Istuntoasiakirja

A7-0331/2011

6.10.2011

***II

SUOSITUS TOISEEN KÄSITTELYYN

neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen hyväksymiseksi Euroopan kulttuuriperintötunnusta koskevasta Euroopan unionin toimesta

(10303/1/2011 – C7‑0236/2011 – 2010/0044(COD) )

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

Esittelijä: Chrysoula Paliadeli

PR_COD_2app

SISÄLTÖ

Sivu

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI...5

PERUSTELUT............................................................................................................................6

ASIAN KÄSITTELY..................................................................................................................9

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen hyväksymiseksi Euroopan kulttuuriperintötunnusta koskevasta Euroopan unionin toimesta

(10303/1/2011 – C7‑0236/2011 – 2010/0044(COD) )

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (10303/1/2011 ‑ C7‑0236/2011),

–   ottaa huomioon Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan säädösesitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan[1] komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle ( KOM(2010)0076 ),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 72 artiklan,

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn ( A7‑0331/2011 ),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

PERUSTELUT

1.        Taustat ja menettely

Komissio esitti 9. maaliskuuta 2010 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan kulttuuriperintötunnusta koskevasta Euroopan unionin toimesta[2].

Ehdotuksen tekstiä on tarkasteltu Espanjan, Belgian ja Unkarin toimiessa Euroopan unionin ministerineuvoston (neuvoston) puheenjohtajavaltiona.

Alueiden komitea antoi lausuntonsa komission ehdotuksesta 9. kesäkuuta 2010[3].

Euroopan parlamentti hyväksyi istunnossaan 16. joulukuuta 2010 ensimmäisessä käsittelyssä lainsäädäntöpäätöslauselman komission ehdotuksen muuttamisesta.

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta (CULT) teki 3. maaliskuuta 2011 pitämässään kokouksessa päätöksen valtuutuksestaan neuvoston kanssa käytävissä tulevissa neuvotteluissa tarkoituksenaan päästä sopimukseen toisen käsittelyn varhaisessa vaiheessa sekä siitä, keiden pitäisi olla neuvotteluryhmän jäseniä.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 294 artiklan 5 kohdan määräysten ja yhteispäätösmenettelyyn sovellettavista käytännön menettelytavoista annetun yhteisen julistuksen[4] mukaisesti neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä järjestettiin kaksi epävirallista kolmikantakokousta (22. maaliskuuta ja 12. huhtikuuta), jotta toisessa käsittelyssä päästäisiin sopimukseen. Aikaansaadun sopimuksen vahvistivat Coreper 15. huhtikuuta 2011 ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puheenjohtajan 9. toukokuuta 2011 päivätty kirje Coreper I:n puheenjohtajalle.

Neuvosto hyväksyi kantansa ensimmäisessä käsittelyssä sisällyttäen siihen 19. heinäkuuta 2011 tehdyn sopimuksen SEUT:n 294 artiklassa määrätyn tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti.

2.        Komission ehdotus

Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa Euroopan kansalaisten tunnetta Euroopan unioniin kuulumisesta yhteisten historianvaiheiden ja perinnön pohjalta, lisätä monimuotoisuuden arvostamista ja syventää kulttuurien välistä vuoropuhelua.

Hallitustenvälinen aloite: Ehdotuksessa laajennetaan vuonna 2006 käynnistettyä hallitustenvälistä aloitetta. Sillä vastataan neuvoston 20. marraskuuta 2008 hyväksymiin päätelmiin, joissa komissiota pyydettiin tekemään ehdotus tämän aloitteen muuttamisesta unionin virallisiksi toimiksi, jotta parannettaisiin sen laatua ja tehokkuutta ja varmistettaisiin sen menestys pitkällä aikavälillä.

Uudet kriteerit ja seurantamenettely: Ehdotuksella otetaan käyttöön tunnukselle asetetut uudet yhteiset, selkeät ja avoimet kriteerit, joita kaikki osallistuvat jäsenvaltiot soveltavat. Osallistuminen tulee olemaan vapaaehtoista. Uusilla valinta- ja seurantamenettelyillä varmistetaan, että tunnus myönnetään ainoastaan asiaankuuluvimmille kohteille ja että kohteet, jotka eivät enää täytä vaadittuja kriteereitä, menettävät sen.

Lisäarvo: Ehdotuksessa kiinnitetään erityistä huomiota tämän tunnuksen lisäarvoon verrattuna muihin kulttuuriperinnön alalla tehtyihin aloitteisiin. Tunnuksessa ei ole kyse kohteen kauneudesta tai arkkitehtonisesta laadusta vaan pikemmin sen symbolisesta arvosta Euroopan yhdentymiselle ja unionin historialle. Siinä ei ole kyse kohteiden säilyttämisestä sinänsä vaan ennemmin toiminnoista, joita ne voivat tarjota, ja niiden kasvatuksellisesta vaikutuksesta erityisesti nuoriin ihmisiin. Lisäksi tunnus auttaa sen saaneita kohteita lisäämään tehokkuuttaan työskentelemällä yhdessä.

3.        Parlamentin ensimmäinen käsittely

Parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaan, joka hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä (497 puolesta, 18 vastaan ja 41 tyhjää) ensimmäisessä käsittelyssä, tehtiin 62 tarkistusta. Suuri enemmistö noista tarkistuksista koski suhteellisen vähäpätöisiä asioita ja auttoi parantamaan tekstiä.

Esittelijä puuttui muun muassa seuraaviin kysymyksiin: niiden kohteiden lukumäärä, joille tunnus myönnetään; kuinka usein valintaprosessi käydään läpi; selkeä ero EU:n uuden toimen ja nykyisen hallitustenvälisen aloitteen välillä sekä niiden kohteiden, joilla nyt on tunnus, suhde kohteisiin, jotka tulevaisuudessa sen saavat.

Tärkeimmät muutokset koskivat seuraavia asioita:

Valintatiheys: Vaikka komissio ehdotti, että tunnus myönnettäisiin joka vuosi, jäsenet katsoivat, että kohteiden valitseminen kahden vuoden välein varmistaisi valintamenettelyn ja valittujen kohteiden korkeamman laadun.

Rajatylittävät kohteet ja kiintiöt: Rajatylittävien kohteiden hakemusten on noudatettava samaa menettelyä kuin muidenkin kohteiden. Jäsenten mielestä kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden on suoritettava kohteiden esivalinta, jossa ne voivat valita enintään kaksi kohdetta. Rajatylittävien kohteiden olisi nimettävä keskuudestaan yksi koordinaattori, joka toimii yksittäisenä yhteyspisteenä komissioon.

Raati: Eurooppalaisessa raadissa olisi oltava 13 jäsentä, joista yhden olisi oltava alueiden komitean nimittämä. Eurooppalaisen raadin olisi koostuttava kulttuurin asiantuntijoista, jotka hallitsevat kaikki Euroopan kulttuuriperintötunnuksen tavoitteita koskevat alat, samalla kun huolehditaan kaikkien jäsenvaltioiden oikeudenmukaisesta edustuksesta.

Tehokkaampi tiedottaminen: Komission olisi tiedotettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja alueiden komitealle valintaprosessin jokaisessa vaiheessa: jäsenvaltioiden suorittama kohteiden esivalinta, eurooppalaisen raadin suorittama valinta, valittujen kohteiden nimeäminen komission toimesta, tunnuksen peruuttaminen kohteelta ja kohteen luopuminen tunnuksesta.

Tunnuksesta luopuminen: Jäsenet katsoivat, että raadin olisi osallistuttava peruuttamismenettelyyn avoimuuteen liittyvistä syistä. Kohteet voivat milloin tahansa päättää luopua Euroopan kulttuuriperintötunnuksesta.

Siirtymäjärjestelyt: Jäsenet totesivat, ettei mitään siirtymämääräyksiä pitäisi tarvita, jotta vanhan tunnuksen arvostus säilyisi ja uuden lisääntyisi.

4.        Neuvoston ensimmäinen käsittely

Neuvoston ensimmäinen käsittely perustuu parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen neuvoteltuun sopimukseen.

Tämän sopimuksen keskeiset osat, joihin on sisällytetty täysin tai osittain parlamentin ensimmäisen käsittelyn tarkistukset tai joissa on noudatettu niiden henkeä, ovat seuraavat:

i) Kohteiden valinta (10 artiklan 2 kohta, 11 artiklan 2 kohta, 12 artiklan 2 kohta): Jokainen jäsenvaltio voi suorittaa esivalinnan valiten enintään kaksi kohdetta kahden vuoden välein: sekä kansallisen että rajatylittävän kohteen. Rajatylittävään kohteeseen sovelletaan kiintiötä vain koordinaattorimaan kohdalla, jottei jäsenvaltioita kannustettaisi luopumaan osallistumisesta näihin kohteisiin. Puolueeton asiantuntijaraati valitsee kustakin maasta enintään yhden kohteen, jolle tunnus voidaan myöntää.

ii) Maantieteellinen soveltamisala (4 artikla, 18 artiklan 1 kohta ja johdanto-osan 13 kappale): Toimi on avoin unionin 27 jäsenvaltiolle. Tämän toimen ensimmäisen arvioinnin aikana olisi tarkasteltava sen maantieteellisen soveltamisalan laajentamista.

iii) Siirtymäsäännökset (19 artikla, johdanto-osan 11 kappale): Siirtymäsäännöksiä selvennetään ja yksinkertaistetaan.

iv) Kansalliset teemakohteet (20 artikla): Useat samassa jäsenvaltiossa sijaitsevat kohteet voivat esittää yhteisen hakemuksen, jossa keskitytään tiettyyn teemaan.

5.        Esittelijän kanta

Esittelijä suosittelee neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan hyväksymistä ilman tarkistuksia ja viipymättä.

ASIAN KÄSITTELY