Istuntoasiakirja

A7-0021/2014

13.1.2014

***I

MIETINTÖ

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä

( COM(2011)0752 – C7‑0444/2011 – 2011/0367(COD) )

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Esittelijä: Lorenzo Fontana

PR_COD_1amCom

SISÄLTÖ

Sivu

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI  5

LIITE LUONNOKSEEN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI  62

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO  64

ASIAN KÄSITTELY  86

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä

( COM(2011)0752 – C7‑0444/2011 – 2011/0367(COD) )

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ( COM(2011)0752 ),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 78 artiklan 2 kohdan, 79 artiklan 2 ja 4 kohdan, 82 artiklan 1 kohdan, 84 artiklan sekä 87 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0444/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon[1],

–  ottaa huomioon alueiden komitean 18. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon[2],

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon ( A7-0021/2014 ),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET[3]*

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o .../2013



annettu...,



turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan, 79 artiklan 2 ja 4 kohdan, 82 artiklan 1 kohdan, 84 artiklan sekä 87 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[4],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[5],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionin sisäpolitiikan tavoitteena on luoda vapauden, turvallisuuden ja oikeuden sisärajaton alue, jonne ihmiset voivat saapua ja jonka sisällä he voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan ja että heidän turvallisuutensa on taattu, ottaen huomioon yhteiset haasteet, kuten kattavan EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittäminen unionin kilpailukyvyn ja sosiaalisen koheesion parantamiseksi, Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän luominen▌, vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden muodostamien uhkien ehkäiseminen ▌sekä laittoman maahanmuuton, ihmisten salakuljetuksen, tietoverkkorikollisuuden ja terrorismin torjuminen.

(1 a)  Maahanmuuttopaineesta ja turvapaikkahakemuksista johtuviin ongelmiin ja unionin ulkorajojen valvontaan liittyviin kysymyksiin on sovellettava yhdennettyä toimintamallia, jolla varmistetaan kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön täysimääräinen noudattaminen myös kolmansissa maissa toteutettavien toimien yhteydessä. Sillä osoitetaan kaikkien jäsenvaltioiden keskinäistä yhteisvastuullisuutta ja tietoisuutta siitä, että on otettava huomioon kansallinen vastuu varmistaen samalla selkeä tehtävien määrittely.

(2)  Tämän alan kehittämiseen tarkoitetun unionin rahoituksen pitäisi tuoda unionille lisäarvoa ja olla konkreettinen osoitus yhteisvastuullisuudesta ja vastuunjaosta, jotka ovat välttämättömiä yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi.

(3)  Yhteisillä puitteilla olisi varmistettava rahoituksen johdonmukaisuus ja yksinkertaisuus sekä yhtenäinen toteutus kaikilla keskeisillä politiikanaloilla.

(3 a)  Tämän alan määrärahojen käyttöä olisi koordinoitava, jotta voidaan varmistaa täydentävyys, tehokkuus ja näkyvyys ja parantaa talousarviota koskevaa synergiaa.

(4)  Yhteisissä puitteissa olisi vahvistettava avun periaatteet ja määritettävä jäsenvaltioiden ja komission vastuualueet periaatteiden soveltamisessa, mukaan lukien sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäisy ja havaitseminen.

(5)  Unionin rahoitus olisi tehokkaampaa ja se voitaisiin kohdentaa paremmin, jos tukikelpoisten toimien osarahoitus perustuisi strategisiin monivuotisiin ohjelmiin, jotka kukin jäsenvaltio laatisi komission kanssa käymänsä vuoropuhelun pohjalta.

(6)  Kun toteutetaan rahastosta tuettavia, kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä toimenpiteitä, olisi hyödynnettävä synergiaa ja noudatettava johdonmukaisuutta muiden unionin ulkopuolella toteutettavien, sekä maantieteellisistä että aihekohtaisista unionin ulkoisen avun välineistä tuettujen toimien kanssa. Etenkin näiden toimien toteuttamisessa olisi pyrittävä noudattamaan täysin johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevien unionin ulkoisten toimien ja ulkopolitiikan periaatteita ja yleistavoitteita. Niillä ei ole tarkoitus tukea kehitykseen suoraan suunnattuja toimia▌, vaan niillä täydennetään tarvittaessa ulkoisen avun välineiden kautta myönnettyä rahoitusta. Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen 35 kohdassa vahvistettua kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatetta olisi noudatettava. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että hätäavun toteuttaminen ▌on johdonmukaista ja tarvittaessa täydentää humanitaarista apua koskevaa unionin politiikkaa ja noudattaa humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistettuja humanitaarisia periaatteita.

(7)  Ulkoisten toimien on oltava johdonmukaisia ja yhtenäisiä, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 18 artiklan 4 kohdassa määrätään.

(8)  Ennen kuin laaditaan monivuotiset ohjelmat, joilla pyritään saavuttamaan unionin rahoitukselle asetetut tavoitteet, jäsenvaltioiden ja komission olisi käytävä poliittista vuoropuhelua ja sitä kautta luotava johdonmukainen strategia kutakin jäsenvaltiota varten. Poliittisen vuoropuhelun päätyttyä kunkin jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle kansallinen ohjelma, jossa kuvataan, miten se aikoo saavuttaa asiaa koskevan erityisasetuksen tavoitteet vuosina 2014–2020. Komission olisi tutkittava, vastaako kansallinen ohjelma tavoitteita ja poliittisen vuoropuhelun tuloksia. Lisäksi komission olisi tutkittava, vastaako unionin rahoituksen jakautuminen tavoitteiden kesken asiaa koskevassa erityisasetuksessa tavoitekohtaisesti asetettua vähimmäisosuutta. Jäsenvaltioiden tulisi voida poiketa kyseisistä vähimmäisosuuksista, jolloin niiden tulisi perustella kansallisesta ohjelmastaan poikkeaminen. Ellei jäsenvaltion esittämiä perusteluja pidetä riittävinä, komissio ei välttämättä hyväksy kansallista ohjelmaa. Komission tulisi säännöllisesti tiedottaa Euroopan parlamentille poliittisten vuoropuhelujen tuloksista, koko ohjelmasuunnitteluprosessista, myös kansallisten ohjelmien valmistelusta ja asiaa koskevissa erityisasetuksissa tavoitekohtaisesti asetettujen vähimmäisosuuksien noudattamisesta sekä kansallisten ohjelmien täytäntöönpanosta.

(9)  Strategiasta olisi laadittava väliarviointi, jotta voidaan varmistaa asianmukainen rahoitus vuosina 2018–2020.

(10)  Jäsenvaltioiden olisi luotava suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja mahdollisimman vähän hallinnollista rasitetta aiheuttaen kumppanuussuhde asianomaisiin viranomaisiin ja elimiin kansallisten ohjelmiensa valmistelua ja toteutusta ▌ varten koko monivuotisen ohjelmakauden ajan. Jäsenvaltiot varmistavat, että kumppanien kesken ei ole olemassa eturistiriitaa ohjelmasuunnittelujakson eri vaiheissa. Kunkin jäsenvaltion olisi perustettava komitea kansallisen ohjelman seurantaa varten ja autettava sitä arvioimaan täytäntöönpanoa sekä edistymistä ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Kunkin jäsenvaltion olisi vastattava seurantakomitean perustamista koskevista käytännön järjestelyistä.

(11)  Kansallisiin ohjelmiin liittyvien menojen tukikelpoisuudesta olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä tässä asetuksessa säädettyjen yhteisten periaatteiden mukaisesti. Menojen tukikelpoisuuden alkamis- ja päättymispäivä olisi määriteltävä, jotta kansallisiin ohjelmiin sovellettaisiin yhtenäisiä ja tasapuolisia sääntöjä.

(12)  Teknisen avun tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus tukea kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa sekä auttaa tuensaajia noudattamaan niille asetettuja velvoitteita ja unionin oikeutta. Tekninen apu voi tarvittaessa kattaa toimivaltaisille viranomaisille aiheutuneet kustannukset kolmansissa maissa.

(13)  Hätäavun nopeaa toimittamista varten tarvittavien riittävien puitteiden turvaamiseksi tässä asetuksessa olisi mahdollistettava tuki toimille, joiden menot ovat aiheutuneet ennen hätäapua koskevan hakemuksen tekemistä, ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 2014, varainhoitoasetuksen[6] sen säännöksen mukaisesti, jossa säädetään tällaisesta joustosta asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa. Tuen määrä voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, jos se on toimen toteuttamisen kannalta välttämätöntä etenkin silloin, kun tuen saaja on kansainvälinen tai valtiosta riippumaton järjestö. Hätäavulla tuettujen toimien tulisi johtua suoraan hätätilanteesta eikä niillä tulisi korvata jäsenvaltioiden pitkän aikavälin investointeja.

(13 а)  Unionin talousarviosta myönnettävää rahoitusosuutta koskevat päätökset olisi asianmukaisesti todennettava asiakirjoin riittävän jäljitysketjun luomiseksi.

(14)  ▌Unionin taloudelliset edut olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarvittaessa hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset varainhoitoasetuksen mukaisesti.

(14 a)  Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisen yhteydessä jäsenvaltiot, komissio, tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat sovellettavan lainsäädännön mukaisesti suorittaa talouden toimijoihin kohdistuvia ennalta ilmoitettuja tai ilmoittamattomia paikalla suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia.

(14 b)  Monivuotisen rahoituskehyksen sisäasioihin liittyviä rahastoja koskevan uuden rakenteen tarkoituksena on yksinkertaistaa sovellettavia sääntöjä ja vähentää tuensaajien hallinnollista rasitetta. Valvontamekanismin tulisi kuitenkin edelleen olla tehokas, minkä vuoksi on tärkeää palauttaa mieleen EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevat säännöt, joissa määrätään paikalla suoritettavista todentamisista ja tarkastuksista, jotka voivat olla ennalta ilmoitettuja tai ilmoittamattomia.

(15)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen hallinnointi- ja valvontajärjestelmän asianmukaisen toiminnan ja laadukkaan täytäntöönpanon. Sitä varten on vahvistettava yleiset periaatteet, joita kyseisissä järjestelmissä on noudatettava, ja tarpeelliset toiminnot, jotka niiden on suoritettava.

(16)  Olisi täsmennettävä hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin sekä sääntöjenvastaisuuksien ja unionin oikeutta koskevien rikkomusten ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet, jotta voidaan varmistaa kansallisten ohjelmien tehokas ja asianmukainen täytäntöönpano.

(17)  Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti jäsenvaltioiden olisi oltava ensisijaisesti vastuussa kansallisten ohjelmien täytäntöönpanosta ja valvonnasta hallinnointi- ja valvontajärjestelmiensä kautta. Erityisasetusten mukaisesti myönnettävä tuki pannaan täytäntöön komission ja jäsenvaltioiden välisessä tiiviissä yhteistyössä toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

(17 a)  Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä kaikin tavoin julkisten ja/tai yksityisten yhteisöjen tietoa, asiantuntemusta ja kokemusta sisäasioiden alan aiempien rahastojen toteuttamisesta.

(18)  Ainoastaan jäsenvaltioiden nimeämät vastuuviranomaiset antavat riittävän varmuuden siitä, että tarvittavat tarkastukset on tehty ennen unionin tuen myöntämistä tuensaajille. Sen vuoksi olisi säädettävä selvästi, että unionin talousarviosta voidaan korvata ainoastaan nimettyjen vastuuviranomaisten toteuttamat menot.

(19)  Olisi säädettävä komission vallasta ja vastuusta tarkistaa hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tehokkuus ja vaatia jäsenvaltiolta toimien toteuttamista.

(20)  Unionin talousarviositoumukset olisi toteutettava vuosittain. Ohjelmien hallinnoinnin tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa vuotuisen saldon maksamista sekä loppumaksun maksamista koskevat yhteiset säännöt.

(21)  Ohjelman alussa maksettavalla ennakkomaksulla varmistetaan, että jäsenvaltiolla on heti ohjelman hyväksymisen jälkeen käytettävissään varat, joilla se tukee tuensaajia ohjelman täytäntöönpanossa. Sen vuoksi olisi säädettävä ensimmäisten ennakkomaksujen määristä. Ensimmäiset ennakkomaksut olisi selvitettävä kokonaisuudessaan ohjelman päättämisen yhteydessä. Vastuuviranomaisten on varmistettava, että tuensaajat saavat heille kuuluvan kokonaissumman ajoissa.

(21 a)  Lisäksi olisi säädettävä vuotuisista ennakkomaksuista sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioilla on riittävät varat kansallisten ohjelmiensa täytäntöönpanoa varten. Vuotuiset ennakkomaksut olisi selvitettävä vuotuisen saldon maksamisen yhteydessä.

(22)  Varainhoitoasetuksen kolmivuotistarkistuksessa[7] esitetään yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin menetelmään muutoksia, jotka on otettava huomioon.

(23)  Vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten olisi luotava asianmukaiset puitteet, jotta voidaan lujittaa vastuullisuutta unionin talousarviosta tiettynä vuonna osarahoitettavista menoista. Vastuuviranomaisen olisi näissä puitteissa toimitettava komissiolle kansallisen ohjelman osalta asetuksen 966/2012 [uusi varainhoitoasetus] 59 artiklassa esitetyt asiakirjat.

(24)  Jotta voidaan edistää tilien vuotuisen tarkastamisen ja hyväksymisen perustana olevaa luotettavuutta kaikkialla unionissa, olisi vahvistettava yhteiset säännökset, jotka koskevat jäsenvaltioissa suoritettavien tarkastusten luonnetta ja tasoa.

(25)  Jotta voitaisiin varmistaa unionin varojen moitteeton hoito, komissio voi joutua tekemään rahoitusoikaisuja. Jäsenvaltioiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeä määritellä tilanteet, joissa sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen voi johtaa komission tekemiin rahoitusoikaisuihin. Jotta voitaisiin varmistaa, että rahoitusoikaisut, joita komissio voi määrätä jäsenvaltioille, liittyvät unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, ne olisi rajoitettava tapauksiin, joissa unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen liittyy välittömästi tai välillisesti toimien ja vastaavien menojen tukikelpoisuuteen, sääntöjenmukaisuuteen, hallinnointiin tai valvontaan. Suhteellisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että komissio ottaa rahoitusoikaisun määrästä päättäessään huomioon rikkomuksen luonteen ja vakavuuden. Tältä osin on asianmukaista vahvistaa perusteet, joiden nojalla komissio voi tehdä rahoitusoikaisuja, sekä menettely, joka saattaa johtaa rahoitusoikaisua koskevaan päätökseen.

(26)  Vastuuviranomaisten ja unionin talousarvion välisen rahoitusta koskevan yhteyden vahvistamiseksi komission olisi tarkastettava ja hyväksyttävä viranomaisten tilit vuosittain. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen olisi koskettava toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä mutta ei sitä, ovatko menot yhdenmukaisia unionin lainsäädännön kanssa.

(27)  Koska komissio on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaisesti vastuussa unionin oikeuden moitteettomasta soveltamisesta, sen olisi päätettävä, ovatko jäsenvaltioille aiheutuneet menot unionin lainsäädännön mukaisia. Jäsenvaltioille olisi annettava oikeus perustella maksupäätöksensä. Jotta jäsenvaltioilla olisi aiemmin toteutuneiden menojen osalta oikeudelliset ja taloudelliset takeet, olisi vahvistettava enimmäisaika, jonka kuluessa komissio voi päättää sääntöjen noudattamatta jättämisen taloudellisista seurauksista.

(27 a)  On tärkeää varmistaa moitteeton varainhoito ja tehokas täytäntöönpano ja samalla myös avoimuus, oikeusvarmuus, rahoituksen saatavuus ja tuensaajien tasapuolinen kohtelu.

(27 b)  Varainkäytön yksinkertaistamiseksi ja virheriskin vähentämiseksi, samalla kun säädetään politiikan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi tarvittavasta eriyttämisestä, on aiheellista määritellä tuen muodot ja menojen tukikelpoisuuden yhdenmukaiset edellytykset, mukaan lukien yksinkertaistettu kustannusten korvaaminen. Jäsenvaltioiden olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti annettava kansallisia sääntöjä menojen tukikelpoisuudesta.

(28)  Rahoituskurin lisäämiseksi on aiheellista määrittää talousarviositoumuksen osan vapauttamista koskevat järjestelyt kansallisessa ohjelmassa, erityisesti silloin, kun erän osalta voidaan tehdä poikkeus vapauttamisesta, etenkin jos täytäntöönpanon viiveet johtuvat sellaisesta oikeudellisesta menettelystä tai hallinnollisesta muutoksenhausta, jolla on lykkäävä vaikutus, tai ylivoimaisesta esteestä.

(29)  Jotta sitoumuksen vapauttamista koskevia yleisiä sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti, olisi vahvistettavissa säännöissä kuvattava yksityiskohtaisesti, miten sitoumuksen vapauttamista koskevat määräajat vahvistetaan ja miten vastaavat määrät lasketaan.

(30)  Unionin rahoituksen saavutukset on tärkeä saattaa yleisön tietoisuuteen. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten unionin rahoitusvaroja käytetään. Vastuun sen varmistamisesta, että yleisölle annetaan asianmukaiset tiedot, olisi oltava komissiolla, vastuuviranomaisilla ja tuensaajilla. Jotta varmistetaan yleisölle suunnatun tiedotuksen tehokkuus ja vahvempi synergia komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien välille, tästä unionin rahoituksesta viestintätoimille kohdennetuilla määrärahoilla on tuettava myös ulkoista tiedotustoimintaa, joka koskee Euroopan unionin poliittisia painopisteitä edellyttäen, että ne liittyvät tämän unionin rahoituksen yleisiin tavoitteisiin.

(31)  Jotta voitaisiin varmistaa tästä unionin rahoituksesta annettavan tiedon laaja jakelu sekä tiedottaa mahdollisille tuensaajille rahoitusmahdollisuuksista, olisi tämän asetuksen pohjalta määriteltävä tiedotus- ja viestintätoimenpiteitä sekä näiden toimenpiteiden tiettyjä teknisiä piirteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja lisäksi kunkin jäsenvaltion olisi ainakin perustettava verkkosivusto tai -portaali, jossa esitetään tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava muodoltaan suorempia tiedotuskampanjoita, joilla varmistetaan mahdollisten tuensaajien asianmukainen tiedonsaanti muun muassa järjestämällä säännöllisiä julkisia tapahtumia, niin kutsuttuja tiedotuspäiviä ja koulutustilaisuuksia.

(32)  Tuettavien toimien vaikutus riippuu myös toimien arvioinnista ja niiden tulosten levittämisestä. Tämän vuoksi olisi vahvistettava tähän liittyvät jäsenvaltioiden ja komission velvollisuudet sekä järjestelyt, joiden avulla voidaan varmistaa arvioinnin luotettavuus ja tietojen laatu.

(32 a)  Komission olisi asetusta soveltaessaan ja delegoituja säädöksiä valmistellessaan kuultava kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoita.

(33)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta voidaan muuttaa tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat menojen tukikelpoisuuteen sovellettavia yhteisiä periaatteita. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(34)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[8] mukaisesti.

(35)  Tarkastelumenettelyä olisi käytettävä annettaessa sellaisia täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kaikkia jäsenvaltioita koskevat velvollisuudet erityisesti tietojen toimittamisesta komissiolle, ja neuvoa-antavaa menettelyä olisi puolestaan käytettävä annettaessa sellaisia täytäntöönpanosäädöksiä, joissa esitetään mallilomakkeet tietojen toimittamiseksi komissiolle ja joissa on siis kyse pelkästään teknisistä seikoista.

(36)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli vahvistaa yhteisiä säännöksiä, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.▌

(36 a)  Siltä osin kuin tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt, joita tarvitaan niiden erityisasetusten panemiseksi täytäntöön, joissa määrätään sen soveltamisesta näihin erityisasetuksiin ja jotka ovat säädöksiä, joilla kehitetään Schengenin säännöstöä suhteessa maihin, joihin näitä erityisasetuksia sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyjen asiaa koskevien pöytäkirjojen tai asiaa koskevien sopimusten perusteella, tätä asetusta tulisi soveltaa yhdessä kyseisten erityisasetusten kanssa. Tässä asetuksessa voidaan tältä osin luoda yhteys ja sillä voi olla suora vaikutus Schengenin säännöstöä kehittävien erityisasetusten säännöksiin ja siten vaikuttaa viimeksi mainitun oikeudelliseen kehykseen.

(36 b)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(36 c)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(37)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(38)  On aiheellista sovittaa tämän asetuksen kesto vastaamaan vuosia 2014–2020* koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annettua neuvoston asetusta [*EUVL ...]. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan erityisasetusten täytäntöönpanoon sovellettavat yleiset säännöt, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a)  menojen rahoittaminen;

b)  kumppanuudet, ohjelmasuunnittelu, raportointi, seuranta ja arviointi;

c)  jäsenvaltioissa käyttöön otettavat hallinnointi- ja valvontajärjestelmät;

d)  tilien tarkastaminen ja hyväksyminen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)  "Erityisasetuksilla" tarkoitetaan

–  asetusta (EU) N:o …/2012 [turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston perustamisesta vuosiksi 2014–2020];

–  asetusta (EU) N:o …/2012 [poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa];

–  kaikkia muita asetuksia, joissa säädetään tämän asetuksen soveltamisesta.

b)  "ohjelmasuunnittelulla" tarkoitetaan monivaiheista organisointi-, päätöksenteko- ja rahoitusmenettelyä, jonka tavoitteena on panna täytäntöön unionin ja jäsenvaltioiden monivuotiset yhteiset toimet erityisasetusten tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)  "toimella" tarkoitetaan hanketta tai hankeryhmää, jonka kansallisen ohjelman vastuuviranomainen on valinnut tai joka on valittu vastuuviranomaisen valvonnassa ja jolla edistetään erityisasetuksissa vahvistettujen yleisten ja erityistavoitteiden saavuttamista;

d)  "unionin toimella" tarkoitetaan valtioiden välistä toimea tai unionin erityisen edun mukaista toimea, joka on määritelty erityisasetuksissa;

e)  "hankkeella" tarkoitetaan erityisiä käytännön keinoja, joilla unionin rahoitustuen saajat panevat täytäntöön toimet tai niiden osia;

f)  "hätäavulla" tarkoitetaan hanketta tai hankeryhmää, joka koskee erityisasetuksissa määriteltyä hätätilannetta;

g)  "tuensaajalla" tarkoitetaan hankkeelle myönnetyn unionin rahoituksen vastaanottajaa riippumatta siitä, onko kyse julkisesta tai yksityisestä yhteisöstä, kansainvälisistä järjestöistä, Punaisesta Rististä (Punaisen Ristin kansainvälisestä komiteasta ICRC:stä) tai Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisestä liitosta.

II LUKU

TUEN PERIAATTEET

3 artikla

Yleiset periaatteet

1.  Erityisasetusten mukaisesti myönnetään kansallisten ohjelmien, unionin toimien ja hätäavun kautta tukea, joka täydentää kansallista, alueellista ja paikallista toimintaa ja jolla toteutetaan unionin tavoitteita ja tuodaan lisäarvoa unionille.

2.  Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että erityisasetusten mukaisesti myönnettävä tuki ja jäsenvaltioiden myöntämä tuki ovat johdonmukaisia suhteessa Euroopan unionin asianmukaisiin toimiin, politiikkoihin ja painopisteisiin sekä täydentävät Euroopan unionin muita välineitä, ottamalla samalla huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanteen.

3.  Erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuen täytäntöönpano edellyttää komission ja jäsenvaltioiden tiivistä yhteistyötä.

4.  Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat kukin oman vastuualueensa mukaisesti yhteensovittamisen tämän asetuksen ja erityisasetusten sekä unionin muiden asianmukaisten politiikkojen, strategioiden ja välineiden, myös unionin ulkoisiin toimiin liittyvien, välillä; kolmansissa maissa toteutettavien tai niihin liittyvien toimien osalta yhteensovittamiseen osallistuu myös Euroopan ulkosuhdehallinto.

4 a.  Komissio ja jäsenvaltiot, tarvittaessa yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa, huolehtivat siitä, että kolmansissa maissa toteutettavissa ja niihin liittyvissä toimissa hyödynnetään synergiaa ja noudatetaan johdonmukaisuutta muiden unionin ulkopuolella toteutettavien ja unionin välineiden kautta tuettavien toimien kanssa. Niiden on erityisesti huolehdittava siitä, että kyseiset toimet:

a)  noudattavat unionin ulkopolitiikkaa ja erityisesti kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatetta ja ovat johdonmukaisia kyseisen alueen tai maan strategista ohjelmasuunnittelua koskevien asiakirjojen kanssa;

b)  keskittyvät muihin kuin kehitystä tukeviin toimenpiteisiin;

c)  palvelevat unionin sisäisten politiikkojen etuja ja ovat johdonmukaisia unionissa toteutettujen toimien kanssa.

5.  Komissio ja jäsenvaltiot noudattavat moitteettoman varainhoidon periaatetta varainhoitoasetuksen [30] artiklan eli taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisesti.

6.  Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuen vaikuttavuuden muun muassa seurannan, raportoinnin ja arvioinnin kautta.

7.  Suorittaessaan tähän asetukseen ja erityisasetuksiin liittyviä tehtäviään komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät tuensaajien, jäsenvaltioiden ja komission hallinnollisen rasituksen vähentämiseen ottaen huomioon suhteellisuusperiaatteen.

4 artikla

Unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattaminen

Erityisasetusten mukaisesti rahoitettavien toimien on oltava unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisia.

5 artikla

Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1.  Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, korruptiota ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2.  Jäsenvaltioiden on estettävä, todettava ja oikaistava sääntöjenvastaisuudet sekä perittävä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa perittävä viivästyskorkoa. Niiden on ilmoitettava sääntöjenvastaisuuksista komissiolle ja tiedotettava sille niihin liittyvien hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen merkittävästä etenemisestä.

3.  Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei saada perittyä takaisin jäsenvaltion virheen tai laiminlyönnin vuoksi, jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien korvaamisesta unionin ▌ talousarvioon.

4.  Jäsenvaltioiden on tarjottava tehokas suoja petoksia vastaan, erityisesti hyvin riskialttiilla aloilla; suojalla on oltava ennalta ehkäisevä vaikutus ja huomioon otetaan toimenpiteiden hyödyt ja niiden oikeasuhteisuus.

5.  Komissiolle siirretään valta hyväksyä 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 2 ja 3 kohdassa määritettyjä jäsenvaltioiden velvoitteita. Komissio hyväksyy 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan, kuinka usein sääntöjenvastaisuuksista on raportoitava ja mitä muotoa raportoinnissa on käytettävä.

6.  Komissiolla ja sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia.

7.  Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi toteuttaa tutkintaa, kuten paikalla suoritettavia tarkastuksia ja todentamisia ▌noudattaen niitä säännöksiä ja menettelyjä, joista säädetään Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 11 päivänä syyskuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisön taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96, selvittääkseen, onko avustussopimukseen tai -päätökseen taikka tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitettuun sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja▌ vahingoittavia petoksia, korruptiota tai muuta laitonta toimintaa.

8.  Tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanosta seurauksena olevissa kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa, sopimuksissa, avustussopimuksissa ja avustuspäätöksissä ▌on oltava määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kukin oman toimivaltansa mukaisesti sanotun kuitenkaan rajoittamatta ▌1, 6 ja 7 kohdan soveltamista.

▌

III LUKU

UNIONIN TOIMIA, HÄTÄAPUA JA TEKNISTÄ APUA KOSKEVA RAHOITUSKEHYS

7 artikla

Täytäntöönpanokehys

1.  Komissio vahvistaa kokonaismäärän, joka on käytettävissä unionin talousarvion vuotuisista määrärahoista unionin toimiin, hätäapuun ja komission aloitteesta annettavaan tekniseen apuun.

2.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä työohjelman unionin toimia ja hätäapua varten. Täytäntöönpanosäädös annetaan 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.  Varmistaakseen, että resursseja on käytettävissä oikeaan aikaan, komissio voi erikseen hyväksyä työohjelman hätäapua varten.

4.  Unionin toimien, hätäavun ja komission aloitteesta annettavan teknisen avun täytäntöönpanosta voivat vastata

–  suoraan joko komissio tai täytäntöönpanovirastot

–  välillisesti muut yhteisöt ja henkilöt kuin jäsenvaltiot varainhoitoasetuksen ▌60 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Hätäapu

1.  Erityisasetuksissa määritellyssä hätätilanteessa komissio voi päättää myöntää hätäapua. Se ilmoittaa tällaista tapauksista hyvissä ajoin Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2.  Hätäavun määrä voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista menoista käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

3.  Hätäapu voi käsittää avun, jota annetaan jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa erityisasetuksissa määriteltyjen tavoitteiden ja toimien mukaisesti.

4.  Hätäapua voidaan myöntää menoihin, jotka ovat aiheutuneet ennen avustushakemuksen jättämispäivää tai avunpyynnön esittämispäivää, ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 2014, jos tämä on tarpeen toimen täytäntöönpanemiseksi.

5.  Hätäapua voidaan antaa unionin virastoille suoraan myönnettävinä avustuksina.

9 artikla

Kolmansissa maissa toteutettavat tai niihin liittyvät unionin toimet ja hätäapu

1.  Komissio voi päättää rahoittaa kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä unionin toimia ja hätäapua erityisasetuksissa määriteltyjen tavoitteiden ja toimien mukaisesti.

2.  Jos tällaisia toimia toteutetaan suoraan, seuraavilla yhteisöillä on oikeus esittää avustushakemuksia:

a)  jäsenvaltiot;

b)  kolmannet maat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa avustus on tarpeen tämän asetuksen ja erityisasetusten tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)  kolmansien maiden ja unionin tai jäsenvaltioiden yhdessä perustamat elimet;

d)  kansainväliset järjestöt, mukaan luettuina alueelliset järjestöt, Yhdistyneiden kansakuntien elimet, yksiköt ja operaatiot, kansainväliset rahoituslaitokset ja kehityspankit sekä kansainvälistä tuomiovaltaa käyttävät laitokset sikäli kuin ne edistävät kyseisen erityisasetuksen (kyseisten erityisasetusten) tavoitteita;

e)  Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) tai Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto;

f)  valtioista riippumattomat järjestöt, jotka on perustettu ja rekisteröity unionissa ja Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvissa maissa;

g)  Unionin hätäavusta vastaavat virastot.

10 artikla

Komission aloitteesta annettava tekninen apu

1.  Komission aloitteesta tai puolesta voidaan erityisasetusten mukaisesti tukea tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon tarvittavia valmistelua, seurantaa, hallinnollista ja teknistä apua, arviointia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia toimenpiteitä ja toimia.

2.  Kyse voi olla seuraavista toimenpiteistä ja toimista:

a)  apu hankkeiden valmisteluun ja arviointiin;

b)  institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien lisäämiseen myönnettävä tuki tämän asetuksen ja erityisasetusten hallinnoinnin vaikuttavuuden parantamiseksi;

c)  tämän asetuksen ja erityisasetusten analysointiin, hallinnointiin, seurantaan, tiedonvaihtoon ja täytäntöönpanoon liittyvät toimenpiteet sekä toimenpiteet, jotka liittyvät valvontajärjestelmien täytäntöönpanoon sekä tekniseen ja hallinnolliseen apuun;

d)  erityisasetusten toimintaa käsittelevät arvioinnit, asiantuntijaraportit, tilastot ja selvitykset, myös yleisluonteiset;

e)  toimet tietojen levittämiseksi, verkottumisen tukemiseksi, viestintätoimien toteuttamiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi sekä yhteistyön ja kokemusten vaihdon edistämiseksi, myös kolmansien maiden kanssa. Jotta varmistetaan tehokkaampi yleisölle suunnattu viestintä ja vahvempi synergia komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien välillä, tämän asetuksen mukaisiin viestintätoimiin kohdennetuilla määrärahoilla tuetaan myös ulkoista tiedotustoimintaa, joka koskee Euroopan unionin poliittisia painopisteitä edellyttäen että ne liittyvät tämän asetuksen ja erityisasetusten yleisiin tavoitteisiin;

f)  hallinnoinnissa, seurannassa, tarkastuksessa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien tietokonejärjestelmien käyttöönotto, päivitys, toiminta ja keskinäiset yhteydet;

g)  yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen suunnittelu sekä indikaattoreiden järjestelmä, jossa otetaan tarvittaessa huomioon kansalliset indikaattorit;

h)  toimet arviointimenetelmien ja arviointikäytäntöjä koskevan tiedonvaihdon parantamiseksi;

i)  konferenssit, seminaarit, työpajat ja muut tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon liittyvät yhteiset tiedotus- ja koulutustoimenpiteet, jotka on suunnattu nimetyille viranomaisille ja tuensaajille;

ia)  petosten paljastamiseen ja ehkäisyyn liittyvät toimet;

j)  tarkastuksiin liittyvät toimet.

3.  Toimet voivat koskea myös edellisiä ja seuraavia rahoituskehyksiä.

IV LUKU

KANSALLISET OHJELMAT

1 jakso

Ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanokehys

10 a artikla

Ohjelmasuunnittelu

Erityisasetusten tavoitteet pyritään saavuttamaan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen ohjelmakauden puitteissa, ja niistä laaditaan 15 artiklassa tarkoitettu väliarviointi.

11 artikla

Tukitoimien toissijaisuus ja suhteellisuus

1.  Jäsenvaltiot ja niiden tätä varten nimeämät elimet, jäljempänä "nimetyt viranomaiset", vastaavat ohjelmien täytäntöönpanosta sekä tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisten tehtäviensä suorittamisesta asianmukaisella tasolla jäsenvaltion institutionaalisen, oikeudellisen ja rahoituskehyksen mukaisesti, jollei tämän asetuksen ja erityisasetusten noudattamisesta muuta johdu.

2.  Erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuen täytäntöönpanoon ja käyttöön liittyvien järjestelyjen ja erityisesti raportointiin, arviointiin, hallinnointiin ja valvontaan tarvittavien taloudellisten ja hallinnollisten resurssien yhteydessä on otettava huomioon suhteellisuusperiaate myönnettävän tuen määrän osalta, millä vähennetään hallinnollista rasitetta ja helpotetaan tehokasta täytäntöönpanoa.

12 artikla

Kumppanuus

1 a.  Kunkin jäsenvaltion on ▌omien kansallisten sääntöjensä ja käytänteidensä mukaisesti ja sovellettavat turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen luotava kumppanuussuhde ▌asianomaisiin viranomaisiin ja elimiin 3 kohdassa säädettyä tehtävää varten. Kumppanuuteen osallistuvat tapauksen mukaan asianomaiset viranomaiset kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Tarvittaessa myös asianomaisten kansainvälisten järjestöjen▌, valtioista riippumattomien järjestöjen ja työmarkkinaosapuolten katsotaan kuuluvan kumppanuuden piiriin.

2.  Kumppanuus toteutetaan kunkin osapuolen institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien toimivaltuuksien mukaisesti.

3.  Jäsenvaltio sisällyttää kumppanuuden kansallisten ohjelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin. Kumppanuuden kokoonpano voi vaihdella ohjelmakauden eri vaiheissa.

4.  Kukin jäsenvaltio perustaa seurantakomitean tukemaan kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa.

5.  Komissio voi antaa ohjausta kansallisten ohjelmien seurannasta ja tarvittaessa jäsenvaltioiden kanssa yhteisymmärryksessä osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa.

13 artikla

Poliittinen vuoropuhelu

1.▌  Kansallisten ohjelmien valmistelun edistämiseksi kukin jäsenvaltio ja komissio käyvät vuoropuhelua ylempien virkamiesten tasolla ottaen huomioon 14 artiklassa asetetut asiaan liittyvät ohjeelliset määräajat. Vuoropuhelussa keskitytään kansallisten ohjelmien avulla saavutettaviin kokonaistuloksiin, jotta voidaan käsitellä jäsenvaltioiden tarpeet ja ensisijaiset tavoitteet erityisasetuksen soveltamisalaan kuuluvilla toiminta-aloilla, ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion lähtötilanne ja erityisasetusten tavoitteet. Vuoropuhelu tarjoaa myös tilaisuuden unionin toimista käytävälle keskustelulle. Vuoropuhelun tulokset toimivat ohjenuorana kansallisten ohjelmien valmistelussa ja hyväksynnässä ja niissä viitataan ajankohtaan, jolloin jäsenvaltion on määrä toimittaa kansalliset ohjelmat komissiolle ja joka mahdollistaa ohjelman oikea-aikaisen hyväksymisen. Tulokset merkitään hyväksyttyyn pöytäkirjaan.

1 a.  Toimilla, jotka toteutetaan kolmansissa maissa tai liittyvät niihin, ei voida tukea suoraan kehitystä, sen sijaan poliittisessa vuoropuhelussa pyritään kattavaan yhdenmukaisuuteen kyseistä maata tai aluetta koskevien unionin ulkoisten toimien ja ulkopolitiikan periaatteiden ja yleisten tavoitteiden kanssa.

1 b.  Sen jälkeen kun poliittiset vuoropuhelut on saatu päätökseen, komissio ilmoittaa niiden lopputuloksesta Euroopan parlamentille.

1 c.  Jos jäsenvaltio ja komissio katsovat sen tarpeelliseksi, poliittinen vuoropuhelu voidaan uusia 15 artiklassa tarkoitetun väliarvioinnin jälkeen kyseisen jäsenvaltion tarpeiden ja unionin painopisteiden uudelleen arvioimiseksi.

▌

14 artikla

Kansallisten ohjelmien arviointi ja hyväksyntä

1.  Kukin jäsenvaltio ehdottaa 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulosten pohjalta monivuotista kansallista ohjelmaa erityisasetusten mukaisesti.

2.  Kunkin ehdotetun kansallisen ohjelman on katettava varainhoitovuodet 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisellä ajanjaksolla ja koostuttava seuraavista osista:

a)  seikkaperäinen kuvaus jäsenvaltion lähtötilanteesta, täydennettynä tarvittavilla asiatiedoilla tarpeiden laajuuden oikeaksi arvioimiseksi;

b)  analyysi jäsenvaltion tarpeista ja niiden täyttämiseksi laadituista kansallisista tavoitteista ohjelman kattamalla ajanjaksolla;

c)  asianmukainen strategia, jossa määritellään unionin talousarviotuella edistettävät tavoitteet, niiden saavuttamista koskevat päämäärät, viitteellinen aikataulu sekä esimerkkejä toimista, joiden avulla tavoitteet on tarkoitus saavuttaa;

ca)  kuvaus siitä, miten erityisasetusten tavoitteet on otettu huomioon;

d)  keinot, joilla varmistetaan erityisasetuksilla perustettavien välineiden sekä muiden unionin ja jäsenvaltioiden välineiden keskinäinen koordinaatio;

e)  tiedot käyttöön otettavasta seuranta- ja arviointikehyksestä sekä indikaattoreista, joilla mitataan edistymistä tavoitteiden täytäntöönpanossa suhteessa jäsenvaltion lähtötilanteeseen;

ea)  kansallista ohjelmaa koskevat täytäntöönpanosäännökset, joissa on määritelty nimetyt viranomaiset, ja lyhyt kuvaus suunnitellusta hallinnointi- ja valvontajärjestelmästä;

f)  lyhyt kuvaus valitusta lähestymistavasta 12 artiklassa säädetyn kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanemiseksi;

g)  luonnos rahoitussuunnitelmaksi viitteellisesti eriteltynä varainhoitovuosittain koko ohjelmakaudelta; sisältää viittauksen teknisen avun menoihin;

h)  keinot ja menetelmät kansallisen ohjelman julkaisemiseksi▌.

▌

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava ehdotetut kansalliset ohjelmat komissiolle kolmen kuukauden kuluessa 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun päättymisestä.

4.  Kansalliset ohjelmat on laadittava komission täytäntöönpanosäädöksellä antaman mallin mukaisesti. Täytäntöönpanosäädös annetaan 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.  Ennen kuin komissio hyväksyy ehdotetun kansallisen ohjelman, se tarkastelee

a)  vastaako ohjelma erityisasetuksissa asetettuja tavoitteita ja 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ohjelmasuunnittelua koskevan vuoropuhelun tuloksia;

aa)  unionin rahoituksen jakautumista tavoitteiden kesken erityisasetuksen vaatimukset huomioon ottaen ja tarvittaessa perusteluja erityisasetuksissa vahvistetuista vähimmäisosuuksista poikkeamiselle;

b)  ovatko ehdotetun kansallisen ohjelman tavoitteet, päämäärät, indikaattorit, aikataulu ja suunniteltuja toimia koskevat esimerkit jäsenvaltioiden esittämän strategian ▌kannalta olennaisia;

c)  ovatko 2 kohdan fa alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäännökset olennaisia suunniteltujen toimien kannalta;

d)  onko ehdotettu ohjelma unionin oikeuden mukainen;

e)  täydentääkö ohjelma muista unionin rahastoista, kuten Euroopan sosiaalirahastosta, myönnettävää tukea;

f)  jos erityisasetuksessa niin säädetään, ovatko kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä unionin toimia koskevat tavoitteet ja esimerkit sopusoinnussa kyseistä maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden kanssa.

6.  Komissio esittää huomautuksia kolmen kuukauden kuluessa ehdotetun kansallisen ohjelman toimittamispäivästä. Jos komissio katsoo, että ehdotettu kansallinen ohjelma ei vastaa erityisasetuksessa asetettuja tavoitteita kansallinen strategia huomioon ottaen tai että kyseisiin tavoitteisiin myönnettävä unionin rahoitus ei ole riittävä tai että ohjelma ei ole unionin oikeuden mukainen, se pyytää kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan kaikki tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa muuttamaan ehdotettua kansallista ohjelmaa.

7.  Komissio hyväksyy ▌kunkin kansallisen ohjelman kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on virallisesti toimittanut ohjelmaehdotuksensa edellyttäen, että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu asianmukaisesti huomioon.

7 a.  Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille tämän artiklan 5 ja 6 kohdan soveltamisen lopputuloksesta sekä siitä, onko asianomaisissa erityisasetuksissa tavoitekohtaisesti asetettuja vähimmäisosuuksia noudatettu vai onko niistä poikettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan soveltamista.

8.  Jos ilmenee uusia tai odottamattomia seikkoja, jo hyväksyttyä kansallista ohjelmaa voidaan joko komission tai kyseisen jäsenvaltion aloitteesta tarkastella uudelleen ja tarvittaessa muuttaa jäljellä olevan ohjelmakauden ajaksi.

15 artikla

Väliarviointi

1.  Komissio ja kukin jäsenvaltio tarkastelevat tilannetta uudelleen vuonna 2018 ja ottavat huomioon jäsenvaltioiden 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti toimittamat väliarviointikertomukset sekä unionin politiikoissa ja kussakin jäsenvaltiossa tapahtuneen kehityksen.

2.  Kansallisia ohjelmia voidaan tarkistaa uudelleentarkastelun jälkeen ▌ja sen tulokset huomioon ottaen.

3.  Edellä 14 artiklassa vahvistettuja kansallisten ohjelmien valmistelua ja hyväksyntää koskevia sääntöjä sovelletaan tarkistettujen kansallisten ohjelmien valmisteluun ja hyväksyntään soveltuvin osin.

4.  ▌Väliarvioinnin jälkeen ja osana 52 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua väliarviointia komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle väliarviointikertomuksen▌.

16 artikla

Rahoituksen rakenne

1.  Kansallisista ohjelmista myönnetään rahoitusta avustuksina.

2.  Kansallisista ohjelmista tuetuille toimille on hankittava yhteisrahoitusta julkisista tai yksityisistä lähteistä, niiden on oltava voittoa tavoittelemattomia eikä niille voida myöntää rahoitusta muista unionin talousarvioon kuuluvista rahoituslähteistä.

3.  Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus hankkeen kaikista tukikelpoisista menoista on enintään 75 prosenttia.

4.  Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus voi eräiden erityisasetuksissa määriteltyjen erityistoimien tai strategisten painopisteiden kohdalla olla 90 prosenttia.

5.  Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus voidaan nostaa 90 prosenttiin myös asianmukaisesti perustelluissa poikkeuksellisissa olosuhteissa esimerkiksi silloin, kun valtion talousarvioon kohdistuvista taloudellisista paineista johtuen hankkeita ei voitaisi muutoin toteuttaa eikä kansallisten ohjelman tavoitteita saavuttaa.

6.  Jäsenvaltioiden aloitteesta myönnettävään tekniseen apuun unionin talousarviosta saatava rahoitusosuus voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaismenoista.

17 artikla

Yleiset tukikelpoisuusperiaatteet

1.  Menojen tukikelpoisuus määritetään kansallisten sääntöjen perusteella, paitsi jos tässä asetuksessa tai erityisasetuksissa on vahvistettu erityissääntöjä.

2.  Erityisasetusten mukaisesti tukikelpoisten menojen on täytettävä seuraavat ehdot:

a)  niiden on kuuluttava erityisasetusten soveltamisalaan ja niiden tavoitteiden piiriin;

b)  niiden on oltava tarpeen hankkeeseen sisältyvien toimien toteuttamiseksi;

c)  niiden on oltava kohtuullisia ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja kustannustehokkuuden osalta.

3.  Menoihin voidaan myöntää tukea erityisasetuksen mukaisesti, jos

–  ne ovat aiheutuneet ▌tuensaajalle 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana;

–  nimetty vastuuviranomainen on todellisuudessa maksanut ne 1 päivän tammikuuta 2014 ja 30 päivän kesäkuuta 2023 välisenä aikana.

3 a.  Menoihin voidaan myös myöntää tukea, jos ne ovat aiheutuneet tämän asetuksen voimaantulon ja 1 päivän tammikuuta 2014 välisenä aikana tekniseen ja hallinnolliseen apuun liittyvien toimenpiteiden osalta, jotka ovat tarpeen asetuksen XX/XXXX [sisäisen turvallisuuden rahasto – poliisiyhteistyö] puitteissa perustettavien hallinnointi- ja valvontajärjestelmien turvaamiseksi.

3 b.  Vuonna 2014 maksetut menot ovat poikkeuksellisesti myös tukikelpoisia, jos vastuuviranomainen on maksanut ne ennen 24 artiklan mukaista virallista nimeämistä edellyttäen, että virallista nimeämistä edeltävät hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat oleellisesti samat kuin vastuuviranomaiseksi nimeämisen jälkeen voimassa olevat järjestelmät.

4.  Tuensaajan on esitettävä vastuuviranomaiselle osoittamiinsa maksupyyntöihin sisältyvien menojen tueksi maksukuitit tai vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat, paitsi jos kyseessä on 18 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu tukimuoto. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, kyseisten tukimuotojen osalta maksupyynnöissä esitettävät määrät muodostavat perustan sille korvaukselle, jonka vastuuviranomainen suorittaa tuensaajalle.

5.  Nettotulot, jotka hanke on tuottanut suoraan toteutuksensa aikana ja joita ei ole otettu huomioon hankkeen hyväksymisajankohtana, on vähennettävä hankkeen tukikelpoisista menoista viimeistään tuensaajan esittämässä loppumaksupyynnössä.

18 artikla

Tukikelpoiset menot

1.  Tukikelpoiset menot voidaan korvata seuraavasti:

a)  korvaukset, jotka kattavat tosiasiallisesti syntyneet ja maksetut tukikelpoiset kustannukset sekä tapauksen mukaan poistot;

b)  vakioyksikkökustannukset;

c)  kertakorvaukset;

d)  kiinteämääräinen rahoitus, joka määritetään soveltamalla tiettyä prosenttiosuutta yhteen tai useampaan määriteltyyn kustannuslajiin.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja voidaan yhdistää, jos kukin vaihtoehto liittyy ▌eri kustannuslajiin tai jos niitä käytetään toimen yhtenä osana oleviin eri hankkeisiin tai toimen peräkkäisiin vaiheisiin.

3.  Jos hanke toteutetaan yksinomaan julkisten urakka-, tavara- tai palveluhankintojen muodossa, sovelletaan ainoastaan 1 kohdan a alakohtaa. Jos hankkeeseen sisältyvä julkinen hankinta rajoittuu tiettyihin kustannuslajeihin, voidaan soveltaa kaikkia 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja.

4.  Edellä 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan ▌jollakin seuraavista tavoista:

a)  oikeudenmukainen, tasapuolinen ja todennettava laskentamenetelmä, jonka perustana ovat

i)  tilastotiedot tai muut objektiiviset tiedot; ▌

ii)  yksittäisten tuensaajien todennetut aiemmat tiedot; tai

iii)  yksittäisten tuensaajien soveltamat tavanomaiset kustannuslaskentakäytännöt;

b)  niiden vastaavia yksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta koskevien soveltamissääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan unionin politiikanaloilla samantyyppisiin ▌ hankkeisiin ja tuensaajiin;

c)  niiden vastaavia yksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta koskevien soveltamissääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin ▌hankkeisiin ja tuensaajiin▌.

5.  Asiakirjassa, jossa määritetään kullekin hankkeelle ▌asetetut tukiedellytykset, on vahvistettava hankkeen kustannusten määrittämisessä sovellettava menetelmä sekä avustuksen maksamista koskevat edellytykset.

6.  Jos hankkeen toteuttamisesta aiheutuu välillisiä kustannuksia, ne voidaan laskea kiinteämääräisinä jollakin seuraavista tavoista:

a)  kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 25 prosenttia tukikelpoisista välittömistä kustannuksista, edellyttäen että osuus lasketaan käyttämällä oikeudenmukaista, tasapuolista ja todennettavaa laskentamenetelmää tai menetelmää, jota sovelletaan jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin ▌hankkeisiin ja tuensaajiin;

b)  kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 15 prosenttia tukikelpoisista välittömistä henkilöstökustannuksista, ilman että jäsenvaltiota vaaditaan suorittamaan laskelma sovellettavan osuuden määrittämiseksi;▌

c)  kiinteä prosenttiosuus, jota sovelletaan tukikelpoisiin välittömiin kustannuksiin ja joka perustuu olemassa oleviin menetelmiin ja vastaaviin rahoitusosuuksiin, joita sovelletaan unionin politiikanaloilla samantyyppisiin ▌ hankkeisiin ja tuensaajiin.

▌

6 a.  Hankkeen täytäntöönpanoon liittyvien henkilöstökustannusten määrittämiseksi sovellettava tuntitaksa voidaan laskea jakamalla viimeiset asiakirjoihin perustuvat vuotuiset bruttotyövoimakustannukset 1720 tunnilla.

▌

8.  Edellä 4 kohdassa esitettyjen menetelmien lisäksi 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut määrät voidaan vahvistaa tapauskohtaisesti ottamalla pohjaksi talousarvioluonnos, jonka vastuuviranomainen on hyväksynyt etukäteen, jos unionin talousarviosta myönnettävä rahoitus on enintään 100 000 euroa ▌.

9.  Poistokustannuksia voidaan pitää tukikelpoisina seuraavin edellytyksin:

a)  ▌ se sallitaan ohjelman tukikelpoisuussäännöissä;

b)  menojen määrästä on näyttöarvoltaan laskuihin rinnastettavat tositteet tukikelpoisista kustannuksista, jos kyseessä on 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu korvausmuoto;

c)  kustannukset liittyvät yksinomaan hankkeen tukikauteen;

d)  poistojen kohteena olevan omaisuuden hankintaan ei ole saatu tukea unionin talousarviosta.

9 a.  Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön kansallisena valuuttanaan, on käytettävä hankkeen hyväksymispäivän tai sitä koskevan sopimuksen allekirjoituspäivän kiinteää muuntokurssia, joka perustuu komission kuukausittain sähköisesti julkaisemaan kirjanpitokurssiin ja jota ei voida muuttaa hankkeen aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 38 artiklan soveltamista.

19 artikla

Tukeen oikeuttamattomat menot

Seuraaviin kustannuksiin ei voida myöntää rahoitusta unionin talousarviosta erityisasetusten mukaisesti:

a)  lainojen korot;

b)  rakentamattoman maan hankinta;

c)  rakennetun maan hankinta, jos maa on välttämätön hankkeen toteutuksen kannalta, siltä osin kuin siihen käytettävä määrä on yli 10 prosenttia kyseisen hankkeen tukikelpoisista kokonaismenoista;

d)  arvonlisävero paitsi jos se kansallisen alv-lainsäädännön mukaan on palautukseen oikeuttamatonta.

20 artikla

Tekninen apu jäsenvaltioiden aloitteesta

1.  Erityisasetusten nojalla voidaan jäsenvaltion aloitteesta tukea kunkin kansallisen ohjelman osalta toimia, jotka liittyvät valmisteluun, hallinnointiin, seurantaan, arviointiin, tiedotukseen ja viestintään, verkostoitumiseen, valvontaan ja tarkastuksiin, sekä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan hallinnollisia valmiuksia tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanemiseksi.

2.  Kyse voi olla seuraavista toimenpiteistä:

a)  menot, jotka liittyvät ohjelman, toimien tai hankkeiden valmisteluun, valintaan, arviointiin, hallinnointiin ja seurantaan;

b)  menot, jotka liittyvät toimien tai hankkeiden tarkastukseen ja paikalla tehtäviin tarkastuksiin;

c)  menot, jotka liittyvät ohjelman, toimien tai hankkeiden arviointiin;

d)  menot, jotka liittyvät ohjelmaa, toimia tai hankkeita koskevaan tiedotukseen, levitykseen ja avoimuuteen ja joihin sisältyvät 48 artiklan soveltamisesta johtuvat menot sekä muun muassa paikallisella tasolla järjestettyihin, ohjelman tarkoitusta koskeviin tiedotus- ja valistuskampanjoihin liittyvät menot;

e)  menot, jotka liittyvät tämän asetuksen ja erityisasetusten hallinnointia, seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietokonejärjestelmien hankintaan, asennukseen ja ylläpitoon;

f)  toimien täytäntöönpanoon liittyvien seurantakomiteoiden ja alakomiteoiden kokousmenot; tähän menolajiin voidaan sisällyttää myös näiden komiteoiden käyttämien asiantuntijoiden ja muiden komitean työhön osallistuvien henkilöiden kulut, muun muassa kolmansista maista tulevien osallistujien kulut, jos heidän mukanaolonsa on olennaisen tärkeää ohjelmien, toimien tai hankkeiden tehokkaan toteuttamisen kannalta;

g)  menot, jotka käytetään tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon tarvittavien hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseen.

3.  Jäsenvaltiot voivat käyttää määrärahoja tukeakseen toimia, joilla vähennetään tuensaajille ja 23 artiklassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, sähköiset tiedonvaihtojärjestelmät mukaan luettuina, ja lisätään jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuensaajien valmiuksia hallinnoida ja käyttää erityisasetusten mukaisesti myönnettävää tukea.

4.  Toimet voivat koskea myös edellisiä ja seuraavia rahoituskehyksiä.

5.  Kun vähintään yhdellä kansallisella ohjelmalla on ainakin yksi yhteinen toimivaltainen viranomainen, teknisen avun menoja varten myönnettävät määrärahat kullekin kyseessä olevalle ohjelmalle voidaan yhdistää kokonaan tai osittain.

2 jakso

Hallinnointi ja valvonta

21 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien yleiset periaatteet

Kukin jäsenvaltio perustaa kansallisen ohjelmansa toteutusta varten hallinnointi- ja valvontajärjestelmät, joihin sisältyy seuraavaa:

a)  kunkin hallinnointiin ja valvontaan osallistuvan viranomaisen tehtävien kuvaus samoin kuin tehtävien jako kunkin viranomaisen sisällä;

b)  tehtävien erottamista koskevan periaatteen noudattaminen kyseisten viranomaisten välillä ja kunkin viranomaisen sisällä;

c)  menettelyt ilmoitettujen menojen oikeellisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi;

d)  tietokonejärjestelmät kirjanpitoa, rahoitustietojen ja indikaattoreita koskevien tietojen säilyttämistä ja siirtämistä sekä seurantaa ja raportointia varten;

e)  raportointi- ja seurantajärjestelmät, jos vastuuviranomainen siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle;

f)  järjestelyt hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tarkastamiseksi;

g)  järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen jäljitysketjun turvaamiseksi;

h)  sääntöjenvastaisuuksien sekä petosten ehkäisy, toteaminen ja oikaisu sekä aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintä mahdolliset viivästyskorot mukaan luettuina.

21 a artikla

Yhteisen hallinnoinnin mukaiset tehtävät

Yhteisen hallinnoinnin periaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ja komissio vastaavat kansallisten ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta tässä asetuksessa ja erityisasetuksissa vahvistettujen tehtäviensä mukaisesti.

21 b artikla

Tuensaajien tehtävät

Tuensaajat toimivat täydessä yhteistyössä komission ja nimettyjen viranomaisten kanssa, kun nämä hoitavat tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisia velvollisuuksiaan ja tehtäviään.

22 artikla

Jäsenvaltioiden tehtävät

1.  Jäsenvaltioiden on täytettävä varainhoitoasetuksen ja tämän asetuksen mukaisissa yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia koskevissa säännöissä vahvistetut hallinnointi-, valvonta- ja tarkastusvelvollisuutensa ja otettava hoitaakseen niistä johtuvat kyseisissä säännöissä vahvistetut tehtävät ▌.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisten ohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmät perustetaan tämän asetuksen säännösten mukaisesti ja että kyseiset järjestelmät toimivat tehokkaasti.

3.  Jäsenvaltioiden on osoitettava kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle riittävät resurssit, jotta elimet voivat hoitaa tehtävänsä koko ohjelmakauden ajan.

4.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava avoimet säännöt ja menettelyt hankkeiden valintaa ja toteutusta varten tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti.

5.  Jäsenvaltioiden ja komission välinen virallinen tiedonvaihto on kokonaisuudessaan hoidettava käyttämällä sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä ehdoista ja edellytyksistä, jotka kyseisen sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän on täytettävä. Täytäntöönpanosäädökset annetaan 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

23 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.  Toimivaltaiset viranomaiset ovat seuraavat :

▌

b)  ▌vastuuviranomainen: jäsenvaltion julkisoikeudellinen elin, joka on varainhoitoasetuksen 59 artiklassa tarkoitettu nimetty elin ja jolla on yksinomainen vastuu kansallisen ohjelman moitteettomasta hallinnoinnista ja valvonnasta ja joka vastaa kaikesta yhteydenpidosta komission kanssa;

c)  tarkastusviranomainen: kansallinen viranomainen tai elin, joka on toiminnassaan riippumaton vastuuviranomaisesta▌ ja jonka tehtävänä on antaa varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu vuotuinen lausunto;

d)  tarvittaessa yksi tai useampi nimetty viranomainen: julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen elin, joka suorittaa eräitä vastuuviranomaiselle uskottuja tehtäviä kyseisen viranomaisen valvonnassa.

2.  Kukin jäsenvaltio vahvistaa säännöt, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten välisiä suhteita sekä niiden suhteita komissioon.

24 artikla

Vastuuviranomaisten nimeäminen

1.  Jäsenvaltiot ilmoittavat varainhoitoasetuksen 59 artiklan 3 kohdan ▌mukaisesti mahdollisimman pian kansallisen ohjelman hyväksymispäätöksen tekemisestä komissiolle tämän asetuksen mukaisesta menojen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien vastuuviranomaisten jäsenvaltioissa ministeriötasolla tapahtuvasta virallisesta nimeämisestä.

2.  Nimeäminen edellyttää, että kyseinen elin täyttää tässä asetuksessa tai tämän asetuksen pohjalta vahvistetut nimeämisperusteet, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontaa, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa.

3.  Nimeäminen perustuu tarkastuselimen▌ lausuntoon; tarkastuselin voi olla tarkastusviranomainen, joka arvioi, täyttääkö vastuuviranomainen nimeämisperusteet. Kyseinen elin voi olla hallinnon seurannasta, arvioinnista ja tarkastuksesta vastaava itsenäinen julkinen laitos. Tarkastuselin on toiminnassaan riippumaton vastuuviranomaisesta ja hoitaa työnsä kansainvälisesti hyväksyttyjen tarkastusnormien mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat varainhoitoasetuksen 59 artiklan 3 kohdan mukaisesti käyttää nimeämispäätöksensä perusteena sitä, ovatko hallinnointi- ja valvontajärjestelmät oleellisesti samat kuin aikaisemmalla kaudella jo käytössä olleet järjestelmät ja ovatko ne toimineet tehokkaasti. Jos olemassa olevat tarkastus- ja valvontatulokset osoittavat, että nimetyt elimet eivät enää täytä nimeämisperusteita, jäsenvaltioiden on toteutettavat tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että näiden elinten hoitamien tehtävien toteuttamisessa havaitut puutteet korjataan, mihin sisältyy myös nimeämisen purkaminen.

▌

5.  Jotta voidaan varmistaa järjestelmän moitteeton toiminta, komissio valtuutetaan antamaan 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a)  vastuuviranomaisten nimeämisen vähimmäisedellytykset, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontaa, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa, ja säännöt, jotka koskevat nimeämisen myöntämis- ja peruutusmenettelyä;

b)  vastuuviranomaisten nimeämisen valvontaa ja tarkistusmenettelyä koskevat säännöt;

c)  julkiseen interventioon liittyvät vastuuviranomaisten velvoitteet ja hallinnointi- ja valvontavastuiden sisältö.

25 artikla

Vastuuviranomaisten suorittamiin tarkastuksiin sovellettavat yleiset periaatteet

1.  Vastuuviranomaiset suorittavat järjestelmällistä hallinnollista valvontaa▌ ja täydentävät niitä paikalla tehtävillä tarkastuksilla ja tarvittaessa ennalta ilmoittamattomilla tarkastuksilla, jotka koskevat tuensaajien esittämiin maksupyyntöihin liittyviä ja tilinpäätöksessä ilmoitettuja menoja, saadakseen riittävän varmuuden menojen oikeellisuudesta.

2.  Paikalla tehtävien tarkastusten ▌osalta vastuuviranomainen tekee kaikista tuensaajista tarkastusotoksen, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa, jotta saadaan edustava virheprosentti ja vähimmäisluotettavuustaso ja samalla otokseen mukaan suurimmat virheet.

3.  Vastuuviranomainen laatii tarkastuskertomuksen kaikista paikalla tehtävistä tarkastuksista.

4.  Jos havaitut ongelmat liittyvät selvästi itse järjestelmään ja voivat siksi aiheuttaa muita hankkeita koskevan riskin, vastuuviranomaisen on varmistettava, että tällaisten ongelmien laajuuden määrittämiseksi suoritetaan lisätutkimuksia, myös ylimääräisiä tarkastuksia, ja samalla tarkistettava, ylittääkö virheiden osuus hyväksyttävän rajan. Vastuuviranomaisen on toteutettava tarvittavat ennalta ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet ja ilmoitettava niistä komissiolle varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tiivistelmäraportissa.

5.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat säännöt, joilla pyritään varmistamaan tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen. Näihin sääntöihin voivat sisältyä erityisesti

a)  säännöt, jotka koskevat vastuuviranomaisen toteuttamia hallinnollisia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia, mukaan lukien ennalta ilmoittamattomat tarkastukset, joilla varmistetaan tämän asetuksen ja erityisasetusten soveltamisesta johtuvien velvoitteiden, mukaan lukien tositteiden säilyttämisaika, sitoumusten ja tukikelpoisuussääntöjen noudattaminen;

b)  säännöt, jotka koskevat riskien tehokkaan hallinnan edellyttämien paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäistasoa, sekä edellytykset jäsenvaltioiden tekemien tarkastusten lisäämiselle tai vähentämiselle, jos hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat asianmukaisesti ja virheiden osuudet ovat hyväksyttävällä tasolla;

c)  säännöt ja menetelmät, jotka koskevat suoritetuista tarkastuksista ja niiden tuloksista raportointia.

Komissio antaa kyseiset täytäntöönpanosäädökset 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

26 artikla

Maksut tuensaajille

Vastuuviranomaisten on varmistettava, että tuensaajat saavat julkisen tuen kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.

27 artikla

Tarkastusviranomaisen tehtävät

1.  Tarkastusviranomaisen on varmistettava varainhoitoasetuksen 59 artiklan mukaisesti annetun lausunnon tukemiseksi, että tehdään hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä sekä menoista poimittua asianmukaista otosta ja tilinpäätöstä koskevia tarkastuksia. Siirretään komissiolle valta antaa 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarkastusviranomaisten asemaa ja tarkastuksille asetettuja ehtoja.

2.  Jos tarkastukset suorittaa jokin muu elin kuin tarkastusviranomainen, tarkastusviranomaisen on huolehdittava siitä, että kaikilla tällaisilla elimillä on tarvittava erityisasiantuntemus ja ne ovat vaadittavalla tavalla toiminnassaan riippumattomia.

3.  Tarkastusviranomaisen on varmistettava, että tarkastustyössä noudatetaan kansainvälisesti hyväksyttyjä tarkastusnormeja.

28 artikla

Yhteistyö tarkastusviranomaisten kanssa

1.  Komissio tekee yhteistyötä tarkastusviranomaisten kanssa niiden tarkastussuunnitelmien ja -menetelmien koordinoimiseksi ja vaihtaa mahdollisimman pian tietoja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkastusten tuloksista valvontaresurssien parhaan mahdollisen käytön varmistamiseksi ja työn tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi.

2.  Komissio ja tarkastusviranomaiset tapaavat säännöllisesti ▌vaihtaakseen näkemyksiä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien parantamiseen liittyvistä kysymyksistä.

29 artikla

Komission suorittamat tarkastukset

1.  Komissio varmistaa käytettävissä olevien tietojen, myös nimeämismenettelyn, 39 artiklassa tarkoitetun vuotuisen saldon maksamista koskevan pyynnön, vuotuisten täytäntöönpanokertomusten sekä kansallisten ja unionin elinten toimittamien tarkastusten perusteella, että jäsenvaltiot ovat perustaneet tämän asetuksen mukaiset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ja että kyseiset järjestelmät toimivat tehokkaasti kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon ajan.

2.  Rajoittamatta jäsenvaltioiden tarkastuksia komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat tehdä tarkastuksia paikalla annettuaan toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle asiaa koskevan ilmoituksen vähintään 12 työpäivää etukäteen, lukuun ottamatta kiireellisiä tapauksia. Komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon tarpeen välttää aiheetonta päällekkäisyyttä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten kanssa, unionin talousarviolle koituvan riskin tason sekä sen, että tuensaajille on aiheutettava mahdollisimman pieni hallinnollinen rasitus. Jäsenvaltion virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

3.  Tarkastuksissa voidaan erityisesti

a)  varmistaa, toimivatko kansallisen ohjelman tai sen osan hallinnointi- ja valvontajärjestelmät tehokkaasti;

b)  tarkastaa, vastaavatko hallinnolliset järjestelyt unionin sääntöjä;

c)  varmistaa vaadittujen tositteiden olemassaolo ja niiden suhde kansallisista ohjelmista tuettaviin toimiin;

d)  tarkistaa edellytykset, joiden mukaisesti toimet on toteutettu ja niitä on valvottu;

e)  arvioida toimien ja/tai kansallisen ohjelman varainhoidon moitteettomuutta.

4.  Komission virkamiehillä tai komission valtuuttamilla edustajilla, joilla on asianmukaiset valtuudet suorittaa tarkastuksia paikalla, on oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin tarvittaviin tietoihin, asiakirjoihin ja metatietoihin, jotka liittyvät hankkeisiin ja tekniseen apuun tai menoihin tai hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin, riippumatta välineestä, jolle tiedot ja asiakirjat on tallennettu. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pyynnöstä jäljennökset näistä tiedoista, asiakirjoista ja metatiedoista. Tässä kohdassa vahvistetut valtuudet eivät vaikuta niiden kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan tietyt toimet kuuluvat ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti nimetyille virkamiehille. Komission virkamiehet ja komission valtuuttamat edustajat eivät esimerkiksi saa osallistua yksityisissä tiloissa suoritettaviin käynteihin tai kansallisen lainsäädännön mukaiseen epäiltyjen viralliseen kuulusteluun. Tällä tavoin hankittujen tietojen on kuitenkin oltava heidän saatavillaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa ja kunnioittaen täysin kyseisten oikeussubjektien perusoikeuksia.

5.  Komission pyynnöstä ja jäsenvaltion suostumuksella kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset elimet tekevät lisätarkastuksia tai -tutkimuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimiin. Komission henkilöstö tai komission valtuuttamat henkilöt voivat osallistua tällaisiin tarkastuksiin. Komissio voi tarkastusten tehostamiseksi pyytää asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella sen viranomaisilta apua tiettyihin tarkastuksiin tai tutkimuksiin.

6.  Komissio voi vaatia, että jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen kansallisten hallinnointi- ja valvontajärjestelmiensä tehokkaan toiminnan tai menojen oikeellisuuden sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

3 jakso

Varainhoito

30 artikla

Talousarviositoumukset

1.  Kutakin kansallista ohjelmaa koskevat unionin talousarviositoumukset tehdään vuotuisina erinä 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliselle ajanjaksolle.

2.  Komission päätös ▌kansallisen ohjelman hyväksymisestä muodostaa varainhoitoasetuksen 84 artiklassa ▌ tarkoitetun rahoituspäätöksen ja tuossa asetuksessa tarkoitetun oikeudellisen sitoumuksen, heti kun se on annettu tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.

3.  Ensimmäiseen erään liittyvät talousarviositoumukset tehdään kunkin kansallisen ohjelman osalta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt ohjelman.

4.  Komissio tekee seuraaviin eriin liittyvät talousarviositoumukset ennen kunkin vuoden toukokuun 1 päivää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen perusteella, paitsi jos sovelletaan varainhoitoasetuksen 16 artiklaa.

31 artikla

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

1.  Komissio maksaa unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle osoitettavat rahoitusosuudet talousarviomäärärahojen mukaisesti ja käytettävissä olevien varojen rajoissa. Kukin maksu kirjataan aikaisimpaan avoimeen talousarviositoumukseen.

2.  Maksut suoritetaan ennakkomaksuina, vuotuisina ennakkomaksuina, vuotuisen saldon maksuna sekä loppumaksuna.

3.  Tässä sovelletaan varainhoitoasetuksen 90 artiklaa.

32 artikla

Ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisen saldon yhteismäärä

1.  Ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisen saldon yhteismäärä saa olla enintään 95 prosenttia unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä rahoitusosuudesta.

2.  Kun tämä 95 prosentin enimmäismäärä saavutetaan, jäsenvaltio voi toimittaa edelleen maksupyyntöjä komissiolle.

33 artikla

Ennakkomaksujärjestelyt

1.  Kun komissio on antanut kansallisen ohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa nimetylle vastuuviranomaiselle ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi. Sen määrä on 4 prosenttia unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta. Se voidaan maksaa kahdessa erässä neljän kuukauden kuluessa riippuen käytettävissä olevista määrärahoista.

1 a.  Vuotuinen ennakkomaksu, jonka määrä on 3 prosenttia unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta, maksetaan vuonna 2015 1 päivään helmikuuta mennessä. Sen määrä on vuosina 2016–2022 5 prosenttia unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta.

2.  Jos kansallinen ohjelma hyväksytään vuonna 2015 tai myöhemmin, ensimmäinen ennakkomaksu ja vuotuinen ennakkomaksu maksetaan viimeistään 60 päivän kuluttua kansallisen ohjelman hyväksymisestä riippuen käytettävissä olevista määrärahoista.

2 a.  Jos unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävää kokonaisrahoitusosuutta muutetaan, ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisten ennakkomaksujen määriä tarkistetaan vastaavasti ja ne kirjataan rahoituspäätökseen.

3.  Ennakkomaksua on käytettävä▌ maksujen suorittamiseen tuensaajille kansallisen ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä sekä toimivaltaisten viranomaisten osalta tekniseen apuun liittyviin menoihin. Se on viipymättä asetettava näistä vastaavan vastuuviranomaisen käyttöön.

33 a artikla

Ennakkomaksun poistaminen

1.  Ensimmäisenä ennakkomaksuna maksettu määrä poistetaan kokonaisuudessaan komission tileistä 36 artiklan mukaisesti viimeistään siinä vaiheessa kun kansallinen ohjelma päätetään.

2.  Vuotuisena ennakkomaksuna maksettu määrä poistetaan komission tileistä 35 artiklan mukaisesti.

3.  Koko ennakkomaksu on maksettava takaisin komissiolle, jos 39 artiklassa tarkoitettua maksupyyntöä ei esitetä 36 kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio maksaa ensimmäisen ennakkomaksun ensimmäisen erän.

4.  Ensimmäisestä ennakkomaksusta saatava korko osoitetaan kyseiseen kansalliseen ohjelmaan ja vähennetään loppumaksupyynnössä esitettävästä julkisten menojen määrästä.

33 b artikla

Sisäiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot

1.  Varainhoitoasetuksen 21 artiklassa tarkoitettuina sisäisinä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina pidetään seuraavia eriä:

i)  40 ja 42 artiklan mukaisesti unionin talousarvioon maksettavat varat sekä niistä perittävä korko;

ii)  varat, jotka maksetaan unionin talousarvioon sen jälkeen kun edellisen monivuotisen varainhoitokehyksen piiriin kuuluvat ohjelmat on päätetty, ja niistä perittävä korko.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut varat maksetaan unionin talousarvioon ja, jos ne käytetään uudelleen, ne on käytettävä ensisijaisesti erityisasetusten mukaisten menojen rahoittamiseen.

34 artikla

Varainhoitovuoden määritelmä

Tässä asetuksessa varainhoitovuosi, sellaisena kuin se on määriteltynä varainhoitoasetuksen 59 artiklassa, kattaa maksetut menot sekä saadut, vastuuviranomaisen tileille kirjatut tulot ajanjaksolla, joka alkaa 16 päivänä lokakuuta vuonna N-1 ja päättyy 15 päivänä lokakuuta vuonna N.

35 artikla

Vuotuisen saldon maksaminen

1.  Komissio maksaa vuotuisen saldon ▌voimassa olevan rahoitussuunnitelman, kyseiseltä varainhoitovuodelta olevan kansallisen ohjelman tilinpäätöksen sekä vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen pohjalta.

2.  Tilinpäätöksen on katettava vastuuviranomaisen kyseisenä varainhoitovuonna suorittamat maksut, mukaan lukien tekniseen apuun liittyvät maksut , jotka täyttävät 25 artiklassa tarkoitetut valvontaa koskevat vaatimukset.

3.  Käytettävissä olevista määrärahoista riippuen vuotuinen saldo maksetaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun komissio hyväksyy 39 artiklan 1 kohdassa ja 49 artiklassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat ja kun viimeinen tilinpäätös on tarkastettu ja hyväksytty.

36 artikla

Ohjelman päättäminen

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava seuraavat asiakirjat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023:

a)  viimeistä tilinpäätöstä varten tarvittavat tiedot 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)  loppumaksupyyntö; ja

c)  jäljempänä 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallisen ohjelman lopullinen täytäntöönpanokertomus.

2.  Maksut, jotka vastuuviranomainen on suorittanut 16 päivän lokakuuta 2022 ja 30 päivän kesäkuuta 2023 välisenä aikana, sisällytetään viimeiseen tilinpäätökseen.

3.  Saatuaan 1 kohdassa luetellut asiakirjat komissio maksaa loppumaksun ▌voimassa olevan rahoitussuunnitelman, viimeisen tilinpäätöksen ja vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen perusteella.

4.  Käytettävissä olevista määrärahoista riippuen loppumaksu maksetaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua viimeisen varainhoitovuoden tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen päivästä tai yhden kuukauden kuluttua lopullisen täytäntöönpanokertomuksen hyväksymispäivästä, sen mukaan kumpi päivämäärä on myöhempi. Komissio vapauttaa loppumaksun maksamisen jälkeen vielä jäljellä olevat maksusitoumukset kuuden kuukauden kuluessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan soveltamista.

37 artikla

Maksun määräajan kulumisen keskeyttäminen

1.  Varainhoitoasetuksessa tarkoitettu valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä voi keskeyttää maksupyyntöä seuraavan määräajan kulumisen enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)  kansallisen tai unionin tarkastuselimen toimittamien tietojen mukaan on olemassa selvää näyttöä, joka viittaa huomattaviin puutteisiin hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toiminnassa;

b)  valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on tehtävä lisätarkistuksia saatuaan tietoja, joiden perusteella hän epäilee, että maksupyyntöön sisältyvät menot liittyvät sääntöjenvastaisuuteen, jolla on vakavia taloudellisia seurauksia;

c)  vähintään yksi 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista on toimittamatta.

Jäsenvaltio voi hyväksyä maksun määräajan kulumisen keskeyttämisen vielä kolmella lisäkuukaudella.

2.  Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on rajattava keskeyttäminen koskemaan ainoastaan sitä osaa maksupyynnön menoista, johon 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut seikat vaikuttavat, paitsi jos on mahdotonta tunnistaa sitä osaa menoista, joihin vaikutus kohdistuu. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on ilmoitettava jäsenvaltiolle ja vastuuviranomaiselle viipymättä kirjallisesti keskeyttämisen syystä ja pyydettävä niitä korjaamaan tilanne. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on päätettävä keskeyttäminen heti, kun tarvittavat toimenpiteet on toteutettu.

37 a artikla

Maksujen keskeyttäminen

1.  Komissio voi keskeyttää vuotuisen saldon maksamisen kokonaisuudessaan tai osittain, kun

a)  kansallisen ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaassa toiminnassa on vakava puute, joka on vaarantanut kansalliselle ohjelmalle osoitetun unionin rahoitusosuuden ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä; tai

b)  tilinpäätökseen sisältyvät menot liittyvät vakavia taloudellisia seurauksia aiheuttavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu;

c)  jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä korjatakseen i artiklan mukaisen keskeyttämisen aiheuttavan tilanteen;

2.  Komissio voi päättää vuotuisen saldon maksamisen keskeyttämisestä kokonaan tai osittain annettuaan jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa▌.

3.  Komissio lopettaa koko vuotuista saldoa tai sen osaa koskevan maksun keskeyttämisen, kun jäsenvaltio on toteuttanut lykkäyksen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet. ▌

38 artikla

Euron käyttö

1.  Jäsenvaltioiden toimittamissa kansallisissa ohjelmissa esitetyt määrät, menoarviot, menoilmoitukset, ▌maksupyynnöt, tilinpäätökset sekä vuotuisissa ja lopullisissa täytäntöönpanokertomuksissa mainitut menot on esitettävä euromääräisinä.

2.  Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa valuuttanaan maksupyynnön päivämäärään mennessä, muuntavat kansallisessa valuutassa aiheutuneet menojen määrät euroiksi. Tämä määrä muunnetaan euroiksi käyttäen komission kuukausittaista kirjanpitokurssia siltä kuukaudelta, jonka aikana meno kirjattiin kyseisen kansallisen ohjelman vastuuviranomaisen tileille. Komissio julkaisee tämän vaihtokurssin sähköisesti kuukausittain.

3.  Kun eurosta tulee jonkin jäsenvaltion valuutta, 2 kohdassa kuvattua muuntomenettelyä sovelletaan edelleen kaikkiin menoihin, jotka kirjataan vastuuviranomaisen tileille ennen kansallisen valuutan ja euron välisen kiinteän muuntokurssin voimaantulopäivää.

4 jakso

Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen sekä rahoitusoikaisut

39 artikla

Vuotuisen saldon maksamista koskeva pyyntö

1.  Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään varainhoitovuotta seuraavan vuoden helmikuun 15 päivänä varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa vaaditut asiakirjat ja tiedot. Toimitetut asiakirjat toimivat vuotuisen saldon maksamista koskevana pyyntönä. Komissio voi poikkeuksellisesti jatkaa 15 päiväksi helmikuuta asetettua määräaikaa enintään 1 päivään maaliskuuta asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä. Jäsenvaltiot voivat julkaista nämä tiedot asianmukaisella tasolla.

▌

2.  Komissio voi pyytää jäsenvaltiota toimittamaan lisätietoja tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten. Jos jäsenvaltio ei toimita pyydettyjä tietoja komission asettamaan määräaikaan mennessä, komissio voi antaa tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksensä hallussaan olevien tietojen perusteella.

▌

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistamien mallien mukaisesti. Komissio antaa kyseiset täytäntöönpanosäädökset 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

40 artikla

Vuotuinen tilien tarkastus ja hyväksyminen

1.  Komissio tekee päätöksen vuotuisesta tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä kunkin kansallisen ohjelman osalta viimeistään kyseistä varainhoitovuotta seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös kattaa esitettyjen tilinpäätöstietojen täydellisyyden, oikeellisuuden ja totuudenmukaisuuden, eikä se rajoita mahdollisten myöhempien rahoitusoikaisujen soveltamista.

2.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan menettelyn täytäntöönpanoon sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt, jotka liittyvät päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettaviin toimenpiteisiin, mukaan luettuna komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto sekä noudatettaviin määräajat. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

41 artikla

Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

Jäsenvaltioiden on tehtävä tarvittavat rahoitusoikaisut, jotka liittyvät kansallisissa ohjelmissa ▌havaittuihin yksittäisiin tai järjestelmällisiin sääntöjenvastaisuuksiin. Rahoitusoikaisut tehdään peruuttamalla asianomainen unionin talousarviosta myönnettävä rahoitusosuus kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon sääntöjenvastaisuuksien luonne ja vakavuus sekä niistä unionin talousarviolle aiheutunut taloudellinen tappio, ja niiden on tehtävä oikeasuhteinen oikaisu. Peruutetut sekä takaisin perityt määrät ja niistä perittävä korko ohjataan takaisin kyseiseen kansalliseen ohjelmaan lukuun ottamatta määriä, jotka ovat peräisin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tai komission yksiköiden, kuten OLAFin, havaitsemista sääntöjenvastaisuuksista. Kansallisen ohjelman päättämisen jälkeen jäsenvaltion on palautettava takaisin perityt määrät unionin talousarvioon.

42 artikla

Sääntöjenmukaisuuden tarkastaminen ja komission tekemät rahoitusoikaisut

1.  Komissio tekee rahoitusoikaisuja peruuttamalla kansalliselle ohjelmalle myönnetyn unionin rahoitusosuuden kokonaan tai osittain ja suorittamalla jäsenvaltiolta takaisinperinnän, jotta unionin rahoituksen ulkopuolelle suljetaan menot, jotka ovat sovellettavan▌ lainsäädännön vastaisia, mukaan lukien komission tai Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien puutteet.

2.  Sovellettavan ▌lainsäädännön rikkominen johtaa rahoitusoikaisuun vain komissiolle ilmoitettujen menojen osalta ja siinä tapauksessa, että yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)  rikkominen on vaikuttanut ▌hankkeen valintaan kansalliseen ohjelmaan tai, tapauksissa, joissa rikkomisen luonteen vuoksi ei ole mahdollista todeta vaikutusta mutta on olemassa perusteltu vaara, että rikkomisella on ollut tällainen vaikutus;

b)  ▌ rikkominen on vaikuttanut ▌ unionin talousarviosta korvattaviksi ilmoitettujen menojen määrään tai, tapauksissa, joissa rikkomisen luonteen vuoksi ei ole mahdollista ilmaista määrällisesti sen rahoitusvaikutusta, on olemassa perusteltu vaara, että rikkomisella on ollut tällainen vaikutus.

3.  Päättäessään 1 kohdan mukaisesta rahoitusoikaisusta ▌komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon sovellettavan ▌ lainsäädännön rikkomisen luonteen ja vakavuuden sekä sen rahoitusvaikutukset▌ unionin talousarvioon.

4.  Ennen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tulokset ja asianomaisen jäsenvaltion antamat vastaukset annetaan tiedoksi kirjallisina, minkä jälkeen molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen toteutettavista toimenpiteistä.

5.  Rahoitusta ei voi evätä, kun kyseessä ovat

a)  menot, jotka vastuuviranomainen toteuttaa yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

b)  kansallisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluviin monivuotisiin toimiin liittyvät menot, joiden osalta tuensaajaan kohdistuu viimeinen velvoite yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

c)  kansallisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluviin, muihin kuin tämän kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin toimiin liittyvät menot, joita varten vastuuviranomainen suorittaa maksun tai tapauksen mukaan loppumaksun yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.

6.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä sääntöjenmukaisuuden tarkastamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä, mukaan luettuina komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto ja noudatettavat määräajat. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

43 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

Komission tekemä rahoitusoikaisu ei vaikuta jäsenvaltion velvoitteeseen periä varat takaisin tämän asetuksen 21 artiklan h alakohdan mukaisesti eikä jäsenvaltion velvoitteeseen periä perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999[9] 14 artiklan mukaisesti.

44 artikla

Takaisinmaksu

1.  Kaikki unionin yleiseen talousarvioon takaisin maksettavat määrät on suoritettava varainhoitoasetuksen 80 artiklan mukaisesti laaditussa perintämääräyksessä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Määräpäivä on määräyksen antamista seuraavan toisen kuukauden viimeinen päivä.

2.  Takaisinmaksun viivästyminen johtaa viivästyskorkoon, joka lasketaan määräpäivästä tosiasialliseen maksupäivään. Viivästyskoron korkokanta on puolitoista prosenttiyksikköä korkeampi kuin korkokanta, jota Euroopan keskuspankki soveltaa pääasiallisiin jälleenrahoitustoimiinsa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, johon määräpäivä osuu.

5 jakso

Maksusitoumusten vapauttaminen

45 artikla

Periaatteet

1.  Kansallisiin ohjelmiin sovelletaan vapauttamismenettelyä, jossa on lähtökohtana, että ne sitoumukseen liittyvät määrät, joista ei ole suoritettu 33 artiklassa tarkoitettua ensimmäistä ennakkomaksua ja vuotuista ennakkomaksua ja joista ei ole esitetty maksupyyntöä 39 artiklan mukaisesti talousarviositoumuksen tekemistä seuraavan toisen vuoden joulukuun 31 päivään mennessä, vapautetaan. Komissio laskee vapautettavan määrän lisäämällä kuudesosan vuoden 2014 kokonaisrahoitusosuuteen liittyvästä vuotuisesta talousarviositoumuksesta kuhunkin kauden 2015–2020 talousarviositoumuksista.

1 a.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vapauttamisen määräaikoja ei sovelleta vuoden 2014 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevaan vuotuiseen talousarviositoumukseen.

1 b.  Jos ensimmäinen vuotuinen talousarviositoumus liittyy vuoden 2015 vuotuiseen kokonaisrahoitusosuuteen, vapauttamisen määräaikoja ei 1 kohdasta poiketen sovelleta vuoden 2015 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevaan vuotuiseen talousarviositoumukseen. Tuolloin komissio laskee 1 kohdan mukaisen määrän lisäämällä viidesosan vuoden 2015 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevasta vuotuisesta talousarviositoumuksesta kuhunkin kauden 2016–2020 talousarviositoumukseen.

2.  Kauden viimeiseen vuoteen liittyvä sitoumus vapautetaan ohjelmien päättämisessä noudatettavien sääntöjen mukaisesti.

3.  Kaikki talousarviositoumukset, jotka ovat vielä avoinna 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menojen tukikelpoisuuskauden viimeisenä päivänä ja joiden osalta vastuuviranomainen ei ole esittänyt maksupyyntöä kuuden kuukauden kuluessa kyseisestä päivästä, vapautetaan ilman eri toimenpiteitä.

46 artikla

Vapauttamista koskevat poikkeukset

1.  Vapauttamisen kohteena olevasta määrästä on vähennettävä määrät, joita vastuuviranomainen ei ole voinut ilmoittaa komissiolle seuraavista syistä:

a)  toimet on keskeytetty sellaisen oikeudellisen menettelyn tai hallinnollisen muutoksenhaun vuoksi, jolla on lykkäävä vaikutus; tai

b)  koko kansallisen ohjelman tai ohjelman jonkin osan toteuttamista on vakavasti vaikeuttanut ylivoimainen este. Ylivoimaiseen esteeseen vetoavien vastuuviranomaisten on osoitettava sen välittömät seuraukset koko kansallisen ohjelman tai sen osan toteuttamiselle.

Vähennystä voidaan pyytää kerran sen jälkeen, kun keskeyttäminen tai ylivoimainen este on kestänyt enintään yhden vuoden, tai useita kertoja ylivoimaisen esteen keston mukaan tai sen mukaan, kuinka monta vuotta on kulunut toimen täytäntöönpanon keskeyttäneen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen ja lopullisen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen välillä.

2.  Jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle tiedot 1 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista viimeistään 31 päivänä tammikuuta sen määrän osalta, joka on ilmoitettava edellisen vuoden loppuun mennessä.

3.  Sitä osaa talousarviositoumuksista, josta on esitetty maksupyyntö mutta jota koskevaan maksuun on tehty vähennys tai jota koskevan maksun komissio on keskeyttänyt vuoden N + 2 joulukuun 31 päivänä, ei oteta huomioon laskettaessa ilman eri toimenpiteitä vapautettavien talousarviositoumusten määrää.

47 artikla

Menettely

1.  Kun on olemassa vaara, että sovelletaan 45 artiklassa säädettyä talousarviositoumuksen vapauttamista, komissio ilmoittaa mahdollisimman pian asiasta kyseiselle jäsenvaltiolle.

2.  Komissio ilmoittaa 31 päivänä tammikuuta käytettävissään olevien tietojen pohjalta vastuuviranomaiselle määrän, jota talousarviositoumuksen vapauttaminen sen hallussa olevien tietojen perusteella koskee.

3.  Jäsenvaltiolla on kaksi kuukautta aikaa hyväksyä vapautettava määrä tai esittää huomautuksensa.

4.  Komissio suorittaa talousarviositoumusten vapauttamisen ilman eri toimenpiteitä viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua viimeisen, 1–3 kohdan soveltamisesta aiheutuvan määräajan päättymisestä.

5.  Jos talousarviositoumuksia vapautetaan ilman eri toimenpiteitä, asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle unionin talousarviosta myönnettävästä rahoitusosuudesta vähennetään kyseisen vuoden osalta ilman eri toimenpiteitä vapautettu määrä. Rahoitussuunnitelmaan sisältyvää unionin rahoitusosuutta vähennetään vastaavassa suhteessa, ellei jäsenvaltio esitä tarkistettua rahoitussuunnitelmaa.

V LUKU

TIEDOTTAMINEN, VIESTINTÄ, SEURANTA, ARVIOINTI JA RAPORTOINTI

48 artikla

Tiedottaminen ja tiedoksianto

1.  Jäsenvaltioiden ja vastuuviranomaisten vastuulla on

a)  ▌verkkosivusto tai -portaali, jossa on tietoa kaikista kyseisen jäsenvaltion kansallisista ohjelmista ja linkit niihin;

b)  tiedottaa mahdollisille tuensaajille kansallisten ohjelmien tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista;

c)  tehdä erityisasetusten merkitystä ja saavutuksia tunnetuksi unionin kansalaisten keskuudessa järjestämällä tiedotus- ja viestintätoimia, joiden aiheina ovat kansallisten ohjelmien tulokset ja vaikutukset.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon avoimuus ja ylläpidettävä kustakin kansallisesta ohjelmasta tuettavien toimien luetteloa, joka on saatavilla verkkosivustolla tai -portaalissa. Toimien luettelo sisältää muun muassa ajantasaista tietoa lopullisista tuensaajista, hankkeiden nimet ja niille myönnetyn unionin rahoituksen määrän.

2 a.  Tiedot pääsääntöisesti julkaistaan, paitsi jos ne luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja liittyvät varsinkin turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, rikostutkintaan ja henkilötietojen suojaan.

3.  Komissio valtuutetaan antamaan delegoituja säädöksiä 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sellaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka koskevat yleisölle suunnattua tiedottamista ja julkistamista sekä tuensaajiin kohdistettuja tiedotustoimia.

4.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksissä tiedotus- ja julkistamistoimenpiteiden tekniset ominaisuudet. Komissio antaa kyseiset täytäntöönpanosäädökset 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

49 artikla

Täytäntöönpanokertomukset

1.  Vastuuviranomaisen on toimitettava komissiolle kutakin kansallista ohjelmaa koskeva vuotuinen täytäntöönpanokertomus edelliseltä varainhoitovuodelta viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2016 ja sen jälkeen viimeistään 31 päivänä maaliskuuta kunakin vuonna vuoteen 2022 asti. Se voi julkistaa nämä tiedot asiaankuuluvalla tasolla. Vuonna 2016 toimitettava kertomus kattaa varainhoitovuodet 2014 ja 2015. Jäsenvaltioiden on toimitettava kansallisia ohjelmia koskevat lopulliset täytäntöönpanokertomukset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2.  Vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa on esitettävä tietoja seuraavista osa-alueista:

a)  kansallisen ohjelman täytäntöönpano ottaen huomioon rahoitustiedot ja indikaattorit;

b)  kaikki kansallisen ohjelman tuloksellisuuteen vaikuttavat merkittävät tekijät.

3.  Vuonna 2017 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa on väliarviointi huomioon ottaen esitettävä ja arvioitava

-a)  2 kohdassa tarkoitetut tiedot▌;

a)  edistyminen kansallisten ohjelmien tavoitteiden saavuttamisessa unionin talousarviosta myönnetyn rahoitusosuuden avulla▌;

b)  12 artiklassa tarkoitettujen keskeisten kumppanien osallistuminen.

4.  Vuonna 2020 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa sekä lopullisessa täytäntöönpanokertomuksessa on▌ 2 kohdassa ▌esitettyjen tietojen ja arviointien lisäksi annettava tietoja ja arvio siitä, miten kansallisen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, ottaen huomioon poliittisen vuoropuhelun tulokset.

5.  Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut vuotuiset täytäntöönpanokertomukset katsotaan hyväksyttäviksi, jos ne sisältävät kaikki kyseisissä kohdissa vaaditut tiedot. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle 15 työpäivän kuluessa vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen vastaanottamispäivästä hyväksynnän epäämisestä; muussa tapauksessa kertomus katsotaan hyväksyttäväksi.

6.  Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle vuotuista täytäntöönpanokertomusta koskevat huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta. Jos komissio ei esitä huomautuksia tässä määräajassa, kertomus katsotaan hyväksytyksi.

7.  Komissio voi esittää huomautuksia vastuuviranomaisen vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa käsiteltyihin kysymyksiin, jotka vaikuttavat kansallisen ohjelman toteutukseen. Jos tällaisia huomautuksia esitetään, vastuuviranomaisen on annettava kaikki tarvittavat tiedot näiden huomautusten suhteen ja tarvittaessa ilmoitettava komissiolle toteutetuista toimenpiteistä ▌kolmen kuukauden kuluessa.

8.  Vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset on laadittava komission antamien mallien mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

50 artikla

Yhteinen seuranta- ja arviointikehys

1.  Komissio seuraa säännöllisesti tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoa, tarvittaessa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2.  Komissio arvioi 52 artiklan mukaisesti erityisasetusten täytäntöönpanoa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

3.  Perustetaan yhteinen seuranta- ja arviointikehys, jonka avulla pyritään mittamaan toimien merkityksellisyyttä, tuloksellisuutta, tehokkuutta, lisäarvoa ja kestävyyttä sekä yksinkertaistamista ja hallinnollisen rasituksen vähentämistä tämän asetuksen ja erityisasetusten tavoitteiden pohjalta samoin kuin tämän asetuksen ja erityisasetusten tuloksellisuutta välineinä, joilla edistetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä.

4.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 54 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen kehittämiseksi edelleen.

5.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ▌tiedot, joita tarvitaan ▌tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanon seurantaa ja arviointia varten.

6.  Komissio tarkastelee myös erityisasetusten nojalla toteutettavien toimien sekä muiden keskeisten unionin politiikkojen, välineiden ja aloitteiden perusteella toteutettavien toimien keskinäistä täydentävyyttä.

6 a.  Komissio kiinnittää erityistä huomiota kolmansiin maihin liittyvien toimien ja ohjelmien seurantaan ja arviointiin 9 artiklan mukaisesti.

51 artikla

Kansallisten ohjelmien arviointi jäsenvaltioissa

1.  Jäsenvaltiot toteuttavat 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut arvioinnit. Vuonna 2017 toteutettavan arvioinnin tarkoituksena on parantaa kansallisten ohjelmien suunnittelua laatua ja täytäntöönpanoa yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on tältä osin huolehdittava siitä, että käytössä on menettelyt arvioinnissa tarvittavien tietojen tuottamiseksi ja keräämiseksi, mukaan luettuina yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen indikaattoreihin liittyvät tiedot.

3.  Jäljempänä 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista arvioinneista vastaavat ▌asiantuntijat, jotka ovat toiminnassaan riippumattomia vastuuviranomaisista, tarkastusviranomaisista ja valtuutetuista viranomaisista. Nämä asiantuntijat voivat olla sidoksissa hallinnon seurannasta, arvioinnista ja tarkastuksesta vastaavaan itsenäiseen julkiseen laitokseen. Komissio antaa ohjeita arviointien suorittamistavasta.

4.  Jäljempänä 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut arvioinnit julkaistaan, paitsi jos tiedot luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja liittyvät varsinkin turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, rikostutkintaan ja henkilötietojen suojaan.

52 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission arviointikertomukset

1.  Yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

a)  kansallisista ohjelmista tuettavien toimien täytäntöönpanoa ja edistymistä kansallisten ohjelmien tavoitteiden saavuttamisessa koskeva väliarviointikertomus viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017;

b)  kansallisista ohjelmista tuettavien toimien vaikutuksia koskeva jälkiarviointikertomus viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten pohjalta komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle

a)  väliarviointikertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanosta unionin tasolla viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018. Kertomukseen on myös sisällyttävä arvio tämän asetuksen ja erityisasetusten säännösten mukaisesti suoritetusta väliarvioinnista;.

b)  jälkiarviointikertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten vaikutuksista kansallisten ohjelmien päättämisen jälkeen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024.

3.  Komission suorittamassa jälkiarvioinnissa tarkastellaan myös erityisasetusten vaikutusta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämiseen seuraavien tavoitteiden kannalta:

a)  rajaturvallisuutta, lainvalvontayhteistyötä ja kriisinhallintaa koskevan yhteisen kulttuurin kehittäminen;

b)  EU:hun suuntautuvien muuttovirtojen hallinnan tehokkuus;

c)  Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen;

d)  kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu;

e)  jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuullisuus ja yhteistyö maahanmuuttoon ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä;

f)  unionin yhteinen lähestymistapa kolmansiin maihin maahanmuuttoa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

▌

3 a.  Tässä artiklassa tarkoitetut arvioinnit julkaistaan kokonaisuudessaan, paitsi jos tiedot luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja liittyvät varsinkin turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, rikostutkintaan ja henkilötietojen suojaan.

VI LUKU

▌LOPPUSÄÄNNÖKSET

54 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään komissiolle seitsemän vuoden ajaksi tämän asetuksen voimaantulosta tässä asetuksessa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen seitsemän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kolmeksi vuodeksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa tässä asetuksessa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Tämän asetuksen nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

55 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa tällä asetuksella perustettava ▌yhteinen komitea▌ "turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto sekä sisäisen turvallisuuden rahasto". Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi paitsi jos on kyse tämän asetuksen 14 artiklan 4 kohdasta, 22 artiklan 5 kohdasta, 40 artiklan 2 kohdasta, 42 artiklan 6 kohdasta ja 48 artiklan 4 kohdasta.

56 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta uudelleen komission ehdotuksen pohjalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.

57 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […] päivänä […]kuuta […].

Euroopan parlamentin puolesta  Neuvoston puolesta

Puhemies   Puheenjohtaja

_______________________

LIITE LUONNOKSEEN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

Komission lausuma kansallisten ohjelmien hyväksymisestä:

”Komissio tekee parhaansa tiedottaakseen Euroopan parlamentille etukäteen kansallisten ohjelmien hyväksymisestä”.

Komission lausuma asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan b alakohdasta

”Komissio korostaa, että on asetuksen (EU) N:o 182/2011 (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13) hengen ja kirjaimen vastaista vedota järjestelmällisesti 5 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan b alakohtaan. Edellä mainittua säännöstä tulisi käyttää ainoastaan, mikäli ilmenee erityinen tarve poiketa periaatteesta, jonka mukaan komissio voi hyväksyä ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi, jollei lausuntoa ole annettu. Kun otetaan huomioon, että kyseessä on poikkeus 5 artiklan 4 kohdassa määriteltyyn periaatteeseen, toisen alakohdan b alakohtaan vetoamista ei voida pitää puhtaasti lainsäätäjän harkintavallan käyttämisenä, vaan se on tulkittava rajoittavasti ja täten perusteltava.”

14.9.2012

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä

( COM(2011)0752 – C7‑0444/2011 – 2011/0367(COD) )

Valmistelija: Monika Hohlmeier

LYHYET PERUSTELUT

Sisäasioiden talousarvio

Komissio esitti kesäkuussa 2011 monivuotista rahoituskehystä koskevat ehdotuksensa. Komissio esitti, että sisäasioihin osoitettaisiin vuosina 2014–2020 määrärahoja 10,9 miljardia euroa.

Tähän määrään sisältyvät sekä rahoitusohjelmien että laajojen tietojärjestelmien ja sisäasioiden alalla toimivien EU:n virastojen määrärahat[10].

Kahden rahaston oikeudellinen kehys

Komissio ehdottaa, että rahastojen määrä vähennetään kahteen ja vahvistetaan rahastojen hallinnointia koskevat horisontaaliset säännökset. Täten yksinkertaistettaisiin sisäasioiden alan rahoitusrakenteita ja sovitettaisiin EU:n tason menot paremmin yhteen unionin strategisten toimintatavoitteiden kanssa. Näin ollen molempien rahastojen olisi toimittava mahdollisimman pitkälle identtisten täytäntöönpanomekanismien mukaisesti.

Täten asetus turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä muodostaa osan unionin puitteista kahden rahaston kautta myönnettävälle rahoitukselle. Nämä rahastot ovat

·turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto ja

·sisäisen turvallisuuden rahasto (joka koostuu ulkorajoja ja viisumipolitiikkaa koskevasta rahoitusvälineestä ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineestä).

Tässä horisontaalisessa säädöksessä, jota sovelletaan sekä turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon että sisäisen turvallisuuden rahaston molempiin osiin (joko suoraan tai ristiviittausten perusteella), vahvistetaan ohjelmasuunnittelua, hallinnointia ja valvontaa, rahoitushallintoa, raportointia ja arviointia koskevat säännöt.

Neljästä eri asetuksesta koostuva rakenne johtuu neuvostossa noudatettavista äänestyssäännöistä, joihin vaikuttaa ns. eriytetty yhdentyminen eli se, sovelletaanko pöytäkirjaa N:o 19 (Schengenin säännöstöstä) vai pöytäkirjaa N:o 21 (Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta). Vahvistamalla horisontaalisessa asetuksessa yhteiset säännökset voidaan vähentää huomattavasti säännösten kokonaismäärää, kun säännöksiä ei tarvitse toistaa erikseen kussakin säädöksessä.

Yleiset säännökset

Tässä asetuksessa vahvistetaan pelkästään rahoitukseen liittyvät ja tekniset velvoitteet, kuten säännöt, joita sovelletaan ohjelmasuunnitteluun, hallinnointiin ja valvontaan, rahoitushallintoon, tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen, ohjelmien päättämiseen sekä raportointiin, arviointiin ja täytäntöönpanomekanismeihin. Sen sijaan tavoitteet ja tukikelpoiset toimet, resurssien jakautuminen ja kullakin toiminta-alalla toteutettavien toimien laajuus määritellään erikseen kolmessa erillisasetuksessa.

Taloudelliset vaikutukset

Tässä asetuksessa vahvistetaan ainoastaan menojen rahoittamiseen sovellettavat yleiset säännöt ja näin ollen asetus ei sisällä määrärahoja. Sen sijaan komission ehdotus uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä sisältää 3 869 miljoonan euron määrärahan turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa varten sekä 4 648 miljoonan euron määrärahan sisäisen turvallisuuden rahastoa varten (määrät ovat nykyhintoina, katso edellä oleva taulukko). Tässä yhteydessä sisäasioiden varainkäyttö tapahtuu pääasiassa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavan hallinnoinnin mukaisesti ja päivittäinen hallinnointi tapahtuu kansallisella tasolla.

Tarkistukset

Yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavan hallinnoinnin katsotaan yhä useammin sopivan kaikille sisäasioiden toiminta-aloille, joten se on laajennettu kattamaan myös sisäinen turvallisuus, johon sitä ei aiemmin sovellettu.

Näin ollen on varmistettava, että yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin toteutus noudattaa varainhoitoasetuksen määräyksiä. Niinpä valmistelija esittää joitakin tarkistuksia, joilla vahvistetaan yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin valvontaa ja muotoillaan teksti tarkistettua varainhoitoasetusta vastaavaksi.

Valmistelija ehdottaa lisäksi sen selkeää korostamista, että rahoitetuilla toimilla on tuotettava eurooppalaista lisäarvoa Näin ollen myös asiaankuuluvia, toimivaltaisia EU:n virastoja olisi kuultava riittävällä tavalla, kun käydään poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa valmisteltaessa kansallisten ohjelmien laadintaa.

Valmistelija ehdottaa ennalta ilmoittamattomien, paikalla suoritettavien todentamisten ja tarkastuksien sallimista, jotta torjuttaisiin EU:n varojen väärinkäyttö mahdollisimman tehokkaasti. Valmistelija ehdottaa lisäksi varojen käytön tehokkuuden ja tavoitelähtöisyyden lisäämiseksi ja kunkin jäsenvaltion omaa maksuosuutta silmällä pitäen, että hätäavun määrä ei voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista menoista ja että jäsenvaltioilta edellytetään aina vähimmäisyhteisrahoitusosuutta, vaikkakin tämä rahoitusosuus olisi hyvin pieni.

Rahoituksen jatkuvuuden varmistamiseksi valmistelija ehdottaa vuotuisen ennakkomaksun käyttöönottoa.

TARKISTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1

Luonnos lainsäädäntöpäätöslauselmaksi

1 a kohta (uusi)

Tarkistus    2

Luonnos lainsäädäntöpäätöslauselmaksi

1 b kohta (uusi)

Tarkistus    3

Luonnos lainsäädäntöpäätöslauselmaksi

1 c kohta (uusi)

Tarkistus    4

Luonnos lainsäädäntöpäätöslauselmaksi

1 d kohta (uusi)

Tarkistus    5

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)

Perustelu

Parlamentin 8. kesäkuuta 2011 antaman päätöslauselman "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten" 107 kohta.

Tarkistus    6

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)

Perustelu

Parlamentin 8. kesäkuuta 2011 antaman päätöslauselman "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten" 109 kohta.

Tarkistus    7

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

Tarkistus    8

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)

Tarkistus    9

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 7 kappale

Tarkistus    10

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 kappale

Tarkistus    11

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 kappale

Tarkistus    12

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 kappale

Perustelu

Väärän asiakirjaviittauksen korjaus.

Tarkistus    13

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)

Tarkistus    14

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 22 kappale

Perustelu

Yhteistyössä toteutettavalla hallinnoinnilla ei tarkoiteta toteutusperiaatteita, vaan se on EU:n talousarvion toteutusta koskeva menetelmä.

Tarkistus    15

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)

Tarkistus    16

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 27 a kappale (uusi)

Tarkistus    17

Ehdotus asetukseksi

3 artikla – 1 kohta

Perustelu

Unionin rahoituksella olisi aina luotava eurooppalaista lisäarvoa, eikä sen tarkoitus ole korvata kansallista rahoitusta.

Tarkistus    18

Ehdotus asetukseksi

5 artikla – 1 kohta

Tarkistus    19

Ehdotus asetukseksi

5 artikla – 4 kohta

Perustelu

Ennalta ilmoittamattomat, paikalla suoritettavat todentamiset ja tarkastukset olisi sallittava, jotta torjuttaisiin EU:n varojen väärinkäyttö mahdollisimman hyvin.

Tarkistus    20

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 4 kohta – 2 alakohta (uusi)

Perustelu

Tarkistuksella mukautetaan teksti tarkistettuun varainhoitoasetukseen.

Tarkistus    21

Ehdotus asetukseksi

8 artikla – 2 kohta

Perustelu

Jotta varmistetaan EU:n varojen tehokas ja vastuullinen käyttö ja täydentävyys, on välttämätöntä, että toimet rahoitetaan aina yhteisrahoituksella jäsenvaltioiden kanssa. Täten varmistetaan myös unionin varojen käytön tavoitelähtöisyys. Voi olla tarpeen, että hätäavun määrä on enemmän kuin 90 prosenttia tukikelpoisista menoista, mutta sen on oltava vähemmän kuin 100 prosenttia.

Tarkistus    22

Ehdotus asetukseksi

13 artikla – 1 kohta

Perustelu

Unionin varainkäytössä tarvittavan eurooppalaisen lisäarvon varmistamiseksi sekä jäsenvaltioiden että toimivaltaisten unionin virastojen on osallistuttava rakentavaan tehtävien ja prioriteettien määrittämistä koskevaan vuoropuheluun. Näin ollen asiaankuuluvia, toimivaltaisia EU:n virastoja olisi kuultava valmisteltaessa kansallisia ohjelmia ja samaan aikaan jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus ilmaista ajatuksensa unionin toimista.

Tarkistus    23

Ehdotus asetukseksi

14 artikla – 2 kohta – c alakohta

Tarkistus    24

Ehdotus asetukseksi

14 artikla – 6 a kohta (uusi)

Tarkistus    25

Ehdotus asetukseksi

22 artikla – 1 kohta

Perustelu

Tarkistuksella mukautetaan teksti tarkistettuun varainhoitoasetukseen.

Tarkistus    26

Ehdotus asetukseksi

31 artikla – 2 kohta

Perustelu

Rahoituksen jatkuvuuden varmistamiseksi on tarpeen ottaa käyttöön vuotuiset ennakkomaksut.

Tarkistus    27

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – otsikko

Perustelu

Rahoituksen jatkuvuuden varmistamiseksi on tarpeen määritellä maksujen aikataulut ja ottaa käyttöön myös vuotuiset ennakkomaksut.

Tarkistus    28

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – 1 kohta

Perustelu

Rahoituksen jatkuvuuden varmistamiseksi on tarpeen määritellä maksujen aikataulut ja ottaa käyttöön myös vuotuiset ennakkomaksut.

Tarkistus    29

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – 1 a kohta (uusi)

Perustelu

Rahoituksen jatkuvuuden varmistamiseksi on tarpeen määritellä maksujen aikataulut ja ottaa käyttöön myös vuotuiset ennakkomaksut.

Tarkistus    30

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – 2 kohta

Perustelu

Rahoituksen jatkuvuuden varmistamiseksi on tarpeen määritellä maksujen aikataulut ja ottaa käyttöön myös vuotuiset ennakkomaksut.

Tarkistus    31

Ehdotus asetukseksi

45 artikla – 1 kohta

Perustelu

Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoja koskevat kansalliset ohjelmat hyväksytään vuonna 2014. Koska monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisen vuoden aikana voi kuitenkin ilmetä ongelmia, yhteiseen hallinnointiin liittyvien maksusitoumusmäärärahojen menettämistä olisi vältettävä ja vapauttamista koskevia sääntöjä mukautettava. Monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäistä vuotta koskeva vapauttaminen olisi siksi tehtävä lisäämällä kuhunkin kauden 2015–2020 talousarviositoumuksista kuudesosa vuoden 2014 talousarviositoumuksesta.

Tarkistus    32

Ehdotus asetukseksi

45 artikla – 1 a kohta (uusi)

Perustelu

Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoja koskevat kansalliset ohjelmat hyväksytään vuonna 2014. Koska monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisen vuoden aikana voi kuitenkin ilmetä ongelmia, yhteiseen hallinnointiin liittyvien maksusitoumusmäärärahojen menettämistä olisi vältettävä ja vapauttamista koskevia sääntöjä mukautettava. Monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäistä vuotta koskeva vapauttaminen olisi siksi tehtävä lisäämällä kuhunkin kauden 2015–2020 talousarviositoumuksista kuudesosa vuoden 2014 talousarviositoumuksesta.

Tarkistus    33

Ehdotus asetukseksi

45 artikla – 1 b kohta (uusi)

Perustelu

Jos ensimmäinen talousarviositoumus koskee vuotta 2015 ja ottaen huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen toteutuksessa voi ensimmäisen vuoden aikana ilmetä ongelmia, yhteiseen hallinnointiin liittyvien maksusitoumusmäärärahojen menettämistä olisi vältettävä ja vapauttamista koskevia sääntöjä mukautettava. Monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäistä vuotta koskeva vapauttaminen olisi siksi tehtävä lisäämällä kuhunkin kauden 2016–2020 talousarviositoumuksista viidesosa vuoden 2015 talousarviositoumuksesta.

Tarkistus    34

Ehdotus asetukseksi

52 artikla – 2 a kohta (uusi)

Tarkistus    35

Ehdotus asetukseksi

53 artikla – 2 kohta (uusi)

ASIAN KÄSITTELY

ASIAN KÄSITTELY