Istuntoasiakirja
21.2.2014
VÄLIAIKAINEN MIETINTÖ
ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta
( COM(2013)0534 – 2013/0255(APP) )
Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Salvatore Iacolino
Valmistelija (*):
Ingeborg Gräßle, talousarvion valvontavaliokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla
PR_Consent_Interim
SISÄLTÖ
Sivu
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS................................................3
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE.................................................................................................12
PERUSTELUT..........................................................................................................................20
TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO..........................................21
BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO.............................................................................27
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO.........................................30
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS.................................................34
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta
( COM(2013)0534 – 2013/0255(APP) )
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi ( COM(2013)0534 ),
– ottaa huomioon ehdotuksen asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) ( COM(2013)0535 ),
– ottaa huomioon ehdotuksen direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (CΟΜ(2012)0363),
– ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä,
– ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi[1],
– ottaa huomioon rikosoikeudellisen alan muut välineet, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat yhdessä hyväksyneet, kuten oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitettua annettu direktiivi 2013/48/EU ja eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annettu direktiivi,
– ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 86, 218, 263, 265, 267, 268 ja 340 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston lausunnon,
– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,
– ottaa huomioon 30. tammikuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan, budjettivaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot ( A7-0141/2014 ),
A. ottaa huomioon, että Euroopan syyttäjänviraston perustamisen päätavoitteina on myötävaikuttaa unionin taloudellisten etujen tuloksellisempaan suojeluun, lisätä unionin yritysten ja kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin sekä varmistaa tehokkaammat ja tuloksellisemmat tutkinta- ja syytetoimet unionin taloudelliseen etuun vaikuttavien rikosten torjunnassa siten, että samalla kunnioitetaan kaikilta osin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia;
B. ottaa huomioon, että unioni on asettanut tavoitteekseen kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ja että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklan mukaisesti unioni kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia; toteaa, että rikokset ovat yhä useammin rajat ylittäviä, ja katsoo, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvat rikokset aiheuttavat vuosittain huomattavaa taloudellista vahinkoa, minkä vuoksi unionin on reagoitava niihin tuloksellisilla toimilla, joilla tuodaan lisäarvoa jäsenvaltioiden yhdistettyihin toimiin, sillä unionin talousarvion suojelu voidaan toteuttaa paremmin unionin tasolla;
C. katsoo, että kun kyseessä on unionin talousarvio, olisi sovellettava nollatoleranssiperiaatetta, jotta unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin petoksiin voitaisiin puuttua johdonmukaisesti ja tehokkaasti;
D. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot hallinnoivat ensisijaisesti noin 80 prosenttia unionin talousarviosta sekä omien varojen keräämistä, josta säädetään neuvoston päätöksellä 2007/436 EY, Euratom[2], joka korvataan lähiaikoina komission muutettua ehdotusta koskevalla neuvoston päätöksellä Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ( COM(2011)0739 );
E. muistuttaa, että on yhtä tärkeää varmistaa unionin taloudellisten etujen suojaaminen sekä unionin varojen keräämisen että varainkäytön yhteydessä;
F. ottaa huomioon, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) suorittamista tutkimuksista kymmenen prosenttia koskee rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta, jonka osuus unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista kaikista taloudellisista vaikutuksista on kuitenkin 40 prosenttia;
G. katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskeva asetus on ainoa rikosoikeusjärjestelmää koskeva säädös, johon ei sovelleta tavallista lainsäätämisjärjestystä;
H. toteaa, että ehdotus asetukseksi Euroopan syyttäjänvirastosta liittyy erottamattomasti ehdotukseen direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin sekä ehdotukseen asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) ja että näiden ehdotusten osalta sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä;
I. katsoo, että kaiken unionin lainsäädännön perusperiaatteena on oltava oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja erityisesti oikeudenkäyttöä ja perusihmisoikeuksien suojelua koskevissa asioissa;
J. ottaa huomioon, että 14 kansallisen parlamentin kamaria 11 jäsenvaltiosta on niin sanotusti näyttänyt komission ehdotukselle keltaista korttia, ja toteaa, että komissio päätti 27. maaliskuuta 2013 pitää ehdotuksen voimassa todeten kuitenkin, että se ottaa asianmukaisesti huomioon kansallisten parlamenttien kamarien perustellut lausunnot lainsäädäntöprosessin aikana;
K. toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 86 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että neuvoston on tehtävä päätös Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta yksimielisesti; pitää epätodennäköisenä, että tämä yksimielisyys saavutetaan ja että sen vuoksi näyttää todennäköisemmältä, että tietyt jäsenvaltiot perustavat Euroopan syyttäjänviraston tiiviimmän yhteistyön avulla, mikä edellyttää, että komissio esittää uuden ehdotuksen;
1. katsoo, että komission ehdotuksen tavoitteena on edistää osaltaan EU:n rikosoikeudellisen alueen toteutumista ja vahvistaa unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseen käytettäviä välineitä, mikä puolestaan lisäisi veronmaksajien luottamusta unioniin;
2. katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston perustaminen voi tuoda erityistä lisäarvoa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle edellyttäen, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat tähän, sillä unionin taloudellisia etuja ja siten Euroopan veronmaksajien etuja on suojeltava kaikissa jäsenvaltioissa;
3. kehottaa neuvostoa ottamaan Euroopan parlamentin laajasti mukaan lainsäädäntätyöhönsä pitämällä sen jatkuvasti ajan tasalla ja kuulemalla sitä edelleen, jotta voidaan päästä lopputulokseen, joka on SEUT-sopimukseen Lissabonin prosessin jälkeen sisällytettyjen muutosten mukainen ja josta molemmat osapuolet ovat olennaisilta osin samaa mieltä;
4. kehottaa unionin lainsäätäjää pitämään mielessä, että unionin koko toiminnan johdonmukaisuudesta oikeudenkäytön alalla on korvaamatonta hyötyä sen tehokkuudelle, ja käsittelemään tarkasteltavana olevaa ehdotusta ottaen huomioon muut siihen tiiviisti liittyvät ehdotukset, kuten ehdotus direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin ja ehdotus asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) sekä muut asiaankuuluvat rikosoikeuden ja menettelyllisten oikeuksien alan välineet, jotta voidaan taata ehdotuksen täysimääräinen yhdenmukaisuus kaikkien edellä mainittujen ehdotusten kanssa ja sen johdonmukainen täytäntöönpano;
5. korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuuksien ja käytäntöjen soveltamisessa on kunnioitettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteessä vahvistettuja perusoikeuksia; pyytää tästä syystä neuvostoa ottamaan asianmukaisesti huomioon seuraavat yleiset suositukset:
i) Euroopan syyttäjänviraston on toiminnassaan otettava tarkoin huomioon oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja siten noudatettava toimivaltaisen tuomioistuimen periaatetta, jonka mukaan on ilmoitettava selvästi etukäteen yksiselitteiset perusteet, joilla määritetään, mikä tuomioistuin on asiassa toimivaltainen. Koska 27 artiklan 4 kohdan tämänhetkinen muotoilu antaa Euroopan syyttäjänvirastolle liikaa harkintavaltaa soveltaa eri toimivallan perusteita, perusteista olisi tehtäviä sitovia ja niiden välille olisi luotava hierarkia ennakoitavuuden varmistamiseksi. Epäillyn oikeudet on tältä osin otettava huomioon. Lisäksi kyseisten perusteiden nojalla tapahtuvan toimivallan määrittämisen olisi kuuluttava oikeudellisen valvonnan piiriin.
ii) Euroopan syyttäjänviraston olisi oltava täysin riippumaton jäsenvaltioiden hallituksiin ja unionin toimielimiin nähden, ja sitä olisi suojeltava kaikenlaiselta poliittiselta painostukselta.
iii) Euroopan syyttäjänviraston toimivalta on määriteltävä täsmällisesti, jotta sen toimivaltaan kuuluvat rikokset voidaan yksilöidä etukäteen. Euroopan parlamentti kehottaa tarkastelemaan huolellisesti uudelleen komission ehdotuksen 13 artiklaan sisältyviä liitännäistoimivaltaa koskevia määritelmiä, koska ne ylittävät nykyisessä muodossaan SEUT-sopimuksen 86 artiklan 1−3 kohdassa määritellyn toimivallan. Tämä on tehtävä siten, että varmistetaan Euroopan syyttäjänviraston toimivallan ulottuvan muihin kuin unionin taloudellisia etuja vahingoittaviin rikoksiin ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) tietynlainen toiminta täyttää samanaikaisesti sekä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan että muunlaisen rikoksen tunnusmerkit,
b) unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavat rikokset ovat ensisijaisia ja muut pelkästään niihin liittyviä,
c) muut rikokset voidaan käsitellä oikeudessa ja niistä voidaan langettaa rangaistus ainoastaan sellaisessa tapauksessa, että niistä nostetaan syyte ja ne saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi yhdessä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien rikosten kanssa.
Lisäksi kyseisten perusteiden nojalla tapahtuneen toimivallan määrittämisen olisi kuuluttava laillisuusvalvonnan piiriin.
iv) Koska ehdotuksen 12 artiklassa tarkoitettua direktiiviä, jossa säädetään niistä rikoksista, joiden osalta Euroopan syyttäjä on toimivaltainen, ei ole vielä hyväksytty, ehdotuksen tekstissä olisi mainittava täsmällisesti, että Euroopan syyttäjä ei voi nostaa syytettä sellaisista rikoksista, joita ei ole rikoksen tapahtumahetkellä vielä määritelty rikoksiksi asianomaisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Lisäksi Euroopan syyttäjänviraston ei pitäisi käyttää toimivaltaansa rikoksiin, jotka on tehty, ennen kuin virasto on täysin toimintakykyinen. Ehdotuksen 71 artiklaa olisi mukautettava vastaavasti.
v) Euroopan syyttäjänviraston käytössä olevien tutkintavälineiden ja -toimenpiteiden on oltava yhtenäisiä, täsmällisesti yksilöityjä sekä yhteensopivia niiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien kanssa, joissa näitä välineitä ja toimenpiteitä sovelletaan. Tutkintatoimien käyttöä koskevat perusteet olisi myös esitettävä yksityiskohtaisemmin, jotta varmistetaan, että mahdollisuus etsiä edullisin oikeuspaikka voidaan sulkea pois.
vi) Todisteiden hyväksyttävyys ja arviointi 30 artiklan mukaisesti ovat rikostutkinnan kannalta tärkeässä asemassa. Tähän liittyvien sääntöjen on oltava selkeitä ja yhdenmukaisia kaikissa Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvissa asioissa, ja niissä on täysimääräisesti noudatettava menettelytakeita. Jotta voidaan varmistaa menettelytakeiden noudattaminen, todisteiden hyväksyttävyyttä koskevien ehtojen on oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä taattujen oikeuksien mukaisia.
vii) Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon on noudatettava jatkossakin kaikkialla unionissa Euroopan syyttäjän toiminnassa. Siksi Euroopan syyttäjän tekemiin päätöksiin olisi voitava soveltaa laillisuusvalvontaa toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Näin ollen Euroopan syyttäjän tekemiin päätöksiin, kuten 27, 28 ja 29 artiklassa tarkoitetut päätökset, jotka on tehty ennen oikeudenkäyntiä tai oikeudenkäynnistä riippumatta ja jotka koskevat toimivaltaa, asian käsittelyn lopettamista tai sovintoratkaisua, olisi voitava soveltaa unionin tuomioistuinten käytössä olevia oikeussuojakeinoja.
Ehdotuksen 36 artiklaa olisi mukautettava, jotta voidaan estää unionin tuomioistuinten toimivaltaa koskevien perussopimuksen määräysten kiertäminen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdassa mukaisen tehokasta oikeussuojakeinoa koskevan oikeuden liiallinen rajoittaminen.
viii) Ehdotuksen 28 artiklan säännöksissä olisi ilmoitettava selkeästi, että kansallisia syyttäjäviranomaisia ei estetä tutkimasta edelleen vähäisiä rikkomuksia koskevaa asiaa ja nostamasta asiasta syytteitä, jos kansallinen lainsäädäntö sen sallii, vaikka Euroopan syyttäjä on lopettanut kyseisen asian käsittelyn. Jos asiasta ei ole riittäviä todisteita eikä ole todennäköistä, että niitä saadaan lisää kohtuullisilla tutkintatoimilla, käsittely on lopetettava. Perusteet asian käsittelyn pakolliselle lopettamiselle olisi tarkistettava mahdollisimman varhain tutkinnan aikana, ja asian käsittely olisi lopetettava viipymättä todettaessa, että jokin pakollisen lopettamisen perusteista täyttyy.
ix) Mielivaltaista oikeudenkäyttöä on vältettävä kaikissa olosuhteissa; tämän vuoksi ”asianmukaisen oikeudenkäytön” edellytys perusteena ehdotuksen 29 artiklan 1 kohdassa esitetylle sovintoratkaisulle olisi korvattava täsmällisemmillä vaatimuksilla. Sovintoratkaisu on erityisesti suljettava pois syytteeseenpanon ajankohtana ja joka tapauksessa asioissa, joiden käsittely voidaan lopettaa ehdotuksen 28 artiklan mukaisesti, sekä vakavissa tapauksissa.
x) Koska Euroopan syyttäjän toimivalta edellyttää unionin tuomioistuimen laillisuusvalvontaa ja Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien valvontaa, asetukseen on erityisesti sisällytettävä säännöksiä, joilla varmistetaan tehokkaat ja yhdenmukaiset käytännöt jäsenvaltioissa sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen;
6. korostaa, että on noudatettava tinkimättä tiettyjä perusperiaatteita, joita ovat muun muassa periaate oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, johon rikosoikeudenkäyntien oikeussuojatakeet liittyvät suoraan, ja pyytää siksi neuvostoa ottamaan huomioon seuraavat suositukset ja toimimaan niiden mukaisesti:
i) Kaikessa Euroopan syyttäjänviraston toiminnassa on varmistettava puolustamisoikeuksien suojelun korkea taso ottaen erityisesti huomioon, että unionista voi tulla alue, jossa Euroopan syyttäjävirasto voi toimia mahdollisimman nopeasti ilman, että sen on turvauduttava keskinäisen oikeusavun välineisiin. Euroopan syyttäjänviraston asianmukaisen toiminnan kannalta on erittäin tärkeää, että kaikissa jäsenvaltioissa noudatetaan unionin vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat yksilön oikeuksia rikosasioiden käsittelyssä.
On syytä huomata, että epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 30. marraskuuta 2009 annettu neuvoston etenemissuunnitelma ei toistaiseksi ole valmis ja ehdotuksessa viitataan lähinnä kansallisiin lainsäädäntöjärjestelmiin asioissa, jotka koskevat oikeutta vaieta, syyttömyysolettamaa sekä oikeutta oikeusapuun ja puolustukseen liittyvään tutkintaan. Näin ollen oikeuskeinojen tasapuolisuuden periaatteen noudattamiseksi Euroopan syyttäjänviraston menettelyissä asianosaisina oleviin epäiltyihin tai syytettyihin henkilöihin sovellettavaa lainsäädäntöä olisi sovellettava myös viimeksi mainitun tahon tutkinta- ja syyttäjäntoimien vastaisiin menettelytakeisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta menettelytakeita koskevia unionin lainsäädännön mukaisia lisävaatimuksia tai korkeampia vaatimuksia.
ii) Kun määräaika säädöksen saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on päättynyt, sitä, että jotakin menettelyllisiä oikeuksia koskevista unionin säädöksistä ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai se on saatettu virheellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, ei olisi koskaan tulkittava sellaista henkilöä vastaan, jonka osalta on käynnistetty rikostutkinta tai syytetoimia, ja niitä on aina sovellettava Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.
iii) Olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan samasta rikoksesta ei voi nostaa syytettä kahdesti (ne bis in idem).
iv) Syytetoimien olisi oltava SEU-sopimuksen 6 artiklan, SEUT-sopimuksen 16 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisia. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä rekisteröityjen oikeuksiin, kun henkilötietoja siirretään kolmansiin maihin tai kansainvälisille organisaatioille;
7. muistuttaa, että Euroopan syyttäjänvirastolle on luotava parhaiden tulosten saavuttamiseksi joustava, kevennetty ja tehokas rakenne, ja pyytää neuvostoa ottamaan huomioon seuraavat suositukset:
i) Tutkimusten tuloksellisuuden ja tasapuolisuuden ja niiden koordinoinnin varmistamiseksi niitä suorittavien henkilöiden olisi tunnettava asianomaisten maiden oikeusjärjestelmät perusteellisesti. Tämän vuoksi Euroopan syyttäjänviraston organisaatiomallilla olisi taattava keskustasolla asianmukainen osaaminen, kokemus ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien tuntemus.
ii) Jotta voidaan varmistaa nopea ja tehokas päätöksenteko, Euroopan syyttäjänviraston olisi voitava laajentaa päätöksentekoprosessia tapauskohtaisesti toimivaltaisten valtuutettujen kansallisten syyttäjien avustuksella.
iii) Jotta voidaan varmistaa, että Euroopan syyttäjänvirasto voi taata riippumattomuuden, tehokkuuden, kokemuksen ja ammattitaidon korkean tason, sen henkilöstön olisi oltava mahdollisimman pätevää ja varmistettava tässä päätöslauselmassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttaminen. Henkilöstö voi koostua oikeuslaitosten, oikeusalan tai muiden alojen ammatinharjoittajista, joilla on edellä kuvattua vastaava kokemus ja asiantuntemus sekä asianmukaiset tiedot jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä. Näin ollen se, mitä komissio esittää ehdotuksen perustelujen 4 kohdassa kokonaiskustannuksista, olisi sovittava yhteen syyttäjänviraston tosiasiallisiin tehokkuutta ja toimivuutta koskevien tarpeiden kanssa.
iv) Olisi otettava käyttöön valvontajärjestelmä, ja sen olisi raportoitava vuosittain syyttäjänviraston toiminnasta;
8. panee merkille ajatuksen nykyisiin rakenteisiin perustuvan Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta ja toteaa, että komission mukaan tämän ratkaisun ei odoteta aiheutuvan merkittäviä lisäkustannuksia unionille tai sen jäsenvaltioille, koska Eurojustin on määrä vastata hallinnollista palveluista ja koska henkilöstöresurssit otetaan OLAFin kaltaisista jo toiminnassa olevista yksiköistä;
9. suhtautuu epäilevästi ehdotuksen kustannustehokkuutta koskevan argumentin paikkansapitävyyteen, koska Euroopan syyttäjänvirastoon on perustettava kutakin jäsenvaltiota edustava asiantuntijayksikkö, joiden työntekijöiden on oltava kansallisen oikeuskehyksen perusteellisia asiantuntijoita voidakseen toteuttaa tuloksellisia tutkimuksia ja syytetoimia; kehottaa tekemään selvityksen, jossa arvioidaan Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta unionin talousarviolle aiheutuvia kustannuksia sekä jäsenvaltioiden talousarvioille aiheutuvia mahdollisia kerrannaisvaikutuksia; kehottaa arvioimaan selvityksessä myös viraston perustamisesta koituvia etuja;
10. on huolissaan siitä, että ehdotus perustuu olettamukseen, jonka mukaan Eurojustin tarjoamat hallinnolliset palvelut eivät aiheuta rahoitus- ja henkilöstövaikutuksia tälle erillisvirastolle; katsoo näin ollen, että rahoitusselvitys on harhaanjohtava; korostaa tässä yhteydessä pyyntöään, että komission olisi esitettävä päivitetty rahoitusselvitys, jossa lainsäätäjän mahdollisesti tekemät muutokset on otettu huomioon ennen lainsäädäntöprosessin päätökseen saattamista;
11. toteaa, että SEUT-sopimuksen 86 artiklan 1 kohdan mukaisesti neuvosto voi perustaa Euroopan syyttäjänviraston Eurojustin pohjalta, ja suosittaa, että komission olisi näiden säännösten mukaisesti yksinkertaisesti harkittava taloudellisten resurssien siirtämistä OLAFilta syyttäjänviraston käyttöön ja että tämän olisi käytettävä hyväkseen Eurojustin henkilöstön asiantuntemusta ja lisäarvoa;
12. toteaa, että parlamentille ei ole ilmoitettu selvästi, onko uutena elimenä perustettava Euroopan syyttäjänvirasto velvoitettu noudattamaan kaikkia unionin toimielimiä ja elimiä koskevia henkilöstön vähentämissuunnitelmia; korostaa, että se ei aio kannattaa tällaista toimintatapaa;
13. kehottaa neuvostoa selventämään kunkin nykyisen unionin taloudellisten etujen suojaamisesta vastaavan elimen toimivaltaa; pitää erittäin tärkeänä, että Euroopan syyttäjänviraston ja muiden jo toiminnassa olevien elinten, kuten Eurojustin ja OLAFin, väliset suhteet määritellään entistä tarkemmin ja rajataan selkeästi; korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston olisi hyödynnettävä OLAFin pitkäaikaista asiantuntemusta tutkimusten suorittamisessa kansallisella ja unionin tasolla aloilla, jotka liittyvät unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, korruption torjunta mukaan luettuna; korostaa erityisesti, että neuvoston olisi selvennettävä OLAFin ja Euroopan syyttäjänviraston keskinäistä täydentävyyttä niin sanottujen ”sisäisten” ja ”ulkoisten” tutkimusten yhteydessä; korostaa, että komission nykyisessä ehdotuksessa ei selvennetä OLAFin ja Euroopan syyttäjänviraston välistä suhdetta eikä sitä, miten unionin toimielimissä tehtävät sisäiset tutkimukset on toteutettava;
14. katsoo, että OLAFin, Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston rinnakkaisia toimintoja olisi arvioitava edelleen, jotta keskenään ristiriitaisten toimivaltuuksien riskiä voidaan vähentää; kehottaa neuvostoa selventämään näiden elinten toimivaltuuksia, yksilöimään toimivaltuuksien mahdolliset päällekkäisyydet ja tehottomuuden sekä ehdottamaan, miten asia voitaisiin tarvittaessa korjata;
15. vaatii selvittämään, mitkä OLAFin yksiköt ja ketkä sen henkilöstön jäsenet siirretään Euroopan syyttäjänviraston palvelukseen ja ketkä jäävät OLAFin palvelukseen, koska monet jäsenvaltiot todennäköisesti päättävät jäädä Euroopan syyttäjänvirastoa koskevan ehdotuksen ulkopuolelle; vaatii, että OLAFille on jäätävä tarvittavat resurssit, jotta OLAF pystyy vastaamaan kaikista petostentorjuntatoimista, jotka eivät kuulu Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan;
16. huomauttaa, että OLAF on edelleen toimivaltainen niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät osallistu Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen, ja katsoo, että näillä olisi oltava vastaavantasoiset menettelytakeet;
17. kehottaa siksi komissiota sisällyttämään Euroopan syyttäjänviraston perustamisen johdosta tehtäviin OLAF-asetusta koskeviin muutoksiin riittävät menettelytakeet sekä mahdollisuuden OLAFin toteuttamien tutkintatoimien oikeudelliseen laillisuusvalvontaan;
18. katsoo, että kansallisille viranomaisille määrätyt velvoitteet ilmoittaa Euroopan syyttäjänvirastolle kaikista asioista, jotka saattavat olla syyttäjänviraston toimivallan piiriin kuuluvia rikoksia, olisi yhdenmukaistettava jäsenvaltioiden tasolla voimassa olevien velvoitteiden kanssa niitä ylittämättä, ja niiden yhteydessä olisi otettava huomioon kyseisten viranomaisten riippumattomuus;
19. kehottaa laatimaan erityiset unionin tason säännöt, joiden avulla voidaan varmistaa ilmiantajien yhdenmukainen suojelu;
20. pitää valitettavana, että Euroopan syyttäjänvirastolla ei ole toimivaltaa puuttua vakavaan rajat ylittävään rikollisuuteen, kuten järjestäytyneeseen rikollisuuteen; kannustaa komissiota tekemään asiasta vaikutustenarvioinnin;
21. kehottaa neuvostoa edelleen parantamaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten tehokkuutta, mikä on välttämätöntä Euroopan syyttäjävirastohankkeen menestymisen kannalta;
22. pitää myönteisenä Euroopan syyttäjänviraston sisällyttämistä nykyisiin hajautettuihin rakenteisiin siten, että valtuutetut kansalliset syyttäjät toimivat ”erityisneuvonantajina”; on tietoinen siitä, että on selvennettävä edelleen valtuutettujen syyttäjien riippumattomuutta kansallisessa oikeuslaitoksessa ja heidän valintamenettelynsä avoimuutta, jotta voidaan välttää epäilyt siitä, että Euroopan syyttäjänvirasto suosii tiettyjä ehdokkaita;
23. toteaa, että unionin rikoslainsäädäntöä koskeva asianmukainen koulutus valtuutetuille Euroopan syyttäjille ja heidän henkilöstölleen olisi tarjottava yhdenmukaisella ja tehokkaalla tavalla;
24. muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että on erittäin tärkeää, että Euroopan parlamentti, joka on toinen lainsäätäjä aineellisen ja menettelyjä koskevan rikosoikeuden alalla, on edelleen tiiviisti mukana Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa ja että sen kanta otetaan asianmukaisesti huomioon menettelyn kaikissa vaiheissa; toteaa siksi aikovansa olla tiiviisti yhteydessä komissioon ja neuvostoon, jotta yhteistyö olisi mahdollisimman hedelmällistä; on täysin tietoinen tehtävän vaikeudesta ja siitä, että se on toteutettava kohtuullisessa aikataulussa, ja lupaa esittää tarvittaessa kantansa Euroopan syyttäjänviraston myöhemmästä kehittämisestä väliaikaisissa mietinnöissä;
25. pyytää, että neuvosto käyttää tarvittavan ajan komission ehdotuksen perinpohjaiseen arviointiin eikä saata neuvotteluja päätökseen kiireessä; korostaa, että olisi vältettävä ennenaikaista siirtymistä tiiviimmän yhteistyön menettelyyn;
26. kehottaa puhemiestä pyytämään neuvostolta, että ehdotuksen seuraamista voidaan jatkaa;
27. huomauttaa neuvostolle, että edellä esitettyjä poliittisia suuntaviivoja on täydennetty tähän päätöslauselmaan sisällytetyllä teknisellä liitteellä;
28. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE
Johdanto-osan 22 kappale | |
Muutos 1 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
(22) Unionin taloudellisia etuja vahingoittavat rikokset liittyvät usein läheisesti muihin rikoksiin. Jotta menettelyt olisivat tehokkaita ja vältettäisiin rikkomasta periaatetta, jonka mukaan samasta rikoksesta ei voi nostaa syytettä kahdesti (ne bis in idem), Euroopan syyttäjänviraston toimivallan olisi katettava myös rikokset, joita ei kansallisissa lainsäädännöissä ole varsinaisesti määritelty unionin taloudellisia etuja vahingoittaviksi rikoksiksi, mutta joiden tunnusmerkistö on sama kuin unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten ja erottamattomasti niihin liittyvä. Kun on kysymys tällaisista monitahoisista tapauksista, joissa unionin taloudellisia etuja vahingoittava rikos on ensisijainen, Euroopan syyttäjänviraston olisi käytettävä toimivaltaansa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan. Ensisijaisuus olisi todettava sellaisilla perusteilla kuin rikoksen taloudellinen vaikutus unioniin ja kansallisiin talousarvioihin, uhrien määrä ja muut rikoksen vakavuuteen liittyvät seikat tai sovellettavat seuraamukset. | (22) Unionin taloudellisia etuja vahingoittavat rikokset liittyvät usein läheisesti muihin rikoksiin. Jotta vältettäisiin rikkomasta periaatetta, jonka mukaan samasta rikoksesta ei voi nostaa syytettä kahdesti (ne bis in idem), Euroopan syyttäjänviraston toimivallan olisi katettava myös rikokset, joita ei kansallisissa lainsäädännöissä ole varsinaisesti määritelty unionin taloudellisia etuja vahingoittaviksi rikoksiksi, mutta joiden tunnusmerkistö on sama kuin unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten ja niihin liittyvä. Kun on kysymys tällaisista monitahoisista tapauksista, joissa unionin taloudellisia etuja vahingoittava rikos on ensisijainen, Euroopan syyttäjänviraston olisi käytettävä toimivaltaansa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan. Ensisijaisuus olisi todettava sellaisilla perusteilla kuin rikoksen taloudellinen vaikutus unioniin ja kansallisiin talousarvioihin, uhrien määrä ja muut rikoksen vakavuuteen liittyvät seikat tai sovellettavat seuraamukset. |
13 artikla | |
Muutos 2 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
1. Jos 12 artiklassa tarkoitetut rikokset liittyvät erottamattomasti muihin kuin kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin ja jos asianmukaisen oikeudenkäytön takaamiseksi on aiheellista toteuttaa niitä koskevia yhteisiä tutkinta- ja syytetoimia, Euroopan syyttäjänvirasto on toimivaltainen myös näiden muiden rikosten osalta edellyttäen, että 12 artiklassa tarkoitetut rikokset ovat ensisijaisia ja että muut rikokset perustuvat samoihin tosiseikkoihin. | 1. Jos 12 artiklassa tarkoitetut rikokset liittyvät muihin kuin kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, Euroopan syyttäjänvirasto on toimivaltainen myös näiden muiden rikosten osalta edellyttäen, että seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät: |
| – tietyt tosiseikat ovat samanaikaisesti sekä EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavia rikoksia että muita rikoksia, |
| – unionin taloudellisiin etuihin vaikuttava(t) rikos (rikokset) on/ovat ensisijainen (ensisijaisia) ja muu(t) rikos (rikokset) pelkästään niihin liittyviä, |
| – muusta rikoksesta (muista rikoksista) syytteeseen asettaminen ei enää olisi mahdollista, jos siitä (niistä) ei asettaisi syytteeseen ja käsiteltäisi tuomioistuimessa yhdessä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan (vaikuttavien) rikosten kanssa. |
Jos nämä edellytykset eivät täyty, muiden rikosten osalta toimivaltainen jäsenvaltio on toimivaltainen myös 12 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta. | Jos nämä edellytykset eivät täyty, muiden rikosten osalta toimivaltainen jäsenvaltio on toimivaltainen myös 12 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta. |
2. Euroopan syyttäjänvirasto ja kansallinen syyttäjäviranomainen neuvottelevat keskenään siitä, kumpi on 1 kohdan nojalla toimivaltainen. Eurojustia voidaan tarvittaessa pyytää auttamaan toimivallan määrittämisessä 57 artiklan mukaisesti. | 2. Euroopan syyttäjänvirasto ja kansallinen syyttäjäviranomainen neuvottelevat keskenään siitä, kumpi on 1 kohdan nojalla toimivaltainen. Eurojustia voidaan tarvittaessa pyytää auttamaan toimivallan määrittämisessä 57 artiklan mukaisesti. |
3. Jos Euroopan syyttäjänvirasto ja kansallinen syyttäjäviranomainen eivät pääse 1 kohdan mukaisesta toimivallasta yhteisymmärrykseen, liitännäistoimivallasta päättää se kansallinen lainkäyttöviranomainen, joka on toimivaltainen päättämään syytetoimia koskevan toimivallan jakamisesta kansallisella tasolla. | 3. Jos Euroopan syyttäjänvirasto ja kansallinen syyttäjäviranomainen eivät pääse 1 kohdan mukaisesta toimivallasta yhteisymmärrykseen, liitännäistoimivallasta päättää se kansallinen lainkäyttöviranomainen, joka on toimivaltainen päättämään syytetoimia koskevan toimivallan jakamisesta kansallisella tasolla. |
4. Tämän artiklan nojalla tapahtunutta toimivallan määrittämistä ei tutkita uudelleen. | 4. Tämän artiklan nojalla tapahtunutta toimivallan määrittämistä voidaan tutkia uudelleen ehdotuksen 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti määritetyn oikeuspaikan tuomioistuimessa sen omasta aloitteesta. |
| |
Muutos 3 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
(46) Unionin virastoihin sovellettavia avoimuutta koskevia yleisiä sääntöjä olisi sovellettava myös Euroopan syyttäjänvirastoon, mutta ainoastaan sen hallinnollisten tehtävien osalta, jotta ei millään tavalla vaarannettaisi sen operatiivisen toiminnan luottamuksellisuutta. Samoin Euroopan oikeusasiamiehen olisi hallinnollisissa tutkimuksissaan kunnioitettava Euroopan syyttäjänviraston toiminnan luottamuksellisuutta. | (46) Unionin virastoihin sovellettavia avoimuutta koskevia yleisiä sääntöjä olisi sovellettava myös Euroopan syyttäjänvirastoon. Euroopan oikeusasiamiehen olisi hallinnollisissa tutkimuksissaan kunnioitettava Euroopan syyttäjänviraston toiminnan luottamuksellisuutta. |
27 artikla | |
Muutos 4 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
1. Euroopan syyttäjällä ja valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on samat valtuudet kuin kansallisilla syyttäjillä syytteen nostamisen ja ajamisen osalta, erityisesti valtuudet esittää syyllisyysväittämiä, osallistua todisteiden vastaanottamiseen ja turvautua käytettävissä oleviin muutoksenhakukeinoihin. | 1. Euroopan syyttäjällä ja valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on samat valtuudet kuin kansallisilla syyttäjillä syytteen nostamisen ja ajamisen osalta, erityisesti valtuudet esittää syyllisyysväittämiä, osallistua todisteiden vastaanottamiseen ja turvautua käytettävissä oleviin muutoksenhakukeinoihin. |
2. Kun toimivaltainen valtuutettu Euroopan syyttäjä katsoo, että tutkinta on saatu päätökseen, hänen on toimitettava Euroopan syyttäjän tarkastettavaksi yhteenveto asiasta, syytekirjelmäluonnos ja luettelo todisteista. Jos Euroopan syyttäjä ei määrää asian käsittelyä lopetettavaksi 28 artiklan nojalla, hän joko määrää valtuutetun Euroopan syyttäjän toimittamaan syytekirjelmän toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai palauttaa asian valtuutetulle syyttäjälle lisätutkintaa varten. Euroopan syyttäjä voi myös itse saattaa asian toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. | 2. Kun toimivaltainen valtuutettu Euroopan syyttäjä katsoo, että tutkinta on saatu päätökseen, hänen on toimitettava Euroopan syyttäjän tarkastettavaksi yhteenveto asiasta, syytekirjelmäluonnos ja luettelo todisteista. Jos Euroopan syyttäjä ei määrää asian käsittelyä lopetettavaksi 28 artiklan nojalla tai jos hänen 29 artiklan mukaisesti ehdottamaansa sovintoratkaisua ei hyväksytä, hän joko määrää valtuutetun Euroopan syyttäjän toimittamaan syytekirjelmän toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai palauttaa asian valtuutetulle syyttäjälle lisätutkintaa varten. Euroopan syyttäjä voi myös itse saattaa asian toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. |
3. Toimivaltaiselle kansalliselle tuomioistuimelle toimitettavassa syytekirjelmässä on lueteltava oikeudenkäynnissä esitettävät todisteet. | 3. Toimivaltaiselle kansalliselle tuomioistuimelle toimitettavassa syytekirjelmässä on lueteltava oikeudenkäynnissä esitettävät todisteet. |
4. Euroopan syyttäjä valitsee oikeuspaikan ja toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen tiiviissä yhteistyössä asian esittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän kanssa ja oikeudenkäytön asianmukaisuuden huomioon ottaen seuraavien kriteerien perusteella: | 4. Toimivaltainen kansallinen tuomioistuin määritellään seuraavien tärkeysjärjestyksessä ilmoitettujen kriteerien perusteella: |
a) rikoksentekopaikka tai, jos on tehty useita rikoksia, paikka, joissa suurin osa niistä on tehty; | a) rikoksentekopaikka tai, jos on tehty useita rikoksia, paikka, joissa suurin osa niistä on tehty; |
b) epäillyn vakinainen asuinpaikka; | b) epäillyn vakinainen asuinpaikka; |
c) todisteiden sijaintipaikka; | c) todisteiden sijaintipaikka; |
d) rikoksen välittömien uhrien vakinainen asuinpaikka. | d) rikoksen välittömien uhrien vakinainen asuinpaikka. |
5. Jos se on tarpeen takaisinperintää, hallinnollisia jatkotoimia tai seurantaa varten, Euroopan syyttäjä antaa syytekirjelmän tiedoksi toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, asiaan osallisille henkilöille sekä asianomaisille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille. | 5. Jos se on tarpeen takaisinperintää, hallinnollisia jatkotoimia tai seurantaa varten, Euroopan syyttäjä antaa syytekirjelmän tiedoksi toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, asiaan osallisille henkilöille sekä asianomaisille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille. |
28 artikla | |
Muutos 5 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
1. Euroopan syyttäjä lopettaa asian käsittelyn, jos syytteen nostaminen on käynyt mahdottomaksi jostakin seuraavista syistä: | 1. Euroopan syyttäjä lopettaa asian käsittelyn, jos syytteen nostaminen on käynyt mahdottomaksi jostakin seuraavista syistä: |
a) epäillyn kuolema; | a) epäillyn kuolema; |
b) tutkinnan kohteena oleva toiminta ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä; | b) tutkinnan kohteena oleva toiminta ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä; |
c) epäillylle on myönnetty armahdus tai syytesuoja; | c) epäillylle on myönnetty armahdus tai syytesuoja; |
d) kansallinen syyteoikeuden vanhentumisaika on kulunut umpeen; | d) kansallinen syyteoikeuden vanhentumisaika on kulunut umpeen; |
e) epäilty on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu unionin alueella samojen tosiseikkojen perusteella tai asia on ratkaistu 29 artiklan mukaisesti. | e) epäilty on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu unionin alueella samojen tosiseikkojen perusteella tai asia on ratkaistu 29 artiklan mukaisesti; |
| f) Euroopan syyttäjänviraston täysimääräisen, kattavan ja oikeasuhteisen tutkinnan jälkeen asiaa koskevat todisteet eivät ole riittäviä. |
2. Euroopan syyttäjä voi lopettaa asian käsittelyn jollakin seuraavista perusteista: a) rikos on vähäinen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annetun direktiivin 2013/XX/EU täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaan; b) asiaa koskeva näyttö ei riitä. | 2. Euroopan syyttäjä voi lopettaa asian käsittelyn, jos rikos on vähäinen unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annetun direktiivin 2013/XX/EU täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaan; |
3. Euroopan syyttäjänvirasto voi siirtää asiat, joiden käsittelyn se on lopettanut, Euroopan petostentorjuntaviraston, jäljempänä ’OLAF’, tai toimivaltaisten kansallisten hallinto- tai lainkäyttöviranomaisten käsiteltäväksi takaisinperintää, muita hallinnollisia jatkotoimia tai seurantaa varten. | 3. Euroopan syyttäjänvirasto voi siirtää asiat, joiden käsittelyn se on lopettanut, Euroopan petostentorjuntaviraston, jäljempänä ’OLAF’, tai toimivaltaisten kansallisten hallinto- tai lainkäyttöviranomaisten käsiteltäväksi takaisinperintää, muita hallinnollisia jatkotoimia tai seurantaa varten. |
4. Jos tutkinta on aloitettu loukatun osapuolen antamien tietojen perusteella, Euroopan syyttäjänvirasto ilmoittaa asiasta tälle osapuolelle. | 4. Jos tutkinta on aloitettu loukatun osapuolen antamien tietojen perusteella, Euroopan syyttäjänvirasto ilmoittaa asiasta tälle osapuolelle. |
29 artikla | |
Muutos 6 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
1. Jos asian käsittelyä ei lopeteta, Euroopan syyttäjänvirasto voi asianmukaisen oikeudenkäytön niin vaatiessa ehdottaa epäillylle sovintoratkaisuna, että tämä maksaa kiinteämääräisen sakon, minkä jälkeen asian käsittely päätetään lopullisesti. Jos epäilty suostuu, hänen on maksettava kiinteämääräinen sakko unionille. | 1. Jos asian käsittelyä ei voida lopettaa 28 artiklan nojalla ja vankeusrangaistus olisi kohtuuton, vaikka toiminta näytettäisiin oikeudessa täysin toteen, Euroopan syyttäjänvirasto voi ehdottaa epäillylle sovintoratkaisuna, että tämä maksaa kiinteämääräisen sakon, minkä jälkeen asian käsittely päätetään lopullisesti. Jos epäilty suostuu, hänen on maksettava kiinteämääräinen sakko unionille. |
2. Euroopan syyttäjänvirasto valvoo sovintoratkaisuun liittyvän rahallisen suorituksen maksamista. | 2. Euroopan syyttäjänvirasto valvoo sovintoratkaisuun liittyvän rahallisen suorituksen maksamista. |
3. Jos epäilty hyväksyy sovintoratkaisun ja maksaa sakon, Euroopan syyttäjä päättää asian käsittelyn lopullisesti ja ilmoittaa asiasta virallisesti toimivaltaisille kansallisille lainvalvonta- ja lainkäyttöviranomaisille sekä asianomaisille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille. | 3. Jos epäilty hyväksyy sovintoratkaisun ja maksaa sakon, Euroopan syyttäjä päättää asian käsittelyn lopullisesti ja ilmoittaa asiasta virallisesti toimivaltaisille kansallisille lainvalvonta- ja lainkäyttöviranomaisille sekä asianomaisille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille. |
4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettuun asian käsittelyn lopulliseen päättämiseen ei voida hakea muutosta. |
|
30 artikla | |
Muutos 7 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
1. Jos asiaa käsittelevä tuomioistuin katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston sille esittämien todisteiden hyväksyminen ei vaikuttaisi kielteisesti menettelyn oikeudenmukaisuuteen tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan kirjattuihin puolustuksen oikeuksiin, todisteet on hyväksyttävä oikeudenkäynnissä ilman eri validointia tai muuta vastaavaa oikeudellista menettelyä, vaikka tuomioistuimen sijaintijäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin muiden sääntöjen soveltamisesta todisteiden keräämiseen ja esittämiseen. | 1. Jos asiaa käsittelevä tuomioistuin katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston sille esittämien todisteiden hyväksyminen ei vaikuttaisi kielteisesti menettelyn oikeudenmukaisuuteen tai Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattuihin puolustuksen oikeuksiin taikka SEU-sopimuksen 6 artiklan mukaisiin jäsenvaltioiden velvoitteisiin, todisteet on hyväksyttävä. |
2. Todisteiden hyväksyminen ei vaikuta kansallisten tuomioistuimen toimivaltaan arvioida vapaasti todisteita, joita Euroopan syyttäjänvirasto esittää oikeudenkäynnissä. | 2. Todisteiden hyväksyminen ei vaikuta kansallisten tuomioistuimen toimivaltaan arvioida vapaasti todisteita, joita Euroopan syyttäjänvirasto esittää oikeudenkäynnissä. |
33 artikla | |
Muutos 8 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
1. Euroopan syyttäjänviraston menettelyissä asianosaisina olevalla epäillyllä tai syytetyllä on kansallisen lainsäädännön mukainen oikeus vaieta kuulusteluissa, jotka koskevat rikoksia, joista häntä epäillään, ja hänelle on ilmoitettava, ettei hänen tarvitse todistaa itseään vastaan. | 1. Euroopan syyttäjänviraston menettelyissä asianosaisina olevalla epäillyllä tai syytetyllä on oikeus vaieta kuulusteluissa, jotka koskevat rikoksia, joista häntä epäillään, ja hänelle on ilmoitettava, ettei hänen tarvitse todistaa itseään vastaan. |
2. Epäiltyä tai syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. | 2. Epäiltyä tai syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen. |
34 artikla | |
Muutos 9 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
Euroopan syyttäjänviraston toimivallan piiriin kuuluvasta rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä on kansallisen lainsäädännön mukainen oikeus saada kansallisilta viranomaisilta kokonaan tai osittain maksutonta oikeusapua, jos hänellä ei ole varaa maksaa siitä. | Euroopan syyttäjänviraston toimivallan piiriin kuuluvasta rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä on oikeus saada kansallisilta viranomaisilta kokonaan tai osittain maksutonta oikeusapua, jos hänellä ei ole varaa maksaa siitä. |
36 artikla | |
Muutos 10 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
1. Kun Euroopan syyttäjänvirasto toteuttaa prosessitoimia tehtäviään hoitaessaan, sitä pidetään laillisuusvalvonnan kannalta kansallisena viranomaisena.
| Laillisuusvalvonnan kannalta Euroopan syyttäjänvirastoa pidetään kansallisena viranomaisena kaikkien sen syyttäjäntehtävänsä yhteydessä toimivaltaisessa tuomioistuimessa toteuttamien prosessitoimien osalta. Muiden Euroopan syyttäjänviraston tekojen tai laiminlyöntien osalta sitä pidetään unionin elimenä. |
2. Kun tämän asetuksen mukaisesti on sovellettava kansallisia säädöksiä, niitä ei pidetä SEUT-sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettuina unionin säädöksinä. |
|
| |
Muutos 11 | |
Ehdotus asetukseksi | Tarkistus |
Euroopan oikeusasiamies voi tutkia Euroopan syyttäjänviraston hallinnollista toimintaa SEUT-sopimuksen 228 artiklan määräysten mukaisesti. | Euroopan oikeusasiamies voi tutkia Euroopan syyttäjänviraston toimintaa hallinnollisten epäkohtien osalta SEUT-sopimuksen 228 artiklan määräysten mukaisesti. |
PERUSTELUT
Euroopan syyttäjänviraston perustaminen edistää osaltaan jäsenvaltioiden yhteistyötä rikosoikeuden alalla. Euroopan parlamenttia on pyydetty esittämään kantansa lainsäädäntöehdotukseen, jossa otetaan huomioon julkisen talouden vakauttamisvaiheessa kansalaisten konkreettinen vaatimus siitä, että Euroopan unionin taloudellisia etuja suojellaan. Lisäksi sosiaaliturvajärjestelmistä ja julkisista palveluista vuosittain vähennettävät 500 miljoonaa euroa edellyttävät reagointia unionin taholta.
Tässä asiakirjassa pyritään Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti laatimaan ehdotuksia ja esittämään tarkkoja, luonteeltaan poliittisia huomautuksia komission ehdottamasta tekstistä, jotta neuvosto voi käsitellä sitä yksityiskohtaisesti. Esittelijä toivoo, että parlamentti otetaan laajalti mukaan käsiteltävää ehdotusta ja sen laatimista koskevaan keskusteluun ja että neuvosto toisena lainsäätäjänä käsittelee huolellisesti esitettyjä huomioita ja yksilöityjä ratkaisuja.
Esittelijä myös katsoo, että Eurojustin, OLAFin ja Europolin koordinoinnissa on tarkoitus puuttua toiminnallisiin näkökohtiin ja täydentää rikosasioiden käsittelyä, jotta rikosasioissa tehtävää yhteistyötä, johon kaikki jäsenvaltiot osallistuvat mahdollisuuksien mukaan, voidaan tehdä kokonaisvaltaisesti siten, että jäsenvaltioiden tasolla saadut merkittävät kokemukset kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi.
Erityisen tärkeää on tarkastella uudelleen oikeussuojakeinoja, joihin liittyy toimivaltaisen tuomioistuimen määrittäminen, syyttäjänviraston liitännäistoimivaltaan kuuluvat rikokset, tutkintatoimet, todisteiden hyväksyttävyys sekä tutkimusten päättäminen.
Lisäksi menettelytakeiden yhteydessä viitataan tiettyihin periaatteisiin ja oikeuksiin, joilla lisätään epäiltyjen suojelua heikentämättä kuitenkaan rikosten selvittämistä ja niistä rankaisemista.
Lopuksi esittelijä ehdottaa, että Euroopan syyttäjänviraston rakenteesta olisi tehtävä joustava ja kevennetty ja sen avulla olisi varmistettava riippumattomuuden, kokemuksen ja ammattitaidon korkea taso, jossa vaatimus nopeista päätöksistä yhdistyy tutkimusten huolellisuuteen ja niiden jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien tuntemukseen, joissa rikokset on tehty.
18.2.2014
TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle
ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta
( COM(2013)0534 – C7‑0000/2014 – 2013/0255(APP) )
Valmistelija (*): Ingeborg Gräßle
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla
PA_Consent_Interim
EHDOTUKSET
Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat ehdotukset:
Suositukset
1. kannattaa komission lähestymistapaa keskittää Euroopan syyttäjänviraston tehtävät ja toimivalta unionin taloudellisten etujen suojaamiseen unionin talousarvion kannalta haitallisilta petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan mukaisesti;
2. kehottaa neuvostoa selventämään kunkin nykyisen unionin taloudellisten etujen suojaamisesta vastaavan elimen toimivaltaa; pitää äärimmäisen tärkeänä, että Euroopan syyttäjänviraston ja muiden jo toiminnassa olevien elinten, kuten Eurojustin ja OLAFin, väliset suhteet määritellään entistä tarkemmin ja rajataan selvästi; korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston olisi hyödynnettävä OLAFin pitkäaikaista asiantuntemusta tutkimusten suorittamisessa kansallisella ja unionin tasolla aloilla, jotka liittyvät unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, korruption torjunta mukaan luettuna; korostaa erityisesti, että neuvoston olisi selvennettävä OLAFin ja Euroopan syyttäjänviraston keskinäistä täydentävyyttä niin sanottujen ”sisäisten” ja ”ulkoisten” tutkimusten yhteydessä; korostaa, että komission nykyisessä ehdotuksessa ei selvennetä OLAFin ja Euroopan syyttäjänviraston välistä suhdetta eikä sitä, miten unionin toimielimissä suoritettavat sisäiset tutkimukset on toteutettava; vaatii tässä yhteydessä, että unionin virkamiehet asetetaan samaan asemaan muiden unionin kansalaisten kanssa siten, että muutetaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 11 artiklan a kohtaa ja unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 19 artiklaa, mikä mahdollistaisi Euroopan syyttäjänviraston välittömät toimenpiteet;
3. katsoo, että OLAFin, Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston rinnakkaisia toimintoja olisi arvioitava edelleen, jotta keskenään ristiriitaisten toimivaltuuksien riskiä voidaan vähentää; kehottaa neuvostoa selventämään kyseisten elinten toimivaltuuksia, yksilöimään toimivaltuuksien mahdolliset päällekkäisyydet ja tehottomuuden sekä ehdottamaan, miten asia voitaisiin korjata;
4. korostaa samalla, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja Euroopan syyttäjänviraston täydentävää ja liitännäistoimivaltaa olisi korostettava ja selvennettävä entisestään, jotta voidaan välttää toimien tehoton ja kustannuksia aiheuttava päällekkäisyys näillä kahdella tasolla; pyytää selvittämään tätä asiaa; kehottaa neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön jäsenvaltioiden viranomaisten oikeus toimia siten, että Euroopan syyttäjänviraston olisi ilmoitettava jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisille tutkimuksistaan ja annettava niille mahdollisuus tutkia unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ja nostaa syytteitä niiden perusteella myös tapauksissa, joissa Euroopan syyttäjänvirasto ei ole käynnistänyt tutkimuksia tai on päättänyt tutkimukset ilman jatkotoimia;
5. katsoo, että komission ehdotuksen mukainen Euroopan syyttäjänviraston nimittämismenettely ei ole demokraattinen eikä avoin; vaatii, että parlamentille annetaan keskeisempi rooli nimittämismenettelyssä ja että sille myönnetään erityisesti oikeus nimittää puolet ehdokasluettelon laativan valintalautakunnan jäsenistä; korostaa, että riippumattomuuden varmistamiseksi pääsyyttäjä olisi nimitettävä parlamentin ja neuvoston yhteisellä päätöksellä; ehdottaa, että pääsyyttäjän erottamista koskeva virallinen menettely sisällytetään Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevaan asetukseen; katsoo näin ollen, että komission ehdotuksen 8 artikla on nykyisessä muodossaan riittämätön;
6. pitää myönteisenä Euroopan syyttäjänviraston sisällyttämistä nykyisiin hajautettuihin rakenteisiin siten, että valtuutetut kansalliset syyttäjät toimivat ”erityisneuvonantajina”; pitää välttämättömänä selventää edelleen valtuutettujen syyttäjien riippumattomuutta kansallisessa oikeuslaitoksessa sekä heidän valintamenettelynsä avoimuutta, jotta voidaan välttää epäilyt siitä, että Euroopan syyttäjänvirasto suosii tiettyjä ehdokkaita; kehottaa laatimaan selvityksen, jossa arvioidaan Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta unionin talousarviolle aiheutuvia kustannuksia sekä jäsenvaltioiden talousarvioille aiheutuvia mahdollisia kerrannaisvaikutuksia; kehottaa arvioimaan kyseisessä selvityksessä myös viraston perustamisesta syntyviä hyötyjä;
7. vaatii selvittämään, mitkä OLAFin yksiköt ja ketkä sen henkilöstön jäsenet siirretään Euroopan syyttäjänviraston palvelukseen ja ketkä jäävät OLAFin palvelukseen, koska monet jäsenvaltiot todennäköisesti päättävät jäädä Euroopan syyttäjänvirastoa koskevan ehdotuksen ulkopuolelle; vaatii, että OLAFille on jäätävä tarvittavat resurssit, jotta se pystyy vastaamaan kaikista petostentorjuntatoimista, jotka eivät kuulu Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan;
8. huomauttaa, että OLAF on edelleen toimivaltainen niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät osallistu Euroopan syyttäjänvirastoon, ja että niillä olisi oltava vastaavantasoiset menettelytakeet;
9. kehottaa sen vuoksi komissiota sisällyttämään OLAFia koskevaan asetukseen Euroopan syyttäjänviraston perustamisen vuoksi tehtäviin muutoksiin riittävät menettelytakeet, mukaan lukien mahdollisuus OLAFin tutkintatoimien oikeudelliseen uudelleentarkasteluun;
10. kehottaa neuvostoa ja komissiota selventämään, kuinka Euroopan syyttäjänvirasto toimisi ja kuinka se rahoitettaisiin, mikäli komission ehdotus pannaan täytäntöön tiiviimmän yhteistyön menettelyn mukaisesti, mikä on mahdollista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan ja 326–334 artiklan mukaisesti;
11. kehottaa neuvostoa ottamaan huomioon oikeusvaltioperiaatteen syvän kunnioittamisen hengessä seuraavat suositukset:
a. Euroopan syyttäjänviraston olisi toimittava yleisiä oikeusperiaatteita tiukasti noudattaen, minkä vuoksi syytepakon periaate on tehtävä ennakolta selväksi; Euroopan syyttäjänviraston olisi nostettava jokaisessa sen toimivaltaan kuuluvassa väitetyssä rikostapauksessa syyte, joka perustuu avoimiin ja puolueettomiin kriteereihin, joiden perusteella päätetään, mitkä tuomioistuimet ovat toimivaltaisia;
b. Euroopan syyttäjänviraston aineellinen toimivalta, erityisesti liitännäistoimivalta, olisi määritettävä mahdollisimman tarkasti ja yksiselitteisesti, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa sekä Euroopan syyttäjänviraston tehtävien tosiasiallinen toteuttaminen, ja sen olisi liityttävä erottamattomasti unionin taloudellisten etujen suojaamiseen; parlamentti ehdottaa näin ollen, että tarkastellaan huolellisesti uudelleen komission ehdotuksen 13 artiklaan sisältyviä määritelmiä, jotka koskevat liitännäistoimivaltaa;
c. Euroopan syyttäjänviraston käytettävissä olevien tutkintavälineiden olisi oltava yhdenmukaisia, ja niiden olisi perustuttava kaikkialla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella sovellettaviin unionin säännöksiin; lisäksi niiden olisi oltava yhteensopivia sen jäsenvaltion lainsäädännön kanssa, jossa väitetystä rikoksesta nostetaan syyte;
d. unionin tasolla olisi luotava erityiset säännöt, jotta voidaan vahvistaa tietosuojaa ja varmistaa ilmiantajien yhdenmukainen suojelu;
e. erityisen tunkeilevien tutkintavälineiden olisi oltava oikeudellisesti luvanvaraisia siten, että toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet myöntävät kyseisen luvan unionin tasolla määriteltyjen yhdenmukaistettujen ja lähennettyjen normien ja kriteerien mukaisesti; tunkeilevasti kansalaisten perusvapauksiin vaikuttavista päätöksistä olisi voitava valittaa ylempään tuomioistuimeen ja viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuimeen;
f. Euroopan syyttäjänviraston kansallista lainsäädäntöä huomioimatta keräämän todistusaineiston hyväksyttävyys, kuten komission ehdotuksen johdanto-osan 32 kappaleessa ja 30 artiklassa todetaan, olisi torjuttava ponnekkaasti, jotta voidaan välttää kahden oikeuden rinnakkainen soveltaminen jäsenvaltioissa, suojata asianomaisten henkilöiden menettelyyn liittyviä oikeuksia ja lisätä Euroopan syyttäjänviraston toimien oikeusvarmuutta;
g. Euroopan syyttäjänvirastolla on oltava perusteelliset tiedot asianomaisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä, jotta se voi suorittaa tutkimuksensa onnistuneesti; Euroopan syyttäjänviraston organisaatiorakenteen avulla olisi sen vuoksi varmistettava, että sillä on keskustasolla kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestelmää koskeva asiantuntemus, menettelylliset oikeudet ja perusoikeudet mukaan luettuna; organisaatiorakenteen olisi oltava kustannustehokkuusperiaatteen mukainen, ja sillä olisi oltava on rajallinen vaikutus EU:n talousarvioon;
h. oikeuspaikan valintaa, kanteen tutkimatta jättämistä ja oikeustoimia koskevista Euroopan syyttäjänviraston päätöksistä olisi voitava valittaa ylempään tuomioistuimeen ja viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuimeen;
i. kansallisten viranomaisten velvoitteet ilmoittaa Euroopan syyttäjänvirastolle kaikista asioista, jotka saattavat olla syyttäjänviraston toimivallan piiriin kuuluvia rikoksia, olisi yhdenmukaistettava jäsenvaltioiden tasolla voimassa olevien velvoitteiden kanssa niitä ylittämättä, ja niiden yhteydessä olisi otettava huoioon kyseisten viranomaisten riippumattomuus;
j. olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan samasta rikoksesta ei voi nostaa syytettä kahdesti (ne bis in idem);
12. pitää valitettavana, että Euroopan syyttäjänvirastoa koskevaa ehdotusta ei ole täydennetty ehdotuksella Euroopan rikostuomioistuimesta, joka olisi yleisen tuomioistuimen yhteydessä toimiva erityistuomioistuin ja joka perustettaisiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 257 artiklan mukaisesti, eikä ehdotuksella eurooppalaisen prosessioikeuden puitteista; pyytää selvittämään tätä asiaa;
13. pyytää luomaan unionin talousarvioon budjettikohdan, josta myönnetään oikeusapua vähävaraisille henkilöille, joita vastaan Euroopan syyttäjänvirasto nostaa syytteen;
14. korostaa, että kaikissa Euroopan syyttäjänviraston toimissa olisi sovitettava yhteen oikeusvarmuus ja henkilötietojen suoja ja niissä olisi noudatettava oikeutta puolustukseen koskevia tiukimpia normeja ottaen huomioon, että prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä koskeva etenemissuunnitelma ei vielä ole valmis ja että kyseisten oikeuksien osalta siinä ainoastaan viitataan kansallisiin oikeusjärjestelmiin; vaatii, että Euroopan syyttäjänviraston henkilöstössä on kaikilla tasoilla tasapainoinen maantieteellinen jakauma ja sukupuolijakauma;
15. kehottaa neuvostoa toimimaan tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta käytävien neuvottelujen aikana; on vakuuttunut siitä, että neuvottelujen aikana komission ehdotukseen sisältyvät periaatteet – jotka perustuvat kattavaan vaikutustenarviointiin, nykyisiä oikeusjärjestelmiä koskeva vertaileva analyysi ja vihreä kirja mukaan luettuina – toimivat jäsenvaltioiden välisen avoimen keskustelun perustana ja edistävät rakentavasti Euroopan syyttäjänviraston perustamista;
16. pyytää, että neuvosto käyttää tarvittavan ajan komission ehdotuksen perinpohjaiseen arviointiin eikä saata neuvotteluja päätökseen kiireessä; korostaa, että olisi vältettävä ennenaikaista siirtymistä tiiviimmän yhteistyön menettelyyn;
17. kehottaa neuvostoa parantamaan edelleen jäsenvaltioiden tuomioistuinten toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta, koska se on välttämätöntä Euroopan syyttäjävirastohankkeen menestyksekkään toteutumisen kannalta.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) | 18.2.2014 |
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos | +: –: 0: | 21 4 1 | ||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet | Marta Andreasen, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Ryszard Czarnecki, Tamás Deutsch, Martin Ehrenhauser, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Ingeborg Gräßle, Rina Ronja Kari, Bogusław Liberadzki, Jan Mulder, Monika Panayotova, Crescenzio Rivellini, Paul Rübig, Petri Sarvamaa, Theodoros Skylakakis, Georgios Stavrakakis, Michael Theurer | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet | Philip Bradbourn, Karin Kadenbach, Marian-Jean Marinescu | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) | Peter Jahr, Iosif Matula, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid | |||
22.1.2014
BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO
kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle
ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta
( COM(2013)0534 – C7-0000/2013 – 2013/0255(APP) )
Valmistelija: Alain Lamassoure
PA_Consent_Interim
EHDOTUKSET
Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat ehdotukset:
Johdanto-osan kappaleet
A. ottaa huomioon, että perussopimusten mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot jakavat vastuun unionin taloudellisten etujen suojelusta ja petosten torjunnasta ja että komission ja jäsenvaltioiden läheinen yhteistyö on välttämätöntä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi;
B. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot hallinnoivat ensisijaisesti noin 80 prosenttia unionin talousarviosta sekä omien varojen keräämistä neuvoston päätöksellä 2007/436 EY, Euratom[3], joka lähiaikoina korvataan komission muutettua ehdotusta ( COM(2011)0739 ) koskevalla neuvoston päätöksellä;
C. muistuttaa, että on yhtä tärkeää varmistaa unionin taloudellisten etujen suojaaminen sekä EU:n varojen keräämisen että varainkäytön yhteydessä;
Suositukset
1. panee merkille nykyisiin rakenteisiin perustuvan Euroopan syyttäjänviraston perustamisen ja ottaa huomioon, että komission mukaan siitä ei odoteta aiheutuvan merkittäviä lisäkustannuksia unionille ja jäsenvaltioille, koska Eurojust vastaa sen hallinnollista palveluista ja koska OLAFin kaltaiset nykyiset yksiköt vastaavat sen henkilöstömenoista;
2. epäilee ehdotuksen kustannustehokkuutta koskevan argumentin paikkansa pitävyyttä, koska Euroopan syyttäjänvirastoon on perustettava kutakin jäsenvaltiota edustava yksikkö, joiden työntekijöiden on oltava kansallisen oikeuskehyksen perusteellisia asiantuntijoita voidakseen toteuttaa tuloksellisia tutkimuksia ja syytetoimia;
3. pitää valitettavavana, että ehdotus ei sisällä kattavaa henkilöresurssien arviointia sen suhteen, missä määrin OLAF pystyy vastaamaan muista tärkeistä petostentorjuntatoimista, jotka eivät kuulu Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan;
4. on huolissaan myös siitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät tue hanketta eivätkä osallistu tähän unionin hankkeeseen; varoittaa siitä, että jäsenvaltioiden opt-out -mahdollisuus luo kaksinkertaisia rakenteita ja edellyttää näin olen ylimääräisiä resursseja;
5. on huolissaan siitä, että ehdotus perustuu olettamukseen, jonka mukaan Eurojustin tarjoamat hallinnolliset palvelut eivät aiheuta rahoitus- ja henkilöstövaikutuksia hajautetulle Eurojustille; katsoo näin ollen, että rahoitusselvitys on harhaanjohtava; korostaa tässä yhteydessä pyyntöään, että komission olisi esitettävä tarkistettu rahoitusselvitys, jossa parlamentin mahdollisesti esittämät tarkistukset on otettu huomioon ennen lainsäädäntöprosessin päätökseen saattamista;
6. toteaa, että parlamentille ei ole kerrottu selvästi, onko uutena elimenä perustettava Euroopan syyttäjänvirasto velvoitettu noudattamaan kaikkia unionin toimielimiä ja elimiä koskevia henkilöstön vähentämissuunnitelmia; torjuu mainitun lähestymistavan;
7. katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston, OLAFin, Eurojustin ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisten parhaiden mahdollisten synergiaetujen varmistaminen on olennaisen tärkeää ja korostaa edellä mainittujen toimijoiden jatkuvan tiiviin yhteistyön tarvetta;
8. korostaa Euroopan syyttäjänviraston kaikkien toimien lainmukaisuuden tarkistamisen merkitystä; on vakuuttunut siitä, että vain unionin tuomioistuin voi toteuttaa lainmukaisuutta koskevat tarkastukset; on toisaalta täysin tietoinen siitä, että unionin tuomioistuimessa on 2 000 vireillä olevaa asiaa ja että näin ollen unionin tuomioistuimen tehokkuutta on lisättävä uusien ja vireillä olevien asioiden käsittelyssä;
9. panee huolestuneena merkille Euroopan syyttäjänviraston ehdotetun rakenteen, koska se saattaa aiheuttaa päällekkäisyyttä ja keskenään kilpailevia rakenteita, tehtävien moninkertaistumista ja hajautumista sekä erityiseen vastuuvelvollisuuteen liittyviä ongelmia, jotka saattavat vaarantaa sen oikeudellisen uskottavuuden;
10. pyytää näin ollen edellä mainittujen oikeudellisten huolenaiheiden perusteella, että asiasta vastaava valiokunta harkitsee ehdotuksen käsittelyn siirtämistä yli Euroopan parlamentin vaalien, jotta voidaan läheisemmässä yhteistyössä muiden asianomaisten valiokuntien kanssa varmistaa, että ehdotus on asianmukaisesti toissijaisuusperiaatteen mukainen ja että ehdotettu oikeusperusta on myös oikeudellisesti tarkoituksenmukainen;
11. korostaa, että asetusehdotusta koskevat lainsäädäntövallan käyttäjän päätökset eivät saa vaikuttaa budjettivallan käyttäjän päätöksiin vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) | 22.1.2014 |
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos | +: –: 0: | 27 1 0 | ||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet | Richard Ashworth, Zuzana Brzobohatá, Jean-Luc Dehaene, Isabelle Durant, José Manuel Fernandes, Věra Flasarová, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Ivars Godmanis, Lucas Hartong, Monika Hohlmeier, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Ivailo Kalfin, Jan Kozłowski, Alain Lamassoure, George Lyon, Jan Mulder, Juan Andrés Naranjo Escobar, Andrej Plenković, Dominique Riquet, László Surján, Helga Trüpel, Oleg Valjalo, Derek Vaughan, Angelika Werthmann | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet | Maria Da Graça Carvalho, Peter Šťastný, Georgios Stavrakakis | |||
12.2.2014
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle
ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta
( COM(2013)0534 – C7-0000/2014 – 2013/0255(APP) )
Valmistelija: Evelyn Regner
PA_Consent_Interim
EHDOTUKSET
Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat ehdotukset:
Johdanto-osan kappaleet
A. katsoo, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen tulisi olla rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakivenä ja sitä olisi pidettävä eurooppalaisen rikosoikeuden yhdentymisen moottorina,
Suositukset
1. kehottaa neuvostoa ottamaan komission ehdotusta tarkastellessaan huomioon seuraavat suositukset:
i) Ehdotuksen 13 artiklan mukaiset syyttäjänviraston liitännäistoimivaltaa koskevat ehdot olisi määriteltävä selkeästi etukäteen. Erityisesti
a) ehdotuksen 13 artiklassa olisi mainittava vain sellaiset rikokset, jotka kuuluvat unionin säädösten piiriin;
b) kyseisiä rikoksia olisi pidettävä ”erottamattomasti liittyvinä” 12 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, jos ne ovat olennaisia näiden rikosten tekemisessä tai ne on tehty niiden rankaisemattomuuden varmistamiseksi;
c) ehdotuksen 12 artiklassa tarkoitettujen rikosten ensisijaisuutta koskevaan ehtoon olisi liitettävä myös laadullinen eikä vain määrällinen arviointi;
d) olisi poistettava ehto ehdotuksen 13 artiklassa tarkoitettujen rikosten perustumisesta samoihin tosiseikkoihin, jotta liitännäistoimivalta kattaisi tapaukset, joissa sama tekijä tekee useita erillisiä rikoksia ja tapaukset, joissa yhdellä ja samalla teolla rikotaan useita eri säädöksiä.
ii) Syyttäjänviraston perustamisasetuksella olisi säädeltävä mahdollisimman pitkälti viraston suhteista Eurojustiin, Europoliin ja OLAFiin. Ehdotuksen 57 ja 58 artiklassa tarkoitettujen sopimusten olisi siksi liityttävä vain käytännön järjestelyihin.
iii) Euroopan syyttäjänviraston ei missään tapauksessa pidä käyttää toimivaltaansa tehtyihin rikoksiin ennen kuin virasto on täysin toimintakelpoinen. Ehdotuksen 71 artiklaa olisi mukautettava vastaavasti.
iv) Oikeusvarmuuden parantamiseksi toimivaltainen tuomioistuin olisi määriteltävä etukäteen noudattaen yleisen oikeustajun periaatetta. Ehdotuksen 27 artiklaa olisi mukautettava vastaavasti.
v) Suotuisimman käsittelypaikan etsimisen estämiseksi tutkintakeinojen olisi oltava yhtenäisiä ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien mukaisia;
2. pitää myönteisenä, että Euroopan syyttäjänviraston muuhun kuin sopimusperusteiseen vastuuseen sovellettavan järjestelmän mukaan tuomioistuimella on toimivalta vahingonkorvauskiistoissa SEUT-sopimuksen 268 artiklan mukaisilla ehdoilla; kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kaksi eri tuomioistuinta unionin ja jäsenvaltion tasoilla käsittelisi kanteita Euroopan syyttäjänviraston muista kuin sopimusperustaisista vastuista ja kanteita sen menettelytavoista, esimerkiksi sellaisista, joiden perusteella voidaan vaatia korvauksia;
3. kehottaa komissiota luomaan syyttäjänvirastolle ja Eurojustille yhtenäiset lainsäädäntöpuitteet, jotka heijastavat näiden kahden elimen SEUT-sopimuksen 85 ja 86 artiklassa vahvistettuja erilaisia tehtäviä;
4. suosittaa, että koska SEUT-sopimuksen 86 artiklan 1 kohdassa määrätään, että neuvosto voi perustaa Euroopan syyttäjäviraston Eurojustin pohjalta, komissio harkitsisi pelkkää taloudellisten resurssien siirtoa OLAF:sta Euroopan syyttäjänvirastoon ja että Euroopan syyttäjänvirasto hyödyntäisi Eurojustin henkilöstön asiantuntemusta ja lisäarvoa;
5. kehottaa komissiota tekemään asianmukaisia ehdotuksia osallistuvien ja osallistumattomien jäsenvaltioiden välisen oikeudellisen yhteistyön sääntelemiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota tapauksiin, joissa on tehty rajat ylittäviä rikoksia tai rikoksen tekijät sijaitsevat osallistumattomissa jäsenvaltioissa, kun jäsenvaltiot käyttävät opt-out-mahdollisuutta tai kun aloitetaan SEUT-sopimuksen 86 artiklan 1 kohdan mukainen tiiviimpi yhteistyö;
6. pitää valitettavana, että vastavuoroisesta tunnustamisesta saatujen kokemusten perusteella jäsenvaltiot tuskin ovat halukkaita tunnustamaan ja ottamaan vastaan muissa jäsenvaltioissa olennaisesti erilaisten standardien perusteella kerättyjä todisteita; huomauttaa, että jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen välinen vaihtelu on huomattavan silmiinpistävää erityisten tutkimustekniikkojen osalta, sillä siinä missä tietty tekniikka on tiukasti säännelty joissakin jäsenvaltioissa, sitä ei toisissa jäsenvaltioissa säännellä ollenkaan;
7. katsoo, että syyttäjänvirasto voisi liittyä Eurojustin kollegioon ylimääräisenä jäsenenä aina, kun siinä keskustellaan Euroopan unionin taloudellisiin etuihin liittyvistä asioista;
8. katsoo, että kansallisen prosessioikeuden soveltamisalaa olisi tarkasteltava huolellisesti ja mahdollisesti rajoitettava, sillä syyttäjänviraston valtuuksien vaihteleva perusmuoto heikentäisi sen tehokkuutta ja kannustaisi suotuisimman käsittelypaikan etsintään sekä vaikuttaisi epäillyn tai syytetyn henkilön oikeuksiin;
9. toteaa, että EU:n rikoslainsäädäntöä koskeva asianmukainen koulutus valtuutetuille Euroopan syyttäjille ja heidän henkilökunnalleen olisi tarjottava yhdenmukaisella ja tehokkaalla tavalla;
10. suhtautuu myönteisesti Euroopan puolustusasianajajien yhdistyksen (ECBA) ja Eurooppaoikeuden akatemian (ERA) yhdessä järjestämiin lakimiesten koulutuskursseihin ja kehottaa järjestämään räätälöityjä kursseja puolustuksen laadun parantamiseksi syyttäjänviraston käsittelemissä rikosoikeudenkäynneissä.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) | 11.2.2014 |
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos | +: –: 0: | 19 4 0 | ||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet | Raffaele Baldassarre, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet | Eva Lichtenberger, Angelika Niebler, József Szájer, Axel Voss | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) | Sylvie Guillaume, Jan Mulder, Jaroslav Paška | |||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) | 20.2.2014 |
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos | +: –: 0: | 34 7 1 | ||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet | Jan Philipp Albrecht, Edit Bauer, Emine Bozkurt, Arkadiusz Tomasz Bratkowski, Salvatore Caronna, Philip Claeys, Carlos Coelho, Ioan Enciu, Frank Engel, Kinga Gál, Kinga Göncz, Nathalie Griesbeck, Anna Hedh, Salvatore Iacolino, Sophia in ‘t Veld, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Timothy Kirkhope, Juan Fernando López Aguilar, Svetoslav Hristov Malinov, Véronique Mathieu Houillon, Anthea McIntyre, Louis Michel, Georgios Papanikolaou, Carmen Romero López, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Renate Sommer, Wim van de Camp, Axel Voss, Renate Weber, Cecilia Wikström, Janusz Wojciechowski, Tatjana Ždanoka, Auke Zijlstra | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet | Michael Cashman, Cornelis de Jong, Mariya Gabriel, Franziska Keller, Jean Lambert, Marian-Jean Marinescu, Juan Andrés Naranjo Escobar, Salvador Sedó i Alabart | |||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) | Zdravka Bušić, Ingeborg Gräßle, Constanze Angela Krehl | |||