Istuntoasiakirja

A7-0366/2013

6.11.2013

***I

MIETINTÖ

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus)

( COM(2011)0626 – C7‑0339/2011 – COM(2012)0535 – C7-0310/2012 – 2011/0281(COD) )

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

Esittelijä: Michel Dantin

PR_COD_1amCom

SISÄLTÖ

Sivu

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI...........5

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE.........................................................................268

KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO................................................................270

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO.....................................................................................282

ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO............................................................................287

ASIAN KÄSITTELY........................................................................................................................293

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus)

( COM(2011)0626 – C7‑0339/2011 – COM(2012)0535 – C7-0310/2012 – 2011/0281(COD) )

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ( COM(2011)0626 ) ja muutetun ehdotuksen ( COM(2012)0535 ),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 42 artiklan 1 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0339/2011),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 8. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon 1/2012[1],

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. huhtikuuta 2012 ja 12. joulukuuta 2012 antamat lausunnot[2],

–   ottaa huomioon alueiden komitean 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon[3],

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2013 tekemänsä päätöksen ehdotusta koskevien toimielinten välisten neuvottelujen aloittamisesta ja valtuutuksesta neuvotteluihin[4],

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. lokakuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, budjettivaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot ( A7-0366/2013 ),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus  1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS



annettu



maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä

(YMJ-asetus)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ensimmäisen alakohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen▌,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[5],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon,[6]

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon,[7]

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä[8],

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antamassa tiedonannossa "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?" vahvistetaan vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä 'YMP', mahdolliset haasteet, tavoitteet ja suuntaviivat. Tästä tiedonannosta käydyn keskustelun perusteella YMP olisi uudistettava ja uudistuksen olisi tultava voimaan 1 päivästä tammikuuta 2014. Uudistuksen olisi katettava kaikki YMP:n keskeiset välineet, mukaan lukien neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007[9]. Uudistuksen laajuuden vuoksi on aiheellista kumota mainittu asetus ja korvata se uudella YMJ-asetuksella. Uudistuksessa olisi myös mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava, virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava säännöksiä, erityisesti niitä, jotka koskevat useampaa kuin yhtä maataloussektoria, muun muassa varmistamalla, että komissio voi hyväksyä toimenpiteiden muita kuin keskeisiä osia delegoitujen säädösten avulla.

(4)  Tämän asetuksen olisi sisällettävä kaikki yhteisen markkinajärjestelyn keskeiset osat.

(5)  Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I lueteltuihin maataloustuotteisiin, jotta varmistetaan yhteisen markkinajärjestelyn voimassaolo kaikkien tällaisten tuotteiden osalta, kuten perussopimuksen 40 artiklan 1 kohdassa edellytetään.

(6)  Olisi täsmennettävä, että tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin olisi periaatteessa sovellettava asetusta (EU) N:o […][10] ja sen nojalla annettuja säännöksiä. [Horisontaalisessa] asetuksessa (EU) N:o [...] annetaan erityisesti säännökset, joilla taataan yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevissa säännöksissä vahvistettujen velvollisuuksien noudattaminen, tarkastukset mukaan lukien, ja jollei velvollisuuksia ole noudatettu, hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltaminen, sekä vakuuksien asettamiseen ja vapauttamiseen liittyvät säännöt ja aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintä.

(6 a)    Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'perussopimus', 43 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto hyväksyy hintojen, maksujen, tukien ja määrällisten rajoitusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet. Sovellettaessa perussopimuksen 43 artiklan 3 kohtaa tässä asetuksessa olisi selkeyden vuoksi mainittava erikseen, että neuvosto hyväksyy toimenpiteet kyseisen kohdan perusteella.

(6 b)    Tiettyjä aloja koskevat tietyt määritelmät olisi vahvistettava tässä asetuksessa. Riisialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat riisialaa koskevien määritelmien muuttamista siinä määrin kuin se on tarpeen määritelmien saattamiseksi ajan tasalle markkinakehityksen pohjalta.

(7)  Tässä asetuksessa viitataan yhdistetyn nimikkeistön tuotteiden kuvaukseen ja viittauksiin nimikkeisiin ja alanimikkeisiin. Yhteisen tullitariffin nimikkeistöön tehtävät muutokset voivat edellyttää teknisiä mukautuksia tähän asetukseen. Tällaisten muutosten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarvittavien mukautusten tekemistä. Neuvoston asetus (ETY) N:o 234/79 [11], jossa tällä hetkellä säädetään tällaisesta toimivallasta, olisi selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi kumottava, ja kyseinen toimivalta olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

▌

(10) Viljalle, riisille, sokerille, kuivatulle rehulle, siemenille, viinille, oliiviöljylle ja syötäväksi tarkoitetuille oliiveille, pellavalle ja hampulle, hedelmille ja vihanneksille, hedelmä- ja vihannesjalosteille, banaaneille, maidolle ja maitotuotteille sekä silkkiäistoukille olisi vahvistettava markkinointivuodet, jotka olisi mahdollisuuksien mukaan mukautettava kunkin mainitun tuotteen biologisiin tuotantosykleihin.

▌

(12) Markkinoiden vakauttamiseksi ja maatalousväestön kohtuullisen elintason varmistamiseksi eri aloja varten on kehitetty erilaisia markkinatukijärjestelmiä ja otettu käyttöön suoran tuen järjestelmiä ottaen huomioon toisaalta kunkin alan erilaiset tarpeet ja toisaalta eri alojen riippuvuus toisistaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat julkiset interventiot tai ▌yksityisestä varastoinnista maksettavat tuet. Markkinatukitoimenpiteet on edelleen tarpeen säilyttää, mutta niitä olisi virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava.

(12 a)  On syytä vahvistaa unionin asteikot ruhojen luokittelua, tunnistamista ja tarjontamuotoa varten naudanliha-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla hintojen seurantaan ja interventiojärjestelyjen soveltamiseen kyseisillä aloilla. Lisäksi ne edistävät markkinoiden avoimuuden parantamista koskevan tavoitteen saavuttamista.

(13) Selkeyden ja avoimuuden vuoksi julkista interventiota koskeville säännöksille olisi luotava yhteinen rakenne säilyttäen samalla kullakin alalla noudatettava politiikka. Tästä syystä on aiheellista tehdä ero viitekynnysten ja interventiohintojen välillä ja määritellä viimeksi mainitut erityisesti täsmentämällä, että ainoastaan julkista interventiota koskevat interventiohinnat vastaavat WTO:n maataloussopimuksen liitteessä 3 olevan 8 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja sovellettuja säänneltyjä hintoja (markkinahintaero ▌tuki). Tässä yhteydessä olisi ymmärrettävä, että markkinainterventiot voivat olla julkisia interventioita tai muita interventioita, joissa ei käytetä ennakolta vahvistettuja hintatietoja.

(14) Käytännön ja edellisistä yhteisistä markkinajärjestelyistä saadun kokemuksen perusteella julkisen interventiojärjestelmän olisi oltava kunkin asianomaisen alan tarpeiden mukaan käytettävissä tiettyinä aikoina vuodesta, ja sen olisi kyseisinä aikoina oltava pysyvästi avoinna tai se olisi avattava markkinahinnoista riippuen.

(15) Julkisen interventiohinnan olisi muodostuttava eräiden tuotteiden tiettyjen määrien osalta kiinteästä hinnasta ja muissa tapauksissa määräydyttävä tarjouskilpailun mukaan ottaen huomioon käytäntö ja edellisistä yhteisistä markkinajärjestelyistä saadut kokemukset.

(16) Tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta myydä julkisessa interventiossa ostetut tuotteet. Tällaiset toimenpiteet olisi toteutettava siten, että vältetään markkinahäiriöt ja varmistetaan tavaroiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu.

(16 a)  Nykyisestä YMP:n yhteydessä hyväksytystä unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatusta elintarvikkeiden jakeluohjelmasta olisi annettava erillinen asetus ohjelman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden ilmentämiseksi. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä julkisessa interventiossa olevien tuotteiden poistamisesta asettamalla ne käytettäviksi kyseisessä ohjelmassa.

(17) Saavuttaakseen markkinoiden tasapainottamista ja markkinahintojen vakauttamista koskevan tavoitteen saattaa olla tarpeen myöntää yksityisen varastoinnin tukea tietyille maataloustuotteille. Markkinoiden avoimuudesta huolehtimiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat niiden edellytysten vahvistamista, joiden täyttyessä se voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea ▌ottaen huomioon markkinatilanteen.

▌(18) Sen varmistamiseksi, että julkisessa interventiossa ostettavat tai yksityisen varastoinnin tuen piiriin kuuluvat tuotteet soveltuvat pitkän aikavälin varastointiin ja ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia, sekä eri alojen erityisominaisuuksien ottamiseksi huomioon tavoitteena varmistaa julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin kustannustehokas toiminta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä vaatimuksista ja edellytyksistä, jotka kyseisten tuotteiden on laatunsa ja tukikelpoisuutensa osalta täytettävä tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäksi ▌.

(18 a)  Viljan ja paddy- eli raakariisialojen erityispiirteiden ottamiseksi huomioon komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä laatuvaatimusten vahvistamiseksi kyseisten tuotteiden ostoa ja myyntiä varten.

(19) Jotta varmistetaan asianmukainen varastointikapasiteetti ja julkisen interventiojärjestelmän tehokkuus kustannustehokkuuden, jakelun ja toimijoiden pääsyn osalta ja jotta pidetään huoli julkisessa interventiossa ostettavien varastointijakson lopussa poistettavien tuotteiden laadusta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vaatimuksia, jotka julkisen intervention alaisten kaikkien tuotteiden varastointipaikkojen on täytettävä, sääntöjä, jotka liittyvät tuotteiden varastointiin niistä ja niiden käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella tullien ja minkä tahansa YMP:n mukaisesti myönnettävän tai kannettavan määrän suhteen.

(20) Jotta varmistetaan, että yksityisellä varastoinnilla saadaan toivottu markkinavaikutus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sääntöjä ja edellytyksiä, joita sovelletaan silloin, kun varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi, ▌ edellytyksiä ennakon myöntämiselle ja edellytyksiä, joita noudattaen toteutetaan yksityisten varastointisopimusten kattamien tuotteiden saattaminen uudelleen markkinoille tai poistaminen markkinoilta.

(21) Julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin järjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarjouskilpailumenettelyjen käyttöä, lisäedellytyksiä, jotka toimijoiden on täytettävä, ja toimijan velvoitetta asettaa vakuus ▌.

(22) Jotta otetaan huomioon tekninen kehitys ja naudanliha-, sianliha- ja lampaan- ja vuohenliha-alojen tarpeet sekä tarve yhtenäistää eri tuotteiden tarjontamuodot markkinoiden avoimuuden ja hintojen seurannan parantamiseksi sekä markkinoiden interventiotoimenpiteiden soveltamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan ja päivitetään ruhojen luokittelua koskevia unionin asteikkoja kyseisillä aloilla, ja joilla vahvistetaan eräitä niihin liittyviä muita säännöksiä ja poikkeuksia.

(25) Olisi kannustettava hedelmien ja vihannesten sekä maidon ja maitotuotteiden kulutusta koululaisten keskuudessa, jotta lisätään kyseisten tuotteiden osuutta lasten ruokavaliossa pysyvästi vaiheessa, jossa heidän ruokailutottumuksensa muotoutuvat, ja edistetään siten osaltaan YMP:n tavoitteita, joita ovat erityisesti markkinoiden vakauttaminen sekä elintarvikkeiden nykyisen ja tulevan saatavuuden varmistaminen. Sen vuoksi olisi edistettävä unionin tukea, jolla rahoitetaan tai osarahoitetaan tällaisten tuotteiden toimittamista oppilaitoksissa oleville lapsille.

(26) Kyseisten järjestelmien moitteettoman budjettihallinnon varmistamiseksi kullekin järjestelmälle olisi vahvistettava aiheelliset säännökset. Unionin tukea ei pitäisi käyttää korvaamaan olemassa olevien kansallisten kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmien sekä koulumaitojärjestelmien rahoitusta. Talousarviorajoitusten vuoksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava korvata oma rahoitusosuutensa järjestelmässä yksityiseltä sektorilta saatavilla rahoitusosuuksilla. Kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmien sekä koulumaitojärjestelmien tehostamiseksi ▌ saatetaan tarvita liitännäistoimenpiteitä, joihin jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää kansallista tukea. Järjestelmiin osallistuvien jäsenvaltioiden olisi tiedotettava unionin tuesta järjestelmälle.

(27) Lasten terveellisten ruokailutottumusten edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tuki kohdistetaan jäsenvaltioiden valvomissa tai hyväksymissä oppilaitoksissa säännöllisesti oleviin lapsiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia kouluhedelmäjärjestelmään liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat lisäperusteita tuen kohdistamiselle, tuen hakijoiden hyväksymistä ja valintaa sekä kansallisten tai alueellisten strategioiden laadintaa sekä liitännäistoimenpiteitä.

(27 a)  Unionin varojen tehokkaan ja kohdennetun käytön varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia kouluhedelmäjärjestelmään liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat menetelmää, jolla tuki jaetaan uudelleen jäsenvaltioiden kesken vastaanotettujen tukihakemusten perusteella, kustannuksia, joihin voidaan myöntää unionin tukea, mukaan luettuna mahdollisuus vahvistaa tällaisille kustannuksille enimmäismäärä, ja jäsenvaltioiden velvoitetta seurata ja arvioida kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmiensä toimivuutta.

(27 b)  Kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmää koskevan tietoisuuden edistämiseksi olisi siirrettävä komissiolle valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa vaaditaan kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmää soveltavia jäsenvaltioita tiedottamaan unionin tuesta järjestelmälle.

(28) Jotta voitaisiin ottaa huomioon maitotuotteiden kulutustottumusten kehitys, ▌ maitotuotteiden markkinoiden innovaatiot ja kehitys, tuotteiden saatavuus unionin eri markkinoilla sekä ravitsemukselliset näkökohdat, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia koulumaitojärjestelmään liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tuotteita, joille voidaan myöntää tukea järjestelmästä, jäsenvaltioiden kansallisia tai alueellisia strategioita, tarvittaessa liitännäistoimenpiteet mukaan lukien, ja seurantaa ja arviointia.

(28 a)  Jotta varmistetaan, että soveltuvat tuensaajat ja hakijat ovat oikeutettuja tukeen ja että unionin tukea käytetään tehokkaasti ja vaikuttavasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tukikelpoisiin tuensaajiin ja hakijoihin sovellettavia sääntöjä, vaatimusta, että hakijoiden on oltava jäsenvaltioiden hyväksymiä, ja maitotuotteiden käyttöä aterioiden valmistuksessa kouluissa.

(28 b)  Sen varmistamiseksi, että tuen hakijat noudattavat velvollisuuksiaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, jotka koskevat ▌ vakuuden asettamista, jos tuesta maksetaan ennakko ▌.

▌

(28 c)  Tukijärjestelmästä tiedottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joiden mukaan jäsenvaltioiden on määrä julkistaa koulumaito-ohjelmaan osallistumisensa ja tiedottaa unionin antamasta tuesta.

(28 d)  Jotta varmistetaan tuen heijastuminen tuotteiden hintaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat koulumaitojärjestelmän mukaisen hintaseurannan käyttöönottoa.

(30) Unionin rahoitusta tarvitaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen ja toimialakohtaisten organisaatioiden kannustamiseksi laatimaan toimintaohjelmia, joiden tarkoituksena on parantaa oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotantoa ja kaupan pitämistä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä unionin tuesta, jota myönnetään kyseisissä toimintaohjelmissa toteutettaville toimille annetun ensisijaisuuden mukaan. ▌Yhteisrahoitusta olisi kuitenkin vähennettävä ▌ ohjelmien tehokkuuden parantamiseksi.

(31) Jotta voidaan varmistaa ▌ oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuottajaorganisaatioille, tuottajaorganisaatioiden liitoille ja toimialakohtaisille organisaatioille myönnetyn unionin tuen tehokas ja vaikuttava käyttö oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamiseksi ▌, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat erityisiä toimenpiteitä, joita voidaan rahoittaa unionin tuella, sekä toimia ja kustannuksia, joita ei voida rahoittaa, erityisiä aloja koskevan unionin rahoituksen jakautumisen vähimmäistasoa, velvoitetta asettaa vakuus, sekä perusteita, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon toimintaohjelmien valinnassa ja hyväksymisessä ▌.

(32) Tässä asetuksessa olisi tehtävä ero toisaalta hedelmien ja vihannesten, joihin kuuluvat tuoreena kaupan pidettävät hedelmät ja vihannekset sekä jalostukseen tarkoitetut hedelmät ja vihannekset, ja toisaalta hedelmä- ja vihannesjalosteiden välillä. Toimintarahastoja, toimintaohjelmia ja unionin taloudellista tukea koskevia sääntöjä olisi sovellettava ainoastaan hedelmiin ja vihanneksiin ja yksinomaan jalostukseen tarkoitettuihin hedelmiin ja vihanneksiin soveltaen molempiin yhtäläistä kohtelua.

(33) Hedelmien ja vihannesten tuotanto on vaikeasti ennakoitavaa, ja tuotteet ovat helposti pilaantuvia. Vähäisetkin ylijäämät voivat häiritä markkinoita merkittävästi. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön kriisinhallintatoimenpiteitä, jotka olisi jatkossakin sisällytettävä toimintaohjelmiin.

(34) Hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja kaupan pitämisessä olisi otettava täysimääräisesti huomioon ympäristönäkökohdat, muun muassa viljelymenetelmät, jätemateriaalista huolehtiminen ja markkinoilta poistettujen tuotteiden hävittäminen, erityisesti veden laadun suojelun, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja maisemanhoidon yhteydessä.

(35) Kaikissa jäsenvaltioissa olisi myönnettävä tukea tuottajaryhmien perustamiseen kaikilla aloilla osana maaseudun kehittämispolitiikkaa. Sen vuoksi hedelmä- ja vihannesalan erityistuki olisi lakkautettava.

(36) Jotta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioilla ja niiden liitoilla olisi suurempi vastuu tekemistään taloudellisista päätöksistä ja jotta niille myönnettyjä julkisia varoja suunnattaisiin tulevaisuutta ajatellen, olisi vahvistettava kyseisten varojen käyttöedellytykset. Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen perustamien toimintarahastojen rahoitus on syytä toteuttaa yhteisrahoituksena. Rahoituksen kohteita olisi voitava erityistapauksissa laajentaa. Toimintarahastoista olisi rahoitettava ainoastaan hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmia. Unionin menojen hallitsemiseksi toimintarahaston perustaville tuottajaorganisaatioille ja niiden liitoille myönnettävälle tuelle olisi asetettava yläraja.

(37) Alueilla, joilla hedelmä- ja vihannesalan tuotannon organisointi on vähäistä, olisi sallittava kansallisen täydentävän tuen myöntäminen. Unionin olisi korvattava tällaiset tuet jäsenvaltioille, jotka ovat rakenteellisista syistä erityisen epäedullisessa asemassa.

(38) Jotta voidaan varmistaa hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioille ja niiden liitoille myönnetyn tuen tehokas, kohdennettu ja kestävä käyttö, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimintarahastoja ja toimintaohjelmia, ▌toimintaohjelmien kansallista säännöstöä ja kansallisia strategioita kansallisen säännöstön ja kansallisten strategioiden vaikuttavuuden seuranta- ja arviointivelvoitteen osalta, unionin taloudellista tukea, kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteitä ja kansallista taloudellista tukea.

(39) On tärkeää säätää viinialan tukitoimenpiteistä, joilla voidaan vahvistaa kilpailurakenteita. Unionin olisi määriteltävä ja rahoitettava kyseiset toimenpiteet, mutta jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita tarvittavat toimenpiteet alueellisten elintensä tarpeita vastaavasti ottaen tarvittaessa huomioon alueelliset erityispiirteensä ja sisällyttää ne kansallisiin tukiohjelmiinsa. Jäsenvaltioiden olisi vastattava ohjelmien täytäntöönpanosta.

(40) Kansallisten tukiohjelmien yhtenä tärkeimpänä tukikelpoisena toimenpiteenä olisi oltava unionin viinien menekinedistäminen ja markkinointi. Innovoinnin tukeminen voi lisätä unionin rypäletuotteiden markkinoitavuutta ja kilpailukykyä. Määrärahoja olisi edelleen myönnettävä rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, koska nämä toimet vaikuttavat alaan myönteisesti. Tukea olisi myönnettävä myös alalla tehtäviin investointeihin, joilla pyritään parantamaan yritysten taloudellista suorituskykyä sinällään. Sivutuotteiden tislaustuen olisi oltava niiden jäsenvaltioiden käytettävissä, jotka haluavat käyttää tällaista välinettä viinin laadun varmistamiseen samalla ympäristöä suojellen.

(41) Ennaltaehkäisevien välineiden, joita ovat satovakuutus, sijoitusrahastot ja rypäleiden korjaaminen raakana, olisi oltava viinialan tukiohjelmissa tukikelpoisia, jotta tuottajia kannustettaisiin toimimaan vastuullisesti kriisitilanteissa.

(42) Säännökset, jotka koskevat viininviljelijöiden tukemista myöntämällä jäsenvaltioiden vahvistamia tukioikeuksia, on muutettu lopullisiksi varainhoitovuodesta 2015 alkaen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 n artiklan nojalla ja kyseisessä säännöksessä vahvistetuin edellytyksin.

(43) Sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden viinialan tukiohjelmien tavoitteet saavutetaan ja että EU:n varoja käytetään tehokkaasti ja vaikuttavasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat seuraaviin liittyviä sääntöjä: vastuu menoista, jotka aiheutuvat tukiohjelmien vastaanottamispäivän komissiossa ja niiden muuttamispäivän sekä niiden soveltamisen alkamispäivän välisenä aikana; tukiohjelmien sisältö sekä menot, hallinto- ja henkilöstökustannukset ja toimet, jotka voidaan sisällyttää jäsenvaltioiden tukiohjelmiin, sekä edellytykset ja mahdollisuudet suorittaa maksuja edustajien välityksellä satovakuutukseen myönnettävän tuen tapauksessa; vaatimus asettaa vakuus, jos tuesta maksetaan ennakko; tiettyjen merkintöjen käyttö; ylärajan asettaminen kustannuksille, joita aiheutuu viinitarhojen uudelleenistuttamisesta terveyteen tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä; hankkeiden päällekkäisen rahoituksen välttäminen; tuottajien velvoite poistaa markkinoilta viiniyttämisen sivutuotteet, poikkeukset tästä velvoitteesta ylimääräisen hallintotaakan välttämiseksi sekä säännökset tislaajien vapaaehtoisesta sertifioinnista; ja jäsenvaltioiden mahdollisuus vahvistaa edellytykset tukitoimenpiteiden moitteettomalle toiminnalle.

(44) Mehiläishoidolle on ominaista tuotantoedellytysten ja -tasojen monimuotoisuus sekä taloudellisten toimijoiden hajaannus ja epäyhtenäisyys niin tuotannon kuin kaupan pitämisen vaiheissa. Lisäksi tiettyjen mehiläispesiin kohdistuvien mehiläisten terveyteen vaikuttavien vaarojen yleistyminen ja erityisesti varroapunkin lisääntyminen viime vuosina useissa jäsenvaltioissa ja tämän tuholaisen hunajantuotannolle aiheuttamat vaikeudet edellyttävät, että unionin toimia jatketaan, sillä varroapunkkia ei voida kokonaan hävittää ja se on käsiteltävä sallituilla tuotteilla. Näissä olosuhteissa ja mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseksi unionissa alalle on tarpeen laatia joka kolmas vuosi kansalliset ohjelmat mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisten edellytysten parantamiseksi. Unionin olisi osallistuttava kyseisten kansallisten ohjelmien rahoitukseen.

(44 a)  Toimenpiteet, jotka voivat sisältyä mehiläishoito-ohjelmiin, olisi täsmennettävä. Sen varmistamiseksi, että unionin tukijärjestelmää mukautetaan uusimpaan kehitykseen ja että sen soveltamisalaan kuuluvilla toimenpiteillä voidaan tehokkaasti parantaa mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisiä edellytyksiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla päivitetään kyseistä toimenpiteiden luetteloa mukauttamalla kyseisiä toimenpiteitä tai lisäämällä uusia toimenpiteitä.

(45) Mehiläishoitoon myönnettävien unionin varojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden mehiläishoito- ja maaseudun kehittämistä koskevien ohjelmien päällekkäisen rahoituksen välttämistä sekä perusteita unionin rahoitusosuuden jakamiseksi kullekin osallistujajäsenvaltiolle.

(45 a)  Asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti humalan pinta-alatuki on irrotettu tuotannosta 1  päivästä tammikuuta 2010 alkaen. Jotta humalan tuottajaorganisaatiot voisivat jatkaa toimintaansa entiseen tapaan, olisi erityisesti säädettävä, että kyseisissä jäsenvaltioissa vastaavat määrät on käytettävä samoihin toimintoihin. Jotta varmistetaan, että tuella rahoitetaan tässä asetuksessa esitetyn mukaisia tuottaja-organisaatioiden tavoitteita, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tukihakemuksia, tukikelpoisiin humala-aloihin sovellettavia sääntöjä ja tuen laskentaa.

(46) Silkkiäistoukkien kasvatukseen tarkoitettu unionin tuki olisi sisällytettävä suorien tukien järjestelmään noudattaen muilla aloilla myönnettäviin tukiin sovellettua lähestymistapaa.

(47) Eläinten rehuksi tarkoitetulle ja kaseiiniksi ja kaseinaateiksi jalostettavalle unionissa tuotetulle rasvattomalle maidolle ja rasvattomalle maitojauheelle myönnettävä tuki ei ole osoittautunut tehokkaaksi markkinoiden tukemisessa, minkä vuoksi se olisi lakkautettava, samoin kuin säännöt, jotka koskevat kaseiinin ja kaseinaattien käyttöä juuston valmistuksessa.

(47 a)  Asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädetään, että istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2015. Päätös lopettaa viiniköynnösten siirtymävaiheen istutuskiellon voimassaolo unionin tasolla kyseisenä päivänä on tehty sen perusteella, että unionin viinialan markkinajärjestelyyn vuonna 2008 tehdyn uudistuksen päätavoitteet on saavutettu, erityisesti pitkään kestänyt viinin rakenteellinen ylituotanto on päättynyt ja unionin viinialan kilpailukyky ja markkinasuuntautuneisuus ovat asteittain parantuneet. Nämä myönteiset kehitykset ovat tulosta siitä, että viininviljelyn pinta-ala koko unionissa on pienentynyt selvästi, kilpailukyvyltään heikommat tuottajat ovat poistuneet alalta ja tietyt markkinoiden tukitoimenpiteet on asteittain lakkautettu, mikä on poistanut kannustimen taloudellisesti kestämättömiltä investoinneilta. Tarjontakapasiteetin vähentäminen, rakenteellisten toimenpiteiden tukeminen ja viinin viennin edistäminen ovat mahdollistaneet paremman sopeutumisen unionin tasolla tapahtuneeseen kysynnän vähenemiseen, joka on seurausta kulutuksen asteittaisesta vähenemisestä perinteisissä viiniä tuottavissa jäsenvaltioissa.

(47 b)  Kysynnän asteittaisen kasvun näkymät maailmanmarkkinoilla kannustavat kuitenkin lisäämään tarjontakapasiteettia ja näin ollen istuttamaan uusia viiniköynnöksiä seuraavan vuosikymmenen aikana. Olisi pyrittävä saavuttamaan keskeinen tavoite, joka on unionin viinialan kilpailukyvyn parantaminen, jotta ei menetettäisi markkinaosuutta maailmanmarkkinoilla, mutta uusien viini-istutusten määrän liian nopea kasvu vastauksena kansainvälisen kysynnän ennustettuun kehitykseen voi jälleen johtaa tilanteeseen, jossa keskipitkällä aikavälillä esiintyy tarjonnan ylikapasiteettia, josta saattaa aiheutua tietyille viinintuotantoalueille mahdollisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia. Jotta varmistetaan viini-istutusten määrän hallittu kasvu kaudella 2016–2030, olisi unionin tasolla perustettava uusi viini-istutusten hallintajärjestelmä; viini-istutuksia koskeva lupajärjestelmä.

(47 c)  Tässä uudessa järjestelmässä lupia voitaisiin myöntää ilman tuottajilta perittäviä maksuja, ja lupien voimassaolo päättyisi kolmen vuoden kuluessa, jos niitä ei ole siihen mennessä käytetty. Tämä edistäisi sitä, että ne viinintuottajat, joille luvat on myönnetty, käyttävät lupia suoraan ja nopeasti, millä vältetään keinottelu.

(47 d)  Uusien viini-istutusten lisääntymisen rajoittamista varten olisi perustettava unionin tason suojamekanismi, joka perustuisi jäsenvaltioiden velvollisuuteen tarjota vuosittain uusille istutuksille lupia, jotka vastaisivat yhtä prosenttia istutetusta viininviljelyalasta, samalla kun sallittaisiin jonkin verran joustavuutta kunkin jäsenvaltion erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää pienempien alojen tarjoamisesta kansallisella tai alueellisella tasolla, mukaan lukien tiettyihin suojattuihin alkuperänimityksiin ja suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin soveltuvat alat, puolueettomin ja syrjimättömin perustein samalla kun ne varmistavat, että asetetut rajat ovat yli nolla prosenttia eivätkä tavoitteisiin nähden liian rajoittavia.

(47 e)  Olisi säädettävä tietyistä perusteista sen varmistamiseksi, että luvat myönnetään syrjimättömällä tavalla, erityisesti kun tuottajien hakema kokonaismäärä ylittää jäsenvaltioiden saataville asettaman lupien kokonaismäärän.

(47 f)  Lupien myöntämisen tuottajille, jotka raivaavat olemassa olevan viininviljelyalan, olisi tapahduttava ilman eri toimenpiteitä hakemuksen jättämisen jälkeen ja riippumatta uusia istutuksia koskevasta suojamekanismista, koska tällaiset luvat eivät vaikuta viininviljelyalojen lisääntymiseen kokonaisuudessaan. Tietyillä alueilla, jotka soveltuvat suojatuilla alkuperänimityksillä tai suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen viinien tuotantoon, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus rajoittaa kyseisten lupien myöntäminen koskemaan hyväksyttyjen ja edustavien ammattialajärjestöjen suositusten mukaisia uudelleenistutuksia.

(47 g)  Viini-istutuksia koskevaa uutta lupajärjestelmää ei tulisi soveltaa niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät sovella unionin istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä, ja sen tulisi olla vapaaehtoinen niille jäsenvaltioille, joissa viininviljelyala on alle tietyn raja-arvon, vaikka ne soveltavat istutusoikeuksia.

(47 h) Olisi säädettävä siirtymäsäännöksistä sen varmistamiseksi, että entisestä istutusoikeuksien järjestelystä siirrytään kitkattomasti uuteen järjestelmään, ja erityisesti, jotta vältetään liialliset istutukset ennen uuden järjestelmän alkamista. Jäsenvaltioilla olisi oltava tiettyä joustovaraa päättää määräajasta niiden hakemusten esittämiselle, jotka koskevat istutusoikeuksien muuntamista luviksi 31 päivän joulukuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana.

(47 i)  Sen varmistamiseksi, että viini-istutuksia koskeva uusi lupajärjestelmä pantaisiin täytäntöön yhdenmukaisella ja tehokkaalla tavalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joiden perusteella tietyt viini-istutukset vapautetaan järjestelmästä, kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteita koskevia sääntöjä, kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteiden lisäämistä, raivattavien viiniköynnösten samanaikaista esiintymistä istutettujen uusien viiniköynnösten kanssa sekä perusteita, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat rajoittaa uudelleenistutuksia koskevien lupien myöntämistä.

(47 j)   Istutuksia, jotka tapahtuvat ilman lupaa, olisi valvottava tehokkaasti, jotta varmistetaan uuden järjestelmän sääntöjen noudattaminen.

(48) Maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevien vaatimusten soveltaminen voi parantaa tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä sekä tuotteiden laatua. Sen vuoksi tällaisten vaatimusten soveltaminen on tuottajien, kauppiaiden ja kuluttajien edun mukaista.

(49) Maataloustuotteiden laatupolitiikasta annetun komission tiedonannon▌ ja siitä käydyn keskustelun perusteella ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset on aiheellista säilyttää kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon sekä maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja maataloustuotteiden laadun parantamiseksi ▌.

(52) Kaupan pitämisen vaatimusten osalta olisi vahvistettava horisontaalisia säännöksiä.

(52 a)  Kaupan pitämisen vaatimukset olisi eriteltävä pakollisiin sääntöihin tiettyjä aloja tai tuotteita varten ja vapaaehtoisiin varattuihin ilmaisuihin, jotka vahvistetaan ala- tai tuotekohtaisesti.

(52 b)  Kaupan pitämisen vaatimuksia olisi periaatteessa sovellettava kaikkiin asianomaisiin unionissa kaupan pidettäviin maataloustuotteisiin.

(52 c)  Tässä asetuksessa olisi lueteltava alat ja tuotteet, joihin kaupan pitämisen vaatimuksia voidaan soveltaa. Jotta kuitenkin otetaan huomioon kuluttajien odotukset ja tarve parantaa maataloustuotteiden laatua sekä niiden tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan kyseistä luetteloa, tiukoin edellytyksin.

(52 d)  Kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon, tiettyjen maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja niiden laadun parantamiseksi, jatkuvasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin, kehittyvään kuluttajakysyntään ja alan kansainvälisten normien kehitykseen mukautumiseksi sekä tuoteinnovoinnin jarruttamisen välttämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa sekä tällaisiin vaatimuksiin sovellettavat poikkeukset ja vapautukset. Kaupan pitämisen vaatimuksissa olisi otettava huomioon muun muassa asianomaisten tuotteiden luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet ja vältettävä näin muuttamasta merkittävästi asianomaisen tuotteen tavanomaista koostumusta. Lisäksi niissä olisi otettava huomioon mahdollinen riski siitä, että kuluttajia johdetaan harhaan odotusten ja käsitysten suhteen; vaatimuksiin liittyvistä poikkeuksista tai vapautuksista ei saisi seurata ylimääräisiä kuluja pelkästään maataloustuottajille.

(53) Kaupan pitämisen vaatimuksia olisi sovellettava, jotta markkinoille voitaisiin helposti toimittaa standardoitua ja tyydyttävää laatua olevia tuotteita, ja niiden olisi koskettava erityisesti teknisiä määritelmiä, luokitteluja, esillepanoa, merkitsemistä ja pakkausmerkintöjä, pakkaamista, tuotantotapaa, säilyttämistä, varastointia, kuljettamista, ▌asiaan liittyviä hallinnollisia asiakirjoja, varmentamista ja määräaikoja sekä käyttöä ja myyntiä koskevia rajoituksia.

(54) Ottaen huomioon tuottajien intressit antaa tietoa tuotteiden ja tuotannon ominaispiirteistä ja kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja olisi oltava mahdollista määritellä maataloustuotannon paikka ja alkuperä tapauskohtaisesti asianmukaisella maantieteellisellä tasolla ottaen samalla huomioon joidenkin alojen erityispiirteet varsinkin jalostettujen maataloustuotteiden osalta.

▌

(56)  Kolmansista maista tuotavien tuotteiden osalta olisi säädettävä erityissäännöistä, jos kolmansissa maissa voimassa olevat kansalliset säännökset oikeuttavat poikkeamisen kaupan pitämisen vaatimuksista ja jos tällaisten säännösten vastaavuus unionin lainsäädännön kanssa voidaan taata. On myös aiheellista vahvistaa säännöt, jotka koskevat unionista vietäviin tuotteisiin sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista.

▌

(58 a)  Hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäviksi tuoreena kuluttajalle, olisi pidettävä kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu. Tämän vaatimuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi ja tiettyjen erityistilanteiden ottamiseksi huomioon komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat erityisiä poikkeuksia kyseisestä vaatimuksesta.

(58 b)  Laatupolitiikkaa olisi sovellettava koko unionissa soveltamalla humala-alan tuotteisiin varmentamista koskevaa menettelyä ja kieltämällä sellaisten tuotteiden kaupan pitäminen, joille ei ole myönnetty todistusta. Tämän vaatimuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi ja tiettyjen erityistilanteiden ottamiseksi huomioon komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisestä vaatimuksesta poikkeavia toimenpiteitä tiettyjen kolmansien maiden kaupan vaatimusten täyttämiseksi tai erityiseen käyttöön tarkoitettuja tuotteita varten.

(59 a) Eräiden alojen ja tuotteiden osalta määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset ovat tärkeitä seikkoja kilpailuedellytysten määräytymisen kannalta. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kyseisille aloille ja/tai tuotteille määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset, joita olisi käytettävä unionissa vain sellaisten tuotteiden kaupan pitämiseksi, jotka ovat vastaavien vaatimusten mukaisia.

(59 b)  Jotta tiettyjen tuotteiden määritelmiä ja myyntinimityksiä voitaisiin mukauttaa kehittyvään kuluttajakysyntään liittyviin tarpeisiin, ▌tekniseen kehitykseen ja tuoteinnovoinnin tarpeisiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ▌määritelmiin ja myyntinimityksiin liittyviä muutoksia, poikkeuksia tai vapautuksia.

(59 ba) Sen varmistamiseksi, että toimijoilla ja jäsenvaltioilla on selkeä ja oikea käsitys tietyille aloille vahvistetuista määritelmistä ja myyntinimityksistä komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä niiden eritelmiä ja soveltamista koskevista säännöistä.

(59 c)  Kunkin tuotteen tai alan erityispiirteiden, kaupan pitämisen eri vaiheiden, teknisten edellytysten, mahdollisten merkittävien käytännön vaikeuksien sekä analyysimenetelmien tarkkuuden ja toistettavuuden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteen tai useampaan erityiseen vaatimukseen sovellettavaa sallittua poikkeamaa, jonka ylittyessä koko tuote-erää olisi pidettävä vaatimuksen vastaisena.

(59 d)  Olisi määriteltävä tietyt viininvalmistusmenetelmät ja viinintuotantoon liittyvät rajoitukset, jotka koskevat erityisesti viinin leikkaamista ja tietynlaisen kolmansista maista peräisin olevan rypäleen puristemehun, viinirypälemehun ja tuoreiden rypäleiden käyttöä. Kansainväliset vaatimukset täyttääkseen komission olisi otettava huomioon Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) suosittelemat viininvalmistusmenetelmät.

(59 e)  Olisi vahvistettava rypälelajikkeiden luokittelua koskevat säännöt, joiden mukaan enemmän kuin 50 000 hehtolitraa vuodessa tuottavat jäsenvaltiot vastaavat edelleen niiden rypälelajikkeiden luokittelusta, joista viinin valmistaminen niiden alueilla on sallittua. Eräät rypälelajikkeet olisi jätettävä luokittelun ulkopuolelle.

(59 f)  Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai antaa levitettävien rasvojen laatutasoja koskevat tietyt kansalliset säännöt.

(59 g)  Jäsenvaltioille olisi annettava viinialalla lupa rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käyttö ja soveltaa alueellaan tuotettuihin viineihin tiukempia rajoituksia sekä sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien koekäyttö, jotka eivät ole sallittuja.

(60) Jotta voidaan varmistaa tiettyjä tuotteita ja/tai aloja koskeviin kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvien kansallisten sääntöjen moitteeton ja avoin soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tällaisten kaupan pitämisen vaatimusten soveltamiseen sekä kokeellisin menetelmin saatujen tuotteiden hallussapitoon, liikkuvuuteen ja käyttöön liittyvien edellytysten vahvistamista.

(uusi 60) Kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi olisi vahvistettava vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja sen varmistamiseksi, ettei erityisiä tuoteominaispiirteitä taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuuksia kuvaavia ilmaisuja käytetä markkinoilla väärin vaan kuluttajat voivat luottaa niihin arvioidessaan tuotteen laatua. Tämän asetuksen tavoitteiden ja selvyyden vuoksi nykyiset vapaaehtoiset laatuilmaisut olisi lueteltava tässä asetuksessa.

(60 a)  Jäsenvaltioille olisi annettava lupa vahvistaa sääntöjä sellaisten viinialan tuotteiden poistamiselle, jotka eivät ole tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Jotta varmistetaan viinialan tuotteita koskevien kansallisten sääntöjen moitteeton ja avoin soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat käyttöön liittyvien edellytysten vahvistamista viinialan tuotteille, jotka eivät ole tämän asetuksen vaatimusten mukaisia.

(60 b)  Jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen alojen markkinatilanne ja kaupan pitämisen vaatimusten ja kansainvälisten standardien kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat uuden vapaaehtoisen varatun ilmaisun varaamista ja sen käyttöedellytysten vahvistamista ja muuttamista sekä vapaaehtoisen varatun ilmaisun käyttöedellytysten muuttamista ja vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen peruuttamista.

(60 c)  Jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen alojen ominaispiirteet ja kuluttajien odotukset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat uuden varatun ilmaisun käyttöönottoon liittyviä vaatimuksia.

(60 d)  Sen varmistamiseksi, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja käyttäen kuvaillut tuotteet täyttävät sovellettavat käyttöedellytykset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöä koskevista lisäsäännöistä.

(61) Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden sekä tiettyjen maataloustuotteiden ▌ erityisluonteen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ▌ edellytyksiä, joilla tuontituotteiden katsotaan noudattavan unionin kaupan pitämisen vaatimuksia vastaavalla tasolla ja joiden ansiosta voidaan toteuttaa toimenpiteitä niistä säännöistä poikkeamiseksi, joiden mukaan tuotteita voidaan pitää unionissa kaupan ainoastaan kyseisten vaatimusten mukaisesti, ja ▌ sääntöjä, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista unionista vietäviin tuotteisiin.

(61 a) Viiniä koskevia säännöksiä sovellettaessa olisi otettava huomioon perussopimuksen mukaisesti tehdyt kansainväliset sopimukset.

(62) Laatuviinien käsite perustuu unionissa muun muassa viinin maantieteelliseen alkuperään liittyviin erityisominaisuuksiin. Kuluttaja tunnistaa tällaiset viinit niille myönnetyistä suojatuista alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä. Jotta asianomaisten tuotteiden laatuväitteitä tukeva kehys olisi avoin ja kehittyneempi, olisi otettava käyttöön järjestelmä, jossa alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevat hakemukset tutkitaan noudattaen lähestymistapaa, jota sovelletaan unionin horisontaalisessa laatupolitiikassa muihin elintarvikkeisiin kuin viiniin ja väkeviin alkoholijuomiin, ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1151/2012[12] esitetyn mukaisesti.

(63) Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisten laatuominaisuuksien säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa tiukempia sääntöjä.

(64) Jotta viinin alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät saisivat suojan unionissa, ne olisi hyväksyttävä ja rekisteröitävä unionin tasolla komission vahvistamien menettelysääntöjen mukaisesti.

(65) Suojaa olisi voitava hakea kolmansien maiden alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille, jotka ovat suojattuja alkuperämaassaan.

(66) Rekisteröintimenettelyssä olisi annettava kaikille jäsenvaltion tai kolmannen maan luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee, mahdollisuus käyttää oikeuksiaan ja esittää vastaväite.

(67) Rekisteröidyillä alkuperänimityksillä ja maantieteellisillä merkinnöillä olisi oltava suoja sellaista käyttöä vastaan, joka hyödyntää perusteettomasti edellytykset täyttävien tuotteiden mainetta. Rehellisen kilpailun edistämiseksi ja kuluttajien harhauttamisen estämiseksi suojan olisi koskettava myös tuotteita ja palveluja, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, perussopimusten liitteeseen I kuulumattomat tuotteet mukaan luettuina.

(68) Käytössä olevien merkintäkäytäntöjen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viiniköynnöslajikkeen nimen käytön sallimista, ▌kun se sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä.

(69) Jotta voidaan ottaa huomioon ▌rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvan tuotannon erityispiirteet, ▌komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat maantieteellisen alueen rajaamista koskevia lisäperusteita ja rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyviä rajoituksia ja poikkeuksia ▌.

(69 a)  Tuotteiden laadun ja jäljitettävyyden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä edellytyksistä, joilla eritelmiin voi sisältyä lisävaatimuksia.

(69 b)  Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien ja oikeutettujen etujen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat hakijatyyppejä, jotka voivat hakea suojaa alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle; edellytyksiä, joita on noudatettava haettaessa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa, ▌komission suorittamaa hakemuksen tutkimista, vastaväitemenettelyjä sekä suojattujen alkuperänimitysten tai suojattujen maantieteellisten merkintöjen muuttamista tai peruuttamista koskevia menettelyjä; rajatylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavia edellytyksiä; kolmannessa maassa sijaitsevia maantieteellisiä alueita koskeviin hakemuksiin sovellettavia edellytyksiä; päivämäärää, josta alkaen suojaa tai siihen tehtyä muutosta sovelletaan; ja edellytyksiä, jotka liittyvät tuote-eritelmien muutoksiin ▌.

(70) Jotta voidaan varmistaa riittävä suoja, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat suojattua nimitystä koskevia rajoituksia.

(70 a)  Jotta voidaan varmistaa, ettei talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheudu haittaa tämän asetuksen soveltamisesta ennen 1 päivää elokuuta 2009 suojan saaneiden viinien nimitysten osalta tai sellaisten osalta, joiden suojaa koskeva hakemus on tehty ennen kyseistä päivää, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ▌siirtymäsäännöksiä tällaisia viinien nimityksiä varten, ennen tiettyä päivämäärää markkinoille saatettuihin tai etiketöityihin viineihin ja tuote-eritelmien muutoksiin.

(71) Tiettyjä merkintöjä on käytetty unionissa perinteisesti, ja ne antavat kuluttajille viinien erityispiirteistä ja laadusta tietoja, jotka täydentävät suojattuja alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä ilmeneviä tietoja. Tällaiset perinteiset merkinnät olisi voitava suojata unionissa sisämarkkinoiden toimivuuden ja rehellisen kilpailun varmistamiseksi sekä sen välttämiseksi, että kuluttajia johdettaisiin harhaan.

(72) Jotta voidaan varmistaa riittävä suoja ▌, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat suojattavan perinteisen merkinnän ▌kieltä ja kirjoitusasua▌.

(72 a)  Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat hakijatyyppejä, jotka voivat hakea suojaa perinteiselle merkinnälle; perinteisen merkinnän hyväksymishakemuksen voimassaoloedellytyksiä; perusteita ehdotetun perinteisen merkinnän vastustamiselle; suojan laajuutta, mukaan lukien suhde tavaramerkkeihin, suojattuihin perinteisiin merkintöihin, suojattuihin alkuperänimityksiin tai maantieteellisiin merkintöihin, homonyymeihin tai eräisiin rypälelajikkeiden nimiin; perusteita perinteisen merkinnän peruuttamiselle; hakemusten tai pyyntöjen viimeistä jättöpäivää; menettelyjä, joita on noudatettava haettaessa perinteisen merkinnän suojaa, mukaan lukien komission suorittama hakemuksen tutkiminen, vastaväitemenettelyt sekä peruuttamis- ja muuttamismenettelyt ▌.

(72 b)  Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä edellytyksistä, joiden mukaisesti perinteisiä merkintöjä voidaan käyttää kolmansien maiden tuotteissa, ja säätää asiaan liittyvistä poikkeuksista .

(73) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien viinialan tuotteiden kuvauksella, nimityksellä ja esillepanolla voi olla merkittävä vaikutus niiden markkinoitavuuteen. Jäsenvaltioiden viinituotteiden merkintöjä koskevan lainsäädännön erot voivat haitata sisämarkkinoiden toimintaa. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt, joissa otetaan huomioon kuluttajien ja tuottajien oikeutetut edut. Tästä syystä on aiheellista säätää merkintää ja esillepanoa koskevista unionin säännöistä.

(74) Jotta voidaan varmistaa käytössä olevien merkintäkäytäntöjen ▌ noudattaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat poikkeuksellisia olosuhteita, jotka oikeuttavat jättämään pois viittauksen suojattuun alkuperänimitykseen tai suojattuun maantieteelliseen merkintään.

(74 a)  Viinialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muiden kuin tässä asetuksessa säädettyjen merkintätietojen esillepanoa ja käyttöä; eräitä pakollisia ja vapaaehtoisia merkintöjä, ja esillepanoa ▌.

(74 b)  Toimijoiden oikeutettujen etujen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien väliaikaisia merkintöjä ja esillepanoa, jos asianomainen alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asianmukaisten vaatimusten mukainen ▌.

(74 c)  Sen varmistamiseksi, ettei talouden toimijoille aiheudu haittaa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat siirtymäsäännöksiä ennen 1 päivää elokuuta 2009 sovellettujen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti markkinoille saatettujen ja etiketöityjen viinien osalta.

(74 d)  Jotta voidaan ottaa huomioon unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädöksiä, jotka koskevat poikkeuksia merkintöjä ja esillepanoa koskeviin sääntöihin vientiin tarkoitettujen tuotteiden osalta, jos asianomaisen kolmannen maan lainsäädännössä tätä edellytetään.

▌

(77 a)  Sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullisen tasapainon varmistamiseksi tarvitaan erityisiä välineitä vielä kiintiöjärjestelmän päättymisen jälkeenkin. Sen vuoksi olisi vahvistettava näiden välisiä kirjallisia toimialakohtaisia sopimuksia koskevat vakiosäännökset.

(78 a)  Vuoden 2006 sokerijärjestelmän uudistuksella oli kauaskantoisia muutosvaikutuksia unionin sokerialaan. Jotta sokerijuurikkaan viljelijät voisivat saattaa päätökseen mukautumisensa uuteen markkinatilanteeseen ja kasvavaan markkinasuuntautuneisuuteen, nykyistä sokerikiintiöjärjestelmää olisi jatkettava siihen asti kunnes se kumotaan markkinointivuoden 2016/2017 lopussa.

(78 a1) Jotta voidaan ottaa huomioon sokerialan erityispiirteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat sokerialan teknisten määritelmien päivittämistä; sokerijuurikkaan ja -ruo'on toimialakohtaisen sopimusten ostoehtojen päivittämistä; ja lisäsääntöjä, jotka koskevat yritykselle toimitetun sokerijuurikkaan kokonaispainon, taaran ja sokeripitoisuuden määrittämistä ja sokerijuurikasjätemassaa.

(78 a1a)          Tuoreet kokemukset osoittavat, että tarvitaan erityisiä toimenpiteitä varmistamaan sokerin riittävä saatavuus unionin markkinoilla sokerikiintiöiden jäljellä olevalla kaudella.

(78 a2) Jotta voidaan ottaa huomioon sokerialan erityiset ominaispiirteet ja varmistetaan, että kaikkien osapuolten edut otetaan asianmukaisesti huomioon, ja ehkäistään markkinahäiriöt, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat toimitussopimuksia ja ostoehtoja; sopimusten ostoehtojen mukauttamista tämän asetuksen mukaisessa kaupassa; ja perusteita, joita sokeriyrityksiin sovelletaan myönnettäessä sokerijuurikkaan myyjille juurikasmäärät, joista on tehtävä toimitussopimukset ennen kylvöä.

(78 a3) Jäsenvaltioiden tekemien päätösten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat tässä asetuksessa esitettyjen sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin kansallisten ja alueellisten tuotantokiintiöiden mukauttamista.

(78 a4) Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo tuotteista, joiden tuotannossa saa käyttää teollisuudelle tarkoitettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

(78 a5) Varmistaakseen, että sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavat tai jalostavat yritykset noudattavat velvollisuuksiaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat yritysten hyväksynnän myöntämistä ja peruuttamista sekä hallinnollisia seuraamuksia koskevia perusteita.

78 a5a) Sokerialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikkien osapuolten edut otetaan asianmukaisesti huomioon, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä ehtojen merkityksestä kiintiöjärjestelmän toiminnan kannalta sekä edellytyksistä, jotka liittyvät myyntiin syrjäisimmille alueille.

(78 a6) Sen varmistamiseksi, että sokerijuurikkaan viljelijät on liitetty tiiviisti päätökseen, joka koskee tietyn tuotantomäärän siirtämistä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat sokerin siirtämistä.

(78 b)  Viinintuotantokyvyn hallinnan parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle viinitilarekisteriin perustuva tuotantokykyään koskeva selvitys. Jotta jäsenvaltiot toimittaisivat selvityksen, tuki rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen olisi rajoitettava selvityksen toimittaneisiin jäsenvaltioihin.

(78 c)  Jotta tuotantokyvyn seuranta ja todentaminen olisi jäsenvaltioissa helpompaa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viinitilarekisterien ▌sisältöä sekä poikkeuksia.

(79) Olisi vaadittava, että kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien viinialan tuotteiden mukana on oltava unionissa liikkuessa liiteasiakirja, jotta niiden jäljitettävyys olisi riittävä erityisesti kuluttajansuojan kannalta.

(82) Viinialan tuotteiden kuljetusten ja jäsenvaltioiden niille tekemien tarkastusten helpottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä säännöistä, jotka koskevat liiteasiakirjaa ja sen käyttöä edellytyksillä, joilla liiteasiakirjaa voidaan pitää todisteena suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä; rekisterinpitovelvollisuutta ja rekisterin käyttöä; sen täsmentämistä, keiden on pidettävä rekisteriä, ja poikkeuksia rekisterinpitovelvollisuuteen; sekä rekisteriin sisällytettäviä toimia.

▌

(84 a)  Muodollisia kirjallisia sopimuksia koskevan unionin lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltiot voivat omien sopimusoikeudellisten järjestelmiensä puitteissa tehdä kyseisten sopimusten käyttämisen pakolliseksi, kunhan se tapahtuu unionin oikeuden mukaisesti ja siten, että varmistetaan erityisesti sisämarkkinoiden ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja koska tilanteet vaihtelevat suuresti eri puolilla unionia, tällainen päätös olisi jätettävä jäsenvaltioille. Maito- ja maitotuotealan sopimusten vähimmäisvaatimusten varmistamiseksi ja sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi tällaisten sopimusten käyttöä koskevat perusedellytykset olisi kuitenkin vahvistettava unionin tasolla. Kaikista tällaisista perusedellytyksistä olisi voitava neuvotella vapaasti. Koska joidenkin meijeriosuuskuntien perussääntöön saattaa sisältyä vaikutukseltaan vastaavia sääntöjä, ne olisi yksinkertaisuuden vuoksi vapautettava sopimuksen laatimista koskevasta velvoitteesta. Kyseisen järjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi päätettävä, olisiko sitä sovellettava myös silloin, kun välittäjäosapuolet keräävät maidon tuottajilta ja toimittavat sen jalostajille.

(84 b)  Tuotannon kannattavan kehityksen varmistamiseksi ja siten maidontuottajien kohtuullisen elintason takaamiseksi tuottajien neuvotteluvoimaa jalostajiin nähden olisi vahvistettava, jotta lisäarvo jakautuisi toimitusketjussa tasaisemmin. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi olisi hyväksyttävä perussopimuksen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan nojalla säännös, jolla maidontuottajien muodostamien tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen sallitaan yhteisesti neuvotella meijerin kanssa joidenkin tai kaikkien jäsentensä raakamaitotuotantoa koskevista sopimusehdoista, myös hinnoista. Maitomarkkinoiden toimivan kilpailun säilyttämiseksi tähän mahdollisuuteen olisi sovellettava asianmukaisia määrällisiä rajoituksia. Osuuskuntien tehokkaan toiminnan varmistamiseksi ja selkeyden vuoksi olisi täsmennettävä, että kun tuottajan jäsenyys osuuskunnassa sisältää kyseisen tuottajan koko maidontuotantoa tai sen osaa koskevan velvoitteen toimittaa raakamaitoa ja kun tätä velvoitetta koskevat ehdot on määritelty osuuskunnan perussäännöissä tai näihin perussääntöihin perustuvissa säännöissä tai päätöksissä, näitä ehtoja ei pitäisi alistaa tuottajaorganisaation kautta käytäviin neuvotteluihin.

(84 c)  Koska suojatuilla alkuperänimityksillä ja suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä on suuri merkitys erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville maaseutualueille ja jotta voidaan varmistaa erityisesti suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen juustojen lisäarvo ja laadun säilyminen ja koska maidon kiintiöjärjestelmä on poistumassa käytöstä, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa sääntöjä, joilla säännellään tällaisten tietyllä maantieteellisellä alueella tuotettujen juustojen kaikkea tarjontaa, toimialakohtaisen organisaation, tuottajaorganisaation tai asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 määritellyn ryhmän pyynnöstä. Tällaisen pyynnön olisi saatava tukea suurelta maidontuottajien enemmistöltä, joka edustaa suurinta osaa kyseiseen juustoon käytettävästä maitomäärästä, ja toimialakohtaisten organisaatioiden ja ryhmien tapauksessa sen olisi saatava tukea juustontuottajien suurelta enemmistöltä, joka edustaa suurinta osaa kyseisen juuston tuotannosta.

(84 d)  Markkinoiden kehityksen seuraamiseksi komissio tarvitsee ajantasaista tietoa toimitetun raakamaidon määristä. Siksi olisi pyrittävä varmistamaan, että ensiostaja toimittaa tällaiset tiedot säännöllisesti jäsenvaltioille ja että jäsenvaltio ilmoittaa niistä komissiolle.

(85) Tuottajaorganisaatioilla ja niiden liitoilla voi olla tärkeä rooli tarjonnan keskittämisessä ja kaupan pitämisen parantamisessa, suunnittelussa ja tuotannon mukauttamisessa vastaamaan kysyntää, tuotantokustannusten optimoinnissa ja tuottajahintojen vakauttamisessa, tutkimuksen suorittamisessa, parhaiden käytäntöjen edistämisessä ja teknisen avun antamisessa, sivutuotteiden käsittelyssä ja niiden jäsenille tarjolla olevien riskinhallintavälineiden hallinnoinnissa vahvistaen näin tuottajien asemaa elintarvikeketjussa.

(85-a) Toimialakohtaisilla organisaatioilla voi olla merkittävä asema toimitusketjun toimijoiden välisen vuoropuhelun ja parhaiden käytänteiden edistämisessä sekä markkinoiden avoimuuden lisäämisessä.

(85 a)  Tuottajaorganisaatioiden, niiden liittojen ja toimialakohtaisten organisaatioiden määrittelyä ja hyväksyntää koskevia voimassaolevia sääntöjä olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava, virtaviivaistettava ja laajennettava, jotta voidaan säätää pyynnöstä annettavasta mahdollisesta hyväksynnästä tiettyjen alojen osalta tämän asetuksen mukaisten perussääntöjen nojalla. Tuottajaorganisaatioiden hyväksyntää koskevilla perusteilla ja perussäännöillä olisi varmistettava, että kyseiset elimet perustetaan tuottajien aloitteesta ja että niissä noudatetaan määräysvallan osalta sääntöjä, jotka varmistavat, että tuottajajäsenet voivat demokraattisella tavalla valvoa organisaatiotaan ja sen päätöksiä.

(86) Eri aloilla voimassa olevat säännökset, jotka tehostavat tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen sekä toimialakohtaisten organisaatioiden vaikutusta sallimalla jäsenvaltioiden laajentaa tällaisten organisaatioiden sääntöjen soveltamisalaa tietyin edellytyksin muihin kuin niiden jäseninä oleviin toimijoihin, ovat osoittautuneet toimiviksi, ja niitä olisi yhdenmukaistettava ja virtaviivaistettava, ja ne olisi ulotettava koskemaan kaikkia aloja.

(87) Olisi säädettävä mahdollisuudesta toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä, jotka helpottavat tarjonnan mukauttamista markkinoiden tarpeisiin ja jotka voivat edistää markkinoiden vakauttamista ja kohtuullisen elintason varmistamista alalla toimivalle maatalousväestölle.

(88) Jotta rohkaistaisiin tuottajaorganisaatioita, ▌tuottajaorganisaatioiden liittoja ja toimialakohtaisia organisaatioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, lukuun ottamatta markkinoilta poistamiseen liittyviä toimia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä toimenpiteistä. joilla parannetaan laatua, edistetään tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen parempaa organisointia, helpotetaan markkinahintojen kehityksen seurantaa ja mahdollistetaan käytettävien tuotantokeinojen tuntemuksen perusteella lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen.

(89) Viinimarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava panna toimialakohtaisten organisaatioiden tekemät päätökset täytäntöön. Päätösten perusteella ei pitäisi kuitenkaan voida toteuttaa menettelyjä, jotka voivat vääristää kilpailua.

(89 a)  Vaikka muodollisten kirjallisten sopimusten käyttöä maitoalalla säännellään erillisillä säännöksillä, tällaisten sopimusten käyttö voi kuitenkin auttaa lisäämään toimijoiden vastuuta muilla aloilla ja lisätä tietoisuutta siitä, että on tarpeen ottaa markkinasignaalit paremmin huomioon, parantaa hinnan välittymistä ja mukauttaa tarjonta paremmin kysyntään sekä auttaa välttämään tiettyjä sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Tällaisia sopimuksia koskevan unionin lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltiot voivat omien sopimusoikeudellisten järjestelmiensä mukaisesti päättää asettaa kyseisten sopimusten käyttämisen pakolliseksi, kunhan se tapahtuu unionin oikeuden mukaisesti ja erityisesti siten, että varmistetaan sisämarkkinoiden ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta.

(89 b)  Tuotannon kannattavan kehityksen varmistamiseksi ja siten naudanliha-alan ja oliiviöljyalan sekä tiettyjen peltokasvien tuottajien kohtuullisen elintason takaamiseksi tuottajien neuvotteluvoimaa tuotantoketjun loppupään toimijoihin nähden olisi vahvistettava, jotta lisäarvo ▌jakautuisi toimitusketjussa tasaisemmin. Näiden YMP:n tavoitteiden saavuttamiseksi hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden olisi voitava neuvotella määrällisiä rajoituksia soveltaen joidenkin tai kaikkien jäsentensä tuotantoa koskevista toimitussopimusehdoista, muun muassa hinnoista, edellyttäen, että kyseiset organisaatiot pyrkivät saavuttamaan yhden tai useamman tarjonnan keskittämiseen, jäsentensä tuottamien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotantokustannusten optimointiin liittyvän tavoitteen ja että näihin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa toimien yhdentämiseen ja tämä yhdentäminen todennäköisesti johtaa toimien merkittävään tehostumiseen, jotta tuottajaorganisaation toimet kaiken kaikkiaan myötävaikuttavat perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden täyttymiseen. Tämä voidaan toteuttaa, jos tuottajaorganisaatio suorittaa tiettyjä erityistoimia ja kyseiset toimet vaikuttavat merkittävästi kyseisen tuotannon määrään, tuotantokustannuksiin ja tuotteen markkinoille saattamiseen.

(89 c)  Lisäarvon varmistamiseksi ja laadun säilyttämiseksi erityisesti suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun cured ham -kinkun osalta jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tiukoin edellytyksin sääntöjä, joilla säännellään kyseisen tuotteen tarjontaa edellyttäen, että kyseisen kinkun tuottajien ja tarvittaessa kyseisen kinkun tuotantoon liittyvän maantieteellisen alueen siantuottajien suuri enemmistö kannattaa sääntöjä.

(92) Kaikkien unionissa tuotetun humalan toimitussopimusten rekisteröinti on vaivalloinen toimenpide, joka olisi lakkautettava.

(93) Jotta varmistetaan, että tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen ja toimialakohtaisten organisaatioiden ▌tavoitteet ja velvollisuudet on selkeästi määritelty niiden toiminnan tehostamiseksi tarpeetonta hallintotaakkaa välttäen ja yhdistymisvapautta heikentämättä varsinkaan muiden kuin näiden organisaatioiden jäsenten kohdalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat seuraavia: erityiset tavoitteet, joihin tällaiset organisaatiot ja liitot voivat pyrkiä, joihin niiden on pyrittävä tai joihin ne eivät saa pyrkiä ja jotka tarvittaessa lisätään tässä asetuksessa vahvistettuihin tavoitteisiin; tällaisten organisaatioiden ja liittojen säännöt, muiden organisaatioiden kuin tuottajaorganisaatioiden perussäännöt, tuottajaorganisaatioiden perussääntöihin tietyillä aloilla sovellettavat erityisedellytykset, mukaan lukien poikkeukset, rakenne, jäsenyysaika, koko, demokraattinen vastuuvelvollisuus ja tällaisten organisaatioiden ja liittojen toiminta, sulautumisten seuraukset, edellytykset hyväksynnälle, hyväksynnän peruuttamiselle ja keskeyttämiselle. niiden vaikutukset, sekä vaatimukset toteuttaa korjaavia toimenpiteitä, mikäli hyväksyntää koskevia perusteita ei noudateta;

ylikansalliset organisaatiot ja liitot sekä kansainvälisessä yhteistyössä annettavaa hallinnollista apua koskevat säännöt; jäsenvaltioiden lupaa edellyttävät ulkoistamisen kohteena olevat alat sekä toimien ulkoistamisen edellytykset ja ulkoistettavien toimien luonne sekä teknisten apuvälineiden käyttöön antaminen organisaatioiden tai liittojen toimesta; organisaatioiden ja liittojen kaupan pidettävän tuotannon vähimmäismäärän tai -arvon laskentaperuste; säännöt tuottajaorganisaation käymiin neuvotteluihin sisältyvän raakamaidon määrien laskemiseksi, muiden kuin tuottajien hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioihin tai muiden kuin tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioiden liittoihin;

       organisaatioiden eräiden sääntöjen soveltamisalan laajentaminen muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten velvollisuus maksaa jäsenmaksuja, mukaan lukien kyseisen maksun käyttö ja myöntäminen kyseisissä organisaatioissa ja luettelo tiukemmista tuotantosäännöistä, joiden soveltamisalaa voidaan laajentaa, edustavuutta koskevat lisävaatimukset, asianomaiset talousalueet ja niiden määritelmän tarkistaminen komissiossa, vähimmäisajanjaksot, joiden ajan sääntöjen olisi oltava voimassa ennen niiden soveltamisalan laajentamista, henkilöt tai organisaatiot, joihin sääntöjä tai maksuja voidaan soveltaa, ja olosuhteet, joissa komissio voi vaatia, että sääntöjen soveltamisalan laajentaminen tai pakolliset maksut evätään tai peruutetaan.

▌

(95) Kauppavirtojen seuranta on ensisijaisesti hallinnointiin liittyvä asia, ja se olisi hoidettava joustavasti. Päätös todistuksia koskevien vaatimusten käyttöönotosta olisi tehtävä ottaen huomioon todistusten tarve kyseisten markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin ja viennin seurannan kannalta.

(96) Jotta otetaan huomion unionin kansainväliset velvoitteet ja unionissa sovellettavat sosiaali-, ja ympäristöalaa sekä eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset, kaupan ja markkinoiden sekä tuonnin ja viennin kehityksen seurannan tarve, markkinoiden järkevän hallinnan tarve ja hallinnollisen rasituksen vähentämisen tarve, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ▌luetteloa tuotteista, joilta edellytetään tuonti- tai vientitodistusta, ja tapauksia ja tilanteita, joissa tuonti- tai vientitodistusta ei edellytetä.

(97) Todistusjärjestelmän pääkohtien tarkentamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat todistuksesta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia, todistuksen oikeudellisia vaikutuksia ja tapauksia, joissa sovelletaan todistuksessa mainitun määrän tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamiseen liittyvää sallittua poikkeamaa tai joissa alkuperä on ilmoitettava; tuontitodistuksen myöntämistä tai vapaaseen liikkeeseen luovutusta, sillä sen edellytyksenä on muun muassa on tuotteiden alkuperän, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan, kolmannen maan tai elimen antaman asiakirjan esittäminen; ▌ todistuksen siirtämistä tai ▌tällaista siirtoa koskevia rajoituksia; hampun tuontitodistuksia koskevia lisäedellytyksiä ja ▌jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen avun periaatetta petosten ja sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi tai selvittämiseksi; sekä ▌ tapauksia ja tilanteita, joissa vaaditaan tai ei vaadita vakuutta, jolla taataan tuotteiden tuominen tai vieminen todistuksen voimassaoloaikana.

(98) WTO:n sopimusten ja kahdenvälisten sopimusten mukaisten maataloustuotteisiin sovellettavien tullien olennaiset seikat vahvistetaan yhteisessä tullitariffissa. Komissiolla olisi oltava valta toteuttaa tuontitullien yksityiskohtaista laskentaa koskevia toimenpiteitä kyseisten olennaisten seikkojen nojalla.

(100)   Eräiden tuotteiden tulohintajärjestelmä olisi säilytettävä. Tulohintajärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat erän ilmoitetun hinnan todenperäisyyden tarkistamista kiinteää tuontiarvoa käyttäen, ja säätää edellytyksistä vakuuden asettamiseksi.

( 100 a)           Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista unionin markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuonnista olisi maksettava lisätulli, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

( ▌101)           On aiheellista avata ja hallinnoida tietyin edellytyksin perussopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista säädöksistä johtuvia tuontitariffikiintiöitä. Käytettävässä hallinnointimenetelmässä olisi otettava tuontitariffikiintiöiden osalta asianmukaisesti huomioon unionin nykyiset ja tulevat tuotantoon, jalostukseen ja kulutusmarkkinoihin liittyvät hankintatarpeet toimitusten kilpailukykyä, varmuutta ja jatkuvuutta silmällä pitäen sekä tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

(101 a) Jotta toteutettaisiin Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehtyjen sopimusten mukaiset sitoumukset, jotka koskevat Espanjan 2 000 000 maissitonnin ja 300 000 durratonnin tuontitariffikiintiötä sekä Portugalin 500 000 maissitonnin tuontitariffikiintiötä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat säännökset, jotka ovat tarpeen tariffikiintiötuonnin ja tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden maksajavirastojen tuomien määrien julkisen varastoinnin toteuttamiseksi.

(102)   Jotta varmistetaan tasapuoliset mahdollisuudet käytettävissä olevien määrien osalta ▌ja toimijoiden tasavertainen kohtelu tuontitariffikiintiön osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten edellytysten ja kelpoisuusvaatimusten määrittelystä, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tuontitariffikiintiössä; sellaisten sääntöjen vahvistamisesta, jotka koskevat oikeuksien siirtoa toimijoiden välillä ja tarvittaessa siirtorajoituksia tuontitariffikiintiön hallinnoinnissa; joilla säädetään, että tuontitariffikiintiöön osallistuminen edellyttää vakuuden asettamista; ja säädetään tarvittaessa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa säädöksessä vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavista mahdollisista erityispiirteistä, vaatimuksista tai rajoituksista.

(103)   Maataloustuotteet voivat tietyissä tapauksissa saada erityistuontikohtelun kolmansissa maissa, jos tuotteet noudattavat tiettyjä laatuominaisuuksia ja/tai hintaedellytyksiä. Hallinnollinen yhteistyö tuojana olevan kolmannen maan ja unionin viranomaisten välillä on tarpeen, jotta varmistettaisiin tällaisen järjestelmän moitteeton soveltaminen. Tämän vuoksi tuotteiden mukana olisi oltava unionissa myönnetty todistus.

(104)   Jotta voidaan varmistaa, että vientituotteet voivat tietyin edellytyksin saada erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan unionin perussopimuksen ▌mukaisesti tekemien kansainvälisten sopimusten nojalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joiden nojalla jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen asiakirja, jolla todistetaan edellytysten täyttyminen.

(104 a) Jotta laittomat hamppuviljelmät eivät häiritsisi kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun markkinoita, tässä asetuksessa olisi säädettävä hampun ja hampunsiementen tuonnin valvonnasta sen varmistamiseksi, että tällaiset tuotteet tarjoavat tietyt takeet tetrahydrokannabinolipitoisuuden (THC) osalta. Lisäksi muiden kuin kylvämiseen tarkoitettujen hampunsiementen tuontiin olisi edelleenkin sovellettava valvontajärjestelmää, johon sisältyy asianomaisten tuojien lupajärjestelmä.

(104 b) Koko unionissa noudatetaan humala-alan tuotteet kattavaa laatupolitiikkaa. Tuotujen tuotteiden osalta olisi tähän asetukseen sisällytettävä säännökset, joilla varmistetaan, että vain tuotteiden laadulliset vähimmäisominaisuudet täyttäviä tuotteita tuodaan. Hallinnollisen taakan keventämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joilla vastaavuustodistukseen ja pakkausmerkintöihin liittyviä velvollisuuksia ei sovelleta.

(104 c) Unionilla on kolmansien maiden kanssa useita unionin markkinoille pääsyä koskevia etuuskohtelujärjestelmiä, joiden ansiosta nämä maat voivat viedä ruokosokeria unioniin edullisin ehdoin. Olisi säilytettävä tietyn ajan säännökset, jotka koskevat puhdistamoiden puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tarpeen arvioinnista ja tuontitodistusten varaamisesta tietyin ehdoin unionissa päätoimisina puhdistamoina pidettäville, tuodun raa'an ruokosokerin merkittävien määrien erikoistuneille käyttäjille. Jotta varmistetaan, että puhdistettavaksi tarkoitettu tuontisokeri puhdistetaan asianomaisten vaatimusten mukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tuontijärjestelyjen toimintaan liittyvien määritelmien käyttöä; edellytyksiä ja kelpoisuusvaatimuksia, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää tuontitodistushakemuksen, vakuuden asettaminen mukaan luettuna, sekä hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä.

(105)   Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä unionin ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Unionin olisi tällöin voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta unionin markkinat eivät jäisi ilman suojaa mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä vastaan. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisia.

(106)   on aiheellista säätää mahdollisuudesta keskeyttää sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö, jos tällainen menettely häiritsee tai todennäköisesti häiritsee unionin markkinoita.

(107)   Mahdollisuus myöntää kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille unionin hintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvaa WTO-sitoumusten mukaista vientitukea olisi säilytettävä toimenpiteenä, joka voi koskea tiettyjä tuotteita, joihin sovelletaan tätä asetusta, kun sisämarkkinoiden olosuhteet kuuluvat sellaisiin, joihin tietyin perustein sovelletaan poikkeuksellisia toimenpiteitä. Tuettuun vientiin olisi sovellettava arvoon ja määrään perustuvia rajoituksia, ja sen saatavilla olevan tuen tulisi olla nolla, tämän kuitenkaan vaikuttamatta poikkeuksellisten toimenpiteiden soveltamiseen.

(108)   Arvoon perustuvien rajoitusten noudattaminen olisi vientitukia vahvistettaessa varmistettava valvomalla, että tuet maksetaan Euroopan maatalouden tukirahaston sääntöjen mukaisesti. Valvontaa voidaan helpottaa vientitukien pakollisella ennakkovahvistuksella, samalla kun sallitaan eriytetyn vientituen osalta ennalta vahvistetun määräpaikan muuttaminen sen maantieteellisen alueen sisällä, jolla sovelletaan yhtenäistä vientituen määrää. Jos määräpaikkaa muutetaan, olisi maksettava todelliseen määräpaikkaan sovellettavaa vientitukea siten, että enimmäismäärä on ennalta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettava tuen määrä.

(109)   Määrällisten rajoitusten noudattaminen olisi varmistettava luotettavan ja tehokkaan seurantajärjestelmän avulla. Vientitukien myöntämisen edellytyksenä olisi tätä varten oltava vientitodistus. Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevien enimmäismäärien rajoissa kunkin tuotteen tilanteen mukaan. Kyseiseen sääntöön olisi sallittava poikkeuksia vain perussopimusten liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen tuotteiden osalta, joihin ei sovelleta määrärajoituksia. Olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa hallintoa koskevien sääntöjen tiukasta noudattamisesta sellaisen tukea saavan viennin osalta, joka ei todennäköisesti ylitä vahvistettuja määriä.

(110)   Elävien nautaeläimien viennin tapauksessa ▌vientitukia olisi myönnettävä ja maksettava vain, kun noudatetaan eläinten hyvinvointia ja erityisesti eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettuja säännöksiä.

▌

(113)   Vientitukijärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä velvoitteesta asettaa vakuus, jolla taataan, että toimijoiden velvollisuudet täytetään.

(114)   Toimijoiden ja viranomaisten hallinnollisen taakan keventämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kynnysarvot, joiden alittuessa vientitodistuksen myöntämistä tai esittämistä ei edellytetä, määritetään määräpaikat tai toimet, joiden osalta vientitodistuksen esittämisvelvollisuudesta vapauttaminen on perusteltua, ja sallitaan perustelluissa tapauksissa vientitodistusten myöntäminen jälkikäteen.

(115)    Sellaisten käytännön tilanteiden varalta, joissa vientitukiin on täysi tai osittainen tukikelpoisuus, ja jotta toimijat voisivat paremmin toimia vientitukihakemuksen jättöpäivän ja vientituen lopullisen maksamisen välisenä aikana, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat jotakin muuta vientituelle määriteltyä päivämäärää; ▌ vientitukien ennakkomaksuja, myös vakuuden asettamista ja vapauttamista koskevia edellytyksiä; lisätodisteita silloin, kun on epäilyksiä tuotteiden todellisen määräpaikan suhteen, ja mahdollisuutta jälleentuontiin unionin tullialueelle; määräpaikkoja, joita pidetään unionista vientinä, ja vientitukikelpoisten määräpaikkojen sisällyttämistä unionin tullialueeseen.

(115 a) Jotta voidaan varmistaa, että viejillä on tasavertainen pääsy perussopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden ja niistä jalostettujen tuotteiden vientitukiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen maataloustuotteita koskevien sääntöjen soveltamista tuotteisiin, jotka viedään jalostettuina tavaroina.

(116)   Jotta varmistetaan, että vientitukia saavat tuotteet viedään unionin tullialueelta, ja estetään niiden mahdollinen paluu tullialueelle sekä ▌ kevennetään toimijoiden hallinnollista taakkaa vientituettujen tuotteiden määrämaahan saapumista koskevien todisteiden laatimisen ja toimittamisen osalta eriytetyn vientituen tapauksessa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat määräaikaa, jossa tuotteiden on poistuttava unionin tullialueelta, myös väliaikaisen uuden maahantulon aikaa; käsittelyjä, joita vientituetuille tuotteille saa tehdä kyseisenä ajanjaksona; todistetta määräpaikkaan saapumisesta eriytetyn vientituen tapauksessa; vientikynnyksiä ja edellytyksiä, joilla viejät voidaan vapauttaa tällaisen todisteen esittämisestä; sekä edellytyksiä, joilla riippumattomat kolmannet osapuolet hyväksyvät todisteen määräpaikkaan saapumisesta eriytetyn vientituen tapauksessa.

(116 a) Jotta viejiä kannustettaisiin noudattamaan eläinten hyvinvointia koskevia edellytyksiä ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkistaa vientitukiin liittyvien varojen moitteettoman käytön silloin kun niiden edellytyksenä on eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamista unionin tullialueen ulkopuolella, riippumattomien kolmansien osapuolten käyttö mukaan luettuna.

(117)   Jotta voidaan ottaa huomioon eri alojen erityispiirteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimijoihin ja vientitukikelpoisiin tuotteisiin sovellettavia erityisvaatimuksia ja ‑edellytyksiä ▌ ja kertoimien vahvistamista vientitukien laskemiseksi, tiettyjen viljasta saatavien alkoholipitoisten juomien kypsytysprosessi huomioon ottaen.

▌

(119)   Kukkasipuleita koskevat vähimmäisvientihinnat eivät ole enää hyödyllisiä, ja ne olisi lakkautettava.

(120)   Perussopimuksen 42 artiklan mukaisesti maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan perussopimuksen kilpailumääräyksiä vain siltä osin kuin asiasta säädetään perussopimuksen 43 artiklan 2  ▌ kohdan mukaisesti ja niissä määrättyä menettelyä noudattaen annetussa unionin lainsäädännössä.

(120 a) Kun otetaan huomioon maatalousalan erityispiirteet ja sen riippuvuus koko elintarvikeketjun asianmukaisesta toiminnasta, mukaan luettuna kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen kaikkiin siihen liittyviin koko elintarvikeketjun aloihin, jotka saattavat olla hyvin keskittyneitä, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä perussopimuksen 42 artiklassa esitettyjen kilpailusääntöjen soveltamiseen. Tätä varten tarvitaan komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välistä kiinteää yhteistyötä. Lisäksi tarvittaessa komission hyväksymät suuntaviivat ovat sopiva väline yritysten ja muiden sidosryhmien ohjeistamiseen.

(121)    ▌ Olisi säädettävä, että kilpailusääntöjä, jotka koskevat perussopimuksen 101 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia, päätöksiä ja menettelytapoja sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, ▌ sovelletaan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan, jollei niiden soveltaminen vaaranna YMP:n tavoitteiden saavuttamista.

(122)   Sellaisten viljelijä- tai tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen asemaan, jotka pyrkivät tuottamaan tai pitämään kaupan maataloustuotteitaan yhteisesti tai käyttämään yhteisiä tiloja, olisi sovellettava erityistä lähestymistapaa, jollei tällaisella yhteisellä toiminnalla estetä kilpailua tai vaaranneta perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttamista.

(123)   Rajoittamatta tiettyjen tuotteiden kuten suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tai kinkun taikka viinin, johon sovelletaan tiettyä sääntökokonaisuutta, tarjonnan sääntelyä, toimialakohtaisten organisaatioiden tiettyyn toimintaan olisi sovellettava erityistä lähestymistapaa sillä edellytyksellä, ettei toiminta aiheuta markkinoiden lokeroitumista, haittaa yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa, vääristä tai poista kilpailua, merkitse hintojen tai kiintiöiden vahvistamista eikä ole syrjivää.

(124)   Kansallisen tuen myöntäminen vaarantaisi sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Maataloustuotteisiin olisi sen vuoksi pääsääntöisesti sovellettava valtiontukea koskevia perussopimuksen määräyksiä. Tietyissä tilanteissa olisi sallittava poikkeuksia. Tällaisia poikkeuksia sovellettaessa komission olisi voitava laatia luettelo nykyisistä, uusista tai ehdotetuista kansallisista tuista, antaa jäsenvaltioille aiheellisia huomautuksia ja ehdottaa sopivia toimenpiteitä.

(124 a) Raivauspalkkiota ja eräisiin viinialan tukiohjelmiin liittyviä toimenpiteitä koskevissa säännöksissä ei kuitenkaan pitäisi sinänsä estää samaan tarkoitukseen myönnettäviä kansallisia tukia.

(125)   Suomen ja Ruotsin olisi edelleenkin myönnettävä kansallisia tukia porojen ja porotuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen kyseisen alan erityisen taloudellisen tilanteen vuoksi.

(125 a) Suomessa sokerijuurikasta viljellään erityisissä maantieteellisissä ja ilmastollisissa oloissa, jotka sokeriuudistuksen yleisten vaikutusten ohella haittaavat tätä alaa. Kyseisen jäsenvaltion olisi sen vuoksi sallittava myöntää pysyvästi kansallisia tukia sokerijuurikkaan viljelijöilleen.

(125 b) Jäsenvaltioiden olisi voitava maksaa kansallista tukea tämän direktiivin mukaisesti vahvistettujen mehiläishoitotoimenpiteiden yhteisrahoitusta varten sekä rakenteellisten tai luonnonolojen vuoksi epäedullisessa asemassa olevien mehiläistarhojen suojelua varten taikka talouskehitysohjelmien osana, tuotantoon tai kauppaan myönnettäviä tukia lukuun ottamatta.

(125 c) Jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat kouluhedelmäjärjestelmään parantaakseen lasten elintarvikkeiden saantia, tulisi unionin tuen lisäksi voida myöntää kansallista tukea tuotteiden toimittamiseen ja tiettyjen asiaan liittyvien kustannusten kattamiseen.

(126)   Jotta perustelluissa kriisitapauksissa voitaisiin toimia myös tukiohjelmissa määrätyn tislaustoimenpiteeseen myönnettävää tukea koskevan siirtymäkauden päätyttyä vuonna 2012, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää kansallisia tukia erityiseen tislaustoimenpiteeseen niin, että kokonaismäärärahat eivät ylitä 15:tä prosenttia jäsenvaltion kansallisessa tukiohjelmassa varattujen vuosittaisten määrärahojen vastaavasta arvosta. Tällaisista kansallisista tuista olisi ilmoitettava komissiolle, ja ne olisi hyväksyttävä ▌ ennen niiden myöntämistä.

▌

(129)   Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää edelleenkin kansallisia pähkinätukia, kuten asetuksen (EY) N:o 73/2009 120 artiklassa nykyisin säädetään, jotta lievennettäisiin unionin aiemman pähkinätukijärjestelmän tuotannosta irrottamisen vaikutuksia. Koska mainittu asetus on kumottava, kyseisistä kansallisista tuista olisi selkeyden vuoksi säädettävä tässä asetuksessa.

(132)   Olisi säädettävä erityisistä interventiotoimenpiteistä, jotta voitaisiin reagoida tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti markkinahäiriöiden uhkiin. Kyseisten toimenpiteiden soveltamisala olisi määriteltävä.

(133)   Jotta voitaisiin reagoida tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti markkinahäiriöiden uhkiin, jotka johtuvat sisäisillä tai ulkoisilla markkinoilla esiintyvistä merkittävistä hintojen nousuista tai laskuista tai muista tapahtumista ja olosuhteista, joiden vuoksi markkinat vakavasti häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä, jolloin tilanne tai sen vaikutus markkinatilanteeseen todennäköisesti jatkuu tai pahenee entisestään, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen markkinatilanteen korjaamiseksi noudattaen kansainvälisistä sopimuksista johtuvia kaikkia velvoitteita ja edellyttäen, että kaikki muut tämän asetuksen nojalla käytettävissä olevat toimenpiteet vaikuttavat riittämättömiltä, mukaan luettuna tarvittaessa toimenpiteet, joilla laajennetaan tai muutetaan tässä asetuksessa säädettyjen muiden toimenpiteiden soveltamisalaa, kestoa tai muita näkökohtia tai joilla säädetään vientituista tai joilla keskeytetään tarvittaessa tuontitullit kokonaan tai osittain tiettyjen määrien tai kausien osalta.

(133 a) Eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion markkinoilla. Kokemus osoittaa, että vakavat markkinahäiriöt, kuten kulutuksen tai hintojen huomattava lasku, voivat johtua kansanterveyteen tai eläinten terveyteen kohdistuvien riskien aiheuttamasta kuluttajien luottamuksen menettämisestä. Kuluttajien luottamuksen menettämisestä johtuvat toimenpiteet olisi kokemuksen perusteella ulotettava koskemaan kasvituotteita.

(133 b) Naudan- ja vasikanlihan, maidon ja maitotuotteiden, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä munien ja siipikarjanlihan poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden olisi liityttävä suoraan terveys- ja eläinlääkintätoimenpiteisiin, jotka on hyväksytty tautien leviämisen estämiseksi. Ne olisi toteutettava jäsenvaltioiden pyynnöstä vakavien häiriöiden välttämiseksi markkinoilla.

▌

(133 c) Jotta voitaisiin reagoida tehokkaasti poikkeuksellisiin olosuhteisiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla laajennetaan tässä asetuksessa esitettyä niiden tuotteiden luetteloa, joiden osalta voidaan toteuttaa poikkeuksellisia tukitoimenpiteitä.

(134)   Komissiolle olisi annettava valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi hätätilanteissa.

(134 a) Tehokkaalla ja vaikuttavalla reagoimisella markkinahäiriöiden uhkiin saattaa olla erityisen tärkeä merkitys maito-alalla. Tämä pätee myös erityisten ongelmien ratkaisemiseen hätätilanteissa. Tämän vuoksi on syytä korostaa, että erityisesti maitoalalla edellä mainituilla toimenpiteillä, joita komissio toteuttaa markkinahäiriöiden tapauksessa, mukaan luettuna markkinoiden epätasapaino, tai hätätilanteessa erityisten ongelmien ratkaisemiseksi, on aivan erityistä merkitystä.

(134 b) Sellaisiin kausiin vastaamiseksi, joina markkinat ovat vakavasti epätasapainossa, poikkeuksellisina toimenpiteinä voidaan käyttää yksityisten toimijoiden kollektiivisten toimien tiettyjä erityisluokkia, joilla pyritään kyseisten alojen tasapainottamiseen tarkoin suojatoimenpitein, rajoituksin ja edellytyksin. Kun kyseiset toimet voisivat kuulua perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, komission olisi voitava säätää ajallisesti rajoitetusta poikkeuksesta. Tällaisilla toimilla olisi kuitenkin täydennettävä unionin toimia tässä asetuksessa esitettyjen julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tai poikkeuksellisten toimenpiteiden puitteissa eikä niillä saisi haitata sisämarkkinoiden toimintaa.

(135)   Yrityksiä, jäsenvaltioita ja/tai kolmansia maita olisi voitava ▌ vaatia toimittamaan tiedonantoja tämän asetuksen soveltamiseksi, maataloustuotteiden markkinoiden seuraamiseksi, analysoimiseksi ja hallinnoimiseksi, markkinoiden avoimuuden varmistamiseksi sekä YMP:n toimenpiteiden moitteettoman toiminnan ja tarkistamisen, valvonnan, seurannan, arvioimisen ja tilintarkastamisen varmistamiseksi sekä kansainvälisissä sopimuksissa ▌ vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi, mukaan lukien kyseisten sopimusten mukaiset ilmoitusvaatimukset. Yhdenmukaistetun, virtaviivaistetun ja yksinkertaistetun lähestymistavan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta toteuttaa kaikki tiedonantoihin liittyvät tarvittavat toimenpiteet. Komission olisi tällöin otettava huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välinen synergia.

(136)   Jotta voidaan varmistaa tietojärjestelmien eheys sekä toimitettavien asiakirjojen ja niihin liittyvien tietojen aitous ja luettavuus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä ilmoitettavien tietojen luonteesta ja tyypistä; käsiteltävistä tietoryhmistä ja enimmäissäilytysajoista; käsittelyn tarkoituksesta erityisesti, kun tietoja julkaistaan ja siirretään kolmansiin maihin; oikeudesta päästä tietoihin tai saataville asetettavista tietojärjestelmistä, ja tietojen julkaisemisedellytyksistä ▌ .

(137)   Sovelletaan unionin lainsäädäntöä, joka koskee yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta, erityisesti ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY ja ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001.

(137 a) Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu ja hän on antanut lausunnon 14 päivänä joulukuuta 2011[13].

(138)   Maatalousalan kriisivarauksesta olisi siirrettävä varoja asetuksen (EU) N:o [...] [HZR] 24 artiklassa ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen budjettikurista, budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen[14] 19 c alakohdassa tarkoitettujen edellytysten ja menettelyn mukaisesti, ja olisi selvennettävä, että tämä asetus on sovellettava perussäädös.

(139)   Jotta siirtyminen asetuksessa (EY[…]) N:o 1234/2007 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin tapahtuisi joustavasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä ▌ tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yritysten saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

(139 a) Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämistä ja muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(140)   Kiireellisen menettelyn käyttö olisi varattava poikkeuksellisiin tapauksiin, joissa on erittäin kiireellisistä syistä välttämätöntä reagoida tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti markkinahäiriöiden uhkiin tai joissa markkinahäiriöitä esiintyy. Kiireellisen menettelyn valinta olisi perusteltava, ja tapaukset, joissa kiireellistä menettelyä olisi käytettävä, olisi täsmennettävä.

(141)   Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[15] mukaisesti.

(142)   Tämän asetuksen täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi käytettävä tarkastelumenettelyä, koska kyseiset säädökset liittyvät asetuksen (EU) N:o 182/2011 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Kilpailuasioihin liittyvien tämän asetuksen täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi kuitenkin käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä, koska neuvoa-antavaa menettelyä käytetään yleisesti kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen.

(143)   Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jos tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät unionin suojatoimenpiteiden toteuttamiseen, muuttamiseen tai kumoamiseen, jalostusmenettelyn taikka sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käytön keskeyttämiseen, jotta markkinatilanteeseen voitaisiin reagoida tarvittaessa välittömästi, ja erityisten ongelmien kiireelliseen ratkaisemiseen, jos tällainen välitön toiminta on ongelmien ratkaisemiseksi tarpeen.

(144)   Komissiolla olisi oltava valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä asetusta (EU) N:o 182/2011 soveltamatta sellaisten tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden osalta, jotka edellyttävät nopeaa toimintaa tai koostuvat pelkästään yleisten säännösten soveltamisesta erityistilanteisiin ilman harkintavallan käyttöä.

(145)   Lisäksi komissiolla olisi oltava valta toteuttaa eräitä hallinto- tai johtotehtäviä, jotka eivät edellytä delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä.

(145 a) Tässä asetuksessa olisi säädettävä tietyistä Kroatiaa koskevista erityisistä säännöistä Kroatian liittymisasiakirjan[16] mukaisesti.

(146)   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti useiden alakohtaisten toimenpiteiden ▌ voimassaoloaika päättyy kohtuullisen ajan kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 kumoamisen jälkeen asiaa koskevien säännösten soveltamista olisi jatkettava kyseisten järjestelmien voimassaolon päättymiseen asti.

▌

(148)   Neuvoston asetus (ETY) N:o 922/72, joka koskee kasvatuskauden 1972/1973 silkkiäistoukkien tukea[17], on nyt vanhentunut; neuvoston asetus (ETY) N:o 234/79, joka koskee yhteisen tullitariffin nimikkeistön mukautusmenettelyjä[18], on korvattu tällä asetuksella; neuvoston asetus (EY) N:o 1601/96, joka koskee tukea humala-alan tuottajille satovuodeksi 1995[19], on väliaikainen toimenpide, joka luonteensa mukaisesti on nyt vanhentunut. Tiettyjen tuontiviinien tarjoamisen ja toimittamisen sallimisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1037/2001[20] on korvattu neuvoston päätöksellä 2006/232/EY[21] tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen viinikauppasopimuksen määräyksillä, minkä vuoksi se on vanhentunut. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi kyseiset ▌asetukset olisi kumottava.

(149)   Eräät maito- ja maitotuotealan säännöt, jotka koskevat erityisesti sopimussuhteita ja neuvotteluja, suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntelyä, ensiostajien ilmoituksia sekä tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioiden liittoja ja toimialakohtaisia organisaatioita, ovat tulleet äskettäin voimaan ja ovat edelleen perusteltuja maitoalan markkinoiden nykyisen taloudellisen tilanteen ja toimitusketjun rakenteen kannalta. Sen vuoksi niitä olisi sovellettava kyseisellä alalla riittävän kauan (sekä ennen maitokiintiöiden lakkauttamista että sen jälkeen), jotta niiden kaikki vaikutukset toteutuisivat. ▌ Sääntöjen olisi siitä huolimatta oltava luonteeltaan tilapäisiä, ja niitä olisi arvioitava uudelleen. Komission olisi laadittava kertomukset, joissa se tarkastelee maitomarkkinoiden kehitystä ja erityisesti yhteistuotantosopimusten tekemiseksi tuottajille tarjottavia kannustimia ja jotka se toimittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja 31 päivänä joulukuuta 2018,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

▌

I OSA

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.    Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteinen markkinajärjestely maataloustuotteille, joilla tarkoitetaan kaikkia perussopimusten ▌ liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [ KOM(2011)416 ] liitteessä I lueteltuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita.

2.    Edellä 1 kohdassa määritellyt maataloustuotteet jaetaan seuraaviin, tämän asetuksen liitteessä I lueteltuihin aloihin:

a)    vilja, liitteessä I oleva I osa;

b)   riisi, liitteessä I oleva II osa;

c)    sokeri, liitteessä I oleva III osa;

d)   kuivattu rehu, liitteessä I oleva IV osa;

e)    siemenet, liitteessä I oleva V osa;

f)    humala, liitteessä I oleva VI osa;

g)    oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, liitteessä I oleva VII osa;

h)    pellava ja hamppu, liitteessä I oleva VIII osa;

i)     hedelmät ja vihannekset, liitteessä I oleva IX osa;

j)    hedelmä- ja vihannesjalostetuotteet, liitteessä I oleva X osa;

k)   banaanit, liitteessä I oleva XI osa;

l)     viini, liitteessä I oleva XII osa;

m)   elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet, leikkokukat ja leikkovihreä, liitteessä I oleva XIII osa;

n)    tupakka, liitteessä I oleva XIV osa;

o)   naudanliha, liitteessä I oleva XV osa;

p)   maito ja maitotuotteet, liitteessä I oleva XVI osa;

q)   sianliha, liitteessä I oleva XVII osa;

r)    lampaan- ja vuohenliha, liitteessä I oleva XVIII osa;

s)    munat, liitteessä I oleva XIX osa;

t)    siipikarjanliha, liitteessä I oleva XX osa;

u)    maatalousperäinen etyylialkoholi, liitteessä I oleva XXI osa;

v)    mehiläistuotteet, liitteessä I oleva XXII osa;

w)   silkkiäistoukat, liitteessä I oleva XXIII osa;

x)    muut tuotteet, liitteessä I oleva XXIV osa.

2 artikla

Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevat yleiset säännökset

Tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin sovelletaan asetusta (EU) N:o […] [horisontaalinen YMP-asetus] ▌ ja sen nojalla annettuja säännöksiä.

3 artikla

Määritelmät

1.    Tässä asetuksessa sovelletaan liitteessä II vahvistettuja tiettyjä aloja koskevia määritelmiä.

1 a. Liitteessä II olevan 1a osan B jaksossa esitettyjä määritelmiä sovelletaan ainoastaan 100a artiklassa tarkoitetun kauden ajan.

2.    Tässä asetuksessa sovelletaan ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o […] [horisontaalinen YMP-asetus], ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o [...] ja ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o […] vahvistettuja määritelmiä, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

3.    Riisialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti liitteessä II olevassa I osassa esitettyjen riisialaa koskevien määritelmien muuttamiseksi siinä määrin kuin se on tarpeen määritelmien saattamiseksi ajan tasalle markkinakehityksen pohjalta.

4.    Tässä asetuksessa tarkoitetaan 'vähemmän kehittyneillä alueilla' alueita, jotka on määritelty sellaisiksi ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o … [ KOM(2011) 615 ][22] 82 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.

4 a. Tässä asetuksessa tarkoitetaan 'luonnonkatastrofiin rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla' sellaisia sääoloja kuin hallaa, rakeita, jäätä, sadetta tai kuivuutta, jotka tuhoavat yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvien kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää.

4 artikla

Maataloustuotteisiin käytettävän yhteisen tullitariffin nimikkeistön mukautukset

Yhteiseen nimikkeistöön tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tuotteiden kuvauksen ja viittausten mukauttamiseksi yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin ja alanimikkeisiin ▌.

5 artikla

Riisin muuntokurssit

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä

a)    vahvistaa riisin muuntokurssit jalostuksen eri vaiheissa, jalostuskustannukset ja sivutuotteiden arvon;

b)   hyväksyä kaikki riisin muuntokurssien soveltamista koskevat tarvittavat toimenpiteet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6 artikla

Markkinointivuodet

Vahvistetaan seuraavat markkinointivuodet:

a)    tietyn vuoden 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta hedelmä ja vihannesalalla, hedelmä- ja vihannesjalosteiden alalla ja banaanialalla;

b)   1 päivästä huhtikuuta seuraavan vuoden 31 päivään maaliskuuta

i)     kuivarehualalla;

ii)    silkkiäistoukka-alalla;

c)    1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta

i)     vilja-alalla;

ii)    siemenalalla;

iii)   oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla;

iv)   pellava- ja hamppualalla;

v)    maito- ja maitotuotealalla;

d)   1 päivästä elokuuta seuraavan vuoden 31 päivään heinäkuuta viinialalla;

e)    1 päivästä syyskuuta seuraavan vuoden 31 päivään elokuuta riisialalla;

f)    1 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 30 päivään syyskuuta sokerialalla.

▌

7 artikla

Viitekynnys ▌

1.    Vahvistetaan seuraavat viitekynnykset ▌:

a)    vilja-alalla 101,31 euroa tonnilta; viitehinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa;

b)   paddy- eli raakariisin osalta 150 euroa tonnilta vakiolaadulle sellaisena kuin se määritellään liitteessä III olevassa A kohdassa; viitehinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa;

c)    liitteessä III olevassa B kohdassa määritellyn vakiolaatuisen, pakkaamattoman sokerin osalta, vapaasti tehtaalla:

i)     valkoinen sokeri: 404,4 euroa/tonni;

ii)    raakasokeri: 335,2 euroa/tonni;

d)   naudanliha-alalla 2 224 euroa tonnilta urospuolisten nautojen laatuluokkaan R3 kuuluville ruhoille liitteessä III a olevassa A kohdassa tarkoitetun, vähintään 8 kuukauden ikäisten unionin ▌ nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon mukaisesti;

e)    maito- ja maitotuotealalla:

i)     246,39 euroa 100 kilogrammalta voita;

ii)    169,80 euroa 100 kilogrammalta rasvatonta maitojauhetta;

f)    sianlihan osalta 1 509,39 euroa tonnilta sikojen vakiolaatuisille ruhoille, jotka on määritelty painon ja vähärasvaisen lihan osuuden perusteella liitteessä III a olevassa B kohdassa tarkoitetun, unionin sianruhojen luokitteluasteikon mukaisesti seuraavasti:

i)     ruhot, joiden paino on vähintään 60 kilogrammaa mutta alle 120 kilogrammaa: luokka E;

ii)    ruhot, joiden paino on vähintään 120 kilogrammaa mutta enintään 180 kilogrammaa: luokka R;

fa)  oliiviöljyalalla:

i)    1 779 euroa tonnilta ekstra-neitsytoliiviöljyn osalta;

ii)   1 710 euroa tonnilta neitsytoliiviöljyn osalta;

iii)  1 524 euroa tonnilta sellaisen oliivilamppuöljyn osalta, jonka vapaiden happojen aste on 2; määrästä vähennetään 36,70 euroa tonnilta kutakin vapaiden happojen lisäastetta kohden.

1 a. Viitekynnykset on tarkistettava säännöllisesti objektiivisten kriteerien perusteella, nimittäin tuotannon kehityksen, tuotantokustannusten ja erityisesti tuotantopanosten ja markkinoiden kehityksen perusteella. Tarvittaessa viitekynnykset on päivitettävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tuotannon ja markkinoiden kehityksen pohjalta.

II OSA

SISÄMARKKINAT

I OSASTO

MARKKINAINTERVENTIOT

I LUKU

Julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki

1 jakso

Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yleiset säännökset

8 artikla

Soveltamisala

Tässä luvussa vahvistetaan markkinainterventioita koskevat säännöt, jotka liittyvät

a)    julkiseen interventioon, jossa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ostavat tuotteet ja varastoivat ne, kunnes ne poistetaan, ja

b)   tuen myöntämiseen yksityisten toimijoiden toteuttamaan tuotteiden varastointiin.

9 artikla

Tukikelpoisten tuotteiden alkuperä

Tuotteiden, joihin voidaan soveltaa julkisia interventio-ostoja tai joille voidaan myöntää yksityisen varastoinnin tukea, on oltava peräisin unionista. Lisäksi jos ne on saatu viljelykasveista, kyseisten viljelykasvien on oltava korjattu unionissa, ja jos ne on saatu maidosta, kyseisen maidon on oltava tuotettu unionissa.

▌

9 a artikla

Ruhojen luokittelua koskevat unionin asteikot

Ruhojen luokittelua koskevia unionin asteikkoja sovelletaan liitteen III a mukaisesti naudanliha-alalla vähintään 8 kuukauden ikäisten nautaeläinten ruhojen osalta ja sianliha-alalla muiden sikojen kuin siitossikojen osalta.

Lampaan- ja vuohenliha-alalla jäsenvaltiot voivat soveltaa lampaanruhojen luokittelua koskevaa unionin asteikkoa liitteessä III a olevan C kohdan sääntöjen mukaisesti.

2 JAKSO

JULKINEN INTERVENTIO

10 artikla

Julkiseen interventioon hyväksyttävät tuotteet

Julkista interventiota sovelletaan seuraaviin tuotteisiin tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 18 artiklan ▌ mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja ▌ 19 artiklan mukaisesti antamilla täytäntöönpanosäädöksillä mahdollisesti määrittämien ylimääräisten vaatimusten ja edellytysten mukaisesti:

a)    tavallinen vehnä, durumvehnä, ohra ja maissi;

b)   paddy- eli raakariisi;

c)    CN-koodien 0201 10 00 ja 0201 20 20–0201 20 50 tuore tai jäähdytetty naudanliha;

d)   hyväksytyssä yrityksessä suoraan ja yksinomaan lehmänmaidosta tuotetusta pastöroidusta kermasta suoraan ja yksinomaan unionissa tuotettu voi, jonka voirasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia ja vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia;

e)    ensiluokkainen rasvaton maitojauhe, joka on tehty hyväksytyssä yrityksessä unionissa sumutusmenetelmällä lehmänmaidosta ja jonka valkuaisainepitoisuus on vähintään 34,0 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta.

11 artikla

Julkiset interventiojaksot

Julkinen interventio on mahdollista seuraavasti:

a)    tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran ja maissin osalta 1 päivästä marraskuuta 31 päivään toukokuuta;

b)   paddy- eli raakariisin osalta 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään heinäkuuta;

c)    naudanlihan osalta koko ▌ vuoden ajan;

d)   voin ja rasvattoman maitojauheen osalta 1 päivästä maaliskuuta 30 päivään syyskuuta.

12 artikla

Julkisen intervention aloittaminen ja lopettaminen

1.    Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen jaksojen aikana julkinen interventio

a)    on avoinna tavalliselle vehnälle, voille ja rasvattomalle maitojauheelle;

b)   voidaan avata durumvehnälle, ohralle, maissille ja paddy- eli raakariisille (mukaan lukien tietyt paddy- eli raakariisin lajikkeet tai tyypit) komission toimesta täytäntöönpanosäädöksillä markkinatilanteen sitä vaatiessa. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen;

c)    voidaan avata naudan- ja vasikanlihalle komission toimesta muilla ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdan soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä, jos liitteessä III a olevassa A kohdassa tarkoitetun, unionin nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon perusteella noteerattu keskimääräinen markkinahinta jossakin jäsenvaltiossa tai jonkin jäsenvaltion jollakin alueella on 19 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti määritetyn edustavan ajanjakson ajan alle 85 prosenttia 7 artiklan 1 kohdan d alakohdassa vahvistetusta viitehinnasta.

2.    Komissio voi lopettaa naudan- ja vasikanliha-alan julkisen intervention ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdan soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä, jos tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset eivät 19 artiklan ▌ ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti määritetyn edustavan ajanjakson aikana enää täyty.

13 artikla

Ostaminen kiinteään hintaan tai tarjouskilpailumenettelyllä

1.    Jos julkinen interventio on 12 artiklan 1 kohdan ▌mukaisesti avoinna, neuvosto hyväksyy perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti tavallisen vehnän, voin, rasvattoman maitojauheen, durumvehnän, ohran, maissin, paddy- eli raakariisin ja naudanlihan ostohintojen vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa määrällisten rajoitusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet, kun ostaminen ▌, tapahtuu kiinteään hintaan ▌.

▌

14 artikla

Julkiset interventiohinnat

1.    Julkinen interventiohinta tarkoittaa

a)    hintaa, jolla tuotteet on ostettava julkisessa interventiossa silloin, kun se tapahtuu kiinteään hintaan; tai

b)   enimmäishintaa, jolla julkiseen interventioon hyväksytyt tuotteet voidaan ostaa silloin, kun se tapahtuu tarjouskilpailulla.

2.    Neuvosto hyväksyy julkisen interventiohinnan tason sekä korotusten ja alennusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti. ▌

15 artikla

Julkisesta interventiosta tapahtuvaa poistamista koskevat yleiset periaatteet

1.    Julkisessa interventiossa ostetut tuotteet on poistettava siten, että

a)    vältetään markkinahäiriöt;

b)   varmistetaan tuotteiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu; ja

c)    noudatetaan perussopimuksen ▌ mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvia sitoumuksia.

2.    Julkisessa interventiossa ostetut tuotteet voidaan poistaa asettamalla ne käytettäviksi asetuksessa (EU) N:o […] vahvistetussa unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatussa elintarvikkeiden jakeluohjelmassa ▌. Tällaisten tuotteiden kirjanpitoarvon on tällaisessa tapauksessa vastattava tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua asiaankuuluvaa vahvistettua julkista interventiohintaa.

2 a. Komissio julkistaa vuosittain edellytykset, joiden mukaan julkisessa interventiossa ostetut tuotteet on myyty edellisenä vuonna.

3 JAKSO

YKSITYISEN VARASTOINNIN TUKI

16 artikla

Tukikelpoiset tuotteet

Seuraavien tuotteiden yksityiseen varastointiin voidaan myöntää tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 17 ja 18 artiklan mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja ▌ 17 ja 19 artiklan mukaisesti antamilla täytäntöönpanosäädöksillä hyväksymien lisävaatimusten ja -edellytysten mukaisesti:

a)    valkoinen sokeri;

b)   oliiviöljy;

c)    pellavakuitu;

d)   vähintään 8 kuukauden ikäisten ▌ nautaeläinten tuore tai jäähdytetty liha;

e)    suoraan ja yksinomaan lehmänmaidosta saadusta kermasta valmistettu voi;

ea)  juusto;

f)    lehmänmaidosta valmistettu rasvaton maitojauhe;

g)    sianliha;

h)    lampaan- ja vuohenliha.

Edellä olevaa ea alakohtaa sovelletaan ainoastaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1151/2012[23] mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettuun juustoon, jota on varastoitu mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitetussa tuotteen tuote-eritelmässä mainittua kypsytysaikaa pidempään ja/tai kypsytysajan, joka osaltaan lisää juuston arvoa.

17 artikla

Tuen myöntämisedellytykset

1.    Markkinoiden avoimuuden takaamiseksi tarvittaessa siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa markkinoiden avoimuuden takaamiseksi delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti sellaisten edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti se voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea 16 artiklassa luetelluille tuotteille ottaen huomioon

a)   asianomaisten tuotteiden osalta tilastoidut keskimääräiset unionin markkinahinnat ja viitekynnykset sekä tuotantokustannukset; ja

b)   tarve reagoida nopeasti erityisen vaikeaan markkinatilanteeseen tai alan taloudelliseen kehitykseen, jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla kielteisesti alan marginaaleihin ▌.

2.    Komissio voi päättää täytäntöönpanosäädöksillä myöntää yksityisen varastoinnin tukea 16 artiklassa luetelluille tuotteille ottaen huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.    Neuvosto hyväksyy 16 artiklan mukaisen yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

▌

4.    Komissio voi rajoittaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityisen varastoinnin tuen myöntämistä ▌ . Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 JAKSO

JULKISTA INTERVENTIOTA JA YKSITYISEN VARASTOINNIN TUKEA KOSKEVAT YHTEISET SÄÄNNÖKSET

18 artikla

Siirretty säädösvalta

2.    ▌ Sen varmistamiseksi, että julkisessa interventiossa ostettavat tai yksityisen varastoinnin tuen piiriin kuuluvat tuotteet soveltuvat pitkän aikavälin varastointiin ja ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia, sekä eri alojen erityisominaisuuksien ottamiseksi huomioon tavoitteena varmistaa julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin kustannustehokas toiminta, siirretään komissiolle ▌ valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti vaatimuksista ja edellytyksistä, jotka ▌ kyseisten tuotteiden on täytettävä tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäksi. Kyseisten vaatimusten ja edellytysten tavoitteena on ▌varmistaa ostettujen ja varastoitujen tuotteiden

a)   laatu niiden laadullisten ominaisuuksien, laaturyhmien, laatuluokkien, luokkien, ominaispiirteiden ja iän osalta;

b)   tukikelpoisuus niiden määrien, pakkausten, ▌ merkinnät mukaan luettuina, säilytyksen, aikaisempien varastointisopimusten, yritysten hyväksynnän sekä tuotteita koskevan sen vaiheen osalta, johon julkista interventiohintaa ja yksityisen varastoinnin tukea sovelletaan.

3.    Vilja- ja paddy- eli raakariisialojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle▌ valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti laatuvaatimusten vahvistamisesta tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran, maissin ja paddy- eli raakariisin interventio-ostojen ja -myyntien osalta.

▌

5.    Jotta varmistetaan asianmukainen varastointikapasiteetti ja julkisen interventiojärjestelmän tehokkuus kustannustehokkuuden, jakelun ja toimijoiden pääsyn osalta ja jotta pidetään huoli julkisessa interventiossa ostettavien varastointijakson lopussa poistettavien tuotteiden laadusta, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)   vaatimukset, jotka julkisen intervention alaisten kaikkien tuotteiden varastointipaikkojen on täytettävä;

▌

c)    säännöt tuotteiden varastoinnista niistä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella ja tällaisten tuotteiden kohteluun tullien ja minkä tahansa YMP:n mukaisesti myönnettävän tai kannettavan määrän suhteen ▌ .

▌

6.    Sen varmistamiseksi, että yksityisen varastoinnin tuella saadaan toivottu markkinavaikutus, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)    säännöt ja edellytykset, joita on sovellettava, jos varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi;

b)   edellytykset tällaisen tuen ennakon myöntämiselle;

c)    edellytykset, joiden mukaan voidaan päättää yksityisten varastointisopimusten kattamien tuotteiden saattamisesta uudelleen markkinoille tai poistamisesta.

7.    Julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tuen järjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa

a)    säädetään tavaroiden tasapuolisen saannin ja toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistavien tarjouskilpailumenettelyjen käytöstä;

b)   vahvistetaan lisäedellytykset, jotka toimijoiden on täytettävä, jotta helpotetaan järjestelmän tehokasta hallinnointia ja valvontaa jäsenvaltioiden ja toimijoiden kannalta;

c)    vahvistetaan velvoite asettaa vakuus, jolla taataan, että toimijoiden velvollisuudet täytetään.

▌

8.    Jotta otettaisiin huomioon tekninen kehitys ja 9 a artiklassa tarkoitettujen alojen tarpeet sekä tarve yhtenäistää eri tuotteiden tarjontamuodot markkinoiden avoimuuden ja hintojen seurannan parantamiseksi sekä markkinoiden interventiotoimenpiteiden soveltamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan ja päivitetään liitteessä III a vahvistettuja säännöksiä, jotka koskevat unionin asteikkoja ruhojen luokittelua, tunnistamista ja tarjontamuotoa varten, ja joilla

a)    vahvistetaan täydentäviä säännöksiä, jotka koskevat ruhojen luokittelua (pätevien luokittelijoiden suorittama luokittelu mukaan luettuna), kokoluokittelua (automaattiset luokittelutekniikat mukaan luettuina), tunnistamista, punnitsemista ja merkintöjä sekä unionin keskihintojen laskemista ja kyseisten hintojen laskemisessa käytettyjä painotuskertoimia;

b)   vahvistetaan säännöksiin poikkeuksia ja erityisiä poikkeuksia, joita jäsenvaltiot voivat myöntää teurastamoille, joissa teurastetaan vain vähän nautaeläimiä, sekä asianomaisia tuotteita koskevia lisäsäännöksiä, mukaan lukien säännökset, jotka koskevat naudanliha-alalla lihakkuusluokkia ja rasvaisuutta, ja muut säännökset, jotka koskevat lampaanliha-alalla painoa, lihan väriä ja rasvaisuutta sekä kevyiden karitsojen luokitteluperusteita;

c)    annetaan jäsenvaltioille lupa olla soveltamatta sianruhojen luokitteluasteikkoa ja käyttää painon ja vähärasvaisen lihan osuuden lisäksi muita arviointiperusteita tai säätää poikkeuksia kyseiseen asteikkoon.

▌

19 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet tämän luvun yhdenmukaiseksi soveltamiseksi. Ne voivat koskea erityisesti seuraavia seikkoja:

aa) toimijan maksettavaksi jäävät kustannukset, kun julkiseen interventioon toimitetut tuotteet eivät täytä vähimmäislaatuvaatimuksia;

ab) vähimmäisvarastointikapasiteetin vahvistaminen interventiovarastoille;

a)    edustavat ajanjaksot, markkinat ja markkinahinnat, jotka ovat tarpeen tämän luvun soveltamiseksi;

b)    ▌ julkisessa interventiossa ostettavien tuotteiden toimitus, tarjoajan vastuulla olevat kuljetuskustannukset, maksajavirastojen toteuttama tuotteiden haltuunotto ja maksaminen;

c)    luuttomaksi leikkaamiseen liittyvät eri toimet naudanliha-alalla;

ca)  tuotteiden pakkaamista, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä koskevat käytännön menettelytavat;

cb)  tässä luvussa tarkoitettujen voin ja rasvattoman maitojauheen tuotantolaitosten hyväksymismenettelyt;

d)   lupa varastointiin sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, jossa tuotteet on ostettu ja varastoitu;

e)     ▌ julkisessa interventiossa ostettujen tuotteiden myynti tai poistaminen liittyen erityisesti myyntihintoihin, varastosta poistamisen edellytyksiin ja varastosta poistettujen tuotteiden myöhempään käyttöön tai määräpaikkaan, mukaan lukien sellaisia tuotteita koskevat menettelyt, jotka on asetettu käytettäviksi ▌ 15 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetussa ohjelmassa, mukaan lukien jäsenvaltioiden väliset siirrot;

ea)  julkisessa interventiossa ostettavien tuotteiden osalta säännökset, jotka liittyvät varastoihin jääneiden pienten määrien tai sellaisten määrien jäsenvaltioiden omalla vastuulla toteutettavaan myyntiin, joita ei ole mahdollista pakata uudelleen tai joiden laatu on heikentynyt;

f)    yksityisen varastoinnin osalta jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja hakijoiden välisten sopimusten tekeminen ja sisältö;

g)    tuotteiden yksityiseen varastointiin asettaminen ja siinä pitäminen sekä niiden poistaminen varastosta;

h)    yksityisen varastoinnin kesto ja säännökset, joita on noudatettava sopimuksissa mainittuja aikoja lyhennettäessä tai pidennettäessä;

▌

▌j)  ▌ menettelyt, joita noudatetaan kiinteään hintaan tapahtuvissa ostoissa, myös vakuuden asettamisessa sekä vakuuden määrän osalta, tai yksityisen varastoinnin etukäteen vahvistetun tuen myöntämisessä;

k)   tarjouskilpailumenettelyjen käyttö sekä julkisen intervention että yksityisen varastoinnin yhteydessä erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

i)     tarjousten jättäminen ja hakemuksen tai tarjouksen kattama vähimmäismäärä;

ia)  vakuuden asettamisessa noudatettavat menettelyt sekä vakuuden määrä; ja

ii)    tarjousten valinta varmistaen, että etusijalle asetetaan unionille edullisimmat tarjoukset, kuitenkin siten, että sopimus voidaan jättää tekemättä.

l)    naudan-, sian- ja lampaanruhoihin sovellettavien unionin luokitteluasteikkojen täytäntöönpano;

m)  markkinahintojen vahvistamista varten muunlainen ruhojen ja puoliruhojen tarjontamuoto kuin se, joka vahvistetaan liitteessä III a olevan A osan IV kohdassa;

n)   jäsenvaltioiden soveltamat korjauskertoimet, joita käytetään erilaiselle naudan- ja lampaanruhojen tarjontamuodolle, jos vakiotarjontamuotoa ei käytetä;

o)   käytännön menettelytavat, joita noudatetaan luokiteltujen ruhojen merkinnässä ja joiden avulla komissio laskee naudan-, sian- ja lampaanruhojen painotetun unionin keskihinnan;

p)   luvan antaminen jäsenvaltioille säätää alueellaan teurastettujen sikojen osalta liitteessä III a olevasta B osan III kohdasta poikkeavasta sianruhojen tarjontamuodosta, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)    niiden alueella tavanomaisesti noudatettu kauppatapa eroaa liitteessä III a olevan B osan III kohdan ensimmäisessä alakohdassa määritellystä vakiotarjontamuodosta;

ii)   se on oikeutettua teknisten vaatimusten vuoksi;

iii)  ruhoista on poistettu nahka yhdenmukaisesti;

q)   säännökset komission asiantuntijoista ja jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista koostuvan unionin komitean toteuttamasta, ruhoihin jäsenvaltioissa sovellettavan luokittelun uudelleentarkastelusta paikan päällä sen varmistamiseksi, että ruhot luokitellaan tarkasti ja luotettavasti. Kyseisten säännösten mukaan unioni vastaa uudelleentarkastelusta aiheutuvista kustannuksista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

20 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio hyväksyy ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista täytäntöönpanosäädökset, jotka ovat tarpeen luvan antamiseksi jäsenvaltioille käyttää liitteessä III a olevan C osan III kohdan 1 alakohdasta poiketen ruhopainoltaan alle 13 kilogramman painoisten karitsojen luokittelussa seuraavia ominaisuuksia:

▌

i)    ruhon paino;

ii)   lihan väri;

iii)  rasvaisuus.

▌

II LUKU

TUKIJÄRJESTELMÄT

1 JAKSO

ELINTARVIKKEIDEN SAANTIA PARANTAVAT JÄRJESTELMÄT

20 a artikla

Kohderyhmä

Tukiohjelmat, joilla pyritään parantamaan maataloustuotteiden jakelua ja lasten ruokailutottumuksia, on suunnattu lapsille, jotka käyvät säännöllisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnoimissa tai tunnustamissa päiväkodeissa, esikouluissa ja ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa.

1 ALAJAKSO

KOULUHEDELMÄJÄRJESTELMÄT

21 artikla

Tuki hedelmien ja vihannesten, hedelmä- ja vihannesjalosteiden sekä banaanituotteiden toimittamiseen lapsille

1.     ▌ Unionin tukea myönnetään

a)    hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä banaanialan tuotteiden toimittamiseen lapsille 20 a artiklassa tarkoitettuihin laitoksiin; ja

b)   eräisiin asiaan liittyviin logistiikka-, jakelu-, laitteisto-, mainonta-, seuranta- ja arviointikustannuksiin sekä liitännäistoimenpiteisiin.

2.    Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua ohjelmaan, on laadittava etukäteen ▌ sen täytäntöönpanoa varten kansallisen tai alueellisen tason strategia. Niiden on myös säädettävä liitännäistoimenpiteistä, jotka voivat käsittää tietoja toimista, joilla parannetaan tietämystä terveellisestä ruokavaliosta, paikallisista elintarvikeketjuista ja ruoan haaskaamisen välttämisestä ja jotka ovat tarpeen ohjelman tehokkuuden kannalta.

3.    Jäsenvaltioiden on strategioitaan laatiessaan laadittava luettelo hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä banaanialan tuotteista, jotka voivat saada tukea niiden järjestelmistä. Luetteloon ei ▌ saa sisällyttää liitteessä III b lueteltuja tuotteita. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kuten silloin, kun jäsenvaltio haluaa varmistaa järjestelmässään laajan tuotevalikoiman tai tehdä siitä houkuttelevamman, sen strategiassa voidaan kuitenkin vahvistaa, että tällaiset tuotteet voivat olla tukikelpoisia, jos mainitussa liitteessä tarkoitettuja aineita on lisätty vain rajoitetusti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset terveysviranomaiset hyväksyvät niitä tuotteita koskevan luettelon, jotka ovat tukikelpoisia niiden kouluhedelmäjärjestelmässä. Jäsenvaltioiden on valittava tuotteensa sellaisten objektiivisten kriteerien perusteella, joihin voivat kuulua terveys- ja ympäristöhyödyt, kausiluonteisuus, vaihtelevuus tai tuotteiden saatavuus, mikä antaa etusijan, niin pitkälle kuin se on mahdollista toteuttaa, unionista peräisin oleville tuotteille, erityisesti paikallisille tuotteille, paikallisille markkinoille, lyhyille toimitusketjuille tai ympäristöhyödyille.

4.    Neuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuen vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4 a. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu unionin tuki jaetaan kullekin jäsenvaltiolle objektiivisin perustein sen mukaan, mikä on 6–10-vuotiaiden lasten osuus jäsenvaltiossa.

▌

Järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on haettava unionin tukea vuosittain strategiansa perusteella.

Neuvosto hyväksyy perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimenpiteet, jotka liittyvät unionin tuen vähimmäismäärän vahvistamiseen kullekin järjestelmään osallistuvalle jäsenvaltiolle ja tuen ohjeelliseen ja lopulliseen jakamiseen jäsenvaltioille.

5.    Edellä 1 kohdassa säädettyä unionin tukea ei saa käyttää korvaamaan hedelmä- ja vihannestuotteita, hedelmä- ja vihannesjalosteita sekä banaanituotteita toimittavien olemassa olevien kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien tai muiden tällaisia tuotteita sisältävien koulujakelujärjestelmien rahoitusta. Jos jäsenvaltiolla kuitenkin on jo järjestelmä, joka olisi tämän artiklan nojalla oikeutettu unionin tukeen, ja se aikoo laajentaa tai tehostaa sitä muun muassa järjestelmän kohderyhmän, keston tai tukikelpoisten tuotteiden osalta, unionin tukea voidaan myöntää edellyttäen, että perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti asetettuja rajoja noudatetaan unionin tuen koko kansallisesta rahoitusosuudesta muodostaman osuuden osalta. Tässä tapauksessa jäsenvaltion on ilmoitettava täytäntöönpanostrategiassaan, miten se aikoo laajentaa tai tehostaa järjestelmäänsä.

6.    Jäsenvaltiot voivat myöntää unionin tuen lisäksi kansallista tukea 152 artiklan mukaisesti.

7.    Unionin kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmä ei saa rajoittaa unionin lainsäädännön mukaisten erillisten kansallisten kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmien soveltamista.

▌

8.    Unioni voi asetuksen (EU) N:o […] [horisontaalinen YMP-asetus] ▌ 6 artiklan mukaisesti rahoittaa myös tiedotus-, seuranta- ja arviointitoimenpiteitä, jotka liittyvät kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmään, mukaan lukien toimet, joilla pyritään tiedottamaan siitä yleisölle, sekä asiaan liittyviä verkottumistoimenpiteitä.

8 a. Ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden on elintarvikkeiden jakelupaikoissa julkistettava tukiohjelmaan osallistumisensa ja tiedotettava unionin antamasta tuesta.

22 artikla

Siirretty säädösvalta

2.    Lasten terveellisten ruokailutottumusten edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tuki kohdistetaan 20 a artiklassa tarkoitettuun kohderyhmään, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat seuraavia:

aa) lisäperusteet, joita jäsenvaltioiden on noudatettava tuen kohdistamisessa;

d)   jäsenvaltioiden suorittama tuen hakijoiden hyväksyminen ja valinta;

da) kansallisten ja alueellisten strategioiden laadinta sekä liitännäistoimenpiteet.

3.    EU:n varojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)    menetelmästä, jolla 21 artiklan 4 a kohdassa tarkoitettu ohjeellisesti jaettu tuki jaetaan uudelleen jäsenvaltioiden kesken vastaanotettujen tukipyyntöjen perusteella;

b)   jäsenvaltioiden strategioihin kuuluvista kustannuksista, jotka ovat kelpoisia unionin tukeen, ja […] mahdollisuudesta vahvistaa erityisille kustannuksille enimmäismäärä;

ba) jäsenvaltioiden velvoitteesta seurata ja arvioida kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmiensä toimivuutta.

▌.

4.    Järjestelmää koskevan tietoisuuden edistämiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä ▌ , joissa vaaditaan kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmää soveltavia jäsenvaltioita tiedottamaan unionin antamasta tuesta.

23 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tämän alajakson soveltamista, mukaan lukien ▌

aa) tietoja, joiden on sisällyttävä jäsenvaltioiden strategioihin;

b)   tukihakemuksia ja maksuja;

c)    järjestelmän julkistamiseen liittyviä menetelmiä sekä siihen liittyviä verkottumistoimenpiteitä;

d)   unionin kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden esittämien seuranta- ja arviointikertomusten toimittamista, muotoa ja sisältöä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 ALAJAKSO

KOULUMAITOJÄRJESTELMÄ

24 artikla

Tuki maidon ja maitotuotteiden toimittamiseen lapsille

1.    Unionin tukea myönnetään CN-koodeihin 0401, 0403, 0404 90 ja 0406 tai CN-koodiin 2202 90 kuuluvien tiettyjen maitotuotteiden ja jalostettujen maitotuotteiden toimittamiseen lapsille kouluihin.

2.    Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua järjestelmään, on laadittava 1 päivästä elokuuta 2015 alkaen etukäteen sen täytäntöönpanoa varten kansallinen tai alueellinen strategia. Ne voivat myös säätää liitännäistoimenpiteistä, jotka voivat käsittää tietoja toimista, joilla parannetaan tietämystä terveellisestä ruokavaliosta, paikallisista elintarvikeketjuista ja ruoan haaskaamisen välttämisestä ja jotka ovat tarpeen ohjelman tehokkuuden kannalta.

2 a. Jäsenvaltion on strategiaansa laatiessaan laadittava luettelo maidosta ja maitotuotteista, jotka voivat saada tukea sen ohjelmasta, komission 25 artiklan nojalla hyväksymien sääntöjen mukaisesti.

2 b. Lukuun ottamatta aterioiden ilmaisjakelua lapsille kouluihin edellä 1 kohdassa tarkoitettua unionin tukea ei saa käyttää korvaamaan olemassa olevien kansallisten maito- ja maitotuoteohjelmien tai muiden maitoa tai maitotuotteita sisältävien koulujakeluohjelmien rahoitusta. Jos jäsenvaltiolla kuitenkin on jo ohjelma, joka olisi tämän artiklan nojalla oikeutettu unionin tukeen, ja se aikoo laajentaa tai tehostaa sitä muun muassa ohjelman kohderyhmän, keston tai tukikelpoisten tuotteiden osalta, unionin tukea voidaan myöntää. Tässä tapauksessa jäsenvaltion on ilmoitettava täytäntöönpanostrategiassaan, miten se aikoo laajentaa tai tehostaa järjestelmäänsä.

3.    Jäsenvaltiot voivat myöntää unionin tuen lisäksi kansallista tukea 152 artiklan mukaisesti.

3 a. Unionin maito- ja maitotuoteohjelma ei saa rajoittaa unionin lainsäädännön mukaisten maidon ja maitotuotteiden kulutusta edistävien erillisten kansallisten maito- ja maitotuoteohjelmien soveltamista.

4.    Neuvosto hyväksyy kaikelle maidolle myönnettävän unionin tuen ja 1 kohdassa tarkoitetun unionin tukeen kelpoisen enimmäismäärän vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

5 a. Ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden on elintarvikkeiden jakelupaikoissa julkistettava tukiohjelmaan osallistumisensa ja tiedotettava unionin antamasta tuesta.

25 artikla

Siirretty säädösvalta

▌

2.     ▌ Maitotuotteiden kulutustottumusten kehityksen, ▌ maitotuotteiden markkinoiden innovaatioiden ja kehityksen, tuotteiden saatavuuden unionin eri markkinoilla sekä ravitsemuksellisten näkökohtien huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään

a)   tuotteet, joille voidaan myöntää tukea kyseisestä ohjelmasta, 24 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti ja ottaen huomioon ravitsemusnäkökohdat;

b)    […] kansalliset tai alueelliset strategiat, joita jäsenvaltioiden on laadittava tukea saadakseen, tarvittaessa liitännäistoimenpiteet mukaan lukien;

c)    seuranta ja arviointi.

3.    Unionin tuen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi […] siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)   säännöistä, jotka koskevat kelpoisia tuensaajia ja hakijoita;

b)   vaatimuksesta, että hakijoiden on oltava jäsenvaltioiden hyväksymiä;

c)    maitotuotteiden käytöstä aterioiden valmistuksessa kouluissa.

3 a. Sen varmistamiseksi, että tuen hakijat noudattavat velvollisuuksiaan, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti toimenpiteistä, jotka koskevat vakuuden asettamista […], jos tuesta maksetaan ennakko.

4.    Tukijärjestelmästä tiedottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan edellytykset, joiden mukaan jäsenvaltioiden on määrä julkistaa tukiohjelmaan osallistumisensa ja tiedottaa unionin antamasta tuesta.

5.    Koska on tarpeen varmistaa, että tuki huomioidaan hinnassa, jolla tuotteet ovat järjestelmässä saatavilla, komissio voi vahvistaa delegoiduilla säädöksillä sääntöjä, jotka koskevat hintaseurannan käyttöönottoa järjestelmässä.

26 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tämän alajakson soveltamista, mukaan lukien ▌

a)    menettelyjä, joilla varmistetaan tukikelpoisen enimmäismäärän noudattaminen;

aa) vakuuden asettamismenettelyä ja määrää, jos maksetaan ennakko;

b)   tietoja, jotka on toimitettava jäsenvaltioille hyväksymistä, tukihakemuksia ja maksuja varten;

c)    järjestelmästä tiedottamiseen liittyviä menetelmiä;

d)   edellä olevan 25 artiklan 5 kohdan mukaisen hintaseurannan hallinnointia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 JAKSO

TUKI OLIIVIÖLJYN JA SYÖTÄVÄKSI TARKOITETTUJEN OLIIVIEN ALALLA

27 artikla

▌Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alaa tukevat ohjelmat

▌

1.    Unioni rahoittaa 106 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden, 107 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liittojen tai 108 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden kolmivuotisia toimintaohjelmia yhdellä tai useammalla seuraavista aloista:

-a)  oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan markkinoiden seuranta ja hallinnointi;

a)    oliivinviljelyn ympäristövaikutusten parantaminen;

aa) oliivinviljelyn kilpailukyvyn parantaminen nykyaikaistamisen avulla;

b)   oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantaminen;

c)    oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien jäljitettävyysjärjestelmä sekä laadun varmentaminen ja suojaaminen, erityisesti loppukuluttajille myytävien oliiviöljyjen laadun tarkkailu kansallisten viranomaisten valvonnassa;

ca)  tiedottaminen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen ja toimialakohtaisten organisaatioiden toimista oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien laadun parantamiseksi.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin maksettava unionin rahoitus on

a)    11 098 000 euroa vuodessa Kreikalle;

b)   576 000 euroa vuodessa Ranskalle; ja

c)    35 991 000 euroa vuodessa Italialle.

3.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin myönnettävän unionin rahoitusosuuden enimmäismäärä on samansuuruinen kuin jäsenvaltioiden pidättämät määrät. Tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävä enimmäisrahoitus on

a)    75 prosenttia 1 kohdan -a , a ja aa alakohdassa tarkoitetuilla aloilla toteutettavien toimien osalta;

b)   75 prosenttia käyttöomaisuuteen liittyvien investointien ja 50 prosenttia 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla alalla toteutettavien muiden toimien osalta;

c)    75 prosenttia sellaisten toimintaohjelmien osalta, joita toteuttavat 1 kohdassa tarkoitetut hyväksytyt organisaatiot vähintään kahdesta tuottajajäsenvaltiosta ainakin kolmessa kolmannessa maassa tai ei-tuottajajäsenvaltiossa 1 kohdan c ja ca alakohdassa tarkoitetuilla aloilla, ja 50 prosenttia muiden näillä aloilla toteutettavien toimien osalta.

Jäsenvaltion on myönnettävä lisärahoitusta, jonka määrä saa olla enintään 50 prosenttia kustannuksista, jotka eivät saa unionin rahoitusta.

28 artikla

Siirretty säädösvalta

Edellä 27 artiklassa oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamiseksi säädetyn unionin tuen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

b)   edellä 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen osalta erityisistä toimenpiteistä, jotka unionin tuella voidaan rahoittaa, sekä toimista ja kustannuksista, joita ei voida rahoittaa;

c)    erityisiä aloja koskevan unionin rahoituksen jakautumisen jäsenvaltiokohtaisesta vähimmäistasosta;

d)   vaatimuksesta asettaa vakuus jätettäessä hakemus toimintaohjelman hyväksymiseksi ja jos tuesta maksetaan ennakko;

e)    perusteista, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon toimintaohjelmien valinnassa ja hyväksymisessä.

29 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän jakson soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat

a)    toimintaohjelmien toteuttamista ja tällaisiin ohjelmiin tehtäviä muutoksia;

b)   tuen maksamista, tukiennakot mukaan luettuina;

c)    asetettavaan vakuuteen sovellettavaa menettelyä ja vakuuden määrää jätettäessä hakemus toimintaohjelman hyväksymiseksi ja jos tuesta maksetaan ennakko.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

JAKSO 3

TUKI HEDELMÄ- JA VIHANNESALALLA

30 artikla

Toimintarahastot

▌1. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot ja/tai niiden liitot voivat perustaa toimintarahaston. Toimintarahasto rahoitetaan

a)    maksuosuuksilla, joista vastaavat

i)    tuottajaorganisaation jäsenet ja/tai tuottajaorganisaatiot itse; tai

ii)   tuottajaorganisaatioiden liitot jäsentensä kautta.

b)   Unionin taloudellisella tuella, jota voidaan myöntää tuottajaorganisaatioille tai niiden liitoille, jos liitot esittävät, johtavat ja suorittavat toimintaohjelmia tai osittaisia toimintaohjelmia, niiden ehtojen ja edellytysten mukaisesti, jotka komissio hyväksyy 35 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja 36 ▌artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä.

2.    Toimintarahastosta voidaan rahoittaa ainoastaan jäsenvaltioille toimitettuja ja niiden hyväksymiä toimintaohjelmia.

31 artikla

Toimintaohjelmat

1.    Hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmien on kestettävä vähintään kolme ja enintään viisi vuotta. Toimintaohjelmilla on oltava vähintään kaksi 106 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista tai kaksi seuraavista tavoitteista:

a)    tuotannonsuunnittelu, tuotannon ja kulutuksen ennakointi ja seuranta mukaan lukien;

b)   tuotteiden laadun parantaminen riippumatta siitä, ovatko kyseessä tuoretuotteet vai jalosteet;

c)    tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen;

d)   tuotteiden menekin edistäminen riippumatta siitä, ovatko kyseessä tuoretuotteet vai jalosteet;

e)    ympäristötoimenpiteet, erityisesti veteen liittyvät, ja ympäristöystävälliset tuotantomenetelmät, myös luonnonmukainen maatalous;

f)    kriisinehkäisy ja -hallinta.

Toimintaohjelmat on toimitettava jäsenvaltioiden hyväksyttäväksi.

1a.  Tuottajaorganisaatioiden liitot voivat myös esittää kokonaisen tai osittaisen toimintaohjelman, joka koostuu toimista, jotka jäseninä olevat tuottajaorganisaatiot ovat yksilöineet toimintaohjelmissaan mutta eivät ole toteuttaneet. Näihin toimintaohjelmiin sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihin toimintaohjelmiin, ja niitä tarkastellaan yhdessä jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien kanssa.

Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)   tuottajaorganisaatioiden liittojen toimintaohjelmien toimet rahoitetaan kokonaan jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden toimintavaroista maksetuilla maksuosuuksilla ja rahoitus tulee jäseninä olevien tuottajaorganisaatioiden toimintavaroista;

b)   toimet ja vastaavat maksuosuudet luetellaan kunkin osallistuvan tuottajaorganisaation toimintaohjelmassa;

c)    kaksinkertaista rahoitusta ei ole.

2.    Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla kriisinehkäisyllä ja -hallinnalla on pyrittävä välttämään hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyvät kriisit ja ratkaisemaan ne seuraavin toimenpitein:

b)   investoinnit, joiden avulla voidaan tehostaa markkinoille saatettavien määrien hallintaa;

c)    koulutustoimenpiteet ja parhaiden käytäntöjen vaihto;

d)    ▌menekinedistäminen ja tiedotus kriisin estämiseksi tai sen aikana;

e)     ▌sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen;

f)    hedelmätarhojen uudelleenistutus, kun se on tarpeen terveyteen/ tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämän pakollisen raivauksen vuoksi;

g)   markkinoiltapoisto;

h)   hedelmien ja vihannesten korjaaminen raakana tai korjaamatta jättäminen;

i)    satovakuutus.

Satovakuutukseen myönnettävällä tuella suojataan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuholaiset aiheuttavat menetyksiä.

Vakuutussopimuksissa on vaadittava, että tuensaajat toteuttavat tarvittavat riskienehkäisytoimenpiteet.

Enintään kolmannes toimintaohjelman menoista saa liittyä kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin, kolmannessa alakohdassa tarkoitettu pääoman takaisinmaksu ja korko mukaan luettuina.

Tuottajaorganisaatiot voivat ottaa kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi kaupallisin ehdoin myönnettäviä lainoja. Siinä tapauksessa pääoman takaisinmaksu ja lainoista perittävä korko voivat muodostaa osan toimintaohjelmasta, ja sille voidaan siten myöntää 32 artiklan mukaista unionin taloudellista tukea. Kriisinehkäisyn ja -hallinnan erityistoimet ▌voidaan rahoittaa ▌tällaisin lainoin ▌suoraan ▌tai molempia tapoja käyttäen. ▌

2 a. Tässä jaksossa tarkoitetaan

a)   'raakana korjaamisella' markkinoille kelpaamattomien tuotteiden, jotka eivät saa olla ennen raakana korjaamista vaurioituneita sääolosuhteiden, tautien tai muiden syiden vuoksi, korjaamista kokonaan tietyllä alueella;

b)   'korjaamatta jättämisellä' nykyisen tuotantosyklin lopettamista tietyltä alueelta silloin, kun tuote on hyvin kehittynyt ja laadultaan virheetön ja myyntikelpoinen. Tuotteiden hävittämistä sääolosuhteiden tai taudin vuoksi ei kuitenkaan pidetä korjaamatta jättämisenä."

3.    Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

a)    toimintaohjelmat sisältävät vähintään kaksi ympäristötointa tai

b)   toimintaohjelmien menoista vähintään 10 prosentilla katetaan ympäristötoimia.

Ympäristötoimien on oltava asetuksen (EU) N:o […] ▌[maaseuturahastoasetus] 29 artiklan 3 kohdassa maatalouden ympäristötuille vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

Jos vähintään 80 prosenttia tuottajaorganisaation kaikista tuottajajäsenistä on sitoutunut yhteen tai useampaan samanlaiseen asetuksen (EU) N:o […] [maaseuturahastoasetus] ▌29 artiklan 3 kohdassa säädettyyn maatalouden ympäristösitoumukseen, on kukin näistä sitoumuksista laskettava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ympäristötoimeksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille ympäristötoimille myönnettävällä tuella on katettava toimesta aiheutuvia lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä.

4.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ympäristöpaineita lisäävät investoinnit ovat sallittuja vain, jos on otettu käyttöön tehokkaat järjestelyt ympäristön suojaamiseksi näiltä paineilta.

32 artikla

Unionin taloudellinen tuki

1.    Unionin taloudellisen tuen määrä on yhtä suuri kuin 30 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tosiasiallisesti suoritettujen maksuosuuksien määrä, ja se on rajoitettu 50 prosenttiin tosiasiallisesti aiheutuneista menoista.

2.    Unionin taloudellinen tuki ei saa ylittää 4,1 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation ja/tai niiden liiton kaupan pitämän tuotannon arvosta.

Prosenttiosuutta voidaan kuitenkin korottaa 4,6 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta edellyttäen, että määrä, joka ylittää 4,1 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta, käytetään yksinomaan kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin.

Kun on kyse tuottajaorganisaatioiden liitoista, prosenttiosuutta voidaan korottaa 4,7 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta edellyttäen, että määrä, joka ylittää 4,1 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta, käytetään yksinomaan kyseisen tuottajaorganisaatioiden liiton jäsentensä puolesta täytäntöön panemiin kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin.

3.    Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin enimmäismäärää korotetaan tuottajaorganisaation pyynnöstä 60 prosenttiin, jos kyse on toimintaohjelmasta tai sen osasta, joka täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

a)    sen jättää useampi unionin tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa eri jäsenvaltioissa kansainvälistä toimintaa;

b)   sen jättää yksi tai useampi tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa toimialakohtaisesti toteutettavia toimia;

c)    se koskee yksinomaan tukea neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007[24] soveltamisalaan kuuluville luonnonmukaisesti tuotetuille tuotteille;

d)   se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka jättää hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka on sulautunut toiseen hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon;

e)    se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka hyväksytty tuottajaorganisaatioiden liitto jättää;

f)    sen jättää tuottajaorganisaatio jäsenvaltioissa, joissa tuottajaorganisaatiot pitävät kaupan alle 20:tä prosenttia hedelmien ja vihannesten tuotannosta;

g)    sen jättää tuottajaorganisaatio jollakin perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuista syrjäisimmistä alueista.

▌

4.    Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin enimmäismäärää korotetaan 100 prosenttiin, jos on kyse markkinoilta poistettavista hedelmistä ja vihanneksista, joiden osuus on enintään 5 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon määrästä ja jotka poistetaan markkinoilta

a)    ilmaisjakeluna jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymille hyväntekeväisyysorganisaatioille tai -säätiöille niiden toimintaan sellaisten henkilöiden hyväksi, joita kansallisessa lainsäädännössä pidetään oikeutettuina valtion apuun erityisesti elämiseen tarvittavien varojen puutteellisuuden takia; tai

b)   ilmaisjakeluna rangaistuslaitoksille, kouluille, 20 a artiklassa tarkoitetuille laitoksille ja lasten lomaleireille sekä jäsenvaltioiden nimeämille sairaaloille ja vanhainkodeille, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näin jaetut määrät ovat lisäys niiden tavallisesti ostamiin määriin.

33 artikla

Kansallinen taloudellinen tuki

1.    Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joilla tuottajien järjestäytymisaste hedelmä- ja vihannesalalla on erityisen alhainen, komissio voi ▌antaa täytäntöönpanosäädöksillä jäsenvaltioille näiden asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä luvan maksaa tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia 30 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maksuosuuksista. Tällä tuella täydennetään toimintarahastosta myönnettävää tukea.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.    Unioni voi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä korvata tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen taloudellisen tuen jäsenvaltioiden sellaisilla alueilla, joiden hedelmä- ja vihannestuotannon arvosta alle 15 prosenttia pidetään kaupan asetuksen (EU) N:o […] [maaseuturahastoasetus] ▌28 artiklassa tarkoitettujen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen ja tuottajaryhmien kautta ja joiden hedelmä- ja vihannestuotanto edustaa vähintään 15:tä prosenttia niiden maatalouden kokonaistuotannosta.

Komissio päättää kyseisestä korvauksesta täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

34 artikla

Toimintaohjelmien kansallinen säännöstö ja kansallinen strategia

1.    Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen säännöstö 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ympäristötoimia koskevien yleisten edellytysten määrittelemiseksi. Säännöstössä on edellytettävä erityisesti, että tällaiset toimet täyttävät asetuksen (EU) N:o […] [maaseuturahastoasetus] ▌asianomaiset vaatimukset, erityisesti sen 6 artiklassa esitetyt vaatimukset.

Jäsenvaltioiden on toimitettava säännöstöehdotuksensa komissiolle, joka voi ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä vaatia siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa, jos se katsoo, ettei ehdotus edistäisi niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on asetettu perussopimuksen 191 artiklassa ja seitsemännessä ympäristöä koskevassa unionin toimintaohjelmassa[25]. Myös toimintaohjelmista rahoitettavien yksittäisten tilojen investointien on oltava mainittujen tavoitteiden mukaisia.

2.    Kunkin jäsenvaltion on laadittava hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettaville kestäville toimintaohjelmille kansallinen strategia. Strategian on sisällettävä

a)    tilanneanalyysi vahvuuksista, heikkouksista ja kehitysmahdollisuuksista;

b)   perusteet valituille ensisijaisille toimille;

c)    toimintaohjelmien tavoitteet sekä välineet ja suoritusindikaattorit;

d)    toimintaohjelmien arviointi;

e)    tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet.

Kansallisen strategian on sisällettävä myös 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen säännöstö.

3.    Jäsenvaltioihin, joissa ei ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, ei sovelleta 1 ja 2 kohtaa.

35 artikla

Siirretty säädösvalta

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioille ja niiden liitoille myönnetyn tuen tehokkaan, kohdennetun ja kestävän käytön varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)    toimintarahastot ja toimintaohjelmat, seuraavien osalta:

i)     arvioidut määrät, tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen päätökset maksuosuuksista ja toimintarahastojen käyttö;

▌

iii)   toimintaohjelmiin sisällytettävät tai niiden ulkopuolelle jätettävät ▌toimenpiteet, toimet, menot sekä hallinto- ja henkilöstökustannukset, niiden muuttaminen ja jäsenvaltioiden myöhemmin määrittelemät lisävaatimukset;

iv)   rahoituksen päällekkäisyyden välttäminen toimintaohjelmien ja maaseudun kehittämisohjelmien välillä;

v)    tuottajaorganisaatioiden liittojen toimintaohjelmat;

va)  erityissäännöt, jotka koskevat tapauksia, joissa tuottajaorganisaatioiden liitot huolehtivat kokonaan tai osittain toimintaohjelmien hallinnoinnista, käsittelystä, toteuttamisesta ja esittämisestä;

vi)  velvoite käyttää yhteisiä indikaattoreita toimintaohjelmien seurannassa ja arvioinnissa;

b)    ▌toimintaohjelmien ▌kansallinen säännöstö ja ▌kansallinen strategia kansallisen säännöstön ja kansallisten strategioiden vaikuttavuuden seuranta- ja arviointivelvoitteen osalta;

c)    unionin taloudellinen tuki, seuraavien osalta:

i)     unionin taloudellisen tuen laskentaperuste ja ▌tuottajaorganisaation tai niiden liiton 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, kaupan pidetyn tuotannon arvo;

ii)    tuen laskennassa sovellettavat viitekaudet;

▌

iv)   ennakkomaksujen suorittamista sekä vakuuksien asettamisen vaatimusta, jos tuesta maksetaan ennakko;

iva) erityissäännöt, jotka koskevat tuottajaorganisaatioiden liiton toimintaohjelmien rahoittamista, erityisesti 32 artiklan 2 kohdassa mainittujen rajojen soveltamista;

d)   kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteet, seuraavien osalta:

i)     jäsenvaltioiden mahdollisuus olla soveltamatta yhtä tai useampaa kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpidettä;

ii)   31 artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohtiin liittyvät edellytykset;

iii)   markkinoilta poistettujen tuotteiden jäsenvaltioiden päätöksellä sallittavat käyttötarkoitukset;

iv)   markkinoiltapoiston enimmäistukitaso;

v)    markkinoiltapoiston yhteydessä annettavia ennakkoilmoituksia koskeva vaatimus;

vi)   markkinoiltapoiston tapauksessa 32 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun ilmaisjakeluun osoitetun kaupan pidetyn tuotannon määrän laskentaperuste ja kaupan pidetyn tuotannon enimmäismäärän määrittely;

vii)  vaatimus ▌EU:n tunnuksen merkitsemisestä ilmaisjakeluun tarkoitettujen tuotteiden pakkauksiin;

viii) ▌markkinoilta poistettujen tuotteiden vastaanottajia koskevat edellytykset;

ix)    ▌termien käyttö tätä jaksoa sovellettaessa; ▌ x) raakana korjaamista ja korjaamatta jättämistä koskevat, jäsenvaltioiden vahvistamat edellytykset;

xi)    ▌satovakuutus;

xiii) sijoitusrahastot sekä

xiv) edellytykset, jotka liittyvät 31 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohdan mukaisesta viinitarhojen uudelleenistuttamisesta terveyteen/ tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä aiheutuviin kustannuksiin ja niitä koskevan ylärajan asettamiseen;

e)    kansallinen taloudellinen tuki, seuraavien osalta:

i)     tuottajien järjestäytymisaste;

iv)  vakuuden asettamisvaatimus, jos tuesta maksetaan ennakko;

v)    unionin korvauksen enimmäisosuus kansallisesta taloudellisesta tuesta.

36 artikla ▌

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteet, jotka koskevat

a)    toimintarahastojen hallinnointia;

aa) tietoja, jotka 34 artiklassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin, kansallisiin säännöstöihin ja kansallisiin strategioihin on sisällytettävä, niiden toimittamista jäsenvaltioille, määräaikoja, niihin liitettäviä asiakirjoja ja hyväksymistä jäsenvaltioissa;

b)   toimintaohjelmien täytäntöönpanoa tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen toimesta;

ba) kansallisten strategioiden ja toimintaohjelmien seuranta- ja arviointikertomusten toimittamista, muotoa ja sisältöä;

c)    tukihakemuksia ja tuen maksamista, tuen ennakkomaksut tai osittaiset maksut mukaan luettuina;

d)   käytännön menettelytapoja EU:n tunnuksen merkitsemiseksi ilmaisjakeluun tarkoitettujen tuotteiden pakkauksiin;

e)    kaupan pitämisen vaatimusten noudattamista markkinoiltapoiston tapauksessa;

f)    kuljetus-, lajittelu- ja pakkauskustannuksia ilmaisjakelun tapauksessa;

g)    menekinedistämis-, tiedotus- ja koulutustoimenpiteitä kriisinehkäisyn ja kriisinhallinnan tapauksessa;

h)    markkinoiltapoistotoimien, raakana korjaamisen, korjaamatta jättämisen sekä satovakuutustoimenpiteiden toteuttamista;

▌

▌j) kansallisen taloudellisen tuen hakemista, maksulupaa, maksamista ja korvaamista ▌;

ja)  vakuuden asettamismenettelyä ja määrää, jos tuesta maksetaan ennakko. ▌

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▌

4 JAKSO

VIINIALAN TUKIOHJELMAT

1 ALAJAKSO

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA TUKIKELPOISET TOIMENPITEET

37 artikla

Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sitä, miten unionin varat jaetaan jäsenvaltioille ja miten jäsenvaltioiden on käytettävä kyseisiä varoja viisivuotisissa kansallisissa tukiohjelmissa, jäljempänä 'tukiohjelmat', viinialan erityisten tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi.

38 artikla

Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

1.    Tukiohjelmien on oltava unionin lainsäädännön mukaisia ja johdonmukaisia unionin toimien, politiikkojen ja prioriteettien kanssa.

2.    Jäsenvaltiot ovat vastuussa tukiohjelmista, ja niiden on varmistettava, että tukiohjelmat ovat sisäisesti johdonmukaisia ja että ne laaditaan ja pannaan täytäntöön puolueettomasti ottaen huomioon asianomaisten tuottajien taloudellinen tilanne ja tarve välttää tuottajien perusteetonta eriarvoista kohtelua.

3.    Tukea ei myönnetä

a)    tutkimushankkeisiin tai toimenpiteisiin sellaisten tutkimushankkeiden tukemiseksi, jotka ovat muita kuin 43 artiklan 3 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettuja;

b)   toimenpiteisiin, jotka sisältyvät asetuksen (EU) N:o […] [maaseuturahastoasetus] ▌mukaisiin jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmiin.

39 artikla

Tukiohjelmien toimittaminen

1.    Kunkin liitteessä IV luetellun tuottajajäsenvaltion on toimitettava komissiolle ehdotus viisivuotiseksi tukiohjelmaksi, joka sisältää vähintään yhden 40 artiklassa säädetyistä tukikelpoisista toimenpiteistä.

1 a. Tukiohjelmien tukitoimenpiteet on laadittava jäsenvaltion sopivimmaksi katsomalla maantieteellisellä tasolla. Jäsenvaltion on kuultava tukiohjelmasta toimivaltaisia viranomaisia ja organisaatioita sopivalla alueellisella tasolla ennen sen esittämistä komissiolle.

1 b. Kukin jäsenvaltio voi toimittaa yhden tukiohjelmaehdotuksen, jossa voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet.

2.    Tukiohjelman soveltaminen alkaa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on toimitettu komissiolle.

Komissio voi ▌kuitenkin ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyllä täytäntöönpanosäädöksellä todeta, ▌että toimitettu tukiohjelma ei ole tässä jaksossa vahvistettujen sääntöjen mukainen, ja ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Siinä tapauksessa jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkistettu tukiohjelma. Tarkistetun tukiohjelman soveltaminen alkaa kahden kuukauden kuluttua sen toimittamisesta, ellei se ole vieläkin yhteensopimaton, missä tapauksessa sovelletaan tätä alakohtaa.

3.    Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin jäsenvaltioiden toimittamien tukiohjelmien muutoksiin.

39 a artikla

Tukiohjelmien sisältö

Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään

a)   ehdotettujen toimenpiteiden yksityiskohtainen kuvaus ja määrälliset tavoitteet;

b)   kuulemisten tulokset;

c)    arvio ohjelman teknisistä, taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista;

d)   toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulu;

e)    yleinen rahoitusselvitys, josta ilmenevät käytettävät määrärahat ja määrärahojen alustava jakosuunnitelma toimenpiteiden välillä liitteessä IV esitettyjen enimmäismäärien rajoissa;

f)    seurannassa ja arvioinnissa käytettävät perusteet ja määrälliset indikaattorit sekä tukiohjelman asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi toteutettavat toimet; ja

g)   tukiohjelman täytäntöönpanosta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset.

40 artikla

Tukikelpoiset toimenpiteet

Tukiohjelmat voivat sisältää vain yhden tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

▌

b)   43 artiklan mukainen menekinedistäminen;

ba) 43 a artiklan mukainen innovointi viinialalla;

c)    44 artiklan mukainen viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen;

d)   45 artiklan mukainen rypäleiden korjaaminen raakana;

e)    46 artiklan mukaiset sijoitusrahastot;

f)    47 artiklan mukainen satovakuutus;

g)    48 artiklan mukaiset investoinnit;

h)    49 artiklan mukainen sivutuotteiden tislaus ▌.

41 artikla

Tukiohjelmia koskevat yleiset säännöt

1.    Käytettävissä olevat unionin varat on jaettava liitteessä IV säädetyissä talousarviorajoissa.

2.    Unionin tukea voidaan myöntää vain asianomaisen tukiohjelman toimittamisen jälkeen aiheutuneisiin tukikelpoisiin menoihin.

3.    Jäsenvaltiot eivät saa osallistua unionin tukiohjelmissa rahoittamien toimenpiteiden kustannuksiin.

▌

2 ALAJAKSO

ERITYISET TUKITOIMENPITEET

▌

43 artikla

Menekinedistäminen ▌

1.    Tämän artiklan mukaisella tuella katetaan unionin viinejä koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet

a)   jäsenvaltioissa tarkoituksena tiedottaa kuluttajille vastuullisesta viininkulutuksesta ja unionin alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen järjestelmistä; tai

b)   kolmansissa maissa tarkoituksena parantaa niiden kilpailukykyä ▌.

▌

3.    Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimia sovelletaan viineihin, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai joihin on merkitty rypälelajike, ja ne voivat koskea

a)    suhdetoimintaa ja menekinedistämistä tai mainontaa, joissa korostetaan erityisesti unionin tuotteiden korkeita vaatimuksia, etenkin laadun, turvallisuuden tai ympäristön kannalta;

b)   osallistumista kansainvälisesti merkittäviin tapahtumiin, messuille tai näyttelyihin;

c)    tiedotuskampanjoita erityisesti unionin alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja luonnonmukaisen tuotannon järjestelmistä;

d)   laajempien markkinointimahdollisuuksien kannalta tarpeellisia uusia markkinoita koskevia tutkimuksia;

e)    tiedotus- ja menekinedistämistoimien tulosten arviointitutkimuksia.

4.    Unionin rahoitusosuus 1 kohdassa tarkoitettuihin menekinedistämistoimiin saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista.

43a artikla

Innovointi viinialalla

Tukea voidaan myöntää aineellisille tai aineettomille investoinneille liitteessä VI olevassa II osassa tarkoitettuihin tuotteisiin liittyvien uusien tuotteiden, prosessien tai teknologioiden kehittämiseksi. Tuella on pyrittävä parantamaan unionin rypäletuotteiden markkinoitavuutta ja kilpailukykyä, ja niihin voi osaksi sisältyä tiedonsiirtoa.

44 artikla

Viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen

1.    Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa viinintuottajien kilpailukykyä.

2.    Viinitilojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä tuetaan, jos jäsenvaltiot toimittavat tuotantokykyään koskevan selvityksen 102 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.    Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen suunnattava tuki, jolla voitaisiin myös parantaa kestäviä tuotantojärjestelmiä ja viinialan ympäristöjalanjälkeä, voi sisältää vain yhden tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

a)    uusiin lajikkeisiin siirtyminen, joka voi tapahtua myös uudelleen varttamalla;

b)   viinitilojen uudelleensijoittaminen;

ba) viinitarhojen uudelleenistuttaminen, kun se on tarpeen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen terveyteen tai kasvinterveyteen liittyvästä syystä määräämän pakollisen raivauksen vuoksi;

c)    viinitilan hoitotekniikoiden parantaminen, erityisesti kestävän tuotannon kehittyneiden järjestelmien käyttöönotto.

Tukea ei voida myöntää tavanomaiseen uudistamiseen, toisin sanoen saman lajikkeen uudelleenistuttamiseen samalle lohkolle samaa viininviljelymenetelmää noudattaen viljelmillä, joilla viiniköynnökset ovat jo yli-ikäisiä.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa lisäedellytyksiä erityisesti korvattavien viinitarhojen iän osalta.

4.    Tuki viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, muun muassa viinitilan hoitotekniikoiden parantamiseen, voidaan myöntää ainoastaan seuraavissa muodoissa:

a)    tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuvien tulonmenetysten korvaaminen;

b)   rakenneuudistuksesta ja uusiin lajikkeisiin siirtymisestä aiheutuviin kustannuksiin osallistuminen.

5.    Kun kyseessä on 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuvien tulonmenetysten korvaaminen, korvaus saa olla enintään 100 prosenttia asianomaisista menetyksistä, ja se voidaan myöntää jommassakummassa seuraavista muodoista:

a)    sen estämättä, mitä istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä koskevassa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 ▌II osan I osaston III luvun IV a jakson II alajaksossa säädetään, vanhojen ja uusien viiniköynnösten samanaikaiselle esiintymiselle myönnetty lupa, joka voi olla voimassa enintään kolme vuotta kestävän siirtymäjärjestelyn päättymiseen saakka;

b)   taloudellinen korvaus.

6.    Unionin rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen tosiasiallisista kustannuksista saa olla enintään 50 prosenttia. Vähemmän kehittyneillä alueilla unionin rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen kustannuksista saa olla enintään 75 prosenttia.

45 artikla

Rypäleiden korjaaminen raakana

1.    Tämän artiklan soveltamiseksi rypäleiden raakana korjaamisella tarkoitetaan raakojen rypäleterttujen hävittämistä tai poistamista kokonaan siten, että kyseiseltä alalta ei tule lainkaan satoa.

Kaupallisten rypäleiden korjaamatta jättämistä tavanomaisen tuotantosyklin lopussa ei pidetä raakana korjaamisena.

2.    Rypäleiden raakana korjaamiseen myönnettävällä tuella pyritään palauttamaan tarjonnan ja kysynnän tasapaino unionin viinimarkkinoilla markkinakriisien ehkäisemiseksi.

3.    Tuki rypäleiden raakana korjaamiseen voidaan myöntää kiinteämääräisenä hehtaaritukena, jonka asianomainen jäsenvaltio määrittelee. Tuki saa olla enintään 50 prosenttia rypäleterttujen hävittämisestä tai poistamisesta aiheutuvien suorien kustannusten ja tulonmenetysten summasta.

4.    Asianomaisten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön puolueettomiin perusteisiin perustuva järjestelmä varmistaakseen, ettei rypäleiden raakana korjaaminen johda siihen, että yksittäisen viinintuottajan saama korvaus ylittää 3 kohdassa vahvistetut enimmäismäärät.

46 artikla

Sijoitusrahastot

1.    Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitetulla tuella autetaan tuottajia, jotka haluavat ottaa vakuutuksen markkinaheilahteluja vastaan.

2.    Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää väliaikaisena ja asteittain alenevana tukena rahaston hallintokustannusten kattamiseksi.

47 artikla

Satovakuutus

1.    Satovakuutukseen myönnettävällä tuella suojataan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuholaiset aiheuttavat menetyksiä.

Vakuutussopimuksissa on vaadittava, että tuensaajat toteuttavat tarvittavat riskienehkäisytoimenpiteet.

2.    Satovakuutusta varten voidaan myöntää tukea unionin taloudellisena tukena, joka saa olla enintään

a)    80 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut luonnonkatastrofeihin rinnastettavien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien menetysten varalta;

b)   50 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut seuraavien varalta:

i)     a alakohdassa tarkoitetut menetykset ja muut epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat menetykset;

ii)    eläinten, kasvitautien tai tuholaisten aiheuttamat menetykset.

3.    Satovakuutukseen voidaan myöntää tukea, jos asianomaiset vakuutuskorvaukset eivät korvaa tuottajalle yli sataa prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon muut korvaukset, joita tuottaja on mahdollisesti saanut muista vakuutettuun riskiin liittyvistä tukijärjestelmistä.

4.    Satovakuutukseen myönnettävä tuki ei saa vääristää kilpailua vakuutusmarkkinoilla.

48 artikla

Sijoitukset

1.    Tukea voidaan myöntää aineellisille tai aineettomille investoinneille viininvalmistuslaitteisiin, viininvalmistamojen infrastruktuuriin ja kaupan pitämisen rakenteisiin ja välineisiin. Näiden investointien tarkoituksena on parantaa yrityksen yleistä suorituskykyä, sen mukautumista markkinoiden vaatimuksiin ja sen kilpailukykyä ja ne koskevat ▌liitteessä VI olevassa II osassa tarkoitettujen rypäletuotteiden tuotantoa tai kaupan pitämistä, mukaan lukien tavoitteet lisätä energiasäästöjä ja maailmanlaajuista energiatehokkuutta ja kestäviä prosesseja

▌

2.    Edellä olevan 1 kohdan mukaista enimmäistukea

a)   sovelletaan ainoastaan komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuihin mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ▌[26] ▌.

b)    ▌voidaan lisäksi soveltaa kaikkiin yrityksiin perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 229/2013[27] 1 artiklan 2 kohdassa määritellyillä Egeanmeren pienillä saarilla.

Enimmäistuki-intensiteetti puolitetaan, kun on kyse suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan I osaston 2 artiklan 1 kohdan piiriin kuulumattomista yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 750 työntekijää tai joiden liikevaihto on alle 200 miljoonaa euroa. Tukea ei saa myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne määritellään vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja niiden rakenteiden uudistamiseksi myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa[28].

3.    Tukikelpoisiksi menoiksi ei lasketa asetuksen (EU) N:o [ KOM(2011) 615 ] 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ei-tukikelpoisia kustannuksia.

4.    Unionin rahoitusosuuteen tukikelpoisista investointikustannuksista sovelletaan seuraavia tuen enimmäismääriä:

a)    50 prosenttia vähemmän kehittyneillä alueilla;

b)   40 prosenttia muilla kuin vähemmän kehittyneillä alueilla;

c)    75 prosenttia perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla;

d)   65 prosenttia asetuksen (EU) N:o 229/2013 1 artiklan 2 kohdassa määritellyillä Egeanmeren pienillä saarilla.

5.    Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen sovelletaan asetuksen (EU) N:o [ KOM(2011)615 ] 61 artiklaa soveltuvin osin.

49 artikla

Sivutuotteiden tislaus

1.    Tukea voidaan myöntää viiniyttämisen sivutuotteiden vapaaehtoiseen tai pakolliseen tislaukseen, joka on suoritettu liitteessä VII olevan II osan D jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Myönnettävän tuen määrä vahvistetaan tuotetun alkoholin tilavuusprosenttia ja hehtolitraa kohti. Tukea ei makseta tislattavissa sivutuotteissa olevalle alkoholimäärälle, joka ylittää 10 prosenttia tuotetun viinin sisältämästä alkoholimäärästä.

1 b. Tuki maksetaan tislaajille, jotka jalostavat tislattavaksi toimitetut viiniyttämisen sivutuotteet raa'aksi alkoholiksi, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 92 tilavuusprosenttia.

Jäsenvaltiot voivat asettaa tuen myöntämisen edellytykseksi sen, että edunsaaja on asettanut vakuuden.

2.    Tuen enimmäismäärät perustuvat keräys- ja käsittelykustannuksiin, ja komissio vahvistaa ne 51 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä.

2 a. Tukeen sisältyy viiniyttämisen sivutuotteiden keräyskustannuksista maksettava kiinteämääräinen korvaus, joka siirretään tislaajalta tuottajalle, jos viimeksi mainittu vastaa kyseisistä kustannuksista.

3.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä kilpailun vääristymisen välttämiseksi yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin.

▌

3 ALAJAKSO

MENETTELYSÄÄNNÖKSET

50 artikla

Siirretty säädösvalta

Sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden viinialan tukiohjelmien tavoitteet saavutetaan ja että EU:n varoja käytetään tehokkaasti ja vaikuttavasti, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti ▌säännöistä, jotka koskevat

a)    vastuu menoista, jotka aiheutuvat tukiohjelmien vastaanottamispäivän komissiossa ja niiden muuttamispäivän sekä niiden soveltamisen alkamispäivän välisenä aikana;

b)   tukiohjelmien sisältöä sekä menoja, hallinto- ja henkilöstökustannuksia ja toimia, jotka voidaan sisällyttää jäsenvaltioiden tukiohjelmiin, ja mahdollisuutta suorittaa maksuja edustajien välityksellä 47 artiklassa säädetyn tuen tapauksessa;

▌

d)   vaatimusta asettaa ▌vakuus, jos tuesta maksetaan ennakko;

e)    termien käyttöä tätä jaksoa sovellettaessa;

ea)  ylärajan asettamista kustannuksille, joita aiheutuu 44 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ba alakohdan mukaisesta viinitarhojen uudelleenistuttamisesta terveyteen/ tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä;

f)    rahoituksen päällekkäisyyden välttämistä seuraavien välillä:

i)    jäsenvaltion viinialan tukiohjelman eri toimet ja

ii)   jäsenvaltion viinialan tukiohjelma ja sen maaseudun kehittämis- tai menekinedistämisohjelmat;

g)    tuottajien velvoitetta poistaa markkinoilta viiniyttämisen sivutuotteet ja ylimääräisen hallintotaakan välttämiseksi kyseiseen velvollisuuteen myönnettäviä poikkeuksia sekä tislaajien vapaaehtoista sertifiointia koskevia sääntöjä;

h)    jäsenvaltioiden mahdollisuutta vahvistaa edellytykset ohjelmiensa tukitoimenpiteiden moitteettomalle toiminnalle ▌.

▌51 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteet, jotka koskevat

a)    tukiohjelmien toimittamista, vastaavaa rahoitussuunnittelua ja tukiohjelmien uudelleentarkastelua;

b)   haku-, valinta- ja maksumenettelyjä;

c)    jäsenvaltioiden tukiohjelmia koskevien raporttien ja arviointien toimittamista, muotoa ja sisältöä;

d)   rypäleiden raakana korjaamiseen ja sivutuotteiden tislaukseen myönnettävän tuen määrien vahvistamista jäsenvaltioiden toimesta;

e)     ▌varainhoitoa sekä säännöksiä, jotka koskevat tukitoimenpiteiden soveltamista jäsenvaltioissa;

f)    vakuuden asettamismenettelyä ja määrää, jos maksetaan ennakko;

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 JAKSO

TUKI MEHILÄISHOITOALALLA

52 artikla

Kansalliset ohjelmat ja rahoitus

1.    Jäsenvaltiot voivat mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisten edellytysten parantamiseksi laatia kolmivuotiset kansalliset ohjelmat, jäljempänä 'mehiläishoito-ohjelmat'. Ohjelmat on suunniteltava yhteistyössä mehiläishoitoalaa edustavien organisaatioiden kanssa.

2.    Unionin rahoitusosuus mehiläishoito-ohjelmista vastaa 50:tä prosenttia menoista, joita jäsenvaltioille aiheutuu kyseisistä, 54 artiklan mukaisesti hyväksytyistä ohjelmista.

3.    Voidakseen päästä osalliseksi 2 kohdassa tarkoitetusta unionin rahoitusosuudesta jäsenvaltion on tehtävä tutkimus mehiläishoitoalan tuotannon ja kaupan pitämisen rakenteesta alueellaan.

3 a. Seuraavat toimenpiteet voivat sisältyä mehiläishoito-ohjelmiin:

a)   mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien organisaatioille annettava tekninen apu;

b)   mehiläisiä vaivaavien tuholaisten ja tautien, erityisesti varroapunkin, torjunta;

c)    siirtohoidon järkeistäminen;

d)   mehiläistuotteiden ominaisuuksia määrittävien laboratorioiden tukeminen, millä pyritään auttamaan mehiläishoitajia pitämään tuotteitaan kaupan ja nostamaan niiden arvoa;

e)    tukitoimenpiteet unionin mehiläiskantojen lisäämiseksi;

f)    yhteistoiminta mehiläishoitoalaa ja mehiläistuotteita koskevan soveltavan tutkimuksen ohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa;

g)   markkinoiden seuranta;

h)   tuotteiden laadun parantaminen niiden markkina-arvon parantamiseksi.

53 artikla

Siirretty säädösvalta

1.    Mehiläishoitoon myönnettyjen unionin varojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)    päällekkäisen rahoituksen välttämisestä jäsenvaltioiden mehiläishoito-ohjelmien ja maaseudun kehittämisohjelmien välillä;

▌

c)    perustasta unionin rahoitusosuuden jakamiseksi kullekin osallistujajäsenvaltiolle muun muassa unionin mehiläispesien kokonaismäärän perusteella.

2.    Sen varmistamiseksi, että unionin tukijärjestelmää mukautetaan uusimpaan kehitykseen ja että sen soveltamisalaan kuuluvilla toimenpiteillä voidaan tehokkaasti parantaa mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisiä edellytyksiä, komissiolle siirretään valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla päivitetään 52 3a artiklassa tarkoitettujen, jäsenvaltioiden mehiläishoito-ohjelmiin sisältyvien toimenpiteiden luetteloa lisäämällä siihen muita toimenpiteitä tai mukauttamalla kyseisiä toimenpiteitä poistamatta mitään niistä. Toimenpideluettelon päivittäminen ei vaikuta ennen delegoidun säädöksen voimaantuloa hyväksyttyjen kansallisten ohjelmien soveltamiseen.

54 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän jakson soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat

aa) mehiläishoito-ohjelmien ja jäsenvaltioissa tehtyjen, mehiläishoitoalan tuotannon ja kaupan pitämisen rakennetta koskevien tutkimusten sisältöä;

a)    menettelyä käyttämättömien varojen uudelleenjakamiseksi;

b)    ▌jäsenvaltioiden toimittamien mehiläishoito-ohjelmien hyväksymistä, mukaan lukien unionin rahoitusosuuden jakaminen kullekin osallistujajäsenvaltiolle;

c)    52 artiklan 2 kohdan mukaista jäsenvaltion myöntämän rahoituksen enimmäismäärää.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 A JAKSO
 TUKI HUMALA-ALALLA

54-a1 artikla

Tuki tuottajaorganisaatioille

1.    Unioni myöntää 106 artiklan mukaisesti tunnustetuille humala-alan tuottajaorganisaatioille tukea 106 artiklan 1 kohdan c alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

2.    Unionin rahoitus 1 kohdassa säädettyyn tuottajaorganisaatioille maksettavaan tukeen on Saksan osalta 2 277 000 euroa.

54-a2 artikla

Siirretty säädösvalta

Jotta varmistetaan, että 54 a1 artiklassa tarkoitetulla tuella pyritään 106 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)   tukihakemukset, mukaan lukien määräaikoja ja hakemuksiin liitettäviä asiakirjoja koskevat säännöt;

b)   säännöt, jotka koskevat tukikelpoisia humalan viljelyaloja ja kullekin tuottajaorganisaatiolle maksettavien määrien laskentaa.

54-a3 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi hyväksyä 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen annettavilla täytäntöönpanosäädöksillä tämän jakson soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tuen maksamista.

II OSA

I OSASTO

III LUKU

Viini-istutusten lupajärjestelmä

54 a0 artikla

Kesto

Tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä kautena. Komissio tekee väliarvioinnin arvioidakseen järjestelmän toimintaa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia.

1 JAKSO

Viini-istutusten lupajärjestelmän hallinnointi

54 a artikla

Luvat

1.    Edellä olevan 63 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin rypälelajikkeisiin kuuluvia lajikkeita voidaan istuttaa tai uudelleenistuttaa ainoastaan, jos siihen on myönnetty lupa 54 c, 54 e ja 54 h artiklan mukaisesti ja tässä luvussa säädettyjä edellytyksiä noudattaen.

2.    Jäsenvaltion on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu lupa, joka vastaa tiettyä hehtaareissa ilmoitettua alaa, tuottajan jätettyä puolueettomat ja syrjimättömät kelpoisuusedellytykset täyttävän hakemuksensa. Tällainen lupa on myönnettävä ilman, että tuottajalta peritään siitä maksua.

3.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luvat ovat voimassa kolme vuotta niiden myöntämispäivästä. Tuottajaan, joka ei ole käyttänyt hänelle myönnettyä lupaa luvan voimassaoloaikana, kohdistetaan hallinnollisia seuraamuksia, joista säädetään [ehdotuksen COM(2011) 628 final/2] 89 artiklan 3 a kohdassa.

4.    Tätä lukua ei sovelleta istutuksiin tai uudelleenistutuksiin alueilla, jotka on tarkoitettu kokeellisiin tarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljelyyn, eikä alueilla, joilta saatavat viini tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viininviljelijän talouden omaan kulutukseen, tai alueilla, joilla tehdään uusia istutuksia yleisen edun perusteella ja kansallisen lainsäädännön nojalla toteutettujen pakkolunastusten johdosta.

54 b artikla

Uusia istutuksia koskeva suojamekanismi

1.    Jäsenvaltioiden on tarjottava vuosittain uusille istutuksille lupia niin, että ne vastaavat yhtä prosenttia niiden alueella viiniköynnöstä tosiasiallisesti kasvavasta kokonaisalasta mitattuna edellisen vuoden heinäkuun 31 päivänä.

2.    Jäsenvaltiot voivat

a)   soveltaa kansallisesti 1 kohdassa säädettyä pienempää prosenttiosuutta;

b)   rajoittaa lupien myöntämistä aluetasolla, kun kyseessä ovat tietyt alueet, jotka soveltuvat suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien viljelyyn, tai alueet, jotka soveltuvat suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien viljelyyn, tai maantieteellistä merkintää vailla olevat alueet.

Kaikkien a ja b alakohdassa tarkoitettujen rajojen on edistettävä viini-istutusten määrän hallittua kasvua, oltava yli nolla prosenttia, ja ne on nimenomaisesti perusteltava yhdellä tai useammalla seuraavista erityisistä syistä:

a)   tarve välttää selvästi osoitettua viinituotteiden ylitarjonnan riskiä suhteessa näiden tuotteiden markkinanäkymiin, ylittämättä sitä, mikä on tämän tarpeen täyttämiseksi välttämätöntä;

b)   tarve välttää selvästi osoitettua tietyn suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän arvon alenemisen merkittävää riskiä.

3.    Jäsenvaltioiden on julkistettava kaikki 2 kohdan nojalla hyväksytyt päätökset, jotka on perusteltava asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään säännöistä.

54c artikla

Uusia istutuksia koskevien lupien myöntäminen

1.    Kaikki kelpoisuusedellytykset täyttävät hakemukset on hyväksyttävä, jos kyseisten hakemusten kohteena oleva kokonaisala tiettynä vuonna ei ylitä kyseisen jäsenvaltion tarjoamaa alaa.

Jäsenvaltio voi tämän artiklan soveltamiseksi soveltaa yhtä tai useampaa seuraavista puolueettomista ja syrjimättömistä kelpoisuuskriteereistä:

a)   hakijan maatalousmaan pinta-alan on oltava kooltaan vähintään sen alan suuruinen, jota lupapyyntö koskee;

b)   hakijalla on oltava riittävä ammattitaito ja pätevyys;

c)    hakemus ei saa aiheuttaa tiettyjen suojattujen alkuperänimitysten maineen väärinkäytön merkittävää riskiä, mikä on oletuksena elleivät viranomaiset osoita tällaisen riskin olemassaoloa;

d)   asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yksi tai useampi 2 kohdassa tarkoitetuista perusteista edellyttäen, että niitä sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi.

2.    Jos kelpoisuusedellytykset täyttävien 1 kohdassa tarkoitettujen hakemusten kohteena oleva kokonaisala tiettynä vuonna ylittää kyseisen jäsenvaltion tarjoaman alan, lupia on myönnettävä kaikille hakijoille suhteessa hehtaarien jakamiseen sen alan pohjalta, jolle hakijat ovat lupaa hakeneet. Tällainen myöntäminen voidaan lisäksi osittain tai kokonaan suorittaa noudattaen yhtä tai useampaa seuraavista puolueettomista ja syrjimättömistä ensisijaisuusperusteista:

a)   viiniköynnöksiä ensimmäistä kertaa istuttavat tuottajat, jotka vastaavat tilanpidosta (uudet tuottajat);

b)   alueet, joilla viinitilat edistävät ympäristönsuojelua;

c)    alueet, joilla tehdään uusia istutuksia maanjakohankkeiden puitteissa;

d)   alueet, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita tai muita erityisiä rajoitteita;

e)    kehityshankkeiden tai uudelleenistutusten kestävyys taloudellisen arvioinnin pohjalta;

f)    alueet, joille tehdään uusia istutuksia, jotka osaltaan lisäävät kilpailukykyä tilatasolla ja alueellisesti;

g)   hankkeet, joilla on mahdollisuudet parantaa maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen tuotteiden laatua;

h)   alueet, joille tehdään uusia istutuksia pienten ja keskisuurten tilojen koon kasvattamisen puitteissa.

3.    Jäsenvaltioiden on julkistettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut soveltamansa perusteet ja ilmoitettava ne viipymättä komissiolle.

54d artikla

Ammattialajärjestöjen asema

Jäsenvaltiot voivat 54 b artiklan 2 kohtaa soveltaessaan ottaa huomioon 106–108 artiklassa tarkoitettujen, viinialalla toimivien tunnustettujen ammattialajärjestöjen, 72 artiklassa tarkoitettujen kiinnostuneiden tuottajaryhmien tai jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tunnustettujen muuntyyppisten ammattialajärjestöjen esittämiä suosituksia sillä edellytyksellä, että asianomaiset kyseistä maantieteellistä viitealuetta edustavat osapuolet ovat sopineet niistä etukäteen.

Suosituksia ei saa esittää kolmea vuotta pidemmäksi ajanjaksoksi.

54 e artikla

Uudelleenistutukset

1.    Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2016 myönnettävä ilman eri toimenpiteitä lupa tuottajille, jotka ovat raivanneet viiniköynnöstä kasvavan alan ja jotka jättävät hakemuksen. Luvan on vastattava raivatun alan todellista satotasoa. Tällaisten lupien kohteena olevia aloja ei lasketa mukaan sovellettaessa 54 b artiklaa.

2.    Jäsenvaltiot voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetun luvan tuottajille, jotka sitoutuvat raivaamaan viiniköynnöstä kasvavan alan, jos sitoumuksenalainen ala raivataan viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä päivästä, jona uudet viiniköynnökset istutettiin.

3.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa on käytettävä samalla tilalla, jolla raivaus tehtiin. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa uudelleenistutukset alueilla, jotka soveltuvat suojatuilla alkuperänimityksillä tai suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen viinien viljelyyn, 54 d artiklan mukaisen ammattialajärjestön suosituksen pohjalta koskemaan viinejä, jotka ovat saman suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mukaisia kuin raivatulla alueella.

4.    Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta luvattomia istutuksia raivattaessa.

54 g artikla

Vähimmäissääntö

1.    Tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää ei sovelleta niissä jäsenvaltioissa, joissa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan I osaston III luvun IV a jakson II alajaksossa perustettua istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä ei sovellettu 31 päivänä joulukuuta 2007.

2.    Jäsenvaltiot, joissa sovellettiin 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää 31 päivänä joulukuuta 2007 ja joissa nykyinen viiniköynnöstä kasvava kokonaisala on enintään 10 000 hehtaaria, voivat päättää olla panematta täytäntöön tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää.

54 h artikla

Siirtymäsäännökset

1.    Istutusoikeudet, jotka on myönnetty tuottajille ennen 31 päivää joulukuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1234/2007 85 h artiklan, 85 i artiklan tai 85 k artiklan mukaisesti ja joita kyseiset tuottajat eivät vielä ole käyttäneet mutta jotka ovat edelleen voimassa mainittuna päivänä, voidaan muuntaa tämän luvun nojalla luviksi 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen.

Tällainen muuntaminen tehdään kyseisten tuottajien ennen 31 päivää joulukuuta 2015 esittämän pyynnön perusteella. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajien sallitaan esittää kyseinen pyyntö oikeuksien muuntamisesta luviksi 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.

2.    Edellä olevan 1 kohdan nojalla myönnettyjen lupien voimassaoloaika on sama kuin 1 kohdassa tarkoitettujen istutusoikeuksien voimassaoloaika. Jos näitä lupia ei käytetä, ne lakkaavat olemasta voimassa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 tai 31 päivänä joulukuuta 2023, jos jäsenvaltiot ovat tehneet 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun päätöksen.

3.    Edellä olevan 1 kohdan nojalla myönnettyjen lupien kohteena olevia aloja ei lasketa mukaan sovellettaessa 54 b artiklaa.

54 i artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)   54 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetun vapautuksen hakemisen edellytykset;

b)   54 c artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita koskevat säännöt;

c)    uusien perusteiden lisääminen 54 c artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltuihin perusteisiin;

d)   niiden viiniköynnösten, jotka tuottaja on sitoutunut raivaamaan, samanaikainen esiintyminen 54 e artiklan 2 kohdan nojalla istutettujen uusien viiniköynnösten kanssa;

e)    perusteet 54 e artiklan 3 kohdan mukaisille jäsenvaltion päätöksille.

54 j artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä aiheelliset toimenpiteet, jotka koskevat

a)   lupien myöntämismenettelyjä;

b)   jäsenvaltioiden ylläpitämiä rekistereitä ja komissiolle lähetettäviä ilmoituksia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 JAKSO

Viini-istutusten lupajärjestelmän valvonta

54k artikla

Luvattomat istutukset

1.    Tuottajien on raivattava omalla kustannuksellaan alat, joille on ilman lupaa istutettu viiniköynnöksiä.

2.    Jos tuottajat eivät tee raivausta neljän kuukauden kuluessa siitä, kun heille on ilmoitettu sääntöjenvastaisuudesta, jäsenvaltioiden on varmistettava tällaisten luvattomien istutusten raivaus kahden vuoden kuluessa siitä, kun mainittu neljän kuukauden jakso päättyi. Raivaukseen liittyvät kustannukset peritään asianomaisilta tuottajilta.

3.    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain 1 päivään maaliskuuta mennessä niiden alojen kokonaispinta-ala, joille on todettu istutetun viiniköynnöksiä ilman lupaa 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen, sekä alat, jotka on raivattu 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

4.    Tuottajaan, joka ei ole noudattanut tässä artiklassa säädettyjä velvollisuuksia, kohdistetaan seuraamuksia, joista säädetään [ehdotuksen COM(2011) 628 final/2] 66 artiklan mukaisesti.

5.    Alat, joille on ilman lupaa istutettu viiniköynnöksiä, eivät saa hyötyä mistään kansallisista tai unionin tukitoimenpiteistä.

54 l artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä aiheelliset toimenpiteet, jotka koskevat jäsenvaltioiden ilmoitusvaatimuksia, mukaan lukien liitteessä IV tarkoitettujen talousarviomäärärahojen mahdolliset alentamiset, jos vaatimuksia ei ole noudatettu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II OSASTO

▌KAUPAN PITÄMISTÄ JA TUOTTAJAORGANISAATIOITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

I LUKU

KAUPAN PITÄMISTÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT

1 JAKSO

KAUPAN PITÄMISEN VAATIMUKSET

1 ALAJAKSO

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

55 artikla

Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan maataloustuotteiden kaupan pitämisen ▌vaatimuksia koskevat säännöt ▌eriteltyinä pakollisiin sääntöihin ja vapaaehtoisiin varattuihin ilmaisuihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta maataloustuotteisiin sovellettavien muiden säännösten sekä eläinlääkintä-, kasvinterveys- ja elintarvikealoilla annettujen sellaisten säännösten soveltamista, joiden tarkoituksena on taata tuotteiden hygienia- ja terveysvaatimusten noudattaminen sekä eläinten, kasvien ja ihmisten terveyden suojelu.

3 ALAJAKSO

ALA- TAI TUOTEKOHTAISET KAUPAN PITÄMISEN VAATIMUKSET

58 artikla

Yleisperiaate

Tuotteita, joille on vahvistettu ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset tämän jakson mukaisesti, voidaan pitää kaupan unionissa ainoastaan, jos ne täyttävät kyseiset vaatimukset.

59 artikla

Vahvistaminen ja sisältö

1 a. Kaupan pitämisen vaatimuksia voidaan soveltaa yhteen tai useampaan seuraavista tuotteista ja/tai aloista:

a)   oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit;

b)   hedelmät ja vihannekset;

c)    hedelmä- ja vihannesjalosteet;

d)   banaanit;

e)    elävät kasvit;

f)    munat;

g)   siipikarjanliha;

h)   ihmisravinnoksi tarkoitetut levitettävät rasvat;

i)    humala.

1.    Kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon sekä ▌tämän artiklan 1 a ja 2 a kohdan kattamien maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja niiden laadun parantamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti ala- tai tuotekohtaisista kaupan pitämisen vaatimuksista kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, sekä tällaisiin vaatimuksiin sovellettavista poikkeuksista ja vapautuksista, jotta voitaisiin mukautua jatkuvasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin, kehittyvään kuluttajakysyntään ja alan kansainvälisten normien kehitykseen sekä välttää tuoteinnovoinnin jarruttamista.

2.    Rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011[29] 26 artiklan soveltamista edellä 1 kohdassa tarkoitetut kaupan pitämisen vaatimukset voivat koskea yhtä tai useampaa seuraavista seikoista, jotka on määritelty ala- tai tuotekohtaisesti ja jotka perustuvat kunkin alan ominaispiirteisiin, tarpeeseen säännellä markkinoille saattamista ja 3 kohdassa määriteltyihin edellytyksiin:

a)    tekniset määritelmät, nimitykset ja/tai myyntinimitykset, jotka koskevat muita kuin 60 artiklassa säädettyjä aloja;

b)   luokittelukriteerit, kuten luokittelu, paino, kokoluokittelu, ikä ja luokka;

c)    laji, kasvilajike, eläinrotu tai kaupallinen tyyppi;

d)   esillepano, ▌kaupan pitämisen pakollisiin vaatimuksiin liittyvät päällysmerkinnät, pakkaaminen, pakkaamoihin sovellettavat säännöt, merkitseminen, ▌satovuosi ja tiettyjen termien käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 69–100 artiklan soveltamista;

e)    sellaiset kriteerit kuin tuotteen ulkonäkö, koostumus, lihakkuus ja ominaispiirteet sekä vesipitoisuus prosenttiosuutena;

f)    tuotannossa käytettävät aineet tai ainesosat mukaan lukien niiden määrä, puhtaus ja yksilöiminen;

g)    maataloustuotannon ja tuotantomenetelmän tyyppi mukaan lukien viininvalmistusmenetelmät ▌ja kestävän tuotannon kehittyneet järjestelmät;

h)    puristemehun ja viinin leikkaaminen mukaan lukien näiden määritelmät, sekoittaminen ja rajoitukset;

i)     keruutiheys, toimittaminen, säilyttäminen ja käsittely, säilytysmenetelmä ja -lämpötila, varastointi ja kuljetus;

j)    maataloustuotannon paikka ja/tai alkuperä siipikarjanlihaa ja levitettäviä rasvoja lukuun ottamatta;

▌

n)    eräiden aineiden ja/tai käytäntöjen käyttörajoitukset;

o)   erityiskäyttö;

▌

s)    edellytykset sellaisten tuotteiden myynnille, hallussapidolle, liikkuvuudelle ja käytölle, jotka eivät ole 1 kohdan nojalla määriteltyjen kaupan pitämisen vaatimusten ja/tai 60 artiklassa tarkoitettujen määritelmien, nimitysten ja myyntinimitysten mukaisia, sekä sivutuotteiden hävittämiselle.

2 a. Sen estämättä, mitä 1a kohdassa säädetään, viinialaan sovelletaan 2 kohdan f, g, h, n ja s alakohtaa.

3.    Edellä olevan 1 kohdan nojalla määritellyt ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset vahvistetaan rajoittamatta tämän asetuksen 65 a–65 e artiklassa ja liitteessä VII a tarkoitettuja vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja koskevien säännösten soveltamista ja ottaen huomioon

a)    asianomaisen tuotteen erityispiirteet;

b)   tarve varmistaa edellytykset tuotteiden markkinoille saattamisen helpottamiseksi;

c)    tuottajien intressi ilmoittaa tuotteiden ja viljelyn ominaisuudet ja kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja mukaan lukien maataloustuotannon paikka, joka on määriteltävä tapauskohtaisesti asianmukaisella maantieteellisellä tasolla, sen jälkeen, kun on tehty vaikutustenarviointi, jossa otetaan huomioon toimijoille aiheutuvat kustannukset ja hallinnollinen taakka sekä tuottajille ja loppukuluttajalle koituvat hyödyt;

d)   menetelmät, jotka ovat saatavilla tuotteiden fysikaalisten, kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien määrittämiseen;

e)    kansainvälisten elinten hyväksymät normisuositukset;

ea)  tarve säilyttää tuotteiden luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet ja välttää muuttamasta merkittävästi asianomaisen tuotteen koostumusta.

▌

4.    Kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon sekä maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja maataloustuotteiden laadun parantamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti 1a kohdassa esitetyn aloja koskevan luettelon muuttamiseksi. Tällaiset delegoidut säädökset rajoitetaan tiukasti osoitettuihin tarpeisiin, jotka johtuvat muuttuvasta kuluttajakysynnästä, teknisestä kehityksestä tai tuoteinnovoinnin tarpeista, ja komission kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle on arvioitava erityisesti kuluttajien tarpeita, toimijoiden kustannuksia ja hallinnollista taakkaa sekä vaikutusta sisämarkkinoihin ja kansainväliseen kauppaan ja tuottajille ja loppukuluttajille koituvia etuja.

59 a artikla

Hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevat lisävaatimukset

1.    Edellä 59 artiklassa tarkoitettujen kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi voidaan hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäväksi tuoreina kuluttajille, pitää tarvittaessa kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia sekä tämän alajakson mukaisesti vahvistettuja hedelmä- ja vihannesalaan sovellettavia kaupan pitämisen vaatimuksia sovelletaan kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, myös tuonnissa ja viennissä, ja ne voivat koskea laatua, luokittelua, painoa, kokoa, pakkaamista, päällysmerkintöjä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa ja kaupan pitämistä.

3.    Sellaisten hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden haltija, joita hyväksytyt kaupan pitämisen vaatimukset koskevat, ei saa pitää kyseisiä tuotteita esillä myyntitarkoituksessa, saattaa niitä myyntiin eikä toimittaa tai pitää niitä kaupan millään tavoin unionissa, elleivät ne ole mainittujen vaatimusten mukaisia, ja haltijan on vastattava siitä, että vaatimuksia noudatetaan.

4.    Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti erityisistä poikkeuksista tähän artiklaan, jos ne ovat tarpeen sen soveltamiseksi asianmukaisesti.

59 b artikla

Humalan varmentaminen

1.    Sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi unionissa korjattuihin tai valmistettuihin humala-alan tuotteisiin on tarvittaessa sovellettava tämän artiklan mukaista varmentamismenettelyä.

2.    Varmennustodistus voidaan antaa ainoastaan tuotteille, joiden laatu vastaa määrätylle kaupan pitämisen vaiheelle asetettuja vähimmäisvaatimuksia. Humalajauheelle, lupuliinipitoiselle humalajauheelle, humalauutteelle ja humalatuotteiden seoksille voidaan antaa varmennustodistus ainoastaan, jos näiden tuotteiden alfahappopitoisuus ei ole pienempi kuin sen humalan alfahappopitoisuus, josta ne on valmistettu.

3.    Varmennustodistuksessa on ilmoitettava vähintään

a)   humalan tuotantopaikka tai -paikat;

b)   sadonkorjuuvuosi tai -vuodet; ja

c)    lajike tai lajikkeet.

4.    Humala-alan tuotteita voidaan pitää kaupan tai viedä ainoastaan, jos niille on annettu tämän artiklan mukaisesti annettu varmennustodistus.

Jos on kyse humala-alan tuontituotteista, 129 a artiklassa säädetyn todistuksen katsotaan vastaavan varmennustodistusta.

5.    Siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla hyväksytään 4 kohdasta poikkeavia toimenpiteitä,

a)   tiettyjen kolmansien maiden kaupan vaatimusten täyttämiseksi; tai

b)   tiettyjen erityiskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden osalta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä

a)   ei saa vaikuttaa varmennustodistuksen saaneiden tuotteiden tavanomaiseen kaupan pitämiseen; ja

b)   on varmistettava, että vältetään kaikenlaiset näitä tuotteita koskevat epäselvyydet.

60 artikla

Määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset eräiden alojen ja tuotteiden osalta

1.    Sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi liitteessä VI säädettyjä määritelmiä, nimityksiä ja myyntinimityksiä sovelletaan tarvittaessa seuraaviin aloihin tai tuotteisiin:

a)    oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit;

b)   viini;

c)    naudanliha;

d)   ihmisravinnoksi tarkoitetut maito ja maitotuotteet;

e)    siipikarjan liha ja munat;

f)    ihmisravinnoksi tarkoitetut levitettävät rasvat.

2.    Liitteessä VI säädettyjä määritelmiä, nimityksiä tai myyntinimityksiä saa käyttää unionissa vain sellaisen tuotteen kaupan pitämiseksi, joka on kyseisessä liitteessä säädettyjen vastaavien vaatimusten mukainen.

3.    Siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä VI säädettyihin määritelmiin ja myyntinimityksiin tehtäviä muutoksia sekä poikkeuksia tai vapautuksia niistä. Tällaiset säädökset rajoitetaan tiukasti osoitettuihin tarpeisiin, jotka johtuvat muuttuvasta kuluttajakysynnästä, teknisestä kehityksestä tai tuoteinnovoinnin tarpeista.

3 a. Sen varmistamiseksi, että toimijoilla ja jäsenvaltioilla on selkeä ja asianmukainen käsitys liitteessä VI säädetyistä määritelmistä ja myyntinimityksistä, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti eritelmiä ja soveltamista koskevien sääntöjen osalta.

4.    Kuluttajien odotusten ja maitotuotteiden markkinoiden kehityksen ottamiseksi huomioon siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään maitotuotteet, joiden osalta eläinlaji, josta maito on peräisin, on mainittava, ellei maito ole nautaeläimestä, ja vahvistetaan asiaankuuluvat tarpeelliset säännöt.

61 artikla

Sallitut poikkeamat

1.    Kunkin tuotteen tai alan erityispiirteiden, kaupan pitämisen eri vaiheiden, teknisten edellytysten, mahdollisten merkittävien käytännön vaikeuksien sekä analyysimenetelmien tarkkuuden ja toistettavuuden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yhteen tai useampaan ▌erityiseen vaatimukseen sovellettava sallittu poikkeama, jonka ylittyessä koko tuote-erää pidetään vaatimuksen vastaisena.

2.    Hyväksyessään 1 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä komissio ottaa huomioon tarpeen olla muuttamatta tuotteen ominaispiirteitä ja välttää alentamasta tuotteiden laatua.

62 artikla

Viininvalmistusmenetelmät ja määritysmenetelmät

1.    Tuotettaessa ja säilytettäessä liitteessä VI olevassa II osassa lueteltuja tuotteita unionissa saa käyttää vain niitä viininvalmistusmenetelmiä, jotka ovat sallittuja liitteen VII mukaisesti ja joista säädetään 59 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja 65 artiklan 2 ja 3 kohdassa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta

a)    viinirypälemehuun ja tiivistettyyn viinirypälemehuun; ja

b)   viinirypälemehun valmistukseen tarkoitettuun rypäleen puristemehuun ja tiivistettyyn rypäleen puristemehuun.

Sallittuja viininvalmistusmenetelmiä saa käyttää ainoastaan tuotteen asianmukaisen valmistuksen, säilytyksen tai jälkikäsittelyn varmistamiseksi.

Liitteessä VI olevassa II osassa luetellut tuotteet on tuotettava unionissa noudattaen liitteessä VII vahvistettuja sääntöjä.

Liitteessä VI olevassa II osassa lueteltuja tuotteita ei saa pitää unionissa kaupan, jos

a)    ne on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu unionissa; ▌

b)   ne on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu kansallisella tasolla; tai

c)    ne eivät ole liitteessä VII vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

Rypäletuotteet, joita ei saa viidennen alakohdan mukaisesti pitää kaupan, on hävitettävä. Poiketen tästä säännöstä jäsenvaltiot voivat sallia, että tiettyjä sellaisia tuotteita, joiden ominaisuudet jäsenvaltiot määrittävät, voidaan käyttää tislaamoissa, etikkavalmistamoissa tai teollisuudessa, edellyttäen, että tämä lupa ei kannusta käyttämään viininvalmistusmenetelmiä, jotka eivät ole sallittuja.

2.    Salliessaan 59 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun viininvalmistusmenetelmän komissio

a)    ottaa huomioon Kansainvälisen viinijärjestön OIV:n suosittelemat ja julkaisemat viininvalmistus- ja määritysmenetelmät ja sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole vielä sallittuja, koekäytön tulokset;

b)   ottaa huomioon ihmisten terveyden suojelemisen;

c)    ottaa huomioon mahdolliset riskit siitä, että kuluttajia johdetaan harhaan tuotetta koskevien vakiintuneiden käsitysten ja vastaavien odotusten vuoksi ▌, sekä tällaisten riskien poistamiseen käytettävien tiedotusmenetelmien saatavuuden ja käytettävyyden;

d)   varmistaa, että viinin luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet säilyvät eikä asianomaisen tuotteen koostumus muutu merkittävästi;

e)    varmistaa, että ympäristön suojelussa noudatetaan hyväksyttävää vähimmäistasoa;

f)    noudattaa viininvalmistusmenetelmiä koskevia yleisiä sääntöjä ja liitteessä VII vahvistettuja sääntöjä.

2 a. Jotta varmistettaisiin sellaisten viinituotteiden asianmukainen käsittely, joita ei saa pitää kaupan, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti niiden sääntöjen osalta, jotka koskevat kansallisia menettelyjä sellaisten viinituotteiden markkinoilta poistamiseksi ja hävittämiseksi, jotka eivät täytä 62 artiklan 1 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, ja niitä koskevien poikkeusten osalta.

3.    Tarvittaessa komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 59 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä liitteessä VI olevassa II osassa lueteltujen tuotteiden osalta. Kyseisten menetelmien on perustuttava asiaa koskeviin OIV:n suosittelemiin ja julkaisemiin menetelmiin, elleivät ne olisi tehottomia tai epäasianmukaisia ▌unionin tavoittelemaan päämäärään nähden. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Siihen asti, kun kyseiset säännökset vahvistetaan, on käytettävä asianomaisen jäsenvaltion sallimia menetelmiä ja sääntöjä.

63 artikla ▌

Viininvalmistuksessa käytettävät rypälelajikkeet

1.    Liitteessä VI olevassa II osassa luetellut unionissa tuotettavat tuotteet on valmistettava tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltavista rypälelajikkeista.

2.    Jäsenvaltioiden on luokiteltava rypälelajikkeet, joita niiden alueella saa istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten, jollei 3 kohdasta muuta johdu.

Jäsenvaltiot voivat luokitella ainoastaan rypälelajikkeet, jotka ovat seuraavien edellytysten mukaisia:

a)    lajike kuuluu Vitis vinifera -lajiin tai on peräisin Vitis vinifera -lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä;

b)   lajike ei ole mikään seuraavista lajikkeista: Noah, Othello, Isabelle, Jacquez, Clinton ja Herbemont.

Jos jokin rypälelajike poistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luokittelusta, kyseisen lajikkeen raivaus on suoritettava 15 vuoden kuluessa luokittelusta poistamisesta.

3.    Jäsenvaltioille, joiden viinintuotanto on enintään 50 000 hehtolitraa viinivuodessa, laskettuna viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta, myönnetään vapautus 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luokitteluvelvoitteesta.

Myös ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioissa saa kuitenkin istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten ainoastaan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia rypälelajikkeita.

4.    Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisestä ja kolmannesta alakohdasta sekä 3 kohdan toisesta alakohdasta poiketen jäsenvaltio voi sallia seuraavien rypälelajikkeiden istutuksen, uudelleenistutuksen ja varttamisen tieteellisiin ja kokeellisiin tarkoituksiin:

a)    luokittelemattomat rypälelajikkeet 2 ▌kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta;

b)   muut kuin 2 kohdan toisen alakohdan mukaiset rypälelajikkeet 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta.

5.    Alat, joille on istutettu 2 ja 4 kohdan vastaisesti viinintuotantoon tarkoitettuja rypälelajikkeita, on raivattava.

Tällaisia aloja ei ole kuitenkaan pakko raivata, jos kyseinen tuotanto on tarkoitettu yksinomaan viinintuottajan oman talouden käyttöön.

64 artikla ▌

Sellaisen viinin erityiskäyttö, joka ei ole liitteessä VI olevassa II osassa lueteltujen luokkien mukaista

Edellä olevan 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti luokitelluista rypälelajikkeista saatua viiniä, joka ei ole minkään liitteessä VI olevassa II osassa vahvistetun luokan mukaista ▌, saa käyttää ainoastaan viinintuottajan oman talouden kulutukseen, viinietikan valmistukseen tai tislaukseen, lukuun ottamatta pullotettuja viinejä, jotka voidaan todistaa pullotetuiksi ennen 1 päivää syyskuuta 1971.

65 artikla ▌

Eräitä tuotteita ja aloja koskevat kansalliset säännöt

1.    Sen estämättä, mitä 59 artiklan 1 kohdassa ▌säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa levitettävien rasvojen laatutasoja koskevat kansalliset sääntönsä. Näissä säännöissä on sallittava laatutasojen arviointi erityisesti käytettyjä raaka-aineita, tuotteiden aistinvaraisia ominaisuuksia sekä fyysistä ja mikrobiologista säilyvyyttä koskevin perustein.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa hyödyntävien jäsenvaltioiden on varmistettava, että mainituissa kansallisissa säännöissä vahvistettuja perusteita noudattavien toisten jäsenvaltioiden tuotteissa voidaan syrjimättömällä tavalla käyttää ilmaisuja, joissa kyseisten perusteiden ilmoitetaan täyttyvän.

2.    Jäsenvaltiot voivat rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käytön ja säätää tiukemmista säännöistä unionin lainsäädännössä sallituille, alueellaan tuotetuille viineille vahvistaakseen suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien sekä kuohuviinien ja väkevien viinien olennaisten ominaisuuksien säilymistä.

3.    Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole sallittuja, koekäytön ▌.

4.    Tämän artiklan moitteettoman ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista ja tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin kokeellisin menetelmin saatujen tuotteiden hallussapitoa, liikkuvuutta ja käyttöä.

4 a. Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa muita kansallisia säännöksiä tuotteista, joihin sovelletaan unionin kaupan pitämisen vaatimusta, edellyttäen, että kyseiset säännökset ovat unionin oikeuden ja etenkin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisia, ja jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 98/34/EY[30] muuta johdu.

3 a ALAJAKSO

VAPAAEHTOISET VARATUT ILMAISUT

65 a artikla

Yleinen säännös

Perustetaan ala- tai tuotekohtainen vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen järjestelmä, jonka avulla tuottajat, joiden maataloustuotteilla on lisäarvoa tuovia ominaispiirteitä tai ominaisuuksia, voivat helpommin välittää sisämarkkinoilla tietoa näistä ominaispiirteistä tai ominaisuuksista, ja jolla tuetaan ja täydennetään erityisesti ala- ja tuotekohtaisia 58 artiklassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia.

Tätä alajaksoa ei sovelleta 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin viinialan tuotteisiin.

65 b artikla

Nykyiset vapaaehtoiset laatuilmaisut

1.    Tämän asetuksen liitteessä VII a luetellaan vapaaehtoiset varatut ilmaisut, jotka kuuluvat tähän järjestelmään tämän asetuksen voimaantulopäivänä, ja niiden käyttöedellytykset vahvistetaan 65 c artiklan a alakohdan mukaisesti.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vapaaehtoiset varatut ilmaisut pysyvät voimassa, jollei niitä muuteta tai peruta 65 c artiklan nojalla.

65 c artikla

Vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen varaaminen, muuttaminen ja peruminen

Kuluttajien odotusten, tieteellisen ja teknisen tiedon kehityksen, markkinatilanteen sekä kaupan pitämisen vaatimusten ja kansainvälisten standardien kehityksen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla

a)   varataan uusi vapaaehtoinen varattu ilmaisu ja vahvistetaan sen käyttöedellytykset;

b)   muutetaan vapaaehtoisen varatun ilmaisun käyttöedellytyksiä; tai

c)    perutaan vapaaehtoinen varattu ilmaisu.

65 d artikla

Uudet vapaaehtoiset varatut ilmaisut

1.    Ilmaisua voidaan pitää uutena vapaaehtoisena varattuna ilmaisuna vain, jos se täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

a)   ilmaisu liittyy johonkin tuotteen ominaispiirteeseen taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuuteen jonkin alan tai tuotteen osalta;

b)   ilmaisua käyttämällä välitetään selvemmin tietoa tuotteen ominaispiirteestä taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuudesta johtuvasta lisäarvosta;

c)    a alakohdassa tarkoitettu markkinoille saatetun tuotteen ominaispiirre tai ominaisuus on kuluttajien tunnistettavissa useissa jäsenvaltioissa;

d)   ilmaisun edellytykset ja käyttö ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY[31] mukaiset.

Uuden vapaaehtoisen varatun ilmaisun käyttöönoton yhteydessä komissio ottaa huomioon asiaan liittyvät kansainväliset normit sekä jo käytössä olevat, asianomaisia tuotteita tai aloja koskevat varatut ilmaisut.

2.    Joidenkin alojen ominaispiirteiden ja kuluttajien odotusten huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti lisäyksityiskohdista, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen uusien vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöönottoon liittyviä vaatimuksia.

65 e artikla

Vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttörajoitukset

1.    Vapaaehtoista varattua ilmaisua voidaan käyttää ainoastaan kuvaamaan tuotteita, jotka täyttävät sovellettavat käyttöedellytykset.

2.    Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei tuotemerkinnöistä aiheudu sekaannusta vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen kanssa.

3.    Sen varmistamiseksi, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja käyttäen kuvaillut tuotteet täyttävät sovellettavat käyttöedellytykset, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöä koskevista lisäsäännöistä.

4 ALAJAKSO

TUONTIIN JA VIENTIIN LIITTYVÄT KAUPAN PITÄMISEN VAATIMUKSET

66 artikla

Yleiset säännökset

Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden ja tiettyjen maataloustuotteiden erityisluonteen ottamiseksi huomioon siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)    ▌edellytyksistä, joilla tuontituotteiden katsotaan olevan unionin kaupan pitämisen vaatimusten mukaisuutta vastaavalla tasolla ja joiden ansiosta voidaan poiketa 58 artiklasta; ja ▌

b)    ▌ säännöistä, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista unionista vietäviin tuotteisiin.

67 artikla

Viinin tuontia koskevat erityissäännökset

1.    Jollei perussopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa toisin määrätä, viinien alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja päällysmerkintöjä koskevia säännöksiä, jotka esitetään tämän luvun 2 jaksossa ja tämän asetuksen 60 artiklassa tarkoitetuissa määritelmissä, nimityksissä ja myyntinimityksissä, ▌sovelletaan unioniin tuotaviin, CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 kuuluviin tuotteisiin.

2.    Jollei perussopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa toisin määrätä, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet on tuotettava unionin tässä asetuksessa sallimien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti tai, ennen 62 artiklan 2 kohdan mukaista lupaa, OIV:n suosittelemien ja julkaisemien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti ▌.

3.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnin edellytyksenä on

a)    komission julkaisemaan luetteloon sisältyvän toimivaltaisen viranomaisen tuotteen alkuperämaassa antama todistus siitä, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä noudatetaan;

b)   tuotteen alkuperämaan nimeämän elimen tai viranomaisen laatima määritystodistus, jos tuotteet on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi.

5 ALAJAKSO

YHTEISET SÄÄNNÖKSET

68 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä ▌

▌

c)    laatia luettelon liitteessä VI olevan III osan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista maidosta ja maitotuotteista ja liitteessä VI olevan VI osan kuudennen kohdan a alakohdassa tarkoitetuista levitettävistä rasvoista niiden ohjeellisten luetteloiden perusteella, joissa olevia tuotteita jäsenvaltiot pitävät alueellaan kyseisiä säännöksiä vastaavina ja jotka jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle;

d)   vahvistaa säännöt ala- tai tuotekohtaisten kaupan pitämisen vaatimusten täytäntöönpanosta;

e)    vahvistaa säännöt sen määrittelystä, onko tuotteita käsitelty sallittujen viininvalmistusmenetelmien vastaisesti;

ei)  vahvistaa säännöt tuotteiden ominaispiirteiden määrittämisessä käytettävistä menetelmistä;

f)    vahvistaa säännöt sallitun poikkeaman vahvistamisesta▌;

g)    vahvistaa säännöt 66 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta;

h)   vahvistaa säännöt tuottajan ja/tai teollisuuslaitoksen, jossa tuote on valmistettu tai käsitelty, tunnistamisesta tai rekisteröinnistä sekä sertifiointimenettelyistä, kaupallisista asiakirjoista, mukaan liitettävistä asiakirjoista ja pidettävistä rekistereistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 JAKSO

ALKUPERÄNIMITYKSET, MAANTIETEELLISET MERKINNÄT JA PERINTEISET MERKINNÄT VIINIALALLA

1 ALAJAKSO

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

69 artikla

Soveltamisala

1.    Tässä jaksossa vahvistettuja alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä merkintöjä koskevia sääntöjä sovelletaan liitteessä VI olevan II osan 1, 3–6, 8, 9, 11, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen perustana on

a)    kuluttajien ja tuottajien oikeutettujen etujen suojelu;

b)   kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen; ja

c)    tässä jaksossa tarkoitettujen laatutuotteiden tuotannon edistäminen ja kansallisten laatupoliittisten toimenpiteiden salliminen.

2 ALAJAKSO

ALKUPERÄNIMITYKSET JA MAANTIETEELLISET MERKINNÄT

70 artikla

Määritelmät

1.    Tässä jaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)    'alkuperänimityksellä' tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

i)     tuotteen laatu ja ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoon liittyvine ja inhimillisine tekijöineen;

ii)    tuotteen tuotannossa käytetyt rypäleet tulevat yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

iii)   tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

iv)   on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista rypälelajikkeista;

b)   'maantieteellisellä merkinnällä' tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

i)     sen erityinen laatu, maine tai muut ominaisuudet johtuvat kyseisestä maantieteellisestä alkuperästä;

ii)    vähintään 85 prosenttia sen tuotannossa käytetyistä rypäleistä tulee yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

iii)   sen tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

iv)   se on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista rypälelajikkeista tai Vitis vinifera ‑lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä.

2.    Tiettyjä perinteisesti käytettyjä nimiä pidetään alkuperänimityksinä, jos ne

a)    kuvaavat viiniä;

b)   viittaavat maantieteelliseen nimeen;

c)    ovat 1 kohdan a alakohdan ▌i–iv alakohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisia; ja

d)   käyvät läpi menettelyn, jossa myönnetään tässä alajaksossa säädetty alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja.

3.    Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, mukaan lukien kolmansissa maissa sijaitseviin maantieteellisiin alueisiin liittyvät nimitykset ja merkinnät, voidaan suojata unionissa tässä alajaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

4.    Edellä 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetaan "tuotannolla" kaikkia toimia rypäleiden korjuusta viininvalmistusprosessin loppuunsaattamiseen, tuotannon jälkeisiä prosesseja lukuun ottamatta.

Edellä 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan soveltamiseksi enintään 15 prosenttia rypäleistä voi olla peräisin rajatun alueen ulkopuolelta, mutta kyseisen osuuden on oltava peräisin siitä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, jossa rajattu alue sijaitsee.

71 artikla

Suojahakemukset

1.    Hakemuksen, jolla haetaan nimelle suojaa alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, on sisällettävä tekninen asiakirja, jossa on

a)    suojattava nimi;

b)   hakijan nimi ja osoite;

c)    jäljempänä 2 kohdassa tarkoitettu tuote-eritelmä; ja

d)   yhtenäinen asiakirja, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetusta tuote-eritelmästä.

2.    Tuote-eritelmän tarkoituksena on antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus tarkistaa alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvät tuotantoedellytykset.

Siinä on oltava vähintään

a)   suojattava nimi;

b)   viini(e)n kuvaus:

i)    kun kyse on viineistä, joilla on alkuperänimitys, niiden tärkeimmät analyyttiset ja aistinvaraiset ominaisuudet;

ii)   kun kyse on viineistä, joilla on maantieteellinen merkintä, niiden tärkeimmät analyyttiset ominaisuudet sekä arviointi tai ilmoitus niiden aistinvaraisista ominaisuuksista;

c)    viini(e)n valmistuksessa mahdollisesti käytettävät erityiset viininvalmistusmenetelmät ja viini(e)n valmistusta koskevat rajoitukset;

d)   asianomaisen maantieteellisen alueen rajaus;

e)    enimmäistuotos hehtaaria kohden;

f)    maininta rypälelajikkeesta tai -lajikkeista, jo(i)sta viini(t) on saatu;

g)   tiedot a alakohdan i alakohdassa tai tarvittaessa 70 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetusta yhteydestä;

h)   unionin tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut vaatimukset tai, jos jäsenvaltiot niin säätävät, suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää hallinnoivan organisaation vahvistamat vaatimukset, ottaen huomioon, että vaatimusten on oltava puolueettomia, syrjimättömiä ja unionin lainsäädännön mukaisia;

i)    tuote-eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkistamisesta huolehtivien viranomaisten tai laitosten nimet, osoitteet ja erityistehtävät.

3.    Jos suojahakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on sisällettävä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi ▌todiste siitä, että kyseinen nimitys on suojattu alkuperämaassaan.

72 artikla

Hakijat

1.    Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa voivat hakea tuottajaryhmät tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yksittäiset tuottajat. Muut osapuolet, joita asia koskee, voivat olla osallisina hakemuksessa.

2.    Tuottajat voivat hakea suojaa ainoastaan tuottamilleen viineille.

3.    Jos nimi tarkoittaa jotakin rajatylittävää maantieteellistä aluetta tai rajatylittävään maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, voidaan jättää yhteinen hakemus.

73 artikla

Alustava kansallinen menettely

1.    ▌Hakemuksiin, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa unionista peräisin oleville viineille, sovelletaan alustavaa kansallista menettelyä.

1 a. Suojahakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jonka alueelta alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on peräisin.

1 b. Jäsenvaltion, jossa suojahakemus on jätetty, on tutkittava suojahakemus sen tarkistamiseksi, onko se tässä alajaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen.

Jäsenvaltion on toteutettava kansallinen menettely hakemuksen julkaisemiseksi asianmukaisesti ja vahvistettava julkaisemista seuraava, vähintään kahden kuukauden pituinen ajanjakso, jonka aikana kaikki luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa tai ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla jäsenvaltiolle asianmukaisesti perustellun lausuman.

2.    Jos jäsenvaltio katsoo, että alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä ei ole tässä alajaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen tai että se on yhteensopimaton unionin lainsäädännön kanssa, sen on hylättävä hakemus.

3.    Jos jäsenvaltio katsoo asiaankuuluvien vaatimusten täyttyvän, sen on toteutettava kansallinen menettely, jolla varmistetaan tuote-eritelmän asianmukainen julkaiseminen ainakin Internetissä.

74 artikla

Hakemuksen tutkiminen komissiossa

1.    Komissio julkaisee suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen jättöpäivän.

2.    Komissio tutkii, ovatko 71 artiklassa tarkoitetut suojahakemukset tämän alajakson edellytysten mukaiset.

3.    Jos komissio katsoo, että tämän alajakson edellytykset täyttyvät, se julkaisee ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan unionin virallisessa lehdessä 71 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan ja viittauksen tuote-eritelmän julkaisemiseen alustavan kansallisen menettelyn aikana.

4.    Jos komissio katsoo, että tässä alajaksossa säädetyt edellytykset eivät täyty, se päättää ▌täytäntöönpanosäädöksillä hylätä hakemuksen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

75 artikla

Vastaväitemenettely

Kahden kuukauden kuluessa 71 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan julkaisupäivästä kaikki jäsenvaltiot, kolmannet maat sekä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa tai ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon kuin suojahakemuksen jättänyt jäsenvaltio taikka jotka asuvat kolmannessa maassa tai ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla komissiolle tässä alajaksossa säädettyihin tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvän, asianmukaisesti perustellun lausuman.

Kolmansissa maissa asuvien luonnollisten henkilöiden tai kolmansiin maihin sijoittautuneiden oikeushenkilöiden on toimitettava lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa kahden kuukauden määräajassa.

76 artikla

Suojapäätös

Komissio päättää ▌ täytäntöönpanosäädöksillä 75 artiklassa tarkoitetun vastaväitemenettelyn päätyttyä käytettävissään olevien tietojen perusteella joko myöntää suojan alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle, joka on tässä alajaksossa säädettyjen edellytysten ja unionin lainsäädännön mukainen, tai hylätä hakemuksen, jos mainitut edellytykset eivät täyty.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

77 artikla ▌

Homonyymit

1.    Tämän asetuksen mukaisesti jo rekisteröidyn nimityksen kanssa ▌kokonaan tai osittain homonyymisen nimen ▌, jonka osalta hakemus on jätetty ▌, rekisteröinnissä on otettava asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten riski.

Homonyymistä nimitystä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

Rekisteröityä homonyymistä nimeä saa käyttää ainoastaan, jos myöhemmin rekisteröidyn homonyymisen nimen ja rekisterissä jo olevan nimen välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja se, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.

2.    Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos nimi ▌, jonka osalta hakemus on jätetty ▌, on kokonaan tai osittain homonyyminen jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa.

3.    Jos rypälelajikkeen nimi sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, kyseistä nimeä ei saa käyttää maataloustuotteiden merkitsemisessä. Käytössä olevien merkintäkäytäntöjen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä ▌160 artiklan mukaisesti poikkeuksista kyseiseen sääntöön.

4.    Edellä olevan 70 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja ei rajoita suojattuja maantieteellisiä merkintöjä, joita sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008[32] 2 artiklassa tarkoitettuihin alkoholijuomiin.

78 artikla

Suojan epäämisperusteet

1.    Nimeä, josta on tullut yleisnimi, ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä. Tässä jaksossa 'nimellä, josta on tullut yleisnimi', tarkoitetaan viinin nimeä, josta on unionissa tullut viinin yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa kyseistä tuotetta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät ja erityisesti

a)    tilanne unionissa ja erityisesti alueilla, joilla tuotetta kulutetaan;

b)   asiaa koskeva unionin tai kansallinen lainsäädäntö.

2.    Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.

79 artikla ▌

Suhde tavaramerkkeihin

1.    Sellaisen tavaramerkin rekisteröinti, joka sisältää suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän, joka ei ole asianomaisen tuote-eritelmän mukainen, tai joka muodostuu tällaisesta alkuperänimityksestä tai merkinnästä tai jonka käyttö kuuluu 80 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan ja joka koskee jotain liitteessä VI olevassa II osassa lueteltuun luokkaan kuuluvaa tuotetta, on

a)   evättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojahakemus toimitettiin komissiolle, ja alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä suojataan, tai

b)   mitätöitävä.

▌

2.    Edellä olevan 78 artiklan 2 kohdan soveltamista rajoittamatta 1 kohdassa tarkoitetun tavaramerkin, jota koskeva hakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti unionin alueella vilpittömässä mielessä tapahtuneella käytöllä joko ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisajankohtaa alkuperämaassa taikka ennen 1 päivää tammikuuta 1996, käyttöä voidaan kuitenkin jatkaa ja se voidaan uusia alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisesta huolimatta edellyttäen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY[33] tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009[34] mukaisia tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa.

Tällöin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua samanaikaisesti asianomaisen tavaramerkin kanssa.

80 artikla

Suojaaminen

1.    Suojattua alkuperänimitystä ja suojattua maantieteellistä merkintää saa käyttää kuka tahansa asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.

2.    Suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä sekä kyseistä suojattua nimeä käyttävä, asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettu viini on suojattu

a)    kyseisen suojatun nimen suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä

i)     vastaavissa tuotteissa, jotka eivät ole suojattua nimeä koskevan tuote-eritelmän mukaisia, tai

ii)    jos nimen käytöllä hyödynnetään alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta;

b)   väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty, litteroitu tai translitteroitu tai siihen on liitetty esimerkiksi ilmaisu "laatu", "tyyppi", "menetelmä", "tuotettu kuten", "jäljitelmä", "laatuinen", "tyyppinen" tai muu samankaltainen ilmaisu;

c)    muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista viinituotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d)   muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

3.    Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla unionissa 78 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä.

81 artikla

Rekisteri

Komissio perustaa viinien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen sähköisen rekisterin, joka on yleisölle avoin, sekä ylläpitää kyseistä rekisteriä. Rekisteriin voidaan ottaa sellaisiin kolmansien maiden tuotteisiin liitettyjä alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, jotka on suojattu unionissa kansainvälisellä sopimuksella, jossa unioni on sopimuspuolena. Jollei nimiä kyseisessä sopimuksessa erikseen määritellä tässä asetuksessa tarkoitetuiksi suojatuiksi alkuperänimityksiksi, nimet merkitään rekisteriin suojattuina maantieteellisinä merkintöinä.

82 artikla

Eritelmien muutokset

Edellä 72 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttävä hakija voi pyytää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän eritelmän muutoksen hyväksymistä erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella tai 71 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen rajauksen tarkistamiseksi. Hakemuksessa on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

83 artikla

Peruuttaminen

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä päättää peruuttaa ▌täytäntöönpanosäädöksillä alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojan, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

84 artikla

Nykyiset suojatut viinien nimitykset

1.    Viinien nimitykset, joita tarkoitetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999[35] 51 ja 54 artiklassa ja komission asetuksen (EY) N:o 753/2002[36] 28 artiklassa, ▌ovat suojattuja ▌ tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 81 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

2.    Komissio toteuttaa ilman tämän asetuksen 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet viinien nimitysten, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 118 s artiklan 3 kohtaa, poistamiseksi tämän asetuksen 81 artiklassa säädetystä rekisteristä.

3.    Edellä olevaa 83 artiklaa ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin suojattuihin viinien nimityksiin.

Komissio voi omasta aloitteestaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka päättää peruuttaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun nykyisen suojatun viinin nimityksen suojan, jos se ei ole 70 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.    Kroatian osalta Euroopan unionin virallisessa lehdessä[37] julkaistut viinien nimitykset ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti edellyttäen, että vastaväitemenettelyn tulos on myönteinen. Komissio kirjaa ne 81 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

85 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä maksuja kattaakseen kulunsa, joita aiheutuu muun muassa tämän alajakson mukaisista suojahakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä, muutoshakemuksista ja peruutuspyynnöistä.

86 artikla

Siirretty säädösvalta

▌

2.     ▌Rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvan tuotannon erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)    maantieteellisen alueen rajaamista koskevista lisäperusteista; ja

b)   rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyvistä ▌ rajoituksista ja poikkeuksista.

3.    Tuotteiden laadun ja jäljitettävyyden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti edellytyksistä, joilla eritelmiin voi sisältyä lisävaatimuksia.

4.    Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien ja oikeutettujen etujen varmistamiseksi siirretään ▌ komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

▌

b)   hakijatyypeistä, jotka voivat hakea suojaa alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle;

c)    edellytyksistä, joita on noudatettava haettaessa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa, alustavista kansallisista menettelyistä, hakemuksen ▌tutkimisesta komissiossa, vastaväitemenettelystä sekä suojattujen alkuperänimitysten tai suojattujen maantieteellisten merkintöjen muuttamista tai peruuttamista koskevista menettelyistä;

d)   rajatylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavista edellytyksistä;

e)    kolmannessa maassa sijaitsevia maantieteellisiä alueita koskeviin hakemuksiin sovellettavista edellytyksistä;

f)    päivämäärästä, josta alkaen suojaa tai siihen tehtyä muutosta sovelletaan;

g)    edellytyksistä, jotka liittyvät tuote-eritelmien muutoksiin.

5.    Asianmukaisen suojan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti suojattua nimitystä koskevista rajoituksista.

6.    Sen varmistamiseksi, että talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille ei aiheudu haittaa tämän alajakson soveltamisesta sellaisten viinien nimitysten osalta, jotka ovat saaneet suojan ennen 1 päivää elokuuta 2009 tai joista on tehty suojahakemus ennen kyseistä päivämäärää, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti siirtymäsäännöksistä, jotka liittyvät

a)    viinien nimityksiin, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet alkuperänimityksinä tai maantieteellisinä merkintöinä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2009, ja viinien nimityksiin, joista on tehty suojahakemus ennen kyseistä päivämäärää;

▌

c)    ennen tiettyä päivämäärää markkinoille saatettuihin tai etiketöityihin viineihin; ja

d)   tuote-eritelmien muutoksiin.

87 artikla

Täytäntöönpanovalta ▌

1.    Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat

a)    tuote-eritelmässä ilmoitettavia tietoja maantieteellisen alueen ja lopputuotteen välisestä yhteydestä;

b)   suoja- tai hylkäyspäätösten julkistamista;

c)    81 artiklassa tarkoitetun rekisterin perustamista ja ylläpitämistä;

d)   suojatun alkuperänimityksen muuttamista suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi;

e)    rajatylittävää suojaa koskevien hakemusten jättämistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.    Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja- tai muutoshakemusten tutkintamenettelyä, vastaväitteisiin, peruutuspyyntöihin ja muuttamispyyntöihin liittyvää menettelyä ja nykyisiin suojattuihin viinien nimityksiin liittyvien tietojen toimittamista erityisesti seuraavien osalta:

a)    asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b)   määräajat;

c)    hakemuksen tai pyynnön tueksi toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

88 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Jos vastaväitettä ei katsota voitavan ottaa tutkittavaksi, komissio päättää ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä jättää sen tutkimatta.

3 ALAJAKSO

PERINTEISET MERKINNÄT

89 artikla

Määritelmä

1.    'Perinteisellä merkinnällä' tarkoitetaan jäsenvaltioissa 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tuotteista perinteisesti käytettyä merkintää osoittamaan

a)    että tuotteella on unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä;

b)   suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tuotanto- tai vanhentamismenetelmää taikka viinin laatua, väriä, paikkaa tai kyseiseen viiniin liittyvää historiallista tapahtumaa.

1 a. Perinteiset merkinnät suojataan ainoastaan sillä kielellä ja niiden rypäletuotteiden luokkien osalta, joita hakemuksessa tarkoitetaan, seuraavilta:

a)   väärinkäytöltä, vaikka suojattuun merkintään olisi liitetty sellainen ilmaisu kuin 'tyylinen', 'tyyppinen', 'menetelmä', 'tuotettu kuten', 'jäljitelmä', 'makuinen', 'kaltainen' tai muu vastaava merkintä;

b)   muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen luonnetta, ominaispiirteitä tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai tuotetta koskeviin asiakirjoihin;

c)    muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajia harhaan, ja erityisesti sellaisilta, joista voisi luulla viinillä olevan suojattu perinteinen merkintä.

90 artikla

Suojaaminen

1.    Suojattua perinteistä merkintää voidaan käyttää tuotteesta, joka on tuotettu 89 artiklan 1 kohdassa säädetyn määritelmän mukaisesti.

Perinteiset merkinnät suojataan lainvastaiselta käytöltä.

▌

2.    Perinteisistä merkinnöistä ei saa tulla unionissa yleisnimiä.

91 artikla

Siirretty säädösvalta

▌

2.    Asianmukaisen suojan varmistamiseksi siirretään ▌ komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä suojattavan merkinnän kielestä ja kirjoitusasusta.

3.    Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien ja oikeutettujen etujen varmistamiseksi siirretään ▌ komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan

a)    hakijatyypit, jotka voivat hakea perinteisen merkinnän suojaa;

b)   perinteisen merkinnän hyväksymishakemuksen voimassaoloedellytykset;

c)    perusteet ehdotetun perinteisen merkinnän vastustamiselle;

d)   suojan laajuus, suhde tavaramerkkeihin, suojattuihin perinteisiin merkintöihin, suojattuihin alkuperänimityksiin tai maantieteellisiin merkintöihin, homonyymeihin tai eräisiin rypälelajikkeiden nimiin;

e)    perusteet perinteisen merkinnän peruuttamiselle;

f)    hakemusten tai pyyntöjen viimeinen jättöpäivä.

g)    menettelyt, joita on noudatettava haettaessa perinteisen merkinnän suojaa, mukaan lukien komission suorittama hakemuksen tutkiminen, vastaväitemenettelyt sekä peruuttamis- ja muuttamismenettelyt.

4.    Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti edellytyksistä, joilla perinteisiä merkintöjä voidaan käyttää kolmansien maiden tuotteissa, ja poikkeuksista ▌89 artiklaan.

92 artikla ▌

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

1.    Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat perinteisen merkinnän suoja- tai muutoshakemusten tutkintamenettelyä ja vastaväite- tai peruutuspyyntömenettelyä erityisesti seuraavien osalta:

a)    asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b)   määräajat;

c)    hakemuksen tai pyynnön tueksi toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat;

d)   suojattujen perinteisten merkintöjen julkaisemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2.    Komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä tai hylätä perinteisen merkinnän suojahakemuksen, suojatun merkinnän muutoshakemuksen tai perinteisen merkinnän suojan peruutuspyynnön.

3.    Komissio säätää täytäntöönpanosäädöksillä sellaisten perinteisten merkintöjen suojasta, joita koskeva suojahakemus on hyväksytty, erityisesti luokittelemalla ne 89 artiklan mukaisesti ja julkaisemalla määritelmän ja/tai käyttöedellytykset.

4.    Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

93 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Jos vastaväitettä ei katsota voitavan ottaa tutkittavaksi, komissio päättää ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä jättää sen tutkimatta.

3 JAKSO

MERKINNÄT JA ESILLEPANO VIINIALALLA

94 artikla ▌

Määritelmä

Tässä jaksossa tarkoitetaan

a)    'merkinnällä' tuotteeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, kaupallista merkkiä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä tuotetta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen;

b)   'esillepanolla' tietoja, jotka annetaan kuluttajille kyseisen tuotteen pakkauksessa, mukaan lukien pullojen muoto ja tyyppi.

95 artikla

Horisontaalisten sääntöjen sovellettavuus

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, merkintöihin ja esillepanoon sovelletaan direktiiviä 2008/95/EY, neuvoston direktiiviä 89/396/ETY[38], direktiiviä 2000/13/EY ▌ ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2007/45/EY[39].

Liitteessä VI olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkintöihin ei saa lisätä muita tietoja kuin tässä asetuksessa tarkoitettuja tietoja, paitsi jos kyseiset tiedot täyttävät direktiivin 2000/13/EY edellytykset.

96 artikla

Pakolliset merkinnät

1.    Liitteessä VI olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joita pidetään kaupan unionissa tai jotka on tarkoitettu vientiin, merkinnöissä ja esillepanossa on oltava seuraavat pakolliset tiedot:

a)    rypäletuotteen luokka liitteessä VI olevan II osan mukaisesti;

b)   viineissä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä:

i)     ilmaisu "suojattu alkuperänimitys" tai "suojattu maantieteellinen merkintä"; ja

ii)    suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi;

c)    todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina;

d)   maininta lähtöpaikasta;

e)    maininta pullottajasta tai, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini, laatukuohuviini tai aromaattinen laatukuohuviini, valmistajan tai myyjän nimi;

f)    maininta tuojasta, jos kyseessä on tuontiviini; ja

g)    maininta sokeripitoisuudesta, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini, laatukuohuviini tai aromaattinen laatukuohuviini.

2.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, rypäletuotteen luokka voidaan jättää mainitsematta viineissä, joissa on suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi.

3.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ilmaisu "suojattu alkuperänimitys" tai "suojattu maantieteellinen merkintä" voidaan jättää pois seuraavissa tapauksissa:

a)    merkinnässä on 89 artiklan 1 kohdan a alakohdan ▌ mukainen perinteinen merkintä 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuote-eritelmän mukaisesti;

b)   poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, jotka komissio määrittää 160 artiklan mukaisesti annetuilla delegoiduilla säädöksillä sen varmistamiseksi, että käytössä olevia merkintäkäytäntöjä noudatetaan.

97 artikla

Vapaaehtoiset merkinnät

1.    Liitteessä VI olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä ja esillepanossa voi olla erityisesti seuraavat vapaaehtoiset tiedot:

a)    satovuosi;

b)   yhden tai useamman rypälelajikkeen nimi;

c)    sokeripitoisuus, kun on kyse muista kuin 96 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista viineistä;

d)   kun kyseessä ovat suojatulla alkuperämerkinnällä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, 89 artiklan 1 kohdan b alakohdan ▌mukaiset perinteiset merkinnät;

e)    suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää kuvaava unionin tunnus;

f)    eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavat ilmaisut;

g)    kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän tai suuremman maantieteellisen yksikön nimi, joka on muu kuin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi.

2.    Kun kyseessä ovat viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen käytön osalta sovelletaan seuraavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 77 artiklan 3 kohdan soveltamista:

a)    jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla varmistetaan asianomaisten tietojen todenperäisyyden takaavat sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyt;

b)   jäsenvaltiot voivat syrjimättömin ja puolueettomin perustein ja rehellisen kilpailun asianmukaisesti huomioon ottaen laatia alueellaan tuotetuista rypälelajikkeista saadun viinin osalta luetteloita luokittelun ulkopuolelle jäävistä rypälelajikkeista, erityisesti jos

i)     kuluttajille saattaa aiheutua sekaannusta viinin todellisesta alkuperästä sen vuoksi, että rypälelajike on jonkin nykyisen suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän erottamaton osa;

ii)    tarkastukset eivät olisi kustannustehokkaita siksi, että tietty rypälelajike edustaa vain pientä osaa jäsenvaltion viinitilojen tuotannosta;

c)    eri jäsenvaltioista peräisin olevien viinien sekoitusten merkinnöissä ei saa käyttää rypälelajikkeen nimeä, elleivät jäsenvaltiot toisin sovi ja varmista, että asianmukaiset sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyt ovat toteutettavissa.

98 artikla

Kielet

1.    Edellä 96 ja 97 artiklassa tarkoitetut pakolliset ja vapaaehtoiset merkinnät, jotka ilmaistaan sanoina, on tehtävä yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä.

2.    Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi tai 89 artiklan 1 kohdan ▌ b alakohdassa tarkoitettu perinteinen merkintä on merkittävä sillä virallisella kielellä tai niillä virallisilla kielillä, johon tai joihin suojaa sovelletaan. Jos kyseessä on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai kansallinen erityisnimike, jossa käytetään muuta kuin latinalaista aakkostoa, nimi voidaan merkitä myös yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä.

99 artikla

Siirretty säädösvalta

▌

2.    ▌ Viinialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle ▌ valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti säännöistä ja rajoituksista, jotka koskevat

a)    muiden kuin tässä jaksossa säädettyjen merkintätietojen esillepanoa ja käyttöä;

b)   pakollisia tietoja seuraavista:

i)     pakollisten tietojen muotoilussa käytettävät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset;

ii)    tilaan liittyvät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset;

iii)   säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa pakollisia merkintöjä koskevia lisäsääntöjä;

iv)   säännökset, joilla sallitaan 96 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten lisäksi lisäpoikkeuksia rypäletuotteen luokan mainitsematta jättämisen osalta; ja

v)    kielten käyttöä koskevat säännökset;

c)    vapaaehtoisia tietoja seuraavista:

i)     vapaaehtoisten tietojen muotoilussa käytettävät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset;

ii)    säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa vapaaehtoisia merkintöjä koskevia lisäsääntöjä;

d)   esillepanoa seuraavien osalta:

i)     eräiden pullomallien käyttöedellytykset ja luettelo eräistä pullomalleista;

ii)    kuohuviinipullojen ja niiden sulkimien käyttöedellytykset;

iii)   säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa esillepanoa koskevia lisäsääntöjä;

iv)   kielten käyttöä koskevat säännökset.

▌.

4.    Toimijoiden oikeutettujen etujen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien väliaikaisia merkintöjä ja esillepanoa, jos asianomainen alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asianmukaisten vaatimusten mukainen.

5.    Sen varmistamiseksi, ettei talouden toimijoille aiheudu haittaa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat ennen 1 päivää elokuuta 2009 sovellettujen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti markkinoille saatettuja ja etiketöityjä viinejä.

6.    Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti poikkeuksista tästä jaksosta vientiin tarkoitettujen tuotteiden osalta, jos asianomaisen kolmannen maan lainsäädännössä tätä edellytetään.

100 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tähän jaksoon sovellettavia menettelyjä ja teknisiä perusteita, mukaan lukien toimenpiteet sellaisten viinien sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyjä varten, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II LUKU

YKSITTÄISIÄ ALOJA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET

▌

1 JAKSO

SOKERI

100 a artikla

Kesto

Poikkeuksena 101 artiklasta ja 101-a artiklasta tätä jaksoa sovelletaan markkinointivuoden 2016/2017 loppuun.

I ALAJAKSO

ERITYISTOIMENPITEET

101 artikla

Sokerialan sopimukset

1.    Sokerijuurikkaan ja -ruo'on ostoehtoihin, ennen kylvöä tehtävät toimitussopimukset mukaan lukien, sovelletaan toisaalta unionin sokerijuurikkaan ja -ruo'on unionin viljelijöiden tai niitä edustavien organisaatioiden ja toisaalta unionin sokeriyritysten tai niitä edustavien organisaatioiden välisiä toimialakohtaisia kirjallisia sopimuksia.

2.    Sokeriyritysten on ilmoitettava liitteessä II olevan 1 a osan A jakson 4 kohdassa kuvatut toimialakohtaiset sopimukset sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa ne tuottavat sokeria.

3.    Toimialakohtaisten sopimusten on oltava 1 päivästä lokakuuta 2017 alkaen liitteessä III e vahvistettujen ostoehtojen mukaisia.

4.    Jotta otetaan huomioon sokerialan erityispiirteet ja alan kehittyminen tuotantokiintiöiden poistamisen jälkeisellä kaudella, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa

a)   mukautetaan liitteessä II olevan Ia osan A jaksossa tarkoitettuja ehtoja;

b)   mukautetaan liitteessä III e vahvistettuja toimialakohtaisen kaupan ostoehtoja;

c)    vahvistetaan lisäsääntöjä, jotka koskevat yritykselle toimitetun sokerijuurikkaan kokonaispainon, taaran ja sokeripitoisuuden määrittämistä ja sokerijuurikasjätemassaa.

5.    Komissio voi 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tämän artiklan täytäntöönpanosta, mukaan lukien menettelyistä, ilmoituksista ja hallinnollisesta avusta, mikäli toimialakohtaiset sopimukset koskevat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota.

101-a artikla

Sokerimarkkinoiden hintaselvitykset

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla otetaan käyttöön sokerimarkkinoiden hintaselvitysjärjestelmä ja siihen sisältyvät sokerimarkkinoiden hintatasojen julkistamisjärjestelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun järjestelmän perustana ovat valkoista sokeria tuottavien yritysten tai muiden sokerikauppaan osallistuvien toimijoiden toimittamat tiedot. Näitä tietoja käsitellään luottamuksellisina.

Komissio varmistaa, että yksittäisten talouden toimijoiden erityisiä hintoja tai nimiä ei julkaista.

II ALAJAKSO

SOKERIALAAN 100 a ARTIKLASSA TARKOITETULLA KAUDELLA SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET

101 a artikla

Toimitussopimukset

1.    Edellä 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan. Toimialakohtaisten sopimusten on oltava liitteessä III d vahvistettujen ostoehtojen mukaisia.

1 a. Toimitussopimuksessa on tehtävä ero sen mukaan, tulevatko sokerijuurikkaasta valmistettavat sokerimäärät olemaan

a)   kiintiösokeria, tai

b)   kiintiön ulkopuolista sokeria.

2.    Kunkin sokeriyrityksen on toimitettava jäsenvaltiolle, jossa se tuottaa sokeria, seuraavat tiedot:

a)   edellä 1 a kohdan a alakohdassa tarkoitetut sokerijuurikasmäärät, joista ne ovat tehneet toimitussopimukset ennen kylvöä, sekä sopimuksen perustana oleva sokeripitoisuus;

b)   vastaava arvioitu saanto.

Jäsenvaltiot voivat vaatia lisätietoja.

3.    Sokeriyritysten, jotka eivät ole allekirjoittaneet ennen kylvöä toimitussopimuksia kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishintaan 101 g artiklassa tarkoitettua sokerikiintiötään vastaavasta sokerijuurikasmäärästä, jota on tapauksen mukaan mukautettu 101 d artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vahvistetulla ennaltaehkäisevällä markkinoiltapoiston kertoimella, on maksettava kaikesta sokeriksi jalostamastaan sokerijuurikkaasta ainakin kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinta.

4.    Toimialakohtaisissa sopimuksissa voidaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella poiketa 1 a, 2 ja 3 kohdasta.

5.    Jos toimialakohtaisia sopimuksia ei ole, kyseisen jäsenvaltion on toteutettava asianomaisten osapuolten etujen suojaamiseksi tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen mukaisesti.

101 b artikla

Tuotantomaksu

1.    Sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottaville yrityksille myönnetyistä 101 h artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappikiintiöistä peritään tuotantomaksu.

2.    Neuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun sokeri-, isoglukoosi- ja inuliinisiirappikiintiöiden tuotantomaksun vahvistamista koskevat toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

101 c artikla

Tuotantotuki

1.    Liitteessä I olevan III osan b–e kohdassa luetelluille sokerialan tuotteille voidaan myöntää tuotantotukea, jos 101 l artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen ei ole saatavilla ylijäämäsokeria tai tuontisokeria taikka ylijäämäisoglukoosia tai ylijäämäinuliinisiirappia maailmanmarkkinahintaan.

2.    Neuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun tuotantotuen vahvistamista koskevat toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

101 d artikla

Sokerin poistaminen markkinoilta

1.    Jotta vältetään hintojen romahtaminen sisämarkkinoilla ja korjataan arvioidun hankintataseen perusteella määritetty ylituotantotilanne, komissio voi, ottaen huomioon perussopimuksen nojalla tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista seuraavat unionin sitoumukset, hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joihin sisältyvät päätökset poistaa markkinoilta tietyn markkinointivuoden osalta kiintiöiden mukaisesti tuotetut sokeri- tai isoglukoosimäärät, jotka ylittävät tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketun enimmäismäärän.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu markkinoiltapoiston enimmäismäärä lasketaan kullekin yritykselle, jolla on kiintiö, kertomalla sen kiintiö kertoimella. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla kerroin vahvistetaan, odotettavissa olevan markkinakehityksen perusteella viimeistään edellisen markkinointivuoden 28 päivänä helmikuuta.

Ajantasaisen markkinakehityksen perusteella komissio voi hyväksyä viimeistään kyseisen markkinointivuoden 31 päivänä lokakuuta täytäntöönpanosäädöksiä, joihin sisältyy sen päätös joko mukauttaa kerrointa tai, jos kerrointa ei ole vahvistettu ensimmäisen alakohdan mukaisesti, vahvistaa kerroin.

3.    Kunkin yrityksen, jolle on myönnetty kiintiö, on varastoitava omalla kustannuksellaan seuraavan markkinointivuoden alkuun saakka kiintiön mukaisesti tuotetut sokerimäärät, jotka ylittävät 2 kohdan mukaisesti lasketun enimmäismäärän. Jonakin markkinointivuonna markkinoilta poistettuja sokeri-, isoglukoosi- tai inuliinisiirappimääriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joihin sisältyy sen päätös, jonka mukaan sokerialan odotettavissa oleva markkinakehitys huomioon ottaen kuluvana tai seuraavana markkinointivuonna tai niinä molempina markkinoilta poistettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia pidetään kokonaan tai osittain

a)   ylijäämäsokerina, -isoglukoosina tai -inuliinisiirappina, jota voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina, isoglukoosina tai inuliinisiirappina; tai

b)   väliaikaisena kiintiötuotantona, josta osa voidaan varata vientiä varten noudattaen perussopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvia unionin sitoumuksia.

4.    Jos unionin sokeritarjonta on riittämätön, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joihin sisältyy sen päätös, jonka mukaan tietty määrä markkinoilta poistettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia voidaan myydä unionin markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä.

5.    Jos markkinoilta poistettua sokeria pidetään seuraavan markkinointivuoden ensimmäisenä sokerintuotantona, sokerijuurikkaan viljelijöille maksetaan kyseisen markkinointivuoden vähimmäishinta.

Jos markkinoilta poistettu sokeri voidaan käyttää teollisuudelle tarkoitettuna sokerina tai se viedään tämän artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti, sokerijuurikkaan vähimmäishintaa koskevia 101 g artiklan vaatimuksia ei sovelleta.

Jos markkinoilta poistettu sokeri myydään unionin markkinoilla ennen markkinoiltapoistamisjakson päättymistä tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, sokerijuurikkaan viljelijöille maksetaan kuluvan markkinointivuoden vähimmäishinta.

6.    Tämän artiklan mukaiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

101 da artikla

Väliaikainen markkinahallintamekanismi

1.    Edellä 100 a artiklassa tarkoitetun kauden keston ajaksi komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan sokerin riittävä tarjonta unionin markkinoille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kyseisillä toimenpiteillä voidaan mukauttaa tarvittavilta osin ja tarvittavan ajan tuontiraakasokerista kannettavia tulleja.

2.    Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä kiintiön ulkopuolisen sokerin ja tuontiraakasokerin osalta asianmukaiset määrät, jotka voidaan vapauttaa unionin markkinoille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

101 e artikla

Siirretty säädösvalta

Jotta otetaan huomioon sokerialan erityispiirteet ja varmistetaan, että kaikkien osapuolten edut otetaan asianmukaisesti huomioon, sekä ehkäistään markkinahäiriöitä, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)   edellä 101 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimitussopimuksia ja ostoehtoja;

a1) liitteessä III d vahvistettujen toimialakohtaisen kaupan ostoehtojen mukauttamista;

b)   perusteita, joita sokeriyritykset soveltavat myöntäessään sokerijuurikkaan myyjille juurikasmäärät, joista on tehtävä ennen kylvöä toimitussopimukset 101 artiklan 2 b kohdan mukaisesti.

101 ea artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tähän jaksoon sovellettavia menettelyjä, sisältöä ja teknisiä perusteita.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II a ALAJAKSO

TUOTANNON SÄÄNTELYJÄRJESTELMÄ

101 f artikla

Sokerialan kiintiöt

1.    Sokeriin, isoglukoosiin ja inuliinisiirappiin sovelletaan kiintiöjärjestelmää.

2.    Jos tuottaja ylittää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kiintiöjärjestelmässä sovellettavan kiintiön eikä käytä sokerin ylijäämiä 101 k artiklassa säädetyllä tavalla, näistä määristä peritään ylijäämämaksu 101 k – 101 n artiklan mukaisesti.

101 g artikla

Sokerijuurikkaan vähimmäishinta

Neuvosto vahvistaa kiintiösokerijuurikkaan vähimmäishinnat perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

101 h artikla

Kiintiön myöntäminen

1.    Liitteessä III bi vahvistetaan sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin tuotantokiintiöt kansallisella tai alueellisella tasolla.

2.    Jäsenvaltioiden on myönnettävä kiintiö kullekin alueelleen sijoittautuneelle sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavalle yritykselle, joka on hyväksytty 101 i artiklan mukaisesti.

Kunkin yrityksen kiintiö on yhtä suuri kuin sille markkinointivuodeksi 2010/2011 asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti myönnetty kiintiö.

3.    Jos kiintiö myönnetään sokeriyritykselle, jolla on useampia kuin yksi tuotantoyksikkö, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet, jotka ne katsovat tarpeellisiksi sokerijuurikkaan ja -ruo'on viljelijöiden etujen huomioon ottamiseksi.

101 i artikla

Hyväksytyt yritykset

1.    Jäsenvaltion on pyynnöstä myönnettävä hyväksyntä sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavalle yritykselle tai kyseisiä tuotteita joksikin 101 l artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisältyväksi tuotteeksi jalostavalle yritykselle, jos yritys täyttää seuraavat edellytykset:

a)   se todistaa, että sillä on ammattimainen tuotantokapasiteetti;

b)   se lupautuu toimittamaan tarvittavat tiedot ja hyväksyy tähän asetukseen liittyvät tarkastukset;

c)    sen hyväksyntää ei ole keskeytetty eikä peruutettu.

2.    Hyväksytyn yrityksen on toimitettava seuraavat tiedot sille jäsenvaltiolle, jonka alueella sokerijuurikas tai -ruoko korjataan tai jossa puhdistaminen tapahtuu:

a)   sokerijuurikkaan tai -ruo'on määrät, joista on tehty toimitussopimus, sekä arvioitu sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja sokerin vastaava saanto hehtaaria kohden;

b)   tiedot, jotka koskevat sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja raakasokerin suunniteltuja ja tosiasiallisia toimituksia sekä sokerintuotantoa ja sokerivarastoja;

c)    myydyn valkoisen sokerin määrät sekä vastaavat hinnat ja ehdot.

101 j artikla

Kansallisen kiintiön uudelleen jakaminen ja kiintiöiden alentaminen

1.    Jäsenvaltio saa alentaa alueelleen sijoittautuneelle yritykselle myönnettyä sokeri- tai isoglukoosikiintiötä enintään 10 prosentilla. Tällöin jäsenvaltioiden on sovellettava puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita.

2.    Jäsenvaltiot voivat siirtää kiintiöitä yritysten välillä liitteessä III c vahvistettuja sääntöjä noudattaen sekä ottaen huomioon kunkin osapuolen ja erityisesti sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on viljelijöiden edut.

3.    Kyseisen jäsenvaltion on myönnettävä 1 ja 2 kohdan mukaisesti alennetut määrät yhdelle tai useammalle alueelleen sijoittautuneelle yritykselle riippumatta siitä, onko niillä kiintiö.

101 k artikla

Kiintiön ulkopuolinen tuotanto

1.    Sokeri, isoglukoosi tai inuliinisiirappi, jota tuotetaan jonakin markkinointivuonna 101 h artiklassa tarkoitetun kiintiön ulkopuolella, voidaan

a)   käyttää 101 l artiklassa tarkoitettujen tiettyjen tuotteiden tuotantoon;

b)   siirtää seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon 101 m artiklan mukaisesti;

c)    käyttää syrjäisimpien alueiden erityistä hankintajärjestelmää varten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 228/2013[40] III luvun mukaisesti;

d)   viedä komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaman määrällisen rajoituksen puitteissa ja perussopimuksen mukaisesti tehtyjen kansainvälisten sopimusten sitoumuksia noudattaen; tai

e)    vapauttaa sisämarkkinoille 101 da artiklassa kuvatulla tavalla soveltaen samoja edellytyksiä kuin kiintiösokeriin tarjonnan mukauttamiseksi kysyntään arvioidun hankintataseen perusteella.

Tämän artiklan e alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet on pantava täytäntöön ennen 154 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen, markkinahäiriöiden vastaisten toimenpiteiden aktivointia.

Muihin määriin sovelletaan 101 n artiklassa tarkoitettua ylijäämämaksua.

2.    Tämän artiklan mukaiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

101 l artikla

Teollisuudelle tarkoitettu sokeri

1.    Teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi on varattava jonkin 2 kohdassa tarkoitetun tuotteen tuotantoon silloin, kun

a)   siitä on tehty ennen markkinointivuoden loppua toimitussopimus sellaisen tuottajan ja käyttäjän välillä, joille molemmille on myönnetty hyväksyntä 101 i artiklan mukaisesti; ja

b)   se on toimitettu käyttäjälle viimeistään 30 päivänä marraskuuta seuraavana markkinointivuonna.

2.    Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo tuotteista, joiden tuotannossa saa käyttää teollisuudelle tarkoitettua sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

Luettelo käsittää muun muassa seuraavat tuotteet:

a)   bioetanoli, alkoholi, rommi, elävä hiiva sekä levitteiksi tarkoitettujen ja "Rinse appelstroopiksi" jalostettavien siirappien määrät;

b)   tietyt teollisuustuotteet, jotka eivät sisällä sokeria mutta joiden valmistuksessa käytetään sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia;

c)    tietyt kemian- tai lääketeollisuuden tuotteet, jotka sisältävät sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia.

101 m artikla

Ylijäämäsokerin siirtäminen

1.    Kukin yritys voi päättää siirtää sokeri-, isoglukoosi- tai inuliinisiirappikiintiönsä ylittävän tuotantonsa kokonaan tai osittain siten, että se luetaan seuraavan markkinointivuoden tuotantoon. Tätä koskeva päätös on peruuttamaton, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tehneiden yritysten on

a)   ilmoitettava kyseiselle jäsenvaltiolle ennen tämän jäsenvaltion määrittelemää päivämäärää

i)    siirrettävän ruokosokerin määrät kuluvan markkinointivuoden 1 päivän helmikuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana,

ii)   siirrettävän sokerin tai inuliinisiirapin muut määrät kuluvan markkinointivuoden 1 päivän helmikuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana;

b)   sitouduttava varastoimaan siirrettävät määrät omalla kustannuksellaan kuluvan markkinointivuoden loppuun asti.

3.    Jos yrityksen lopullinen tuotanto on kyseisenä markkinointivuonna pienempi kuin 1 kohdan mukaisen päätöksen tekohetkellä tehty arvio, siirrettyä määrää voidaan mukauttaa taannehtivasti viimeistään 31 päivänä lokakuuta seuraavana markkinointivuonna.

4.    Siirrettyjä määriä pidetään ensimmäisinä seuraavan markkinointivuoden kiintiössä tuotettavina määrinä.

5.    Markkinointivuoden aikana tämän artiklan mukaisesti varastoituun sokeriin ei saa soveltaa muita 16 tai 101 d artiklan mukaisia varastointitoimenpiteitä.

101 n artikla

Ylijäämämaksu

1.    Ylijäämämaksu peritään seuraavien tuotteiden määristä:

a)   minä tahansa markkinointivuonna tuotettu ylijäämäsokeri, -isoglukoosi ja inuliinisiirappi, lukuun ottamatta seuraavan markkinointivuoden kiintiötuotantoon siirrettyjä ja 101 m artiklan mukaisesti varastoituja määriä taikka 101 k artiklan 1 kohdan c–e alakohdassa tarkoitettuja määriä;

b)   teollisuudelle tarkoitettu sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, josta ei ole 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävillä täytäntöönpanosäädöksillä komission vahvistamaan määräpäivään mennessä toimitettu selvitystä, jonka mukaan se on valmistettu joksikin 101 l artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi tuotteeksi;

c)    sokeri, isoglukoosi ja inuliinisiirappi, joka on poistettu markkinoilta 101 m artiklan mukaisesti ja jonka osalta 101 d artiklan 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia ei ole täytetty.

2.    Neuvosto hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetun ylijäämämaksun vahvistamista koskevat toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

101 o artikla

Siirretty säädösvalta

1.    Jotta varmistetaan, että 101 i artiklassa tarkoitetut yritykset noudattavat velvollisuuksiaan, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yritysten hyväksynnän myöntämistä ja peruuttamista koskevat säännöt sekä hallinnollisia seuraamuksia koskevat perusteet.

2.    Jotta otetaan huomioon sokerialan erityispiirteet ja varmistetaan, että kaikkien osapuolten edut otetaan asianmukaisesti huomioon, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä ehtojen merkityksestä kiintiöjärjestelmän toiminnan kannalta sekä edellytyksistä, jotka liittyvät myyntiin syrjäisimmille alueille.

3.    Sen varmistamiseksi, että sokerijuurikkaan viljelijät on liitetty tiiviisti päätökseen, joka koskee tietyn tuotantomäärän siirtämistä, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan sokerin siirtämistä koskevat säännöt.

101 p artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä 101 i artiklassa tarkoitettujen yritysten osalta säännöt, jotka koskevat

a)   yritysten tekemiä hyväksymishakemuksia, hyväksyttyjen yritysten pitämiä rekistereitä ja tietoja, jotka hyväksyttyjen yritysten on toimitettava;

b)   tarkastuksia, jotka jäsenvaltioiden on tehtävä hyväksytyille yrityksille;

c)    jäsenvaltioiden komissiolle ja hyväksytyille yrityksille osoittamia tiedonantoja;

d)   raaka-aineiden toimittamista yrityksille, toimitussopimukset ja lähetysluettelot mukaan luettuina;

e)    vastaavuutta 101 k artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sokerin suhteen;

f)    syrjäisimpien alueiden erityistä hankintajärjestelmää;

g)   101 k artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua vientiä;

h)   jäsenvaltioiden yhteistyötä tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi;

i)    101 m artiklassa säädettyjen päivämäärien muuttamista;

j)    ylijäämämäärän vahvistamista, tiedonantoja ja 101 n artiklassa tarkoitetun ylijäämämaksun suorittamista;

k)   päätoimisten puhdistamojen luettelon hyväksymistä liitteessä II olevan I a osan B jakson 6 kohdan mukaisesti.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 JAKSO

VIINI

102 artikla

Viinitilarekisteri ja tuotantokykyselvitys

1.    Jäsenvaltioiden on pidettävä viinitilarekisteriä, joka sisältää ajantasaiset tiedot tuotantokyvystä. Tätä velvoitetta sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen ainoastaan, jos jäsenvaltiot panevat täytäntöön viini-istutuksia koskevan lupajärjestelmän tai kansallisen tukiohjelman.

2.    Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus ei koske 31 päivään joulukuuta 2015 saakka jäsenvaltioita, joissa 63 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin viiniköynnöslajikkeisiin kuuluvien viiniköynnösten kokonaisviljelyala on pienempi kuin 500 hehtaaria.

3.    Jäsenvaltioiden, ▌ joiden tukiohjelmiin sisältyy viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen 44 artiklan ▌ mukaisesti, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä maaliskuuta tuotantokykyään koskeva ajantasainen selvitys viinitilarekisterin perusteella. Yksityiskohdat, jotka koskevat viininviljelyaloista komissiolle toimitettavia tiedonantoja, on 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen vahvistettava täytäntöönpanosäädöksellä, joka hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.    Jäsenvaltioiden tuotantokyvyn seurannan ja todentamisen helpottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viinitilarekisterin ▌sisältöön ja poikkeuksiin liittyviä sääntöjä.

▌

102 a artikla

Viinialan kansalliset viranomaiset

1.    Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi viranomainen vastaamaan unionin sääntöjen noudattamisesta viinialalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen muita säännöksiä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten määrittelystä. Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea nimettävä ne laboratoriot, joilla on valtuudet suorittaa viinialan virallisia analyyseja. Nimettyjen laboratorioiden on täytettävä testilaboratorioita koskevat yleiset vaatimukset, jotka on määritelty asiakirjassa ISO/IEC 17025.

2.    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja laboratorioiden yhteystiedot. Komissio julkaisee nämä tiedot ja päivittää niitä säännöllisesti.

103 artikla

Saateasiakirjat ja rekisteri

1.    Viinialan tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen unionissa ainoastaan, jos niiden mukana on virallisesti hyväksytty liiteasiakirja.

2.    Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on ammattinsa harjoittamista varten hallussaan viinialan tuotteita, erityisesti tuottajien, pullottajien, jalostajien ja kauppiaiden, on pidettävä kirjaa edellä mainittujen tuotteiden saapuvista ja lähtevistä eristä.

3.    Viinialan tuotteiden kuljetusten ja jäsenvaltioiden niille tekemien tarkastusten helpottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)    säännöistä, jotka koskevat liiteasiakirjaa ja sen käyttöä;

b)   edellytyksistä, joilla liiteasiakirjaa voidaan pitää todisteena suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä;

c)    rekisterinpitovelvollisuudesta ja rekisterin käytöstä;

d)   sen täsmentämisestä, keiden on pidettävä rekisteriä, ja vapautuksista rekisterinpitovelvollisuudesta;

e)    rekisteriin sisällytettävistä toimista.

4.    Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

a)    sääntöjä rekisterin rakenteesta, rekisteriin sisällytettävistä tuotteista, rekistereihin kirjaamisen määräajoista ja rekisterien päättämisestä;

b)   toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan määrittelemään hävikkien suurimmat sallitut prosenttiosuudet;

c)    yleisiä ja siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat rekisterien pitoa;

d)   sääntöjä, jotka koskevat liiteasiakirjojen ja rekisterien pakollista säilytysaikaa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 JAKSO

MAITO JA MAITOTUOTTEET

104 artikla

Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla

1.    Jos jäsenvaltio päättää, että jokaisen sen alueella tapahtuvan raakamaidon toimituksen tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, ja/tai päättää, että ensiostajan on tehtävä kirjallinen tarjous tuottajan toimittamaa raakamaitoa koskevan sopimuksen tekemisestä, tällaisen sopimuksen ja/tai tarjouksen sopimuksen tekemisestä on täytettävä 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

Jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon toimitusten tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, sen on myös päätettävä, mikä tai mitkä toimituksen vaiheet kuuluvat tällaisen sopimuksen piiriin, jos raakamaidon toimitus tapahtuu yhden tai useamman kerääjän toimesta. Tässä artiklassa 'kerääjällä' tarkoitetaan yritystä, joka kuljettaa raakamaidon tuottajalta tai toiselta kerääjältä raakamaidon jalostajalle tai toiselle kerääjälle, jos raakamaidon omistusoikeus siirtyy kussakin tapauksessa.

2.    Sopimus ja/tai tarjous sopimuksen tekemisestä on

a)    tehtävä ennen toimitusta;

b)   tehtävä kirjallisesti; ja

c)    sen on sisällettävä erityisesti seuraavat seikat:

i)     toimituksesta maksettava hinta

–     jonka on oltava kiinteä ja sopimuksessa vahvistettu, ja/tai

–     joka on laskettava yhdistämällä sopimuksessa mainittuja eri tekijöitä ▌ , joihin voivat kuulua markkinatilanteen vaihtelua kuvaavat markkinaindikaattorit, toimitettu määrä ja toimitetun raakamaidon laatu tai koostumus;

ii)    raakamaidon määrä, joka voidaan toimittaa ja/tai on toimitettava, sekä tällaisten toimitusten ajankohta; ▌

iii)   sopimuksen kesto, jolloin sopimus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva siten, että sopimukseen sisällytetään irtisanomislauseke;

iv)  maksuaikoja ja -menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

v)    raakamaidon keräämis- tai toimittamisjärjestelyt; ja

vi)  ylivoimaisen esteen sattuessa sovellettavat säännöt.

3.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sopimusta ja/tai tarjousta sopimuksen tekemisestä ei vaadita silloin, kun tuottaja toimittaa raakamaidon ▌ osuuskunnalle, jonka jäsen tuottaja on, jos kyseisen osuuskunnan sääntöihin tai näillä säännöillä vahvistettuihin taikka niistä johdettuihin sääntöihin ja päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutukseltaan vastaavat 2 kohdan a, b ja c alakohdan säännöksiä.

4.    Kaikista raakamaidon tuottajien, kerääjien tai jalostajien tekemien raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa ▌ tarkoitetut ehdot mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, sovelletaan toista tai kumpaakin seuraavista:

i)    jos jäsenvaltio päättää tehdä raakamaidon toimituksia koskevat kirjalliset sopimukset pakollisiksi 1 kohdan mukaisesti, se voi vahvistaa vähimmäiskeston, jota sovelletaan ainoastaan tuottajan ja raakamaidon ensiostajan välisiin kirjallisiin sopimuksiin. Vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

ii)   jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon ensiostajan on 1 kohdan mukaisesti tehtävä tuottajalle kirjallinen tarjous sopimuksen tekemisestä, se voi säätää, että tarjouksen on sisällettävä kansallisessa lainsäädännössä tältä osin vahvistettu sopimuksen vähimmäiskesto. Vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Toinen alakohta ei rajoita tuottajan oikeutta kieltäytyä tällaisesta vähimmäiskestosta, jos kieltäytyminen tehdään kirjallisesti. Tällöin osapuolet voivat vapaasti neuvotella kaikista sopimuksen ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina.

5.    Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät tässä artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, on ilmoitettava komissiolle, miten niitä sovelletaan.

6.    Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan sekä 3 kohdan yhdenmukaista soveltamista varten, sekä toimenpiteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti tekemiin ilmoituksiin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

105 artikla

Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla

1.    Jäljempänä olevan 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytty maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatio voi neuvotella tuottajajäsentensä puolesta raakamaidon toimittamista tuottajalta raakamaidon jalostajalle tai 104 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulle kerääjälle koskevan sopimuksen, joka kattaa jäsenten koko yhteistuotannon tai osan siitä ▌.

2.    Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a)    riippumatta siitä, siirretäänkö raakamaidon omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle;

b)   riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama joidenkin tai kaikkien tuottajajäsenten yhteistuotannolle;

c)    jos tietyn tuottajaorganisaation osalta ▌

i)     tällaisten neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon määrä on enintään 3,5 prosenttia unionin kokonaistuotannosta, ja

ii)    neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon tietyssä jäsenvaltiossa tuotettu määrä on enintään 33 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta, ja

iii)   neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon tietyssä jäsenvaltiossa tuotettu määrä on enintään 33 prosenttia kyseisen jäsenvaltion ▌ kansallisesta ▌ kokonaistuotannosta, ja

d)   jos asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta; jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää poikkeuksia tästä edellytyksestä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tuottajilla on kaksi toisistaan erillistä tuotantoyksikköä eri maantieteellisillä alueilla;

e)    jos raakamaitoa ei koske tuottajan osuuskuntajäsenyydestä aiheutuva velvoite toimittaa maitoa osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti; ja

f)    jos tuottajaorganisaatio ilmoittaa neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon määrän sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jossa tai joissa se toimii.

3.    Sen estämättä, mitä 2 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa säädetään, tuottajaorganisaatio voi käydä 1 kohdan nojalla neuvotteluja, jos neuvottelujen kohteena oleva kyseisen tuottajaorganisaation tuottaman raakamaidon määrä, joka tuotetaan tai toimitetaan jäsenvaltiossa, jonka vuotuinen raakamaidon kokonaistuotanto on alle 500 000 tonnia, on enintään 45 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta.

4.    Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan ▌ myös tuottajaorganisaatioiden liittoja.

5.    Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan soveltamiseksi komissio julkaisee tarkoituksenmukaisiksi katsomillaan tavoin ja viimeisimpiä saatavilla olevia tietoja käyttäen raakamaidon tuotantomäärät unionissa ja jäsenvaltioissa.

6.    Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa ▌ ja 3 kohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai kyseisen viranomaisen alueella toimiville raakamaitoa jalostaville pk-yrityksille aiheutuvan vakavan haitan välttämiseksi.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota ▌ neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

7 ▌ Tässä artiklassa tarkoitetaan

a)    'kansallisella kilpailuviranomaisella' neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003[41] 5 artiklassa tarkoitettua viranomaista;

b)   'pk-yrityksellä' komission suosituksessa 2003/361/EY[42] tarkoitettuja mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

8.    Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan f alakohdan ja 6 kohdan soveltamisesta.

105 a artikla

Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntely

1.    Jäljempänä olevan 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyn tuottajaorganisaation, 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation tai asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimijoiden ryhmittymän pyynnöstä jäsenvaltiot voivat vahvistaa rajoitetuksi ajaksi sitovia sääntöjä, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntelyä.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen on oltava 4 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisia, ja niistä on tehtävä etukäteissopimus asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen osapuolten välillä. Tällaisen sopimuksen osapuolina on oltava vähintään kaksi kolmasosaa maidontuottajista tai heidän edustajistaan, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa 1 kohdassa tarkoitetun juuston tuotantoon käytetystä raakamaidosta, ja tapauksen mukaan vähintään kaksi kolmasosaa tuon juuston tuottajista, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa kyseisen juuston tuotannosta asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella.

3.    Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa ja kun kyse on suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetusta juustosta, kyseisen juuston tuote-eritelmässä esitetyn raakamaidon maantieteellisen alkuperäalueen on oltava sama kuin kyseiseen juustoon liittyvä asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maantieteellinen alue.

4.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt

a)   saavat kattaa ainoastaan asianomaisen tuotteen tarjonnan sääntelyn, ja niiden tavoitteena on oltava kyseisen juuston tarjonnan mukauttaminen kysyntään;

b)   saavat vaikuttaa ainoastaan asianomaiseen tuotteeseen;

c)    voivat olla sitovia enintään kolmen vuoden ajan, ja ne voidaan uusia tämän kauden jälkeen uuden 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön perusteella;

d)   eivät saa vaikuttaa haitallisesti sellaisten tuotteiden kauppaan, jotka eivät kuulu 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen soveltamisalaan;

e)    eivät saa liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen juuston ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

f)    eivät saa mahdollistaa hintojen vahvistamista silloinkaan, kun hinnat vahvistetaan ohjeellisesti tai suosituksena;

g)   eivät saa johtaa siihen, että asianomaisesta tuotteesta ei ole käytettävissä suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä;

h)   eivät saa aiheuttaa syrjintää, estää uusia toimijoita pääsemästä markkinoille eivätkä heikentää pientuottajien asemaa;

i)    vaikuttavat osaltaan asianomaisen tuotteen laadun ylläpitämiseen ja/tai kehittämiseen.

j)    eivät saa rajoittaa 105 artiklan soveltamista.

5.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on julkaistava asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

6.    Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia varmistaakseen, että 4 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatetaan, ja jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat todenneet, että näitä ehtoja ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on kumottava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt.

7.    Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedon tällaisia sääntöjä koskevista ilmoituksista.

8.    Komissio voi milloin tahansa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla velvoitetaan jäsenvaltio kumoamaan 1 kohdan mukaisesti hyväksymänsä säännöt, jos komissio toteaa, että kyseiset säännöt eivät ole 4 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisia tai että ne haittaavat tai vääristävät kilpailua huomattavassa osassa sisämarkkinoita tai vaarantavat vapaakaupan taikka SEUT 39 artiklan tavoitteiden saavuttamisen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

105 b artikla

Pakolliset ilmoitukset maito- ja maitotuotealalla

Raakamaidon ensiostajien on 1 päivästä huhtikuuta 2015 ilmoitettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle niille kunkin kuukauden aikana toimitetun raakamaidon määrä.

Tässä artiklassa ja 104 artiklassa 'ensiostajalla' tarkoitetaan yritystä tai ryhmää, joka ostaa maitoa tuottajilta

a)   kerätäkseen, pakatakseen, varastoidakseen, jäähdyttääkseen tai jalostaakseen sitä, myös toimeksiantona;

b)   myydäkseen sen yhdelle tai useammalle maitoa tai muita maitotuotteita käsittelevälle tai jalostavalle yritykselle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun raakamaidon määrä.

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tällaisten ilmoitusten sisältöä, muotoa ja toimittamisajankohtaa koskevat säännöt sekä jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti antamiin ilmoituksiin liittyvät toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III LUKU

TUOTTAJAORGANISAATIOT JA NIIDEN LIITOT, TOIMIALAKOHTAISET ORGANISAATIOT JA TOIMIJAORGANISAATIOT

1 JAKSO

MÄÄRITELMÄ JA HYVÄKSYMINEN

106 artikla

Tuottajaorganisaatiot

1.    Jäsenvaltiot voivat ▌ pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatiot, jotka

a)    muodostuvat jonkin yksittäisen 1 artiklan 2 kohdassa luetellun alan ▌ viljelijöistä ja joissa näillä on 106 a artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen määräävä asema;

b)   on perustettu tuottajien aloitteesta;

c)    pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

i)     varmistaa tuotannon suunnittelu ja mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti laadun ja määrän osalta;

ii)   keskittää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista, mukaan lukien suoramarkkinointi;

iii)  optimoida tuotantokustannuksia ja investointien kannattavuutta ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyviin vaatimuksiin vastaamiseksi ja vakauttaa tuottajahintoja;

iv)  laatia tutkimuksia ja kehitysaloitteita kestävistä tuotantomenetelmistä, innovatiivisista käytännöistä, taloudellisesta kilpailukyvystä ja markkinakehityksestä;

v)    edistää ja antaa ympäristöä säästävien viljelymenetelmien, tuotantotekniikoiden sekä asianmukaisten eläinten hyvinvointia koskevien käytäntöjen ja tekniikoiden toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua;

va)  edistää tuotantonormien käyttöä, tuotteiden laadun parantamista ja sellaisten tuotteiden kehittämistä, joiden alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu tai jotka kuuluvat kansallisen laatumerkinnän piiriin, sekä antaa näihin tarvittavaa teknistä apua;

vi)  käsitellä sivutuotteita ja jätettä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi;

vii) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä;

vii a)   kehittää aloitteita menekinedistämisen ja kaupan pitämisen aloilla;

vii b)   hallinnoida tämän asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmissa ja [maaseuturahastoasetuksen] (EU) N:o […] 37 artiklassa tarkoitettuja sijoitusrahastoja;

vii c)   antaa tarvittavaa teknistä tukea futuurimarkkinoiden ja vakuutusjärjestelmien käyttöön.

▌

1 a. Tämän artiklan mukainen hyväksytty tuottajaorganisaatio voidaan hyväksyä edelleen, jos se sitoutuu pitämään kaupan CN-koodiin ex 2208 kuuluvia muita kuin perussopimuksen liitteessä I tarkoitettuja tuotteita, edellyttäen, että kyseisten tuotteiden osuus ei ole suurempi kuin 49 prosenttia tuottajaorganisaation kaupan pidettyjen tuotteiden kokonaisarvosta ja että kyseiset tuotteet eivät saa unionin tukea. Tuotteita ei oteta huomioon hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta 32 artiklan 2 kohdan mukaisen kaupan pidetyn tuotannon arvon laskennassa.

2.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä maito- ja maitotuotealan tuottajista muodostuvat tuottajaorganisaatiot, jotka

a)   on perustettu tuottajien aloitteesta;

b)   pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä yksi tai useampi seuraavista tavoitteista:

i)    varmistaa tuotannon suunnittelu ja mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti laadun ja määrän osalta;

ii)    keskittää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista;

iii)   optimoida tuotantokustannuksia ja vakauttaa tuottajahintoja ▌.

106 a artikla

Tuottajaorganisaatioiden perussääntö

1.    Tuottajaorganisaation perussäännössä on määrättävä, että sen tuottajajäsenten on erityisesti

a)   sovellettava tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä, jotka liittyvät tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja ympäristönsuojeluun;

b)   kuuluttava minkä tahansa tietyn tilan tietyn tuotteen osalta vain yhteen tuottajaorganisaatioon; asianomainen jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää poikkeuksia tästä edellytyksestä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tuottajajäsenillä on kaksi toisistaan erillistä tuotantoyksikköä eri maantieteellisillä alueilla;

c)    toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot.

2.    Tuottajaorganisaation perussäännössä on lisäksi määrättävä

a)   menettelyistä, joilla 1 kohdassa tarkoitetut säännöt vahvistetaan, annetaan ja muutetaan;

b)   tuottajaorganisaation rahoittamiseen tarvittavien maksujen perimisestä jäseniltä;

c)    säännöistä, jotka varmistavat, että tuottajajäsenet voivat demokraattisella tavalla valvoa organisaatiota ja päätöksentekoa;

d)   seuraamuksista, kun tuottajaorganisaation perussäännön mukaisia velvoitteita, erityisesti maksujen suorittamisen osalta, jätetään noudattamatta tai tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä rikotaan;

e)    säännöistä, jotka liittyvät uusien jäsenten hyväksymiseen ja erityisesti jäsenyyden vähimmäiskestoon, joka ei voi olla vuotta lyhyempi;

f)    tuottajaorganisaation toiminnan kannalta välttämättömistä kirjanpito- ja budjettisäännöistä.

3.    Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioihin.

106 b artikla

Tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen

1.    Kun jäsenvaltio hyväksyy tuottajaorganisaation, hyväksymistä hakevan tuottajaorganisaation on oltava oikeussubjekti tai oikeussubjektin selkeästi määritelty osa, joka

a)   täyttää 106 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset;

b)   omaa vähimmäismäärän jäseniä ja/tai jonka kaupan pidetyn tuotannon määrä täyttää asianomaisen jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset alueella, jolla se toimii;

c)    tarjoaa riittävät selvitykset siitä, että se voi toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti niin keston, tehokkuuden, inhimillisen, aineellisen ja teknisen avun jäsenille tarjoamisen kuin tarjonnan asianmukaisen keskittämisen suhteen;

d)   soveltaa tämän kohdan a, b ja c alakohdan mukaista perussääntöjä.

2.    Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset, on katsottava 106 artiklan nojalla hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi.

3.    Tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, voivat jatkaa toimintaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 päivään tammikuuta 2015 saakka.

4.    Jäsenvaltioiden on

a)   päätettävä hyväksymisen myöntämisestä tuottajaorganisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty; hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b)   suoritettava itse määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt tuottajaorganisaatiot noudattavat tätä lukua;

c)    määrättävä kyseisille organisaatioille ja liitoille sovellettavia seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos ilmenee tässä luvussa säädettyjä toimenpiteitä koskevia sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksynnän peruuttamisesta;

d)   ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

106 c artikla

Ulkoistaminen

Jäsenvaltiot voivat sallia hyväksytyn tuottajaorganisaation tai hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden liiton ulkoistaa komission 114 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti määrittelemillä aloilla jonkin muun osan toiminnastaan kuin tuotannon, myös tytäryritysten kohdalla, edellyttäen, että tuottajaorganisaatio tai tuottajaorganisaatioiden liitto on edelleen vastuussa ulkoistetun toiminnon suorittamisen varmistamisesta sekä toiminnon suorittamiseen liittyvän kaupallisen järjestelyn kokonaishallinnasta ja -valvonnasta.

107 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liitot

1.    Jäsenvaltiot voivat ▌ pyynnöstä hyväksyä ▌ tietyllä 1 artiklan 2 kohdassa luetellulla alalla toimivat tuottajaorganisaatioiden liitot, jotka on perustettu hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta.

Jollei 114 artiklan mukaisesti vahvistetuista säännöistä muuta johdu, tuottajaorganisaatioiden liitot voivat hoitaa mitä tahansa tuottajaorganisaatioiden toimia tai tehtäviä.

2.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat hyväksyä hakemuksesta maito- ja maitotuotealan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liiton, jos asianomainen jäsenvaltio katsoo, että liitto pystyy käytännössä hoitamaan minkä hyvänsä hyväksytyn tuottajaorganisaation tehtävistä ja täyttää 109 c artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

108 artikla

Toimialakohtaiset organisaatiot

1.    Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä jollain yksittäisellä 1 artiklan 2 kohdassa ▌ luetellulla alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot, jotka

a)    muodostuvat tuotantoon ja vähintään yhteen seuraavista toimitusketjun vaiheista liittyvien taloudellisten toimien edustajista: yhden tai useamman alan tuotteiden jalostus tai kauppa, myös jakelu;

b)   on perustettu kaikkien tai joidenkin niihin kuuluvien organisaatioiden tai liittojen aloitteesta;

c)    ottaen huomioon jäsentensä ja kuluttajien edut pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä erityisesti yksi seuraavista tavoitteista:

i)     tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden lisääminen muun muassa julkistamalla koottuja tilastotietoja aiemmin tehtyjen sopimusten mukaisista tuotantokustannuksista, hinnoista, myös tarvittaessa hintaindekseistä, määristä sekä niiden kestosta, ja tekemällä selvityksiä mahdollisesta tulevasta markkinakehityksestä alueellisesti, kansallisesti tai kansainvälisesti;

ia)  tuotantomahdollisuuksien ennakointi ja julkisten markkinahintojen rekisteröinti;

ii)    tuotteiden markkinoille saattamisen entistä paremman ▌ yhteensovittamisen edistäminen erityisesti tutkimuksen ja markkinatutkimusten avulla;

ii a) potentiaalisten vientimarkkinoiden tutkiminen;

iii)   sanotun rajoittamatta 104 a ja 113 a artiklassa esitettyjä säännöksiä unionin sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen maataloustuotteiden myynnistä hankkijoille ja/tai jalostettujen tuotteiden toimittamisesta jakelijoille ja vähittäismyyjille ottaen huomioon, että on saatava aikaan oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset ja vältettävä vääristymiä markkinoilla;

iv)   tuotteisiin liittyvän koko potentiaalin hyödyntäminen, myös markkinointimahdollisuuksien osalta, ja taloudellista kilpailukykyä ja innovointia vahvistavien aloitteiden kehittäminen;

v)    tiedottaminen ja tutkimusten toteuttaminen tuotannon innovoimiseksi, järkeistämiseksi, parantamiseksi ja ohjaamiseksi ja tarvittaessa jalostamiseksi ja kaupan pitämiseksi markkinoiden tarpeisiin ja kuluttajien makuun ja odotuksiin entistä paremmin mukautettujen tuotteiden suuntaan, erityisesti tuotteiden laadun, suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden erityisominaisuudet mukaan lukien, ja ympäristönsuojelun osalta;

vi)   keinojen etsiminen eläinlääkintätuotteiden tai kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittamiseksi, muiden tuotantopanosten hallinnoimiseksi paremmin, tuotteiden laadun varmistamiseksi, maaperän ja vesien suojelemiseksi, elintarviketurvallisuuden edistämiseksi, erityisesti tuotteiden jäljitettävyyden avulla ja parantamalla eläinten terveyttä ja hyvinvointia;

vii)  menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi kaikissa tuotannon ja tarvittaessa jalostuksen ja kaupan pitämisen vaiheissa;

viii) kaikkien mahdollisten sellaisten toimien toteuttaminen, joilla voidaan tukea, suojata ja edistää luonnonmukaista maataloutta sekä ▌ alkuperänimityksiä, laatumerkintöjä ja maantieteellisiä merkintöjä;

ix)   integroitua kestävää tuotantoa tai muita ympäristöystävällisiä tuotantotapoja koskevien tutkimusten edistäminen ja laatiminen;

x)    tuotteiden terveelliseen ja vastuulliseen kulutukseen kannustaminen sisämarkkinoilla;

xa) terveydelle vaarallisen käytön haitoista tiedottaminen;

xb) kulutuksen edistäminen ja/tai tuotteita koskevan tiedon tarjoaminen sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolisilla markkinoilla;

xia) sivutuotteiden ja jätteiden hallinnan ja vähentämisen tukeminen.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat syrjimättömin ja puolueettomin perustein päättää, että 108 a artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittu edellytys täyttyy rajoittamalla toimialakohtaisten organisaatioiden lukumäärää alueellisesti tai kansallisesti, jos näin säädetään ennen 1 päivää tammikuuta 2014 olemassa olevissa kansallisissa säännöissä ja kun tällä ei haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

2.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, maito- ja maitotuotealalla jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimialakohtaiset organisaatiot, jotka

a)   ovat muodollisesti pyytäneet hyväksyntää ja joihin kuuluu edustajia taloudellisen toiminnan aloilta, jotka liittyvät raakamaidon tuotantoon ja vähintään yhteen seuraavista toimitusketjun vaiheista:

b)   on perustettu kaikkien tai joidenkin a alakohdassa tarkoitettujen edustajien aloitteesta;

c)    harjoittavat tällaisten toimialakohtaisten organisaatioiden jäsenten ja kuluttajien edut huomioon ottaen yhdellä tai useammalla unionin alueella yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista:

i)    tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden lisääminen muun muassa julkistamalla tilastotietoja aiemmin tehtyjen raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten mukaisista hinnoista, määristä ja näiden sopimusten kestosta, ja tekemällä selvityksiä mahdollisesta tulevasta markkinakehityksestä alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti;

ii)   maito- ja maitotuotealan tuotteiden markkinoille saattamisen entistä paremman yhteensovittamisen edistäminen erityisesti tutkimuksen ja markkinatutkimusten avulla;

iii)  maidon ja maitotuotteiden kulutuksen edistäminen ja niitä koskeva tiedotus sekä sisämarkkinoilla että ulkomaanmarkkinoilla;

iv)  potentiaalisten vientimarkkinoiden tutkiminen;

v)    raakamaidon myymistä ostajille tai jalostettujen tuotteiden toimittamista jakelijoille ja vähittäismyyjille koskevien, unionin sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen ottaen huomioon oikeudenmukaisten kilpailuedellytysten toteutuminen ja markkinoiden vääristymisen välttäminen;

vi)  tiedottaminen ja tutkimusten toteuttaminen tuotannon ohjaamiseksi tuotteisiin, jotka soveltuvat paremmin markkinoiden tarpeisiin ja kuluttajien mieltymyksiin ja odotuksiin, erityisesti tuotteiden laadun ja ympäristönsuojelun osalta;

vii) maitotuotealan tuotantopotentiaalin säilyttäminen ja kehittäminen muun muassa edistämällä innovointia ja tukemalla sovellettua tutkimusta ja kehittämistä koskevia ohjelmia, jotta voidaan käyttää hyväksi maidon ja maitotuotteiden kaikkia mahdollisuuksia ja erityisesti kehittää lisäarvoa tuovia, kuluttajien kannalta houkuttelevampia tuotteita;

viii) keinojen etsiminen eläinlääkintätuotteiden käytön rajoittamiseksi, muiden tuotantopanosten hallinnan parantamiseksi sekä elintarvikkeiden turvallisuuden ja eläinten terveyden parantamiseksi;

ix)  menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa;

x)   luonnonmukaisen maatalouden potentiaalin hyödyntäminen ja tällaisen maatalouden sekä alkuperänimityksellä, laatumerkinnällä ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tuotannon suojaaminen ja edistäminen; ja

xi)  integroidun tuotannon tai muiden ympäristöä säästävien tuotantotapojen edistäminen.

108 a artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

1.    Jäsenvaltiot voivat hyväksyä pyynnöstä toimialakohtaiset organisaatiot, jos tällaiset organisaatiot

a)   täyttävät 108 artiklassa säädetyt vaatimukset;

b)   harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla asianomaisella alueella;

c)    muodostavat merkittävän osan 108 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta;

d)   eivät itse harjoita tuotantoa, jalostusta tai kauppaa lukuun ottamatta 109 d artiklassa tarkoitettuja tapauksia.

2.    Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 108 artiklan nojalla hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi.

3.    Toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät täytä tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, voivat jatkaa toimintaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 päivään tammikuuta 2015 saakka.

3 a. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä ennen tämän asetuksen voimaantuloa olemassa olevat toimialakohtaiset organisaatiot kaikilla aloilla riippumatta siitä, onko ne hyväksytty pyynnöstä vai perustettu lailla, vaikka ne eivät täytä 108 artiklan 1 kohdan b alakohdan tai 108 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytystä.

4.    Jos jäsenvaltiot hyväksyvät toimialakohtaisen järjestön 1 kohdan tai 2 kohdan mukaisesti, niiden on

a)   päätettävä hyväksymisen myöntämisestä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty; hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b)   suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot täyttävät niiden hyväksymiselle asetetut edellytykset;

c)    määrättävä kyseiselle organisaatiolle vahvistamiaan seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos ilmenee tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä koskevia sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksynnän peruuttamisesta;

d)   peruutettava hyväksyntä, mikäli tässä artiklassa säädetyt vaatimukset ja hyväksymisedellytykset eivät enää täyty;

e)    ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

I A JAKSO

ERITYISALOJA KOSKEVAT LISÄSÄÄNNÖT

109 a artikla

Hyväksymisvelvoite

Poiketen siitä, mitä 106–108 a artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on pyynnöstä hyväksyttävä

a)   tuottajaorganisaatiot, jotka toimivat

i)    hedelmä- ja vihannesalalla siten, että toiminta koskee yhtä tai useampaa kyseisen alan tuotetta ja/tai tällaisia yksinomaan jalostukseen tarkoitettuja tuotteita;

ii)   oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla,

iii)  silkkiäistoukka-alalla,

iv)  humala-alalla;

b)   oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot.

109 b artikla

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot

Hedelmä- ja vihannesalalla toimivien tuottajaorganisaatioiden on pyrittävä vähintään yhteen 106 artiklan 1 kohdan c alakohdan i–iii alakohdassa asetetuista tavoitteista.

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation perussäännössä on vaadittava, että tuottajajäsenet pitävät koko kyseisen tuotantonsa kaupan tuottajaorganisaation välityksellä.

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden katsotaan tehtäviään hoitaessaan toimivan taloudellisissa asioissa jäsentensä nimissä ja näiden puolesta.

109 c artikla

Maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen hyväksyminen

1.    Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiksi kaikki oikeussubjektit tai oikeussubjektien tarkoin määritellyt osat, jotka hakevat tällaista hyväksymistä, jos

a)   ne täyttävät 106 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)   niillä on vähimmäismäärä jäseniä ja/tai niiden kaupan pidetyn tuotannon määrä täyttää asianomaisen jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset alueella, jolla ne toimivat;

c)    on olemassa riittävät todisteet siitä, että ne voivat toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti niin keston, tehokkuuden kuin tarjonnan keskittämisen suhteen;

d)   niiden säännöt ovat tämän kohdan a, b ja c alakohdan mukaiset.

2.    Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty kansallisen lainsäädännön perusteella ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 106 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi.

3.    Jäsenvaltioiden on

a)   päätettävä hyväksymisen myöntämisestä tuottajaorganisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty. Hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b)   suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden liitot noudattavat tämän luvun säännöksiä;

c)    määrättävä kyseisille organisaatioille ja liitoille vahvistamiaan seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos tässä luvussa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanossa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksynnän peruuttamisesta;

d)   ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

109 d artikla

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivien toimialakohtaisten organisaatioiden osalta 108 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun tiettyyn päämäärään voi sisältyä myös vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

a)    jäsenten tuotteiden tarjonnan ja kaupan pitämisen keskittäminen ja koordinointi;

b)   tuotannon ja jalostuksen mukauttaminen yhteisesti markkinoiden vaatimuksiin ja tuotteen parantaminen;

c)    tuotannon ja jalostuksen järkiperäistämisen ja parantamisen edistäminen. ▌

109 e artikla

Maito- ja maitotuotealan toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

1.    Jäsenvaltiot voivat hyväksyä maito- ja maitotuotealan toimialakohtaiset organisaatiot, jos tällaiset organisaatiot

a)   täyttävät 108 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)   harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla alueella asianomaisen alueen sisällä;

c)    muodostavat merkittävän osan 108 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta;

d)   eivät itse harjoita maito- ja maitotuotealan tuotteiden tuotantoa, jalostusta tai kauppaa.

2.    Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty kansallisen lainsäädännön perusteella ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 ja jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 108 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi.

3.    Jos jäsenvaltiot käyttävät mahdollisuutta hyväksyä toimialakohtainen organisaatio 1 tai 2 kohdan mukaisesti, niiden on

a)   päätettävä hyväksymisen myöntämisestä toimialakohtaiselle organisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asiaankuuluvat todisteet on jätetty. Hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b)   suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot täyttävät niiden hyväksymiselle asetetut edellytykset;

c)    määrättävä kyseiselle organisaatiolle vahvistamiaan seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanossa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksynnän peruuttamisesta;

d)   peruutettava hyväksyminen, jos

i)    tässä artiklassa säädetyt vaatimukset ja hyväksymisedellytykset eivät enää täyty;

ii)   toimialakohtainen organisaatio sitoutuu johonkin 145 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön perusteella määrättävien muiden seuraamusten soveltamista;

iii)   toimialakohtainen organisaatio ei noudata 145 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tiedonantovelvoitetta;

e)    ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

2 JAKSO

SÄÄNTÖJEN SOVELTAMISALAN LAAJENTAMINEN JA PAKOLLISET MAKSUT

110 artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1.    Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla talousalueella toimiva hyväksytty tuottajaorganisaatio, hyväksytty tuottajaorganisaatioiden liitto tai hyväksytty toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi mainitun organisaation pyynnöstä velvoittaa tuohon organisaatioon tai liittoon kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla talousalueella toimivat muut toimijat, jotka voivat olla yksittäisiä tuottajia tai ryhmiä, noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä organisaatiossa.

2.    'Talousalueella' tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotannon ja kaupan pitämisen edellytykset.

3.    Organisaatiota tai liittoa pidetään edustavana, jos sen osuus kyseisellä yhdellä tai useammalla jäsenvaltion talousalueella on

a)    kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden tuotantomäärän, kaupan tai jalostuksen osuutena ilmaistuna

i)     hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta vähintään 60 prosenttia, tai

ii)    muissa tapauksissa vähintään kaksi kolmasosaa, ja

b)   tuottajaorganisaatioiden tapauksessa yli 50 prosenttia asianomaisista tuottajista.

Kuitenkin toimialakohtaisten organisaatioiden osalta, kun kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden tuotantomäärän, kaupan tai jalostuksen määrittäminen osuudellisesti aiheuttaa käytännön ongelmia, jäsenvaltio voi vahvistaa kansallisia sääntöjä ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun erityisen edustavuuden määrittämiseksi.

Jos pyyntö laajentaa sääntöjen soveltamisalaa muihin toimijoihin kattaa useampia talousalueita, organisaation tai liiton on kullakin asianomaisista talousalueista osoitettava ensimmäisessä alakohdassa määritelty vähimmäisedustavuus kunkin siihen kuuluvan alan osalta.

4.    Säännöillä, joiden soveltamisalan laajentamista muihin toimijoihin voidaan pyytää 1 kohdassa säädetyllä tavalla, on oltava jokin seuraavista tavoitteista:

a)    tuotannon ja markkinoiden tuntemus;

b)   tuotantoa koskevat säännöt, jotka ovat unionin tai kansallisessa sääntelyssä vahvistettuja tiukemmat;

c)    unionin sääntöjen kanssa yhteensopivien vakiosopimusten laatiminen;

d)   kaupan pitämistä koskevat säännöt;

e)    ympäristönsuojelua koskevat säännöt;

f)    toimenpiteet tuotteiden potentiaalin edistämiseksi ja hyödyntämiseksi;

g)    luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista koskevat toimet;

h)    tutkimus tuotteiden arvon lisäämiseksi erityisesti uusien kansanterveyttä vaarantamattomien käyttötapojen avulla;

i)     tutkimukset tuotteiden laadun parantamiseksi;

j)    tutkimukset, jotka koskevat erityisesti kasvinsuojeluaineiden tai eläinlääkintätuotteiden käytön rajoittamisen mahdollistavia sekä maaperän ja ympäristön säilymisen tai parantamisen turvaavia viljelymenetelmiä;

k)   vähimmäislaatujen sekä pakkaamista ja esillepanoa koskevien vähimmäisvaatimusten määrittely;

l)     varmennettujen siementen käyttö ja tuotteiden laadun valvonta;

m)  eläinten ja kasvien terveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat säännöt;

n)   sivutuotteiden hallintaa koskevat säännöt.

Kyseiset säännöt eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion tai unionin muille toimijoille, niillä ei saa olla mitään 145 artiklan 4 kohdassa lueteltuja vaikutuksia eivätkä ne saa olla muutoin ristiriidassa voimassa olevien unionin lainsäädännön tai kansallisten sääntöjen kanssa.

4 a. Edellä 1 kohdassa esitettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentaminen on saatettava laajalti toimijoiden tietoon julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

4 b. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

111 artikla

Muiden kuin jäsenten maksuosuudet

Jos hyväksytyn tuottajaorganisaation, hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden liiton tai hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan 110 artiklan mukaisesti ja jos kyseisten sääntöjen kattamasta toiminnasta on yleistä taloudellista hyötyä talouden toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi päättää asiaan kuuluvia sidosryhmiä kuultuaan, että organisaatioon kuulumattomien yksittäisten talouden toimijoiden tai ryhmien, jotka hyötyvät tästä toiminnasta, on maksettava organisaatiolle sen jäsenten maksamia maksuja vastaava summa kokonaan tai osittain, siinä määrin kuin maksujen on tarkoitus kattaa kyseisestä toiminnasta suoraan aiheutuvat kulut.

3 JAKSO

TARJONNAN MUKAUTTAMINEN

112 artikla

Toimenpiteet, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin

Jotta kannustetaan 106–108 a artiklassa tarkoitettuja organisaatioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, lukuun ottamatta markkinoilta poistamiseen liittyviä toimia, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti ▌ 1 artiklan 2 kohdassa luetelluilla ▌aloilla toteutettavista toimenpiteistä, joilla

a)    parannetaan ▌ laatua;

b)   tehostetaan ▌ tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen organisointia;

c)    helpotetaan ▌ markkinahintojen kehityksen seurantaa;

d)   mahdollistetaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen käytettävien tuotantovälineiden perusteella.

113 artikla ▌

Kaupan pitämistä koskevat säännöt viinin yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi

1.    Viinin sekä rypäleiden, rypäleen puristemehujen ja viinien, joista ne ovat peräisin, yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi tuottajajäsenvaltiot voivat erityisesti 108 ja 108 a artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden tekemillä päätöksillä vahvistaa kaupan pitämistä koskevia sääntöjä tarjonnan sääntelemiseksi.

Näiden sääntöjen tulee olla tavoitteeseen nähden oikeasuhtaisia eivätkä ne saa

a)    liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen tuotteen ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

b)   sallia hintojen edes ohjeellista vahvistamista tai suosittamista;

c)    johtaa siihen, että vuosikerrasta ei ole käytettävissä suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä;

d)   antaa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta kansallisia ja unionin todistuksia, joita tarvitaan viinien liikkeeseen luovuttamiseen ja kaupan pitämiseen, jos kaupan pitämisessä noudatetaan edellä mainittuja sääntöjä.

1 a. Edellä 1 kohdassa esitetyt säännöt on saatettava laajalti toimijoiden tietoon julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

1 b. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

3 A JAKSO

SOPIMUSJÄRJESTELMÄT

113 a artikla

Sopimussuhteet

1.    Rajoittamatta maito- ja maitotuotealaa koskevan 104 artiklan ja sokerialaa koskevan 101 artiklan soveltamista, jos jäsenvaltio päättää, että kustakin sen alueella tapahtuvasta tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maataloustuotteiden toimituksesta, lukuun ottamatta maitoa ja maitotuotteita sekä sokeria, tuottajalta jalostajalle tai jakelijalle on laadittava osapuolten välinen kirjallinen sopimus, ja/tai päättää, että ensiostajan on tehtävä kirjallinen tarjous tuottajan toimittamia maataloustuotteita koskevasta sopimuksesta, sopimuksen ja/tai tarjouksen on täytettävä tämän artiklan 2 ja 4 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Jos jäsenvaltio päättää, että tässä artiklassa tarkoitettujen tuotteiden toimitusten tuottajalta jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, sen on myös päätettävä, mitkä toimituksen vaiheet kuuluvat tällaisen sopimuksen piiriin, jos kyseisten tuotteiden toimitus tapahtuu yhden tai useamman välittäjän toimesta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tämän artiklan mukaisesti käyttöön ottamat säännökset eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa jäsenvaltio voi ottaa käyttöön sovittelumenetelmän sellaisia tilanteita varten, joissa tällaisia sopimuksia ei voida tehdä keskenään sopien, oikeudenmukaisten sopimussuhteiden varmistamiseksi.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu sopimus tai tarjous on

a)   tehtävä ennen toimitusta;

b)   tehtävä kirjallisesti; ja

c)    sen on sisällettävä erityisesti seuraavat seikat:

i)    toimituksesta maksettava hinta

–     jonka on oltava kiinteä ja sopimuksessa vahvistettu, ja/tai

–     joka lasketaan yhdistämällä erilaisia sopimuksessa mainittuja tekijöitä, joita voivat olla markkinaindikaattorit, jotka heijastelevat markkinaolojen vaihtelua, toimitettu määrä ja toimitettujen maataloustuotteiden laatu tai koostumus;

ii)   kyseisten tuotteiden määrä ja laatu, joka voidaan toimittaa tai on toimitettava, sekä tällaisten toimitusten ajankohta;

iii)  sopimuksen kesto, jolloin sopimus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva siten, että sopimukseen sisällytetään irtisanomislauseke;

iv)  maksuaikoja ja -menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

v)    maataloustuotteiden keräämistä tai toimittamista koskevat järjestelyt; ja

vi)  ylivoimaisen esteen sattuessa sovellettavat säännöt.

3.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sopimusta tai tarjousta sopimuksen tekemisestä ei vaadita silloin, kun tuottaja toimittaa kyseiset tuotteet osuuskunnalle, jonka jäsen tuottaja on, jos kyseisen osuuskunnan sääntöihin tai näillä säännöillä vahvistettuihin taikka niistä johdettuihin sääntöihin ja päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutukseltaan vastaavat 2 kohdan a, b ja c alakohdan säännöksiä.

4.    Kaikista tuottajan, kerääjän, jalostajan tai jakelijan tekemien maataloustuotteiden toimitusta koskevien sopimusten näkökohdista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut näkökohdat mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, sovelletaan toista tai kumpaakin seuraavista:

i)    jos jäsenvaltio päättää tehdä maataloustuotteiden toimituksia koskevat kirjalliset sopimukset pakollisiksi tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, se voi määrittää vähimmäiskeston, jota sovelletaan ainoastaan tuottajan ja maataloustuotteiden ensiostajan välisiin kirjallisiin sopimuksiin. Vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

ii)   jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon ensiostajan on 1 kohdan mukaisesti tehtävä tuottajalle kirjallinen tarjous sopimuksen tekemisestä, se voi säätää, että tarjouksen on sisällettävä kansallisessa lainsäädännössä tältä osin vahvistettu sopimuksen vähimmäiskesto. Vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Toinen alakohta ei rajoita tuottajan oikeutta kieltäytyä tällaisesta vähimmäiskestosta, jos kieltäytyminen tehdään kirjallisesti. Tässä tapauksessa osapuolet voivat vapaasti neuvotella kaikista sopimuksen ehdoista, mukaan lukien 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot.

5.    Tässä artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoja käyttävien jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetut säännökset eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle siitä, miten ne soveltavat tämän artiklan mukaisesti käyttöön otettuja toimenpiteitä.

6.    Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan sekä 3 kohdan yhdenmukaista soveltamista varten, sekä toimenpiteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti tekemiin ilmoituksiin.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

113 b artikla

Sopimusneuvottelut oliiviöljyalalla

1.    Edellä olevan 106 artiklan nojalla hyväksytty oliiviöljyalan tuottajaorganisaatio, joka pyrkii saavuttamaan yhden tai useamman tarjonnan keskittämiseen, jäsentensä tuottamien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotantokustannusten optimoimiseen liittyvän tavoitteen, voi neuvotella jäsentensä puolesta oliiviöljyn tarjontaan liittyviä sopimuksia, jotka koskevat osaa sen jäsenten yhteenlasketusta tuotannosta tai koko kyseistä tuotantoa.

Tuottajaorganisaatio täyttää tässä kohdassa mainitut tavoitteet, jos näihin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa toimien yhdentämiseen ja jos tämä yhdentäminen todennäköisesti johtaa toimien merkittävään tehostumiseen, niin että tuottajaorganisaation toimet kaiken kaikkiaan myötävaikuttavat perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden täyttymiseen.

Tämä voidaan saavuttaa edellyttäen, että

a)   tuottajaorganisaatio harjoittaa vähintään yhtä seuraavista:

i)    yhteinen jakelu, mukaan lukien yhteinen myyntifoorumi tai yhteiset kuljetukset;

ii)   yhteiset pakkaukset, pakkausmerkinnät tai myynninedistämistoimet;

iii)  yhteisesti järjestetty laadunvalvonta;

iv)  laitteistojen tai varastotilojen yhteinen käyttö;

v)    yhteinen jalostaminen;

vi)  välittömästi oliiviöljyn tuottamiseen liittyvä yhteinen jätehuolto;

vii) yhteiset tuotantopanosten hankinnat;

b)   kyseiset toimet vaikuttavat merkittävästi oliiviöljyn määrään, tuotantokustannuksiin ja tuotteen markkinoille saattamiseen.

2.    Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a)   riippumatta siitä, siirtyykö kyseisen oliiviöljyn omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle vai ei;

b)   riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama kaikkien tai vain joidenkin jäsenten yhteenlasketun tuotannon osalta;

c)    edellyttäen, että tietyn tuottajaorganisaation osalta tällaisten neuvottelujen kohteena olevan, yhdessä jäsenvaltiossa tuotetun oliiviöljyn tuotannon määrä[43] ei ole yli 20 prosenttia kyseisistä markkinoista;

d)   edellyttäen, että tällaisten neuvottelujen kohteena olevan oliiviöljyn määrän osalta tuottajaorganisaatio keskittää tarjontansa ja saattaa markkinoille jäsentensä tuotteita;

e)    edellyttäen, että asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta;

f)    edellyttäen, että kyseistä oliiviöljyä ei koske tuottajan sellaisen osuuskunnan jäsenyydestä, joka ei ole kyseisen tuottajaorganisaation jäsen, aiheutuva velvoite toimittaa tuotteita osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti;

g)   edellyttäen, että tuottajaorganisaatio ilmoittaa tällaisten neuvottelujen kohteena olevan oliiviöljytuotannon määrän sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa se toimii.

3.    Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös 107 artiklan nojalla hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioiden liittoja.

4.    Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseksi komissio julkistaa asianmukaisiksi katsominsa keinoin jäsenvaltioiden oliiviöljytuotannon määrän.

5.    Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai jos se toteaa, että perussopimuksen 39 artiklan tavoitteet vaarantuvat.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 105 artiklan 7 kohdan määritelmiä.

6.    Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan g alakohdan ja 5 kohdan soveltamisesta.

113 c artikla

Sopimusneuvottelut naudanliha-alalla

1.    Edellä olevan 106 artiklan nojalla hyväksytty naudanliha-alan tuottajaorganisaatio, joka pyrkii saavuttamaan yhden tai useamman tarjonnan keskittämiseen, jäsentensä tuottamien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotantokustannusten optimoimiseen liittyvän tavoitteen, voi neuvotella jäsentensä puolesta teurastettavaksi tarkoitetun Bos taurus -suvun elävän karjan (CN ex 0102 29 21, ex 0102 29 41, ex 0102 29 51, ex 0102 29 61, ex 0102 29 91) tarjontaan liittyviä sopimuksia, jotka koskevat osaa sen jäsenten yhteenlasketusta tuotannosta tai koko kyseistä tuotantoa ja jotka koskevat nautoja, jotka ovat:

a)   alle 12 kuukauden ikäisiä;

b)   vähintään 12 kuukauden ikäisiä.

Tuottajaorganisaatio täyttää tässä kohdassa mainitut tavoitteet, jos näihin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa toimien yhdentämiseen ja jos tämä yhdentäminen todennäköisesti johtaa toimien merkittävään tehostumiseen, niin että tuottajaorganisaation toimet kaiken kaikkiaan myötävaikuttavat perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden täyttymiseen.

Tämä voidaan saavuttaa edellyttäen, että

a)   tuottajaorganisaatio harjoittaa vähintään yhtä seuraavista:

i)    yhteinen jakelu, mukaan lukien yhteinen myyntifoorumi tai yhteiset kuljetukset;

ii)   yhteiset myynninedistämistoimet;

iii)  yhteisesti järjestetty laadunvalvonta;

iv)  laitteistojen tai varastotilojen yhteinen käyttö;

v)    välittömästi elävän karjan tuottamiseen liittyvä yhteinen jätehuolto;

vi)  yhteiset tuotantopanosten hankinnat;

b)   kyseiset toimet vaikuttavat merkittävästi naudanlihan määrään, tuotantokustannuksiin ja tuotteen markkinoille saattamiseen.

2.    Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a)   riippumatta siitä, siirtyykö tuotteen omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle vai ei;

b)   riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama kaikkien tai vain joidenkin jäsenten yhteenlasketun tuotannon osalta;

c)    edellyttäen, että tietyn tuottajaorganisaation osalta tällaisten neuvottelujen kohteena olevan, yhdessä jäsenvaltiossa tuotetun naudanlihan tuotannon määrä ei ole yli 15 prosenttia kunkin 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun tuotteen teuraspainoekvivalenttina ilmaistusta kansallisesta kokonaistuotannosta tuossa jäsenvaltiossa;

d)   edellyttäen, että tällaisten neuvottelujen kohteena olevan naudanlihan määrän osalta tuottajaorganisaatio keskittää tarjontansa ja saattaa markkinoille jäsentensä tuotteita;

e)    edellyttäen, että asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta;

f)    edellyttäen, että kyseistä tuotetta ei koske tuottajan sellaisen osuuskunnan jäsenyydestä, joka ei ole kyseisen tuottajaorganisaation jäsen, aiheutuva velvoite toimittaa tuotteita osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti;

g)    edellyttäen, että tuottajaorganisaatio ilmoittaa tällaisten neuvottelujen kohteena olevan naudanlihatuotannon määrän sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa se toimii.

3.    Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös 107 artiklan nojalla hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioiden liittoja.

4.    Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseksi komissio julkistaa asianmukaisiksi katsominsa keinoin jäsenvaltioiden naudanlihatuotannon määrän teuraspainoekvivalenttina ilmaistuna.

5.    Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai jos se toteaa, että neuvottelujen kohteena oleva tuote on osa erillisiä markkinoita tuotteen erityisominaisuuksien tai käyttötarkoituksen perusteella ja että tällaiset kollektiiviset neuvottelut kattaisivat yli 15 prosenttia kyseisten markkinoiden kansallisesta tuotannosta, tai jos se toteaa, että perussopimuksen 39 artiklan tavoitteet vaarantuvat.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 105 artiklan 7 kohdan määritelmiä.

6.    Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan g alakohdan ja 5 kohdan soveltamisesta.

113 d artikla

Tiettyjä peltokasveja koskevat sopimusneuvottelut

1.    Edellä olevan 106 artiklan nojalla hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka pyrkii saavuttamaan yhden tai useamman tarjonnan keskittämiseen, jäsentensä tuottamien tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuotantokustannusten optimoimiseen liittyvän tavoitteen, voi neuvotella jäsentensä puolesta tarjontaan liittyviä sopimuksia, jotka koskevat osaa sen jäsenten yhteenlasketusta tuotannosta tai koko kyseistä tuotantoa ja yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista, joita ei ole tarkoitettu kylvämiseen tai, ohran osalta, mallastamiseen[44]:

a)   tavallinen vehnä

b)   ohra

c)    maissi

d)   ruis

e)    durumvehnä

f)    kaura

g)   ruisvehnä

h)   rapsinsiemenet

i)    auringonkukan siemenet

j)    soija

k)   härkäpapu

l)    herne.

Tuottajaorganisaatio täyttää tässä kohdassa mainitut tavoitteet, jos näihin tavoitteisiin pyrkiminen johtaa toimien yhdentämiseen ja jos tämä yhdentäminen todennäköisesti johtaa toimien merkittävään tehostumiseen, niin että tuottajaorganisaation toimet kaiken kaikkiaan myötävaikuttavat perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden täyttymiseen.

Tämä voidaan saavuttaa edellyttäen, että

a)   tuottajaorganisaatio harjoittaa vähintään yhtä seuraavista:

i)    yhteinen jakelu, mukaan lukien yhteinen myyntifoorumi tai yhteiset kuljetukset;

ii)   yhteiset myynninedistämistoimet;

iii)  yhteisesti järjestetty laadunvalvonta;

iv)  laitteistojen tai varastotilojen yhteinen käyttö;

v)    yhteiset tuotantopanosten hankinnat;

b)   kyseiset toimet vaikuttavat merkittävästi oliiviöljyn määrään, tuotantokustannuksiin ja tuotteen markkinoille saattamiseen.

2.    Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a)   riippumatta siitä, siirtyykö tuotteen omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle vai ei;

b)   riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama kaikkien tai vain joidenkin jäsenten yhteenlasketun tuotannon osalta;

c)    edellyttäen, että tietyn tuottajaorganisaation osalta tällaisten neuvottelujen kohteena olevan, yhdessä jäsenvaltiossa tuotetun tuotannon määrä ei ole yli 15 prosenttia kyseisen tuotteen kansallisesta kokonaistuotannosta tuossa jäsenvaltiossa;

d)   edellyttäen, että tällaisten neuvottelujen kohteena olevien tuotteiden määrän osalta tuottajaorganisaatio keskittää tarjontansa ja saattaa markkinoille jäsentensä tuotteita;

e)    edellyttäen, että asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta;

f)    edellyttäen, että kyseistä tuotetta ei koske tuottajan sellaisen osuuskunnan jäsenyydestä, joka ei ole kyseisen tuottajaorganisaation jäsen, aiheutuva velvoite toimittaa tuotteita osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti;

g)   edellyttäen, että tuottajaorganisaatio ilmoittaa tällaisten neuvottelujen kohteena olevan kunkin tuotteen tuotannon määrän sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa se toimii.

3.    Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös 107 artiklan nojalla hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioiden liittoja.

4.    Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseksi komissio julkistaa asianmukaisiksi katsominsa keinoin jäsenvaltioiden tuotannon määrän 1 kohdassa mainittujen tuotteiden osalta.

5.    Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai jos se toteaa, että neuvottelujen kohteena oleva tuote on osa erillisiä markkinoita tuotteen erityisominaisuuksien tai käyttötarkoituksen perusteella ja että tällaiset kollektiiviset neuvottelut kattaisivat yli 15 prosenttia kyseisten markkinoiden kansallisesta tuotannosta, tai jos se toteaa, että perussopimuksen 39 artiklan tavoitteet vaarantuvat.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 105 artiklan 7 kohdan määritelmiä.

6.    Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan g alakohdan ja 5 kohdan soveltamisesta.

113 e artikla

Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntely

1.    Edellä olevan 106 artiklan nojalla hyväksytyn tuottajaorganisaation, 108 artiklan nojalla hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation tai asetuksen (EU) N:o 1151/2012 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimijoiden ryhmittymän pyynnöstä jäsenvaltiot voivat vahvistaa rajoitetuksi ajaksi sitovia sääntöjä, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1151/2012 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun kinkun tarjonnan sääntelyä.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen on oltava 4 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisia, ja niistä on tehtävä etukäteissopimus asetuksen (EY) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen osapuolten välillä. Tuollainen sopimus voidaan tehdä vasta sen jälkeen, kun asianomaisen maantieteellisen alueen sianlihatuottajia on kuultu, ja sen osapuolina on oltava vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen kinkun jalostajista, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa kyseisen kinkun tuotannosta asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella ja, jos asianomainen jäsenvaltio katsoo sen aiheelliseksi, vähintään kahta kolmasosaa sianlihantuottajista asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella.

3.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt

a)   saavat koskea ainoastaan asianomaisen tuotteen tarjonnan sääntelyä, ja niiden tavoitteena on kyseisen kinkun tarjonnan mukauttaminen kysyntään;

b)   saavat vaikuttaa ainoastaan asianomaiseen tuotteeseen;

c)    voivat olla sitovia enintään kolmen vuoden ajan, ja ne voidaan uusia tämän kauden jälkeen uuden 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön perusteella;

d)   eivät saa vaikuttaa haitallisesti sellaisten tuotteiden kauppaan, jotka eivät kuulu 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen soveltamisalaan;

e)    eivät saa liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen kinkun ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

f)    eivät saa mahdollistaa hintojen vahvistamista silloinkaan, kun hinnat vahvistetaan ohjeellisesti tai suosituksena;

g)   eivät saa johtaa siihen, että asianomaisesta tuotteesta ei ole käytettävissä suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä;

h)   eivät saa aiheuttaa syrjintää, estää uusia toimijoita pääsemästä markkinoille eivätkä heikentää pientuottajien asemaa;

i)    vaikuttavat osaltaan asianomaisen tuotteen laadun ylläpitämiseen ja/tai kehittämiseen.

4.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on julkaistava asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.

5.    Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia varmistaakseen, että 4 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatetaan, ja jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat todenneet, että näitä ehtoja ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on kumottava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt.

6.    Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tiedon tällaisia sääntöjä koskevista ilmoituksista.

7.    Komissio voi milloin tahansa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla velvoitetaan jäsenvaltio kumoamaan 1 kohdan mukaisesti hyväksymänsä säännöt, jos komissio toteaa, että kyseiset säännöt eivät ole 4 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisia tai että ne haittaavat tai vääristävät kilpailua huomattavassa osassa sisämarkkinoita tai vaarantavat vapaakaupan taikka SEUT 39 artiklan tavoitteiden saavuttamisen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

4 JAKSO

MENETTELYSÄÄNNÖT

114 artikla

Siirretty säädösvalta

1.    Jotta varmistetaan, että tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen ja ▌ toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet ja velvollisuudet on selkeästi määritelty tällaisten organisaatioiden ja liittojen toiminnan tehostamiseksi tarpeetonta hallintotaakkaa välttäen ja yhdistymisvapautta heikentämättä varsinkaan muiden kuin näiden organisaatioiden jäsenten kohdalla, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tuottajaorganisaatioista, tuottajaorganisaatioiden liitoista ja toimialakohtaisista organisaatioista seuraavien seikkojen osalta yhteen tai useampaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun alaan tai kyseisten alojen tiettyihin tuotteisiin liittyen:

a)    erityistavoitteet, joihin tällaiset organisaatiot ja liitot voivat pyrkiä, joihin niiden on pyrittävä tai joihin niiden ei tule pyrkiä ja jotka tarvittaessa lisätään 106–109 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin ▌;

b)   tällaisten organisaatioiden ja liittojen säännöt, muiden organisaatioiden kuin tuottajaorganisaatioiden perussäännöt, tiettyjen alojen tuottajaorganisaatioiden perussääntöihin sovellettavat erityisehdot, mukaan lukien poikkeukset 109 b artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta velvoitteesta saattaa koko tuotanto markkinoille tuottajaorganisaation kautta, tällaisten organisaatioiden ja liittojen rakenne, jäsenyys, koko, ▌ vastuuvelvollisuus ja toimet, hyväksynnän, hyväksynnän peruuttamisen ja sulautumisten seuraukset;

ba) hyväksymistä, hyväksynnän peruuttamista ja keskeyttämistä koskevat edellytykset, hyväksymisen, hyväksynnän peruuttamisen ja keskeyttämisen seuraukset sekä kyseisille organisaatioille ja liitoille asetetut vaatimukset korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, jos hyväksyntäperusteita ei noudateta;

c)    kansainväliset organisaatiot ja liitot, mukaan lukien tämän artiklan a, b ja b a alakohdassa tarkoitetut säännöt;

ca)  asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antaman hallinnollisen avun määrittämistä koskevat säännöt ja sen ehdot kansainvälisen yhteistyön tapauksessa;

d)   alat, joihin sovelletaan 106 c artiklaa, toimien ulkoistamisen edellytykset, ulkoistettavien toimien luonne sekä teknisten apuvälineiden käyttöön antaminen;

e)    organisaatioiden ja liittojen kaupan pidettävän tuotannon vähimmäismäärän tai arvon laskentaperuste;

ea)  muiden kuin tuottajien hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioihin tai muiden kuin tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioiden liittoihin;

f)    organisaatioiden 110 artiklassa tarkoitettu tiettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentaminen muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten 111 artiklassa tarkoitettu velvollisuus maksaa jäsenmaksut, mukaan lukien kyseisen maksun käyttö ja myöntäminen kyseisissä organisaatioissa, sekä ▌ luettelo tiukemmista tuotantosäännöistä, joiden soveltamisalaa voidaan laajentaa 110 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla, varmistaen, että organisaatiot toimivat avoimesti ja vastuullisesti muita kuin jäseniä kohtaan ja että organisaatioiden jäsenet eivät saa muihin kuin jäseniin verrattuna suotuisampaa kohtelua erityisesti jäsenmaksuvelvoitteen käytön osalta;

g)   organisaatioiden 110 artiklassa tarkoitettua edustavuutta koskevat lisävaatimukset, asianomaiset talousalueet, mukaan lukien niiden määritelmän tarkistaminen komissiossa, vähimmäisajanjaksot, joiden ajan sääntöjen olisi oltava voimassa ennen niiden soveltamisalan laajentamista, henkilöt tai organisaatiot, joihin sääntöjä tai maksuja voidaan soveltaa, ja olosuhteet, joissa komissio voi vaatia, että sääntöjen soveltamisalan laajentaminen tai pakolliset maksut evätään tai peruutetaan.

2.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sen varmistamiseksi, että maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen ja toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet ja vastuut määritellään selkeästi ja edistetään siten näiden organisaatioiden toiminnan tehokkuutta aiheuttamatta tarpeetonta rasitusta, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)   ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden ja ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden liittojen hyväksymisehdot;

b)   tuottajaorganisaatioille, mukaan lukien tuottajaorganisaatioiden liitoille, asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antaman hallinnollisen avun määrittämistä koskevat säännöt ja sen ehdot kansainvälisen yhteistyön tapauksessa;

c)    lisäsäännöt, jotka koskevat 105 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen piiriin kuuluvan raakamaidon määrän laskentaa.

d)   säännöt organisaatioiden 110 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten 111 artiklassa tarkoitetusta velvollisuudesta maksaa jäsenmaksut.

115 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

1.    Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti

a)   tuottajaorganisaatioiden sekä toimialakohtaisten organisaatioiden 106 b ja 108 a artiklassa vahvistettujen hyväksymisedellytysten täytäntöönpanoa;

b)   tuottajaorganisaatioiden sulautuessa noudatettavia menettelyjä;

c)    jäsenvaltioiden määrittelemiä vähimmäiskokoon ja jäsenyyden vähimmäiskestoon liittyviä menettelyjä;

d)   110 ja 111 artiklassa tarkoitetun sääntöjen ja maksuosuuksien soveltamisalan laajentamisen osalta tarvittavia menettelyjä, erityisesti 110 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun talousalue-käsitteen soveltamista;

e)    hallinnolliseen apuun liittyviä menettelyjä;

f)    toimien ulkoistamiseen liittyviä menettelyjä;

g)   112 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyviä menettelyjä ja teknisiä edellytyksiä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi antaa maito- ja maitotuotealalla täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt seuraavien osalta:

a)   tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen sekä toimialakohtaisten organisaatioiden 109 c ja 109 e artiklassa vahvistettujen hyväksymisedellytysten täytäntöönpano;

b)   105 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaminen;

c)    jäsenvaltioiden komissiolle 109 c artiklan 3 kohdan d alakohdan, 109 e artiklan 3 kohdan e alakohdan, 105 artiklan 8 kohdan ja 105 a artiklan 7 kohdan mukaisesti tekemät ilmoitukset;

d)   hallinnolliseen apuun liittyvät menettelyt kansainvälisen yhteistyön tapauksessa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

116 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä yksittäisiä päätöksiä, jotka koskevat

a)    sellaisten organisaatioiden hyväksyntää, jotka harjoittavat toimintaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, 114 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä noudattaen;

c)    toimialakohtaisen organisaation hyväksynnän vastustamista tai peruuttamista jäsenvaltion toimesta;

d)   talousalueiden luetteloa, jonka jäsenvaltiot ovat antaneet tiedoksi 114 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 114 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla;

e)    jäsenvaltion velvoitetta kieltäytyä toisen jäsenvaltion päättämästä sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta tai maksuosuuksien ulottamisesta muihin kuin jäseniin tai kumota ne.

III OSA

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I LUKU

TUONTI- JA VIENTITODISTUKSET

117 artikla

Yleiset säännöt

1.    Rajoittamatta tapauksia, joissa tämän asetuksen mukaisesti vaaditaan tuonti- tai vientitodistukset, todistuksen esittämistä voidaan edellyttää yhden tai useamman ▌ tuotteen unioniin tuontia varten vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi tai unionista vientiä varten seuraavilla aloilla:

a)   vilja;

b)   riisi;

c)    sokeri;

d)   siemenet;

e)    oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit CN-koodeihin 1509, 1510 00, 0709 92 90, 0711 20 90, 2306 90 19, 1522 00 31 ja 1522 00 39 kuuluvien tuotteiden osalta;

f)    pellava ja hamppu, hampun osalta;

g)   hedelmät ja vihannekset;

h)   hedelmä- ja vihannesjalosteet;

i)    banaanit;

j)    viini;

k)   elävät kasvit;

l)    naudanliha;

m)  maito ja maitotuotteet;

n)   sianliha;

o)   lampaan- ja vuohenliha;

p)   munat;

q)   siipikarjanliha;

r)    maatalousperäinen etyylialkoholi.

▌2. Jäsenvaltioiden on myönnettävä todistukset kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta unionissa, jollei perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetussa säädöksessä toisin säädetä ja rajoittamatta 118, 119 ja 120 artiklan ▌ soveltamista.

3.    Todistukset ovat voimassa koko unionin alueella.

118 artikla

Siirretty säädösvalta

1.    Jotta otetaan huomion unionin kansainväliset velvoitteet ja unionissa sovellettavat sosiaali- ja ympäristöalaa sekä eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset, kaupan ja markkinoiden ▌ sekä tuotteiden tuonnin ja viennin kehityksen seurannan tarve, markkinoiden järkevän hallinnan tarve ja hallinnollisen rasituksen vähentämisen tarve, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti ▌

a)    luettelon laatimiseksi 117 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen tuotteista, joista on esitettävä tuonti- tai vientitodistus;

b)   sellaisten tapausten ja tilanteiden määrittelemiseksi, joissa tuonti- tai vientitodistusta ei edellytetä, ottaen huomioon asianomaisten tuotteiden tullioikeudellinen asema, noudatettava kauppajärjestelmä, toimien tarkoitus, hakijan oikeudellinen asema ja asianomaiset määrät.

2.    Todistusjärjestelmän muiden osien määrittelemiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)     ▌todistuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet, todistuksen oikeudelliset vaikutukset ja tapaukset, joissa sovelletaan sallittua poikkeamaa todistuksessa mainittua määrää koskevan tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamisesta, tai tapaukset, joissa alkuperä on mainittava todistuksessa ▌;

b)    ▌ muun muassa tuotteiden alkuperän, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan, kolmannen maan tai elimen antaman asiakirjan esittäminen edellytyksenä tuontitodistuksen myöntämiselle tai vapaaseen liikkeeseen luovutukselle;

c)     ▌ todistuksen siirtäminen tai tällaista siirtoa koskevat rajoitukset;

d)   hampun tuontitodistuksia koskevat 129 artiklan mukaiset lisäedellytykset ja ▌ jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen avun periaate petosten ja sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi tai selvittämiseksi;

e)     ▌ tapaukset ja tilanteet, joissa vaaditaan tai ei vaadita vakuutta, jolla taataan tuotteiden tuominen tai vieminen todistuksen voimassaoloaikana.

119 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat

aa) todistuksen muotoa ja sisältöä;

a)    hakemusten jättämistä sekä todistusten antamista ja käyttöä;

b)   todistuksen voimassaoloaikaa ja vakuuden asettamismenettelyjä ja määrää;

c)    todisteita siitä, että todistuksen käyttöedellytyksiä on noudatettu;

ca)  sallittua poikkeamaa todistuksessa mainittua määrää koskevan tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamisesta;

d)   korvaavien todistusten ja kaksoiskappaleiden antamista;

e)    todistusten käsittelyä jäsenvaltioissa ja järjestelmän hallinnon kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

120 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä

a)    rajoittaa määriä, joille voidaan myöntää todistus;

b)   evätä haetut määrät; ja

c)    keskeyttää hakemusten jättämisen markkinoiden hallinnoimiseksi, jos haetaan suuria määriä.

II LUKU

TUONTITULLIT

121 artikla

Kansainvälisten sopimusten ja tiettyjen muiden säädösten täytäntöönpano

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteet perussopimuksen mukaisesti tehtyjen kansainvälisten sopimusten tai minkä tahansa muun, perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan tai 207 artiklan tai yhteisen tullitariffin mukaisesti annetun säädöksen vaatimusten noudattamiseksi maataloustuotteiden tuontitullien laskemisessa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

122 artikla

Eräiden hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä viinialan tuotteiden tulohintajärjestelmä

1.    Yhteisen tullitariffin tullien soveltamiseksi hedelmä- ja vihannesalan tuotteisiin, hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteisiin sekä viinirypälemehuun ja rypäleen puristemehuun lähetyksen tulohinta on sen tullausarvo, joka lasketaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92[45] (tullikoodeksi) ja sen täytäntöönpanemiseksi annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93[46] ▌mukaisesti.

▌

3.    Järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joiden mukaan erän ilmoitetun tulohinnan todenperäisyys on tarkistettava käyttämällä kiinteää tuontiarvoa, ja joilla säädetään edellytyksistä vakuuden asettamiseksi ▌ .

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kiinteän tuontiarvon laskemista koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

123 artikla

Lisätuontitullit

1.    Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määritellä vilja-, riisi-, sokeri-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarjanliha- ja banaanialojen sekä viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun alojen tuotteet, joiden tuonnissa on sovellettava yhteisessä tullitariffissa vahvistetun tullin lisäksi lisätuontitullia kyseisestä tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi unionin markkinoilla, jos

a)    tuontihinta alittaa tason, jonka unioni on ilmoittanut WTO:lle (käynnistyshinta); tai

b)   tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason (käynnistysmäärä).

Käynnistysmäärä perustuu markkinoille pääsyn mahdollisuuksien tasoon, joka määritellään prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta unionin kulutuksesta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.    Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse unionin markkinoita tai jos vaikutukset eivät olisi oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin nähden.

3.    Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat määritellään tarkasteltavana olevan lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella. Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla tai unionin tuontimarkkinoilla todettujen edustavien hintojen perusteella.

4.    Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat ▌toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

124 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä

a)    vahvistaa sovellettavan tuontitullin tason perussopimuksen mukaisesti tehdyssä kansainvälisessä sopimuksessa, yhteisessä tullitariffissa ja ▌ 121 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

b)   vahvistaa edustavat hinnat ja käynnistysmäärät lisätuontitullien soveltamiseksi 123 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla vahvistettujen sääntöjen puitteissa.

III LUKU

TARIFFIKIINTIÖIDEN HALLINNOINTI JA ERITYISTUONTIKOHTELU KOLMANSISSA MAISSA

125 artikla

Tariffikiintiöt

1.    Kun kyseessä ovat tariffikiintiöt unionissa tai sen osassa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tarkoitettujen maataloustuotteiden tuontia varten tai sellaiset unionin osittain tai kokonaan hallinnoimat tariffikiintiöt unionin maataloustuotteiden kolmansiin maihin tuontia varten, jotka johtuvat perussopimuksen ▌ tai perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan tai 207 artiklan mukaisesti annetun muun säädöksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista, komissio avaa ne ja/tai hallinnoi niitä tämän asetuksen 126 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja tämän asetuksen 127 ja 128 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä.

2.    Tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää välttäen kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää:

a)    hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (ensin tullutta palvellaan ensin periaate);

b)   menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä (samanaikaisen tarkastelun menetelmä);

c)    perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (perinteiset/uudet toimijat menetelmä).

3.    Valitussa hallinnointimenetelmässä on

a)    otettava riittävästi huomioon unionin nykyiset ja tulevat tuotantoon, jalostukseen ja kulutusmarkkinoihin liittyvät hankintatarpeet toimitusten kilpailukykyä, varmuutta ja jatkuvuutta silmällä pitäen ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino tuontitariffikiintiöiden osalta, ja

b)   mahdollistettava asianomaisessa kiintiössä käytettävissä olevien mahdollisuuksien täysimääräinen käyttö vientitariffikiintiöiden osalta.

125 a artikla

Erityissäännös

Espanjan 2 000 000 maissitonnin ja 300 000 durratonnin tuontitariffikiintiön sekä Portugalin 500 000 maissitonnin tuontitariffikiintiön osalta siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan säännökset, jotka ovat tarpeen tariffikiintiötuonnin ja tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden maksajavirastojen tuomien määrien julkisen varastoinnin ja kyseisten jäsenvaltioiden markkinoille saattamisen toteuttamiseksi.

126 artikla

Siirretty säädösvalta

1.    Jotta varmistetaan tasapuoliset mahdollisuudet käytettävissä olevien määrien osalta ja toimijoiden tasavertainen kohtelu tuontitariffikiintiön osalta, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan ▌ mukaisesti delegoituja säädöksiä,

a)    joilla määritellään edellytykset ja kelpoisuusvaatimukset, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tuontitariffikiintiössä; asianomaisissa säännöksissä voidaan edellyttää vähimmäiskokemusta kolmansien maiden ja niihin rinnastettavien alueiden kanssa käytävässä kaupassa tai jalostustoiminnassa, ilmaistuna vähimmäismääränä ja -aikana tietyllä markkinasektorilla; säännöksiin voi sisältyä erityissääntöjä, jotka soveltuvat tietyn alan tarpeisiin ja käytäntöihin sekä jalostusteollisuuden käyttötapoihin ja tarpeisiin;

b)   joilla vahvistetaan sellaiset säännöt, jotka koskevat oikeuksien siirtoa toimijoiden välillä ja tarvittaessa siirtorajoituksia tuontitariffikiintiön hallinnoinnissa;

c)    joilla säädetään, että tuontitariffikiintiöön osallistuminen edellyttää vakuuden asettamista;

d)   joilla säädetään tarvittaessa ▌ 125 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa säädöksessä vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavista erityispiirteistä, vaatimuksista tai rajoituksista.

2.    Jotta varmistetaan, että vientituotteet voivat tietyin edellytyksin saada erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan unionin perussopimuksen ▌ mukaisesti tekemien kansainvälisten sopimusten nojalla, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 160 artiklan mukaisesti säännöistä, joilla jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan antamaan pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen tuotteille, jotka voivat vietäessä saada tietyin edellytyksin erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan, asiakirja, jolla todistetaan edellytysten täyttyminen.

127 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

▌ Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa

a)    vuosittaiset tariffikiintiöt, jotka jaetaan tarvittaessa sopivalla tavalla vuoden ajalle, ja ▌ käytettävän hallinnointimenetelmän;

b)   tuonti- ja vientijärjestelmää koskevassa sopimuksessa tai säädöksessä vahvistettujen erityissäännösten soveltamismenettelyt, jotka liittyvät erityisesti

i)     takeisiin tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

ii)    edellä i alakohdassa tarkoitettujen takeiden tarkistamiseen käytetyn asiakirjan hyväksymiseen;

iii)   viejämaan antaman asiakirjan esittämiseen;

iv)   tuotteiden käyttötarkoitukseen ja käyttöön;

c)    todistusten tai lupien voimassaoloajan;

d)   vakuuden asettamismenettelyt ja määrän;

e)    todistusten käytön ja tarvittaessa erityistoimenpiteet, jotka koskevat erityisesti tuontihakemusten jättämisedellytyksiä ja lupien myöntämistä tariffikiintiössä;

f)    edellä 126 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan liittyvät sisältöä, muotoa, antamista ja käyttöä koskevat tarvittavat toimenpiteet;

g)   menettelyt ja tekniset perusteet 125 a artiklan soveltamiseksi.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

128 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

1.    Komissio vahvistaa ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä säännökset, jotka koskevat menettelyn hallinnoimista sen varmistamiseksi, että tariffikiintiössä käytettävissä olevia määriä ei ylitetä, erityisesti vahvistamalla kuhunkin hakemukseen sovellettavat jakokertoimet silloin, kun käytettävissä olevat määrät on saavutettu, hylkäämällä vireillä olevat hakemukset ja tarvittaessa keskeyttämällä hakemusten jättämisen.

2.    Komissio voi ilman 162 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa säännökset käyttämättömien määrien jakamiseksi uudelleen.

IV LUKU

ERÄIDEN TUOTTEIDEN TUONTIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

129 artikla

Hampun tuonti

1.    Seuraavia tuotteita voidaan tuoda unioniin vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)    CN-koodin 5302 10 00 raaka hamppu, joka täyttää asetuksen (EU) N:o […] [suoria tukia koskeva asetus] ▌ 25 artiklan 3 kohdassa ja 28 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset;

b)   CN-koodin ex 1207 99 ▌ 20 kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet, joiden mukana on todisteet siitä, että asianomaisen lajikkeen tetrahydrokannabinolipitoisuus ei ylitä asetuksen (EU) N:o […] [suoria tukia koskeva asetus] 25 artiklan 3 kohdan ja 28 artiklan h alakohdan ▌ mukaisesti vahvistettua pitoisuutta;

c)    CN-koodin 1207 99 91 muut kuin kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet, joita tuovat vain jäsenvaltion hyväksymät tuojat, jotta varmistetaan, että tällaisia siemeniä ei käytetä kylvämiseen.

2.    Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita niiden tiukempien sääntöjen soveltamista, joita jäsenvaltiot ovat antaneet perussopimuksesta ja WTO:n maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi.

129 a artikla

Humalan tuonti

1.    Humala-alan tuotteita voidaan tuoda kolmansista maista ainoastaan, jos niiden laatuominaisuudet vastaavat vähintään unionissa korjatuille tuotteille tai unionissa korjatuista tuotteista valmistetuille tuotteille vahvistettuja vaatimuksia.

2.    Tuotteilla katsotaan olevan 1 kohdassa tarkoitetut ominaisuudet, jos niiden mukana seuraa alkuperämaan viranomaisten myöntämä ja 59 b artiklassa tarkoitettua varmennustodistusta vastaavaksi todettu todistus.

Humalajauheen, lupuliinipitoisen humalajauheen, humalauutteen ja humalatuotteiden seosten osalta todistus voidaan todeta varmennustodistusta vastaavaksi ainoastaan, jos kyseisten tuotteiden alfahappopitoisuus ei ole pienempi kuin sen humalan alfahappopitoisuus, josta ne on valmistettu.

3.    Hallinnollisen taakan keventämiseksi siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan edellytykset, joilla vastaavuustodistukseen ja pakkausmerkintöihin liittyviä velvollisuuksia ei sovelleta.

4.    Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet mukaan luettuina vastaavuustodistusten tunnustamista ja humalan tuontitarkastuksia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

130 artikla

Tuontituotteita koskevat poikkeukset ja erityisvakuus viinialalla

Poikkeuksia liitteessä VII olevan II osan B jakson 5 kohdasta tai C jaksosta voidaan vahvistaa perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen.

Kun kyseessä on poikkeus liitteessä VII olevan II osan B jakson 5 kohdasta, tuojien on asetettava nimetyille tulliviranomaisille kyseisten tuotteiden osalta vakuus vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä. Vakuus vapautetaan, kun tuoja esittää sen jäsenvaltion, jossa vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen on tapahtunut, tulliviranomaisille tyydyttävät todisteet siitä, että

a)    tuotteisiin ei ole sovellettu poikkeuksia tai

b)   jos poikkeuksia on sovellettu, tuotteita ei ole viiniytetty tai jos ne on viiniytetty, niihin on tehty asianmukaiset merkinnät.

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa säännöt tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi, mukaan lukien vakuuden määrät ja asianmukaiset merkinnät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

130 a artikla

Puhdistettavaksi tarkoitetun raakasokerin tuonti

1.    Markkinointivuoden 2016/2017 loppuun saakka päätoimisille puhdistamoille myönnetään markkinointivuotta kohden yksinoikeus 2 500 000 tonnin tuontikapasiteettiin valkoisena sokerina ilmaistuna.

2.    Ainoaa Portugalissa vuonna 2005 toiminnassa ollutta sokerijuurikkaan jalostustehdasta pidetään päätoimisena puhdistamona.

3.    Puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tuontitodistuksia saa myöntää vain päätoimisille puhdistamoille sillä edellytyksellä, että asianomaiset määrät eivät ylitä 1 kohdassa tarkoitettuja määriä. Todistuksia voidaan siirtää ainoastaan päätoimisten puhdistamojen kesken, ja niiden voimassaolo lakkaa sen markkinointivuoden lopussa, jolle ne on myönnetty.

Tätä kohtaa sovelletaan jokaisen markkinointivuoden ensimmäisinä kolmena kuukautena.

4.    Koska on tarpeellista varmistaa, että puhdistettavaksi tarkoitettu tuontisokeri puhdistetaan tämän artiklan mukaisesti, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan

a)   1 kohdassa tarkoitettujen tuontijärjestelyjen toimintaan liittyvien termien käyttö;

b)   edellytykset ja kelpoisuusvaatimukset, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää tuontitodistushakemuksen, vakuuden asettaminen mukaan luettuna;

c)    hallinnollisia seuraamuksia koskevat säännöt.

5.    Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat säännöt, jotka koskevat vaatimuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä todistusasiakirjoja, jotka tuojien ja erityisesti päätoimisten puhdistamojen on toimitettava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

130 b artikla

Tuontitullien soveltamisen keskeyttäminen sokerialalla

Jotta varmistetaan 101 l artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden valmistamiseksi tarvittava saatavuus, komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä keskeyttää markkinointivuoden 2016–2017 loppuun saakka tuontitullien soveltamisen kokonaan tai osittain seuraavien tuotteiden tiettyjen määrien osalta:

a)   CN-koodiin 1701 kuuluva sokeri;

b)   CN-koodeihin 1702 30 10, 1702 40 10, 1702 60 10 ja 1702 90 30 kuuluva isoglukoosi.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

V LUKU

SUOJATOIMENPITEET JA SISÄINEN JALOSTUS

131 artikla

Suojatoimenpiteet

1.    Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio toteuttaa unioniin suuntautuvan tuonnin vastaiset suojatoimenpiteet neuvoston asetusten (EY) N:o 260/2009 ▌ [47] ja (EY) N:o 625/2009 ▌[48] mukaisesti.

2.    Jollei muissa Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksissä tai neuvoston muissa säädöksissä toisin säädetä, komissio vahvistaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti suojatoimenpiteitä sellaista unioniin suuntautuvaa tuontia vastaan, josta määrätään perussopimuksen ▌ mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa.

3.    Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä toteuttaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

4.    Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä peruuttaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetut unionin suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

132 artikla

Jalostusmenettelyn ja sisäisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

▌ Jos unionin markkinat häiriintyvät tai ovat vaarassa häiriintyä jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä keskeyttää jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna- ja siipikarja-alojen sekä maatalousperäisen etyylialkoholialan tuotteiden osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

▌

VI LUKU

VIENTITUET

133 artikla

Soveltamisala

1.    Jotta vienti olisi maailmanmarkkinanoteerausten ja -hintojen perusteella mahdollista, kun sisämarkkinoita koskevat edellytykset kuuluvat 154 artiklan 1 kohdassa tai 156 artiklassa kuvattujen edellytysten soveltamisalaan, sekä perussopimuksen ▌ mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvissa rajoissa, mainittujen noteerausten tai hintojen ja unionin hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella

a)    seuraavien alojen sellaisenaan vietäville tuotteille:

i)     vilja;

ii)    riisi;

iii)   sokeri liitteessä I olevan III osan b–d ja g kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta;

iv)   naudanliha;

v)    maito ja maitotuotteet;

vi)   sianliha;

vii)  munat;

viii) siipikarjanliha;