Istuntoasiakirja

 

A7-0244/2012

18.7.2012

***I

MIETINTÖ

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta

( COM(2011)0275 – C7‑0127/2011 – 2011/0129(COD) )

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Antonyia Parvanova

(Valiokuntien yhteiskokoukset – Työjärjestyksen 51 artikla)

PR_COD_1amCom

 

 

Menettelyjen symbolit

  *  Kuulemismenettely  

  ***  Hyväksyntämenettely

  ***I  Tavallinen lainsäätämisjärjestys (ensimmäinen käsittely)

  ***II  Tavallinen lainsäätämisjärjestys (toinen käsittely)

  ***III  Tavallinen lainsäätämisjärjestys (kolmas käsittely)

(Menettely määräytyy säädösesityksessä ehdotetun oikeusperustan mukaan.)

 

 

 

 

 

 

Tarkistukset säädösesitykseen

Parlamentin tarkistuksissa ehdotetut säädösesityksen muutokset merkitään lihavoidulla kursiivilla. Pelkkää kursivointia käytetään kiinnittämään asiasta vastaavien yksiköiden huomio sellaisiin säädösesityksen osiin, jotka ehdotetaan korjattavaksi lopullisessa tekstissä (esimerkiksi selvästi virheelliset tai kyseisestä kieliversiosta pois jääneet kohdat). Korjausehdotusten hyväksymisestä päättävät asiasta vastaavat yksiköt.

 

  Säädösesityksellä muutettavaan olemassa olevaan säädökseen tehtävän tarkistuksen tunnistetiedoissa mainitaan kolmannella rivillä muutettavan säädöksen tyyppi ja numero ja neljännellä rivillä tarkistettavan tekstinkohdan paikannus. Kun parlamentin tarkistukseen sisältyy olemassa olevan säännöksen tai määräyksen tekstiä, johon säädösesityksessä ei ole ehdotettu muutoksia, kyseinen teksti lihavoidaan. Merkintä [...] tarkoittaa, että kyseisestä kohdasta on poistettu tekstiä.

 

 

 

SISÄLTÖ

Sivu

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI  5

PERUSTELUT  55

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO  60

ASIAN KÄSITTELY  81

 

 

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista

( COM(2011)0275 – C7‑0127/2011 – 2011/0129(COD) )

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ( COM(2011)0275 ),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 82 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0127/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 7. joulukuuta 2011 antaman lausunnon[1],

­  ottaa huomioon alueiden komitean 16. helmikuuta 2012 antaman lausunnon[2],

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 1. kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 ja 37 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 51 artiklan mukaisesti järjestämän yhteisen käsittelyn ( A7-0244/2012 ),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ( A7-0244/2012 ),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA[3]*

ENSIMMÄINEN KÄSITTELY

---------------------------------------------------------

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/…/EU,



annettu …,



rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista

 

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[4],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[5],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä[6]:

sekä katsovat seuraavaa:

(1)   ▌Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jonka kulmakivenä on yksityis- ja rikosoikeuden alalla annettujen oikeudellisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen.

(2)  Unioni on sitoutunut suojelemaan rikosten uhreja ja vahvistamaan vähimmäisvaatimukset ja hyväksynyt uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS[7]. Eurooppa-neuvoston kokouksessaan 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymässä Tukholman ohjelmassa – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten[8], kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, miten uhrien suojelua koskevaa lainsäädäntöä ja käytännön tukea voitaisiin parantaa ottaen painopisteeksi kaikille, myös terrorismin, uhreille annettavan huolenpidon, tuen ja tunnustuksen.

(2 a)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklan 2 kohdassa määrätään jäsenvaltioissa sovellettavien sellaisten vähimmäissääntöjen säätämisestä, joilla voidaan helpottaa tuomioistuinten tuomioiden ja päätösten vastavuoroista tunnustamista sekä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rajatylittävissä rikosasioissa. SEUT 82 artiklan 2 kohdan c alakohdassa viitataan rikosten uhrien oikeuksiin yhtenä alana, jolla voidaan säätää vähimmäissääntöjä.

(2 b)  Etenemissuunnitelmasta uhrien oikeuksien ja heidän suojelunsa vahvistamiseksi erityisesti rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 10 päivänä kesäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa[9] neuvosto totesi, että Euroopan unionin tasolla olisi toteutettava toimia rikoksen uhrien oikeuksien ja heille annettavan tuen ja suojelun vahvistamiseksi. Tämän toteuttamiseksi ja kyseisen päätöslauselman mukaisesti tällä direktiivillä pyritään tarkistamaan ja täydentämään puitepäätöksessä 2001/220/YOS vahvistettuja periaatteita ja toteuttamaan merkityksellisiä toimia uhrien suojelun tason parantamiseksi kaikkialla unionissa erityisesti rikosoikeudenkäyntimenettelyissä.

(3)  Euroopan parlamentin 26 päivänä marraskuuta 2009 antamassa päätöslauselmassa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta[10] vaaditaan jäsenvaltioita parantamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaa omaa lainsäädäntöään ja omia toimintalinjojaan ja ryhtymään toimiin, joilla puututaan naisiin kohdistuvan väkivallan syihin etenkin ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä, ja kehotetaan unionia varmistamaan, että kaikilla väkivallan uhreilla on oikeus apuun ja tukeen.

(3 a)  Naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä 5 päivänä huhtikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa[11] esitetään naisiin kohdistuvan väkivallan, perheväkivallan ja naisten sukupuolielinten silpomisen torjumista koskevaa strategiaa perustaksi tuleville rikosoikeudellisille välineille, joilla torjutaan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, mukaan luettuna naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kehys (toimenpiteet, ennaltaehkäisy, suojelu, syytteeseenpano, tuen tarjoaminen ja kumppanuus) ja siihen perustuva EU:n toimintasuunnitelma. Tämän alan kansainväliseen sääntelyyn kuuluu Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW) vuodelta 1979, CEDAW-komitean suositukset ja päätökset sekä 7 päivänä huhtikuuta 2011 hyväksytty Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

(3 b)  Eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13 päivänä joulukuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/99/EU[12] ja [yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o …/2012][13] vahvistetaan mekanismeja suojelutoimenpiteiden vastavuoroista tunnustamista varten jäsenvaltioiden välillä. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 3 päivänä joulukuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/93/EU[14] ja ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5 päivänä huhtikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/36/EU[15] käsitellään kohdennetummin tiettyjen uhriryhmien erityistarpeita. Näitä ryhmiä ovat muun muassa lasten seksuaalisen hyväksikäytön, seksuaalisen riiston ja lapsipornografian sekä ihmiskaupan uhrit.

(3 c)  Terrorismin torjumisesta 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2002/475/YOS todetaan, että unionin perusperiaatteita ovat muun muassa demokratia ja ihmisoikeuksien toteutuminen ja että terrorismi on yksi näiden periaatteiden vakavimmista loukkauksista.

▌

(5)  Rikos on yhteiskuntaan kohdistuva vääryys sen lisäksi, että se rikkoo uhrin henkilökohtaisia oikeuksia. Uhrit tulisi tunnustaa uhreiksi ja heitä tulisi kohdella kunnioittavasti, hienotunteisesti ja ammattitaitoisesti ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntyperään, vammaan, ikään, sukupuoleen, sukupuolien ilmaisuun, sukupuoli-identiteettiin, sukupuoliseen suuntautumiseen, oleskeluoikeuteen tai terveydentilaan perustuvaa syrjintää. Kaikessa yhteydenpidossa rikosoikeudenkäyntimenettelyn puitteissa toimivaan toimivaltaiseen viranomaiseen ja kaikissa palveluissa, joissa joudutaan kosketukseen uhrien kanssa ja joita ovat esimerkiksi uhrien tukipalvelut tai korjaavan oikeuden palvelut, olisi otettava huomioon uhrien henkilökohtainen tilanne ja välittömät tarpeet, ikä, sukupuoli, mahdollinen vammaisuus ja kypsyysaste kunnioittaen täysin uhrien ruumiillista, henkistä ja moraalista koskemattomuutta. Uhria olisi suojeltava toissijaiselta tai toistuvalta uhriksi joutumiselta ja pelottelulta, ja hänen olisi saatava toipumisensa helpottamiseksi tarvitsemansa tuki sekä riittävät oikeussuojakeinot.

(5 a)  Tässä direktiivissä ei säädetä rikosten uhrien edellytyksistä oleskella jäsenvaltioiden alueella. Jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ehdoksi ei aseteta sitä, että uhrilla on oltava laillinen oikeus oleskella kyseisten jäsenvaltioiden alueella tai että uhri on niiden kansalainen. Rikoksen uhri ei saa rikosilmoituksen tekemisellä eikä rikosoikeudenkäyntimenettelyyn osallistumalla oleskeluun liittyviä oikeuksia.

(6)  Tällä direktiivillä pyritään tarkistamaan puitepäätöksen 2001/220/YOS säännöksiä ja laajentamaan niiden soveltamisalaa. Koska tehtävien muutosten määrä ja luonne on merkittävä, mainittu puitepäätös olisi selkeyden vuoksi korvattava kokonaan.

(7)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Sillä pyritään erityisesti edistämään oikeutta ihmisarvoon, elämään, ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen, vapauteen ja turvallisuuteen, oikeutta syrjimättömään kohteluun, oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, sukupuolten tasa-arvon periaatetta, omistusoikeutta, ▌lasten, ikääntyneiden ja vammaisten oikeuksia sekä oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

(8)  Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia suojelun tason parantamiseksi.

(8 a)  Tässä direktiivissä säädetyt oikeudet eivät rajoita rikoksentekijän oikeuksia. Ilmauksen "rikoksentekijä" käyttäminen ei vaikuta syyttömyysolettamaan, kun se viittaa epäiltyihin ja syytettyihin mahdollista syyllisyyden tunnustamista tai tuomiota edeltävissä vaiheissa. Se kattaa kuitenkin myös sen vaiheen, jolloin henkilö on tuomittu rikoksenteosta.

(8 b)  Tätä direktiiviä sovelletaan Euroopan unionissa tehtyihin rikoksiin ja unionissa toteutettaviin rikosoikeudenkäyntimenettelyihin. Siinä vahvistetaan ekstraterritoriaalisten rikosten uhrien oikeudet ainoastaan unionissa toteutettaviin rikosoikeudenkäyntimenettelyihin liittyen. Unionin ulkopuolella, kuten suurlähetystöissä, toimivaltaisille viranomaisille tehdyistä rikosilmoituksista ei pitäisi aiheutua tämän direktiivin mukaisia velvoitteita.

(8 c)  Tämän direktiivin säännöksiä sovellettaessa ensisijaista on turvata lapsen etu Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti. Lapsiuhrit tulisi ottaa huomioon ja heitä tulisi kohdella tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien täysinä haltijoina ja heillä tulisi olla oikeus käyttää kyseisiä oikeuksia tavalla, jossa otetaan huomioon heidän kykynsä muodostaa omat näkemyksensä.

(8 d)  Jäsenvaltioiden tulisi tämän direktiivin säännöksiä soveltaessaan huolehtia siitä, että vammaiset uhrit voivat täysimääräisesti hyödyntää tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan yhdenvertaisesti muiden kanssa muun muassa helpottamalla oikeudenkäyntitiloihin pääsyä ja tietojensaantia.

(8 e)  Terrorismin uhrit ovat kärsineet iskuista, joiden perimmäisenä tarkoituksena on ollut yhteiskunnan vahingoittaminen. Heihin kohdistuneen rikoksen erityisestä luonteesta johtuen he saattavatkin tarvita erityistä huomiota, tukea ja huomioon ottamista yhteiskunnassa. Terrorismin uhrit saattavat joutua huomattavan julkisen huomion kohteeksi ja tarvitsevat usein huomioon ottamista yhteiskunnassa ja kunnioittavaa kohtelua yhteiskunnan taholta. Jäsenvaltioiden tulisi sen vuoksi kiinnittää erityistä huomiota terrorismin uhreihin ja pyrkiä suojelemaan heidän ihmisarvoaan ja turvallisuuttaan.

(8 f)  Sukupuoleen perustuvalla väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka kohdistuu henkilöön hänen sukupuolensa, sukupuoli-identiteettinsä tai sukupuolien ilmaisunsa vuoksi tai joka vaikuttaa suhteettomasti tiettyä sukupuolta edustaviin henkilöihin. Se voi aiheuttaa uhrille fyysistä, seksuaalista, henkistä tai taloudellista vahinkoa tai kärsimystä. Sukupuoleen perustuva väkivalta on syrjintämuoto, joka loukkaa uhrin perusvapauksia ja saattaa liittyä muun muassa läheisväkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan (mukaan lukien raiskaus, seksuaaliset hyökkäykset ja seksuaalinen häirintä), ihmiskauppaan ja orjuuttamiseen sekä erilaisiin haitallisiin käytäntöihin, kuten pakkoavioliittoihin, naisten sukuelinten silpomiseen ja ns. kunniarikoksiin. Sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhrit ja heidän lapsensa tarvitsevat usein erityistä tukea ja suojaa, koska tämäntyyppisissä rikoksissa uudelleen uhriksi joutumisen ja pelottelun riski on suuri.

(8 g)  Läheisväkivallassa väkivaltaan syyllistyy henkilö, joka on uhrin nykyinen tai entinen puoliso tai kumppani tai muu perheenjäsen riippumatta siitä, asuuko rikoksentekijä samassa taloudessa uhrin kanssa tai onko hän asunut samassa taloudessa uhrin kanssa. Tällainen väkivalta voi olla fyysistä, seksuaalista, henkistä tai taloudellista väkivaltaa, ja se voi aiheuttaa fyysisiä tai henkisiä vammoja, henkistä kärsimystä tai taloudellisia menetyksiä. Läheisväkivalta on vakava ja usein piilossa oleva sosiaalinen ongelma, joka saattaa aiheuttaa järjestelmällisiä henkisiä ja fyysisiä vammoja, joilla on vakavia seurauksia, koska siihen syyllistyy henkilö, johon uhrin pitäisi voida luottaa. Läheisväkivallan uhrit saattavat sen vuoksi tarvita erityisiä suojelutoimenpiteitä. Naisiin kohdistuu usein suhteettomasti tämäntyyppistä väkivaltaa ja tilannetta voi pahentaa, jos nainen on taloudellisesti, sosiaalisesti tai oleskeluoikeutensa suhteen riippuvainen rikoksentekijästä.

(9)  Henkilöä tulisi pitää uhrina riippumatta siitä, onko rikoksentekijä tunnistettu, pidätetty, pantu syytteeseen tai tuomittu, ja katsomatta siihen, mikä on rikoksentekijän ja kyseisen henkilön välinen perhesuhde. Myös uhrin perheenjäsenet voivat kärsiä rikoksesta vahinkoa. Rikos voi aiheuttaa vahinkoa erityisesti suoraan rikoksen seurauksena menehtyneen henkilön perheenjäsenille. Sen vuoksi myös tällaiset välilliset uhrit voivat saada tämän direktiivin mukaista suojelua. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistaa menettelyjä, joilla rajoitetaan tämän direktiivin mukaisia oikeuksia nauttivien perheenjäsenten määrää. Lapsen ollessa kyseessä lapsella itsellään tai lapsen vanhempainvastuunkantajalla olisi oltava oikeus käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia, ellei se ole vastoin lapsen etua. Tämä direktiivi ei vaikuta kansallisiin hallinnollisiin menettelyihin tai muodollisuuksiin, joissa vahvistetaan, että henkilö on uhri.

(9 a)  Uhrin asema rikosoikeusjärjestelmässä ja hänen mahdollisuutensa osallistua aktiivisesti rikosoikeudenkäyntimenettelyyn vaihtelevat kussakin jäsenvaltiossa kansallisesta järjestelmästä riippuen, ja määräytyvät seuraavin perustein: kansallisessa järjestelmässä säädetään oikeudellisesta asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyn osapuolena; uhria koskee lakisääteinen velvollisuus osallistua aktiivisesti rikosoikeudenkäyntimenettelyyn esimerkiksi todistajana tai häneltä edellytetään sitä; ja/tai uhrilla on kansallisen lainsäädännön mukainen oikeus osallistua aktiivisesti rikosoikeudenkäyntimenettelyyn ja hän haluaa käyttää sitä, jos kansallisessa järjestelmässä ei säädetä oikeudellisesta asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyn osapuolena.

Jäsenvaltioiden olisi uhrin asemaan asianomaisessa rikosoikeudellisessa järjestelmässä viitattaessa määritettävä, mitä näistä perusteista sovelletaan tämän direktiivin mukaisten oikeuksien soveltamisalan määrittelemiseksi.

(9 b)  Toimivaltaisten viranomaisten, uhrin tukipalvelujen ja korjaavan oikeuden palvelujen olisi mahdollisuuksien mukaan annettava tiedotusta ja neuvontaa eri välineiden avulla muodossa, jota uhri ymmärtää. Tätä tiedotusta ja neuvontaa olisi tarjottava yksinkertaisella ja ymmärrettävällä kielellä. Olisi myös varmistettava, että uhri tulee ymmärretyksi oikeudenkäyntimenettelyjen aikana. Tätä varten olisi otettava huomioon, kuinka hyvin uhri osaa kieltä, jolla tietoja annetaan, sekä uhrin ikä, kypsyysaste, älylliset ja emotionaaliset valmiudet, lukutaito sekä mahdollinen psyykkinen tai fyysinen haitta. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ymmärtämis- tai viestintäongelmiin, jotka saattavat johtua jostakin vammasta, kuten kuulo- tai puhevioista. Myös uhrin mahdollisesti rajoittunut kyky välittää tietoa on otettava huomioon rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana.

(9 c)  Rikosilmoituksen tekemisajankohdan tulisi tätä direktiiviä sovellettaessa katsoa kuuluvan rikosoikeudenkäyntimenettelyn piiriin. Tämä koskee myös tilanteita, joissa viranomaiset käynnistävät viran puolesta rikosoikeudenkäyntimenettelyn uhriin kohdistuneen rikoksen johdosta.

(9 d)  Kulujen korvaamista koskevat tiedot voidaan antaa esimerkiksi perusedellytykset sisältävällä esitteellä siinä vaiheessa, kun toimivaltaiseen viranomaiseen otetaan ensimmäisen kerran yhteyttä. Jäsenvaltioiden ei tässä rikosoikeudenkäyntimenettelyn varhaisessa vaiheessa tarvitse päättää, täyttääkö kyseessä oleva uhri kulujen korvaamista koskevat edellytykset.

(9 e)  Rikosilmoitusta tehdessään uhrin tulisi saada poliisilta kirjallinen vahvistus, jossa todetaan rikoksen perusseikat, kuten esimerkiksi rikoksen tyyppi, aika ja paikka sekä rikoksen aiheuttama vahinko tai haitta. Tämän vahvistuksen tulisi sisältää viitenumero ja rikosilmoituksen tekoajankohta ja -paikka, jotta vahvistusta voidaan käyttää fyysisenä todisteena rikosilmoituksen tekemisestä esimerkiksi vakuutusyhtiöille tehtäviä korvaushakemuksia varten.

(9 f)  Rikosilmoituksen vahvistamisesta ei saisi kieltäytyä, jos sen tekeminen on viivästynyt kostotoimien, nöyryytyksen tai leimatuksi tulemisen pelon vuoksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vanhentumissääntöjä.

(10)  Tiedot olisi annettava riittävän yksityiskohtaisina sen varmistamiseksi, että uhreja kohdellaan kunnioittavasti ja että he voivat tehdä tietoisia päätöksiä osallistumisestaan asian käsittelyyn ▌. Tältä osin on erityisen tärkeää antaa uhrille tietoja mahdollisen käsittelyn ▌nykyvaiheesta. Tämä koskee yhtä lailla tietoja, joiden perusteella uhri voi päättää, vaatiiko hän syyttämättäjättämispäätöksen uudelleentarkastelua. Uhrille toimitettavat tiedot voidaan antaa suullisesti tai kirjallisesti, myös sähköisesti, ellei nimenomaisesti muuta vaadita.

(10 a)  Uhrille annettavat tiedot olisi toimitettava uhrin toimivaltaisille viranomaisille viimeksi tiedoksi antamaan posti- tai sähköpostiosoitteeseen. Poikkeustapauksissa esimerkiksi silloin, kun asianosaisia uhreja on hyvin paljon, tiedotus voidaan hoitaa lehdistön välityksellä, toimivaltaisen viranomaisen virallisen verkkosivuston tai muun vastaavan tiedotuskanavan kautta.

(10 b)  Jäsenvaltioita ei saisi velvoittaa toimittamaan tietoja, kun kyseisten tietojen paljastaminen voisi vaikuttaa jonkin asian käsittelyn moitteettomuuteen tai vahingoittaa jotain tiettyä tapausta tai henkilöä, jos jäsenvaltio katsoo sen olevan vastoin kansallisen turvallisuuden olennaista etua.

(10 c)  Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi huolehdittava, että uhri saa voimassa olevat yhteystiedot asiaansa koskevia yhteydenottoja varten, ellei hän ole ilmoittanut, ettei halua ottaa vastaan kyseisiä tietoja.

(10 d)  Viittaus "päätökseen" tietojen, käännösten tai tulkkauksen saamista koskevan oikeuden yhteydessä olisi ymmärrettävä vain viittauksena syyllisyyden toteamiseen tai rikosoikeudenkäyntimenettelyn päättämiseen muulla tavoin. Päätöksen perustelut voidaan toimittaa uhrille joko toimittamalla hänelle jäljennös ratkaisusta, joka sisältää tämän päätöksen, tai lyhyt yhteenveto perusteluista.

(10 e)  Oikeus saada tietoja uhriin kohdistunutta rikosta koskevan rikosilmoituksen tekemistä seuraavan tuomioistuinkäsittelyn ajasta ja paikasta koskee myös tietoja asiassa annettuun tuomioon liittyvän valituksen käsittelyajasta ja -paikasta.

(10 f)  Uhrille olisi annettava tieto rikoksentekijän vapauttamisesta tai pakenemisesta, jos hän on pyytänyt sitä, ainakin tapauksissa, joissa saattaa olla olemassa uhriin kohdistuvan vahingon vaara tai tunnistettu riski, paitsi jos on olemassa rikoksentekijään kohdistuvan vahingon tunnistettu riski, joka aiheutuisi ilmoituksesta. Jos on olemassa rikoksentekijään kohdistuvan vahingon tunnistettu riski, joka aiheutuisi ilmoituksesta, toimivaltaisen viranomaisen tulisi ottaa huomioon kaikki riskit asianmukaisista toimista päättäessään. Viittauksen "uhriin kohdistuvaan tunnistettuun riskiin" olisi koskettava sellaisia tekijöitä kuin rikoksen vakavuus ja luonne ja koston riski. Sitä ei pitäisi sen vuoksi soveltaa tilanteisiin, joissa on tehty vähäisiä rikoksia ja joissa on olemassa vain pieni mahdollisuus siitä, että uhrille koituu vahinkoa.

(10 g)  Uhrin tulisi saada tieto oikeudesta valittaa rikoksentekijän vapauttamista koskevasta päätöksestä, jos sellainen oikeus on olemassa kansallisessa lainsäädännössä.

▌

 

(12)  Oikeus ei voi todella toteutua, ellei uhri pysty kunnolla selittämään kokemaansa rikokseen liittyviä olosuhteita ja todistamaan tavalla, jota toimivaltaiset viranomaiset ymmärtävät. On niin ikään tärkeää huolehtia siitä, että uhria kohdellaan kunnioittavasti ja että hän voi hyödyntää oikeuksiaan. Näin ollen ja sen mukaan, mikä on uhrin asema kussakin asiaa koskevassa rikosoikeudellisessa järjestelmässä on, uhria kuulusteltaessa ja hänen osallistuessaan aktiivisesti oikeudenistuntoon olisi aina oltava saatavilla maksuton tulkkaus. Rikosoikeudenkäyntimenettelyjen muissa vaiheissa tulkkauksen ja kääntämisen tarve voi vaihdella käsiteltävän asian sekä uhrin aseman, menettelyihin osallistumisen ja mahdollisten erityisoikeuksien mukaan. Näin ollen tulkkaus ja kääntäminen olisi järjestettävä tällaisissa tapauksissa ainoastaan siinä määrin kuin on tarpeen, jotta uhri voi käyttää oikeuksiaan.

(12 a)  Uhrilla tulisi olla kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti oikeus riitauttaa ratkaisu, jonka mukaan tulkkausta tai kääntämistä ei tarvita. Kyseiseen oikeuteen ei sisälly jäsenvaltioiden velvollisuutta tarjota erillinen mekanismi tai valitusmenettely, jossa kyseinen laiminlyönti voidaan riitauttaa, eikä se saisi kohtuuttomasti pitkittää rikosoikeudenkäyntimenettelyä. Päätöksen sisäisen tarkastelun tulisi riittää.

(12 b)  Sen, että uhri puhuu vain jotakin harvinaista kieltä, ei pitäisi sinällään olla perusteena päätökselle siitä, että kääntäminen tai tulkkaus pitkittäisivät rikosoikeudenkäyntimenettelyä.

(13)  Uhrille ▌olisi ▌tarjottava tukea heti kun hän on viranomaisten tiedossa, kaikissa rikosoikeudenkäyntimenettelyjen vaiheissa ja riittävän pitkään myös niiden jälkeen uhrin tarpeiden mukaan ja tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien mukaisesti. Tukea olisi annettava eri keinoin ilman liiallisia muodollisuuksia ja riittävästä alueellisesta kattavuudesta huolehtien, jotta uhrilla on ▌mahdollisuus hyödyntää tukipalveluja. Uhri, jolle on rikoksen vakavuudesta johtuen koitunut huomattavaa vahinkoa, voi tarvita erityisiä tukipalveluja ▌.

(13 a)  Heikoimmassa asemassa olevat tai erityisen suojattomiin tilanteisiin joutuneet henkilöt, esimerkiksi toistuvan läheisväkivallan kohteiksi joutuneet henkilöt tai henkilöt, jotka joutuvat sukupuoleen perustuvan väkivallan tai muuntyyppisen rikoksen uhreiksi jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he eivät ole tai jossa he eivät asu, tarvitsevat erityistä tukea ja oikeudellista suojelua. Erityisten tukipalvelujen tulisi perustua yhtenäiseen ja kohdennettuun lähestymistapaan, jossa tulisi ottaa nimenomaisesti huomioon uhrien erityistarpeet, rikoksen aiheuttaman vahingon vakavuus sekä uhrien, rikoksentekijöiden ja lasten väliset suhteet sekä heidän laajempi sosiaalisen ympäristönsä. Näiden palvelujen ja niistä vastaavan henkilöstön, joilla on tärkeä merkitys tuettaessa uhrin toipumista ja selviämistä rikoksen aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta tai vammasta, yksi pääasiallisista tehtävistä tulisi olla tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista oikeuksista ilmoittaminen uhrille ja toimiminen niin, että uhrit voivat tehdä päätöksiä heitä tukevassa ympäristössä, jossa heitä kohdellaan hienotunteisesti ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Tällaisten erikoispalvelujen tulisi tarjota muun muassa seuraavia tukimuotoja: suoja ja turvallinen majoitus, välitön lääketieteellinen tuki, raiskauksen tai seksuaalisen väkivallan uhrien lähettäminen lääketieteellisiin ja oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin todisteita varten, lyhyt- ja pitkäaikainen psykologinen neuvonta, vammojen hoito, oikeudellinen neuvonta, asianajaja- ja erityispalvelut lapsille, jotka ovat joko suoraan tai välillisesti uhreja. Uhrien tukipalvelujen ei itsessään lähtökohtaisesti oleteta tarjoavan laajaa erikois- ja ammatillista asiantuntemusta. Uhrien tukipalvelujen tulisi tarvittaessa auttaa uhreja ottamaan yhteyttä olemassa oleviin ammattiauttajiin, esimerkiksi psykologeihin.

(14)  Vaikka uhrin tekemä rikosilmoitus poliisille tai muille toimivaltaisille viranomaisille ei saisi olla tuen saannin ehtona, näillä viranomaisilla on usein parhaat edellytykset kertoa uhreille tukimahdollisuuksista. Siksi jäsenvaltioita kannustetaan luomaan olosuhteet, joissa uhri voidaan saattaa tukipalvelujen piiriin ja samalla huolehditaan muun muassa siitä, että tietosuojavaatimuksia voidaan noudattaa ja että niitä noudatetaan. Toistuvaa tukipalvelujen piiriin ohjaamista tulisi välttää.

(14 a)  Uhrin oikeus tulla kuulluksi olisi katsottava myönnetyksi, jos uhrit saavat antaa kirjallisia lausuntoja tai selityksiä.

(14 b)  Lapsiuhrin oikeutta tulla kuulluksi rikosoikeudenkäyntimenettelyssä ei tulisi estää yksinomaan sillä perusteella, että uhri on lapsi tai lapsen ikään vedoten.

(15)  Oikeus syyttämättäjättämispäätöksen uudelleenkäsittelyyn koskee syyttäjien ja tutkintatuomarien taikka lainvalvontaviranomaisten, esimerkiksi poliisivirkamiesten, tekemiä päätöksiä, mutta ei tuomioistuinten tekemiä päätöksiä. Syyttämättäjättämispäätöksen mahdollisen uudelleenkäsittelijän olisi oltava eri henkilö tai viranomainen kuin alkuperäisen päätöksen tekijä, paitsi jos alkuperäisen syyttämättäjättämispäätöksen on tehnyt ylin syyttäjäviranomainen, jonka päätökseen ei voi hakea muutosta; tällöin uudelleenkäsittelyn voi suorittaa sama viranomainen. Oikeus syyttämättäjättämispäätöksen uudelleenkäsittelyyn ei koske erityismenettelyjä, esimerkiksi parlamentin tai hallituksen jäsenten vastaisia menettelyjä, jotka liittyvät heidän virallisten tehtäviensä hoitamiseen.

(15 a)  Päätöksen menettelyjen lopettamisesta olisi katettava myös tilanteet, joissa syyttäjä päättää peruuttaa syytteet tai keskeyttää menettelyt.

(15 b)  Tuomioistuimen ulkopuoliseen ratkaisuun johtavalla syyttäjän päätöksellä, jolla näin lopetetaan menettelyt, uhrilta olisi evättävä vain oikeus syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen uudelleenkäsittelyyn, jos ratkaisuun sisältyy varoitus tai velvoite.

(16)  Korjaavan oikeuden palvelut, kuten uhrin ja rikoksentekijän välinen sovittelu, läheisneuvonpito tai puhepiirit, voivat olla uhrille hyvin hyödyllisiä, mutta ne edellyttävät turvatoimenpiteitä uudelleen uhriksi joutumisen välttämiseksi. Siksi näissä palveluissa olisi ensisijaisesti otettava huomioon uhrin etu ja tarpeet, uhrille aiheutuneen vahingon korjaaminen ja uuden vahingon estäminen. Sellaiset tekijät kuin rikoksen laji, luonne ja vakavuus, siitä seuraavan vamman aste, uhrin fyysisen, seksuaalisen tai henkisen koskemattomuuden toistuva loukkaaminen, vallan epätasapaino ja uhrin ikä, kypsyysaste tai älyllinen kapasiteetti, jotka voisivat rajoittaa uhrin kykyä tehdä tietoinen valinta tai voisivat vaarantaa uhrin kannalta myönteisen lopputuloksen, olisi otettava huomioon siirrettäessä asia korjaavan oikeuden prosessiin ja prosessin toteutuksessa. Yksityisten välisten käsittelyjen olisi yleensä oltava luottamuksellisia, elleivät osapuolet toisin sovi, tai ellei kansallinen lainsäädäntö edellytä muuta erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. Yleisen edun voidaan katsoa vaativan esimerkiksi prosessin kuluessa esitettyjen uhkausten tai sen kuluessa esiintyvän kaikenlaisen väkivallan kaltaisten asioiden julkistamista.

(16 a)  Uhrille ei saisi aiheutua kuluja rikosoikeudenkäyntimenettelyihin osallistumisesta. Hänelle ei missään tapauksessa saisi aiheutua osallistumisesta tarpeettomia kuluja. Jäsenvaltioiden edellytetään korvaavan ainoastaan välttämättömät menot, mutta niiden ei edellytetä korvaavan uhrin oikeudenkäyntikuluja. Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisessa lainsäädännössä maksamista koskevia ehtoja, kuten korvaushakemusta koskevat määräajat, päivärahojen ja matkakorvausten vakiomäärät ja ansionmenetyksestä maksettavat päivittäiset enimmäismäärät. Oikeus saada rikosoikeudenkäyntimenettelyssä korvausta kuluista ei saisi liittyä tilanteeseen, jossa uhri antaa todistajanlausunnon rikoksesta. Korvauksia myönnetään vain siinä määrin kuin toimivaltaiset viranomaiset edellyttävät tai pyytävät uhria olemaan läsnä ja osallistumaan aktiivisesti menettelyihin.

(16 b)  Rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana takavarikoitu uhrin omaisuus, joka on palautettavissa, olisi palautettava hänelle viipymättä, jollei ole olemassa poikkeuksellisia olosuhteita, kuten riita omistusoikeudesta, omaisuuden hallussapidosta, tai omaisuuden laiton alkuperä. Omaisuuden palauttaminen ei saisi vaikuttaa sen legitiimiin pidättämiseen muita oikeudellisia menettelyjä varten.

(16 c)  Oikeutta päätökseen rikoksentekijän velvoittamisesta maksamaan korvaus ja asiaankuuluvaa menettelyä tulisi soveltaa myös uhreihin, jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikos tapahtui.

(16 d)  Tämän direktiivin mukainen velvoite toimittaa rikosilmoituksia ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan nostaa kanne eikä se rajoita rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2009/948/YOS[16] vahvistettujen tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien sääntöjen, tietojenvaihto mukaan lukien, soveltamista.

(16 e)  Jos uhri on poistunut sen jäsenvaltion alueelta, jossa rikos tapahtui, kyseistä jäsenvaltiota ei tulisi enää velvoittaa tarjoamaan apua, tukea ja suojelua lukuun ottamatta niiltä osin, jotka liittyvät suoraan kyseisen rikoksen osalta jäsenvaltiossa meneillään oleviin rikosoikeudellisiin menettelyihin, kuten erityisiin suojelutoimenpiteisiin tuomioistuinkäsittelyn aikana. Uhrin asuinjäsenvaltion tulisi antaa uhrin toipumiseen tarvittavaa apua, tukea ja suojelua.

(16 f)  Saatavilla tulisi olla toimenpiteitä, joilla suojellaan uhria ja hänen perheenjäseniään kostolta, pelottelulta tai uudelleen uhriksi joutumiselta ja joita ovat esimerkiksi väliaikaiset kieltotuomiot tai suojelumääräykset ja lähestymiskiellot.

(16 g)  Uhrin vaaraa joutua uudelleen uhriksi joko rikoksentekijän toimesta tai rikosoikeudenkäyntimenettelyihin osallistumisen seurauksena olisi rajoitettava toteuttamalla menettelyt koordinoidusti siten, että uhria kohdellaan kunnioittavasti ja että hän voi luottaa viranomaisiin. Yhteydenpito viranomaisiin olisi tehtävä mahdollisimman vaivattomaksi, ja viranomaisten ja uhrin välistä tarpeetonta yhteydenpitoa olisi rajoitettava esimerkiksi tallentamalla kuulustelut videolle ja sallimalla tallenteen käyttö tuomioistuinkäsittelyssä. Lainkäyttäjien käyttöön olisi asetettava mahdollisimman laaja toimenpidevalikoima, jotta voidaan välttää aiheuttamasta uhrille tuomioistuinkäsittelyn aikana ahdistusta erityisesti siitä, että hän joutuu katsekontaktiin rikoksentekijän tai tämän perheen tai rikoskumppanien taikka yleisön jäsenten kanssa. Tätä varten jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan erityisesti tuomioistuinrakennuksissa ja poliisiasemilla käyttöön toteuttamiskelpoisia ja käytännönläheisiä toimenpiteitä, joiden avulla tilat voidaan varustaa mukavuuksilla, kuten erillisillä sisäänkäynneillä, odotustiloilla jne. uhreja varten. Lisäksi jäsenvaltioiden tulisi mahdollisuuksien mukaan järjestää rikosoikeudenkäynnit siten, että vältetään rikoksentekijän ja uhrin sekä hänen perheenjäsentensä kohtaaminen esimerkiksi kutsumalla uhri ja rikoksentekijä kuultavaksi eri aikoina.

(16 h)  Uhrin yksityisyyden suojan turvaaminen voi olla tärkeä keino sen välttämiseksi, että hän joutuu uudelleen uhriksi. Se voidaan toteuttaa erilaisilla toimenpiteillä, kuten salaamalla uhrin henkilöllisyyttä ja olinpaikkaa koskevat tiedot tai rajoittamalla niiden paljastamista. Tällainen suojelu, mukaan lukien uhrin nimen salaaminen, on erityisen tärkeää, jos uhri on lapsi. Poikkeustapauksissa tiedon paljastamisesta tai jopa laajasta julkistamisesta saattaa kuitenkin olla lapselle hyötyä esimerkiksi silloin, kun lapsi on kaapattu. Uhrin ja hänen perheenjäsentensä yksityisyyden ja kuvien suojaamiseksi toteutettavissa toimenpiteissä olisi aina noudatettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 6 artiklaa, jossa määrätään oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja 10 artiklaa, jossa määrätään sananvapaudesta.

(17)  Jotkut uhrit ovat rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana erityisen alttiita toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle ja rikoksentekijän ▌pelottelulle. Tällainen alttius johtuu pitkälti uhrin henkilökohtaisista ominaisuuksista, rikoksen lajista tai luonteesta ja teko-olosuhteista. Alttius saatetaan todeta luotettavasti vain mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suoritetulla yksilöllisellä arvioinnilla. Arviointi tulisi suorittaa kaikille uhreille sen määrittämiseksi, ovatko he vaarassa joutua uudelleen rikoksen uhriksi ja mitä erityisiä suojelutoimenpiteitä he tarvitsevat.

(18)  Yksilöllisessä arvioinnissa tulisi ▌ottaa huomioon seuraavanlaiset uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet: ikä, sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti tai sukupuolien ilmaisu, etninen alkuperä, rotu, uskonto, sukupuolinen suuntautuminen, ▌terveydentila, vammaisuus, oleskeluoikeus, kommunikaatiovaikeudet, suhde tai riippuvuussuhde rikoksentekijään, aiemmat kokemukset rikoksista, rikoksen laji ja luonne tai rikoksen olosuhteet, kuten onko kyseessä viharikos tai se, että sen motiivin muodostaa ennakkoluulo tai syrjintä, seksuaalinen väkivalta, läheisväkivalta, jolloin rikoksentekijä oli hallitsevassa asemassa, uhri asuu alueella, jolla tapahtuu paljon rikoksia tai jota jengit hallitsevat, tai se, onko uhri ulkomaalainen.

(18 a)  Ihmiskaupan, terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, läheisväkivallan, seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja viharikosten uhrilla sekä vammaisella uhrilla ja lapsiuhrilla on suuri alttius toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle tai pelottelulle. Erityisen huolellisesti tulisi arvioida tällaisen uhrin vaaraa joutua uudelleen uhriksi, ja ennakko-oletuksena tulisi olla se, että kyseisen uhrin hyväksi toteutetaan erityisiä suojelutoimenpiteitä.

(19)  Toissijaisesti ja toistuvasti uhriksi joutumiselle alttiiksi todetulle uhrille on tarjottava tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista hänen suojelemisekseen rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana. Näiden toimenpiteiden täsmällinen luonne ▌olisi määritettävä yksilöllisen arvioinnin perusteella uhrin toiveet huomioon ottaen. Toimenpiteiden laajuus tulisi määrittää rajoittamatta oikeutta puolustukseen ja oikeudellista harkintavaltaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Oikeudenkäyntiin liittyvien uhrin huolten ja pelkojen olisi oltava ratkaisevassa asemassa, kun arvioidaan tarvetta tiettyyn toimenpiteeseen.

(19 a)  Välittömien toimintatarpeiden ja -rajoitteiden vuoksi saattaa olla mahdotonta huolehtia esimerkiksi siitä, että uhria kuulustelee aina sama poliisivirkailija. Sairaus-, äitiys- tai vanhempainloma ovat esimerkkejä tällaisista rajoitteista. Lisäksi uhrien kuulustelua varten suunniteltuja tiloja ei välttämättä ole saatavilla kunnostus- yms. töiden vuoksi. Tällaisten toiminta- tai käytännön rajoitteiden yhteydessä yksilöllisen arvioinnin perusteella kaavaillun erityistoimenpiteen toteuttaminen ei välttämättä ole aina mahdollista tapauskohtaisesti.

▌

(23)  Kun lapselle olisi tämän direktiivin mukaisesti nimettävä holhooja ▌tai edustaja, näitä tehtäviä voi hoitaa sama henkilö tai oikeushenkilö, laitos tai viranomainen.

(24)  Kaikkien rikosoikeudenkäyntimenettelyihin osallistuvien viranomaisten, jotka todennäköisesti joutuvat kohtaamaan henkilökohtaisesti uhreja, olisi voitava saada asianmukaista koulutusta niin, että he kykenevät tunnistamaan ▌uhrit ja heidän tarpeensa ja käsittelemään heidän asiaansa hienotunteisesti, kunnioittavasti, ammattimaisesti ja syrjimättömästi sekä perus- että jatkokoulutuksen avulla tasolla, jota yhteys uhreihin edellyttää. Lainkäyttäjien, jotka todennäköisesti joutuvat osallistumaan yksilölliseen arviointiin, jossa määritetään uhrien erityiset suojelutarpeet ja se, tarvitsevatko he erityisiä suojelutoimenpiteitä, tulisi saada tällaisen arvioinnin suorittamismenetelmää koskevaa erityiskoulutusta. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava tällaisesta koulutustarpeesta poliisiviranomaisten ja oikeusviranomaisten henkilöstön osalta. Koulutusta tulisi lisätä myös asianajajille, syyttäjille ja tuomareille sekä lainkäyttäjille, jotka tarjoavat uhrin tukipalveluja ja korjaavan oikeuden palveluja. Tähän vaatimukseen olisi sisällytettävä niiden erityispalvelujen koulutusta, joihin uhreja on määrä ohjata, tai asiantuntijakoulutusta niille, joiden työ keskittyy erityistarpeita omaaviin uhreihin, ja tarvittaessa erityistä psykologista koulutusta. Koulutuksessa tulisi tarpeen mukaan ottaa huomioon sukupuolinäkökohdat. Jäsenvaltioiden koulutustoimia tulisi täydentää 10 päivänä kesäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöslauselman mukaisesti suuntaviivoilla, suosituksilla ja parhaiden käytäntöjen vaihdolla.

(25)  Jäsenvaltioiden olisi kannustettava kansalaisjärjestöjä, mukaan lukien tunnustetut ja aktiiviset valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka työskentelevät rikoksen uhrien parissa, ja tehtävä niiden kanssa tiiviisti yhteistyötä erityisesti toimintapoliittisten aloitteiden, tiedotus- ja valistuskampanjoiden, tutkimus- ja koulutusohjelmien, koulutuksen sekä uhrien tuki- ja suojelutoimenpiteiden vaikutusten seurannan ja arvioinnin toteuttamisessa. Asianmukaisen huomion, tuen ja suojelun antaminen rikoksen uhrille edellyttää julkisten palvelujen koordinoitua toimintaa ja osallistumista hallinnon kaikilla tasoilla: unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, alueellisella ja paikallisella tasolla. Uhreja tulisi auttaa löytämään oikeat viranomaiset ja kääntymään näiden puoleen, jotta vältetään toistuva tukipalvelujen piiriin ohjaaminen. Jäsenvaltioiden tulisi harkita eri viranomaisten yhteisten palvelujen kehittämistä "yhden yhteyspisteen" periaatteen mukaisesti rikosoikeudenkäyntimenettelyihin osallisina olevien uhrien moninaisten tarpeiden käsittelyä varten; näihin tarpeisiin kuuluu tarve saada tietoa, tukea, apua, suojelua ja korvausta.

(25 a)  Rikosilmoituksen tekemisen kannustamiseksi ja helpottamiseksi ja siksi, että voidaan antaa uhreille mahdollisuus rikkoa toistuvan uhriksi joutumisen kehä, on välttämätöntä, että uhrien saatavana on luotettavia tukipalveluja ja että toimivaltaiset viranomaiset ovat valmiita vastaamaan uhrien ilmoituksiin kunnioittavasti, hienotunteisesti, tasapuolisesti ja ammattitaitoisesti. Tämä voisi lisätä uhrien luottamusta rikosoikeudellisiin järjestelmiin ja vähentää ilmoittamatta jäävien rikosten määrää. Lainkäyttäjien, jotka todennäköisesti saavat uhreilta rikosilmoituksia, tulisi saada asianmukaista koulutusta ilmoitusten tekemisen helpottamiseksi, ja tulisi toteuttaa toimenpiteitä, jotta kolmansille osapuolille, myös kansalaisjärjestöille, annetaan mahdollisuus tehdä ilmoituksia. Viestintäteknologian, kuten sähköpostin, videotallenteiden tai sähköisten lomakkeiden, käytön tulisi olla mahdollista rikosilmoitusten tekemisessä.

(25 b)  Järjestelmällisen ja riittävän tietojenkeruun tunnustetaan olevan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia uhrin oikeuksia koskevan tehokkaan toimintapolitiikan olennainen osatekijä. Tämän direktiivin soveltamisen arvioinnin helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle rikosten uhreja koskevien kansallisten menettelyjen soveltamista koskevat merkitykselliset tiedot, mukaan luettuina ainakin ilmoitettujen rikosten lukumäärä, laji tai luonne sekä uhrien lukumäärä, ikä ja sukupuoli, sikäli kuin kyseiset tiedot ovat tiedossa ja saatavilla. Asiaankuuluvat tilastotiedot voivat sisältää oikeusviranomaisten ja lainvalvontaviranomaisten kirjaamia oikeudellisia tietoja sekä mahdollisuuksien mukaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelujen sekä julkisten ja valtiosta riippumattomien uhrin tukijärjestöjen, korjaavan oikeuden järjestöjen ja muiden rikosten uhrien kanssa työskentelevien järjestöjen kokoamia hallinnollisia tietoja. Oikeudelliset tiedot voivat sisältää tietoja rikosilmoituksista ja niiden tapausten määrästä, joista on suoritettu tutkinta, syytteeseenpano ja annettu tuomio. Palvelupohjaiset hallinnolliset tiedot voivat sisältää mahdollisuuksien mukaan tietoja siitä, miten uhrit käyttävät valtion virastojen ja julkisten tai yksityisten tukijärjestöjen tarjoamia palveluja, esimerkiksi niiden tapausten lukumäärä, joissa poliisi on ohjannut henkilön uhrin tukipalveluihin, tukea pyytävien ja saavien uhrien määrä ja sellaisten uhrien määrä, jotka eivät saa tukea tai korjaavaa oikeutta.

(26)  Tämän direktiivin tavoitetta, joka on rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien ▌vähimmäisvaatimusten toteuttaminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden yksipuolisin toimin kansallisella, alueellisella eikä paikallisella tasolla, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja mahdollisten vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(27)  Tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä käsiteltävät henkilötiedot olisi suojattava rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27 päivänä marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS ja kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimassa, yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

(28)  Tämä direktiivi ei vaikuta muissa unionin säädöksissä oleviin pidemmälle meneviin säännöksiin, joissa käsitellään kohdennetummin tiettyjen uhriryhmien erityistarpeita. Näitä ryhmiä ovat muun muassa ihmiskaupan uhrit, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian uhrit.

(29)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(30)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen eikä ▌direktiivi sen vuoksi sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 luku

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoitteet

1.  Tämän direktiivin tavoitteena on varmistaa, että ▌2 artiklassa määritellyt rikoksen uhrit saavat asianmukaista tukea ja suojelua ▌ja voivat osallistua rikosoikeudenkäyntimenettelyihin ▌.

  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uhrit tunnustetaan uhreiksi ja heitä kohdellaan kunnioittavasti, hienotunteisesti, yksilöllisesti, ammattitaitoisesti ja syrjimättömästi ▌kaikessa yhteydenpidossa ▌uhrien tukipalveluihin tai korjaavan oikeuden palveluihin tai mihin tahansa rikosoikeudenkäyntimenettelyn puitteissa toimivaan toimivaltaiseen viranomaiseen. Tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia sovelletaan uhreihin syrjimättömästi, myös siltä osin kuin on kyse heidän oleskeluoikeudestaan.

2.  Jäsenvaltioiden tulee varmistaa tätä direktiiviä sovellettaessa, että jos uhri on lapsi, hänen etunsa otetaan ensisijaisesti huomioon ja arvioidaan yksilöllisesti. Kaikessa yhteydenpidossa on ensisijaisesti sovellettava lapsikeskeistä lähestymistapaa, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon lapsen ikä ja kypsyysaste sekä hänen näkemyksensä, tarpeensa ja huolenaiheensa. Lapselle ja hänen mahdolliselle oikeudelliselle edustajalleen on ilmoitettava kaikista toimenpiteistä tai oikeuksista, joissa korostuvat nimenomaisesti lapsen oikeudet.

2 artikla

Määritelmät

1.  Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)  'uhrilla'

i)  luonnollista henkilöä, jolle on aiheutunut rikoksesta välitöntä vahinkoa, kuten fyysinen tai psyykkinen vamma, emotionaalista kärsimystä tai taloudellinen menetys;

ii)   ▌sellaisen henkilön perheenjäseniä, jonka välitön kuolemansyy on rikos ja joille on rikoksesta johtuen aiheutunut vahinkoa;

b)  'perheenjäsenillä' uhrin puolisoa, uhrin kanssa sitoutuneessa intiimissä suhteessa vakituisesti ja jatkuvasti yhteistaloudessa elävää henkilöä, sukulaisia suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa, sisaruksia ja huollettavia;

▌

e)  'korjaavan oikeuden palveluilla' ▌mitä tahansa prosessia, jonka avulla uhrille ja rikoksentekijälle tehdään mahdolliseksi heidän siihen vapaasti suostuessaan osallistua aktiivisesti rikoksesta aiheutuvien asioiden ratkaisemiseen puolueettoman kolmannen osapuolen avulla;

f)  'lapsella' alle 18-vuotiasta henkilöä.

▌

2.  Jäsenvaltiot voivat määrätä menettelyistä

a)   perheenjäsenten, jotka voivat hyötyä tämän direktiivin mukaisista oikeuksista, lukumäärän rajoittamiseksi ottaen huomioon kunkin tapauksen yksilölliset olosuhteet; ja

b)  2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa sen määrittämiseksi, keillä perheenjäsenillä on etuoikeus tämän direktiivin mukaisten oikeuksien käyttöön.

2 luku

TIETOJEN JA TUEN ANTAMINEN

2 a artikla

Oikeus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä uhrin auttamiseksi ymmärtämään ja tulemaan ymmärretyksi ensimmäisestä yhteydenotosta alkaen ja kaikessa rikosoikeudenkäyntimenettelyjen yhteydessä tapahtuvassa tarpeellisessa yhteydenpidossaan toimivaltaisiin viranomaisiin, myös silloin kun nämä viranomaiset antavat tietoja.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että yhteydenpito uhrin kanssa käydään yksinkertaisella ja helppotajuisella kielellä joko suullisesti tai kirjallisesti. Tällaisessa yhteydenpidossa tulee ottaa huomioon uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten vammat, jotka voivat vaikuttaa hänen kykyynsä ymmärtää tai ilmaista itseään.

3.  Jos uhri tarvitsee rikoksen vaikutuksesta johtuen apua ymmärtääkseen ja tullakseen ymmärretyksi, jäsenvaltioiden tulee antaa uhrille mahdollisuus valita henkilö, joka on läsnä hänen ollessaan ensimmäistä kertaa yhteydessä toimivaltaisiin viranomaisiin, ellei tämä ole vastoin uhrin etuja tai aiheuta haittaa menettelyjen sujumiselle.

3 artikla

Oikeus saada tietoja alkaen ensimmäisestä yhteydenotosta

toimivaltaiseen viranomaiseen

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrille annetaan ilman aiheetonta viivytystä seuraavat tiedot siitä alkaen, kun hän on ensimmäistä kertaa yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, jotta hän voi käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia:

a)  minkälaista tukea hän voi saada ja keneltä, tarpeen mukaan myös perustiedot lääketieteellisestä tuesta, asiantuntija-avusta, kuten psykologisesta tuesta, sekä vaihtoehtoisesta majoituksesta;

▌

d)  mitkä ovat rikosilmoituksen tekemistä koskevat menettelyt ja mikä on uhrin asema tällaisten menettelyjen yhteydessä;

e)  miten ja millä edellytyksin uhri voi saada suojelua, mukaan lukien suojelutoimenpiteet;

f)  miten ja millä edellytyksin uhri voi saada oikeudellista neuvontaa, oikeusapua tai muuta neuvontaa;

g)  miten ja millä edellytyksin uhri voi saada korvausta;

g a)  miten ja millä edellytyksin uhrilla on oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin;

h)  jos uhri asuu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikos tapahtui, mitä erityisiä toimenpiteitä, menettelyjä tai järjestelyjä on saatavilla uhrin ▌etujen suojaamiseen siinä jäsenvaltiossa, jossa otetaan yhteyttä viranomaisiin;

i)  mitä valitusmenettelyjä uhrilla on käytettävissään, jos rikosoikeudenkäyntimenettelyn puitteissa toimiva toimivaltainen viranomainen ei kunnioita hänen oikeuksiaan;

j)  yhteystiedot uhrin asiaa koskevia yhteydenottoja varten;

j a)  saatavilla olevat korjaavan oikeuden palvelut.

j b)  miten ja millä edellytyksin uhri voi saada korvausta kuluista, joita hänelle on aiheutunut osallistumisesta rikosoikeudenkäyntimenettelyihin.

2.  Tietojen määrä tai niiden yksityiskohtaisuus voi vaihdella uhrin erityistarpeiden ja henkilökohtaisten olosuhteiden ja rikoksen tyypin tai luonteen perusteella. Lisätietoja voidaan myös antaa myöhemmissä vaiheissa riippuen uhrin tarpeista ja tietojen merkityksellisyydestä kussakin menettelyjen vaiheessa.

3 a artikla

Uhrin oikeudet rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhri saa jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tekemästään virallisesta rikosilmoituksesta kirjallisen vahvistuksen, jossa todetaan rikoksen perusseikat.

2.  Jäsenvaltion on varmistettava, että uhri, joka haluaa tehdä rikosilmoituksen, mutta ei ymmärrä tai puhu toimivaltaisen viranomaisen kieltä, voi tehdä ilmoituksen ymmärtämällään kielellä tai saa tarvittavaa kielellistä apua.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uhri, joka ei ymmärrä tai puhu toimivaltaisen viranomaisen kieltä, saa pyynnöstä maksutta käännöksen 1 kohdassa tarkoitetusta rikosilmoitusta koskevasta kirjallisesta vahvistuksesta ymmärtämällään kielellä.

4 artikla

Uhrin oikeus saada tietoja asiansa käsittelystä

1. ▌  Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrille ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä hänen oikeudestaan saada seuraavat tiedot uhriin kohdistunutta rikosta koskevan rikosilmoituksen perusteella aloitetusta rikosoikeudenkäyntimenettelystä, ja että uhri pyynnöstään saa seuraavat tiedot:

  a)  mikä tahansa päätös lopettaa rikostutkinta tai luopua syytteestä;

  b)  tuomioistuinkäsittelyn aika ja paikka sekä kulujen luonne.

1 a.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrille ilmoitetaan asiaankuuluvan rikosoikeusjärjestelmän mukaisen uhrien aseman mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä hänen oikeudestaan saada seuraavat tiedot uhriin kohdistunutta rikosta koskevan rikosilmoituksen perusteella aloitetusta rikosoikeudenkäyntimenettelystä, ja että uhri pyynnöstään saa seuraavat tiedot:

a)  oikeudenkäynnissä annettu lopullinen tuomio▌;

b)  ▌tiedot, joiden avulla uhri voi seurata rikosoikeudenkäyntimenettelyjen etenemistä, paitsi poikkeustapauksissa, joissa tämä saattaisi haitata oikeudenkäynnin asianmukaista sujumista.

▌

1 b.  Edellä 1 kohdan a alakohdassa ja 1 a kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen on sisällettävä kyseessä olevan päätöksen perustelut tai lyhyt yhteenveto päätöksen perusteluista, paitsi jos kyseessä on luottamuksellinen tai valamiehistön päätös, jonka perusteluja ei ilmoiteta kansallisen lainsäädännön johdosta.

1 c.  Uhrin toivomus saada tai olla saamatta tietoja sitoo toimivaltaista viranomaista, paitsi jos kyseiset tiedot on annettava johtuen uhrin oikeudesta osallistua aktiivisesti rikosoikeudenkäyntimenettelyihin. Jäsenvaltioiden on annettava uhrille mahdollisuus muuttaa milloin tahansa toivomustaan, joka otetaan sen jälkeen huomioon.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrille tarjotaan mahdollisuus saada tieto ilman aiheetonta viivytystä, kun häneen kohdistuneesta rikoksesta tutkintavankeuteen määrätty, syytetty tai tuomittu henkilö vapautetaan tai on paennut vankeudesta. Uhrille on lisäksi ilmoitettava mahdollisista asiaankuuluvista toimenpiteistä, joita hänen suojakseen on vapauttamisen tai pakenemisen johdosta määrätty.

3.  Uhrille on annettava 2 kohdassa tarkoitetut tiedot, jos hän niitä pyytää, ainakin tapauksissa, joissa saattaa olla olemassa uhriin kohdistuvan vahingon vaara tai tunnistettu riski, paitsi jos on olemassa rikoksentekijään kohdistuvan vahingon tunnistettu riski, joka aiheutuisi ilmoituksesta.

▌

6 artikla

Oikeus tulkkaukseen ja käännösapuun

1. ▌  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uhrille, joka ei ymmärrä tai puhu asianomaisessa rikosoikeudenkäyntimenettelyssä käytettävää kieltä, annetaan hänen pyynnöstään rikosoikeudenkäyntimenettelyssä noudatettavan asiaankuuluvan rikosoikeusjärjestelmän mukaisen uhrien aseman mukaisesti maksuton tulkkaus, ainakin tutkinta- tai lainkäyttöviranomaisten rikosoikeudenkäyntimenettelyjen yhteydessä suorittamissa uhrin kuulusteluissa, mukaan lukien poliisikuulustelut, sekä tulkkaus hänen aktiivista osallistumistaan oikeudenistuntoihin ja kaikkiin tarvittaviin välikäsittelyihin varten.

▌

3.  Rajoittamatta oikeutta puolustukseen ja oikeudellista harkintavaltaa koskevien sääntöjen mukaisesti voidaan käyttää viestintäteknologiaa, kuten videoneuvottelua, puhelinta tai internetiä, jollei tulkin fyysinen läsnäolo ole välttämätöntä sen varmistamiseksi, että uhri kykenee käyttämään oikeuksiaan asianmukaisesti tai ymmärtämään menettelyn kulun.

4.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhri, joka ei ymmärrä tai puhu asianomaisessa rikosoikeudenkäyntimenettelyssä käytettävää kieltä, saa pyynnöstään rikosoikeudenkäyntimenettelyssä noudatettavan asiaankuuluvan rikosoikeusjärjestelmän mukaisen uhrien aseman mukaisesti maksutta ymmärtämällään kielellä laaditut käännökset tiedoista, jotka ovat välttämättömiä, jotta uhri voi käyttää oikeuksiaan rikosoikeudenkäyntimenettelyssä, jos tiedot ilmoitetaan uhrille, vähintään päätöksestä lopettaa uhriin kohdistunutta rikosta koskevan rikosilmoituksen perusteella aloitetut rikosoikeudenkäyntimenettelyt, ja uhrin pyynnöstä kyseisen päätöksen perustelut tai lyhyt yhteenveto sen perusteluista, paitsi jos kyseessä on luottamuksellinen tai valamiehistön päätös, jonka perusteluja ei ilmoiteta kansallisen lainsäädännön johdosta.

4 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uhri, jolla on oikeus saada tietoja tuomioistuinkäsittelyn ajasta ja paikasta 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja joka ei ymmärrä tai puhu toimivaltaisen viranomaisen kieltä, saa pyynnöstään käännöksen näistä tiedoista, joihin hänellä on oikeus.

4 b.  Keskeisten asiakirjojen sellaisia kohtia, jotka eivät ole merkityksellisiä sen kannalta, että uhri voi osallistua aktiivisesti rikosoikeudenkäyntimenettelyyn, ei tarvitse kääntää. Uhri voi toimittaa perustellun pyynnön siitä, että asiakirja katsotaan keskeiseksi.

4 c.  Poikkeuksena 1, 3 ja 4 kohdassa vahvistettuihin yleisiin sääntöihin kirjallisen käännöksen sijasta voidaan antaa suullinen käännös tai suullinen yhteenveto keskeisistä asiakirjoista edellyttäen, ettei tällainen suullinen käännös tai suullinen yhteenveto loukkaa menettelyn oikeudenmukaisuutta.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen arvioi 1 ja 4 kohdassa säädetyn uhrin käännös- ja tulkkausavun tarpeen. Uhri voi riitauttaa päätöksen käännöksen tai tulkkauksen antamatta jättämisestä. Menettelysäännöt määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

5 a.  Kääntäminen ja tulkkaus sekä käännöksen tai tulkkauksen antamatta jättämispäätöksen riitauttamista koskeva käsittely ei saa kohtuuttomasti pitkittää rikosoikeudenkäyntimenettelyä.

7 artikla

Oikeus käyttää uhrien tukipalveluja

1. ▌  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrilla on mahdollisuus käyttää maksutta luottamuksellisia uhrin edun mukaisia uhrien tukipalveluja tarpeidensa mukaan ennen rikosoikeudenkäyntimenettelyä, sen aikana ja tarvittavan ajan sen jälkeen. Perheenjäsenillä on oikeus käyttää uhrien tukipalveluja tarpeidensa mukaan ja uhriin kohdistuneen rikoksen johdosta aiheutuneen vahingon suuruuden mukaan.

2.  Jäsenvaltioiden on helpotettava uhrin ohjaamista tukipalveluihin rikosilmoituksen vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen tai muiden asiaankuuluvien yksiköiden toimesta.

3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä maksuttomien ja luottamuksellisten asiantuntijatukipalvelujen perustamiseksi uhrien yleisten tukipalvelujen lisäksi tai niiden erottamattomana osana taikka annettava uhrien tukijärjestöille mahdollisuus ottaa yhteyttä tällaista asiantuntijatukea antaviin olemassa oleviin ammattiyksiköihin. Uhrilla on oikeus käyttää tällaisia palveluja erityistarpeidensa mukaan ja perheenjäsenillä erityistarpeidensa ja uhriin kohdistuneen rikoksen johdosta aiheutuneen vahingon suuruuden mukaan.

3 a.  Uhrien tukipalveluja ja mahdollisia asiantuntijatukipalveluja voidaan tarjota julkisten tai valtiosta riippumattomien järjestöjen puitteissa, ja ne voidaan organisoida ammatilliselta tai vapaaehtoispohjalta.

3 b.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrin mahdollisuus käyttää tukipalveluja ei riipu siitä, onko uhri tehnyt virallisen rikosilmoituksen toimivaltaiselle viranomaiselle.

7 a artikla

Uhrien tukipalveluista saatava tuki

1.  Edellä 7 artiklassa säädettyjen uhrien tukipalvelujen on tarjottava vähintään:

a)  uhrin oikeuksien kannalta olennaisia tietoja, neuvontaa ja tukea, jotka liittyvät esimerkiksi rikoksesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeviin valtion järjestelmiin tai uhrin asemaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä, mukaan lukien valmistautuminen oikeudenistuntoon osallistumiseen;

b)  tietoa olemassa olevista uhrien asiantuntijatukipalveluista ja välitön ohjaaminen tällaiseen asiaankuuluvaan palveluun;

c)  emotionaalista ja mahdollisuuksien mukaan psykologista tukea;

d)  rikoksesta johtuviin taloudellisiin ja käytännön kysymyksiin liittyvää neuvontaa;

e)  koston, pelottelun tai uudelleen uhriksi joutumisen riskiä ja sen ehkäisemistä tai välttämistä koskevaa neuvontaa, jolleivät muut julkiset tai yksityiset tahot sitä muuten tarjoa.

2.  Jäsenvaltioiden on kannustettava uhrien tukipalveluja kiinnittämään erityistä huomiota sellaisen uhrin erityistarpeisiin, jolle on rikoksen vakavuus huomioon ottaen koitunut huomattavaa vahinkoa.

3.  Edellä 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen asiantuntijatukipalvelujen on kehitettävä ja tarjottava vähintään seuraavat palvelut, jolleivät muut julkiset tai yksityiset tahot sitä muuten tarjoa:

a)  suojan tai muun sopivan väliaikaisen majoituksen antaminen uhreille, jotka tarvitsevat turvallisen paikan koston, pelottelun tai uudelleen uhriksi joutumisen välittömästä riskistä johtuen;

b)  kohdennettu ja yhdennetty tuki uhreille, joilla on erityistarpeita, esimerkiksi seksuaalisen väkivallan, sukupuoleen perustuvan väkivallan tai läheisväkivallan uhrit, mukaan lukien psykologinen apu ja neuvonta.

3 luku

OSALLISTUMINEN RIKOSOIKEUDENKÄYNTIMENETTELYIHIN

▌

9 artikla

Oikeus tulla kuulluksi

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhria voidaan kuulla rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja että hän voi toimittaa todisteita. Kun on määrä kuulla lapsiuhria, lapsen ikä ja kypsyys on otettava asianmukaisesti huomioon.

2.  Menettelymääräykset, joiden nojalla uhria voidaan kuulla rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja hän voi toimittaa todisteita, määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

10 artikla

Oikeudet syyttämättäjättämispäätöksen yhteydessä

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrilla on asiaankuuluvan rikosoikeusjärjestelmän mukaisen uhrien aseman mukaisesti oikeus uhriin kohdistunutta rikosta koskevan syyttämättäjättämispäätöksen uudelleentarkasteluun. Tällaisen uudelleentarkastelun menettelymääräykset määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

1 a.  Jos asiaankuuluvan rikosoikeusjärjestelmän mukainen uhrien asema vahvistetaan kansallisen lain mukaisesti vasta syytteen nostamispäätöksen tekemisen jälkeen, jäsenvaltion on varmistettava, että ainakin vakavan rikoksen uhrilla on oikeus uhriin kohdistunutta rikosta koskevan syyttämättäjättämispäätöksen uudelleentarkasteluun. Tällaisen uudelleentarkastelun menettelymääräykset määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrille ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä hänen oikeudestaan saada riittävät tiedot päätöksen tekemiseksi siitä, pyytääkö hän syyttämättäjättämispäätöksen uudelleentarkastelua, ja että uhri pyynnöstään saa kyseiset tiedot.

2 a.  Jos alkuperäisen syyttämättäjättämispäätöksen tekee ylin syyttäjäviranomainen, jonka päätökseen ei voi kansallisen lainsäädännön nojalla hakea muutosta, uudelleenkäsittelyn voi suorittaa sama viranomainen.

2 b.  Edellä olevia 1, 2 ja 2 a kohtaa ei sovelleta syyttäjän syyttämättäjättämispäätökseen, jos kyseisestä päätöksestä seuraa tuomioistuimen ulkopuolinen ratkaisu, siinä määrin kuin tällaisesta mahdollisuudesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä.

11 artikla

▌ Oikeus korjaavan oikeuden palveluja koskeviin takeisiin

1. ▌  Jäsenvaltioiden on toteutettava uhrin suojelemiseksi pelottelulta tai uudelleen uhriksi joutumiselta toimenpiteitä, joita sovelletaan mahdollisten korjaavan oikeuden palvelujen tarjoamiseen. Tällaisilla toimenpiteillä on varmistettava, että uhrilla, joka valitsee korjaavan oikeuden menettelyihin osallistumisen, on oikeus turvallisiin ja päteviin korjaavan oikeuden palveluihin, ja niiden on sisällettävä vähintään seuraavaa:

a)  ▌korjaavan oikeuden palveluja käytetään ainoastaan, jos ne ovat uhrin edun mukaisia, niissä otetaan huomioon turvallisuusseikat ja uhri on antanut siihen vapaan ja tietoisen suostumuksensa; suostumus voidaan peruuttaa milloin tahansa;

b)  ennen kuin uhri on antanut suostumuksensa tähän prosessiin osallistumiseen, hänelle annetaan perusteelliset ja puolueettomat tiedot prosessista ja sen mahdollisista tuloksista sekä tiedot menettelyistä, joiden avulla mahdollisen suostumuksen toteuttamista valvotaan;

c)  ▌rikoksentekijän on täytynyt tunnustaa tapauksen perusseikat;

d)  suostumus olisi saatava aikaan vapaaehtoisesti ja se voitaisiin ottaa huomioon mahdollisissa myöhemmissä rikosoikeudenkäyntimenettelyissä;

e)  ▌sellaiset korjaavan oikeuden menettelyn yhteydessä käytävät keskustelut, joita ei käydä julkisesti, ovat luottamuksellisia eikä niiden sisältöä paljasteta myöhemminkään muutoin kuin osapuolten suostumuksella tai jos kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi.

2.  ▌Jäsenvaltioiden on helpotettava tapausten siirtämistä korjaavan oikeuden palveluihin kyseisten toimenpiteiden kannalta asianmukaisella tavalla muun muassa vahvistamalla siirtämisen edellytyksiä koskevat menettelyt tai suuntaviivat.

12 artikla

Oikeus oikeusapuun

▌Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrilla on mahdollisuus oikeusapuun, jos hän on rikosoikeudenkäyntimenettelyn osapuoli. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla uhrilla voi olla mahdollisuus oikeusapuun, määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

13 artikla

Oikeus saada korvausta kuluista

▌Jäsenvaltioiden on myönnettävä uhrille mahdollisuus saada korvausta kuluista, joita hänelle on aiheutunut aktiivisesta osallistumisesta rikosoikeudenkäyntimenettelyihin, asiaankuuluvan rikosoikeusjärjestelmän mukaisen uhrien aseman mukaisesti. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla voi saada korvausta, määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

14 artikla

Oikeus omaisuuden palauttamiseen

▌Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltaisen viranomaisen päätöksestä rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana takavarikoitu uhrin omaisuus, joka on palautettavissa, palautetaan hänelle viipymättä, jollei sitä tarvita rikosoikeudenkäyntimenettelyjä varten. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla kyseinen omaisuus palautetaan, määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

15 artikla

Oikeus rikosoikeudenkäyntimenettelyjen yhteydessä tehtävään päätökseen

rikoksentekijän velvoittamisesta maksamaan korvaus

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrilla on oikeus saada rikosoikeudenkäyntimenettelyjen yhteydessä kohtuullisessa ajassa päätös rikoksentekijän velvoittamisesta maksamaan korvausta, paitsi jos tällainen päätös on tehtävä kansallisen lainsäädännön mukaan toisessa oikeudellisessa menettelyssä.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen edistämiseksi, että rikoksentekijä maksaa uhrille asianmukaiset korvaukset.

16 artikla

Toisessa jäsenvaltiossa asuvien uhrien oikeudet

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa aiheelliset toimenpiteet niiden vaikeuksien lieventämiseksi, jotka aiheutuvat uhrin asumisesta jossain muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikos on tapahtunut, erityisesti kun on kyse oikeudenkäynnin järjestämisestä. Sen jäsenvaltion viranomaisten, jossa rikos on tapahtunut, on voitava tällöin

a)  ottaa vastaan uhrin todistajanlausunto välittömästi sen jälkeen, kun rikosilmoitus on tehty toimivaltaiselle viranomaiselle;

b)  soveltaa ulkomailla asuvien uhrien kuulemisessa mahdollisuuksien mukaan keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen[17] määräyksiä video- ja puhelinneuvotteluista.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikoksen uhriksi muussa kuin asuinjäsenvaltiossaan joutunut henkilö voi tehdä rikosilmoituksen asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille, jos hän ei ole voinut tehdä tai, kun on kyse tuon valtion kansallisessa lainsäädännössä vakavaksi määritellystä rikoksesta, jos hän ei ole halunnut tehdä rikosilmoitusta jäsenvaltiossa, jossa rikos tehtiin.

3.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltainen viranomainen, joka vastaanottaa rikosilmoituksen, toimittaa sen viipymättä sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella rikos on tehty, jos toimivaltaa ei ole käytetty.

4 luku

▌UHRIN SUOJELU JA ERITYISSUOJELUA TARVITSEVAN

UHRIN TUNNISTAMINEN

17 artikla

Oikeus suojeluun

Rajoittamatta oikeutta puolustukseen jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niillä on käytössään toimenpiteitä uhrin ja hänen perheenjäsentensä suojelemiseksi kostolta, pelottelulta tai uudelleen uhriksi joutumiselta, mukaan lukien riskiltä, että uhrille aiheutuu kuulustelun tai todistajanlausunnon antamisen yhteydessä psyykkistä tai emotionaalista haittaa, ja uhrin ihmisarvon suojelemiseksi siinä yhteydessä. Tarvittaessa oikeus suojeluun käsittää myös kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä uhrin ja hänen perheenjäsentensä fyysiseksi suojelemiseksi.

17 a artikla

Uhrin oikeus välttää rikoksentekijän kohtaaminen

1.  Jäsenvaltioiden on luotava olosuhteet, joilla vältetään uhrin ja tarvittaessa hänen perheenjäsentensä sekä rikoksentekijän kohtaaminen tiloissa, joissa rikosoikeudenkäyntimenettelyt käydään, elleivät rikosoikeudenkäyntimenettelyt edellytä kohtaamista.

2.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uusissa tuomioistuinten tiloissa on erilliset odotustilat uhreja varten.

17 b artikla

Uhrin oikeus suojeluun rikostutkinnan aikana

Rajoittamatta oikeutta puolustukseen ja oikeudellista harkintavaltaa koskevien sääntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikostutkinnan aikana:

a)  kun uhria on määrä kuulustella, kuulustelut suoritetaan ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun rikosilmoitus toimivaltaisille viranomaisille on tehty;

b)  uhrin kuulustelujen lukumäärä pidetään mahdollisimman pienenä ja kuulusteluja järjestetään vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikostutkinnan kannalta;

c)  uhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa ja hänen valitsemansa henkilö, ellei toisen heistä tai molempien osalta ole tehty päinvastaista päätöstä perustelluista syistä;

d)  rikosoikeudenkäyntimenettelyjä varten suoritettavien lääketieteellisten tutkimusten määrä pidetään mahdollisimman pienenä ja niitä suoritetaan vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä niiden kannalta.

17 c artikla

Oikeus yksityisyyden suojaan

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset voivat rikosoikeudenkäyntimenettelyn aikana hyväksyä aiheellisia toimenpiteitä uhrin ja hänen perheenjäsentensä yksityisyyden, mukaan lukien 18 artiklan mukaisessa henkilökohtaisessa arviossa huomioon otetut henkilökohtaiset ominaisuudet, ja kuvien suojaamiseksi. Jäsenvaltioiden on lisäksi huolehdittava siitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on mahdollisuus toteuttaa kaikki lainmukaiset toimenpiteet kaiken sellaisen tiedon julkisen levittämisen estämiseksi, joka voisi mahdollistaa lapsiuhrin tunnistamisen.

2.  Jäsenvaltioiden on kannustettava tiedotusvälineitä toteuttamaan itsesääntelytoimenpiteitä uhrien yksityisyyden, henkilökohtaisen koskemattomuuden ja henkilötietojen suojaamiseksi tiedotusvälineiden vapautta ja sananvapautta kunnioittaen.

18 artikla

Uhrin henkilökohtainen arviointi erityisten suojelutarpeiden määrittämiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrista tehdään hyvissä ajoin kansallisten menettelyjen mukaisesti henkilökohtainen arviointi erityisten suojelutarpeiden selvittämiseksi ja sen määrittämiseksi, hyötyisikö hän ja missä määrin 21 artiklan mukaisista rikosoikeudenkäyntimenettelyn aikaisista erityistoimenpiteistä johtuen uhrin erityisestä alttiudesta toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle tai pelottelulle.

2.  Arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti:

a)  uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet;

b)  rikoksen laji tai luonne; ja

b a)  rikoksen olosuhteet.

2 a.  Henkilökohtaisessa arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota sellaiseen uhriin, jolle on rikoksen vakavuus huomioon ottaen koitunut huomattavaa vahinkoa tai johon on kohdistunut rikos, jonka motiivina on ennakkoluulo tai syrjintä, joka voisi perustua uhrin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, sekä uhriin, jonka riippuvuussuhde rikoksentekijään tekee hänestä erityisen alttiin. Tältä osin on otettava asianmukaisesti huomioon terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan, sukupuoleen perustuvan väkivallan, läheisväkivallan, seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön ja viharikosten uhri sekä vammainen uhri.

3.  Tätä direktiiviä sovellettaessa lapsiuhri katsotaan aina erityissuojelun tarpeessa olevaksi johtuen hänen alttiudestaan toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle tai pelottelulle. Sen määrittämiseksi, olisiko lapsiuhrin hyväksi toteutettava 22 ja 23 artiklan mukaisia erityistoimenpiteitä, hänestä on laadittava 1 kohdassa tarkoitettu henkilökohtainen arviointi.

▌

5.  Arvioinnin laajuutta voidaan mukauttaa rikoksen vakavuuden ja uhrin kärsimän ilmeisen vahingon asteen perusteella.

5 a.  Henkilökohtainen arviointi on tehtävä läheisessä yhteistyössä uhrin kanssa ja ottaen huomioon hänen toiveensa, myös siinä tapauksessa, että hän ei halua erityistoimenpiteitä.

5 b.  Jos henkilökohtaiseen arviointiin liittyvät seikat ovat muuttuneet huomattavasti, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 1 kohdassa tarkoitettua henkilökohtaista arviointia päivitetään koko rikosoikeudenkäyntimenettelyjen ajan.

▌

21 artikla

Erityissuojelun tarpeessa olevan ▌uhrin oikeus suojeluun

rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana

1.  Rajoittamatta oikeutta puolustukseen ja noudattaen oikeudellista harkintavaltaa koskevia sääntöjä jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ▌uhri, jonka hyväksi toteutetaan henkilökohtaisen arvioinnin perusteella määritettyjä erityistoimenpiteitä voi hyödyntää 2 ja 3 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä. Henkilökohtaisen arvioinnin perusteella suunniteltua erityistoimenpidettä ei saa määrätä, jos se on mahdotonta toiminnallisista tai käytännön pakottavista syistä, tai jos uhrin kuulustelu kiireellisesti on tarpeen ja sen toteuttamatta jättäminen voisi olla vahingoksi uhrille, toiselle henkilölle tai oikeudenkäyntimenettelylle.

2.  Edellä 18 artiklan nojalla yksilöidyllä uhrilla on oltava rikostutkinnan aikana mahdollisuus käyttää seuraavia erityistoimenpiteitä:

a)  uhria kuulustellaan tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;

b)  uhria kuulustelevat tai kuulusteluun osallistuvat asiantuntijat, joilla on tähän asianmukainen koulutus;

c)  samat henkilöt hoitavat kaikki uhrin kuulustelut, jollei tämä ole hyvän oikeudenkäytön vastaista;

d)  seksuaalisen väkivallan, sukupuoleen perustuvan väkivallan tai läheisväkivallan uhrien kaikki haastattelut, joita ei suorita virallinen syyttäjä tai tuomari, suoritetaan samaa sukupuolta olevan henkilön toimesta uhrin niin toivoessa ja jos tästä ei ole haittaa oikeudenkäyntimenettelyn kannalta.

3.  Edellä 18 artiklan nojalla yksilöidyllä uhrilla on oltava oikeudenkäyntimenettelyn aikana mahdollisuus käyttää seuraavia erityistoimenpiteitä:

a)  toimenpiteet uhrin ja rikoksentekijän välisen katsekontaktin välttämiseksi muun muassa todistamisen aikana tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten viestintätekniikkaa käyttämällä;

b)  toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhria voidaan kuulla oikeudessa ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan erityisesti asianmukaisen viestintätekniikan avulla;

c)  toimenpiteet sellaisten uhrin yksityiselämää koskevien kysymysten välttämiseksi, jotka eivät liity rikokseen; ja

d)  toimenpiteet sen mahdollistamiseksi, että asia käsitellään suljetuin ovin.

22 artikla

Lapsiuhrin oikeus suojeluun rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana

1.  Jos uhri on lapsi, jäsenvaltioiden on edellä 21 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisen lisäksi huolehdittava siitä, että

a) ▌  rikostutkinnassa kaikki lapsiuhrin kuulustelut voidaan tallentaa audiovisuaalisin välinein ja ▌kuulustelujen tallenteita voidaan käyttää todistusaineistona rikosoikeudenkäynnissä. Tällaisia tallenteita ja niiden käyttöä koskevat menettelymääräykset määritellään kansallisessa lainsäädännössä;

b)  rikostutkinnassa ja rikosoikeudenkäynnissä toimivaltaiset viranomaiset nimeävät lapsiuhrille erityisedustajan asiaankuuluvan rikosoikeusjärjestelmän mukaisen uhrien aseman mukaisesti, jos vanhempainvastuunkantajat eivät kansallisen lain mukaan voi edustaa lapsiuhria heidän ja lapsiuhrin välisen eturistiriidan vuoksi tai jos lapsiuhri on ilman huoltajaa tai joutunut eroon perheestään;

b a)  jos lapsiuhrilla on oikeus oikeusavustajaan, hänellä on oikeus omaan oikeusavustajaan ja edustukseen omissa nimissään menettelyissä, joissa lapsen ja vanhempien tai muiden osapuolten välillä on tai saattaa ilmetä eturistiriita.

1 a.  Jos uhrin iästä ei ole varmuutta ja on syytä epäillä, että uhri on lapsi, häntä pidetään tässä direktiivissä lapsena.

▌

6 luku

YLEISET MÄÄRÄYKSET

24 artikla

Lainkäyttäjien koulutus

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että viranomaiset, jotka todennäköisesti joutuvat kohtaamaan uhreja, kuten poliisit ja tuomioistuinten henkilöstö, saavat sekä yleistä että asiantuntijakoulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä uhreihin edellyttävät, jotta he tiedostavat uhrien tarpeet ja kohtelevat heitä puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on pyydettävä, että rikosoikeudenkäyntimenettelyihin osallistuvien tuomarien ja syyttäjien koulutuksesta vastaavat henkilöt tarjoavat sekä yleistä että asiantuntijakoulutusta lisätäkseen tuomarien ja syyttäjien tietoisuutta uhrien tarpeista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuinten riippumattomuutta ja eri tapoja, joilla oikeuslaitokset ovat järjestäytyneet unionissa.

2 a.  Jäsenvaltioiden on suositeltava, että asianajajien koulutuksesta vastaavat henkilöt tarjoavat sekä yleistä että asiantuntijakoulutusta lisätäkseen asianajajien tietoisuutta uhrien tarpeista kunnioittaen asianmukaisesti oikeudellisten ammattien harjoittajien riippumattomuutta.

3.  Jäsenvaltioiden on julkisten palvelujensa kautta tai rahoittamalla uhrien tukijärjestöjä edistettävä aloitteita, joiden avulla uhrien tukipalveluja ja korjaavan oikeuden palveluja antavat tahot saavat asianmukaista koulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä uhreihin edellyttävät, ja noudattavat ammatillisia vaatimuksia varmistaakseen, että nämä palvelut annetaan puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

4.  Työtehtävien sekä lainkäyttäjän ja uhrin välisten yhteyksien luonteen ja tason mukaan koulutuksessa on pyrittävä antamaan lainkäyttäjälle valmiudet tunnistaa ja uhri ja kohdella häntä kunnioittavasti, ammattimaisesti ja syrjimättömästi.

25 artikla

Yhteistyö ja palvelujen koordinointi

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimia helpottaakseen jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tarkoituksena parantaa uhrin mahdollisuuksia käyttää tässä direktiivissä ja kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä oikeuksiaan. Mainitunlaisen yhteistyön tarkoituksena on vähintään:

a)  parhaiden käytäntöjen vaihto;

b)  neuvottelu yksittäisissä tapauksissa; ja

c)  apu eurooppalaisille verkostoille, jotka työskentelevät suoraan uhrin oikeuksien kannalta merkityksellisten asioiden parissa.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimia, myös internetin kautta, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta tässä direktiivissä säädetyistä oikeuksista, joilla vähennetään uhriksi joutumisen riskiä ja minimoidaan ▌rikoksen kielteiset vaikutukset ja toissijaisesti ja toistuvasti uhriksi joutumisen vaara, ▌erityisesti kohdentamalla se riskiryhmiin, joita ovat lapset, sukupuoleen perustuvan väkivallan tai läheisväkivallan uhrit. Tällaiset toimet voivat sisältää tiedotus- ja valistuskampanjoita, tutkimus- ja koulutusohjelmia, tarvittaessa yhteistyössä asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa.

7 luku

LOPPUSÄÄNNÖKSET

26 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ...[18] mennessä.

▌

3.  Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

27 artikla

Tietojen ja tilastojen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on toimitettava … mennessä[19]* Euroopan komissiolle saatavilla olevat tiedot, joista ilmenee, miten uhrit ovat käyttäneet tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia oikeuksiaan, ja sen jälkeen joka kolmas vuosi.

27 a artikla

Raportointi

Komissio esittää viimeistään … päivänä …kuuta …[20]** Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin noudattamiseksi, mukaan lukien kuvaus 7 artiklan, 7 a artiklan ja 21 artiklan mukaisesti toteutetuista toimista, sekä liittää siihen tarvittaessa säädösehdotuksia.

28 artikla

Korvattavat säädökset

Korvataan puitepäätös 2001/220/YOS tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka liittyvät puitepäätöksen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle asetettuun määräaikaan.

Tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta viittauksia korvattuun puitepäätökseen pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

29 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan ▌sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

30 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

Tehty ▌

Euroopan parlamentin puolesta      Neuvoston puolesta

Puhemies  Puheenjohtaja

 

________________________

 

 

PERUSTELUT

Esittelijät suhtautuvat myönteisesti komission ehdotukseen direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista. Se on osa lainsäädäntöpakettia, jonka tarkoituksena on lujittaa uhrien oikeuksia ja johon kuuluu myös ehdotus asetukseksi yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojeltutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja tiedonanto uhrin oikeuksien lujittamisesta EU:ssa. Siitä lähtien kun Lissabonin sopimus tuli voimaan vuonna 2009 ja kun otettiin käyttöön vapauden, turvallisuuden ja oikeuden eurooppalaista aluetta koskevat suuntaviivat, kaikenlaisten rikosten uhrien suojelu EU:ssa on ollut EU:n esityslistan kärjessä, kuten Tukholman ohjelmassa suunniteltiin.

 

Komission ehdotus vahvistaa tarvetta hyväksyä kattava eurooppalainen oikeudellinen kehys, joka tarjoaa kaikille rikoksen uhreille tunnustuksen ja mahdollisimman kattavan suojan heidän oikeudellisesta asemastaan riippumatta. Tämä ehdotus on syntynyt osittain neuvoston 15. maaliskuuta 2012 hyväksymästä puitepäätöksestä 2011/220/YOS uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä. Komissio on laajentanut kaikenlaisten rikosten kaikkien uhrien oikeuksia vähimmäistasolle kaikkialla EU:ssa ja myöntänyt kaikille uhreille – riippumatta heidän kansallisuudestaan tai paikasta, jossa rikos tapahtui – muun muassa oikeuden saada tietoa, oikeuden ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, oikeuden tulkkaukseen ja käännökseen, oikeuden saada oikeusapua, oikeuden käyttää uhrien tukipalveluja, oikeuden tulla kuulluksi, oikeuden korjaavaan oikeuteen, oikeuden tapauksessa, jossa tehdään päätös syyttämättä jättämisestä, oikeuden välttää uhrin ja rikoksentekijän välistä kontaktia, oikeuden uhrin suojeluun kuulustelussa rikostutkinnan aikana. On myös erittäin tärkeää, että tulevassa direktiivissä säädetään "uhrin" yhtenäisestä määritelmästä, joka antaa uhrin aseman rikoksesta vahinkoa kärsineen henkilön lisäksi myös lähimmille perheenjäsenille.

 

Esittelijät pitävät ilahduttavina monia tämän direktiivin ehdotuksia.

 

Luottamus oikeuteen on ensisijaista kaikille kansalaisille, mutta erityisesti sellaisille uhreille, joiden mielestä heidän oikeutensa kaikuvat kuuroille korville tai ovat tavoittamattomissa. Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sovellettava yhteinen ja avoin oikeusjärjestelmä on toteutettava pikaisesti, jotta EU voi täyttää Tukholman ohjelman vaatimukset. Tällä direktiivillä ei pelkästään puolusteta uhrien oikeuksia ja anneta tukea ja suojaa, vaan myös autetaan unionin kansalaisia luottamaan omiin kansallisiin ja naapurivaltioiden oikeusjärjestelmiin, kun vähimmäisvaatimukset yhdenmukaistetaan.

 

Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanosta johtuvien menettelyiden mukaisesti Euroopan parlamentin työjärjestyksen 51 artiklassa sallitaan mietintöjen laatiminen monialaiselta perustalta. Tämän mietinnön laatimisessa on hyödynnetty keskusteluita kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa sekä esittelijöiden välistä yhteistyötä.

 

Yleinen lähestymistapa – uhrin oikeuksien lujittaminen

 

Komission ehdotukseen nyt sisällytetyistä säännöksistä huolimatta voidaan tehdä enemmän uhrien tarpeiden täyttämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Kaikki uhrit, taustasta tai kärsitystä vahingosta riippumatta, tarvitsevat tunnetta siitä, että tämä direktiivi auttaa heitä. Tutkimukset ja tilastot osoittavat, että liian usein uhri ei ilmoita rikoksesta pelon, epävarmuuden tai luottamuksen tai tiedon puutteen takia. Haavoittuvuutensa takia uhrit tuntevat tukehtuvansa koska oikeudelliset menettelyt ovat liian raskaita. Siksi on tärkeää tarjota uhreille tukea heti vahingon tapahduttua. Oikeudellisen prosessin kaikissa vaiheissa uhria on kohdeltava kunnioittavasti ja arvokkaasti ja käytännössä kielellä, jota hän ymmärtää.

 

Esittelijät katsovat, että tiettyjä näkökohtia on korostettava ja ne on yksilöitävä paremmin. Merkittävää henkistä kärsimystä kokeneiden uhrien oikeutta saada tietoa on laajennettava ja syvennettävä siitä alkaen hetkestä, jolloin ensimmäinen yhteys toimivaltaiseen viranomaiseen syntyy. Uhrin oikeuteen saada tietoa omasta tapauksestaan kuuluu, että jäsenvaltiot tarjoavat tukea silloin, kun tieto rikoksentekijän vapauttamisesta annetaan uhrille. Mahdollisen henkisen paineen takia, ja jotta väkivallasta kärsineelle henkilölle voidaan tarjota tukea, uhrilla on oltava oikeus kieltäytyä tietyistä tiedoista ja myös oikeus peruuttaa kieltäytymisensä milloin tahansa.

 

Uhrille olisi tarjottava maksutonta tukea alkaen hetkestä, jolloin hän kärsii vahinkoa. Tämä koskee myös heidän lapsiaan ja perheenjäseniään. Uhreille annettavan tuen on muututtava myös yhteisöihin perustuviksi ohjelmiksi tai aloitteiksi, joita jäsenvaltiot tukevat. Yleensä uhrien kannalta on tärkeää, että uhriksi joutuminen saa melko laajan sosiaalisen tunnustuksen. Uhrin toipuminen on yhteydessä hänen kokemukseensa yhteiskunnan positiivisista reaktioista, jotka osoittavat arvostusta ja tunnustusta uhrin ainutlaatuiselle ja vaikealle tilanteelleen. Esittelijät katsovat, että tiedotusvälineillä pitäisi olla merkittävä rooli uhriksi joutumisen paremman tunnustamisen edistämisessä yhteiskunnassa samalla, kun tiedotustoiminnan hoitamisen yhteydessä toteutetaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan uhrin ja heidän perheenjäsentensä yksityis- ja perhe-elämän suoja.

 

Esittelijät ovat tietoisia siitä, että jäsenvaltioiden toteutettaviksi suositellut lisätoimet voivat tietyissä tapauksissa edellyttää määrärahojen uudelleen jakamista tai lisäämistä kansallisille viranomaisille. On tärkeää huomata, että komissio arvioi rikosten kokonaiskustannukset EU:ssa 233 miljardiksi euroksi. Tähän sisältyvät kustannukset uhreille, työnantajille, valtiolle ja koko yhteiskunnalle. Kustannukset johtuvat paitsi rikoksista itsestään, myös uhrille annettavan asianmukaisen tuen puutteesta, jota uhri tarvitsee toipumiseen ja selviytymiseen rikosoikeudenkäyntimenettelyistä. Kaikkia toimia, joilla pyritään vahvistamaan uhrin oikeuksia ja tarjoamaan asianmukaisia tukipalveluita olisi siten pidettävä kustannustehokkaina toimenpiteinä, joilla on positiivinen vaikutus rikoksista ilmoittamiseen ja kansallisten oikeus- ja terveysjärjestelmien kestävyyden ylläpitämiseen.

 

Erityistarpeita omaavien uhrien lisäsuojelu

 

Esittelijät tukevat direktiivin yleistä ajatusta rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista, mutta katsovat, että on käsiteltävä perusteellisemmin tukipalveluja uhreille, joilla on erityisen suuri vaara joutua kärsimään lisävahingosta, pelottelusta tai toistuvasta uhriksi joutumisesta rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana.

 

Esittelijät kannattavat komission ehdotusta haavoittuvien uhrien mainitsemisesta, mutta pitää parempana ilmaisua "erityistarpeita omaavat uhrit". Komission ehdotuksessa käytetyssä sanastossa tämä uhrien kategoria määritellään "haavoittuviksi uhreiksi", jota voidaan pitää tahattomasti syrjivänä nimityksenä. Monet uhrit, myös sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit, eivät pidä siitä, että heidät liitetään haavoittuvuuteen. Sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreilla voi olla erityistarpeita ilman, että heitä pidetään haavoittuvina. Komission ehdotuksessa aivan oikein mainitaan lapset ja vammaiset henkilöt haavoittuvina uhreina heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia. Olisi loogista määritellä vammainen henkilö, seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut nainen tai lapsi haavoittuvaksi uhriksi, mutta uhrin henkilökohtaisia ominaisuuksia ennen rikoksen kohteeksi joutumista ei pitäisi pitää yksinomaisina kriteereinä uhrin määrittelemisessä. Esittelijät katsovat siten, että tätä ryhmää olisi kutsuttava nimellä "erityistarpeita omaavat uhrit" ja että heille olisi tarjottava erityisiä suojelutoimenpiteitä.

 

Toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa suojan antaminen, lääketieteellinen tuki, rikosoikeudellinen lääketieteellinen näyttö, psykologinen neuvonta ja oikeusapu. Tällaisten tukipalvelujen olisi oltava riittävän laajalti kaikkien uhrien saatavilla jäsenvaltion koko alueella.

 

Uhrien olosuhteiden ja ominaisuuksien arvioinnin parantamiseksi esittelijät ottavat käyttöön lisämääritelmät "sukupuoleen perustuva väkivalta" ja "läheisessä ihmissuhteessa esiintyvä väkivalta". Sukupuoleen perustuvalla väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka kohdistuu henkilöön tämän sukupuolen takia. Läheisessä ihmissuhteessa esiintyvä väkivalta sisältää väkivallan, johon syyllistyvät intiimit kumppanit, entiset kumppanit tai muut perheenjäsenet ja joka johtaa uhrien syrjintään ja perusvapauksien loukkaamiseen.

 

Kun käsitellään erityistarpeita omaavia uhreja rikoksen luonteen perustella, olisi tarjottava apua myös muun tyyppisille uhreille eikä pelkästään ihmiskaupan tai seksuaalisen väkivallan uhreille (kuten komission tekstissä esitetään).

 

Myös terrorismin uhrit, järjestäytyneen rikollisuuden uhrit, läheisessä ihmissuhteessa esiintyvän väkivallan uhrit ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit olisi sisällytettävä erityistarpeita omaaviin uhreihin. Samalla tavalla kuin rikoksen luonne vaihtelee, myös uhrien tarpeet vaihtelevat. Erityistarpeiden mainitseminen on arkaluonteista, mutta tärkeää. Esimerkiksi terrorismin uhrit eroavat muista urheista sen osalta, missä olosuhteissa terrorin uhriksi joutuminen tapahtuu ja mikä on terrorin kohdeyleisö. Terrorismin uhrit edustavat laajempaa ryhmää, johon hyökkäys kohdistuu. Terrorin uhrien tunnustaminen merkitsee tämän tosiseikan tunnustamista. Tukiryhmät ja oikeusapu terrorismin uhreille kattavat uhrien tarpeet neljällä alueella: oikeus oikeuskäsittelyyn, oikeus ihmisarvoon, oikeus totuuteen ja oikeus muistamiseen, joista viimemainittu merkitsee terrorismin tuomitsemista, uhriksi joutumisen tunnustamista ja muiston säilyttämistä tulevia sukupolvia varten.

 

Henkilökohtainen arvio ja koulutus

 

Perinteisen uhreille annettavan tuen ja erityistä julmuutta kokeneille uhreille annettavan perushuomion ohella ei saisi väheksyä seuraavia seikkoja: vakava altistuminen tuholle tai traumaattinen menetys, traumaattisten tapahtumien kokeminen, nykyinen tai aiempi mielenterveyden tila tai mielenterveyden hoito, sosiaalisen tuen puuttuminen, läheisten perhesuhteiden ja ystävien tuen puuttuminen. Olisi tuettava sosiaalisessa yhteisössä yksin jääneitä, koska juuri heille sosiaalinen tuki ja seuranta voivat olla erityisen tärkeitä.

 

Esittelijä katsoo, että henkilökohtainen arvio on tärkeää jo tapahtumien alussa. Arviolla tunnistetaan uhrin tarpeet ennen rikosoikeudenkäyntimenettelyjä, niiden aikana ja niiden jälkeen. Rikosoikeudenkäyntimenettelyissä viranomaiset eivät useinkaan ole tietoisia uhrin tarpeista, mitä tekee yhteistyöstä vaikeaa uhrin kannalta. Poliisi, syyttäjäviranomaiset ja muu henkilöstö olisi koulutettava uhrin kohtaamiseen sen mukaan, millaisesta rikoksesta on kyse. Jotta voidaan täyttää erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan ja läheisessä ihmissuhteessa esiintyvän väkivallan uhrien tarpeet, oikeuslaitoksen ammattihenkilöstölle, poliisiviranomaisille ja uhrin tukipalvelujen henkilöstölle olisi annettava koulutusta, joka lisää heidän tietoisuuttaan sukupuoleen liittyvistä näkökohdista ja auttaa heitä nopeasti tunnistamaan uhrin tarpeet ja antamaan tarvittavaa tukea. Esittelijät katsovat, että yhteistyön edistämisen hengessä tällainen koulutus olisi toteutettava läheisessä yhteistyössä valtiosta riippumattomien järjestöjen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille palveluja tarjoavien tahojen kanssa, ja että koulutus olisi institutionalisoitava ja standardoitava kaikkialla jäsenvaltioissa.

 

Uhrien oikeuksien sukupuolidynamiikan ymmärtäminen

 

Sukupuoleen perustuva väkivalta on väkivallan muoto, joka kohdistuu suhteettoman usein naisiin. Tällainen väkivalta saattaa liittyä tapauksiin, joissa väkivaltaa esiintyy läheisessä ihmissuhteessa, mutta ei rajoitu niihin. Tutkimusten mukaan yksi viidestä tai neljästä naisesta Euroopassa on aikuisena kokenut fyysistä väkivaltaa ainakin kerran ja yli kymmenesosa on kokenut seksuaalista väkivaltaa, johon on liittynyt voimankäyttöä. Esittelijät katsovat siksi, että on tärkeää kriminalisoida kaikki sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot ja tarjota niiden uhreille erityisiä ennaltaehkäiseviä ja suojelevia toimia ja oikeussuojakeinoja.

 

Tämän saavuttamiseksi esittelijät katsovat, että on välttämätöntä, että erityisiä tarpeita omaavien uhrien tukemisessa otetaan huomioon sukupuolidynamiikka ja toimitaan sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Esittelijät katsovat, että tällainen lähestymistapa on oleellisen tärkeää myös sen kannalta, että voidaan välttää sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien toissijainen uhriksi joutuminen.

 

Esittelijät pyrkivät varmistamaan, että "uhrin" kattava määritelmä hyväksytään unionin tasolla ja että erityistarpeita omaavien uhrien tilanne otetaan huomioon, kun suunnitellaan asianmukaisia tukipalveluja ja kun koulutetaan uhrien kanssa välittömästi tekemisissä olevia ammattihenkilöitä. Direktiivissä luetellaan monia oikeuksia, jotka uhreille olisi taattava. Siten direktiivi täyttää rikoksen uhrien ihmisoikeuksien suojaamisessa olevan huomattavan puutteen. Esittelijät pitävät sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sukupuolten eriarvoisuuden ja ihmisoikeuksien loukkaamisen ilmentymänä ja katsovat, että on annettava voimakkaampi tunnustus sille, että naisiin kohdistuva väkivalta on eräs syrjinnän muoto, joka on torjuttava.

 

Tehokkaampi yhteistyö ja koordinointi uhrien suojelemiseksi

 

Jäsenvaltioita kehotetaan kehittämään yleistä moniin eri tahoihin perustuvaa lähestymistapaa, jolla varmistetaan tehokas koordinointi uhreille tukea antavien viranomaisten kesken. Direktiivissä visioidaan sellaisten virallisten ja epävirallisten rakenteiden luomista, joiden avulla oikeuslaitoksen, lainvalvontaviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen ammattihenkilöstö voivat toimia yhteistyössä määrämuotoisesti. Esittelijät katsovat, että koordinoitu uhrien kohtelu minimoisi rikoksen kielteisiä vaikutuksia, toissijaisesti ja toistuvasti uhriksi joutumisen vaaraa sekä leimaantumista ja rasitusta, jotka aiheutuvat uhrille vuorovaikutuksesta rikosoikeudellisten elinten kanssa.

 

Uhrin yksityisyyden suojelu

 

Esittelijät katsovat, että uhrin yksityis- ja perhe-elämää on suojeltava kaikkien rikosoikeudellisten menettelyjen aikana ja niiden jälkeen. Uhrin yksityisyyden suojeleminen vahingon luonteesta riippumatta olisi varmistettava kaikin tavoin, koska se on osa uhrin selviytymistä tuomioistuinmenettelystä ja tärkeää hänen henkiselle toipumiselleen. Tiedotusvälineet voivat usein aiheuttaa sen, että rikoksen uhri tai rikoksen kokenut henkilö joutuu uudelleen uhriksi, kun hänen hyväksikäyttämisensä, hämmennyksensä ja kontrollin menettämisensä tunteet korostuvat. Esittelijät vaativat siksi, että tiedotusvälineiden on pyrittävä toteuttamaan itsesääntelytoimenpiteitä uhrien henkilökohtaisen koskemattomuuden suojelemiseksi median tunkeilevalta huomiolta.

 

Eurooppalainen verkosto ja tilastot

 

Uhrien oikeudet on standardoitava kaikkialla EU:ssa. On luotava hyvin järjestettyjä EU:n jäsenvaltioiden välisiä tiedotus- ja valistuskampanjoita, tutkimus- ja koulutusohjelmia ja yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan elinten kanssa. Lisäksi on kerättävä tietoja kaikentyyppisistä uhreista, jotta rikokset voidaan torjua lopullisesti. Siksi esittelijät kehottavat luomaan jo olemassa olevien, uhrien tarpeita käsittelevien eurooppalaisten järjestöjen avulla eurooppalaisen uhrien seuranta- ja tukiverkoston ja tilastotietokannan, joka sisältää tiedot uhrien lukumäärästä, iästä, sukupuolesta ja kansallisuudesta. Tällainen verkosto voisi tarjota rakenteen, jolla pannaan täytäntöön tulevat direktiivit, joilla edelleen laajennetaan ja kehitetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta.

 

Kiitokset

 

Esittelijät ovat kiitollisia komission oikeusasioiden pääosaston antamista selvityksistä, keskusteluista varjoesittelijöiden kanssa ja EU:n puheenjohtajavaltion Tanskan avusta. Esittelijät kiitävät myös uhrien oikeuksien, tukemisen ja suojelun parissa työskentelevien järjestöjen, organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen esittämistä kannoista ja niiden antamasta asiantuntija-avusta.

26.3.2012

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta

( COM(2011)0275 – C7‑0127/2011 – 2011/0129(COD) )

Valmistelija: Antonio López-Istúriz White

 

 

LYHYET PERUSTELUT

Klassisessa yhteisöjen tuomioistuimen tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen Ian Cowan joutui väkivallan uhriksi metroaseman uloskäynnillä lyhyen Pariisissa käyntinsä aikana. Väkivallan tekijöitä ei tunnistettu. Cowan haki siksi korvausta Ranskan viranomaisilta väkivallanteosta aiheutuneesta vammasta.

Tapauksessa kävi ilmi, että Ranskassa väkivallan kohteeksi joutunut uhri voi saada Ranskan valtiolta korvausta väkivallan aiheuttamasta ruumiinvammasta ainoastaan, jos hänellä on maassa asuvan henkilökortti tai jos hän on sellaisen valtion kansalainen, joka on tehnyt Ranskan kanssa vastavuoroisuussopimuksen. Cowan ei täyttänyt kumpaakaan näistä edellytyksistä eikä hänelle siksi myönnetty korvausta. Kansallinen korvauselin esitti ennakkoratkaisupyynnön yhteisöjen tuomioistuimelle, joka ratkaisi, että tällainen rajoitus on perustamissopimukseen kirjatun kansalaisuutta koskevan syrjintäkiellon vastainen.

Kyseinen tapaus osoittaa, miten paljon uhrien suojelua koskevat aukot tai jopa syrjivät toimenpiteet sisämarkkinoilla ja nykyisin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella voivat haitata unionin kansalaisten perusoikeuksia etenkin, jos he käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Kuten yhteisöjen tuomioistuin aiheellisesti totesi, uhrin suojelu liittyy välttämättä "tähän liikkumisen vapauteen"[21]. Unioni takaa henkilöiden vapaan liikkuvuuden; sen on myös taattava asianmukaiset normit ja säännöt, kun jotakin menee pieleen.

Valiokunta pitää erittäin myönteisenä komission ehdotusta direktiiviksi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta, varsinkin kun aiemmin hyväksyttyjen unionin välineiden sisällössä tai täytäntöönpanossa on ollut puutteita[22]. Se katsoo, että on jo pitkään ollut hyvin tärkeää vahvistaa näitä oikeuksia ja edistää niitä, jotta varmistetaan, että käynnissä olevat unionin aloitteet epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksista ovat asianmukaisesti tasapainossa. Rikosoikeusjärjestelmissä keskitytään yleensä rikoksen tekijään ja suureen yleisöön, joskus uhrin ja rikoksesta aiheutuvien traumaattisten vaikutusten kustannuksella. Uhrien ei pitäisi tuntea jäävänsä oikeusmenettelyjen ulkopuolelle.

Valiokunta toivoo, että tiettyjä ehdotuksen osa-alueita vahvistettaisiin ja tehostettaisiin siten, että samalla kuitenkin säilytetään ehdotuksen kustannustehokkuus ja taloudellinen kestävyys.

Valiokunta tukee komission toimintamallia, jossa määritellään vähimmäisvaatimukset, sillä näin jäsenvaltiot voivat halutessaan suojella rikoksen uhria enemmänkin. Toimintamallin avulla luodaan uhreille perustason tuki sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa ei ole vakiintuneita uhrien tukijärjestöjä.

Joissakin tapauksissa laajamittaisten rikosten uhrit voivat olla erityisen traumatisoituneita. Tämä koskee yleensä terrorismin uhreja mutta mahdollisesti myös järjestäytyneen rikollisuuden uhreja. Kyseiset rikokset tuhoavat sekä laajuutensa että tekotapansa takia uhrien arkielämän lopullisesti, jolloin heidän elämästään katoaa tavallisuuden tunne. Esimerkiksi terroristin pommi ja ihmiskauppa voivat vahingoittaa uhriensa luottamusta korvaamattomasti ja samankaltaisesti. Tällaisten uhrien on rakennettava elämänsä uudelleen. Tämän vuoksi valmistelija katsoo, että kyseisten rikosten uhreja olisi pidettävä haavoittuvassa asemassa olevina uhreina.

Vaikka on erittäin tärkeää, että uhreilla on tietyt vähimmäisoikeudet, uhrit tarvitsevat ennen kaikkea toimivaltaisen oikeuslaitoksen yksilöllisen ja kunnioittavan huomion.

Lopuksi valiokunta katsoo, että jäsenvaltioiden rikosoikeusjärjestelmät olisi sovitettava paremmin uhrien suojeluun, ja niissä ei saisi keskittyä ainoastaan syytettyyn. Tällaista toimintakulttuurin muutosta ei ole mahdollista saavuttaa ainoastaan lainsäädännöllä, vaan se edellyttää myös jatkuvaa koulutusta ja siihen liittyvää työtä, käytännön ohjausta ja parhaiden käytänteiden vaihtamista. Unioni on etuoikeutetussa asemassa ja voi edistää muun muassa uhrien oikeuksien parempaa tuntemista, kyseisten oikeuksien parempaa täytäntöönpanoa ja erityisesti oikeuslaitosten henkilöstön ja oikeusalan toimijoiden asiaankuuluvaa koulutusta.

 

TARKISTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

 

 

 

Tarkistus    1

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 8 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(8) Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia suojelun tason parantamiseksi.

(8) Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia, erityisesti antaa uhrille kattavan aseman rikosoikeudenkäyntimenettelyjen osapuolena, mihin sisältyy myös oikeus oikeusapuun ja mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, suojelun tason parantamiseksi.

 

Tarkistus    2

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 10 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(10) Tietoja annettaessa ne olisi esitettävä riittävän yksityiskohtaisina sen varmistamiseksi, että uhreja kohdellaan kunnioittavasti ja että he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä osallistumisestaan oikeudenkäyntimenettelyihin ja oikeuksiensa hyödyntämisestä. Tältä osin on erityisen tärkeää antaa uhrille tietoja mahdollisen oikeudenkäynnin tilanteesta ja edistymisestä. Tämä koskee yhtä lailla tietoja, joiden perusteella uhri voi päättää, vaatiiko hän syyttämättäjättämispäätöksen uudelleentarkastelua.

(10) Tietoja annettaessa uhrin olisi saatava tutustua asiaa koskeviin merkityksellisiin asiakirjoihin ja tiedot olisi esitettävä riittävän yksityiskohtaisina sen varmistamiseksi, että uhreja kohdellaan kunnioittavasti ja että he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä osallistumisestaan oikeudenkäyntimenettelyihin ja oikeuksiensa hyödyntämisestä. Tältä osin on erityisen tärkeää antaa uhrille tietoja mahdollisen oikeudenkäynnin tilanteesta ja edistymisestä. Tämä koskee yhtä lailla tietoja, joiden perusteella uhri voi päättää, vaatiiko hän syyttämättäjättämispäätöksen uudelleentarkastelua.

 

Tarkistus    3

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 13 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(13) Uhrille olisi tarjottava joko valtiollisten tai valtiosta riippumattomien järjestöjen tukea rikoksen tapahtumahetkestä alkaen kaikissa rikosoikeudenkäyntimenettelyn vaiheissa ja myös niiden jälkeen uhrin tarpeiden mukaan. Tukea olisi annettava eri keinoin ilman liiallisia muodollisuuksia ja riittävästä alueellisesta kattavuudesta huolehtien, jotta uhrilla on mahdollisuus hyödyntää tukipalveluja. Jotkin uhriryhmät, kuten seksuaalisen väkivallan, sukupuoli-, rotu- tai muihin ennakkoluuloihin perustuvien viharikosten taikka terrorismin uhrit, voivat tarvita asiantuntijan tukipalveluja heihin kohdistuneen rikoksen erityispiirteiden vuoksi.

(13) Uhrille olisi tarjottava joko valtiollisten tai sellaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen, jotka on rekisteröity ja joita valvotaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, tukea rikoksen tapahtumahetkestä alkaen kaikissa rikosoikeudenkäyntimenettelyn vaiheissa ja myös niiden jälkeen uhrin tarpeiden mukaan. Tukea olisi annettava eri keinoin ilman liiallisia muodollisuuksia ja riittävästä alueellisesta kattavuudesta huolehtien, jotta uhrilla on mahdollisuus hyödyntää tukipalveluja. Jotkin uhriryhmät, kuten seksuaalisen väkivallan, sukupuoli-, rotu- tai muihin ennakkoluuloihin perustuvien viharikosten ja terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden uhrit, voivat tarvita asiantuntijan tukipalveluja heihin kohdistuneen rikoksen erityispiirteiden vuoksi.

Perustelu

Järjestäytyneen rikollisuuden uhrit kuuluvat erityisen haavoittuvien uhrien ryhmään, koska he ovat erittäin alttiita kyseisten rikollisten harjoittamalle pelottelulle ja toistuvalle väkivallalle. Siksi he tarvitsevat paitsi erityistä suojelua rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana myös asiantuntijan tukipalveluja.

 

 

Tarkistus    4

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 17 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(17) Jotkut uhrit ovat rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana erityisen alttiita toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle ja rikoksentekijän tai hänen rikoskumppaniensa pelottelulle. Tällainen alttius voidaan yleensä havaita uhrin henkilökohtaisten ominaisuuksien sekä rikoksen lajin ja luonteen perusteella. Niinpä jotkut uhrit, kuten lapset, vammaiset, seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan uhrit ovat useimmiten alttiita uudelleen uhriksi joutumiselle, ja he tarvitsevat erityisiä suojelutoimenpiteitä. Näiden suojelutoimenpiteiden saatavuutta olisi rajoitettava ainoastaan poikkeustapauksissa, kuten syytetyn tai epäillyn perusoikeuksien ottamiseksi tasapuolisesti huomioon tai uhrin toiveesta. Tässä direktiivissä ei käsitellä ihmiskauppaan ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, seksuaaliseen riistoon tai lapsipornografiaan liittyviä asioita siltä osin kuin niihin sovelletaan jo hyväksytyissä tai neuvoteltavina olevissa erillissäädöksissä olevia yksityiskohtaisempia säännöksiä.

(17) Jotkut uhrit ovat rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana erityisen alttiita toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle ja rikoksentekijän tai hänen rikoskumppaniensa pelottelulle. Tällainen alttius voidaan yleensä havaita uhrin henkilökohtaisten ominaisuuksien sekä rikoksen lajin ja luonteen perusteella. Niinpä jotkut uhrit, kuten lapset, vammaiset, seksuaalisen väkivallan uhrit, järjestäytyneen rikollisuuden uhrit ja ihmiskaupan uhrit ovat useimmiten alttiita uudelleen uhriksi joutumiselle, ja he tarvitsevat erityisiä suojelutoimenpiteitä. Näiden suojelutoimenpiteiden saatavuutta olisi rajoitettava ainoastaan poikkeustapauksissa, kuten syytetyn tai epäillyn perusoikeuksien ottamiseksi tasapuolisesti huomioon tai uhrin toiveesta. Tässä direktiivissä ei käsitellä ihmiskauppaan tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, seksuaaliseen riistoon tai lapsipornografiaan liittyviä asioita siltä osin kuin niihin sovelletaan jo hyväksytyissä tai neuvoteltavina olevissa erillissäädöksissä olevia yksityiskohtaisempia säännöksiä.

Perustelu

Järjestäytyneen rikollisuuden uhrit ovat yksi uhrien erityisryhmistä, jotka on määritelty 18. toukokuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle uhrin oikeuksien lujittamisesta EU:ssa ( COM(2011)0274 ). Järjestäytyneen rikollisuuden uhrit tarvitsevat erityisiä suojelutoimenpiteitä, koska he ovat erityisen haavoittuvia kyseisten rikollisten harjoittamalle pelottelulle ja toistuvalle väkivallalle.

 

Tarkistus    5

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 24 kappale

 

Komission teksti

Tarkistus

(24) Kaikille viranomaisille, jotka todennäköisesti joutuvat kohtaamaan uhreja rikosoikeudenkäyntimenettelyjen yhteydessä, olisi annettava uhrien tarpeiden tunnistamista ja täyttämistä koskevaa perus- ja jatkokoulutusta yhteyksien edellyttämälle tasolle asti. Tähän olisi sisällytettävä tarvittavassa määrin asiantuntijakoulutusta.

(24) Kaikille ammattihenkilöille, jotka todennäköisesti joutuvat kohtaamaan uhreja rikosoikeudenkäyntimenettelyjen yhteydessä, olisi annettava uhrien tarpeiden tunnistamista ja täyttämistä koskevaa perus- ja jatkokoulutusta yhteyksien edellyttämälle tasolle asti. Tähän olisi sisällytettävä asiantuntijakoulutusta, jossa käsitellään esimerkiksi seksuaalirikosten uhreja, murhatun perhettä, nuoria rikosten uhreja ja rajat ylittävien rikosten uhreja.

 

 

Tarkistus    6

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

(26 a) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna1.

 

______________

 

1 Komissio toimitti neuvostolle kirjallisen perustelun X (X).

 

 

Tarkistus    7

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – johdantokappale

 

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrille annetaan ilman aiheetonta viivytystä seuraavat tiedot siitä alkaen, kun hän ensimmäistä kertaa ottaa yhteyttä viranomaiseen, jolla on toimivalta ottaa vastaan rikosilmoitus:

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että jokaiselle uhrille annetaan ilman aiheetonta viivytystä hänen ymmärtämällään kielellä, aiheellisissa tapauksissa lapsen tarpeet huomioon ottavia viestintätekniikoita käyttäen, seuraavat tiedot siitä alkaen, kun hän on ensimmäistä kertaa yhteydessä viranomaiseen rikosilmoituksen jälkeen:

 

Tarkistus    8

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 1 kohta – f alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

f) missä määrin ja millä ehdoilla uhrilla on oikeus saada oikeudellista neuvontaa, oikeusapua tai muuta neuvontaa;

f) millä ehdoilla uhrilla on oikeus saada oikeudellista neuvontaa, oikeusapua tai muuta riippumatonta ja asiantuntijoiden antamaa neuvontaa;

 

 

 

Tarkistus    9

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – f a alakohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

f a) tieto siitä, että uhrilla on aina oikeus maksuttomaan tulkkaukseen ja kääntämiseen;

 

 

 

Tarkistus    10

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan sekä suullisesti että kirjallisesti selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä ottaen huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden mahdolliset erityistarpeet.

Perustelu

Ei riitä, että viranomaisille annetaan vaihtoehto tarjota 1 kohdan tiedot ainoastaan suullisesti.

 

Tarkistus    11

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 1 kohta – johdantokappale

 

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrille ilmoitetaan hänen oikeudestaan saada seuraavat asiansa käsittelyyn liittyvät tiedot, ja jos hän on ilmoittanut haluavansa nämä tiedot, että ne toimitetaan hänelle:

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrille ilmoitetaan hänen oikeudestaan saada asiansa käsittelyyn liittyvät tiedot ja että hän saa mahdollisuuden tutustua asiaan liittyviin merkityksellisiin asiakirjoihin, jos hän on sitä pyytänyt, ja että hän saa siten seuraavat tiedot:

 

Tarkistus    12

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrille tarjotaan mahdollisuus saada tieto, kun häneen kohdistuneesta rikoksesta syytetty tai tuomittu henkilö vapautetaan. Uhrille on annettava tämä tieto, jos hän on ilmoittanut haluavansa sitä.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrille tarjotaan mahdollisuus saada tieto, kun häneen kohdistuneesta rikoksesta syytetty tai tuomittu henkilö vapautetaan tai jos tämä pakenee vankeudesta. Uhrille on aina annettava tämä tieto välittömästi.

 

Tarkistus    13

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 2 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus ja tiedot annetaan selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä ottaen huomioon haavoittuvassa asemassa olevien uhrien mahdolliset erityistarpeet.

 

Tarkistus    14

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla – 3 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a. Jäsenvaltioiden on taattava, että uhrilla on oikeus muuttaa milloin tahansa päätöstään siitä, haluaako hän saada 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot vai ei.

 

Tarkistus    15

Ehdotus direktiiviksi

6 artikla – 4 kohta – a alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

a) rikosilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle;

(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

 

 

Tarkistus    16

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 1 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrilla ja hänen perheenjäsenillään on mahdollisuus käyttää maksutta luottamuksellisia uhrien tukipalveluja tarpeidensa mukaan.

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhrilla ja hänen perheenjäsenillään on mahdollisuus käyttää maksutta luottamuksellisia uhrien tukipalveluja tarpeidensa mukaan ennen rikosoikeudenkäyntimenettelyä, sen aikana ja tarvittavan ajan sen päättymisen jälkeen.

Perustelu

On tarpeen tarkentaa, että kaikissa jäsenvaltioissa on oltava johdonmukainen ja taattu tuen taso ja että tuki ei saa rajoittua rikoksen jälkimaininkeihin, koska rikosoikeudenkäyntimenettely saattaa pitkittyä, olla monimutkainen ja erityisesti väkivalta- ja/tai seksuaalirikoksen uhrille traumaattinen.

 

Tarkistus    17

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 4 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

4 a. Jäsenvaltioiden on kunnioitettava uhrin päätöstä olla käyttämättä valtion tukipalveluja.

 

Tarkistus    18

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 4 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

4 a. Jäsenvaltioiden on annettava valtiollisille tai valtiosta riippumattomille järjestöille, jotka on rekisteröity ja joita valvotaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja joilla on perusteltu intressi, mahdollisuus toimia rikosoikeudenkäynnissä uhrin tai uhrien tukena tai puolesta.

 

Tarkistus    19

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla

 

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhri saa kirjallisen vahvistuksen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tekemästään rikosilmoituksesta.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhri saa ymmärtämällään kielellä kirjallisen vahvistuksen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tekemästään rikosilmoituksesta.

Perustelu

Tämä on ulkomailla tehdystä rikoksesta syytetyille henkilöille myönnettyjen oikeuksien mukaista.

 

Tarkistus    20

Ehdotus direktiiviksi

9 artikla

 

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhria voidaan kuulla rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja että hän voi toimittaa todisteita.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että uhri voi osallistua rikosoikeudenkäyntimenettelyihin ja että hänellä on niiden aikana oikeus tulla kuulluksi ja toimittaa todisteita.

 

Tarkistus    21

Ehdotus direktiiviksi

11 artikla – 1 kohta – c alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

c) epäillyn tai syytetyn henkilön tai rikoksentekijän on täytynyt ottaa vastuu teostaan;

c) epäillyn tai syytetyn henkilön tai rikoksentekijän on täytynyt ottaa vastuu teostaan ja annettava uhrille selitys;

 

Tarkistus    22

Ehdotus direktiiviksi

11 artikla – 2 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltioiden on helpotettava tapausten siirtämistä sovitteluun tai muihin korjaavan oikeuden palveluihin muun muassa vahvistamalla siirtämisen edellytyksiä koskevat ohjeet.

2. Jäsenvaltioiden on helpotettava tapausten siirtämistä sovitteluun tai muihin korjaavan oikeuden palveluihin muun muassa vahvistamalla siirtämisen edellytyksiä koskevat menettelyt.

 

Tarkistus    23

Ehdotus direktiiviksi

11 artikla – 2 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että valtiosta riippumattomien järjestöjen tarjoama sovittelu ja muut korjaavan oikeuden palvelut ovat rekisteröityjä ja että niitä valvotaan säännöllisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

 

 

Tarkistus    24

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla

 

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana takavarikoitu uhrin omaisuus, joka on palautettavissa, palautetaan hänelle viipymättä, jollei sitä tarvita menettelyissä.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että rikosoikeudenkäyntimenettelyjen aikana takavarikoitu uhrin omaisuus palautetaan hänelle viipymättä, jollei sitä tarvita menettelyissä.

 

Tarkistus    25

Ehdotus direktiiviksi

15 artikla – 2 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen edistämiseksi, että rikoksentekijä maksaa uhrille asianmukaiset korvaukset.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen edistämiseksi, että rikoksentekijä maksaa uhrille asianmukaiset korvaukset, ja avustettava uhreja korvausmääräysten nopeassa täytäntöönpanossa.

Perustelu

Tätä kohtaa olisi kuitenkin vahvistettava korostamalla, että jäsenvaltiot vastaavat siitä, että korvausmääräykset pannaan nopeasti täytäntöön.

 

Tarkistus    26

Ehdotus direktiiviksi

16 artikla – 3 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niillä on yksinkertaisia ja yleisiä menettelyjä, joiden avulla toisessa jäsenvaltiossa asuva rikoksen uhri voi helposti anoa korvausta, ja että rajatylittävät korvausmääräykset pannaan täytäntöön ilman aiheetonta viivytystä.

Perustelu

Ulkomailla tapahtuneen rikoksen uhreja ei saa estää monimutkaisilla menettelyillä anomasta korvausta, johon heillä on oikeus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on yksinkertainen ja yhtenäinen menettely, jolla muiden maiden kansalaiset voivat esittää korvausvaatimuksia, ja että rajatylittävät korvausmääräykset pannaan nopeasti täytäntöön.

 

Tarkistus    27

Ehdotus direktiiviksi

18 artikla – 1 kohta – johdantokappale

 

Komission teksti

Tarkistus

1. Tässä direktiivissä katsotaan seuraavat uhriryhmät haavoittuviksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi:

1. Tässä direktiivissä katsotaan seuraavat uhriryhmät haavoittuviksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai tilanteensa vuoksi:

 

Tarkistus    28

Ehdotus direktiiviksi

18 artikla – 1 kohta – a alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

a) lapset;

a) lapset ja ikääntyneet;

 

Tarkistus    29

Ehdotus direktiiviksi

18 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

b a) henkilöt, jotka ovat vaarassa joutua rikoksen tai pelottelun kohteiksi;

 

Tarkistus    30

Ehdotus direktiiviksi

18 artikla – 2 kohta – a a alakohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

a a) perheväkivallan uhrit;

 

Tarkistus    31

Ehdotus direktiiviksi

18 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

b a) terroritekojen, järjestäytyneen rikollisuuden, pedofilian ja tietoverkkorikollisuuden uhrit.

 

Tarkistus    32

Ehdotus direktiiviksi

19 artikla

 

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden on asteittain luotava olosuhteet, joilla vältetään uhrin ja syytetyn tai epäillyn kohtaaminen kaikissa sellaisissa tiloissa, joissa uhri voi joutua ottamaan uhrin ominaisuudessaan henkilökohtaisesti yhteyttä viranomaisiin, ja erityisesti tiloissa, joissa rikosoikeudenkäyntimenettelyt käydään.

Jäsenvaltioiden on luotava olosuhteet, joilla vältetään uhrin ja syytetyn tai epäillyn kohtaaminen kaikissa sellaisissa tiloissa, joissa uhri voi joutua ottamaan uhrin ominaisuudessaan henkilökohtaisesti yhteyttä viranomaisiin, ja erityisesti tiloissa, joissa rikosoikeudenkäyntimenettelyt käydään.

 

Tarkistus    33

Ehdotus direktiiviksi

20 artikla – 1 kohta – a alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

a) uhria kuulustellaan ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun rikosilmoitus toimivaltaisille viranomaisille on tehty;

(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

 

Tarkistus    34

Ehdotus direktiiviksi

20 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

1 a. Jäsenvaltioiden on edistettävä ennen oikeudenkäyntiä tuomioistuimiin tehtäviä tutustumiskäyntejä.

Perustelu

Valiokunta katsoo, että uhrien olisi voitava tehdä tutustumiskäyntejä tuomioistuimiin ennen oikeudenkäyntiä.

 

Tarkistus    35

Ehdotus direktiiviksi

21 artikla – 2 kohta – c alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

c) samat henkilöt hoitavat kaikki uhrin kuulustelut, jollei tämä ole hyvän oikeudenkäytön vastaista;

c) samat henkilöt hoitavat kaikki uhrin kuulustelut, jollei tämä ole hyvän oikeudenkäytön vastaista ja jollei uhri rikostutkinnan aikana toisin pyydä;

 

Tarkistus    36

Ehdotus direktiiviksi

21 artikla – 2 kohta – d alakohta

 

Komission teksti

Tarkistus

d) kaikki seksuaalisen väkivallan uhrin kuulustelut hoitaa samaa sukupuolta oleva henkilö.

d) kaikki seksuaalisen väkivallan uhrin kuulustelut hoitaa samaa sukupuolta oleva henkilö, jollei uhri toisin pyydä.

 

Tarkistus    37

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 1 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että lainkäyttöviranomaiset voivat tuomioistuinkäsittelyn aikana hyväksyä asianmukaisia toimenpiteitä uhrin ja hänen perheenjäsentensä yksityisyyden ja valokuvien suojaamiseksi.

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että hyväksytään asianmukaiset toimenpiteet erityisesti tutkinnan, syytteeseen asettamisen ja tuomioistuinkäsittelyn aikana uhrin ja hänen perheenjäsentensä yksityisyyden ja valokuvien suojaamiseksi.

 

Tarkistus    38

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 1 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

1 a. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikki uhrien kanssa tekemisissä olevat virastot hyväksyvät selkeät normit, joiden perusteella ne voivat antaa uhrilta saatua tietoa tai uhria koskevaa tietoa kolmannelle osapuolelle ainoastaan, jos uhri on antanut siihen luvan tai jos siihen on lakisääteinen velvoite tai lupa.

 

 

Tarkistus    39

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 1 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että poliisit, syyttäjät ja tuomioistuinten henkilöstö saavat sekä yleistä että asiantuntijakoulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä uhreihin edellyttävät, jotta he tiedostavat uhrien tarpeet ja kohtelevat heitä puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että poliisit, syyttäjät ja tuomioistuinten henkilöstö saavat aina sekä yleistä että asiantuntijakoulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä uhreihin edellyttävät, jotta he tiedostavat uhrien tarpeet ja kohtelevat heitä puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

 

Tarkistus    40

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 2 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tuomioistuimen jäsenillä on mahdollisuus saada sekä yleistä että asiantuntijakoulutusta, jotta he tiedostavat uhrien tarpeet ja kohtelevat heitä puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

2. Sanotun vaikuttamatta oikeuslaitosten riippumattomuuteen ja oikeuslaitosten organisaatioiden välisiin eroihin unionissa jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tuomioistuimen jäsenillä on mahdollisuus saada sekä yleistä että asiantuntijakoulutusta, jotta he tiedostavat uhrien tarpeet ja tarpeen kohdella tällaisia uhreja puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti, ja että tuomioistuimen jäseniä kannustetaan osallistumaan tarvittaessa tällaiseen koulutukseen ja lisäkoulutukseen.

 

Tarkistus    41

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 2 a kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Jäsenvaltioiden on aina huolehdittava, että juristeilla on mahdollisuus saada sekä yleistä koulutusta että asiantuntijakoulutusta, jonka avulla he tiedostavat uhrien tarpeet ja joka auttaa heitä kohtelemaan uhreja puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

 

Tarkistus    42

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 3 kohta

 

Komission teksti

Tarkistus

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että uhrin tukipalveluja ja korjaavan oikeuden palveluja antavat henkilöt saavat asianmukaista koulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä uhreihin edellyttävät, ja noudattavat ammatillisia vaatimuksia varmistaakseen, että nämä palvelut annetaan puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

3. Jäsenvaltioiden on aina toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että uhrin tukipalveluja ja korjaavan oikeuden palveluja antavat henkilöt saavat asianmukaista koulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä uhreihin edellyttävät, ja noudattavat ammatillisia vaatimuksia varmistaakseen, että nämä palvelut annetaan puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti.

 

Tarkistus    43

Ehdotus direktiiviksi

25 artikla – 2 b kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

2 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden suurlähetystöillä ja konsulaateilla on käytössään vakiintuneita yhteydenpitomekanismeja uhreille tarkoitettujen palvelujen tarjoajiin ja virastoihin jäsenvaltiossa, jossa suurlähetystö tai konsulaatti sijaitsee, jotta uhrit voidaan ohjata nopeasti eteenpäin.

Perustelu

Useat äänestäjät ovat esittäneet tätä ehdotusta, joka perustuu kokemuksiin tilanteista, joissa he tai heidän sukulaisensa ovat joutuneet rikoksen uhreiksi ulkomailla. Kyseessä on laiminlyönti, johon on syytä puuttua lainsäädännössä.

 

Tarkistus    44

Ehdotus direktiiviksi

25 artikla – 2 c kohta (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

2 c. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vainajien kotiinkuljetusta koskevassa kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan yhteisiä menettelyjä ja määräaikoja, joissa otetaan huomioon vainajan perheen toiveet ja heidän uskonnolliset ja kulttuuriset perinteensä.

Perustelu

Tämä on toistuva ja itsepintainen ongelma rikoksen uhrien perheille.

 

Tarkistus    45

Ehdotus direktiiviksi

27 a artikla (uusi)

 

Komission teksti

Tarkistus

 

27 a artikla

 

Mietintö

 

1. Komissio julkaisee tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

 

2. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän direktiivin muuttamista koskevia ehdotuksia.

 

 

 

 

 

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset

Viiteasiakirjat

COM(2011)0275 – C7-0127/2011 – 2011/0129(COD)

Asiasta vastaavat valiokunnat

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

LIBE

7.6.2011

FEMM

7.6.2011

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI

7.6.2011

 

 

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Antonio López-Istúriz White

20.6.2011

 

 

 

Valiokuntien yhteiskokoukset – 51 art.

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

       

19.1.2012

Valiokuntakäsittely

10.10.2011

25.1.2012

 

 

Hyväksytty (pvä)

26.3.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

16

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Giuseppe Gargani, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Rainer Wieland, Cecilia Wikström

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Piotr Borys, Eva Lichtenberger

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Pablo Arias Echeverría

 

 

 

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset

Viiteasiakirjat

COM(2011)0275 – C7-0127/2011 – 2011/0129(COD)

Annettu EP:lle (pvä)

18.5.2011

 

 

 

Asiasta vastaavat valiokunnat

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

LIBE

7.6.2011

FEMM

7.6.2011

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI

7.6.2011

 

 

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Teresa Jiménez-Becerril Barrio

12.7.2011

Antonyia Parvanova

12.7.2011

 

 

Valiokuntien yhteiskokoukset – 51 art.

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

       

19.1.2012

Valiokuntakäsittely

9.2.2012

20.3.2012

21.3.2012

30.5.2012

Hyväksytty (pvä)

10.7.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

79

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Philipp Albrecht, Roberta Angelilli, Regina Bastos, Edit Bauer, Mario Borghezio, Rita Borsellino, Emine Bozkurt, Arkadiusz Tomasz Bratkowski, Simon Busuttil, Philip Claeys, Carlos Coelho, Ioan Enciu, Frank Engel, Cornelia Ernst, Edite Estrela, Monika Flašíková Beňová, Hélène Flautre, Kinga Gál, Iratxe García Pérez, Kinga Göncz, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Zita Gurmai, Mikael Gustafsson, Anna Hedh, Salvatore Iacolino, Sophia in ‘t Veld, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Nicole Kiil-Nielsen, Timothy Kirkhope, Constance Le Grip, Juan Fernando López Aguilar, Baroness Sarah Ludford, Monica Luisa Macovei, Svetoslav Hristov Malinov, Véronique Mathieu, Anthea McIntyre, Louis Michel, Claude Moraes, Elisabeth Morin-Chartier, Siiri Oviir, Antigoni Papadopoulou, Georgios Papanikolaou, Antonyia Parvanova, Carmen Romero López, Judith Sargentini, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Renate Sommer, Rui Tavares, Britta Thomsen, Nils Torvalds, Kyriacos Triantaphyllides, Wim van de Camp, Axel Voss, Josef Weidenholzer, Cecilia Wikström, Anna Záborská, Tatjana Ždanoka, Auke Zijlstra

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alexander Alvaro, Minodora Cliveti, Anna Maria Corazza Bildt, Cornelis de Jong, Leonidas Donskis, Dimitrios Droutsas, Lorenzo Fontana, Mariya Gabriel, Monika Hohlmeier, Stanimir Ilchev, Mojca Kleva, Ádám Kósa, Marek Henryk Migalski, Raül Romeva i Rueda, Kārlis Šadurskis, Marco Scurria, Salvador Sedó i Alabart, Bogusław Sonik, Michèle Striffler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Nadja Hirsch, Elisabeth Morin-Chartier

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

18.7.2012

 

[1] EUVL C 15.2.2012, s. 39.
[2] EUVL C 113, 18.4.2012, s. 56.
[3]*   Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
[4]   EUVL C 43, 15.2.2012, s. 39.
[5]  EUVL C 113, 18.4.2012, s. 56.
[6]   Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, annettu … .
[7]   EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1.
[8]   EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.
[9]   EUVL C 187, 28.6.2011, s. 1.
[10]  EUVL C 285E, 21.10.2010, s. 53.
[11]   Ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
[12]   EUVL L 388, 21.12.2011, s. 2.
[13]   EUVL L.
[14]   EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
[15]   EUVL L 101, 14.4.2011, s. 1.
[16]   EUVL L 328, 15.12.2009, s. 42.
[17]  EYVL C 197, 12.7.2000, s. 3.
[18]  EUVL: lisätään päivämäärä: kolme vuotta tämän direktiivin hyväksymisestä.
[19]*  EUVL: lisätään päivämäärä: viisi vuotta tämän direktiivin antamispäivästä.
[20]**  EUVL: lisätään päivämäärä:: kaksi vuotta siitä päivästä, kun tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
[21] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 2 päivänä helmikuuta 1989, asia 186/87, Cowan v Trésor public, 17 kohta.
[22] Neuvoston puitepäätös, tehty 15 päivänä maaliskuuta 2001, uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä (2001/220/YOS), EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1; 20.4.2009 annettu komission kertomus COM(2009)0166 ; neuvoston direktiivi 2004/80/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rikoksen uhreille maksettavista korvauksista, EUVL L 261, 6.8.2004, s. 15; komission kertomus COM(2009)0170 .