Istuntoasiakirja
30.5.2012
***I
MIETINTÖ
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta
( COM(2011)0453 – C7‑0210/2011 – 2011/0203(COD) )
Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Othmar Karas
PR_COD_1amCom
Menettelyjen symbolit |
* Kuulemismenettely *** Hyväksyntämenettely ***I Tavallinen lainsäätämisjärjestys (ensimmäinen käsittely) ***II Tavallinen lainsäätämisjärjestys (toinen käsittely) ***III Tavallinen lainsäätämisjärjestys (kolmas käsittely) (Menettely määräytyy säädösesityksessä ehdotetun oikeusperustan mukaan.)
|
Tarkistukset säädösesitykseen |
Parlamentin tarkistuksissa ehdotetut säädösesityksen muutokset merkitään lihavoidulla kursiivilla. Pelkkää kursivointia käytetään kiinnittämään asiasta vastaavien yksiköiden huomio sellaisiin säädösesityksen osiin, jotka ehdotetaan korjattavaksi lopullisessa tekstissä (esimerkiksi selvästi virheelliset tai kyseisestä kieliversiosta pois jääneet kohdat). Korjausehdotusten hyväksymisestä päättävät asiasta vastaavat yksiköt.
Säädösesityksellä muutettavaan olemassa olevaan säädökseen tehtävän tarkistuksen tunnistetiedoissa mainitaan kolmannella rivillä muutettavan säädöksen tyyppi ja numero ja neljännellä rivillä tarkistettavan tekstinkohdan paikannus. Kun parlamentin tarkistukseen sisältyy olemassa olevan säännöksen tai määräyksen tekstiä, johon säädösesityksessä ei ole ehdotettu muutoksia, kyseinen teksti lihavoidaan. Merkintä [...] tarkoittaa, että kyseisestä kohdasta on poistettu tekstiä.
|
SISÄLTÖ
Sivu
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI 5
ASIAN KÄSITTELY 172
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta
( COM(2011)0453 – C7‑0210/2011 – 2011/0203(COD) )
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ( COM(2011)0453 ),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 53 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0210/2011),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ( A7-0170/2012 ),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET[1]*
komission ehdotukseen
---------------------------------------------------------
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOTKA
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon[2],
ottavat huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon[3],
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
(1) Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/48/EY[4] sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten (jäljempänä 'laitokset') omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/49/EY[5] on muutettu useita kertoja huomattavilta osin. Monia direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY säännöksiä sovelletaan sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin. Selkeyden vuoksi ja kyseisten säännösten yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi olisi suotavaa yhdistää kyseiset säännökset uudeksi lainsäädännöksi, jota sovellettaisiin sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin. Luettavuuden parantamiseksi direktiivien liitteiden säännökset olisi yhdistettävä tämän uuden lainsäädännön artiklaosaan.
(2) Uuden lainsäädännön tulisi koostua kahdesta eri säädöksestä. Tämän direktiivin tulisi sisältää säännökset, joilla säännellään liiketoimintaan tarvittavan toimiluvan myöntämistä, määräosuuksien hankkimista, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöä, kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia tässä yhteydessä sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten perustamispääomaa ja valvontatarkastuksia. Tämän direktiivin päätavoitteena ja kohteena on sovittaa yhteen kansalliset säännökset, jotka koskevat oikeutta harjoittaa luottolaitos- ja sijoituspalveluyritystoimintaa, sen hallintoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ja sen valvontakehystä. Näiden säännösten lisäksi direktiivit 2006/48/EY ja 2006/49/EY ovat sisältäneet myös luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevia vakavaraisuusvaatimuksia. Näistä vaatimuksista olisi säädettävä asetuksessa, jossa vahvistetaan luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin suoraan sovellettavat yhdenmukaiset vakavaraisuusvaatimukset, koska tällaiset vaatimukset liittyvät läheisesti rahoitusmarkkinoiden toimintaan monien sellaisten varojen osalta, joita luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset pitävät hallussaan. Sen vuoksi tätä direktiiviä olisi luettava yhdessä kyseisen asetuksen kanssa. Molempien säädösten olisi muodostettava yhdessä oikeudellinen kehys, jolla säännellään pankkitoimintaa sekä luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevia vakavaraisuussääntöjä.
(3) Asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] vahvistettuja yleisiä vakavaraisuusvaatimuksia täydennetään yksittäisillä järjestelyillä, joista toimivaltaiset viranomaiset päättävät jokaisesta yksittäisestä luottolaitoksesta ja sijoituspalveluyrityksestä tekemänsä jatkuvan valvontatarkastuksen perusteella. Tässä direktiivissä olisi vahvistettava, millaisia valvontajärjestelyjä voidaan käyttää, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää määrättävistä järjestelyistä oman harkintansa mukaisesti. Maksuvalmiutta koskevissa yksittäisissä järjestelyissä toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon periaatteet, jotka on vahvistettu Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean julkaisemissa maksuvalmiutta koskevissa ohjeissa.
(3 a) Sisäisten likviditeettikustannusten ja -etujen asianmukaisen arvioinnin lisäksi on olennaista, että laitoksia kannustetaan vähentämään niiden vaikeuksista tai konkurssista aiheutuvia ulkoisia kustannuksia. Komission olisi tämän saavuttamiseksi huolehdittava siitä, että tulevassa lainsäädännössä, jossa edellytetään rahoituslaitosten osallistumista kriisinratkaisurahastoihin ja muihin rahastoihin, joiden tavoitteena on rajoittaa tällaisten asiakkaille ja veronmaksajille aiheutuvien ulkoisten kustannusten määrää, otetaan täysimääräisesti huomioon niihin osallistuvien laitosten likviditeettiriskiprofiili. Erityisesti niitä laitoksia, jotka eivät täysin noudata tämän direktiivin tai [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 likviditeettiriskiä koskevia säännöksiä, olisi vaadittava osallistumaan rahastoihin muita laitoksia suhteellisesti suuremmalla osuudella.
(4) Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/39/EY[6] sallitaan sellaisten sijoituspalveluyritysten, joilla on niiden kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama toimilupa ja joita nämä valvovat, perustaa sivuliikkeitä ja tarjota palvelujaan vapaasti muissa jäsenvaltiossa. Mainitussa direktiivissä säädetään näin ollen niiden sääntöjen yhteensovittamisesta, jotka koskevat sijoituspalveluyritysten toimiluvan myöntämistä ja sijoituspalveluyritystoiminnan harjoittamista. Siinä ei kuitenkaan vahvisteta tällaisten yritysten perustamispääoman määrää eikä yhteistä kehystä niihin kohdistuvien riskien valvomiseksi, mistä olisi säädettävä tässä direktiivissä.
(5) Tämän direktiivin tulisi olla olennainen väline sisämarkkinoiden toteuttamisessa sekä sijoittautumisvapauden että palvelujen tarjoamisen vapauden kannalta luottolaitosten alalla.
(6) Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tarvitaan paitsi oikeudellisia sääntöjä myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä sekä kyseisten viranomaisten soveltamien sääntely- ja valvontamenettelyjen merkittävää lähentämistä.
(7) EPV on perustettu Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010[7]. Tässä direktiivissä olisi otettava huomioon mainitussa asetuksessa vahvistettu EPV:n asema ja tehtävä sekä menettelyt, joita on noudatettava annettaessa EPV:lle toimeksiantoja.
(7 a) Kun otetaan huomioon tästä direktiivistä aiheutuva EPV:n toimivaltuuksien ja tehtävien väistämätön laajentuminen, komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin olisi huolehdittava siitä, että saataville asetetaan viipymättä riittävät henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit.
(8) Talletusten suojaamiseksi ja tasavertaisten kilpailuolojen luomiseksi luottolaitosten kesken valvonnan yhteensovittamistoimien olisi koskettava kaikkia luottolaitoksia. Kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat objektiiviset, luottolaitosten yhtiöjärjestyksessä ja toiminnan tarkoituksessa ilmenevät erot olisi kuitenkin otettava huomioon.
(8 a) Jotta voidaan varmistaa hyvin toimivat sisämarkkinat, luottolaitosten liiketoiminnan harjoittamista ja rajatylittävien ryhmien ohjaamista varten tarvitaan avoimia, ennustettavissa olevia ja yhdenmukaisia valvontakäytäntöjä ja -päätöksiä. EPV:n olisi sen vuoksi tehostettava kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista. Valvontamenettelyjen ja -päätösten olisi sisällettävä pääoman vapaata liikkuvuutta koskeva sisämarkkinaperiaate. Valvontakollegioiden olisi varmistettava, että työohjelma on yhteinen ja yhteen sovitettu ja että valvontapäätökset ovat yhdenmukaisia. Valvontakollegioiden päätösten olisi oltava kaikkia ryhmän jäseniä sekä kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisia velvoittavia. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvojien välistä yhteistyötä olisi tehostettava suuremman avoimuuden ja tietojenvaihdon avulla.
(9) Yhteensovittamistoimia olisi sen vuoksi sovellettava mahdollisimman laajalla alalla, joka käsittää kaikki laitokset, joiden toimintaan kuuluu vastaanottaa yleisöltä takaisin maksettavia varoja joko talletuksina tai muussa muodossa kuten laskemalla jatkuvasti liikkeeseen joukkovelkakirjoja tai muita vastaavia arvopapereita sekä myöntämällä luottoja omaan lukuunsa. Olisi säädettävä poikkeuksista tiettyjen luottolaitosten osalta, joihin tätä direktiiviä ei sovelleta. Tätä direktiiviä ei sovelleta muihin kuin asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] määritettyihin laitoksiin. Tämän direktiivin säännökset eivät saisi vaikuttaa sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiseen, jossa säädetään erityisistä lisätoimiluvista, joilla luottolaitokset voivat harjoittaa erityistä liiketoimintaa tai suorittaa tietyntyyppisiä liiketapahtumia.
(10) On asianmukaista toteuttaa yhdenmukaistaminen, joka on tarpeellinen ja riittävä varmistamaan toimilupien ja vakavaraisuuteen kohdistuvien valvontajärjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen toimilupien myöntämiseksi siten, että on mahdollista myöntää yksi koko unionin alueella tunnustettu toimilupa ja soveltaa kotijäsenvaltion vakavaraisuusvalvonnan periaatetta.
(11) Vastavuoroisen tunnustamisen ja kotijäsenvaltion valvonnan periaatteet edellyttävät, että minkään jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät myönnä toimilupaa tai että ne peruuttavat toimiluvan, jos esimerkiksi toimintasuunnitelman, toiminnan alueellisen sijoittamisen tai tosiasiassa harjoitetun toiminnan perusteella on ilmeistä, että luottolaitos on valinnut yhden jäsenvaltion oikeusjärjestelmän kiertääkseen ankarammat vaatimukset, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella se pääasiallisesti harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaansa. Jos tällaisia selviä viitteitä ei ole, mutta suurin osa johonkin pankkiryhmään kuuluvien yhtiöiden varoista sijaitsee sellaisen toisen jäsenvaltion alueella, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa konsolidoidusta valvonnasta, vastuuta konsolidoidusta valvonnasta saisi muuttaa vain kyseisten toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella.
(12) Toimivaltaisten viranomaisten ei tulisi myöntää eikä pitää voimassa luottolaitoksen toimilupaa, jos kyseisen laitoksen ja muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden väliset läheiset sidokset ovat sellaisia, että ne estävät viranomaisia hoitamasta valvontatehtäväänsä tehokkaasti. Toimiluvan jo saaneiden luottolaitosten pitäisi myös täyttää toimivaltaisten viranomaisten vaatimukset, jotka koskevat tällaisia läheisiä sidoksia.
(12 a) Finanssikriisi toi esille pankkialan ja niin kutsutun varjopankkitoiminnan väliset yhteydet. Tietty varjopankkitoiminta on siltä osin hyödyllistä, että siinä riskit pidetään erillään pankkialasta ja siten poissa mahdollisten veronmaksajien tai järjestelmävaikutusten ulottuvilta. Entistä kattavampi käsitys varjopankkitoiminnasta, sen sidoksista rahoituslaitoksiin ja avoimuutta koskevaan sääntelyyn, järjestelmäriskien vähentämisestä ja mahdollisten asiattomien käytäntöjen poistamisesta on kuitenkin välttämätön osa rahoitusvakautta. Rahoituslaitosten lisäraportoinnin avulla voidaan saavuttaa tämä osittain, mutta tarvitaan myös uutta erityissääntelyä.
(12 b) Unionin olisi veronkierron torjumiseksi otettava käyttöön vaatimus, että oikeushenkilöt harjoittavat maakohtaista raportointia. Sen vuoksi toimilupaa ei pitäisi myöntää luottolaitokselle, joka ei toimita maakohtaista raportointia.
(13) Viittauksella valvontaviranomaisten valvontatehtävien tehokkaaseen hoitamiseen tarkoitetaan myös luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidoitua valvontaa, jota olisi harjoitettava silloin, kun unionin oikeudessa niin säädetään. Tällaisissa tapauksessa niiden viranomaisten, joilta toimilupaa haetaan, olisi pystyttävä nimeämään toimivaltaiset viranomaiset kyseisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidoitua valvontaa varten.
(14) Kotijäsenvaltiossaan toimiluvan saaneille luottolaitoksille olisi annettava mahdollisuus harjoittaa kaikkia tai joitain tämän direktiivin liitteessä I lueteltuja toimia koko unionissa siten, että ne perustavat sivukonttoreita tai tarjoavat palveluja.
(15) On asianmukaista ulottaa vastavuoroinen tunnustaminen koskemaan tämän direktiivin liitteessä I lueteltuja toimia, kun niitä harjoittavat rahoituslaitokset, jotka ovat luottolaitosten tytäryrityksiä, edellyttäen, että tällaiset tytäryritykset kuuluvat emoyritystensä konsolidoidun valvonnan piiriin ja täyttävät tietyt tiukat edellytykset.
(16) Vastaanottavan jäsenvaltion olisi voitava vaatia, että käytettäessä sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta laitokset, joille ei ole myönnetty toimilupaa toimia luottolaitoksina niiden kotijäsenvaltioissa, noudattavat tiettyjä vastaanottavan jäsenvaltion kansallisten lakien tai asetusten erityisiä säännöksiä sellaisen toiminnan suhteen, jota ei ole mainittu tämän direktiivin liitteessä I, edellyttäen, että asetukseen [julkaisutoimisto lisää viitteen] ei sisälly jo vastaavia säännöksiä, että kyseiset säännökset ovat unionin lainsäädännön mukaisia ja niiden tarkoituksena on yleisen edun suojaaminen ja ettei laitoksiin tai toimintaan sovelleta kyseisten laitosten kotijäsenvaltioiden vastaavanlaisia lakeja tai asetuksia.
(17) Luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin suoraan sovellettavien vakavaraisuussääntöjen ohella, jotka vahvistetaan asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen], jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, ettei ole esteitä harjoittaa vastavuoroisesti tunnustettua toimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samalla tavoin kuin kotijäsenvaltiossa, sikäli kuin toiminta ei ole ristiriidassa sellaisen lainsäädännön kanssa, jolla suojataan yleistä etua vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
(18) Sääntöjen, jotka koskevat sellaisten luottolaitosten sivukonttoreita, joiden pääkonttori on unionin ulkopuolella, tulisi olla yhdenmukaisia kaikissa jäsenvaltioissa. On tärkeää huolehtia siitä, että nämä säännöt eivät ole edullisempia kuin toisesta jäsenvaltiosta olevien luottolaitosten sivukonttoreita koskevat säännöt. Unionin olisi voitava tehdä kolmansien maiden kanssa sopimuksia sellaisten sääntöjen soveltamisesta, joilla taataan tällaisten sivukonttoreiden samanlainen kohtelu kaikkialla sen alueella. Kolmansissa maissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten sivukonttoreilla tulisi olla palvelujen tarjoamisen vapaus tai sijoittautumisvapaus ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joihin ne jo ovat sijoittautuneet.
(19) Unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset olisi tehtävä siten, että konsolidoitua valvontaa voidaan toteuttaa käytännössä mahdollisimman laajalla maantieteellisellä alueella.
(20) Laitoksen kotijäsenvaltion olisi oltava vastuussa luottolaitoksen talouden vakauden valvonnasta ja erityisesti sen vakavaraisuuden valvonnasta. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava markkinariskiä tiiviissä yhteistyössä.
(21) Vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten olisi saatava tietoa niiden alueella harjoitetusta toiminnasta. Kotijäsenvaltion viranomaisten olisi toteutettava valvontatoimenpiteet, jollei vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten ole toteutettava kiireellisiä varotoimenpiteitä.
(22) Pankkialan sisämarkkinoiden häiriöttömän toiminnan edellytyksenä on lainsäädännön lisäksi se, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä ja lähentävät tuntuvasti sääntely- ja valvontakäytäntöjään. Tätä varten yksittäisten luottolaitosten ongelmien tarkastelun ja vastavuoroisen tietojenvaihdon olisi tapahduttava EPV:ssä. Keskinäisen tietojenvaihdon ei missään tapauksessa pitäisi korvata kahdenvälistä yhteistyötä. Vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi aina voitava omasta aloitteestaan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta tarkastaa kiireellisissä tapauksissa, että niiden alueella olevien luottolaitosten toiminnassa noudatetaan lakeja sekä hyvien hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja riittävän sisäisen tarkastuksen periaatteita.
(22 a) Kriisinratkaisusuunnitelmat ("living will") ovat tärkeä väline, jolla mahdollistetaan rahoituslaitosten kriisien ratkaiseminen käytännössä. Konkurssitapauksissa niillä olisi autettava rajoittamaan kielteisiä vaikutuksia reaalitalouteen ja vältettävä veronmaksajien osallistumisen tarve. Niiden olisi oltava erityisen tärkeitä järjestelmän kannalta merkittävien laitosten osalta ja rajatylittävien tapausten ratkaisemisessa. Ottaen asiaankuuluvasti huomioon asetuksen (EU) N:o 1093/2010 25 artiklan, jonka mukaan EPV myötävaikuttaa ja osallistuu aktiivisesti tehokkaiden ja toimivien tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämiseen ja yhteensovittamiseen, jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että laitokset ja konsernit laativat ja ylläpitävät kriisinratkaisusuunnitelmia yksittäisellä ja konsernin tasolla ja että suunnitelmat toimitetaan kriisinratkaisuviranomaisille hyväksyttäviksi siten, että EPV osallistuu työhön ja koordinoi sitä täysimääräisesti.
(23) On asianmukaista sallia tietojenvaihto toimivaltaisten viranomaisten ja sellaisten viranomaisten tai elinten välillä, joiden tehtävänä on lujittaa rahoitusjärjestelmän vakautta. Toimitettavien tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi tietojen vastaanottajien määrän olisi pysyttävä hyvin rajoitettuna.
(24) Tietynlainen vilpillinen käyttäytyminen, esimerkiksi petos tai sisäpiirikauppaan liittyvät rikkomukset, saattavat vaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen ja eheyteen. On tarpeen täsmentää, millä edellytyksillä tietojenvaihto sallitaan tällaisissa tilanteissa.
(25) Kun on säädetty, että tietoja saa antaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten erityisellä luvalla, kyseisten viranomaisten olisi voitava asettaa suostumukselleen tiukkoja ehtoja.
(26) Olisi myös sallittava tietojenvaihto toimivaltaisten viranomaisten, keskuspankkien ja muiden elinten, joilla on samanlainen tehtävä rahapoliittisina viranomaisina, sekä tarvittaessa maksujärjestelmien valvonnasta vastaavien muiden viranomaisten ja keskushallinnon muiden viranomaisten ja laitosten välillä.
(27) Laitosten vakavaraisuusvalvonnan tehostamiseksi ja luottolaitosten asiakkaiden suojaamiseksi tilintarkastajien tulisi viipymättä ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille, kun he saavat tehtäväänsä suorittaessaan tietoonsa seikkoja, joilla saattaa olla vakava vaikutus laitoksen taloudelliseen asemaan tai sen hallinto- ja kirjanpitojärjestelmään. Samasta syystä jäsenvaltioiden olisi säädettävä myös, että tämä velvollisuus koskee kaikkia tapauksia, joissa tilintarkastaja saa tietoonsa tällaisia seikkoja suorittaessaan tehtäväänsä yrityksessä, jolla on läheiset sidokset luottolaitokseen. Tilintarkastajien velvollisuuden ilmoittaa tarvittaessa toimivaltaisille viranomaisille laitosta koskevista seikoista ja päätöksistä, jotka tulevat heidän tietoonsa heidän suorittaessaan tehtäviään muussa yrityksessä kuin luottolaitoksessa, ei sinänsä tulisi vaikuttaa heidän tehtäviensä luonteeseen kyseisessä yrityksessä eikä tapaan, jolla heidän olisi tehtävänsä hoidettava tällaisessa yrityksessä. Tilintarkastajien olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille ilmoitettavat tiedot samanaikaisesti asianosaiselle johtavalle elimelle, jollei ilmoittamatta jättämiseen ole pakottavia syitä.
(28) Sen varmistamiseksi, että laitokset, niiden liikkeenjohdosta vastaavat johtajat ja niiden hallintoelinten jäsenet noudattavat tästä direktiivistä ja asetuksesta [julkaisutoimisto lisää viitteen] johtuvia velvoitteita ja että niitä kohdellaan samalla tavoin koko unionissa, jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Sen vuoksi jäsenvaltioiden vahvistamien hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden olisi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat tällaisten seuraamusten ja toimenpiteiden osoittamista niiden kohteena oleville, niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, niiden julkistamista sekä keskeisiä seuraamusvaltuuksia ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruutta.
(29) Toimivaltaisille viranomaisille olisi erityisesti annettava valtuudet määrätä taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat riittävän suuria ylittääkseen todennäköiset hyödyt ja joilla on varoittava vaikutus myös suurempiin laitoksiin ja niiden johtajiin.
(30) Sen varmistamiseksi, että seuraamuksia sovelletaan jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti, kun niissä päätetään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta, jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki olennaiset olosuhteet.
(31) Sen varmistamiseksi, että seuraamuksilla on varoittava vaikutus suureen yleisöön, seuraamukset olisi tavallisesti julkistettava, paitsi tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa.
(32) Mahdollisten rikkomusten havaitsemiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet, ja niiden olisi luotava tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomuksista. Nämä mekanismit eivät saisi rajoittaa riittävän suojan takaamista syytetyille.
(33) Tässä direktiivissä olisi käsiteltävä sekä hallinnollisia seuraamuksia että hallinnollisia toimenpiteitä, jotta sen soveltamisalaan kuuluisivat kaikki toimet, joita sovelletaan rikkomuksen jälkeen ja joilla pyritään estämään uudet rikkomukset, riippumatta siitä, pidetäänkö niitä kansallisessa lainsäädännössä seuraamuksina vai toimenpiteinä.
(34) Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa mahdollisia rikosoikeudellisiin seuraamuksiin liittyviä jäsenvaltioiden lainsäädännön säännöksiä.
(35) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten pääoma riittää määränsä, laatunsa ja jakautumisensa puolesta kattamaan riskit, joille kyseiset laitokset altistuvat tai voivat altistua. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että luottolaitoksilla ja sijoituspalveluyrityksillä on käytössään strategioita ja prosesseja pääomansa riittävyyden arvioimiseksi ja ylläpitämiseksi.
(36) Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava tehtäväksi varmistaa, että laitoksilla on asianmukainen organisaatiorakenne ja riittävästi omia varoja ottaen huomioon riskit, joille laitokset altistuvat tai voivat altistua. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat riittävien omien varojen määrittämiseksi myös ottaa huomioon riskit, jotka kohdistuvat osaan laitosten taseesta.
(37) Sen varmistamiseksi, että useammassa jäsenvaltiossa toimiville luottolaitoksille ei aiheudu toimilupien ja valvonnan osalta kohtuutonta rasitusta yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten jatkuvista velvoitteista, on olennaisen tärkeää tehostaa tuntuvasti toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava konsolidointiryhmän valvojan asemaa. EPV:n olisi tuettava ja edistettävä tällaista yhteistyötä.
(38) Yleisen markkinakurin varmistamiseksi koko unionissa on asianmukaista, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten liiketoiminnan harjoittamista koskevia tietoja. Tietoja olisi annettava riittävästi, jotta niiden perusteella voitaisiin verrata eri kansallisten toimivaltaisten viranomaisten lähestymistapoja, ja tiedoilla olisi täydennettävä asetuksessa esitettyjä vaatimuksia, jotka koskevat laitosten antamia teknisiä tietoja.
(39) Laitosten konsolidoidun valvonnan tavoitteena on laitosten tallettajien ja sijoittajien etujen suojaaminen ja rahoitusjärjestelmän vakauden varmistaminen. Jotta konsolidoitu valvonta olisi tehokasta, sitä olisi sovellettava kaikkiin pankkiryhmiin, myös niihin, joiden emoyritykset eivät ole luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä. Jäsenvaltioiden olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille tarpeelliset oikeudelliset keinot, joilla nämä voivat toteuttaa tällaista valvontaa.
(40) Niiden ryhmien osalta, jotka toimivat usealla alalla ja joiden emoyrityksellä on ainakin yhdessä tytäryrityksessä määräysvalta, toimivaltaisten viranomaisten olisi kyettävä arvioimaan luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen taloudellinen asema tällaisessa ryhmässä. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi ainakin oltava käytettävissään keinot, jotka antavat mahdollisuuden saada tehtävän hoitamiseksi tarpeelliset tiedot kaikista ryhmän yrityksistä. Olisi järjestettävä eri rahoitusalojen valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten välinen yhteistyö niiden yritysryhmien osalta, jotka harjoittavat monia rahoitustoiminnan muotoja.
(41) Jäsenvaltioiden olisi voitava kieltäytyä myöntämästä pankkitoimilupaa tai peruuttaa myöntämänsä pankkitoimilupa, kun on kyse rakenteeltaan tietynlaisista ryhmistä, jotka ne arvioivat sopimattomiksi pankkitoiminnan harjoittamiseen, koska kyseisiä rakenteita ei voida valvoa tyydyttävästi. Tältä osin toimivaltaisilla viranomaisilla pitäisi olla tarvittava toimivalta, jotta taataan luottolaitosten järkevä ja vakaa hoito. Olisi edistettävä pienimuotoista pankkitoimintaa, kuten luotto-osuuskuntien ja osuuspankkien toimintaa, jotta voidaan turvata kestävä ja monimuotoinen unionin pankkitoimintakulttuuri, joka palvelee ensisijaisesti ihmisten etua.
(42) Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksissa olisi otettava tarkoituksenmukaisesti huomioon unioniulottuvuus. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi harkittava asianmukaisesti tekemiensä päätösten merkitystä rahoitusjärjestelmän vakaudelle kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa. Jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, tällä periaatteella olisi edistettävä rahoitusjärjestelmän vakautta koko unionissa, eikä sen tulisi oikeudellisesti sitoa toimivaltaisia viranomaisia saavutettavaan tulokseen nähden.
(43) Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien heikkoudet monissa laitoksissa ovat omalta osaltaan lisänneet pankkialalla liiallista ja varomatonta riskinottoa, mikä on johtanut yksittäisten laitosten konkursseihin sekä järjestelmäongelmiin jäsenvaltioissa ja muualla maailmassa. Koska laitosten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevat säännöt ovat olleet hyvin yleisiä ja merkittävä osa hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien kehystä ei ole ollut velvoittavaa vaan on perustunut pääasiassa vapaaehtoisiin käytännesääntöihin, nämä säännöt ja kehys eivät ole edistäneet moitteettomien hallinnointi- ja ohjauskäytäntöjen tehokasta täytäntöönpanoa laitoksissa. Tehokkaiden valvontajärjestelmien puuttuminen laitoksista on johtanut siihen, että johdon päätöksentekoa ei ole valvottu tehokkaasti, minkä vuoksi johtamisstrategiat ovat olleet lyhytnäköisiä ja liian riskialttiita. Koska toimivaltaisten viranomaisten tehtävää valvoa laitosten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä ei ole määritetty selkeästi, sisäisten hallintoprosessien tehokkuutta ei ole voitu valvoa riittävän hyvin.
(44) Sen estämiseksi, että huonosti suunnitellut hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät vaikuttavat haitallisesti moitteettomaan riskienhallintaan, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön periaatteet ja standardit, joilla varmistetaan hallintoelimen harjoittama tehokas valvonta, edistetään moitteetonta riskikulttuuria luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kaikilla tasoilla ja annetaan toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus valvoa sisäisten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien riittävyyttä. Näitä periaatteita ja standardeja olisi sovellettava ottaen huomioon laitosten toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus.
(44 a) Jäsenvaltioissa on käytössä erilaisia hallinnointi- ja ohjausrakenteita, useimmiten yksi- ja/tai kaksiportainen rakenne. Kaksiportaisessa rakenteessa valvova elin hoitaa valvontatoimintoa valvomalla ja seuraamalla johdon päätöksentekoa, ja hallinnollinen elin hoitaa hallinto- ja johtotehtäviä. Yksiportaisessa rakenteessa yksi ainoa elin hoitaa molemmat tehtävät. Tässä direktiivissä käytetyillä määritelmillä pyritään kattamaan kaikki olemassa olevat rakenteet painottamatta mitään erityistä rakennetta. Ne ovat puhtaasti toiminnallisia, ja niiden tarkoituksena on vahvistaa säännöt tietyn tuloksen saavuttamiseksi riippumatta siitä, mitä kansallista yhtiöoikeutta laitokseen sovelletaan kussakin jäsenvaltiossa. Määritelmät eivät näin ollen saisi vaikuttaa kansallisen yhtiölain mukaiseen yleiseen toimivallan jakautumiseen.
(44 b) "Hallintoelimellä" olisi katsottava olevan liikkeenjohdollisia tehtäviä ja valvontatehtäviä. Hallintoelinten toimivalta ja rakenne on erilainen eri jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioissa, joissa hallintoelimillä on yksitasoinen rakenne, hallitus hoitaa liikkeenjohdollisia tehtäviä. Jäsenvaltioissa, joissa on kaksitasoinen järjestelmä, hallituksen valvontatehtävää hoitaa erillinen valvontaelin, jolla ei ole liikkeenjohdollisia tehtäviä, ja liikkeenjohtotehtävistä huolehtii erillinen hallintoneuvosto, joka vastaa ja on vastuuvelvollinen yrityksen päivittäisestä hallinnosta. Erillistehtävät on annettu vastaavasti eri yksiköille hallintoelimen sisällä.
(45) Jotta hallinnointitoimia ja -päätöksiä voitaisiin valvoa tuloksekkaasti, laitoksen hallintoelimen olisi varattava riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseksi ja kyettävä olemaan perillä laitoksen liiketoiminnasta, tärkeimmistä riskeistä sekä liiketoiminnan ja riskistrategian vaikutuksista. Liian monen jäsenyyden hoitaminen samaan aikaan estäisi hallintoelimen jäsentä käyttämästä riittävästi aikaa valvontatehtävänsä hoitamiseen. Sen vuoksi on tarpeen rajoittaa niiden toimeksiantojen määrää, jotka laitoksen hallintoelimen jäsenellä voi olla samaan aikaan eri yhteisöissä.
(46) Hallitusten puutteellinen liikkeenjohdollisten päätösten valvonta johtuu osittain ryhmäajatteluilmiöstä. Tämän ilmiön yhtenä syynä on hallitusten yksipuolinen kokoonpano. Jotta helpotettaisiin itsenäisten lausuntojen antamista ja kriittistä kyseenalaistamista, laitosten hallintoelinten olisi siksi oltava riittävän heterogeenisia jäsentensä iän, sukupuolen, maantieteellisen jakautumisen sekä koulutus- ja ammattitaustan suhteen edustaakseen erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tasapainoinen sukupuolijakauma on erityisen tärkeää, jotta hallintoelin olisi demografisesti riittävän edustava. Työntekijöiden edustusta hallintoelimissä olisi myös pidettävä myönteisenä keinona lisätä monimuotoisuutta, sillä näin lisätään uusi keskeinen näkökulma ja aitoa tietämystä laitosten sisäisestä työskentelystä. Heterogeenisempien hallitusten pitäisi kyetä valvomaan hallintoa tehokkaammin ja sitä kautta parantamaan laitosten riskienvalvontaa ja sopeutumiskykyä. Heterogeenisyyden tulisi sen vuoksi olla yksi peruste hallitusten kokoonpanossa.
(46 a) Jäsenvaltioiden olisi lainsäädännön noudattamisen ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien lujittamiseksi luotava tehokkaita ja luotettavia mekanismeja, joilla kannustetaan raportoimaan toimivaltaisille viranomaisille [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 säännösten sekä tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Työntekijöitä, jotka raportoivat omissa laitoksissaan tapahtuneista rikkomisista, olisi suojeltava asianmukaisesti, ja heillä olisi oltava oikeus esiintyä täysin nimettöminä.
(47) Palkka- ja palkkiopolitiikka, jolla kannustetaan liialliseen riskinottoon, voi heikentää luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten moitteetonta ja tehokasta riskienhallintaa. G20-maat ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) periaatteet moitteettomista palkitsemiskäytännöistä ja täytäntöönpanostandardit (FSB:n periaatteet ja standardit), joiden tavoitteena on estää se, että huonosti suunnitellut palkka- ja palkkiorakenteet vaikuttavat haitallisesti moitteettomaan riskienhallintaan ja yksittäisten henkilöiden riskinoton valvontaan. Tämän direktiivin tavoitteena on panna kansainväliset periaatteet ja standardit täytäntöön Euroopan tasolla asettamalla luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille nimenomainen velvollisuus luoda niitä henkilöstöryhmiä varten, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus kyseisen laitoksen tai yrityksen riskiprofiiliin, palkka- ja palkkiopolitiikka ja -käytännöt, jotka ovat sopusoinnussa tehokkaan riskienhallinnan kanssa, ja pitää niitä yllä.
(48) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten moitteettoman palkka- ja palkkiopolitiikan varmistamiseksi on asianmukaista määritellä palkka- ja palkkiopolitiikan hallinnointia ja rakennetta koskevat selkeät periaatteet. Palkka- ja palkkiopolitiikka olisi erityisesti sovitettava luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen riskinottohalukkuuden, arvojen ja pitkän aikavälin etujen mukaiseksi. Tätä varten palkka- ja palkkiojärjestelmän tulosperusteisten osatekijöiden arvioinnin olisi perustuttava pidemmän aikavälin tulokseen, ja siinä olisi otettava huomioon asianomaiseen tulokseen liittyvät nykyiset ja tulevat riskit. Liiallisen riskinoton välttämiseksi muuttuva palkkio-osa olisi joka tapauksessa rajoitettava enintään kiinteää tuloa vastaavaksi. Kiinteä tulo olisi vahvistettava siten, että takaisinperinnän tapauksessa se riittää edelleen varmistamaan työntekijän asianmukaisen palkitsemisen. Sen varmistamiseksi, että palkka- ja palkkiopolitiikan suunnittelu integroidaan luottolaitoksen riskienhallintaan, kunkin luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen hallintoelimen olisi valvontatoimintoaan hoitaessaan vahvistettava käyttöön otettu palkka- ja palkkiopolitiikka ja tarkistettava sitä säännöllisesti. Erityyppisten luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten erot otetaan huomioon suhteuttamalla palkkoja ja palkkioita koskevat säännökset kyseisten laitosten kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen. Kaikkien periaatteiden noudattaminen ei voi olla oikeasuhteista erityisesti tietyntyyppisten sijoituspalveluyritysten kannalta.
(49) Koska huonosti suunnitellut palkka- ja palkkiopolitiikat ja kannustinjärjestelmät ovat omiaan lisäämään luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin kohdistuvia riskejä sellaiselle tasolle, jota ei voida pitää hyväksyttävänä, olisi toteutettava pikaisia korjaavia toimia ja tarvittaessa asianmukaisia oikaisutoimenpiteitä. Näin ollen on aiheellista varmistaa, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet määrätä asianomaisten yhteisöjen tehtäväksi laadullisia tai määrällisiä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on puuttua ongelmiin, joita on havaittu palkka- ja palkkiopolitiikoissa valvontatarkastuksessa.
(50) Palkkoja ja palkkioita koskevat säännökset eivät saisi vaikuttaa SEUT-sopimuksen 153 artiklan 5 kohdalla turvattujen perusoikeuksien täysimittaiseen toteutumiseen, kansallisen sopimus- ja työoikeuden yleisten periaatteiden ja osakkeenomistajien oikeuksia ja osallistumista koskevan lainsäädännön soveltamiseen, asianomaisen laitoksen hallintoelinten yleisiin velvollisuuksiin eikä työmarkkinaosapuolten mahdolliseen oikeuteen tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti.
(51) Luottoriskiin ja markkinariskiin liittyvien pääomavaatimusten olisi perustuttava ulkoisiin luottoluokituksiin vain siinä määrin kuin se on tarpeen. Sen vuoksi laitosten olisi pyrittävä käyttämään sisäisten luottoluokitusten menetelmiä tai sisäisiä malleja, jos luottoriski on olennainen. Ulkoisiin luokituksiin perustuvia standardimenetelmiä voitaisiin kuitenkin käyttää, jos luottoriski ei ole olennainen, mikä pätee yleensä silloin, kun on kyse vähemmän kehittyneistä laitoksista, epäolennaisista vastuuryhmistä tai tilanteista, joissa sisäisten menetelmien käyttö olisi kohtuuttoman raskasta.
(51 a) Vakavaraisuusdirektiivien muodostama kehys on yksi niistä pilareista, joihin ulkoisten luottoluokitusten liiallinen käyttö on perustunut, joten siinä olisi otettava huomioon G20-ryhmän päätelmät, FSB:n periaatteet ja komission ehdotukset luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta ja yhteissijoitusyrityksiä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY muuttamisesta sekä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettu direktiivi 2011/61/EU ulkoisten luottoluokitusten liiallisen käytön osalta. Pankkeja olisi sen vuoksi kannustettava käyttämään ulkoisten luokitusten sijasta sisäisiä luokituksia myös lakisääteisten pääomavaatimusten laskemiseen.
(51 b) Ulkoisten luottoluokitusten liiallista käyttöä olisi vähennettävä, ja kaikki luokituksista johtuvat automaattiset vaikutukset olisi poistettava asteittain. Sääntelyssä olisi sen vuoksi vaadittava luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä ottamaan käyttöön moitteettomia luotonantoperusteita ja luottopäätösprosesseja. Tässä prosessissa voidaan käyttää ulkoisia luottoluokituksia yhtenä tekijänä muiden joukossa, mutta niissä ei saisi tukeutua yksinomaan tai mekaanisesti ulkoisiin luokituksiin eivätkä ne saisi olla ratkaisevassa asemassa.
(51 c) Luottoluokituslaitoksen tunnustaminen ulkoiseksi luottoluokituslaitokseksi ei saisi lisätä sulkeutumista markkinoilla, joita jo hallitsee kolme suurta yritystä. EPV:n ja keskuspankkien olisi prosessia helpottamatta tai sen vaatimustasoa laskematta edistettävä luottoluokituslaitosten tunnustamista ulkoisiksi luottoluokituslaitoksiksi keinona avata markkinat muille yrityksille.
(52) Kotijäsenvaltioiden olisi oltava vastuussa myös maksuvalmiuden valvonnasta niin pian kuin maksuvalmiusvaatimusta koskevat yksityiskohtaiset kriteerit ovat sovellettavissa. Sen vuoksi on tarpeen toteuttaa valvonnan koordinointi tällä alalla, jotta kotijäsenvaltio voisi käynnistää valvonnan kyseisenä ajankohtana. Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten olisi tehtävä myös maksuvalmiuteen liittyvää yhteistyötä.
(53) Jos samassa ryhmässä yhden laitoksen likvidit varat vastaavat stressitilanteessa ryhmän toisen jäsenen maksuvalmiustarpeita, toimivaltaisten viranomaisten olisi vapautettava laitos maksuvalmiusvaatimuksista ja sovellettava kyseisiä vaatimuksia konsolidoidusti.
(54) Luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4 päivänä huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY[8] mukaisesti toteutettavat toimenpiteet eivät saisi olla ristiriidassa tämän direktiivin perusteella toteutettavien toimenpiteiden kanssa. Valvontatoimenpiteet eivät saisi johtaa syrjintään eri jäsenvaltioista olevien velkojien keskuudessa.
(54 a) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä ja vastauksena EJRK:n suosituksiin muutoksia riskipainotuksiin tai muita toimenpiteitä vakavaraisuuden varmistamiseksi, jotta voidaan reagoida makrotason vakauteen kohdistuvia riskejä aiheuttavaan markkinakehitykseen. EPV:n olisi myös yhdessä EJRK:n kanssa annettava ohjeita, jotta valvontaviranomaiset voivat puuttua makrotason vakauteen yksittäisen jäsenvaltion tasolla, tarkasteltava kaikkia tällaisia toimenpiteitä ja tarvittaessa annettava komissiolle neuvoja, jos toteutetut toimenpiteet eivät ole perusteltuja. Komissio voi vaatia toimenpiteiden kumoamista, jos ne eivät ole perusteltuja.
(55) Finanssikriisin ja niiden myötäsyklisten mekanismien vuoksi, jotka myötävaikuttivat kriisin syntymiseen ja pahensivat sen vaikutuksia, finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB), Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) ja G20-maat antoivat suosituksia finanssialan sääntelyn myötäsyklisten vaikutusten lieventämiseksi. BCBS antoi joulukuussa 2010 uudet maailmanlaajuiset sääntelystandardit pankkien omien varojen riittävyydestä, mukaan luettuina säännöt, joissa edellytettiin yleisen pääomapuskurin ja vastasyklisen pääomapuskurin ylläpitämistä.
(56) Sen vuoksi on asianmukaista edellyttää, että luottolaitoksilla ja asiaankuuluvilla sijoituspalveluyrityksillä on yleinen pääomapuskuri ja vastasyklinen pääomapuskuri sen lisäksi, että niiden on täytettävä muut omia varoja koskevat vaatimukset. Näin voidaan varmistaa, että luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset keräävät talouskasvun aikana pääomapohjan, joka riittää tappioiden kattamiseen taloudellisesti kireinä aikoina. Vastasyklistä pääomapuskuria kerrytettäisiin silloin, kun luotonannon ja muiden omaisuusluokkien kokonaiskasvuun, jolla on merkittävä vaikutus luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten riskiprofiiliin, katsotaan liittyvän koko järjestelmän laajuisen riskin kehittyminen, ja purettaisiin taloudellisesti kireinä aikoina.
(57) Sen varmistamiseksi, että vastasykliset puskurit vastaavat asianmukaisesti riskiä, joka kohdistuu pankkialaan luotonannon liiallisen kasvun vuoksi, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten olisi laskettava laitoskohtaiset puskurinsa niissä maissa sovellettavien vastasyklisten puskurikantojen painotettuna keskiarvona, joissa niiden luottovastuut sijaitsevat. Sen vuoksi kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä viranomainen, jonka tehtävänä on vahvistaa neljännesvuosittain vastasyklisen pääomapuskurin taso kyseisessä jäsenvaltiossa olevia vastuita varten. Tämän puskurikannan olisi perustuttava puskureita koskeviin EJRK:n ohjeisiin. Puskureita koskevissa EJRK:n ohjeissa olisi otettava huomioon luottomäärien kasvu ja muutokset kyseisissä jäsenvaltioissa myönnettyjen luottojen suhteessa BKT:hen. EPV:n olisi täsmennettävä yhteiset säännöt vastasyklisen puskurin täytäntöönpanemiseksi. EJRK:n olisi myös nimettyjen viranomaisten kanssa käytävien keskustelujen ja oman analyysinsa pohjalta annettava ohjeita siitä, mitkä muut muuttujat voisivat olla relevanttien vastasyklisten puskurikantojen asettamista varten tai voisivat muulla tavoin olla relevantteja indikaattoreita yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakaudesta.
(58) Edistääkseen kansainvälistä yhdenmukaisuutta vastasyklisten puskurikantojen vahvistamisessa BCBS on kehittänyt menetelmän luottojen ja BKT:n välisen suhteen pohjalta. Kyseistä menetelmää olisi pidettävä yhteisenä lähtökohtana puskureita koskevissa EJRK:n ohjeissa, mutta sen ei tulisi johtaa automaattiseen puskurinkannan vahvistamiseen tai sitoa EJRK:ta. EJRK voi erityisesti ottaa huomioon myös rakenteelliset muuttujat ja pankkialan altistumisen mahdollisille muille rahoitusvakauteen kohdistuviin riskeihin liittyville riskitekijöille.
(59) Jotta päästäisiin yhdenmukaiseen soveltamiseen ja varmistettaisiin makrotason vakauden valvonta koko unionissa, on asianmukaista, että Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) laatii räätälöidyt periaatteet unionin taloutta varten ja vastaa niiden soveltamisen valvonnasta. Tällä direktiivillä ei tulisi estää EJRK:ta toteuttamasta sen tarpeellisiksi katsomia toimia finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1092/2010[9] nojalla.
(59 a) Valtionvelka vaikuttaa eri tavalla valuuttaunionissa kuin itsenäisten valuuttojen tapauksessa. Euroalueen valtionvelkaa koskevan lakisääteisen 0 prosentin riskipainotuksen säilyttämistä olisi näin ollen harkittava uudelleen ja, jos kyseessä on asetuksen (EY) N:o 1466/97 ja asetuksen (EY) N:o 1467/97 mukaisen vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamatta jättäminen, sitä olisi rajoitettava tai se olisi kumottava kurinpitoseuraamuksena makrotalouden liiallisen epätasapainon korjaamiseksi ja vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseksi.
(60) Vastasyklisiä puskurikantoja koskevia jäsenvaltioiden päätöksiä olisi koordinoitava mahdollisuuksien mukaan. Tässä yhteydessä EJRK voisi kansallisten viranomaisten pyynnöstä helpottaa niiden ehdottamia puskurikantoja koskevia neuvotteluja, joita ne käyvät toistensa kanssa. Jotta edistettäisiin yhdenmukaista lähestymistapaa niihin tekijöihin, joiden pohjalta nimetyt viranomaiset tekevät kyseiset päätökset, ja jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden perusperiaatteiden noudattaminen vastasyklisiä puskurikantoja vahvistettaessa, nimettyjä viranomaisia tulisi myös vaatia ilmoittamaan EJRK:lle ja EPV:lle kaikista tapauksista, joissa ne ottavat huomioon muita tekijöitä kuin luotot/BKT-suhteen poikkeaman sen pitkäaikaisesta trendistä ja tähän liityvät EJRK:n ohjeet ja sen vuoksi vahvistavat korkeamman puskurikannan kuin jos kyseisiä muuttujia ei olisi otettu huomioon. Tällaisen ilmoittamisen tarkoituksena on, että EJRK ja EPV voivat arvioida kyseisten muuttujien luonteen ja sen, onko puskurikannan vahvistaminen sopusoinnussa sisämarkkinaperiaatteiden kanssa.
(60 a) Järjestelmän kannalta merkittävät laitokset ja kyseisiin laitoksiin liittyvä järjestelmäriski on otettava johdonmukaisesti huomioon unionin koko sisämarkkinoilla eikä vain osassa kyseisiä markkinoita. Tältä osin EPV:n olisi yhteistyössä EJRK:n kanssa sekä FSB:n kriteerit ja järjestelmän kannalta merkittävien laitosten luettelo huomioon ottaen määritettävä maailmanlaajuisella, unionin ja kotijäsenvaltion tasolla järjestelmän kannalta merkittävät laitokset, jotka toimivat Euroopan unionissa. Suhteessa laitoksen kokoon, monimuotoisuuteen, korvattavuuteen ja muihin järjestelmän kannalta merkittävää asemaa luoviin tekijöihin toimivaltaisten viranomaisten olisi vaadittava EPV:n laatimaan luetteloon sisältyviä järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia ylläpitämään asianmukaista järjestelmäpuskuria, joka on 1–3 prosenttia tai poikkeustapauksissa enintään 10 prosenttia niiden kokonaisriskin määrästä. Jos järjestelmän kannalta merkittävä laitos ei täytä täysin järjestelmäpuskuria koskevaa vaatimusta, toimivaltaiset viranomaiset voivat rajoittaa rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin liittyvää voitonjakoa, rajoituksenalaisiin ensisijaisiin omiin varoihin kuuluviin instrumentteihin liittyviä maksuja sekä muuttuvia palkkio-osia ja lisäeläke-etuuksia. EJRK:n olisi tarkistettava järjestelmän kannalta merkittävien laitosten kriteerejä ja määrittämisprosessia ja järjestelmäpuskurin asettamista sekä annettava suosituksia oman kokemuksensa ja kansainvälisten standardien ja käytäntöjen kehityksen pohjalta. Komissiolle olisi annettava valtuudet tarkistaa järjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittämistä sekä järjestelmäpuskurien asettamista koskevia säännöksiä EPV:tä ja EJRK:ta kuultuaan. EPV:n olisi kaikkien järjestelmän kannalta merkittävien laitosten osalta varmistettava johdonmukainen yhteistyö kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välillä.
(61) Jos luottolaitos tai sijoituspalveluyritys ei täytä yleistä pääomapuskuria ja mahdollista vastasyklistä pääomapuskuria koskevia vaatimuksia kokonaan, laitokseen tai yritykseen olisi kohdistettava toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan, että sen omat varat saadaan mahdollisimman nopeasti vaadituille tasoille. Pääoman säilyttämiseksi olisi asianmukaista määrätä oikeasuhteisia rajoituksia harkinnanvaraisille voitonjaoille, osinkojen ja muuttuvien palkkioiden maksaminen mukaan luettuna. Sen varmistamiseksi, että tällaisilla laitoksilla tai yrityksillä on uskottava strategia omien varojen palauttamiseksi vaadituille tasoille, niitä olisi vaadittava laatimaan ja sopimaan toimivaltaisten viranomaisten kanssa pääoman säilyttämissuunnitelma, jossa ilmoitetaan, miten voitonjakoja koskevia rajoituksia sovelletaan, ja esitetään muut toimenpiteet, joita kyseinen laitos tai yritys aikoo toteuttaa varmistaakseen kaikkien puskurivaatimusten noudattamisen.
(62) Finanssipalveluja koskevilla teknisillä standardeilla olisi varmistettava johdonmukainen yhdenmukaistaminen sekä tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien asianmukainen suoja koko unionissa. Koska EPV:llä on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset sääntelystandardeiksi ja teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja. EPV:n olisi varmistettava tehokkaat hallinto- ja raportointiprosessit teknisiä sääntelystandardeja laatiessaan.
(63) Komission tulisi hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti EPV:n laatimat teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka koskevat luottolaitoksista olevien merkittävien omistusosuuksien hyväksymistä ja hankkimista, toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöä, valvontayhteistyötä, hallintoa, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja sisäisiä valvontamenetelmiä, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden valvontaa sekä valvontatarkastusta. EPV:n ja komission olisi varmistettava, että kaikki kyseiset laitokset voivat soveltaa näitä standardeja ja vaatimuksia oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.
(64) Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti teknisiä täytäntöönpanostandardeja, jotka koskevat luottolaitoksista olevien merkittävien omistusosuuksien hyväksymistä ja hankkimista, toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, valvontayhteistyötä, erityisiä vakavaraisuusvaatimuksia sekä valvontaviranomaisten julkistamia tietoja. EPV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.
(65) Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[10] mukaisesti.
(66) Tässä direktiivissä vahvistettujen vaatimusten tarkentamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joissa selvennetään tässä direktiivissä käytettyjä määritelmiä ja terminologiaa, laajennetaan liitteessä olevaa vastavuoroisesti tunnustettavien toimien luetteloa, parannetaan luottolaitosten sivukonttoreita koskevaa tietojenvaihtoa sekä mukautetaan niiden sisäisiä järjestelyjä, prosesseja ja mekanismeja koskevia säännöksiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset myös asiantuntijatasolla.
(67) Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asiaankuuluvat asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle samanaikaisesti, ajoissa ja asianmukaisesti.
(68) Hankittaessa määräosuuksia luottolaitoksesta olisi otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY[11].
(68 a) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 345 artiklassa määrätään, että perussopimuksilla ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, eikä tämän direktiivin säännöksillä suosita eikä syrjitä sen soveltamisalaan kuuluvia omistusoikeuden muotoja.
(69) Voimassa olevissa kansallisissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevia viitteitä tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin olisi pidettävä viittauksina tähän direktiiviin.
(70) Maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13 päivänä marraskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY[12], siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/65/EY[13], sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/110/EY[14], finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY[15] sekä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivien 2003/41/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä [AIFMD] viitataan direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY säännöksiin, joissa käsitellään omia varoja koskevia vaatimuksia ja jotka sisältyvät nyt asetukseen [julkaisutoimisto lisää viitteen]. Mainituissa direktiiveissä olevia viittauksia direktiiveihin 2006/48/EY ja 2006/49/EY olisi näin ollen pidettävä viittauksina kyseisen asetuksen säännöksiin, joilla säännellään omia varoja koskevia vaatimuksia.
(71) Jotta voidaan laatia teknisiä standardeja sen varmistamiseksi, että finanssiryhmittymään kuuluvat laitokset soveltavat asianmukaisia laskentamenetelmiä määrittääkseen vaaditun konsolidoidun pääoman, direktiiviä 2002/87/EY on muutettava vastaavasti.
(72) Jotta pankkialan sisämarkkinat toimisivat yhä tehokkaammin ja unionin kansalaiset voisivat hyötyä asianmukaisesta läpinäkyvyydestä, toimivaltaisten viranomaisten olisi julkistettava riittävän vertailukelpoisesti tapa, jolla tämä direktiivi pannaan täytäntöön.
(73) Maksuvalmiuden valvonnan osalta olisi oltava käytössä ajanjakso, jonka kuluessa jäsenvaltiot siirtyvät sääntelyjärjestelmään, jossa maksuvalmiusvaatimusta koskevia yksityiskohtaisia kriteerejä sovelletaan.
(74) Tässä direktiivissä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn olisi täysimittaisesti sovellettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY[16] ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) No 45/2001[17].
(75) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat niiden sääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat oikeutta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuden valvontaa, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin Euroopan unionin, jäljempänä 'unioni', tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.
(76) Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisemman direktiivin sisältöä.
(77) Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY ja 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY olisi sen vuoksi kumottava,
I osasto
Kohde, soveltamisala ja määritelmät
1 artikla
Kohde
Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaan jäsenvaltioiden on saavutettava yhteisiä tavoitteita seuraavilla aloilla:
(a) oikeus harjoittaa toimintaa luottolaitoksina ja sijoituspalveluyrityksinä, jäljempänä 'laitokset';
(b) valvontavaltuudet ja -välineet toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa laitosten vakavaraisuusvalvontaa varten;
(c) toimivaltaisten viranomaisten harjoittama laitosten vakavaraisuusvalvonta asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;
(d) toimivaltaisia viranomaisia koskevat julkistamisvaatimukset laitosten vakavaraisuuden sääntelyn ja valvonnan alalla.
2 artikla
Soveltamisala
1.Rahoitusalan holdingyhtiöihin, rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin ja monialan holdingyhtiöihin, joiden pääkonttorit ovat unionissa, sovelletaan 34 artiklaa ja VII osaston 3 lukua.
2. Laitoksia, jotka tämän artiklan 3 kohdan mukaan jäävät tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, lukuun ottamatta kuitenkaan keskuspankkeja, pidetään 34 artiklaa ja VII osaston 3 lukua sovellettaessa rahoituslaitoksina.
3. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin:
(1) oikeuteen harjoittaa sijoituspalveluyritystoimintaa siltä osin kuin sitä säännellään direktiivillä 2004/39/EY;
(2) keskuspankkeihin,
(3) postisiirtoa hoitaviin laitoksiin,
(4) Belgiassa seuraavaan laitokseen: "Institut de Réescompte et de Garantie / Herdiscontering- en Waarborginstituut",
(5) Tanskassa seuraaviin laitoksiin: "Dansk Eksportfinansieringsfond", "Danmarks Skibskredit A/S" ja " KommuneKredit",
(6) Saksassa seuraavaan laitokseen: "Kreditanstalt für Wiederaufbau", yrityksiin, joita "Wohnungsgemeinnützigkeitsgesetz"-lain nojalla pidetään osana valtion asuntopolitiikkaa ja jotka eivät pääasiallisesti harjoita pankkitoimintaa, sekä yrityksiin, joita kyseisen lain nojalla pidetään voittoa tavoittelemattomina asuntoalan yrityksinä,
(7) Kreikassa seuraavaan laitokseen: "Ταμείο Παρακαταθηκών και Δανείων" (Tamio Parakatathikon kai Danion),
(8) Espanjassa seuraavaan laitokseen: "Instituto de Crédito Oficial",
(9) Ranskassa seuraavaan laitokseen: "Caisse des dépôts et consignations",
(10) Irlannissa "credit unions"- ja "friendly societes" -luotto-osuuskuntiin,
(11) Italiassa seuraavaan laitokseen: "Cassa Depositi e Prestiti",
(12) Latviassa "krājaizdevu sabiedrības" -laitoksiin, joita "kriājaizdevu sabiedrību likums" -lain nojalla pidetään rahoituspalveluja ainoastaan jäsenilleen tarjoavina osuustoiminnallisina yrityksinä,
(13) Liettuassa "kredito unijos" -laitoksiin, muihin kuin "Centrinė kredito unija",
(14) Unkarissa seuraaviin laitoksiin: "Magyar Fejlesztési Bank Rt." ja "Magyar Export-Import Bank Rt.",
(15) Alankomaissa seuraaviin laitoksiin: "Nederlandse Investeringsbank voor Ontwikkelingslanden NV", "NV Noordelijke Ontwikkelingsmaatschappij", "NV Industriebank Limburgs Instituut voor Ontwikkeling en Financiering" ja "Overijsselse Ontwikkelingsmaatschappij NV",
(16) Itävallassa yrityksiin, joita pidetään voittoa tavoittelemattomina rakennusalan yrityksinä, sekä "Österreichische Kontrollbank AG" -pankkiin,
(17) Puolassa seuraaviin laitoksiin: "Spółdzielcze Kasy Oszczędnościowo — Kredytowe" ja "Bank Gospodarstwa Krajowego",
(18) Portugalissa "Caixas Económicas" -laitoksiin, jotka olivat olemassa 1 päivänä tammikuuta 1986 ja jotka eivät ole osakeyhtiömuotoisia, ja lukuun ottamatta "Caixa Económica Montepio Geral" -laitosta,
(19) Suomessa seuraaviin laitoksiin: "Teollisen yhteistyön rahasto Oy / Fonden för industriellt samarbete Ab" ja "Finnvera Oyj / Finnvera Abp",
(20) Ruotsissa seuraavaan laitokseen: "Svenska Skeppshypotekskassan",
(21) Yhdistyneessä kuningaskunnassa seuraaviin laitoksiin: "National Savings Bank", "Commonwealth Development Finance Company Ltd", "Agricultural Mortgage Corporation Ltd", "Scottish Agricultural Securities Corporation Ltd", "Crown Agents for Overseas Governments and Administrations", "credit unions" ja "municipal banks",
(22) Sloveniassa seuraavaan laitokseen: "SID-Slovenska izvozna in razvojna banka, d.d. Ljubljana".
3 a. EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla määritellään tarkemmin perusteet laitoksen sisällyttämiseksi 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ja tapaukset, joihin voidaan soveltaa kansallista lainsäädäntöä 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
3 artikla
Muita yrityksiä kuin luottolaitoksia koskeva kielto vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja
1.Jäsenvaltioiden on kiellettävä henkilöitä tai yrityksiä, jotka eivät ole luottolaitoksia, harjoittamasta liiketoimintaa, johon kuuluu talletusten tai muiden takaisin maksettavien varojen vastaanottaminen yleisöltä.
2. Edellä 1 kohtaa ei sovelleta talletusten tai muiden takaisin maksettavien varojen vastaanottamiseen jäsenvaltiolta tai jäsenvaltion alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta tai julkisilta kansainvälisiltä elimiltä, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on jäsenenä, eikä kansallisessa tai unionin oikeudessa nimenomaisesti säänneltyihin tapauksiin edellyttäen, että kyseiseen toimintaan sovelletaan tallettajien ja sijoittajien suojaamiseksi tarkoitettuja säännöksiä ja valvontaa ja että ne ovat sovellettavissa näihin tapauksiin.
4 artikla
Määritelmät
1.Sovelletaan asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 4 artiklassa tarkoitettuja määritelmiä.
2. Tässä direktiivissä tarkoitetaan
(a) 'avustavia palveluja tuottavalla yrityksellä' yritystä, jonka pääasiallisessa liiketoiminnassa on kyse kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietopalvelujen hoidosta tai kaikesta muusta vastaavasta toiminnasta, jonka ominaispiirteenä on, että se on yhden tai useamman luottolaitoksen toimintaa avustavaa;
(b)'ylivelkaantumisriskillä' riskiä, joka aiheutuu velkaantuneisuusasteen tai ehdollisen velkaantuneisuusasteen aiheuttamasta laitoksen haavoittuvuudesta ja joka voi edellyttää ennakoimattomien oikaisutoimenpiteiden sisällyttämistä laitoksen liiketoimintasuunnitelmaan, mukaan luettuina varojen kiireellinen myynti, joka voi johtaa tappioihin tai laitoksen jäljellä olevien varojen arvonoikaisuihin;
(c)'sisäisillä menetelmillä' asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 138 artiklan 1 kohdassa, 216 artiklassa, 220 artiklassa, 301 artiklan 2 kohdassa, 277 artiklassa, 352 artiklassa ja 254 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja menetelmiä.
(c a) 'järjestelmän kannalta merkittävällä laitoksella' laitosta, jonka konkurssi tai toimintahäiriö voisi aiheuttaa järjestelmäriskin maailmanlaajuisella, unionin tai kotijäsenvaltion tasolla;
(c b) 'järjestelmäriskillä' sellaisen häiriön vaaraa rahoitusjärjestelmässä, joka saattaa vaikuttaa huomattavan kielteisesti rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen;
(c c) 'hallintoelimellä' laitoksen yhtä tai useampaa elintä, joka on nimetty kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jolla on toimivalta vahvistaa laitoksen strategia, tavoitteet ja yleiset linjaukset ja joka valvoo ja seuraa johdon päätöksentekoa. Hallintoelimeen on kuuluttava laitoksen liiketoimintaa tosiasiallisesti johtavia henkilöitä.
Viittaukset hallintoelimeen käsittävät erityisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhden tai useamman elimen johto- ja valvontatoiminnot. Jos hallintoelimen johto- tai valvontatoiminnot on kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettu eri elimille tai yhden elimen eri jäsenille, jäsenvaltion on tehtävä ero hallintoelimen asiasta vastaavien elinten tai jäsenten välillä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä. Tässä direktiivissä tarkoitetaan 'liikkeenjohdollisella tehtävällä' laitoksen strategian, tavoitteiden ja yleisten linjausten vahvistamista ja 'valvontatehtävällä' johdon päätöksenteon valvontaa ja seurantaa;
(c d) 'malliriskillä' mahdollista tappiota, joka laitokselle voi aiheutua sisäisillä malleilla tuotettuihin tuloksiin perustuvien päätösten seurauksena ja jonka syynä ovat tällaisten mallien määrittelyn tai kalibroinnin virheet, joiden tuloksena merkityksellisiä muuttujia ei ole otettu huomioon tai merkityksellisiin muuttujiin liittyvät määrät on arvioitu liian pieniksi tai suuriksi. Malliriski voidaan ilmaista käyttäen mallien luotettavuutta koskevia laadullisia tai määrällisiä ilmauksia, tuotosten herkkyyttä malliin syötettäville muuttujille ja mahdollisia tappioita, joita voi aiheutua, jos mallin perustana olevat oletukset osoittautuvat virheellisiksi.
II osasto
Toimivaltaiset viranomaiset
5 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja niiden valtuudet
1. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka hoitavat tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä. Niiden on ilmoitettava tästä sekä mahdollisesta tehtävienjaosta komissiolle ja EPV:lle.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat laitosten ja tarvittaessa finanssialan holdingyhtiöiden ja finanssialan sekaholdingyhtiöiden toimintaa sen arvioimiseksi, noudatetaanko tämän direktiivin ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 vaatimuksia.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaiset toimenpiteet toteutetaan, jotta toimivaltaiset viranomaiset saavat tarpeelliset tiedot sen arvioimiseksi, noudattavatko laitokset ja tarvittaessa finanssialan holdingyhtiöt ja finanssialan sekaholdingyhtiöt 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, ja sen tutkimiseksi, onko kyseisiä vaatimuksia mahdollisesti rikottu.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tässä direktiivissä ja asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] vahvistettujen valvonta- ja tutkintatehtävien hoitamiseen tarvittava asiantuntemus, voimavarat, toimintavalmiudet ja riippumattomuus. Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi.
5. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset antavat kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarpeelliset tiedot sen todentamiseksi, että laitokset noudattavat tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] mukaisesti annettuja sääntöjä. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitosten sisäiset valvontamenetelmät sekä hallinnolliset ja kirjanpitomenettelyt mahdollistavat kaikkina aikoina sen todentamisen, että laitokset noudattavat näitä sääntöjä.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitokset rekisteröivät kaikki transaktionsa ja dokumentoivat kaikki järjestelmänsä ja prosessinsa, jotka kuuluvat tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] soveltamisalaan, siten, että toimivaltaiset viranomaiset voivat kaikkina aikoina todentaa tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] vaatimusten noudattamisen.
6 a. Jäsenvaltioiden on nimitettävä yksi tai useampi kriisinratkaisuviranomainen, joka vastaa tässä direktiivissä ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o .../2012 tarkoitettujen kriisinratkaisusuunnitelmien hyväksymisestä ja valvonnasta. Niiden on ilmoitettava tästä sekä mahdollisesta tehtävienjaosta komissiolle ja EPV:lle.
6 b. Jos kriisinratkaisuviranomainen on muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne toimivat läheisessä yhteistyössä kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisessa.
6 artikla
Koordinointi jäsenvaltioissa
Jos jäsenvaltioissa on enemmän kuin yksi luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja finanssilaitosten vakavaraisuutta valvova toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen näiden viranomaisten välisen koordinoinnin.
7 artikla
Yhteistyö EPV:n kanssa ja sen sovitteluvaltuudet sekä yhteistyö Euroopan finanssivalvojien järjestelmän kanssa
Hoitaessaan tehtäviään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon valvontavälineiden ja -käytäntöjen lähentäminen tämän direktiivin ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisessa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että
(-a) toimivaltaiset viranomaiset Euroopan finanssivalvojien järjestelmän osapuolina tekevät luottamukseen ja täysimääräiseen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti varmistaessaan, että ne toimittavat toisilleen ja muille Euroopan finanssijärjestelmän osapuolille tarkoituksenmukaisia ja luotettavia tietoja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti;
(a) toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat EPV:n ja tapauksen mukaan valvontakollegioiden toimintaan;
(b) toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät kaikin tavoin noudattamaan EPV:n asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti antamia ohjeita ja suosituksia sekä EJRK:n asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisesti antamia varoituksia ja suosituksia;
(c) toimivaltaisille viranomaisille annetut kansalliset valtuudet eivät estä niitä hoitamasta tehtäviään EPV:n jäseninä, tarpeen mukaan EJRK:n jäseninä tai tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] mukaisesti.
(c a) toimivaltaiset viranomaiset toimivat läheisessä yhteistyössä EJRK:n kanssa.
Asetuksen (EU) N:o 1093/2010 81 artiklan nojalla viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2014 tehtävän arvioinnin mukaisesti ja ottaen huomioon toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset erot valvontamenettelyjen soveltamisessa EPV ottaa tässä direktiivissä ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o .../2012 nimenomaisesti tarkoitetun valvonnan lisäksi käyttöön normisalkkuja ja tekniikoita, joiden avulla voidaan arvioida valvontakäytäntöjen lähentymistä.
Rajatylittävissä tilanteissa toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä ratkaistaessa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklaa sovelletaan koko tähän direktiiviin.
Kun otetaan huomioon tästä direktiivistä aiheutuva EPV:n toimivaltuuksien ja tehtävien väistämätön laajentuminen, EPV toimittaa viipymättä vuotuisia ja monivuotisia talousarvioitaan koskevan tarkistetun esityksen.
8 artikla
Valvonnan eurooppalainen ulottuvuus
Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten tehtäviensä hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevien tietojen perusteella.
III osasto
Luottolaitosten liiketoiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset
1 luku
Luottolaitosten liiketoiminnan harjoittamista koskevat yleiset vaatimukset
9 artikla
Toimilupa
1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luottolaitokset hankkivat toimiluvan ennen toimintansa aloittamista. Niiden on säädettävä toimilupaa koskevista vaatimuksista ja ilmoitettava ne EPV:lle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10–14 artiklan soveltamista.
2. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään
(a) toimivaltaisille viranomaisille luottolaitosten toimilupahakemuksissa toimitettavat tiedot, mukaan luettuna 10 artiklassa tarkoitettu toimintasuunnitelma;
(b) edellytykset, joilla 13 artiklassa asetettu vaatimus täyttyy;
(c) vaatimukset, jotka koskevat määräosuuksia omistavia osakkaita ja jäseniä;
(d) seikat, jotka voivat estää toimivaltaista viranomaista hoitamasta tehokkaasti 14 artiklan mukaisia valvontatehtäviään.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
3. EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tietojen toimittamista varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
4. EPV toimittaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
10 artikla
Toimintasuunnitelma ja organisaatiorakenne
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimilupahakemuksiin liitetään toimintasuunnitelma, josta ilmenee, minkä tyyppistä liiketoimintaa on tarkoitus harjoittaa, sekä luottolaitoksen organisaatiorakenne.
11 artikla
Taloudelliset tarpeet
Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että toimilupahakemuksen käsittelyssä perusteena pidetään markkinoilla vallitsevia taloudellisia tarpeita.
12 artikla
Perustamispääoma
1. Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen muiden yleisten ehtojen soveltamista toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa, jos luottolaitoksella ei ole erillisiä omia varoja tai perustamispääoma on pienempi kuin 5 miljoonaa euroa.
2. Perustamispääoma muodostuu asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 24 artiklan a–e alakohdassa tarkoitetusta pääomasta ja rahastoista.
3. Jäsenvaltiot voivat päättää, että luottolaitokset, jotka eivät täytä erillisiä omia varoja koskevaa vaatimusta ja jotka olivat olemassa 15 päivänä joulukuuta 1979, voivat jatkaa liiketoimintaansa. Ne voivat vapauttaa tällaiset luottolaitokset 13 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan sisältyvän vaatimuksen täyttämisestä.
4. Jäsenvaltiot voivat seuraavin edellytyksin myöntää toimiluvan tietyille luottolaitosryhmille, joiden perustamispääoma on 1 kohdassa täsmennettyä pienempi:
(a) perustamispääoman on oltava vähintään 1 miljoona euroa;
(b) asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle perusteet, joilla ne käyttävät tätä mahdollisuutta.
13 artikla
Liiketoiminnan tosiasiallinen hoitaminen ja pääkonttorin sijaintipaikka
1. Toimivaltaiset viranomaiset saavat myöntää luottolaitokselle toimiluvan ainoastaan sillä edellytyksellä, että luottolaitoksen toimintaa hoitaa tosiasiallisesti ainakin kaksi henkilöä.
Viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa, jos kyseisten henkilöiden maine ei ole riittävän hyvä tai heillä ei ole riittävästi tietämystä, taitoja ja kokemusta tällaisten tehtävien hoitamiseksi.
2. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että
(a) luottolaitoksella, joka on oikeushenkilö ja jolla on siihen sovellettavan kansallisen lain mukaisesti sääntömääräinen kotipaikka, on pääkonttori samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka;
(b) muulla luottolaitoksella on pääkonttori siinä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt sen toimiluvan ja jossa se tosiasiassa harjoittaa liiketoimintaansa.
14 artikla
Osakkeenomistajat ja jäsenet
1. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen, jollei niille ole ilmoitettu niiden suoraan tai välillisesti omistajina tai jäseninä olevien luonnollisten tai oikeushenkilöiden nimiä, joilla on määräosuudet luottolaitoksesta, ja näiden osuuksien määriä.
Määritettäessä, täyttääkö hankinta määräosuutta koskevat arviointiperusteet, otetaan huomioon direktiivin 2004/109/EY 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet sekä mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt äänioikeuksien yhteenlaskemista koskevat ehdot.
Jäsenvaltiot eivät saa ottaa huomioon sellaisia äänioikeuksia tai osakkeita, joita sijoituspalveluyrityksillä tai luottolaitoksilla voi olla sen vuoksi, että ne ovat antaneet merkintäsitoumuksen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskuun tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku on järjestetty direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 6 kohdassa tarkoitetun merkintätakauksen perusteella, jos kyseisiä oikeuksia ei käytetä eikä niillä muuten vaikuteta liikkeeseenlaskijan johtamiseen ja jos ne luovutetaan vuoden kuluessa hankkimisesta.
2. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa, jos ne eivät ole vakuuttuneita osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta luottolaitoksen omistajiksi, kun otetaan huomioon tarve varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito.
3. Jos luottolaitoksen ja muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välillä vallitsee läheisiä sidoksia, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan ainoastaan, jos kyseiset sidokset eivät estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.
Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa myöskään, jos luottolaitokseen läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset tai niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät kyseisiä viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.
Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava luottolaitoksia toimittamaan niille tiedot, jotka ne tarvitsevat valvoakseen, että tässä kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä noudatetaan jatkuvasti.
15 artikla
Toimiluvan epääminen
Jos toimivaltainen viranomainen päättää olla myöntämättä toimilupaa, sen on ilmoitettava päätös ja sen perusteet hakijalle kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on lähettänyt päätöstä varten tarvittavat tiedot.
Päätös on aina tehtävä 12 kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.
16 artikla
Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kuuleminen ennakolta
1. Ennen kuin toimivaltainen viranomainen voi myöntää luottolaitokselle toimiluvan, sen on kuultava asianomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia seuraavissa tapauksissa:
(a) kyseinen luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys;
(b) kyseinen luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksen tytäryritys;
(c) määräysvalta kyseisessä luottolaitoksessa on samoilla luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä kuin toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa.
2. Ennen kuin toimivaltainen viranomainen voi myöntää luottolaitokselle toimiluvan, sen on kuultava vakuutusyritysten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavaa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista seuraavissa tapauksissa:
(a) kyseinen luottolaitos on unionissa toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryritys;
(b) kyseinen luottolaitos on unionissa toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksen tytäryritys;
(c) määräysvalta kyseisessä luottolaitoksessa on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin unionissa toimiluvan saaneessa vakuutusyrityksessä tai sijoituspalveluyrityksessä.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan erityisesti arvioidessaan osakkeenomistajien sopivuutta sekä saman ryhmän toisen yrityksen johtamiseen osallistuvien hallintoelimen jäsenten mainetta ja kokemusta. Viranomaisten on vaihdettava keskenään kaikki osakkeenomistajien sopivuutta sekä hallintoelimen jäsenten mainetta ja kokemusta koskevat tiedot, jotka ovat merkityksellisiä toimiluvan myöntämisen sekä toimintaehtojen noudattamisen jatkuvan arvioinnin kannalta.
17 artikla
Toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden luottolaitosten sivukonttorit
Vastaanottavat jäsenvaltiot eivät saa vaatia toimilupaa tai perustamispääomaa muussa jäsenvaltiossa toimiluvan jo saaneen luottolaitosten sivukonttoreilta. Tällaisten sivukonttoreiden perustamiseen ja valvontaan sovelletaan 35 artiklaa, 36 artiklan 1–3 kohtaa, 37 artiklaa, 40–46 artiklaa sekä 49, 73 ja 74 artiklaa.
18 artikla
Toimiluvan peruuttaminen
Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa luottolaitokselle myönnetyn toimiluvan ainoastaan seuraavissa tapauksissa, joissa laitos
(a) ei ryhdy käyttämään toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai on lopettanut liiketoiminnan yli kuudeksi kuukaudeksi, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole säätänyt toimiluvan raukeamisesta tällaisissa tapauksissa;
(b) on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla;
(c) ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä;
(d) ei enää omista riittävästi omia varoja tai sen ei uskota täyttävän velvoitteitaan velkojilleen eikä se varsinkaan kykene enää turvaamaan sille uskottuja varoja;
(e) kuuluu johonkin niistä muista tapauksista, joissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimilupa voidaan peruuttaa;
(f) syyllistyy johonkin 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rikkomukseen.
19 artikla
Luottolaitoksen nimi
Harjoittaessaan toimintaansa luottolaitokset voivat nimitysten "pankki", "säästöpankki" tai muiden pankkinimien käyttöä koskevista vastaanottavan jäsenvaltion säännöksistä riippumatta käyttää kaikkialla unionin alueella samaa toiminimeä, jota ne käyttävät siinä jäsenvaltiossa, jossa on niiden pääkonttori. Jos on olemassa sekaannuksen vaara, vastaanottavat jäsenvaltiot voivat selvyyden vuoksi vaatia toiminimeen liitettäväksi selittäviä osia.
20 artikla
Toimiluvan myöntämisen ja peruuttamisen ilmoittaminen EPV:lle
1. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kaikki 9 artiklan nojalla myönnetyt toimiluvat EPV:lle.
2. Luettelo, joka sisältää jokaisen toimiluvan saaneen luottolaitoksen nimen, on julkistettava EPV:n verkkosivustolla, ja sitä on päivitettävä säännöllisesti.
3. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle 14 artiklan 3 kohdan, 73 artiklan 1 kohdan ja 104 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikki laitosryhmää koskevat tiedot erityisesti ryhmän oikeudellisesta rakenteesta, organisaatiorakenteesta ja hallinnosta.
4. Kunkin sellaisen luottolaitoksen toiminimi, jolla ei ole 12 artiklan 1 kohdassa määritellyn suuruista pääomaa, on mainittava erikseen kyseisessä luettelossa.
5. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle jokaisesta toimiluvan peruuttamisesta ja ilmoitettava samalla päätöksen perusteet.
21 artikla
Pysyvästi keskuslaitokseen kuuluvia luottolaitoksia koskevat vapautukset
-1. Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa yhden tai useamman luottolaitoksen, joka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa ja kuuluu pysyvästi niitä valvovaan ja samaan jäsenvaltioon sijoittautuneeseen keskuslaitokseen, 1 kohdan vaatimuksista, jos kansallisessa lainsäädännössä on seuraavat säännökset:
(a) keskuslaitoksen ja siihen kuuluvien laitosten sitoumukset ovat yhteisvastuullisia tai keskuslaitos takaa siihen kuuluvien laitosten sitoumukset kokonaan;
(b) keskuslaitoksen ja kaikkien siihen kuuluvien laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta valvotaan kokonaisuutena näiden laitosten konsolidoitujen tilinpäätösten perusteella; ja
(c) keskuslaitoksen johdolla on valtuudet antaa ohjeita siihen kuuluvien laitosten johdolle.
1. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu luottolaitos voidaan vapauttaa tämän direktiivin 10 ja 12 artiklan, 13 artiklan 1 kohdan ja VII osaston 4 luvun sekä [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 toisen, kolmannen ja neljännen osan sekä kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen osan säännöksistä edellyttäen, että kyseisiä säännöksiä sovelletaan konsolidoidulla tasolla keskuslaitoksen ja siihen pysyvästi kuuluvien laitosten muodostamaan kokonaisuuteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten säännösten soveltamista keskuslaitokseen.
2. Jos vapautuksia käytetään tämän artiklan mukaisesti, tämän direktiivin 17, 33, 34 ja 35 artiklaa, 36 artiklan 1–3 kohtaa sekä 39–46 artiklaa sovelletaan keskuslaitoksen ja siihen pysyvästi kuuluvien laitosten muodostamaan kokonaisuuteen.
2 luku
Määräosuus luottolaitoksesta
22 artikla
Ehdotettujen hankintojen ilmoittaminen ja arviointi
1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai tällaisten yhdessä toimivien henkilöiden, jäljempänä 'hankkijaehdokas', jotka ovat päättäneet hankkia suoraan tai välillisesti määräosuuden luottolaitoksesta tai lisätä suoraan tai välillisesti määräosuuttaan siten, että hankkijan osuus äänioikeuksista tai pääomasta on vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia, taikka siten, että luottolaitoksesta tulee hankkijan tytäryritys, jäljempänä 'ehdotettu hankinta', on ensin ilmoitettava tästä kirjallisesti sen luottolaitoksen suhteen toimivaltaisille viranomaisille, josta ne pyrkivät hankkimaan määräosuuden tai lisäämään sitä, mainiten samalla aiotun osuuden suuruuden ja antaen asiaan liittyvät 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 30 prosentin raja-arvoa, jos ne soveltavat direktiivin 2004/109/EY 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhden kolmasosan raja-arvoa.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hankkijaehdokkaalle kirjallisesti heti ja joka tapauksessa kahden työpäivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta sekä 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen mahdollisesta myöhemmästä vastaanottamisesta, että ne ovat vastaanottaneet ilmoituksen tai tiedot.
Toimivaltaisilla viranomaisilla on enintään kuusikymmentä työpäivää aikaa ilmoituksen ja sellaisten asiakirjojen vastaanottamista koskevan kirjallisen ilmoituksen päiväyksestä, joiden liittämistä ilmoitukseen jäsenvaltio edellyttää 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luettelon perusteella, jäljempänä 'arviointijakso', suorittaa 23 artiklan 1 kohdassa säädetty arviointi, jäljempänä 'arviointi'.
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hankkijaehdokkaalle arviointijakson päättymispäivämäärä antaessaan vastaanottamista koskevan ilmoituksen.
3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat arviointijakson viidenkymmenen ensimmäisen työpäivän aikana tarvittaessa pyytää lisätietoja, jotka ovat tarpeen arvioinnin suorittamiseksi. Pyyntö on esitettävä kirjallisesti, ja siinä on yksilöitävä tarvittavat lisätiedot.
Arviointijakso keskeytetään niiden päivien väliseksi ajaksi, joina toimivaltaiset viranomaiset ovat pyytäneet tietoja ja jolloin hankkijaehdokas on ne toimittanut. Keskeytys ei saa olla pitempi kuin kaksikymmentä työpäivää. Toimivaltaiset viranomaiset voivat harkintansa mukaan pyytää vielä täydentämään tai tarkentamaan tietoja, mutta tämä ei saa enää keskeyttää arviointijaksoa.
4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat pidentää 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua keskeytystä enintään kolmeksikymmeneksi työpäiväksi, jos hankkijaehdokas on sijoittautunut tai sääntelyn kohteena unionin ulkopuolella tai on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, johon ei sovelleta tämän direktiivin tai direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY tai 2004/39/EY mukaista valvontaa.
5. Jos toimivaltaiset viranomaiset arvioinnin tehtyään päättävät vastustaa ehdotettua hankintaa, niiden on ilmoitettava tästä hankkijaehdokkaalle kirjallisesti kahden työpäivän kuluessa ylittämättä arviointijaksoa ja perusteltava päätöksensä. Jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, yleisön saataville voidaan hankkijaehdokkaan pyynnöstä saattaa asianmukainen selvitys päätöksen perusteluista. Tämä ei estä jäsenvaltiota sallimasta toimivaltaisen viranomaisen julkistaa tällaisia tietoja ilman hankkijaehdokkaan pyyntöä.
6. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät arviointijakson kuluessa vastusta kirjallisesti ehdotettua hankintaa, se katsotaan hyväksytyksi.
7. Toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä enimmäisajan, jonka kuluessa ehdotettu hankinta on saatettava päätökseen, ja tarvittaessa pidentää tätä määräaikaa.
8. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa vaatimuksia, jotka ovat tiukempia kuin tässä direktiivissä säädetyt, sen osalta, miten toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava äänioikeuksien tai pääoman suorista tai välillisistä hankinnoista tai miten toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ne.
▐
10. EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset yhteisten menettelyjen, lomakkeiden ja mallien laatimiseksi 24 artiklassa tarkoitettua asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemismenettelyä varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
11. EPV toimittaa 9 ja 10 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
23 artikla
Arviointiperusteet
1. Arvioidessaan 22 artiklan 1 kohdassa edellytettyä ilmoitusta ja 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja toimivaltaisten viranomaisten on hankinnan kohteena olevan luottolaitoksen järkevän ja vakaan hoidon varmistamiseksi ja ottaen huomioon hankkijaehdokkaan todennäköinen vaikutus luottolaitokseen arvioitava hankkijaehdokkaan sopivuus ja ehdotetun hankinnan taloudellinen järkevyys seuraavilla perusteilla:
(a) hankkijaehdokkaan maine;
(b) niiden henkilöiden maine ja kokemus, jotka tulevat johtamaan luottolaitoksen liiketoimintaa ehdotetun hankinnan jälkeen;
(c) hankkijaehdokkaan taloudellinen vakaus erityisesti suhteessa sen liiketoiminnan laatuun, jota ehdotetun hankinnan kohteena olevassa luottolaitoksessa harjoitetaan ja aiotaan harjoittaa;
(d) se, pystyykö luottolaitos täyttämään jatkuvasti tähän direktiiviin ja asetukseen [julkaisutoimisto lisää viitteen] sekä soveltuvin osin muihin direktiiveihin, erityisesti direktiiveihin 2009/110/EY ja 2002/87/EY, perustuvat vakavaraisuusvaatimukset ja erityisesti, onko ryhmällä, jonka osa luottolaitoksesta tulee, rakenne, joka mahdollistaa tehokkaan valvonnan, tehokkaan tietojenvaihdon toimivaltaisten viranomaisten välillä ja toimivaltaisten viranomaisten keskinäisen vastuunjaon määrittämisen;
(e) se, onko perusteltua syytä epäillä, että ehdotetun hankinnan yhteydessä syyllistytään tai pyritään tai on syyllistytty tai pyritty direktiivin 2005/60/EY[18] 1 artiklassa tarkoitettuun rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen tai että ehdotettu hankinta saattaisi lisätä tämän vaaraa.
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vastustaa ehdotettua hankintaa vain, jos se on perusteltua 1 kohdassa säädettyjen perusteiden nojalla tai jos hankkijaehdokkaan toimittamat tiedot ovat puutteellisia.
3. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa ennakkoehtoja sen suhteen, millainen omistusosuuden taso on hankittava, eivätkä sallia toimivaltaisten viranomaistensa tarkastelevan ehdotettua hankintaa markkinoiden taloudellisten tarpeiden pohjalta.
4. Jäsenvaltioiden on julkistettava luettelo tiedoista, jotka tarvitaan arvion tekemiseen ja jotka on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta annettaessa. Vaadittavien tietojen on oltava suhteutettuja ja mukautettuja hankkijaehdokkaan ja ehdotetun hankinnan luonteeseen. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia tietoja, joilla ei ole merkitystä toiminnan vakauden arvioinnille.
5. Sen estämättä, mitä 22 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, toimivaltaisen viranomaisen on kohdeltava hakijaehdokkaita syrjimättömällä tavalla, jos kyseiselle viranomaiselle on ilmoitettu kaksi tai useampia suunnitelmia hankkia määräosuus tai lisätä määräosuutta samasta luottolaitoksesta.
24 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö
1. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on arviointia suorittaessaan työskenneltävä tiiviisti toisiaan kuullen, jos hankkijaehdokas on
(a) luottolaitos, henkivakuutusyritys, vahinkovakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys, sijoituspalveluyritys tai direktiivin 2009/65/ETY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu rahastoyhtiö, jäljempänä 'yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö', jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä ehdotetun hankinnan kohde toimii;
(b) sellaisen luottolaitoksen, henkivakuutusyrityksen, vahinkovakuutusyrityksen, jälleenvakuutusyrityksen, sijoituspalveluyrityksen tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön emoyritys, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä ehdotetun hankinnan kohde toimii;
(c) luonnollinen tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta sellaisessa luottolaitoksessa, henkivakuutusyrityksessä, vahinkovakuutusyrityksessä, jälleenvakuutusyrityksessä, sijoituspalveluyrityksessä tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiössä, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä ehdotetun hankinnan kohde toimii.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava toisilleen kaikki hankinnan arvioimisen kannalta olennaiset tai asiaan vaikuttavat tiedot. Toimivaltaisten viranomaisten on tältä osin toimitettava pyynnöstä toisilleen kaikki asiaan vaikuttavat tiedot ja oma-aloitteisesti kaikki olennaiset tiedot. Ehdotetun hankinnan kohteena olevalle luottolaitokselle toimiluvan myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen tekemässä päätöksessä on esitettävä hankkijaehdokkaasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen lausunnot ja varaukset.
25 artikla
Luovutuksesta ilmoittaminen
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka on päättänyt luopua suoraan tai välillisesti määräosuudestaan luottolaitoksessa, on ensin ilmoitettava tästä kirjallisesti toimivaltaisille viranomaisille mainiten samalla suunnitellun osuuden suuruuden. Tällaisen henkilön on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille myös päätöksestään vähentää määräosuuttaan siten, että kyseisen henkilön osuus äänioikeuksista tai pääomasta on alle 20, 30 tai 50 prosenttia tai siten, että luottolaitos lakkaa olemasta kyseisen henkilön tytäryritys. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 30 prosentin raja-arvoa, jos ne soveltavat direktiivin 2004/109/EY 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhden kolmasosan raja-arvoa.
26 artikla
Ilmoittamisvelvollisuudet ja seuraamukset
1. Luottolaitoksen on heti asiasta tiedon saatuaan ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille sellaisista sen omaa pääomaa koskevista omistusosuuksien hankinnoista tai niistä luopumisista, joiden vuoksi kyseinen omistusosuus muodostuu 22 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklassa tarkoitettua rajoitusta suuremmaksi tai pienemmäksi.
Sellaisilla säännellyillä markkinoilla listattujen luottolaitosten, jotka mainitaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) direktiivin 2004/39/EY 47 artiklan mukaisesti julkistamassa luettelossa, on vähintään kerran vuodessa ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille määräosuuksia omistavien osakkaiden ja jäsenten nimet sekä näillä olevien omistusosuuksien suuruudet esimerkiksi sellaisina kuin nämä tiedot esitetään yhtiö- tai vuosikokouksessa tai sellaisina kuin tiedot saadaan pörssiyhtiöitä koskevien määräysten mukaisesti.
2. Niissä tapauksissa, joissa 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden käyttämä vaikutusvalta on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle hoidolle, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tilanteen lopettamiseksi aiheelliset toimenpiteet. Toimenpiteet voivat olla kieltoja, hallintoelimen jäsenille ja johtajille 65–69 artiklan mukaisesti asetettavia pakotteita tai kyseisen luottolaitoksen osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin tai osuuksiin kuuluvien äänioikeuksien käyttöön kohdistuvia keskeytyksiä.
Jollei 65–69 artiklasta muuta johdu, samanlaisia toimenpiteitä on sovellettava luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata 22 artiklan 1 kohdassa määrättyä velvoitetta antaa ennakkotietoja.
Jos osuus hankitaan toimivaltaisten viranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on siitä riippumatta, ryhdytäänkö muihin mahdollisiin pakotteisiin, joko määrättävä keskeytettäväksi osuuksia vastaavien äänioikeuksien käyttäminen tai määrättävä, että annetut äänet ovat mitättömiä taikka että ne voidaan mitätöidä.
27 artikla
Määräosuuksia koskevat arviointiperusteet
Määritettäessä, täyttääkö hankinta 22, 25 ja 26 artiklaa sovellettaessa määräosuutta koskevat arviointiperusteet, otetaan huomioon direktiivin 2004/109/EY 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet sekä mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt niiden yhteenlaskemista koskevat ehdot.
Määritettäessä, täyttyvätkö 26 artiklassa tarkoitetut määräosuutta koskevat arviointiperusteet, jäsenvaltiot eivät saa ottaa huomioon sellaisia äänioikeuksia tai osakkeita, joita sijoituspalveluyrityksillä tai luottolaitoksilla voi olla sen vuoksi, että ne ovat antaneet merkintäsitoumuksen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskuun ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku on järjestetty direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 6 kohdassa tarkoitetun merkintätakauksen perusteella, edellyttäen, että kyseisiä oikeuksia ei käytetä eikä niillä muuten vaikuteta liikkeeseenlaskijan johtamiseen ja että niistä luovutaan vuoden kuluessa hankkimisesta.
IV osasto
Sijoituspalveluyritysten perustamispääoma
28 artikla
Sijoituspalveluyritysten perustamispääoma
1. Sijoituspalveluyritysten perustamispääoma muodostuu ainoastaan asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 24 artiklan a–e alakohdassa tarkoitetuista eristä.
2. Kaikilla muilla sijoituspalveluyrityksillä kuin niillä, joita tarkoitetaan 29–31 artiklassa, on oltava 730 000 euron perustamispääoma.
29 artikla
Tietyntyyppisten sijoituspalveluyritysten perustamispääoma
1. Niillä sijoituspalveluyrityksillä, jotka eivät käy kauppaa rahoitusvälineillä omaan lukuunsa tai harjoita emissiontakaamista mutta joilla on hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita ja jotka tarjoavat yhtä tai useampaa seuraavista palveluista, on oltava 125 000 euron perustamispääoma:
(a) rahoitusvälineitä koskevien, sijoittajien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen;
(b) rahoitusvälineitä koskevien, sijoittajien toimeksiantojen toteuttaminen;
(c) rahoitusvälineitä koskevien yksittäisten sijoitussalkkujen hoito.
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset, jotka toteuttavat rahoitusvälineitä koskevia sijoittajien toimeksiantoja, pitävät hallussaan kyseisiä rahoitusvälineitä omaan lukuunsa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
(a) tällaiset positiot johtuvat ainoastaan siitä, ettei sijoituspalveluyritys kykene sijoittajien toimeksiantojen tarkkaan kattamiseen;
(b) kaikkien tällaisten positioiden yhteenlaskettu markkina-arvo ei ylitä 15:tä prosenttia yrityksen perustamispääomasta;
(c) yritys täyttää asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87–90 artiklassa ja neljännessä osassa vahvistetut vaatimukset;
(d) tällaiset positiot ovat satunnaisia ja tilapäisiä, ja ne on ehdottomasti rajoitettu ajaksi, joka on välttämätön kyseisen transaktion toteuttamiseksi.
3. Jäsenvaltiot voivat alentaa 1 kohdassa tarkoitetun määrän 50 000 euroon silloin, kun yrityksen toimilupa ei kata asiakkaiden varojen tai arvopapereiden hallussapitoa, kaupankäyntiä omaan lukuun tai emissiontakaamista.
4. Rahoitusvälineisiin liittyvien kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden hallussapitoa omien varojen sijoittamiseksi ei pidetä 1 tai 3 kohdassa tarkoitettuna kaupankäyntinä.
30 artikla
Paikallisten yritysten perustamispääoma
Paikallisilla yrityksillä on oltava 50 000 euron perustamispääoma, jos ne käyttävät sijoittautumisvapautta ja/tai vapautta tarjota direktiivin 2004/39/EY 31 tai 32 artiklassa määriteltyjä palveluja.
31 artikla
Yritykset, joilla ei ole hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita
1. Asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 4 artiklan 8 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä on oltava
(a)50 000 euron perustamispääoma;
(b) koko unionin alueen kattava ammatillinen vastuuvakuutus tai ammattitoimintaan liittyvästä huolimattomuudesta aiheutuvan korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 000 000 euroa korvausvaatimusta kohden ja 1 500 000 euroa kaikkia yhden vuoden aikana esitettyjä korvausvaatimuksia kohden;
(c) perustamispääoman ja ammatillisen vastuuvakuutuksen yhdistelmä siinä muodossa, että tuloksena on a tai b alakohdassa esitettyjä määriä vastaava katetaso.
Komissio tarkistaa Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät säännöllisesti siten, että tarkistukset tehdään yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY[19] 4 artiklan 7 kohdan nojalla tehtävien mukautusten kanssa.
2. Jos asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 4 artiklan 8 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yritys rekisteröidään myös direktiivin 2002/92/EY[20] mukaisesti, sen on täytettävä kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu edellytys, minkä lisäksi sillä on oltava
(a) 25 000 euron perustamispääoma;
(b) koko unionin alueen kattava ammatillinen vastuuvakuutus tai ammattitoimintaan liittyvästä huolimattomuudesta aiheutuvan korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 500 000 euroa korvausvaatimusta kohden ja 750 000 euroa kaikkia yhden vuoden aikana esitettyjä korvausvaatimuksia kohden;
(c) perustamispääoman ja ammatillisen vastuuvakuutuksen yhdistelmä siinä muodossa, että tuloksena on a tai b alakohdassa esitettyjä määriä vastaava katetaso.
32 artikla
Saavutettujen etujen säilyttämislauseke
1. Poiketen siitä, mitä 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 30 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jatkaa toimilupaa sellaisten sijoituspalveluyritysten ja 30 artiklassa tarkoitettujen yritysten osalta, jotka ovat olleet olemassa ennen 31 päivää joulukuuta 1995 ja joiden omat varat ovat 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 30 artiklassa säädettyjä perustamispääomia pienemmät.
Tällaisten yritysten omat varat eivät saa laskea alhaisemmalle tasolle kuin korkein viitetaso, joka on laskettu 23 päivän maaliskuuta 1993 jälkeen. Viitetaso on omien varojen päivittäinen keskiarvo, joka lasketaan laskentapäivää edeltävältä kuuden kuukauden jaksolta. Tämä viitetaso on laskettava kyseiseltä jaksolta joka kuudes kuukausi.
2. Jos 1 kohdan mukaisessa yrityksessä määräysvaltaa käyttävä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on vaihtunut, tämän yrityksen omien varojen on saavutettava vähintään 28 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 30 artiklassa kyseistä yritystä varten säädetty taso, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse ensimmäisestä vuoden 1995 joulukuun 31 päivän jälkeen toteutetusta perintöön perustuvasta luovutuksesta, edellyttäen että toimivaltaiset viranomaiset antavat suostumuksensa ja että poikkeusta sovelletaan enintään 10 vuoden ajan kyseisen luovutuksen jälkeen.
V osasto
Sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvät säännökset
1 luku
Yleiset periaatteet
33 artikla
Luottolaitokset
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toisessa jäsenvaltiossa toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saanut ja niiden valvoma luottolaitos saa harjoittaa tämän direktiivin liitteessä I lueteltuja toimia niiden alueella 35 artiklan, 36 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 39 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 40–46 artiklan mukaisesti joko perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla suoraan palveluja edellyttäen, että toimilupa käsittää nämä toimet.
34 artikla
Rahoituslaitokset
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toisen jäsenvaltion rahoituslaitos saa harjoittaa tämän direktiivin liitteessä I lueteltuja toimia niiden alueella 35 artiklan, 36 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 39 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 40–46 artiklan mukaisesti, joko perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla palveluja taikka luottolaitoksen tytäryrityksen tai kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisesti omistaman tytäryrityksen välityksellä, jonka perustamisasiakirjan ja yhtiöjärjestyksen mukaan tällaisen toiminnan harjoittaminen on sallittua ja joka täyttää seuraavat edellytykset:
(a) emoyritys tai -yritykset ovat saaneet luottolaitostoimilupansa siinä jäsenvaltiossa, jonka lakia sovelletaan rahoituslaitokseen;
(b) kyseessä olevaa liiketoimintaa harjoitetaan tosiasiallisesti saman jäsenvaltion alueella;
(c) emoyrityksellä tai -yrityksillä on vähintään 90 prosenttia rahoituslaitoksen osuuksien tai osakkeiden tuottamasta äänioikeudesta;
(d) emoyritys tai -yritykset pystyvät osoittamaan toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että rahoituslaitosta hoidetaan vakaasti, sekä esittämään asianomaisen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ilmoituksen, että ne takaavat yhteisvastuullisesti rahoituslaitoksen velvoitteet;
(e) rahoituslaitos kuuluu erityisesti kyseessä olevan toiminnan osalta tosiasiallisesti emoyrityksen tai kunkin emoyrityksen konsolidoidun valvonnan piiriin tämän direktiivin VII osaston 3 luvun sekä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viiteen] ensimmäisen osan II osaston 2 luvun (varavaraisuuden konsolidoitu valvonta) mukaisesti, erityisesti asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] neljännen osan mukaista suurten riskikeskittymien valvontaa koskevien, kyseisen asetuksen 87 artiklassa säädettyjen pääomavaatimusten sekä kyseisen asetuksen 84 ja 85 artiklassa säädettyjen omistusyhteyksiä koskevien rajoitusten osalta.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että nämä edellytykset on täytetty, sekä annettava siitä rahoituslaitokselle todistus, joka on liitettävä 35 ja 39 artiklassa tarkoitettuihin ilmoituksiin.
2. Jos 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu rahoituslaitos ei enää täytä jotakin asetetuista edellytyksistä, kotijäsenvaltion on ilmoitettava siitä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja mainitun rahoituslaitoksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamaan toimintaan sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä.
3. Edellä 1 ja 2 kohtaa on sovellettava 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen rahoituslaitosten tytäryrityksiin.
2 luku
Luottolaitosten sijoittautumisoikeus
35 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamisvelvollisuus ja yhteistyö
1. Luottolaitoksen, joka aikoo perustaa sivukonttorin toisen jäsenvaltion alueelle, on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.
2. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luottolaitos, joka aikoo perustaa sivukonttorin toiseen jäsenvaltioon, antaa kaikki seuraavat tiedot 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa:
(a) jäsenvaltio, jonka alueelle sivukonttorin perustaminen on suunnitteilla;
(b) toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti, minkä tyyppisestä liiketoiminnasta on kyse, ja sivukonttorin organisaatiorakenne;
(c) osoite vastaanottavassa jäsenvaltiossa, josta asiakirjat ovat saatavissa;
(d) niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa sivukonttorin johtamisesta.
3. Jollei kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla ole perustetta epäillä luottolaitoksen hallinnollisten rakenteiden tai rahoitustilanteen riittävyyttä suunnitteilla olevaan toimintaan nähden, viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta välitettävä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitettava tästä kyseessä olevalle luottolaitokselle.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava luottolaitoksen omien varojen määrä ja koostumus sekä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan mukaisen omia varoja koskevan vaatimuksen yhteismäärä.
Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, 34 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava rahoituslaitoksen omien varojen määrä ja koostumus sekä sen emoyrityksenä olevan luottolaitoksen kokonaisriskin määrät asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan mukaisesti.
4. Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät välittämästä 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, niiden on ilmoitettava kieltäytymisen perusteet kyseessä olevalle luottolaitokselle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet kaikki tiedot.
Kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.
4 a. Tässä artiklassa tarkoitettuihin tilinpäätöstietoihin on sisällytettävä myös luottolaitoksen konsolidoidut tilinpäätöstiedot tai, jos luottolaitos on Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritys, kyseisen emoyrityksen konsolidoidut tilinpäätöstiedot.
5. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tämän artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
6. EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tällaisia ilmoituksia varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
7. EPV toimittaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
36 artikla
Toiminnan aloittaminen
1. Ennen kuin luottolaitoksen sivukonttori aloittaa toimintansa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet 35 artiklassa tarkoitetut tiedot, järjestettävä luottolaitoksen valvonta 4 luvun mukaisesti ja tarvittaessa ilmoitettava ne yleiseen etuun liittyvät edellytykset, joiden mukaisesti toimintaa on harjoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
2. Saatuaan tiedon vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, tai jos tietoa ei ole saatu viranomaiselta 1 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, sivukonttori voidaan perustaa ja se voi aloittaa toimintansa.
3. Siinä tapauksessa, että 35 artiklan 2 kohdan b, c tai d alakohdan mukainen tieto muuttuu, luottolaitoksen on ilmoitettava kirjallisesti kyseinen muutos kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista, jotta kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä 35 artiklan mukaisen päätöksen ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat muutoksen perusteella tehdä päätöksen, jossa vahvistetaan muutoksen edellytykset tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.
4. Sivukonttoreiden, jotka ovat aloittaneet toimintansa vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 1993, katsotaan olleen sen menettelyn mukaisia, josta säädetään 35 artiklassa ja tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa. Niihin sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1993 tämän artiklan 3 kohtaa, 33 ja 53 artiklaa sekä 4 lukua.
5. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tämän artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
6. EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tällaisia ilmoituksia varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
7. EPV toimittaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
37 artikla
Kieltäytymisiä koskevat tiedot
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle niiden tapausten määrä ja luonne, joissa on tapahtunut 35 artiklan sekä 36 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukainen kieltäytyminen.
38 artikla
Sivukonttoreiden yhteenlaskeminen
Luottolaitoksen yhteen jäsenvaltioon perustamia useita liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivukonttorina niiden lukumäärästä riippumatta silloin, kun luottolaitoksen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.
3 luku
Palvelujen tarjoamisen vapauden käyttö
39 artikla
Ilmoittamismenettely
1.Jokaisen luottolaitoksen, joka aikoo käyttää vapautta tarjota palveluja ryhtymällä ensimmäistä kertaa harjoittamaan toimintaa toisen jäsenvaltion alueella, on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ne tämän direktiivin liitteessä I olevaan luetteloon sisältyvät toimet, joita se aikoo harjoittaa.
2.Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kuukauden kuluessa sen tiedoksi saamisesta.
3.Tämä artikla ei koske palveluja tarjoavien luottolaitosten ennen 1 päivää tammikuuta 1993 annettujen säännösten voimaantuloa saamia oikeuksia.
4.EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tämän artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
5.EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen laatimiseksi tällaisia ilmoituksia varten.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
6.EPV toimittaa 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
4 luku
Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valtuudet
40 artikla
Tietojen ilmoittamista koskevat vaatimukset
Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki sen alueella sivukonttoreita pitävät luottolaitokset antavat määräajoin kertomuksen vastaanottavan jäsenvaltion alueella suorittamistaan toimista tämän valtion toimivaltaisille viranomaisille.
Tällaisia kertomuksia voidaan vaatia ainoastaan tiedonsaanti- tai tilastointitarkoituksia ja 52 artiklan 1 kohdan soveltamista varten, ja niihin sovelletaan ehdotonta luottamuksellisuutta.
Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti vaatia luottolaitoksilta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja voidakseen arvioida, onko sivukonttori 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti merkittävä. Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat edellyttää, että muiden jäsenvaltioiden luottolaitosten sivukonttorit toimittavat samat tiedot kuin ne edellyttävät kansallisilta luottolaitoksilta.
41 artikla
Toimenpiteet, joita kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitetun toiminnan osalta
1. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta 51 artiklan nojalla saatujen tietojen perusteella, että luottolaitos, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka tarjoaa siellä palveluja, täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitettavan toiminnan osalta, niiden on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille:
(a) luottolaitos ei noudata tämän direktiivin kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä tai asetusta [julkaisutoimisto lisää viitteen];
(b) on odotettavissa, että luottolaitos ei noudata tämän direktiivin kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä tai asetusta [julkaisutoimisto lisää viitteen].
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä toteutettava mahdollisimman nopeasti asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseinen luottolaitos lopettaa säännösten vastaisen toiminnan tai toteuttaa toimenpiteitä säännösten noudattamiseksi. Toimenpiteistä on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
2. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset väittävät, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole täyttäneet tai eivät aio täyttää 1 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan, ne voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Siinä tapauksessa EPV voi toimia kyseisellä artiklalla saamiensa valtuuksien mukaisesti. EPV tekee asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaiset päätökset 24 tunnin kuluessa.
42 artikla
Perustelu
Toimenpiteen, joka on toteutettu 41 artiklan 1 kohdan, 43 artiklan tai 44 artiklan panemiseksi täytäntöön ja johon liittyy palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden käyttämiseen kohdistuvia seuraamuksia tai rajoituksia, on oltava asianmukaisesti perusteltu ja siitä on ilmoitettava asianmukaisesti kyseiselle luottolaitokselle.
43 artikla
Varotoimenpiteet
1. Ennen 41 artiklassa säädetyn menettelyn noudattamista vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kriisitilanteissa odotettaessa kotijäsenvaltion toimenpiteitä tai direktiivin 2001/24/EY 2 artiklassa tarkoitettuja tervehdyttämistoimenpiteitä toteuttaa kaikki tarpeelliset varotoimenpiteet suojatakseen tallettajien, sijoittajien ja asiakkaiden yhteisiä etuja vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
2. Varotoimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa niiden tarkoitukseen, joka on tallettajien, sijoittajien ja asiakkaiden yhteisten etujen suojaaminen haitallisilta vaikutuksilta vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Toimenpiteisiin voi kuulua maksujen keskeyttäminen. Ne eivät saa johtaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien luottolaitoksen velkojien suosimiseen muissa jäsenvaltioissa olevien velkojien kustannuksella.
3. Varotoimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan ennen direktiivin 2001/24/EY 2 artiklassa tarkoitetun tervehdyttämistoimenpiteen toteuttamista. Varotoimenpiteet lakkaavat olemasta voimassa, kun kotijäsenvaltion hallinnolliset tai oikeusviranomaiset toteuttavat direktiivin 2001/24/EY 2 artiklassa tarkoitettuja tervehdyttämistoimenpiteitä.
4. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on lopetettava varotoimenpiteet, kun ne ovat vanhentuneet 41 artiklan mukaisesti, jolleivät ne lakkaa olemasta voimasta 3 kohdan mukaisesti.
5. Varotoimenpiteistä on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä komissiolle, EPV:lle ja muiden asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vastustavat oikeudellisin perustein unionin oikeuden nojalla vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamia toimenpiteitä ja ne ovat toteuttaneet muita toimenpiteitä samantasoisen suojan varmistamiseksi 1 kohdan mukaisesti, ne voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Siinä tapauksessa EPV voi toimia kyseisellä artiklalla saamiensa valtuuksien mukaisesti. Toimiessaan EPV tekee asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaiset päätökset 24 tunnin kuluessa.
6. Komissio voi kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja EPV:tä päättää, että kyseinen jäsenvaltio voi jatkaa tai sen on muutettava varotoimenpiteitä tai kumottava ne.
44 artikla
Vastaanottavien jäsenvaltioiden valtuudet
Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat 40 ja 41 artiklasta riippumatta käyttää tämän direktiivin mukaisia valtuuksiaan toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä ehkäistäkseen tämän direktiivin mukaisesti tai yleisen edun suojaamiseksi antamiensa säännösten vastaista toimintaa alueellaan tai rangaistakseen siitä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää säännöksiä rikkovaa luottolaitosta ryhtymästä uusiin liiketoimiin jäsenvaltion alueella.
45 artikla
Toimiluvan peruuttamisen jälkeiset toimenpiteet
Toimiluvan peruuttamisesta on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet estääkseen kyseistä luottolaitosta ryhtymästä uusiin liiketoimiin alueellaan ja turvatakseen tallettajien edut.
46 artikla
Ilmoittelu
Tämän luvun säännökset eivät estä luottolaitoksia, joiden pääkonttorit ovat toisissa jäsenvaltioissa, ilmoittamasta palveluistaan kaikissa mahdollisissa viestintävälineissä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jos ne noudattavat sellaisen ilmoittelun muodosta ja sisällöstä yleisen edun suojaamiseksi annettuja sääntöjä.
VI osasto
Suhteet kolmansiin maihin
47 artikla
Kolmansissa maissa olevista sivukonttoreista ilmoittaminen ja sellaisten luottolaitosten toimintaedellytykset, joilla on tällaisia sivukonttoreita
1. Jäsenvaltiot eivät saa liiketoimintaa aloitettaessa tai harjoitettaessa soveltaa sellaisten luottolaitosten sivukonttoreihin, joilla on pääkonttori unionin ulkopuolella, säännöksiä, joiden johdosta ne saavat edullisemman kohtelun kuin sellaisten luottolaitosten sivukonttorit, joilla on pääkonttori unionissa.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle, EPV:lle ja Euroopan pankkikomitealle kaikista sellaisille luottolaitoksille myönnetyistä sivukonttoritoimiluvista, joiden pääkonttori on jossakin kolmannessa maassa.
3. Unioni voi yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyin sopimuksin ryhtyä soveltamaan säännöksiä, joilla myönnetään sellaisten luottolaitosten sivukonttoreille, joiden pääkonttori on unionin ulkopuolella, samanlainen kohtelu koko unionin alueella.
48 artikla
Konsolidoitua valvontaa koskeva yhteistyö kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa
1. Komissio voi tehdä neuvostolle joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ehdotuksia neuvotteluista yhden tai useamman kolmannen maan kanssa sopimuksista, joiden tavoitteena on sopia yksityiskohtaisista säännöistä konsolidoidun valvonnan soveltamiseksi seuraaviin:
(a) laitoksiin, joiden emoyritysten pääkonttori on kolmannessa maassa;
(b) kolmansissa maissa sijaitseviin laitoksiin, joiden emoyrityksenä olevalla luottolaitoksella, rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöillä on pääkonttori unionissa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla sopimuksilla pyritään erityisesti takaamaan kaikki seuraavat mahdollisuudet:
(a) jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on mahdollisuus saada valvontaa varten tarvittavat tiedot konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella sellaisesta unionissa sijaitsevasta luottolaitoksesta, rahoitusalan holdingyhtiöstä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöstä, jonka tytäryritys on unionin ulkopuolella sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys näihin laitoksiin;
(b) kolmansien maiden toimivaltaisilla viranomaisilla on mahdollisuus saada valvontaa varten tarvittavat tiedot, jotta ne voivat valvoa sellaisia emoyrityksiä, joilla on pääkonttori niiden alueella ja joiden tytäryritys on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos tai joilla on omistusyhteyksiä tällaisissa laitoksissa;
(c) EPV:llä on mahdollisuus saada jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kolmansien maiden kansallisilta viranomaisilta saamat tiedot asetuksen (EU) N:o 1093/2010 35 artiklan mukaisesti.
3. Rajoittamatta perussopimuksen 218 artiklan soveltamista komissio tarkastelee Euroopan pankkikomitean avustuksella 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulosta ja siitä johtuvaa tilannetta.
EPV avustaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklan mukaisesti komissiota tämän artiklan soveltamisessa.
VII osasto
Vakavaraisuusvalvonta
1 luku
Vakavaraisuusvalvonnan periaatteet
I jakso
Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta
49 artikla
Kotijäsenvaltion toimivalta valvonnassa
1. Laitoksen vakavaraisuuden valvonta, mukaan lukien sen 33 ja 34 artiklan mukaisten toimien valvonta, on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
2. Edellä 1 kohta ei estä konsolidoitua valvontaa.
50 artikla
Vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta
Vastaanottavan jäsenvaltion toteuttamiin toimenpiteisiin ei saa sisältyä syrjivää tai rajoittavaa kohtelua sillä perusteella, että laitoksen toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa.
51 artikla
Valvontaan liittyvä yhteistyö
1. Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joita asia koskee, on toimittava tiiviissä yhteistyössä voidakseen valvoa sellaisten laitosten toimintaa, jotka harjoittavat liiketoimintaa erityisesti sivukonttorin kautta yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa laitosten pääkonttorit sijaitsevat. Viranomaisten on toimitettava toisilleen ja EPV:lle kaikki tällaisten laitosten liikkeenjohtoa ja omistusta koskevat tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan niiden valvontaa ja toimilupien myöntämistä koskevien edellytysten tutkimista sekä kyseisten laitosten tarkastusta, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, talletusten vakuussuojan, suurten riskikeskittymien rajoittamisen, muiden laitoksen aiheuttamaan järjestelmäriskiin mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden, hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja sisäisen tarkastuksen menetelmien suhteen.
2. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] kuudennen osan ja tämän direktiivin VII osaston 3 luvun mukaista maksuvalmiuden valvontaa koskevat tiedot ja havainnot toimista, joita laitos suorittaa sivukonttorinsa välityksellä, jos tällaiset tiedot ovat merkityksellisiä tallettajien tai sijoittajien ja veronmaksajien suojaamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
3. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava välittömästi kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle maksuvalmiuskriisistä, kun sellainen syntyy tai sellaisen on kohtuullista odottaa syntyvän. Lisäksi näihin tietoihin on sisällyttävä tarkemmat tiedot elvytyssuunnitelman suunnittelusta ja toteutuksesta sekä kaikista tässä yhteydessä vakavaraisuuden varmistamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.
4. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä ilmoitettava ja selitettävä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, miten jälkimmäisten toimittamat tiedot ja havainnot on otettu huomioon. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat tietojen ja havaintojen ilmoittamisen jälkeen, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole toteuttaneet asianmukaisia toimenpiteitä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Siinä tapauksessa EPV voi toimia kyseisellä artiklalla saamiensa valtuuksien mukaisesti. Toimiessaan EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa.
5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa EPV:n käsiteltäväksi tilanteet, joissa yhteistyöpyyntö, erityisesti tietojenvaihtoa koskeva pyyntö, on hylätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa. Tällaisissa tilanteissa EPV voi toimia sille asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan nojalla siirrettyjen valtuuksien mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksen 258 artiklan soveltamista.
6. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tämän artiklan sisältämät tiedot.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
7. EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritellään tiedonantovelvollisuuksia varten vakiomuotoiset lomakkeet, mallit ja menettelyt, jotka ovat omiaan helpottamaan laitosten valvontaa.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
8. EPV toimittaa 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
52 artikla
Merkittävät sivukonttorit
1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää konsolidointiryhmän valvojalta, kun sovelletaan 107 artiklan 1 kohtaa, tai kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, että laitoksen sivukonttoria, joka ei täytä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 90 artiklassa vahvistettuja kriteerejä, pidetään merkittävänä.
Pyynnössä on esitettävä sivukonttorin merkittävänä pitämisen perusteet erityisesti seuraavilta osin:
(a) ylittääkö laitoksen sivukonttorin markkinaosuus talletuksilla mitattuna 2 prosenttia vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
(b) laitoksen toiminnan keskeyttämisen tai lopettamisen todennäköinen vaikutus systeemiseen likviditeettiin sekä maksujärjestelmiin ja selvitys- ja toimitusjärjestelmiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
(c) sivukonttorin koko ja merkitys asiakasmäärällä mitattuna vastaanottavan jäsenvaltion pankki- tai rahoitusjärjestelmässä.
Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten sekä konsolidointiryhmän valvojan, kun sovelletaan 108 artiklaa, on tehtävä kaikkensa, jotta voidaan saavuttaa yhteinen päätös sivukonttorin nimeämisestä merkittäväksi.
Jos yhteistä päätöstä ei saavuteta kahden kuukauden kuluessa ensimmäisen alakohdan mukaisen pyynnön vastaanottamisesta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä seuraavien kahden kuukauden kuluessa oma päätöksensä siitä, onko sivukonttori merkittävä. Päätöstä tehdessään vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon konsolidointiryhmän valvojan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset näkökannat ja varaumat.
Jos jokin asianomaisista toimivaltaisista viranomaisista on ensimmäisen kahden kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä oma päätöksensä EPV:n päätöksen mukaisesti. Kahden kuukauden määräaikaa pidetään mainitun asetuksen 19 artiklassa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun ensimmäinen kahden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.
Kolmannessa alakohdassa tarkoitetut päätökset on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, ja niiden on oltava asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kannalta sitovia.
Jonkin sivukonttorin nimeäminen merkittäväksi ei vaikuta tämän direktiivin mukaisiin toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
2. Jos sivukonttorin merkittävyys todetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 112 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja suoritettava 107 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tehtävät yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kriisitilanne jossakin laitoksessa, sen on ilman aiheetonta viivytystä varoitettava 59 artiklan 4 kohdassa ja 60 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin merkittävät sivukonttorit ovat sijoittautuneet, sellaisista laitoksista 92 artiklan ja tarvittaessa 108 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti tehtyjen riskinarviointien tulokset, joilla on tällaisia sivukonttoreita. Lisäksi niiden on ilmoitettava 64, 98 ja 99 artiklan mukaisista päätöksistä, jos kyseiset arvioinnit ja päätökset ovat kyseisten sivukonttoreiden kannalta merkityksellisiä.
Kotijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on kuultava niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, joihin merkittävät sivukonttorit ovat sijoittautuneet, 84 artiklan 10 kohdassa edellytetyistä operatiivisista toimista, kun tämä on likviditeettiriskien kannalta merkityksellistä vastaanottavan jäsenvaltion valuutan yhteydessä.
Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole kuulleet vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tai jos 84 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamat operatiiviset toimet eivät ole riittäviä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Siinä tapauksessa EPV voi toimia kyseisellä artiklalla saamiensa valtuuksien mukaisesti.
3. Jos 111 artiklaa ei sovelleta, sellaista laitosta valvovien toimivaltaisten viranomaisten, jolla on merkittäviä sivukonttoreita muissa jäsenvaltioissa, on perustettava valvontakollegio ja johdettava sitä helpottaakseen tämän artiklan 2 kohdan ja 51 artiklan mukaista yhteistyötä. Kollegion perustamisen ja toiminnan on perustuttava kirjallisiin järjestelyihin, jotka kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vahvistaa kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteensovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisten viranomaisten kannalta, erityisesti mahdollinen vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden 8 artiklassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille viipymättä täydelliset tiedot toimista, joihin kyseisissä kokouksissa on ryhdytty, tai toteutetuista toimenpiteistä.
4. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet suorittaa tapauskohtaisesti paikalla tehtäviä tarkastuksia toimista, joita laitosten sivukonttorit toteuttavat niiden alueella, sekä pyytää sivukonttorilta tietoja sen toimista. Ennen tarkastusta on kuultava kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia. Tarkastuksen jälkeen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille saadut tiedot ja havainnot, jotka ovat merkityksellisiä laitoksen riskinarvioinnin tai vastaanottavan jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava kyseiset tiedot ja havainnot asianmukaisesti huomioon määrittäessään 96 artiklassa tarkoitettua valvontatarkkailuohjelmaansa ja otettava huomioon myös rahoitusjärjestelmän vakaus vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
4 a. EPV:llä on valtuudet suorittaa tapauskohtaisesti paikalla tehtäviä tarkastuksia, joista joko on tai ei ole ilmoitettu.
5. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä kyseiset tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
6. EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään valvontakollegioiden operatiivinen toiminta.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
7. EPV toimittaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
52 a artikla
Paikalla tehtävä sivukonttoreiden tarkastus ja todentaminen
Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet suorittaa tapauskohtaisesti paikalla tehtäviä tarkastuksia toimista, joita laitosten sivukonttorit toteuttavat niiden alueella, sekä pyytää sivukonttorilta tietoja sen toimista. Ennen tarkastusta on kuultava kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia. Tarkastuksen jälkeen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille saadut tiedot ja havainnot, jotka ovat merkityksellisiä laitoksen riskinarvioinnin tai vastaanottavan jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava kyseiset tiedot ja havainnot asianmukaisesti huomioon määrittäessään 96 artiklassa tarkoitettua valvontatarkkailuohjelmaansa ja otettava huomioon myös rahoitusjärjestelmän vakaus vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
53 artikla
Paikalla tehtävä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivukonttoreiden tarkastus ja todentaminen
1. Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut laitos harjoittaa toimintaansa sivukonttorin kautta, vastaanottavien jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, suorittaa paikalla tehtävän 51 artiklassa tarkoitettujen tietojen todentamisen ja tarkastuksen joko itse tai tätä varten nimittämiensä henkilöiden välityksellä.
Sivukonttoreiden tarkastusta varten kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myös turvautua johonkin muuhun 116 artiklassa säädettyyn menettelyyn.
II jakso
Tietojenvaihto ja salassapitovelvollisuus
54 artikla
Salassapitovelvollisuus
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että salassapitovelvollisia ovat kaikki, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa tai tilintarkastajina tai asiantuntijoina toimivaltaisten viranomaisten lukuun.
Näissä tehtävissä saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle muutoin kuin tiivistetysti tai kootusti siten, ettei niistä voida tunnistaa yksittäisiä luottolaitoksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön alaan kuuluvien säännösten noudattamista.
Kuitenkin, jos luottolaitos on asetettu konkurssiin tai tuomioistuin on määrännyt sen lopettamaan toimintansa, voidaan siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä ilmaista luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske kyseessä olevan luottolaitoksen pelastamiseen pyrkiviä kolmansia.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä eri jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia luovuttamasta tietoja toisilleen tai toimittamasta niitä EPV:lle tämän direktiivin, [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 ja muiden luottolaitoksia koskevien direktiivien sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31, 35 ja 36 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan mukaisesti. Näitä tietoja koskevat 1 kohdan mukaiset salassapitovelvollisuutta sääntelevät edellytykset.
3. Edellä 1 kohta ei estä toimivaltaisia viranomaisia julkistamasta 97 artiklan tai asetuksen (EU) N:o 1093/2010 32 artiklan mukaisesti tehtyjen stressitestien tuloksia eikä toimittamasta niitä EPV:lle, jotta tämä voisi julkistaa EU:n laajuisten stressitestien tulokset.
55 artikla
Luottamuksellisten tietojen käyttö
Toimivaltaiset viranomaiset, joka saavat luottamuksellisia tietoja 54 artiklan mukaisesti, voivat käyttää tietoja ainoastaan virkatoimiensa hoitamisessa ja ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:
(a) tutkiakseen, että luottolaitostoiminnan harjoittamista koskevat edellytykset on täytetty ja helpottaakseen tällaisen toiminnan harjoittamisen valvontaa joko yrityskohtaisesti tai konsolidoidun tilanteen tasolla, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, suurten riskikeskittymien ja hallinto- ja kirjanpitomenetelmien sekä sisäisen tarkastuksen menetelmien osalta;
(b) määrätäkseen seuraamuksia;
(c) haettaessa muutosta toimivaltaisen viranomaisen päätökseen 71 artiklan mukainen tuomioistuinkäsittely mukaan luettuna;
(d) tuomioistuinkäsittelyssä, joka on saatettu vireille luottolaitoksia koskevien unionin oikeuden erityissäännösten mukaisesti.
56 artikla
Yhteistyösopimukset
Jäsenvaltiot ja EPV voivat tehdä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklan mukaisesti kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tai näiden maiden tämän direktiivin 57 artiklassa ja 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja elinten kanssa tietojenvaihtoa edellyttäviä yhteistyösopimuksia vain, jos luovutettujen tietojen salassapito taataan vähintään tämän direktiivin 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tietojenvaihdon on tapahduttava näiden viranomaisten tai elinten valvontatehtävän suorittamiseksi.
Jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot luovuttaneiden viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja soveltuvin osin ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten nämä viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
57 artikla
Tietojenvaihto jäsenvaltiossa
Mitä 54 artiklan 1 kohdassa ja 55 artiklassa säädetään, ei estä tietojenvaihtoa jäsenvaltiossa, kun samassa jäsenvaltiossa on kaksi tai useampia toimivaltaisia viranomaisia, eikä tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden kesken, toimivaltaisten viranomaisten kesken eikä seuraavien tahojen kesken niiden hoitaessaan valvontatehtäviään:
(a) muiden rahoituslaitosten ja vakuutusyhtiöiden julkisesta valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset;
(a a) [talletusten vakuusjärjestelmistä annetun] direktiivin 2012/... 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut sopimusperusteiset tai laitosten suojajärjestelmät;
(b) luottolaitosten selvitystilaan ja konkurssiin ja muihin vastaaviin menettelyihin osallisina olevat elimet;
(c) luottolaitosten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisesta vastuussa olevat henkilöt.
Mitä 54 artiklan 1 kohdassa ja 55 artiklassa säädetään, ei saa estää tietojen ilmaisemista talletusten vakuusjärjestelmiä hoitaville elimille, kun tiedot ovat niiden tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisia.
Näin saatuja tietoja koskee kummassakin tapauksessa 54 artiklan 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.
58 artikla
Tietojenvaihto valvontaelinten kanssa
1. Sen estämättä, mitä 54–56 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja
(a) sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa luottolaitosten selvitystila- ja konkurssimenettelyyn sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallisina olevien elinten valvonnasta;
(a a) [talletusten vakuusjärjestelmistä annetun] direktiivin 2012/... 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut sopimusperusteiset tai laitosten suojajärjestelmät;
(b) sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa vakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta.
2. Jäsenvaltioiden on vaadittava 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:
(a) tietoja käytetään 1 kohdassa tarkoitetun valvontatehtävän hoitamiseen;
(b) näin saatujen tietojen on kuuluttava 54 artiklan 1 kohdan mukaisen salassapitovelvollisuuden soveltamisalaan;
(c) jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja soveltuvin osin ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava EPV:lle niiden viranomaisten nimet, jotka voivat vastaanottaa tietoja 1 ja 2 kohdan nojalla, ja annettava EPV:lle pyynnöstä kyseiset tiedot.
3. Sen estämättä, mitä 54–56 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat rahoitusjärjestelmän vakauden, mukaan lukien sen eheys, lujittamiseksi sallia tietojenvaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja niiden viranomaisten tai elinten kesken, jotka lainsäädännön mukaisesti ovat vastuussa yhtiöoikeuden noudattamisen seurannasta ja rikkomusten tutkimisesta.
Jäsenvaltioiden on vaadittava tällaisissa tapauksissa, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:
(a) tietoja käytetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseen;
(b) näin saatujen tietojen on kuuluttava 54 artiklan 1 kohdan mukaisen salassapitovelvollisuuden soveltamisalaan;
(c) jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja soveltuvin osin ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
4. Jos 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset tai elimet turvautuvat jäsenvaltiossa seuranta- tai tutkintatehtävänsä suorittamisessa sellaisiin henkilöihin, jotka erityispätevyytensä vuoksi on nimetty tähän tehtävään ja jotka eivät ole julkisessa tehtävässä, oikeus vaihtaa tietoja, josta säädetään ensimmäisessä alakohdassa, voidaan ulottaa näihin henkilöihin toisessa alakohdassa täsmennetyin edellytyksin.
5 Jäsenvaltioiden on ilmoitettava EPV:lle niiden viranomaisten tai elinten nimet, jotka voivat vastaanottaa tietoja tämän artiklan nojalla.
6. Edellä 4 kohdan soveltamista varten 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai elinten on ilmoitettava tiedot antaneille toimivaltaisille viranomaisille niiden henkilöiden nimet ja yksityiskohtaiset tehtävät, joille tiedot toimitetaan.
59 artikla
Talous- ja rahapoliittisia näkökohtia sekä talletussuoja-, järjestelmä- ja maksunäkökohtia koskevien tietojen toimittaminen
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sellaisten esteiden poistamiseksi, jotka estävät toimivaltaisia viranomaisia toimittamasta tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi:
(a) keskuspankit ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisesta tehtävästä vastaavat muut elimet, kun tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan luettuina rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen;
(a a) [talletusten vakuusjärjestelmistä annetun] direktiivin 2012/... 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sopimusperusteiset tai laitosten suojajärjestelmät;
(b) tarvittaessa muut maksujärjestelmien valvonnasta vastaavat viranomaiset;
(c) Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK), Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) (EAMV) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) (EVLEV), kun tiedot ovat merkityksellisiä niille asetuksen (EU) N:o 1092/2010[21], asetuksen (EU) N:o 1095/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaan kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa.
2. Tämä luku ei estä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja viranomaisia tai elimiä toimittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 55 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin.
3. Näin saatuja tietoja koskee 54 artiklan 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.
4. Jäljempänä 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset toimittavat viipymättä tietoja keskuspankeille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan luettuina rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen, sekä EJRK:lle, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä sille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa.
60 artikla
Tietojen toimittaminen muille tahoille
1. Sen estämättä, mitä 54 artiklan 1 kohdassa ja 55 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa lainsäädännössä vahvistettujen säännösten nojalla oikeuden ilmaista tietyt tiedot keskushallinnon muille viranomaisille ja laitoksille, jotka ovat vastuussa luottolaitosten, rahoituslaitosten, sijoituspalvelujen ja vakuutusyhtiöiden valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden viranomaisten ja laitosten puolesta toimiville tarkastajille.
Tietoja voidaan kuitenkin ilmaista vain, kun se on tarpeen vakavaraisuuden valvomiseksi.
Jäljempänä 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset antavat ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuille viranomaisille ja laitoksille niiden tarvitsemat tiedot kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.
2. Jäsenvaltiot voivat sallia sen, että tiettyjä laitosten vakavaraisuusvalvontaa koskevia tietoja ilmoitetaan parlamentaarisille tutkintavaliokunnille, tilintarkastustuomioistuimille ja muille asianomaisessa jäsenvaltiossa tutkinnasta vastaaville tahoille seuraavin edellytyksin:
(a) tällaisilla tahoilla on kansallisessa lainsäädännössä määritelty tarkka toimeksianto tutkia tai tarkastaa sellaisten viranomaisten toimet, jotka vastaavat laitosten valvonnasta tai tällaista valvontaa koskevasta lainsäädännöstä;
(b) tiedot ovat ehdottoman välttämättömiä a alakohdassa tarkoitetun toimeksiannon suorittamiseksi;
(c) henkilöiden, joilla on pääsy tietoihin, on noudatettava kansallisen lainsäädännön mukaisia salassapitovaatimuksia, joilla varmistetaan, että tietoja ei ilmaista kenellekään, joka ei ole tällaisten tahojen jäsen tai työntekijä;
(d) jos tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa ilmaista ilman niiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta, jotka ovat ne luovuttaneet, eikä niitä saa luovuttaa muihin tarkoituksiin kuin mihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
Jos vakavaraisuusvalvontaa koskevien tietojen ilmaisemiseen liittyy henkilötietojen käsittelyä, edellä mainittujen tahojen suorittamassa tietojen käsittelyssä on noudatettava sovellettavia kansallisia lainsäädäntöjä, joilla direktiivi 95/46/EY on pantu täytäntöön.
61 artikla
Paikalla tehtävissä tarkastuksissa saadut tiedot
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 52 artiklan 4 kohdan, 54 artiklan 2 kohdan ja 57 artiklan nojalla saatavia tietoja sekä tietoja, jotka saadaan 53 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa paikalla tehtävissä tarkastuksissa, ei saa ilmaista koskaan 60 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, jollei niiden ilmaisemiseen saada nimenomaista suostumusta toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka ovat luovuttaneet kyseiset tiedot, tai sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, jossa paikan päällä tehtävä tarkastus on suoritettu.
62 artikla
Selvitys- ja toimituspalveluja koskevat tiedot
1. Tämä luku ei estä jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toimittamasta 54–56 artiklassa tarkoitettuja tietoja kansallisessa lainsäädännössä tunnustetulle selvitysyhteisölle tai muulle samankaltaiselle elimelle, jonka tarkoituksena on tarjota selvitys- ja toimituspalveluja kansallisille markkinoille, jos ne katsovat, että tietojen antaminen on tarpeellista, jotta nämä elimet voisivat toimia asianmukaisesti markkinaosapuolten rikkomuksiin tai mahdollisiin rikkomuksiin nähden. Näin saatuja tietoja koskee 54 artiklan 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.
2. Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että 54 artiklan 2 kohdan nojalla saatuja tietoja ei saa ilmaista ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ilman tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta.
III jakso
Tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisestä tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet
63 artikla
Tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisestä tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että jokainen henkilö, joka on direktiivin 2006/43/ETY[22] mukaisesti valtuutettu ja joka suorittaa laitoksessa direktiivin 78/660/ETY[23] 51 artiklassa, direktiivin 83/349/ETY[24] 37 artiklassa tai direktiivin 2009/65/ETY 73 artiklassa tarkoitettua tehtävää tai muuta lakisääteistä tehtävää, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kyseistä laitosta koskevista seikoista tai päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja jotka saattavat
(a) olennaisesti rikkoa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joissa säädetään toimilupaa koskevista edellytyksistä tai jotka erityisesti koskevat laitosten toiminnan harjoittamista;
(b) vaikuttaa laitoksen jatkuvaan toimintaan;
(c) johtaa tilien vahvistamatta jättämiseen tai varaumien esittämiseen.
Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että tällainen henkilö on samoin velvollinen ilmoittamaan seikoista tai päätöksistä, jotka hän saa tietoonsa suorittaessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tehtävää yrityksessä, jolla on määräysvallasta johtuvat läheiset sidokset siihen laitokseen, jossa hän suorittaa kyseistä tehtävää.
2. Sopimuksessa taikka laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena ei pidetä sitä, että direktiivin 2006/43/ETY mukaisesti valtuutettu henkilö vilpittömässä mielessä ilmaisee 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai päätöksen toimivaltaisille viranomaisille, eikä tästä aiheudu kyseiselle henkilölle vastuuvelvollisuutta. Tällaiset tiedot olisi ilmaistava samanaikaisesti myös laitoksen hallintoelimelle, jollei ilmoittamatta jättämiseen ole pakottavia syitä.
IV jakso
Valvontavaltuudet, seuraamusvaltuudet ja muutoksenhakuoikeus
64 artikla
Valvontavaltuudet
Sovellettaessa 99 artiklaa ja asetusta [julkaisutoimisto lisää viitteen] toimivaltaisilla viranomaisilla on ainakin oltava valtuudet
(a) vaatia laitoksia pitämään erityisiä omia varoja, jotka liittyvät toimivaltaisten viranomaisten 98 artiklan mukaisesti määrittämien sellaisten riskien osatekijöihin ja riskeihin, jotka eivät kuulu asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 1 artiklan soveltamisalaan;
(b) vaatia laitoksia tehostamaan 72–74 artiklan noudattamiseksi käyttöön otettuja järjestelyjä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita;
(c) vaatia laitoksia soveltamaan erityistä politiikkaa riskeiltä suojautumiseksi tai erityistä taseen varojen käsittelyä omia varoja koskevien vaatimusten osalta;
(d) rajoittaa tai supistaa laitosten liiketoimintaa, toimintoja tai verkostoa tai pyytää laitoksia luopumaan sellaisesta toiminnasta, josta aiheutuu liian suuria riskejä laitoksen vakaudelle;
(e) vaatia laitoksia vähentämään niiden toimintaan, tuotteisiin ja järjestelmiin sisältyvää riskiä;
(f) vaatia laitoksia rajoittamaan muuttuvan palkkio-osan määrän tietyksi prosenttiosuudeksi nettotuloista, jos palkkiomäärä on ristiriidassa terveen pääomapohjan säilyttämisen kanssa;
(g) vaatia laitoksia käyttämään nettovoittoja omien varojen vahvistamiseen, mukaan luettuna laitoksen osakkeenomistajille tai jäsenille tapahtuvan voitonjaon rajoittaminen tai kieltäminen;
(h) ottaa käyttöön lisäselvityksiä tai tiheämmin tapahtuvaa raportointia koskevia vaatimuksia, mukaan luettuna pääoma- ja maksuvalmiuspositioita koskeva raportointi;
(i) ottaa käyttöön varojen ja vastuiden välisiä maturiteettieroja koskevia rajoituksia;
(j) kieltää rajoituksenalaisiin ensisijaisiin omiin varoihin kuuluviin instrumentteihin liittyvän osingon tai koron jakaminen tai maksaminen;
(j a) poistaa tehtävästään hallintoelimen yksi tai useampi jäsen, jos he eivät täytä 87 artiklassa asetettuja vaatimuksia.
65 artikla
Seuraamukset
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä asianmukaisia hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä, jos asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] säännöksiä tai tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä ei ole noudatettu ja jos näiden säännösten rikkominen ei 66 artiklan 1 kohdassa ja 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä lukuun ottamatta kuulu kansallisen rikoslainsäädännön piiriin. Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraamusten soveltaminen. Seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velvoitteiden koskiessa laitoksia, rahoitusalan holdingyhtiöitä, rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä ja monialan holdingyhtiöitä seuraamuksia voidaan ▌soveltaa ainakin kyseisiin yrityksiin.
3. Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Käyttäessään seuraamusvaltuuksiaan toimivaltaisten viranomaisten on oltava tiiviissä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajatylittäviä tapauksia.
66 artikla
Toimilupavaatimukset ja määräosuuksien hankkimista koskevat vaatimukset
1. Tätä artiklaa sovelletaan seuraaviin:
(a) 3 artiklan vastainen liiketoiminta, jonka harjoittaja vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja olematta luottolaitos;
(b) 9 artiklan vastainen toiminnan aloittaminen luottolaitoksena ilman toimilupaa;
(c) 22 artiklan 1 kohdan vastainen suora tai välillinen määräosuuden hankkiminen luottolaitoksesta tai suora tai välillinen luottolaitoksesta olevan määräosuuden lisääminen siten, että hankkijan osuus äänioikeuksista tai pääomasta olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia, tai siten, että luottolaitoksesta tulisi hankkijan tytäryritys, jäljempänä 'ehdotettu hankinta', kun tästä ei ilmoiteta kirjallisesti sen luottolaitoksen suhteen toimivaltaiselle viranomaiselle, josta hankkija pyrkii hankkimaan määräosuuden tai lisäämään sitä;
(d) 25 artiklan vastainen suora tai välillinen luottolaitoksesta olevan määräosuuden luovuttaminen tai vähentäminen siten, että kyseisen henkilön osuus äänistä tai pääomasta olisi alle 20, 30 tai 50 prosenttia tai siten, että luottolaitos lakkaisi olemasta kyseisen henkilön tytäryritys, jos tästä ei ilmoiteta kirjallisesti toimivaltaisille viranomaisille.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:
(a) julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja rikkomuksen luonne;
(b) määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;
(c) kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 10 prosenttia yrityksen vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena; jos yritys on emoyrityksen tytäryritys, vuotuisena kokonaisliikevaihtona on perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto edellisenä tilikautena;
(d) kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana tämän direktiivin hyväksymispäivänä;
(e) hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään kaksi kertaa suuremmat kuin rikkomuksesta saatu taloudellinen hyöty, jos se voidaan määrittää.
67 artikla
Muut säännökset
1. Tätä artiklaa sovelletaan seuraavissa tilanteissa:
(a) laitos on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla ja rikkonut siten 18 artiklan b alakohtaa;
(b) laitos ei heti asiasta tiedon saatuaan ilmoita toimivaltaisille viranomaisille sellaisista sen omaa pääomaa koskevista omistusosuuksien hankinnoista tai niistä luopumisista, joiden vuoksi kyseinen omistusosuus muodostuu 22 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklassa tarkoitettua rajoitusta suuremmaksi tai pienemmäksi, ja rikkoo siten 26 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa;
(c) laitos on listattu EAMV:n direktiivin 2004/39/EY 47 artiklan mukaisesti julkistamassa luettelossa mainituilla säännellyillä markkinoilla, ja se ei ilmoita vähintään kerran vuodessa toimivaltaisille viranomaisille määräosuuksia omistavien osakkaiden ja jäsenten nimiä sekä näillä olevien omistusosuuksien suuruuksia ja rikkoo siten 26 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa;
(d) laitoksella ei ole käytössä ei ole toimivaltaisten viranomaisten edellyttämiä toimivia hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 73 artikla pannaan täytäntöön;
(e) laitos ei ilmoita asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 95 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille siitä, miten se täyttää mainitun asetuksen 87 artiklassa vahvistetut omia varoja koskevat vaatimukset;
(f) laitos ei ilmoita toimivaltaisille viranomaisille asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 96 artiklassa edellytettyjä tietoja pääomavaatimuksista;
(g) laitos ei ilmoita toimivaltaisille viranomaisille asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 383 artiklan 1 kohdassa edellytettyjä tietoja suuresta riskikeskittymästä;
(h) laitos ei ilmoita toimivaltaisille viranomaisille asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 403 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytettyjä tietoja maksuvalmiudesta;
(i) laitos ei ilmoita toimivaltaisille viranomaisille asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 417 artiklan 1 kohdassa edellytettyjä tietoja vähimmäisomavaraisuusasteesta;
(j) laitoksella ei ole jatkuvasti asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 401 artiklassa edellytettyjä likvidejä varoja;
(k) laitokseen liittyy vastuu, joka ylittää asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 384 artiklassa vahvistetut rajat;
(l) laitokseen kohdistuu arvopaperistettuun omaisuuserään liittyvä luottoriski, ja se ei täytä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 394 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä;
(m) laitos ei ilmoita tietoja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 418 artiklan 1–3 kohdan tai 436 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
(m a) laitoksen on todettu rikkoneen vakavasti rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin 2005/60/EY nojalla hyväksyttyjä kansallisia säännöksiä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 64 artiklan mukaisia toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksia:
(a) julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja rikkomuksen luonne;
(b) määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;
(c) kun on kyse laitoksesta, 18 artiklan mukainen laitoksen toimiluvan peruuttaminen;
(d) väliaikainen kielto, jolla kielletään ketä tahansa laitoksen hallintoelimen jäsentä tai muuta vastuussa olevana pidettyä luonnollista henkilöä hoitamasta tehtäviään;
(e) kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 10 prosenttia kyseisen oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena; jos kyseinen oikeushenkilö on emoyrityksen tytäryritys, vuotuisena kokonaisliikevaihtona on perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto edellisenä tilikautena;
(f) kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana tämän direktiivin voimaantulopäivänä;
(g) hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään kaksi kertaa suuremmat kuin rikkomuksella saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää.
68 artikla
Seuraamusten julkistaminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat ilman aiheetonta viivytystä kaikki seuraamukset tai toimenpiteet, jotka määrätään [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 säännösten tai tämän direktiiviin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta, mukaan luettuina tiedot rikkomuksen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomuksesta vastuussa olevien henkilöiden nimet ▌.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EPV:lle viipymättä ja yksityiskohtaisesti kaikista niiden valvonnassa oleville laitoksille tai yksityishenkilöille määrätyistä seuraamuksista.
68 a artikla
Seuraamuksia koskeva tietojenvaihto
Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen määrää oikeushenkilölle 66 artiklan 2 kohdan ja 67 artiklan 2 kohdan mukaisen hallinnollisen seuraamuksen, sen on ilmoitettava EPV:lle kyseisestä seuraamuksesta ja olosuhteista, joissa seuraamus määrättiin.
EPV valvoo ja ylläpitää luetteloa luonnollisista henkilöistä, joille on määrätty seuraamus, kyseisen seuraamuksen voimassaolon ajan.
Kun toimivaltainen viranomainen arvioi 13 artiklan 1 kohdassa, 87 artiklan 1 kohdassa ja 115 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden hyvämaineisuuden, sen on tarkistettava EPV:ltä seuraamuksiin liittyvät asiaankuuluvat tiedot. EPV ilmoittaa sille, jos kyseiset henkilöt ovat tuolloin sen luettelossa.
EPV tekee yhteistyötä mahdollisten kansainvälisten luettelojen laatimisessa.
69 artikla
Seuraamusten tehokas soveltaminen ja toimivaltaisten viranomaisten käyttämät seuraamusvaltuudet
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan luettuina seuraavat:
(a) rikkomuksen vakavuus ja kesto;
(b) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;
(c) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellinen vahvuus, jota osoittavat vastuussa olevan oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai vastuussa olevan luonnollisen henkilön vuosiansiot;
(d) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;
(e) rikkomuksen kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;
(f) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;
(g) vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat rikkomukset.
2. EPV antaa toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja ohjeita hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.
70 artikla
Rikkomuksista ilmoittaminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat ja luotettavat mekanismit, joilla kannustetaan raportoimaan toimivaltaisille viranomaisille [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 säännösten ja tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin mekanismeihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:
(a) erityismenettelyt rikkomuksia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten;
(b) laitosten sellaisten työntekijöiden asianmukainen suojelu, jotka paljastavat laitoksessa tehtyjä rikkomuksia, mukaan luettuna oikeus esiintyä täysin nimettömänä;
(c) sellaisten henkilötietojen suojaaminen, jotka koskevat rikkomuksista ilmoittavaa henkilöä ja sitä luonnollista henkilöä koskevien henkilötietojen suojaaminen, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomuksesta, direktiivissä 95/46/EY vahvistettujen periaatteiden mukaisesti;
(c a) selkeät säännöt, joilla estetään laitoksia tiedustelemasta rikkomuksesta raportoineen henkilön henkilöllisyyttä.
3. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitoksilla on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomuksista sisäisesti erityisen kanavan kautta. Tällaisia menettelyjä voidaan ottaa käyttöön työehtosopimuksilla tai muilla työmarkkinaosapuolten tarjoamilla järjestelyillä. Tällöin sovelletaan samaa suojelua kuin 2 kohdan b, c ja c a alakohdassa.
71 artikla
Muutoksenhakuoikeus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätöksiin ja toimenpiteisiin, jotka tehdään ja toteutetaan tämän direktiivin mukaisesti annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai asetusta [julkaisutoimisto lisää viitteen] noudattaen, voidaan hakea muutosta. Sama mahdollisuus on oltava myös sellaisissa tapauksissa, joissa päätöstä toimilupahakemuksesta, joka sisältää kaikki voimassa olevien säännösten mukaiset tarvittavat tiedot, ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on tehty.
2 luku
Tarkasteluprosessit
I jakso
Sisäisen pääoman riittävyyden arviointiprosessi
72 artikla
Sisäinen pääoma
Laitoksilla on oltava hyvin perustellut, tehokkaat ja kattavat strategiat ja prosessit, joiden avulla ne arvioivat ja jatkuvasti ylläpitävät tarvittavan sisäisen pääoman määrää, laatua ja jakautumista tasolla, joka riittää kattamaan sen luonteiset ja tasoiset riskit, joita laitoksiin kohdistuu tai saattaa kohdistua.
Näiden strategioiden ja prosessien on oltava säännöllisen sisäisen tarkastelun kohteena sen varmistamiseksi, että ne pysyvät kattavina ja oikeasuhteisina kyseessä olevan laitoksen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden.
II jakso
Laitosten järjestelmät, prosessit ja menetelmät
1 alajakso
Yleiset periaatteet
73 artikla
Menettelyt ja sisäisen valvonnan menetelmät
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokaisessa laitoksessa on toimivat hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät, jotka muodostuvat selkeästä organisaatiorakenteesta, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, avoimesti ja kattavasti, tehokkaista prosesseista sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi, joita siihen kohdistuu tai saattaa kohdistua, ja niistä raportoimiseksi, riittävistä sisäisen valvonnan menetelmistä, mukaan luettuina luotettavat hallinto- ja laskentamenetelmät, sekä palkka- ja palkkiopolitiikasta ja -käytännöistä, jotka ovat sopusoinnussa hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien, prosessien ja menetelmien on oltava kattavia ja suhteutettuja laitoksen liiketoimintamalliin ja toimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Jäljempänä 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut tekniset vaatimukset on otettava huomioon.
3. EPV laatii 2 kohdassa vahvistettuja suhteellisuus-, toissijaisuus- ja kattavuusperiaatteita noudattaen teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmät, prosessit ja menetelmät.
Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
3 a. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitoksen hallintoelin hyväksyy kattavan kriisinratkaisusuunnitelman ("living will"), jolla varmistetaan laitoksen kriisien tehokas ratkaisu konkurssin tapauksessa ja rajoitetaan muihin laitoksiin ja talouteen yleisemmin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia.
Jos kyseessä ovat 132 a artiklan mukaisesti määritetyt järjestelmän kannalta merkittävät laitokset tai konsernit, hallintoelimen on laadittava nämä kattavat kriisinratkaisusuunnitelmat yksittäisen laitoksen ja konsernin tasolla vuoden kuluessa sisällyttämisestä EPV:n järjestelmän kannalta merkittävien laitosten luetteloon. Niitä on päivitettävä jatkuvasti. Jos järjestelmän kannalta merkittävä laitos tai konserni ei esitä toteuttamiskelpoista kriisinratkaisusuunnitelmaa, toimivaltaisilla viranomaisilla on EJRK:ta, EPV:tä ja kyseisiä toimivaltaisia vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisia kuullen valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet uskottavan kriisinratkaisusuunnitelman laatimiseksi. Tämä voi edellyttää konsernin oikeudelliseen rakenteeseen tehtävien muutosten vaatimista.
EPV myötävaikuttaa ja osallistuu aktiivisesti tehokkaiden ja toimivien tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämiseen ja yhteensovittamiseen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 25 artiklan mukaisesti. EPV tarkistaa mahdolliset yleiset ehdot, joita jäsenvaltiot asettavat tervehdyttämissuunnitelmille. Yleisissä ehdoissa on erityisesti otettava huomioon sisämarkkinat, eivätkä ne saa vaikuttaa kielteisesti muihin jäsenvaltioihin. EPV:lle on tiedotettava säännöllisesti järjestelmän kannalta merkittävien laitosten kriisinratkaisusuunnitelmista.
Kriisinratkaisusuunnitelmiin on sisällyttävä keinoja, oikeudelliset ja muut sopimukset tarvittaessa mukaan luettuina, laitosten kriisinratkaisun turvaamiseksi siten, että voidaan minimoida rahoitusvakauteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset tai julkisen rahoituksen tarve, ottaa huomioon rajat ylittävät tilanteet sivukonttoreiden ja tytäryritysten kohdalla, luottamuksellisuus ja tietojenvaihto mukaan luettuina, ja taata olennaisten palvelujen jatkuvuus.
74 artikla
Palkka- ja palkkiopolitiikan valvonta
1. Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 435 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen tietojen julkistamista koskevien vaatimusten mukaisesti kerättyjä tietoja palkka- ja palkkiopolitiikan kehityssuuntien ja käytäntöjen vertailemiseen. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot EPV:lle.
2. EPV antaa ohjeet 88–91 artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaisesta hyvästä palkka- ja palkkiopolitiikasta. Näissä ohjeissa on otettava huomioon rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta 30 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa komission suosituksessa[25] esitetyt moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat periaatteet.
EAMV toimii läheisessä yhteistyössä EPV:n kanssa palkka- ja palkkiokäytäntöjä koskevien ohjeiden laatimiseksi sellaisia henkilöstöluokkia varten, jotka osallistuvat direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuihin sijoituspalvelujen tarjontaan ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen.
EPV vertailee toimivaltaisten viranomaisten 3 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella palkka- ja palkkiokehitystä ja -käytäntöjä unionin tasolla.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on kerättävä kustakin laitoksesta tiedot (määrät, nimet, tehtävänimikkeet ja tehtävien kuvaus) henkilöistä, joiden palkkiot ovat vähintään miljoona euroa tai enemmän tilikautta kohden, ja näiden henkilöiden liiketoiminta-alasta sekä palkan, tulospalkkioiden, pitkän aikavälin palkkioiden ja eläkemaksujen keskeisistä perusteista. Nämä tiedot on toimitettava EPV:lle, joka julkaisee ne kotijäsenvaltioiden osalta koostetusti käyttäen yhteistä raportointikaavaa. EPV voi laatia ohjeita helpottamaan tämän kohdan täytäntöönpanoa ja varmistamaan kerättyjen tietojen yhdenmukaisuuden.
2 alajakso
Riskien luokittelua ja käsittelyä koskevat tekniset vaatimukset
75 artikla
Riskien käsittely
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että hallintoelin hyväksyy ja arvioi säännöllisesti strategiat ja periaatteet, joita sovelletaan laitokseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien ottamiseen, hallintaan, valvontaan ja vähentämiseen, mukaan lukien laitoksen makrotaloudellisen toimintaympäristön aiheuttamat riskit suhteessa suhdannevaiheeseen.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että ▌hallintoelin käyttää riittävästi aikaa riskeihin liittyvien asioiden käsittelyyn. Sen on aktiivisesti osallistuttava kaikkien tässä direktiivissä ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o .../2012 tarkoitettujen olennaisten riskien hallintaan sekä varojen arvonmääritykseen ja kyseisiin riskeihin liittyvien ulkoisten luokitusten ja sisäisten mallien käyttöön ja varmistettava, että niihin osoitetaan riittävät resurssit. Laitoksen on luotava hallintoelimeen raportointisuhteet, jotka kattavat kaikki olennaiset riskit ja riskienhallintapolitiikat sekä niiden muutokset.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset, jotka ovat merkittäviä kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden perusteella, perustavat riskikomitean tai vastaavan elimen, joka koostuu hallintoelimen ▌jäsenistä ▌. Riittävän määrän komitean jäsenistä on myös oltava riippumattomia. Riskikomitean tai vastaavan elimen jäsenillä on oltava riittävät tiedot, taidot ja asiantuntemus, jotta he voivat täysimääräisesti ymmärtää laitoksen riskistrategian ja riskinottohalun sekä valvoa niitä.
Riskikomitean tai vastaavan elimen on annettava ▌hallintoelimelle neuvoja laitoksen nykyisestä ja tulevasta kokonaisriskinottohalusta ja -strategiasta ja avustettava sitä tämän strategian täytäntöönpanon valvonnassa.
Riskikomitean on varmistettava, että riskit otetaan täysimääräisesti huomioon vastuiden ja varojen hinnoissa tavalla, joka on sopusoinnussa yleisen riskienhallintakehyksen sekä riskien valvonnan ja julkistamisen kanssa. Jos hinnoissa ei oteta huomioon riskejä edellä kuvatulla tavalla, riskikomitean on esitettävä hallintoelimelle muutossuunnitelma.
Jäsenvaltiot voivat sallia, että laitos perustaa joko yhdistetyn riski- ja tarkastuskomitean [ks. direktiivi…, … artikla] tai vastaavan elimen riskikomiteaan, ottaen huomioon luottolaitoksen toiminnan luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden. Yhdistetyn komitean jäsenillä on oltava riskikomitean sekä tarkastuskomitean edellyttämät tiedot, taidot ja asiantuntemus.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että hallintoelin ja riskikomitea tai vastaava elin, kun riskikomitea tai vastaava elin on perustettu, saavat riittävästi tietoja laitoksen riskitilanteesta ja käyttävät tapauksen mukaan ja tarvittaessa riskienhallintatoiminnon apua ja ulkopuolista asiantuntija-apua.
Hallintoelimen ja riskikomitean tai vastaavan elimen, kun riskikomitea tai vastaava elin on perustettu, on määriteltävä sellaisten riskiä koskevien tietojen luonne, määrä, muoto ja säännöllisyys, jotka sen tulee saada. Riskikomitean tai vastaavan elimen on moitteettomien palkitsemisperiaatteiden ja -käytäntöjen edistämiseksi osoitettava, että palkitsemisjärjestelmän tarjoamissa kannustimissa otetaan huomioon riski, pääoma, likviditeetti sekä voittojen todennäköisyys ja ajoitus.
5. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitosten riskienhallintatoiminto on riittävän riippumaton operatiivisesta toiminnosta ja että sillä on riittävä toimivalta, painoarvo ja resurssit direktiivin 2006/73/EY 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Riskienhallintatoiminnon on varmistettava, että kaikki merkittävät riskit tunnistetaan, mitataan ja että niistä raportoidaan asianmukaisesti. Riskienhallintatoiminnon on pystyttävä raportoimaan tarvittaessa suoraan valvontatehtäväänsä hoitavalle hallintoelimelle riippumattomana ylemmästä johdosta ja tuomaan esille ongelmia sekä tarvittaessa varoittamaan kyseistä elintä, jos erityinen riskikehitys vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa laitokseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallintoelimen vastuuta sen tämän direktiivin ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 mukaisissa valvonta- ja/tai johtotehtävissä.
Riskienhallintatoiminnon on pystyttävä raportoimaan tarvittaessa suoraan valvontatehtäväänsä hoitavalle hallintoelimelle riippumattomana ylemmästä johdosta ja tuomaan esille ongelmia sekä tarvittaessa varoittamaan kyseistä elintä, jos erityinen riskikehitys vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa laitokseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallintoelimen vastuuta sen tämän direktiivin ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 mukaisissa valvonta- ja/tai johtotehtävissä.
Riskienhallintatoiminnon päällikön on oltava riippumaton ylempään johtoon kuuluva henkilö, jonka nimenomaisena vastuualueena on riskienhallintatoiminto. Jos laitoksen toiminnan luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden vuoksi ei ole perusteltua nimetä erillistä henkilöä, joku muu laitoksen ylempään johtoon kuuluva henkilö voi vastata tehtävästä, edellyttäen ettei eturistiriitoja esiinny.
Riskienhallintatoiminnon päällikköä ei saa poistaa tehtävästään ilman valvontatehtäväänsä hoitavan hallintoelimen etukäteen antamaa suostumusta, ja hänellä on tarvittaessa oltava mahdollisuus suoraan yhteyteen valvontatehtäväänsä hoitavan hallintoelimen kanssa.
Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan rajoittamatta direktiivin 2006/73/EY säännösten soveltamista sijoituspalveluyrityksiin.
76 artikla
Sisäiset menettelyt omia varoja koskevien vaatimusten laskemiseksi
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset toteuttavat asianmukaiset toimet sisäisten luottoluokitusten menetelmien kehittämiseksi luottoriskin kattamiseen tarvittavien omia varoja koskevien vaatimusten laskemista varten, kun kyseisten laitosten vastuut ovat absoluuttisesti mitattuina olennaisia ja niillä on samanaikaisesti suuri määrä olennaisia vastapuolia.
1 a. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, ettei laitosten käyttämissä sisäisissä luottoluokituksissa tukeuduta yksinomaan tai mekaanisesti ulkoisiin luottoluokituksiin ja etteivät nämä ole ratkaisevassa asemassa sisäisiin luokituksiin nähden.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset, jotka ovat merkittäviä kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden perusteella, edistävät sisäistä erityisriskien arviointikykyään ja käyttävät entistä enemmän sisäisiä malleja kaupankäyntivarastossa oleviin velkainstrumentteihin liittyvän erityisriskin kattamiseen tarvittavien omia varoja koskevien vaatimusten laskemiseksi yhdessä sellaisten sisäisten mallien kanssa, joiden avulla lasketaan omia varoja koskevat vaatimukset maksukyvyttömyysriskille ja luottoluokan siirtymisriskille, kun niiden vastuisiin kohdistuva erityisriski on absoluuttisesti mitattuna olennainen ja niillä on suuri määrä olennaisia positioita eri liikkeeseenlaskijoiden velkainstrumenteissa. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten on valvottava sekä erityisriskiä että maksukyvyttömyysriskiä ja luottoluokan siirtymisriskiä koskevia moitteettomia sisäisiä periaatteita.
2 a. Toimivaltaisten viranomaisten on yhteistyössä EPV:n kanssa analysoitava ja arvioitava sisäisten luokitusvalmiuksien toimivuus laitoksissa.
3. EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla määritellään tarkemmin ▌2 kohdassa tarkoitettu käsite "absoluuttisesti mitattuna olennaiset erityisriskiin liittyvät vastuut" ja kynnysarvot suurelle määrälle olennaisia vastapuolia tai olennaisia positioita eri liikkeeseenlaskijoiden velkainstrumenteissa. EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
76 a artikla
Omien varojen vaatimusten laskemista koskevien sisäisten menettelyjen vertailu valvontatarkoituksiin
1. Toimivaltaisten viranomaisten on kehitettävä hypoteettinen instrumenttisalkku, jossa on otettu täysimääräisesti huomioon riskit, joille laitokset altistuvat ja joiden osalta ne saavat käyttää sisäisiä malleja omien varojen vaatimusten laskemiseksi.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitokset, jotka saavat käyttää sisäisiä menettelyjä, laskevat omien varojen vaatimukset kaikkien salkussa olevien riskien osalta ja toimittavat laskutoimitusten tulokset sekä selvityksen niiden saamiseksi käytetyistä menetelmistä toimivaltaiselle viranomaiselle asianmukaisin aikavälein mutta ainakin kerran vuodessa.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on laitosten 2 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella seurattava niiden omien varojen laskelmien kirjoa, jotka saadaan kyseisten laitosten sisäisiä menettelyjä käyttäen, ja vähintään kerran vuodessa arvioitava kyseisten menettelyjen laatua kiinnittäen erityistä huomiota menettelyihin, joiden omien varojen vaatimuksissa on merkittäviä eroja saman riskin kohdalla, sekä arvioiden, mitkä menettelyt ovat parhaan käytännön mukaisia.
4. Jos tietyt laitokset poikkeavat merkittävästi valtaosasta samanlaisia laitoksia tai jos menettelyjen erot johtavat monenlaisiin tuloksiin, toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava syyt tähän ja toteutettava vaadittavat korjaustoimet, jotta voidaan varmistaa parhaiden käytäntöjen noudattaminen ja välttää omien varojen vaatimusten aliarvioiminen.
5. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava käyttöön tehokkaita menettelyjä 2 ja 3 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen ja arviointien jakamiseksi niiden välillä ja EPV:n kanssa, jotta voidaan edistää sisäisten menettelyjen valvonnan johdonmukaisuutta jäsenvaltioissa.
6. EPV voi antaa suosituksia asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti, jos se katsoo ne 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja arviointien perusteella tarpeellisiksi, jotta voidaan parantaa valvontakäytäntöjä sisäisten menettelyjen tai omien varojen laskemisessa käytetyissä vakiomenettelyissä havaittujen puutteiden osalta.
7. EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joilla määritellään tarkemmin vähimmäisvaatimukset 1 kohdassa tarkoitetun hypoteettisen salkun kehittämiseksi, vähimmäisvaatimukset 2 kohdassa tarkoitettujen laitosten toimittamien tietojen sisältöä varten ja vähimmäisvaatimukset 3 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisten viranomaisten tekemiä arviointeja varten.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
77 artikla
Luotto- ja vastapuoliriski
Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava seuraavista:
(a) Luottojen myöntäminen perustuu vakuuttavasti perusteltuihin ja hyvin määriteltyihin kriteereihin. Luottojen myöntämisessä, luottoehtojen muuttamisessa ja uudistamisessa sekä uudelleenrahoituksessa sovellettavat prosessit ovat selkeästi laadittuja;
(b) laitoksilla on sisäiset menetelmät, joiden avulla ne voivat arvioida yksittäisistä luotonottajista, arvopapereista tai vastapuolista aiheutuvan luottoriskin sekä luottoriskin salkkutasolla. Erityisesti sisäisissä menetelmissä ei saa tukeutua yksinomaan tai mekaanisesti ulkoisiin luokituksiin. Jos omia varoja koskevat vaatimukset perustuvat ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitukseen tai siihen, että vastuulle ei ole annettu luokitusta, laitosten on käytettävä omia menetelmiään arvioidakseen kyseisiin omia varoja koskeviin vaatimuksiin liittyvän luottoriskin luokituksen asianmukaisuuden ja otettava tulos huomioon jakaessaan sisäistä pääomaa;
(c) laitosten luotonannon ja luottoriskillisten vastuiden jatkuva hallinnointi ja valvonta, mukaan luettuina ongelmaluottojen tunnistaminen ja hallinta sekä asianmukaisten arvonoikaisujen ja varausten tekeminen, toteutetaan tehokkailla järjestelmillä;
(d) luotonanto on hajautettu asianmukaisesti ottaen huomioon laitoksen kohdemarkkinat ja yleiset luotonantoperiaatteet;
(d a) kehitetään suhdeperusteista luotonantoa, jossa jatkuvasta liiketoimintasuhteesta asiakkaiden kanssa kootun tiedon ansiosta asianmukainen huolellisuus ja riskinarviointi ovat laadukkaampia kuin silloin, jos käytettäisiin yksinomaan vakioituja tietoja, ja edistetään luottopisteytystä.
78 artikla
Jäännösriski
Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että riskiä siitä, että laitosten käyttämät yleisesti hyväksytyt luottoriskin vähentämismenetelmät osoittautuvat odotettua tehottomammiksi, hallitaan ja valvotaan kirjallisesti laadittuja periaatteita ja menettelyjä noudattaen.
79 artikla
Keskittymäriski
Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että täysivaltaisiin valtioihin, aluehallituksiin ja paikallisviranomaisiin, vastapuoliin, mukaan luettuina keskusvastapuoliin, toisiinsa yhteydessä oleviin vastapuolten ryhmiin ja saman talouden alan ja maantieteellisen alueen vastapuoliin kohdistuvista vastuista aiheutuvaa keskittymäriskiä, samasta toiminnasta tai hyödykkeestä tai luottoriskien vähentämismenetelmien soveltamisesta aiheutuvaa keskittymäriskiä ja erityisesti suuria välillisiä luottoriskejä, kuten yksittäisen vakuuden antajaan liittyviä, hallitaan ja valvotaan kirjallisesti laadittuja periaatteita ja menettelyjä noudattaen.
80 artikla
Arvopaperistamiseen liittyvä riski
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että riskejä, jotka aiheutuvat arvopaperistamistransaktioista, joissa luottolaitokset ovat sijoittajia, alullepanijoita tai järjestäjiä, mukaan luettuina maineeseen liittyvä riskit, kuten monimutkaisiin rakenteisiin ja tuotteisiin sisältyvät riskit, arvioidaan ja käsitellään asianmukaisia periaatteita ja menettelyjä noudattaen, jotta voidaan varmistaa se, että transaktion taloudellinen sisältö otetaan täysimääräisesti huomioon riskin arvioinnissa ja liikkeenjohdollisissa päätöksissä.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksilla, jotka ovat ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja sisältävien uusiutuvien arvopaperistamistransaktioiden alullepanijoita, on maksuvalmiussuunnitelmat, joilla varaudutaan sekä aikataulun mukaisiin että ennenaikaisiin kuoletuksiin.
81 artikla
Markkinariski
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että otetaan käyttöön periaatteet ja prosessit markkinariskien kaikkien merkittävien aiheuttajien sekä niiden vaikutusten mittaamiseksi ja hallitsemiseksi.
2. Kun lyhyt positio erääntyy ennen pitkää positiota, toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset myös toteuttavat toimenpiteitä maksuvalmiusriskin torjumiseksi.
3. Sisäisen pääoman on oltava riittävä kattamaan olennaiset markkinariskit, joihin ei sovelleta omia varoja koskevaa vaatimusta.
Laitoksilla, jotka laskiessaan positioriskiin liittyviä omia varoja koskevia vaatimuksia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] kolmannen osan IV osaston 2 luvun mukaisesti ovat nettouttaneet yhden tai useamman osakeindeksiin sisältyvän osakkeen position yhden tai useamman osakeindeksifutuurin tai muun osakeindeksituotteen position kanssa, on oltava riittävä sisäinen pääoma sellaisesta tilanteesta aiheutuvan perusriskin kattamiseksi, jossa futuurin tai muun tuotteen arvonmuutokset eivät täysin noudata sen kohdeosakkeiden arvonmuutoksia; laitosten on toimittava näin myös silloin, kun niillä on hallussaan sellaisten osakeindeksifutuurien vastakkaismerkkisiä positioita, joiden maturiteetit ja/tai koostumukset eivät täysin vastaa toisiaan.
Jos sovelletaan asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 334 artiklassa säädettyä kohtelua, laitosten on huolehdittava siitä, että niillä on riittävä sisäinen pääoma sellaisen tappioriskin kattamiseksi, joka on olemassa merkintäsitoumuksen antamisajankohdan ja seuraavan arkipäivän välisenä aikana.
82 artikla
Kaupankäyntivaraston ulkopuolisista toiminnoista syntyvä korkoriski
Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset ottavat käyttöön järjestelmät, joilla arvioidaan ja hallitaan riskiä, joka syntyy korkojen potentiaalisista muutoksista, jotka vaikuttavat laitoksen kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin toimintoihin.
83 artikla
Operatiivinen riski
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset soveltavat periaatteita ja prosesseja, joilla arvioidaan ja hallitaan operatiivista riskiä, mukaan luettuina malliriski ja harvoin sattuvien vakavien tapahtumien kattaminen. Laitosten on ilmoitettava, mitä pidetään operatiivisena riskinä kyseisiä periaatteita ja prosesseja sovellettaessa.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että luottolaitoksella on käytössä varautumissuunnitelmat ja liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat suunnitelmat, joilla varmistetaan sen toiminnan jatkuvuus ja rajoitetaan tappioita liiketoiminnan vakavien häiriöiden varalta.
84 artikla
Maksuvalmiusriski
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitosten käytössä on tehokkaat strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät, joilla tunnistetaan, mitataan, hallitaan ja valvotaan maksuvalmiusriskiä tarkoituksenmukaisen ajanjakson ajan, myös päivänsisäisesti, sen varmistamiseksi, että laitokset säilyttävät riittäväntasoiset maksuvalmiuspuskurit. Nämä strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät on räätälöitävä liiketoiminta-alueiden, valuuttojen, sivukonttoreiden ja oikeushenkilöiden mukaan, ja niihin on sisällyttävä riittävät maksuvalmiuskustannusten, -etujen ja -riskien kohdentamismenetelmät.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen strategioiden, toimintatapojen, prosessien ja järjestelmien on oltava oikeassa suhteessa laitosten monitahoisuuteen, riskiprofiiliin ja toiminnan laajuuteen sekä hallintoelimen vahvistamaan riskien sietorajaan ja heijastettava laitoksen merkityksellisyyttä järjestelmän kannalta jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se harjoittaa liiketoimintaa. Laitosten on tiedotettava riskien sietorajasta kaikille merkityksellisille liiketoiminta-alueille.
2 a. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että luottolaitosten likviditeettiriskiprofiili on johdonmukainen hyvin toimivalta ja vakaalta järjestelmältä vaadittavan profiilin kanssa eikä ylitä sitä.
Toimivaltaisten viranomaisten on seurattava kehitystä muiden muassa tuotteiden suunnittelussa ja volyymeissa, riskienhallinnassa, rahoitusperiaatteissa ja rahoituskeskittymissä ja toteutettava tehokkaita toimia, jos tällainen kehitys saattaa johtaa yksittäisen laitoksen tai järjestelmän epävakauteen.
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle toisen alakohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä ja toimitettava EPV:lle vähintään kerran vuodessa kertomus kehityksestä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa asioissa.
EPV:n on kyseisten kertomusten ja kaikkien toimivaltaisten viranomaisten toisen alakohdan nojalla toteuttamien toimenpiteiden perusteella päätettävä, ovatko asetuksen (EU) N:o 1093/2010 9 artiklan 3 tai 5 kohdan mukaiset toimenpiteet tarpeen.
EPV:n on myös kyseisten kertomusten perusteella julkaistava kertomus, jossa esitetään yhteenveto tällaisesta kehityksestä jäsenvaltioissa, ja annettava suosituksia, kun se katsoo ne asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti tarpeellisiksi.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset kehittävät menetelmät rahoitusasemiensa tunnistamiseksi, mittaamiseksi, hallitsemiseksi ja valvomiseksi. Näihin menetelmiin on kuuluttava omaisuuserien tämänhetkiset olennaiset sisäiset ja niistä tulevaisuudessa syntyvät kassavirrat, velat, taseen ulkopuoliset erät, myös ehdolliset velat, sekä maineeseen liittyvän riskin mahdollinen vaikutus.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset erottelevat toisistaan pantatun ja kiinnittämättömän omaisuuden, joka on käytettävissä koko ajan, erityisesti kriisitilanteissa. Niiden on myös otettava huomioon se, missä oikeushenkilössä omaisuuserät sijaitsevat, ja maa, jossa omaisuuserät on lainmukaisesti merkitty joko rekisteriin tai tilille, sekä niiden hyväksyttävyys ja valvottava, miten omaisuuserät voidaan ottaa käyttöön oikea-aikaisesti.
5. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset myös ottavat huomioon oikeudelliset sekä sääntely- ja toimintarajoitukset, jotka koskevat likviditeetin ja kiinnittämättömän omaisuuden potentiaalisia siirtoja yksikköjen välillä sekä ETA-alueella että sen ulkopuolella.
6. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset harkitsevat erilaisia maksuvalmiusriskin vähentämiskeinoja, myös raja-arvojärjestelmää ja maksuvalmiuspuskureita sekä pitkän aikavälin pysyvää varainhankintaa, selvitäkseen erilaisista lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kriisilanteista, kuten erilaisista skenaarioista, joihin liittyy suurempi kriisi kuin maksuvalmiusvaatimuksen ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksen arviointia koskevissa [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 säännöksissä huomioon otettuihin skenaarioihin, sekä arvioitava sitä, onko rahoitusrakenne riittävän monipuolinen ja millaisia rahoituslähteitä käytetään. Näitä järjestelmiä on tarkasteltava säännöllisesti.
7. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että maksuvalmiusasemia ja riskiä vähentäviä tekijöitä koskevia vaihtoehtoisia skenaarioita harkitaan ja oletuksia, joiden pohjalta tehdään rahoitusasemaa koskevia päätöksiä, tarkastellaan säännöllisesti. Vaihtoehtoisissa skenaarioissa on tätä varten keskityttävä erityisesti – myös arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden (SSPE) tai muiden erillisyhtiöiden osalta, sellaisina kuin niitä tarkoitetaan asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] – taseen ulkopuolisiin eriin ja muihin ehdollisiin velkoihin, joiden suhteen laitos toimii järjestäjänä tai tarjoaa olennaista maksuvalmiustukea.
8. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset ottavat huomioon laitos- ja markkinakohtaisten sekä yhdistettyjen vaihtoehtoisten skenaarioiden potentiaaliset vaikutukset. Huomioon on otettava erilaiset ajanjaksot ja stressitilanteiden erilainen aste.
9. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset mukauttavat strategioitaan, sisäisiä menettelytapojaan ja maksuvalmiusriskin rajoja sekä laativat tehokkaat varautumissuunnitelmat ottaen huomioon 7 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulokset.
10. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksilla on käytössä maksuvalmiuden palauttamista koskevat suunnitelmat, joissa esitetään – myös toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivukonttoreiden osalta – riittävät strategiat ja asianmukaiset täytäntöönpanotoimenpiteet mahdollisista maksuvalmiusvaikeuksista selviämiseksi. Näitä suunnitelmia on testattava säännöllisesti ja saatettava ne ajan tasalle 7 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulosten perusteella; ne on esitettävä ylemmälle johdolle, jonka on ne hyväksyttävä, jotta sisäisiä menettelytapoja ja prosesseja voidaan mukauttaa vastaavasti. Laitosten on toteutettava tarvittavat operatiiviset toimet ennakolta sen varmistamiseksi, että maksuvalmiuden palauttamista koskevat suunnitelmat voidaan panna täytäntöön välittömästi. Luottolaitosten tapauksessa tällaisiin operatiivisiin toimiin on sisällyttävä keskuspankkirahoitusta varten tarvittavien vakuuksien välittömästä käytettävyydestä huolehtiminen. Tämä tarkoittaa, että vakuus pidetään tarvittaessa toisen jäsenvaltion valuuttana, tai sen kolmannen maan valuuttana, jossa luottolaitoksella on vastuita, ja jos se on operatiivisesti välttämätöntä, sen vastaanottavan jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella, jonka valuutan määräisestä vastuusta on kyse.
Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitokset hyväksyvät pysyvän varainhankinnan vaatimusta ja maksuvalmiuspuskuria koskevat Basel III ‑sopimuksen suuntaviivat vuodesta 2015 alkaen.
85 artikla
Ylivelkaantumisriski
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksessa on käytössä toimintatavat ja prosessit, joilla tunnistetaan, hallitaan ja valvotaan ylivelkaantumisriskiä. Ylivelkaantumisriskin indikaattoreina on käytettävä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 416 artiklan mukaisesti määritettävää vähimmäisomavaraisuusastetta sekä varojen ja velvoitteiden välisiä eroja.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset hallitsevat ylivelkaantumisriskiä huolehtien riittävästä varovaisuudesta ja ottaen asianmukaisesti huomioon ylivelkaantumisriskin mahdollisen kasvun, joka johtuu laitoksen odotettujen tai toteutuneiden tappioiden aiheuttamasta omien varojen vähenemisestä sovellettavista kirjanpitosäännöistä riippuen. Tämän vuoksi laitosten on kyettävä selviämään ylivelkaantumisriskiin liittyvistä erilaisista stressitilanteista.
3 alajakso
Hallinto
86 artikla
Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että hallintoelin määrittelee sellaiset hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät, joilla varmistetaan laitoksen tehokas ja vakaa hoito, ▌valvoo niiden täytäntöönpanoa ja on vastuussa niistä; tämä edellyttää myös tehtävien eriyttämistä organisaatiossa ja eturistiriitatilanteiden ennaltaehkäisemistä.
Järjestelmien on oltava seuraavien periaatteiden mukaisia:
(a) hallintoelin kantaa laitoksesta kokonaisvastuun, mukaan luettuna vastuu laitoksen strategisten tavoitteiden, riskistrategian ja sisäisen hallinnon hyväksymisestä ja valvonnasta;
(a a) hallintoelin varmistaa kirjanpito- ja tilinpäätösraportointijärjestelmän eheyden, mukaan luettuina riippumaton tarkastus, varainhoidon ja toiminnan valvonta sekä lainsäädännön ja asiaankuuluvien standardien noudattaminen;
(a b) hallintoelin valvoo tietojen julkistamista ja tiedottamista koskevaa prosessia;
(b) hallintoelin vastaa ylemmän johdon tehokkaasta valvonnasta;
(c) valvontatehtävästä vastaavan hallintoelimen puheenjohtaja ei saa hoitaa samanaikaisesti saman laitoksen pääjohtajan tehtävää,
(i) jollei pääjohtaja ole ainoa valvontatehtäväänsä hoitavaan hallintoelimeen kuuluva liikkeenjohtoon osallistuva johtaja ja jollei valvontatehtäväänsä hoitavan hallintoelimen liikkeenjohtoon osallistumaton johtaja vastaa hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä; tai
(ii) jollei laitos ole pitänyt sitä perusteltuna ja jolleivät toimivaltaiset viranomaiset ole antaneet siihen lupaa.
Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että hallintoelin valvoo ja määräajoin arvioi laitoksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien tehokkuuden ja toteuttaa asianmukaiset toimet mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset perustavat nimityskomitean, joka koostuu hallintoelimen sellaisista jäsenistä, jotka eivät toimi liikkeenjohdollisessa tehtävässä asianomaisessa laitoksessa.
Nimityskomitean on huolehdittava seuraavista tehtävistä:
(a) sen on yksilöitävä ja suositeltava hallintoelimelle tai yleiskokoukselle hyväksyttäväksi riittävän laajaa valikoimaa ehdokkaita hallintoelimessä olevien avoimien toimien täyttämiseksi hoitamaan liikkeenjohdollisia tehtäviä. Nimityskomitean on tällöin arvioitava hallintoelimen tietämyksen, taitojen, monimuotoisuuden ja kokemuksen kokonaisuutta ottaen asiaankuuluvasti huomioon 87 artiklan 3 kohdan mukaisen toimintamallin ja mahdollistaen, että laaja-alainen kokemus otetaan huomioon, jotta naisia ei syrjittäisi. Sen on laadittava kuvaus tiettyä nimitystä koskevista tehtävistä ja sen edellyttämistä valmiuksista ja arvioitava, kuinka paljon tehtävän hoito vie aikaa;
(b) sen on arvioitava säännöllisesti ja vähintään vuosittain liikkeenjohdollista tehtäväänsä hoitavan hallintoelimen rakennetta, kokoa, kokoonpanoa ja tehtävien hoitoa ja annettava ▌hallintoelimelle suosituksia mahdollisista muutoksista;
(c) sen on arvioitava säännöllisesti ja vähintään vuosittain liikkeenjohdollista tehtäväänsä hoitavan hallintoelimen yksittäisten jäsenten ja koko hallintoelimen tietämystä, taitoja ja kokemusta ja raportoitava tästä ▌hallintoelimelle;
(d) sen on tarkasteltava säännöllisesti hallintoelimen liikkeenjohdollisessa tehtävässä noudattamaa ylemmän johdon valintaa ja nimittämistä koskevaa toimintatapaa ja annettava suosituksia hallintoelimelle.
Tehtäviä hoitaessaan nimityskomitean on voitava käyttää kaikkia hallintoelimen tarjoamia resursseja, kuten ulkopuolisia neuvoja, ja sen on saatava laitokselta asianmukainen rahoitus tätä varten.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, ettei laitos perusta erillistä nimityskomiteaa, ottaen huomioon laitoksen toiminnan luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä näin vain, jos ne katsovat, että hallintoelimen oma valintamenettely täyttää täysin toisen alakohdan a–d alakohdan vaatimukset.
Tätä kohtaa ei sovelleta, jos ylin hallintoelin ei kansallisen lain mukaan ole toimivaltainen jäsentensä valinta- ja nimitysmenettelyssä.
2 a. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitokset eivät anna yhden henkilön tai pienen henkilöryhmän hallita hallintoelimen päätöksentekoa, ja 86 artiklassa tarkoitetun nimityskomitean on tarvittaessa arvioitava tätä.
86 a artikla
Maakohtainen raportointi
1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että suosituksen 2000/361/EY ulkopuoliset laitokset laativat, ovat tarkastaneet ja julkistavat osana vuotuista tilinpäätöstään kertomuksen hallituksille suoritetuista maksuista.
2. Kertomuksessa on esitettävä seuraavat tiedot:
(a) kullekin hallitukselle tilikauden aikana suoritettujen maksujen yhteismäärä, mukaan luettuina muuna kuin rahana tapahtuvat suoritukset;
(b) kullekin hallitukselle tilikauden aikana maksettu yhteismäärä maksutyypeittäin.
3. Seuraavat maksutyypit tai määrät on ilmoitettava:
(a) voitto ennen veroja
(b) voittoverot
(c) rojaltit
(d) osingot
(e) allekirjoitus-, löytö- ja tuotantobonukset
(f) sekä kolmansien osapuolten että ryhmänsisäisistä liiketoimista koostuva laitokseen kuuluvien yhteisöjen liikevaihto, joka saattaa aiheuttaa maksujen suorittamisen
(g) työntekijöiden kokonaismäärä ja heidän palkkojensa ja palkkioidensa kokonaismäärä
(h) käyttöomaisuusinvestoinneista kauden aikana aiheutuneet menot.
4. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitos laatii konsolidoidun kertomuksen hallituksille suoritetuista maksuista.
5. Kertomus ja konsolidoitu kertomus, jotka koskevat hallituksille suoritettuja maksuja, on julkistettava noudattaen kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä, direktiivin 2009/101/EY 2 luvun mukaista menettelyä.
86 b artikla
Kokonaispääoman tuoton julkistaminen
Laitosten on julkistettava vuosikertomuksessaan osana pääindikaattoreita niiden kokonaispääoman tuotto, joka lasketaan niiden nettovoittona jaettuna niiden taseen loppusummalla.
87 artikla
Hallintoelin
-1. Tässä direktiivissä liikkeenjohtoon osallistumaton johtaja määritellään seuraavasti:
Liikkeenjohtoon osallistumaton johtaja tai ulkopuolinen johtaja on yrityksen hallituksen jäsen, joka ei kuulu johtoryhmään. Hän ei ole yrityksen työntekijä eikä millään muulla tavalla sidoksissa siihen. Hänellä on erilainen tehtävä kuin sisäisillä johtajilla, jotka ovat hallituksen jäseniä ja jotka toimivat myös tai ovat aiemmin toimineet yrityksen liikkeenjohdollisina esimiehinä.
Liikkeenjohtoon osallistumattomilla johtajilla olisi oltava tehtäviä seuraavilla osa-alueilla:
– liikkeenjohtoon osallistumattomien johtajien olisi rakentavasti kyseenalaistettava strategia ja myötävaikutettava sen kehittämiseen;
– liikkeenjohtoon osallistumattomien johtajien olisi valvottava johdon suoriutumista sovittujen päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisessa sekä ylemmän johdon seurannassa ja tarvittaessa erottamisessa ja seuraajan valinnan suunnittelussa;
– liikkeenjohtoon osallistumattomien johtajien olisi varmistuttava siitä, että tilinpäätöstiedot ovat paikkansapitäviä ja että varainhoidon valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmät ovat toimivia ja perusteltuja;
– liikkeenjohtoon osallistumattomien johtajien olisi vastattava liikkeenjohtoon osallistuvien johtajien asianmukaisten palkka- ja palkkiotasojen määrittämisestä, ja heillä olisi oltava keskeinen tehtävä ylemmän johdon seurannassa ja tarvittaessa erottamisessa ja seuraajan valinnan suunnittelussa.
Liikkeenjohtoon osallistumattomien johtajien olisi myös esitettävä riippumattomia näkemyksiä seuraavista:
– resurssit;
– nimitykset;
– käytännesäännöt.
Liikkeenjohtoon osallistumattomat johtajat valvovat hallinnointi- ja ohjausmenettelyä. He eivät osallistu liiketoiminnan päivittäiseen hoitamiseen, vaan he seuraavat liikkeenjohtotoimintaa ja myötävaikuttavat strategian kehittämiseen.
1. Osakkaiden perusluonteisena tehtävänä on varmistaa, että hallintoelimen ja hallituksen jäsenillä on tarvittava tietämys, pätevyys ja taidot kyseisen laitoksen asianmukaisen ja vakaan hoidon turvaamiseksi. Tätä luovuttamatonta tehtävää on hoidettava ja sen on toteuduttava erityisesti hallintoelimen ja hallituksen jäsenten läpinäkyvien ja avointen nimitysmenettelyjen kautta.
Sekä liikkeenjohdollista että valvontatehtäväänsä hoitavan hallintoelimen kaikkien jäsenten on aina oltava riittävän hyvämaineisia, heillä on oltava riittävä tietämys, taidot ja kokemus ja heidän on käytettävä riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen ja laaja-alainen kokemus on otettava huomioon, jotta naisia ei syrjittäisi. Hallintoelimen jäsenten on täytettävä erityisesti seuraavat vaatimukset:
(a) Kaikkien hallintoelimen jäsenten on käytettävä riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen laitoksessa. Hallintoelimen jäsenen samanaikaisten hallintoelinjäsenyyksien lukumäärässä on otettava huomioon yksilölliset olosuhteet ja laitoksen toiminnan luonne, laajuus ja monitahoisuus. Kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden perusteella merkittävien laitosten hallintoelimen jäsenet eivät saa hoitaa samanaikaisesti enempää kuin yhtä seuraavista yhdistelmistä:
(i) yhden liikkeenjohtoon osallistuvan johtajan ja kahden liikkeenjohtoon osallistumattoman johtajan tehtävän yhdistelmä;
(ii) neljän liikkeenjohtoon osallistumattoman johtajan tehtävät.
▌Liikkeenjohtoon osallistuvien tai osallistumattomien johtajien tehtävät, jotka hoidetaan
(i) saman konsernin sisällä;
(ii) laitoksissa,
a) jotka ovat saman laitosten suojajärjestelmän jäseniä, jos [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 108 artiklan 7 kohdan edellytykset täyttyvät, tai;
b) joilla on vakiintuneet sidokset [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 108 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tai iii) yrityksissä (muut kuin rahoituslaitokset mukaan luettuina), joista laitokset omistavat määräosuuden,
lasketaan yhdeksi johtajan tehtäväksi.
Edellä oleva a alakohta sisältää:
(i) yritykset ja muut kuin finanssialan yhteisöt,
a) joissa on [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 4 artiklan 21 alakohdan mukainen määräosuus;
b) joissa on [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 4 artiklan 49 alakohdan mukaisia omistusyhteyksiä; tai
c) joilla on [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 4 artiklan 72 alakohdan mukaisia läheisiä sidoksia tiettyihin muihin kuin rahoituslaitoksiin;
(ii) [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 4 artiklan 65, 66 ja 67 alakohdan mukaiset emoyrityksinä toimivat finanssialan holdingyhtiöt, jotka käyttävät määräysvaltaa laitosten suojajärjestelmään kuuluvassa keskusluottolaitoksessa tai alueellisessa luottolaitoksessa.
▌
(b) Hallintoelimellä on oltava kokonaisuutena riittävä tietämys, taidot ja kokemus, jotta se voi ymmärtää laitoksen toiminnan, tärkeimmät riskit mukaan luettuina.
(c) Hallintoelimen kunkin jäsenen on toimittava rehellisesti, lahjomattomasti ja riippumattomasti, jotta hän voi tarvittaessa tehokkaasti arvioida ja kyseenalaistaa toimivan johdon päätökset ja valvoa ja seurata tehokkaasti johdon päätöksentekoa.
(c a) Valvontatehtäväänsä hoitavan hallintoelimen jäsenten on saatava riittävästi tietoja ja asiakirjoja, joita he tarvitsevat valvoakseen ja seuratakseen johdon päätöksentekoa.
2. Laitosten on osoitettava riittävät henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit hallintoelimen jäsenten tehtävään asettamiseen ja koulutukseen.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitoksia ja niiden nimityskomiteoita ottamaan huomioon laaja-alaiset ominaisuudet ja taidot hallintoelintensä jäseniä rekrytoitaessa.
i) Laitosten on otettava käyttöön toimintamalli, jolla edistetään ammattitaitoa, vastuuta ja sitoutumista ylemmän johdon tärkeimpinä rekrytointiperusteina ja taataan, että nimitetyt henkilöt ottavat kiistattomasti huomioon laitoksen edun.
ii) Laitosten on myös toteutettava konkreettisia toimia, joilla lisätään hallintoelinten edustuksen tasapainoisuutta, kuten nimityskomiteoiden koulutus, pätevien ehdokkaiden luettelon laatiminen ja sellaisen nimitysmenettelyn käyttöönotto, jossa on mukana vähintään yksi kummankin sukupuolen ehdokas.
iii) Jos työntekijöiden edustus hallintoelimessä on käytäntönä, sitä olisi myös pidettävä myönteisenä keinona lisätä monimuotoisuutta, sillä näin lisätään uusi keskeinen näkökulma ja aitoa tietämystä laitoksen sisäisestä työskentelystä.
Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitokset ovat ottaneet käyttöön kolmasosan sukupuolikiintiön viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanosta.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 422 artiklassa vahvistettujen tietojen julkistamista koskevien vaatimusten mukaisesti kerättyjä tietoja monimuotoisuuden edistämisessä sovellettujen käytäntöjen vertailemiseen. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot EPV:lle. EPV käyttää näitä tietoja monimuotoisuutta edistävien käytäntöjen vertailuun unionin tasolla.
5. EPV laatii ohjeita, joissa määritetään, miten yrityksen olisi otettava huomioon seuraavat seikat:
(a) se, mikä on riittävä aika, jonka hallintoelimen jäsen yksilölliset olosuhteet ja laitoksen toiminnan luonne, laajuus ja monitahoisuus huomion ottaen tarvitsee tehtäviensä hoitamiseen, ja joka toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon antaessaan hallintoelimen jäsenelle luvan yhdistää sallittua useamman johtajatehtävän 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;
(b) se, mikä on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hallintoelimen riittävä tietämys, taidot ja kokemus;
(c) se, mitä ovat 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut hallintoelimen jäsenen rehellisyys, lahjomattomuus ja riippumattomuus;
(d) se, mitä ovat 2 kohdassa tarkoitetut riittävät henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit hallintoelimen jäsenten tehtävään asettamiseen ja koulutukseen;
(e) se, mitä tarkoittaa monimuotoisuus, joka hallintoelimen on otettava huomioon valittaessa hallintoelimen jäseniä 3 kohdan mukaisesti.
▌
EPV hyväksyy nämä ohjeet viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
5 a. Tämän artiklan säännösten soveltaminen ei rajoita työntekijöiden edustusta yritysten hallituksissa koskevien kansallisen lainsäädännön säännösten tai käytäntöjen soveltamista.
88 artikla
Palkka- ja palkkiopolitiikka
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset soveltavat 88 artiklan 2 kohtaa – 91 artiklaa konserni-, emoyritys ja tytäryritystasolla, offshore-rahoituskeskukset mukaan luettuina.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitosten laatiessa ja soveltaessa sellaisia henkilöstöryhmiä koskevaa palkka- ja palkkiopolitiikkaa, mukaan luettuina palkat ja lisäeläke-etuudet, joihin kuuluvat ylempi johto, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat, valvontatoiminnoista vastaavat henkilöt sekä kaikki henkilöstön jäsenet, jotka kuuluvat palkkansa ja palkkioidensa kokonaismäärän perusteella samaan palkkaryhmään kuin ylempi johto ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat ja joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus laitosten riskiprofiiliin, laitosten on noudatettava seuraavia periaatteita tavalla ja siinä laajuudessa, joka on oikeassa suhteessa niiden kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen:
(a) palkka- ja palkkiopolitiikka on sopusoinnussa hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistää sitä eikä rohkaise liialliseen riskinottoon, joka ylittäisi laitoksen hyväksymän riskitason;
(b) palkka- ja palkkiopolitiikka noudattaa laitoksen liiketoimintastrategiaa, tavoitteita, arvoja ja pitkän aikavälin etuja, ja se sisältää eturistiriitojen välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä;
(c) laitoksen valvontatehtäväänsä hoitava hallintoelin hyväksyy ja säännöllisesti arvioi palkka- ja palkkiopolitiikan yleiset periaatteet ja vastaa sen täytäntöönpanosta;
(d) riippumattomalla sisäisellä tarkastuksella arvioidaan vähintään vuosittain keskitetysti, että valvontatehtävänsä hoitavan hallintoelimen hyväksymää palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja sitä koskevia menettelyjä on noudatettu;
(e) valvontatoiminnoissa työskentelevät henkilöt ovat riippumattomia valvonnassaan olevista liiketoimintayksiköistä, heillä on asianmukainen toimivalta ja he saavat palkan tehtäviinsä liittyvien tavoitteiden saavuttamisen perusteella riippumatta siitä, millainen on heidän valvonnassaan olevien liiketoiminta-alueiden tulos;
(f) jäljempänä 91 artiklassa tarkoitettu palkitsemiskomitea tai, jos sellaista komiteaa ei ole perustettu, valvontatehtäväänsä hoitava hallintoelin valvoo suoraan riskienhallinnasta ja valvontatoiminnoista vastaavien ylimpien toimihenkilöiden palkkoja ja palkkioita.
(f a) palkka- ja palkkiopolitiikassa erotellaan selkeästi perusteet seuraavien vahvistamiseksi:
– palkan ja palkkioiden kiinteä perusmäärä, jossa olisi ensisijaisesti otettava huomioon merkityksellinen työkokemus ja organisaatiovastuu, siten kuin ne vahvistetaan työntekijän työnkuvauksessa osana työsuhteen ehtoja,
– palkan ja palkkioiden muuttuva osa, jossa olisi ensisijaisesti otettava huomioon työntekijän työnkuvauksessa osana työsuhteen ehtoja vaadittujen tavoitteiden ylittyminen,
– mahdolliset muut työntekijän etuudet, jotka ylittävät lainsäädännön vaatimukset.
EPV laatii 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä luonnoksen sääntelystandardiksi, jossa määritetään henkilöstön jäsenet, joiden katsotaan toimivan riskinottoa edellyttävissä tehtävissä.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
89 artikla
Valtion väliintulotoimista hyötyvät laitokset
Valtion poikkeuksellisista väliintulotoimista hyötyviin laitoksiin on sovellettava 88 artiklan 2 kohdassa lueteltujen periaatteiden lisäksi seuraavia periaatteita:
(a) muuttuva palkkio-osa on ehdottomasti rajattu tiettyyn prosenttiosuuteen nettotuotoista, kun sen määrä on ristiriidassa terveen pääomapohjan säilyttämisen ja oikea-aikaisen valtiontuesta luopumisen kanssa;
(b) asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitoksia järjestelemään palkat ja palkkiot uudelleen siten, että ne sovitetaan yhteen hyvän riskienhallinnan ja pitkän aikavälin kasvun kanssa, ja asetettava tarvittaessa rajat luottolaitoksen toimintaa tosiasiallisesti tämän direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 2004/39/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla johtavien henkilöiden palkoille ja palkkioille;
(c) laitoksen liiketoimintaa tosiasiallisesti 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla johtaville henkilöille ei makseta muuttuvia palkkio-osia, jollei se ole perusteltua.
89 a artikla
EKP:n pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista hyötyvät laitokset
EKP:n pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista hyötyviin laitoksiin on sovellettava 88 artiklan 2 kohdassa lueteltujen periaatteiden lisäksi seuraavia periaatteita:
(a) EKP:n pitempiaikaisista rahoitusoperaatioista korkoerokauppojen kautta saadut voitot julkistetaan;
(b) korkoerokaupoista saatuja voittoja ei oteta huomioon laskettaessa palkka- ja palkkio- sekä bonuspooleja.
90 artikla
Palkkojen ja palkkioiden muuttuvat osat
1 Palkkojen ja palkkioiden muuttuviin osiin on sovellettava 88 artiklan 2 kohdassa lueteltujen periaatteiden lisäksi ja samoin edellytyksin seuraavia periaatteita:
(a) jos kyseessä on suoritusperusteinen palkka tai palkkio, sen kokonaismäärä perustuu kokonaisarvioon asianomaisen henkilön ja asianomaisen liiketoimintayksikön suorituksesta ja laitoksen kokonaistuloksesta, ja kun arvioidaan yksittäistä suoritusta, otetaan huomioon taloudelliset ja muut perusteet;
(b) suoritusta arvioidaan monivuotisessa yhteydessä sen varmistamiseksi, että arviointi perustuu pidemmän aikavälin tulokseen ja että palkka- ja palkkiojärjestelmän suoritusperusteisten osatekijöiden tosiasiallinen maksaminen kattaa sellaisen ajanjakson, jossa otetaan huomioon luottolaitoksen liiketoiminnan perussykli ja sen liiketoimintariskit;
(c) muuttuvien palkkioiden kokonaismäärä ei rajoita laitoksen kykyä vahvistaa pääomapohjaa;
(c a) taatut bonukset eivät ole moitteettoman riskienhallinnan tai suoritusperusteisen palkkauksen periaatteen mukaisia, eivätkä ne saa olla osa tulevaa korvausta koskevia suunnitelmia;
(d) taattu muuttuva palkkio on poikkeus, ja sitä maksetaan vain palkattaessa uutta henkilöstöä ja ainoastaan työsuhteen ensimmäisenä vuonna edellyttäen, että laitoksella on terve ja vahva pääomapohja;
(e) palkan ja palkkion kiinteät ja muuttuvat osat tasapainotetaan asianmukaisesti keskenään ja riittävän suuri osuus palkan ja palkkioiden kokonaismäärästä säilytetään kiinteänä, jotta pystytään noudattamaan täysin joustavaa muuttuvan palkitsemisen politiikkaa, jonka mukaisesti muuttuva palkkio-osa voidaan myös jättää maksamatta;
(f) laitos määrittelee palkan ja palkkion kokonaismäärän kiinteiden ja muuttuvien osien asianmukaiset suhteet ottaen huomioon, että palkan ja palkkioiden kokonaismäärän muuttuva osa ei saa olla kiinteää osaa suurempi;
(g) työ- tai toimisopimuksen ennenaikaiseen päättymiseen perustuvat maksut perustuvat pitkän aikavälin tulokseen, ja ne suunnitellaan siten, että epäonnistumista ei palkita;
(g a) palkka- ja palkkiopaketit, jotka liittyvät korvauksiin tai ulosostoihin aiemmista työsopimuksista, eivät saa olla kohtuuttomia eivätkä tarjota aiempaa tai suurempaa palkitsemista kuin aiemmassa työsuhteessa olisi tarjottu, ja niiden on myös oltava laitoksen pitkän aikavälin etujen mukaisia, mukaan luettuina yritykseen jätettävää voittoa, maksamisen lykkäämistä, työsuoritusta ja takaisinperintää koskevat järjestelyt;
(h) muuttuvien palkkio-osien tai niiden poolien laskemiseksi suoritusarviointiin sisältyy korjaus, jossa otetaan huomioon kaikentyyppiset nykyiset ja tulevat riskit ja pääomakustannukset sekä vaadittu maksuvalmius;
(i) muuttuvan palkitsemisen jakautumisessa luottolaitoksen sisällä otetaan myös huomioon kaikentyyppiset nykyiset ja tulevat riskit;
(j) huomattava osa – joka tapauksessa vähintään 50 prosenttia – palkitsemisen muuttuvan osan määrästä koostuu ▌suhteessa seuraavista:
(i) osakkeet tai vastaavat omistusosuudet kyseisen laitoksen oikeudellisen rakenteen mukaan tai osakesidonnaiset välineet tai vastaavat muut kuin käteisvälineet, jos laitos on listaamaton;
(ii) ▌muut asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 49 artiklassa tarkoitetut välineet, joissa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon kyseisen laitoksen luottokelpoisuus sen toiminnan jatkuvuuden kannalta.
Tässä alakohdassa tarkoitettuihin välineisiin sovelletaan asianmukaista yhtiöön jätettävää voittoa koskevaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on saada kannustimet vastaamaan laitoksen pitkän aikavälin etuja. Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa asettaa näiden välineiden tyyppiä ja rakennetta koskevia rajoituksia tai kieltää tietyt välineet. Tätä alakohtaa sovelletaan sekä muuttuvaan palkkio-osaan, jonka maksamista on lykätty k alakohdan mukaisesti, että muuttuvaan palkkio-osaan, jonka maksamista ei ole lykätty;
(k) huomattavan osan – jonka on aina oltava vähintään 60 prosenttia palkitsemisen muuttuvan osan määrästä – maksamista lykätään vähintään 3–5 vuoden ajaksi, ja se sovitetaan asianmukaisesti kyseisen liiketoiminnan luonteeseen, sen riskeihin ja kyseisen henkilöstön jäsenen tehtäviin.
Maksamista koskevien lykkäämisjärjestelyjen mukaisesti maksettavan palkan tai palkkion käyttöoikeus syntyy maksujen suhteessa. Jos muuttuva palkkio-osa on erityisen suuri ja yli 100 000 euroa, vähintään 60 prosenttia määrästä on lykättävä. Lykkäysajan pituus määritellään liiketoimintasyklin, liiketoiminnan luonteen, sen riskien ja kyseisen henkilöstön tehtävien mukaisesti;
(l) muuttuva palkkio-osa, mukaan luettuna lykätty osuus, maksetaan tai oikeus siihen syntyy ainoastaan, jos se on kestävää ottaen huomioon laitoksen taloudellinen kokonaistilanne ja perusteltua laitoksen, liiketoimintayksikön ja kyseisen henkilön suoritus huomioon ottaen.
Laitoksen heikko tai tappiollinen taloudellinen tulos supistaa yleensä huomattavasti muuttuvan palkkio-osan kokonaismäärää ottaen huomioon sekä nykyinen palkka ja palkkiot että jo aiemmin ansaituista palkkioista tehdyt vähennykset, myös palkkiota alentavien tai takaisinperintäehtojen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen sopimus- ja työoikeuden yleisten periaatteiden soveltamista;
(m) eläkepolitiikka on sopusoinnussa luottolaitoksen liiketoimintastrategian, tavoitteiden, arvojen ja pitkän aikavälin etujen kanssa.
Jos työntekijä lähtee laitoksen palveluksesta ennen eläkkeelle siirtymistä, laitoksen on pidätettävä lisäeläke-etuudet viiden vuoden ajan j alakohdassa tarkoitettuina välineinä. Jos työntekijä lähtee saavutettuaan eläkeiän, lisäeläke-etuudet on maksettava työtekijälle j alakohdassa tarkoitettuina välineinä siten, että etuudet jätetään laitokseen viideksi vuodeksi;
(n) henkilöstöä vaaditaan sitoutumaan siihen, ettei se käytä henkilökohtaisia suojausstrategioita tai palkkaan ja palkkioon ja vahinkovastuuseen liittyvää vakuuttamista palkka- ja palkkiojärjestelmiin sisältyvien riskinsopeuttamisvaikutusten vähentämiseksi;
(o) muuttuvaa palkkio-osaa ei makseta välinein tai menetelmin, jotka helpottavat tämän direktiivin tai asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] vaatimusten noudattamatta jättämistä.
2. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset niitä perusteita varten, joilla e alakohdassa tarkoitettu palkan ja palkkioiden kokonaismäärän kiinteiden ja muuttuvien osien asianmukainen suhde määritetään, sekä j kohdan ii alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävien rahoitusvälineluokkien täsmentämiseksi.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
2 a. Komissio esittää vuoden 2012 loppuun mennessä lainsäädäntöehdotuksen, jossa vahvistetaan kiinteä toimiva suhde finanssialan kiinteiden ja muuttuvien palkkio-osien välille.
91 artikla
Palkitsemiskomitea
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset, jotka ovat merkittäviä kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden perusteella, perustavat palkitsemiskomitean. Palkitsemiskomitea on muodostettava siten, että se voi pätevästi ja itsenäisesti arvioida palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja sitä koskevia käytäntöjä sekä riskienhallintaa ja pääomien ja maksuvalmiuden hoitoa varten luotuja kannustimia.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että palkitsemiskomitea vastaa palkkoja ja palkkioita koskevien päätösten valmistelusta, mukaan luettuina ne ▌ylimmän hallintoelimen tekemät päätökset, joilla on vaikutuksia kyseisen laitoksen riskeihin ja niiden hallintaan. Palkitsemiskomitean puheenjohtajan sekä jäsenten on oltava sellaisia ylimmän hallintoelimen jäseniä, jotka eivät hoida mitään liikkeenjohdollisia tehtäviä kyseisessä laitoksessa. Palkitsemiskomiteassa on oltava työntekijöiden edustajia, ja sen on varmistettava, että osakkaat voivat sen sääntöjen nojalla toimia yhdessä. Kyseisiä päätöksiä valmistellessaan palkitsemiskomitean on otettava huomioon laitoksen osakkeenomistajien, sijoittajien ja muiden sidosryhmien pitkän aikavälin edut sekä yleinen etu.
91 a artikla
Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä sekä palkkaa ja palkkiota koskevan verkkosivuston ylläpitäminen
Laitosten on ylläpidettävä verkkosivua, jolla selvitetään, miten ne täyttävät 86–91 artiklan vaatimukset.
III jakso
Valvontatarkastus- ja arviointiprosessi
92 artikla
Valvontatarkastus ja arviointi
1. Toimivaltaisten viranomaisten on 94 artiklassa luetellut tekniset vaatimukset huomioon ottaen tarkastettava laitoksen tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] noudattamiseksi käyttöön ottamat järjestelmät, strategiat, prosessit ja mekanismit ja arvioitava riskit, joita laitokseen kohdistuu tai saattaa kohdistua, sekä riskit, joita laitoksesta aiheutuu rahoitusjärjestelmälle, ottaen huomioon järjestelmäriskin tunnistamisen ja mittaamisen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 23 artiklan mukaisesti.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun valvontatarkastuksen ja arvioinnin soveltamisalana ovat kaikki tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä 1 kohdassa tarkoitetun valvontatarkastuksen ja arvioinnin perusteella, varmistavatko laitoksen käyttöön ottamat järjestelmät, strategiat, prosessit ja mekanismit hyvän riskien hallinnan ja riittävätkö laitoksen omat varat riskien kattamiseen.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä 1 kohdassa tarkoitetun valvontatarkastuksen ja arvioinnin toteuttamistiheys ja perusteellisuus ja sovellettava siinä suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon kyseessä olevan laitoksen toiminnan suuruus ja merkitys koko rahoitusjärjestelmälle sekä toiminnan luonne, laajuus ja monitahoisuus. Valvontatarkastus ja arviointi on tehtävä vähintään kerran vuodessa.
4 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aina kun arviointi osoittaa, että laitos voi aiheuttaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 23 artiklan mukaisen järjestelmäriskin, toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EPV:lle välittömästi arvioinnin tuloksista.
4 b. Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava väliintulosuunnitelmia, jotka sisältävät asianmukaiset kynnykset sekä varhaiseen väliintuloon tarvittavat välineet, jotta voidaan estää laitosten taloudellisen aseman heikentyminen ja varmistaa, ettei julkiselle taloudelle milloinkaan aiheudu kustannuksia.
EPV seuraa tällä alalla noudatettavia käytänteitä ja laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita.
93 artikla
Rahoitusalan sekaholdingyhtiön valvonta
1. Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan tämän direktiivin ja direktiivin 2002/87/EY nojalla vastaavia säännöksiä erityisesti riskiin perustuvan valvonnan osalta, konsolidointiryhmän valvoja voi tytäryritysten valvonnasta vastaavia muita toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan soveltaa ainoastaan direktiivin 2002/87/EY säännöstä kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön.
2. Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan tämän direktiivin ja direktiivin 2009/138/EY nojalla vastaavia säännöksiä erityisesti riskiin perustuvan valvonnan osalta, konsolidointiryhmän valvoja voi yhteisymmärryksessä vakuutusalan ryhmävalvojan kanssa soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön vain sellaista direktiivin säännöstä, joka koskee direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyä tärkeintä rahoitussektoria.
3. Konsolidointiryhmän valvojan on ilmoitettava asetuksella (EU) N:o 1094/2010[26] perustetuille EPV:lle ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle (EVLEV) 1 ja 2 kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.
4. EPV, EVLEV ja EAMV laativat mainittujen asetusten 54 artiklassa tarkoitetun sekakomitean välityksellä ohjeet, joilla lähennetään valvontakäytäntöjä, ja kolmen vuoden kuluessa ohjeiden hyväksymisestä ne laativat teknisten sääntelystandardien luonnokset.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010[27] 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
94 artikla
Valvontatarkastusta ja arviointia koskevat tekniset vaatimukset
1. Luotto-, markkina- ja operatiivisten riskien lisäksi toimivaltaisten viranomaisten 92 artiklan mukaisesti tekemän valvontatarkastuksen ja arvioinnin on katettava seuraavat tekijät:
(a) sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB) soveltavan laitoksen suorittaman stressitestin tulokset;
(b) tieto siitä, kohdistuuko laitokseen keskittymäriski ja kuinka keskittymäriskiä hallitaan, mukaan luettuna se, kuinka laitos noudattaa asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] neljännessä osassa ja tämän direktiivin 79 artiklan säädettyjä vaatimuksia;
(c) hyväksyttyjen riskienvähentämismenetelmien soveltamiseen liittyvän jäännösriskin hallinnassa käytettyjen periaatteiden ja menettelytapojen perusteellisuus, tarkoituksenmukaisuus ja soveltamistapa;
(d) laitoksen arvopaperistettujen omaisuuserien katteena olevien omien varojen riittävyys ottaen huomioon transaktion taloudellinen sisältö ja toteutettu riskien siirto;
(e) laitokseen kohdistuva maksuvalmiusriski, sen mittaaminen ja hallinta, mukaan luettuina vaihtoehtoisia skenaarioita koskevien analyysien kehittäminen, riskiä vähentävien tekijöiden hallinta (erityisesti maksuvalmiuspuskureiden taso, koostumus ja laatu) ja tehokkaat varautumissuunnitelmat;
(f) hajautusvaikutukset ja niiden huomioon ottaminen riskien mittaamisjärjestelmässä;
(g) laitoksen toteuttaman stressitestin tulokset, kun laitos käyttää sisäistä mallia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] kolmannen osan IV osaston 5 luvun mukaisesti markkinariskin kattamiseen tarvittavia omia varoja koskevien vaatimusten laskemiseen;
(h) laitoksen vastuiden maantieteellinen sijaintipaikka;
(i) laitoksen liiketoimintamalli.
2. Edellä 1 kohdan e alakohdan soveltamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti tehtävä kattava arviointi siitä, kuinka laitokset yleisesti hallinnoivat likviditeettiriskiään, ja edistettävä moitteettomien sisäisten menetelmien kehittämistä. Näitä valvontatarkastuksia tehdessään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon laitosten rooli rahoitusmarkkinoilla. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten potentiaalinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkkailtava, tarjoaako laitos ylimääräistä tukea arvopaperistamiselle. Jos laitoksen todetaan tarjonneen ylimääräistä tukea useammin kuin kerran, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen huomioon ottamiseksi, että laitoksen arvopaperistamiselle jatkossa tarjoaman tuen todennäköisyys on kasvanut eikä riskiä siirretä huomattavassa määrin.
4. Tämän direktiivin 92 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määrittämisen suorittamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, antavatko kaupankäyntivarastoon sisältyviin positioihin/salkkuihin tehdyt asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 100 artiklassa tarkoitetut arvonoikaisut laitokselle mahdollisuuden myydä tai suojata positionsa lyhyen ajan kuluessa ilman olennaisia tappioita normaaleissa markkinaolosuhteissa.
5. Toimivaltaisten viranomaisten tekemän valvontatarkastuksen ja arvioinnin on käsiteltävä sitä, kohdistuuko laitokseen muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamia korkoriskejä. Toimenpiteitä on edellytettävä laitoksilta, joiden taloudellinen arvo alenee yli 20 prosenttia omien varojen arvosta sellaisen yllättävän ja odottamattoman korkomuutoksen vuoksi, jonka suuruuden toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat ja joka on sama kaikille laitoksille.
6. Toimivaltaisten viranomaisten tekemässä valvontatarkastuksessa ja arvioinnissa on käsiteltävä laitoksiin kohdistuvaa ylivelkaantumisriskiä, joka määritetään kyseistä riskiä koskevien indikaattorien avulla, mukaan luettuna asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 416 artiklan mukaisesti määritetty vähimmäisomavaraisuusaste. Määrittäessään laitosten vähimmäisomavaraisuusasteen asianmukaisuutta sekä laitosten ylivelkaantumisriskin hallitsemiseksi täytäntöön panemien järjestelmien, strategioiden, prosessien ja mekanismien asianmukaisuutta, toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa huomioon kyseisten laitosten liiketoimintamallin.
7. Toimivaltaisten viranomaisten tekemässä valvontatarkastuksessa ja arvioinnissa on käsiteltävä laitosten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä, yrityskulttuuria ja arvoja sekä hallintoelimen jäsenten kykyä hoitaa tehtäviään. Toimivaltaisten viranomaisten on tätä valvontatarkastusta ja arviointia tehdessään vähintään arvioitava hallintoelimen ja sen komiteoiden kokousten esityslistat ja liiteasiakirjat sekä hallintoelimen toiminnan sisäisen ja ulkoisen arvioinnin tulokset.
95 artikla
Valvontatoimenpiteiden soveltaminen laitostyypeittäin ja kaikkiin laitoksiin sekä rajatylittävät toimenpiteet (vastavuoroisuus)
1. Jos toimivaltaiset viranomaiset päättelevät 92 artiklan mukaisesti, että tietyntyyppisiin laitoksiin tai kaikkiin laitoksiin kohdistuu tai saattaa kohdistua samanlaisia riskejä tai että niistä aiheutuu samanlaisia riskejä rahoitusjärjestelmälle, tai jos EPV päättelee näin rajatylittävien laitosten tapauksessa, ne voivat soveltaa 98 ja 99 artiklaa yhdenmukaisesti kyseisentyyppisiin laitoksiin, kaikkiin laitoksiin tai rajojen yli (vastavuoroisuus).
Laitosten tyyppi voidaan määrittää erityisesti 94 artiklan 1 kohdan h ja i alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle, kun ne soveltavat 1 kohtaa. EPV valvoo valvontakäytäntöjä ja antaa ohjeita siitä, kuinka samanlaisia riskejä tulee arvioida. Ohjeet on annettava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.
96 artikla
Valvontatarkkailuohjelma
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vähintään vuosittain vahvistettava valvontatarkkailuohjelma valvomilleen laitoksille. Ohjelmassa on otettava huomioon 92 artiklan mukainen valvontatarkastus- ja arviointiprosessi. Ohjelmaan on sisällyttävä seuraavat tekijät:
(a) tieto siitä, kuinka toimivaltaiset viranomaiset aikovat hoitaa tehtävänsä ja jakaa resurssinsa;
(b) tieto siitä, mitkä laitokset aiotaan ottaa laajennettuun valvontaan, ja tällaiseen valvontaan liittyvät 3 kohdassa luetellut toimenpiteet;
(c) suunnitelma laitoksen, mukaan luettuina sen muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet sivukonttorit ja tytäryritykset, käyttämissä tiloissa toteuttavista 53, 114 ja 116 artiklan mukaisista tarkastuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 53 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista.
2. Valvontatarkkailuohjelmaan on sisällytettävä seuraavat laitokset:
(a) laitokset, joiden osalta ilmenee 94 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 97 artiklassa tarkoitettujen stressitestien tulosten tai 92 artiklan mukaisen valvontatarkastus- ja arviointiprosessin tulosten perusteella niiden jatkuvaan taloudelliseen vakauteen kohdistuvia merkittäviä riskejä tai joiden osalta ilmenee tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] vaatimusten rikkomisia;
(b) laitokset, joista aiheutuu rahoitusjärjestelmälle järjestelmäriski;
(c) muut laitokset, joiden tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset pitävät valvontatarkkailuohjelmaa välttämättömänä.
3. Jos 92 artiklan mukaisesti katsotaan aiheelliseksi, on tarvittaessa toteutettava yksi tai useampi seuraavista toimenpiteistä:
(a) lisätään laitoksen tiloissa toteutettavien tarkastusten lukumäärää tai toteutustiheyttä;
(b) huolehditaan toimivaltaisen viranomaisen pysyvästä läsnäolosta laitoksessa;
(c) vaaditaan laitosta antamaan lisäselvityksiä tai raportoimaan tiheämmin;
(d) toteutetaan laitoksen operatiivisiin, strategisiin tai liiketoimintaa koskeviin suunnitelmiin kohdistuvia ylimääräisiä tai tiheämmin tapahtuvia arviointeja;
(e) toteutetaan temaattisia tarkasteluja, joilla valvotaan todennäköisesti toteutuvia erityisriskejä.
97 artikla
Valvonnalliset stressitestit
1. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava vuosittaiset valvonnalliset stressitestit valvomissaan laitoksissa, jos 92 artiklan mukaisessa valvontatarkastus- ja arviointiprosessissa ilmenee tarvetta tällaisille testeille ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 32 artiklan mukaisesti toteutetuissa stressitesteissä ei huomioida asianmukaisella tavalla 92 artiklan mukaisen prosessin tuloksia.
2. EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset käyttävät yhteisiä menetelmiä vuosittaisia valvonnallisia stressitestejä toteuttaessaan.
98 artikla
Sisäisten menettelyjen käyttöä koskevan luvan jatkuva tarkastelu
1. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava jatkuvasti tai uudelleenarvioitava vähintään kolmen vuoden välein se, kuinka laitokset noudattavat sisäisiä menettelyjä. Niiden on erityisesti kiinnitettävä huomiota laitoksen liiketoiminnassa tapahtuneisiin muutoksiin ja kyseisten menettelyjen soveltamiseen uusiin tuotteisiin.
2. Kun kyse on laitoksista, joille on myönnetty lupa käyttää sisäisiä menettelyjä, toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti tarkasteltava ja arvioitava sitä, soveltavatko laitokset kehittyneitä ja ajan tasalla olevia tekniikoita ja käytäntöjä.
3. Jos markkinariskin sisäisen mallin tapauksessa useat asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 355 artiklassa tarkoitetut ylitykset osoittavat, ettei malli ole riittävän tarkka, toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava lupa sisäisen mallin käyttöön tai toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että mallia parannetaan viipymättä.
4. Jos laitoksella on lupa käyttää sisäistä menettelyä, mutta menettely ei enää vastaa voimassa olevia vaatimuksia, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitos esittää suunnitelman vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi ja asettaa määräajan suunnitelman täytäntöön panemiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava parannuksia tähän suunnitelmaan, jos on epätodennäköistä, että tuloksena on täydellinen vaatimustenmukaisuus tai jos määräaika ei ole asianmukainen. Jos on todennäköistä, ettei laitos pysty palauttamaan vaatimustenmukaisuutta asianmukaisen määräajan kuluessa, lupa sisäisen menettelyn käyttöön on peruutettava tai rajoitettava koskemaan vaatimuksenmukaisia aloja tai aloja, joilla vaatimustenmukaisuus voidaan saavuttaa asianmukaisen määräajan kuluessa. Jos on todennäköistä, että vaatimustenmukaisuuden puuttuminen johtaa omien varojen riittämättömyyteen, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava oikea-aikaisesti ja oikeassa suhteessa toissijaisia omia varoja. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava suunnitelman täytäntöönpanoa ja määrättävä asianmukaisia seuraamuksia 64 artiklan mukaisesti, jos laitos ei olennaisilta osin ole toteuttanut suunnitelmaansa.
5. Jotta sisäiset menettelyt olisivat unionissa johdonmukaisesti vakaita, EPV analysoi eri laitosten noudattamia sisäisiä menettelyjä, mukaan lukien se, kuinka johdonmukaisesti maksukyvyttömyyden määritelmä pannaan täytäntöön ja kuinka laitokset käsittelevät samanlaisia riskejä tai vastuita.
EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joihin sisältyvät kyseisen analyysin perusteella määritetyt viitearvot.
Toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kyseinen analyysi ja kyseiset viitearvot tarkastellessaan laitoksille myöntämiään lupia käyttää sisäisiä menettelyjä.
IV jakso
Valvontatoimenpiteet
99 artikla
Valvontatoimenpiteet
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitosta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varhaisessa vaiheessa merkityksellisiin ongelmiin puuttumiseksi seuraavissa tilanteissa:
(a) laitos ei täytä tämän direktiivin vaatimuksia;
(b) laitos ei todennäköisesti jatkossa täytä tämän direktiivin vaatimuksia.
2. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi 64 artiklassa tarkoitettu valta siirretään toimivaltaisille viranomaisille.
100 artikla
Erityiset omia varoja koskevat vaatimukset
1. Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 1 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien riskien osalta erityinen omia varoja koskeva vaatimus ainakin laitoksille, jotka eivät täytä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 72–74 ja 382 artiklassa säädettyjä edellytyksiä tai joista on tehty kielteinen määritys 92 artiklan 3 kohdassa kuvatun kysymyksen osalta, jos pelkkä muiden toimenpiteiden soveltaminen ei todennäköisesti riittävästi paranna järjestelmiä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita niin nopeasti kuin olisi tarpeen.
2. Määritettäessä omien varojen asianmukaista tasoa 92 artiklan mukaisen valvontatarkastuksen ja arvioinnin perusteella toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, onko välttämätöntä asettaa pääomavaatimuksen lisäksi erityinen omia varoja koskeva vaatimus laitokseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien kattamiseksi, ottaen huomioon seuraavat seikat:
(a) edellä 72 artiklassa tarkoitettuun laitosten arviointiprosessiin liittyvät määrälliset ja laadulliset näkökohdat;
(b) edellä 73 ja 74 artiklassa tarkoitetut laitosten järjestelmät, prosessit ja mekanismit;
(c) edellä 92 artiklan mukaisesti suoritetun valvontatarkastuksen ja arvioinnin tulos.
3. Kun laitos ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 367 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että mainitussa artiklassa tarkoitetun stressitestin tulokset ylittävät olennaisesti sen omia varoja koskevan vaatimuksen korrelaatiokaupankäyntisalkun osalta, toimivaltaisten viranomaisten on harkittava korrelaatiokaupankäyntisalkun osalta erityisen omia varoja koskevan vaatimuksen käyttöönottoa ylityksen kattamiseksi.
101 artikla
Erityiset julkistamisvaatimukset
1. Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia laitoksia
(a) julkistamaan asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] kahdeksannessa osassa tarkoitetut tiedot useammin kuin kerran vuodessa ja asettaa julkistamiselle määräajat;
(b) käyttämään julkistamiseen tiettyjä muita viestintäkanavia ja paikkoja kuin tilinpäätösasiakirjoja. Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia emoyrityksiä julkistamaan vuosittain kuvaus laitosryhmän oikeudellisesta rakenteesta, hallintorakenteesta ja organisaatiosta 14 artiklan 3 kohdan, 73 artiklan 1 kohdan ja 104 artiklan 2 kohdan mukaisesti joko kokonaisuudessaan tai esittämällä viittaukset vastaaviin tietoihin.
102 artikla
Valvontatarkastusten, arviointien ja valvontatoimenpiteiden johdonmukaisuus
1. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle
(a) edellä 92 artiklassa tarkoitetun valvontatarkastus- ja arviointijärjestelmän toiminnasta;
(b) menetelmä, jolla 94 artiklan 3 kohdassa ja 97, 98 ja 99 artiklassa tarkoitetut päätökset a alakohdassa tarkoitetuista järjestelmistä perustellaan;
(b a) edellä olevan 94 artiklan 3 kohdan sekä 97, 98 ja 99 artiklan nojalla tehdyt päätökset ja niiden perustelut; ja
(b b) muut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä valvontatarkastusten, arviointien ja valvontatoimenpiteiden alalla sovellettavien parhaiden käytäntöjen kannalta.
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle päätöksistä ja niiden perusteluista, joihin on päädytty 94 artiklan 3 kohdan ja 97, 98 ja 99 artiklan mukaisesti.
2. EPV raportoi vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle parhaiden valvontakäytäntöjen kehityksestä ja siitä, missä määrin jäsenvaltiot ovat lähentyneet toisiaan tämän luvun säännösten soveltamisessa.
Parhaiden käytäntöjen levittämiseksi ja tällaisen lähentymisen lisäämiseksi EPV tekee vertaisarviointeja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 30 artiklan mukaisesti.
3. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa laitoksen koko, rakenne, sisäinen organisaatio sekä toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen täsmennetään seuraavat seikat:
(a) edellä 1 kohdassa ja 92 artiklassa tarkoitettu valvontatarkastus- ja arviointijärjestelmien yhteinen menettely ja menetelmät;
(b) edellä 75–85 artiklassa tarkoitettua riskien luokittelua ja käsittelyä koskevat kriteerit sekä 92 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisten viranomaisten tekemän valvontatarkastuksen ja arvioinnin perusteet.
4. Siirretään komissiolle valta hyväksyä 3 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EPV toimittaa 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tekniset standardiluonnokset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tekniset standardiluonnokset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.
V jakso
Soveltamistaso
103 artikla
Sisäisen pääoman riittävyyden arviointiprosessi
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokainen laitos, joka ei ole tytäryritys siinä jäsenvaltiossa, jossa se on saanut toimiluvan ja jossa sen toimintaa valvotaan, eikä emoyritys, ja jokainen laitos, jota ei ole sisällytetty asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 17 artiklan mukaiseen konsolidointiin, noudattaa 72 artiklassa säädettyjä velvoitteita erillisenä yrityksenä.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 9 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävän laitoksen 72 artiklan soveltamisesta.
Kun toimivaltaiset viranomaiset eivät sovella asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 14 artiklassa säädettyjä omia varoja koskevia konsolidoituja vaatimuksia, yksittäisiin yrityksiin sovelletaan 72 artiklan vaatimuksia.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivat laitokset noudattavat asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 16 artiklassa kuvatussa määrin ja siinä kuvatulla tavalla 72 artiklassa säädettyjä velvoitteita konsolidoidun taloudellisen asemansa perusteella.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvat laitokset, noudattavat asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 16 artiklassa kuvatussa määrin ja siinä kuvatulla tavalla 72 artiklassa säädettyjä velvoitteita kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella.
Kun jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluu useampi kuin yksi laitos, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan laitokseen, johon sovelletaan konsolidoitua valvontaa 106 artiklan mukaisesti.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitoksina toimivat tytäryritykset soveltavat 72 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä laitoksilla tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on laitos, rahoituslaitos tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu omaisuudenhoitoyhtiö tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.
5. Konsolidoitu taloudellinen tilanne määritetään asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] ensimmäisen osan II osaston 2 luvun 2 ja 3 jakson mukaisesti.
104 artikla
Laitoksen järjestelmät, prosessit ja mekanismit
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitokset noudattavat II jaksossa säädettyjä velvoitteita yksittäin, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset sovella [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 6 artiklassa säädettyä poikkeusta
2. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat emoyritykset ja tytäryritykset noudattavat tämän luvun II jaksossa säädettyjä velvoitteita konsolidoidulla tasolla tai alakonsolidointiryhmän tasolla sen varmistamiseksi, että niiden järjestelmät, prosessit ja mekanismit, joita näissä säännöksissä edellytetään, ovat johdonmukaisia ja yhteensovitettuja ja kaikki valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot voidaan esittää. Niiden on erityisesti varmistettava, että tytäryrityksillä, joihin ei sovelleta tätä direktiiviä, on käytössään kyseisten säännösten noudattamisen varmistavat järjestelmät, prosessit ja mekanismit.
3. Tämän luvun II jaksosta johtuvia velvoitteita, jotka koskevat tytäryrityksiä, joihin ei itseensä sovelleta tätä direktiiviä, ei sovelleta, jos Euroopan unionissa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevat luottolaitokset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että II jakson soveltaminen on laitonta sen kolmannen maan lainsäädännön mukaan, johon tytäryhtiö on sijoittautunut.
105 artikla
Valvontatarkastus ja arviointi sekä valvontatoimenpiteet
1. Toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava III jaksossa tarkoitettua valvontatarkastus- ja arviointiprosessia ja IV jaksossa tarkoitettuja valvontatoimenpiteitä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] ensimmäisen osan I osastossa vahvistetulla vaatimusten soveltamistasolla.
2. Kun toimivaltaiset viranomaiset eivät sovella asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 14 artiklassa säädettyjä omia varoja koskevia konsolidoituja vaatimuksia, yksittäisten sijoituspalveluyritysten valvontaan sovelletaan tämän direktiivin 92 artiklan vaatimuksia.
3 luku
Konsolidoitu valvonta
I jakso
Konsolidoidun valvonnan toteuttamisperiaatteet
106 artikla
Konsolidointiryhmän valvojan määrittäminen
1. Kun emoyritys on jäsenvaltiossa tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva laitos, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet tälle laitokselle toimiluvan.
2. Kun laitoksen emoyritys on jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet kyseiselle laitokselle toimiluvan.
3. Kun useammassa kuin kahdessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneilla laitoksilla on emoyrityksenä sama jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka sama emoyrityksenä Euroopan unionissa toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat sen laitoksen osalta toimivaltaiset viranomaiset, jolla on toimilupa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on perustettu.
Kun kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten emoyritykset muodostuvat useammista rahoitusalan holdingyhtiöistä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöistä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa, ja jokaisessa näistä valtiosta on luottolaitos, konsolidoitua valvontaa harjoittaa sen luottolaitoksen osalta toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.
4. Kun useamman kuin yhden unionissa toimiluvan saaneen laitoksen emoyrityksenä on sama rahoitusalan holdingyhtiö tai sama rahoitusalan sekaholdingyhtiö eikä mikään näistä laitoksista ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on perustettu, konsolidoitua valvontaa harjoittaa toimivaltainen viranomainen, joka on antanut toimiluvan sille laitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin ja joka katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevaksi laitokseksi.
5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa yhteisesti päättää olla soveltamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ottaen huomioon laitokset ja niiden toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa, ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen toteuttamaan konsolidoitua valvontaa. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten on ennen päätöksensä tekemistä annettava Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle laitokselle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle tai sille laitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin, mahdollisuus esittää kantansa kyseisestä päätöksestä.
6. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle kaikki 5 kohdan soveltamisalaan kuuluvat sopimukset.
107 artikla
Konsolidointiryhmän valvojan tekemä valvontatoiminnan yhteensovittaminen
1. Tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] säännöksistä johtuvien velvoitteiden lisäksi konsolidointiryhmän valvoja hoitaa seuraavia tehtäviä:
(a) tarvittavien tietojen kokoamisen ja levittämisen yhteensovittaminen toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa ja kriisitilanteissa;
(b) valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen yhteistyössä valvontaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa, myös VII osaston 3 luvussa tarkoitetussa toiminnassa;
(c) valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen yhteistyössä valvontaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten ja tarpeen mukaan keskuspankkien kanssa kriisitilanteisiin valmistautumisessa ja kriisitilanteissa, mukaan lukien kielteiset muutokset laitoksissa tai rahoitusmarkkinoilla, käyttäen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä kriisinhallintaa helpottavia viestintäkanavia.
2. Jos konsolidointiryhmän valvoja ei kykene hoitamaan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä tai jos toimivaltaiset viranomaiset eivät tee yhteistyötä konsolidointiryhmän valvojan kanssa siinä laajuudessa, kuin 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitaminen edellyttää, mikä tahansa kyseisistä toimivaltaisista viranomaisista voi saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi, ja tämä voi toimia asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti.
3. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen sisältää 112 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetut poikkeukselliset toimenpiteet, yhteisten arviointien valmistelun, varautumissuunnitelmien toteuttamisen ja yleisölle tiedottamisen.
108 artikla
Yhteiset päätökset laitoskohtaisista vakavaraisuusvaatimuksista
1. Konsolidointiryhmän valvojan ja toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritysten taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta jäsenvaltiossa, on tehtävä kaikkensa yhteisen päätöksen saavuttamiseksi seuraavista:
(a) edellä 64 artiklan a kohdan sekä 72, 92 ja 100 artiklan soveltamisesta laitosryhmän hallussa olevien konsolidoitujen omien varojen riittävyyden määrittämiseksi suhteessa sen taloudelliseen tilanteeseen ja riskiprofiiliin sekä omien varojen vaaditusta tasosta 98 artiklan soveltamiseksi laitosryhmään kuuluvaan kuhunkin yritykseen konsolidoidulta perustalta;
(b) toimenpiteistä, joilla puututaan maksuvalmiuden valvontaan liittyviin merkittäviin seikkoihin ja olennaisiin havaintoihin, myös riskien luokittelun ja käsittelyn asianmukaisuuteen 84 artiklassa vaaditun mukaisesti sekä tarpeeseen vahvistaa tämän direktiivin 99 artiklan mukaisesti laitoskohtaiset parametrit, jotka eroavat asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] kuudennessa osassa vahvistetuista parametreistä;
(b a) pankkiryhmän tai pankkiryhmän yksittäisten tytäryritysten nimeämisestä järjestelmän kannalta merkittäviksi rahoituslaitoksiksi maailman, unionin tai kotijäsenvaltion tasolla.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös on saavutettava
(a) 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi neljän kuukauden kuluessa siitä, kun konsolidointiryhmän valvoja on esittänyt muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille 64 artiklan a kohdan sekä 72, 92 ja 100 artiklan mukaisen ryhmän riskinarvioinnin sisältävän kertomuksen;
(b) 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi kuukauden kuluessa siitä, kun konsolidointiryhmän valvoja on esittänyt 84 artiklan mukaisen ryhmän maksuvalmiutta koskevan riskiprofiilin arvioinnin sisältävän kertomuksen.
Yhteisessä päätöksessä on myös asianmukaisesti tarkasteltava asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten 64 artiklan a kohdan sekä 72, 92 ja 100 artiklan mukaisesti suorittamia tytäryritysten riskinarviointeja.
Yhteinen päätös ilmoitetaan asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, jonka konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle laitokselle. Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, konsolidointiryhmän valvojan on minkä tahansa asianomaisen toisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kuultava EPV:tä. Ryhmävalvoja voi kuulla EPV:tä myös omasta aloitteestaan.
3. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet tätä yhteistä päätöstä 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, konsolidointiryhmän valvoja tekee päätöksen 64 artiklan a kohdan sekä 72, 84, 92, 98, 99 ja 100 artiklan soveltamisesta konsolidoidusti tarkasteltuaan ensin perusteellisesti asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tytäryritysten riskinarviointia. Jos jokin asiaankuuluvista toimivaltaisista viranomaisista on 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsolidointiryhmän valvojan on lykättävä omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. EPV voi aloittaa sovittelun myös omasta aloitteestaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.
Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksen 64 artiklan a kohdan sekä 72, 84, 92, 98, 99 ja 100 artiklan soveltamisesta erillisen yrityksen tai alakonsolidointiryhmän tasolla harkittuaan ensin perusteellisesti konsolidointiryhmän valvojan esittämiä näkökantoja ja varaumia. Jos EPV on aloittanut sovittelun omasta aloitteestaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti tai jos jokin asiaankuuluvista toimivaltaisista viranomaisista on 2 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.
Nämä päätökset esitetään asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellut päätökset ja jossa otetaan huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten riskinarviointi sekä niiden 2 kohdassa tarkoitetussa määräajassa ilmaisemat näkemykset ja varaumat. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava kyseinen asiakirja kaikille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle laitokselle.
Jos EPV:tä on kuultu, kaikkien toimivaltaisten viranomaisten on otettava tällainen lausunto huomioon ja selitettävä, jos siitä on poikettu merkittävästi.
4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja 3 kohdassa tarkoitetut toimivaltaisten viranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemät päätökset ovat toimivaltaisia viranomaisia sitovia kyseisissä jäsenvaltioissa.
Edellä 2 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja yhteisen päätöksen puuttuessa 3 kohdan mukaisesti tehdyt päätökset on saatettava ajan tasalle vuosittain tai poikkeustapauksissa silloin, kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritysten taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen esittää konsolidointiryhmän valvojalle kirjallisen ja täsmällisesti perustellun pyynnön saattaa 98 ja 99 artiklan soveltamista koskeva päätös ajan tasalle. Viimeksi mainitussa tapauksessa ajan tasalle saattaminen voidaan suorittaa kahdenvälisesti konsolidointiryhmän valvojan ja pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen kesken.
5. EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joilla varmistetaan tässä artiklassa tarkoitettua yhteistä päätöstä koskevan menettelyn yhdenmukaiset soveltamisedellytykset 64 artiklan a kohdan sekä 72, 84, 92, 98, 99 ja 100 artiklan soveltamisen osalta tarkoituksena helpottaa yhteisten päätösten tekoa.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
EPV laatii komissiolle toimitettavat teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
109 artikla
Tietovaatimukset kriisitilanteissa
1. Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1093/2010 18 artiklassa määritelty tilanne tai tilanne, jossa markkinoiden muutokset ovat epäsuotuisia, ja joka mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai joihin 52 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita on sijoittautuneena, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta ja soveltuvin osin direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklasta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian EPV:tä, EJRK:ta sekä 59 artiklan 4 alakohdassa ja 60 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaiset tiedot. Näitä velvoitteita sovelletaan kaikkiin toimivaltaisiin viranomaisiin; jos 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tietoon tulee ensimmäisessä alakohdassa kuvailtu tilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 107 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia ja EPV:tä.
Toimivaltaisen viranomaisen ja 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun viranomaisen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä viestintäkanavia.
2. Kun konsolidoidusta valvonnasta vastaava konsolidointiryhmän valvoja tarvitsee tietoja, jotka toinen toimivaltainen viranomainen on jo saanut, sen on aina pyrittävä ottamaan yhteyttä tähän viranomaiseen, jotta voidaan estää kaksinkertaiset ilmoitukset eri valvontaviranomaisille.
110 artikla
Yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyt
1. Tehokkaan valvonnan edistämiseksi ja aikaansaamiseksi konsolidointiryhmän valvojalla ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kirjalliset yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelmät.
Näiden järjestelmien perusteella konsolidointiryhmän valvojalle tai EPV:lle voidaan osoittaa lisätehtäviä ja päätöksenteko- ja yhteistyömenettelyjä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa voidaan täsmentää.
2. Laitoksena toimivan emoyrityksen tytäryrityksen toimiluvan myöntämisestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat asetuksen (EU) N:o 1093/2010 28 artiklan mukaisesti siirtää valvontavastuunsa kahdenvälisellä sopimuksella toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet emoyritykselle toimiluvan ja valvovat sitä, sen varmistamiseksi, että nämä viranomaiset hoitavat vastuunsa tytäryrityksen valvonnasta tämän direktiivin mukaisesti. EPV:lle on ilmoitettava tällaisista sopimuksista ja niiden sisällöstä. Komissio ilmoittaa tiedot muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan pankkikomitealle.
111 artikla
Valvontakollegiot
1. Konsolidointiryhmän valvojan on perustettava valvontakollegioita, jotta voidaan helpottaa 107 artiklassa – 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen luottamuksellisuusvaatimusten sekä unionin lainsäädännön mukaisesti ja tarvittaessa varmistaa asianmukainen yhteensovittaminen ja yhteistyö asiaankuuluvien kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
EPV edistää ja seuraa osaltaan tässä artiklassa tarkoitettujen valvontakollegioiden toiminnan yhdenmukaisuutta, tehokkuutta ja toimivuutta asetuksen (EU) N:o 1093/2010 21 artiklan mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten EPV osallistuu toimintaan sopivaksi katsomallaan tavalla ja sitä pidetään toimivaltaisena viranomaisena tässä tarkoituksessa.
Valvontakollegiot muodostavat puitteet, joiden avulla konsolidointiryhmän valvoja, EPV ja asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset huolehtivat seuraavista tehtävistä:
(a) vaihtavat tietoja keskenään ja EPV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 21 artiklan mukaisesti;
(b) sopivat tarvittaessa vapaaehtoisesta tehtävien antamisesta ja velvollisuuksien siirrosta;
(c) määrittävät 94 artiklassa tarkoitetut valvontatarkkailuohjelmat ryhmittymän riskinarvioinnin perusteella 92 artiklan mukaisesti;
(d) tehostavat valvontaa poistamalla tarpeettomat päällekkäiset valvontavaatimukset, mukaan lukien suhteessa 109 artiklassa ja 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tietopyyntöihin;
(e) soveltavat johdonmukaisesti tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] mukaisia vakavaraisuusvaatimuksia kaikkiin laitosryhmän yrityksiin rajoittamatta unionin lainsäädännön sallimia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa;
(f) soveltavat 107 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ottaen huomioon kyseisellä alalla mahdollisesti perustettavien muiden foorumien työn.
2. Valvontakollegioihin osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset ja EPV tekevät tiivistä yhteistyötä. Tämän direktiivin 1 luvun II jakson ja direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklan mukaiset salassapitovaatimukset eivät estä toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta luottamuksellisia tietoja valvontakollegioissa. Valvontakollegioiden perustaminen ja toiminta eivät saa vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
3. Kollegioiden perustamisen ja toiminnan on perustuttava 110 artiklassa tarkoitettuihin kirjallisiin menettelyihin, jotka konsolidointiryhmän valvoja vahvistaa kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.
4. EPV laatii teknisiä sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
5. EPV laatii teknisiä täytäntöönpanostandardien luonnoksia, joissa määritetään valvontakollegioiden operatiivista toimintaa.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.
6. Valvontakollegioihin voivat osallistua Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon on sijoittunut 52 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita, keskuspankit tapauksen mukaan sekä kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset tapauksen mukaan ja jos luottamuksellisuusvaatimuksista, jotka kaikkien toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan vastaavat 1 luvun II jakson ja soveltuvin osin direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklan mukaisia vaatimuksia, ei muuta johdu.
7. Konsolidointiryhmän valvojan on toimittava kollegion kokousten puheenjohtajana ja päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Konsolidointiryhmän valvojan on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille riittävän ajoissa täydelliset tiedot toimista, joista kyseisissä kokouksissa on päätetty, tai toteutetuista toimenpiteistä.
8. Konsolidointiryhmän valvojan päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteen sovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisille viranomaisille, erityisesti mahdolliset vaikutukset asianomaisten jäsenvaltioiden 8 artiklassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin.
9. Jollei 1 luvun II jakson ja soveltuvin osin direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklan mukaisista luottamuksellisuusvaatimuksista muuta johdu, konsolidointiryhmän valvojan on tiedotettava EPV:lle valvontakollegion toiminnasta, myös kriisitilanteissa, ja toimitettava sille kaikki tiedot, jotka ovat erityisen merkityksellisiä valvontakäytäntöjen lähentämiseksi.
112 artikla
Yhteistyövelvoitteet
1. Toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä. Niiden on annettava toisilleen tiedot, jotka ovat olennaisia tai merkityksellisiä muiden viranomaisten tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] mukaisten valvontatehtävien hoitamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja oma-aloitteisesti kaikki olennaisen tärkeät tiedot.
Toimivaltaisten viranomaisten on tätä direktiiviä ja asetusta [julkaisutoimisto lisää viitteen] sovellettaessa tehtävä yhteistyötä EPV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti.
Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) N:o 1093/2010 35 artiklan mukaisesti toimitettava EPV:lle kaikki tiedot, jotka tämä tarvitsee tämän direktiivin, asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja on vähintään pidettävä olennaisen tärkeinä, jos ne voivat merkittävästi vaikuttaa laitoksen tai rahoituslaitoksen rahoitusaseman vakauden arviointiin toisessa jäsenvaltiossa.
Erityisesti Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien laitosten konsolidointiryhmän valvojien on toimitettava kaikki merkitykselliset tiedot niille muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka valvovat kyseisten emoyritysten tytäryrityksiä. Kun merkityksellisten tietojen laajuutta määritetään, näiden tytäryritysten merkitys kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmälle on otettava huomioon.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja olennaisen tärkeitä tietoja ovat ainakin seuraavat seikat:
(a) selvitys ryhmän oikeudellisesta rakenteesta, hallintorakenteesta ja organisaatiosta, mukaan luettuina kaikki säännellyt yritykset, sääntelemättömät yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja samaan ryhmään kuuluvat merkittävät sivukonttorit sekä 14 artiklan 3 kohdan, 73 artiklan 1 kohdan ja 104 artiklan 2 kohdan mukaiset emoyritykset ja ryhmän säänneltyjen yritysten toimivaltaiset viranomaiset;
(b) menettelyt tietojen keräämiseksi ryhmän laitoksilta ja näiden tietojen todentaminen;
(c) sellaiset kielteiset muutokset laitoksissa tai ryhmän muissa yksiköissä, jotka voivat vaikuttaa vakavasti laitoksen toimintaan;
(d) merkittävimmät seuraamukset ja poikkeustoimenpiteet, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tämän direktiivin mukaisesti, mukaan lukien 100 artiklan mukaisen erityisiä omia varoja koskevan vaatimuksen käyttöönotto ja rajoitukset kehittyneen menetelmän käyttämisessä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 301 artiklan 2 kohdan mukaisten omia varoja koskevien vaatimusten laskemiseksi.
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa EPV:n käsiteltäviksi seuraavat tilanteet:
(a) toimivaltainen viranomainen ei ole toimittanut olennaisia tietoja, tai
(b) yhteistyötä ja erityisesti merkityksellisten tietojen vaihtoa koskeva pyyntö on evätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa.
EPV voi toimia omasta aloitteestaan sille asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan nojalla siirretyn toimivallan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 258 artiklan soveltamista.
3. Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen määräysvallassa olevien luottolaitosten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on aina pyrittävä ottamaan yhteyttä konsolidointiryhmän valvojaan, kun ne tarvitsevat sellaisia tietoja tässä direktiivissä ja asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] tarkoitettujen menetelmien ja menettelyjen täytäntöönpanosta, jotka voivat jo olla kyseisen toimivaltaisen viranomaisen saatavilla.
4. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan ennen kuin seuraavista asioista päätetään, jos päätökset ovat merkittäviä toisten toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävien kannalta:
(a) sellaiset muutokset ryhmään kuuluvien luottolaitosten osakkeenomistaja-, organisaatio- tai johtorakenteessa, jotka edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää; ja
(b) toimivaltaisten viranomaisten määräämät merkittävimmät seuraamukset tai poikkeustoimenpiteet, mukaan lukien 99 artiklan mukaisen toissijaisia omia varoja koskevan vaatimuksen asettaminen ja kehittyneiden mittaamismenetelmien käyttöönoton rajoitukset asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 301 artiklan 2 kohdan mukaisten omia varoja koskevien vaatimusten laskemiseksi.
Tämän kohdan b alakohtaa sovellettaessa on aina kuultava konsolidointiryhmän valvojaa.
Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää jättää kuulemisen suorittamatta kiireellisissä tapauksissa tai jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätösten tehokkuuden. Tässä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille toimivaltaisille viranomaisille.
113 artikla
Muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia yrityksiä koskevien tietojen todentaminen
Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset haluavat tätä direktiiviä ja asetusta [julkaisutoimisto lisää viitteen] soveltaessaan määrätyissä tapauksissa todentaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa laitosta, rahoitusalan holdingyhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, rahoituslaitosta, avustavia palveluja tarjoavaa yritystä, monialan holdingyhtiötä, 119 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä tai 114 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä koskevat tiedot, niiden on pyydettävä kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tämä todentaminen. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat ottaneet vastaan tämän pyynnön, on toimivaltansa rajoissa joko suoritettava todentaminen itse tai sallittava viranomaisille, jotka ovat esittäneet pyynnön, suorittaa tämä todentaminen taikka sallittava tilintarkastajan tai asiantuntijan suorittaa se. Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi halutessaan olla mukana todentamisessa, jos se ei suorita sitä itse.
II jakso
Rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdinyhtiöt
114 artikla
Holdingyhtiöiden sisällyttäminen konsolidoituun valvontaan
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittaessa kaikki aiheelliset toimenpiteet sisällyttääkseen rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt konsolidoituun valvontaan. Rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön taloudellisen aseman konsolidointi ei edellytä millään tavoin, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön valvontaa yksittäisenä yrityksenä, jollei 3 luvun soveltamista edellytetä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 115 artiklan soveltamista.
2. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät sisällytä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 13 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa konsolidoituun valvontaan laitosta, joka on tytäryritys, sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa laitoksena toimiva tytäryritys sijaitsee, voivat pyytää emoyritykseltä tietoja, jotka helpottavat tämän laitoksen valvontaa.
3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että niiden konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sellaisilta luottolaitoksen taikka rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiltä, jotka eivät kuulu konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan, 116 artiklassa tarkoitettuja tietoja. Tässä tapauksessa sovelletaan kyseisessä artiklassa säädettyjä tietojen siirtomenettelyjä ja tietojen todentamismenettelyjä.
115 artikla
Johdon pätevyys
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ne henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön liiketoimintaa, ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita suorittaakseen nämä tehtävät.
116 artikla
Tietopyynnöt ja tarkastukset
1. Kunnes konsolidointimenetelmät sovitetaan myöhemmin yhteen jäsenvaltiot säätävät, että jos yhden tai useamman laitoksen emoyrityksenä on monialan holdingyhtiö, näiden laitosten toimiluvasta ja valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava monialan holdingyhtiötä ja sen tytäryrityksiä joko toimittamaan niille suoraan tai laitoksen tytäryritysten välityksellä kaikkien laitoksen tytäryritysten valvontaa varten tarpeellisia tietoja.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä tarkastuksia tai antaa ulkopuolisille tarkastajille tehtäväksi tehdä tarkastuksia paikan päällä, monialan holdingyhtiöiltä tai niiden tytäryrityksiltä saatujen tietojen todentamiseksi. Jos monialan holdingyhtiö tai jokin sen tytäryrityksistä on vakuutusyhtiö, 119 artiklassa säädettyä menettelyä voidaan myös noudattaa. Jos monialan holdingyhtiö tai jokin sen tytäryrityksistä sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä missä laitoksena toimiva tytäryritys sijaitsee, tietojen todentamisessa paikan päällä noudatetaan 113 artiklassa säädettyä menettelyä.
117 artikla
Valvonta
1. Rajoittamatta asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] viidennen osan soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos yhden tai useamman laitoksen emoyritys on monialan holdingyhtiö, näiden laitosten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat laitoksen ja monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten välisten liiketoimien yleisvalvontaa.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitoksilla on riittävät riskienhallintamenettelyt ja sisäiset valvontamenetelmät, luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt mukaan luettuina, emoyrityksenä toimivan monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten liiketoimien määrittämiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitosta ilmoittamaan asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 383 artiklassa tarkoitettuja liiketoimia lukuun ottamatta kaikista näiden yritysten kanssa tehdyistä merkittävistä liiketoimista. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava näitä menettelyjä ja merkittäviä liiketoimia.
Jos yllämainituista ryhmän sisäisistä liiketoimista aiheutuu uhkaa laitoksen taloudelliselle asemalle, laitoksen valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet.
118 artikla
Tiedonvaihto
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei yksikään oikeudellinen seikka estäisi konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvia yrityksiä eikä monialan holdingyhtiöitä ja niiden tytäryrityksiä taikka 114 artiklassa tarkoitettuja tytäryrityksiä vaihtamasta 3 luvun, 105–114 artiklan ja tämän artiklan mukaisen valvonnan toteuttamiseksi tarvittavia tietoja.
2. Kun emoyritys ja laitokset, jotka ovat sen tytäryrityksiä, sijaitsevat eri jäsenvaltioissa, jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisillensa kaikki konsolidoidun valvonnan toteuttamiseksi tai sen helpottamiseksi tarpeelliset tiedot.
Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa emoyritys sijaitsee, eivät itse toteuta konsolidoitua valvontaa 106 artiklan nojalla, tämän valvonnan toteuttamisesta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat kehottaa niitä pyytämään emoyritykseltä konsolidoidun valvonnan toteuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja toimittamaan ne näille viranomaisille.
3. Jäsenvaltioiden on sallittava toimivaltaisten viranomaistensa kesken 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen luovuttaminen kuitenkin edellyttäen, että rahoitusalan holdingyhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, rahoituslaitosten tai avustavia palveluja tarjoavien yritysten osalta tietojen kerääminen tai hallussapito ei tarkoita missään tapauksessa, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava näiden laitosten tai yritysten valvonta yksilöllisesti.
Samoin jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat keskenään 116 artiklassa tarkoitettuja tietoja kuitenkin edellyttäen, ettei tietojen kerääminen tai hallussapito tarkoita missään tapauksessa, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava sellaisten monialan holdingyhtiöiden ja niiden tytäryritysten valvontaa, jotka eivät ole luottolaitoksia tai jotka ovat 114 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvia tytäryrityksiä.
119 artikla
Yhteistyö
1. Kun laitoksella, rahoitusalan holdingyhtiöllä, rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä tai monialan holdingyhtiöllä on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä, jotka ovat vakuutusyhtiöitä tai muita sijoituspalveluja tarjoavia luvanvaraisia yrityksiä, toimivaltaisten viranomaisten ja viranomaisten, joiden tehtävänä on vakuutusyhtiöiden ja muiden kyseisten sijoituspalveluja tarjoavien yritysten julkinen valvonta, on toimittava kiinteässä yhteistyössä. Niiden on annettava toisillensa kaikki mahdolliset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan tämän tehtävän suorittamista ja mahdollistamaan kaikkien niiden valvomien yritysten toiminnan ja taloudellisen aseman tarkkailun, rajoittamatta kuitenkaan näiden viranomaisten toimivaltaa.
2. Konsolidoidun valvonnan yhteydessä saatuja tietoja ja erityisesti tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä tietojen luovuttamista koskee luottolaitosten osalta 1 luvun 2 jaksossa ja sijoituspalveluyritysten osalta direktiivissä 2004/39/EY säädetty salassapitovelvollisuus.
3. Konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten on laadittava luettelot asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 10 artiklassa tarkoitetuista rahoitusalan holdingyhtiöistä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöistä. Nämä luettelot on toimitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, EPV:lle ja komissiolle.
120 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on VII osaston 1 luvun IV jakson mukaisesti varmistettava, että sellaisille rahoitusalan holdingyhtiöille, rahoitusalan sekaholdingyhtiöille ja monialan holdingyhtiöille tai niiden tosiasiallisille johtajille, jotka rikkovat 3 luvun soveltamiseksi annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, voidaan määrätä seuraamuksia tai muita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lopettaa todetut rikkomiset tai niiden seuraukset.
121 artikla
Kolmansien maiden konsolidoidun valvonnan vastaavuuden arvioiminen
1. Jos laitos, jonka emoyritys on laitos taikka rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa, ei kuulu 106 artiklan mukaisen konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan, toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, soveltaako kolmannen maan toimivaltainen viranomainen laitokseen konsolidoitua valvontaa, joka vastaa tässä direktiivissä säädettyjä periaatteita ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] ensimmäisen osan II osaston 2 luvun vaatimuksia.
Tarkastamisen suorittaa se toimivaltainen viranomainen, joka vastaisi konsolidoidusta valvonnasta, jos 3 kohtaa sovellettaisiin, joko emoyrityksen tai jonkin unionissa toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.
2. Komissio voi pyytää Euroopan pankkikomitealta yleisiä ohjeita siitä, onko todennäköistä, että kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten konsolidoitua valvontaa koskevilla järjestelmillä saavutetaan tässä luvussa määritellyt konsolidoidun valvonnan tavoitteet niiden laitosten osalta, joiden emoryityksen pääkonttori on kolmannessa maassa. Komitean on ajoittain tarkistettava näitä ohjeitaan ja otettava huomioon kyseisten toimivaltaisten viranomaisten konsolidoitua valvontaa koskevissa järjestelmissä tapahtuvat muutokset. EPV avustaa komissiota ja Euroopan pankkikomiteaa näiden tehtävien suorittamisessa, myös sen määrittämisessä, onko kyseiset ohjeet saatettava ajan tasalle.
Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn tarkastuksen suorittavan toimivaltaisen viranomaisen on otettava tällaiset ohjeet huomioon. Tätä varten toimivaltaisen viranomaisen on kuultava EPV:tä ennen tällaisen päätöksen tekemistä.
3. Jos vastaavaa valvontaa ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava laitokseen analogisesti tämän direktiivin ja asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] säännöksiä tai sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat muita tarkoituksenmukaisia valvontatekniikoita, joilla saavutetaan laitosten konsolidoidun valvonnan tavoitteet.
Konsolidoidusta valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on sovittava näistä valvontatekniikoista neuvoteltuaan muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti vaatia sellaisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista, jolla on pääkonttori unionissa, ja soveltaa konsolidoitua valvontaa koskevia säännöksiä kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoituun asemaan tai kyseisen rahoitusalan sekaholdingyhtiön laitosten konsolidoituun asemaan.
Valvontatekniikat on suunniteltava siten, että niillä saavutetaan tässä luvussa määritellyt konsolidoidun valvonnan tavoitteet, ja niistä on ilmoitettava muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, EPV:lle ja komissiolle.
3 a luku
Järjestelmäriskit
121 a artikla
Makrotason vakaudesta vastaavan viranomaisen nimeäminen
Jäsenvaltiot voivat nimetä viranomaisen, joka vastaa järjestelmäriskin hallinnasta kunkin jäsenvaltion alueella, ja niiden on ilmoitettava nimetyt viranomaiset EJRK:lle, EPV:lle ja komissiolle.
121 b artikla
Nimetyn viranomaisen toimenpiteet
Tässä luvussa 'järjestelmäriskillä' tarkoitetaan vaaraa rahoitusjärjestelmässä ilmenevästä häiriöstä, joka saattaa vaikuttaa huomattavan kielteisesti rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen.
1. Nimetty viranomainen voi 121 e artiklassa säädetyin edellytyksin toteuttaa mitä tahansa kansallisen lainsäädännön mukaisia toimenpiteitä, joita se pitää tarpeellisina järjestelmäriskin ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi, tai vaatia toimivaltaista viranomaista toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä.
2. Toimenpiteisiin voi kuulua vaatimusten vahvistaminen etenkin seuraaville:
– varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi
– omien varojen oikaisut ja vähennykset
– omien varojen määrävaatimukset
– vähennykset
– riskipainot
– suuret riskikeskittymät
– likviditeetti
– vähimmäisomavaraisuusaste
– pääomapuskurit
– tietojen julkistaminen.
Nämä toimenpiteet eivät saa kuitenkaan johtaa vähemmän tiukkojen vaatimusten soveltamiseen kuin [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetussa asetuksessa (EU) N:o .../2012 säädetyt vaatimukset, kun on kyse mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista.
3. Toimenpiteitä voidaan soveltaa kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin laitoksiin, joille toimivaltainen viranomainen on myöntänyt toimiluvan tämän direktiivin mukaisesti, taikka tällaisten laitosten luokkaan.
4. Kun nimetty viranomainen vaatii toimivaltaista viranomaista toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä tämän direktiivin mukaisten valvontavaltuuksien nojalla, ja toimivaltainen viranomainen soveltaa toimenpidettä konsolidoidun valvonnan alaiseen laitokseen, sen on ilmoitettava tästä kollegion jäsenille ennen toimenpiteen täytäntöönpanoa, paitsi jos tämä vaarantaisi rahoitusmarkkinoiden vakauden tai olisi osapuolten etujen vastaista. Viimeksi mainitussa tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kollegion jäsenille asiasta mahdollisimman pian toimenpiteen voimaantulon jälkeen.
121 c artikla
Toimenpiteiden uudelleentarkastelu
Nimetyn viranomaisen on tarkasteltava toimenpiteitä uudelleen asianmukaisin väliajoin ja tehtävä niihin aiheellisina pitämänsä muutokset. Sen on varmistettava, että toimenpiteiden vaikutus lakkaa, kun niitä ei enää pidetä tarpeellisina.
121 d artikla
Toimenpiteistä ilmoittaminen
1. Nimetyn viranomaisen on ilmoitettava EJRK:lle ennalta kaikista merkittävistä toimenpiteistä, joita se aikoo toteuttaa.
2. Nimetyn viranomaisen on ilmoitettava EJRK:lle, EPV:lle ja komissiolle kaikista toteuttamistaan toimenpiteistä ja kaikista päätöksistä päättää tällaisten toimenpiteiden soveltaminen ilman aiheetonta viivytystä / kahden työpäivän kuluessa sekä julkistettava tällaiset päätökset, paitsi jos tämä vaarantaisi rahoitusmarkkinoiden vakauden tai olisi osapuolten etujen vastaista.
121 e artikla
EJRK:n arviot, varoitukset ja suositukset
1. Kun EJRK määrittää, että havaittuja rahoitusjärjestelmän makrotason vakauteen kohdistuvia riskejä, joiden johdosta on sovellettu tiukempia vakavaraisuusvaatimuksia, ei enää ole, kansallisten viranomaisten on kumottava tiukemmat vaatimukset, minkä jälkeen sovelletaan jälleen tämän direktiivin säännöksiä. Jos näin ei tehdä, EJRK antaa komissiolle suosituksen toteuttaa jäsenvaltioon kohdistuvia toimenpiteitä, jos tämä ei toimi järjestelmäriskin suhteen asianmukaisesti.
2. EJRK voi arvioida, ovatko nimetyn viranomaisen hyväksymillä toimenpiteillä katetut järjestelmäriskit olemassa ja voivatko ne vaikuttaa muihin jäsenvaltioihin tai unionin koko rahoitusjärjestelmään. EJRK suorittaa arvion, kun komissio tai vähintään kolme jäsenvaltiota sitä pyytää.
3. EJRK voi antaa varoituksen asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisesti, jos se havaitsee merkittäviä unionin rahoitusvakauteen kohdistuvia, rahoitusalan kehityksestä johtuvia järjestelmäriskejä.
4. Kun tällaisia järjestelmäriskejä havaitaan, EJRK voi myös antaa asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisesti suosituksen korjaavista toimista, joita nimetyn viranomaisen olisi sen näkemyksen mukaan toteutettava havaittujen riskien johdosta [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 3 artiklan mukaisesti.
4 luku
Pääomapuskurit
I jakso
Yleinen pääomapuskuri, vastasyklinen pääomapuskuri ja järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten lisäpuskuri
122 artikla
Määritelmät
Tässä luvussa sovelletaan seuraavia määritelmiä:
(1) 'yleisellä pääomapuskurilla' tarkoitetaan omia varoja, joita laitoksen on säilytettävä 123 artiklan mukaisesti;
(2) 'yhteenlasketulla puskurivaatimuksella' kaikkia rajoituksettomia ensisijaisia omia varoja, jotka vaaditaan yleistä pääomapuskuria koskevan vaatimuksen täyttämiseksi, sekä niitä täydentävää laitoskohtaista vastasyklistä pääomapuskuria, jos viimeksi mainittu on yli 0 prosenttia riskipainotetuista varoista, lisättynä järjestelmän kannalta merkittäville rahoituslaitoksille vahvistetulla määrällä;
(2 a) 'järjestelmäpuskurilla' rajoituksettomista omista varoista koostuvaa täydentävää pääomapuskuria, jollaista 132 a artiklan mukaisesti määritetyiltä järjestelmän kannalta merkittäviltä laitoksilta edellytetään [artiklan] nojalla;
(3) 'vastasyklisellä puskurikannalla' tarkoitetaan prosenttilukua, jota laitosten on sovellettava laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa ja joka vahvistetaan 126 tai 127 artiklan mukaisesti tai jonka vahvistaa kolmannen maan asianomainen viranomainen (tapauksen mukaan);
(4) 'kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneella laitoksella' tarkoitetaan laitosta, joka on saanut toimiluvan siinä jäsenvaltiossa, josta tietty nimetty viranomainen vastaa;
(5) 'laitoskohtaisella vastasyklisellä pääomapuskurilla' tarkoitetaan omia varoja, joita laitoksen on säilytettävä 124 artiklan mukaisesti;
(5 a) 'puskuriohjeella" 125 artiklassa tarkoitetussa ohjeessa määritellyn yhdenmukaistetun kaavan mukaisesti laskettua viitepuskurikantaa.
Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta sijoituspalveluyrityksiin, joiden toimilupa ei kata direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A jakson 3 ja 6 kohdassa lueteltujen sijoituspalveluiden tarjoamista.
122 a artikla
Jotta voidaan ehkäistä velkavivun liiallista purkamista ja kannustaa luotonantoon reaalitaloudelle talouden laskusuhdanteessa ja näin edistää makrotason vakautta, jäsenvaltiot voivat määrätä varojen kohdentamisesta vähimmäispääomavaatimusten vahvistamiseksi pk-yrityslainasalkuille, ulkomaankaupan rahoitukselle tai muulle erityiselle luotonannolle, joka on talouskasvun kannalta ratkaisevan tärkeää.
Vähimmäispääomavaatimuksen on yleensä oltava vähintään samantasoinen kuin taloudellisen toiminnan nykytasolla.
123 artikla
Yleisen pääomapuskurin säilyttämistä koskeva vaatimus
1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset ylläpitävät rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen lisäksi, joita säilytetään asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklassa asetetun omia vaatimuksia koskevan vaatimuksen täyttämiseksi, rajoituksettomista ensisijaisista omista varoista koostuvaa yleistä pääomapuskuria, joka on 2,5 prosenttia mainitun asetuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä erillisen yrityksen ja konsolidointiryhmän tasolla mainitun asetuksen ensimmäisen osan II osaston mukaisesti.
2. Laitokset eivät saa käyttää rajoituksettomia ensisijaisia omia varoja, joita säilytetään 1 kohdan mukaisen vaatimuksen täyttämiseksi, 100 artiklan nojalla asetettujen vaatimusten täyttämiseksi.
3. Jos laitos ei täytä 1 kohdan mukaista vaatimusta kokonaan, sille on asetettava 131 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja, voitonjakoja koskevia rajoituksia.
124 artikla
Laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurin säilyttämistä koskeva vaatimus
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että laitokset säilyttävät laitoskohtaista vastasyklistä pääomapuskuria, joka vastaa asetuksen [julkaistutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettua laitosten kokonaisriskin määrää kerrottuna vastasyklisten puskurikantojen painotetulla keskiarvolla ja joka lasketaan 130 artiklan mukaisesti erillisen yrityksen ja konsolidointiryhmän tasolla soveltaen asetuksen [julkaistutoimisto lisää viitteen] ensimmäisen osan II osaston säännöksiä.
2. Laitosten on täytettävä 1 kohdassa asetettu vaatimus rajoituksettomilla ensisijaisilla omilla varoilla, joita on oltava sellaisten rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen lisäksi, joita säilytetään asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklassa asetetun omia varoja koskevan vaatimuksen, 123 artiklan mukaisen yleisen pääomapuskurin säilyttämistä koskevan vaatimuksen ja 100 artiklan nojalla asetettujen vaatimusten täyttämiseksi.
3. Jos laitos ei täytä 1 kohdan mukaista vaatimusta kokonaan, sille on asetettava 131 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja, voitonjakoja koskevia rajoituksia.
II jakso
Vastasyklisten pääomapuskureiden vahvistaminen ja laskeminen
125 artikla
EJRK:n ohjeet vastasyklisten puskurikantojen vahvistamisesta
1. EJRK antaa asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisilla suosituksilla ▐ jäsenvaltioiden 126 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämille viranomaisille vastasyklisten puskurikantojen vahvistamista koskevia ohjeita, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat:
(a) periaatteet, joiden tavoitteena on ohjeistaa nimettyjä viranomaisia näiden arvioidessa, mikä olisi asianmukainen vastasyklinen puskurikanta, sekä varmistaa, että viranomaiset omaksuvat moitteettoman lähestymistavan merkityksellisiin makrotalouden sykleihin, ja edistää moitteetonta ja johdonmukaista päätöksentekoa eri lainkäyttöalueilla;
(b) ohjeet siitä,
(i) miten mitataan ja lasketaan poikkeama luotot/BKT-suhteiden pitkäaikaisista trendeistä,
(ii) miten lasketaan 126 artiklan 2 kohdassa edellytetyt puskuriohjeet;
(c) ohjeet muuttujista, jotka osoittavat ▐ koko järjestelmän laajuisen, luotonannon liiallisen kasvun kausiin liittyvän riskin kehittymisen rahoitusjärjestelmään, erityisesti merkityksellisen luotot/BKT-suhteen ja sen poikkeamisen pitkäaikaisesta trendistä, sekä muista merkityksellisistä tekijöistä, jotka nimettyjen viranomaisten olisi otettava huomioon 126 artiklan mukaista asiaankuuluvaa vastasyklistä puskurikantaa koskevissa päätöksissään, mukaan luettuna taloudellisen kehityksen käsittely talouden eri aloilla;
(d) ohjeet muuttujista, myös laadullisista kriteereistä, jotka osoittavat, että puskuria olisi ylläpidettävä tai pienennettävä tai se olisi purettava kokonaan.
2. Annettuaan 1 kohdan mukaisen suosituksen EJRK:n arvioi ja tarvittaessa päivittää sitä tämän direktiivin mukaisesta puskurien vahvistamisesta saatujen kokemusten tai kansainvälisellä tasolla sovittujen käytäntöjen kehityksen perusteella.
2 a. Kun EJRK antaa 1 kohdan mukaisen suosituksen, sen on otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden väliset erot ja erityisesti niiden jäsenvaltioiden erityispiirteet, joilla on pieni ja avoin talous.
126 artikla
Vastasyklisten puskurikantojen vahvistaminen
1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen tai elin, jäljempänä 'nimetty viranomainen', joka vastaa vastasyklisen puskurikannan asettamisesta kyseistä jäsenvaltiota varten.
2. Kunkin nimetyn viranomaisen on laskettava jokaista neljännesvuotta varten puskuriohje, jota se voi käyttää vertailuarvonaan vahvistaessaan vastasyklistä puskurikantaa 3 kohdan mukaisesti. Puskuriohjeen on perustuttava 125 artiklan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin EJRK:n ohjeisiin.
▐
3. Kunkin nimetyn viranomaisen on neljännesvuosittain arvioitava ja vahvistettava vastasyklinen puskurikanta omaa jäsenvaltiotaan varten ja sitä tehdessään otettava huomioon
(a) 2 kohdan mukaisesti laskettu puskuriohje;
(b) voimassa olevat 125 artiklan 1 kohdan a, c ja d alakohdan mukaiset EJRK:n ohjeet ja mahdolliset 9 kohdan mukaiset EJRK:n suositukset.
▐
4. Edellä 125 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin muuttujiin voi kuulua rakenteellisia muuttujia sekä pankkialan altistuminen erityisille riskitekijöille tai muille tekijöille, jotka liittyvät rahoitusvakauteen kohdistuviin riskeihin ja joita on käsitelty Euroopan tasolla ja jotka siten on sisällytetty EJRK:n ohjeisiin 125 artiklan 2 kohdan nojalla. Jos nimetty viranomainen vastasyklistä puskurikantaa vahvistaessaan ottaa huomioon 125 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisissa EJRK:n ohjeissa tarkoitettuja muuttujia ja puskurikanta olisi ollut pienempi, mikäli näitä tarkoitettuja muuttujia ei olisi otettu huomioon, nimetyn viranomaisen on ilmoitettava tästä EPV:lle ja EJRK:lle. EPV ja EJRK arvioivat, aiheuttaako ohjeiden noudattaminen tässä tapauksessa negatiivisten seurausten vaaran rahoitusalan vakauden tai rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta sellaisina kuin niihin viitataan rahoituspalveluja koskevassa unionin säännöstössä.
▐
5. Vastasyklisen puskurikannan, joka ilmaistaan prosenttiosuutena asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta niiden laitosten kokonaisriskin määrästä, joilla on luottovastuita kyseisessä jäsenvaltiossa, on oltava 0–2,5 prosenttia kalibroituna 0,25 prosenttiyksikön tai 0,25 prosenttiyksikön kerrannaisten asteikolla. Nimetty viranomainen voi, jos se on aiheellista ottaen huomioon 3 kohdassa esitetyt seikat, vahvistaa vastasyklisen puskurikannan suuremmaksi kuin 2,5 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä▐.
6. Kun nimetty viranomainen vahvistaa vastasyklisen puskurikannan ensimmäisen kerran nollaa suuremmaksi tai sen jälkeen korottaa voimassa olevaa vastasyklistä puskurikantaa, sen on myös määrättävä päivämäärä, josta alkaen laitosten on sovellettava korotettua puskurikantaa laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa. Kyseinen päivämäärä saa olla enintään 12 kuukautta siitä päivämäärästä, jolloin korotettu puskurikanta on ilmoitettu 8 kohdan mukaisesti. Jos päivämäärä on aiemmin kuin 12 kuukautta korotetun puskurikannan ilmoittamisesta, soveltamiselle määrätty lyhyempi määräaika on perusteltava poikkeuksellisilla olosuhteilla.
7. Kun nimetty viranomainen alentaa voimassa olevaa vastasyklistä puskurikantaa riippumatta siitä, alennetaanko se nollaan, kyseisen viranomaisen on määrättävä myös ohjeellinen ajanjakso, jonka kuluessa puskurikannan korotus ei ole odotettavissa. Ohjeellinen ajanjakso ei kuitenkaan sido nimettyä viranomaista.
8. Kunkin nimetyn viranomaisen on ilmoitettava neljännesvuosittain vahvistettava vastasyklinen puskurikanta verkkosivustollaan. Ilmoituksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:
(a) sovellettava vastasyklinen puskurikanta;
(b) merkityksellinen luotot/BKT-suhde ja sen poikkeaminen pitkäaikaisesta trendistä;
(c) 2 kohdan mukaisesti laskettu puskuriohje;
(d) kyseisen puskurikannan perustelut, mukaan luettuina viittaukset mahdollisiin muuttujiin, joita puskuriohje ei kata mutta jotka nimetty viranomainen on 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ottanut huomioon vahvistaessaan vastasyklistä puskurikantaa;
(e) jos puskurikantaa korotetaan, päivämäärä, josta alkaen laitosten on sovellettava kyseistä korotettua puskurikantaa laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa;
(f) jos e alakohdassa tarkoitettu päivämäärä on aiemmin kuin 12 kuukautta tämän kohdan mukaisen ilmoituksen päivämäärän jälkeen, viittaus poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden vuoksi soveltamiselle asetettua määräaikaa on lyhennetty;
(g) jos puskurikantaa alennetaan, ohjeellinen ajanjakso, jonka kuluessa puskurikannan korotus ei ole odotettavissa, sekä kyseisen ajanjakson perustelu;
(h) kun nimetty viranomainen on ottanut huomioon 3 kohdan c alakohdassa mainittuja muuttujia, maininta kyseisiin muuttujiin liittyvästä puskurikannan määrästä.
Nimettyjen viranomaisten on toteuttava kaikki kohtuulliset toimenpiteet koordinoidakseen ilmoituksen ajoituksen.
Nimettyjen viranomaisten on ilmoitettava EJRK:lle kukin vastasyklisen puskurikannan neljännesvuosittainen vahvistus ja a–g alakohdassa edellytetyt tiedot. EJRK julkistaa kaikki ilmoitetut puskurikannat ja niihin liittyvät tiedot verkkosivustollaan.
9. EJRK voi antaa asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisia suosituksia vastasyklisen puskurikannan neljännesvuosittaisesta vahvistamisesta tietyssä jäsenvaltiossa tai tarvittaessa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.
126 a artikla
Jäsenvaltiokohtaiset riskipuskurit
Jäsenvaltioille, joiden pankkijärjestelmä on keskimääräistä suurempi tai jotka ovat muusta syystä tehneet veronmaksajien kannalta hyväksyttäviä riskejä koskevia sääntelyratkaisuja, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden näkökulmasta liian varovaisia, myönnetään EJRK:n suostumuksella ja käyttäen sellaisia järjestelmäriskimenetelmiä, joilla arvioidaan 125 ja 126 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, lupa soveltaa tiukempia omien varojen vaatimuksia kyseisessä maassa toimiluvan saaneisiin laitoksiin. Nämä varat eivät saa olla muodoltaan pelkästään omaa pääomaa, ja kotijäsenvaltion viranomaisten on määritettävä hyväksyttävät muodot, jotka EJRK ja EPV vahvistavat, mutta missään tapauksessa ei voida edellyttää enempää kuin kaksi kertaa Basel III ‑sopimuksessa määritetty pääoman vähimmäistaso, yleiset pääomapuskurit mukaan lukien.
127 artikla
Yli 2,5 prosentin suuruisten vastasyklisten puskurikantojen tunnustaminen
1. Jos nimetty viranomainen on 126 artiklan 5 kohdan mukaisesti vahvistanut tai kolmannen maan asianomainen viranomainen on vahvistanut vastasyklisen puskurikannan, joka on yli 2,5 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, muut nimetyt viranomaiset voivat tunnustaa kyseisen puskurikannan, jotta kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneet laitokset voivat sen perusteella laskea laitoskohtaiset vastasykliset pääomapuskurinsa.
2. Jos nimetty viranomainen 1 kohdan nojalla tunnustaa puskurikannan, joka on yli 2,5 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, sen on ilmoitettava kyseisestä tunnustamisesta julkistamalla se verkkosivustollaan. Ilmoituksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:
(a) sovellettava vastasyklinen puskurikanta;
(b) jäsenvaltio tai kolmas maa, johon sitä sovelletaan;
(c) jos puskurikantaa korotetaan, päivämäärä, josta alkaen nimetyn viranomaisen jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on sovellettava kyseistä korotettua puskurikantaa laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa;
(d) jos c alakohdassa tarkoitettu päivämäärä on aiemmin kuin 12 kuukautta tämän kohdan mukaisen ilmoituksen päivämäärän jälkeen, viittaus poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden vuoksi soveltamiselle asetettua määräaikaa on lyhennetty.
2 a. EPV ja EJRK varmistavat valvontakäytäntöjen lähentymisen eri lainkäyttöalueilla puskurivaatimusten laskentamenetelmien soveltamisen suhteen.
2 b. Kun nimetty viranomainen tai kolmannen maan asiaankuuluva viranomainen on vahvistanut vastasyklisen puskurikannan, joka on yli 2,5 prosenttia 127 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, EJRK arvioi kyseistä erityistä puskurikantaa ja antaa tarvittaessa nimetyille viranomaisille suosituksen asianmukaisen vastasyklisen puskurikannan soveltamisesta kolmannelta maalta oleviin saamisiin 128 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
128 artikla
EJRK:n suositus kolmansien maiden vastasyklisistä puskurikannoista
EJRK voi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisesti antaa nimetyille viranomaisille suosituksen asianmukaisen vastasyklisen puskurikannan soveltamisesta kolmannelta maalta oleviin saamisiin, jos
(a) kolmannen maan asianomainen viranomainen, jäljempänä 'kolmannen maan asianomainen viranomainen', ei ole vahvistanut eikä julkistanut vastasyklistä puskurikantaa sellaista kolmatta maata varten, josta aiheutuu luottoriskejä yhdelle tai useammalle unionin laitokselle;
(b) EJRK katsoo, että kolmannen maan asianomaisen viranomaisen kolmatta maata varten vahvistama ja julkistama vastasyklinen puskurikanta ei riitä suojaamaan unionin laitoksia asianmukaisesti riskeiltä, joita liittyy luotonannon liialliseen kasvuun kyseisessä maassa, tai nimetty viranomainen ilmoittaa EJRK:lle katsovansa, että puskurikanta on riittämätön tähän tarkoitukseen.
129 artikla
Nimettyjen viranomaisten päätös kolmansien maiden vastasyklisistä puskurikannoista
1. Tätä artiklaa sovelletaan riippumatta siitä, onko EJRK antanut nimetyille viranomaisille 128 artiklassa tarkoitetun suosituksen.
2. Nimetyt viranomaiset voivat 128 artiklan a alakohdassa mainituissa olosuhteissa vahvistaa vastasyklisen puskurikannan, jota kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on sovellettava laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa.
3. Jos kolmannen maan asianomainen viranomainen on vahvistanut ja julkistanut vastasyklisen puskurikannan kolmatta maata varten, nimetty viranomainen voi vahvistaa kyseistä kolmatta maata varten eri puskurikannan, jonka perusteella kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on laskettava laitoskohtaiset vastasykliset pääomapuskurinsa, jos nimetty viranomainen katsoo kohtuullisin perustein, että kolmannen maan asianomaisen viranomaisen vahvistama puskurikanta ei riitä suojaamaan kyseisiä laitoksia asianmukaisesti riskeiltä, joita liittyy luotonannon liialliseen kasvuun kyseisessä maassa.
Käyttäessään ensimmäisen alakohdan mukaisia valtuuksia nimetty viranomainen ei saa vahvistaa alhaisempaa vastasyklistä puskurikantaa kuin kolmannen maan asianomainen viranomainen on vahvistanut, jollei jälkimmäisen viranomaisen vahvistama puskurikanta ole yli 2,5 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta sellaisten laitosten kokonaisriskin määrästä, joilla on luottoriskejä kyseisessä kolmannessa maassa. EPV ja EJRK varmistavat, että eri lainkäyttöalueilla sovelletaan samantasoisia kolmansien maiden puskurikantoja.
4. Jos kolmannen maan asianomainen viranomainen vahvistaa 2 tai 3 kohdan nojalla kolmatta maata varten vastasyklisen puskurikannan, joka suurentaa voimassa olevaa sovellettavaa vastasyklistä puskurikantaa, nimettyjen viranomaisten on määrättävä päivämäärä, josta alkaen kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on sovellettava kyseistä puskurikantaa laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa. Tämä päivämäärä saa olla enintään 12 kuukautta siitä päivämäärästä, jolloin puskurikanta on ilmoitettu 5 kohdan mukaisesti. Jos päivämäärä on aiemmin kuin 12 kuukautta puskurikannan ilmoittamisesta, soveltamiselle määrätty lyhyempi määräaika on perusteltava poikkeuksellisilla olosuhteilla.
5. Nimettyjen viranomaisten on julkistettava kaikki kolmansille maille 2 tai 3 kohdan nojalla vahvistetut vastasykliset puskurikannat verkkosivustoillaan ilmoittaen seuraavat tiedot:
(a) vastasyklinen puskurikanta ja kolmas maa, johon sitä sovelletaan;
(b) kyseisen puskurikannan perustelu;
(c) jos puskurikanta vahvistetaan ensimmäisen kerran nollaa suuremmaksi tai sitä korotetaan, päivämäärä, josta alkaen laitosten on sovellettava kyseistä korotettua puskurikantaa laskeakseen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurinsa;
(d) jos c alakohdassa tarkoitettu päivämäärä on aiemmin kuin 12 kuukautta sen päivämäärän jälkeen, jona puskurikannan vahvistaminen julkistetaan tämän kohdan mukaisesti, viittaus poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden vuoksi soveltamiselle asetettua määräaikaa on lyhennetty.
130 artikla
Laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurikannan laskeminen
1. Laitoskohtainen vastasyklinen pääomapuskurikanta on niiden vastasyklisten puskurikantojen painotettu keskiarvo, joita sovelletaan lainkäyttöalueilla, joilla laitoksen merkitykselliset luottoriskit sijaitsevat, tai joita sovelletaan tätä artiklaa sovellettaessa 129 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla.
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset, laskeakseen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun painotetun keskiarvon, soveltavat kuhunkin sovellettavaan vastasykliseen puskurikantaan asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] kolmannen osan II osaston mukaisesti määritettyjä luottoriskin yhteenlaskettuja omia varoja koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät merkityksellisiin luottoriskeihin kyseisellä alueella ja jotka on jaettu laitosta koskevilla luottoriskin yhteenlasketuilla omia varoja koskevilla vaatimuksilla, jotka liittyvät sen kaikkiin merkityksellisiin luottoriskeihin.
2. Jos nimetty viranomainen vahvistaa 126 artiklan 5 kohdan nojalla vastasyklisen puskurikannan, joka on yli 2,5 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavia puskurikantoja sovelletaan merkityksellisiin luottovastuisiin, jotka sijaitsevat kyseisen nimetyn viranomaisen jäsenvaltiossa, jäljempänä 'jäsenvaltio A', suoritettaessa 1 kohdassa edellytettyä laskentaa ja tarvittaessa myös laskettaessa kyseistä laitosta vastaavaa osaa konsernin pääomasta:
(a) kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on sovellettava kyseistä puskurikantaa, joka on yli 2,5 prosenttia kokonaisriskin määrästä;
(b) toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on sovellettava vastasyklistä puskurikantaa, joka on 2,5 prosenttia kokonaisriskin määrästä, jos sen jäsenvaltion nimetty viranomainen, jossa ne ovat saaneet toimiluvan, ei ole tunnustanut yli 2,5 prosentin suuruista puskurikantaa 127 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
(c) toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten on sovellettava jäsenvaltion A nimetyn viranomaisen vahvistamaa vastasyklistä puskurikantaa, jos sen jäsenvaltion nimetty viranomainen, jossa ne ovat saaneet toimiluvan, on tunnustanut kyseisen puskurikannan 127 artiklan mukaisesti.
3. Jos kolmannen maan asianomaisen viranomaisen kolmatta maata varten vahvistama vastasyklinen puskurikanta on yli 2,5 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavia puskurikantoja sovelletaan merkityksellisiin luottovastuisiin, jotka sijaitsevat kyseisessä kolmannessa maassa, suoritettaessa 1 kohdassa edellytettyä laskentaa ja tarvittaessa myös laskettaessa kyseistä laitosta vastaavaa osaa konsernin pääomasta:
(a) laitosten on sovellettava vastasyklistä puskurikantaa, joka on 2,5 prosenttia kokonaisriskin määrästä, jos sen jäsenvaltion nimetty viranomainen, jossa ne ovat saaneet toimiluvan, ei ole tunnustanut yli 2,5 prosentin suuruista puskurikantaa 127 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
(b) laitosten on sovellettava kolmannen maan asianomaisen viranomaisen vahvistamaa vastasyklistä puskurikantaa, jos sen jäsenvaltion nimetty viranomainen, jossa ne ovat saaneet toimiluvan, on tunnustanut kyseisen puskurikannan 127 artiklan mukaisesti.
4. Merkityksellisiin luottovastuisiin kuuluvat kaikki vastuuryhmät, joita ei mainita [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 107 artiklan a–f alakohdassa ja joita koskevat seuraavat vaatimukset:
(a) luottoriskin kattamiseen tarvittavia omia varoja koskevat vaatimukset mainitun asetuksen kolmannen osan II osaston mukaisesti,
(b) jos vastuu sisältyy kaupankäyntivarastoon, erityisriskin kattamiseen tarvittavia omia varoja koskevat vaatimukset mainitun asetuksen kolmannen osan IV osaston 2 luvun mukaisesti, tai maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymisriskin kattamiseen tarvittavia omia varoja koskevat vaatimukset mainitun asetuksen kolmannen osan IV osaston 5 luvun mukaisesti;
(c) jos vastuu on arvopaperistettu, omia varoja koskevat vaatimukset mainitun asetuksen kolmannen osan II osaston 5b luvun mukaisesti.
5. Laitosten on yksilöitävä merkityksellisen luottovastuun maantieteellinen sijainti 6 kohdan nojalla hyväksyttyjen teknisten sääntelystandardien mukaisesti.
6. Edellä 1 kohdassa edellytettyä laskentaa varten
(a) jäsenvaltiota koskevaa vastasyklistä puskurikantaa on sovellettava 126 artiklan 8 kohdan e alakohdan tai 127 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti julkistetuissa tiedoissa ilmoitetusta päivämäärästä alkaen, jos kyseisellä päätöksellä on puskurikantaa korottava vaikutus;
(b) jollei c alakohdasta muuta johdu, kolmatta maata koskevaa vastasyklistä puskurikantaa on sovellettava 12 kuukauden kuluttua päivämäärästä, jona kolmannen maan asianomainen viranomainen on ilmoittanut puskurikannan muutoksesta, riippumatta siitä, vaatiiko kyseinen viranomainen kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautuneita laitoksia soveltamaan muutosta lyhyemmän ajanjakson kuluessa, jos kyseisellä päätöksellä on puskurikantaa korottava vaikutus;
(c) jos laitoksen kotijäsenvaltion nimetty viranomainen vahvistaa kolmatta maata koskevan vastasyklisen puskurikannan 129 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti tai tunnustaa kolmatta maata koskevan vastasyklisen puskurikannan 127 artiklan nojalla, kyseistä puskurikantaa on sovellettava 129 artiklan 5 kohdan c alakohdan tai 127 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti julkistetuissa tiedoissa ilmoitetusta päivämäärästä alkaen, jos kyseisellä päätöksellä on puskurikantaa korottava vaikutus;
(d) vastasyklistä puskurikantaa on sovellettava välittömästi, jos kyseisellä päätöksellä on puskurikantaa alentava vaikutus.
Edellä b alakohtaa sovellettaessa kolmatta maata koskevan vastasyklisen puskurikannan muutos katsotaan ilmoitetuksi päivänä, jona kolmannen maan asianomainen viranomainen julkistaa sen sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti.
7. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa esitetään menetelmä, jolla määritetään 5 kohdassa tarkoitettu merkityksellisten luottovastuiden maantieteellinen sijainti.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.
III jakso
Pääoman säilyttämistoimenpiteet
131 artikla
Voitonjakoja koskevat rajoitukset
1. Jäsenvaltioiden on kiellettävä laitoksia, jotka täyttävät yhteenlasketun puskurivaatimuksen, suorittamasta sellaista rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin liittyvää voitonjakoa, että niiden rajoituksettomat ensisijaiset omat varat vähenevät tasolle, jolla yhdistetty puskurivaatimus ei enää täyty.
2. Jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksia, jotka eivät täytä yhteenlaskettua puskurivaatimusta, laskemaan jakokelpoinen enimmäismäärä (Maximum Distributable Amount, MDA) 4 kohdan mukaisesti.
Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on kiellettävä tällaisia laitoksia ennen jakokelpoisen enimmäismäärän laskemista
(a) suorittamasta rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin liittyvää voitonjakoa;
(b) luomasta velvoitetta maksaa muuttuvia palkkioita tai lisäeläke-etuuksia tai maksamasta muuttuvia palkkioita, jos maksuvelvoite on luotu aikana, jona laitos ei ole täyttänyt yhteenlaskettuja puskurivaatimuksia;
(c) suorittamasta rajoituksenalaisiin ensisijaisiin omiin varoihin kuuluviin instrumentteihin liittyviä maksuja.
3. Jos laitos ei täytä tai ylitä yhteenlaskettua puskurivaatimustaan, jäsenvaltioiden on kiellettävä sitä jakamasta 2 kohdan a–c alakohdassa mainituilla toimilla suurempaa määrää kuin 4 kohdan mukaisesti laskettu jakokelpoinen enimmäismäärä.
4. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset laskevat jakokelpoisen enimmäismäärän kertomalla a alakohdan mukaisesti laskettu summa b alakohdan mukaisesti määritetyllä tekijällä. Jakokelpoisen enimmäismäärän on vähennyttävä 2 kohdan a, b tai c kohdassa tarkoitetuilla toimilla.
(a) Summa, joka kerrotaan, muodostuu seuraavista:
(i) kesken tilikauden kertyneet voitot, jotka eivät sisälly rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 24 artiklan 2 kohdan nojalla ja jotka ovat syntyneet uusimman voitonjakoa koskevan päätöksen tai jonkin 2 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetun toimen jälkeen;
plus
(ii) tilikauden päätteeksi kertyneet voitot, jotka eivät sisälly rajoituksettomiin ensisijaisiin omiin varoihin asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 24 artiklan 4 kohdan nojalla ja jotka ovat syntyneet uusimman voitonjakoa koskevan päätöksen tai jonkin 2 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetun toimen jälkeen;
miinus
(iii) määrät, jotka olisi maksettava veroina, jos i ja ii alakohdassa tarkoitetut erät säilytettäisiin.
(b) Tekijä on määritettävä seuraavasti:
(i) jos laitoksen säilyttämät rajoituksettomat ensisijaiset omat varat, joita ei käytetä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen omia varoja koskevan vaatimuksen täyttämiseen, ovat, kun ne ilmaistaan prosenttiosuutena mainitun asetuksen 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, yhteenlasketun puskurivaatimuksen ensimmäisessä (eli alimmassa) kvartiilissa, tekijä on 0;
(ii) jos laitoksen säilyttämät rajoituksettomat ensisijaiset omat varat, joita ei käytetä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen omia varoja koskevan vaatimuksen täyttämiseen, ovat, kun ne ilmaistaan prosenttiosuutena mainitun asetuksen 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, yhteenlasketun puskurivaatimuksen toisessa kvartiilissa, tekijä on 0,2;
(iii) jos laitoksen säilyttämät rajoituksettomat ensisijaiset omat varat, joita ei käytetä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen omia varoja koskevan vaatimuksen täyttämiseen, ovat, kun ne ilmaistaan prosenttiosuutena mainitun asetuksen 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, yhteenlasketun puskurivaatimuksen kolmannessa kvartiilissa, tekijä on 0,4;
(iv) jos laitoksen säilyttämät rajoituksettomat ensisijaiset omat varat, joita ei käytetä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen omia varoja koskevan vaatimuksen täyttämiseen, ovat, kun ne ilmaistaan prosenttiosuutena mainitun asetuksen 87 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kokonaisriskin määrästä, yhteenlasketun puskurivaatimuksen neljännessä (eli ylimmässä) kvartiilissa, tekijä on 0,6;
Yhteenlasketun puskurivaatimuksen kunkin kvartiilin ala- ja yläraja lasketaan seuraavasti:
Kvartiilin alaraja
Kvartiilin yläraja
"ISCCB" tarkoittaa laitoskohtaista vastasyklistä pääomapuskuria ("institution specific countercyclical capital buffer"), ja "Qn" ilmoittaa kyseisen kvartiilin järjestysluvun.
5. Tällä artiklalla asetettuja rajoituksia sovelletaan ainoastaan sellaisiin maksuihin, jotka johtavat rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen tai voittojen vähenemiseen, ja ainoastaan silloin, kun maksun keskeyttäminen tai maksamatta jättäminen ei merkitse laiminlyöntiä tai ole edellytys laitokseen sovellettavan maksukyvyttömyysjärjestelmän mukaisen menettelyn käynnistämiselle.
6. Jos laitos ei täytä yhteenlaskettua puskurivaatimusta ja aikoo jakaa jakokelpoisia voittojaan tai toteuttaa 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetun toimen, sen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimitettava sille seuraavat tiedot:
(a) laitoksen säilyttämän pääoman määrä seuraavasti jaoteltuna:
(i) rajoituksettomat ensisijaiset omat varat
(ii) rajoituksenalaiset ensisijaiset omat varat,
(iii) toissijaiset omat varat;
(b) kesken tilikauden ja tilikauden päätteeksi kertyneet voitot;
(c) 4 kohdan mukaisesti laskettu jakokelpoinen enimmäismäärä;
(d) niiden jakokelpoisten voittojen määrä, jotka laitos aikoo jakaa, seuraavasti jaoteltuina:
(i) osingonjaot;
(ii) osakkeiden takaisinostot;
(iii) rajoituksenalaisiin omiin varoihin kuuluviin instrumentteihin liittyvät maksut;
(iv) muuttuvien palkkioiden tai lisäeläke-etuuksien maksaminen joko luomalla uusi maksuvelvoite tai suorittamalla sellaisen maksuvelvoitteen mukainen maksu, joka on luotu aikana, jona laitos ei ole täyttänyt yhteenlaskettuja puskurivaatimuksiaan.
7. Laitosten on pidettävä yllä järjestelyjä sen varmistamiseksi, että jakokelpoisten voittojen määrä ja jakokelpoinen enimmäismäärä lasketaan tarkasti, ja niiden on pyydettäessä kyettävä osoittamaan laskennan tarkkuus toimivaltaiselle viranomaiselle.
8. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa rajoituksettomiin ensisijaisiin varoihin liittyvään voitonjakoon kuuluvat seuraavat:
(a) käteisosinkojen maksaminen;
(b) kokonaan tai osittain maksettujen ilmaisosakkeiden tai muiden asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittujen instrumenttien jakaminen;
(c) laitosten lunastamat tai ostamat omat osakkeet tai muut mainitun asetuksen 24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainitut instrumentit;
(d) mainitun asetuksen 24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittujen instrumenttien yhteydessä maksettujen määrien takaisinmaksu;
(e) mainitun asetuksen 24 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettujen erien jakaminen.
132 artikla
Pääoman säilyttämissuunnitelma
1. Jos laitos ei täytä yhteenlaskettua puskurivaatimustaan, sen on laadittava pääoman säilyttämissuunnitelma ja toimitettava se toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään viiden työpäivän kuluttua siitä, kun laitos on todennut, ettei se täytä kyseistä vaatimusta, ellei toimivaltainen viranomainen myönnä sille lupaa soveltaa pidempää määräaikaa.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tällaisia lupia ainoastaan laitoksen yksilöllisen tilanteen perusteella ja ottaen huomioon laitoksen toiminnan luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden.
2. Pääoman säilyttämissuunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot:
(a) arviot tuotoista ja menoista sekä tase-ennuste;
(b) toimenpiteet laitoksen vakavaraisuussuhteen lisäämiseksi;
(c) omien varojen lisäämistä koskeva suunnitelma ja aikataulu, joiden tavoitteena on yhteenlasketun puskurivaatimuksen täyttäminen kokonaan;
(d) muut tiedot, joita toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisina 3 kohdassa edellytetyn arvioinnin suorittamiseksi.
3. Toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava pääoman säilyttämissuunnitelma ja hyväksyttävä se ainoastaan, jos se katsoo, että laitos voi toteutetun suunnitelman avulla kohtuullisen todennäköisesti säilyttää tai hankkia riittävästi pääomaa täyttääkseen yhteenlasketut puskurivaatimuksensa toimivaltaisen viranomaisen asianmukaiseksi katsoman määräajan kuluessa.
4. Jos toimivaltainen viranomainen ei hyväksy pääoman säilyttämissuunnitelmaa 3 kohdan mukaisesti, sen on määrättävä jompikumpi tai molemmat seuraavista toimenpiteistä:
(a) sen on vaadittava laitosta lisäämään omia varojaan määrätyille tasoille asetettujen määräaikojen kuluessa;
(b) sen on käytettävä 99 artiklan mukaisia valtuuksiaan määrätäkseen tiukempia voitonjakoja koskevia rajoituksia kuin 131 artiklassa edellytetään.
III A jakso
Järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten määrittäminen ja sovellettavaa täydentävää järjestelmäpuskuria koskevan vaatimuksen vahvistaminen
132 a artikla
Järjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittäminen
1. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava lainkäyttövaltaansa kuuluvat järjestelmän kannalta merkittävät laitokset EPV:lle. Pankkikonserni tai pankkikonsernin yksittäiset tytäryritykset voidaan määrittää järjestelmän kannalta merkittäviksi konsolidointiryhmän valvojan ja asianomaisten tytäryhtiöiden toimivaltaisten viranomaisten 108 artiklan mukaisesti tekemän yhteisen päätöksen perusteella. Myös EJRK voi määrittää järjestelmän kannalta merkittävät rahoituslaitokset. Määrittäminen perustuu määrällisiin ja laadullisiin analyyseihin maailman, unionin tai kotijäsenvaltion tasolla, ja siinä otetaan erityisesti huomioon laitoksen
(a) toiminta eri lainkäyttöalueilla sisämarkkinoilla ja kolmansien maiden kanssa
(b) koko
(c) laitoksen kytkeytyminen rahoitusjärjestelmään
(d) laitoksen tarjoamien palvelujen tai rahoitusinfrastruktuurin korvattavuus
(e) monitahoisuus
(f) tase
(g) kaupankäyntivaraston koko
(h) johdannaispositiot.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia määrittäessään otettava erityisesti huomioon järjestelmäriski, joka kyseisessä jäsenvaltiossa saattaa aiheutua laitoksen kotimaisista toiminnoista ja sellaisista rajatylittävistä toiminnoista, joista järjestelmän kannalta merkittävä laitos viime kädessä vastaa.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on 1, 2 ja 3 kohdan mukaista arviointia tehdessään otettava huomioon EJRK:n 5 kohdan mukaisesti antamat ja vahvistamat suositukset.
4. EPV kokoaa luettelon maailman, unionin tai kotijäsenvaltion tasolla järjestelmän kannalta merkittävistä rahoituslaitoksista. Järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten luettelo toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille, EJRK:lle ja komissiolle.
5. EJRK tarkastelee uudelleen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja järjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittämiskriteerejä ja -prosessia. Se antaa suosituksia, joihin sisältyvät:
(a) järjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittäminen maailman, unionin ja kotijäsenvaltion tasolla sekä periaatteet, jotka ohjaavat toimivaltaisia viranomaisia näiden määrittäessä tällaisia järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia 132 a artiklan mukaisesti;
(b) periaatteet, jotka ohjaavat järjestelmäpuskurikannan asianmukaista vahvistamista.
EJRK:n on tarkistettava suositustaan ja päivitettävä sitä tarvittaessa vastaamaan kokemuksia, joita on saatu maailmanlaajuisesti tai kotijäsenvaltion tasolla järjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittämisessä tai tämän direktiivin mukaisten puskurien asettamisessa taikka kansainvälisesti hyväksyttyjen normien tai käytäntöjen kehityksen valossa.
Komissiolla on valta mukauttaa järjestelmän kannalta merkittävien laitosten määrittämistä sekä puskurien asettamista koskevia kriteereitä vastaavasti.
132 b artikla
Järjestelmäpuskurin ylläpitovelvollisuus
1. Maailman, unionin tai kotijäsenvaltion tasolla merkittävät laitokset sijoitetaan 132 a artiklassa vahvistettujen kriteerien perusteella johonkin viidestä merkittävyysluokasta sen mukaan, kuinka merkittäviä ne ovat unionin tai yksittäisen jäsenvaltion kotimaisten rahoitusmarkkinoiden kannalta. Alimmassa luokassa järjestelmän kannalta merkittäviltä rahoituslaitoksilta on edellytettävä, että ne ylläpitävät rajoituksettomista ensisijaisista omista varoista muodostuvaa täydentävää pääomapuskuria, joka on 1,0 prosenttia [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä ja jota korotetaan kussakin seuraavista luokista 0,5 prosentilla.
2. Jäsenvaltiot voivat 1 kohdasta poiketen edellyttää, että ylimpään merkittävyysluokkaan sijoitetut rahoituslaitokset ylläpitävät rajoituksettomista ensisijaisista omista varoista muodostuvaa täydentävää pääomapuskuria, joka on enintään 10 prosenttia [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, jos se on perusteltua poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, joita voivat olla pankkiryhmän koko suhteessa kotijäsenvaltion talouteen tai kotimaisten rahoitusmarkkinoiden keskittymäaste.
3. Järjestelmän kannalta merkittävien laitosten on täytettävä 1 kohdassa asetettu vaatimus rajoituksettomilla ensisijaisilla omilla varoilla, jotka laitoksella on oltava niiden rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen lisäksi, joita se säilyttää [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 87 artiklassa asetetun omien varojen vaatimuksen, 123 artiklan mukaisen yleisen pääomapuskurin säilyttämistä koskevan vaatimuksen, 124 artiklan mukaisen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurin säilyttämistä koskevan vaatimuksen ja 100 artiklan nojalla asetettujen vaatimusten täyttämiseksi.
4. Maailman tai unionin tasolla järjestelmän kannalta merkittäviksi määritettyjen pankkiryhmien järjestelmäpuskuria on ylläpidettävä konsolidointiryhmän tai alakonsolidointiryhmän tasolla sisämarkkinoilla, vaikka kyseisen ryhmän tytäryritykset olisi määritetty kotijäsenvaltion tasolla järjestelmän kannalta merkittäviksi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.
5. Vain yhdessä jäsenvaltiossa järjestelmän kannalta merkittäviksi määritettyjen yritysten järjestelmäpuskuria on ylläpidettävä erillisen yrityksen tai alakonsolidointiryhmän tasolla kyseisessä jäsenvaltiossa.
6. Järjestelmäpuskuria voidaan 4 kohdasta poiketen ylläpitää myös erillisen yrityksen tai alakonsolidointiryhmän tasolla yhdessä jäsenvaltiossa, jos toimivaltainen viranomainen osoittaa EPV:lle, että kriisitilanteessa pääoman vapaalle liikkuvuudelle ryhmän sisällä olisi huomattavia oikeudellisia tai käytännön esteitä. EPV tiedottaa komissiolle ja antaa sille suosituksia, joilla varmistetaan kriisien tehokas rajatylittävä hallinta ja ratkaiseminen sisämarkkinoilla.
7. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää julkistaa 1 kohdan nojalla vaaditun järjestelmäpuskurin.
8. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä järjestelmän kannalta merkittäviltä laitoksilta, että ne laativat ja esittävät kriisinratkaisusuunnitelmansa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän järjestelmän kannalta merkittäviä maailmanlaajuisia pankkeja varten antamien ohjeiden mukaisesti.
VIII osasto
Toimivaltaisten viranomaisten tiedonantovelvollisuus
133 artikla
Yleiset vaatimukset
1. Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava seuraavat tiedot:
(a) jäsenvaltiossa annetut lait, asetukset, määräykset ja yleisohjeet, jotka liittyvät vakavaraisuuden valvontaan;
(b) unionin lainsäädännön sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötapa;
(c) edellä 92 artiklan mukaisen valvontatarkastuksen ja arvioinnin toteuttamisessa noudatetut yleiset kriteerit ja menetelmät;
(d) koostetut tilastotiedot vakavaraisuuskehikon tärkeimpien osien täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa, 99 artiklan mukaisesti toteutettujen valvontatoimenpiteiden lukumäärä ja luonne mukaan luettuina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin VII osaston 1 luvun II jakson ja direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklan säännösten soveltamista;
(d a) edellä olevan 95 artiklan soveltamisen johdosta toteutettujen valvontatoimenpiteiden luonne, mukaan lukien niiden laitosten nimet, joihin kyseisiä toimenpiteitä sovelletaan.
2. Edellä 1 kohdan mukaisesti julkistettavien tietojen on mahdollistettava eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten soveltamien lähestymistapojen ja menettelyjen asianmukainen vertaaminen. Tiedot on julkistettava yhteisessä muodossa ja ne on ajantasaistettava säännöllisesti. Tietojen on oltava saatavilla yhdessä sähköisessä osoitteessa.
3. EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään 1 kohdassa lueteltujen tietojen muoto, rakenne, sisällysluettelo ja vuotuinen julkistamisajankohta.
EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
134 artikla
Erityiset julkistamisvaatimukset
1. Asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] kuudennen osan soveltamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraavat tiedot:
(a) asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 394 artiklan noudattamisen tarkastamista varten hyväksytyt yleiset perusteet ja menetelmät;
(b) yhteenveto valvontatarkastuksen tuloksista ja vuosittain eritelty kuvaus toteutetuista toimista tapauksissa, joissa asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 394 artiklaa ei ole noudatettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta VII osaston 1 luvun II jakson säännösten soveltamista.
2. Asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä harkintavaltaa käyttävien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraavat tiedot:
(a) perusteet, joilla ne määrittelevät, että nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;
(b) asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn harkintavallan käyttämisestä hyötyvien emoyrityksenä toimivien laitosten määrä ja näistä niiden laitosten määrä, joilla on tytäryrityksiä kolmannessa maassa;
(c) kaikille jäsenvaltioille koostetusti:
(i) mainitun asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn harkintavallan käyttämisestä hyötyvien jäsenvaltioissa emoyrityksenä toimivien laitosten kolmannessa maassa sijaitsevien tytäryritysten hallussa olevien omien varojen konsolidoitu kokonaismäärä;
(ii) mainitun asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn harkintavallan käyttämisestä hyötyvien jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien laitosten kolmannessa maassa sijaitsevien tytäryritysten hallussa olevien omien varojen prosentuaalinen osuus laitoksen omien varojen konsolidoidusta kokonaismäärästä;
(iii) asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn harkintavallan käyttämisestä hyötyvien jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien laitosten kolmannessa maassa sijaitsevien tytäryritysten hallussa olevien asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan mukaisesti vaadittujen omien varojen kokonaismäärän prosentuaalinen osuus laitoksen omien varojen konsolidoidusta kokonaismäärästä.
3. Asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä harkintavaltaa käyttävien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraavat tiedot:
(a) perusteet, joilla se määrittelee, että nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;
(b) asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn harkintavallan käyttämisestä hyötyvien emoyrityksenä toimivien laitosten määrä ja näistä niiden laitosten määrä, joilla on tytäryrityksiä kolmannessa maassa;
(c) kaikille jäsenvaltioille koostetusti:
(i) asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn harkintavallan käyttämisestä hyötyvien emoyrityksenä toimivien laitosten kolmannessa maassa sijaitsevien tytäryritysten hallussa olevien omien varojen kokonaismäärä;
(ii) asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn harkintavallan käyttämisestä hyötyvien emoyrityksenä toimivien laitosten kolmannessa maassa sijaitsevien tytäryritysten hallussa olevien omien varojen prosentuaalinen osuus laitosten omien varojen kokonaismäärästä;
(iii) asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn harkintavallan käyttämisestä hyötyvien emoyrityksenä toimivien laitosten kolmannessa maassa sijaitsevien tytäryritysten hallussa olevien mainitun asetuksen 87 artiklan mukaisesti vaadittujen omien varojen prosentuaalinen osuus laitosten omien varojen kokonaismäärästä.
134 a artikla
Laitosten tiedonantovelvollisuutta koskevat lisävaatimukset
Markkinakurin tiukentamiseksi ja jotta markkinoille toimitettaisiin asiaankuuluvasti tietoa epävarmuuden vähentämiseksi toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että yksittäiset laitokset tai tietyntyyppiset laitokset julkistavat tapauskohtaisesti tai säännöllisesti [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 kahdeksannessa osassa vahvistettujen tietojen lisäksi joitain seuraavista tiedoista:
(a) [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta ... annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 95 ja 96 artiklan mukaisesti toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetut tiedot;
(b) edellä a alakohdassa tarkoitettujen tietojen sisältöön liittyvät erityistiedot, kuten mittausten suurimmat, pienimmät ja keskimääräiset arvot, raportointipäivien väliseltä ajalta;
(c) riskipainotettujen varojen arvo jaoteltuna sellaisiin luokkiin kuin maa, omaisuusluokka ja soveltuvin osin keskeiset riskitekijät, kuten lainan ja tulojen suhde tai lainan ja arvon suhde;
(d) yksityiskohtaiset selvitykset vakavaraisuussuhteen olennaisista muutoksista ja suuntauksista sekä riskipainotetuista varoista; ja
(e) Basel I -alarajoihin (muun muassa Basel 1 -riskipainoihin) perustuvat pääomavaatimukset, jotka mahdollistavat yritysten vastuiden vakiomittaisen vertailun.
IX osasto
Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset
135 artikla
Delegoidut säädökset
Komissiolla on valtuudet hyväksyä delegoituja säädöksiä 138 artiklan mukaisesti seuraavilta osin:
(a) edellä 4 ja 122 artiklassa tarkoitettujen määritelmien selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhdenmukaisesti;
(b) edellä 4 ja 122 artiklassa tarkoitettujen määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi tätä direktiiviä sovellettaessa;
(b a) edellä 132 a artiklassa vahvistettujen järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten määrittämiskriteerien mukauttaminen ja 132 b artiklan mukainen järjestelmäpuskurien asettaminen EJRK:n suositusten perusteella;
(c) edellä 4 artiklassa tarkoitetun laitoksia ja niihin liittyviä aloja koskevien määritelmien sanaston ja oikeudellisen muodon mukauttaminen myöhempiin säännöksiin;
(d) edellä 33 ja 34 artiklassa tarkoitetun ja tämän direktiivin liitteessä I olevan luettelon sisällön laajentaminen tai luettelossa käytetyn sanaston muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen mukaisesti;
(e) alat, joilla toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava 51 artiklassa lueteltuja tietoja;
(f) muutokset 75–86 ja 94 artiklan säännöksiin rahoitusmarkkinoiden, varsinkin uusien rahoitustuotteiden kehityksen tai unionin lainsäädännön huomioon ottavissa tilinpäätösstandardeissa tai -vaatimuksissa tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi tai valvontakäytäntöjen lähentämisen osalta;
(g) edellä 23 artiklan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukautukset tulevan kehityksen huomioon ottamiseksi ja tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.
136 artikla
Täytäntöönpanosäädökset
Seuraavat toimenpiteet hyväksytään täytäntöönpanosäädöksinä 137 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen:
(a) edellä 2 artiklassa olevan luettelon tekniset mukautukset;
(b) edellä 12 artiklassa ja IV osastossa säädetyn perustamispääoman määrän muuttaminen taloudellisen ja rahoitusalan kehityksen mukaisesti.
137 artikla
Euroopan pankkikomitea
1. Täytäntöönpanosäädösten hyväksymisessä komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/10/EY perustettu Euroopan pankkikomitea. Kyseinen komitea on asetuksen (EU) N:o 182/2011 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu komitea.
2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
138 artikla
Toimivallan siirto
1. Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan tässä artiklassa säädettyjä ehtoja.
2. Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi 153 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä lukien valta antaa 135 artiklan tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 135 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai päätöksessä mainittuna myöhempänä päivänä. Se ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon.
4. Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä 135 artiklan mukaisesti annettu delegoitu säädös tulee voimaan vain, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto eivät vastusta sitä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen kyseisen määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.
X osasto
Direktiivin 2002/87/EY muutokset
139 artikla
Direktiivin 2002/87/EY muuttaminen
1. Poistetaan 21 a artiklan 2 kohdan a alakohta.
2. Lisätään 21 a artiklan 2 kohdan a alakohdan jälkeen kohta seuraavasti:
"(3) Jotta voidaan varmistaa liitteessä I olevassa II osassa lueteltujen laskentamenetelmien johdonmukainen yhdenmukaistaminen yhdessä asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 45 artiklan 2 kohdan ja direktiivin 2009/138/EY 228 artiklan 1 kohdan kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 4 kohdan soveltamista, EPV, EVLEV ja EAMV laativat sekakomitean välityksellä 6 artiklan 2 kohtaa koskevat teknisten sääntelystandardien luonnokset.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä kolmannessa kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti."
XI osasto
Siirtymä- ja loppusäännökset
1 luku
Siirtymäsäännökset sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta käyttävien luottolaitosten valvonnasta
140 artikla
Soveltamisala
1. Tämän luvun säännöksiä sovelletaan 40, 41, 43, 51 ja 52 säännösten sijaan 1 päivään tammikuuta 2015 asti ja vielä enintään kahden lisävuoden ajan, jos komissio on 2 kohdan mukaisesti hyväksynyt delegoidun säädöksen.
2. Sen varmistamiseksi, että maksuvalmiutta koskevien valvontajärjestelmien käyttöönotto tapahtuu täysin linjassa yhdenmukaisten maksuvalmiussääntöjen kehittämisen kanssa, komissiolle siirretään 135 artiklan mukaisesti valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla 1 kohdassa tarkoitettua määräpäivää voidaan lykätä enintään kahdella vuodella, jos yhdenmukaisia maksuvalmiussääntöjä ei vielä ole unionissa otettu käyttöön, koska kansainvälisistä maksuvalmiuden valvontastandardeista ei ole sovittu 1 kohdassa tarkoitettuna ajankohtana.
141 artikla
Tietojen ilmoittamista koskevat vaatimukset
Tilastotarkoituksia varten vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että kaikki sen alueella sivukonttoreita pitävät luottolaitokset antavat määräajoin kertomuksen vastaanottavan jäsenvaltion alueella suorittamistaan toimista tämän valtion toimivaltaisille viranomaisille.
Täyttäessään tämän direktiivin 145 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että toisista jäsenvaltioista olevien luottolaitosten sivukonttorit antavat samat tiedot, joita tässä tarkoituksessa vaaditaan kansallisilta luottolaitoksilta.
142 artikla
Toimenpiteet, joita kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitetun toiminnan osalta
1. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että luottolaitos, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka tarjoaa siellä palveluja, ei noudata kyseisen valtion tämän direktiivin mukaista lainsäädäntöä, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset ovat toimivaltaisia, niiden on vaadittava kyseistä luottolaitosta lopettamaan säännösten vastainen tilanne.
2. Jos kyseessä oleva luottolaitos ei ryhdy tarpeellisiin toimenpiteisiin, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava siitä laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
3. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava mahdollisimman nopeasti aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseinen luottolaitos lopettaa säännösten vastaisen toiminnan. Toimenpiteistä on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
4. Jos luottolaitos edelleen rikkoo 1 kohdassa tarkoitettuja vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä joko huolimatta kotijäsenvaltion suorittamista toimenpiteistä tai siksi, että sellaiset toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei voi toteuttaa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, vastaanottava jäsenvaltio voi, ilmoitettuaan siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet ehkäistäkseen uusia säännösten vastaisia toimia tai rangaistakseen siitä ja tarvittaessa, estääkseen luottolaitosta aloittamasta uusia toimia alueellaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden alueella voidaan antaa luottolaitoksiin kohdistuvien toimenpiteiden kannalta tarpeellisia oikeudellisia asiakirjoja.
143 artikla
Varotoimenpiteet
Ennen kuin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 142 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, ne voivat kiireellisessä tapauksessa toteuttaa tarpeelliset varotoimet suojellakseen tallettajien, sijoittajien ja niiden muiden etuja, joille palveluja tarjotaan. Toimenpiteistä on ilmoitettava ensi tilassa komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille niissä jäsenvaltioissa, joita asia koskee.
Komissio voi kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia päättää, että kyseisen jäsenvaltion on muutettava toimenpiteitä tai kumottava ne.
144 artikla
Velvollisuudet
1. Luottolaitoksen vakavaraisuuden valvonta, mukaan lukien sen 33 ja 34 artiklan mukaisten toimien valvonta, on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
2. Edellä 1 kohta ei estä tämän direktiivin mukaista konsolidoitua valvontaa.
3. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten tehtäviensä hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevien tietojen perusteella.
145 artikla
Maksuvalmiuden valvonta
Kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy vastuu luottolaitosten sivukonttoreiden maksuvalmiuden valvonnasta yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
Rajoittamatta Euroopan valuuttajärjestelmän vahvistamiseksi välttämättömiä toimenpiteitä vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy täysi vastuu rahapolitiikkansa toteuttamisen edellyttämistä toimenpiteistä.
Kyseisiin toimenpiteisiin ei saa sisältyä syrjivää tai rajoittavaa kohtelua sillä perusteella, että luottolaitoksen toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa.
146 artikla
Valvontaan liittyvä yhteistyö
Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joita asia koskee, on toimittava tiiviissä yhteistyössä voidakseen valvoa sellaisten luottolaitosten toimintaa, jotka harjoittavat liiketoimintaa erityisesti sivukonttorin kautta, yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa luottolaitosten pääkonttori on. Viranomaisten on toimitettava toisilleen kaikki tällaisten luottolaitosten liikkeenjohtoa ja omistusta koskevat tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan niiden valvontaa ja toimilupien myöntämistä koskevien edellytysten tutkimista sekä kyseisten luottolaitosten tarkastusta, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, talletusten vakuussuojan, suurten riskikeskittymien rajoittamisen, hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja sisäisen tarkastuksen menetelmien suhteen.
147 artikla
Merkittävät sivukonttorit
1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää konsolidointiryhmän valvojalta, kun 107 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, tai kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, että luottolaitoksen sivukonttori katsotaan merkittäväksi.
2. Pyynnössä on esitettävä sivukonttorin merkittävänä pitämisen perusteet erityisesti seuraavilta osin:
(a) ylittääkö luottolaitoksen sivukonttorin markkinaosuus talletuksilla mitattuna 2 prosenttia vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
(b) luottolaitoksen toiminnan keskeyttämisen tai lopettamisen todennäköinen vaikutus vastaanottavan jäsenvaltion systeemiseen likviditeettiin sekä maksujärjestelmään ja selvitys- ja toimitusjärjestelmään;
(c) sivukonttorin koko ja merkitys asiakasmäärällä mitattuna vastaanottavan jäsenvaltion pankki- tai rahoitusjärjestelmässä.
Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten sekä konsolidointiryhmän valvojan, kun 107 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, on tehtävä kaikkensa, jotta voidaan saavuttaa yhteinen päätös sivukonttorin nimeämisestä merkittäväksi.
Jos yhteistä päätöstä ei saavuteta kahden kuukauden kuluessa ensimmäisen alakohdan mukaisen pyynnön vastaanottamisesta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä seuraavien kahden kuukauden kuluessa oma päätöksensä siitä, onko sivukonttori merkittävä. Päätöstä tehdessään vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon konsolidointiryhmän valvojan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset näkökannat ja varaumat.
Kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitetut päätökset on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kyseisiä päätöksiä lopullisina ja sovellettava niitä.
Jonkin sivukonttorin nimeäminen merkittäväksi ei vaikuta tämän direktiivin mukaisiin toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
3. Jos sivukonttorin merkittävyys todetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 112 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja suoritettava 107 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tehtävät yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
4. Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee 109 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kriisitilanne jossakin luottolaitoksessa, sen on mahdollisimman pian varoitettava 59 artiklan neljännessä kohdassa ja 60 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia.
5. Jos 111 artiklaa ei sovelleta, sellaista luottolaitosta, jolla on merkittäviä sivukonttoreita muissa jäsenvaltioissa, valvovien toimivaltaisten viranomaisten on perustettava valvontakollegio ja johdettava sitä helpottaakseen tämän artiklan 2 kohdan ja 61 artiklan mukaista yhteistyötä. Kollegion perustamisen ja toiminnan on perustuttava kirjallisiin järjestelmiin, jotka kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vahvistaa kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan.
6. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteen sovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisten viranomaisten kannalta, erityisesti mahdollinen vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden 144 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin.
7. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille viipymättä täydelliset tiedot toimista, joihin kyseisissä kokouksissa on ryhdytty, tai toteutetuista toimenpiteistä.
148 artikla
Paikalla tehtävät tarkastukset
1. Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut luottolaitos harjoittaa toimintaansa sivukonttorin kautta, vastaanottavien jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, tarkastaa paikan päällä joko itse tai tarkoitusta varten nimittämillään henkilöillä 52 artiklassa tarkoitetut tiedot.
2. Sivukonttoreiden tarkastusta varten kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myös turvautua johonkin muuhun 113 artiklassa säädettyyn menettelyyn.
3. Edellä 1 ja 2 kohta ei rajoita vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeutta suorittaa itse alueelleen perustettujen sivukonttoreiden tarkastuksia paikan päällä täyttäessään tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia.
2 luku
Pääomapuskureita koskeva siirtymäsäännös
149 artikla
Pääomapuskureita koskevat siirtymäsäännökset
1. Tässä artiklassa muutetaan 122 ja 123 artiklan vaatimuksia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä siirtymäajanjaksona.
2. Ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2016 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2016,
(a) yleisen pääomapuskurin, joka on 0,625 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettujen laitoksen riskipainotettujen erien kokonaismäärästä, on koostuttava rajoituksettomista ensisijaisista omista varoista;
(b) laitoskohtainen vastasyklinen pääomapuskuri saa olla enintään 0,625 prosenttia tästä kokonaismäärästä siten, että yhteenlaskettu puskurivaatimus on 0,625–1,25 prosenttia laitosten riskipainotettujen erien kokonaismäärästä.
3. Ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2017 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017,
(a) yleisen pääomapuskurin, joka on 1,25 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettujen laitoksen riskipainotettujen erien kokonaismäärästä, on koostuttava rajoituksettomista ensisijaisista omista varoista;
(b) laitoskohtainen vastasyklinen pääomapuskuri saa olla enintään 1,25 prosenttia tästä kokonaismäärästä siten, että yhteenlaskettu puskurivaatimus on 1,25–2,50 prosenttia laitosten riskipainotettujen erien kokonaismäärästä.
4. Ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2018 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2018,
(a) yleisen pääomapuskurin, joka on 1,875 prosenttia asetuksen [julkaisutoimisto lisää viitteen] 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettujen laitoksen riskipainotettujen erien kokonaismäärästä, on koostuttava rajoituksettomista ensisijaisista omista varoista;
(b) laitoskohtainen vastasyklinen pääomapuskuri saa olla enintään 1,875 prosenttia tästä kokonaismäärästä siten, että yhteenlaskettu puskurivaatimus on 1,875–3,750 prosenttia laitosten riskipainotettujen erien kokonaismäärästä.
5. Edellä 131 artiklassa tarkoitettuja voitonjakoja koskevia rajoituksia ja 132 artiklassa tarkoitettua pääoman säilyttämissuunnitelmaa koskevaa vaatimusta sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä siirtymäkautena, jos laitokset eivät täytä 2–4 kohdassa vahvistettuja muutettuja vaatimuksia.
6. Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa määritettyä lyhyemmän siirtymäkauden, jos perusteena on luotonannon tai muun omaisuusluokan liiallinen kasvu minä tahansa aikana kyseisellä kaudella. Jos jäsenvaltio toimii näin, muut jäsenvaltiot voivat tunnustaa lyhyemmän siirtymäkauden.
3 luku
Loppusäännökset
150 artikla
Uudelleentarkastelu
1. Komissio tarkastelee 1 päivään huhtikuuta 2014 mennessä tässä direktiivissä ja asetuksessa [julkaisutoimisto lisää viitteen] olevia palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia säännöksiä uudelleen ja raportoi niistä kiinnittäen erityishuomiota niiden toimivuuteen, täytäntöönpanoon ja valvontaan sekä ottaa tämän yhteydessä huomioon kansainvälisen kehityksen. Tarkastelussa määritetään mahdolliset puutteet, joita aiheutuu suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta näihin säännöksiin. Komissio toimittaa kyseisen kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Arvioilla, joita komissio tekee säännöllisesti tämän direktiivin soveltamisesta, on varmistettava, ettei direktiivin soveltaminen johda laitosten ilmeisen eriarvoiseen kohteluun niiden oikeudellisen rakenteen tai omistajuusmallin perusteella.
2. Vuodesta 2014 alkaen EPV julkaisee puolivuosittain yhteistyössä EVLEV:n ja EAMV:n kanssa kertomuksen siitä, missä määrin jäsenvaltioiden lainsäädännössä viitataan ulkoisiin luokituksiin, ja toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tällaisten viittausten vähentämiseksi. Kertomuksessa selvitetään myös, miten toimivaltaiset viranomaiset ovat noudattaneet 76 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 77 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistettuja velvoitteitansa. Kertomuksessa selvitetään myös missä määrin valvonnassa on lähennytty tältä osin.
EPV varmistaa yhteistyössä EVLEV:n ja EAMV:n kanssa ulkoisten luokitusten käytön tosiasiallisen vähentämisen ja huolehtii unionin lainsäädäntöön yhä sisältyvien, ulkoisesta luottoluokituksesta johtuvien mekanististen ja automaattisten vaikutusten asteittaisesta poistamisesta.
3. Komissio tarkastelee 103 ja 104 artiklan soveltamista ja laatii siitä kertomuksen, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.
4. Komissio tarkastelee 87 artiklan 4 kohdan soveltamista ja laatii siinä saaduista tuloksista, myös monimuotoisuutta edistävien käytäntöjen vertailun asianmukaisuudesta, kertomuksen, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä.
4 a. Komissio kuulee 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä Euroopan valvontaviranomaisia, EKPJ:tä, EJRK:ta ja muita merkityksellisiä sidosryhmiä tarkastellakseen uudelleen tämän direktiivin ja eritoten VII osaston 1 luvun 2 jakson mukaisten tietojenvaihtojärjestelyjen tehokkuutta ja esittää tarvittaessa ehdotuksia näiden säännösten ja/tai järjestelyjen kehittämiseksi ottaen erityisesti huomioon merkittävät tietoihin perustuvat synergiat keskuspankkitoiminnan ja varavaraisuuden valvontatehtävien välillä sekä tavanomaisina kausina että stressikausina.
4 b. Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä EPV:tä ja EJRK:ta kuultuaan uudelleen järjestelmäpuskurikannan asettamista koskevaa 130 a artiklaa ottaen huomioon kansainvälisesti sovitut, järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia koskevat standardit ja antaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
4 c. EPV tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä tämän direktiivin ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 unionin ja jäsenvaltioiden yhteistyötä kolmansien maiden kanssa koskevien säännösten soveltamista ja laatii siitä kertomuksen. Tarkastelussa on määritettävä mahdolliset puutteet ja alat, joilla on yhä kehitettävä yhteistyötä, tietojenvaihtoa ja vastavuoroisia järjestelyjä, mukaan lukien valvontasääntöjen täytäntöönpanon valvonta kolmansissa maissa.
EPV arvioi myös tarvetta kehittää edelleen yhtäältä jäsenvaltioiden ja EPV:n ja toisaalta kansainvälisten rahoituslaitosten tai elinten, kuten IMF:n tai finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän, välisiä yhteistyösopimuksia.
4 d. EPV tutkii komission toimeksiannosta, kattavatko tämän direktiivin ja [luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevista vakavaraisuusvaatimuksista] ... päivänä ...kuuta … annetun asetuksen (EU) N:o .../2012 säännökset asianmukaisesti sellaiset rahoitusalan yritykset, jotka ilmoittavat noudattavansa toiminnassaan islamilaisen pankkitoiminnan periaatteita.
Komissio tutkii EPV:n raportin ja antaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
151 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2014.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, VII osaston 4 lukua sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.
3. Jäsenvaltioiden antamissa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.
4. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle ja EPV:lle.
152 artikla
Kumoaminen
Kumotaan direktiivit 2006/48/EY ja 2006/49/EY ja niiden muutokset 1 päivästä tammikuuta 2013.
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
153 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
154 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltiolle.
Liite I
Luettelo vastavuoroisesti tunnustettavista liiketoimista
1. Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen.
2. Luotonanto, johon sisältyvät etenkin: kulutusluotot, kiinnitysluotot, myyntilaskujen rahoitus takautumisoikeuksin ja ilman takautumisoikeutta (factoring), kauppatapahtumien rahoitus (mukaan lukien forfaiting-rahoitus).
3. Rahoitusleasing.
4. Maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY[28] 4 artiklan 3 alakohdassa määritellyt maksupalvelut.
5. Maksuvälineiden (esim. matkasekit ja pankkivekselit) liikkeeseenlasku ja hoitaminen siltä osin kuin tämä toiminta ei kuulu 4 kohdan soveltamisalaan.
6. Takaukset ja maksusitoumukset.
7. Kaupankäynti omaan tai asiakkaiden lukuun seuraavilla välineillä:
(a) rahamarkkinavälineet (sekit, vekselit, sijoitustodistukset jne.),
(b) ulkomaanvaluutta,
(c) rahoitusfutuurit ja optiot,
(d) valuutta- ja korkovälineet,
(e) siirtokelpoiset arvopaperit.
8. Osallistuminen osakeanteihin ja niihin liittyvien palvelujen tarjoaminen.
9. Yritysneuvonta pääoman rakennetta ja toimialastrategiaa koskevissa asioissa ja niihin liittyvissä kysymyksissä sekä sulautumisiin ja yritysostoihin liittyvä neuvonta ja palvelut.
10. Välitystoiminta rahamarkkinoilla.
11. Arvopaperisalkun hoito ja neuvonta.
12. Arvopaperisäilytys ja -hoito.
13. Luottotietopalvelut.
14. Säilytyspalvelut.
15. Sähköisen rahan liikkeeseenlasku.
Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY[29] liitteessä I olevassa A ja B osassa lueteltuja palveluja ja toimia koskee tämän direktiivin mukainen vastavuoroinen tunnustaminen silloin, kun viitataan tuon direktiivin liitteessä I olevassa C osassa lueteltuihin rahoitusvälineisiin.
LIITE II
Vastaavuustaulukko
Tämä direktiivi | Direktiivi 2006/48/EY | Direktiivi 2006/49/EY |
1 artikla | 1 artiklan 1 kohta |
|
2 artiklan 1 kohta | 1 artiklan 2 kohta |
|
2 artiklan 2 kohta | 1 artiklan 3 kohta |
|
2 artiklan 3 kohta | 2 artikla |
|
3 artikla | 5 artikla |
|
4 artiklan 1 kohta |
|
|
4 artiklan 2 kohdan a alakohta | 4 artiklan 20 kohta |
|
4 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
|
4 artiklan 2 kohdan c alakohta |
|
|
5 artiklan 1 kohta |
| 36 artiklan 1 kohta |
5 artiklan 2 kohta |
| 36 artiklan 2 kohta |
5 artiklan 3 kohta |
|
|
5 artiklan 4 kohta |
|
|
6 artikla | 128 artikla |
|
7 artikla | 42 b artiklan 1 kohta |
|
8 artikla | 40 artiklan 3 kohta |
|
9 artiklan 1 kohta | 6 artiklan 1 kohta |
|
9 artiklan 2 kohta | 6 artiklan 2 kohta |
|
9 artiklan 3 kohta | 6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
9 artiklan 4 kohta | 6 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
10 artikla | 7 artikla |
|
11 artikla | 8 artikla |
|
12 artiklan 1 kohta | 9 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
12 artiklan 2 kohta | 9 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
12 artiklan 3 kohta | 9 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
12 artiklan 4 kohta | 9 artiklan 2 kohta |
|
13 artiklan 1 kohta | 11 artiklan 1 kohta |
|
13 artiklan 2 kohta | 11 artiklan 2 kohta |
|
14 artiklan 1 kohta | 12 artiklan 1 kohta |
|
14 artiklan 2 kohta | 12 artiklan 2 kohta |
|
14 artiklan 3 kohta | 12 artiklan 3 kohta |
|
15 artikla | 13 artikla |
|
16 artiklan 1 kohta | 15 artiklan 1 kohta |
|
16 artiklan 2 kohta | 15 artiklan 2 kohta |
|
16 artiklan 3 kohta | 15 artiklan 3 kohta |
|
17 artikla | 16 artikla |
|
18 artikla | 17 artiklan 1 kohta |
|
19 artikla | 18 artikla |
|
20 artikla | 14 artikla, 9 artiklan 4 kohdan c alakohta ja 17 artiklan 2 kohta |
|
21 artikla |
|
|
22 artiklan 1 kohta | 19 artiklan 1 kohta |
|
22 artiklan 2 kohta | 19 artiklan 2 kohta |
|
22 artiklan 3 kohta | 19 artiklan 3 kohta |
|
22 artiklan 4 kohta | 19 artiklan 4 kohta |
|
22 artiklan 5 kohta | 19 artiklan 5 kohta |
|
22 artiklan 6 kohta | 19 artiklan 6 kohta |
|
22 artiklan 7 kohta | 19 artiklan 7 kohta |
|
22 artiklan 8 kohta | 19 artiklan 8 kohta |
|
22 artiklan 9 kohta | 19 artiklan 9 kohta |
|
23 artiklan 1 kohta | 19 a artiklan 1 kohta |
|
23 artiklan 2 kohta | 19 a artiklan 2 kohta |
|
23 artiklan 3 kohta | 19 a artiklan 3 kohta |
|
23 artiklan 4 kohta | 19 a artiklan 4 kohta |
|
23 artiklan 5 kohta | 19 a artiklan 5 kohta |
|
24 artiklan 1 kohta | 19 b artiklan 1 kohta |
|
24 artiklan 2 kohta | 19 b artiklan 2 kohta |
|
25 artikla | 20 artikla |
|
26 artiklan 1 kohta | 21 artiklan 1 kohta |
|
26 artiklan 2 kohta | 21 artiklan 2 kohta |
|
27 artikla | 21 artiklan 3 kohta |
|
28 artiklan 1 kohta |
| 4 artikla |
28 artiklan 2 kohta |
| 9 artikla |
29 artiklan 1 kohta |
| 5 artiklan 1 kohta |
29 artiklan 2 kohta |
| 5 artiklan 2 kohta |
29 artiklan 3 kohta |
| 5 artiklan 3 kohta |
29 artiklan 4 kohta |
| 5 artiklan 2 kohta |
30 artikla |
| 6 artikla |
31 artiklan 1 kohta |
| 7 artikla |
31 artiklan 2 kohta |
| 8 artikla |
32 artiklan 1 kohta |
| 10 artiklan 1 kohta |
32 artiklan 2 kohta |
| 10 artiklan 2 kohta |
33 artikla | 23 artikla |
|
34 artiklan 1 kohta | 24 artiklan 1 kohta |
|
34 artiklan 2 kohta | 24 artiklan 2 kohta |
|
34 artiklan 3 kohta | 24 artiklan 3 kohta |
|
35 artiklan 1 kohta | 25 artiklan 1 kohta |
|
35 artiklan 2 kohta | 25 artiklan 2 kohta |
|
35 artiklan 3 kohta | 25 artiklan 3 kohta |
|
35 artiklan 4 kohta | 25 artiklan 4 kohta |
|
35 artiklan 5 kohta | 25 artiklan 5 kohta |
|
36 artiklan 1 kohta | 26 artiklan 1 kohta |
|
36 artiklan 2 kohta | 26 artiklan 2 kohta |
|
36 artiklan 3 kohta | 26 artiklan 3 kohta |
|
36 artiklan 4 kohta | 26 artiklan 4 kohta |
|
36 artiklan 5 kohta | 26 artiklan 5 kohta |
|
37 artikla | 36 artikla |
|
38 artikla | 27 artikla |
|
39 artiklan 1 kohta | 28 artiklan 1 kohta |
|
39 artiklan 2 kohta | 28 artiklan 2 kohta |
|
39 artiklan 3 kohta | 28 artiklan 3 kohta |
|
39 artiklan 4 kohta | 28 artiklan 4 kohta |
|
40 artikla | 29 artiklan 1 kohta |
|
41 artiklan 1 kohta | 30 artiklan 1 kohta |
|
41 artiklan 2 kohta |
|
|
42 artikla | 32 artikla |
|
43 artiklan 1 kohta | 33 artiklan 1 kohta |
|
43 artiklan 2 kohta |
|
|
43 artiklan 3 kohta |
|
|
43 artiklan 4 kohta |
|
|
43 artiklan 5 kohta |
|
|
43 artiklan 6 kohta | 33 artiklan 2 kohta |
|
44 artiklan 1 kohta | 34 artikla |
|
44 artiklan 2 kohta | 31 artikla |
|
45 artikla | 35 artikla |
|
46 artikla | 37 artikla |
|
47 artiklan 1 kohta | 38 artiklan 1 kohta |
|
47 artiklan 2 kohta | 38 artiklan 2 kohta |
|
47 artiklan 3 kohta | 38 artiklan 3 kohta |
|
48 artiklan 1 kohta | 39 artiklan 1 kohta |
|
48 artiklan 2 kohta | 39 artiklan 2 kohta |
|
48 artiklan 3 kohta | 39 artiklan 3 kohta |
|
48 artiklan 4 kohta | 39 artiklan 4 kohta |
|
49 artiklan 1 kohta | 40 artiklan 1 kohta |
|
49 artiklan 2 kohta | 40 artiklan 2 kohta |
|
50 artikla | 41 artiklan 3 kohta |
|
51 artiklan 1 kohta | 42 artiklan 1 kohta |
|
51 artiklan 2 kohta |
|
|
51 artiklan 3 kohta |
|
|
51 artiklan 4 kohta |
|
|
51 artiklan 5 kohta | 42 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
51 artiklan 6 kohta | 42 artiklan 4 ja 5 kohta |
|
51 artiklan 7 kohta | 42 artiklan 6 ja 7 kohta |
|
52 artiklan 1 kohta | 42 a artiklan 1 kohta |
|
52 artiklan 2 kohta | 42 a artiklan 2 kohta |
|
52 artiklan 3 kohta | 42 a artiklan 3 kohta |
|
52 artiklan 4 kohta |
|
|
52 artiklan 5 kohta |
|
|
53 artiklan 1 kohta | 43 artiklan 1 kohta |
|
53 artiklan 2 kohta | 43 artiklan 2 kohta |
|
54 artiklan 1 kohta | 44 artiklan 1 kohta |
|
54 artiklan 2 kohta | 44 artiklan 2 kohta |
|
54 artiklan 3 kohta |
|
|
55 artikla | 45 artikla |
|
56 artikla | 46 artikla |
|
57 artikla | 47 artikla |
|
58 artiklan 1 kohta | 48 artiklan 1 kohta |
|
58 artiklan 2 kohta | 48 artiklan 1 kohta |
|
58 artiklan 3 kohta | 48 artiklan 2 kohta |
|
59 artikla | 49 artikla |
|
60 artiklan 1 kohta | 50 artikla |
|
60 artiklan 2 kohta |
|
|
61 artikla | 51 artikla |
|
62 artikla | 52 artikla |
|
63 artiklan 1 kohta | 53 artiklan 1 kohta |
|
63 artiklan 2 kohta | 53 artiklan 2 kohta |
|
64 artikla | 136 artiklan 2 kohta |
|
64 artiklan 3 kohta |
|
|
65 artikla |
|
|
66 artiklan 1 kohta |
|
|
66 artiklan 2 kohta |
|
|
67 artiklan 1 kohta |
|
|
67 artiklan 2 kohta |
|
|
68 artiklan 1 kohta |
|
|
68 artiklan 2 kohta |
|
|
69 artikla |
|
|
70 artiklan 1 kohta |
|
|
70 artiklan 2 kohta |
|
|
70 artiklan 3 kohta |
|
|
71 artikla | 55 artikla |
|
72 artiklan 1 kohta | 123 artikla |
|
72 artiklan 2 kohta |
|
|
72 artiklan 3 kohta |
| Liitteessä I oleva 38 kohta |
73 artiklan 1 kohta | 22 artiklan 1 kohta |
|
73 artiklan 2 kohta | 22 artiklan 2 kohta |
|
73 artiklan 3 kohta | 22 artiklan 3 kohta (2010/78) |
|
74 artiklan 1 kohta | 22 artiklan 3 kohta (2010/76) |
|
74 artiklan 2 kohta | 22 artiklan 4 kohta |
|
74 artiklan 3 kohta | 22 artiklan 5 kohta |
|
75 artiklan 1 kohta | Liitteessä V oleva 2 kohta |
|
75 artiklan 2 kohta |
|
|
75 artiklan 3 kohta |
|
|
75 artiklan 4 kohta |
|
|
75 artiklan 5 kohta |
|
|
76 artiklan 1 kohta |
|
|
76 artiklan 2 kohta |
|
|
76 artiklan 3 kohta |
|
|
77 artiklan 1 kohta | Liitteessä V oleva 3 kohta |
|
77 artiklan 2 kohta | Liitteessä V oleva 4 kohta |
|
77 artiklan 3 kohta | Liitteessä V oleva 5 kohta |
|
78 artikla | Liitteessä V oleva 6 kohta |
|
79 artikla | Liitteessä V oleva 7 kohta |
|
80 artiklan 1 kohta | Liitteessä V oleva 8 kohta |
|
80 artiklan 2 kohta | Liitteessä V oleva 9 kohta |
|
81 artikla | Liitteessä V oleva 10 kohta | Liitteessä IV oleva 5 kohta |
82 artikla | Liitteessä V oleva 11 kohta |
|
83 artiklan 1 kohta | Liitteessä V oleva 12 kohta |
|
83 artiklan 2 kohta | Liitteessä V oleva 13 kohta |
|
84 artiklan 1 kohta | Liitteessä V oleva 14 kohta |
|
84 artiklan 2 kohta | Liitteessä V oleva 14 a kohta |
|
84 artiklan 3 kohta | Liitteessä V oleva 15 kohta |
|
84 artiklan 4 kohta | Liitteessä V oleva 16 kohta |
|
84 artiklan 5 kohta | Liitteessä V oleva 17 kohta |
|
84 artiklan 6 kohta | Liitteessä V oleva 18 kohta |
|
84 artiklan 7 kohta | Liitteessä V oleva 19 kohta |
|
84 artiklan 8 kohta | Liitteessä V oleva 20 kohta |
|
84 artiklan 9 kohta | Liitteessä V oleva 21 kohta |
|
84 artiklan 10 kohta | Liitteessä V oleva 22 kohta |
|
85 artiklan 1 kohta |
|
|
85 artiklan 2 kohta |
|
|
86 artiklan 1 kohta |
|
|
86 artiklan 2 kohta |
|
|
87 artiklan 1 kohta |
|
|
87 artiklan 2 kohta |
|
|
87 artiklan 3 kohta |
|
|
87 artiklan 4 kohta |
|
|
87 artiklan 5 kohta |
|
|
88 artiklan 1 kohta | Liitteessä V olevan 23 kohdan viimeinen alakohta |
|
88 artiklan 2 kohta | Liitteessä V oleva 23 a – 23 f kohta ja ensimmäinen alakohta |
|
89 artikla | Liitteessä V oleva 23 k kohta |
|
90 artiklan 1 kohta | Liitteessä V oleva 23 g – 23 t kohta |
|
90 artiklan 2 kohta | 150 artiklan 3 kohdan b alakohta |
|
91 artiklan 1 kohta | Liitteessä V oleva 24 kohta |
|
91 artiklan 2 kohta | Liitteessä V oleva 24 kohta |
|
92 artiklan 1 kohta | 124 artiklan 1 kohta |
|
92 artiklan 2 kohta | 124 artiklan 2 kohta |
|
92 artiklan 3 kohta | 124 artiklan 3 kohta |
|
92 artiklan 4 kohta | 124 artiklan 4 kohta |
|
92 artiklan 5 kohta | 124 artiklan 5 kohta |
|
92 artiklan 6 kohta |
|
|
92 artiklan 7 kohta |
|
|
92 artiklan 8 kohta |
|
|
92 artiklan 9 kohta |
|
|
93 artikla |
|
|
94 artiklan 1 kohta | Liitteessä XI oleva 1 kohta |
|
94 artiklan 2 kohta | Liitteessä XI oleva 1a kohta |
|
94 artiklan 3 kohta | Liitteessä XI oleva 2 kohta |
|
94 artiklan 4 kohta | Liitteessä XI oleva 3 kohta |
|
95 artikla |
|
|
96 artiklan 1 kohta |
|
|
96 artiklan 2 kohta |
|
|
96 artiklan 3 kohta |
|
|
97 artiklan 1 kohta |
|
|
97 artiklan 2 kohta |
|
|
98 artiklan 1 kohta |
|
|
98 artiklan 2 kohta |
|
|
98 artiklan 3 kohta |
|
|
98 artiklan 4 kohta |
|
|
98 artiklan 5 kohta |
|
|
99 artiklan 1 kohta | 136 artiklan 1 kohta |
|
99 artiklan 2 kohta |
|
|
100 artiklan 1 kohta | 136 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
100 artiklan 2 kohta | 136 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
101 artikla | 149 artikla |
|
102 artikla |
|
|
103 artiklan 1 kohta | 68 artiklan 2 kohta |
|
103 artiklan 1 kohta | 3 artikla |
|
103 artiklan 1 kohta | 123 artikla |
|
103 artiklan 2 kohta | 71 artiklan 1 kohta |
|
103 artiklan 3 kohta | 71 artiklan 2 kohta |
|
103 artiklan 4 kohta | 73 artiklan 2 kohta |
|
103 artiklan 5 kohta |
|
|
104 artiklan 1 kohta | 68 artiklan 1 kohta |
|
104 artiklan 2 kohta | 73 artiklan 3 kohta |
|
104 artiklan 3 kohta |
|
|
105 artiklan 1 kohta | 124 artiklan 2 kohta |
|
105 artiklan 2 kohta | 23 artikla |
|
106 artiklan 1 kohta | 125 artiklan 1 kohta | 2 artikla |
106 artiklan 2 kohta | 125 artiklan 2 kohta | 2 artikla |
106 artiklan 3 kohta | 126 artiklan 1 kohta |
|
106 artiklan 4 kohta | 126 artiklan 2 kohta |
|
106 artiklan 5 kohta | 126 artiklan 3 kohta |
|
106 artiklan 6 kohta | 126 artiklan 4 kohta |
|
107 artiklan 1 kohta | 129 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
107 artiklan 2 kohta | 129 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
107 artiklan 3 kohta | 129 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
108 artiklan 1 kohdan a alakohta | 129 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
108 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
|
108 artiklan 2 kohdan a alakohta | 129 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
108 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
|
108 artiklan 3 kohta | 129 artiklan 3 kohdan neljäs–seitsemäs alakohta |
|
108 artiklan 4 kohta | 129 artiklan 3 kohdan kahdeksas alakohta |
|
108 artiklan 5 kohta | 129 artiklan 3 kohdan yhdeksäs alakohta |
|
108 artiklan 6 kohta | 129 artiklan 3 kohdan kymmenes alakohta |
|
109 artiklan 1 kohta | 130 artiklan 1 kohta |
|
109 artiklan 2 kohta | 130 artiklan 2 kohta |
|
110 artikla | 131 artikla |
|
111 artiklan 1 kohta | 131 a artiklan 1 kohta |
|
111 artiklan 2 kohta | 131 a artiklan 2 kohta |
|
112 artiklan 1 kohta | 132 artiklan 1 kohta |
|
112 artiklan 2 kohta | 132 artiklan 2 kohta |
|
112 artiklan 3 kohta | 132 artiklan 3 kohta |
|
112 artiklan 4 kohta | ??? |
|
113 artikla | 141 artikla |
|
114 artiklan 1 kohta | 127 artiklan 1 kohta |
|
114 artiklan 2 kohta | 127 artiklan 2 kohta |
|
114 artiklan 3 kohta | 127 artiklan 3 kohta |
|
115 artikla | 135 artikla |
|
116 artiklan 1 kohta | 137 artiklan 1 kohta |
|
116 artiklan 2 kohta | 137 artiklan 2 kohta |
|
117 artiklan 1 kohta | 138 artiklan 1 kohta |
|
117 artiklan 2 kohta | 138 artiklan 2 kohta |
|
118 artiklan 1 kohta | 139 artiklan 1 kohta |
|
118 artiklan 2 kohta | 139 artiklan 2 kohta |
|
118 artiklan 3 kohta | 139 artiklan 3 kohta |
|
119 artiklan 1 kohta | 140 artiklan 1 kohta | 2 artikla |
119 artiklan 2 kohta | 140 artiklan 2 kohta | 2 artikla |
119 artiklan 3 kohta | 140 artiklan 3 kohta | 2 artikla |
120 artikla | 142 artikla |
|
121 artiklan 1 kohta | 143 artiklan 1 kohta |
|
121 artiklan 2 kohta | 143 artiklan 2 kohta |
|
121 artiklan 3 kohta | 143 artiklan 3 kohta |
|
122 artikla |
|
|
123 artikla |
|
|
124 artikla |
|
|
125 artikla |
|
|
126 artikla |
|
|
127 artikla |
|
|
128 artikla |
|
|
129 artikla |
|
|
130 artikla |
|
|
131 artikla |
|
|
133 artiklan 1 kohta | 144 artikla |
|
133 artiklan 2 kohta |
|
|
133 artiklan 3 kohta |
|
|
134 artiklan 1 kohta | 122 a artiklan 9 kohta |
|
134 artiklan 2 kohta | 69 artiklan 4 kohta |
|
134 artiklan 3 kohta | 70 artiklan 4 kohta |
|
135 artikla | 150 artiklan 1 kohta |
|
136 artiklan 1 kohta | 150 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
136 artiklan 2 kohta | 150 artiklan 2 kohta |
|
137 artiklan 1 kohta | 151 artiklan 1 kohta |
|
137 artiklan 2 kohta | 151 artiklan 2 kohta |
|
138 artiklan 1 kohta | 151 a, 151 b ja 151 c artikla |
|
138 artiklan 2 kohta | 151 a, 151 b ja 151 c artikla |
|
138 artiklan 3 kohta | 151 a, 151 b ja 151 c artikla |
|
138 artiklan 4 kohta | 151 a, 151 b ja 151 c artikla |
|
138 artiklan 5 kohta | 151 a, 151 b ja 151 c artikla |
|
139 artikla |
|
|
140 artikla |
|
|
141 artikla | 29 artikla |
|
142 artikla | 30 artikla |
|
143 artikla | 33 artikla |
|
144 artikla | 40 artikla |
|
145 artikla | 41 artikla |
|
146 artikla | 42 artikla |
|
147 artikla | 42 a artikla |
|
148 artikla | 43 artikla |
|
149 artikla |
|
|
150 artiklan 1 kohta | 156 artiklan 4 kohta |
|
150 artiklan 2 kohta |
|
|
151 artiklan 1 kohta | 157 artiklan 1 kohta |
|
151 artiklan 2 kohta |
|
|
151 artiklan 3 kohta | 157 artiklan 2 kohta |
|
151 artiklan 4 kohta | 157 artiklan 2 kohta |
|
152 artikla | 158 artikla |
|
153 artikla | 159 artikla |
|
154 artikla | 160 artikla |
|
Liite I | Liite I |
|
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko | Oikeus harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta (direktiivin 2002/87/EY muuttaminen) | |||
Viiteasiakirjat | COM(2011)0453 – C7-0210/2011 – 2011/0203(COD) | |||
Annettu EP:lle (pvä) | 20.7.2011 |
|
|
|
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) | ECON 13.9.2011 |
|
|
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä) | JURI 13.9.2011 |
|
|
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa Päätös tehty (pvä) | JURI 21.11.2011 |
|
|
|
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä) | Othmar Karas 20.10.2009 |
|
|
|
Valiokuntakäsittely | 26.9.2011 | 4.10.2011 | 24.1.2012 | 13.2.2012 |
| 27.3.2012 | 12.4.2012 |
|
|
Hyväksytty (pvä) | 14.5.2012 |
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos | +: –: 0: | 43 1 0 | ||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet | Burkhard Balz, Elena Băsescu, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Pascal Canfin, Rachida Dati, Leonardo Domenici, Diogo Feio, Markus Ferber, Elisa Ferreira, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Syed Kamall, Othmar Karas, Jürgen Klute, Philippe Lamberts, Werner Langen, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Sławomir Witold Nitras, Ivari Padar, Alfredo Pallone, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Edward Scicluna, Peter Simon, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells, Corien Wortmann-Kool, Pablo Zalba Bidegain | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet | Vicky Ford, Roberto Gualtieri, Carl Haglund, Mario Mauro, Gianni Pittella, Andreas Schwab, Catherine Stihler | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) | Martin Callanan, Timothy Kirkhope, Marisa Matias, Jutta Steinruck | |||
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) | 22.5.2012 | |||