Istuntoasiakirja
21.12.2012
MIETINTÖ
EU:n koheesiopolitiikan ja sen toimijoiden roolista Euroopan uuden energiapolitiikan täytäntöönpanossa
( 2012/2099(INI) )
Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Lena Kolarska-Bobińska
PR_INI
SISÄLTÖ
Sivu
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS................................................3
TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO.......................11
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS.................................................16
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
EU:n koheesiopolitiikan ja sen toimijoiden roolista Euroopan uuden energiapolitiikan täytäntöönpanossa
( 2012/2099(INI) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,
– ottaa huomioon 10. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Energia 2020: Strategia kilpailukykyisen, kestävän ja varman energiansaannin turvaamiseksi" ( COM(2010)0639 ),
– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Energia-alan etenemissuunnitelma 2050" ( COM(2011)0885 ),
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta ( COM(2011)0370 ),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon ( A7-0437/2012 ),
A. ottaa huomioon, että Euroopan energiapolitiikan yhteisiä tavoitteita ovat toimitusvarmuus, kestävyys ja kilpailukyky;
B. katsoo, että Euroopan energiapolitiikalla olisi myös varmistettava energialähteiden turvallisuus, energiahuollon monipuolisuus ja kohtuuhintaisuus loppukäyttäjälle;
C. ottaa huomioon, että EU:n koheesiopolitiikan tärkein tavoite on kasvuun ja työpaikkoihin tehtäviin investointeihin perustuva Euroopan alueiden taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus;
D. katsoo, että koheesiopolitiikan yhteydessä energia-alalle tehtävien investointien olisi edistettävä sekä koheesio- että energiapolitiikan tavoitteita;
E. katsoo, että näillä politiikoilla olisi edistettävä kasvua ja työpaikkojen luomista paikallisella tasolla kaikilla alueilla, varmistettava kestävät energialähteet ja taattava energian toimitusvarmuus koko EU:n alueella;
F. ottaa huomioon, että EU:n energiamarkkinat ulottuvat yhä laajemmin kansallisten rajojen yli, ja toteaa, että tämän kehityksen odotetaan jatkuvan nopeana tulevaisuudessa;
G. toteaa, että komission alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti kehittyneillä alueilla vähintään 80 prosenttia ja vähemmän kehittyneillä alueilla vähintään 50 prosenttia EAKR:n määrärahoista on osoitettava vähähiiliseen talouteen siirtymiseen;
H. panee merkille, että tässä yhteydessä vähintään 20 prosenttia varoista on osoitettava energiatehokkuuteen ja 6 prosenttia uusiutuviin energiavaroihin, mikä on huomattavan paljon;
I. ottaa huomioon, että energian hinta on noussut merkittävästi viime vuosien aikana ja on nyt historiallisen korkea, mikä aiheuttaa suuria ongelmia Euroopan teollisuudelle;
J. toteaa, että tukeen oikeuttavien hankkeiden vähimmäiskoko on Elena-rahaston osalta 50 miljoonaa euroa ja Älykäs energiahuolto Euroopassa ‑ohjelman osalta yli 6 miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin monien hankkeiden kustannukset pienissä ja maaseutuyhteisöissä;
K. ottaa huomioon, että energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 uusiutuvilla energialähteillä on merkittävä asema tulevaisuuden energiapolitiikassa;
Yleinen lähestymistapa
1. panee tyytyväisenä merkille yleisen lähestymistavan, jossa koheesiopolitiikka yhdistetään Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteisiin ja lippulaivahankkeisiin, jotta voidaan edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja tukea siirtymistä vähähiiliseen, energiatehokkaaseen talouteen kaikilla aloilla; palauttaa myös mieleen rakennerahastojen ja koheesiorahaston merkityksen, jotta nämä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet voidaan saavuttaa Lissabonin sopimuksessa vahvistetun jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengen mukaisesti ja torjua EU:n vähemmän kehittyneiden alueiden ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien energiaköyhyyttä;
2. korostaa, että EU:n on tuettava tehokkaasti taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota, koska talous- ja rahoituskriisi lisää paikallista ja alueellista eriarvoisuutta Euroopassa;
3. katsoo, että eurooppalaisilla energiahankkeilla voitaisiin edistää alueiden kehittämistä ja vahvistaa yhteistyötä yli rajojen auttamalla alueita parantamaan valmiuksiaan hallinnoida energiaresursseja; uskoo, että investoinneilla vähäpäästöisiin ja uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuuteen ja muihin toimiin voidaan tukea alueellista kasvua ja työllisyyttä;
4. korostaa, että on erotettava toisistaan sellaiset koheesiopolitiikan tavoitteet, joilla tuetaan Eurooppa 2020 ‑strategiaa, ja EU:n laajemmat energiapoliittiset tavoitteet, jotka vaikuttavat myös koheesiorahoituksen kannalta tukikelpoisiin valtioihin; korostaa, että koheesiorahoitusta voidaan käyttää ylimääräisenä rahoitusvälineenä energiahankkeissa vain, jos hankkeella edistetään koheesiopolitiikan tavoitteita;
5. katsoo, että Euroopan alueilla olisi edistettävä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, jossa otetaan huomioon paikalliset erityispiirteet ja olosuhteet ja mahdollistetaan, että Euroopan alueet voivat riittävän joustavasti keskittyä paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja resursseihin parhaiten sopiviin kestäviin energialähteisiin, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet, ja että EU:n olisi ryhdyttävä mittaamaan ja toteuttamaan Euroopan energiatavoitteita EU:n laajuisesti;
6. kehottaa tehostamaan uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä EU:ssa pyrkimällä ottamaan käyttöön uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskeva EU:n laajuinen kannustinjärjestelmä, jonka avulla tietyntyyppisiä uusiutuvia energialähteitä voitaisiin hyödyntää niissä EU:n osissa, joissa ne ovat tehokkaimpia, ja tällä tavoin alentaa niiden tukemisesta aiheutuvia kustannuksia ja taata rahoituksen tehokas kohdentaminen;
7. kehottaa ottamaan huomioon, että Euroopan energiamarkkinat muodostuvat alueellisista ryhmistä, ja katsoo, että kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet on edelleen otettava paremmin huomioon, jotta voidaan taata oikeudellisten säännösten asianmukainen täytäntöönpano;
8. katsoo, että EU:n olisi toimittava mahdollisimman nopeasti tulevan energiansaantinsa turvaamiseksi ja tämän alan etujensa suojelemiseksi, mikä edellyttää, että paikallisia ja alueellisia edustajia painostetaan tehokkaammin noudattamaan EU:n suuntaviivoja; katsoo, että niille olisi samalla tarjottava merkittävää taloudellista tukea hankkeiden suunnitteluun;
9. korostaa, että energian hinnan odotettavissa oleva nousu saattaa asettaa EU:n vähemmän kehittyneiden alueiden kansalaiset erityisen epäedulliseen asemaan; pyytää näin ollen edellä mainitun huomioon ottamista koheesiopolitiikan suunnittelussa ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimenpiteitä erityisesti suojattuihin kuluttajiin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi;
Valmiuksien luominen
10. korostaa, että nykyisten ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden sekä vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevien tulevien tavoitteiden olisi perustuttava Euroopan alueiden oikeudenmukaiseen taakanjakoon ja että tarvittavan tulevan kehityksen mahdollisuus olisi otettava huomioon;
11. korostaa, että byrokratia ja menettelyjen selkeyden puute ovat vaikeuttaneet koheesiorahaston ja rakennerahastojen käyttöä ja monet rahoitusta eniten tarvitsevista ovat siksi jättäneet hakematta tukea; kannustaa näin ollen yksinkertaistamaan sääntöjä ja menettelyjä, vähentämään byrokratiaa ja tekemään varojen myöntämisestä joustavampaa EU:n tasolla ja kansallisesti; katsoo, että yksinkertaistamisella voidaan edistää varojen tehokkaampaa kohdentamista, lisätä niiden hyödyntämisastetta, vähentää virheitä ja lyhentää maksuaikoja sekä antaa köyhimmille jäsenvaltioille ja alueille mahdollisuus hyödyntää täysimääräisesti rahoitusvälineitä, joiden tarkoituksena on vähentää alueiden ja valtioiden välisiä eroja; katsoo, että yksinkertaistaminen sekä sääntöjen ja menettelyjen vakaus on saatettava tasapainoon;
12. korostaa, että on tärkeää kehittää hallinnointivalmiuksia jäsenvaltioissa, alue- ja paikallistasolla ja sidosryhmien keskuudessa lisäämättä kuitenkaan hallinnollista rasitetta, jotta energiahankkeisiin osoitetut varat voidaan käyttää täysimääräisesti ja tehokkaasti (myös energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla), jotta voidaan ylittää rakennerahastojen ja muiden rahastojen välisen tehokkaan koordinoinnin esteet ja jotta voidaan edistää tehokasta politiikan suunnittelua ja toteuttamista; kehottaa jäsenvaltioita lisäponnisteluihin, jotta EU:n varojen hallinnointiin saadaan pätevää henkilökuntaa ja jotta henkilökunnan vaihtuvuus ei olisi suurta;
13. toteaa, että laaja-alaisten energiahankkeiden yhteydessä alueellisten ja paikallisviranomaisten valmiuksien mahdollinen puutteellisuus voi haitata vakavasti energiahankkeiden täytäntöönpanoa; katsoo, että Jessica-rahaston, Elena-rahaston, Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman sekä paikallisten energiainvestointien käynnistämisohjelman tehostamisen lisäksi kaikkien koheesiopolitiikkaan sisältyvien, vähähiilistä taloutta koskeviin temaattisiin tavoitteisiin kohdennettujen määrärahojen myöntämistä olisi tarkistettava vuoteen 2018 mennessä mainittujen rahastojen ja ohjelmien käyttöasteen perusteella ja mukautettava tarvittaessa ja viimeistään monivuotisen rahoituskehyksen tulevan yleisen uudelleentarkastelun yhteydessä;
14. pitää myönteisenä älykkäitä kaupunkeja ja yhteisöjä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden aloittamista ja kehottaa kestävän kaupunkikehityksen suunnitteluprosessiin osallistuvia kumppaneita edistämään nykyistä tehokkaammin ja käyttämään paremmin hyödyksi Jessica- ja Elena-aloitteiden tarjoamia mahdollisuuksia kestävään energiaan investoimiseksi paikallistasolla, jotta voidaan auttaa kaupunkeja ja alueita panemaan alulle toteuttamiskelpoisia investointihankkeita energiatehokkuuden, puhtaasti palavien polttoaineiden ja uusiutuvien energialähteiden sekä kestävän kaupunkiliikenteen aloilla;
15. korostaa, että on tärkeää arvioida säännöllisesti koheesiorahoituksen myöntämistä energiahankkeille, jotta voidaan lisätä sen käyttöastetta ja suunnata varat ohjelmiin, joilla on näyttöä rahoituksen käytöstä, lisäarvosta ja tehokkuudesta;
16. korostaa, että edellä mainitulla on täydennettävä suoria tukia ja energiahankkeiden yhteisrahoitusta niiden korvaamisen sijasta ja että samanaikaisesti on tuettava uusia rahoitusvälineitä (lainoja, lainatakauksia ja omaa pääomaa);
17. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että kaupungit, etenkin pienet ja keskisuuret kaupungit ja maaseutuyhteisöt, olisi hyväksyttävä energiatehokkuutta ja rakennusten saneerausta sekä aluerajat ylittäviä ja alueiden välisiä hankkeita koskevan suoran rahoituksen edunsaajiksi, koska niiltä todennäköisesti puuttuu tarvittava hallinnollinen valmius muiden rahoitusvälineiden täysimittaiseen hyödyntämiseen; esittää tässä yhteydessä komissiolle, että pienille yhteisöille olisi laadittava energiatehokkuusstrategia;
18. katsoo, että aloitteita, joilla lisätään energian säästämistä koskevaa paikallista ja alueellista valmiutta, olisi tuettava muun muassa EAKR:n ja ESR:n investoinneilla;
19. kehottaa komissiota laatimaan ystävyyskaupunkitoiminnasta saatujen kokemuksien perusteella EU:n laajuisen yhteistyöohjelman, jotta voidaan parantaa EU:n varojen korkean ja matalan hyödyntämisasteen alueiden välistä yhteistyötä ja helpottaa parhaiden käytäntöjen levittämistä;
Kumppanuussopimukset
20. toteaa, että hankkeiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi kumppanuussopimuksista olisi kuultava asianmukaisesti alue- ja paikallisviranomaisia, jotta ne voivat todella vaikuttaa hankkeiden tavoitteisiin, menorakenteeseen ja täytäntöönpanoon; vaatii näin ollen tämän kumppanuusperiaatteen vahvistamista;
21. kannattaa tämän vuoksi monitasoista hallinnointia ja hajautettua lähestymistapaa energiapolitiikkaan ja energiatehokkuuteen, mukaan luettuina muun muassa kaupunginjohtajien ilmastosopimusaloite ja älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen kehittäminen sekä parhaiden ratkaisujen edistäminen alueellisella ja paikallisella tasolla tiedotuskampanjoiden avulla;
22. huomauttaa, että koheesiopolitiikan rahoitusjärjestelyjen avulla olisi varmistettava, että alueiden erilaiset taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset ominaisuudet otetaan täysimääräisesti huomioon; korostaa tässä yhteydessä EU:n ulkorajoilla sijaitsevien alueiden merkitystä;
23. katsoo, että vaikka yleisasetus sisältää yleisen kohdentamisen ja muut aihekohtaiset tavoitteet, näitä toimia olisi sovellettava kumppanuussopimusten yhteydessä joustavasti, jotta jäsenvaltiot ja niiden alueet voivat toteuttaa mahdollisimman tehokkaita toimia Eurooppa 2020 ‑strategian ja koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;
24. korostaa tarvetta soveltaa koheesiopolitiikan rahoituksen piiriin sisältyvien energiahankkeiden arvioinnissa laaja-alaisia perusteita; panee erityisesti merkille, että erilaisten maantieteellisten olojen vuoksi ei voida soveltaa yleisesti pätevää energiapolitiikkaa kaikkiin alueisiin;
Täytäntöönpano ja ehdotettavat toimet
25. toteaa, että vaikka jäsenvaltiot ovat muuttamassa energiayhdistelmiään EU:n ilmastotavoitteiden mukaisesti, monet alueet ovat edelleen riippuvaisia fossiilisista polttoaineista; katsoo näin ollen, että kaikkia näitä alueita olisi kannustettava käyttämään energialähteitä, jotka ovat yhteensopivia älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteiden kanssa, siirtymäkauden aikana käytettävät energialähteet mukaan lukien, mikäli niillä ei todistettavasti ole sivuvaikutuksia tai kielteisiä seurauksia niille alueille, joilla näitä energialähteitä tuotetaan tai käytetään, tai näillä alueilla asuville ihmisille;
26. korostaa tarvetta valita paikallisen energiantuotannon lähteet harkitusti ja varmistaa, että ne soveltuvat mahdollisimman hyvin alueelliseen maisemaan;
27. katsoo, että EU:ssa tarvitaan johdonmukaiset säännöt sekä mekanismi, jonka avulla viranomaiset voivat saada tietoa kaikkialta EU:sta muodostaakseen kokonaiskäsityksen energiamarkkinoiden kehityksestä;
28. katsoo, että koheesiopolitiikalla voi olla merkittävä rooli innovaatioiden, tutkimuksen ja kehityksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä, jotta tulevat energia-alan haasteet voidaan nähdä mahdollisuutena vahvistaa unionin taloutta;
29. tukee koheesiopolitiikan ja energiapolitiikan varojen käyttämistä kolmansien maiden kanssa toteutettavien rajat ylittävien hankkeiden ja kansallisten verkkojen välisten yhteyksien yhteydessä; korostaa, että raja-alueet olisi niin laajalti kuin mahdollista sisällytettävä EU:n järjestelmään, jotta kestävä kehitys voidaan varmistaa rajan molemmilla puolilla; korostaa, että mainitun rahoituksen olisi oltava EU:n energiamarkkinoita koskevien sääntöjen mukaista, siis myös kolmannen energiapaketin mukaista;
30. pitää myönteisenä uutta ehdotusta Verkkojen Eurooppa ‑välineestä, joka olisi ylimääräinen ja täydentävä koheesiopolitiikan väline ja jolla kannustettaisiin tarvittaviin laajoihin investointeihin Euroopan energiainfrastruktuurin nykyaikaistamiseksi ja laajentamiseksi ja edistettäisiin siten Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteita; kehottaa komissiota sovittamaan mahdollisimman hyvin yhteen koheesiorahaston ja rakennerahastojen sekä Verkkojen Eurooppa ‑välineen koordinoinnin;
31. kehottaa toteuttamaan tehokkaaseen energian tuotantoon, jakeluun ja hyödyntämiseen liittyviä rajat ylittäviä strategioita Euroopan alueellisen yhteistyön sekä Verkkojen Eurooppa ‑välineen tavoitteiden mukaisesti; korostaa, että on tärkeää mukauttaa energiainfrastruktuurien haltijoita koskevat EU:n säännöt rajat ylittävään ympäristöön;
32. katsoo, että koheesiopolitiikan varoja olisi voitava hyödyntää paikallis- ja alueviranomaisille, pk-yrityksille ja luonnollisille henkilöille suunnatussa, kansallisiin uusiutuviin energialähteisiin liittyvässä jäsennellyssä tiedottamisessa; toteaa, että edellä mainittu on erityisen tarpeellista niissä jäsenvaltioissa, joissa "alkuperätodistus" on käytössä, koska tämä saattaa hyödyttää ainoastaan laajamittaisia energiahankkeita;
33. toivoo, että julkisten ja yksityisten varojen välistä koordinointia hyödynnetään täysimääräisesti energiahankkeiden rahoituksessa;
34. kannattaa EU:n alv-asetuksen (2006/112/EY) tarkistamista, jotta voidaan alentaa energiatehokkuuden parantamista koskevien alueellisten, paikallisten ja rajat ylittävien hankkeiden alv-kantaa ja ostaa parhaan energialuokituksen mukaisia tuotteita direktiivin 2010/30/EU mukaisesti;
35. katsoo, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävien EAKR:n ja koheesiorahaston hankkeiden poissulkeminen on rajoitettava direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuja laitoksia koskeviin hankkeisiin, jotta tämä poissulkeminen ei vaikuta suhteettomalla tavalla vähemmän kehittyneisiin alueisiin ja viivytä niiden siirtymistä vähäpäästöisten alueiden joukkoon; pyytää, että komissio edelleen selventää ja tarkistaa, mitkä energia-alat eivät olisi tukikelpoisia koheesiopolitiikan rahoituksen yhteydessä, ja peruuttaa mainitun poissulkemisen lähentymistavoitteen alueilla;
36. toteaa, että kaukolämmitys ja sekä sähköä että lämpöä tuottavat laitokset ovat hyvin yleisiä etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa; katsoo, että laitosten parantamisella ja niiden jakeluverkoston kehittämisellä sekä tarvittaessa tehokkaiden uusien laitosten rakentamisella olisi myönteisiä ympäristövaikutuksia, minkä vuoksi näitä toimenpiteitä olisi edistettävä ja tuettava koheesiopolitiikalla;
Energiatehokkuus, uusiutuvat energialähteet ja infrastruktuuri
37. myöntää, että energiatehokkuus on olennaisen tärkeää EU:n energiatavoitteiden kannalta ja että sitä olisi edistettävä erityisesti temaattisessa keskittämisrakenteessa ja toimenpideohjelmissa; katsoo, että EU:n toimilla olisi tuettava energiatehokkuutta energian tuotanto-, jakelu- ja kulutusvaiheissa; panee merkille, että vaikka koheesiopolitiikan puitteissa energiarahoitusta myönnetään tällä hetkellä pääasiassa uusiutuviin energialähteisiin, on saavutettava parempi tasapaino, jotta suurempi osuus rahoituksesta voidaan kohdentaa energiatehokkuutta edistäviin hankkeisiin;
38. katsoo, että on erittäin tärkeää investoida energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön etenkin asuntoalalla;
39. katsoo, että yhteisön varojen älykkäällä käytöllä tulevalla ohjelmakaudella 2014–2020 on mahdollista saavuttaa 20 prosentin energiatehokkuustavoite sekä EU:n kestävyyttä ja kilpailukykyä koskevat tavoitteet; korostaa, että kulutuksen vähentäminen energiatehokkuuden avulla on kestävin tapa vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tämän myötä vähentää tuontia noin 25 prosentilla;
40. korostaa koheesiopolitiikan ja siihen kohdennettujen taloudellisten resurssien merkitystä, jotta voidaan kehittää täysimääräisesti energian varastointi- ja siirtoinfrastruktuuria ja ‑verkkoja (erityisesti älykkäiden verkkojen ja jakelun yhteydessä) jäsenvaltioiden välillä ja EU:n kaikilla alueilla, syrjäisimmät alueet mukaan luettuina, toteuttaa sisäiset energiamarkkinat ja varmistaa niiden toiminta, toteuttaa kohtuuhintainen, varma ja kestävä energiahuolto ja saavuttaa EU:n alueiden välistä lähentymistä koskeva tavoite ottaen huomioon EU:n kansalaisten erityistarpeet kussakin jäsenvaltiossa; korostaa, ettei minkään jäsenvaltioiden alueen pitäisi olla Euroopan kaasu- ja sähköverkkojen ulkopuolella vuoden 2015 jälkeen tai olla riittämättömästi yhteydessä energiaverkkoihin;
41. korostaa tarvetta kehittää yhdennetty ja yhteenliitetty energiajärjestelmä sekä paikallisia ja alueellisia sähkön ja kaasun älykkäitä siirto- ja jakeluverkkoja sekä varastoja; katsoo, että siirtoverkkojen rakentamista ja uudistamista uusia energialähteitä varten olisi tuettava energiatemaattisella keskittämisellä, esimerkkinä biokaasun kestävä tuotanto;
42. katsoo, että kun otetaan huomioon alueelliset vaatimukset, uusiutuvien energialähteiden rahoitus olisi kohdennettava ensisijaisesti tuotettavan sähkön/polttoaineen jakeluun paikallistasolla sekä uusiutuviin energialähteisiin liittyviin pieniin hankkeisiin; panee merkille, että laajamittaiset uusiutuviin energialähteisiin liittyvät hankkeet usein joko keskittyvät tämän energian siirtoon tuotantoalueen ulkopuolelle tai niissä huomataan, ettei paikallisten verkkojen kapasiteetti riitä tähän jaksottaiseen energiansiirtoon;
43. toteaa, että koheesiopolitiikan avulla olisi voitava tasapainottaa jäsenvaltioiden rajat ylittäviä energiavirtoja, jotta voidaan välttää mahdollisten sähkökatkosten uhka (esimerkiksi muuntajien avulla);
44. toteaa, että maaseutualueilla tarvitaan energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian kehittämistä; korostaa maaseututalouksien eneneviä energiansäästömahdollisuuksia, jotka saattavat edellyttää innovatiivisia rahoitusjärjestelmiä, sillä näillä yhteisöillä ei ole tarvittavia rahoituslaitoksia, jotka voisivat tukea tällaisia hankkeita; tukee toimia, joilla edistetään maaseutualueiden mahdollisuuksia saada käyttöönsä uutta teknologiaa, erityisesti mikrotuotannon alalla;
45. kehottaa komissiota varmistamaan, että energiapolitiikka soveltuu myös maaseudun oloihin, ottamalla siinä kattavammin ja koordinoidummin huomioon maaseutualueiden kohtaamat haasteet ja mahdollisuudet energian käytön ja tuotannon alalla;
46. korostaa, että ilmeisistä rahoitukseen liittyvistä syistä maakaasuverkko ei koskaan kata tiettyjä EU:n maaseutualueita, minkä vuoksi nestekaasu ja nesteytetty maakaasu voisivat täydentää uusiutuvia energialähteitä näillä verkon ulkopuolisilla alueilla tuoden kuitenkin samat ympäristöedut kuin maakaasu;
47. huomauttaa, että energiatehokkuuden mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty rakennus- ja kuljetusaloilla, joilla rakennusten lämmitykseen ja energiatehokkaaseen joukkoliikenteeseen tehtävät investoinnit antavat mahdollisuuksia parantaa työllisyyttä asianomaisilla sektoreilla; katsoo, että tästä on asetettava monivuotiset tavoitteet;
48. panee merkille, että eri jäsenvaltiot hyödyntävät eriasteisesti uusiutuvia energialähteitä; korostaa, että rajat ylittävällä yhteistyöllä saavutetaan mittakaavaetuja uusiutuvien energialähteiden kestävän hyödyntämisen ja energiatehokkuuden alalla; katsoo, että olisi tehostettava toimia, joilla tuetaan resurssitehokkuutta ja materiaalien kierrätystä; korostaa hiilivuodon riskiä ja sen vaikutusta aluekehitykseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja katsoo tämän vuoksi, että ilmastotavoitteiden toteuttamisen ja Euroopan alueiden energiavarmuuden välillä on löydettävä tasapaino, joka on tarpeen kestävän ja kilpailukykyisen kasvun takaamiseksi;
49. korostaa, että rakennerahastojen ja koheesiorahaston käytöstä on merkittävää hyötyä sellaisten tieto- ja viestintäverkkojen toteuttamisessa, joita tarvitaan turvallisen ja vahvan älykkään energiaverkon kehittämiseen EU:ssa;
Kilpailukyky, työpaikat ja energiaköyhyyden torjuminen
50. korostaa, että energia-infrastruktuuriin ja energiatehokkaaseen rakentamiseen tehtävät investoinnit vaikuttavat suoraan uusien työpaikkojen luomiseen;
51. toivoo EU:n laajuista parhaiden käytänteiden vaihtoa, jotta energia-alalla sovellettavien politiikkojen vaikutusta energiaköyhyyteen voidaan valvoa;
52. korostaa, että EU:n energiamarkkinoiden pirstaloitumiseen olisi puututtava poistamalla esteet ja pullonkaulat asiaa koskevasta lainsäädännöstä ja hankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen tarkoitettujen julkisten ja yksityisten varojen saatavuutta koskevasta järjestelmästä;
53. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle.
8.11.2012
TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
aluekehitysvaliokunnalle
EU:n koheesiopolitiikan ja sen toimijoiden roolista Euroopan uuden energiapolitiikan täytäntöönpanossa
( 2012/2099(INI) )
Valmistelija: Ioan Enciu
EHDOTUKSET
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. panee tyytyväisenä merkille yleisen lähestymistavan, jossa koheesiopolitiikka yhdistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja lippulaivahankkeisiin, jotta voidaan edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja tukea siirtymistä vähähiiliseen, energiatehokkaaseen talouteen kaikilla aloilla; palauttaa myös mieliin rakennerahastojen ja koheesiorahaston merkityksen, jotta nämä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet voidaan saavuttaa Lissabonin sopimuksessa vahvistetun jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengen mukaisesti ja torjua EU:n vähemmän kehittyneiden alueiden ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien energiaköyhyyttä;
2. katsoo, että Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan koheesiopolitiikan tavoitteen ja makroalueellisten strategioiden avulla voidaan lisätä alueiden välisten hankkeiden yhteistyömahdollisuuksia ja auttaa liittämään paikalliset ja alueelliset energialähteet tehokkaasti ja älykkäästi suuriin energiaverkkoihin; korostaa siksi tarvetta tehokkaaseen alueelliseen yhteistyöhön, kun yksilöidään alueellisia infrastruktuurien painopisteitä ja toteutetaan yhteisen edun mukaisia hankkeita; korostaa, että kuntien ja alueiden välillä tarvitaan kansallista ja EU:n tason yhteistyötä, sillä näin voidaan edistää energiasaarekkeiden poistamista, energian sisämarkkinoiden aikaansaamista ja energiainfrastruktuurihankkeiden toteuttamista; kehottaa komissiota laatimaan ystävyyskaupunkitoiminnasta saatujen kokemuksien perusteella EU:n laajuisen yhteistyöohjelman, jotta voidaan parantaa EU:n varojen korkean ja matalan hyödyntämisasteen alueiden välistä yhteistyötä ja helpottaa parhaiden käytäntöjen levittämistä;
3. korostaa, että byrokratia ja menettelyjen selkeyden puute ovat vaikeuttaneet osallistumista koheesiorahastoon ja rakennerahastoihin ja monet rahoitusta eniten tarvitsevista ovat siksi jättäneet hakematta tukea; kannustaa näin ollen yksinkertaistamaan sääntöjä ja menettelyjä, vähentämään byrokratiaa ja tekemään varojen myöntämisestä joustavampaa EU:n tasolla ja kansallisesti; katsoo, että yksinkertaistamisella voidaan edistää varojen tehokkaampaa kohdentamista, lisätä niiden hyödyntämisastetta, vähentää virheitä ja lyhentää maksuaikoja sekä antaa köyhimmille jäsenvaltioille ja alueille mahdollisuus hyödyntää täysimääräisesti rahoitusvälineitä, joiden tarkoituksena on vähentää alueiden ja valtioiden välisiä eroja; katsoo, että yksinkertaistaminen sekä sääntöjen ja menettelyjen vakaus on saatettava tasapainoon;
4. korostaa, että EU:n energiamarkkinoiden pirstaloitumiseen olisi puututtava poistamalla esteet ja pullonkaulat asiaankuuluvasta lainsäädännöstä ja hankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen tarkoitettujen julkisten ja yksityisten varojen saatavuutta koskevasta järjestelmästä;
5. korostaa, että toisistaan on erotettava sellaiset koheesiopolitiikan tavoitteet, joilla tuetaan Eurooppa 2020 -strategiaa, ja EU:n laajemmat energiapoliittiset tavoitteet, jotka vaikuttavat myös koheesiorahoituksen kannalta tukikelpoisiin valtioihin; korostaa, että koheesiorahoitusta voidaan käyttää ylimääräisenä rahoitusvälineenä energiahankkeissa vain, jos hankkeella edistetään koheesiopolitiikan tavoitteita;
6. pitää myönteisenä älykkäitä kaupunkeja ja yhteisöjä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden aloittamista ja kehottaa kestävän kaupunkikehityksen suunnitteluprosessiin osallistuvia kumppaneita edistämään nykyistä tehokkaammin ja käyttämään paremmin hyödyksi JESSICA- ja ELENA-aloitteiden tarjoamia mahdollisuuksia kestävään energiaan investoimiseksi paikallistasolla, jotta voidaan auttaa kaupunkeja ja alueita panemaan alulle toteuttamiskelpoisia investointihankkeita energiatehokkuuden, puhtaasti palavien ja uusiutuvien energialähteiden ja kestävän kaupunkiliikenteen aloilla;
7. korostaa koheesiopolitiikan ja siihen kohdennettujen taloudellisten resurssien merkitystä, jotta voidaan kehittää täysimääräisesti energian varastointi- ja siirtoinfrastruktuuria ja ‑verkkoja (erityisesti älykkäiden verkkojen ja jakelun yhteydessä) jäsenvaltioiden välillä ja EU:n kaikilla alueilla, syrjäisimmät alueet mukaan luettuina, toteuttaa sisäiset energiamarkkinat ja varmistaa niiden toiminta, toteuttaa kohtuuhintainen, varma ja kestävä energiahuolto ja saavuttaa EU:n alueiden välistä lähentymistä koskeva tavoite ottaen huomioon EU:n kansalaisten erityistarpeet kussakin jäsenvaltiossa; korostaa, ettei minkään jäsenvaltioiden alueen pitäisi olla Euroopan kaasu- ja sähköverkkojen ulkopuolella vuoden 2015 jälkeen tai olla riittämättömästi yhteydessä energiaverkkoihin;
8. panee merkille, että rakennerahastojen ja koheesiorahaston käyttö ohjelmiin, joista rahoitetaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita, on tähän mennessä ollut menestyksekästä ja edistänyt EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista;
9. pitää erittäin tärkeänä, että rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja muita rahoitus- ja apuvälineitä voidaan hyödyntää energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön rahoittamiseen varsinkin asuntoalalla; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään innovatiivisia rahoitusmekanismeja ja edistämään näiden rahastojen käyttöä rakennusten energiatehokkuuden, energiantuotannon ja liikenteen alan hankkeiden rahoittamiseen paikallis- ja aluetasolla tarjoamalla kannustimia, avustuksia ja lainoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään selkeää ja helposti saatavaa tietoa energiatehokkuushankkeiden tueksi saatavilla olevista rahoitusvälineistä, kannustimista, avustuksista ja lainoista; korostaa, että uusien ja nykyisten asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi rakennerahastoissa suunnitellut toimenpiteet olisi sisällytettävä myös jäsenvaltioiden alueellisiin toimintaohjelmiin, jotta voidaan varmistaa, että lopulliset päätökset tehdään aluetasolla;
10. korostaa, että uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevat ulottuvuudet on sisällytettävä älykästä erikoistumista koskeviin tutkimus- ja innovaatiostrategioihin, jotka jäsenvaltioiden ja alueiden on laadittava voidakseen saada tulevan koheesiopolitiikan innovaatiorahoitusta; toteaa, että alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla ja sidosryhmillä on merkittävä rooli energia‑alan eniten tarvittujen innovaatioiden käyttöönotossa, jos EU aikoo saavuttaa uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteensa;
11. korostaa, että koheesiopolitiikka ja siihen osoitetut varat olisi kohdennettava tehokkaammin suhteellisuusperiaatteen sekä kustannustehokkuutta ja vastuullisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti; tukee siksi rahoitusvälineiden käyttöä vipuvaikutuksena yksityissektorin investoinneille, etenkin kun otetaan huomioon merkittävät energiainfrastruktuuria, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevat hankkeet;
12. korostaa, että on tärkeää arvioida säännöllisesti koheesiorahoituksen myöntämistä energiahankkeille, jotta voidaan lisätä sen käyttöastetta ja suunnata varat ohjelmiin, joilla on näyttöä rahoituksen käytöstä, lisäarvosta ja tehokkuudesta;
13. korostaa, että rakennerahastojen ja koheesiorahaston käytöstä on merkittävää hyötyä sellaisten tieto- ja viestintäverkkojen täytäntöönpanossa, joita tarvitaan turvallisen ja vahvan älykkään energiaverkon kehittämiseen EU:ssa;
14. katsoo komission tapaan, että rahoitusvälineiden käyttöä olisi edistettävä ja lisättävä koheesiopolitiikassa, kun otetaan huomioon nykyinen rahoituksen vähyys ja EU:n rahoitustarpeet Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista varten; katsoo, että rahoitusvälineillä voidaan tukea tehokkaasti ja toimivasti investointeja sellaisiin hankkeisiin, jotka voivat olla taloudellisesti toteuttamiskelpoisia, ja edistää muita julkisia tai yksityisiä yhteisinvestointeja, jotta voidaan puuttua energia-alan markkinoiden ongelmiin ja minimoida samalla markkinoiden vääristyminen; katsoo, että rahoitusvälineet olisi mukautettava alueiden ja kohderyhmien erityistarpeisiin, sillä näin voitaisiin parantaa huomattavasti useiden eri sosioekonomisten toimijoiden rahoitusmahdollisuuksia;
15. korostaa, että on tärkeää kehittää hallinnointivalmiuksia jäsenvaltioissa, alue- ja paikallistasolla ja sidosryhmien keskuudessa lisäämättä kuitenkaan hallinnollista rasitetta, jotta energiahankkeisiin osoitetut varata voidaan käyttää täysimääräisesti ja tehokkaasti (myös energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla), jotta voidaan ylittää rakennerahastojen ja muiden rahastojen välisen tehokkaan koordinoinnin esteet ja jotta voidaan edistää tehokasta politiikan suunnittelua ja toteuttamista; kehottaa jäsenvaltioita lisäponnisteluihin, jotta EU:n varojen hallinnointiin saadaan pätevää henkilökuntaa, jonka vaihtuvuus ei ole suuri;
16. pitää myönteisenä uutta ehdotusta Verkkojen Eurooppa -välineestä, joka olisi ylimääräinen ja täydentävä koheesiopolitiikan väline ja jolla kannustettaisiin tarvittaviin laajoihin investointeihin Euroopan energiainfrastruktuurin nykyaikaistamiseksi ja laajentamiseksi ja edistettäisiin siten Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita; kehottaa komissiota sovittamaan mahdollisimman hyvin yhteen koheesiorahaston ja rakennerahastojen sekä Verkkojen Eurooppa -välineen koordinoinnin.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) | 5.11.2012 |
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos | +: –: 0: | 43 1 2 | ||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet | Gabriele Albertini, Josefa Andrés Barea, Jean-Pierre Audy, Ivo Belet, Jan Březina, Giles Chichester, Jürgen Creutzmann, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Vicky Ford, Adam Gierek, Fiona Hall, Jacky Hénin, Kent Johansson, Romana Jordan, Krišjānis Kariņš, Béla Kovács, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Aldo Patriciello, Vittorio Prodi, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Michèle Rivasi, Amalia Sartori, Salvador Sedó i Alabart, Francisco Sosa Wagner, Britta Thomsen, Evžen Tošenovský, Catherine Trautmann, Claude Turmes, Marita Ulvskog, Adina-Ioana Vălean, Alejo Vidal-Quadras | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet | Yves Cochet, Ioan Enciu, Roger Helmer, Jolanta Emilia Hibner, Gunnar Hökmark, Yannick Jadot, Werner Langen, Zofija Mazej Kukovič, Franck Proust, Silvia-Adriana Ţicău | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) | Phil Bennion, Christian Engström | |||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) | 18.12.2012 |
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos | +: –: 0: | 22 17 2 | ||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet | François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis, Victor Boştinaru, John Bufton, Nikos Chrysogelos, Tamás Deutsch, Rosa Estaràs Ferragut, Danuta Maria Hübner, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Mojca Kleva Kekuš, Constanze Angela Krehl, Jacek Olgierd Kurski, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Vladimír Maňka, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Ana Miranda, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Younous Omarjee, Markus Pieper, Georgios Stavrakakis, Csanád Szegedi, Nuno Teixeira, Lambert van Nistelrooij, Justina Vitkauskaite, Oldřich Vlasák, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet | Ivars Godmanis, Karin Kadenbach, Evgeni Kirilov, Lena Kolarska-Bobińska, Maurice Ponga, Elisabeth Schroedter, Derek Vaughan | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) | Olle Ludvigsson | |||