuttavat tulvien, maanvyörymien, maastopalojen, aavikoitumisen, luonnon monimuotoisuuden vähentymisen ja äärimmäisten sääkatastrofien torjumiseen; katsoo, että riittävät rahoitusvarat, tietämyksen vaihto sekä tutkimuksen edistäminen ja tiedon lisääminen ovat välttämättömiä komission ehdotuksiin liittyviä näkökohtia;

34.    toistaa kantansa, jonka mukaan EU:n metsänsuojelutoimiin kohdistettavaa rahoitusta on lisättävä maaseudun kehittämistä koskevan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP:n) pilarin kautta; toteaa, että ilmastonmuutokseen liittyvät uudet haasteet tuovat selvästi esiin sen, että metsien suojelu edellyttää entistä enemmän rahoitusta ja että uusia tukimuotoja saatetaan tarvita;

35.    kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti ja ilmoittamaan parlamentille ja neuvostolle mahdollisuuksista ottaa käyttöön ekosysteemipalvelujen maksujärjestelmä, jossa tunnustetaan niiden taloudellinen arvo ja jolla palkitaan metsien luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja metsäekosysteemien palauttamisesta ennalleen; korostaa, että on tärkeää, että yritykset tunnustavat uskottavuus- ja julkisuushyödyt sekä muut taloudelliset hyödyt, joita niille koituu luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja metsänsuojeluun osallistumisesta;

36.    kehottaa komissiota antamaan metsäpalojen ehkäisemistä koskevan lainsäädäntöehdotuksen, johon sisällytetään ehkäisevän suunnittelun ja riskien arvioinnin, Euroopan metsäpaloja koskevan tietojärjestelmän (European Forest Fire Information System, EFFIS), palon havaitsemisen, infrastruktuurin, koulutuksen ja tulipalojen jälkeisen metsien elvyttämisen rahoitus sekä 30 vuoden pituinen harkinnanvarainen rakennuskielto alueilla, joilla on ollut metsäpalo;

37.    kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jolla kielletään rakentaminen tulipalon puhtaaksi raivaamalle alueelle, kun tulipalon on osoitettu olleen seurausta tuhopoltosta;

38.    kehottaa poistamaan kestävän hoidon lainsäädännöllisiä esteitä;

39.    toteaa, että on määritettävä tarvittava rahoituskehys metsäpalojen torjunnan edistämiselle ja kehottaa myös lisäämään solidaarisuusrahaston käytön joustavuutta;

40.    kehottaa komissiota antamaan metsätietoa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan huomioon ilmastoa koskevat uhkatekijät sekä tarve koota ja levittää asiaa koskevaa, yhdenmukaistettua ja vertailukelpoista tietoa metsäpeitteestä, luonnon monimuotoisuudesta, bioottisista ja abioottisista uhista ja maankäytöstä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä ympäristötilinpidon yhteydessä; kehottaa komissiota lisäksi laatimaan ja seuraamaan metsien suojaaviin toimintoihin, kuten maaperän ravinteiden ja veden pidätyskykyyn, liittyviä indikaattoreita;

41.    kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta metsien vaikutuksesta alueellisiin sääoloihin EU:ssa, jotta metsänhoitostrategioita varten saataisiin tietoa metsien koon, koostumuksen ja sijainnin muutoksista ja tällaisten muutosten vaikutuksista;

42.    pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja levittämään parhaisiin käytänteisiin liittyviä kestävän hoidon periaatteisiin perustuvia suuntaviivoja, jotka vastaavat yksityisten omistajien, valtio-omistajien sekä paikallisyhteisöjen tarpeita, jotta voidaan varmistaa kestävyys ilmastonmuutosta vastaan; panee myös merkille, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä sellaisten tapojen osalta, joilla yritykset ja teollisuudenalat voivat edistää osaltaan biologista monimuotoisuutta koskevia tavoitteita ja tehostaa elinkaariajattelua, ja siihen, miten ne voivat kytkeä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja tulojen tuottamisen toisiinsa; korostaa tarvetta vahvistaa viestintä- ja tiedotuspolitiikkaa, jotta varmistetaan, että metsiä hoidetaan kestävästi, annetaan tietoja yleisölle ja edistetään kestävällä tavalla hankitun puun käyttöä;

43.    korostaa, että metsien suojelua koskevia koordinointi- ja tiedotustoimia on tehostettava; katsoo, että tarvitaan tehokkaampia toimia, joilla varmistetaan että yhteisön sisäiset toimet ovat yhdenmukaisia ulkoisen politiikan yhteydessä annettujen metsiä koskevien lausuntojen kanssa (yhteistyö, eksoottisten puulajien kauppa jne.);

44.    katsoo, että metsät kuuluvat osana ihmiskunnan yhteiseen kulttuuri- ja ympäristöperintöön ja että harvinaisia puita olisi suojeltava sekä metsissä että niiden ulkopuolella; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään niiden suojelemiseen tähtääviä strategioita ja harkitsemaan myös metsäperinnön seurantakeskuksien perustamista; kannustaa lisäksi jäsenvaltioita edistämään kansallisten toimintalinjojensa yhteydessä yhtäläistä ja julkista pääsyä metsiin ja luontoon ja toteaa, että julkinen pääsy metsiin ja luontoon (jokamiehenoikeus), jota sovelletaan joissakin jäsenvaltioissa, tuo monia etuja, jotka liittyvät demokraattisiin virkistysmahdollisuuksiin, ekosysteemien arvostamiseen sekä luonnonperinnön kunnioittamiseen;

45.    kehottaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkia jäsenvaltioita ja alueita kehittämään metsästrategian, johon sisältyy jokitörmien uudelleenmetsittäminen, sadeveden talteenotto, maataloustoimet ja tutkimustulokset, joiden avulla voidaan valita perinteisistä kasvi- ja puulajikkeista ja lajeista ne, jotka sopeutuvat parhaiten kuivuuteen;

Metsiä koskeva tutkimus

46.    tähdentää, että vaikka EU:lla on metsätalousalalla kiistatonta asiantuntemusta, jota on kertynyt pitkäaikaisten perinteiden synnyttämien metsätalouskäytäntöjen myötä, ilmastonmuutoksen vaikutusta metsiin koskevan tutkimustyön rahoitusta on lisättävä; katsoo, että tieteellisen epävarmuuden vuoksi, joka koskee aikataulua ja eri alueiden metsiä koskevien uhkien laajuutta, on tarpeen varata määrärahoja ilmastontutkimukseen suhteessa erityisiin tarpeisiin ja ratkaisuihin, joita voidaan soveltaa bioilmastollisiin vyöhykkeisiin, jotta asiaa koskevaa tietopohjaa voidaan parantaa;

47.    pyytää jäsenvaltioita perustamaan yhteisiä pitkän aikavälin tutkimusohjelmia, jotta voidaan parantaa vaikutuksia ja haavoittuvuutta koskevaa tietämystä ja tukea metsäalan sopeutumistoimia; kehottaa komissiota edistämään sellaisten hankkeiden ottamista mukaan tutkimuksen ja teknisen kehittämisen monivuotiseen puiteohjelmaan, jotka koskevat tietämystä metsien ekosysteemeistä ja niiden kyvystä sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin seurauksiin;

48.    kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman EU:n metsien suojelemiseksi, jotta voidaan estää ilmastonmuutoksen aiheuttaman hyönteisten ja sairauksien leviämisen kielteiset vaikutukset;

49.    kehottaa jäsenvaltioita edistämään ilmastonmuutoksen ja sen metsille aiheuttamien seurausten tutkimusta; kehottaa vaalimaan tietämystä metsien monimuotoisesta merkityksestä ja niiden kestävän hoidon tärkeydestä; kehottaa tukemaan metsäalan henkilöstön peruskoulutusta ja ammatillista täydennyskoulutusta siten, että keskitytään erikoisaloihin, joita odotetaan tarvittavan ilmastonmuutoksen seurauksena (monimuotoisuuden edistäminen sekä vahinkojen estäminen ja korjaaminen); kannustaa myös vaihtamaan tietoja ja käytäntöjä;

50.    katsoo, että EU:n tasolla tarvitaan koordinointia ja rahoitusta, koska metsien ekosysteemien "puolustuspotentiaalia" on tutkittava tehokkaasti ja on tehtävä myös ennustavaa tutkimusta ja tutkittava ilmastonmuutoksen koko metsä- ja puualaan kohdistuvien vaikutusten lievittämisstrategioita;

YMP:n toinen pilari

51.    toteaa, että keskusteluissa YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen on otettava huomioon, että metsillä on useita ympäristöön liittyviä tehtäviä ja ne auttavat saavuttamaan maaseudun kehittämiseen liittyviä ja kansallisten talouksien sosiaalisia ja taloudellisia päämääriä; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja alueita tekemään kattavaa yhteistyötä metsäviranomaisten ja laajemman yleisön kanssa maaseudun kehittämisohjelmien valmistelussa, jotta varmistetaan EU:n toimintalinjojen yhdenmukaisuus ottaen huomioon, että metsätalous voi joissakin tapauksissa olla maaseututalouden itsenäinen osa-alue;

52.    muistuttaa, että metsät ovat keskeisessä asemassa sellaisten sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien julkishyödykkeiden tarjoamisessa, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta etenkin maaseutualueilla; kehottaa komissiota laatimaan poliittisen linjauksen, jossa tämä asema tunnustetaan siten, että omistajien omaisuuteen liittyviä oikeuksia kunnioitetaan samalla;

53.    pitää myönteisenä, että YMP:n uudistusta käsitelleessä komission tuoreimmassa tiedonannossa[19] tunnustetaan viljelijöiden suuri merkitys välttämättöminä toimijoina metsäpalojen estämisessä ja metsien ekosysteemien hoitajina, jotka suojelevat ekosysteemejä biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvilta uhkilta, kuten tuholaisilta, ja pitää viljelijöitä tärkeimpinä alueellisina tukina, koska heidän elantonsa jatkuminen on tehokkain keino torjua väestökatoa;

54.    vahvistaa, että maaseudun tuottajien, tuottajaryhmien ja julkisten elinten olisi oltava tukikelpoisia YMP:n toisen pilarin mukaisten metsänhoitotoimien osalta; katsoo, että EU:n on jatkettava metsänistutuksen tukemista osana kansallisia maaseudun kehittämisohjelmia ja varmistettava samalla, että nämä aloitteet eivät häiritse markkinoita ja että metsänistutukseen liittyvät toimenpiteet perustuvat paikalliseen, tuholaisille vastustuskykyiseen ja palonkestävään materiaaliin ja niillä myötävaikutetaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen; korostaa lisäksi, että metsänistutukseen liittyvissä toimissa on asetettava etusijalle puulajit, jotka parantavat huomattavasti maaperän laatua ja luonnon monimuotoisuutta siten, että huomioon otetaan myös istutuspaikan erityispiirteet, kotoperäiset lajit ja sekametsien tarpeen;

55.    kiinnittää huomiota siihen, kuten neuvostokin teki 11. kesäkuuta 2010 esittämissään päätelmissä, että metsien hylkäämisestä voi seurata vakavia ongelmia, koska metsien toimintojen jatkumista ei välttämättä enää voida taata;

56.    katsoo tarpeelliseksi kannustaa ja tukea kestävää metsätaloutta harjoittavien tuottajajärjestöjen ja metsätalouden alan elinten perustamista etenkin alueille, joille on ominaista metsien pienuus, sillä tällä tavalla voidaan tasapainottaa metsien tarjoamien monien hyödykkeiden ja palveluiden tarjontaa; katsoo, että tällaiset järjestöt ja elimet voivat vahvistaa tuottajien neuvotteluvaltaa puutavaran myyntiketjussa ja siten edistää tasavertaisempien toimintaolosuhteiden tarjoamista ja luomista sekä myötävaikuttaa samanaikaisesti taloudellisen kriisin aiheuttamien ongelmien torjumiseen, kansainväliseen kilpailuun, ilmastonmuutokseen ja laittoman puunkorjuun torjumiseen;

57.    vahvistaa, että yksityisille toimijoille, jotka suojelevat metsälajeja, metsien elinympäristöjä ja tarjoavat metsien ekosysteemipalveluja, myönnettävää tuen määrää on lisättävä ja tuen on katettava myös vapaaehtoiset suojelumenetelmät sekä Natura 2000 ‑alueita yhdistävät alueet, sillä luonnon monimuotoisuus on välttämätöntä maatalouden säilyttämisen, kehittämisen ja sopeuttamisen kannalta;

58.    kehottaa korvaamaan laskutusperustaisen järjestelmän tavanomaisten kustannusten tai alueperustaisten kustannusten korvaamiseen perustuvalla järjestelmällä;

59.    kehottaa kehittämään hyviä metsänhoitokäytäntöjä koskevan normin, jota käytetään tuen perusteena kaikissa metsiä koskevissa toimissa;

60.    kehottaa sisällyttämään metsäympäristön ja Natura 2000 -toimet pakollisina maaseudun kehittämisohjelmiin ja Natura 2000 -verkon alueperusteiseen tukeen suoria maksuja käytettäessä;

61.    kehottaa sisällyttämään uuden YMP-toimen, joka koskee "metsien geeniresurssien säilyttämistä sekä paikan päällä että muualla";

62.    tuomitsee jyrkästi teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamisen metsien geneettisiin resursseihin;

63.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan metsätalouden ja metsien suojelun pitkän aikavälin hankkeiden näkymät kaikkien EU:n rahoitustoimien yhteydessä;

Pelastuspalvelu ja metsäpalojen ehkäiseminen

64.    on vakuuttunut siitä, että metsäpalojen ehkäisy on paljon kustannustehokkaampaa kuin niiden sammuttaminen;

65.    korostaa, että on pikaisesti pantava täytäntöön parlamentin äskettäin hyväksymät suositukset luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisystä[20] ja erityisesti suositukset sellaisten metsitys- ja uudelleenmetsittämissuunnitelmien tukemisesta, joissa asetetaan etusijalle paikalliset lajit ja sekametsät, jotta voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta ja parantaa vastustuskykyä metsäpaloja, myrskyjä ja tauteja vastaan; kiinnittää myös huomiota saarten ja syrjäisimpien alueiden lisävaikeuksiin tulipalojen torjunnassa; kehottaa varmistamaan näiden alueiden erityiskohtelun saatavilla olevien eri rahoitusvälineiden, kuten solidaarisuusrahaston, kautta;

66.    katsoo, että metsäpalojen ehkäiseminen maisemasuunnittelun ja yhteensopivuuden takaamisen, infrastruktuurin ja koulutuksen avulla pitäisi yhdistää kiinteästi metsänsuojelua, sopeutumista ja pelastuspalvelua koskevaan EU:n politiikkaan;

67.    huomauttaa, että kuivilla alueilla ja aavikoitumisuhan alaisilla alueilla metsittäminen tuottavilla lajeilla hyödyttää asukkaita ja turvaa heidän osallistumisensa suojelu- ja palontorjuntatehtäviin;

68.    korostaa metsäalueiden kiistämätöntä merkitystä yleiselle turvallisuudelle, sillä ne suojaavat ihmisten elinympäristöjä luonnonilmiöiden kielteisiltä vaikutuksilta;

Päästöraportointi ja tilinpito

69.    katsoo, että nykyisessä muodossaan päästökauppajärjestelmä on ristiriidassa LULUCF‑laskennan kanssa ensisijaisesti sen johdosta, että teollisuuslaitoksiin kohdistuvat päästökauppajärjestelmän mukaiset vuosittaiset vaatimukset sopivat huonosti yhteen sen kanssa, että hiilivarantojen muutokset maaperässä voidaan havaita ja todentaa vain pitkällä aikavälillä; katsoo, että mitään yhteyttä ei siksi pidä määrittää; kehottaa sen vuoksi komissiota harkitsemaan uudelleen, miten se voi parhaiten rahoittaa LULUCF-toimien seurauksena syntyviä hiilisäästöjä;

70.    tunnustaa haasteet, joita liittyy mahdollisuuteen sisällyttää LULUCF-toimet jäsenvaltioiden tavoitteisiin vastuunjakoa koskevan päätöksen yhteydessä; on erityisen huolissaan siitä, että erot laskennan tarkkuudessa ja luonnonolosuhteissa voivat heikentää päätöksen mukaista sääntöjen noudattamista; kehottaa siksi asettamaan erillisiä tavoitteita LULUCF-sektorilla;

71.    ilmaisee olevansa sitoutunut saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvän uusiutuvan energian tavoitteen sekä kahden celsiusasteen ilmastotavoitteen; on kuitenkin huolissaan siitä, että kasvihuonekaasujen nykyisessä laskentamenetelmässä käytettävät lyhyet aikajaksot ja sitä seuraava puubiomassan hiilineutraalioletus voivat estää niiden saavuttamisen; kehottaa komissiota kuulemaan hallitustenvälistä ilmastonmuutospaneelia ja luomaan uuden kasvihuonekaasujen laskentamenetelmän, jolla seurataan maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden biomassapäästöjä pidemmällä aikavälillä, arvioidaan hiilivirtoja kansallisella tasolla ja otetaan huomioon metsätalouden eri vaiheet (istuttaminen, harvennus ja hakkuut);

72.    toteaa, että komission kehittämiä nykyisin käytössä olevia biopolttoaineiden arviointiperusteitä ei voida soveltaa puubiomassaan, ja kehottaa laatimaan uusia oikeudellisesti sitovia kestävyyskriteerejä polttoaineeksi tarkoitettua biomassaa varten; toteaa, että komission olisi otettava huomioon Forest Europe -ministerikokouksen toimet ja tulokset, jotta se voisi kehittää arviointiperusteita, joissa otetaan huomioon mahdolliset markkinoiden vääristymien riskit uusiutuvien energialähteiden alalla, jotka eivät perustu hiilineutraalioletukseen, joilla puututaan epäsuoriin päästöihin ja joilla ei heikennetä Eurooppa 2020 -strategian uusiutuvaa energiaa ja luonnon monimuotoisuutta koskevia tavoitteita; panee merkille, että arviointiperusteiden yksityiskohtainen täytäntöönpano olisi toteutettava paikallisella tasolla siten, että otetaan huomioon paikkakohtaiset olosuhteet;

73.    kehottaa soveltamaan sellaisia metsän määritelmiä, jotka perustuvat metsien ekologiseen luokitteluun, kuten EYK:n vuonna 2007 esittämään luokitteluun, jotta voidaan erottaa biomien perusteella ja suksession kaikissa vaiheissa toisistaan runsaasti hiiltä sitovat vanhat metsät, tehokkaasti hoidetut monokulttuurit ja muut metsätyypit, kuten Välimeren tyypin pensaspuut;

74.    pitää tärkeänä metsien monimuotoisuuden suojelua EU:ssa suksession kaikissa vaiheissa metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi, koska suksession jokainen vaihe luo edellytykset sitä seuraaville vaiheille ja koska ilman suksession kaikkien eri vaiheiden kohdennettua suojelua suksession myöhemmät vaiheet vaarantuvat vakavasti;

Ulkoinen ulottuvuus

75.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan kansainvälisesti, jotta voitaisiin saada aikaan YK:n uusi metsien määritelmä, joka selventää luonnonmetsien määritelmiä biomien pohjalta ja jossa tehdään ero luonnonmetsien ja sellaisten metsien välillä, joita hallitsevat puumonokulttuurit ja muut kuin kotoperäiset lajit; panee tässä yhteydessä merkille, että tällä määritelmällä tehostettaisiin politiikan johdonmukaisuutta ja kustannustehokkuutta, ja ottaa huomioon, että EU on kehitysmaiden suurin julkisen avun antaja (metsätalousala sai yli 600 miljoonaa euroa vuonna 2003); pitää valitettavana sitä, ettei vihreässä kirjassa ole päästy eteenpäin EU:n toimien tarpeellisessa koordinoinnissa unionissa ja sen ulkopuolella ja sitä, että YK:n metsäfoorumin yhteydessä ei ole saatu aikaan oikeudellisesti sitovaa maailmanlaajuista sopimusta;

76.    panee merkille standardien laatimista, parhaita käytäntöjä ja teknologian ja tieteellisen osaamisen siirtoa koskevan maailmanlaajuisen yhteistyön merkityksen niin hallinnon kuin tutkimuksen tasolla, erityisesti REDD-järjestelmän puitteissa (metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen kehitysmaissa tähtäävä ohjelma); huomauttaa lisäksi, ettei REDD-järjestelmän hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen ole mahdollista ilman aktiivista yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; korostaa GMES-ohjelman (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantaohjelma) merkitystä metsäalueiden kartoittamisessa, valvonnassa ja rekisteröinnissä Euroopan tasolla ja kansainvälisesti sekä sen panoksen tärkeyttä, jonka näin kerätty tieto voi antaa ilmastonmuutosta koskeviin YK:n neuvotteluihin;

0

0 0

77.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PERUSTELUT

EU:n metsät: metsien tila ja hallinta

EU:n metsät ja muu metsämaa kattavat yli 42 prosenttia EU:n pinta-alasta[21].

Metsät tarjoavat elannon miljoonille työntekijöille, yrittäjille ja 16 miljoonalle metsänomistajalle. Metsäteollisuuden työpaikkojen lukumäärä on kaksi miljoonaa, joista suurin osa on pk-yrityksissä, ja metsäteollisuuden liikevaihto on 300 miljardia euroa. Metsänhoito työllistää 350 000 henkilöä[22]. Lisäksi 40 prosenttia EU:n metsistä on valtionmetsiä.

EU:n metsien vakaa käyttöaste on noin 60 prosenttia[23]. Käyttöasteen arvioidaan nousevan useissa jäsenvaltioissa yli sataan prosenttiin, mikä vuoksi metsien nettokasvu alkaa vähentyä vuodesta 2020 lähtien[24].

Euroopan metsät jakautuvat viiteen bioilmastolliseen vyöhykkeeseen: pohjoiset alueet, lauhkeat rannikkoalueet, lauhkeat manneralueet, Välimeren alueet ja vuoristoalueet[25], jotka vastaavat EU:n toimien ohjaamiseksi kehitettyä EYK:n metsätypologiaa[26].

Euroopan metsiä hoidetaan erilaisten alueellisten ja kansallisten mallien mukaisesti, jotka on ryhmitelty sen perusteella, ovatko metsät tuotantokäytössä vai suojeltuja metsiä[27]. Metsät tarjoavat resursseja ja sisältävät ekosysteemejä.

Metsiin kohdistuvat uhkatekijät

Ilmastoon liittyvät uhkatekijät ryhmitellään karkeasti abiooottiisin (myrskytuhot, tuulituhot, kuivuus, lisääntynyt metsäpalovaara) ja bioottisiin (tuholaiset ja sienitaudit). Niiden vaikutukset ovat toisiaan vahvistavia, kuten tuholaisten tapauksessa: korkeammat lämpötilat pidentävät useiden patogeenisten lajien lisääntymiskiertoja.

Kesäsateiden puuttuminen vaikuttaa metsien tuottavuuteen kaikkialla muualla kuin pohjoisilla alueilla. Havumetsien pinta-alan ja tuottavuuden odotetaan laskevan kaikkialla Manner-Euroopassa. Odotettavissa on, että kuusi häviää alemmilta korkeuksilta ja pyökki Välimeren alueelta. Vuoristoalueilla kuivuuden aiheuttama stressi vaikuttaa kaikkien merkittävien puulajien kasvuun ja elinvoimaan. Muun kuin puutavaran, kuten sienien, korkin ja yrttien tuotanto vähentyy dramaattisesti kaikkialla Euroopassa.

Pohjoisilla metsäalueilla tuholaisten odotetun joukkoesiintymisen aiheuttamat tuhot niiden pohjoiseen leviämisen vuoksi on toistaiseksi tuntematon tekijä. Lisäksi lauhemmat talvet ja alttius tuulituhoille vähentävät puunkorjuumahdollisuuksia. Pohjoisilla alueilla koivumetsien odotetaan kutistuvat yhteen kymmenesosaan nykyiseen verrattuna vuoteen 2100 mennessä[28].

Metsäpalovaara ja kaikki puulajeja uhkaavien arvaamattomien tuholaisten joukkoesiintymisen riski kasvavat kaikkialla Manner-Euroopassa, erityisesti Välimeren alueella. Odotettavissa on, että pyökki häviää käytännössä kokonaan Välimeren alueelta.

Tuholaisten joukkoesiintymiset vaikuttavat kaikkiin havumetsiin.

Metsien pirstoutuminen, mikä lisää metsäkaistaleita maaseutu- ja kaupunkialueilla, uhkaa merkittävällä tavalla manneralueen metsiä.

Edellä mainittu johtaa metsien häviämiseen ja muutoksiin lajien moninaisuuden koostumuksessa.

Toistaiseksi on tutkittu vain vähän sitä, millaisia laajempia uhkia liittyy metsien tarjoaman suojan häviämiseen. Vuoristoalueilla metsien vähentynyt kyky vaimentaa valumavesien huippuja vaikuttaa oletettavasti metsien moneen suojeluominaisuuteen (erityisesti tulvien ehkäisemiseen ja veden laatuun). Välimeren alueella metsäpalot ja tulvat aiheuttavat eroosiota kasvien uusiutumisen heikentymisen vuoksi, mikä aiheuttaa aavikoitumista.

Se, että energiantuotannossa käytetään biomassaa, uhkaa enenevässä määrin sekä metsiä että metsäteollisuutta. Oletuksessa, jonka mukaan puubiomassa on hiilineutraalia[29] jätetään ottamatta huomioon "hiilivelan" korvaamisen vaatima aika, mikä riippuu puun tuottavuudesta ja aikaisemmasta maankäytöstä ja sen hallinnasta[30]. Mainittu uhka on yhteydessä vastaaviin puutteisiin ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksessa (UNFCCC) ja LULUCF-toimialoilla.

Näkymät EU:ssa

Metsiin vaikuttavia yhteisiä politiikan aloja ovat YMP (8 miljardia euroa / 2.pilari), ympäristöpolitiikka (erityisesti luonnon monimuotoisuus ja vesi), energia, teollisuus, kauppa, tutkimus ja aluepolitiikan ja solidaarisuusrahaston kaltaiset koheesiopolitiikat, jotka monessa tapauksessa eivät ole johdonmukaisia suhteessa metsänsuojeluun.

Neuvoston ja Euroopan parlamentin sitoutuminen metsänsuojeluun ilmenee useissa asetuksissa, jotka koskevat metsäpalojen ehkäisyä (2158/1992), valvontaa (2152/2003) ja puutavaran toimitusketjutoimijoiden moitteetonta toimintaa (995/2010), jotka perustuvat SEU:n 175 artiklaan, nyttemmin SEUT:n 192 artiklaan[31]. Metsänsuojelua olisi tarkasteltava myös luonnontuhojen, ihmisen aiheuttamien tuhojen[32] ja sopeutumisstrategian yhteydessä[33][34].

Vuodelta 1998 peräisin oleva EU:n metsätalousstrategia[35] johti ohjeelliseen metsänhoitoa koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan vuonna 2006[36] siten, että tavoitteita ovat:

1.  kilpailukyvyn parantaminen pitkällä aikavälillä

2.  ympäristön parantaminen/ympäristönsuojelu.

3.  elämänlaadun lisääminen

4.  koordinoinnin ja tiedonkulun edistäminen

Komissio toteaa mainittua toimintasuunnitelmaa koskevassa keskivälin arvioinnissa, että vaikka paljon edistystä on saavutettu tavoitteen 1 osalta, kaikkien muiden toimien täytäntöönpano on ollut heikkoa[37]. Suurimmat puutteet koskevat suojelun tehostamista ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä: tuloksena oli että 66 prosenttia metsän elinympäristöistä on luokiteltu "epäsuotuisiksi/huonoiksi/riittämättömiksi"[38]. Koulutukseen, tiedotukseen, suojaaviin tehtäviin sekä taajamissa ja taajamien lähellä oleviin metsiin liittyvät toimet ovat olleet vähäisiä.

Edellä mainittu on ristiriidassa Euroopan kansalaisten etujen kanssa. Metsien roolia koskevan komission tutkimuksen mukaan kansalaiset katsovat, että metsänsuojelu on ylivoimaisesti tärkein metsäpolitiikkaan liittyvä tekijä (44 prosenttia), ja seuraavina ovat metsien hyvinvointi ja saasteet (15,4 prosenttia), ilmastonmuutos (12,5 prosenttia) talouskäyttö (kahdeksan prosenttia)[39].

Metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman koordinointi- ja tiedotustoimet edistyvät hitaasti siitä syystä, että jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet kansallisia metsäohjelmiaan riittävän nopeasti pysyvälle metsäkomitealle.

Kaikki jäsenvaltiot osallistuvat Forest Europe -prosessiin, jonka puitteissa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on kehitetty yhteisiä kestävän metsänhoidon lähestymistapoja.

Edellä mainitun pohjalta aktiivinen ja ehkäisevä kestävä metsänhoito, joka mahdollistaa kansallisten ja alueellisten ensisijaisten tavoitteiden noudattamisen, saattaa muuttua pakolliseksi EU:n tasolla. Forest Europe -prosessin pitkälle kehitetyn tieteellisen työn ansiosta edellä mainitun soveltaminen aiheuttaa erittäin vähäisiä kustannuksia ja hallinnollista rasitetta.

Biomassaa koskevien toimien osalta, "EU:n laajuisilla toimilla voidaan varmistaa yhteinen ympäristönsuojelu ja samalla välttää sisämarkkinoiden vääristyminen"[40].

Esittelijä katsoo, että mainitut toimet olisi toteutettava oikeudellisesti sitovien kestävyysvaatimusten muodossa siten, että ne perustuvat hiilineutraalioletuksen uudelleen arviointiin ja tieteellisesti pätevään kasvihuonekaasuvaikutusten laskentametodiin, jossa otetaan huomioon puubiomassan monivuotinen luonne sekä maankäytön ja metsänhoidon muuttumisesta johtuvat muutokset päästöissä. Olisi kehitettävä myös biomassanmuotoja koskevat epäsuoran maankäytön muutostekijät.

Edellä mainitun perusteella maankäytöstä, maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta aiheutuvien muutostekijöiden sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään, joka pääasiassa perustuu teollisuuslaitosten vuosipäästöihin, on yhteensopivuusongelmien vuoksi kyseenalaista.

Kansainvälisellä tasolla EU:n pitäisi pyrkiä kohti biomeihin perustuvaa eriytettyä metsän määritelmää, jossa otetaan huomioon biologinen monimuotoisuus, maaperä ja sosiaalinen ulottuvuus ja joka keskittyy runsaasti hiiltä sitovien vanhojen metsien suojeluun. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta biologista monimuotoisuutta ja metsäkadon ja metsien heikkenemisen torjuntaa (REDD+) koskevia rahoitussitoumuksia ei ohjata kyseenalaisiin hankkeisiin.

Metsätiedot: päätöksenteon perusta

Metsätiedot ovat riittämättömiä rahoitus- ja ilmoitusvelvoitteiden puuttumisen vuoksi, koska niitä koskenut asetus 2152/2003 on rauennut. Mainittu asetus olisi annettava uudelleen siten, että siinä otetaan huomioon toisaalta ilmastouhkia koskevien tietojen tarve ja toisaalta se, että CDB:n ja ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen mukaan tiedoissa on kuvattava täsmällisesti metsän biologista monimuotoisuutta ja muutoksia hiilen varastoinnissa. EU:n tasolla toteutettavan tietojen keräämisen tulee perustua yhteensopiviin mekanismeihin, yhdenmukaisiin määritelmiin ja kansallisten metsäarviointien ja muiden asianmukaisten lähteiden vertailukelpoisiin tietoihin.

Metsiä koskevia tietoja tarvitaan myös ympäristötilinpidossa, BKT ja muut indikaattorit ‑aloitteen yhteydessä sekä ekosysteemipalvelujen käyttäjiltä perittävän maksun käyttöönoton yhteydessä.

Sopeutumiskyvyn lisääminen kestävän metsänhoidon avulla

Yleisellä tasolla erotetaan toisistaan (ekosysteemin) sisäinen kyky, mikä perustuu metsien geneettiseen monimuotoisuuteen, kuten maan biologiseen monimuotoisuuteen, ja metsäsektorin sosiaalis-taloudellinen kyky, joka perustuu taitotietoon ja pääomavaltaisuuteen.

Esittelijä tunnustaa EU:n metsätalouden sopeutumiskyvyn mutta toteaa, että viime kädessä sen mainittu sopeutumiskyky perustuu metsien luontaiseen kykyyn: julkisten ja yksityisten metsänomistajien jälkikäteen tapahtuva reagointi erilaisiin uhkiin saattaa olla mahdollista mutta taloudellisesti kestämätöntä.

Kestävä metsänhoito keskittyy puutavaran tuottamiseen pitkällä aikavälillä useissa – vaan ei missään muodossa – kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Aktiivinen ja ehkäisevä kestävä metsänhoito luo puitteet, joiden mukaisesti kansallisia ja alueellisia ensisijaisia tavoitteita noudatetaan.

Aktiiviset sopeutumisvaihtoehdot liittyvät luonnolliseen uusiutumiseen, geneettiseen monimuotoisuuteen sekä monimuotoisuuden lisäämiseen rakenteissa toimina, joilla parannetaan metsien vastustuskykyä kaikkien metsätyyppien ja metsänhoitosuuntauksien osalta[41].

Muihin toimiin sisältyvät pohjoisen alueen puunkorjuu- ja kuljetustekniikat ja Välimeren alueen puuhuolto.

Esittelijä katsoo, että kaikkien ekosysteemien kestävyyden parantaminen on kustannustehokkain vastaus ilmastomuutokseen, koska se kattaa sekä vähentämisen että sopeutumisen[42],[43],[44],[45],[46] ja että asianmukaisen tietopohjan laajentaminen on metsänhoidon perusedellytys. Kaikkien toimijoiden väliseen yhteistyöhön, jonka yhteydessä otetaan huomioon kaikki mahdolliset skenaariot, on siirryttävä viipymättä kaikkien Euroopan yhteiskuntien sopeutumistarpeen täyttämiseksi.

Kaikkien toimijoiden väliseen yhteistyöhön, jonka yhteydessä otetaan huomioon kaikki mahdolliset skenaariot, on siirryttävä viipymättä kaikkien Euroopan yhteiskuntien sopeutumistarpeen täyttämiseksi.

EU:n roolin tehostaminen metsien suojelussa

Ilmastonmuutos aiheuttaa sen, että jäsenvaltioiden metsänsuojelutoimet ovat riittämättömiä.

Täydentävyys on ehdottoman tärkeää: välineestä riippumatta EU:n rahoitus ei saa vaikuttaa ilmastoon ja biologiseen monimuotoisuuteen[47], ja luonnon monimuotoisuus, vesiulottuvuus ja erämaiden merkitys on otettava huomioon kaikessa EU:n rahoituksessa[48].

Esittelijä kannattaa kansallisten metsäohjelmien säätämistä pakollisiksi, koska sen avulla voidaan varmistaa niiden yhdenmukaisuus ja se, että ne perustuvat kestävää metsänhoitoa koskeviin Forest Europe -prosessin yksimielisiin tavoitteisiin. Kansallisten metsäohjelmien olisi oltava vähintään viisivuotisia ja niiden pitäisi perustua määriteltyihin arviointikriteereihin ja sopeutuvaan ja ehkäisevään metsänhoitoon. Komission olisi annettava kansallisia metsäohjelmia koskevat suuntaviivat, jotta metsäohjelmat voitaisiin sisällyttää laajempaan metsiä koskevaan mukautumiskehykseen.

Uhkien ja EU:n metsäalueiden laajuuden vuoksi YMP:n 2 pilarin mukaista rahoitusta olisi lisättävä voimassa olevien kansallisten metsäohjelmien ja operationaalisten hoitosuunnitelmien yhteydessä, joista viimeksi mainittuihin olisi sisällytettävä biologista monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia ja metsätaloushankkeiden pitkät aikavälit kestävässä metsänhoidossa. Rahoituskelpoisuus olisi ulotettava julkisiin toimijoihin ja tuottajaryhmiin siten, että siirrytään aluekohtaisiin korvauksiin, sekä paikan päällä että muualla toteutettavat suojelutoimet mukaan luettuina.

Aktiivinen kestävä metsätalous olisi selkeästi otettava huomioon ja asetettava etusijalle tutkimuksessa ja käytännössä, ja siinä olisi otettava huomioon myös se, että 40 prosenttia EU:n metsistä on julkisessa omistuksessa. Lajien suojelussa ja taimien kasvatuksessa olisi otettava huomioon myös mikrobi- ja sienilajit. Sienisymbioosin tutkimusta olisi edistettävä aktiivisesti paikan päällä.

Ekosysteemipalvelujen käyttäjiltä perittävät maksut olisi vakinaistettava seuraavan rahoituskehyksen ajaksi metsä- ja vesihankkeiden esimerkin perusteella[49].

Metsien suojaavaa kykyä olisi lisättävä pelastuspalvelutoimilla ja metsien istuttamisella tulvien, metsäpalojen ja eroosion ehkäisemiseksi.

Metsäpalojen ehkäisemistä koskeva asetus olisi palautettava voimaan viipymättä siten, että se ulottuu nykyisiä maaseudun kehittämistä koskevia määräyksiä pitemmälle ja siten, että siinä keskitytään maisemanhoitoon ja erilaisten tammilajien kaltaisten palokestävien lajien asteittaiseen istuttamiseen.

Metsien sopeutumiseen ja kestävyyteen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n sopeutumisrahaston perustamisen yhteydessä.

Direktiiviä 105/1995, joka laskutukseen perustuvan YMP-järjestelmän yhteydessä saattaa suosia tuotannon tehostamista sopeutumisen sijasta, olisi tarkistettava siten, että paikallisten lajien markkinointia koskevia määräyksiä lievennetään. Metsän geneettisten resurssien suojeleminen paikan päällä muodostaa yhteisen peruspyrkimyksen, joka mahdollistaa metsistä riippuvaisten paikallisyhteisöjen ja metsäteollisuuden menestyksen.

8.12.2010

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (*)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

komission vihreästä kirjasta metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen

( 2010/2106(INI) )

Valmistelija (*): Rareş-Lucian Niculescu

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa sekä metsien valmistamisesta ilmastonmuutokseen; korostaa tiivistä yhteyttä metsä- ja maatalouden välillä, jotka molemmat vaikuttavat tähän ilmiöön; katsoo, että EU:n metsästrategiaa on vahvistettava ja on pyrittävä tehostamaan metsien hoitoa ja säilyttämistä; katsoo, että asiaa koskeva strategia on suunnattava sekä metsien suojeluun että puuvarojen kestävään käyttöön, koska metsät tarjoavat ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja uusiin haasteisiin; katsoo, että tällaisella strategialla on pyrittävä parantamaan merkittävästi metsien sietokykyä;

2.  toteaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti metsästrategian on oltava edelleen jäsenvaltioille kuuluva asia Euroopan unionin antaessa lisätukea; korostaa tarvetta toteuttaa toimia asianmukaisella tasolla paikallisesti, alueellisesti, jäsenvaltiokohtaisesti tai EU:n tasolla; korostaa, että tällainen strateginen kehys tehostaisi kansallisten ja yhteisön tason toimien koordinointia ja parantaisi Euroopan unionin kuvaa ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa;

3.  katsoo, että Euroopan unionin on tuettava, koordinoitava ja täydennettävä jäsenvaltioiden metsäpoliittisia toimia alueellisten olojen erot huomioon ottaen niin, että pyritään metsien kestävään kehitykseen ja samalla kohennetaan unionin kansalaisten elämänlaatua ja edistetään maaseutualueiden kehittymistä soveltamalla yhtenäistä kehystä kaikille metsien tarjoamille taloudellisille, sosiaalisille sekä kulttuuriin ja ympäristöön liittyville hyödykkeille ja palveluille;

4.  huomauttaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat eurooppalaisten metsien tyypin mukaan; katsoo, että tämän vuoksi sopeutumis- ja lievittämisstrategiat on määriteltävä alue- tai paikallistasolla, mutta ne voidaan sovittaa yhteen EU:n tasolla, jos yhteisön toimet tuovat selvää lisäarvoa; katsoo, että näissä strategioissa on ehdottomasti otettava huomioon metsätalouden erilaiset alueelliset toimintaedellytykset ja se, että Pohjois-Euroopan ja Etelä-Euroopan metsien kasvuolosuhteet ja metsiin kohdistuvat uhat ovat erilaisia;

5.  toteaa, että metsät kattavat 45 prosenttia Euroopan unionin pinta-alasta; toteaa, että metsät ja perusmetsäteollisuus tuovat yhdessä noin 2,5 miljoonaa työpaikkaa ja 300 miljardin euron liikevaihdon; toteaa, että metsät ovat keskeisiä ympäristön kannalta ja auttavat lisäksi saavuttamaan sosiaalisia ja taloudellisia päämääriä esimerkiksi tuottamalla puuta, parantamalla yleistä elinympäristöä ja suojaamalla viljelykasveja sekä kehittyviä maaseutualueita; toteaa, että metsät ovat keskeinen rahoituksen lähde paitsi maaseudun yhteisöille myös kansantalouksille, kun ne tuovat tuloja kestävän puunkorjuun ja metsäteollisuuteen, metsästykseen, kalastukseen matkailuun ja marjastamiseen liittyvien toimien kautta; panee merkille metsien merkityksen tulipalojen, kuivuuden, aavikoitumisen ja maaperän eroosion estämisessä;

6.  toteaa, että metsien hyödyntäminen liittyy läheisesti maatalouteen, sillä Euroopassa enemmistö metsänomistajista on samalla maataloustuottajia; tunnustaa kuitenkin, että metsätalous on maaseututalouden itsenäinen osa-alue varsinkin alueilla, jotka eivät sovellu maatalouden harjoittamiseen tai ovat erityisen arvokkaita luonnonsuojelun ja vapaa-ajantoimintojen kannalta;

7.  korostaa, että koska metsälainsäädäntö vaikuttaa miljooniin pienmetsänomistajiin, metsäpolitiikassa olisi aina etsittävä kompromissia omaisuuteen liittyvien oikeuksien ja julkishyödykkeiden tarjoamista koskevien vaatimusten välillä;

8.  katsoo, että maatalous ja metsätalous voidaan saada toimimaan yhtenä kokonaisuutena; katsoo, että vaikka tuotantoon liittyvät tekijät ovatkin keskeisiä, ne ovat yhdensuuntaisia metsien suojelun ja muiden metsistä saatavien hyötyjen kanssa; katsoo, että on saatava aikaan asianmukainen tasapaino näiden kahden alan välillä ja taattava niiden yhteistoiminta esimerkiksi jakamalla käytettävissä olevaa rahoitusta entistä tehokkaammin; toteaa, että metsien suojelu palvelee monenlaisia poliittisia päämääriä; toteaa, että suurin osa metsätalouteen liittyvistä unionin toimista rahoitetaan tällä hetkellä yhteisen maatalouspolitiikan toisesta pilarista, minkä vuoksi EU:n maatalousrahoitusta on jatkettava vähintään samantasoisena samalla, kun alalla etsitään myös muita välineitä;

9.  huomauttaa, että metsät ovat pääasiallinen hiilinielu ja siksi keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa; pitää siksi ensiarvoisen tärkeänä, että Euroopan unioni käynnistää yhteisen strategian torjumaan metsien kannalta haitallisia ilmiöitä, kuten tulipaloja ja ilmansaasteita;

10. toteaa, että maatalous ja metsien ekosysteemit ovat haavoittuvia ilmastonmuutoksen suhteen ja että ilmastonmuutoksen ilmentymät ovat yhä lukuisampia, tavallisempia, vakavampia ja voimakkaampia, kun metsiä on tuhoutunut metsäpalojen ja tuholaisten vuoksi ja kun metsäkato on ollut valtavan laajaa ja hallitsematonta monilla maapallon alueilla; panee kuitenkin merkille Euroopan metsien tilaa koskevan tutkimuksen State of Europe's Forests 2007, jossa todetaan, että metsien peittämä alue koko Euroopassa on kasvanut noin 13 miljoonalla hehtaarilla viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana; toteaa, että metsät säännöstelevät myös merkittävästi vesistöjen virtaamaa, takaavat veden laadun ja suojaavat tärkeitä vesilähteitä, säilyttävät maisemaa, pitävät yllä maaperän tuottavuutta ja suojelevat sitä eroosiolta (etenkin vuoristoalueilla) ja aavikoitumiselta (etenkin kuivilla alueilla), mitkä kaikki ovat maatalouden kannalta tärkeitä asioita;

11. huomauttaa, että lajien monimuotoisuus on elintärkeää maatalouden ylläpidon ja kehittämisen kannalta ja että metsillä on tärkeä asema luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa; korostaa, että metsien ekosysteemit takaavat luonnon monimuotoisuuden ja huolehtivat ekologisista toiminnoista, jotka ovat osa ihmiskunnan perintöä;

12. korostaa, että EU:n vuoden 1998 metsätalousstrategiaa ja metsiä koskevaa vuoden 2006 toimintasuunnitelmaa olisi ajanmukaistettava siten, että mukaan otetaan ilmastonmuutosulottuvuus ja laajempia metsänsuojelukysymyksiä;

13. katsoo, että aktiivinen metsätalous on tärkeää, koska se antaa oman panoksensa Eurooppa 2020 ‑strategiaan ja koska se on keskeisellä sijalla kasvun ja työpaikkojen luonnissa sekä EU:n energiastrategiassa; katsoo, että metsien suurta potentiaalia uusiutuvan energian ja luonnollisesti uusiutuvien materiaalien lähteenä on tällä hetkellä hyödynnetty puutteellisesti; pitääkin myönteisenä komission aloitetta käynnistää julkinen kuuleminen maa- ja metsätalouden roolista ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa;

14. kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia siitä, miten hiilidioksidipäästöjä vähennetään optimaalisesti korvaamalla sellaiset tuotteet ja rakennusmateriaalit, joiden valmistus edellyttää suuria hiilipäästöjä, ja siitä, miten hiilen talteenotto ja varastointi optimoidaan lisäämällä puun käyttöä; katsoo, että metsien sisällyttäminen päästökauppajärjestelmään nostaa metsäteollisuuden osuuden enimmilleen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja antaa metsätaloudelle mahdollisuuden osallistua päästöhyvityksiä koskeviin markkinamekanismeihin;

15. toteaa, että komission on pikaisesti korjattava epäsuhta metsiä koskevan lainsäädännön tavoitteiden ja maatalouspolitiikan välillä; vaatii koheesion lisäämistä erilaisten EU:n toimien välillä esimerkiksi maa- ja metsätalouspolitiikassa, mutta myös uusiutuvaa energiaa, biologista monimuotoisuutta, teollisuutta, tutkimusta ja Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskevassa politiikassa;

16. muistuttaa, että viljelijät auttavat lisäämään metsävaroja istuttamalla puita, harjoittamalla peltometsäviljelyä ja metsittämällä huonolaatuista tai tehomaatalouteen sopimatonta maata sekä osallistumalla tiettyjen suojajärjestelmien luomiseen ja kestävien lajikkeiden tunnistamiseen; katsoo, että unionin on jatkettava metsänistutuksen tukemista osana kansallisia maaseudun kehittämisohjelmia varmistaen samalla, että nämä aloitteet eivät häiritse markkinoita;

17. katsoo, että metsänomistajien olisi kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonvaraisiin lajeihin, jotka luonnostaan valtaavat metsien muodostamat erityiset elinympäristöt, koska ne auttavat biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä;

18. katsoo, että EU:n tasolla tarvitaan koordinointia ja rahoitusta, koska metsien ekosysteemien "puolustuspotentiaalia" on tutkittava tehokkaasti ja on tehtävä myös ennustavaa tutkimusta ja tutkittava ilmastonmuutoksen koko metsä- ja puualaan kohdistuvien vaikutusten lievittämisstrategioita;

19. katsoo metsien tuottavan korvaamattomia julkishyödykkeitä, joita markkinat ovat tähän mennessä palkinneet riittämättömästi; kehottaa unionia antamaan metsänomistajille rahoitusvälineiden avulla apua, tietoa ja kannustimia palkintona heidän toteuttamistaan toimista metsien geneettisen monimuotoisuuden suojelemiseksi; toistaa kantansa, joka koskee tarvetta saada riittävä rahoitus EU:n metsätoimille sekä viljelijöiden ja metsätalouden harjoittajien palkitsemista näiden julkishyödykkeiden tarjoamisesta; katsoo, että puunkäytön yhteydessä on myös otettava huomioon varastointiin ja korvaamiseen liittyvät vaikutukset; korostaa, että näiden eurooppalaisten kannustinmekanismien ei pitäisi haitata puutuotteiden, paperin, sellun ja energiantuotannon markkinoiden asianmukaista toimintaa;

20. katsoo, että EU voi tukea, koordinoida ja täydentää jäsenvaltioiden toimia parhaita käytäntöjä koskevien ohjeiden kartoittamiseksi, jotta voidaan varmistaa metsien sietokyky ilmastonmuutoksen vaikutuksista, ja toteaa, että tällaiset ohjeet on sovitettava metsänomistajien ja paikallisyhteisöjen tarpeisiin ja niiden on oltava kestävän metsäntalouden periaatteiden mukaisia; korostaa, että liiallinen sääntely vähentää puutuotteiden kilpailukykyä verrattuna uusiutumattomiin ja energiavaltaisiin materiaaleihin, kuten muoveihin, alumiiniin ja betoniin, ja tekee ilmastotavoitteiden saavuttamisesta vaikeampaa EU:lle;

21. katsoo, että on parannettava ja kannustettava metsänomistajien järjestöjen toimintaa, jotta harjoitettaisiin kestävää metsätaloutta, koska se on tärkein väline metsien tarjoamien monien hyödykkeiden ja palveluiden tarjonnan tasapainottamisessa ja koska se on samalla ilmastonmuutokseen sopeutumisen perusta; katsoo että kaikkien tällaisten järjestöjen on myös edistettävä tällä hetkellä käyttämättömän puutavaran käyttömahdollisuuksia ja vahvistettava metsänomistajien neuvotteluvaltaa puutavaran myyntiketjussa; katsoo, että Euroopassa on kannustettava sellaisen metsänomistajajärjestöjen verkoston luomista, jolla edistetään tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja organisoidaan tarjontaa;

22. katsoo, että EU:n olisi tuettava kestävää metsätaloutta rahoittamalla sitä edistäviä metsätalouden toimia; katsoo, että olisi edistettävä metsätalouden alan elinten perustamista erityisesti alueilla, joilla pienet metsät ovat tärkeimmässä asemassa; katsoo, että tässä suhteessa erityistä huomiota olisi kiinnitettävä metsäyhtiöihin, joista useimmat ovat kooltaan pieniä tai keskisuuria ja joita on kannustettava nykyaikaistumaan ja muuttamaan rakennettaan, jotta ne voivat vastata ilmastonmuutoksesta aiheutuviin uusiin haasteisiin, vastustaa laitonta puunkorjausta ja vastata taloudelliseen kriisiin sekä kansainväliseen kilpailuun;

23. painottaa myös viljelijöiden keskeistä asemaa metsäpalojen estämisessä; pitää siksi tarpeellisena varmistaa, että maanviljely säilyy elinkelpoisena toimintana, jolloin hillitään tuotannon loppumista ja maaseudun autioitumista, millä olisi huomattavan vakavat seuraukset metsäpalotilanteen kannalta;

24. toteaa, että ilmastonmuutoksesta aiheutunut jatkuva kuivuus on johtanut viime vuosina metsäpalojen yleistymiseen tietyissä jäsenvaltioissa; muistuttaa metsäpaloihin liittyneistä ehdotuksistaan, joita se esitti jo lausunnossaan luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien estämisestä; muistuttaa eduista, joita tuovat eurooppalainen työryhmä ja taloudellisia ja sosiaalisia katastrofeja koskeva eurooppalainen tietokanta sekä tavallista suuremman riskin alueiden kartoittaminen; muistuttaa, että on tärkeää antaa metsittämis- ja uudelleenmetsittämishankkeissa etusija kotoperäisten lajien metsille, monia lajeja käsittäville metsille ja sekametsille; muistuttaa myös esittämistään ehdotuksista, jotka liittyvät Euroopan solidaarisuusrahaston entistä parempaan toimintaan ja tarpeeseen lisätä luonnonkatastrofeissa toimintakapasiteettia ja koordinointia yhteisön eri välineiden välillä;

25. kiinnittää huomiota saarten ja syrjäisimpien alueiden erityisen suuriin vaikeuksiin tulipalojen torjunnassa; pyytää varmistamaan näiden alueiden erityiskohtelun saatavilla olevien eri rahoitusvälineiden kautta, mukaan luettuna solidaarisuusrahasto;

26. korostaa, että ilmastonmuutoksen seurausten lievittämiseksi on tuettava metsäinvestointien taloudellista vakautta esimerkiksi vakuutusten avulla;

27. tukee EU:n tason toimenpiteitä, jotka liittyvät metsänseurantajärjestelmän kehittämiseen, sellaisten metsiä koskevien tietojen antamiseen, jotka auttavat parantamaan metsänhoitoa, sekä elottoman ja elollisen luonnon uhkien rajat ylittävään seurantaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

12.11.2010

TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

metsien suojelua ja metsätietoa EU:ssa sekä ilmastonmuutokseen varautumista koskevasta komission vihreästä kirjasta

( 2010/2106(INI) )

Valmistelija: Lena Ek

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että kasvavat puut sitovat hiiltä ilmakehästä ja ovat merkittävä hiilivirtojen lähde ja nielu ja että koska Euroopan metsäpinta-ala laajenee, puiden biomassan sisältämän hiilimäärän arvioidaan kasvavan nykyään 116 miljoonan megatonnin vuosivauhdilla,

B.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) mukaan Euroopan unionin metsäpinta-alan pitkän aikavälin kasvusuuntaus on vakaa,

C. ottaa huomioon, että Euroopassa metsien ja muun metsämaan kokonaispinta-ala on 177 miljoonaa hehtaaria eli ne kattavat 42 prosenttia sen maapinta-alasta,

D. ottaa huomioon, että Euroopan eri metsäalueiden luonnonoloissa on valtavaa moninaisuutta – ne vaihtelevat subarktisista välimerellisiin, Alppien oloista alankojen oloihin, ja joukossa on myös tulvatasanteita ja suistoja,

E.  ottaa huomioon, että metsät tarjoavat elannon miljoonille työntekijöille, yrittäjille ja metsänomistajille ja myötävaikuttavat merkittävästi talouskasvuun, työpaikkoihin ja vaurauteen,

F.  ottaa huomioon, että vuonna 2005 metsäalan liikevaihto oli noin 380 miljardia euroa eli noin 9 prosenttia Euroopan BKT:stä,

G. ottaa huomioon, että kestävä metsänhoito, metsänsuojelu mukaan lukien, on ratkaisevan tärkeää metsien moninaisuuden, terveyden ja vastustuskykyisyyden säilyttämiseksi,

H. ottaa huomioon, että aktiivisesti ja kestävästi hoidetut metsät ovat tehokkaimpia keinoja varastoida ilmakehän hiilidioksidia,

I.   ottaa huomioon, että metsäala on erityisen tärkeä maaseutualueilla ja että metsäteollisuusalojen 350 000 yritystä työllistävät noin 3 miljoonaa ihmistä eli 8,6 prosenttia Euroopan koko tehdastyövoimasta,

1.  suhtautuu myönteisesti komission kantaan, jonka mukaisesti metsät olisi nähtävä yhtenä tärkeimmistä välineistä, jolla jarrutetaan ilmastonmuutosta edistäviä tekijöitä esimerkiksi sitomalla ilmakehän hiilidioksidia; korostaa, että kestävä metsänhoito, muun muassa metsien suojelu ja kunnostaminen Euroopassa vallitseviin erilaisiin olosuhteisiin mukautetulla tavalla, on ratkaisevan tärkeää EU:lle, jotta se voi saavuttaa ilmastotavoitteensa ja suojella metsien biologista monimuotoisuutta, joka tuottaa lukuisia yhteiskunnan kannalta olennaisia ekosysteemipalveluja (puutavaran tarjoaminen sen käyttäjille sekä hiilen varastointiin liittyvät palvelut ja luonnonkatastrofeilta suojeleminen) ja kulttuuripalveluja (kestävän matkailun muodossa);

2.  katsoo, että tarmokas ilmastonmuutoksen torjuntapolitiikka on täysin sopusoinnussa sen kanssa, että metsäteollisuutta edelleen kehitetään tärkeänä eurooppalaisena teollisuudenalana; katsoo, että metsäteollisuuden kehittämistä olisi jatkettava, jotta se tulevaisuudessakin edistäisi kestävän talouskasvun ja uusien työpaikkojen luomista sekä ilmastonmuutoksen torjumista;

3.  huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa metsäala perustuu jo vakaasti kestävyyden periaatteelle, kun taas toisissa jäsenvaltioissa kestävyysperiaatteita ei ole yhtä suuressa määrin yhdistetty metsätalouteen; pitää kiinni siitä, että EU:n on varmistettava, että jokainen jäsenvaltio auttaa panemaan kestävän metsätalouden (SFM) todella täytäntöön; huomauttaa, että EU voisi perustaa tietokeskuksen toimittamaan tarvittavia tietoja jäsenvaltioille;

4.  korostaa, että Euroopan metsäaloitteissa olisi keskityttävä sekä metsien sopeuttamiseen ilmastonmuutokseen että niiden suojelun seurantaan ja parantamiseen, erityisesti kun kyseessä ovat esimerkiksi korkealuokkaiset elinympäristöt;

5.  ottaa huomioon metsätiedon Euroopan laajuisen koordinoinnin sekä ilmastonmuutokseen mukautumista, sen lieventämistä koskevien tavoitteiden sekä energiatavoitteiden ja monitoiminnallista ja kestävää metsänhoitoa koskevien parhaiden käytäntöjen valvonnan potentiaalisen lisäarvon erityisesti kun etsitään vastuksia luonteeltaan rajat ylittäviin haasteisiin;

6.  vaatii koheesion lisäämistä erilaisten EU:n toimintalinjojen välillä, esimerkiksi maa- ja metsätalouspolitiikan ja uusiutuvaa energiaa, biologista monimuotoisuutta ja muita ympäristöön liittyviä kysymyksiä koskevien politiikkojen välillä sekä teollisuus- ja tutkimuspolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian välillä;

7.  korostaa tarvetta lisätä metsäalan kilpailukykyä investoimalla innovointiin, tutkimukseen ja tuotetun tiedon levitysjärjestelmien kehittämiseen;

8.  huomauttaa, että Euroopan metsien suurimpiin haasteisiin kuuluvat metsäpalot, metsäkato, biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja siitä seuraava metsien sietokyvyn väheneminen ja haitallisten vieraslajien, loisten ja tuholaisten sekä muiden metsätautien aiheuttamat vahingot; toteaa, että EU:n olisi ryhdyttävä selvittämään näitä haasteita yhteistyö- ja tiedotusaloitteilla;

9.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia viranomaisia vahvistamaan merkittävästi metsien roolia tulvilta, maanvyörymiltä, maastopaloilta, biologisen monimuotoisuuden vähentymiseltä ja äärimmäisiltä sääkatastrofeilta suojautumisessa sekä ottamaan samanaikaisesti tulvasuojelunäkökohdat huomioon tietojärjestelmien kehittämisessä ja metsiä koskevien rahoitustukijärjestelmien laatimisessa;

10. panee merkille standardien laatimista, parhaita käytäntöjä ja teknologian ja tieteellisen osaamisen siirtoa koskevan maailmanlaajuisen yhteistyön merkityksen niin hallinnon kuin tutkimuksen tasolla, erityisesti REDD-järjestelmän puitteissa; huomauttaa lisäksi, ettei REDD-järjestelmän hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen ole mahdollista ilman aktiivista yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; korostaa GMES-ohjelman merkitystä metsäalueiden kartoittamisessa, valvonnassa ja rekisteröinnissä Euroopan tasolla ja kansainvälisesti sekä sen panoksen tärkeyttä, jonka näin kerätty tieto voi antaa ilmastonmuutosta koskeviin YK:n neuvotteluihin;

11. korostaa kestävän metsänhoidon tarvetta sekä metsien tuottavien ja suojelevien toimintojen ja yleisen elinkelpoisuuden säilyttämisen tarvetta; painottaa tarvetta vahvistaa EU:n metsien kykyä kestää ilmastonmuutosta ja biologisen monimuotoisuuden vähenemistä;

12. korostaa, että metsäpolitiikan erilaiset haasteet eri puolilla EU:ta on otettava huomioon; panee erityisesti merkille erilaiset ekosysteemit, erot metsien omistusrakenteessa ja ilmastohaasteiden moninaisuuden Euroopan eri osissa; korostaa tarvetta suorittaa mittauksia ja seurantaa asianmukaisella tasolla – paikallisella, alueellisella, jäsenvaltion tai EU:n tasolla;

13. kehottaa välttämään metsävarojen rajoittamatonta kaupallista hyödyntämistä, joka usein johtaa niiden peruuttamattomaan tuhoutumiseen, erityisesti luonnonmetsien kohdalla;

14. korostaa metsien tärkeää roolia kansantalouksissa, erityisesti aluekehityksessä ja varsinkin maaseutualueilla, joilla metsäalan vaikutus talouskasvuun, työpaikkoihin, vaurauteen, kilpailukykyyn ja alueiden vetovoimaan on huomattava;

15. korostaa, että koska metsälainsäädäntö vaikuttaa miljooniin pienmetsänomistajiin, metsäpolitiikassa olisi aina etsittävä kompromissia omistajien omaisuuteen liittyvien oikeuksien ja julkishyödykkeiden tarjoamista koskevien vaatimusten välillä;

16. huomauttaa, että metsäala on luonnollinen osa yhdennettyä maaseutu- ja aluepolitiikkaa, mikä olisi otettava huomioon keskusteltaessa YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen, ja että on myös tarpeen määrittää metsäalaan liittyvien toimenpiteiden tarve;

17. myöntää, että monissa tapauksissa tuulipuistot voidaan perustaa metsäalueille; katsoo, että uusiutuviin energialähteisiin liittyvien hankkeiden ja metsänsuojelun yhteydessä toteutettavat toimet ovat toisiaan täydentäviä eivätkä keskenään ristiriitaisia;

18. tunnustaa, että metsävarojen säilyttäminen tai lisääminen EU:ssa on tärkeää, erityisesti jäsenvaltioissa, jotka kärsivät enemmän äärimmäisistä sääolosuhteista ja ilmastonmuutoksesta, koska metsiin ja metsäalueisiin liittyy merkittäviä sosiaalistaloudellisia ja ympäristöhyötyjä; katsoo myös, että metsien suojelutoimissa olisi keskityttävä ennaltaehkäisyyn ja sopeutumiseen siten, etteivät metsät menetä tuotannollisia, ekologisia ja sosiaalisia toimintojaan;

19. katsoo, että puuraaka-aineet voivat olla vähän energiaa kuluttavia korvikkeita energiavaltaisille materiaaleille kuten metalliseoksille, muoveille ja betonille, joita käytetään runsaasti rakentamisessa ja muilla aloilla; huomauttaa liiallisen sääntelyn riskistä, joka vähentäisi puutuotteiden kilpailukykyä suhteessa näihin uusiutumattomiin materiaaleihin;

20. korostaa tarvetta kohdistaa huomiota raaka- ja teollisuustuotteiden toimitusketjuun laillisen kaupan ja metsänsuojelun turvaamiseksi, korostaa, että toimitusketjun hallinta voisi edistää tasavertaisempien toimintaolosuhteiden luomista, jossa sidosryhmien osallistuminen ja yhteistyö esittävät erittäin tärkeää osaa;

21. pyytää olemaan valppaana ja seuraamaan tiiviisti metsävaroja sen varmistamiseksi, etteivät bioenergiastrategiat tai biomassan keruun lisäykset johda metsien hiilen varastointikyvyn ehtymiseen ja vaikuta kielteisesti ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen;

22. korostaa metsäalueiden kiistämätöntä merkitystä yleiselle turvallisuudelle, sillä ne suojelevat ihmisten elinympäristöjä luonnonilmiöiden kielteisiltä vaikutuksilta;

23. korostaa sen tärkeyttä, että yritykset tunnustavat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja metsänsuojeluun osallistumisestaan koituvat uskottavuus- ja julkisuushyödyt sekä muut taloudelliset hyödyt;

24. korostaa tarvetta vahvistaa viestintä- ja tiedotuspolitiikkaa, jotta varmistetaan, että metsänhoito on kestävää, sopeudutaan ilmastonmuutokseen, annetaan yleisölle tietoja ja edistetään kestävällä tavalla hankitun puun käyttöä;

25. panee merkille parhaiden käytäntöjen vaihtamisen tärkeyden, mitä tulee tapoihin, joilla yritykset ja teollisuudenalat voivat edistää biologista monimuotoisuutta koskevia tavoitteita elinkaariajattelulla, ja siihen, miten ne voivat kytkeä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja tulojen tuottamisen toisiinsa;

26. toteaa, että EU:lla on metsätalousalalla kiistaton asiantuntemus, joka on kertynyt pitkäaikaisten perinteiden synnyttämien metsätalouskäytäntöjen myötä; kehottaa kuitenkin toteuttamaan lisää tutkimus-, koulutus-, viestintä- ja tiedotustoimia ilmastonmuutoksen vaaroista metsille ja metsäalalle sekä laatimaan alueviranomaisten ja jäsenvaltioiden pitkän aikavälin suunnitelmia tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien ja komission kanssa; katsoo, että on yhä tarpeen tehdä tutkimuksia erityyppisten metsien hiilidioksidin sitomisesta;

27. kehottaa toteuttamaan lisää tutkimus-, koulutus- ja tiedotustoimia ilmastonmuutoksen vaaroista metsille ja metsäalalle sekä laatimaan metsäteollisuuden, alueiden ja jäsenvaltioiden pitkän aikavälin suunnitelmia; korostaa tarvetta sovittaa paremmin yhteen eurooppalaiset ja kansalliset tutkimusohjelmat, jotka koskevat ilmastonmuutoksen metsille ja metsäalalle aiheuttamia riskejä; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa internetsivusto, jolla on saatavissa digitaalinen kartoitus metsäalueista ja niiden sallituista käyttötarkoituksista, Natura-alueista ja harvinaisista ekosysteemeistä, jotta valtionhallinnon yksiköille, kansalaisille ja yrityksille tarjotaan paremmin tietoja;

28. korostaa, että metsien sopeutumiskyvyllä voi olla myönteinen vaikutus metsäkokonaisuuksiin ja metsäteollisuuteen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosvaikutuksen yhteydessä; pyytää näin ollen myöntämään lisää rahoitustukea sopeutumiskykyä koskevaan tutkimukseen;

29. korostaa, että EU:ssa sekä EU:n ja jäsenvaltioiden välillä on tehostettava koordinointia ja tiedotusta; katsoo, että yksi keino tämän toteuttamiseen olisi se, että jokin komission yksikkö omaksuisi aktiivisen koordinoijan roolin kaikissa metsiin liittyvissä unionin toiminnoissa; pyytää komissiota tutkimaan tällaisen tehtävän perustamista jonkin pääosaston sisälle ja esittämään asiaa koskevia ehdotuksia;

30. korostaa tarvetta laatia maailmanlaajuisten ja EU:n metsänhoitotavoitteiden edistämiseen tarkoitettujen rahoitusvälineiden strategia, johon liittyy myös parhaiden käytäntöjen vaihto jäsenvaltioiden välillä; pyytää komissiota esittämään asiaa koskevan tutkimuksen ennen vuoden 2011 loppua;

31. katsoo, että metsävarojen teollinen hyödyntäminen puun toimittamiseksi raaka-aineeksi kemianteollisuudelle tai puolijalosteeksi rakennusmateriaalien tuotantoon olisi rajoitettava pääasiassa istutusmetsiin; varoittaa jäsenvaltioiden luonnonvarojen, muun muassa metsien, yksityistämisen kielteisistä vaikutuksista;

32. pyytää komissiota laatimaan ja seuraamaan metsiin ja niiden toimintoihin liittyviä indikaattoreita Euroopan ja kansallisella tasolla (esimerkiksi metsäpinta-ala, uusiutumiskyky, maaperän vedenpidätyskyky, eroosioaste, metsitysalueet, jne.);

33. huomauttaa, että kuivilla alueilla ja aavikoitumisuhan alaisilla alueilla metsittäminen tuottavilla lajeilla hyödyttää asukkaita ja turvaa heidän osallistumisensa suojelu- ja palontorjuntatehtäviin;

34. myöntää, että Välimeren maissa metsät ovat erityisen tärkeitä, koska ne voivat alentaa lämpötilaa ja tasapainottaa veden kiertokulkua; katsoo näin ollen, että ennen metsittämistä olisi laadittava tieteellisiä tutkimuksia niiden lajien ja paikkojen määrittämiseksi, jotka parhaiten sopivat maaperänsuojeluun ja sadeveden keruuseen;

35. kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan työtään laittoman puunkorjuun ja näin saadun puutavaran kaupan lopettamiseksi, koska siten ne edistävät metsäkadon torjumista, metsien tilan heikkenemistä ja biologisen monimuotoisuuden vähenemistä;

36. katsoo, että kun otetaan huomioon peltometsätalouden puiden merkitys hiilidioksidin varastoinnissa, niitä olisi tarkasteltava samalla tavalla kuin kaikkia ei-tuotannollisia perinteisiä metsämaita suhteessa ilmastonmuutoksen torjumiseen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS