ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (uudelleenlaadittu)

(COM(2016)0590 – C8-0379/2016 – 2016/0288(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT) liitetyn pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0590),

–  ottaa huomioon, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, niiden perustellut lausunnot,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0379/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. tammikuuta 2017 antaman lausunnon

EUVL C xx, 2.3.2017, s. xx.

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8. helmikuuta 2017 antaman lausunnon

EUVL C xx, 2.3.2017, s. xx.

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen

EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 17. lokakuuta 2016 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8‑0318/2017),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET

* Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

2016/0288 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä

(uudelleen laadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, niiden perustellut lausunnot,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon

  EUVL C , , s..

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon

  EUVL C , , s..

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/19/EY

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7).

(2)  Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen nykyiseen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelykehykseen kuuluvien viiden direktiivin (direktiivi 2002/19/EY, direktiivi 2002/20/EY, direktiivi 2002/21/EY, direktiivi 2002/22/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(3)  Komissio on esittänyt digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa, että televiestintäalan sääntelykehyksen tarkistuksessa keskitytään toimenpiteisiin, joilla pyritään tarjoamaan kannustimia investointiin nopeisiin laajakaistaverkkoihin, sovelletaan yhdenmukaista sisämarkkinalähestymistapaa taajuuspolitiikkaan ja taajuuksien hallinnointiin, luodaan edellytykset todellisia sisämarkkinoita varten puuttumalla sääntelyn hajanaisuuteen, taataan todellinen kuluttajansuoja, huolehditaan kaikkien markkinatoimijoiden tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja sääntöjen johdonmukaisesta soveltamisesta sekä tehostetaan sääntelyn institutionaalista kehystä. Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa on ilmoitettu myös direktiivin 2002/58/EY uudelleentarkastelusta, jotta voidaan tarjota korkeatasoinen yksityisyyden suoja sähköisten viestintäpalvelujen käyttäjille ja tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille markkinatoimijoille.

(4)  Tämä direktiivi on osa sääntelyn toimivuutta koskevaa toimintaa, jonka soveltamisalaan kuuluu neljä direktiiviä (puitedirektiivi, valtuutusdirektiivi, käyttöoikeusdirektiivi ja yleispalveludirektiivi) ja yksi asetus (yhteistyöelinasetus

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta (EUVL L 337, 18.12.2009, s. 1).

(5)  Tällä direktiivillä olisi luotava oikeudelliset puitteet sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen tarjoamisen vapauden varmistamiseksi siten, että sitä rajoittavat yksinomaan tässä direktiivissä säädetyt ehdot ja perustamissopimuksen 52 artiklan 1 kohdan mukaiset rajoitukset, erityisesti yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella toteutettavat toimenpiteet, sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 52 artiklan 1 kohdan mukaiset rajoitukset.

(6)  Tämän direktiivin säännöksillä ei rajoiteta kunkin jäsenvaltion mahdollisuutta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat perusteltuja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 87 ja 45 artiklassa vahvistettujen syiden vuoksi, keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi sekä rikosten tutkinnan ja paljastamisen ja niihin liittyvien syytetoimien mahdollistamiseksi, ottaen huomioon, että tällaisista toimenpiteistä on säädettävä lailla, niissä on kunnioitettava perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä ja niissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(7)  Televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan alojen lähentymisen vuoksi kaikkien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen olisi kuuluttava mahdollisimman pitkälti saman, yhdellä direktiivillä vahvistetun eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön soveltamisalaan, lukuun ottamatta seikkoja, joita voidaan käsitellä paremmin asetuksilla vahvistettavilla, sellaisenaan sovellettavilla säännöillä. On tarpeen erottaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntely sisällön sääntelystä. Sen vuoksi tämä säännöstö ei koske sähköisissä viestintäverkoissa sähköisten viestintäpalvelujen avulla tarjottujen palvelujen sisältöä, kuten ohjelmasisältöä, rahoituspalveluja ja tiettyjä tietoyhteiskunnan palveluja, eikä sillä siten rajoiteta tällaisia palveluja koskevia, unionin tai jäsenvaltioiden tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamiseksi. Televisiolähetysten sisältöön sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2010/13/EU21. Audiovisuaalialan politiikan ja sisällön sääntelyllä pyritään sellaisiin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden moniarvoisuus, puolueettomuus, kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus, sosiaalinen osallisuus, kuluttajansuoja ja alaikäisten suojelu. Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut kuuluvat tämän säännöstön piiriin, jollei niitä nimenomaisesti jätetä säännöstön soveltamisalan ulkopuolelle. Sähköisen viestinnän sääntelyn ja sisällön sääntelyn erottaminen toisistaan ei myöskään merkitse sitä, ettei niiden välisiä yhteyksiä olisi otettava huomioon erityisesti sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, kulttuurisen monimuotoisuuden, kuluttajansuojan, yksityisyyden ja henkilötietojen suojan varmistamiseksi.

(7 a)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että unionin kansalaiset saavat yleisesti laajan valikoiman tietoa sekä laadukasta sisältöä, jolla on yleistä arvoa, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden takaamiseksi, kun otetaan huomioon media-alaan vaikuttava jakelujärjestelmien ja liiketoimintamallien tämänhetkinen nopea kehitys.

(8)  Tämä direktiivi ei vaikuta direktiivin 2014/53/EU soveltamiseen radiolaitteisiin, mutta se kattaa radio- ja digitaalitelevisiotoiminnassa käytettävät kuluttajalaitteet.

(9)  Jotta kansalliset sääntelyviranomaiset pystyisivät saavuttamaan tässä direktiivissä asetetut tavoitteet erityisesti päästä päähän -yhteentoimivuuden osalta, direktiivin soveltamisalan olisi katettava radiolaitteisiin, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/53/EU

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/53/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 1999/5/EY kumoamisesta (EUVL L 153, 22.5.2014, s. 62).

(10)  Tietyt tämän direktiivin mukaiset sähköiset viestintäpalvelut voivat myös olla teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9 päivänä syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklassa säädetyn ’tietoyhteiskunnan palvelun’ määritelmän mukaisia. Tietoyhteiskunnan palveluja koskevia säännöksiä sovelletaan kyseisiin sähköisiin viestintäpalveluihin siltä osin kuin tässä direktiivissä tai muissa unionin säädöksissä ei ole niitä tarkempia sähköisiin viestintäpalveluihin sovellettavia säännöksiä. Tämä direktiivi kattaa kuitenkin sellaiset sähköiset viestintäpalvelut kuin puheensiirto-, sanomanvälitys- ja sähköpostipalvelut. Sama yritys, esimerkiksi internetpalveluntarjoaja, voi tarjota sekä sähköisen viestintäpalvelun, kuten internetyhteyden, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia palveluja, kuten verkkopohjaisen ja viestintään liittymättömän sisällön toimittamisen.

(11)  Sama yritys, esimerkiksi kaapelioperaattori, voi tarjota sekä sähköisen viestintäpalvelun, kuten televisiosignaalien siirtämisen, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia palveluja, kuten radio- tai televisiotoiminnan sisältöpalvelujen kaupallista tarjontaa, ja siksi kyseiselle yritykselle voidaan muiden kuin tämän direktiivin säännösten nojalla asettaa lisävelvoitteita, jotka liittyvät sen toimintaan sisällön tarjoajana tai jakelijana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin liitteessä I olevan ehtoja koskevan luettelon soveltamista.

(12)  Sääntelykehyksen olisi katettava radiotaajuuksien käyttö kaikissa sähköisissä viestintäverkoissa, mukaan lukien yleistyvä radiotaajuuksien henkilökohtainen käyttö uudentyyppisissä verkoissa, jotka koostuvat yksinomaan sellaisten mobiilien radiolaitteiden autonomisista järjestelmistä, jotka toimivat langattomien yhteyksien kautta ilman keskitettyä hallintoa tai keskitettyä verkko-operaattoria, eikä välttämättä minkään tietyn taloudellisen toiminnan yhteydessä. Tällaisia verkostoja syntynee viidennen sukupolven matkaviestinympäristön kehittämisen yhteydessä erityisesti rakennusten ulkopuolelle ja maanteille sekä liikennettä, energiaa, tutkimusta ja kehittämistä, sähköisiä terveyspalveluja, väestönsuojelua ja katastrofiapua, esineiden internetiä, M2M-viestintää ja internetyhteydellä varustettuja autoja varten. Sen vuoksi olisi otettava huomioon sisämarkkinoiden periaatteet, kun jäsenvaltiot soveltavat direktiivin 2014/53/EU 7 artiklan perusteella tällaisten radiolaitteiden käyttöön ottamista ja/tai käyttöä koskevia kansallisia lisävaatimuksia radiotaajuuksien tosiasiallisen ja tehokkaan käytön ja haitallisten häiriöiden välttämisen yhteydessä.

(13)  Sähköisten viestintäverkkojen valmiuksia koskevat vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti. Kun aiemmin keskityttiin lähinnä kasvattamaan yleisesti ja kunkin yksittäisen käyttäjän saatavilla olevaa kaistanleveyttä, nykyään yhä tärkeämpiä ovat muut muuttujat, kuten vasteaika, saatavuus ja luotettavuus. Nykyään tähän kysyntään vastataan tuomalla valokuitu yhä lähemmäs käyttäjää, ja tulevat ”erittäin suuren kapasiteetin verkot” edellyttävät suorituskykymuuttujia, joka vastaavat sitä, jonka vähintään paikassa, jonne palvelu suoritetaan, olevaan jakelupisteeseen asti ulottuva valokuituelementteihin perustuva verkko voi tarjota. Tämä vastaa kiinteissä yhteyksissä sellaista verkon suorituskykyä, joka voidaan saavuttaa valokuituasennuksella monen asunnon kiinteistöön, jota pidetään paikkana, jonne palvelu suoritetaan, ja mobiiliyhteyksissä sellaista verkon suorituskykyä, joka voidaan saavuttaa valokuituasennuksella tukiasemaan, jota pidetään paikkana, jonne palvelu suoritetaan. Loppukäyttäjien erilaisia kokemuksia, jotka johtuvat sen välineen eri ominaisuuksista, jolla verkko lopulta yhdistyy verkon liityntäpisteeseen, ei pitäisi ottaa huomioon määriteltäessä, voidaanko langattoman verkon katsoa tarjoavan vastaavan verkon suorituskyvyn. Teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisesti muita teknologioita ja siirtovälineitä ei saisi sulkea pois, jos ne vertautuvat valmiuksiltaan tähän perusskenaarioon. Tällaisten ”erittäin suuren kapasiteetin verkkojen” käyttöönotto lisää verkkojen valmiuksia entisestään ja pohjustaa tietä tuleville matkaviestinverkkosukupolville, jotka perustuvat parannettuihin radiorajapintoihin ja tiheämpään verkkoarkkitehtuuriin.

(14)  Määritelmiä on tarkistettava, jotta ne vastaisivat teknologianeutraaliuden periaatetta ja pysyisivät tekniikan kehityksen tasalla ja jotta varmistettaisiin tämän direktiivin syrjimätön soveltaminen eri palveluntarjoajiin. Verkoissa on tekniikan ja markkinoiden kehityksen myötä ryhdytty käyttämään internetprotokollateknologiaa, jolloin loppukäyttäjillä on mahdollisuus valita kilpailevien äänipalveluntarjoajien välillä. Sen vuoksi ilmaisu ”yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu”, jota käytetään yksinomaan direktiivissä 2002/22/EY ja jonka yleisesti katsotaan viittaavan perinteisiin analogisiin puhelinpalveluihin, olisi korvattava tuoreemmalla ja teknologianeutraalilla ilmaisulla ”ääniviestintä”. Palvelun tarjoamisen ehdot olisi erotettava tekijöistä, joilla varsinaisesti määritellään ääniviestintäpalvelu, toisin sanoen yleisesti saatavilla oleva sähköinen viestintäpalvelu, jonka avulla voidaan ottaa ja vastaanottaa joko suoraan tai välillisesti kotimaanpuheluja tai kotimaan- ja ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla riippumatta siitä, perustuuko kyseinen palvelu piirikytkentäiseen vai pakettivälitteiseen tekniikkaan. Tällaiselle palvelulle on luonteenomaista, että se on kaksisuuntaista eli kumpikin osapuoli voi osallistua viestintään. Palvelu, joka ei täytä kaikkia näitä ehtoja, esimerkiksi asiakaspalvelusivustolla oleva ”linkki” (click-through), ei ole tällainen palvelu. Ääniviestintäpalveluihin sisältyvät myös erityisesti vammaisille loppukäyttäjille tarkoitetut viestintävälineet, joissa hyödynnetään teksti- tai videovälityspalveluja tai eri viestintäkeinojen samanaikaisen siirtoon perustuvia nk. total conversation -palveluja, kuten äänen, videokuvan ja reaaliaikaisen tekstityksen käyttö erikseen tai yhdessä saman puhelun aikana.

(15)  Viestintätarkoitukseen käytettävät palvelut ja niiden tekniset toimittamiskeinot ovat kehittyneet huomattavasti. Loppukäyttäjät käyttävät yhä enemmän perinteisten puhelinpalvelujen, tekstiviestien ja sähköpostin siirtopalvelujen sijasta toiminnallisesti vastaavia verkkopalveluja, kuten VoIP-palveluja, pikaviestintäpalveluja ja verkkopohjaisia sähköpostipalveluja. Sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjiä ja heidän oikeuksiaan suojataan tehokkaasti ja tasapuolisesti toiminnallisesti vastaavia palveluja käytettäessä, tulevaisuuteen suuntautuvan sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän ei pitäisi perustua yksinomaan teknisiin parametreihin vaan toiminnalliseen lähestymistapaan. Tarvittavan sääntelyn soveltamisalan olisi oltava tarkoituksenmukainen sen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka ”signaalien siirtäminen” on jatkossakin tärkeä muuttuja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien palvelujen määrittämiseksi, määritelmän olisi katettava myös muut viestinnän mahdollistavat palvelut. Loppukäyttäjien ja heidän oikeuksiensa suojaamisen kannalta ei ole olennaista, siirtääkö tarjoaja signaalit itse vai tapahtuuko viestintä internetyhteyspalvelun kautta. Sähköisten viestintäpalvelujen muutetun määritelmän olisi sen vuoksi sisällettävä kolme palvelutyyppiä, jotka voivat olla osittain päällekkäisiä, toisin sanoen asetuksen (EU) 2015/2120 2 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaiset internetyhteyspalvelut, tässä direktiivissä määritellyt henkilöiden väliset viestintäpalvelut sekä palvelut, jotka koostuvat kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä. Sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän olisi poistettava aiemman määritelmän täytäntöönpanon yhteydessä havaitut ristiriitaisuudet ja sallittava tiettyjen sääntelykehykseen sisältyvien oikeuksien ja velvoitteiden kohdennettu säännöskohtainen soveltaminen eri palvelutyyppeihin. Sähköisten viestintäpalvelujen joko vastikkeellisesti tai muuten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava direktiiviä 95/46/EY, joka korvataan 25 päivänä toukokuuta 2018 asetuksella (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus).

(16)  Jotta palvelu kuuluisi sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän soveltamisalaan, se on tavallisesti tarjottava vastikkeellisesti. Digitaalisessa taloudessa markkinatoimijat yhä enemmän katsovat käyttäjiä koskevilla tiedoilla olevan rahallista arvoa. Sähköisten viestintäpalvelujen toimittamisessa loppukäyttäjälle vastikkeena käytetään usein muuta kuin rahaa, erityisesti henkilötietojen tai muiden tietojen antamista. Vastikkeellisen suorituksen käsitteen olisi sen vuoksi katettava tilanteet, joissa palvelun tarjoaja pyytää ja loppukäyttäjä tietoisesti antaa tarjoajalle suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaisia henkilötietoja tai muita tietoja. Tämän olisi katettava myös tilanteet, joissa ▌loppukäyttäjä tietoja aktiivisesti antamatta myöntää käyttöoikeuden tietoihin, esimerkiksi henkilötietoihin, mukaan lukien IP-osoite, tai muihin automaattisesti generoituihin tietoihin, kuten evästeen keräämät ja siirtämät tiedot. Euroopan unionin tuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 57 artiklaa koskevan oikeuskäytännön

  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 26.4.1988, Bond van Adverteerders ym. vastaan Alankomaiden valtio, C-352/85, ECLI:EU:C:1988:196.

(17)  Henkilöiden väliset viestintäpalvelut ovat palveluja, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen interaktiivisen tietojenvaihdon, ja niihin kuuluvat muun muassa kahden henkilön väliset perinteiset puhelut ja kaikentyyppiset sähköpostit, sanomanvälityspalvelut tai ryhmäverkkojuttelut. Henkilöiden väliset viestintäpalvelut kattavat viestinnän luonnollisten henkilöiden välillä siten, että henkilöitä on rajallinen eli ei potentiaalisesti rajaton määrä ja että viestin lähettäjä määrittelee tämän lukumäärän. Oikeushenkilöiden välisen viestinnän pitäisi kuulua määritelmän soveltamisalaan silloin kun luonnolliset henkilöt toimivat kyseisten oikeushenkilöiden puolesta tai osallistuvat siihen ainakin toisena viestinnän osapuolista. Interaktiivinen viestintä tarkoittaa, että palvelu sallii tiedon vastaanottajan vastata viestintään. Palveluja, jotka eivät ole näiden vaatimusten mukaisia, kuten lineaarinen lähetystoiminta, tilausvideopalvelu, verkkosivustot, verkkoyhteisöpalvelut, blogit tai laitteiden välinen tietojenvaihto, ei saisi pitää henkilöiden välisinä viestintäpalveluina. Poikkeuksellisissa olosuhteissa palvelua ei saisi pitää henkilöiden välisenä viestintäpalveluna, jos henkilöiden välisen interaktiivisen viestinnän toiminto on pelkästään toisen palvelun liitännäistoiminto ja sitä ei puhtaasti teknisistä syistä voida käyttää ilman pääpalvelua eikä sen integrointi ole keino kiertää sähköisiä viestintäpalveluja koskevien sääntöjen soveltamista. Tällaisena poikkeuksena voisi periaatteessa olla esimerkiksi verkkopelien viestintäkanava, joka on riippuvainen palvelun viestintätoiminnon ominaisuuksista.

(18)  Kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevia numeroita käyttävät henkilöiden väliset viestintäpalvelut ovat yhteydessä yleiseen (piiri- tai paketti)kytkentäiseen puhelinverkkoon. Tällaisiin numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin kuuluvat sekä palvelut, joihin loppukäyttäjien numerot osoitetaan päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, että palvelut, joiden avulla loppukäyttäjät saavat yhteyden henkilöihin, joille tällaiset numerot on osoitettu. Sen, että numeroa käytetään pelkästään tunnisteena, ei pitäisi katsoa vastaavan numeron käyttöä yleiseen kytkentäiseen puhelinverkkoon yhdistymiseksi, minkä vuoksi sitä ei itsessään saisi pitää riittävänä perusteena määritellä palvelu numeroihin perustuvaksi henkilöiden väliseksi viestintäpalveluksi. Lisäksi jos palveluntarjoaja ei käytä omaa infrastruktuuriaan eikä viestinnän mahdollistava verkko sen vuoksi ole merkittävässä määrin sen hallinnassa, numeron käyttöä olisi tarkasteltava eri tavalla, sillä velvoitteet eivät olisi oikeassa suhteessa palveluntarjoajan kykyyn toimittaa tietyn laatuinen palvelu. Numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin olisi sovellettava velvoitteita vain, jos yleinen etu vaatii tiettyjen sääntelyvelvoitteiden soveltamista kaikentyyppisiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin riippumatta siitä, käyttävätkö ne palvelunsa suorittamiseksi numeroita vai eivät. On perusteltua kohdella numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja eri tavalla, sillä ne osallistuvat julkisesti varmistettuun yhteentoimivaan ekosysteemiin ja näin myös hyötyvät siitä.

(19)  Verkon liityntäpiste muodostaa sääntelytarkoituksia varten rajan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelykehyksen ja televiestinnän päätelaitteiden sääntelykehyksen välille. Verkon liityntäpisteen sijaintipaikan määrittely on kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävä. Kansallisten sääntelyviranomaisten käytännön perusteella ja ottaen huomioon kiinteiden ja langattomien topologioiden kirjon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) olisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa annettava suuntaviivoja siitä, miten verkon liityntäpiste määritellään tämän direktiivin mukaisesti erilaisissa konkreettisissa olosuhteissa.

(20)  Tekniikan kehityksen ansiosta loppukäyttäjät voivat käyttää hätäpalveluja paitsi puhelujen myös muiden henkilöiden välisten viestintäpalvelujen kautta. Hätäviestinnän käsitteen olisi sen vuoksi katettava kaikki henkilöiden väliset viestintäpalvelut, joilla tällaisia hätäpalveluja on mahdollista käyttää. Sen perustana ovat unionin lainsäädännössä jo vahvistetut hätäjärjestelmän osat eli hätäkeskus ja sopivin hätäkeskus

  Kumpikin käsite on määritelty hätänumeroon 112 perustuvan ajoneuvoon asennettavan eCall-järjestelmän käyttöönottoa koskevista tyyppihyväksyntävaatimuksista ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2015 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/758 (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 77) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU täydentämisestä yhteentoimivan EU:n laajuisen eCall-hätäpuhelujärjestelmän yhtenäisen tarjonnan osalta 26 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 305/2013 (EUVL L 91, 3.4.2013, s. 1).

(21)  Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava työssään yhdenmukaiset tavoitteet ja periaatteet, ja niiden olisi tarvittaessa koordinoitava toimiaan muiden jäsenvaltioiden viranomaisten ja yhteistyöelimen kanssa hoitaessaan tämän sääntelykehyksen mukaisia tehtäviään.

(22)  Tämän direktiivin nojalla perustettujen toimivaltaisten viranomaisen toiminnalla edistetään laajempaa toimintapolitiikkaa kulttuurin, työllisyyden, ympäristön, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä kaupunki- ja aluesuunnittelun alalla.

(23)  ▌Sääntelykehyksessä olisi nykyisten kolmen päätavoitteen eli kilpailun edistämisen, sisämarkkinoiden kehittämisen ja loppukäyttäjien etujen suojelemisen lisäksi oltava ▌tavoite, joka ilmaistaan tuotoksina: ▌erittäin suuren kapasiteetin verkkojen yleinen saatavuus ja käyttöönotto kaikkien unionin kansalaisten ja elinkeinonharjoittajien keskuudessa. Yhdessä olemassa olevien yleisten tavoitteiden kanssa tämä tukee unionin talouden ja etenkin sen elinkeinoelämän kehittämistä, jonka perustana ovat kohtuulliset hinnat ja valinnanvara, ▌todellinen ja reilu kilpailu, ▌avoin innovointi, taajuuksien tehokas käyttö, yhteiset säännöt ja ennustettavissa oleva lähestymistapa sääntelyyn sisämarkkinoilla sekä kansalaisten etujen turvaamiseksi tarvittavat alakohtaiset säännöt. Jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten sekä sidosryhmien kannalta yhteyksiä koskeva tavoite tarkoittaa toisaalta pyrkimystä mahdollisimman suuren kapasiteetin verkkoihin ja palveluihin, jotka ovat taloudellisesti kestäviä tietyllä alueella, ja toisaalta pyrkimystä alueelliseen yhteenkuuluvuuteen lähentämällä eri alueilla saatavilla oleva kapasiteetti. Edistymistä tämän direktiivin yleisten tavoitteiden saavuttamisessa olisi tuettava vankalla järjestelmällä, jossa jäsenvaltioita arvioidaan ja vertaillaan jatkuvasti tarkastelemalla erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien saatavuutta kaikille keskeisille sosioekonomisille vaikuttajille, kuten oppilaitokset, liikenteen solmukohdat ja keskeiset julkisten palvelujen tarjoajat, ja pitkälle digitalisoitunutta liiketoimintaa, keskeytymätöntä 5G-kattavuutta kaupunkialueilla ja keskeisillä maaliikenneväylillä sekä sellaisten sähköisten viestintäverkkojen saatavuutta, jotka pystyvät tarjoamaan vähintään 100 Mb/s:n nopeuden ja ovat nopeasti nostettavissa gigatavunopeuksiin, kaikille kotitalouksille kussakin jäsenvaltiossa. Komission olisi tätä varten pikaisesti esitettävä yksityiskohtaisia toimintapoliittisia linjauksia, joissa vahvistetaan menetelmiä sekä objektiivisia, konkreettisia ja mitattavissa olevia kriteerejä, joiden avulla voidaan vertailla jäsenvaltioiden toimenpiteiden vaikuttavuutta näihin tavoitteisiin pyrittäessä ja määrittää parhaita käytäntöjä, ja joiden mukaan toteutetaan vuotuinen laadullinen ja määrällinen arviointi edistyksestä kussakin jäsenvaltiossa.

(24)  Periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi sovellettava unionin oikeutta teknologianeutraalisti eli siten, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen ei edellytä tai suosi tietyntyyppisen tekniikan käyttöä, ei sulje pois oikeasuhteisia toimia tiettyjen yksittäisten palvelujen, kuten taajuuksien käyttöä tehostavan digitaalitelevision, edistämiseksi silloin, kun se on perusteltua sääntelykehyksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Se ei myöskään estä ottamasta huomioon sähköisten viestintäverkkojen erilaisia fyysisiä ominaisuuksia ja arkkitehtuuriin liittyviä piirteitä, joilla on merkitystä sääntelykehyksen muiden tavoitteiden kannalta.

(25)  Tehokkaita investointeja ja kilpailua olisi edistettävä rinnakkain talouskasvun, innovoinnin ja kuluttajan valinnanvaran lisäämiseksi.

(26)  Kilpailua voidaan edistää parhaiten varmistamalla, että investoinnit uuteen ja olemassa olevaan infrastruktuuriin ovat taloudellisesti tehokkaalla tasolla ja että niitä täydennetään tarvittaessa sääntelyllä todellisen kilpailun saavuttamiseksi vähittäispalveluissa. Infrastruktuuriin perustuvan kilpailun tehokas taso saavutetaan sellaisella infrastruktuurin kaksintamisen asteella, jolla investoijien voidaan markkinaosuuksien kehitykseen kohdistuvien kohtuullisten odotusten perusteella kohtuudella odottaa saavan kohtuullisen tuoton.

(27)  On tarpeen antaa asianmukaisia kannustimia investoinneille uusiin erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin, jotka edistävät innovointia sisältörikkaissa internetpalveluissa ja vahvistavat Euroopan unionin kansainvälistä kilpailukykyä. Nämä verkot tarjoavat suunnattomia mahdollisuuksia hyödyttää kuluttajia ja elinkeinonharjoittajia kaikkialla unionissa. Näin ollen on hyvin tärkeää edistää kestäviä investointeja kyseisten uusien verkkojen kehittämiseen siten, että samalla turvataan kilpailu, sillä markkinoille pääsyssä on vielä pullonkauloja ja fyysisiä esteitä infrastruktuuritasolla, ja tuetaan kuluttajan valinnanvaraa sääntelyn ennustettavuuden ja yhdenmukaisuuden avulla.

(28)  Tavoitteena on vähitellen vähentää alakohtaista ennakkosääntelyä sitä mukaa kuin kilpailu markkinoilla kehittyy siten, että lopulta sähköiseen viestintään sovelletaan ainoastaan kilpailuoikeuden sääntöjä. Koska sähköisen viestinnän markkinat ovat viime vuosina osoittaneet vahvaa kilpailudynamiikkaa, on erittäin tärkeää, että ennakkosääntelyvelvoitteita asetetaan vain siinä tapauksessa, että asianomaisilla markkinoilla ei ole todellista ja kestävää kilpailua. Ennakkosääntelytoimien tavoitteena on tuottaa hyötyjä loppukäyttäjille tekemällä vähittäismarkkinoista sellaiset, että niillä vallitsee kestävästi todellinen kilpailu. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tätä varten otettava huomioon kuluttajien ja loppukäyttäjien edut riippumatta siitä, millä markkinoilla sääntelyvelvoitteet on asetettu, ja tarkasteltava sitä, onko tukkumarkkinoilla asetetulla velvoitteella kuluttajien ja loppukäyttäjien etuja edistävä vaikutus myös sellaisilla vähittäismarkkinoilla, joita ei ole määritetty ennakkosääntelyn alaan kuuluvaksi. Tukkutasolla olisi asetettava velvoitteita tapauksissa, joissa yhdellä tai useammalla vähittäismarkkinalla ei muuten todennäköisesti saataisi aikaan todellista kilpailua kyseisten velvoitteiden puuttuessa. On todennäköistä, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vähitellen markkina-analyysiprosessin avulla katsoa vähittäismarkkinat kilpailumarkkinoiksi jopa ilman tukkutason sääntelyä, erityisesti kun otetaan huomioon odotetut parannukset innovoinnin ja kilpailun alalla. Tällaisessa tapauksessa kansallisen sääntelyviranomaisen olisi pääteltävä, että tukkutasolla ei enää tarvita sääntelyä, ja arvioitava vastaavat merkitykselliset tukkumarkkinat ennakkosääntelyn poistamiseksi. Sen olisi näin tehdessään otettava huomioon mahdolliset tukkumarkkinoiden ja niihin liittyvien vähittäismarkkinoiden väliset vipuvaikutukset, jotka saattavat edellyttää infrastruktuuritasolle pääsyn esteiden poistamista, jotta voidaan varmistaa pitkän aikavälin kilpailu vähittäistasolla.

(29)  Sähköisen viestinnän merkitys kasvaa entisestään yhä useammilla aloilla. Esineiden internet on esimerkki siitä, miten sähköiseen viestintään liittyvä radiosignaalien siirto edelleen kehittää ja muovaa yhteiskunnan ja liiketoiminnan realiteetteja. Jotta tällaisesta kehityksestä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, on välttämätöntä ottaa käyttöön ja hyödyntää taajuuksien hallinnoinnissa uusia langattomia viestintäteknologioita ja ‑sovelluksia. Koska myös muiden taajuuksiin perustuvien teknologioiden ja sovellusten kysyntä kasvaa ja koska kasvua voidaan edistää integroimalla tai yhdistämällä niitä sähköiseen viestintään, taajuuksien hallinnoinnissa olisi tapauksen mukaan sovellettava monialaista lähestymistapaa taajuuksien käytön tehostamiseksi.

(30)  Strateginen suunnittelu, koordinointi ja tarvittaessa yhdenmukaistaminen unionin tasolla voivat auttaa varmistamaan, että taajuuksien käyttäjät saavat sisämarkkinoista täyden hyödyn ja että unionin etuja voidaan puolustaa tehokkaasti maailmanlaajuisesti. Tätä varten voidaan tarvittaessa hyväksyä säädöksin monivuotisia radiotaajuuspoliittisia ohjelmia, joista ensimmäinen määriteltiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 243/2012/EU

  EUVL L 81, 21.3.2012, s. 7.

(31)   Kansalliset rajat menettävät jatkuvasti merkitystään radiotaajuuksien optimaalisen käytön kannalta. Radiotaajuuksien hallinnointia koskevien kansallisten politiikkojen tarpeeton pirstaloituminen, mukaan lukien radiotaajuuksien perusteettomasti erilaiset käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat ehdot operaattorityypin mukaan, voi aiheuttaa taajuuksien käyttäjille lisäkustannuksia ja markkinatilaisuuksien menetyksiä. Se voi jarruttaa innovointia, rajoittaa investointeja, vähentää valmistajien ja operaattorien mittakaavaetuja sekä luoda jännitteitä oikeudenhaltijoiden välille ja eroja taajuuksien käyttöoikeuteen liittyviin kustannuksiin. Tämä pirstaloituminen voi johtaa lopulta sisämarkkinoiden toiminnan vääristymiseen ja olla vahingoksi kuluttajille ja koko taloudelle.

(32)  Tämän direktiivin taajuuksien hallinnointia koskevien säännösten olisi oltava sopusoinnussa radiotaajuuksien hallinnoinnin alalla toimivien kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden, kuten Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (CEPT), tekemän työn kanssa, jotta varmistetaan taajuuksien käytön tehokas hallinnointi ja yhdenmukaistaminen koko unionin alueella sekä jäsenvaltioiden ja ITU:n muiden jäsenten kesken.

(33)  Sääntelytehtävien ja toiminnallisten tehtävien erottamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus niiden päätösten puolueettomuuden varmistamiseksi. Tämä riippumattomuuden vaatimus ei rajoita jäsenvaltioiden institutionaalista itsemääräämisoikeutta tai niiden valtiosäännön asettamia velvoitteita eikä neutraaliuden periaatetta suhteessa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, siten kuin perustamissopimuksen 295 artiklassa määrätään. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava käytössään kaikki tarvittavat resurssit henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta tehtäviensä hoitamiseksi.

(34)  On tarpeen säätää sellaisten tehtävien luettelosta, jotka jäsenvaltiot voivat antaa ainoastaan kansallisiksi sääntelyviranomaisiksi nimeämilleen elimille, joiden poliittinen riippumattomuus ja sääntelykelpoisuus on varmistettu, ja jotka eroavat muista sääntelytehtävistä, jotka ne voivat antaa joko kansallisille sääntelyviranomaisille tai muille toimivaltaisille viranomaisille. Kun tässä direktiivissä säädetään, että jäsenvaltion olisi annettava tehtävä tai valtuutus toimivaltaiselle viranomaiselle, jäsenvaltio voi siten antaa tehtävän joko kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

(35)  Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta lujitettiin vuoden 2009 uudelleentarkastelussa sääntelykehyksen tehokkaamman soveltamisen varmistamiseksi, viranomaisten määräysvallan lisäämiseksi ja viranomaisten tekemien päätösten ennakoitavuuden parantamiseksi. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä oli nimenomaisesti varmistettava, että kansallinen sääntelyviranomainen on tehtäviään suorittaessaan suojattu ulkopuoliselta väliintulolta tai poliittiselta painostukselta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällainen ulkopuolinen vaikuttaminen tekee kansallisesta lainsäädäntöelimestä soveltumattoman toimimaan kansallisena sääntelyviranomaisena sääntelykehyksen mukaisesti. Tätä varten oli säädettävä etukäteen säännöistä, jotka koskevat kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan erottamisen perusteita, jotta kyseisen elimen puolueettomuudesta ja sen taipumattomuudesta ulkoisten tekijöiden edessä ei jäisi perusteltuja epäilyksiä. Mielivaltaisten erottamisten estämiseksi erotetulla jäsenellä olisi oltava oikeus pyytää toimivaltaista tuomioistuinta tarkistamaan, onko erottamiselle tässä direktiivissä säädettyä pätevää perustetta. Erottamisen pitäisi liittyä ainoastaan johtajan tai jäsenen henkilökohtaiseen tai ammatilliseen pätevyyteen. On tärkeää, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oma talousarvio, jotta ne pystyisivät erityisesti palkkaamaan riittävästi pätevää henkilöstöä. Tämä talousarvio olisi julkaistava vuosittain avoimuuden varmistamiseksi. Niiden olisi talousarvionsa rajoissa voitava hallinnoida itsenäisesti henkilöresurssejaan ja taloudellisia resurssejaan. Puolueettomuuden varmistamiseksi niiden jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai jotka käyttävät määräysvaltaa yrityksissä, jotka suorittavat hallinnollisia maksuja kansallisen sääntelyviranomaisen tai muiden toimivaltaisten viranomaisten talousarvioon, olisi varmistettava, että omistusosuuksien tai määräysvallan käyttöön liittyvät tehtävät ja talousarvion valvontaan liittyvät tehtävät erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti toisistaan.

(36)  Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta on tarpeen vahvistaa entisestään, jotta voidaan varmistaa viranomaisen johtajan ja jäsenten taipumattomuus ulkoisten tekijöiden edessä, säätämällä vähimmäistason pätevyysvaatimuksista ja toimikauden vähimmäiskestosta. Lisäksi rajoittamalla mahdollisuutta uusia toimikausi useammin kuin kerran ja edellyttämällä kollegiaalisen elimen jäsenten ja ylimmän johdon asianmukaista kiertojärjestelmää voitaisiin vähentää sääntelyloukun riskiä, varmistaa jatkuvuus ja lisätä riippumattomuutta. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten myös varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat oikeudellisesti erillisiä ja toiminnallisesti riippumattomia toimialasta ja hallinnosta siten, että ne eivät pyydä eivätkä ota vastaan ohjeita miltään elimeltä, ne toimivat avoimesti ja vastuullisesti noudattaen unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä ja niillä on riittävät valtuudet.

(37)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi oltava vastuussa tehtäviensä hoitamisesta ja velvollisia antamaan siitä tietoa. Kyseisen tiedonantovelvoitteen olisi oltava vuotuinen eikä yksittäisiin pyyntöihin perustuva, sillä suhteettomat pyynnöt voisivat rajoittaa niiden riippumattomuutta tai estää niitä hoitamasta tehtäviään. Viimeaikaisen oikeuskäytännön

  Asia C-614/10, Euroopan komissio vastaan Itävallan tasavalta, EU:C:2012:631.

(38)  Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset. Kun kyseessä ovat viranomaiset, joilla on toimivalta myöntää asennusoikeuksia, ilmoitusvaatimus voidaan täyttää viittaamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/61/EU

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/61/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi (EUVL L 155, 23.5.2014, s. 1).

(39)  Käyttöön olisi otettava mahdollisimman yksinkertainen valtuutusjärjestelmä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjontaa varten, jotta voidaan edistää uusien viestintäpalvelujen sekä yleiseurooppalaisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kehittymistä sekä antaa palveluntarjoajille ja kuluttajille mahdollisuus hyötyä sisämarkkinoiden tuomista mittakaavaeduista.

(40)  Sisämarkkinoista palveluntarjoajille ja loppukäyttäjille koituvat hyödyt saadaan parhaiten sähköisiä viestintäverkkoja ja sähköisiä viestintäpalveluja ▌koskevalla yleisvaltuutuksella ilman kansallisen sääntelyviranomaisen nimenomaista päätöstä tai hallinnollista toimenpidettä ▌.

(40 a)  Mahdolliset menettelyjä koskevat vaatimukset olisi rajoitettava yhteen ilmoitukseen. Jos jäsenvaltiot vaativat sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta ilmoituksen niiden aloittaessa toimintansa, kyseinen ilmoitus olisi toimitettava ainoana yhteyspisteenä toimivalle yhteistyöelimelle. Tällaisesta ilmoituksesta ei pitäisi aiheutua tarjoajille hallinnollisia kustannuksia, ja se voitaisiin asettaa saataville yhteistyöelimen verkkosivustolla olevan yhteyspisteen kautta. Yhteistyöelimen olisi toimitettava ilmoitukset hyvissä ajoin kansallisille sääntelyviranomaisille kaikissa ilmoitusta edellyttävissä jäsenvaltioissa, joissa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajat aikovat tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja. Jäsenvaltiot voivat myös vaatia millä tahansa oikeudellisesti tunnustetulla postitse tai sähköisesti saatavalla vastaanottokuittauksella näytön siitä, että ilmoitus on tehty yhteistyöelimelle. Tällainen kuittaus ei saisi missään tapauksessa olla kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun viranomaisen hallinnollinen toimenpide tai edellyttää sellaista.

(41)  Yhteistyöelimelle tehtävä ilmoitus merkitsee vain sitä, että tarjoaja ilmoittaa aikomuksestaan aloittaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoaminen. Tarjoajaa voidaan ainoastaan vaatia liittämään tällaiseen ilmoitukseen tämän direktiivin 12 artiklassa säädetyt tiedot, jotka ovat ne vähimmäistiedot, jotka tarvitaan helpottamaan tämän direktiivin johdonmukaista täytäntöönpanoa ja tarjoamaan yhteistyöelimelle ja kansallisille sääntelyviranomaisille merkityksellisin markkinatieto. Jäsenvaltiot eivät saisi asettaa ylimääräisiä tai erillisiä ilmoitusvaatimuksia.

(42)  Minkä tahansa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajan olisi voitava hyödyntää yleisvaltuutusjärjestelmää.

(43)  Myöntäessään radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia tai järjestelmien asennusoikeuksia toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava asianomaisista ehdoista yrityksille, joille ne myöntävät tällaisia oikeuksia.

(44)  Yleisvaltuutusten olisi sisällettävä ainoastaan sähköisen viestinnän alaa koskevia ehtoja. Niihin ei saisi soveltaa muun voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo sovellettavia, erityisesti kuluttajansuojaa koskevia ehtoja, jotka eivät koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa, eivätkä ne saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 mukaisesti tehtyjen kuluttajasopimusten määräysten soveltamista. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat esimerkiksi tiedottaa operaattoreille sovellettavista ympäristöön sekä kaupunki- ja aluesuunnitteluun liittyvistä vaatimuksista.

(45)  Yleisvaltuutuksiin liitettäviin ehtoihin olisi sisällyttävä erityisehtoja, jotka koskevat esteettömyyttä vammaisten käyttäjien kannalta sekä viranomaisten ja hätäpalvelujen tarvetta tiedottaa toisilleen ja yleisölle ennen suurkatastrofeja, niiden aikana ja niiden jälkeen.

(46)  Yritysten yleisvaltuutuksiin perustuvat oikeudet ja velvoitteet on tarpeen sisällyttää selkeästi tällaisiin valtuutuksiin, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla unionissa ja helpottaa rajat ylittäviä neuvotteluja yleisten viestintäverkkojen yhteenliittämisestä.

(47)  Yleisvaltuutus oikeuttaa yleisten sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat neuvottelemaan yhteenliittämisestä tämän direktiivin ehtojen mukaisesti. Muiden kuin yleisten sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat voivat neuvotella yhteenliittämisestä kaupallisin ehdoin.

(47 a)  Useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiviin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin sovelletaan yhä erilaisia sääntöjä, vaatimuksia ja raportointivelvoitteita, vaikka niillä on vapaus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja kaikkialla unionissa, mikä haittaa sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden kehitystä ja kasvua. Jos tällaisen tarjoajan päätoimipaikka on unionissa, sen olisi siten oltava mahdollista saada yksi ainoa yleisvaltuutus sen päätoimipaikan jäsenvaltiossa unionissa. Yhteistyöelimen olisi helpotettava tietojen koordinointia ja vaihtoa. Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat voivat silti joutua hankkimaan erityisvaltuutuksen numeroiden ja radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia varten.

(47 b)  Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan takia olisi vältettävä luomasta tarjoajille kannustimia tavoitella edullisempaa oikeudellista asemaa loppukäyttäjien haitaksi (vilpillinen oikeuspaikkakeinottelu). Sen vuoksi päätoimipaikan unionissa olisi vastattava tarjoajalle keskeistä paikkaa, johon se on tosiasiallisesti sijoittautunut, jossa se tekee strategiset liiketoimintaa koskevat päätöksensä ja jossa se harjoittaa merkittävää toimintaa, joka liittyy suoraan sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen unionissa.

(48)  Muiden kuin yleisten sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tapauksessa on asianmukaista asettaa vähemmän ja lievempiä ehtoja kuin ne, jotka ovat perusteltuja yleisten sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tapauksessa.

(49)  Erityisvelvoitteet, joita voidaan asettaa sähköisten viestintäverkkojen ja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille ▌unionin oikeuden mukaisesti niiden tässä direktiivissä määritellyn huomattavan markkinavoiman perusteella, olisi asetettava erillään yleisvaltuutuksen mukaisista yleisistä oikeuksista ja velvoitteista.

(50)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat saattavat tarvita vahvistuksen yleisvaltuutuksen mukaisista oikeuksistaan, jotka liittyvät yhteenliittämiseen ja asennusoikeuksiin, varsinkin helpottamaan neuvotteluja muiden, alue- tai paikallistason, hallintotasojen tai muissa jäsenvaltioissa toimivien palveluntarjoajien kanssa. Yhteistyöelimen, joka vastaanottaa ilmoituksen julkisten tai yksityisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamisesta, olisi tätä varten toimitettava yrityksille lausuntoja ▌automaattisena vastauksena yleisvaltuutuksen mukaiseen ilmoitukseen. Tällainen lausunto ei sellaisenaan saisi merkitä oikeuksien saamista, eivätkä mitkään yleisvaltuutuksen mukaiset oikeudet tai käyttöoikeudet taikka tällaisten oikeuksien käyttö saisi edellyttää lausuntoa.

(51)  Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille voidaan asettaa hallinnollisia maksuja, joilla rahoitetaan kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen toiminta, joka liittyy valtuutusjärjestelmän hallinnointiin ja käyttöoikeuksien myöntämiseen. Tällaiset maksut saisivat kattaa ainoastaan tästä toiminnasta aiheutuvat todelliset hallinnolliset kustannukset. Tätä varten kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten varainkeruun ja varainkäytön avoimuutta olisi lisättävä tekemällä vuotuinen selvitys kerättyjen maksujen kokonaismäärästä ja aiheutuneista hallinnollisista kustannuksista. Näin yritykset voivat varmistua siitä, että hallinnolliset kustannukset ja niistä perityt maksut ovat tasapainossa.

(52)  Hallinnollisten maksujen järjestelmät eivät saisi vääristää kilpailua eivätkä luoda markkinoille pääsyn esteitä. Yleisvaltuutusjärjestelmässä ei ole enää mahdollista kohdentaa hallinnollisia kustannuksia eikä siten maksuja yksittäisille yrityksille, paitsi myönnettäessä numeroiden ja radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia. Sovellettavien hallinnollisten maksujen olisi oltava yleisvaltuutusjärjestelmän yleisten periaatteiden mukaisia. Esimerkki vaihtoehtoisesta maksujen määräytymisperusteesta, joka on oikeudenmukainen, yksinkertainen ja avoin, voisi olla liikevaihtoon liittyvä jakautumisperuste. Hallinnollisten maksujen ollessa hyvin alhaiset kysymykseen voisivat tulla myös kiinteät maksut tai maksut, joissa kiinteämääräinen perusmaksu yhdistyy liikevaihtosidonnaiseen maksuosaan. Siltä osin kuin yleisvaltuutusjärjestelmää sovelletaan myös yrityksiin, joilla on hyvin pienet markkinaosuudet, kuten yhteisölliset verkkopalvelujen tarjoajat, tai palveluntarjoajiin, joiden liiketoimintamalli tuottaa vähän tuloja vaikka markkinaosuus olisi määrällisesti merkittävä, jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuutta vahvistaa hallinnollisten maksujen määräämiselle asianmukainen vähimmäiskynnys.

(53)  Jäsenvaltiot saattavat joutua muuttamaan yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä ja maksuja silloin, kun se on objektiivisesti perusteltua. Muutoksista olisi ilmoitettava asianmukaisesti ja hyvissä ajoissa kaikille asianomaisille osapuolille, jotta niillä olisi riittävät mahdollisuudet esittää näkemyksensä tällaisista muutoksista. Kun otetaan huomioon tarve taata oikeusvarmuus ja parantaa sääntelyn ennustettavuutta, nykyisten radiotaajuuksien käyttöoikeuksien tai järjestelmien asennusoikeuksien rajoituksiin tai peruutuksiin olisi sovellettava ennustettavissa olevia ja avoimia menettelyjä; sen vuoksi voitaisiin edellyttää tiukempia vaatimuksia tai ilmoitusmekanismia silloin, kun käyttöoikeudet on jaettu kilpailuun perustuvalla tai vertailevalla menettelyllä. Lisäksi radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien yhteydessä tällaisiin toimilupiin liittyviä oikeuksia ja ehtoja olisi muutettava vain oikeudenhaltijan ennakkokuulemisen jälkeen. Koska yleisvaltuutusten tai oikeuksien rajoituksilla tai peruutuksilla voi olla merkittäviä seurauksia niiden haltijoille, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava erityisen huolellisesti ja arvioitava ennalta mahdollinen haitta, jota tällaiset toimenpiteet voivat aiheuttaa, ennen kyseisten toimenpiteiden hyväksymistä. Olisi vältettävä tarpeettomia menettelyjä, jos nykyisiin järjestelmien asennusoikeuksiin tai taajuuksien käyttöoikeuksiin tehdään vähäisiä muutoksia, jotka eivät vaikuta kolmansien osapuolten etuihin. Kun taajuuksien käytössä tapahtuu muutos teknologia- ja palveluneutraaliuden periaatteen soveltamisen vuoksi, sitä ei saisi pitää riittävänä perusteena oikeuksien peruuttamiselle, koska se ei merkitse uuden oikeuden myöntämistä.

(54)  Oikeuksien ja velvoitteiden muutoksia pidetään vähäisinä, kun ne ovat pääasiassa hallinnollisia, eivät vaikuta yleisvaltuutusten ja yksittäisten käyttöoikeuksien keskeiseen sisältöön eivätkä siten voi antaa muille yrityksille suhteellista etua.

(55)  Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on kerättävä tietoja markkinatoimijoilta voidakseen hoitaa tehtäviään tehokkaasti. Voi myös olla tarpeen kerätä tällaisia tietoja komission tai yhteistyöelimen puolesta, jotta ne voivat täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa. Tietopyyntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi aiheuttaa kohtuutonta rasitetta yrityksille. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten keräämien tietojen olisi oltava yleisesti saatavilla, paitsi siltä osin kuin ne ovat luottamuksellisia tietojen julkista saatavuutta koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti ja jollei liikesalaisuuksia koskevasta unionin oikeudesta ja kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu.

(56)  Sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hoitaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, niiden keräämiin tietoihin olisi sisällyttävä kirjanpitotietoja vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät sellaisiin tukkumarkkinoihin, joilla jollakin operaattorilla on huomattava markkinavoima ja joita kansallinen sääntelyviranomainen siten sääntelee. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä myös tietoa, jonka avulla kansallinen sääntelyviranomainen voi arvioida käyttöoikeuksiin liitettyjen ehtojen noudattamista sekä verkkotopologian suunniteltujen parannusten tai muutosten mahdollisia vaikutuksia kilpailun kehittymiseen tai muiden osapuolten saataville asetettaviin tukkutuotteisiin. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitettyjen kattavuusvelvoitteiden noudattamista koskevat tiedot ovat keskeisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien verkkojen käyttöönottoa koskevien maantieteellisten kartoitusten perusteellisuus. Niiden olisi voitava tätä varten edellyttää, että tiedot esitetään paikallisella tasolla eriteltyinä sellaisella tarkkuudella, että niitä voidaan hyödyntää verkkoja koskevassa maantieteellisessä kartoituksessa.

(57)  Verkkojen ja palvelujen tarjoajille sekä asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asetettujen raportointi- ja tiedonantovelvoitteiden keventämiseksi tällaisten velvoitteiden olisi oltava oikeasuhteisia ja objektiivisesti perusteltuja ja rajoituttava ehdottoman välttämättömään. Olisi erityisesti vältettävä sitä, että toimivaltainen viranomainen ja yhteistyöelin esittävät päällekkäisiä tietopyyntöjä ja että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuden kaikkien ehtojen täyttymisestä vaaditaan selvitys järjestelmällisesti ja säännöllisesti. Jos useassa jäsenvaltiossa toimivan sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajan päätoimipaikka on unionissa ja se kuuluu päätoimipaikkansa jäsenvaltion yleisvaltuutuksen piiriin, sille asetettuja raportointi- ja tiedonantovelvoitteita olisi koordinoitava kyseisen jäsenvaltion kautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta numeroiden ja radiotaajuuksien käyttöoikeuksien ja järjestelmien asennusoikeuksien myöntämiseen liittyviä tietopyyntöjä. Yhteistyöelimen olisi helpotettava vapaata tiedonkulkua asianomaisten jäsenvaltioiden välillä. Kyseisiä tietoja olisi pyydettävä yhteistyöelimen vahvistamassa yhteisessä vakiomuodossa. Yritysten olisi tiedettävä, mihin tarkoitukseen niiltä pyydettäviä tietoja aiotaan käyttää. Tietojen toimittaminen ei saisi olla markkinoille pääsyn edellytys. Tilastollisia tarkoituksia varten sähköisten viestintäverkkojen tai ‑palvelujen tarjoajilta voidaan vaatia ilmoitus, jos ne lopettavat toimintansa.

(58)  Jäsenvaltioiden velvoitteisiin toimittaa tietoja unionin kansainvälisten sopimusten mukaisten etujen valvomiseksi tai sellaisen lainsäädännön, kuten kilpailuoikeuden, mukaisiin raportointivelvoitteisiin, joka ei koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa, ei pitäisi kohdistua vaikutuksia.

(59)  Tietoja, joiden toimivaltainen viranomainen katsoo liikesalaisuuksia ja henkilötietojen suojaa koskevien unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti olevan luottamuksellisia, voidaan vaihtaa komission ja muiden kansallisten sääntelyviranomaisten ja yhteistyöelimen kanssa silloin, kun se on välttämätöntä tämän direktiivin säännösten soveltamiseksi. Tällöin olisi vaihdettava ainoastaan sellaisia tietoja, jotka ovat merkityksellisiä ja oikeasuhteisia tällaisen vaihdon tarkoituksen kannalta.

(60)  Koska sähköisten laajakaistaverkkojen kirjo kasvaa jatkuvasti teknologian, topologian, käytetyn välineen ja omistajuuden suhteen, sääntelyn perustana on oltava yksityiskohtaista tietoa verkkojen käyttöönotosta, jotta se voisi olla tehokasta ja kohdistua niille alueille, joilla sitä tarvitaan. Tällainen tieto on olennaista investointien edistämiseksi, yhteyksien lisäämiseksi kaikkialla unionissa ja tietojen toimittamiseksi kaikille asiaankuuluville viranomaisille ja kansalaisille. Siihen olisi kuuluttava kartoituksia, jotka koskevat sekä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa että merkittäviä parannuksia tai laajennuksia nykyisiin kupariverkkoihin tai muihin verkkoihin, jotka eivät välttämättä kaikilta osin suorituskykyominaisuuksiltaan vastaa erittäin suuren kapasiteetin verkkoja, kuten kuidun vetäminen jakomoon yhdistettynä vektoroinnin kaltaisiin aktiivisiin teknologioihin. Niiden tietojen yksityiskohtaisuus ja alueellinen tarkkuus, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kerättävä, olisi määriteltävä kyseisen sääntelytavoitteen mukaan, ja niiden olisi oltava riittäviä asianomaisen sääntelytarkoituksen kannalta. Sen vuoksi alueyksiköiden koot vaihtelevat myös jäsenvaltioittain kansallisten erityisolosuhteiden mukaisten sääntelytarpeiden ja paikallisten tietojen saatavuuden mukaan. Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) taso 3 ei useimmissa tapauksissa todennäköisesti ole riittävän pieni alueyksikkö. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tällaista tehtävää suorittaessaan otettava huomioon parhaita käytäntöjä koskevat yhteistyöelimen suuntaviivat, ja tällaisissa suuntaviivoissa voidaan hyödyntää kokemuksia, joita kansalliset sääntelyviranomaiset ovat saaneet tehdessään verkkojen käyttöönottoa koskevia maantieteellisiä kartoituksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tapauksissa, joissa tiedot eivät ole vielä saatavilla markkinoilla, annettava loppukäyttäjien saataville kyseisissä kartoituksissa kerätyt tiedot avoimessa tietomuodossa ja ilman uudelleenkäyttöä koskevia rajoituksia sekä välineitä palvelun laadun tarkastelemiseksi, jotta näiden tietämys saatavilla olevista yhteyspalveluista paranisi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset pitävät sitä asianmukaisena, ne voivat myös kerätä julkisesti saatavilla olevia tietoja erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa koskevista suunnitelmista. Kaikkien asianomaisten viranomaisten olisi mitä tahansa tällaisia tietoja kerätessään noudatettava luottamuksellisuuden periaatetta ja vältettävä asettamasta mitään operaattoria epäedulliseen kilpailuasemaan.

(61)  On välttämätöntä kuroa umpeen digitaalinen kuilu unionissa, jotta kaikilla unionin kansalaisilla olisi mahdollisuus saada huipputason internet- ja digitaalipalveluja. Tätä varten kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi yksittäisten ja tarkasti määriteltyjen digitaalisten katvealueiden osalta oltava mahdollisuus järjestää kiinnostuksenilmaisupyyntöjä kartoittaakseen sellaiset yritykset, jotka ovat halukkaita investoimaan erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin. Jotta investointiolosuhteet olisivat ennustettavissa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava jakaa sellaisten yritysten kanssa, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ottaa käyttöön erittäin nopeita verkkoja, tietoa siitä, tehdäänkö ▌asianomaisella alueella muuntyyppisiä verkkojen parannuksia, mukaan lukien verkot, joiden latausnopeus on alle 100 Mb/s.

(62)  On tärkeää, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset kuulevat ehdotettavien päätösten osalta kaikkia asianomaisia osapuolia, antavat näille riittävästi aikaa huomautusten esittämiseen ottaen huomioon asian monitahoisuuden ja ottavat näiden näkemykset huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Jotta kansallisen tason päätökset eivät vaikuttaisi haitallisesti sisämarkkinoihin tai perustamissopimuksen muihin tavoitteisiin, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi ilmoitettava tietyistä päätösehdotuksista myös komissiolle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille, jotta niillä olisi mahdollisuus esittää niistä huomautuksensa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on syytä kuulla asianomaisia osapuolia kaikista toimenpide-ehdotuksista, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tapaukset, joihin sovelletaan 24 ja 34 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä, määritellään tässä direktiivissä.

(63)  Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukainen kuulemismekanismi, jotta kansalaisten edut voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällainen mekanismi voisi olla muodoltaan elin, joka tekisi kansallisesta sääntelyviranomaisesta ja palveluntarjoajista riippumattomia selvityksiä kuluttajiin liittyvistä kysymyksistä, kuten kuluttajakäyttäytymisestä ja palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyvistä menettelyistä, ja joka toimisi avoimesti ja antaisi oman panoksensa nykyisiin sidosryhmien kuulemismekanismeihin. Lisäksi voitaisiin kehittää mekanismi asianmukaisen yhteistyön tekemiseksi asioissa, jotka liittyvät laillisen sisällön edistämiseen. Tällaisen mekanismin yhteydessä hyväksytyissä yhteistyömenettelyissä ei kuitenkaan pitäisi sallia internetin käytön järjestelmällistä valvontaa.

(64)  Jos samassa jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille syntyy tämän direktiivin kattamilla aloilla riitaa, joka koskee esimerkiksi käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvoitteita tai loppukäyttäjäluettelojen siirtämistapoja, riidan sen osapuolen, joka on käynyt neuvotteluja vilpittömässä mielessä mutta ei ole päässyt sopimukseen, olisi voitava pyytää kansallista sääntelyviranomaista ratkaisemaan riita. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava määrätä osapuolet noudattamaan tiettyä ratkaisua. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi yksittäisen jäsenvaltion sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajien välistä riita-asiaa ratkaistessaan pyrittävä varmistamaan tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden noudattaminen.

(65)  Kansallisessa lainsäädännössä tai unionin oikeudessa annettujen riitojenratkaisukeinojen lisäksi tarvitaan jommankumman osapuolen pyynnöstä vireille pantava yksinkertainen menettely rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi sellaisten yritysten välillä, jotka tarjoavat tai joilla on valtuutus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja eri jäsenvaltioissa.

(66)  Yksi yhteistyöelimelle annettavista tärkeistä tehtävistä on rajat ylittäviä riitoja koskevien päätösten tekeminen tarpeen vaatiessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tällaisissa tapauksissa pantava yhteistyöelimen päätökset täysimääräisesti täytäntöön toimenpiteissään, joilla määrätään yritykselle velvoite tai ratkaistaan riita muulla tavoin.

(67)  Jäsenvaltioiden väliltä puuttuu koordinointi niiden radiotaajuuksien jakamiseen ja niiden käyttöä koskevaan valtuutukseen liittyvissä lähestymistavoissa sekä laajojen häiriöiden yhteydessä, mikä voi vaikuttaa vakavasti digitaalisten sisämarkkinoiden kehitykseen. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi tehtävä keskenään yhteistyötä hyödyntäen täysin radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän tukea. Lisäksi jäsenvaltioiden välistä koordinointia haitallisten häiriöiden ratkaisemiseksi olisi tehostettava käyttämällä radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevää ryhmää riitojenratkaisun helpottamisen välineenä. Unionin erityiset huolenaiheet ja tavoitteet huomioon ottaen tällainen unionin riitojenratkaisumenettely olisi jäsenvaltioiden välisissä rajat ylittävissä kysymyksissä asetettava etusijalle kansainvälisen oikeuden mukaisiin riitojenratkaisumenettelyihin nähden.

(68)  Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä on komission korkean tason neuvoa-antava ryhmä, joka perustettiin komission päätöksellä 2002/622/EY ja jonka tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden kehittämistä ja myötävaikuttaa sellaisen unionin tason radiotaajuuspolitiikan kehittämiseen, jossa otetaan huomioon teknisten muuttujien ohella myös taloudelliset, poliittiset, kulttuuriset, strategiset, terveyteen liittyvät ja sosiaaliset seikat. Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä olisi perustettava tällä direktiivillä, jotta sitä voitaisiin hyödyntää jäsenvaltioiden välisen yhteistyön vahvistamiseen edelleen. Siihen olisi kuuluttava sellaisten elinten johtajia, joilla on yleinen poliittinen vastuu strategisesta taajuuspolitiikasta. Sen olisi avustettava ja neuvottava jäsenvaltioita ja komissiota taajuuspolitiikassa. Tämän pitäisi lisätä entisestään taajuuspolitiikan näkyvyyttä unionin toimintapolitiikan eri aloilla ja auttaa varmistamaan alojen välinen johdonmukaisuus kansallisella ja unionin tasolla. Sen olisi myös annettava neuvoja Euroopan parlamentille ja neuvostolle näiden pyynnöstä. Lisäksi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän olisi oltava foorumi koordinoitaessa toimia, joilla jäsenvaltiot panevat täytäntöön tästä direktiivistä johtuvat radiotaajuuksiin liittyvät velvoitteensa, ja toimittava keskeisessä roolissa sisämarkkinoiden kannalta olennaisilla aloilla, joita ovat esimerkiksi rajat ylittävä koordinointi tai standardointi. Voitaisiin myös luoda teknisiä tai asiantuntijatyöryhmiä avustamaan täysistunnoissa, joissa jäsenvaltioiden korkean tason edustajat ja komissio hahmottelevat strategista politiikkaa.

(69)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kilpailuympäristössä otettava huomioon asianomaisten osapuolten, mukaan lukien käyttäjät ja kuluttajat, näkemykset käsitellessään loppukäyttäjien oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt voivat olla nopea ja kustannustehokas tapa, jolla loppukäyttäjät, erityisesti kuluttajat ja mikro- ja pienyritykset, voivat puolustaa oikeuksiaan. Tehokkaat, syrjimättömät ja edulliset menettelyt yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kanssa syntyvien kuluttajariitojen ratkaisua varten on jo varmistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/11/EU

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).

(70)   Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava valvoa yleisvaltuutuksen ja käyttöoikeuksien ehtojen noudattamista ja varmistaa niiden noudattaminen sekä erityisesti varmistaa taajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö ja kattavuutta ja palvelun laatua koskevien velvoitteiden noudattaminen taloudellisilla tai hallinnollisilla seuraamuksilla, käyttöoikeuksien kielto ja peruuttaminen mukaan lukien, jos ehtoja rikotaan. Yritysten olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman tarkat ja täydelliset tiedot, jotta nämä voivat suorittaa valvontatehtävänsä. Jotta markkinoille pääsylle ei luotaisi esteitä erityisesti kilpailunvastaisen taajuuksien haalimisen kautta, jäsenvaltioiden taajuusoikeuksiin liittämien ehtojen noudattamisen valvontaa olisi parannettava ja kansallisia sääntelyviranomaisia lukuun ottamatta kaikkien toimivaltaisten viranomaisten olisi osallistuttava siihen. Ehtojen noudattamisen valvontaan olisi oikeuksien pitkän keston vastapainoksi sisällyttävä ”käytä tai menetä” -periaate. Tätä varten taajuuksien myyntiä ja vuokrausta olisi pidettävä keinoina, joilla varmistetaan, että alkuperäinen oikeudenhaltija käyttää oikeuksia tehokkaasti. Jotta voitaisiin taata oikeusvarmuus silloin kun taajuuksien käyttämättä jättämisestä mahdollisesti aiheutuu seuraamuksia, olisi vahvistettava etukäteen käyttökynnykset muun muassa ajan sekä taajuuksien määrän tai luonteen osalta.

(70 a)  Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiseen 25 vuoden ajaksi tai sitä pidemmäksi ajaksi olisi sovellettava ehtoja, joiden tarkoituksena on varmistaa, että yleisen edun mukaiset tavoitteet, kuten tosiasiallinen ja tehokas käyttö sekä yleiseen järjestykseen, turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät seikat, turvataan. Tällaisista käyttöoikeuksista olisi sen vuoksi tehtävä väliarviointi viimeistään kymmenen vuoden kuluttua.

(71)  Ehtojen, jotka voidaan liittää yleisvaltuutuksiin ja yksittäisiin käyttöoikeuksiin, olisi rajoituttava ehdottoman välttämättömään kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisten vaatimusten ja velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi.

(72)  Kaikilla osapuolilla, joita toimivaltaisen viranomaisen päätös koskee, olisi oltava oikeus hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asian osapuolista sekä sellaisesta ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tämä elin voi olla tuomioistuin. Lisäksi jokaisella yrityksellä, joka katsoo, että sen järjestelmien asennusoikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia ei ole käsitelty tässä direktiivissä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, olisi oltava oikeus hakea muutosta tällaisiin päätöksiin. Tämä muutoksenhakumenettely ei saisi vaikuttaa kansallisten tuomioistuinjärjestelmien toimivallan jakoon eikä kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden oikeuksiin. Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa varmistettava tällaisten päätösten tehokas tuomioistuinvalvonta.

(73)  Oikeusvarmuuden takaamiseksi markkinatoimijoille muutoksenhakuelinten olisi hoidettava tehtävänsä tehokkaasti; etenkään muutoksenhakumenettelyt eivät saisi kestää tarpeettoman kauan. Väliaikaistoimenpiteitä, joilla lykätään toimivaltaisen viranomaisen päätöksen vaikutuksia, olisi määrättävä vain kiireellisissä tapauksissa sen estämiseksi, että toimenpiteitä pyytävälle osapuolelle aiheutuu vakavaa ja peruuttamatonta haittaa, ja jos etujen tasapaino sitä edellyttää.

(74)  Tavoissa, joilla muutoksenhakuelimet soveltavat väliaikaistoimenpiteitä kansallisten sääntelyviranomaisten päätösten soveltamisen keskeyttämiseksi, on ilmennyt huomattavia eroja. Jotta lähestymistavan johdonmukaisuutta voitaisiin parantaa, olisi sovellettava yhteisiä vaatimuksia unionin oikeuskäytännön mukaisesti. Muutoksenhakuelinten olisi myös voitava pyytää yhteistyöelimen julkaisemaa saatavilla olevaa tietoa. Kun otetaan huomioon muutoksenhaun merkitys sääntelykehyksen koko toiminnan kannalta, olisi luotava mekanismi, jolla kerätään tietoa muutoksenhauista ja toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten soveltamisen keskeyttämistä koskevista päätöksistä kaikissa jäsenvaltioissa ja jolla nämä tiedot ilmoitetaan komissiolle ja yhteistyöelimelle. Kyseisellä mekanismilla olisi varmistettava, että komissio tai yhteistyöelin voi saada jäsenvaltioilta päätösten ja tuomioiden tekstit tietokannan kehittämistä varten.

(74 a)  Unionin mekanismia sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi olisi sovellettava entistä avoimemmin kansalaisten ja sidosryhmien hyväksi sekä siksi, että asianomaiset osapuolet voisivat esittää näkemyksensä, myös velvoittamalla kansalliset sääntelyviranomaiset julkaisemaan toimenpide-ehdotukset samaan aikaan kuin ne ilmoitetaan komissiolle, yhteistyöelimelle ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille. Tällaiset toimenpide-ehdotukset olisi perusteltava, ja niihin olisi sisällyttävä yksityiskohtainen analyysi.

(75)  Komission olisi voitava yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkkaan huomioon otettuaan vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotus silloin, kun se koskee merkityksellisten markkinoiden määrittelyä tai sen toteamista, onko yrityksillä huomattava markkinavoima, ja kun tällaiset päätökset loisivat esteen sisämarkkinoille tai olisivat yhteensopimattomia unionin oikeuden ja erityisesti niiden toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa, joihin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä. Tämä menettely ei rajoita ilmoitusmenettelyä, josta säädetään direktiivissä 2015/1535/EU, eikä perustamissopimuksen mukaisia komission oikeuksia ryhtyä toimiin tapauksissa, joissa unionin oikeutta rikotaan.

(76)  Tämän direktiivin 24 artiklassa säädetty kansallinen kuuleminen olisi suoritettava ennen 34 ja 35 artiklassa säädettyä unionin oikeuden mukaista kuulemista, jotta unionin oikeuden mukaisessa kuulemisessa voitaisiin ottaa huomioon asianomaisten osapuolten näkemykset. Toista unionin oikeuden mukaista kuulemista ei myöskään tarvittaisi, jos suunniteltua toimenpidettä muutetaan kansallisen kuulemisen tuloksena.

(77)  On tärkeää, että sääntelykehys pannaan ajoissa täytäntöön. Kun komissio on tehnyt päätöksen, jolla kansallinen sääntelyviranomainen velvoitetaan perumaan suunniteltu toimenpide, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi toimitettava komissiolle muutettu toimenpide-ehdotus. Komissiolle muutetusta toimenpide-ehdotuksesta 34 artiklan mukaisesti toimitettavalle ilmoitukselle olisi vahvistettava määräaika, jotta markkinatoimijat tietäisivät markkina-analyysin keston ja jotta oikeusvarmuutta voitaisiin lisätä.

(78)  Unionin mekanismi, jolla komissio voi velvoittaa kansalliset sääntelyviranomaiset perumaan markkinoiden määrittelyä ja huomattavan markkinavoiman operaattorien toteamista koskevat suunnitellut toimenpiteet, on yhdenmukaistanut huomattavasti lähestymistapaa määritettäessä olosuhteita, joissa voidaan soveltaa ennakkosääntelyä, ja olosuhteita, joissa operaattorit ovat tällaisen sääntelyn kohteena. Direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 ja 7 a artiklan mukaisista menettelyistä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että epäjohdonmukaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tavoissa soveltaa korjaavia toimia samankaltaisissa markkinaolosuhteissa heikentävät sähköisen viestinnän sisämarkkinoita. Sen vuoksi komission ja yhteistyöelimen olisi osallistuttava omilla vastuualueillaan sen varmistamiseen, että korjaavia toimia sovelletaan entistä johdonmukaisemmin kansallisten sääntelyviranomaisten toimenpide-ehdotuksiin. Lisäksi komission olisi voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotus, jos yhteistyöelin on yhtä mieltä komission kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten markkina-analyysia koskevan asiantuntemuksen hyödyntämiseksi komission olisi kuultava yhteistyöelintä ennen päätöksen tekemistä ja/tai suosituksen antamista.

(79)  Unionin kuulemismekanismin lyhyet määräajat huomioon ottaen komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä suosituksia ja/tai suuntaviivoja niiden menettelyjen yksinkertaistamiseksi, joilla vaihdetaan tietoja komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä esimerkiksi tapauksissa, jotka koskevat vakaita markkinoita tai merkitsevät vain vähäisiä muutoksia aiemmin ilmoitettuihin toimenpiteisiin. Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta ottaa käyttöön ilmoitusta koskeva vapautus menettelyjen yksinkertaistamiseksi tietyissä tapauksissa.

(80)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään sekä yhteistyöelimen ja komission kanssa avoimesti, jotta voitaisiin varmistaa tämän direktiivin säännösten johdonmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa.

(81)  Kansallisten sääntelyviranomaisten harkintavalta on sovitettava yhteen johdonmukaisten sääntelykäytäntöjen kehittämisen ja sääntelykehyksen johdonmukaisen soveltamisen kanssa, jotta voitaisiin edistää tehokkaasti sisämarkkinoiden kehittämistä ja toteuttamista. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tuettava komission ja yhteistyöelimen sisämarkkinatoimia.

(82)  Toimenpiteet, joilla voi olla vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ovat toimenpiteitä, joilla voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti olla suora tai välillinen vaikutus jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen tavalla, joka voisi muodostaa esteen sisämarkkinoille. Ne käsittävät toimenpiteet, joilla on merkittävä vaikutus operaattoreihin tai käyttäjiin muissa jäsenvaltioissa ja joihin kuuluvat muun muassa toimenpiteet, jotka vaikuttavat käyttäjiltä perittäviin hintoihin muissa jäsenvaltioissa, toimenpiteet, jotka vaikuttavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen kykyyn suorittaa sähköinen viestintäpalvelu, ja erityisesti toimenpiteet, jotka vaikuttavat kykyyn tarjota valtioiden rajat ylittäviä palveluja, sekä toimenpiteet, jotka vaikuttavat markkinarakenteeseen ja markkinoille pääsyyn siten, että niistä on seurauksia yrityksille muissa jäsenvaltioissa.

(83)  Tarkastellessaan tämän direktiivin toimivuutta komission olisi arvioitava, tarvitaanko markkinoiden kehityksen perusteella sekä kilpailutilanne ja kuluttajansuoja huomioon ottaen edelleen säännöksiä alakohtaisesta ennakkosääntelystä vai olisiko näitä säännöksiä muutettava tai olisiko ne kumottava.

(84)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi yleisen taloudellisen asiantuntemuksensa ja markkinatuntemuksensa sekä arviointiensa puolueettoman ja teknisen luonteen perusteella määritettävä valintamenettelyjen osatekijät ja taajuuksien käyttöoikeuksiin liitetyt ehdot, jotka vaikuttavat eniten markkinaolosuhteisiin ja kilpailutilanteeseen, mukaan lukien markkinoille pääsyä ja toiminnan laajentamista koskevat ehdot, jotta varmistetaan johdonmukaisuus kyseisten viranomaisten muiden markkinasääntelytehtävien kanssa. Tämä käsittää esimerkiksi taajuuksien taloudellisen arvonmäärityksen muuttujat tämän direktiivin mukaisesti, sääntelyyn ja markkinoiden muokkaamiseen liittyvien toimenpiteiden määrittämisen, kuten taajuuskattojen käytön tai taajuuksien varaamisen taikka tukkutason käyttöoikeutta koskevien velvoitteiden määräämisen, tai keinot määritellä käyttöoikeuksiin liitetyt kattavuusehdot. Tällaisten osatekijöiden yhdenmukaisempaa käyttöä ja määrittelyä voitaisiin edistää koordinointimekanismilla, jossa yhteistyöelin, komissio ja muiden jäsenvaltioiden kansalliset sääntelyviranomaiset tarkastelevat toimenpide-ehdotuksia samanaikaisesti kansallisen julkisen kuulemisen kanssa ennen kuin kyseinen jäsenvaltio myöntää käyttöoikeuksia. Kansallisen sääntelyviranomaisen määrittämä toimenpide voi olla ainoastaan osa sellaista laajempaa kansallista toimenpidettä, joka voi laajemmin koostua radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämisestä, myymisestä ja vuokraamisesta, kestosta, uusimisesta tai muuttamisesta sekä valintamenettelystä tai käyttöoikeuksiin liitetyistä ehdoista. Sen vuoksi kansalliset sääntelyviranomaiset voivat toimenpide-ehdotuksesta ilmoittaessaan antaa tietoa muista radiotaajuuksien käyttöoikeuksien rajoittamista koskevaan asianomaiseen valintamenettelyyn liittyvistä kansallisista toimenpide-ehdotuksista, jotka eivät kuulu vertaisarviointimekanismin piiriin.

(85)  Jos radiotaajuuksien yhdenmukaisesta jakamisesta tietyille yrityksille on sovittu unionin tasolla, jäsenvaltioiden olisi tarkasti noudatettava tällaisia sopimuksia myöntäessään radiotaajuuksien käyttöoikeuksia kansallisesta taajuussuunnitelmasta.

(86)  Jäsenvaltioita olisi kannustettava harkitsemaan yhteistä valtuutusta yhtenä vaihtoehtona myöntäessään käyttöoikeuksia silloin kun odotettu käyttö kattaa rajat ylittävät tilanteet.

(87)  Komission 38 artiklan 1 kohdan nojalla tekemissä päätöksissä olisi rajoituttava sääntelyn periaatteisiin, lähestymistapoihin ja menetelmiin. Epäselvyyksien välttämiseksi niissä ei pitäisi säätää yksityiskohtaisesti asioista, joissa on yleensä otettava huomioon kansalliset olosuhteet, eikä niissä pitäisi kieltää vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joiden voidaan kohtuudella odottaa olevan vaikutukseltaan vastaavia. Tällaisten päätösten olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi vaikuttaa kansallisten sääntelyviranomaisten tekemiin päätöksiin, jotka eivät muodosta estettä sisämarkkinoille.

(88)  Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet standardeihin sekä televerkkojen ja -palvelujen sääntelyyn liittyviä sitoumuksia Maailman kauppajärjestössä (WTO).

(89)  Standardoinnin olisi jatkossakin oltava pääasiassa markkinalähtöistä. Tietyissä tapauksissa saattaa kuitenkin olla tarpeen edellyttää, että unionin tasolla noudatetaan tiettyjä standardeja yhteentoimivuuden parantamiseksi, käyttäjien valinnanvaran lisäämiseksi ja yhteenliitettävyyden edistämiseksi sisämarkkinoilla. Kansallisella tasolla jäsenvaltioihin sovelletaan direktiivin 2015/1535/EU säännöksiä. Tämän direktiivin mukaisilla standardointimenettelyillä ei rajoiteta radiopäätelaitedirektiivin 2014/53/EU, matalajännitedirektiivin 2014/35/EU ja sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan direktiivin 2014/30/EU säännösten soveltamista.

(90)  Yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen taikka molempien tarjoajat olisi velvoitettava toteuttamaan toimenpiteitä niiden verkkojen ja palvelujen turvallisuuden varmistamiseksi ja turvapoikkeamien estämiseksi tai niiden vaikutuksen minimoimiseksi, mukaan lukien laitteiden kaappauksesta aiheutuvat poikkeamat. Kyseisillä toimenpiteillä olisi uusin tekniikka huomioon ottaen varmistettava verkkojen ja palvelujen asianmukainen turvallisuuden taso suhteessa riskeihin. Turvallisuustoimenpiteissä olisi otettava huomioon vähintään seuraavien seikkojen kaikki asiaankuuluvat näkökohdat: verkkojen ja järjestelmien turvallisuuden osalta: fyysinen turvallisuus ja ympäristön turvallisuus, toimitusvarmuus, verkkoihin pääsyn valvonta sekä verkkojen eheys; poikkeamien käsittelyn osalta: poikkeamien käsittelymenettelyt, poikkeamien havaitsemisvalmius, poikkeamista raportoiminen ja tiedottaminen; toiminnan jatkuvuuden hallinnan osalta: palvelun jatkuvuutta koskeva strategia ja varautumissuunnitelmat sekä palautumiskyky; seurannan, tarkastusten ja testausten osalta: seuranta- ja lokinpitomenettelyt, varautumissuunnitelmien läpiviennit, verkkojen ja palvelujen testaus, turvallisuusarvioinnit ja vaatimustenmukaisuuden seuranta; sekä kansainvälisten standardien noudattaminen.

(91)  Koska numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen merkitys kasvaa jatkuvasti, on tarpeen varmistaa, että myös niihin sovelletaan asianmukaisia turvallisuusvaatimuksia niiden erityisen luonteen ja taloudellisen merkityksen mukaisesti. Tällaisten palvelujen tarjoajien olisi sen vuoksi varmistettava turvallisuuden taso, joka on oikeassa suhteessa niiden tarjoamien sähköisten viestintäpalvelujen turvallisuuteen kohdistuvan riskin suuruuteen. Koska numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat eivät yleensä tosiasiallisesti valvo signaalien siirtoa verkoissa, tällaisten palvelujen osalta riskiä voidaan joiltakin osin pitää perinteisiä sähköisiä viestintäpalveluja alhaisempana. Sen vuoksi numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen turvallisuusvaatimusten olisi oltava lievemmät silloin kun se on asiaankuuluvien turvallisuusriskien tosiasiallisen arvioinnin mukaan perusteltua. Tältä osin tarjoajien olisi voitava päättää toimenpiteistä, joiden ne katsovat olevan asianmukaisia palvelujensa turvallisuuteen kohdistuvien riskien hallitsemiseksi. Samaa lähestymistapaa olisi sovellettava soveltuvin osin numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin, joissa ei tosiasiallisesti valvota signaalien siirtoa.

(91 a)  Yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi ilmoitettava käyttäjille toimenpiteistä, joita nämä voivat toteuttaa viestintänsä turvallisuuden suojelemiseksi esimerkiksi käyttämällä erityisiä ohjelmisto- tai salaustekniikoita. Vaatimus tiedottaa käyttäjille erityisistä turvallisuusriskeistä ei saisi poistaa tarjoajalta velvoitetta ryhtyä omalla kustannuksellaan välittömiin ja asianmukaisiin toimiin uusien ennakoimattomien turvallisuusriskien estämiseksi tai poistamiseksi ja normaalin turvallisuustason palauttamiseksi. Turvallisuusriskejä koskevat tiedot olisi annettava tilaajalle maksutta.

(91 b)  Verkkojen ja palvelujen turvallisuuden ja eheyden takaamiseksi olisi edistettävä päästä päähän -salausta, ja sen olisi tarvittaessa oltava pakollista niin, että noudatetaan oletusarvoisen ja sisäänrakennetun turvallisuuden ja yksityisyyden periaatteita.

(92)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että yleisten viestintäverkkojen eheys ja saatavuus säilyvät. Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) olisi myötävaikutettava sähköisen viestinnän turvallisuuden parantumiseen muun muassa avustamalla jäsenvaltioita ristiriitaisista yksittäisistä turvallisuustoimenpiteistä aiheutuvien mahdollisten sisämarkkinaongelmien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa, antamalla turvallisuuskriteerejä koskevia suuntaviivoja tiiviissä yhteistyössä yhteistyöelimen ja komission kanssa, tarjoamalla asiantuntemustaan ja neuvontaa sekä edistämällä parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat keinot suorittaa tehtävänsä, mukaan lukien toimivalta pyytää verkkojen tai palvelujen turvallisuuden tason arvioimiseksi tarvittavat tiedot. Niillä olisi myös oltava toimivalta pyytää kattavia ja luotettavia tietoja tosiasiallisista turvapoikkeamista, joilla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan. Direktiivin (EU) 2016/1148

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa (EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1).

(93)  Kun sähköisen viestinnän tarjoaminen perustuu julkisiin resursseihin, joiden käyttöön sovelletaan erityisvaltuutusta, jäsenvaltiot voivat antaa sen myöntämisen osalta toimivaltaiselle viranomaiselle oikeuden määrätä maksuja kyseisten resurssien optimaalisen käytön varmistamiseksi tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä noudattaen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi periä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisesta muita kuin tässä direktiivissä säädettyjä maksuja. Tätä varten jäsenvaltioilla olisi oltava johdonmukainen lähestymistapa kyseisten maksujen vahvistamiseen, jotta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajille ei aiheutuisi yleisvaltuutusmenettelyyn tai käyttöoikeuksiin liittyvää perusteetonta taloudellista rasitetta.

(94)  Resurssien optimaalisen käytön varmistamiseksi maksuissa olisi otettava huomioon kyseessä olevien markkinoiden taloudellinen ja tekninen tilanne sekä mahdolliset muut niiden arvoon merkittävästi vaikuttavat tekijät. Lisäksi maksut olisi määritettävä siten, että ne mahdollistavat innovoinnin verkkojen ja palvelujen tarjoamisessa sekä kilpailun markkinoilla. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että käyttöoikeuksista perittävät maksut määritetään sellaisen mekanismin perusteella, joka sisältää asianmukaiset suojatoimet sen varalta, että tuloksena olisi maksujen arvon vääristyminen tulojen maksimointipyrkimysten, kilpailusääntöjen vastaisten tarjousten tai muun vastaavan toiminnan vuoksi. Tällä direktiivillä ei rajoiteta tarkoituksia, joihin käyttöoikeuksista ja järjestelmien asennusoikeuksista perittäviä maksuja käytetään. Näitä maksuja voidaan käyttää esimerkiksi kansallisten sääntelyviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten sellaisen toiminnan rahoittamiseen, jota ei voida kattaa hallinnollisin maksuin. Jos kilpailuun perustuvassa tai vertailevassa valintamenettelyssä radiotaajuuksien käyttöoikeuksista perittävät maksut muodostuvat kokonaan tai osittain kertamaksusta, maksujärjestelyissä olisi varmistettava, etteivät tällaiset maksut käytännössä johda siihen, että valinta perustuu kriteereihin, jotka eivät liity radiotaajuuksien optimaalisen käytön varmistamista koskevaan tavoitteeseen. Komissio voi julkaista säännöllisesti vertailututkimuksia ja tarvittaessa muita ohjeita, jotka koskevat parhaita käytäntöjä radiotaajuuksien ja numeroiden jakamisessa tai asennusoikeuksien myöntämisessä.

(95)  Yrityksille radiotaajuuksien käyttöoikeuksista määrättävät maksut voivat vaikuttaa tällaisten oikeuksien hakemista ja radiotaajuusresurssien parasta mahdollista käyttöä koskeviin päätöksiin. Kun jäsenvaltiot vahvistavat rajahintoja taajuuksien optimaalisen ja tehokkaan käytön varmistamiseksi, niiden olisi tämän vuoksi varmistettava, että hinnoissa otetaan huomioon resurssien vaihtoehtoinen käyttö ja lisäkustannukset, joita aiheutuu toimintapoliittisten tavoitteiden edistämiseen liittyvien valtuutusehtojen täyttämisestä, joka ei olisi kohtuudella mahdollista tavanomaisten kaupallisten vaatimusten mukaisesti, kuten alueellista kattavuutta koskevien ehtojen täyttämisestä.

(96)  Radiotaajuusresurssien optimaalinen käyttö edellyttää asianmukaisten verkkojen ja liitännäistoimintojen saatavuutta. Siksi radiotaajuuksien käyttöoikeuksista ja järjestelmien asennusoikeuksista perittävissä maksuissa olisi otettava huomioon tarve helpottaa infrastruktuurin jatkuvaa kehittämistä resurssien mahdollisimman tehokkaan käytön saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi säädettävä radiotaajuuksien käyttöoikeuksista perittävien maksujen suorittamisjärjestelyjen yhdistämisestä resurssien tosiasialliseen saatavuuteen tavalla, joka helpottaa kehittämiseen tarvittavia investointeja. Nämä järjestelyt olisi täsmennettävä puolueettomasti, avoimesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ennen taajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä koskevien menettelyjen aloittamista, ja maksut olisi määriteltävä selkeästi.

(97)   Olisi varmistettava, että on olemassa nopeita, syrjimättömiä ja avoimia menettelyjä järjestelmien asennusoikeuksien myöntämiseksi, jotta reilun ja todellisen kilpailun edellytykset voivat täyttyä. Tällä direktiivillä ei rajoiteta omaisuuden pakkolunastusta tai käyttöönottoa koskevia kansallisia säännöksiä, omistusoikeuden tavanomaista käyttöä, julkisten tilojen tavanomaista käyttöä eikä neutraaliuden periaatetta suhteessa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin.

(98)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajille myönnettävät luvat, joiden nojalla ne voivat käyttää julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevaa omaisuutta, ovat keskeisiä tekijöitä sähköisten viestintäverkkojen tai uusien verkkoelementtien perustamiselle. Asennusoikeuksien myöntämiseen liittyvien menettelyjen tarpeeton monimutkaisuus ja hitaus voivat siten muodostaa huomattavia esteitä kilpailun kehittymiselle. Sen vuoksi olisi yksinkertaistettava tapaa, jolla valtuutetut yritykset hankkivat asennusoikeuksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava koordinoida asennusoikeuksien hankkimista ja asettaa merkityksellistä tietoa saataville verkkosivustolleen.

(99)  On tarpeen lujittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa suhteessa asennusoikeuksien haltijoihin, jotta varmistetaan markkinoille pääsy tai uuden verkon käyttöönotto oikeudenmukaisella, tehokkaalla ja ympäristön kannalta vastuullisella tavalla ja riippumatta siitä, onko huomattavan markkinavoiman operaattorilla velvoite myöntää pääsy sähköiseen viestintäverkkoonsa. Järjestelmien yhteiskäytön parantaminen voi alentaa sähköisen viestinnän infrastruktuurin käyttöönotosta aiheutuvia ympäristökustannuksia ja edistää kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden suojelun sekä kaupunki- ja aluesuunnitteluun tavoitteiden toteuttamista. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava toimivalta vaatia, että yritykset, jotka ovat hyötyneet oikeuksista asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen, myöntävät tällaisten järjestelmien tai tällaisen omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuuden (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan lukien) erityisillä alueilla, joilla yhteiskäyttö tällaisten yleistä etua koskevien syiden vuoksi on tarpeen, sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille olisi annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos pohjamaa on erittäin kuormittunut tai on ylitettävä luonnollinen este. Toimivaltaisten viranomaisten olisi erityisesti voitava määrätä verkkoelementtien ja liitännäistoimintojen, kuten kaapelikanavien, tyhjien putkien, mastojen, kaapelikaivojen, jakomojen, antennien, tornien ja muiden tukirakennelmien, rakennusten tai rakennusten sisääntulojen yhteiskäytöstä sekä rakennusteknisten töiden paremmasta koordinoinnista ympäristöön tai muuhun yhteiskuntapolitiikkaan liittyvistä syistä. Sen sijaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi laadittava säännöt järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamisesta sen varmistamiseksi, että asianomaiset yritykset saavat niille aiheutuvasta riskistä asianmukaisen korvauksen. Direktiivissä 2014/61/EU säädetyt velvoitteet huomioon ottaen toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti paikallisviranomaisten, olisi myös vahvistettava yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa julkisia töitä sekä muita asianmukaisia julkisia järjestelmiä tai julkista omaisuutta koskevat asianmukaiset koordinointimenettelyt, joihin voi kuulua menettelyjä sen varmistamiseksi, että asianomaiset osapuolet saavat tietoja asianmukaisista julkisista järjestelmistä tai julkisesta omaisuudesta ja käynnissä olevista tai suunnitelluista julkisista töistä, että niille ilmoitetaan hyvissä ajoin kyseisistä töistä ja että yhteiskäyttöä helpotetaan mahdollisimman suuressa määrin.

(100)  Kun matkaviestinoperaattorien edellytetään ympäristösyistä käyttävän yhteisiä torneja tai mastoja, tällainen pakollinen yhteiskäyttö voi johtaa kullekin operaattorille myönnettyjen enimmäissiirtotehojen pienentämiseen kansanterveyteen liittyvistä syistä, ja tämä voi vuorostaan pakottaa operaattorit asentamaan lisää siirtoasemia maanlaajuisen kattavuuden varmistamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä sovittamaan yhteen asiaan liittyvät ympäristö- ja kansanterveysnäkökohdat ja otettava asiaankuuluvasti huomioon neuvoston suosituksessa 1999/519/EY esitetty varovainen lähestymistapa.

(101)  Radiotaajuudet ovat rajallinen julkinen resurssi, jolla on huomattavaa julkista arvoa ja markkina-arvoa. Ne ovat olennainen hyödyke radioviestintään perustuvissa sähköisissä viestintäverkoissa ja -palveluissa, ja siltä osin kuin ne liittyvät tällaisiin verkkoihin ja palveluihin, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi varattava ja jaettava ne tehokkaasti niiden toimia säätelevien yhdenmukaistettujen tavoitteiden ja periaatteiden sekä puolueettomien, avoimien ja syrjimättömien kriteerien mukaisesti ottaen huomioon taajuuksien käyttöön liittyvät demokraattiset, sosiaaliset, kielelliset ja kulttuuriset etunäkökohdat. Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 676/2002/EY

  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 676/2002/EY, tehty 7 päivänä maaliskuuta 2002, Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä (radiotaajuuspäätös) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 1).

(102)  Unionin radiotaajuuspolitiikka ei saisi rajoittaa unionin tasolla tai kansallisella tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti sisällön sääntelyyn sekä audiovisuaali- ja media-alan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin, eikä jäsenvaltioiden oikeutta järjestää ja käyttää radiotaajuuksiaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä puolustuksen tarkoituksiin. Koska taajuuksien käyttö puolustusvoimien ja muihin kansallisen yleisen turvallisuuden tarkoituksiin vaikuttaa taajuuksien saatavuuteen sisämarkkinoilla, radiotaajuuspolitiikassa olisi otettava huomioon kaikki unionin toimintapolitiikan alat ja näkökohdat ja niiden tarpeet tasapainoisesti jäsenvaltioiden oikeuksia kunnioittaen.

(103)  Suurimman kapasiteetin verkkojen mahdollisimman laajan kattavuuden varmistaminen kussakin jäsenvaltiossa on välttämätöntä talouden ja yhteiskunnan kehittymiselle, yhteiskuntaelämään osallistumiselle sekä sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle. Sähköisen viestinnän käytön tullessa erottamattomaksi osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointia unionin laajuinen kattavuus lähes sadalle prosentille unionin kansalaisista olisi toteutettava siten, että jäsenvaltiot asettavat asianmukaisia kattavuusvaatimuksia, jotka olisi mukautettava kulloinkin kyseeseen tulevaan alueeseen ja joista aiheutuvat rasitteet olisi kohtuullistettava siten, että ne eivät estä palveluntarjoajia toteuttamasta käyttöönottoa. Koko alueen aukoton kattavuus olisi maksimoitava ja tehtävä luotettavaksi siten, että voidaan edistää palveluja ja sovelluksia, kuten verkkoyhteyksin varustetut autot ja sähköiset terveyspalvelut. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa kattavuusvelvoitteiden soveltamista olisi koordinoitava unionin tasolla. Kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen tällainen koordinointi olisi rajoitettava koskemaan kattavuusvelvoitteiden määrittämiseen ja mittaamiseen käytettäviä yleisiä kriteerejä, kuten väestötiheyttä tai topografisia ja topologisia tekijöitä.

(104)  Tarvetta varmistaa, että kansalaiset eivät altistu sähkömagneettisille kentille siinä määrin, että siitä olisi haittaa kansanterveydelle, olisi käsiteltävä johdonmukaisesti kaikkialla unionissa siten, että otetaan huomioon erityisesti neuvoston suosituksessa 1999/519/EY

  Neuvoston suositus 1999/519/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 1999, väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta (EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59–70).

(105)  Taajuuksien yhdenmukaistaminen ja koordinointi sekä laitteita koskeva sääntely, jota tuetaan standardoinnilla, ovat toisiaan täydentäviä, ja niitä on koordinoitava tiiviisti, jotta niiden yhteiset tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän tuella. Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin radiotaajuuspäätöksen mukaisten toimeksiantojen sekä standardointielimille, kuten Euroopan telealan standardointilaitokselle, tehtyjen, esimerkiksi radiovastaanottimien parametreja koskevien standardointipyyntöjen sisällön ja ajoituksen koordinoinnin pitäisi helpottaa tulevaisuuden järjestelmien käyttöönottoa, tukea taajuuksien yhteiskäyttömahdollisuuksia ja varmistaa taajuuksien tehokas hallinnointi. Kiinteän verkon ja matkaviestinverkon verkkoelementtejä ja niiden liitännäistoimintoja koskevissa standardeissa, eritelmissä tai suosituksissa olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon käyttöoikeusvelvoitteet, joita voidaan joutua asettamaan tämän direktiivin nojalla.

(106)  Yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien kysyntä ei ole samanlaista unionin kaikissa osissa. Jos yhdenmukaistetulle taajuuskaistalle ei ole alueellista tai kansallista kysyntää, jäsenvaltiot voisivat poikkeuksellisesti sallia taajuuskaistan vaihtoehtoisen käytön, niin kauan kuin kysyntää ei ole ja edellyttäen, että vaihtoehtoinen käyttö ei rajoita muiden jäsenvaltioiden kyseisen taajuuskaistan yhdenmukaistettua käyttöä ja että se päättyy heti, kun yhdenmukaistetulle käytölle ilmenee kysyntää.

(107)  Taajuuksien hallinnoinnin ja taajuuksien käyttöoikeuden joustavuus on saavutettu teknologia- ja palveluneutraalien valtuutusten kautta, jolloin taajuuksien käyttäjät voivat valita parhaat teknologiat ja palvelut käytettäviksi kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa unionin oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla taajuusalueilla, jäljempänä ’teknologia- ja palveluneutraaliuden periaatteet’. Teknologiat ja palvelut olisi määritettävä hallinnollisella päätöksellä vain, kun kyseessä on yleisen edun mukainen tavoite, tällaisen lähestymistavan olisi oltava selkeästi perusteltu, ja sitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

(108)  Teknologianeutraaliuden periaatteen rajoitusten olisi oltava asianmukaisia, ja ne olisi perusteltava tarpeella välttää haitallisia häiriöitä esimerkiksi määräämällä läheterajoituksia ja tehotasoja, varmistaa kansanterveyden suojelu rajoittamalla yleisön altistumista sähkömagneettisille kentille, varmistaa palvelujen moitteeton toiminta palvelun teknisen laadun riittävällä tasolla sulkematta kuitenkaan välttämättä pois mahdollisuutta käyttää useampaa kuin yhtä palvelua samalla taajuuskaistalla, varmistaa taajuuksien asianmukainen yhteiskäyttö erityisesti silloin, kun niiden käyttöön tarvitaan vain yleisvaltuutus, turvata taajuuksien tehokas käyttö tai saavuttaa yleisen edun mukainen tavoite unionin oikeuden mukaisesti.

(109)  Taajuuksien käyttäjien olisi voitava vapaasti valita palvelut, joita ne haluavat tarjota taajuuksilla. Toisaalta olisi sallittava toimenpiteitä, jotka edellyttävät tietyn palvelun tarjoamista selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten ihmishengen turvallisuuden takaamiseksi, sosiaalisen, alueellisen ja maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi tai taajuuksien tehottoman käytön torjumiseksi, silloin kun se on välttämätöntä ja oikeasuhteista. Näihin tavoitteisiin pitäisi sisältyä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemällä tavalla. Lukuun ottamatta tilanteita, joissa on tarpeen taata ihmishengen turvallisuus tai poikkeuksellisesti saavuttaa jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemiä muita yleisen edun mukaisia tavoitteita, poikkeukset eivät saisi johtaa taajuuksien varaamiseen tiettyjen palvelujen yksinomaiseen käyttöön, vaan näille palveluille pitäisi pikemminkin myöntää etuoikeus siten, että muut palvelut tai teknologiat voivat mahdollisuuksien mukaan toimia samalla taajuuskaistalla. Jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseen liittyvien poikkeusten soveltamisala ja luonne.

(110)  Koska taajuuksien varaaminen tiettyjä teknologioita tai palveluja varten on poikkeus teknologia- ja palveluneutraaliuden periaatteisiin ja se vähentää vapautta valita tarjottava palvelu tai käytettävä teknologia, tällaisia taajuuksien varaamista koskevien ehdotusten olisi oltava läpinäkyviä ja niistä pitäisi järjestää julkinen kuuleminen.

(111)  Jos jäsenvaltio poikkeuksellisissa tapauksissa päättää yleisen järjestyksen tai turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi rajoittaa vapautta tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja, sen olisi ilmoitettava syyt tällaiselle rajoittamiselle.

(112)  Radiotaajuuksia olisi hallinnoitava siten, että vältetään haitalliset häiriöt. Haitallisten häiriöiden peruskäsite olisi sen vuoksi määriteltävä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että sääntelytoimet rajoittuvat siihen, mikä on välttämätöntä tällaisten häiriöiden estämiseksi, ottaen huomioon myös sen, että verkon ja loppukäyttäjien laitteissa on tarpeen käyttää häiriönsietokykyistä vastaanotinteknologiaa. ITU:n radio-ohjesäännössä haitallinen häiriö määritellään muun muassa häiriöksi, joka vaarantaa turvallisuuspalvelujen toiminnan, ja turvallisuuspalvelut puolestaan määritellään radioviestintäpalveluiksi, joita käytetään pysyvästi tai tilapäisesti ihmishengen tai omaisuuden turvaamiseen; ihmishengen tai omaisuuden suojaamiseksi haitallisia häiriöitä olisi sen vuoksi vältettävä erityisesti kriittisissä tilanteissa aina kun turvallisuuspalvelun toiminta vaarantuu. Vaikka tämä ITU:n määritelmän mukaisesti käsittää radiomäärityksen, joka on olennaista liikenteessä ja navigoinnissa, sen olisi katettava kaikki sähköisten viestintäpalvelujen tai -verkkojen toiminnan tehtävän kannalta kriittiset näkökohdat, kun ihmishenki tai omaisuus on vaarassa, myös liikenteen alan ulkopuolella, kuten terveyspalveluissa. Liikenteeseen liittyy vahvasti rajat ylittävä piirre, ja sen digitalisointi aiheuttaa haasteita. Kulkuvälineistä (metro, linja- ja henkilöautot, kuorma-autot, junat jne.) on tulossa entistä itsenäisempiä ja verkkoyhteyksiä hyödyntäviä. Niiden liikkuminen kansallisten rajojen yli on helpottunut unionin sisämarkkinoilla. Luotettavalla viestinnällä ja haitallisten häiriöiden välttämisellä on kriittinen merkitys kulkuneuvojen ja niissä olevien viestintäjärjestelmien turvalliselle ja moitteettomalle toiminnalle.

(113)  Koska taajuuksien kysyntä kasvaa ja uudet sovellukset ja teknologiat edellyttävät joustavampaa taajuuksien käyttöoikeutta ja käyttöä, jäsenvaltioiden olisi edistettävä taajuuksien yhteiskäyttöä määrittelemällä sopivimmat valtuutusjärjestelyt kullekin skenaariolle sekä niille asianmukaiset ja läpinäkyvät säännöt ja ehdot. Taajuuksien yhteiskäyttö auttaa varmistamaan niiden tosiasiallisen ja tehokkaan käytön siten, että useat toisistaan riippumattomat käyttäjät tai laitteet voivat saada käyttöoikeuden samaan taajuuskaistaan erilaisilla oikeudellisilla järjestelyillä, mikä tuo käyttöön lisää taajuusresursseja, tehostaa käyttöä ja tekee taajuuksien käyttöoikeuden saamisen helpommaksi uusille käyttäjille. Yhteiskäyttö voi perustua yleisvaltuutuksiin tai toimiluvista vapaaseen käyttöön, jolloin useat käyttäjät voivat tietyin yhteiskäyttöehdoin saada käyttöoikeuden samoihin taajuuksiin ja käyttää niitä eri maantieteellisillä alueilla tai eri aikoina. Se voi myös perustua yksittäisiin käyttöoikeuksiin esimerkiksi toimiluvanvaraisen yhteiskäytön järjestelyillä, joiden mukaan kaikki käyttäjät (sekä nykyiset että uudet) sopivat yhteiskäytön ehdoista toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa siten, että voidaan taata radiolähetysten vähimmäislaatu. Kun jäsenvaltiot sallivat yhteiskäytön erilaisilla valtuutusjärjestelyillä, niiden ei pitäisi asettaa tällaiselle käytölle merkittävästi toisistaan poikkeavia kestoja eri valtuutusjärjestelyissä.

(113 a)  Taajuuksien käyttöä koskevat yleisvaltuutukset voivat helpottaa taajuuksien mahdollisimman tehokasta käyttöä ja edistää innovointia joissakin tapauksissa, kun taas taajuuksien yksittäiset käyttöoikeudet ovat todennäköisesti sopivin valtuutusjärjestely tietyissä erityisolosuhteissa. Yksittäisiä käyttöoikeuksia olisi harkittava esimerkiksi silloin, kun radiotaajuuksien hyvät peitto-ominaisuudet tai suunniteltu lähetyksen tehotaso tekevät tästä käytöstä tehokkaampaa. Näin olisi oltava myös silloin, kun käytön maantieteellinen tiheys on suuri tai radiotaajuudet ovat jatkuvassa käytössä. Toinen tilanne, jossa olisi harkittava yksittäisiä käyttöoikeuksia, on sellainen, jossa palvelun vaadittu laatu estää häiriöihin liittyvien ongelmien käsittelyn yleisvaltuutusten avulla. Jos tekniset toimenpiteet vastaanottimien häiriönsietokyvyn parantamiseksi voivat mahdollistaa yleisvaltuutusten käytön tai taajuuksien yhteiskäytön, niitä olisi sovellettava ja suojaamattomuutta ja häiriöttömyyttä koskevien säännösten järjestelmällistä käyttöä olisi vältettävä.

(114)  Ennakoitavuuden turvaamiseksi sekä oikeusvarmuuden ja investointivakauden säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi määriteltävä ennalta aiheelliset kriteerit, joilla määritetään oikeudenhaltijoiden tehokasta taajuuksien käyttöä koskevan tavoitteen noudattaminen pantaessa täytäntöön yksittäisiin käyttöoikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin liitettyjä ehtoja. Asianomaisten osapuolten olisi osallistuttava tällaisten ehtojen määrittelyyn, ja niille olisi tiedotettava avoimesti, miten niille asetettujen velvoitteiden noudattamista arvioidaan.

(115)  Teknisen innovoinnin merkityksen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava antaa taajuuksien käyttöoikeuksia kokeilutarkoituksiin erityisin rajoituksin ja ehdoin, jotka ovat ehdottoman perusteltuja tällaisten oikeuksien kokeellisen luonteen takia.

(116)  Verkkoinfrastruktuurin ja joissakin tapauksissa taajuuksien yhteiskäyttö voi edistää radiotaajuuksien tosiasiallista ja tehokasta käyttöä ja turvata verkkojen nopean käyttöönoton etenkin harvaan asutuilla alueilla. Toimivaltaisten viranomaisten olisi radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitettäviä ehtoja määritellessään myös harkittava sellaisten yritysten välisten yhteiskäytön tai koordinoinnin muotojen valtuuttamista, joiden tarkoituksena on varmistaa taajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö tai kattavuusvelvoitteiden noudattaminen kilpailuoikeuden periaatteita noudattaen.

(117)  Markkinaolosuhteet sekä markkinatoimijoiden merkitys ja lukumäärä voivat olla erilaisia eri jäsenvaltioissa. Vaikka tarve ja mahdollisuus liittää radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin ehtoja voivat riippua kansallisista erityispiirteistä, jotka olisi otettava asianmukaisesti huomioon, tällaisten velvoitteiden soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä olisi koordinoitava unionin tasolla komission täytäntöönpanotoimenpiteillä, joilla varmistetaan johdonmukainen lähestymistapa vastaaviin haasteisiin kaikkialla unionissa.

(118)  Käyttöoikeuksia myönnettäessä noudatettavat palvelu- ja teknologianeutraaliuden vaatimukset yhdessä oikeuksien siirtämistä yritysten välillä koskevan mahdollisuuden kanssa tukevat vapautta ja keinoja toimittaa yleisiä sähköisiä viestintäpalveluja ja siten myös helpottavat yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista. Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta siihen, jaetaanko radiotaajuudet suoraan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille vai näitä verkkoja tai palveluja käyttäville yksiköille. Tällaisia yksiköitä voivat olla radio- tai televisiotoiminnan sisällöntarjoajat. Vastuun radiotaajuuden käyttöoikeuteen liitettyjen ehtojen ja yleisvaltuutukseen liitettyjen asiaankuuluvien ehtojen noudattamisesta olisi aina oltava yrityksellä, jolle radiotaajuuden käyttöoikeus on myönnetty. Lähetystoiminnan harjoittajille asetetut tietyt audiovisuaalisten mediapalvelujen toimittamiseen liittyvät velvoitteet voivat edellyttää erityisten kriteerien ja menettelyjen käyttöä taajuuksien käyttöoikeuksia myönnettäessä jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti asettaman yleisen edun mukaisen erityistavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisen oikeuden myöntämistä koskevan menettelyn olisi kuitenkin kaikissa tapauksissa oltava puolueeton, avoin, syrjimätön ja oikeasuhteinen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklassa taattuja oikeuksia koskevien kansallisten rajoitusten on oltava objektiivisesti perusteltavissa ja oikeasuhteisia eikä niissä saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi taajuuksia, jotka on myönnetty ilman avointa menettelyä, ei pitäisi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin sen yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, jota varten ne on myönnetty. Tällaisessa tapauksessa asianomaisille osapuolille olisi annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä kohtuullisen ajan kuluessa. Jäsenvaltioiden olisi osana oikeuksien myöntämistä koskevaa hakumenettelyä tarkistettava, pystyykö hakija noudattamaan näihin oikeuksiin liitettäviä ehtoja. Nämä ehdot olisi otettava huomioon kelpoisuuskriteereissä, jotka asetetaan puolueettomin, avoimin, oikeasuhteisin ja syrjimättömin perustein ennen kilpailuun perustuvan valintamenettelyn aloittamista. Näiden kriteerien soveltamiseksi hakijaa voidaan pyytää toimittamaan tarvittavat tiedot todistaakseen, että tämä pystyy noudattamaan näitä ehtoja. Jos tällaisia tietoja ei toimiteta, radiotaajuuden käyttöoikeutta koskeva hakemus voidaan hylätä.

(119)  Jäsenvaltioiden olisi ennen oikeuden myöntämistä vaadittava ainoastaan niiden seikkojen tarkistamista, jotka hakija voi tavanomaista huolellisuutta noudattaen kohtuudella osoittaa, ottaen asianmukaisesti huomioon radiotaajuuksien merkittävän julkisen arvon ja markkina-arvon rajallisena julkisena resurssina. Tämä ei rajoita mahdollisuutta tarkistaa myöhemmin kelpoisuuskriteerien täyttyminen esimerkiksi välitavoitteiden avulla, jos kriteerejä ei ole aluksi pystytty kohtuudella täyttämään. Radiotaajuuksien tosiasiallisen ja tehokkaan käytön turvaamiseksi jäsenvaltioiden ei pitäisi myöntää oikeuksia, jos niiden tekemässä tarkastelussa käy ilmi, että hakija ei kykene noudattamaan ehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta helpottaa kokeellista käyttöä, joka on ajallisesti rajoitettu. Taajuuksien käyttöä koskevien valtuutusten riittävän pitkän keston pitäisi lisätä investointien ennakoitavuutta verkon nopeamman käyttöönoton ja parempien palvelujen edistämiseksi sekä vakautta taajuuksien myynnin ja vuokrauksen tukemiseksi. Ellei taajuuksien käyttöön ole valtuutettu määräämättömäksi ajaksi, kestossa olisi otettava huomioon tavoitteet ja sen olisi oltava riittävän pitkä, jotta voidaan helpottaa tehtyjen investointien kattamista. Vaikka pitempi kesto voi turvata investointien ennakoitavuuden, toimenpiteillä radiotaajuuksien tosiasiallisen ja tehokkaan käytön turvaamiseksi, kuten toimivaltaisen viranomaisen valtuuksilla muuttaa käyttöoikeutta tai peruuttaa se, jos käyttöoikeuteen liitettyjä ehtoja ei ole noudatettu, tai radiotaajuuksien myynnin ja vuokrauksen helpottamisella, voidaan ehkäistä radiotaajuuksien epäasianmukaista kasautumista ja tukea suurempaa joustoa taajuusresurssien jakamisessa. Vuotuisten maksujen käytön lisääminen on myös keino varmistaa oikeudenhaltijan suorittaman taajuuden käytön jatkuva arviointi.

(120)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi päättäessään, uusitaanko jo myönnettyjä radiotaajuuksien käyttöoikeuksia, otettava huomioon, missä määrin uusiminen edistäisi sääntelykehyksen tavoitteiden ja muiden kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden mukaisten tavoitteiden saavuttamista. Tällaisen päätöksen tekemisessä olisi sovellettava avointa, syrjimätöntä ja läpinäkyvää menettelyä, ja sen olisi perustuttava tarkasteluun siitä, miten kyseisiin oikeuksiin liitetyt ehdot on täytetty. Jäsenvaltioiden olisi käyttöoikeuksien uusimistarvetta arvioidessaan tarkasteltava jo annettujen oikeuksien jatkamisen vaikutuksia kilpailuun suhteessa mahdolliseen käytön tehostamiseen tai uusien innovatiivisten käyttötapojen löytämiseen siinä tapauksessa, että taajuuskaista avattaisiin uusille käyttäjille. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tältä osin päättää myös sallia vain rajoitetun pidennyksen vakiintuneen käytön vakavan keskeytymisen estämiseksi. Päätöksissä ennen tämän direktiivin soveltamisen alkamista annettujen oikeuksien jatkamisesta olisi noudatettava jo sovellettavia sääntöjä, ja jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että ne eivät vaaranna tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista.

(121)  Jäsenvaltioiden olisi olemassa olevia käyttöoikeuksia uusiessaan oikeuden uusimistarpeen arvioinnin lisäksi tarkasteltava niihin liittyviä maksuja varmistaakseen, että maksuilla edistetään edelleen optimaalista käyttöä, ottaen huomioon muun muassa markkinoiden ja tekniikan kehityksen vaiheen. Oikeusvarmuuden vuoksi olemassa oleviin maksuihin tehtävien mukautusten on syytä perustua samoihin periaatteisiin kuin ne, joita sovelletaan uusien käyttöoikeuksien myöntämiseen.

(122)  Radiotaajuuksien tehokas hallinnointi voidaan varmistaa helpottamalla jo jaettujen taajuuksien jatkuvaa tehokasta käyttöä. Jotta voidaan taata oikeusvarmuus oikeudenhaltijoille, käyttöoikeuksien uusimismahdollisuutta olisi tarkasteltava asianmukaisella aikavälillä ennen kyseisten oikeuksien voimassaolon päättymistä. Resurssienhallinnan jatkuvuuden turvaamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkastella tällaisia kysymyksiä niin omasta aloitteestaan kuin sen tahon pyynnöstä, jolle oikeudet on osoitettu. Käyttöoikeutta ei voida uusia vastoin oikeudenhaltijan tahtoa.

(123)  Taajuuksien käyttöoikeuksien siirtäminen voi olla toimiva keino tehostaa niiden käyttöä. Joustavuuden ja tehokkuuden nimissä ja jotta mahdollistetaan taajuuksien arvon määräytyminen markkinoiden mukaan, jäsenvaltioiden olisi oletusarvoisesti annettava taajuuksien käyttäjien siirtää tai vuokrata käyttöoikeuksiaan kolmansille osapuolille yksinkertaisella menettelyllä sekä noudattaen tällaisiin oikeuksiin liitettyjä ehtoja ja kilpailusääntöjä asiasta vastaavien kansallisten sääntelyviranomaisten valvonnassa. Tällaisen siirtämisen tai vuokraamisen helpottamiseksi ja sillä edellytyksellä, että noudatetaan radiotaajuuspäätöksen mukaisesti hyväksyttyjä yhdenmukaistamistoimenpiteitä, jäsenvaltioiden olisi myös käsiteltävä pyyntöjä, jotka koskevat taajuuksien käyttöoikeuksien jakamista osiin tai erottelemista ja käytön ehtojen uudelleentarkastelua.

(124)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi päätettävä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on erityisesti edistää kilpailua radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämisen tai uusimisen yhteydessä, koska niillä on tarvittava taloudellinen ja tekninen sekä markkinoiden tuntemus. Taajuuksien jakamisen ehdot voivat vaikuttaa kilpailutilanteeseen sähköisen viestinnän markkinoilla sekä markkinoille pääsyn edellytyksiin. Taajuuksien rajoitettu käyttöoikeus, erityisesti silloin kun niitä on niukasti saatavilla, voi estää markkinoille pääsyn tai haitata investointeja, verkkojen käyttöönottoa, uusien palvelujen tai sovellusten tarjoamista, innovointia ja kilpailua. Uudet käyttöoikeudet, myös siirrolla tai vuokrauksella saadut, ja taajuuksien käyttöä koskevien uusien joustavien kriteerien käyttöönotto voivat myös vaikuttaa kilpailuun. Eräillä ehdoilla, jotka on tarkoitettu kilpailun edistämiseen, voi aiheettomasti sovellettuina olla muita vaikutuksia: esimerkiksi taajuuskatot ja varaukset voivat luoda keinotekoista niukkuutta, tukkutason käyttöoikeusvelvoitteet voivat aiheettomasti rajoittaa liiketoimintamalleja markkinavoiman puuttuessa, ja siirtojen rajoittaminen voi haitata jälkimarkkinoiden kehittymistä. Sen vuoksi tällaisten ehtojen asettaminen edellyttää johdonmukaista ja puolueetonta kilpailutestausta, jota olisi sovellettava johdonmukaisesti. Tällaisten toimenpiteiden käytön olisi sen vuoksi perustuttava kansallisten sääntelyviranomaisten suorittamaan perusteelliseen ja puolueettomaan arviointiin markkinoista ja niiden kilpailuolosuhteista. Kansallisten viranomaisten olisi kuitenkin aina varmistettava taajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö ja vältettävä aiheuttamasta kilpailuhaittaa kilpailunvastaisen taajuuksien haalimisen kautta.

(125)  Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausuntojen perusteella voi olla tarpeen vahvistaa yhteinen määräaika, joka mahdollistaa radiotaajuuspäätöksen mukaisesti yhdenmukaistetun kaistan käytön, jotta voidaan välttää rajat ylittävät häiriöt ja hyötyä laitemarkkinoihin ja erittäin suuren kapasiteetin sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen käyttöönottoon liittyvien teknisten yhdenmukaistamistoimenpiteiden kaikista eduista. Jotta voidaan merkittävästi edistää tämän sääntelykehyksen tavoitteiden toteutumista ja helpottaa koordinointia, tällaiset yhteiset määräajat olisi vahvistettava komission täytäntöönpanosäädöksillä. Näitä yhteisiä enimmäismääräaikoja voitaisiin määrittää 700 MHz:n kaistan ohella erityisesti radiotaajuuksille taajuusalueilla 3,4–3,8 GHz ja 24,25–27,5 GHz, jotka radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä on seuraavan sukupolven langattomia järjestelmiä (5G) koskevia radiotaajuuksiin liittyviä kysymyksiä käsittelevässä lausunnossaan määrittänyt vuoteen 2020 mennessä käytettäviksi ”pioneeritaajuusalueiksi”, sekä yli 24 GHz:n lisätaajuusalueilla, joita radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä pitää mahdollisesti käyttökelpoisina 5G:tä varten Euroopassa, kuten taajuusalueilla 31,8–33,4 GHz ja 40,5–43,5 GHz. Taajuuksien jakamisen ehdoissa yli 24 GHz:n lisätaajuusalueilla olisi otettava huomioon mahdolliset taajuuksien yhteiskäytön skenaariot vakiintuneiden käyttäjien kanssa.

(126)  Jos radiotaajuuskaistan kysyntä ylittää saatavilla olevien taajuuksien määrän ja jäsenvaltio päättää sen vuoksi, että radiotaajuuksien käyttöoikeuksia on rajoitettava, tällaisten oikeuksien myöntämisessä olisi sovellettava asianmukaisia ja avoimia menettelyjä, jotta voidaan välttää syrjintä ja varmistaa niukkojen resurssien optimaalinen käyttö. Tällaisen rajoituksen olisi oltava perusteltu ja oikeasuhteinen, ja sen olisi perustuttava markkinaolosuhteiden perusteelliseen arviointiin, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon kokonaishyödyt käyttäjille sekä kansallisten markkinoiden ja sisämarkkinoiden tavoitteet. Mahdollisen rajoittamismenettelyn tavoitteet olisi määriteltävä ennalta selkeästi. Jäsenvaltioiden olisi sopivinta valintamenettelyä harkitessaan ja unionin tasolla toteutettuja koordinointitoimenpiteitä noudattaen kuultava hyvissä ajoin ja avoimesti kaikkia asianomaisia osapuolia menettelyn perusteista, tavoitteista ja ehdoista. Jäsenvaltiot voivat käyttää muun muassa kilpailuun perustuvia tai vertailevia valintamenettelyjä radiotaajuuksien tai taloudellisesti poikkeuksellisen arvokkaiden numeroiden jakamiseksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kyseisiä järjestelmiä hallinnoidessaan otettava huomioon tämän direktiivin tavoitteet. Jos jäsenvaltio katsoo, että taajuuskaistalle voidaan antaa lisää oikeuksia, sen olisi aloitettava tätä koskeva prosessi.

(127)  Radiotaajuuksien kysyntä samoin kuin loppukäyttäjien langattoman laajakaistakapasiteetin kysyntä ovat kasvaneet valtavasti, ja se edellyttää ratkaisuja, jotka mahdollistavat taajuuksien vaihtoehtoisen, täydentävän ja tehokkaan käytön, mukaan lukien langattoman yhteyden mahdollistavat matalatehoiset ja lyhyellä kantamalla toimivat järjestelmät, kuten langattomat lähiverkot (RLAN) ja matalatehoisten piensoluliityntäpisteiden verkot. Tällaiset täydentävät langattomat liityntäjärjestelmät, erityisesti yleisesti saatavilla olevat langattomien lähiverkkojen liityntäpisteet, parantavat loppukäyttäjien internetyhteyksiä ja matkaviestinoperaattorien mahdollisuuksia purkaa mobiililiikennekuormaa verkoistaan. Langattomien lähiverkkojen liityntäpisteet käyttävät yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia ilman yksittäistä valtuutusta tai taajuuksien käyttöoikeutta. Suurinta osaa RLAN-liityntäpisteistä ovat tähän mennessä hyödyntäneet yksityiset käyttäjät kiinteiden laajakaistaliittymiensä paikallisena langattomana jatkeena. Loppukäyttäjiä ei pitäisi estää jakamasta oman internetliittymänsä rajoissa RLAN-liityntäpisteensä käyttöoikeutta muiden kanssa, jotta voidaan lisätä saatavilla olevien liityntäpisteiden määrää erityisesti tiheään asutuilla alueilla, maksimoida langaton tiedonsiirtokapasiteetti taajuuksien jälleenkäytön ansiosta ja muodostaa kustannustehokas täydentävä langaton laajakaistainfrastruktuuri, joka olisi muiden loppukäyttäjien käytettävissä. Sen vuoksi RLAN-liityntäpisteiden käyttöönottoa ja yhteenkytkemistä koskevat tarpeettomat rajoitukset olisi niin ikään poistettava. Viranomaisten tai julkisen palvelun tarjoajien, jotka käyttävät RLAN-liityntäpisteitä tiloissaan henkilöstönsä, vierailijoiden tai asiakkaiden tarpeisiin, esimerkiksi helpottaakseen sähköisten viranomaispalvelujen käyttöä tai tiedon saamista julkisesta liikenteestä tai tieliikenteen tilanteesta, voisivat myös tarjota tällaisiin liityntäpisteisiin käyttöoikeuden yleisesti kansalaisille tiloissaan tarjoamiensa yleisöpalvelujen liitännäispalveluna, jos se on sallittua kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesti. Lisäksi tarjoajalta, joka tarjoaa tällaista paikallista käyttöoikeutta sähköisiin viestintäverkkoihin yksityistiloissa tai yksityistilojen lähellä tai rajoitetulla julkisella alueella muussa kuin kaupallisessa tarkoituksena tai sellaisen toisen toiminnan liitännäispalveluna, joka ei edellytä tällaista käyttöoikeutta (kuten langattoman lähiverkon hotspot-liityntäpisteiden antaminen muun kaupallisen toiminnan asiakkaille tai yleisölle kyseisellä alueella), voidaan edellyttää radiotaajuuksien käyttöoikeuksien yleisvaltuutusten noudattamista, mutta tarjoajaan ei pitäisi soveltaa ehtoja tai vaatimuksia, joita on liitetty yleisvaltuutuksiin, joita sovelletaan yleisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajiin, taikka loppukäyttäjiä tai yhteenliitettävyyttä koskeviin velvoitteisiin. Tällaiseen tarjoajaan olisi kuitenkin edelleen sovellettava sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 2000/31/EY

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

(128)  Koska matalatehoiset pienalueen langattomat liityntäpisteet ovat erittäin pieniä, niissä käytetään huomaamattomia kotitalouksien RLAN-reitittimien kaltaisia laitteita ja ne vaikuttavat myönteisesti taajuuksien käyttöön ja langattoman viestinnän kehittämiseen, niiden tekniset ominaisuudet – kuten antoteho – olisi määriteltävä unionin tasolla suhteessa paikalliseen käyttöönottoon, ja niiden käyttöön olisi sovellettava ainoastaan yleisvaltuutuksia – lukuun ottamatta RLAN-liityntäpisteitä, joihin ei pitäisi soveltaa mitään valtuutusvaatimusta, joka ei ole välttämätön radiotaajuuksien käytön kannalta – ja kaikki muut erillisten kaavoitus- tai muiden lupien mukaiset lisärajoitukset olisi minimoitava mahdollisuuksien mukaan.

(128 a)  Julkisissa rakennuksissa ja muussa julkisessa infrastruktuurissa käy ja niitä käyttää päivittäin merkittävä määrä loppukäyttäjiä, jotka tarvitsevat yhteyksiä käyttääkseen sähköisiä viranomaispalveluja, sähköisiä liikennepalveluja ja muita palveluja. Muu julkinen infrastruktuuri (kuten katulamput ja liikennevalot) tarjoaa erittäin arvokkaita paikkoja mikrosolujen käyttöönottoon esimerkiksi sijoitustiheytensä ansiosta. Operaattoreilla olisi oltava pääsy näihin julkisiin paikkoihin voidakseen vastata kysyntään asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että tällaisia julkisia rakennuksia ja muuta julkista infrastruktuuria asetetaan saataville kohtuullisin ehdoin mikrosolujen käyttöönottoa varten direktiivin 2014/61/EU täydentämiseksi. Mainitussa direktiivissä noudatetaan toiminnallista lähestymistapaa ja asetetaan fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeutta koskevia velvoitteita vain silloin, kun se on osa verkkoa, ja vain, jos sen omistaa tai sitä käyttää verkko-operaattori, jolloin sen soveltamisalan ulkopuolelle jää monia viranomaisten omistamia tai käyttämiä rakennuksia. Sen sijaan erityisvelvoitetta ei tarvita silloin, kun fyysistä infrastruktuuria, kuten kaapelikanavia ja pylväitä, käytetään älykkäissä liikennejärjestelmissä, jotka verkko-operaattorit (liikennepalvelujen tarjoajat ja/tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajat) omistavat ja joihin on sijoitettu verkon osia, jolloin ne kuuluvat direktiivin 2014/61/EU soveltamisalaan.

(129)  Tämän direktiivin käyttöoikeutta ja yhteenliitettävyyttä koskevia säännöksiä sovelletaan niihin verkkoihin, joita käytetään yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen. Tässä direktiivissä ei aseteta muille kuin yleisille verkoille käyttöoikeus- tai yhteenliittämisvelvoitteita, paitsi jos niillä on yleisten verkkojen käyttöoikeus, jolloin niitä saattavat koskea jäsenvaltioiden asettamat ehdot.

(130)  Käsitteellä ”käyttöoikeus” on useita merkityksiä, joten sen käyttö tässä direktiivissä on tarpeen määritellä tarkasti riippumatta siitä, kuinka sitä on mahdollisesti käytetty unionin muissa säännöksissä. Operaattori voi omistaa perusverkon tai järjestelmät tai vuokrata ne osittain tai kokonaisuudessaan.

(131)  Avoimilla kilpailumarkkinoilla ei saisi olla rajoituksia, jotka estävät yrityksiä neuvottelemasta keskenään käyttöoikeus- ja yhteenliittämisjärjestelyjä ja erityisesti rajat ylittäviä sopimuksia, edellyttäen että perustamissopimuksen kilpailusääntöjä noudatetaan. Jotta voidaan saavuttaa tehokkaammat, aidosti Euroopan laajuiset markkinat, joilla on todellista kilpailua, enemmän valinnanvaraa ja kilpailukykyisiä palveluja loppukäyttäjille, yritysten, jotka saavat käyttöoikeus- tai yhteenliittämispyyntöjä muilta yrityksiltä, joihin sovelletaan yleisvaltuutusta yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamiseksi, olisi periaatteessa tehtävä tällaiset sopimukset kaupallisin perustein ja käytävä neuvottelut vilpittömässä mielessä.

(132)  Markkinoilla, joilla on yhä suuria eroja yritysten välisten neuvotteluasemien vahvuudessa ja joilla jotkut yritykset ovat palvelujensa toimittamisessa riippuvaisia muiden tarjoamasta infrastruktuurista, on aiheellista luoda puitteet markkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi kaupallisten neuvottelujen epäonnistuessa oltava valtuudet varmistaa riittävä käyttöoikeus ja yhteenliittäminen sekä palvelujen yhteentoimivuus loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Ne voivat erityisesti varmistaa päästä päähän -liitettävyyden asettamalla oikeasuhteisia velvoitteita yleisvaltuutuksen alaisille yrityksille, jotka hallitsevat yhteyksiä loppukäyttäjiin. Tällaiseen yhteyksien hallintaan voi liittyä fyysisen (kiinteän tai matkaviestinverkon) loppukäyttäjäyhteyden omistajuus tai määräysvalta ja/tai kyky vaihtaa tai poistaa käytöstä kansallinen numero tai kansalliset numerot, joita tarvitaan yhteyden muodostamiseksi loppukäyttäjän verkon liityntäpisteeseen. Tilanne olisi tämä esimerkiksi, jos verkko-operaattorit rajoittaisivat kohtuuttomasti loppukäyttäjien valinnanvaraa internetportaalien ja -palvelujen käytössä.

(133)  Syrjimättömyyden periaate huomioon ottaen kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että kaikilla operaattoreilla riippumatta koosta ja liiketoimintamallista sekä siitä, ovatko ne vertikaalisesti integroituneita vai eriytettyjä, on mahdollisuudet yhteenliittämiseen kohtuullisin ehdoin päästä päähän -liitettävyyden ja maailmanlaajuisen internetin käyttöoikeuden tarjoamiseksi.

(134)  Kansalliset oikeudelliset tai hallinnolliset toimenpiteet, joilla käyttöoikeuden tai yhteenliittämisen ehdot kytketään yhteenliittämistä hakevan osapuolen toimintaan ja erityisesti sen osuuteen verkkoinfrastruktuuriin tehdyissä investoinneissa eikä tarjottaviin yhteenliittämis- tai käyttöoikeuspalveluihin, voivat aiheuttaa markkinoiden vääristymistä ja olla siten ristiriidassa kilpailusääntöjen kanssa.

(135)  Verkko-operaattoreilla, joiden hallinnassa ovat yhteydet niiden omiin asiakkaisiin, hallitsevat niitä julkistetusta numero- tai osoitealueesta peräisin olevilla yksilöivillä numero- tai osoitetunnisteilla. Muiden verkko-operaattorien on kyettävä välittämään liikennettä näille asiakkaille, joten niiden on kyettävä liittämään verkkonsa yhteen suoraan tai välillisesti. Siksi on aiheellista säätää oikeuksista ja velvoitteista neuvotella yhteenliittämisestä.

(136)  Yhteentoimivuus hyödyttää loppukäyttäjiä ja on tämän sääntelykehyksen tärkeä tavoite. Yhteentoimivuuden tukeminen on eräs kansallisille sääntelyviranomaisille tässä kehyksessä asetetuista tavoitteista, ja tässä kehyksessä säädetään myös siitä, että komissio julkaisee sähköisen viestinnän yhdenmukaistamisen kannustamiseksi ja sen perustaksi luettelon standardeista ja/tai eritelmistä, jotka koskevat palvelujen tarjoamista, teknisiä rajapintoja ja/tai verkkotoimintoja. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava julkaistujen standardien ja/tai eritelmien käyttöön siltä osin kuin se on ehdottoman välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden lisäämiseksi.

(137)  Nykyisin sekä päästä päähän -liitettävyys että hätäpalvelujen saatavuus edellyttävät loppukäyttäjiltä numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttöä. Tekniikan kehityksestä tai numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käytön lisääntymisestä voi seurata puutteita viestintäpalvelujen yhteentoimivuudessa. Tämä voi puolestaan johtaa merkittäviin markkinoille pääsyn ja uusien innovaatioiden esteisiin ja aiheuttaa merkittävän uhan ▌tehokkaalle päästä päähän -liitettävyydelle loppukäyttäjien välillä ▌.

(138)  Jos tällaisia yhteentoimivuusongelmia nousee esiin, komissio voi pyytää yhteistyöelimeltä raporttia, joka tarjoaisi tosiseikkoihin perustuvan arvion markkinatilanteesta unionissa ja jäsenvaltioissa. Komission olisi yhteistyöelimen raportin ja muun saatavilla olevan aineiston perusteella ja ottaen huomioon vaikutukset sisämarkkinoihin päätettävä, onko kansallisten sääntelyviranomaisten tarpeen puuttua asiaan sääntelytoimilla. Jos komissio katsoo, että kansallisten sääntelyviranomaisten olisi harkittava tällaisia sääntelytoimia, se voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään kansallisten sääntelyviranomaisten mahdollisesti toteuttamien sääntelytoimien luonne ja soveltamisala ja joihin voi erityisesti sisältyä toimenpiteitä, joilla määrätään standardien tai eritelmien käyttö pakolliseksi kaikille tai joillekin tarjoajille. ’Eurooppalaiset standardit’ ja ’kansainväliset standardit’ määritellään asetuksen (EU) N:o 1025/2012

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 364, 14.11.2012, s. 12).

(139)  Tilanteissa, joissa yrityksillä ei ole toteutettavissa olevia vaihtoehtoja ei-toisinnettavalle omaisuudelle ensimmäiseen jakelupisteeseen asti, ja kilpailuun perustuvien tulosten edistämiseksi loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet asettaa käyttöoikeusvelvoitteita kaikille operaattoreille niiden markkinavoimasta riippumatta. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tällöin otettava huomioon kaikki tekniset ja taloudelliset esteet verkkojen toisintamiselle tulevaisuudessa. Koska tällaiset velvoitteet voivat kuitenkin olla raskaita, heikentää kannustimia investointeihin ja kääntyä tarkoitustaan vastaan vahvistamalla määräävässä asemassa olevia toimijoita, niitä olisi asetettava vain silloin, kun ne ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia kestävän kilpailun aikaansaamiseksi merkityksellisillä markkinoilla. Pelkästään sitä, että enemmän kuin yksi infrastruktuuri on jo olemassa, ei pitäisi ilman muuta pitää osoituksena sen omaisuuden toisinnettavuudesta. Ensimmäinen jakelupiste olisi määriteltävä objektiivisin kriteerein.

(139 a)  Olisi voitava asettaa velvoitteita tarjota käyttöoikeus palveluihin liittyviin täydentäviin palveluihin eli esteettömyyspalveluihin, jotka turvaavat vammaisille loppukäyttäjille asianmukaiset palvelujen käyttömahdollisuudet, sekä hybriditelevisiopalveluja ja sähköisiä ohjelmaoppaita tukevaan dataan, siltä osin kuin se on välttämätöntä tiettyjen lähetyspalvelujen esteettömyyden varmistamiseksi loppukäyttäjille.

(140)  Voisi olla perusteltua ulottaa käyttöoikeusvelvoitteet koskemaan johtoja ja kaapeleita yli ensimmäisen keskittimen harvaan asutuilla alueilla siten, että tällaiset velvoitteet koskevat ainoastaan mahdollisimman lähellä loppukäyttäjiä olevia pisteitä, jos voidaan osoittaa, että toisintaminen olisi mahdotonta myös ensimmäisen keskittimen jälkeen.

(141)  Tällaisissa tapauksissa voi suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi olla aiheellista, että kansalliset sääntelyviranomaiset jättävät pois ensimmäisen jakelupisteen yli ulottuvat velvoitteet sillä perusteella, että käyttöoikeusvelvoite, joka ei perustu huomattavaan markkinavoimaan, voisi vaarantaa liiketoimintamallin äskettäin käyttöön otettujen verkkoelementtien osalta, tai siksi, että käyttöoikeudelle on olemassa toteutettavissa olevia, erittäin suuren kapasiteetin verkkojen tarjoamiseen soveltuvia vaihtoehtoisia keinoja.

(142)  Langattomien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettävän passiivisen ▌infrastruktuurin yhteiskäyttö ▌kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti voi olla erityisen hyödyllistä erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien maksimoimiseksi kaikkialla unionissa ja varsinkin harvaan asutuilla alueilla, joilla toisintaminen ei ole käytännössä mahdollista ja loppukäyttäjät ovat vaarassa jäädä ilman yhteyksiä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi poikkeuksellisesti voitava velvoittaa tällaiseen yhteiskäyttöön tai ▌paikalliseen verkkovierailupalvelujen käyttöoikeuteen unionin oikeuden mukaisesti, jos kyseinen mahdollisuus on selkeästi vahvistettu käyttöoikeuden myöntämistä koskevissa alkuperäisissä ehdoissa ja ne osoittavat tällaisen yhteiskäytön ▌hyödyt sellaisten ylittämättömien taloudellisten tai fyysisten esteiden poistamisessa, joiden vuoksi pääsy verkkoihin tai palveluihin on erittäin puutteellinen tai olematon, ja kun otetaan huomioon erilaisia seikkoja, mukaan lukien erityisesti tarve kattavuuteen tärkeimmillä liikenneväylillä, valinnanvaraan ja palvelujen parempaan laatuun loppukäyttäjille sekä tarve säilyttää kannustimet infrastruktuurin käyttöönottoon. Kun loppukäyttäjillä ei ole pääsyä verkkoihin tai palveluihin ja passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö ei yksinään riitä tilanteen korjaamiseen, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöä koskevia velvoitteita.

(143)  Vaikka joissakin olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, että kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvoitteita operaattoreille, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa, saavuttaakseen sellaisia tavoitteita kuin päästä päähän -liitettävyys tai palvelujen yhteentoimivuus, on kuitenkin tarpeen varmistaa, että tällaisten velvoitteiden asettamisessa noudatetaan sääntelykehystä ja erityisesti sen ilmoitusmenettelyjä.

(144)  Kilpailusäännöt eivät ehkä yksin riitä varmistamaan kulttuurista monimuotoisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta digitaalitelevisioalalla. Tekniikan ja markkinoiden kehityksen takia on tarpeen tarkastella säännöllisesti uudelleen velvoitteita tarjota ehdollinen käyttöoikeus oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin, minkä tekevät jäsenvaltiot kansallisten markkinoidensa osalta ja komissio unionin osalta, erityisesti sen määrittämiseksi, onko perusteltua laajentaa velvoitteita koskemaan sähköisiä ohjelmaoppaita ja sovellusrajapintoja, siltä osin kuin se on tarpeen käytettävyyden varmistamiseksi tiettyjen digitaalisten lähetyspalvelujen loppukäyttäjille. Jäsenvaltiot voivat tarpeellisiksi katsomillaan laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä täsmentää ne digitaaliset lähetyspalvelut, joiden osalta loppukäyttäjien käyttöoikeus on varmistettava.

(145)  Jäsenvaltiot voivat myös sallia kansallisen sääntelyviranomaisensa tarkastella uudelleen digitaalisten lähetyspalvelujen ehdollista käyttöoikeutta koskevia velvoitteita arvioidakseen markkina-analyysin avulla, onko ehtoja poistettava tai muutettava niiden operaattorien osalta, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa merkityksellisillä markkinoilla. Tällainen poistaminen tai muuttaminen ei saisi vaikuttaa haitallisesti loppukäyttäjien mahdollisuuksiin käyttää näitä palveluja eikä todellisen kilpailun mahdollisuuksiin.

(146)  Joissakin olosuhteissa on asetettava ennalta velvoitteita kilpailumarkkinoiden kehittymisen varmistamiseksi sellaisin edellytyksin, jotka edistävät erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa ja yleistymistä ja loppukäyttäjille koituvien hyötyjen maksimointia. Tässä direktiivissä käytetty huomattavan markkinavoiman määritelmä vastaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyä määräävän aseman käsitettä.

(147)  Kahden tai useamman yrityksen voidaan katsoa olevan yhteisesti määräävässä asemassa silloin, kun niiden välillä on rakenteellisia tai muita yhteyksiä, mutta myös silloin, kun merkityksellisten markkinoiden rakenne johtaa koordinoituihin vaikutuksiin ja mahdollistaa sen, että ne toimivat huomattavassa määrin riippumattomina kilpailijoista, asiakkaista ja viime kädessä kuluttajista, eli edistää samansuuntaista tai yhdenmukaista kilpailunvastaista käyttäytymistä markkinoilla. Tällainen rakenne voitaisiin osoittaa sellaisilla ominaisuuksilla kuin korkea keskittymisaste, markkinoiden riittävä avoimuusaste, joka tekee koordinoinnista tai yhteisestä politiikasta ajan mittaan kestävää, sekä sellaisten suurten esteiden olemassaolo, jotka estävät pääsyn mahdollisilta kilpailijoilta, ja valinnanvaran puuttuminen, joka estää kuluttajia reagoimasta. Sähköisten viestintämarkkinoiden ennakkosääntelyä edellyttävissä erityisolosuhteissa, joissa uusien tulokkaiden markkinoille pääsyn esteet ovat yleensä suuria, se, että verkon omistajat kieltäytyvät tarjoamasta tukkutason käyttöoikeutta kohtuullisin ehdoin, jotka hyödyttävät kilpailudynamiikkaa kestävästi, mikä on havaittavissa tai ennakoitavissa ennakkosääntelyn puuttuessa, yhdistettynä niiden yhteiseen intressiin turvata tarjontaketjun loppupään markkinoilla tai niitä sivuavilla vähittäismarkkinoilla merkittävät tuotot, jotka ovat tehtyihin investointeihin ja aiheutuneisiin riskeihin nähden suhteettomat, voi itsessään olla merkki kilpailunvastaisen oligopolin jäsenten omaksumasta yhteisestä toimintatavasta.

(148)   On erittäin tärkeää, että ennakkosääntelyvelvoitteita asetetaan vain tukkumarkkinoilla, joilla yhdellä tai useammalla yrityksellä on huomattava markkinavoima, jotta voidaan varmistaa kestävä kilpailu ▌, jollei ongelmaa voida riittävästi ratkaista jäsenvaltioiden ja unionin kilpailuoikeuden keinoin. Komissio on laatinut kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti unionin tason suuntaviivat, joita kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat arvioidessaan, onko tietyillä markkinoilla todellista kilpailua, ja arvioidessaan huomattavaa markkinavoimaa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava, onko tietyillä tuote- tai palvelumarkkinoilla todellista kilpailua tietyllä maantieteellisellä alueella, joka voi muodostua kyseessä olevan jäsenvaltion koko alueesta tai sen osasta tai yhdessä tarkasteltavien jäsenvaltioiden alueiden rinnakkaisista osista. Todellisesta kilpailusta tehtävään arvioon olisi sisällyttävä analyysi siitä, voiko markkinoista tulla kilpailumarkkinat ja onko mahdollinen todellisen kilpailun puuttuminen pitkäkestoista. Näissä suuntaviivoissa olisi käsiteltävä myös syntymässä olevia uusia markkinoita, joilla tosiasiallisella markkinajohtajalla tulee todennäköisesti olemaan huomattava markkinaosuus mutta joilla tälle yritykselle ei saisi asettaa tarpeettomia velvoitteita. Komission olisi tarkasteltava suuntaviivoja säännöllisin väliajoin uudelleen, erityisesti voimassa olevan lainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä, ottaen huomioon oikeuskäytännön kehittymisen, taloustieteellisen ajattelun ja todelliset kokemukset markkinoilta, jotta voidaan varmistaa niiden tarkoituksenmukaisuus nopeasti kehittyvillä markkinoilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä keskenään yhteistyötä silloin, kun merkityksellisten markkinoiden todetaan ylittävän valtioiden rajat.

(149)  Määrittäessään, onko yrityksellä huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava unionin oikeuden mukaisesti ja otettava mahdollisimman tarkasti huomioon komission suuntaviivat markkina-analyysista ja huomattavan markkinavoiman arvioinnista.

(150)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määriteltävä merkitykselliset maantieteelliset markkinat alueellaan ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon tämän direktiivin mukaisesti annetun komission suosituksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sekä ottaen huomioon kansalliset ja paikalliset olosuhteet. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi vähintään analysoitava suositukseen sisältyvät markkinat, mukaan lukien siinä luetellut markkinat, joita ei enää säännellä kyseisessä kansallisessa tai paikallisessa toimintaympäristössä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös analysoitava markkinoita, jotka eivät sisälly suositukseen mutta joita säännellään niiden lainkäyttöalueella aikaisempien markkina-analyysien perusteella, taikka muita markkinoita, jos niillä on riittävät perusteet katsoa tässä direktiivissä säädetyn kolmen kriteerin testin kriteerien täyttyvän.

(151)  Valtioiden rajat ylittävät markkinat voidaan määritellä, jos se on perusteltua maantieteellisten markkinoiden määrittelyn vuoksi, ottaen huomioon kaikki tarjonta- ja kysyntäpuolen tekijät kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti. Yhteistyöelin on soveltuvin elin tällaisen analyysin tekemiseen, koska sillä on käytettävissään kansallisten sääntelyviranomaisten laaja kollektiivinen kokemus markkinoiden määrittelystä kansallisella tasolla. Jos määritellään valtioiden rajat ylittävät markkinat ja sääntelytoimet ovat tarpeen, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä asianmukaisten sääntelytoimien määrittelemiseksi, myös komissiolle ilmoitettaessa. Ne voivat myös tehdä samanlaista yhteistyötä, vaikka valtioiden rajat ylittäviä markkinoita ei ole määritelty, kunhan markkinaolosuhteet niiden alueella ovat riittävän yhdenmukaiset, jotta voidaan hyötyä koordinoidusta lähestymistavasta sääntelyyn, esimerkiksi samanlaisten kustannusten, markkinarakenteiden tai operaattorien osalta taikka valtioiden rajat ylittävän tai vastaavan loppukäyttäjien kysynnän tapauksessa.

(152)  Joissakin olosuhteissa maantieteelliset markkinat määritellään kansallisiksi tai alueellisiksi esimerkiksi verkon käyttöönoton kansallisen tai paikallisen luonteen vuoksi, joka määrittää yritysten mahdollisen markkinavoiman rajat suhteessa tukkutoimituksiin, vaikka yhden tai useamman loppukäyttäjäryhmän taholta esiintyy silti myös merkittävää valtioiden rajat ylittävää kysyntää. Tämä voi tulla kyseeseen erityisesti sellaisten loppukäyttäjien tapauksessa, jotka ovat yrityksiä, joilla on toimintoja useissa paikoissa eri jäsenvaltioissa. Jos tällaiseen valtioiden rajat ylittävään kysyntään ei pystytä vastaamaan riittävästi esimerkiksi toimintojen hajautuessa kansallisten rajojen läheisyydessä tai paikallisesti, seurauksena voi olla sisämarkkinoiden este. Sen vuoksi yhteistyöelin olisi valtuutettava antamaan kansallisille sääntelyviranomaisille suuntaviivoja yhteisistä lähestymistavoista sääntelyyn sen varmistamiseksi, että valtioiden rajat ylittävään kysyntään voidaan vastata tyydyttävällä tavalla siten, että tarjotaan perusta tukkutason käyttöoikeustuotteille kaikkialla unionissa ja mahdollistetaan mittakaavaedut tarjontapuolen hajanaisuudesta huolimatta. Yhteistyöelimen suuntaviivoilla olisi ohjattava kansallisten sääntelyviranomaisten valintoja sisämarkkinoiden tavoitteen saavuttamiseksi asetettaessa sääntelyyn perustuvia velvoitteita huomattavan markkinavoiman operaattoreille kansallisella tasolla.

(153)  ▌.

(154)  ▌.

(155)  ▌.

(156)  Siirryttäessä asteittain kohti sääntelyn purkamista markkinoilla operaattorien välisistä kaupallisista sopimuksista, myös yhteisinvestointi- ja käyttöoikeussopimuksista, tulee vähitellen yhä yleisempiä, ja jos ne ovat kestäviä ja parantavat kilpailudynamiikkaa, niidenkin vuoksi voidaan tulla siihen tulokseen, että tietyillä tukkumarkkinoilla ei tarvita ennakkosääntelyä. Vastaavasti samanlaista logiikkaa sovellettaisiin myös toisin päin eli kaupallisten sopimusten ennakoimattomaan irtisanomiseen sääntelystä vapautetuilla markkinoilla. Tällaisia sopimuksia analysoitaessa olisi otettava huomioon, että sääntelyn mahdollisuus voi kannustaa verkon omistajia kaupallisiin neuvotteluihin. Päätettäessä, onko ennakkosääntely tarpeen tietyillä markkinoilla, on voitava tarkastella riittävästi sääntelyn vaikutuksia niihin liittyvillä markkinoilla, ja sen vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että markkinoita analysoidaan yhdenmukaisesti ja mahdollisuuksien mukaan samaan tai mahdollisimman samaan aikaan.

(157)  Kun kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat tukkutason sääntelyä ongelmien ratkaisemiseksi vähittäistasolla, niiden olisi otettava huomioon, että monet tukkumarkkinat voivat tarjota tarjontaketjun alkupään tukkutason hyödykkeitä yksille vähittäismarkkinoille ja toisaalta yhdet tukkumarkkinat voivat tarjota tarjontaketjun alkupään tukkutason hyödykkeitä useille vähittäismarkkinoille. Lisäksi kilpailudynamiikkaan tietyillä markkinoilla voivat vaikuttaa markkinat, jotka sivuavat niitä mutta eivät kuitenkaan ole niihin vertikaalisessa suhteessa, kuten esimerkiksi eräiden kiinteiden ja matkaviestinverkkojen markkinoiden välisessä tapauksessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä tällainen arvio kaikista yksittäisistä tukkumarkkinoista, joille sääntelyä harkitaan, alkaen rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeuteen liittyvistä korjaavista toimista, koska ne johtavat yleensä kestävämpään kilpailuun, myös infrastruktuurikilpailuun, ja analysoitava sen jälkeen tukkumarkkinoita, joille ennakkosääntelyn voidaan katsoa soveltuvan, kun otetaan huomioon niiden todennäköinen soveltuvuus vähittäistasolla todettujen kilpailuongelmien ratkaisemiseen. Päättäessään tietyn korjaavan toimen valinnasta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava sen teknistä toteutettavuutta ja tehtävä kustannus-hyötyanalyysi ottaen huomioon sen soveltuvuuden vähittäistasolla todettujen kilpailuongelmien ratkaisemiseen siten, että voidaan mahdollistaa eriyttämiseen ja teknologianeutraaliuteen perustuva kilpailu. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava, mitä seurauksia voi olla korjaavasta toimesta, joka on toteutettavissa vain tietyissä verkkotopologioissa ja voisi siten haitata loppukäyttäjien etujen mukaista erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi lisäksi tarjottava kannustimia toteutetuilla korjaavilla toimilla ja mahdollisuuksien mukaan ennen infrastruktuurin käyttöönottoa joustavan ja avoimen verkkoarkkitehtuurin kehittämiseksi, mikä vähentäisi viime kädessä myöhemmässä vaiheessa toteutettujen korjaavien toimien aiheuttamaa rasitetta ja niiden monimutkaisuutta. Arvioinnin kussakin vaiheessa ja ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen päättää, olisiko toteutettava muita, enemmän rasitetta aiheuttavia korjaavia toimia suhteessa huomattavan markkinavoiman operaattoriin, sen olisi pyrittävä määrittämään, riittäisivätkö jo tarkastellut korjaavat toimet varmistamaan kyseisillä markkinoilla todellisen kilpailun, ottaen huomioon myös asiaan liittyvät kaupalliset järjestelyt tai muut tukkumarkkinaolosuhteet, mukaan lukien muunlainen jo voimassa oleva sääntely, kuten esimerkiksi ei-toisinnettavaan omaisuuteen kohdistuvat yleiset käyttöoikeusvelvoitteet tai direktiivin 2014/61/EU mukaisesti asetetut velvoitteet, tai sääntely, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on jo katsonut aiheelliseksi suhteessa huomattavan markkinavoiman operaattoriin. Tällainen vaiheittain arviointi, jolla pyritään varmistamaan, että toteutetaan vain tarkoituksenmukaisimmat korjaavat toimet, jotka ovat tarpeen markkina-analyysissa todettujen ongelmien ratkaisemiseksi tehokkaasti, ei estä kansallista sääntelyviranomaista toteamasta, että tällaisten korjaavien toimien yhdistelmä yhdessä, silloinkin kun niiden voimakkuus vaihtelee, tarjoaa lievimmän keinon ongelman ratkaisemiseksi. Vaikka tällaiset erot eivät johtaisi erillisten maantieteellisen markkinoiden määrittelyyn, niiden vuoksi voi olla perusteltua eriyttää voimakkuudeltaan vaihtelevien kilpailurajoitteiden perusteella toteutettavat aiheelliset korjaavat toimet.

(158)  Tukkutason ennakkosääntelyä, joka on periaatteessa lievempää kuin vähittäistason sääntely, pidetään riittävänä torjumaan mahdolliset kilpailuongelmat siihen liittyvillä tarjontaketjun loppupään vähittäismarkkinoilla. Osoituksena kilpailun toimivuuden edistysaskeleista sähköisen viestinnän sääntelykehyksen käyttöönoton jälkeen on vähittäismarkkinoiden asteittainen sääntelyn purkaminen kaikkialla unionissa. Lisäksi ennalta asetettaviin, huomattavan markkinavoiman yrityksiin kohdistuviin korjaaviin toimiin liittyviä sääntöjä olisi yksinkertaistettava ja niistä olisi tehtävä mahdollisuuksien mukaan paremmin ennakoitavissa olevia. Sen vuoksi olisi kumottava valtuudet asettaa huomattavan markkinavoiman perusteella ennakkosääntelyä vähittäismarkkinoilla.

(159)  Kun kansallinen sääntelyviranomainen kumoaa tukkutason sääntelyn, sen olisi määriteltävä asianmukainen määräaika ilmoituksen antamiselle varmistaakseen kestävän siirtymän sääntelystä vapautetuille markkinoille. Tällaista määräaikaa määritellessään kansallisen sääntelyviranomaisen olisi otettava huomioon käyttöoikeuden tarjoajien ja hakijoiden väliset voimassa olevat sopimukset, joita on tehty sääntelyyn perustuvien velvoitteiden perusteella. Tällaiset sopimukset voivat erityisesti tarjota käyttöoikeuden hakijoille sopimusperusteisen oikeussuojan tietyksi ajaksi. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi myös otettava huomioon markkinatoimijoiden tosiasialliset mahdollisuudet tarttua mahdollisiin kaupallista tukkutason käyttöoikeutta tai yhteisinvestointeja koskeviin tarjouksiin, joita markkinoilla voi esiintyä, sekä tarve välttää mahdollinen pitkään jatkuva sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö. Kansallisen sääntelyviranomaisen vahvistamissa siirtymäjärjestelyissä olisi otettava huomioon aikaisempien sopimusten sääntelyperusteisen valvonnan laajuus ja ajoitus määräajan alettua.

(160)  Jotta markkinatoimijoille voitaisiin tarjota varmuus sääntelyperusteisten ehtojen kannalta, markkinakatsauksille on tarpeen asettaa määräaika. On tärkeää suorittaa markkina-analyysi säännöllisesti ja kohtuullisessa ja asianmukaisessa määräajassa. Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei analysoi markkinoita määräajassa, sisämarkkinat voivat vaarantua eivätkä tavanomaiset rikkomismenettelyt välttämättä tuota toivottua vaikutusta ajoissa. Vaihtoehtoisesti asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen olisi voitava pyytää yhteistyöelintä avustamaan markkina-analyysin päätökseen saattamisessa. Tätä apua voitaisiin antaa esimerkiksi muodostamalla erityinen työryhmä muiden kansallisten sääntelyviranomaisten edustajista.

(161)  Sähköisen viestinnän alan korkean teknologisen innovaatioasteen ja erittäin dynaamisten markkinoiden vuoksi sääntely on tarpeen mukauttaa nopeasti unionin tasolla koordinoidulla ja yhdenmukaistetulla tavalla, sillä kokemus on osoittanut, että kansallisten sääntelyviranomaisten toisistaan poikkeavat keinot sääntelykehyksen täytäntöönpanossa voivat luoda esteen sisämarkkinoiden kehittämiselle.

(162)  Sääntelytoimenpiteiden vakauden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi markkina-analyysien välinen sallittu enimmäisaika olisi kuitenkin pidennettävä kolmesta viiteen vuoteen vakaiden tai ennakoitavissa olevien markkinoiden tapauksessa sillä edellytyksellä, että markkinoiden muutokset sillä välin eivät vaadi uutta analyysia. Määritettäessä, onko kansallinen sääntelyviranomainen noudattanut velvoitettaan analysoida markkinat ja ilmoittanut vastaavasta toimenpide-ehdotuksesta vähintään joka viides vuosi, uuden viisivuotisen markkinasyklin aloittajana pidetään ainoastaan ilmoitusta, johon sisältyy uusi arvio markkinoiden määrittelystä ja huomattavasta markkinavoimasta. Pelkkää ilmoitusta uusista tai muutetuista sääntelyperusteisista korjaavista toimista, joita on toteutettu aikaisemman tarkistamattoman markkina-analyysin perusteella, ei katsota kyseisen velvoitteen täyttämiseksi. Dynaamisten markkinoiden tapauksessa markkina-analyysien välisen sallitun enimmäisajan olisi kuitenkin edelleen oltava kolme vuotta. Markkinoita olisi pidettävä dynaamisina, kun velvoitteiden asettamisen tai poistamisen määrittämisessä käytettävät muuttujat, mukaan lukien tekniikan kehitys ja loppukäyttäjien kysynnän vaihtelu, todennäköisesti kehittyvät niin, että analyysin tulokset voivat muuttua alle vuoden kuluessa maantieteellisten alueiden sellaisen merkittävän määrän osalta, joka vastaa ainakin 10:tä prosenttia markkinoista.

(163)  Tietyn velvoitteen asettaminen huomattavan markkinavoiman yritykselle ei edellytä ylimääräistä markkina-analyysia vaan perustelun, jolla osoitetaan, että kyseinen velvoite on asianmukainen ja oikeasuhteinen kyseisillä markkinoilla ▌todetun ongelman luonteeseen nähden.

(164)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi asetettavien velvoitteiden ja ehtojen oikeasuhteisuutta arvioidessaan otettava huomioon jäsenvaltioiden eri alueilla vallitsevat vaihtelevat kilpailuolosuhteet ja erityisesti tämän direktiivin mukaisesti tehdyn maantieteellisen kartoituksen tulokset.

(165)  Harkitessaan, olisiko toteutettava korjaavia toimia hintojen valvomiseksi, ja jos niin missä muodossa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä mahdollistamaan investoijille kohtuullinen tuotto tietystä uudesta investointihankkeesta. Riskejä voi liittyä erityisesti investointihankkeisiin, jotka koskevat uusia liityntäverkkoja sellaisten tuotteiden tukemiseksi, joiden kysyntä on investointihetkellä epävarmaa.

(166)  Operaattoreille, joilla on markkina-analyysin ajankohtana todettu olevan huomattava markkinavoima, asetettujen velvoitteiden uudelleentarkastelun olisi mahdollistettava se, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ottaa huomioon uusien kehityssuuntien, kuten käyttöoikeus- ja yhteisinvestointisopimusten kaltaisten operaattorien välillä äskettäin tehtyjen vapaaehtoisten sopimusten, vaikutuksen kilpailuolosuhteisiin, ja tarjottava siten joustoa, joka on erityisen tarpeen pitkäkestoisemmissa sääntelysykleissä. Vastaavaa logiikkaa olisi sovellettava kaupallisten sopimusten ennakoimattomaan irtisanomiseen. Jos tällainen irtisanominen tapahtuu sääntelystä vapautetuilla markkinoilla, uusi markkina-analyysi saattaa olla tarpeen.

(167)  Käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen ehtojen, myös hintojen, läpinäkyvyys on omiaan nopeuttamaan neuvotteluja, ehkäisemään riitoja ja vakuuttamaan markkinatoimijat siitä, että palvelua ei tarjota syrjivin ehdoin. Teknisten rajapintojen avoimuus ja läpinäkyvyys voi olla erityisen tärkeää yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvoitteita julkistaa tietoja, se voi myös täsmentää tavan, jolla tiedot on julkistettava, tai sen, ovatko tiedot maksuttomia, ottaen huomioon kyseessä olevien tietojen luonteen ja tarkoituksen.

(168)  Vuoden 2002 jälkeen kehittyneiden erilaisten verkkotopologioiden, käyttöoikeustuotteiden ja markkinaolosuhteiden vuoksi direktiivin 2002/19/EY liitteessä II olevat tilaajayhteyksien eriyttämistä koskevat tavoitteet sekä digitaalisten televisio- ja radiopalvelujen tarjoajien käyttöoikeustuotteita koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin ja joustavammin siten, että yhteistyöelin laatii suuntaviivat viitetarjouksen vähimmäiskriteereistä ja päivittää niitä säännöllisesti. Direktiivin 2002/19/EY liite II olisi sen vuoksi poistettava.

(169)  Syrjimättömyysperiaatteen avulla voidaan varmistaa, että yritykset, joilla on markkinavoima, eivät vääristä kilpailua varsinkaan sellaisissa tapauksissa, joissa ne ovat vertikaalisesti integroituneita yrityksiä, jotka toimittavat palveluja yrityksille, joiden kanssa ne kilpailevat tarjontaketjun loppupään markkinoilla.

(170)  Muun kuin hintoihin liittyvän syrjinnän ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi tuotantopanosten vastaavuus (Equivalence of Inputs, EoI) on periaatteessa varmin tapa suojautua tehokkaasti syrjinnältä. Toisaalta säänneltyjen tukkutason hyödykkeiden tarjoaminen EoI-pohjalta aiheuttaa todennäköisesti korkeammat velvoitteiden noudattamiskustannukset kuin muut syrjimättömyysvelvoitteiden muodot. Näitä korkeampia noudattamiskustannuksia olisi arvioitava suhteessa hyötyihin, joita saadaan kovemmasta kilpailusta tarjontaketjun loppupäässä, ja syrjimättömyystakeiden merkitykseen olosuhteissa, joissa huomattavan markkinavoiman operaattoriin ei kohdistu suoraa hintavalvontaa. Kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat erityisesti ottaa huomioon, että tarjottaessa tukkutason hyödykkeitä uusissa järjestelmissä EoI-pohjalta on todennäköistä, että pystytään saavuttamaan riittävät nettohyödyt ja että velvoite on oikeasuhteinen, koska velvoitteen noudattamiseen liittyvät lisäkustannukset, jotka aiheutuvat sen varmistamisesta, että hiljattain rakennetut järjestelmät ovat EoI-periaatteen mukaisia, olisivat suhteellisesti alhaisemmat. Toisaalta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös otettava huomioon, että uusien järjestelmien käyttöönoton sijasta saatetaan päätyä vaiheittain toteutettaviin parannuksiin, jos ensiksi mainittuihin sovelletaan rajoittavampia sääntelyvelvoitteita. Jäsenvaltioissa, joissa on suuri määrä pienen mittakaavan huomattavan markkinavoiman operaattoreita, saattaa olla kohtuutonta vaatia, että jokainen näistä operaattoreista soveltaa EoI-periaatetta.

(171)  Kirjanpidon eriyttämisen ansiosta sisäiset hintasiirrot saadaan näkyviksi ja kansalliset sääntelyviranomaiset voivat soveltuvin osin tarkistaa syrjimättömyysvelvoitteiden noudattamisen. Tältä osin komissio on julkaissut 19 päivänä syyskuuta 2005 annetun suosituksen 2005/698/EY kirjanpidon eriyttämis- ja kustannuslaskentajärjestelmistä.

(172)  Rakennustekninen infrastruktuuri, johon voidaan sijoittaa sähköinen viestintäverkko, on ratkaisevassa asemassa uusien ▌verkkojen onnistuneen käyttöönoton kannalta, koska sen kaksintaminen on kallista ja on mahdollista saada huomattavia säästöjä, kun sitä voidaan käyttää uudelleen. Sen vuoksi direktiivissä 2014/61/EU vahvistettujen fyysistä infrastruktuuria koskevien sääntöjen lisäksi tarvitaan erityinen korjaava toimi sellaisia tilanteita varten, joissa rakennusteknisen infrastruktuurin omistaa operaattori, jolla on todettu olevan huomattava markkinavoima. Jos rakennustekninen infrastruktuuri on olemassa ja se soveltuu uuteen käyttöön, sen todellisen käyttöoikeuden saamisella on erittäin myönteinen vaikutus kilpailevan infrastruktuurin käyttöönottoon, ja sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että tällaisen infrastruktuurin käyttöoikeutta voidaan käyttää tarjontaketjun loppupään markkinoiden kilpailu- ja käyttöönottodynamiikkaa parantavana itsenäisenä korjaavana toimena, jota on syytä harkita ennen kuin arvioidaan tarvetta toteuttaa muita korjaavia toimia, eikä ainoastaan korjaavana liitännäistoimena muille tukkutason tuotteille tai palveluille taikka korjaavana toimena ainoastaan niille yrityksille, jotka hyödyntävät tällaisia muita tukkutason tuotteita tai palveluja. Olemassa olevan infrastruktuurin ei saisi katsoa olevan saatavilla uudelleenkäyttöä varten silloin, kun tekniset tai fyysiset rajoitteet estävät sen toiminnallisen käyttöoikeuden. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määritettävä olemassa olevan, uuteen käyttöön soveltuvan rakennusteknisen infrastruktuurin arvo käyttäen perustana sääntelypoliittista kirjanpitoarvoa, josta on vähennetty laskenta-ajankohtaan mennessä kertyneet poistot ja joka on korjattu asianmukaisella hintaindeksillä, kuten vähittäishintaindeksillä, ottamatta huomioon infrastruktuuria, josta on tehty täydet poistot vähintään 40 vuoden aikana mutta jota käytetään edelleen.

(173)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi uusien tai parannettujen infrastruktuurien käyttöoikeuteen liitettyjä velvoitteita asettaessaan varmistettava, että käyttöoikeuden ehdot heijastavat investointipäätöksen taustalla olevia olosuhteita, ottaen huomioon muun muassa käyttöönottokustannukset, uusien tuotteiden ja palvelujen odotettu käyttöönottovauhti ja odotettu vähittäishintojen taso. Jotta investoijille voidaan tarjota suunnitteluvarmuutta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tarvittaessa asettaa käyttöoikeudelle ehdot, jotka ovat johdonmukaisia asianmukaisina tarkastelukausina. Jos hintavalvonta katsotaan aiheelliseksi, näihin ehtoihin voi sisältyä hinnoittelujärjestelyjä, jotka riippuvat määristä tai sopimuksen kestosta, unionin oikeuden mukaisesti ja edellyttäen, että niillä ei ole syrjiviä vaikutuksia. Kaikissa käyttöoikeuden ehdoissa olisi otettava huomioon tarve turvata todellinen kilpailu palvelujen tarjoamisessa kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille.

(174)  Verkkoinfrastruktuurin, kuten mustan kuidun, pakollista käyttöoikeutta voidaan perustella kilpailun tehostamiskeinona, mutta kansallisten sääntelyviranomaisten on tasapainotettava infrastruktuurin omistajan oikeudet hyödyntää sitä omaksi edukseen ja muiden palveluntarjoajien oikeudet käyttää järjestelmiä, jotka ovat olennaisia kilpailevien palvelujen tarjonnassa.

(175)  ▌.

(176)  Jos operaattoreille asetetaan velvoitteita, joiden nojalla niiden on otettava huomioon verkkoelementtien ja liitännäistoimintojen käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat kohtuulliset pyynnöt, tällaiset pyynnöt olisi voitava hylätä ainoastaan objektiivisten kriteerien, kuten teknisen toteutettavuuden tai verkon eheyden säilyttämisen tarpeen, perusteella. Jos käyttöoikeus evätään, vahinkoa kärsinyt osapuoli voi panna vireille 27 ja 28 artiklassa tarkoitetun riitojenratkaisumenettelyn. Käyttöoikeusvelvoitteiden alaista operaattoria ei voida vaatia tarjoamaan sellaisia käyttöoikeustyyppejä, joiden tarjoaminen ei ole sen määräysvallassa. Se, että kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat käyttöoikeusvelvoitteita, jotka lisäävät kilpailua lyhyellä aikavälillä, ei saisi vähentää kilpailijoiden kannustimia investoida vaihtoehtoisiin järjestelmiin, mikä varmistaa kestävämmän kilpailun ja/tai paremman suorituskyvyn ja paremmat hyödyt loppukäyttäjille pitkällä aikavälillä. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa pakollisen käyttöoikeuden tarjoajalle ja/tai siitä hyötyville teknisiä ja toiminnallisia ehtoja unionin oikeuden mukaisesti. Erityisesti teknisiä standardeja koskevien vaatimusten olisi oltava direktiivin (EU) 2015/1535 mukaisia.

(177)  Hintavalvonta voi olla tarpeen, jos markkina-analyysi paljastaa kilpailun olevan tietyillä markkinoilla tehotonta. Erityisesti huomattavan markkinavoiman operaattorien olisi vältettävä hintapainostusta, jossa niiden vähittäishintojen ja samanlaisia vähittäispalveluja tarjoavilta kilpailijoilta veloitettavien yhteenliittämis- ja/tai käyttöoikeushintojen ero ei ole omiaan varmistamaan kestävää kilpailua. Kun kansallinen sääntelyviranomainen laskee kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet tässä direktiivissä säädetyn palvelutoiminnan perustamisesta, on aiheellista sallia kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle, mukaan lukien asianmukaiset työvoima- ja rakennuskustannukset, jolloin pääoman arvo mukautetaan tarvittaessa omaisuuden ja toiminnan tehokkuuden nykyarvon arviointiin. Kustannusten kattamismenetelmän olisi oltava asianmukainen olosuhteisiin nähden, kun otetaan huomioon tarve edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua ja erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa sekä siten maksimoida loppukäyttäjille koituvat hyödyt, ja siinä olisi otettava huomioon ennustettavissa olevien ja vakaiden tukkuhintojen tarve kaikkien niiden operaattorien hyväksi, jotka haluavat ottaa käyttöön uusia ja parannettuja verkkoja, komission ohjeiden

  Komission suositus 2013/466/EU, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, kilpailua edistävistä ja laajakaistan investointiympäristöä parantavista johdonmukaisista syrjimättömyysvelvoitteista ja kustannuslaskentamenetelmistä (EUVL L 251, 21.9.2013, s. 13).

(178)  Seuraavan sukupolven laajakaistapalvelujen tarjontaan nykyisin liittyvän kysynnän epävarmuuden vuoksi on tärkeää sallia uusiin tai parannettuihin verkkoihin investoiville operaattoreille tietynasteinen hintajousto, jotta voidaan edistää tehokkaita investointeja ja innovointia. Jotta voidaan estää liian korkeat hinnat markkinoilla, joilla operaattoreilla on todettu olevan huomattava markkinavoima, hintajoustoon olisi liityttävä suojatoimia kilpailun ja loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi, kuten tiukkoja syrjimättömyysvelvoitteita, toimenpiteitä tarjontaketjun loppupään tuotteiden teknisen ja taloudellisen toisinnettavuuden varmistamiseksi sekä osoitettavissa oleva vähittäishintoihin kohdistuva rajoitus, joka johtuu infrastruktuurikilpailusta tai muiden säänneltyjen käyttöoikeustuotteiden aiheuttamasta hinta-ankkurista taikka molemmista. Nämä kilpailun suojatoimet eivät estä kansallisia sääntelyviranomaisia yksilöimästä muita olosuhteita, joissa voisi olla aiheellista olla asettamatta säänneltyjä käyttöoikeushintoja tietyille tukkutason hyödykkeille, jos esimerkiksi loppukäyttäjien kysynnän korkean hintajouston vuoksi huomattavan markkinavoiman operaattorin ei kannata veloittaa selvästi kilpailutason ylittäviä hintoja.

(179)  Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvoitteita, jotka koskevat kustannuslaskentajärjestelmän käyttöönottoa hintavalvonnan tueksi, se voi itse toteuttaa vuosittaisen tarkastuksen varmistaakseen kyseisen kustannuslaskentajärjestelmän noudattamisen, jos sillä on siihen tarvittava pätevä henkilöstö, tai se voi pyytää jotakin muuta pätevää, kyseessä olevasta operaattorista riippumatonta elintä toteuttamaan tarkastuksen.

(180)  Unionin veloitusjärjestelmä puheliikenteen tukkutason terminointipalvelusta perustuu CPNP-malliin (Calling Party Network Pays, ”soittajan verkko maksaa”). Kysynnän ja tarjonnan korvattavuuden analyysi osoittaa, että nykyisin tai lähitulevaisuudessa tukkutasolla ei vielä ole korvaavia tuotteita, jotka rajoittaisivat terminointimaksujen asettamista tietyssä verkossa. Kun otetaan huomioon terminointimarkkinoiden luonne kaksisuuntaisena yhteenliittämistilanteena, mahdollisen kilpailuongelman muodostavat myös operaattorien väliset ristiintukemiset. Nämä mahdolliset kilpailuongelmat ovat yhteisiä kiinteän verkon ja matkaviestinverkon puheliikenteen terminointimarkkinoille. Koska kohdeverkon operaattoreilla on kyky ja kannustimet nostaa hintoja huomattavasti yli kustannustason, kustannuslähtöisyyttä pidetään sopivimpana keinona puuttua ongelmaan keskipitkällä aikavälillä.

(181)  Jotta voidaan keventää puheliikenteen tukkutason terminointiin liittyvien kilpailuongelmien ratkaisemisesta aiheutuvaa sääntelyrasitetta johdonmukaisesti kaikkialla unionissa, tässä direktiivissä olisi säädettävä yhteisestä lähestymistavasta, joka toimii perustana hintavalvontavelvoitteiden asettamiselle ja jota täydennetään sitovalla yhteisellä metodologialla, jonka määrittää komissio, ja teknisillä ohjeilla, jotka yhteistyöelimen olisi laadittava.

(182)  Jotta voidaan yksinkertaistaa puheliikenteen tukkutason terminointimaksujen asettamista ja tarvittaessa helpottaa niiden määräämistä kiinteiden verkkojen ja matkaviestinverkkojen markkinoilla unionissa, ne olisi vahvistettava delegoidulla säädöksellä. Tässä direktiivissä olisi säädettävä yksityiskohtaisista kriteereistä ja muuttujista, joiden perusteella puheliikenteen terminointimaksujen arvot määritetään. Komission olisi näitä kriteerejä ja muuttujia soveltaessaan otettava huomioon muun muassa, että olisi katettava ainoastaan puheliikenteen tukkutason terminointipalvelujen tarjoamisen lisäkustannukset; että taajuusmaksut määräytyvät tilaajan eivätkä liikenteen mukaan eikä niitä siten pitäisi ottaa huomioon ja että lisätaajuuksia varataan pääasiassa datalle, joten niillä ei ole merkitystä puheliikenteen terminoinnin lisäkustannusten kannalta; että on yleisesti tunnustettua, että vaikka matkaviestinverkoissa tehokkaan toiminnan vähimmäismittakaava on arviolta vähintään 20 prosenttia markkinaosuudesta, kiinteissä verkoissa pienemmät operaattorit voivat koostaan riippumatta saavuttaa saman tehokkuuden ja tuottaa samoilla yksikkökustannuksilla kuin tehokas operaattori. Komission olisi tarkkaa enimmäismäärää määrittäessään sovellettava asianmukaista painotusta, jossa otetaan huomioon loppukäyttäjien kokonaismäärä kussakin jäsenvaltiossa, jos tämä on jäljelle jäävien kustannuserojen takia tarpeen. Kun komissio määrittää kyseisen enimmäismäärän, yhteistyöelimen ja kansallisten sääntelyviranomaisten arvokas kokemus sopivien kustannusmallien laatimisessa olisi otettava huomioon. Terminointimaksut ovat laskeneet unionissa jatkuvasti, ja niiden odotetaan vielä laskevan. Kun komissio määrittää terminointimaksujen enimmäismäärät ensimmäisessä delegoidussa säädöksessä, jonka se antaa tämän direktiivin nojalla, sen olisi jätettävä huomioimatta mahdolliset perusteettomat poikkeukselliset kansalliset poikkeamat tästä suuntauksesta.

(183)  ▌.

(184)  Erittäin suuren kapasiteetin laajakaistapalveluihin nykyisin liittyvän kysynnän epävarmuuden samoin kuin yleisten mittakaavaetujen ja väestötiheyden tuomien etujen vuoksi yhteisinvestointisopimukset voivat tarjota merkittäviä kustannusten ja riskien tasaamiseen liittyviä hyötyjä, jolloin pienemmän mittakaavan operaattorit voivat investoida taloudellisesti järkevin ehdoin, mikä edistää kestävää, pitkäaikaista kilpailua, myös alueilla, joilla infrastruktuurikilpailu ei välttämättä olisi tehokasta.

(185)  Toimintojen eriyttämisellä, jossa vertikaalisesti integroituneen operaattorin on perustettava operatiivisesti erillisiä liiketoimintayksiköitä, pyritään varmistamaan täysin vastaavien käyttöoikeustuotteiden tarjonta kaikille tarjontaketjun loppupään operaattoreille, mukaan lukien operaattorin omat vertikaalisesti integroituneet, tarjontaketjun loppupäässä toimivat yksiköt. Toimintojen eriyttäminen voi parantaa kilpailua useilla merkityksellisillä markkinoilla vähentämällä huomattavasti kannustimia syrjintään ja helpottamalla syrjimättömyysvelvoitteiden noudattamisen varmentamista ja valvontaa. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimintojen eriyttämistä voidaan perustella korjaavana toimena, kun on toistuvasti epäonnistuttu todellisen syrjimättömyyden saavuttamisessa useilla kyseisistä markkinoista ja kun on hyvin vähän tai ei lainkaan merkkejä infrastruktuurikilpailusta kohtuullisessa aikataulussa sen jälkeen kun on turvauduttu yhteen tai useampaan aiemmin asianmukaisena pidettyyn korjaavaan toimeen. On kuitenkin erittäin tärkeää varmistaa, että sen määrääminen säilyttää kyseisen yrityksen kannustimet investoida verkkoonsa ja että siitä ei aiheudu mahdollisia kielteisiä vaikutuksia kuluttajien hyvinvointiin. Sen määrääminen edellyttää liityntäverkkoon liittyvien eri merkityksellisten markkinoiden koordinoitua analyysia 67 artiklassa säädettyä markkina-analyysimenettelyä noudattaen. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi markkina-analyysia tehdessään ja tämän korjaavan toimen yksityiskohtia suunnitellessaan kiinnitettävä erityistä huomiota tuotteisiin, joita erilliset liiketoimintayksiköt tulisivat hoitamaan, ottaen huomioon verkon käyttöönoton laajuuden ja tekniikan kehityksen tason, jotka voivat vaikuttaa kiinteiden ja langattomien palvelujen korvattavuuteen. Jotta voidaan ehkäistä kilpailun vääristymistä sisämarkkinoilla, komission olisi hyväksyttävä etukäteen toimintojen eriyttämistä koskevat ehdotukset.

(186)  Toimintojen eriyttämisen toteuttaminen ei saisi estää erillisten liiketoimintayksiköiden välisiä asianmukaisia koordinointimekanismeja sen varmistamiseksi, että emoyrityksen taloudelliset ja johtamiseen liittyvät valvontaoikeudet suojataan.

(187)  Jos vertikaalisesti integroitunut operaattori päättää siirtää koko paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustamalla erillisen liiketoimintayksikön käyttöoikeustuotteille, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi arvioitava suunnitellun liiketoimen, mukaan lukien kyseisen yrityksen mahdollisesti tarjoamat käyttöoikeussitoumukset, vaikutukset kaikkiin vertikaalisesti integroituneelle operaattorille asetettuihin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin sen varmistamiseksi, että uudet järjestelyt ovat tämän direktiivin mukaisia. Kyseisen kansallisen sääntelyviranomaisen olisi suoritettava uusi analyysi markkinoista, joilla eriytetty yksikkö toimii, ja asetettava, säilytettävä, muutettava tai poistettava velvoitteita vastaavasti. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi tätä varten voitava pyytää yritykseltä tietoja.

(188)  Sitovat sitoumukset voivat lisätä sellaisen vertikaalisesti integroituneen yrityksen suorittaman vapaaehtoisen eriyttämisen ennakoitavuutta ja avoimuutta, jolla on todettu olevan huomattava markkinavoima yksillä tai useammilla merkityksellisillä markkinoilla, esittämällä suunnitellun eriyttämisen toteuttamisprosessin esimerkiksi etenemissuunnitelmalla, johon sisältyy selkeitä välitavoitteita ja ennakoituja seurauksia, jos joitakin välitavoitteita ei saavuteta. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava tehtyjä sitoumuksia kestävyyden ennakoivasta näkökulmasta, erityisesti valittaessa ajanjaksoa, jolle niistä tehdään sitovia, sekä otettava huomioon sidosryhmien julkisessa kuulemisessa markkinaolosuhteiden vakaudelle ja ennakoitavuudelle antama arvo.

(189)  Sitoumuksiin voi sisältyä se, että nimitetään valvova toimitsija siten, että kansallisen sääntelyviranomaisen olisi hyväksyttävä sekä toimitsija että tälle osoitettava toimeksianto, sekä sitoumuksia antavan operaattorin velvoite antaa määräajoin täytäntöönpanokertomuksia.

(190)  Verkon omistajista, jotka eivät harjoita toimintaa vähittäismarkkinoilla ja joiden liiketoimintamalli rajoittuu sen vuoksi tukkutason palvelujen tarjoamiseen muille, voi olla hyötyä sellaisten menestyksekkäiden tukkumarkkinoiden luomisessa, joilla on myönteisiä vaikutuksia tarjontaketjun loppupään kilpailuun vähittäismarkkinoilla. Lisäksi niiden liiketoimintamalli voi houkutella mahdollisia investoijia sijoittamaan vakaampaan infrastruktuuriin, joka voi mahdollistaa pidemmällä aikavälillä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton. Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivan operaattorin olemassaolo ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että vähittäismarkkinoilla vallitsee todellinen kilpailu, ja ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivilla operaattoreilla voidaan todeta olevan huomattava markkinavoima tietyillä tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla. Ainoastaan tukkutasoon keskittyvää liiketoimintamallia noudattavien operaattorien toiminnasta aiheutuvat kilpailuriskit voivat olla pienemmät kuin vertikaalisesti integroituneiden operaattorien tapauksessa edellyttäen, että tukkutasoon keskittyvä malli on aito eikä kannustimia syrjintään tarjontaketjun loppupään tarjoajien välillä ole olemassa. Sääntelytoimien olisi sen vuoksi oltava samassa suhteessa lievempiä. Toisaalta kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava toteuttaa toimia, jos ilmenee loppukäyttäjille haitallisia kilpailuongelmia.

(191)  Jotta voitaisiin helpottaa siirtymistä olemassa olevista kupariverkoista seuraavan sukupolven verkkoihin loppukäyttäjien etujen mukaisesti, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata verkko-operaattorien omia aloitteita tässä asiassa ja ottaa tarvittaessa käyttöön asianmukainen siirtymisprosessi, esimerkiksi ennakkoilmoituksen, avoimuuden ja hyväksyttävissä olevien ▌käyttöoikeustuotteiden avulla, kun verkon omistajan aikomus ja valmius siirtyä pois kupariverkosta on selkeästi osoitettu. Siirtymisen perusteettoman viivästymisen välttämiseksi kansalliset sääntelyviranomaiset olisi valtuutettava poistamaan kupariverkon käyttöoikeusvelvoitteet, kun asianmukainen siirtymisprosessi on otettu käyttöön. Käyttöoikeuden hakijoiden, jotka siirtyvät olemassa olevaan infrastruktuuriin perustuvasta käyttöoikeustuotteesta kehittyneempään teknologiaan tai välineeseen perustuvaan käyttöoikeustuotteeseen, olisi niin halutessaan voitava parantaa minkä tahansa suuremman kapasiteetin säännellyn tuotteen käyttöoikeutensa, mutta niitä ei pitäisi velvoittaa tekemään niin. Parannuksen ollessa kyseessä käyttöoikeuden hakijoiden olisi noudatettava suuremman kapasiteetin käyttöoikeustuotteen käyttöoikeutta koskevia sääntelyperusteisia ehtoja, sellaisina kuin kansallinen sääntelyviranomainen ne markkina-analyysissaan määrittää.

(192)   Telealan vapauttamiseen sekä viestintäpalvelujen yhä lisääntyvään kilpailuun ja valinnanvaraan liittyy samanaikaisesti sellaisen yhdenmukaistetun sääntelykehyksen luominen, jonka avulla turvataan yleispalvelun tarjoaminen. Yleispalvelun käsitteen olisi kehityttävä rinnan tekniikan ja markkinoiden kehityksen sekä käyttäjien kysynnän muutosten kanssa.

(193)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan mukaisesti unionin on myötävaikutettava kuluttajansuojaan.

(194)  Yleispalvelu on turvaverkko, jolla varmistetaan tiettyjen vähimmäispalvelujen saatavuus kaikille kuluttajille kohtuuhintaan, jos tällaisen saatavuuden puuttumisesta aiheutuva sosiaalisen syrjäytymisen riski estää kansalaisilta täysimittaisen sosiaalisen ja taloudellisen osallistumisen yhteiskuntaan.

(195)  Perustason laajakaistainternetyhteys on käytännössä yleisesti saatavilla kaikkialla unionissa, ja sitä käytetään hyvin laajasti eri tarkoituksiin. Yleinen käyttöaste on kuitenkin alhaisempi kuin saatavuus, sillä jotkut eivät edelleenkään käytä yhteyttä syistä, jotka liittyvät tietoisuuteen saatavuudesta, kustannuksiin, taitoihin tai henkilökohtaiseen valintaan. Kohtuuhintaisesta tarkoituksenmukaisesta internetyhteydestä on tullut ratkaisevan tärkeä yhteiskunnalle ja koko taloudelle. Se muodostaa perustan osallistumiselle digitaalitalouteen ja yhteiskuntaan välttämättömien verkkopalvelujen välityksellä.

(196)  Yleispalvelun perusvaatimuksena on varmistaa, että kaikilla kuluttajilla on saatavillaan kohtuuhintaan ▌internetyhteys ja ääniviestintäpalvelut vähintään kiinteässä sijaintipaikassa ▌. Teknisiin keinoihin kyseisen liittymän tarjoamiseksi kiinteässä sijaintipaikassa ei kuitenkaan pitäisi soveltaa mitään rajoituksia, vaan siinä pitäisi sallia kiinteä tai langaton tekniikka, eikä mitään rajoituksia pitäisi myöskään soveltaa sen suhteen, mitkä operaattorit huolehtivat joistakin tai kaikista yleispalveluvelvoitteista. Tässä yhteydessä olisi erityisesti pyrittävä varmistamaan vastaavat käyttömahdollisuudet vammaisille loppukäyttäjille. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus varmistaa kohtuuhintaisuus liikkuville kansalaisille, jos ne pitävät tätä tarpeellisena täysimittaisen sosiaalisen ja taloudellisen yhteiskuntaan osallistumisen varmistamiseksi.

(197)   Yksittäisen käyttäjän internetyhteyden nopeus voi riippua monista tekijöistä, muun muassa internetyhteydentarjoajasta tai -tarjoajista sekä sovelluksesta, jossa yhteyttä käytetään. Yleispalveluvelvoitteen nojalla tarjottavan kohtuuhintaisen laajakaistaisen internetyhteyspalvelun saatavuuden perustana olisi oltava riittävä kapasiteetti vähintään perusinternetpalvelujen vähimmäismäärän käyttöoikeuden ja käytön tukemiseksi sekä vähintään sellainen kaistanleveys, joka vastaa tällaisten palvelujen keskimääräistä käyttöä väestön enemmistön keskuudessa, jotta voitaisiin varmistaa sosiaalisen osallisuuden sekä digitaaliyhteiskuntaan ja -talouteen osallistumisen riittävä taso. Kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävänä on yhteistyöelimen suuntaviivojen mukaisesti vahvistaa sopivin tapa varmistaa vähintään tällaisen palvelujen vähimmäisluettelon tukemiseksi tarvittavan kaistanleveyden toimittaminen ja samalla ottaa huomioon jäsenvaltion alueiden tai niiden osien väestön enemmistön saatavilla oleva internetyhteyskapasiteetti. Ne voivat esimerkiksi määritellä kapasiteetin palvelun laatua koskevina vähimmäisvaatimuksina, mukaan lukien kaistanleveys ja datamäärät. Avointa internetiä koskevia unionin oikeuden vaatimuksia ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/2120

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2120, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (EUVL L 310, 26.11.2015, s. 1).

(198)  Kuluttajia ei pitäisi velvoittaa käyttämään palveluja, joita he eivät halua, ja näin ollen palvelun käyttöön oikeutettujen kuluttajien olisi voitava pyynnöstä rajoittaa kohtuuhintainen yleispalvelu ainoastaan ääniviestintäpalveluun.

(199)   Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata yleispalveluvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa. Seuranta olisi toteutettava siten, että siitä ei aiheudu liiallista hallinnollista rasitetta kansallisille sääntelyviranomaisille eikä tällaisten palvelujen tarjoajille.

(200)  Kohtuuhinnalla tarkoitetaan jäsenvaltioiden kansallisella tasolla omien erityisolojensa perusteella määrittelemää hintaa, ja tähän olisi kuuluttava erityisiä sosiaalisia hintavaihtoehtoja tai -paketteja pienituloisia käyttäjiä tai sellaisia käyttäjiä varten, joilla on sosiaalisia erityistarpeita. Näihin loppukäyttäjiin voivat sisältyä vanhukset, vammaiset henkilöt ja maaseudulla tai maantieteellisesti eristyneillä alueilla asuvat kuluttajat. Tällaisia tarjouksia olisi tehtävä tietyillä perusominaisuuksilla, jotta voidaan välttää markkinoiden toiminnan vääristyminen ja varmistaa heidän oikeutensa käyttää yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja. Yksittäisten kuluttajien kannalta kohtuuhintaisuuden olisi perustuttava heidän oikeuteensa tehdä sopimus tarjoajan kanssa, numeron saatavuuteen, palvelujen jatkuvaan käytettävyyteen ja heidän mahdollisuuksiinsa seurata ja tarkkailla menojaan.

(201)  Kuluttajilta ei pitäisi enää olla mahdollista evätä yhteyspalvelujen vähimmäismäärän käyttöoikeutta. Oikeuden tehdä sopimus tarjoajan kanssa pitäisi merkitä, että mahdollisesti evätyiksi tulevilla kuluttajilla, erityisesti pienituloisilla käyttäjillä tai käyttäjillä, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, olisi oltava mahdollisuus tehdä sopimus kohtuuhintaisen tarkoituksenmukaisen internetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen tarjoamisesta vähintään kiinteässä sijaintipaikassa minkä tahansa tarjoajan kanssa, joka tarjoaa tällaisia palveluja kyseisessä paikassa. Taloudellisten riskien, kuten laskujen maksamatta jättämisen, minimoimiseksi tarjoajilla olisi oltava vapaus tarjota sopimus ennakkomaksuehdoin, jotka perustuvat kohtuuhintaisiin yksittäisiin ennalta maksettuihin yksiköihin.

(202)  Sen varmistamiseksi, että kansalaiset ovat ääniviestintäpalvelujen tavoitettavissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava puhelinnumeron saatavuus kohtuullisen ajan ja myös aikoina, jolloin ääniviestintäpalvelua ei käytetä. Tarjoajien olisi voitava ottaa käyttöön mekanismeja, joilla voidaan tarkistaa, haluaako kuluttaja edelleen pitää numeron.

(203)  Korvausten maksaminen kyseisten palvelujen tarjoajille tällaisissa olosuhteissa ei välttämättä johda kilpailun vääristymiseen edellyttäen, että tällaisille yrityksille korvataan erityisesti palvelun tarjoamiseen liittyvät nettokustannukset ja että nämä kustannukset katetaan kilpailun kannalta neutraalilla tavalla.

(204)  Jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat arvioida, tarvitaanko kohtuuhintaisuuden osalta toimenpiteitä, niiden olisi voitava seurata pienituloisille kuluttajille tai kuluttajille, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, tarjottujen hintavaihtoehtojen tai ‑pakettien kehitystä ja yksityiskohtia.

(205)  Jos toimenpiteet tarjoajien tarjoamien sosiaalisten hintavaihtoehtojen tai -pakettien lisäksi eivät yksin riitä turvaamaan kohtuuhintaisuutta kaikille pienituloisille kuluttajille tai kuluttajille, joilla on erityistarpeita, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää tällaisille kuluttajille suoraa lisätukea, kuten esimerkiksi arvoseteleitä tällaisille kuluttajille tai suoria maksuja tarjoajille. Tämä voi olla asianmukainen vaihtoehto muille toimenpiteille, kun otetaan huomioon tarve minimoida markkinoiden vääristyminen.

(206)  Jäsenvaltioiden olisi kaikkia palvelevaa suunnittelua koskevaa lähestymistapaa noudattaen toteutettava toimenpiteitä sellaisten kohtuuhintaisten tuotteiden ja palvelujen markkinoiden luomisen edistämiseksi, joihin sisältyy vammaisille kuluttajille tarkoitettuja toimintoja, mukaan lukien tapauksen mukaan avustavaa teknologiaa käyttävät laitteet, jotka ovat yhteentoimivia yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintälaitteiden ja -palvelujen kanssa. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi eurooppalaisten standardien, kuten eurooppalaisen standardin EN 301 549 V1.1.2 (2015-04), avulla tai ottamalla käyttöön vaatimuksia ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) xxx/YYYY

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) xxx/YYYY, annettu ..., tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EUVL L ..., ..., s. ...).

(207)  Tiedon siirtämiseen sellaisin siirtonopeuksin, jotka riittävät mahdollistamaan ▌internetyhteyden, on lähes yleismaailmallisesti saatavilla kiinteitä yhteyksiä, joita suurin osa kansalaisista eri puolilla unionia käyttää. Vakiomuotoisen kiinteän laajakaistan kattavuus ja saatavuus unionissa oli 97 prosenttia kotitalouksista vuonna 2015 ja käyttöönottoaste keskimäärin 72 prosenttia, ja langattomaan teknologiaan perustuvien palvelujen kattavuus on vieläkin laajempi. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin eroja kiinteän laajakaistan saatavuudessa ja kohtuuhintaisuudessa kaupunki- ja maaseutualueilla.

(208)  Markkinoilla on keskeinen asema laajakaistainternetyhteyden saatavuuden varmistamisessa kapasiteetin kasvaessa jatkuvasti. Alueilla, joilla ratkaisua ei voida löytää markkinoilta, ▌internetyhteyden saatavuutta tukevat muut toimintapoliittiset välineet ovat periaatteessa kustannustehokkaampia ja vähemmän markkinoita vääristäviä kuin yleispalveluvelvoitteet, ja tällaisia ovat esimerkiksi rahoitusvälineet, joita on saatavilla vaikkapa Euroopan strategisten investointien rahaston tai Verkkojen Eurooppa -välineen kautta, julkinen rahoitus Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, kattavuusvelvoitteiden liittäminen radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin laajakaistaverkkojen käyttöönoton tukemiseksi harvaan asutuilla alueilla sekä julkiset investoinnit unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti. Tässä direktiivissä olisi kuitenkin edelleen annettava jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa yleispalveluvelvoitteita mahdollisena toimenpiteenä internetyhteyden saatavuuden varmistamiseksi, jos kyseinen jäsenvaltio pitää sitä tarpeellisena.

(209)  Jos sellaisen asianmukaisen arvioinnin jälkeen, jossa on otettu huomioon kansallisen sääntelyviranomaisen tekemän verkkojen käyttöönoton maantieteellisen kartoituksen tulokset, osoitetaan, että markkinoiden toiminnalla tai julkisilla toimilla ei todennäköisesti voida tuottaa kuluttajille tietyillä alueilla yhteyksiä, joilla voitaisiin tuottaa jäsenvaltioiden 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrittelemä ▌internetyhteyspalvelu ja ääniviestintäpalvelut kiinteässä sijaintipaikassa, jäsenvaltion olisi voitava poikkeuksellisesti nimetä eri tarjoajia tai tarjoajien ryhmiä tarjoamaan näitä palveluja kansallisen alueensa asiaankuuluvissa eri osissa. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun saatavuutta tukevat yleispalveluvelvoitteet kuluttajan pääasialliseen sijainti- tai asuinpaikkaan. Teknisiin keinoihin tarkoituksenmukaisen internetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen tarjoamiseksi kiinteässä sijaintipaikassa ei pitäisi soveltaa mitään rajoituksia, vaan siinä pitäisi sallia kiinteä tai langaton tekniikka, eikä mitään rajoituksia pitäisi myöskään soveltaa sen suhteen, mitkä operaattorit huolehtivat joistakin tai kaikista yleispalveluvelvoitteista.

(210)  Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti on jäsenvaltioiden tehtävä päättää objektiivisten kriteerien perusteella, mitkä yritykset nimetään yleispalvelun tarjoajiksi, ottaen tapauksen mukaan huomioon yritysten kyvyn ja halukkuuden ottaa hoitaakseen kaikki tai jotkin yleispalveluvelvoitteet. Tämä ei sulje pois sitä, että jäsenvaltiot voivat nimeämisprosessissa ottaa mukaan tehokkuussyistä perusteltuja erityisehtoja, mukaan lukien muun muassa maantieteellisten alueiden tai osatekijöiden ryhmittely tai nimeämisen vähimmäiskeston määrittäminen.

(211)  Olisi arvioitava kustannukset, joita aiheutuu sellaisten yhteyksien saatavuuden varmistamisesta, joilla voidaan tuottaa 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritelty ▌internetyhteyspalvelu ja ääniviestintäpalvelut kiinteässä sijaintipaikassa kohtuuhintaan yleispalveluvelvoitteen puitteissa, arvioimalla erityisesti odotettavissa oleva taloudellinen rasite tarjoajille ja käyttäjille sähköisen viestinnän alalla.

(212)  Nimeämismenettelyssä asetetut koko kansallisen alueen kattavuuden varmistamista koskevat vaatimukset ovat omiaan sulkemaan lähtökohtaisesti tietyt yritykset yleispalvelun tarjoajaksi nimeämistä koskevan hakumenettelyn ulkopuolelle tai saamaan ne luopumaan menettelyyn osallistumisesta. Myös se, että tarjoajia, joilla on yleispalveluvelvoitteita, nimetään liian pitkäksi tai määräämättömäksi ajaksi, voi johtaa tiettyjen yritysten sulkemiseen lähtökohtaisesti menettelyn ulkopuolelle.

(213)  Kun tarjoaja, joka on nimetty tämän direktiivin 81 artiklan mukaisesti varmistamaan tarkoituksenmukaisen internetyhteyden tai ääniviestintäpalvelujen saatavuus kiinteässä sijaintipaikassa, päättää luovuttaa koko kansallisella alueella sijaitsevan paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai yleispalveluvelvoitteen kannalta katsottuna huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri tosiasiallinen omistaja, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi arvioitava liiketoimen vaikutukset, jotta voidaan varmistaa yleispalveluvelvoitteiden jatkuvuus koko kansallisella alueella tai osalla siitä. Tätä varten tarjoajan olisi ilmoitettava luovutuksesta etukäteen sille kansalliselle sääntelyviranomaiselle, joka asetti yleispalveluvelvoitteet. Kansallisen sääntelyviranomaisen arvio ei saisi vaikuttaa liiketoimen suorittamiseen.

(214)  Vakauden turvaamiseksi ja vähittäisen siirtymisen tukemiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava edelleenkin varmistaa sellaisten yleispalvelujen tarjoaminen alueellaan lukuun ottamatta ▌internetyhteyttä ja ääniviestintäpalveluja kiinteässä sijaintipaikassa, jotka kuuluvat niiden yleispalveluvelvoitteiden soveltamisalaan direktiivin 2002/22/EY perusteella tämän direktiivin tullessa voimaan, edellyttäen, että kyseisiä palveluja tai niihin verrattavissa olevia palveluja ei ole saatavilla tavanomaisissa kaupallisissa olosuhteissa. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarjota maksullisia yleisöpuhelimia ja viestinnän liityntäpisteitä tärkeimmissä maahansaapumispaikoissa, kuten lentoasemilla tai rautatie- ja linja-autoasemilla, sekä paikoissa, joita ihmiset käyttävät hätätilanteissa, kuten sairaalat, poliisiasemat ja moottoriteiden hätäpysähtymispaikat, jotta voidaan täyttää loppukäyttäjien, mukaan lukien vammaiset loppukäyttäjät, kohtuulliset tarpeet. Jos maksullisten yleisöpuhelimien, luettelojen ja numerotiedotuspalvelujen tarjoaminen sallitaan edelleen yleispalveluvelvoitteen nojalla niin kauan kuin tarve niihin pystytään osoittamaan, jäsenvaltiot saisivat tarvittavaa joustoa voidakseen ottaa asiaankuuluvasti huomioon erilaiset kansalliset olosuhteet. Tällaiset palvelut olisi kuitenkin rahoitettava julkisista varoista, kuten muutkin yleispalveluvelvoitteet.

(215)  Jäsenvaltioiden olisi seurattava kuluttajien internetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen käyttöä ja erityisesti niiden kohtuuhintaisuutta. ▌Internetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen kohtuuhintaisuus liittyy tietoon, jota kuluttajat saavat käyttökuluista ja käytön suhteellisista kustannuksista verrattuina muihin palveluihin, ja se liittyy myös kuluttajien mahdollisuuksiin tarkkailla menojaan. Näin ollen kohtuuhintaisuus merkitsee päätäntävallan luovuttamista kuluttajille siten, että tarjoajille asetetaan velvoitteita. Tällaisiin velvoitteisiin kuuluvat eritellyn laskutuksen määritelty taso sekä kuluttajille annetut mahdollisuudet estää valikoivasti tietyt puhelut (kuten kalliit puhelut lisämaksullisiin palveluihin), tarkkailla menoja ennalta maksettujen yksiköiden avulla ja suorittaa liittymämaksut ennakolta. Tällaisia toimenpiteitä on ehkä tarkasteltava uudelleen ja muutettava markkinoiden kehityksen perusteella.

(216)  Lukuun ottamatta tapauksia, joissa laskut toistuvasti maksetaan myöhässä tai jätetään maksamatta, kohtuuhintaisiin maksuihin oikeutettuja kuluttajia olisi suojattava välittömältä verkkoyhteyden katkaisemiselta maksamattoman laskun perusteella, ja heidän olisi erityisesti riitatapauksissa, jotka koskevat lisämaksullisten palvelujen käytöstä aiheutuneita suuria laskuja, voitava keskeytyksettä päästä käyttämään olennaisia ääniviestintäpalveluja, kunnes riita on ratkaistu. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tätä käyttömahdollisuutta jatketaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että tilaaja maksaa edelleen liittymän perusmaksut.

(217)  Jos ▌internetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen tarjoamisesta tai muiden yleispalvelujen tarjoamisesta 82 artiklan mukaisesti aiheutuu epäoikeudenmukainen rasite tarjoajalle, kun otetaan asianmukaisesti huomioon kustannukset ja tulot sekä kyseisten palvelujen tarjoamisesta syntyvät aineettomat hyödyt, kyseinen epäoikeudenmukainen rasite voidaan sisällyttää yleispalveluvelvoitteiden nettokustannuslaskelmaan.

(218)  Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa luotava mekanismeja yleispalveluvelvoitteiden nettokustannusten rahoittamiseksi, jos voidaan osoittaa, että velvoitteista voidaan huolehtia ainoastaan tappiolla tai tavanomaisesta kaupallisesta tasosta poikkeavin nettokustannuksin. On tärkeää varmistaa, että yleispalveluvelvoitteiden nettokustannukset lasketaan asianmukaisesti ja että mahdollinen rahoitus toteutetaan siten, että markkinat ja yritysten toiminta vääristyvät mahdollisimman vähän, ja se on sopusoinnussa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan määräysten kanssa.

(219)  Yleispalvelun nettokustannusten laskennassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kustannukset ja tulot sekä yleispalvelun tarjoamisesta syntyvät aineettomat hyödyt, mutta laskentamenetelmä ei saisi estää toteuttamasta yleistä päämäärää, jonka mukaan hinnoittelurakenteiden on vastattava kustannuksia. Kaikki yleispalveluvelvoitteiden nettokustannukset olisi laskettava avoimia menettelyjä noudattaen.

(220)  Aineettomien hyötyjen huomioon ottamisella tarkoitetaan sitä, että kokonaiskustannusten määrittämiseksi olisi yleispalveluvelvoitteiden välittömistä nettokustannuksista vähennettävä niiden välillisten hyötyjen arvioitu määrä, joita yritykselle koituu sillä olevan yleispalvelun tarjoajan aseman ansiosta.

(221)  Jos yleispalveluvelvoitteesta aiheutuu yritykselle epäoikeudenmukainen rasite, on aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa käyttöön mekanismeja nettokustannusten kattamiseksi tehokkaalla tavalla. Yleispalveluvelvoitteiden nettokustannukset olisi katettava julkisista varoista. Jäsenvaltiot voisivat poikkeuksellisissa tapauksissa ottaa käyttöön tai pitää voimassa mekanismeja, joilla yleispalveluvelvoitteiden nettokustannukset jaetaan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajien ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien kesken. Tällaisia mekanismeja olisi tarkasteltava uudelleen vähintään joka kolmas vuosi, jotta voidaan määrittää, mitkä nettokustannukset olisi edelleen jaettava ja mitkä olisi korvattava julkisista varoista. Tarkoituksenmukainen internetyhteys hyödyttää paitsi sähköisen viestinnän alaa myös digitaalitaloutta laajemminkin sekä koko yhteiskuntaa. Laajakaistanopeuksia tukevan yhteyden tarjoaminen yhä suuremmalle määrälle loppukäyttäjiä mahdollistaa näille verkkopalvelujen käytön ja aktiivisen osallistumisen digitaaliyhteiskuntaan. Tällaisten yhteyksien varmistaminen yleispalveluvelvoitteiden perusteella palvelee yleistä etua vähintään yhtä paljon kuin sähköisen viestinnän tarjoajien etua. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi korvattava tällaisten laajakaistanopeuksia yleispalvelun osana tukevien yhteyksien nettokustannukset julkisista varoista, joihin olisi katsottava kuuluvan myös rahoitus julkisyhteisöjen talousarvioista.

(222)  Yleispalvelua varten annettavaa rahoitustukea saavien yritysten olisi esitettävä pyyntönsä perusteeksi kansallisille sääntelyviranomaisille riittävän yksityiskohtaisesti ne yleispalvelun osatekijät, joita varten ne tarvitsevat tätä rahoitusta. Yleispalveluvelvoitteiden kustannuslaskentaa ja rahoitusta koskevat jäsenvaltioiden järjestelyt olisi annettava komissiolle tiedoksi, jotta se voi varmistaa, että ne ovat perustamissopimuksen mukaiset. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava yleispalveluvelvoitteiden rahoittamiseksi perittyjä varoja koskevasta todellisesta avoimuudesta ja varojen tehokkaasta valvonnasta. Yleispalvelun tarjoamisen nettokustannusten laskennan olisi perustuttava puolueettomaan ja läpinäkyvään metodologiaan, jotta voidaan varmistaa yleispalvelun mahdollisimman kustannustehokas tarjoaminen ja edistää markkinatoimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Läpinäkyvyyttä voitaisiin lisätä siten, että metodologia, jota on tarkoitus käyttää yleispalvelun yksittäisten osatekijöiden nettokustannusten laskemiseen, olisi tiedossa jo ennen laskennan suorittamista.

(223)  Jotta voidaan tehokkaasti tukea tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionissa, tiettyjä kansallisia numerovaroja, erityisesti eräitä muita kuin maantieteellisiä numeroita, olisi voitava käyttää oman alueen rajat ylittävällä tavalla eli numeron antaneen jäsenvaltion alueen ulkopuolella kaikkialla unionin alueella. Henkilöiden väliseen viestintään liittyvän huomattavan petosriskin vuoksi tällainen oman alueen ulkopuolinen käyttö olisi sallittava sähköisissä viestintäpalveluissa lukuun ottamatta henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön ja erityisesti kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen ja muiden numeroiden käyttöön liittyvien sääntöjen täytäntöönpanoa valvotaan riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa numeroiden käyttöoikeudet on myönnetty. Tästä pitäisi seurata, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset jäsenvaltioissa, joissa numeroa käytetään, ovat toimivaltaisia soveltamaan kansallista lainsäädäntöä yritykseen, jolle numero on osoitettu. Lisäksi kyseisten jäsenvaltioiden kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus pyytää numeron osoittamisesta vastaavan kansallisen sääntelyviranomaisen tukea niissä jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen täytäntöönpanon valvonnassa, joissa numeroa käytetään. Tällaisiin tukitoimenpiteisiin olisi sisällyttävä varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluu erityisesti vakavissa rikkomistapauksissa kyseiselle yritykselle osoitettujen numeroiden oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevan oikeuden peruuttaminen. Jäsenvaltioiden ei sen vuoksi pitäisi asettaa tällaisten numeroiden oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevia lisävaatimuksia, sillä se haittaisi niiden rajat ylittävää käyttöä ja loisi esteen sisämarkkinoille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden valtuuksia estää tapauskohtaisesti pääsy numeroihin tai palveluihin, kun se on perusteltua petosten tai väärinkäytösten vuoksi. Numeroiden oman alueen ulkopuolinen käyttö ei saisi rajoittaa verkkovierailupalvelujen tarjoamista koskevien unionin sääntöjen soveltamista, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat sellaisten verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön ehkäisemistä, joihin sovelletaan vähittäishintojen sääntelyä ja jotka hyötyvät säännellyistä verkkovierailupalvelujen tukkuhinnoista. Jäsenvaltioiden olisi edelleenkin voitava tehdä numerovarojen oman alueen ulkopuolisesta käytöstä erityissopimuksia kolmansien maiden kanssa.

(224)  Jäsenvaltioiden olisi edistettävä numerovarojen langatonta toimittamista sähköisen viestinnän tarjoajan vaihtamisen helpottamiseksi. Numerovarojen langaton toimittaminen mahdollistaa televiestintälaitteiden tunnisteiden uudelleenohjelmoinnin ilman fyysistä yhteyttä kyseisiin laitteisiin. Tällä on erityisen suuri merkitys laitteiden välisissä viestintäpalveluissa eli palveluissa, joissa dataa ja tietoa siirretään automaattisesti laitteiden tai ohjelmistoihin perustuvien sovellusten välillä joko kokonaan tai osittain ilman ihmisen toimintaa. Tällaisten laitteiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajilla ei välttämättä ole fyysistä yhteyttä laitteisiin joko sijaintietäisyyden, käytettävien laitteiden suuren lukumäärän tai niiden käyttötapojen vuoksi. Laitteiden välisen viestinnän markkinoiden ja uuden tekniikan kehittymisen vuoksi jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan teknologianeutraalius langattoman toimittamisen edistämisessä.

(225)  Avoimiin, puolueettomiin ja syrjimättömiin kriteereihin perustuva numerovarojen käyttöoikeus on keskeinen tekijä yrityksille, jotta ne voivat kilpailla sähköisen viestinnän alalla. Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää numeroiden käyttöoikeuksia muille yrityksille kuin sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille ottaen huomioon numeroiden kasvavan merkityksen esineiden internetin eri palveluissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi hallinnoitava kaikkia kansallisten numerointisuunnitelmien osia, myös verkkojen osoitejärjestelmissä käytettyjä pistekoodeja. Kun numerovarojen käyttöä on tarpeen yhdenmukaistaa unionissa yleiseurooppalaisten palvelujen tai rajat ylittävien palvelujen ja erityisesti laitteiden väliseen viestintään perustuvien uusien palvelujen, kuten verkkoyhteyksin varustettujen autojen, kehittämisen tukemiseksi ja kun kysyntään ei pystytä vastaamaan olemassa olevilla numerovaroilla, komissio voi yhteistyöelimen avustuksella toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(226)  Vaatimus julkaista numeroiden käyttöoikeuksien myöntämistä koskevat päätökset voidaan täyttää asettamalla nämä päätökset yleisesti saataville verkkosivustolla.

(227)   Koska kadonneista lapsista ilmoittamiseen liittyy erityisnäkökohtia, jäsenvaltioiden olisi edelleen varmistettava, että kadonneista lapsista ilmoittamiseen on niiden alueella tosiasiallisesti saatavilla oleva ja hyvin toimiva palvelu numerossa 116 000. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toteutetaan niiden kansallisten järjestelmien uudelleentarkastelu direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen ja täytäntöönpanon osalta siten, että otetaan huomioon tarvittavat toimenpiteet, joilla voidaan saavuttaa numerossa 116 000 tarjottavien palvelujen laadun riittävä taso sekä ottaa käyttöön vihjepuhelimen toimintaan tarvittavat taloudelliset resurssit. Numeroon 116 000 ilmoitettavien kadonneiden lasten määritelmään olisi sisällytettävä seuraavat lapsiryhmät: karanneet lapset, kansainvälisen lapsikaappauksen uhrit, kadonneet lapset, vanhempien kaappaamat lapset, kadonneet maahanmuuttajalapset, rikollisten kaappaamat lapset, seksuaalisesti hyväksikäytetyt kadonneet lapset sekä lapset, joiden henki on vaarassa.

(227 a)  Vaikka tietoisuutta on pyritty lisäämään siitä alkaen, kun ensimmäiset vihjepuhelimet otettiin käyttöön komission päätöksellä vuonna 2007, vihjepuhelimia koskeva tietoisuus vaihtelee edelleen ja on monessa maassa usein hyvin vähäistä. On tärkeää tehostaa vihjepuhelimien toimia numeroa ja tarjottavia palveluja koskevan tietoisuuden lisäämiseksi, jotta voidaan paremmin suojella ja tukea kadonneita lapsia ja ehkäistä lasten katoamista. Tätä varten jäsenvaltioiden ja komission olisi edelleen tuettava toimia numeroa 116 000 koskevan tietoisuuden lisäämiseksi yleisön ja kansallisten lastensuojelujärjestelmien asiaankuuluvien sidosryhmien keskuudessa.

(228)  Sisämarkkinat merkitsevät sitä, että loppukäyttäjät voivat käyttää kaikkia muiden jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin sisältyviä numeroita ja käyttää palveluja muiden kuin maantieteellisten numeroiden, ilmaisnumerot ja lisämaksulliset palvelunumerot mukaan lukien, välityksellä unionin alueella, paitsi jos puhelun vastaanottava loppukäyttäjä on kaupallisista syistä päättänyt rajoittaa pääsyä tietyiltä maantieteellisiltä alueilta. Loppukäyttäjien olisi myös voitava käyttää kansainvälisiä ilmaisnumeroita (Universal International Freephone Number, UIFN). Numerovarojen ja liitännäispalvelujen rajat ylittävää saatavuutta ei pitäisi estää muuten kuin objektiivisesti perustelluissa tapauksissa, kuten petosten tai väärinkäytösten estämiseksi (esimerkiksi tiettyjen lisämaksullisten palvelujen yhteydessä), jos numero on määritelty ainoastaan kansalliseksi (esimerkiksi kansallinen lyhytvalintanumero) tai jos se ei ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa. Asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolelta soittavilta osapuolilta voidaan veloittaa eri hintoja kuin kyseisen jäsenvaltion alueelta soittavilta osapuolilta. Käyttäjille olisi tiedotettava etukäteen ja selkeästi kaikista ilmaisnumeroihin liittyvistä maksuista, kuten vakiomuotoisten kansainvälisten suuntanumeroiden kautta käytettävissä oleviin numeroihin sovellettavista ulkomaanpuhelumaksuista.

(229)  Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää esteiden poistamista siltä, että loppukäyttäjät voivat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja yli rajojen kaikkialla unionissa. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien ei pitäisi evätä tai rajoittaa loppukäyttäjien pääsyä tai syrjiä loppukäyttäjiä näiden kansallisuuden, asuinjäsenvaltion tai sijoittautumisjäsenvaltion perusteella. Eriyttämisen pitäisi kuitenkin olla mahdollista, jos se perustuu objektiivisesti perusteltavissa oleviin eroihin kustannuksissa ja riskeissä, ja se voi mennä pidemmälle kuin asetuksessa (EU) N:o 531/2012 säädetyt toimenpiteet säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön ehkäisemiseksi.

(229 a)  Kiinteän verkon ja matkaviestinverkon ääniviestintä- ja tekstiviestipalvelujen hinnoissa on edelleen erittäin huomattavia eroja kotimaanpuhelujen ja toiseen jäsenvaltioon suuntautuvien palvelujen välillä. Niin kauan kuin maiden, operaattorien ja hintapakettien välillä sekä matkaviestinverkon ja kiinteän verkon palvelujen välillä on huomattavaa vaihtelua, tämä vaikuttaa edelleen muita heikommassa asemassa oleviin asiakasryhmiin ja luo esteitä sujuvalle viestinnälle unionissa. Vähittäishintojen huomattavat erot samaan jäsenvaltioon suuntautuvien ja toiseen jäsenvaltioon suuntautuvien sähköisten viestintäpalvelujen välillä olisi sen vuoksi perusteltava objektiivisin kriteerein.

(230)  Loppukäyttäjien suojelua koskevien sääntöjen vaihteleva täytäntöönpano on luonut sisämarkkinoille huomattavia esteitä, jotka vaikuttavat sekä sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin että loppukäyttäjiin. Näitä esteitä pitäisi voida vähentää soveltamalla kaikkialla unionissa samoja korkeatasoisen suojelun turvaavia sääntöjä. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien loppukäyttäjien oikeuksien täsmällisen ja täysimittaisen yhdenmukaistamisen pitäisi lisätä huomattavasti oikeusvarmuutta sekä loppukäyttäjien että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kannalta ja lieventää merkittävästi markkinoille pääsyn esteitä sekä sääntöjen hajanaisuudesta aiheutuvaa tarpeetonta noudattamisrasitetta. Täysimittainen yhdenmukaistaminen auttaa poistamaan sisämarkkinoiden esteitä, jotka ovat seurausta sellaisista loppukäyttäjiin sovellettavista kansallisista säännöksistä, jotka samalla suojelevat kansallisia tarjoajia muista jäsenvaltioista tulevalta kilpailulta. Korkeatasoisen yhteisen suojelun toteuttamiseksi useita loppukäyttäjiä koskevia säännöksiä olisi kohtuudella tehostettava tässä direktiivissä jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen perusteella. Loppukäyttäjien oikeuksien täysimittainen yhdenmukaistaminen lisää heidän luottamustaan sisämarkkinoihin, kun he sähköisiä viestintäpalveluja käyttäessään hyötyvät yhtä korkeatasoisesta suojelusta paitsi omassa jäsenvaltiossaan myös asuessaan, työskennellessään tai matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa. Vastaavasti sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi voitava olla varmoja, että loppukäyttäjiä koskevat säännökset ja yleisvaltuutuksen ehdot ovat samat loppukäyttäjiä koskeviin säännöksiin nähden. Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä mahdollisuus korkeatasoisempaan loppukäyttäjien suojeluun, jos tässä direktiivissä säädetään sitä koskevasta nimenomaisesta poikkeuksesta, sekä mahdollisuus toteuttaa toimia aloilla, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(231)  Sopimukset ovat loppukäyttäjien kannalta tärkeä keino varmistaa tietojen avoimuus ja oikeusvarmuus. Useimmat kilpailuympäristössä toimivat palveluntarjoajat tekevät sopimuksia asiakkaidensa kanssa, koska se on kaupallisesti toivottavaa. Sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin liittyviin, kuluttajia koskeviin liiketoimiin sovelletaan tämän direktiivin säännösten lisäksi sopimuksia koskevan voimassa olevan unionin kuluttajansuojalainsäädännön, erityisesti kuluttajan oikeuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

(232)  Sopimuksia koskevia tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava ▌kuluttajien lisäksi myös komission suosituksessa 2003/361/EY määriteltyihin mikroyrityksiin ja pieniin yrityksiin sekä jäsenvaltioiden lainsäädännössä määriteltyihin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin, joiden neuvotteluasema on verrattavissa kuluttajiin ja joiden olisi sen vuoksi saatava samantasoinen suoja. Sopimuksia koskevia säännöksiä, myös kuluttajan oikeuksista annettuun direktiiviin 2011/83/EU sisältyviä säännöksiä, olisi sovellettava näihin yrityksiin automaattisesti, paitsi jos ne mieluummin neuvottelevat yksilöllisiä sopimusehtoja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kanssa. Toisin kuin mikroyrityksillä ja pienillä yrityksillä, suurilla yrityksillä on tavallisesti vahvempi neuvotteluasema, minkä vuoksi ne eivät ole riippuvaisia samoista sopimuksiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista kuin kuluttajat. Muita säännöksiä, esimerkiksi numeron siirrettävyydestä, olisi sovellettava edelleen kaikkiin loppukäyttäjiin, sillä niillä on merkitystä myös suurille yrityksille. ”Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt” ovat oikeushenkilöitä, jotka eivät tuota voittoa omistajilleen tai jäsenilleen. Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ovat tavallisesti hyväntekeväisyysjärjestöjä tai muita yleishyödyllisiä järjestöjä. Koska voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tilanne on näin ollen samankaltainen kuin mikroyritysten ja pienten yritysten, on perusteltua kohdella tällaisia yhteisöjä tässä direktiivissä samalla tavoin kuin mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä loppukäyttäjien oikeuksien suhteen.

(233)  Sähköisen viestinnän alan erityispiirteet edellyttävät horisontaalisia sopimussääntöjä laajemmin eräitä lisäsääntöjä loppukäyttäjien suojelemiseksi. Loppukäyttäjille olisi muun muassa tiedotettava tarjottavista palvelun laatutasoista, myyntikampanjoiden ehdoista ja sopimusten irtisanomisesta, sovellettavista hinnastoista sekä sellaisten palvelujen hinnoista, joihin liittyy erityisiä hinnoitteluehtoja. Näillä tiedoilla on merkitystä internetyhteyspalvelujen, yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen sekä lähetystoiminnassa käytettävien siirtopalvelujen tapauksessa. Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaan ei pitäisi soveltaa sopimuksiin liittyviä tiedonantovaatimuksia koskevia velvoitteita, kun tarjoaja ja tähän liittyvät yritykset tai henkilöt eivät saa korvausta suoraan tai välillisesti sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamisesta. Tällainen tilanne voisi esimerkiksi koskea yliopistoa, joka tarjoaa vierailijoilleen vapaan pääsyn WiFi-verkkoonsa kampuksella saamatta sähköisen viestintäpalvelunsa tarjoamisesta minkäänlaista korvausta käyttäjämaksuina tai mainostuloina. Jotta loppukäyttäjä voisi tehdä tietoon perustuvan valinnan, on välttämätöntä, että vaaditut merkitykselliset tiedot annetaan ennen sopimuksen tekemistä ja selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Samasta syystä tarjoajien olisi esitettävä tiivistelmä keskeisistä sopimusehdoista. Vertailun helpottamiseksi ja vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi komission olisi yhteistyöelintä kuultuaan hyväksyttävä malli tällaisille sopimustiivistelmille. Ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen ja tiivistelmän mallin olisi oltava erottamaton osa lopullista sopimusta.

(234)  Asetuksen (EU) 2015/2120 hyväksymisen johdosta tämän direktiivin säännökset palvelujen ja sovellusten käyttöoikeutta ja/tai käyttöä rajoittavia ehtoja koskevista tiedoista ja liikenteenhallinnasta ovat vanhentuneet, ja ne olisi kumottava.

(235)   Päätelaitteiden suhteen asiakassopimuksessa olisi määritettävä mahdolliset rajoitukset, joita tarjoaja asettaa laitteiden käytölle, kuten SIM-kortin lukitseminen, jos tällaisia rajoituksia ei kielletä kansallisessa lainsäädännössä, sekä maksut, jotka peritään irtisanottaessa sopimus joko ennen sovittua päättymispäivää tai sovittuna päättymispäivänä, mukaan lukien laitteen pitämisestä mahdollisesti perittävät kustannukset. Jos loppukäyttäjä sopimuksen päättyessä haluaa pitää siihen kuuluneen päätelaitteen, tästä mahdollisesti perittävä korvaus ei saisi ylittää laitteen arvoa suhteutettuna sopimuksen tekohetkestä kuluneeseen aikaan tai jäljellä olevalta sopimusajalta perittävää palvelumaksua sen mukaan, kumpi näistä summista on pienempi. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa muuta korvauksen laskentamenetelmää, jos sen mukainen korvaus on yhtä suuri tai pienempi kuin edellä esitettyyn tapaan laskettu korvaus. Tarjoajan olisi poistettava mahdolliset rajoitukset, jotka koskevat päätelaitteen käyttöä muissa verkoissa, veloituksetta viimeistään silloin, kun kyseinen korvaus maksetaan.

(236)  Sopimuksessa olisi määriteltävä toimet, joita tarjoaja voi toteuttaa turvapoikkeamien, uhkien tai haavoittuvuuksien johdosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta turvallisuuteen liittyvän, tarjoajalle tämän direktiivin nojalla asetetun olennaisen velvoitteen noudattamista.

(237)   Avointen, ajan tasalla olevien ja vertailukelpoisten tietojen saaminen tarjonnasta ja palveluista on kuluttajille olennaisen tärkeä tekijä kilpailumarkkinoilla, joilla toimii useita palveluntarjoajia. Loppukäyttäjien olisi voitava vaivattomasti verrata markkinoilla tarjottujen eri palvelujen hintoja helposti saatavilla olevassa muodossa julkaistujen tietojen perusteella. Jotta hintojen ja palvelujen vertaaminen olisi helppoa, kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus vaatia sähköisten viestintäverkkojen ja/tai internetyhteyspalvelujen, yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen sekä radio- ja televisiotoiminnassa käytettävien siirtopalvelujen tarjoajilta suurempaa tietojen (kuten hintojen, palvelun laadun, päätelaitteita koskevien rajoitusten ja muiden asiaan liittyvien tilastotietojen) avoimuutta. Tällaisissa vaatimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseisten verkkojen tai palvelujen ominaispiirteet. Niiden olisi myös varmistettava, että kolmansilla osapuolilla on oikeus käyttää veloituksetta tällaisten yritysten julkaisemia yleisesti saatavilla olevia tietoja vertailuvälineiden tarjoamiseksi.

(238)  Loppukäyttäjät eivät usein ole tietoisia kulutuskäyttäytymisensä kustannuksista tai heidän on vaikea arvioida sähköisten viestintäpalvelujen käytön ajallista kestoa tai datankulutusta. Jotta voitaisiin lisätä avoimuutta ja jotta loppukäyttäjät voisivat paremmin hallita viestintäkulujaan, on tärkeää antaa loppukäyttäjien käyttöön välineet kulutuksen seuraamiseksi hyvissä ajoin.

(239)  Loppukäyttäjät voivat riippumattomien vertailuvälineiden, kuten verkkosivustojen, avulla tehokkaasti arvioida yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja, tarjoajien ansioita ja saada puolueetonta tietoa erityisesti vertailemalla hintoja ja laatumuuttujia yhdessä paikassa. Tällaisten välineiden avulla pitäisi saada selkeää, tiivistä, täydellistä ja kattavaa tietoa. Niihin olisi myös pyrittävä sisällyttämään mahdollisimman laaja valikoima tarjonnasta, jotta yhteenveto olisi edustava ja kattaisi merkittävän osan markkinoista. Tällaisissa välineissä annettavien tietojen olisi oltava luotettavia, puolueettomia ja avoimia. Loppukäyttäjille olisi annettava tietoa tällaisten välineiden saatavuudesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava alueellaan, että loppukäyttäjillä on vapaa käyttöoikeus vähintään yhteen tällaiseen välineeseen.

(240)  Riippumattomien vertailuvälineiden olisi toimittava riippumatta yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajista. Niitä voivat ylläpitää yksityiset yritykset tai toimivaltaiset viranomaiset tai niitä voidaan ylläpitää viimeksi mainittujen puolesta, mutta niiden olisi toimittava tiettyjen laatukriteerien mukaisesti, mukaan lukien vaatimus antaa tiedot niiden omistajista, tarjota täsmällistä ja ajantasaista tietoa, mainita viimeisimmän päivityksen ajankohta, asettaa vertailun perustaksi selkeät ja puolueettomat kriteerit ja sisältää laaja valikoima tarjolla olevia muita yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja, jotta katettaisiin merkittävä osa markkinoista. Mitään palveluntarjoajaa ei pitäisi suosia hakutuloksissa muuten kuin näiden selkeiden ja puolueettomien kriteerien pohjalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä, miten usein vertailuvälineissä on tarkistettava ja päivitettävä loppukäyttäjille annettavat tiedot, ottaen huomioon se, miten usein yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja, tarjoajat yleensä päivittävät hinta- ja laatutietojaan. Jos jäsenvaltiossa on vain yksi väline ja se lakkaa toimimasta tai lakkaa olemasta laatukriteerien mukainen, jäsenvaltion olisi varmistettava, että loppukäyttäjillä on kohtuullisessa ajassa pääsy toiseen vertailuvälineeseen kansallisella tasolla.

(241)  Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen käyttöä koskevien yleiseen etuun liittyvien kysymysten käsittelemiseksi ja muille kuuluvien oikeuksien ja vapauksien suojelun edistämiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tuottaa ja levittää palveluntarjoajien avulla tällaisten palvelujen käyttöä koskevaa yleiseen etuun liittyvää tietoa. Näihin tietoihin voisi sisältyä yleiseen etuun liittyviä tietoja yleisimmistä rikkomuksista ja niiden oikeudellisista seuraamuksista, ▌neuvoja ja keinoja, joiden avulla voidaan suojautua sellaisilta henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvilta riskeiltä, joita voi aiheutua esimerkiksi henkilötietojen luovuttamisesta tietyissä olosuhteissa, sekä yksityisyyteen ja henkilötietoihin liittyviltä riskeiltä, ja saatavilla olevia helppokäyttöisiä ja konfiguroitavia ohjelmistoja tai ohjelmistoasetuksia, joiden avulla voidaan suojella lapsia tai haavoittuvia henkilöitä. Tietoja voitaisiin koordinoida tämän direktiivin mukaisella yhteistyömenettelyllä. Tällaiset yleiseen etuun liittyvät tiedot olisi päivitettävä tarvittaessa ja esitettävä helposti ymmärrettävässä muodossa kunkin jäsenvaltion määrittämällä tavalla sekä kansallisten viranomaisten verkkosivustoilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava velvoittaa tarjoajat välittämään nämä vakiomuodossa olevat tiedot kaikille asiakkailleen kansallisten sääntelyviranomaisten asianmukaiseksi katsomalla tavalla. Tällaisen tiedon välittämisestä ei saisi kuitenkaan aiheutua liiallista rasitetta tarjoajille. Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä tietojen levittämistä keinoilla, joita tarjoajat käyttävät tavanomaisessa liiketoiminnassaan viestiessään loppukäyttäjien kanssa.

(242)  Jos unionin oikeudessa ei ole asiaa koskevia sääntöjä, sisällön, sovellusten ja palvelujen laillisuus tai haitallisuus määräytyy kansallisen aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden mukaisesti. On jäsenvaltioiden, ei sähköisten viestintäverkkojen tai ‑palvelujen tarjoajien, tehtävä päättää asianmukaista menettelyä noudattaen, ovatko sisältö, sovellukset tai palvelut laillisia tai haitallisia. Tämä direktiivi ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi 2002/58/EY eivät rajoita tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY

  EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(243)  Kansallisille sääntelyviranomaisille olisi annettava valtuudet seurata palvelujen laatua ja kerätä järjestelmällisesti tietoja palvelujen laadusta, mukaan lukien tiedot vammaisille loppukäyttäjille tarjotuista palveluista. Nämä tiedot olisi kerättävä sellaisin kriteerein, jotka mahdollistavat palveluntarjoajien ja jäsenvaltioiden välisen vertailun. On todennäköistä, että kilpailuympäristössä toimivat sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat asettavat yleisesti saataville riittävät ja ajantasaiset tiedot palveluistaan kaupallisen edun vuoksi. Jos sähköisen viestintäpalvelun tarjoaja ei palvelun tekniseen toimittamiseen liittyvistä syistä pysty vaikuttamaan palvelun laatuun tai ei tarjoa palvelun laadun vähimmäistasoa, sitä ei pitäisi velvoittaa tarjoamaan palvelun laatua koskevia tietoja. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kuitenkin voitava edellyttää tällaisen tiedon julkaisemista niissä tapauksissa, joissa voidaan osoittaa, ettei tieto ole tosiasiallisesti yleisön saatavilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös vahvistettava mittausmenetelmät, joita palveluntarjoajien on sovellettava toimitettujen tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi. Yhteistyöelimen olisi vertailtavuuden helpottamiseksi koko unionissa ja vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamiseksi vahvistettava suuntaviivat palvelun laatua koskeville muuttujille, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava mahdollisimman hyvin huomioon.

(244)  Jotta kuluttajat voisivat saada täyden hyödyn kilpailuympäristöstä, heidän olisi voitava tehdä tietoon perustuvia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän etunsa mukaista. On olennaisen tärkeää varmistaa, että he voivat tehdä näin ilman oikeudellisia, teknisiä tai käytännön esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa sopimusehtoihin, menettelyihin ja maksuihin. Tämä ei estä tarjoajia sisällyttämästä kuluttajasopimuksiin kohtuullisia sopimusaikoja, jotka voivat olla enintään 24 kuukauden pituisia. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus vahvistaa lyhyempiä enimmäiskestoja kansallisten olosuhteiden perusteella, jollaisia ovat esimerkiksi kilpailun taso ja verkkoinvestointien vakaus, ja tarjoajien olisi tarjottava vähintään yhtä sopimusta, jonka kesto on enintään 12 kuukautta. Kuluttajat saattavat haluta fyysisten yhteyksien osalta pidemmän korvausjakson ja hyötyä tällaisesta jaksosta riippumatta sähköistä viestintäpalvelua koskevasta sopimuksesta. Tällainen kuluttajan sitoumus voi olla merkittävä tekijä, joka helpottaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa loppukäyttäjän tiloissa tai hyvin lähellä niitä, myös kysynnän yhdistämisjärjestelmien kautta, jolloin verkkoihin investoijien alkuperäiset käyttöönottoon liittyvät riskit pienenevät. Tässä direktiivissä vahvistettua kuluttajien oikeutta vaihtaa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaa ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa tällaisilla korvausjaksoilla fyysisiä yhteyksiä koskevissa sopimuksissa, eikä tällaisten sopimusten pitäisi kattaa pääte- tai internetyhteyslaitteita, kuten puhelimia, reitittimiä tai modeemeja.

(245)  Kuluttajien olisi voitava irtisanoa sopimuksensa ilman kustannuksia myös silloin kun sopimus jatkuu ilman eri toimenpiteitä ▌sopimusjakson päätyttyä.

(246)  Yleisesti saatavilla olevien internetyhteyspalvelujen tai numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen sekä radio- ja televisiotoiminnassa käytettävien siirtopalvelujen tarjoajien ehdottamiin sopimusehtoihin loppukäyttäjän haitaksi tehtävien muutosten, jotka koskevat esimerkiksi maksuja, hintoja, datamäärän rajoituksia, datansiirtonopeutta, kattavuutta tai henkilötietojen käsittelyä, olisi katsottava antavan loppukäyttäjälle oikeuden irtisanoa sopimus ilman kustannuksia, vaikka tällaisten muutosten yhteydessä tehtäisiin myös loppukäyttäjää hyödyttäviä muutoksia. Loppukäyttäjille olisi ilmoitettava sopimusehtojen muutoksista pysyvällä välineellä, kuten paperilla, muistitikulla, CD-ROM-levyllä, DVD-levyllä, muistikortilla, tietokoneen kovalevyllä tai sähköpostiviestillä.

(247)  Mahdollisuus palveluntarjoajan vaihtamiseen on kilpailuympäristössä todellisen kilpailun avaintekijä. Kun saatavilla on avointa, täsmällistä ja oikea-aikaista tietoa palveluntarjoajan vaihtamisesta, tämä lisää loppukäyttäjien luottamusta vaihtamiseen ja halukkuutta osallistua aktiivisesti kilpailuprosessiin. Palveluntarjoajien olisi varmistettava palvelun jatkuvuus, jotta loppukäyttäjät voivat vaihtaa palveluntarjoajaa palvelun katkeamisen riskin heitä estämättä.

(248)  Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa ja todellista kilpailua sähköisen viestinnän markkinoilla lisäävä tekijä. Sitä pyytävien loppukäyttäjien olisi voitava säilyttää yleisen puhelinverkon numeronsa palveluntarjoajasta riippumatta ja rajoitetun ajan palveluntarjoajaa vaihdettaessa. Tämän toiminnon tarjoaminen yleisen puhelinverkon kiinteiden ja ei-kiinteiden sijaintipaikkojen välillä ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa säännöksiä numeroiden siirtämiseen kiinteässä sijaintipaikassa palveluja tarjoavien verkkojen ja matkaviestinverkkojen välillä.

(249)  Numeron siirrettävyyden merkitys vahvistuu huomattavasti, kun saatavilla on avoimia hintatietoja sekä numeronsa siirtäville loppukäyttäjille että numeronsa siirtäneille loppukäyttäjille soittaville loppukäyttäjille. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi, siltä osin kuin se on toteutettavissa, helpotettava asianmukaista hinnoittelun avoimuutta osana numeron siirrettävyyden toteuttamista.

(250)  Varmistaessaan, että numeron siirrettävyyteen liittyvän yhteenliittämisen hinnoittelu on kustannuslähtöistä, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myös ottaa huomioon vertailukelpoisilla markkinoilla käytössä olevat hinnat.

(251)   Numeron siirrettävyys ▌olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti siten, että numero otetaan käyttöön yhden työpäivän aikana ja palvelu on kuluttajalta poissa käytössä enintään yhden työpäivän ajan sovitusta päivästä lukien. Jotta voidaan helpottaa sellaista keskitettyä palvelupistettä, jossa vaihtaminen käy kuluttajan kannalta saumattomasti, vastaanottavan yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan olisi johdettava vaihtamisprosessia. Kansalliset viranomaiset voivat antaa sääntöjä numeroiden yleisestä siirtämisprosessista ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset ja tekniikan kehityksen. Tähän olisi mahdollisuuksien mukaan sisällyttävä vaatimus, jonka mukaan siirtäminen saatetaan päätökseen langattomana toimituksena, jollei loppukäyttäjä toisin pyydä. Tietyistä jäsenvaltioista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että on olemassa riski siitä, että kuluttajien palveluntarjoajaa vaihdetaan ilman heidän suostumustaan. Asiaan puuttumisen olisi kuuluttava ensisijaisesti lainvalvontaviranomaisille, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön vaihtamisprosessia koskevia oikeasuhteisia vähimmäistoimenpiteitä, myös asianmukaisia seuraamuksia, jotka ovat tarpeen tällaisten riskien minimoimiseksi, ja varmistaa, että kuluttajia suojataan koko vaihtamisprosessin ajan vähentämättä prosessin houkuttelevuutta kuluttajien kannalta. Oikeutta numeroiden siirtämiseen ei saisi rajoittaa sopimusehdoilla.

(251 a)  Sen varmistamiseksi, että vaihtaminen ja siirtäminen toteutetaan tässä direktiivissä säädetyssä määräajassa, jäsenvaltioiden olisi ottaa käyttöön tarjoajaan sovellettavia korvaustoimenpiteitä, jos loppukäyttäjän kanssa tehtyä sopimusta ei noudateta. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa sopimuksen noudattamisen viivästymisen kestoon.

(252)  Paketeista, jotka koostuvat vähintään yleisesti saatavilla olevista sähköisistä viestintäpalveluista, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä palveluja, ja muista palveluista, kuten lineaarisista lähetyspalveluista, tai päätelaitteista, kuten laitteista, jotka sama tarjoaja tarjoaa ja joista tehdään yhteinen sopimus, on tullut yhä yleisempiä, ja ne ovat tärkeä osa kilpailua. Tätä artiklaa sovellettaessa paketin katsotaan muodostuvan internetyhteyspalvelusta tarjottuna yhdessä numeroihin perustuvan henkilöiden välisen viestintäpalvelun kanssa tai internetyhteyspalvelusta ja/tai numeroihin perustuvasta henkilöiden välisestä viestintäpalvelusta erilaisten mutta täydentävien palvelujen kanssa, lukuun ottamatta laitteiden välisten palvelujen tarjoamiseen käytettäviä siirtopalveluja, ja/tai päätelaitteesta, jonka sama tarjoaja tarjoaa, tarjottuna yhdessä joko i) saman sopimuksen perusteella tai ii) saman sopimuksen ja alisteisten sopimusten perusteella tai iii) saman sopimuksen ja liitännäissopimusten perusteella yhdistelmähintaan. Vaikka paketeista on usein hyötyä kuluttajille, ne voivat tehdä palveluntarjoajan vaihtamisesta vaikeampaa tai kalliimpaa ja lisätä riskiä siitä, että sopimuksesta ei pääse eroon. Kun eri palveluihin tai pakettiin kuuluvien tuotteiden hankintaan liittyviin sopimussitoumuksiin sovelletaan erilaisia sopimusten irtisanomista ja vaihtamista koskevia sopimusehtoja, kuluttajien on tosiasiallisesti vaikea käyttää tästä direktiivistä johtuvia oikeuksiaan vaihtaakseen koko paketin tai sen osia kilpaileviin tarjouksiin. Sopimuksia, avoimuutta sekä sopimuksen kestoa, irtisanomista ja vaihtamista koskevia tämän direktiivin säännöksiä olisi sen vuoksi sovellettava paketin kaikkiin osiin, paitsi siltä osin kuin paketin muihin kuin sähköisen viestinnän osiin sovellettavat muut säännöt ovat kuluttajalle suotuisampia. Muihin sopimusnäkökohtiin, joita ovat esimerkiksi korjaavat toimet, joita sovelletaan, jos sopimusehtoja ei noudateta, olisi sovellettava asianomaiseen paketin osaan sovellettavia sääntöjä, esimerkiksi tavaroiden myyntiä tai digitaalisen sisällön toimittamista koskevien sopimusten sääntöjä. Samasta syystä kuluttajia ei pitäisi estää vaihtamasta palveluntarjoajaa sisällyttämällä sopimukseen ehto, jonka mukaan ▌sopimusjaksoa jatketaan käytännössä automaattisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava harkintansa mukaan säätää tarkemmin pakettiin liittyvistä osista tapauksissa, joissa niiden luonne edellyttää erilaista sääntelykohtelua esimerkiksi siksi, että kyseisiin osiin sovelletaan muuta alakohtaista sääntelyä, tai markkinakäytäntöjen muutoksiin mukautumiseksi.

(253)  Numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajilla on velvoite tarjota hätäpalvelujen saatavuus hätäviestien välityksellä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti teknisen toteutettavuuden puuttumisen vuoksi, ne eivät välttämättä pysty tarjoamaan hätäpalvelujen tai soittajan sijaintitietojen tai molempien saatavuutta. Tällaisissa tapauksissa niiden olisi ilmoitettava tästä asiakkailleen asianmukaisesti sopimuksessa. Näiden tarjoajien olisi annettava asiakkailleen selkeitä ja avoimia tietoja alkuperäisessä sopimuksessa ja päivitettävä ne, jos hätäpalvelujen käyttöoikeuden tarjoamiseen tehdään muutoksia, esimerkiksi laskuissa. Näiden tietojen olisi käsitettävä kaikki alueellisen kattavuuden rajoitukset viestintäpalvelun suunniteltujen teknisten toimintamuuttujien ja käytettävissä olevan infrastruktuurin perusteella. Jos palvelua ei tarjota sellaisen yhteyden kautta, jota hallinnoidaan tietyn palvelun laadun tuottamiseksi, tietoihin olisi sisällyttävä myös käyttöoikeuden ja soittajan sijaintitietojen luotettavuuden taso verrattuna palveluun, joka tarjotaan tällaisen yhteyden kautta, ottaen huomioon senhetkiset tekniset ja laatustandardit sekä mahdolliset tässä direktiivissä määritetyt palvelun laatua koskevat muuttujat.

(254)  ▌Perusoikeuskirjan ja vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti sääntelykehyksessä olisi varmistettava, että kaikki loppukäyttäjät, mukaan lukien vammaiset loppukäyttäjät, vanhukset ja henkilöt, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, voivat helposti ja yhtäläisesti käyttää kohtuuhintaisia ja esteettömiä laadukkaita palveluja riippumatta asuinpaikastaan unionissa. Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa 22 määrätään, että suunniteltaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan mukaisia toimenpiteitä unionin toimielimet ottavat huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet.

(255)  Loppukäyttäjien olisi voitava käyttää hätäpalveluja hätäviestien välityksellä veloituksetta ja ilman, että heidän tarvitsee käyttää minkäänlaista maksuvälinettä, mistä tahansa laitteesta, joka mahdollistaa numeroihin perustuvat henkilöiden väliset viestintäpalvelut, myös silloin kun he käyttävät verkkovierailupalveluja jäsenvaltiossa tai yksityisen televiestintäverkon kautta. Hätäviestintä on viestintäkeino, joka sisältää ääniviestinnän lisäksi reaaliaikaisen tekstityksen, videoviestinnän ja muun tyyppisen viestinnän, myös kolmansien osapuolten tarjoamien välityspalvelujen välityksellä, jolla on mahdollisuus käyttää jäsenvaltiossa hätäpalveluja. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/758

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/758, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, hätänumeroon 112 perustuvan ajoneuvoon asennettavan eCall-järjestelmän käyttöönottoa koskevista tyyppihyväksyntävaatimuksista ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 77).

(256)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tarjoajat, jotka tarjoavat loppukäyttäjille numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja, tarjoavat luotettavan ja täsmällisen mahdollisuuden käyttää hätäpalveluja, ottaen huomioon kansalliset eritelmät ja kriteerit sekä kansallisten hätäkeskusten valmiudet. Jos numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintäpalvelua ei tarjota sellaisen yhteyden kautta, jota hallinnoidaan tietyn palvelun laadun tuottamiseksi, palveluntarjoaja ei välttämättä pysty varmistamaan, että sen palvelun kautta soitetut hätäpuhelut reititetään yhtä luotettavasti sopivimpaan hätäkeskukseen. Tällaisten verkosta riippumattomien tarjoajien eli tarjoajien, jotka eivät ole integroituneita yleisen viestintäverkon tarjoajaan, ei välttämättä aina ole teknisesti mahdollista antaa soittajan sijaintitietoja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että standardit, joilla taataan täsmällinen ja luotettava reititys ja yhteys hätäpalveluihin, pannaan täytäntöön mahdollisimman pian, jotta verkosta riippumattomat numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat voivat täyttää hätäpalvelujen saatavuuteen ja soittajan sijaintitietojen antamiseen liittyvät velvoitteensa vastaavalla tasolla kuin vaaditaan muilta tällaisten viestintäpalvelujen tarjoajilta. Jos tällaisia standardeja ja niihin liittyviä hätäkeskusjärjestelmiä ei ole vielä otettu käyttöön, verkosta riippumattomia numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajia ei pitäisi velvoittaa tarjoamaan hätäpalvelujen saatavuutta muuten kuin tavalla, joka on teknisesti toteutettavissa tai taloudellisesti kannattavaa. Tähän voi esimerkiksi sisältyä se, että jäsenvaltio nimeää yhden hätäkeskuksen vastaanottamaan keskitetysti hätäviestejä. Tällaisten tarjoajien olisi silti tiedotettava loppukäyttäjille, kun pääsyä hätänumeroon 112 tai soittajan sijaintitietoihin ei tueta.

(256 b)  Tällä hetkellä on olemassa puutteita, jotka liittyvät hätäpuheluihin vastaamista ja niiden käsittelyä koskevaan raportointiin ja suorituskyvyn mittaamiseen jäsenvaltioissa. Komission olisi sen vuoksi kansallisia sääntelyviranomaisia ja hätäpalveluja kuultuaan hyväksyttävä jäsenvaltioiden hätäpalveluihin sovellettavat suorituskykyindikaattorit ja raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisen hätänumeron 112 tosiasiallisesta käyttöönotosta ja suorituskykyindikaattorien toimivuudesta.

(257)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava erityistoimenpiteitä varmistaakseen, että vammaisilla loppukäyttäjillä ja erityisesti kuuroilla, kuulovammaisilla, puhevammaisilla ja kuurosokeilla käyttäjillä on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää hätäpalveluja, myös hätänumeroa 112, äänen, videokuvan ja reaaliaikaisen tekstityksen samanaikaiseen siirtoon perustuvien nk. total conversation -palvelujen avulla tai käyttämällä kolmansien osapuolten tarjoamia välityspalveluja, jotka ovat yhteentoimivia puhelinverkkojen kanssa kaikkialla unionissa. Tähän voivat sisältyä myös erityiset vammaisille henkilöille tarkoitetut päätelaitteet, jos edellä mainitut viestintäkeinot eivät sovellu heille.

(258)  On tärkeää lisätä hätänumeron 112 tunnettuutta unionissa matkustavien kansalaisten suojelun ja turvallisuuden parantamiseksi. Tästä syystä missä tahansa jäsenvaltiossa matkustavat kansalaiset olisi saatava täysin tietoisiksi, erityisesti tiedottamalla kansainvälisen liikenteen linja-autoterminaaleissa, rautatieasemilla, satamissa ja lentoasemilla sekä puhelinluetteloissa ja loppukäyttäjä- ja laskutusaineistossa, mahdollisuudesta käyttää hätänumeroa 112 yleisenä hätänumerona kaikkialla unionissa. Tämä on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, mutta komission olisi edelleen paitsi tuettava myös täydennettävä jäsenvaltioiden aloitteita hätänumeroa 112 koskevan tietoisuuden parantamiseksi ja arvioitava määräajoin yleisön tietoisuutta numerosta.

(259)  Soittajan sijaintitiedot parantavat loppukäyttäjien suojaa ja turvallisuutta sekä auttavat hätäpalveluja suorittamaan tehtävänsä, edellyttäen että hätäviestien ja niihin liittyvien tietojen välittäminen kyseisille hätäpalveluille taataan kansallisella hätäkeskusten järjestelmällä. Vastaanotettaessa ja käytettäessä soittajan sijaintitietoja, joihin sisältyvät sekä verkkoperusteiset sijaintitiedot että tapauksen mukaan mobiililaitteesta saatavat soittajan tarkemmat sijaintitiedot, olisi noudatettava henkilötietojen käsittelyä ja turvallisuustoimenpiteitä koskevaa unionin oikeutta. Verkkoperusteisia sijaintitietoja antavien yritysten olisi käytetystä tekniikasta riippumatta annettava soittajan sijaintitiedot hätäpalvelujen käyttöön heti, kun palvelu on ottanut puhelun vastaan. Mobiililaitteisiin perustuvat paikannusteknologiat ovat kuitenkin osoittautuneet huomattavasti tarkemmiksi ja kustannustehokkaammiksi, koska käytettävissä olevat tiedot saadaan EGNOS- ja Galileo-satelliittijärjestelmistä ja muista maailmanlaajuisista satelliittinavigointijärjestelmistä sekä WiFi-tiedoista. Sen vuoksi mobiililaitteesta saatavien soittajan sijaintitietojen olisi täydennettävä verkkoperusteisia sijaintitietoja myös silloin kun mobiililaitteesta saadaan sijaintitieto vasta sen jälkeen kun hätäviestintä on käynnistetty. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hätäkeskukset pystyvät vastaanottamaan ja hallinnoimaan käytettävissä olevia soittajan sijaintitietoja, silloin kun se on toteutettavissa. Soittajan sijaintitietojen määrittelemisen ja siirtämisen olisi oltava maksutonta sekä loppukäyttäjälle että hätäviestiä käsittelevälle viranomaiselle riippumatta määrittelytavasta (esimerkiksi mobiililaitteen tai verkon kautta) tai siirtotavasta (esimerkiksi äänikanavia pitkin, tekstiviestillä tai internet-protokollan perusteella).

(260)  Jotta voitaisiin vastata tekniikan kehitykseen, joka liittyy soittajan sijaintitietojen tarkkuuteen, vastaaviin käyttömahdollisuuksiin vammaisten loppukäyttäjien kannalta ja puhelun reitittämiseen sopivimpaan hätäkeskukseen, komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä toimenpiteitä hätäviestinnän johdonmukaisuuden, yhteentoimivuuden, laadun ja jatkuvuuden varmistamiseksi unionissa. Kyseisiin toimenpiteisiin voi sisältyä toiminnallisia säännöksiä roolien määrittelemiseksi viestintäketjun eri osapuolille, esimerkiksi numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajille, sähköisten viestintäverkkojen operaattoreille ja hätäkeskuksille, sekä teknisiä säännöksiä, joilla määritellään tekniset keinot toiminnallisten säännösten täytäntöönpanemiseksi. Tällaiset toimenpiteet eivät saisi rajoittaa jäsenvaltioiden omien hätäpalvelujen järjestämistä.

(260 a)  Nykyisin maan A kansalainen, jonka on otettava yhteyttä hätäpalveluihin maassa B, ei pysty tekemään sitä, sillä hätäpalveluissa ei ole toimintoa, jonka avulla ne voisivat ottaa yhteyttä toisiinsa. Ratkaisuna on ottaa käyttöön unionin laajuinen suojattu tietokanta, joka sisältää kunkin maan johtavan hätäpalvelun puhelinnumerot. Komission olisi sen vuoksi ylläpidettävä standardin E.164 mukaisten eurooppalaisten hätänumeroiden suojattua tietokantaa varmistaakseen, että yhden jäsenvaltion hätänumeroon voidaan ottaa yhteyttä toisesta jäsenvaltiosta.

(260 b)  Viimeaikaiset terrori-iskut Euroopassa ovat tuoneet esille tehokkaiden julkisten varoitusjärjestelmien puuttumisen jäsenvaltioissa ja koko Euroopassa. On ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot pystyvät tiedottamaan tietyn alueen koko väestölle meneillään olevista katastrofeista tai hyökkäyksistä taikka tulevista uhista sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja käyttäen perustamalla tehokkaan kansallisen käänteisen 112-viestintäjärjestelmän, jolla varoitetaan kansalaisia uhkaavista tai kehittymässä olevista luonnon ja/tai ihmisen aiheuttamista vakavista hätätilanteista ja katastrofeista, ottaen huomioon olemassa olevat kansalliset ja alueelliset järjestelmät sekä yksityisyyttä ja tietosuojasääntöjä loukkaamatta. Komission olisi myös arvioitava, onko mahdollista ottaa käyttöön yleinen, esteetön ja rajat ylittävä unionin laajuinen käänteinen 112-viestintäjärjestelmä, jotta voitaisiin varoittaa kansalaisia uhkaavista tai kehittymässä olevista katastrofeista tai vakavista hätätilanteista eri jäsenvaltioissa.

(261)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava vastaavat käyttömahdollisuudet ja valinnanvara vammaisille loppukäyttäjille sähköisissä viestintäpalveluissa vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja kaikkia palvelevaa suunnittelua koskevan lähestymistavan mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa, että vammaiset loppukäyttäjät hyötyvät kilpailusta ja mahdollisuudesta valita eri palveluntarjoajien välillä samalla tavalla kuin suurin osa loppukäyttäjistä, asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten olisi täsmennettävä tarvittaessa ja kansallisten olosuhteiden perusteella sekä vammaisjärjestöjen edustajia kuultuaan, mitä vammaisten loppukäyttäjien kuluttajansuojaa koskevia vaatimuksia yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen ja niihin liittyvien päätelaitteiden tarjoajien on noudatettava. Tällaisiin vaatimuksiin voi kuulua muun muassa se, että tarjoajat huolehtivat siitä, että vammaiset loppukäyttäjät voivat hyödyntää niiden palveluja vastaavin ehdoin, mukaan lukien hinnat ja laatu, sekä käyttää niihin liittyviä päätelaitteita kuin ne, jotka tarjotaan niiden muille loppukäyttäjille, näille tarjoajille aiheutuneista lisäkustannuksista riippumatta. Muita vaatimuksia voi liittyä tarjoajien välisiin tukkutason järjestelyihin. Jotta palveluntarjoajille ei luotaisi liiallista rasitetta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkistettava, voidaanko vastaavia käyttömahdollisuuksia ja valinnanvaraa koskevat tavoitteet saavuttaa ilman tällaisia toimenpiteitä.

(262)  ▌

(262 a)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat asettavat saataville esteettömässä muodossa tietoja tarjottujen palvelujen toiminnasta ja niiden esteettömyysominaisuuksista. Tämä tarkoittaa, että tietosisällön olisi oltava saatavilla sellaisissa tekstimuodoissa, joita voidaan käyttää tuottamaan vaihtoehtoisia avustavia muotoja ja vaihtoehtoja muulle kuin tekstisisällölle.

(262 b)  Vammaisten loppukäyttäjien osalta tässä direktiivissä olisi pyrittävä ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi annetut muut unionin oikeuden säännökset. Kyseisiin toimenpiteisiin sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2102

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta (EUVL L 327, 2.12.2016, s. 1).

(263)  Numerotiedotuspalvelujen ja luettelojen tarjonnassa on kehittynyt todellista kilpailua muun muassa komission direktiivin 2002/77/EY

  Komission direktiivi 2002/77/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2002, kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla (EYVL L 249, 17.9.2002, s. 21).

(264)  Loppukäyttäjille olisi ilmoitettava heidän oikeudestaan päättää, mainitaanko heidät luettelossa. Numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi kunnioitettava loppukäyttäjien päätöstä antaessaan tietoja luettelopalvelujen tarjoajille. Direktiivin 2002/58/EY 12 artiklassa turvataan loppukäyttäjien oikeus yksityisyyteen heidän henkilötietojensa julkisessa luettelossa mainitsemisen osalta.

(265)  Loppukäyttäjille olisi voitava taata kaikkien digitaalisten radio- ja televisiolähetysten vastaanottoon unionissa myytävien laitteiden yhteentoimivuus. Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää tällaisia laitteita koskevia yhdenmukaistettuja vähimmäisstandardeja. Tällaisia standardeja voitaisiin ajoittain mukauttaa tekniikan ja markkinoiden kehityksen perusteella.

(266)  On suotavaa, että kuluttajille tarjotaan mahdollisimman laaja liitettävyys radio- ja televisiovastaanottimiin. Yhteentoimivuus on dynaamisten markkinoiden kehittyvä käsite. Standardointielinten olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että asianmukaiset standardit kehittyvät rinnakkain kyseessä olevien tekniikkojen kanssa. Samoin on tärkeää varmistaa, että digitaalisiin televisiovastaanottimiin on saatavilla liittimiä, jotka pystyvät välittämään kaikki tarvittavat digitaalisignaalin osat, kuten ääni- ja kuvavirrat, ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien tiedot, palvelutiedot, sovellusrajapinta- eli API-tiedot ja kopiosuojaustiedot. Tällä direktiivillä olisi sen vuoksi varmistettava, että verkko-operaattorit, palveluntarjoajat tai laitevalmistajat eivät rajoita liittimiin liitettyjä ja/tai sisältyviä toimintoja ja että nämä kehittyvät jatkuvasti tekniikan kehityksen myötä. Hybriditelevisiopalvelujen näyttämiseksi ja esittämiseksi yhteisen standardin toteuttamisesta markkinalähtöisen mekanismin avulla katsotaan olevan hyötyä kuluttajalle. Jäsenvaltiot ja komissio voivat tämän kehityksen edesauttamiseksi tehdä toimintapoliittisia aloitteita perustamissopimuksen mukaisesti. Kuluttajille tarkoitettujen radiolaitteiden olisi pystyttävä vastaanottamaan vähintään analogisia ja digitaalisia radiolähetyksiä rajat ylittävän yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Tätä säännöstä ei pitäisi soveltaa kuluttajille tarkoitettuihin edullisiin radiolaitteisiin tai radiolaitteisiin, joissa radiolähetysten vastaanottaminen on vain liitännäistoiminto, kuten FM-vastaanottimella varustettuihin matkapuhelimiin. Sitä ei myöskään pitäisi soveltaa radioamatöörien käyttämiin radiolaitteisiin, kuten radioamatöörien koottaviksi ja käytettäviksi tarkoitettuihin rakennussarjoihin tai yksittäisten radioamatöörien rakentamiin laitteisiin, joita käytetään radioamatööritoimintaan liittyvissä kokeellisissa ja tieteellisissä tarkoituksissa.

(267)  Tukkutason toimenpiteissä, joilla varmistetaan loppukäyttäjien tietojen lisääminen (sekä kiinteissä verkoissa että matkaviestinverkoissa) tietokantoihin, olisi noudatettava direktiivin 95/46/EY, joka korvataan 25 päivänä toukokuuta 2018 asetuksella (EU) 2016/679

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(268)  Koska yleispalveluvelvoite on poistettu luettelopalveluilta ja kyseisillä palveluilla on toimivat markkinat, oikeus käyttää numerotiedotuspalveluja ei ole enää tarpeen. Käyttöoikeuden ja kilpailun säilyttämiseksi kyseisillä markkinoilla kansallisten sääntelyviranomaisten olisi silti voitava edelleen asettaa velvoitteita ja ehtoja yrityksille, jotka hallitsevat loppukäyttäjäyhteyksiä.

(269)  Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa perustellun yleisen edun nimissä oikeasuhteisia siirtovelvoitteita niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille, mutta tällaisia velvoitteita olisi asetettava ainoastaan silloin, kun ne ovat välttämättömiä jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti selkeästi määrittämien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden olisi oltava oikeasuhteisia ja avoimia. Siirtovelvoitteita voidaan soveltaa tiettyjen mediapalvelun tarjoajien välittämiin tiettyihin radio- ja televisiolähetyskanaviin sekä täydentäviin palveluihin. Jäsenvaltioiden asettamien velvoitteiden olisi oltava kohtuullisia, eli niiden olisi oltava selkeästi määritellyt yleisen edun mukaiset tavoitteet, kuten tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja kulttuurinen monimuotoisuus, huomioon ottaen oikeasuhteisia ja avoimia. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä kansallisessa lainsäädännössään asettamilleen siirtovelvoitteille puolueettomat perusteet sen varmistamiseksi, että velvoitteet ovat avoimia, oikeasuhteisia ja selkeästi määriteltyjä. Velvoitteet olisi suunniteltava siten, että tarjotaan riittävät kannustimet tehokkaille investoinneille infrastruktuuriin. Velvoitteita olisi tarkasteltava määräajoin uudelleen vähintään viiden vuoden välein, jotta ne voidaan pitää tekniikan ja markkinoiden kehityksen tasalla ja jotta voidaan varmistaa niiden olevan edelleen oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Velvoitteiden yhteydessä voidaan tarvittaessa säätää oikeasuhteisesta korvauksesta.

(269 a)  Koska suurin osa kuluttajien nykyisin käyttämistä digitaalisista televisio- ja radiolaitteista ottaa vastaan sekä analogisia että digitaalisia lähetyksiä, ei ole enää taloudellista tai sosiaalista perustetta, jonka vuoksi jäsenvaltioiden olisi edelleen asetettava siirtovelvoitteita sekä analogisille että digitaalisille televisiolähetyksille. Tämän ei kuitenkaan pitäisi estää tällaisia analogisia lähetyksiä koskevia velvoitteita, jos huomattava määrä käyttäjiä käyttää edelleen analogista kanavaa tai jos analoginen lähetys on ainoa lähetysmuoto.

(270)  Radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen käytettäviin sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin kuuluvat kaapelitelevisio, internetpohjainen televisio sekä satelliitti- ja maanpäälliset lähetysverkot. Niihin voi kuulua myös muita verkkoja, siltä osin kuin huomattava määrä loppukäyttäjiä käyttää tällaisia verkkoja pääasiallisena keinona radio- ja televisiolähetysten vastaanottamiseen. Siirtovelvoitteisiin olisi sisällyttävä sellaisten palvelujen välittäminen, jotka mahdollistavat vastaavat käyttömahdollisuudet vammaisille käyttäjille. Vastaavasti täydentäviin palveluihin sisältyy muun muassa palveluja, joilla parannetaan esteettömyyttä vammaisten loppukäyttäjien kannalta, kuten tekstitelevisio, kuulovammaistekstitys, kuvailutulkkaus, puhuttu tekstitys ja viittomakielinen tulkkaus. Hybriditelevisiopalvelujen tarjoamisen ja vastaanottamisen lisääntyessä ja sähköisten ohjelmaoppaiden merkityksen säilyessä käyttäjien valinnanvaran kannalta siirtovelvoitteisiin voidaan sisällyttää sellaisten ohjelmiin liittyvien tietojen välittäminen, jotka ovat tarpeen sähköisten ohjelmaoppaiden, tekstitelevision ja ohjelmaan liittyvien IP-osoitteiden tarjoamista koskevien toimintojen tukemiseksi.

(271)  Soittavan tilaajan tunnistustoiminnot ovat tavallisesti saatavilla uudenaikaisissa puhelinkeskuksissa, ja näin ollen niitä voidaan yhä useammin tarjota vähäisin kustannuksin tai täysin ilman kustannuksia. Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia asettamaan näiden toimintojen tarjoamista koskevia velvoitteita, jos niitä on jo saatavilla. Direktiivissä 2002/58/EY turvataan käyttäjien yksityisyys eritellyn laskutuksen osalta siten, että käyttäjille annetaan soittavan tilaajan tunnistuksen yhteydessä keino suojella oikeuttaan yksityisyyteen. Näiden palvelujen kehittäminen Euroopan laajuisesti hyödyttäisi kuluttajia, ja tällä direktiivillä tuetaan sitä.

(272)  Julkaisemalla tietoja jäsenvaltiot varmistavat, että markkinatoimijat ja mahdolliset markkinatulokkaat ymmärtävät oikeutensa ja velvollisuutensa ja osaavat löytää asiaa koskevat yksityiskohtaiset tiedot. Julkaiseminen kansallisessa virallisessa lehdessä auttaa muissa jäsenvaltioissa olevia asianomaisia osapuolia löytämään asiaa koskevat tiedot.

(273)  Todellisten ja tehokkaiden yleiseurooppalaisten sähköisen viestinnän markkinoiden takaamiseksi komission olisi seurattava ja julkaistava tietoja maksuista, joiden perusteella määritetään loppukäyttäjien maksamat hinnat.

(274)  Jotta komissio voi todeta, että unionin oikeutta sovelletaan asianmukaisesti, sen on tiedettävä, millä yrityksillä on todettu olevan huomattava markkinavoima ja mitä velvoitteita kansalliset sääntelyviranomaiset ovat asettaneet markkinatoimijoille. Tällaisten tietojen kansallisen julkaisemisen lisäksi on siksi tarpeen, että jäsenvaltiot lähettävät ne komissiolle. Kun jäsenvaltioita vaaditaan lähettämään tietoja komissiolle, ne voidaan toimittaa sähköisessä muodossa, kunhan asianmukaisista todentamismenettelyistä sovitaan.

(275)  Jotta voitaisiin ottaa huomioon markkinoiden, yhteiskunnan ja tekniikan kehitys, hallita verkkojen ja palvelujen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä ja varmistaa hätäpalvelujen todellinen käyttömahdollisuus hätäviestien välityksellä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimenpiteiden täsmentämistä turvallisuusriskien käsittelemiseksi, digitaalisten televisio- ja radiolähetyspalvelujen käyttöoikeuden ehtojen mukauttamista, yhden ainoan puheliikenteen tukkutason terminointimaksun asettamista kiinteiden verkkojen ja matkaviestinverkkojen markkinoille, hätäviestintään unionissa liittyvien toimenpiteiden toteuttamista sekä tämän direktiivin liitteiden II, IV, V, VI, VIII, IX ja X mukauttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(276)  Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä päätöksiä jäsenvaltioiden rajat ylittävien haitallisten häiriöiden korjaamiseksi, tehdä standardien noudattaminen pakolliseksi tai poistaa standardeja ja/tai eritelmiä standardiluettelon pakollisesta osasta, tehdä päätöksiä siitä, onko oikeuksiin yhdenmukaistetulla taajuuskaistalla sovellettava yleisvaltuutusta vai yksittäisiä käyttöoikeuksia, määrittää yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien kriteerien, sääntöjen ja ehtojen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, määrittää niiden ehtojen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joita jäsenvaltiot voivat liittää yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöä koskeviin valtuutuksiin, yksilöidä taajuuskaistat, joiden osalta radiotaajuuksien käyttöoikeuksia voidaan siirtää tai vuokrata yritysten välillä, vahvistaa yhteiset määräpäivät, joihin mennessä on valtuutettava tiettyjen yhdenmukaistettujen radiotaajuuskaistojen käyttöön, toteuttaa siirtymäkauden toimenpiteitä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien keston osalta, vahvistaa kriteerejä tiettyjen velvoitteiden täytäntöönpanon koordinointia varten, määrittää pienalueen langattomien liityntäpisteiden suunnittelun, käyttöönoton ja toiminnan tekniset ominaisuudet, puuttua vaikeuksiin tyydyttää valtioiden rajat ylittävä tai koko Euroopan laajuinen numeroiden kysyntä ja määrittää niiden velvoitteiden luonne ja soveltamisala, joilla varmistetaan hätäpalvelujen tai päästä päähän -liitettävyyden todellinen saatavuus loppukäyttäjien välillä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai kaikkialla Euroopan unionissa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(277)  Lisäksi komission olisi voitava hyväksyä tarpeen mukaan ja yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen suosituksia merkityksellisten tuote- ja palvelumarkkinoiden määrittelystä, sisämarkkinoiden vakiinnuttamista koskevan menettelyn mukaisista ilmoituksista ja sääntelykehyksen säännösten yhdenmukaisesta soveltamisesta.

(278)  Tämän direktiivin säännöksiä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen erityisesti sen selvittämiseksi, onko niitä tarpeen muuttaa tekniikan ja markkinoiden muutosten vuoksi. Kun otetaan huomioon riski kilpailun vastaisten oligopolististen markkinarakenteiden muodostumisesta monopolististen markkinarakenteiden tilalle, uudelleentarkastelussa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota säännöksiin, jotka liittyvät kansallisten sääntelyviranomaisten valtuuksiin asettaa käyttöoikeusvelvoitteita huomattavan markkinavoiman operaattoreille, yksitellen tai yhdessä, sovellettuina yhdessä sellaisten muiden velvoitteiden kanssa, joita niille voidaan asettaa, jotta voidaan varmistaa, että valtuudet ovat tämän direktiivin tavoitteiden todellisen saavuttamisen kannalta riittäviä.

(279)  Tietyt tämän alan direktiivit ja päätökset olisi kumottava.

(280)  Komission olisi seurattava siirtymistä nykyisestä sääntelykehyksestä uuteen kehykseen.

(281)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita eli sähköisten viestintäpalvelujen, sähköisten viestintäverkkojen sekä niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen, verkkoja ja palveluja koskevien valtuutusten ehtojen, taajuuksien ja numeroiden käytön, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen sääntelyn sekä loppukäyttäjien suojelun yhdenmukaistetun ja yksinkertaistetun kehyksen luomista, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(282)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman

  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(283)  Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiempien direktiivien säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempiin direktiiveihin.

(284)  Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä XI olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittuja soveltamispäiviä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I osa. PUITTEET (Yleiset säännöt alan järjestämiseksi)

I osasto: Soveltamisala, tavoitteet ja määritelmät

I LUKU

KOHDE, TAVOITE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja tavoite

1. Tällä direktiivillä perustetaan yhdenmukaistettu kehys sähköisten viestintäpalvelujen, sähköisten viestintäverkkojen, niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen sekä päätelaitteisiin liittyvien tiettyjen näkökohtien sääntelylle. Siinä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten ja tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä ja määritellään menettelyjä, joilla varmistetaan, että sääntelykehystä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa.

2. Tämän direktiivin tarkoituksena on yhtäältä toteuttaa sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen sisämarkkinat, mikä johtaa erittäin suuren kapasiteetin suojattujen verkkojen käyttöönottoon ja hyödyntämiseen, kestävään kilpailuun ja sähköisten viestintäpalvelujen yhteentoimivuuteen ja esteettömyyteen sekä tuo loppukäyttäjille hyötyjä.

Toisaalta tarkoituksena on varmistaa laadukkaiden, kohtuuhintaisten ja yleisesti saatavilla olevien palvelujen tarjoaminen kaikkialla unionissa todellisen kilpailun ja valinnanvaran avulla, antaa säännökset sellaisia tilanteita varten, joissa markkinat eivät tyydyttävästi täytä loppukäyttäjien, mukaan lukien vammaiset käyttäjät, joiden olisi voitava käyttää palveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa, tarpeita, sekä vahvistaa loppukäyttäjien tarvittavat oikeudet.

3. Tällä direktiivillä ei rajoiteta:

–  unionin oikeuden mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä tai unionin oikeudessa asetettuja velvollisuuksia, jotka koskevat sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen avulla tarjottavia palveluja; – unionin tasolla tai kansallisella tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan sekä sisällön sääntelyyn ja audiovisuaalialan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin;

–  unionin tasolla tai kansallisella tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan sekä sisällön sääntelyyn ja audiovisuaalialan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin;

–  asetusten (EU) N:o 531/2012 ja (EU) 2015/2120 soveltamista.

3 a. Jos tiedot sisältävät henkilötietoja, komissio, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin, jäljempänä ’yhteistyöelin’, ja asianomaiset viranomaiset varmistavat, että tietojen käsittelyssä noudatetaan unionin tietosuojasääntöjä.

4. Loppukäyttäjien oikeuksia koskevia tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien unionin sääntöjen, erityisesti direktiivien 93/13/ETY ja 2011/83/EU, ja unionin oikeuden mukaisten kansallisten sääntöjen soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) ’sähköisellä viestintäverkolla’ siirtojärjestelmiä riippumatta siitä, perustuvatko ne pysyvään infrastruktuuriin vai keskitettyyn hallintokapasiteettiin, sekä soveltuvin osin kytkentä- tai reitityslaitteistoa ja muita resursseja, myös verkkoelementtejä, jotka eivät ole aktiivisia, joilla voidaan siirtää signaaleja johtojen välityksellä, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla, mukaan lukien satelliittiverkot, kiinteät (piiri- ja pakettikytkentäiset, mukaan lukien internet) ja maanpäälliset matkaviestinverkot, sähkökaapelijärjestelmät siinä määrin kuin niitä käytetään signaalinsiirtoon, radio- ja televisiolähetyksiin käytettävät verkot sekä kaapelitelevisioverkot riippumatta siitä, minkä tyyppistä informaatiota niissä siirretään; siihen eivät kuulu verkkoelementit, joita yksityishenkilöt hallinnoivat voittoa tavoittelemattoman toiminnan yhteydessä;

2) ’erittäin suuren kapasiteetin verkolla’ sähköistä viestintäverkkoa, joka koostuu kokonaan valokuituelementeistä vähintään paikassa, jonne palvelu suoritetaan, olevaan jakelupisteeseen asti, tai mitä tahansa muuntyyppistä verkkoa, joka pystyy tarjoamaan tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa vastaavan verkon suorituskyvyn laskevan ja nousevan siirtotien kaistanleveyden, häiriönsietokyvyn, virheisiin liittyvien muuttujien sekä vasteaikojen ja niiden vaihtelun osalta. Verkon suorituskykyä arvioidaan teknisten muuttujien perusteella riippumatta siitä, vaihteleeko loppukäyttäjän kokemus siihen välineeseen erottamattomasti liittyvien eri ominaisuuksien vuoksi, jolla verkko lopulta yhdistyy verkon liityntäpisteeseen;

3)’valtioiden rajat ylittävillä markkinoilla’ 63 artiklan mukaisesti määritettyjä markkinoita, jotka kattavat unionin tai suuren osan siitä ja jotka sijaitsevat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa;

4) ’sähköisillä viestintäpalveluilla’ ▌sähköisen viestintäverkkojen kautta vastiketta vastaan suoritettuja palveluja, jotka sisältävät asetuksen (EU) 2015/2120 2 artiklan 2 kohdassa määritellyn internetyhteyspalvelun ja/tai henkilöiden välisen viestintäpalvelun ja/tai palveluja, jotka koostuvat kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä, kuten siirtopalvelut, joita käytetään laitteiden välisten viestintäpalvelujen (M2M) tarjoamiseksi ja radio- ja televisiotoiminnassa, mutta johon eivät kuulu sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen avulla siirretyt sisältöpalvelut tai sisältöä toimituksellisessa valvonnassaan pitävät palvelut eivätkä yksityishenkilöiden tarjoamat voittoa tavoittelemattomat palvelut;

5) ’henkilöiden välisellä viestintäpalvelulla’ ▌korvausta vastaan suoritettua palvelua, joka mahdollistaa henkilöiden välisen suoran interaktiivisen tietojenvaihdon sähköisten viestintäverkkojen kautta rajallisen henkilömäärän välillä ja jossa viestinnän aloittavat tai siihen osallistuvat henkilöt määrittelevät sen vastaanottajan/vastaanottajat; siihen eivät kuulu palvelut, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen interaktiivisen viestinnän pelkästään toiseen palveluun olennaisesti liittyvänä vähäisenä liitännäistoimintona;

6) ’numeroihin perustuvalla henkilöiden välisellä viestintäpalvelulla’ henkilöiden välistä viestintäpalvelua, joka yhdistyy yleiseen kytkentäiseen puhelinverkkoon joko tiettyyn käyttöön osoitettujen numerovarojen eli kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla tai mahdollistamalla viestinnän kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden kanssa ja jossa viestinnän mahdollistava verkko on merkittävässä määrin palveluntarjoajan määräysvallassa;

7) ’numeroista riippumattomalla henkilöiden välisellä viestintäpalvelulla’ henkilöiden välistä viestintäpalvelua, joka ei yhdisty yleiseen kytkentäiseen puhelinverkkoon joko tiettyyn käyttöön osoitettujen numerovarojen eli kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla tai mahdollistamalla viestinnän kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden kanssa;

8) ’yleisellä viestintäverkolla’ sähköistä viestintäverkkoa, jota käytetään ainoastaan tai pääasiallisesti sellaisten yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen, jotka tukevat tiedonsiirtoa verkon liityntäpisteiden välillä;

9) ’verkon liityntäpisteellä’ tai ilmaisulla ’NTP’ konkreettista pistettä, jossa loppukäyttäjälle tarjotaan liittymä yleiseen viestintäverkkoon; verkoissa, joissa käytetään kytkentää tai reititystä, verkon liityntäpiste määritellään tietyn verkko-osoitteen avulla, joka voidaan yhdistää loppukäyttäjän numeroon tai nimeen;

10) ’liitännäistoiminnolla’ liitännäispalveluja, fyysisiä infrastruktuureja ja muita toimintoja tai elementtejä, jotka liittyvät sähköiseen viestintäverkkoon ja/tai sähköiseen viestintäpalveluun ja jotka mahdollistavat palvelujen tarjoamisen ja/tai tukevat palvelujen tarjoamista kyseisen verkon ja/tai palvelun kautta tai joilla on mahdollisuus toimia näin ja joihin sisältyy muun muassa rakennuksia tai rakennusten sisääntuloja, rakennusten kaapelointia, antenneja, torneja ja muita tukirakennelmia, kaapelikanavia, tyhjiä putkia, mastoja, kaapelikaivoja ja jakomoja;

11) ’liitännäispalvelulla’ palveluja, jotka liittyvät sähköiseen viestintäverkkoon ja/tai sähköiseen viestintäpalveluun ja jotka mahdollistavat palvelujen tarjoamisen ▌ja/tai tukevat palvelujen tarjoamista ▌kyseisen verkon ja/tai palvelun kautta tai joilla on mahdollisuus toimia näin ja joihin sisältyy muun muassa numeronmuunnos- tai vastaavia toimintoja tarjoavia järjestelmiä, ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmiä ja sähköisiä ohjelmaoppaita ▌sekä muita palveluja, kuten tunnistus-, paikannus- ja tilatietopalveluja;

12) ’ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmällä’ teknisiä toimenpiteitä, tunnistusjärjestelmiä ja/tai järjestelyjä, joissa oikeus käyttää suojattua ymmärrettävissä olevassa muodossa olevaa radio- tai televisiolähetyspalvelua edellyttää tilausta tai muunlaista yksittäistä ennakkolupaa;

13) ’käyttäjällä’ oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka käyttää tai pyytää käyttöönsä yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua;

14) ’loppukäyttäjällä’ käyttäjää, joka ei tarjoa käyttöön yleisiä viestintäverkkoja eikä yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja;

15) ’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka käyttää tai pyytää käyttöönsä yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua muuhun tarkoitukseen kuin liiketoimintaan, elinkeinotoimintaan tai ammatinharjoittamiseen;

16) ’sähköisen viestintäverkon tarjoamisella’ tällaisen verkon luomista, ylläpitoa, valvontaa tai saataville asettamista;

17) ’parannetuilla digitaalisilla televisiolaitteilla’ televisiovastaanottimien liittämiseen tarkoitettuja tv-sovittimia tai integroituja digitaalisia televisiolaitteita, joilla voidaan vastaanottaa interaktiivisia digitaalitelevisiolähetyksiä;

18) ’sovellusrajapinnalla (Application Program Interface, API)’ sovellusten välisiä ohjelmistorajapintoja, joita lähetystoiminnan harjoittajat tai palveluntarjoajat asettavat käyttöön, sekä parannettujen digitaalisten televisiolaitteiden resursseja digitaalisia televisio- ja radiopalveluja varten;

19) ’taajuuksien varaamisella’ tietyn taajuusalueen osoittamista yhden tai useamman tyyppisen radioviestintäpalvelun käyttöön, tarvittaessa erityisin ehdoin;

20) ’haitallisella häiriöllä’ häiriötä, joka vaarantaa radionavigointipalvelun tai muun turvallisuuspalvelun toiminnan tai joka muutoin vakavasti heikentää sellaista radioviestintäpalvelua, joka toimii sovellettavien unionin, kansainvälisten tai kansallisten säännösten mukaisesti, tai estää tai toistuvasti keskeyttää tällaisen palvelun toiminnan;

21) ’puhelulla’ yleisesti saatavilla olevan henkilöiden välisen viestintäpalvelun avulla luotua yhteyttä, joka mahdollistaa kaksisuuntaisen ääniviestinnän;

22) ’verkkojen ja palvelujen turvallisuudella’ sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kykyä suojautua tietyllä varmuudella toimilta, jotka vaarantavat tallennettujen, siirrettyjen tai käsiteltyjen tietojen taikka muiden kyseisissä verkoissa tai palveluissa tarjottavien tai niiden välityksellä saatavilla olevien palvelujen saatavuuden, aitouden, eheyden tai luottamuksellisuuden;

23) ’yleisvaltuutuksella’ jäsenvaltion vahvistamaa oikeudellista kehystä, jolla turvataan oikeus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen ja jossa asetetaan alakohtaisia velvollisuuksia, joita voidaan soveltaa kaikkiin tai tietyntyyppisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin tämän direktiivin mukaisesti, lukuun ottamatta yksityishenkilöiden tarjoamia voittoa tavoittelemattomia palveluja;

24) ’pienalueen langattomalla liityntäpisteellä’ matalatehoista, pienikokoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa langattoman verkkoyhteyden mahdollistavaa laitteistoa, joka käyttää toimiluvanvaraisia tai toimiluvista vapaita radiotaajuuksia tai näiden yhdistelmää ja voi olla osa yleistä maanpäällistä matkaviestinverkkoa ja varustettu yhdellä tai useammalla, visuaaliselta vaikutukseltaan vähäisellä antennilla ja jonka kautta käyttäjillä on langaton pääsy sähköisiin viestintäverkkoihin riippumatta siitä, ovatko ne verkkotopologialtaan matkaviestinverkkoja vai kiinteitä verkkoja;

25) ’langattomalla lähiverkolla’ (RLAN) matalatehoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa langattoman yhteyden mahdollistavaa järjestelmää, josta aiheutuu vain vähäinen häiriöriski muille järjestelmille, joita muut käyttäjät käyttävät sen välittömässä läheisyydessä, ja jossa käytetään yksinoikeudettomia radiotaajuuksia, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat ehdot on tätä tarkoitusta varten yhdenmukaistettu unionin tasolla;

26) ’radiotaajuuksien yhteiskäytöllä’ yhden tai useamman käyttäjän pääsyä käyttämään kilpailulainsäädännön sallimissa puitteissa samoja taajuuksia määritellyn yhteiskäyttöjärjestelyn nojalla, jonka toimivaltainen viranomainen on sallinut yleisvaltuutuksen tai yksittäisten käyttöoikeuksien tai näiden yhdistelmän perusteella; tähän sisältyvät sääntelyratkaisut, muun muassa toimiluvanvarainen yhteiskäyttö, jonka tarkoituksena on helpottaa taajuusalueen yhteiskäyttöä kaikkia osapuolia sitovan sopimuksen nojalla taajuuksien käyttöoikeuksiin sisältyvien yhteiskäytön sääntöjen mukaisesti, jotta kaikille käyttäjille voidaan taata ennustettavissa olevat ja luotettavat yhteiskäyttöjärjestelyt;

27) ’yhdenmukaistetuilla radiotaajuuksilla’ radiotaajuuksia, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat yhdenmukaistetut ehdot on vahvistettu teknisellä täytäntöönpanotoimenpiteellä päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) 4 artiklan mukaisesti;

28) ’käyttöoikeudella’ järjestelmien ja/tai palvelujen asettamista toisen yrityksen saataville määritellyin ehdoin joko yksinoikeudella tai muutoin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista varten, myös silloin kun niitä käytetään tietoyhteiskunnan palvelujen taikka radio- ja televisiotoiminnan sisältöpalvelujen toimittamiseen. Se kattaa muun muassa: verkkoelementtien ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuden, johon saattaa sisältyä laitteiden liittäminen kiinteää tai muuta kuin kiinteää tapaa käyttäen (tässä tarkoitetaan erityisesti tilaajayhteyksien sekä sellaisten järjestelmien ja palvelujen käyttöoikeutta, joita tarvitaan palvelujen tarjoamiseksi tilaajayhteyksien kautta); fyysisten infrastruktuurien käyttöoikeuden, mukaan lukien rakennukset, kaapelikanavat ja mastot; asiaan liittyvien ohjelmistojen käyttöoikeuden, mukaan lukien käyttötukijärjestelmät; ennakkotilauksia, palvelun toimittamista, tilauksia, ylläpitoa, korjauspyyntöjä ja laskutusta koskevien tietojärjestelmien tai tietokantojen käyttöoikeuden; numeronmuuntoa tai vastaavia toimintoja tarjoavien järjestelmien käyttöoikeuden; kiinteiden verkkojen ja matkaviestinverkkojen käyttöoikeuden erityisesti verkkovierailua varten ▌; digitaalisten televisiopalvelujen ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien käyttöoikeuden; virtuaaliverkkopalvelujen käyttöoikeuden;

29) ’yhteenliittämisellä’ saman tai eri yrityksen käyttämien yleisten viestintäverkkojen fyysistä ja loogista yhdistämistä, jotta tietyn yrityksen käyttäjät voivat olla yhteydessä saman tai toisen yrityksen käyttäjien kanssa tai käyttää toisen yrityksen tarjoamia palveluja. Palveluja voivat tarjota yhteenliitetyt osapuolet tai muut osapuolet, joilla on verkon käyttöoikeus. Yhteenliittäminen on erityinen käyttöoikeuden tyyppi, joka toteutetaan yleisten verkkojen operaattorien kesken;

30) ’operaattorilla’ yritystä, joka tarjoaa tai jolla on valtuutus tarjota yleistä viestintäverkkoa tai sen liitännäistoimintoa;

31) ’tilaajayhteydellä’ sähköisten viestintäsignaalien käyttämää fyysistä polkua, joka yhdistää verkon liityntäpisteen ristikytkentätelineeseen tai vastaavaan kiinteän yleisen sähköisen viestintäverkon järjestelmään;

31 a) ’maksullisella yleisöpuhelimella’ yleisesti käytettävissä olevaa puhelinta, jonka käytön maksuvälineitä voivat olla esimerkiksi kolikot ja/tai luotto- tai maksukortit ja/tai puhelukortit, myös valintatunnuksella käytettävät kortit;

32) ’ääniviestinnällä’ yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan soittaa ja vastaanottaa suoraan tai välillisesti kotimaanpuheluja tai kotimaan- ja ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla ja joka käsittää ääniviestinnän vaihtoehtona muita viestintämuotoja, jotka on tarkoitettu erityisesti vammaisille loppukäyttäjille, kuten äänen, videokuvan ja reaaliaikaisen tekstityksen samanaikaiseen siirtoon perustuvat nk. total conversation -palvelut sekä teksti- ja videopohjaiset välityspalvelut;

33) ’maantieteellisellä numerolla’ kansallisen numerointisuunnitelman numeroa, jonka numerorakenteen osalla on maantieteellistä merkitystä reititettäessä puheluja verkon liityntäpisteen fyysiseen sijaintipaikkaan;

34) ’muulla kuin maantieteellisellä numerolla’ kansallisen numerointisuunnitelman numeroa, joka ei ole maantieteellinen numero, kuten matkapuhelinnumerot, ilmaisnumerot ja lisämaksulliset palvelunumerot;

35) ’hätäkeskuksella’ fyysistä paikkaa, joka ottaa hätäviestejä ensimmäisenä vastaan viranomaisen vastuulla tai jäsenvaltion hyväksymän yksityisen organisaation vastuulla;

35 a) ’välityspalveluilla’ palveluja, joiden avulla kuurot tai huonokuuloiset taikka puhevammaiset henkilöt voivat viestiä tekstiä tai viittomakieltä käyttävän tulkin välityksellä puhelimitse toisen henkilön kanssa tavalla, joka toiminnallisesti vastaa sellaisen henkilön viestintää, jolla ei ole tällaista rajoitetta;

36) ’sopivimmalla hätäkeskuksella’ hätäkeskusta, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat etukäteen määränneet vastaamaan tietyltä alueelta tulevista tai tietyntyyppisistä hätäviesteistä;

36 a) ’reaaliaikaisella tekstityksellä’ viestintää, jossa teksti välitetään siirtämällä merkit lähetyspäätteellä sitä mukaa kuin ne kirjoitetaan, jolloin käyttäjä havaitsee viestinnän ilman viivettä;

37) ’hätäviestillä’ loppukäyttäjän ja hätäkeskuksen välistä ▌viestintää, joka toteutetaan ääniviestintäpalvelujen ja asiaankuuluvien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen avulla ja jonka tarkoituksena on pyytää ja saada hätäapua hätäpalvelulta;

38) ’hätäpalvelulla’ jäsenvaltion sellaiseksi tunnustamaa palvelua, joka antaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti välitöntä ja pikaista apua tilanteissa, joissa on erityisesti olemassa välitön hengenvaara tai loukkaantumisen vaara, vaara yksilön tai yleisön terveydelle tai turvallisuudelle, yksityiselle tai julkiselle omaisuudelle tai ympäristölle;

38 a) ’soittajan sijaintitiedoilla’ yleisessä matkaviestinverkossa käsiteltäviä tietoja, jotka saadaan sekä verkkoinfrastruktuurista että mobiililaitteesta ja jotka ilmaisevat loppukäyttäjän mobiililaitteen maantieteellisen sijainnin, ja yleisessä kiinteässä verkossa liityntäpisteen fyysistä osoitetta koskevia tietoja.

II LUKU

TAVOITTEET

3 artikla

Yleiset tavoitteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tässä direktiivissä määriteltyjä sääntelytehtäviään hoitaessaan kaikki kohtuulliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen ja oikeasuhteisia 2 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös jäsenvaltiot, komissio ja yhteistyöelin vaikuttavat osaltaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on toimivaltuuksiensa rajoissa osaltaan varmistettava, että toteutetaan sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta edistävää politiikkaa.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset sekä yhteistyöelin, komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät saavuttamaan jokaisen seuraavassa luetelluista yleisistä tavoitteista, joiden esittämisjärjestys ei viittaa minkäänlaiseen etusijajärjestykseen:

a) edistetään ▌erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöoikeutta ja käyttöönottoa kaikkien unionin kansalaisten ja yritysten keskuudessa;

b) edistetään kilpailua sähköisten viestintäverkkojen ja liitännäistoimintojen tarjonnassa, mukaan lukien tehokas infrastruktuurikilpailu, ja sähköisten viestintäpalvelujen ja liitännäispalvelujen tarjonnassa;

c) kehitetään osaltaan sisämarkkinoita poistamalla jäljellä olevat esteet sähköisten viestintäverkkojen, liitännäistoimintojen ja -palvelujen sekä sähköisten viestintäpalvelujen tarjonnalta koko unionissa, helpottamalla näihin sovellettavien edellytysten yhdenmukaistamista ja niihin tehtäviä investointeja, kehittämällä yhteiset säännöt ja ennustettavissa olevat lähestymistavat sääntelyyn sekä suosimalla taajuuksien tosiasiallista, tehokasta ja koordinoitua käyttöä, avointa innovointia, Euroopan laajuisten verkkojen luomista ja kehittämistä, yleiseurooppalaisten palvelujen tarjoamista, saatavuutta ja yhteentoimivuutta sekä päästä päähän -liitettävyyttä;

d) edistetään unionin kansalaisten etuja ▌varmistamalla ▌ erittäin suuren kapasiteetin verkkojen ja sähköisten viestintäpalvelujen kattava saatavuus ja käyttöönotto, varmistamalla mahdollisimman suuri hyöty valinnanvaran, hintojen ja laadun suhteen todellisen kilpailun perusteella, säilyttämällä verkkojen ja palvelujen turvallisuus, varmistamalla korkeatasoinen ja yhtenäinen loppukäyttäjien suoja tarvittavin alakohtaisin säännöin, varmistamalla vammaisten loppukäyttäjien vastaavat käyttömahdollisuudet ja valinnanvara sekä ottamalla huomioon erityisryhmien ja erityisesti toimintarajoitteisten, ikääntyneiden ja sosiaalisia erityistarpeita omaavien käyttäjien tarpeet, esimerkiksi kohtuuhintaisuuden osalta.

2 a. Komissio voi antaa 2 kohdan tavoitteiden saavuttamiseksi politiikkatoimia koskevia yksityiskohtaisia suuntaviivoja, määrittää menetelmiä sekä objektiivisia, konkreettisia ja mitattavissa olevia kriteerejä vertailuindikaattorien käytölle arvioitaessa jäsenvaltioiden toimien vaikuttavuutta näiden tavoitteiden saavuttamisessa ja määritellä parhaita käytäntöjä. Politiikkatoimia koskevissa suuntaviivoissa on myös määrättävä vuosittain suoritettavasta kunkin jäsenvaltion edistymisen laadullisesta ja määrällisestä arvioinnista. Ne eivät vaikuta kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuuteen.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitettuihin ja tässä kohdassa täsmennettyihin toimintapoliittisiin tavoitteisiin pyrkiessään ▌muun muassa:

a) edistettävä sääntelyn ennustettavuutta varmistamalla johdonmukainen sääntelytapa asianmukaisina tarkastelukausina ja tekemällä yhteistyötä keskenään sekä yhteistyöelimen ja komission kanssa;

b) varmistettava, ettei sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien kohtelussa vastaavien olosuhteiden vallitessa esiinny syrjintää;

c) sovellettava unionin oikeutta noudattaen teknologianeutraaliutta siinä määrin kuin se on johdonmukaista 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamisen kanssa;

d) edistettävä uuteen ja parannettuun infrastruktuuriin tehtäviä tehokkaita investointeja ja niihin liittyvää innovointia muun muassa varmistamalla, että mahdollisissa käyttöoikeutta koskevissa velvollisuuksissa otetaan asianmukaisesti huomioon investoivien yritysten ottamat riskit, ja sallimalla erilaiset investoijien ja käyttöoikeutta hakevien osapuolten väliset yhteistyöjärjestelyt investointiriskin hajauttamiseksi varmistaen samalla, että kilpailua markkinoilla ja syrjimättömyyden periaatetta pidetään yllä;

e) otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltion eri maantieteellisillä alueilla vallitsevat vaihtelevat infrastruktuuri-, kilpailu-, loppukäyttäjä- ja kuluttajaolosuhteet, mukaan lukien yksityishenkilöiden voittoa tavoittelemattoman toiminnan yhteydessä hallinnoima paikallinen infrastruktuuri;

f) asetettava ennakkosääntelyvelvoitteita vain siinä määrin kuin on tarpeen todellisen ja kestävän kilpailun turvaamiseksi loppukäyttäjien edun mukaisesti ja lieventämällä velvoitteita tai poistamalla ne heti, kun kyseinen ehto täyttyy.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset toimivat puolueettomasti, objektiivisesti, avoimesti, syrjimättömästi ja oikeasuhteisesti.

4 artikla

Radiotaajuuspolitiikan strateginen suunnittelu ja koordinointi

1. Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä keskenään ja komission kanssa unionin radiotaajuuksien käytön strategisen suunnittelun, koordinoinnin ja yhdenmukaistamisen osalta. Tätä varten niiden on otettava huomioon muun muassa Euroopan unionin politiikan taloudelliset, turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät, yleistä etua, yleistä turvallisuutta ja puolustusta sekä sananvapautta koskevat, kulttuuriset, tieteelliset, sosiaaliset ja tekniset näkökohdat sekä radiotaajuuksien käyttäjäyhteisöjen erilaiset edut siten, että tavoitteena on optimoida radiotaajuuksien käyttö ja torjua haitalliset häiriöt.

2. Jäsenvaltioiden on keskinäisen ja komission kanssa tehtävän yhteistyön kautta edistettävä radiotaajuuspolitiikkaa koskevien toimintavaihtoehtojen koordinointia Euroopan unionissa ja tarvittaessa radiotaajuuksien saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevia yhdenmukaistettuja ehtoja, jotka mahdollistavat sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan.

3. Jäsenvaltioiden on tehtävä ▌radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevässä ryhmässä keskenään ja komission kanssa yhteistyötä, ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän on avustettava Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ja annettava niille neuvoja pyynnöstä ja tuettava näin radiotaajuuspolitiikkaa koskevien toimintavaihtoehtojen strategista suunnittelua ja koordinointia. Yhteistyöelin osallistuu yhteistyöhön, kun käsitellään sääntelyyn ja kilpailuun liittyviä kysymyksiä.

4. Komissio voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotuksia monivuotisten radiotaajuuspolitiikkaa koskevien ohjelmien perustamiseksi ja taajuuksien vapauttamiseksi yhteiskäyttöön ja ilman toimilupaa tapahtuvaan käyttöön. Mainituissa ohjelmissa on vahvistettava poliittiset suuntaviivat ja tavoitteet radiotaajuuksien käytön strategista suunnittelua ja yhdenmukaistamista varten tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

II osasto: Institutionaalinen ja hallintorakenne

I LUKU

Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset

5 artikla

Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kustakin tässä direktiivissä säädetystä tehtävästä huolehtii toimivaltainen viranomainen.

Tätä direktiiviä sovellettaessa kansallinen sääntelyviranomainen on vastuussa vähintään seuraavista tehtävistä:

–  markkinoiden ennakkosääntelyn täytäntöönpano, mukaan lukien käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvollisuuksien asettaminen,

–  22 artiklassa tarkoitetun maantieteellisen kartoituksen tekeminen,

–  yritysten välisten ▌riitojen ratkaisemisen varmistaminen,

–  sellaisten päätösten tekeminen, jotka koskevat markkinoiden muokkaamiseen, kilpailuun ja sääntelyyn liittyviä tekijöitä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiseen, muuttamiseen tai uusimiseen liittyvien kansallisten menettelyjen osalta tämän direktiivin mukaisesti,

–  yleisvaltuutuksen antaminen,

–  kuluttajansuojan ja loppukäyttäjien oikeuksien takaaminen sähköisen viestinnän alalla alakohtaisessa sääntelyssä määritetyn toimivaltansa puitteissa ja tarvittaessa yhteistyössä asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa,

–  esineiden internetin kehityksen tiivis seuranta kilpailun, kuluttajansuojan ja kyberturvallisuuden varmistamiseksi,

–  rahoitusjärjestelymekanismien määritteleminen, kohtuuttoman rasitteen arvioiminen ja yleispalvelun tarjoamisen nettokustannusten laskeminen,

–  avointa internetyhteyttä koskevien sääntöjen noudattamisen varmistaminen asetuksen (EU) 2015/2120 mukaisesti,

–  numerovarojen myöntäminen ja numerointisuunnitelmien hallinnointi,

–  numeron siirrettävyyden varmistaminen,

–  muiden tästä direktiivistä kansallisille sääntelyviranomaisille johtuvien tehtävien suorittaminen.

Jäsenvaltio voi osoittaa kansallisille sääntelyviranomaisille muita tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja saman tai eri jäsenvaltion muut toimivaltaiset viranomaiset tekevät tarvittaessa toistensa kanssa yhteistyöjärjestelyjä sääntely-yhteistyön edistämiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on julkaistava tiedot kansallisille sääntelyviranomaisille ja muille toimivaltaisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä helposti saatavilla olevassa muodossa varsinkin silloin, kun tehtävistä vastaa useampi kuin yksi elin. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava näiden viranomaisten keskinäinen sekä näiden viranomaisten ja kilpailuoikeuden ja kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten välinen kuuleminen ja yhteistyö niitä yhteisesti koskevissa kysymyksissä. Jos useampi kuin yksi viranomainen on tällaisissa asioissa toimivaltainen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot kullekin viranomaiselle kuuluvista tehtävistä julkaistaan helposti saatavilla olevassa muodossa.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ne kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset, joille on osoitettu tämän direktiivin mukaisia tehtäviä, sekä näiden viranomaisten vastuualueet ja vastuualueisiin tehdyt muutokset.

6 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus

1. Jäsenvaltioiden on taattava kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus varmistamalla, että nämä viranomaiset ovat oikeudellisesti erillisiä ja toiminnallisesti riippumattomia kaikista sähköisiä viestintäverkkoja, -laitteita tai ‑palveluja tarjoavista organisaatioista. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai määräysvaltaa sähköisten viestintäverkkojen ja/tai -palvelujen tarjoajissa, on varmistettava, että sääntelytoiminta ja omistajuuteen tai määräysvaltaan liittyvä toiminta erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti toisistaan.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset käyttävät toimivaltuuksiaan puolueettomasti, avoimesti ja viivytyksittä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on riittävät tekniset ja taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit niille osoitettujen tehtävien hoitamiseen.

7 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten jäsenten nimeäminen ja irtisanominen

1. Kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai soveltuvin osin tätä tehtävää kansallisen sääntelyviranomaisen puitteissa hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenet tai näiden sijaiset on nimitettävä avoimella ja läpinäkyvällä valintamenettelyllä ansioiden, taitojen, tietämyksen ja kokemuksen perusteella vähintään neljän vuoden ajaksi sellaisten henkilöiden keskuudesta, joilla on arvostettu asema ja ammattikokemusta. He saavat toimia enintään kaksi toimikautta riippumatta siitä, ovatko toimikaudet perättäisiä vai eivät. Jäsenvaltioiden on varmistettava päätöksenteon jatkuvuus ottamalla käyttöön kollegiaalisen elimen jäsenille tai johdolle asianmukainen kiertojärjestelmä esimerkiksi nimittämällä kollegiaalisen elimen ensimmäiset jäsenet eri ajanjaksoiksi, jotta jäsenten ja heidän seuraajiensa toimeksiannot eivät pääty yhtä aikaa.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai soveltuvin osin tätä tehtävää kansallisen sääntelyviranomaisen puitteissa hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenet tai näiden sijaiset voidaan irtisanoa toimikautensa aikana ainoastaan, jos asianomainen henkilö ei enää täytä tässä artiklassa säädettyjä ehtoja.

3. Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan tai soveltuvin osin tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenten irtisanomisesta tehty päätös on julkistettava irtisanomisen ajankohtana. Kansallisen sääntelyviranomaisen irtisanotulle johtajalle tai soveltuvin osin tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenille on annettava perustelut, ja asianomaisella henkilöllä on oikeus pyytää irtisanomisesta tehdyn päätöksen julkistamista, jollei niin muuten tehtäisi, missä tapauksessa päätös julkistetaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseinen päätös voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

8 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten poliittinen riippumattomuus ja vastuuvelvollisuus

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on oltava toiminnassaan riippumattomia ja puolueettomia, niiden on toimittava avoimesti ja vastuullisesti noudattaen unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä, niillä on oltava riittävät valtuudet eivätkä ne saa pyytää tai ottaa vastaan miltään muulta elimeltä ohjeita sellaisten tehtävien hoitamisessa, jotka niille on annettu unionin oikeuden täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan säännösten soveltamista. Tämä ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa. Ainoastaan 31 artiklan mukaisesti perustetuilla muutoksenhakuelimillä on toimivalta keskeyttää kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien päätösten soveltaminen tai kumota ne.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on raportoitava vuosittain muun muassa sähköisen viestinnän markkinoiden tilasta, tekemistään päätöksistä, henkilöresursseistaan ja taloudellisista resursseistaan sekä niiden jakamisesta kuten myös tulevaisuuden suunnitelmista. Niiden raportit on julkistettava.

9 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelykelpoisuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on erilliset vuotuiset talousarviot ja että ne toteuttavat itsenäisesti niille osoitettua talousarviota. Niiden talousarviot on julkistettava.

2. Taloudellinen itsenäisyys ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuutta varmistaa, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on niille osoitetun tehtävän hoitamiseksi riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit. Kansallisten sääntelyviranomaisten talousarvioon kohdistuvan valvonnan on oltava avointa ja julkista.

3. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, jotta ne voivat aktiivisesti osallistua yhteistyöelimen

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta.

10 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten osallistuminen yhteistyöelimeen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset tukevat aktiivisesti yhteistyöelimen tavoitteita parantaa sääntelyn koordinointia ja lisätä sen yhtenäisyyttä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen hyväksymät lausunnot, yhteiset kannat ja päätökset tehdessään kansallisia markkinoita koskevia omia päätöksiään.

2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat asetusta (EU) 2015/2120 sekä yhteistyöelimen suuntaviivoja, jotka on hyväksytty edellä mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja koordinoivat yhteistyöelimessä toimintaansa muiden kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa pannessaan sitä täytäntöön.

11 artikla

Yhteistyö kansallisten viranomaisten kanssa

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten, muiden tämän direktiivin nojalla toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten kilpailuviranomaisten on annettava toisilleen tiedot, joita tämän direktiivin säännösten soveltaminen edellyttää. Vaihdettavien tietojen osalta sovelletaan unionin tietosuojasääntöjä, ja vastaanottavan viranomaisen on varmistettava sama luottamuksellisuuden taso kuin tiedot lähettäneeltä viranomaiselta edellytetään.

II LUKU

Yleisvaltuutus

1 jakso Yleinen osa

12 artikla

Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskeva yleisvaltuutus

1. Jäsenvaltioiden on taattava vapaus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tässä direktiivissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Tämän vuoksi jäsenvaltiot eivät saa estää yritystä tarjoamasta sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja, ellei tämä ole tarpeen perustamissopimuksen 52 artiklan 1 kohdassa määrätyistä syistä. Jokainen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisvapauden rajoitus on perusteltava asianmukaisesti, sen on oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukainen, ja se on annettava tiedoksi komissiolle.

2. Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen ▌tarjoamiseen sovelletaan ainoastaan yleisvaltuutusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia tai 46 ja 88 artiklassa tarkoitettuja käyttöoikeuksia. Yritykseltä ei saa edellyttää ennakkovaltuutusta tai muuta hallinnollista toimenpidettä.

2 a. Jos sähköisiä viestintäpalveluja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa tarjoavan yrityksen päätoimipaikka on unionissa, siihen sovelletaan kyseisen jäsenvaltion yleisvaltuutusta ja sillä on oikeus tarjota sähköisiä viestintäpalveluja kaikissa jäsenvaltioissa.

Tätä direktiiviä sovellettaessa päätoimipaikka on paikka, jossa yritys täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

a) yrityksellä on siellä merkittävää muuta kuin hallinnollista toimintaa, kuten liiketoiminnan kehittämis-, kirjanpito- ja henkilöstöosastot;

b) yritys tekee siellä strategiset liiketoimintaa koskevat päätöksensä, jotka liittyvät sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen unionissa; ja

  c) yritys tuottaa siellä merkittävän osan liikevaihdostaan.

2 b. Päätoimipaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava, myös toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, tarvittavat toimenpiteet valvoakseen ja seuratakseen yleisvaltuutuksen ehtojen noudattamista ja tietojen toimittamista 21 artiklan mukaisesti. Yhteistyöelimen on tarvittaessa helpotettava ja koordinoitava tietojen vaihtamista.

Jos on osoitettu toteen, että asiaankuuluvia sääntöjä on rikottu muussa kuin päätoimipaikkana olevassa jäsenvaltiossa, päätoimipaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä aiheellisista toimenpiteistä 30 artiklan mukaisesti.

Jos päätoimipaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä tai päätoimipaikan sijainnista on erimielisyyttä, yhteistyöelin voi toimia välittäjänä ja, jos riitaa ei saada ratkaistua, se voi antaa päätöksen sääntelyneuvoston jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

3. Jos jäsenvaltio katsoo ilmoitusvaatimuksen olevan perusteltu, se voi edellyttää yrityksiltä ilmoituksen tekemistä yhteistyöelimelle, mutta se ei voi edellyttää niiltä kansallisten sääntelyviranomaisten tai muun viranomaisen nimenomaisen päätöksen tai muun hallinnollisen toimenpiteen saamista ennen kuin valtuutukseen perustuvia oikeuksia voidaan käyttää. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille perusteltu ilmoitus 12 kuukauden kuluessa ... päivästä ...kuuta ... [päivä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä], jos ne pitävät ilmoitusvaatimusta perusteltuna. Komissio tarkastelee ilmoitusta ja antaa tarvittaessa kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta päätöksen, jossa asianomaista jäsenvaltiota pyydetään poistamaan ilmoitusvaatimus.

Ilmoitusta edellyttävien jäsenvaltioiden on sallittava, että vähemmässä kuin [kolmessa] jäsenvaltiossa sähköisiä viestintäpalveluja tarjoava palveluntarjoaja, jonka konsernin kokonaisliikevaihto unionissa on vähemmän kuin [100] miljoonaa euroa, tekee ilmoituksen, mutta ne eivät voi vaatia sitä.

Yritys voi aloittaa toiminnan tehtyään mahdollisesti edellytettävän ilmoituksen yhteistyöelimelle, noudattaen tarvittaessa kuitenkin tämän direktiivin mukaisten käyttöoikeuksista annettujen säännösten soveltamista. Jos ilmoituksessa ei täsmennetä, mitä jäsenvaltiota tai jäsenvaltioita se koskee, sen katsotaan koskevan kaikkia jäsenvaltioita. Yhteistyöelin toimittaa viipymättä kaikki ilmoitukset sähköisesti kaikkien niiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille, joita sähköisten viestintäverkkojen tai sähköisten viestintäpalvelujen tarjoaminen koskee.

Sellaisia olemassa olevia ilmoituksia, jotka on jo tehty kansalliselle sääntelyviranomaiselle päivänä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, koskevat tämän kohdan mukaiset tiedot on toimitettava yhteistyöelimelle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [päivä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä].

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ainoastaan ilmoittaa yhteistyöelimelle aikomuksestaan aloittaa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoaminen ja toimittaa ne vähimmäistiedot, jotka yhteistyöelin ja kansalliset sääntelyviranomaiset tarvitsevat voidakseen pitää rekisteriä tai luetteloa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajista. Tietoihin sisällytetään ainoastaan:

1)  tarjoajan nimi;

2)  tarjoajan oikeudellinen asema ja muoto sekä rekisterinumero, jos tarjoaja on rekisteröity unionissa kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin;

3)  tarjoajan ▌päätoimipaikan ja tapauksen mukaan toisessa jäsenvaltiossa olevan sivutoimipaikan maantieteellinen osoite;

yhteistyöelin (tarkistettu)

3 a)  tarjoajan mahdollinen sähköisten viestintäverkkojen ja/tai -palvelujen tarjoamiseen liittyvä verkkosivusto;

4)  yhteyshenkilö ja yhteystiedot;

5)  lyhyt kuvaus tarjottaviksi aiotuista verkoista tai palveluista;

6)  asianomainen jäsenvaltio; ja

7)  arvioitu toiminnan aloittamispäivä.

Jäsenvaltiot eivät voi asettaa ilmoitusta koskevia lisävaatimuksia tai erillisiä vaatimuksia.

13 artikla

Yleisvaltuutukseen sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin liitetyt ehdot ja erityisvelvollisuudet

-1. Jollei tässä direktiivissä toisin säädetä, sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaan, jonka päätoimipaikka sijaitsee jäsenvaltiossa ja joka toimii useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, sovelletaan vain sen päätoimipaikkana olevassa jäsenvaltiossa sovellettavaan yleisvaltuutukseen liitettyjä ehtoja. Kyseisen jäsenvaltion kansalliset sääntelyviranomaiset vastaavat yleisvaltuutuksen ehtojen noudattamisen valvontaa koskevien valtuuksien käyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita velvollisuuksia, joista ei säädetä tässä direktiivissä, ja tarjoajan velvollisuutta noudattaa niiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joissa se tarjoaa sähköisiä viestintäpalveluja.

1. Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamista koskevaan yleisvaltuutukseen sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin voidaan soveltaa ainoastaan liitteessä I lueteltuja ehtoja. Näiden ehtojen on oltava syrjimättömiä, verkon tai palvelun erityispiirteet huomioon ottavia, oikeasuhteisia ja avoimia sekä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien osalta 45 ja 51 artiklan mukaisia ja numeroiden käyttöoikeuksien osalta 88 artiklan mukaisia.

2. Tämän direktiivin ▌36 artiklan, 46 artiklan 1 kohdan, 48 artiklan 2 kohdan ja 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille tai tämän direktiivin mukaisesti yleispalveluvelvollisuuden alaisiksi nimetyille sähköisten viestintäverkkojen tai ‑palvelujen tarjoajille mahdollisesti asetetut erityisvelvollisuudet on oikeudellisesti erotettava yleisvaltuutukseen perustuvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Jotta järjestelmä olisi yritysten kannalta avoin, yleisvaltuutuksessa on viitattava niihin kriteereihin ja menettelyihin, joita sovelletaan määrättäessä tällaisia erityisvelvollisuuksia yksittäisille yrityksille.

3. Yleisvaltuutus voi sisältää ainoastaan kyseistä alaa koskevia ehtoja, jotka luetellaan liitteessä I olevissa A, B ja C osassa, eikä siinä saa toistaa ehtoja, joita yrityksiin sovelletaan muun kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4. Jäsenvaltiot eivät radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia myöntäessään saa toistaa yleisvaltuutuksen ehtoja.

14 artikla

Järjestelmien asennusoikeuksien ja yhteenliittämisoikeuksien käyttöä helpottavat lausunnot

Yhteistyöelimen on ▌annettava vakiomuotoinen lausunto, jossa tarvittaessa vahvistetaan, että yritys on tehnyt 12 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoituksen, ja jossa eritellään, missä olosuhteissa sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisvaltuutuksen perusteella tarjoavalla yrityksellä on oikeus hakea oikeutta asentaa järjestelmiä, neuvotella yhteenliittämisestä ja/tai saada käyttöoikeus tai yhteenliittäminen, ja jonka tarkoituksena on helpottaa näiden oikeuksien käyttöä esimerkiksi muilla hallinnon tasoilla tai suhteissa muihin yrityksiin. ▌Tällainen lausunto on annettava ilman eri toimenpiteitä vastauksena 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen.

2 jakso Yleisvaltuutukseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet

15 artikla

Luettelo yleisvaltuutuksesta johtuvista vähimmäisoikeuksista

1. Tämän direktiivin 12 artiklan mukaisesti valtuutuksen saaneilla yrityksillä on oikeus:

a) tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja;

b) saada tarvittavia järjestelmien asennusoikeuksia koskevat hakemuksensa käsiteltäviksi tämän direktiivin 43 artiklan mukaisesti;

c) käyttää radiotaajuuksia sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteydessä 13, 46 ja 54 artiklassa säädetyin edellytyksin;

d) saada tarvittavia numeroiden käyttöoikeuksia koskevat hakemuksensa käsiteltäviksi 88 artiklan mukaisesti.

2. Jos kyseiset yritykset tarjoavat yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja, yleisvaltuutus antaa niille myös oikeuden:

a) neuvotella yhteenliittämisestä muiden missä tahansa unionin alueella yleisvaltuutuksen alaisten yleisesti saatavilla olevien viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien kanssa sekä tarvittaessa saada näiltä käyttöoikeus tai yhteenliittäminen tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin ja tämän direktiivin mukaisesti;

b) saada mahdollisuus tulla nimetyiksi tarjoamaan yleispalvelun eri osatekijöitä ja/tai kattamaan jäsenvaltion alueen eri osat 81 tai 82 artiklan mukaisesti.

16 artikla

Hallinnolliset maksut

1. Yleisvaltuutuksen mukaisesti palvelua tai verkkoa tarjoaville tarjoajille tai käyttöoikeuden saaneille tarjoajille asetetut hallinnolliset maksut on:

  a) määriteltävä niin, että ne kattavat kokonaisuudessaan ainoastaan yleisvaltuutusjärjestelmän, käyttöoikeuksien ja 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien hallinnoinnista, valvonnasta ja toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset, joihin voivat sisältyä kustannukset, jotka aiheutuvat kansainvälisestä yhteistyöstä, yhdenmukaistamisesta ja standardoinnista, markkina-analyyseista, ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen seurannasta sekä muusta markkinavalvonnasta, samoin kuin sekundäärilainsäädännön ja hallinnollisten päätösten, kuten käyttöoikeutta ja yhteenliittämistä koskevien päätösten, valmisteluun ja voimaan saattamiseen liittyvästä sääntelytoiminnasta; ja

  b) määrättävä yksittäisille yrityksille puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhteisella tavalla, jolla hallinnolliset lisäkustannukset ja niistä aiheutuvat maksut saadaan mahdollisimman pieniksi. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta hallinnollisia maksuja yrityksiin, joiden liikevaihto on tietyn kynnysarvon alapuolella tai joiden toiminta ei johda vähimmäismarkkinaosuuteen tai joiden toiminta-alue on hyvin pieni. Jäsenvaltiot eivät saa periä mitään hallinnollisia maksuja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajilta, jotka toimivat vähemmässä kuin [kolmessa] jäsenvaltiossa ja joiden kokonaisliikevaihto unionissa on vähemmän kuin [100] miljoonaa euroa, lukuun ottamatta enintään [10] euron suuruista kertamaksua.

2. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset perivät hallinnollisia maksuja, niiden on julkaistava vuosikatsaus hallinnollisista kustannuksistaan ja perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä. Näitä maksuja on tarkistettava asianmukaisesti ottaen huomioon perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärän ja hallinnollisten kustannusten välinen erotus.

17 artikla

Kirjanpidon erillisyys ja tilinpäätökset

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia, joilla on erityis- tai yksinoikeuksia palvelujen tarjoamiseen muilla aloilla samassa tai toisessa jäsenvaltiossa:

  a) pitämään erillistä kirjanpitoa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamiseen liittyvän toiminnan osalta samassa laajuudessa kuin vaadittaisiin, jos kyseistä toimintaa harjoittaisi oikeudellisesti itsenäinen yhtiö, jotta voidaan yksilöidä kaikki meno- ja tuloerät sekä niiden laskentaperuste ja käytetyt yksityiskohtaiset kohdentamismenetelmät, jotka koskevat niiden sähköisten viestintäverkkojen tai ‑palvelujen tarjoamiseen liittyvää toimintaa, mukaan lukien eritelty selvitys kiinteästä omaisuudesta ja rakenteellisista kustannuksista, tai

  b) erottamaan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamiseen liittyvä toiminta rakenteellisesti muista toiminnoista.

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia yrityksiin, joiden sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamiseen liittyvä vuosittainen liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa on alle 50 miljoonaa euroa.

2. Jos yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestintäpalvelujen tarjoajia eivät koske yhtiöoikeuden mukaiset vaatimukset eivätkä ne täytä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevia unionin oikeuden kirjanpitosäännöissä olevia vaatimuksia, niiden tilinpäätökset on laadittava ja annettava riippumattoman tilintarkastajan tarkastettavaksi ja julkaistava. Tilintarkastuksen on tapahduttava asiaankuuluvien kansallisten ja unionin sääntöjen mukaisesti.

Tätä vaatimusta sovelletaan myös 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa vaadittuun erilliseen kirjanpitoon.

3 jakso Muuttaminen ja peruuttaminen

18 artikla

Oikeuksien ja velvollisuuksien muuttaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisvaltuutuksia, radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia koskevia oikeuksia, ehtoja ja menettelyjä voidaan muuttaa ainoastaan objektiivisesti perustelluissa tapauksissa ja oikeasuhteisesti, ottaen tarvittaessa huomioon radiotaajuuksien ja numeroiden siirrettäviin käyttöoikeuksiin sovellettavat erityisehdot.

2. Aikomuksesta tehdä tällaisia muutoksia on tehtävä ilmoitus asianmukaisella tavalla, ja asianomaisille osapuolille, myös käyttäjille ja kuluttajille, on annettava riittävä aika, joka on poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta vähintään neljä viikkoa, esittää näkemyksensä ehdotetuista muutoksista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ehdotetut muutokset ovat vähäisiä ja niistä on sovittu oikeuksien tai yleisvaltuutuksen haltijan kanssa, ja sanotun rajoittamatta 35 artiklan soveltamista.

Muutokset on julkaistava perusteluineen.

19 artikla

Oikeuksien rajoittaminen tai peruuttaminen

1. Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa tai peruuttaa järjestelmien asennusoikeuksia tai radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia ennen niiden voimassaoloajan päättymistä muutoin kuin 2 kohdan mukaisesti perustelluissa tapauksissa ja soveltuvin osin liitteen I sekä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, jotka koskevat oikeuksien peruuttamisen johdosta myönnettävää korvausta.

2. Ottaen huomioon tarve varmistaa radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö tai päätöksen N:o 676/2002/EY nojalla hyväksyttyjen yhdenmukaisten ehtojen täytäntöönpano jäsenvaltiot voivat sallia, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset rajoittavat ... päivän ...kuuta ... [115 artiklassa tarkoitettu päivämäärä] jälkeen myönnettyjä oikeuksia tai peruuttavat ne etukäteen vahvistettujen yksityiskohtaisten menettelyjen mukaisesti soveltaen selkeästi määriteltyjä käyttöehtoja ja kynnysarvoja myöntämisen tai uusimisen ajankohtana suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatetta noudattaen.

3. Tämän direktiivin 45 artiklan 4 tai 5 kohdan soveltamisesta johtuva radiotaajuuden käytön muutos ei ole riittävä peruste radiotaajuuden käyttöoikeuden peruuttamiselle.

4. Kaikista aikomuksista rajoittaa tai peruuttaa radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöä koskevia valtuutuksia tai yksittäisiä käyttöoikeuksia ilman oikeudenhaltijan suostumusta on järjestettävä 23 artiklan mukaisesti julkinen kuuleminen.

III LUKU

Tietojenvaihto, kartoitukset ja kuulemismenettely

20 artikla

Tietopyyntö yrityksille

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tai niiden liitännäistoimintojen tai -palvelujen tarjoajat toimittavat kaikki tarvittavat tiedot, taloudelliset tiedot mukaan lukien, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset, muut toimivaltaiset viranomaiset ja yhteistyöelin voivat varmistua siitä, että tämän direktiivin säännöksiä tai niiden mukaisesti tehtyjä päätöksiä noudatetaan. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet vaatia näitä yrityksiä toimittamaan erityisesti tiedot sellaisista tulevista verkkojen tai palvelujen uudistuksista, joilla voi olla vaikutusta tukkutason palveluihin, joita ne tarjoavat kilpailijoille. Ne voivat myös pyytää sähköisiä viestintäverkkoja ja liitännäistoimintoja koskevia paikallistason tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia siihen, että kansallinen sääntelyviranomainen voi suorittaa maantieteellisen kartoituksen ja nimetä digitaaliset katvealueet 22 artiklan mukaisesti. ▌

Yrityksiä, joilla on huomattava markkinavoima tukkumarkkinoilla, voidaan myös vaatia toimittamaan kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät kyseisiin tukkumarkkinoihin.

Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää tietoja keskitetystä tietopisteestä, joka on perustettu toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi annetun direktiivin 2014/61/EU mukaisesti.

Yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä edellytetyn aikataulun mukaisesti ja vaaditulla tarkkuudella. Pyydettyjen tietojen on oltava oikeasuhteisia tehtävien suorittamiseen nähden. Toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava tietopyyntönsä ja käsiteltävä tietoja 3 kohdan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle sen perustellusta pyynnöstä tiedot, joita se tarvitsee suorittaessaan perustamissopimuksen mukaisia tehtäviään. Komission pyytämien tietojen on oltava oikeasuhteisia näiden tehtävien suorittamiseen nähden. Jos annetuissa tiedoissa viitataan tietoihin, joita yritykset ovat aiemmin toimittaneet viranomaisen pyynnöstä, näille yrityksille on ilmoitettava asiasta. Siinä määrin kuin se on tarpeen ja jollei tiedot antanut viranomainen nimenomaisesti ja perustellusti toisin pyydä, komissio asettaa tiedot myös muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten saataville.

Jollei 3 kohdan vaatimuksista muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietylle viranomaiselle toimitetut tiedot voidaan perustellusta pyynnöstä asettaa saman tai eri jäsenvaltion jonkin vastaavan viranomaisen ja yhteistyöelimen saataville, jos näiden viranomaisten tai yhteistyöelimen unionin oikeuden mukaisten tehtävien hoitaminen sitä edellyttää.

3. Jos kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen katsoo liikesalaisuuksia, kansallista turvallisuutta tai henkilötietojen suojaa koskevien kansallisten ja unionin sääntöjen nojalla, että tiedot ovat luottamuksellisia, komissio, yhteistyöelin ja kyseiset viranomaiset turvaavat tällaisen luottamuksellisuuden. Vilpittömän yhteistyön periaate edellyttää, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset eivät saa kieltää pyydettyjen tietojen toimittamista komissiolle, yhteistyöelimelle tai muulle viranomaiselle vetoamalla luottamuksellisuuteen tai tarpeeseen kuulla tiedot toimittaneita osapuolia. Kun komissio, yhteistyöelin tai toimivaltainen viranomainen sitoutuu pitämään luottamuksellisina tiedot, jotka tiedot hallussaan pitävä viranomainen on määrittänyt luottamuksellisiksi, viimeksi mainitun viranomaisen on pyynnöstä annettava tiedot ilmoitettua käyttötarkoitusta varten ilman, että sen tarvitsee vielä kuulla tiedot toimittaneita osapuolia.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat tällaiset tiedot, jos ne edistävät avoimia ja kilpailuun perustuvia markkinoita, kuitenkin niin, että yleisön oikeutta tutustua tietoihin koskevaa kansallista lainsäädäntöä sekä liikesalaisuuksia ja henkilötietojen suojaa koskevia kansallisia ja unionin sääntöjä noudatetaan.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen yleistä saatavuutta koskevat ehdot sekä tiedonsaantiin liittyvät menettelyt.

21 artikla

Yleisvaltuutuksen, käyttöoikeuksien tai erityisvelvollisuuksien nojalla vaadittavat tiedot

1. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat, tämän kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan mukaisesti pyydettyjä tietoja ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön kuin yleisvaltuutukseen perustuvia raportointi- ja tiedonantovelvollisuuksia, vaatia yrityksiltä yleisvaltuutuksen, käyttöoikeuksien tai 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien nojalla vain sellaisia tietoja, jotka ovat oikeasuhteisia ja objektiivisesti perusteltuja erityisesti seuraaviin tarkoituksiin:

  a) liitteessä I olevan A osan 1 kohdan, D osan 2 ja 6 kohdan ja E osan 2 ja 7 kohdan ehtojen sekä 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksien noudattamisen järjestelmällinen tai tapauskohtainen tarkastaminen;

  b) liitteessä I vahvistettujen ehtojen noudattamisen tapauskohtainen tarkastaminen, jos asiasta on tehty valitus tai jos toimivaltaisella viranomaisella on muita syitä olettaa, ettei jotain ehtoa noudateta, tai jos toimivaltainen viranomainen aloittaa tutkinnan omasta aloitteestaan;

  c) käyttöoikeuksien myöntämiseen liittyvät menettelyt ja niitä koskevien pyyntöjen arviointi;

  d) palvelujen laatua ja hintaa koskevien, kuluttajien eduksi suoritettavien vertailevien katsausten julkaiseminen;

  e) selkeästi määritellyt tilasto-, raportointi- tai tutkimustarkoitukset;

  f) tässä direktiivissä tarkoitetun markkina-analyysin tekeminen, mukaan lukien markkina-analyysin kohteena oleviin markkinoihin liittyviä tarjontaketjun loppupään markkinoita tai vähittäismarkkinoita koskevat tiedot;

  g) radiotaajuuksien ja numerovarojen tehokkaan käytön ja tuloksellisen hallinnoinnin turvaaminen;

  h) sellaisten verkon tai palvelun tulevien uudistusten arvioiminen, joilla voi olla vaikutusta kilpailijoille tarjottaviin tukkutason palveluihin, alueelliseen kattavuuteen, loppukäyttäjien käytettävissä oleviin yhteyksiin tai digitaalisten katvealueiden nimeämiseen;

h a) maantieteellisten kartoitusten tekeminen;

h b) vastaaminen yhteistyöelimen esittämiin perusteltuihin tietopyyntöihin.

Ensimmäisen alakohdan a, b, d, e, f, g ja h alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa vaatia ennen markkinoille pääsyä eikä markkinoille pääsyn edellytyksenä.

Yhteistyöelin kehittää ... päivään ...kuuta ... [lisätään päivämäärä] mennessä vakiomallit tietopyyntöjen esittämistä varten.

2. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien osalta tällaiset tiedot liittyvät erityisesti radiotaajuuksien tosiasialliseen ja tehokkaaseen käyttöön sekä radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liittyviin kattavuutta ja palvelun laatua koskevien velvollisuuksien noudattamiseen sekä näiden tarkastamiseen.

3. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset vaativat yrityksiltä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, niiden on ilmoitettava yrityksille tietojen tarkka käyttötarkoitus.

4. Kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen ei saa toistaa tietopyyntöä, jonka yhteistyöelin on jo esittänyt asetuksen [(EU) xxxx/xxxx (yhteistyöelintä koskeva asetus)] 30 artiklan nojalla

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) xxxx/xxxx, annettu [], Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta (EUVL L []).

4 a. Jos yritys tarjoaa sähköisiä viestintäpalveluja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa ja sen päätoimipaikka on unionissa, 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja voi pyytää vain yrityksen päätoimipaikkana olevan jäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen, tämän vaikuttamatta käyttöoikeuksiin tai erityisvelvollisuuksiin liittyviin raportointi- ja tiedonantovelvoitteisiin. Muiden asiaan liittyvien jäsenvaltioiden kansalliset sääntelyviranomaiset voivat pyytää tietoja kyseiseltä ensimmäiseltä kansalliselta sääntelyviranomaiselta tai yhteistyöelimeltä. Yhteistyöelimen on helpotettava kansallisten sääntelyviranomaisten välistä koordinointia ja tietojenvaihtoa asetuksen [(EU) xxxx/xxxx (yhteistyöelintä koskeva asetus)] 30 artiklassa säädetyn tietojenvaihdon avulla.

22 artikla

Verkkojen käyttöönottoa koskevat maantieteelliset kartoitukset

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä maantieteellinen kartoitus ainakin laajakaistan tarjoamiseen pystyvien sähköisten viestintäverkkojen (laajakaistaverkkojen) kattavuudesta kolmen vuoden kuluessa ... päivästä ...kuuta ... [päivä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] ja päivitettävä se vähintään joka kolmas vuosi.

Maantieteellisessä kartoituksessa selvitetään tällaisten verkkojen nykyinen maantieteellinen kattavuus kyseisten viranomaisten alueella, jotta voidaan suorittaa tässä direktiivissä vaaditut tehtävät ja tehdä valtiontukisääntöjen soveltamiseksi tarvittavia kartoituksia.

▌

▌

▌

Kartoituksessa kerättyjen tietojen on oltava paikallisesti riittävän yksityiskohtaisia ja sisällettävä riittävästi tietoa palvelun laadusta ja muuttujista.

▌

▌

▌

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että paikallis-, alue- ja kansalliset viranomaiset, jotka ovat vastuussa julkisten varojen myöntämisestä sähköisten viestintäverkkojen käyttöönottoon, kansallisten laajakaistasuunnitelmien laatimisesta, radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitettyjen kattavuusvelvoitteiden määrittelemisestä ja yleispalveluvelvollisuuden soveltamisalaan kuuluvien palvelujen saatavuuden tarkistamisesta alueellaan, ottavat huomioon 1 ▌kohdan mukaisesti toteutetun kartoituksen tulokset ▌ja että kansalliset sääntelyviranomaiset antavat nämä tulokset sillä edellytyksellä, että vastaanottava viranomainen takaa saman luottamuksellisuuden ja liikesalaisuuksien suojelun tason kuin tiedot antava viranomainen, ja ilmoittavat asiasta tiedot antaneille osapuolille. Kyseiset tulokset on asetettava pyynnöstä myös yhteistyöelimen ja komission saataville samoin edellytyksin.

6. Jos merkitykselliset tiedot eivät ole saatavilla markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten on asetettava maantieteellisten kartoitusten tiedot, jotka eivät ole luottamuksellisia, suoraan saataville verkossa avoimessa ja koneellisesti luettavassa muodossa, joka mahdollistaa tietojen uudelleenkäytön. Jos tällaisia välineitä ei ole saatavilla markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten on myös asetettava saataville tietovälineitä, joiden avulla loppukäyttäjät voivat tarkastella yhteyksien saatavuutta eri alueilla, sellaisella yksityiskohtaisuustasolla, joka on hyödyllinen loppukäyttäjän valitessa operaattoria tai palveluntarjoajaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta luottamuksellisten tietojen ja liikesalaisuuksien suojeluun liittyviä kansallisten sääntelyviranomaisten velvollisuuksia ▌.

7. Maantieteellisten kartoitusten ja ennusteiden johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi yhteistyöelin antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä] sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat kansallisten sääntelyviranomaisten avustamiseksi tästä artiklasta johtuvien velvoitteiden johdonmukaisessa täytäntöönpanossa.

22 a artikla

Maantieteelliset ennusteet

1. Tehdessään maantieteellistä kartoitusta 22 artiklan mukaisesti kansalliset sääntelyviranomaiset voivat sisällyttää siihen kolmivuotisen ennusteen erittäin suuren kapasiteetin verkkojen kattavuudesta niiden alueella.

Ennusteeseen voidaan sisällyttää myös tiedot yritysten tai viranomaisten käyttöönottosuunnitelmista erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkojen osalta sekä merkittävistä parannuksista tai laajennuksista, joilla olemassa olevat laajakaistaverkot saatetaan suorituskyvyltään vähintään seuraavan sukupolven liityntäverkkoja, jäljempänä ’NGA-verkko’, vastaaviksi.

Kerättyjen tietojen on oltava paikallisesti riittävän yksityiskohtaisia ja sisällettävä riittävästi tietoa palvelun laadusta ja muuttujista.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat nimetä ”digitaalisia katvealueita”, joiden aluerajat on tarkasti määritelty ja joilla 1 kohdan mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella yksikään yritys tai viranomainen ei ole ottanut eikä suunnittele ottavansa asianomaisella ennustejaksolla käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoa tai tekevänsä tai suunnittelevansa verkkoonsa merkittäviä parannuksia tai laajennuksia, joilla sen suorituskyky nostetaan vähintään 100 Mb/s:n latausnopeuteen. Kansallisten sääntelyviranomaisten on julkaistava nimetyt digitaaliset katvealueet.

3. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat julkaista nimetyllä digitaalisella katvealueella avoimen kiinnostuksenilmaisupyynnön, jossa yrityksiä pyydetään ilmoittamaan aikeistaan ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja asianomaisella ennustejaksolla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on täsmennettävä tällaisiin ilmoituksiin sisällytettävät tiedot, jotta voidaan varmistaa vähintään vastaava yksityiskohtaisuustaso kuin se, joka on otettu huomioon ennusteessa. Niiden on myös ilmoitettava kiinnostuksensa ilmaisseelle yritykselle, onko nimetyllä digitaalisella katvealueella NGA-verkko, jonka latausnopeus on alle 100 Mb/s, tai onko tällaisen NGA-verkon ilmaantuminen todennäköistä kerättyjen tietojen perusteella.

4. Kun kansalliset sääntelyviranomaiset toteuttavat toimenpiteitä 3 kohdan nojalla, niiden on noudatettava tehokasta, puolueetonta, avointa ja syrjimätöntä menettelyä, jossa yhtäkään yritystä ei lähtökohtaisesti suljeta menettelyn ulkopuolelle.

23 artikla

Kuulemismenettelyt ja avoimuus

Lukuun ottamatta 32 artiklan 9 kohdan tai 26 tai 27 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tapauksia jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset aikovat tämän direktiivin mukaisesti toteuttaa sellaisia toimenpiteitä tai jos ne aikovat 45 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti säätää sellaisista rajoituksista, jotka vaikuttavat merkittävästi merkityksellisiin markkinoihin, ne antavat asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksensa toimenpide-ehdotuksesta kohtuullisessa määräajassa ottaen huomioon asian monitahoisuus ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa, poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava tiedot kansallisista kuulemismenettelyistään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan keskitetty tietopiste, jonka kautta on mahdollista saada tietoa kaikista senhetkisistä kuulemisista.

Kuulemismenettelyn tulokset on asetettava julkisesti saataville, jollei tietoja ole luokiteltu luottamuksellisiksi liikesalaisuuksia koskevan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

24 artikla

Asianomaisten osapuolten kuuleminen

1. Jäsenvaltioiden on siinä määrin kuin se on asianmukaista varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat huomioon loppukäyttäjien, kuluttajien, mukaan lukien erityisesti vammaiset kuluttajat, sekä valmistajien ja sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoavien yritysten näkemykset kysymyksissä, jotka koskevat kaikkia loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeuksia, myös vammaisten loppukäyttäjien vastaavia käyttömahdollisuuksia ja valinnanvaraa, yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen alalla, erityisesti silloin kun näillä kysymyksillä on huomattava vaikutus markkinoihin.

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset perustavat vammaisille henkilöille esteettömän kuulemismekanismin, jolla varmistetaan, että niiden päätöksissä, jotka koskevat kysymyksiä, jotka liittyvät loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeuksiin yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen alalla, otetaan asianmukaisesti huomioon kuluttajien edut sähköisen viestinnän alalla.

2. Asianomaiset osapuolet voivat tarvittaessa kehittää kansallisten sääntelyviranomaisten johdolla mekanismeja, joihin osallistuu kuluttajia, käyttäjäryhmiä ja palveluntarjoajia ja joiden tavoitteena on parantaa palvelujen yleistä laatua muun muassa kehittämällä käytännesääntöjä ja toimintastandardeja ja valvomalla niiden soveltamista.

3. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut asiaankuuluvat viranomaiset voivat edistää sähköisten viestintäverkkojen ja/tai -palvelujen tarjoajien ja sellaisten alojen välistä yhteistyötä, jotka pyrkivät tukemaan laillista sisältöä sähköisissä viestintäverkoissa ja ‑palveluissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, jotka ovat yhdenmukaisia kulttuuri- ja mediapolitiikan tavoitteita, kuten kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, edistävän unionin oikeuden kanssa. Tällainen yhteistyö voi kattaa myös 96 artiklan 3 kohdan ja 95 artiklan 1 kohdan mukaisten yleiseen etuun liittyvien tietojen koordinoinnin.

25 artikla

Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla, myös vammaisilla henkilöillä, on käytettävissään avoimet, syrjimättömät, yksinkertaiset, nopeat, oikeudenmukaiset ja edulliset tuomioistuimen ulkopuoliset menettelyt yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien kanssa esiintyvien sellaisten tästä direktiivistä aiheutuvien ratkaisemattomien riitojen osalta, jotka liittyvät näiden verkkojen ja/tai palvelujen tarjoamista koskevien sopimusten sopimusehtoihin ja/tai täytäntöönpanoon. Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat eivät voi kieltäytyä kuluttajan pyynnöstä ratkaista riita kuluttajan kanssa tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä selkeitä ja tehokkaita menettelyjä ja suuntaviivoja soveltaen. Tällaisten menettelyjen on oltava direktiivin 2013/11/EU II luvussa esitettyjen laatuvaatimusten mukaiset. Jäsenvaltiot voivat myöntää oikeuden käyttää tällaisia menettelyjä myös muille loppukäyttäjille, erityisesti mikroyrityksille ja pienille yrityksille.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainsäädäntö ei vaikeuta asianmukaisella alueellisella tasolla sellaisten valituselinten ja verkkopalvelujen käyttöönottoa, joilla helpotetaan kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien mahdollisuuksia käyttää riitojenratkaisumenettelyjä. Kun kansallinen sääntelyviranomainen on merkitty luetteloon direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sovelletaan ▌asetuksen (EU) N:o 524/2013 säännöksiä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin riitoihin, jotka ovat aiheutuneet verkossa tehdyistä sopimuksista.

3. Sen estämättä, mitä direktiivissä 2013/11/EU säädetään, jos tällaisten riitojen osapuolet ovat eri jäsenvaltioista, jäsenvaltioiden on toimittava koordinoidusti riidan ratkaisemiseksi.

4. Tämä artikla ei rajoita kansallisten tuomioistuinmenettelyjen noudattamista.

26 artikla

Yritysten välisten riitojen ratkaisu

1. Mikäli jossakin jäsenvaltiossa syntyy tämän direktiivin nojalla asetettuihin olemassa oleviin velvoitteisiin liittyvä riita sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajien välille tai tällaisten yritysten ja sellaisten muiden jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille, jotka hyötyvät käyttöoikeutta ja/tai yhteenliittämistä koskevista velvoitteista, tai jäsenvaltiossa toimivien sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajien ja liitännäistoimintojen tarjoajien välille, asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on jommankumman osapuolen pyynnöstä ja rajoittamatta 2 kohdan säännösten soveltamista tehtävä mahdollisimman pian ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa sitova päätös riidan ratkaisemiseksi selkeitä ja tehokkaita menettelyjä ja suuntaviivoja soveltaen. Asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava, että kaikki osapuolet toimivat täydessä yhteistyössä kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat päättää olla ratkaisematta riita-asiaa sitovalla päätöksellä, jos on olemassa muita keinoja, kuten sovittelu, jotka edistävät paremmin riidan nopeaa ratkaisemista 3 artiklan säännösten mukaisesti. Kansallisen sääntelyviranomaisen on ilmoitettava tästä osapuolille viipymättä. Jos riitaa ei ole ratkaistu neljän kuukauden kuluessa ja jos muutosta hakeva osapuoli ei ole saattanut sitä tuomioistuimen käsiteltäväksi, kansallisen sääntelyviranomaisen on jommankumman osapuolen pyynnöstä tehtävä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa sitova päätös riidan ratkaisemiseksi.

3. Riitoja ratkaistessaan kansallisen sääntelyviranomaisen on tehtävä päätöksiä, joilla pyritään 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseen. Niiden velvollisuuksien, joita kansallinen sääntelyviranomainen asettaa jollekin yritykselle riitaa ratkaistaessa, on oltava tämän direktiivin säännösten mukaisia.

4. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on julkistettava liikesalaisuutta koskevia vaatimuksia noudattaen. Asianomaisille osapuolille on esitettävä päätöksen täydelliset perustelut.

5. Tämän artiklan 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia saattamasta asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

27 artikla

Rajat ylittävien riitojen ratkaisu

1. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa, eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten välisissä rajat ylittävissä riidoissa sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdan säännöksiä. Kyseisiä säännöksiä ei sovelleta 28 artiklan soveltamisalaan kuuluviin radiotaajuuksien koordinointia koskeviin riitoihin.

2. Riidan osapuoli voi antaa riidan yhden tai useamman asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen käsiteltäväksi. Toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava riidasta yhteistyöelimelle riidan ratkaisemiseksi johdonmukaisella tavalla 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden mukaisesti.

3. Yhteistyöelimen on annettava lausunto, jossa kehotetaan asianomaista yhtä tai useampaa kansallista sääntelyviranomaista toteuttamaan riidan ratkaisemiseksi tietty toimenpide tai pidättäytymään toimenpiteistä, mahdollisimman pian ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa.

4. Asianomaisen yhden tai useamman kansallisen sääntelyviranomaisen on odotettava yhteistyöelimen lausuntoa ennen kuin se ryhtyy toimenpiteisiin riidan ratkaisemiseksi. Jos kilpailun turvaamiseksi tai loppukäyttäjien etujen suojaamiseksi on poikkeuksellisissa olosuhteissa toimittava kiireellisesti, mikä tahansa toimivaltaisista kansallisista sääntelyviranomaisista voi joko osapuolten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan hyväksyä väliaikaistoimenpiteitä.

4 a. Rajat ylittävissä riidoissa, joiden ratkaisuun osallistuu useampi kuin yksi kansallinen sääntelyviranomainen ja joissa toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu käsiteltäväksi viimeiselle näistä sääntelyviranomaisista, yhteistyöelin voi hyväksyä sitovia päätöksiä sen varmistamiseksi, että riita ratkaistaan johdonmukaisella tavalla.

5. Niiden velvollisuuksien, jotka kansallinen sääntelyviranomainen asettaa yritykselle osana riidan ratkaisua, on oltava tämän direktiivin mukaisia, niissä on otettava yhteistyöelimen antama lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon, ja ne on vahvistettava yhden kuukauden kuluessa tällaisesta lausunnosta.

6. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia saattamasta asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

28 artikla

Radiotaajuuksien koordinointi jäsenvaltioiden kesken

1. Jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että radiotaajuuksien käyttö on järjestetty niiden alueella niin, ettei mitään toista jäsenvaltiota estetä ▌sallimasta alueellaan ▌radiotaajuuksien, erityisesti yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien, käyttöä unionin oikeuden mukaisesti, etenkään jäsenvaltioiden rajat ylittävien haitallisten häiriöiden vuoksi.

Niiden on toteutettava tätä varten kaikki tarvittavat toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisestä oikeudesta ja asiaankuuluvista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n radio-ohjesäännöstä, johtuvien velvoitteiden soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden on tehtävä radiotaajuuksien käyttöä koskevan rajatylittävän koordinoinnin yhteydessä yhteistyötä keskenään ja 4 a kohdan mukaisesti perustetun radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän kautta, jotta voidaan

a)  varmistaa 1 kohdan noudattaminen;

b)  ratkaista rajat ylittävään koordinointiin tai rajat ylittäviin haitallisiin häiriöihin liittyvät ongelmat tai riidat;

b a)  myötävaikuttaa sisämarkkinoiden kehitykseen.

2 a. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän kautta myös, jotta ne voivat yhdenmukaistaa menettelyjään radiotaajuuksien jakamisessa ja valtuuttamisessa niiden käyttöön.

3. Jäsenvaltiot, joita asia koskee, ja komissio voivat pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä tukea ja tapauksen mukaan ehdotuksen koordinoidusta ratkaisusta lausunnossa jäsenvaltioiden avustamiseksi 1 ja 2 kohdan noudattamisessa myös silloin, kun ongelman tai riidan osapuolena on kolmansia maita. Jäsenvaltioiden on annettava kaikki niiden väliset ratkaisemattomat riidat radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän käsiteltäväksi ennen kuin käytetään mitään kansainvälisen oikeuden mukaisesti käytettävissä olevaa riitojenratkaisumenettelyä.

4. Komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä sellaisten kahden tai useamman jäsenvaltion rajat ylittävien haitallisten häiriöiden korjaamiseksi, jotka estävät niitä käyttämästä yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia alueellaan. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 a. Perustetaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä neuvoa-antava ryhmä, jäljempänä ’radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä’, johon kuuluu yksi hallitusta edustava korkean tason asiantuntija kustakin jäsenvaltiosta sekä korkean tason edustaja komissiosta.

Ryhmä tukee ja neuvoo jäsenvaltioita ja komissiota radiotaajuuksien käyttöä koskevassa rajat ylittävässä koordinoinnissa, radiotaajuuksien jakamiseen ja niiden käyttöön valtuuttamiseen liittyvien menettelyjen yhteensovittamisessa sekä muissa radiotaajuuspolitiikkaan ja koordinointiin liittyvissä kysymyksissä.

Sen sihteeristöstä huolehtii [yhteistyöelimen virasto / yhteistyöelin].

III osasto: Täytäntöönpano

29 artikla

Seuraamukset ja korvaukset

1. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa annettava säännöt seuraamuksista, myös sakoista ja uhkasakoista, joilla ehkäistään tämän direktiivin ▌täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomista, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Kyseisissä säännöissä on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittaessa silloin, kun ne asettavat jonkin velvollisuuden, valtuudet määrätä ennalta määritettyjä taloudellisia seuraamuksia maksettavaksi asiaankuuluvalle viranomaiselle, loppukäyttäjille ja/tai muille yrityksille kyseisen velvollisuuden laiminlyömisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan soveltamista. Seuraamusten on oltava asianmukaisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. ▌

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjällä, joka on kärsinyt aineellista tai aineetonta vahinkoa tämän direktiivin rikkomisen vuoksi, on oikeus saada rikkojalta korvaus kärsitystä vahingosta, ellei rikkoja voi osoittaa, ettei se ole millään tavalla vastuussa vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta. Mahdolliset 1 kohdan mukaisesti käyttäjälle maksettavat ennalta määritetyt taloudelliset seuraamukset on vähennettävä tässä kohdassa tarkoitetusta korvauksesta.

3. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien haltijalle on maksettava korvaus sen tekemistä investoinneista, jos käyttöoikeuksia on muutettu tai rajoitettu tai ne on peruutettu 18 tai 19 artiklan vastaisesti.

30 artikla

Yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen ja erityisvelvollisuuksien noudattaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset seuraavat ja valvovat, että yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien ehtoja, 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia sekä velvollisuutta käyttää radiotaajuuksia tosiasiallisesti ja tehokkaasti 4 ja 45 artiklan ja 47 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti noudatetaan.

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet 21 artiklan mukaisesti edellyttää, että yritykset, jotka kuuluvat yleisvaltuutuksen piiriin tai joilla on radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia, antavat kaikki tarvittavat tiedot sen todentamiseksi, että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoja tai 13 artiklan 2 kohdassa tai 47 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia noudatetaan.

2. Jos kansallinen toimivaltainen viranomainen toteaa, että yritys ei täytä yhtä tai useampaa yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoa tai ei noudata 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia, sen on ilmoitettava havainnoistaan yritykselle ja annettava sille mahdollisuus esittää näkemyksensä kohtuullisen määräajan kuluessa.

3. Asiaankuuluvalla viranomaisella on valtuudet vaatia 2 kohdassa tarkoitetun rikkomisen lopettamista joko välittömästi tai kohtuullisen määräajan kuluessa, ja sen on toteutettava aiheelliset ja oikeasuhteiset toimenpiteet ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi.

Tältä osin jäsenvaltioiden on valtuutettava asiaankuuluvat viranomaiset

  a) määräämään tarvittaessa varoittavia taloudellisia seuraamuksia, joihin voi sisältyä takautuvia uhkasakkoja; ja

  b) antamaan määräyksiä sellaisen palvelun tai palveluyhdistelmän tarjoamisen lopettamisesta tai lykkäämisestä, jonka tarjoaminen voisi aiheuttaa huomattavaa haittaa kilpailulle, kunnes 65 artiklan mukaisen markkina-analyysin jälkeen asetettuja käyttöoikeutta koskevia velvollisuuksia noudatetaan.

  Toimenpiteistä ja niiden perusteluista on ilmoitettava asianomaiselle yritykselle viipymättä, ja sille on asetettava kohtuullinen määräaika toimenpiteen noudattamiseksi.

4. Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on valtuutettava asiaankuuluva viranomainen määräämään tarvittaessa yritykselle taloudellisia seuraamuksia, jos se ei ole noudattanut velvollisuuttaan toimittaa 21 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa ja 67 artiklassa edellytetyt tiedot kansallisen toimivaltaisen viranomaisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.

5. Tapauksissa, joissa yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtoja tai 13 artiklan 2 kohdassa tai 47 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia on rikottu vakavasti tai toistuvasti ja joissa toimenpiteet tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi ovat epäonnistuneet, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat estää yritystä jatkamasta sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamista taikka peruuttaa käyttöoikeudet toistaiseksi tai kokonaan. Jäsenvaltioiden on valtuutettava asiaankuuluva viranomainen määräämään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Tällaisia seuraamuksia voidaan soveltaa minkä tahansa rikkomisen koko ajalta, vaikka se olisi sittemmin oikaistu.

6. Sen estämättä, mitä 2, 3 ja 5 kohdassa säädetään, jos asiaankuuluvalla viranomaisella on näyttöä siitä, että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuksien ehtojen tai 13 artiklan 2 kohdassa tai 47 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien rikkomisesta aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tai kansanterveydelle tai siitä aiheutuu vastedes vakavia taloudellisia tai toiminnallisia ongelmia muille sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille tai käyttäjille tai muille radiotaajuuksien käyttäjille, se voi toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kyseiselle yritykselle on annettava sen jälkeen kohtuullinen mahdollisuus esittää näkemyksensä ja ehdottaa korjaavia toimia. Asiaankuuluva viranomainen voi tarvittaessa vahvistaa väliaikaistoimenpiteet, jotka ovat voimassa enintään kolme kuukautta mutta joita voidaan jatkaa enintään kolmella kuukaudella tapauksissa, joissa noudattamisen valvontaa koskevia menettelyjä ei ole saatettu päätökseen.

7. Yrityksillä on oikeus hakea muutosta tämän artiklan mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin tämän direktiivin 31 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

31 artikla

Muutoksenhakuoikeus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on käytössä tehokkaat mekanismit, joiden avulla jokainen käyttäjä tai sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai -palveluja tarjoava yritys, johon toimivaltaisen viranomaisen tekemä päätös vaikuttaa, voi hakea muutosta päätökseen muutoksenhakuelimeltä, joka on täysin riippumaton asianomaisista osapuolista ja ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällä elimellä, joka voi olla tuomioistuin, on oltava tehtäviensä tehokkaan hoitamisen edellyttämä asiantuntemus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapaukseen liittyvät tosiseikat otetaan asianmukaisesti huomioon ja että käytettävissä on toimiva muutoksenhakumekanismi.

Toimivaltaisen viranomaisen päätös on voimassa, kunnes muutoksenhakuprosessissa on annettu ratkaisu, jollei määrätä väliaikaistoimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu muutoksenhakuelin ei ole tuomioistuin, sen on aina annettava päätökselleen kirjalliset perustelut. Päätöksestä on tällöin voitava lisäksi valittaa perustamissopimuksen 267 artiklassa tarkoitettuun tuomioistuimeen.

3. Jäsenvaltioiden on kerättävä tiedot muutoksenhakujen aiheista, muutoksenhakujen määrästä, muutoksenhakumenettelyjen kestosta ja väliaikaistoimenpiteiden määräämisestä tehtyjen päätösten määrästä. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot sekä päätökset tai tuomiot komissiolle ja yhteistyöelimelle jommankumman perustellusta pyynnöstä.

IV osasto: Sisämarkkinamenettelyt

32 artikla

Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttaminen

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän direktiivin mukaisia tehtäviään hoitaessaan otettava 3 artiklassa säädetyt tavoitteet mahdollisimman tarkasti huomioon, myös siltä osin kuin ne liittyvät sisämarkkinoiden toimintaan.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myötävaikutettava sisämarkkinoiden kehitykseen toimimalla avoimella tavalla keskenään ja komission ja yhteistyöelimen kanssa tämän direktiivin säännösten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten niiden on erityisesti pyrittävä yhdessä komission ja yhteistyöelimen kanssa löytämään välineitä ja korjaavia toimia, jotka soveltuvat parhaiten tietyntyyppisten markkinatilanteiden käsittelyyn.

3. Jollei 34 artiklan mukaisesti annetuissa suosituksissa tai suuntaviivoissa toisin määrätä, kun kansallinen sääntelyviranomainen aikoo 23 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen toteuttaa toimenpiteitä, jotka

  a) kuuluvat tämän direktiivin 59, 62, 65 tai 66 artiklan soveltamisalaan ja

  b) vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan,

sen on julkaistava toimenpide-ehdotus, sen perustelut ja yksityiskohtainen analyysi, johon toimenpide perustuu, ja asetettava ne samaan aikaan komission, yhteistyöelimen ja muiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten saataville 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä ilmoitettava siitä komissiolle, yhteistyöelimelle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla, yhteistyöelimellä ja komissiolla on mahdollisuus esittää huomautuksia asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle yhden kuukauden kuluessa. Tätä yhden kuukauden määräaikaa ei voida pidentää.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään

  a) sellaisten merkityksellisten markkinoiden määrittelemiseen, jotka eroavat 62 artiklan 1 kohdan mukaisessa suosituksessa määritellyistä, tai

  b) päättämään, onko jollakin yrityksellä joko yksin tai yhdessä muiden kanssa huomattava markkinavoima 65 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti,

ja jos toimenpide vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja komissio on ilmoittanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle, että se katsoo toimenpide-ehdotuksen muodostavan esteen sisämarkkinoille tai että se epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden kanssa, toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella. Tätä määräaikaa ei voida pidentää. Komissio ilmoittaa tässä tapauksessa yhteistyöelimelle ja kansallisille sääntelyviranomaisille varaumistaan ja julkaisee ne samanaikaisesti.

4 a. Kuuden viikon kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan alkamisesta yhteistyöelin antaa 4 kohdassa tarkoitetusta komission ilmoituksesta lausunnon, jossa se ilmaisee, pitääkö se tarpeellisena muuttaa toimenpide-ehdotusta tai peruuttaa se, ja esittää tältä osin tarvittaessa yksityiskohtaisia ehdotuksia. Lausunto on perusteltava ja julkaistava.

5. Komissio voi 4 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa

  a) tehdä päätöksen, jossa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan peruuttamaan toimenpide-ehdotus, ja/tai

  b) päättää poistaa toimenpide-ehdotusta koskevat 4 kohdassa tarkoitetut varaumansa.

Komissio ottaa yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ennen päätöksen tekemistä. Päätökseen on liitettävä yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset ehdotukset toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi.

6. Kansallisen sääntelyviranomaisen on muutettava toimenpide-ehdotusta tai peruutettava se kuuden kuukauden kuluessa komission 5 kohdan mukaisesti tekemästä päätöksestä, jolla komissio vaatii kansallista sääntelyviranomaista peruuttamaan toimenpide-ehdotuksen. Jos toimenpide-ehdotusta muutetaan, kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestettävä julkinen kuuleminen 23 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen ja annettava komissiolle uusi ilmoitus muutetusta toimenpide-ehdotuksesta 3 kohdan säännösten mukaisesti.

7. Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava muiden kansallisten sääntelyviranomaisten, yhteistyöelimen ja komission esittämät huomautukset mahdollisimman tarkasti huomioon, ja se voi 4 kohdassa ja 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta hyväksyä lopullisen toimenpide-ehdotuksen, joka sen on siinä tapauksessa annettava tiedoksi komissiolle.

8. Kansallisen sääntelyviranomaisen on annettava komissiolle ja yhteistyöelimelle tiedoksi kaikki hyväksytyt lopulliset toimenpiteet, jotka kuuluvat tämän artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan.

9. Jos kansallinen sääntelyviranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa katsoo, että kilpailun turvaamiseksi ja käyttäjien etujen suojaamiseksi on toimittava kiireellisesti 3 ja 4 kohdassa säädetystä menettelystä poiketen, se voi hyväksyä oikeasuhteiset ja tilapäiset toimenpiteet välittömästi. Sen on viipymättä ilmoitettava näistä toimenpiteistä perusteluineen komissiolle, muille kansallisille sääntelyviranomaisille ja yhteistyöelimelle. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätökseen tällaisten toimenpiteiden muuttamisesta pysyviksi tai niiden soveltamisajan pidentämisestä sovelletaan 3 ja 4 kohdan säännöksiä.

9 a. Kansallinen sääntelyviranomainen voi peruuttaa toimenpide-ehdotuksen missä tahansa vaiheessa.

33 artikla

Menettely korjaavien toimien johdonmukaiseksi soveltamiseksi

1. Kun 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan operaattoria koskeva velvollisuus soveltaen 65 artiklaa yhdessä 59 ja 67–74 artiklan kanssa, komissio voi 32 artiklan 3 kohdassa säädetyn yhden kuukauden määräajan kuluessa ilmoittaa asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja yhteistyöelimelle ne syyt, joiden vuoksi se katsoo, että toimenpide-ehdotus muodostaisi esteen sisämarkkinoille, tai epäilee vakavasti toimenpide-ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Tällöin toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kolmella kuukaudella komission ilmoituksesta.

Jos tällaista ilmoitusta ei tehdä, asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen voi hyväksyä toimenpide-ehdotuksen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon komission, yhteistyöelimen tai muun kansallisen sääntelyviranomaisen mahdollisesti esittämät huomautukset.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan kuluessa komissio, yhteistyöelin ja asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen tekevät tiivistä yhteistyötä määrittääkseen 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden kannalta asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen ottaen samalla asianmukaisesti huomioon markkinatoimijoiden näkemykset sekä tarpeen kehittää johdonmukaista sääntelykäytäntöä.

3. Kuuden viikon kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan alkamisesta yhteistyöelin antaa 1 kohdassa tarkoitetusta komission ilmoituksesta sääntelyneuvoston jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksyttävän lausunnon, jossa se ilmaisee, pitääkö se tarpeellisena toimenpide-ehdotuksen muuttamista tai peruuttamista, ja esittää tältä osin tarvittaessa yksityiskohtaisia ehdotuksia. Lausunto on perusteltava ja julkaistava.

4. Jos yhteistyöelin yhtyy lausunnossaan komission esittämiin vakaviin epäilyihin, se tekee tiivistä yhteistyötä asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa määrittääkseen asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen. Kansallinen sääntelyviranomainen voi ennen 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymistä

  a) muuttaa toimenpide-ehdotustaan tai peruuttaa sen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon 1 kohdassa tarkoitetun komission ilmoituksen sekä yhteistyöelimen lausunnon ja neuvot;

  b) pitää toimenpide-ehdotuksensa voimassa.

5. Komissio voi kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymisestä ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen mahdollisen lausunnon

  a) antaa suosituksen, jossa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan muuttamaan toimenpide-ehdotusta tai peruuttamaan se ja esitetään tapauksen mukaan yksityiskohtaisia ehdotuksia toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi ja ilmoitetaan suosituksen perusteet varsinkin, jos yhteistyöelin ei yhdy komission esittämiin vakaviin epäilyihin;

  b) päättää poistaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut varaumansa;

c) tehdä päätöksen, jossa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan peruuttamaan toimenpide-ehdotus, jos yhteistyöelin yhtyy komission esittämiin vakaviin epäilyihin. Päätökseen on liitettävä yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset ehdotukset toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi. Tällöin sovelletaan 32 artiklan 6 kohtaa soveltuvin osin.

6. Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on antanut suosituksen 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tai poistanut varaumansa 5 kohdan b alakohdan mukaisesti, peruutettava toimenpide-ehdotus tai hyväksyttävä ja julkaistava lopullinen toimenpide ja annettava se tiedoksi komissiolle ja yhteistyöelimelle ▌.

Määräaikaa voidaan jatkaa, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi järjestää julkisen kuulemisen 23 artiklan mukaisesti.

7. Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää olla muuttamatta tai peruuttamatta toimenpide-ehdotusta 5 kohdan a alakohdan mukaisesti annetun suosituksen perusteella, sen on ilmoitettava päätöksensä perusteet.

8. Kansallinen sääntelyviranomainen voi peruuttaa toimenpide-ehdotuksen missä tahansa menettelyn vaiheessa.

34 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

Kuultuaan julkisesti asiaan liittyviä tahoja ja kansallisia sääntelyviranomaisia ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen lausunnon komissio voi antaa 32 artiklaan liittyviä suosituksia ja/tai suuntaviivoja, joissa määritellään 32 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavien ilmoitusten muoto, sisältö ja tietojen yksityiskohtaisuus, olosuhteet, joissa ilmoituksia ei vaadita, sekä määräaikojen laskenta.

II LUKU

Taajuuksien johdonmukainen jakaminen

35 artikla

Vertaisarviointiprosessi

1. Kansallisille sääntelyviranomaisille on radiotaajuuksien hallinnoinnin osalta annettava valtuudet hyväksyä ainakin seuraavat toimenpiteet:

a)  valintaprosessi 54 artiklan yhteydessä, kun kyseessä ovat radiotaajuuksien yksittäiset käyttöoikeudet;

b)  tarjoajan kelpoisuutta koskevat kriteerit tapauksen mukaan 48 artiklan 4 kohdan yhteydessä;

c)  taajuuksien taloudellisen arvon määrittämistä koskevien toimenpiteiden muuttujat, kuten rajahinta, 42 artiklan yhteydessä;

d)  käyttöoikeuksien kesto ja uusimiseen sovellettavat ehdot 49 ja 50 artiklan mukaisesti;

e)  tarvittaessa toimenpiteet kilpailun edistämiseksi 52 artiklan nojalla;

f)  ehdot, jotka liittyvät radiotaajuuksien käyttöoikeuksien jakamiseen ja siirtämiseen, mukaan lukien kauppa ja vuokraus 51 artiklan yhteydessä, taajuuksien tai langattoman infrastruktuurin yhteiskäyttöön 59 artiklan 3 kohdan yhteydessä tai käyttöoikeuksien kasautumiseen 52 artiklan 2 kohdan c ja e alakohdan yhteydessä; ja

g)  kattavuusehtojen muuttujat jäsenvaltioiden tältä osin noudattamien yleisten toimintapoliittisten tavoitteiden mukaisesti 47 artiklan yhteydessä.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on näitä toimenpiteitä hyväksyessään otettava huomioon tarve tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten, komission ja yhteistyöelimen kanssa unionin laajuisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi, jäsenvaltion vahvistamat asiaankuuluvat kansalliset toimintapoliittiset tavoitteet ja muut unionin oikeuden mukaiset asiaankuuluvat radiotaajuuksien hallinnointia koskevat kansalliset toimenpiteet sekä perustettava toimenpiteensä markkinoiden kilpailutilanteen sekä teknisen ja taloudellisen tilanteen perusteelliseen ja puolueettomaan arviointiin.

2. Jotta voidaan edistää toiminnan koordinointia yli rajojen ja radiotaajuuksien tehokasta käyttöä, jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo toteuttaa 1 kohdan a–g alakohdan soveltamisalaan kuuluvan toimenpiteen, sen on julkaistava toimenpide-ehdotus ja toimenpiteen perustelut, asetettava ne saataville ja ilmoitettava niistä samaan aikaan yhteistyöelimelle, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle, komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille.

3. Yhteistyöelimen on kolmen kuukauden ▌kuluessa toimenpide-ehdotuksen julkaisemisesta annettava toimenpide-ehdotuksesta perusteltu lausunto, jossa on analysoitava, olisiko kyseinen toimenpide asianmukaisin tapa

a)  edistää sisämarkkinoiden kehitystä, myös palvelujen rajat ylittävää tarjoamista, ja kilpailua sekä maksimoida kuluttajille koituvat hyödyt ja yleisesti ottaen saavuttaa 3 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa säädetyt tavoitteet ▌;

b)  varmistaa radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö; ja

c)  varmistaa radiotaajuuksien nykyisille ja tuleville käyttäjille vakaat ja ennustettavissa olevat investointiolosuhteet otettaessa käyttöön verkkoja radiotaajuuksia edellyttävien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista varten.

Perustellussa lausunnossa on mainittava, pitääkö toimenpide-ehdotusta muuttaa tai pitääkö se peruuttaa. Yhteistyöelimen on tarvittaessa esitettävä tätä varten suosituksia. Myös kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio voivat esittää päätösluonnoksesta huomautuksia asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

Yhteistyöelimen on hyväksyttävä ja julkistettava kriteerit, joita se soveltaa toimenpide-ehdotusten arvioinnissa.

4. Yhteistyöelimen ja kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän artiklan mukaisia tehtäviään hoitaessaan otettava erityisesti huomioon

a)  tässä direktiivissä säädetyt tavoitteet ja periaatteet, tämän direktiivin mukaisesti annetut asiaankuuluvat komission täytäntöönpanopäätökset sekä päätökset N:o 676/2002/EY ja N:o 243/2012/EY;

b)  jäsenvaltion vahvistamat unionin oikeuden mukaiset erityiset kansalliset tavoitteet;

c)  tarve välttää kilpailun vääristyminen tällaisia toimenpiteitä annettaessa;

c a)  palvelu- ja teknologianeutraaliuden periaatteet;

d)  tuoreimman 22 artiklan mukaisesti tehdyn verkkoja koskevan maantieteellisen kartoituksen tulokset;

e)  tarve varmistaa johdonmukaisuus muiden jäsenvaltioiden viimeaikaisten ja meneillään olevien jakomenettelyjen kanssa sekä mahdolliset vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan; ja

f)  radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän asiaankuuluvat lausunnot etenkin radiotaajuuksien tosiasiallisesta ja tehokkaasta käytöstä.

5. Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on ennen lopullisen päätöksen tekemistä otettava mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen lausunto sekä komission ja muiden kansallisten sääntelyviranomaisten esittämät huomautukset. Sen on annettava lopullinen hyväksytty päätös tiedoksi yhteistyöelimelle ja komissiolle.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää olla muuttamatta tai peruuttamatta toimenpide-ehdotusta tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti annetun perustellun lausunnon perusteella, sen on ilmoitettava päätöksensä perusteet.

Asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen voi peruuttaa toimenpide-ehdotuksensa missä tahansa menettelyn vaiheessa.

6. Kansallinen sääntelyviranomainen voi tämän artiklan mukaista toimenpide-ehdotusta laatiessaan pyytää tukea yhteistyöelimeltä ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä.

7. Yhteistyöelin, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä, komissio ja asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta löydetään tässä direktiivissä säädettyjen sääntelytavoitteiden ja periaatteiden kannalta asianmukaisin ja tehokkain ratkaisu, ja ottavat asianmukaisesti huomioon markkinatoimijoiden näkemykset ja tarpeen kehittää johdonmukaista sääntelykäytäntöä.

8. Kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä lopullinen päätös on julkaistava.

36 artikla

Radiotaajuuksien yhdenmukaistettu jakaminen

Jos radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu, käyttöoikeuden ehdoista ja menettelyistä on sovittu ja yritykset, joille radiotaajuudet osoitetaan, on valittu kansainvälisten sopimusten ja unionin sääntöjen mukaisesti, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaisten radiotaajuuksien käyttöoikeudet sen mukaisesti. Edellyttäen, että kaikki kyseisten radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitetyt kansalliset ehdot on täytetty yhteisen valintamenettelyn ollessa kyseessä, jäsenvaltiot eivät saa soveltaa muita ehtoja, lisäkriteerejä tai menettelyjä, jotka saattaisivat rajoittaa, muuttaa tai viivästyttää tällaisten radiotaajuuksien yhteistä jakamista asianmukaisella tavalla.

37 artikla

Yhteinen valtuutusprosessi radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseksi

1. Jos on olemassa rajat ylittävien vakavien haitallisten häiriöiden riski, kahden tai useamman jäsenvaltion on tehtävä ja, jos tällaista riskiä ei ole, ne voivat tehdä yhteistyötä keskenään ja komission, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän ja yhteistyöelimen kanssa 13, 46 ja 54 artiklan mukaisten velvoitteidensa noudattamiseksi määrittelemällä yhdessä valtuutusprosessin yhteiset osatekijät ja myös toteuttamalla yhdessä valintaprosessin radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseksi tapauksen mukaan 53 artiklan mukaisesti vahvistettujen yhteisten aikataulujen mukaisesti.

Markkinatoimija, jolla on esittää riittävästi näyttöä siitä, että koordinoinnin puute muodostaa merkittävän esteen sisämarkkinoille, voi pyytää yhteisen valintamenettelyn suorittamista.

Yhteisen valtuutusprosessin on oltava seuraavien kriteerien mukainen:

a)  toimivaltaiset viranomaiset käynnistävät ja toteuttavat yksittäiset kansalliset valtuutusprosessit yhteisesti sovitun aikataulun mukaisesti;

b)  siinä on tarvittaessa määriteltävä asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiset ehdot ja menettelyt yksittäisten oikeuksien valinnalle ja myöntämiselle;

c)  siinä on tarvittaessa määriteltävä asianomaisten jäsenvaltioiden yksittäisiin käyttöoikeuksiin liitettävät yhteiset tai vertailukelpoiset ehdot, joiden perusteella käyttäjille voidaan muun muassa osoittaa samanlaisia radiotaajuuslohkoja;

d)  sen on oltava aina avoin muille jäsenvaltioille siihen asti kun valtuutusprosessi on saatettu päätökseen.

2. Jos 1 kohdan soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet kuuluvat 35 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on noudatettava kyseisessä artiklassa säädettyä menettelyä samanaikaisesti.

III LUKU

Yhdenmukaistamismenettelyt

38 artikla

Yhdenmukaistamismenettelyt

1. Jos komissio toteaa, että eroavuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä määritettyjä sääntelytehtäviä voivat muodostaa esteen sisämarkkinoille, komissio voi yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen antaa suosituksen tai tehdä päätöksen tämän direktiivin säännösten soveltamisen yhdenmukaistamisesta 3 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 37 ja 45 artiklan, 46 artiklan 3 kohdan, 47 artiklan 3 kohdan ja 53 artiklan soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset ottavat 1 kohdan mukaisesti annettavat suositukset mahdollisimman tarkasti huomioon tehtäviään hoitaessaan. Jos kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen päättää olla noudattamatta suositusta, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja perusteltava kantansa.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyissä päätöksissä voidaan ainoastaan yksilöidä yhdenmukaistettu tai koordinoitu lähestymistapa, jolla puututaan seuraaviin seikkoihin:

a)  kansallisten sääntelyviranomaisten epäyhdenmukainen yleisten sääntelytapojen täytäntöönpano sähköisen viestinnän markkinoiden sääntelyssä 62 ja 65 artiklaa sovellettaessa, siltä osin kuin se muodostaa esteen sisämarkkinoille. Päätöksissä ei viitata kansallisten sääntelyviranomaisten 33 artiklan mukaisesti antamiin erityisiin ilmoituksiin.

  Tällaisessa tapauksessa komissio tekee päätösehdotuksen vasta

–  kun komission samasta asiasta antaman suosituksen hyväksymisestä on kulunut vähintään kaksi vuotta, ja

–  ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon tällaisen päätöksen hyväksymistä koskevan yhteistyöelimen lausunnon, jonka yhteistyöelin antaa kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnöstä;

b)  numerointi, mukaan lukien numeroalueet, numeroiden ja tunnisteiden siirrettävyys, numeron- tai osoitteenmuunnosjärjestelmät sekä 112-hätäpalvelujen käyttömahdollisuus.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu päätös hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5. Yhteistyöelin voi omasta aloitteestaan ja myös, kun sähköisiä viestintäverkkoja tai ‑palveluja tarjoava yritys on tehnyt valituksen, antaa komissiolle neuvoja sen suhteen, pitäisikö 1 kohdan mukaisesti hyväksyä jokin toimenpide.

5 a. Jos yhteistyöelimen hyväksymässä lausunnossa todetaan, että kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä määritettyjä sääntelytehtäviä on eroavuuksia ja että kyseiset eroavuudet voivat muodostaa esteen sisämarkkinoille, komissio joko antaa suosituksen 1 kohdan mukaisesti tai, jos sen samasta asiasta antaman suosituksen hyväksymisestä on kulunut yli kaksi vuotta, tekee päätöksen 3 kohdan mukaisesti pyytämättä yhteistyöelimeltä uutta lausuntoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaista komission toimivaltaa.

Jos komissio ei ole ensimmäisen alakohdan mukaisesti joko antanut suositusta tai tehnyt päätöstä yhden vuoden kuluessa päivästä, jona yhteistyöelin antoi lausuntonsa, se ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ratkaisunsa perusteet ja julkistaa ne.

Jos komissio on antanut suosituksen, mutta esteitä sisämarkkinoille muodostavaa epäyhdenmukaista täytäntöönpanoa esiintyy vielä kaksi vuotta suosituksen antamisen jälkeen, komissio joko tekee vuoden kuluessa tästä päätöksen 3 kohdan mukaisesti tai, jos se päättää olla tekemättä päätöstä, ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ratkaisunsa perusteet ja julkistaa ne.

39 artikla

Standardointi

1. Komissio laatii ja julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä muista kuin pakollisista standardeista ja/tai eritelmistä luettelon, joka toimii perustana sähköisten viestintäverkkojen, sähköisten viestintäpalvelujen ja niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen yhdenmukaisen tarjoamisen edistämisessä. Tarvittaessa komissio voi direktiivillä (EU) 2015/1535 perustettua komiteaa kuultuaan pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita, joita ovat Euroopan standardointikomitea (CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (CENELEC) ja Euroopan telealan standardointilaitos (ETSI), laatimaan standardeja.

2. Jäsenvaltioiden on edistettävä 1 kohdassa tarkoitettujen standardien ja/tai eritelmien käyttöä palvelujen, teknisten rajapintojen ja/tai verkkotoimintojen tarjoamisessa, siltä osin kuin se on ehdottoman välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden sekä päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi ja palveluntarjoajan vaihtamisen helpottamiseksi, jotta voidaan lisätä käyttäjien valinnanvapautta.

Kunnes standardit ja/tai eritelmät on 1 kohdan mukaisesti julkaistu, jäsenvaltioiden on edistettävä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden hyväksymien standardien ja/tai eritelmien noudattamista.

Jos tällaisia standardeja ja/tai eritelmiä ei ole, jäsenvaltioiden on edistettävä Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU), Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (CEPT), Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) ja kansainvälisen sähkötekniikan standardisointijärjestön (IEC) antamien kansainvälisten standardien tai suositusten noudattamista.

Jos kansainvälisiä standardeja on olemassa, jäsenvaltioiden on kannustettava eurooppalaisia standardointiorganisaatioita käyttämään niitä tai niiden merkityksellisiä osia perustana standardeja kehittäessään, lukuun ottamatta tilanteita, joissa tällaiset kansainväliset standardit tai niiden merkitykselliset osat olisivat tehottomia.

Kaikkien 1 kohdassa tai tässä kohdassa tarkoitettujen standardien on mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan edistettävä tämän direktiivin mukaista käyttöoikeutta.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettuja standardeja ja/tai eritelmiä ei ole noudatettu riittävän hyvin, jotta palvelujen yhteentoimivuus yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa voitaisiin taata, kyseisten standardien ja/tai eritelmien noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, jos tämä on ehdottoman välttämätöntä tällaisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden lisäämiseksi.

4. Jos komissio aikoo säätää tiettyjen standardien ja/tai eritelmien noudattamisen pakolliseksi, se julkaisee asiasta ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja pyytää kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään asiasta näkemyksensä. Komissio toteuttaa tarvittavat täytäntöönpanotoimet ja säätää kyseessä olevien standardien noudattamisen pakolliseksi viittaamalla niihin pakollisina standardeina Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavassa 1 kohdassa tarkoitettujen standardien ja/tai eritelmien luettelossa.

5. Jos komissio katsoo, että 1 kohdassa tarkoitetut standardit ja/tai eritelmät eivät enää edistä yhdenmukaistettujen sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista tai että ne eivät enää täytä kuluttajien tarpeita tai että ne estävät tekniikan kehittämistä, se poistaa ne 1 kohdassa tarkoitetusta standardien ja/tai eritelmien luettelosta.

6. Jos komissio katsoo, että 4 kohdassa tarkoitetut standardit ja/tai eritelmät eivät enää edistä yhdenmukaistettujen sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista tai että ne eivät enää täytä kuluttajien tarpeita tai että ne estävät tekniikan kehitystä, se toteuttaa asianmukaiset tekniset täytäntöönpanotoimenpiteet ja poistaa nämä standardit ja/tai eritelmät 1 kohdassa tarkoitetusta standardien ja/tai eritelmien luettelosta.

7. Edellä 4 ja 6 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8. Tätä artiklaa ei sovelleta niihin olennaisiin vaatimuksiin, rajapintojen eritelmiin tai yhdenmukaistettuihin standardeihin, joihin sovelletaan direktiivin 2014/53/EU säännöksiä.

V osasto: Turvallisuus ja eheys

40 artikla

Verkkojen ja palvelujen turvallisuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat toteuttavat tarvittavat ja oikeasuhteiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet hallitakseen asianmukaisesti verkkojen tai palvelujen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa riskiin suhteutettu turvallisuustaso, ottaen huomioon uusin tekniikka. Erityisesti on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kun luottamuksellisuus sitä edellyttää, sähköisen viestinnän sisältö salataan oletusarvoisesti päästä päähän, jotta voidaan ehkäistä ja minimoida turvapoikkeamista käyttäjille, muille verkoille tai palveluille aiheutuvat vaikutukset.

1 a. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille velvollisuuksia, jotka johtaisivat niiden verkkojen tai palvelujen turvallisuuden heikkenemiseen.

Jos jäsenvaltiot asettavat turvallisuutta koskevia lisävaatimuksia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltioissa toimiville yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille, niiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä komissiolle ja Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirastolle, jäljempänä ’ENISA’. ENISA auttaa jäsenvaltioita koordinoimaan toimenpiteitä, joiden avulla vältetään päällekkäisyys tai erilaiset vaatimukset, jotka voivat aiheuttaa turvallisuusriskejä ja muodostaa esteitä sisämarkkinoille.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisten viestintäverkkojen tarjoajat toteuttavat kaikki aiheelliset toimenpiteet taatakseen verkkojensa eheyden ja turvatakseen siten näiden verkkojen kautta tarjottavien palvelujen tarjonnan jatkuvuuden.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat ilmoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä kaikki sellaiset turvapoikkeamat tai eheyden menetykset, joilla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan.

Turvapoikkeaman vaikutuksen merkittävyyden määrittämiseksi on otettava huomioon erityisesti seuraavat muuttujat:

a)  niiden käyttäjien lukumäärä, joita poikkeama koski;

b)  poikkeaman kesto;

c)  maantieteellinen levinneisyys alueella, johon poikkeama vaikuttaa;

d)  verkon tai palvelun toiminnan häiriintymisen laajuus;

e)  talouden ja yhteiskunnan toimintoihin kohdistuva vaikutus.

Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja ENISAlle. Asianomainen toimivaltainen viranomainen voi tiedottaa asiasta yleisölle tai vaatia tarjoajia tiedottamaan siitä, jos se katsoo poikkeaman julkistamisen olevan yleisen edun mukaista.

Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on kerran vuodessa toimitettava komissiolle ja ENISAlle tiivistelmäraportti vastaanotetuista ilmoituksista ja tämän kohdan mukaisesti toteutetuista toimista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun yleisissä viestintäverkoissa tai yleisesti saatavilla olevissa sähköisissä viestintäpalveluissa on erityinen turvapoikkeaman riski, tällaisten verkkojen tai palvelujen tarjoajat ilmoittavat käyttäjilleen tästä riskistä ja kaikista mahdollisista suojaavista tai korjaavista toimista, joita käyttäjät voivat toteuttaa.

4. Tämä artikla ei estä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen (EU) 2016/679 eikä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY soveltamista.

5. Siirretään komissiolle valta antaa 109 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täsmentämiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, joilla määritellään ilmoitusvaatimuksiin liittyvät olosuhteet, ilmoitusten muoto ja ilmoitusvaatimuksiin sovellettavat menettelyt. Delegoitujen säädösten on mahdollisimman pitkälle perustuttava eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, eivätkä ne saa estää jäsenvaltioita hyväksymästä lisävaatimuksia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäiset tällaiset delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä].

5 a. Verkkojen ja palvelujen turvallisuutta koskevien toimenpiteiden johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi ENISA antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä] sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission ja yhteistyöelimen kanssa suuntaviivat verkkojen ja palvelujen turvallisuutta sekä päästä päähän -salauksen käytön edistämistä koskevista vähimmäisvaatimuksista ja yhteisistä menettelyistä.

41 artikla

Täytäntöönpano ja sen valvonta

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet antaa sitovia ohjeita, myös poikkeaman estämiseksi tai korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja täytäntöönpanon määräajoista, yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille 40 artiklan täytäntöönpanemiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet vaatia yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia

  a)  antamaan tiedot, jotka tarvitaan niiden palvelujen ja verkkojen turvallisuuden ja/tai eheyden arvioimiseksi ja joihin kuuluvat dokumentoidut turvallisuusohjeet; ja

  b)  teettämään pätevällä riippumattomalla elimellä tai toimivaltaisella viranomaisella turvallisuustarkastuksen ja toimittamaan sen tulokset toimivaltaiselle viranomaiselle. Yritys maksaa tarkastuksen kustannukset.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tarvittavat valtuudet tutkia tapaukset, joissa ohjeita ei ole noudatettu, ja noudattamatta jättämisen vaikutukset verkkojen ja palvelujen turvallisuuteen.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on 40 artiklan täytäntöönpanemiseksi oikeus saada apua direktiivin (EU) 2016/1148 9 artiklassa tarkoitetuilta tietoturvaloukkauksiin reagoivilta ja niitä tutkivilta yksiköiltä, jäljempänä ’CSIRT-toimijat’, kysymyksissä, jotka kuuluvat CSIRT-toimijoiden tehtäviin kyseisen direktiivin liitteessä I olevan 2 kohdan mukaisesti.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti kuultava asiaankuuluvia kansallisia lainvalvontaviranomaisia, direktiivin (EU) 2016/1148 8 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia ja kansallisia tietosuojaviranomaisia sekä tehtävä yhteistyötä niiden kanssa.

II osa. VERKOT

I osasto: Markkinoille pääsy ja käyttöönotto

42 artikla

Radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia koskevat maksut

Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden asettaa maksuja radiotaajuuksien käyttöoikeuksista tai oikeuksista asentaa julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen järjestelmiä, joita käytetään sähköisten viestintäpalvelujen tai -verkkojen ja liitännäistoimintojen tarjoamiseen, näiden resurssien optimaalisen käytön varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä maksut ovat objektiivisesti perusteltuja, avoimia, syrjimättömiä ja tavoitteeseensa nähden oikeasuhteisia, että niissä otetaan huomioon 3 ja 4 artiklassa ja 45 artiklan 2 kohdassa esitetyt tavoitteet ja että:

a)  ne ovat palvelu- ja teknologianeutraaleja, niihin sovelletaan ainoastaan 45 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisia rajoituksia ja niillä edistetään taajuuksien tosiasiallista ja tehokasta käyttöä sekä maksimoidaan taajuuksien yhteiskunnallinen ja taloudellinen hyöty;

b)  niissä otetaan huomioon tarve edistää innovatiivisten palvelujen kehittämistä; ja

c)  niissä otetaan huomioon resurssien mahdolliset vaihtoehtoiset käyttötavat.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että radiotaajuuksien käyttöoikeuksien vähimmäismaksuiksi vahvistettavissa rajahinnoissa otetaan huomioon oikeuksien arvo niiden mahdollisessa vaihtoehtoisessa käytössä sekä lisäkustannukset, joita aiheutuu ehdoista, kuten tavanomaisista kaupallisista ehdoista poikkeavista kattavuusvelvoitteista, joita näihin oikeuksiin on liitetty 3 ja 4 artiklan ja 45 artiklan 2 kohdan mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi ▌.

3. Jäsenvaltioiden on sovellettava maksujärjestelyjä, jotka ovat suhteessa kyseisten radiotaajuuksien todelliseen saatavuuteen eivätkä tarpeettomasti haittaa verkkoihin ja liitännäistoimintoihin tehtäviä lisäinvestointeja, jotka ovat tarpeen radiotaajuuksien tehokkaan käytön ja niihin liittyvien palvelujen tarjoamisen kannalta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat maksuja asettaessaan huomioon muut tämän direktiivin mukaisesti vahvistettuihin yleisvaltuutuksiin tai käyttöoikeuksiin liittyvät hallinnolliset ja muut maksut, jotta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajille ei koituisi aiheettomia taloudellisia rasitteita ja jotta kannustettaisiin varattujen resurssien optimaaliseen käyttöön.

5. Tämän artiklan mukaisia maksuja asetettaessa on noudatettava 23 artiklan ja tarvittaessa 35 artiklan, 48 artiklan 6 kohdan ja 54 artiklan vaatimuksia.

I LUKU

MAA-ALUEIDEN KÄYTTÖOIKEUDEN SAAMINEN

43 artikla

Asennusoikeudet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen viranomaisen käsitellessä

–  hakemusta, joka koskee oikeuksien myöntämistä yritykselle, jolla on valtuutus tarjota yleisiä viestintäverkkoja, asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen,

–  hakemusta, joka koskee oikeuksien myöntämistä yritykselle, jolla on valtuutus tarjota muita kuin yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja, asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen,

toimivaltainen viranomainen

–  noudattaa yksinkertaisia, tehokkaita, avoimia ja yleisesti saatavilla olevia menettelyjä, joita sovelletaan syrjimättömästi ja viivytyksettä, ja tekee kaikissa tapauksissa päätöksensä kuuden kuukauden kuluessa hakemuksesta, pakkolunastustapauksia lukuun ottamatta, ja

–  noudattaa avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita liittäessään ehtoja kyseisiin oikeuksiin.

Edellä mainitut menettelyt voivat erota toisistaan riippuen siitä, tarjoaako hakija yleisiä viestintäverkkoja vai ei.

2. Jos valtion viranomaisilla tai paikallisviranomaisilla on omistusosuuksia tai määräysvaltaa yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavissa yrityksissä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien myöntämiseen liittyvät toiminnot erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti omistajuuteen ja määräysvaltaan liittyvistä toiminnoista.

2 a. Jäsenvaltioiden on nimettävä tai perustettava tehokas mekanismi, jonka avulla yritykset voivat hakea asianomaisista osapuolista riippumattomalta elimeltä muutosta järjestelmien asennusoikeuksien myöntämistä koskevaan päätökseen. Kyseisen elimen on tehtävä päätöksensä kohtuullisen määräajan kuluessa.

44 artikla

Verkkoelementtien ja liitännäistoimintojen rinnakkain sijoittaminen ja yhteiskäyttö sähköisten viestintäverkkojen tarjoajien osalta

1. Jos operaattori on käyttänyt kansallisen lainsäädännön mukaista oikeutta asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen tai mahdollisuutta käyttää omaisuuden pakkolunastus- tai käyttöönottomenettelyä, toimivaltaisten viranomaisten on voitava määrätä asennettujen verkkoelementtien ja liitännäistoimintojen rinnakkain sijoittamisesta tai yhteiskäytöstä ympäristön, kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden suojelemiseksi tai kaupunki- ja aluesuunnittelun tavoitteiden toteuttamiseksi. Asennettujen verkkoelementtien ja toimintojen rinnakkain sijoittamisesta tai yhteiskäytöstä ja omaisuuden yhteiskäytöstä saa määrätä vasta, kun on toteutettu kestoltaan asianmukainen julkinen kuuleminen, jonka kuluessa kaikille asianomaisille osapuolille on annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä, sekä ainoastaan tietyillä sellaisilla alueilla, joilla yhteiskäyttöä pidetään välttämättömänä tässä artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on voitava määrätä tällaisten toimintojen tai omaisuuden, mukaan lukien maa-alueet, rakennukset, rakennusten sisääntulot, rakennusten kaapelointi, mastot, antennit, tornit ja muut tukirakennelmat, kaapelikanavat, tyhjät putket, kaapelikaivot ja jakomot, yhteiskäytöstä tai toteuttaa julkisten töiden koordinointia helpottavia toimenpiteitä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tarvittaessa annettava sääntöjä, jotka koskevat toimintojen tai omaisuuden yhteiskäytöstä ja rakennusteknisten töiden koordinoinnista aiheutuvien kustannusten jakamista.

2. Toimivaltaisen viranomaisen tämän artiklan mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden on oltava puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia. Toimenpiteet on tarvittaessa toteutettava koordinoidusti kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa.

II LUKU

RADIOTAAJUUKSIEN KÄYTTÖOIKEUS

1 jakso Valtuutukset

45 artikla

Radiotaajuuksien hallinnointi

1. Ottaen asianmukaisesti huomioon, että radiotaajuudet ovat julkinen hyödyke, jolla on tärkeä yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisissä viestintäpalveluissa ja -verkoissa niiden alueella käytettäviä radiotaajuuksia hallinnoidaan tehokkaasti 3 ja 4 artiklan mukaisesti. Niiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset sähköisiin viestintäpalveluihin ja -verkkoihin käytettäviä radiotaajuuksia varatessaan ja yleisvaltuutuksia tai yksittäisiä käyttöoikeuksia myöntäessään soveltavat puolueettomia, avoimia, kilpailua edistäviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia kriteerejä.

Jäsenvaltioiden on tätä artiklaa soveltaessaan noudatettava asiaankuuluvia kansainvälisiä sopimuksia, ITU:n radio-ohjesääntö ja muut ITU:n puitteissa hyväksytyt sopimukset mukaan lukien, ja ne voivat ottaa huomioon yleiseen etuun liittyviä näkökohtia.

2. Jäsenvaltioiden on edistettävä radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista unionissa ja otettava samalla huomioon tarve varmistaa niiden tosiasiallinen ja tehokas käyttö ja pyrittävä turvaamaan kilpailu ja saavuttamaan muita kuluttajille koituvia hyötyjä, kuten mittakaavaetuja sekä palvelujen ja verkkojen yhteentoimivuus. Tällöin niiden on toimittava 4 artiklan sekä päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti muun muassa:

a)  varmistamalla kansalliselle alueelleen ja väestölleen laadukkaat ja nopeat yhteydet sekä sisä- että ulkotiloissa ja myös tärkeimmillä kansallisilla ja eurooppalaisilla liikenneväylillä, mukaan lukien Euroopan laajuinen liikenneverkko sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksessa (EU) N:o 1315/2013;

b)  varmistamalla, että alueisiin, jotka ovat ominaisuuksiltaan samanlaisia erityisesti verkon käyttöönottoasteen ja väestötiheyden suhteen, sovelletaan yhdenmukaisia kattavuusehtoja;

c)  helpottamalla uuden langattoman viestintäteknologian ja -sovellusten nopeaa kehittämistä unionissa, tarvittaessa myös monialaisesti;

c a)   varmistamalla oikeuksien myöntämistä, uusimista, muuttamista, rajoittamista ja peruuttamista koskeva ennakoitavuus ja johdonmukaisuus, jotta voidaan edistää pitkän aikavälin investointeja;

d)  varmistamalla rajat ylittävien tai valtioiden sisäisten haitallisten häiriöiden ehkäiseminen 28 ja 46 artiklan mukaisesti ja toteuttamalla sitä varten aiheellisia ennalta ehkäiseviä ja korjaavia toimia;

e)  edistämällä asianmukaisten vakiinnutettujen yhteiskäyttöä koskevien sääntöjen ja ehtojen avulla radiotaajuuksien yhteiskäyttöä samanlaisten ja/tai erilaisten käyttötarkoitusten kesken, suojaten samalla olemassa olevat käyttöoikeudet, unionin oikeuden mukaisesti;

f)  soveltamalla mahdollisimman asianmukaista ja yksinkertaista valtuutusjärjestelmää 46 artiklan mukaisesti siten, että voidaan maksimoida radiotaajuuksien käytön joustavuus, jakaminen ja tehokkuus;

g)  varmistamalla, että radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä, siirtämistä, uusimista, muuttamista ja peruuttamista koskevat säännöt ovat selkeästi ja läpinäkyvästi määriteltyjä ja että niitä sovelletaan siten, että voidaan turvata sääntelyn varmuus, johdonmukaisuus ja ennakoitavuus;

h)  varmistamalla kaikkialla unionissa johdonmukaisuus ja ennakoitavuus radiotaajuuksien käyttöön valtuuttamisessa siten, että voidaan suojella yleisöä haitallisilta sähkömagneettisilta kentiltä.

Kun komissio hyväksyy teknisiä yhdenmukaistamistoimenpiteitä päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti, se hyväksyy radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen täytäntöönpanotoimenpiteen, jolla täsmennetään, sovelletaanko yhdenmukaistettua taajuuskaistaa koskeviin oikeuksiin tämän direktiivin 46 artiklan mukaisesti yleisvaltuutusta vai yksittäisiä käyttöoikeuksia. Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kun komissio aikoo toteuttaa toimenpiteitä 39 artiklan mukaisesti, se pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä neuvoa siitä, miten tällainen standardi tai eritelmä vaikuttaisi radiotaajuuksien koordinointiin, yhdenmukaistamiseen ja saatavuuteen. Komissio ottaa radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän neuvot mahdollisimman tarkasti huomioon mahdollisia jatkotoimia toteuttaessaan.

3. Jos päätöksen N:o 676/2002/EY nojalla hyväksytyn yhdenmukaistamistoimenpiteen mukaisesti käyttöön asetetun yhdenmukaistetun taajuuskaistan käytölle ei ole kysyntää kansallisilla tai alueellisilla markkinoilla ▌, jäsenvaltiot voivat sallia kyseisen taajuuskaistan tai sen osan vaihtoehtoisen käytön, aikaisempi käyttö mukaan lukien, 4 ja 5 kohdan mukaisesti edellyttäen, että:

a)  yhdenmukaistetun taajuuskaistan markkinakysynnän puuttuminen on todettu 23 artiklan mukaisen julkisen kuulemisen perusteella sekä markkinakysyntää koskevan ennakoivan arvioinnin perusteella;

b)  vaihtoehtoinen käyttö ei estä tai haittaa yhdenmukaistetun taajuuskaistan saatavuutta tai käyttöä muissa jäsenvaltioissa; ja

c)  asianomainen jäsenvaltio ottaa asianmukaisesti huomioon yhdenmukaistetun taajuuskaistan pitkäaikaisen saatavuuden tai käytön unionissa sekä laitteisiin liittyvät mittakaavaedut, joita saadaan yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käytöstä unionissa.

Vaihtoehtoinen käyttö sallitaan ainoastaan poikkeustapauksissa, jos taajuuskaistalle ei ole kysyntää markkinoilla silloin, kun se asetetaan ensimmäistä kertaa käyttöön. Päätöstä vaihtoehtoisen käytön sallimisesta poikkeustapauksessa on tarkasteltava uudelleen joka kolmas vuosi tai pikaisesti, jos mahdollinen käyttäjä pyytää toimivaltaiselta viranomaiselta oikeutta käyttää taajuuskaistaa yhdenmukaistamistoimenpiteen mukaisesti. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tehdystä päätöksestä sekä mahdollisen uudelleentarkastelun tuloksista perusteluineen.

4. Jollei toisessa alakohdassa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa unionin oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla radiotaajuuksilla voidaan käyttää kaikentyyppistä sähköisissä viestintäpalveluissa tai -verkoissa käytettävää teknologiaa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asettaa sähköisiin viestintäpalveluihin käytettäviä radioverkko- tai langattoman liityntäteknologian tyyppejä koskevia oikeasuhteisia ja syrjimättömiä rajoituksia ainoastaan silloin kun se on tarpeen

a) haitallisten häiriöiden välttämiseksi,

  b) yleisön suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon neuvoston suositus 1999/519/EY

  Neuvoston suositus 1999/519/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 1999, väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta (EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59).

  c) palvelun teknisen laadun varmistamiseksi,

  d) radiotaajuuksien mahdollisimman laajan yhteiskäytön varmistamiseksi unionin oikeuden mukaisesti,

  e) radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi, tai

  f) yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi 5 kohdan mukaisesti.

5. Jollei toisessa alakohdassa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa unionin oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla radiotaajuuksilla voidaan tarjota kaikentyyppisiä sähköisiä viestintäpalveluja. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asettaa tarjottavien sähköisten viestintäpalvelujen tyyppejä koskevia oikeasuhteisia ja syrjimättömiä rajoituksia, tarvittaessa myös ITU:n radio-ohjesäännön mukaisen vaatimuksen täyttämiseksi.

Toimenpiteet, jotka edellyttävät sähköisen viestintäpalvelun tarjoamista tietyllä sähköisille viestintäpalveluille avoimella taajuusalueella, on perusteltava, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemän yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttaminen. Näihin kuuluvat esimerkiksi:

a) ihmishengen turvaaminen,

  b) sosiaalisen, alueellisen tai maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen,

  c) radiotaajuuksien tehottoman käytön välttäminen, ▌ ▌

  d) kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen esimerkiksi tarjoamalla radio- ja televisiolähetyspalveluja,

d a) erittäin laadukkaiden yhteyksien edistäminen tärkeimmillä liikenneväylillä.

Toimenpiteeseen, jolla kielletään minkään muun sähköisen viestintäpalvelun tarjoaminen tietyllä taajuusalueella, voidaan ryhtyä ainoastaan silloin, kun se on perusteltavissa tarpeella suojata ihmishengen turvaamiseen liittyviä palveluja. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti myös laajentaa tällaista toimenpidettä unionin määrittelemien tai jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemien muiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

6. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen rajoitusten tarpeellisuutta ja julkistettava tarkastelujen tulokset.

7. Ennen 25 päivää toukokuuta 2011 asetettujen rajoitusten on oltava tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivään mennessä 4 ja 5 kohdan mukaisia.

46 artikla

Valtuutus radiotaajuuksien käyttöön

1. Jäsenvaltioiden on valittava radiotaajuuksien käytön valtuuttamiseen sopivin järjestely, jotta voidaan edistää yleisvaltuutuksen alaisten radiotaajuuksien käyttöä, yhteiskäyttö mukaan lukien, ja rajoitettava radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntäminen tilanteisiin, joissa se on tarpeen

a)  ▌

b)  haitallisten häiriöiden välttämiseksi tai niiltä suojautumiseksi;

c)  ▌

d)  ▌viestinnän tai palvelun teknisen laadun varmistamiseksi;

e)  jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemien muiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

e a)  taajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi.

▌Jäsenvaltioiden on tarvittaessa harkittava mahdollisuutta valtuuttaa radiotaajuuksien käyttöön yleisvaltuutuksen ja yksittäisten käyttöoikeuksien yhdistelmän perusteella, ottaen huomioon eri yhdistelmien ja vähittäisten luokasta toiseen tehtävien siirtojen todennäköiset vaikutukset kilpailuun, innovointiin ja markkinoille pääsyyn.

–  ▌

–  ▌

–  ▌

–  ▌

Jäsenvaltioiden on minimoitava radiotaajuuksien käyttöä koskevat rajoitukset ottamalla täysin huomioon tekniset ratkaisut haitallisten häiriöiden hallitsemiseksi, jotta valtuutusjärjestelmä olisi mahdollisimman yksinkertainen.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos radiotaajuuksien yhteiskäyttöä sovelletaan, yhteiskäytön säännöt ja ehdot esitetään selvästi ja täsmennetään konkreettisesti valtuutuksissa. Kyseisissä säännöissä ja ehdoissa on edistettävä tehokasta käyttöä, kilpailua ja innovointia, ja niihin on sisällyttävä oikeudenmukaiset ja syrjimättömät tukkutason käyttöoikeutta koskevat ehdot.

3. Komissio hyväksyy radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen ▌täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka koskevat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen perusteiden, sääntöjen ja ehtojen soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien osalta. Se hyväksyy nämä toimenpiteet 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Nämä toimenpiteet hyväksytään viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä].

47 artikla

Yleisvaltuutuksiin ja radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitettävät ehdot

1. Toimivaltaisten viranomaisten on liitettävä radiotaajuuksien yksittäisiin käyttöoikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin ehtoja 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen varmistamiseksi, että yleisvaltuutuksen saajat tai yksittäisten oikeuksien haltijat tai mahdollinen kolmas osapuoli, jolle yksittäinen oikeus tai osa siitä on myyty tai vuokrattu, käyttävät radiotaajuuksia optimaalisesti ja tehokkaasti. Niiden on määriteltävä selkeästi nämä ehdot, mukaan lukien vaadittu käytön taso sekä mahdollisuus käydä kauppaa ja vuokrata suhteessa tähän velvollisuuteen, jotta voidaan varmistaa ehtojen toteutuminen 30 artiklan mukaisesti. Yksittäisten oikeuksien tapauksessa nämä ehdot on määriteltävä selkeästi ennen myöntämistä, jakamista tai uusimista. Toimivaltainen viranomainen voi muuttaa ehtoja välitarkastelun yhteydessä, jos se on tarpeen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi 3 artiklan mukaisesti. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien uusimiseen liitetyt ehdot eivät saa tuottaa ansaitsematonta hyötyä oikeuksien nykyisille haltijoille.

Tällaisissa ehdoissa on määritettävä kaikki sovellettavat muuttujat, myös oikeuksien käyttöönoton kausi, joiden täyttymättä jäämistä toimivaltainen viranomainen voi käyttää perusteena peruuttaa käyttöoikeus tai määrätä muista toimenpiteistä, kuten yhteiskäytöstä.

Radiotaajuuksien tehokkuuden maksimoimiseksi toimivaltaisen viranomaisen on jaettavien radiotaajuuksien määrästä ja tyypistä päättäessään otettava huomioon erityisesti:

a) mahdollisuus yhdistää toisiaan täydentäviä taajuuskaistoja yhteen jakomenettelyyn; ja

b) radiotaajuuslohkojen koon merkityksellisyys tai mahdollisuus yhdistää lohkoja niiden mahdollisten käyttötarkoitusten mukaan, ottaen erityisesti huomioon uusien kehittyvien viestintäjärjestelmien tarpeet.

Toimivaltaisten viranomaisten on hyvissä ajoin kuultava asianomaisia osapuolia sekä annettava niille tiedot yksittäisiin käyttöoikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin liitettävistä ehdoista ennen niiden asettamista. Niiden on määritettävä ennalta ja tiedotettava asianomaisille osapuolille avoimesti näiden ehtojen täyttymisen arviointikriteerit.

2. Kun toimivaltaiset viranomaiset liittävät radiotaajuuksien yksittäisiin käyttöoikeuksiin ehtoja, ne voivat sallia passiivisen tai aktiivisen infrastruktuurin tai radiotaajuuksien yhteiskäytön ja kaupalliset verkkovierailupalvelujen käyttöoikeussopimukset taikka infrastruktuurin yhteisen käyttöönoton radiotaajuuksia edellyttävien palvelujen tai verkkojen tarjoamiseksi, etenkin jotta voidaan varmistaa radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö tai edistää kattavuutta. Käyttöoikeuksiin liitetyt ehdot eivät saa estää radiotaajuuksien yhteiskäyttöä. Tämän kohdan mukaisesti liitettyjen ehtojen toteuttamiseen yrityksissä sovelletaan edelleen kilpailuoikeutta.

3. Komissio hyväksyy täytäntöönpanotoimenpiteitä täsmentääkseen niiden ehtojen soveltamisen yksityiskohtaiset säännöt, joita jäsenvaltiot voivat liittää yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöä koskeviin valtuutuksiin 1 ja 2 kohdan mukaisesti, lukuun ottamatta 42 artiklan mukaisia maksuja.

Liitteessä I olevan D osan mukaisen kattavuusvaatimuksen osalta täytäntöönpanotoimenpide saa koskea ainoastaan niiden kriteerien täsmentämistä, joita toimivaltaiset viranomaiset käyttävät määritellessään ja mitatessaan kattavuusvelvoitteita, ottaen huomioon samankaltaisuudet alueellisissa maantieteellisissä ominaispiirteissä, väestötiheydessä, taloudellisessa kehityksessä tai verkon kehittämisessä sähköisen viestinnän tiettyjä erityistyyppejä varten sekä kysynnän kehityksessä. Täytäntöönpanotoimenpiteitä ei saa ulottaa erityisten kattavuusvelvoitteiden määrittelyyn.

Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän mahdollinen lausunto. Nämä toimenpiteet hyväksytään viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä].

2 jakso Käyttöoikeudet

48 artikla

Radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntäminen

1. Jos on välttämätöntä myöntää radiotaajuuksien yksittäisiä käyttöoikeuksia, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaiset oikeudet pyynnöstä kaikille yrityksille, jotka tarjoavat palveluja tai verkkoja 12 artiklassa tarkoitetun yleisvaltuutuksen mukaisesti, jollei tämän direktiivin 13 ja 54 artiklan sekä 21 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöksistä ja muista, tällaisten resurssien tehokkaan käytön tämän direktiivin mukaisesti varmistavista säännöistä muuta johdu.

2. Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämismenettelyjen on oltava avoimia, puolueettomia, läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja radiotaajuuksien osalta 45 artiklan säännösten mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden erityiskriteerien ja ‑menettelyjen soveltamista, joita jäsenvaltiot ovat määritelleet radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiseksi radio- tai televisiotoiminnan sisältöpalvelujen tarjoajille yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi unionin oikeuden mukaisesti.

3. Poikkeusta avoimia myöntämismenettelyjä koskevasta vaatimuksesta voidaan soveltaa tapauksissa, joissa radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntäminen radio- tai televisiotoiminnan sisältöpalvelujen tarjoajille on tarpeen unionin määrittelemän tai jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemän yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi.

4. Kun toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät hakemuksia radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien saamiseksi valintamenettelyssä, niiden on käytettävä puolueettomia, läpinäkyviä, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä kelpoisuuskriteerejä, jotka on asetettava ennakolta ja joissa on otettava huomioon kyseisiin oikeuksiin liitetyt ehdot. Niiden on voitava pyytää hakijoilta kaikki tarvittavat tiedot arvioidakseen edellä mainituilla kriteereillä hakijan kykyä noudattaa ehtoja. Jos viranomainen katsoo arvioinnin perusteella, että hakijalla ei ole vaadittavaa kykyä, sen on annettava asiasta asianmukaisesti perusteltu päätös.

5. Käyttöoikeuksia myöntäessään jäsenvaltioiden on ilmoitettava, voiko oikeuksien haltija siirtää tai vuokrata kyseiset oikeudet ja millä ehdoin. Radiotaajuuksien osalta tällaisten säännösten on oltava tämän direktiivin 45 ja 51 artiklan mukaisia.

6. Päätökset käyttöoikeuksien myöntämisestä on tehtävä, niistä on ilmoitettava ja ne on julkistettava mahdollisimman pian sen jälkeen kun kansallinen sääntelyviranomainen on vastaanottanut täydellisen hakemuksen, ja kansallisessa radiotaajuussuunnitelmassa sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistettujen radiotaajuuksien tapauksessa kuuden viikon kuluessa. Tämä määräaika ei rajoita radiotaajuuksien tai kiertoratapaikkojen käyttöä koskevien soveltuvien kansainvälisten sopimusten soveltamista.

49 artikla

Oikeuksien kesto

1. Jos jäsenvaltiot valtuuttavat radiotaajuuksien käyttöön yksittäisillä käyttöoikeuksilla määräajaksi, niiden on varmistettava, että valtuutus myönnetään ajaksi, joka on tavoiteltavan päämäärän kannalta tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon tarve turvata kilpailu ja tosiasiallinen ja tehokas käyttö sekä edistää tehokkaita investointeja, myös jättämällä riittävästi aikaa investointien kuoletukselle, ja innovointia.

2. Jos jäsenvaltiot myöntävät yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöoikeuksia määräajaksi, tällaisten yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöoikeuksien on, jollei 47 artiklasta muuta johdu, oltava voimassa vähintään 25 vuotta, ja niistä on tehtävä välitarkastelu viimeistään kymmenen vuoden kuluttua käyttöoikeuksien myöntämisestä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse väliaikaisista oikeuksista, oikeuksien väliaikaisesta jatkamisesta 3 kohdan mukaisesti tai oikeuksista toissijaiseen käyttöön yhdenmukaistetuilla taajuuskaistoilla.

Jäsenvaltiot voivat välitarkastelun jälkeen peruuttaa käyttöoikeudet tai muuttaa niitä, jos näiden oikeuksien vuoksi ei ole mahdollista

a)  varmistaa radiotaajuuksien tosiasiallista ja tehokasta käyttöä, etenkin tekniikan tai markkinoiden kehityksen myötä;

b)  saavuttaa yleisen edun mukaista tavoitetta, kuten yhteyksiä koskevia unionin tason päämääriä, tai

c)  järjestää ja käyttää radiotaajuuksia yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä puolustukseen liittyviin tarkoituksiin.

Käyttöoikeudet voidaan peruuttaa vasta siirtymäkauden jälkeen.

3. Jäsenvaltiot voivat jatkaa käyttöoikeuksien kestoa lyhyeksi ajaksi, jos sillä voidaan varmistaa oikeuksien voimassaolon samanaikainen päättyminen yhdellä tai useammalla taajuuskaistalla.

50 artikla

Oikeuksien uusiminen

1. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien uusimista omasta aloitteestaan tai oikeuksien haltijan pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta nykyisiin oikeuksiin sovellettavia uusimislausekkeita.

2. ▌

3. Jos toimivaltaiset viranomaiset harkitsevat yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien uusimista, ▌niiden on

a) annettava kaikille asianomaisille osapuolille, käyttäjät ja kuluttajat mukaan lukien, mahdollisuus esittää näkemyksensä julkisessa kuulemisessa 23 artiklan mukaisesti; ja

b) otettava huomioon seuraavat seikat:

i)  3 artiklan, 45 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan tavoitteiden samoin kuin kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden mukaisten yleisten toimintapoliittisten tavoitteiden toteutuminen;

ii)  päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan mukaisesti hyväksytyn toimenpiteen täytäntöönpano;

iii)  kyseiseen oikeuteen liitettyjen ehtojen asianmukaisen toteuttamisen uudelleentarkastelu;

iv)  tarve edistää kilpailua tai ehkäistä sen vääristymistä 52 artiklan mukaisesti;

v)  radiotaajuuksien käytön tehostaminen tekniikan tai markkinoiden kehityksen myötä;

vi)  tarve välttää vakavia palveluhäiriöitä;

vii)  markkinoilla esiintyvä kysyntä muiden yritysten kuin kyseisen taajuuskaistan taajuuksien käyttöoikeuksien haltijoiden taholta;

viii)  tarve rajoittaa oikeuksien määrää 46 artiklan mukaisesti.

▌

Toimivaltaisen viranomaisen on viimeistään kolme vuotta ennen kyseisten oikeuksien voimassaolon päättymistä päätettävä, uusitaanko nykyiset oikeudet julkisen kuulemisen ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen tarkastelun tulosten perusteella, ja perusteltava päätöksensä vastaavasti.

Jos toimivaltainen viranomainen päättää, ettei taajuuksien käyttöoikeuksia uusita ja että oikeuksien määrää on rajoitettava, se myöntää oikeudet 54 artiklan mukaisesti.

51 artikla

Radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien siirto tai vuokraus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset voivat ▌siirtää tai vuokrata radiotaajuuksien yksittäisiä käyttöoikeuksia muille yrityksille ▌.

▌

▌

▌

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietyn yrityksen aikomuksesta siirtää radiotaajuuksien käyttöoikeuksia samoin kuin niiden tosiasiallisesta siirrosta ilmoitetaan kansallisia menettelyjä noudattaen kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämisestä vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos se ei ole sama, ja että se julkistetaan kirjaamalla se 3 kohdan mukaisesti ylläpidettävään rekisteriin. Jos radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu päätöstä N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) tai muuta unionin toimenpidettä soveltamalla, tällainen siirto ei saa olla ristiriidassa tämän yhdenmukaistetun käytön kanssa.

3. Jäsenvaltioiden on sallittava radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirto tai vuokraus, jos käyttöoikeuksiin liitetyt alkuperäiset ehdot säilytetään. Sanotun rajoittamatta tarvetta varmistaa kilpailun vääristymisen välttäminen, erityisesti tämän direktiivin 52 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on:

a)  sovellettava siirtoihin ja vuokraukseen mahdollisimman yksinkertaista menettelyä;

b)  ▌oltava epäämättä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien vuokrausta ▌, jos vuokralleantaja sitoutuu pysymään vastuussa käyttöoikeuksiin liitettyjen alkuperäisten ehtojen täyttämisestä;

c)  oltava epäämättä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtoa, paitsi jos on olemassa selvä riski, että uusi haltija ei kykene täyttämään käyttöoikeuksien alkuperäisiä ehtoja;

c a)  oltava epäämättä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtoa tai vuokrausta toimijalle, jolla jo on tällaisia oikeuksia.

Yrityksiltä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtoa tai vuokrausta koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä perittävät hallinnolliset maksut voivat kokonaisuudessaan kattaa ainoastaan ne hallinnolliset kustannukset, jotka aiheutuvat hakemuksen käsittelystä ja mahdollisesti tarvittavista lisätoimista, ja niiden on oltava 16 artiklan mukaisia.

Edellä a–c a alakohdassa säädetty ei rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa valvoa milloin tahansa käyttöoikeuksiin liitettyjen ehtojen noudattamista sekä vuokralleantajan että vuokraajan osalta kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on helpotettava radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtoa ja vuokrausta käsittelemällä ripeästi pyynnöt, jotka koskevat oikeuksiin liitettyjen ehtojen mukauttamista, sekä varmistamalla, että oikeudet tai niihin liittyvät radiotaajuudet voidaan mahdollisimman hyvin jakaa osiin tai erotella.

Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien mahdollista siirtoa tai vuokrausta varten toimivaltaisten viranomaisten on annettava kaikki tiedot vaihtokelpoisista yksittäisistä oikeuksista julkisesti saataville vakioidussa sähköisessä muodossa, kun oikeudet luodaan, sekä pidettävä kyseiset tiedot ajan tasalla niin pitkään kuin oikeudet ovat olemassa.

4. Komissio hyväksyy aiheellisia täytäntöönpanotoimenpiteitä sellaisten taajuusalueiden yksilöimiseksi, joiden osalta radiotaajuuksien käyttöoikeuksia voidaan siirtää tai vuokrata yritysten kesken. Toimenpiteet eivät saa koskea taajuuksia, joita käytetään radio- ja televisiolähetyksiin.

Nämä tekniset täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Nämä toimenpiteet hyväksytään viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä].

52 artikla

Kilpailu

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä todellista kilpailua ja ehkäistävä kilpailun vääristymistä sisämarkkinoilla, kun ne päättävät myöntää, muuttaa tai uusia radiotaajuuksien käyttöoikeuksia sähköisten viestintäpalvelujen ja -verkkojen tarjoamiseksi tämän direktiivin mukaisesti.

2. Kun jäsenvaltiot myöntävät, muuttavat tai uusivat radiotaajuuksien käyttöoikeuksia, niiden kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon komission 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkaisemat markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskevat suuntaviivat, suoritettava puolueeton ja ennakoiva arvio markkinoiden kilpailuolosuhteista ja toteutettava jokin a–e alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä vain, jos toimenpide on tarpeen todellisen kilpailun säilyttämiseksi tai toteuttamiseksi:

a)  rajoitettava niiden radiotaajuuksien määrää, joiden käyttöoikeuksia myönnetään jollekin yritykselle, tai poikkeuksellisissa olosuhteissa liitettävä tällaisiin käyttöoikeuksiin ehtoja, kuten tukkutason käyttöoikeuden tai kansallisten tai alueellisten verkkovierailujen tarjoaminen tietyillä taajuuskaistoilla tai ominaisuuksiltaan samankaltaisten taajuuskaistojen ryhmissä;

b)  varattava tietty osa taajuuskaistasta tai taajuuskaistojen ryhmästä myönnettäväksi uusille toimijoille, jos se on asianmukaista kansallisten markkinoiden poikkeuksellisen tilanteen kannalta;

c)  oltava myöntämättä uusia radiotaajuuksien käyttöoikeuksia tai oltava sallimatta radiotaajuuksien uudenlaista käyttöä tietyillä taajuusalueilla tai asetettava ehtoja uusien radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiselle tai uusiin käyttötarkoituksiin valtuuttamiselle, jotta vältetään kilpailun vääristyminen sen johdosta, että käyttöoikeuksia myönnetään tai siirretään tai että ne kasautuvat;

d)  kiellettävä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirto tai asetettava sille ehtoja, jos se ei kuulu kansallisen tai unionin harjoittaman yrityskeskittymien valvonnan piiriin ja jos se todennäköisesti haittaisi merkittävästi kilpailua;

e)  muutettava olemassa olevia oikeuksia tämän direktiivin mukaisesti, jos se on tarpeen radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtämisestä tai kasautumisesta aiheutuneen kilpailun vääristymisen korjaamiseksi jälkikäteen.

▌

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on 2 kohtaa soveltaessaan noudatettava tämän direktiivin 18, 19, 23 ja 35 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

3 jakso Menettelyt

53 artikla

Jakamisen ajoituksen koordinointi

Yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien tehokkaan ja koordinoidun käytön varmistamiseksi unionissa ja ottaen asianmukaisesti huomioon eri kansallisten markkinoiden tilanteet komissio hyväksyy täytäntöönpanotoimenpiteen, jolla se:

a)  vahvistaa yhden tai tarvittaessa useamman määräpäivän, johon mennessä on valtuutettava tiettyjen yhdenmukaistettujen radiotaajuuskaistojen käyttöön;

b)  tarvittaessa koordinoinnin toimivuuden varmistamiseksi hyväksyy siirtymätoimenpiteitä oikeuksien kestosta 49 artiklan mukaisesti, esimerkiksi jatkamalla tai lyhentämällä niiden kestoa olemassa olevien oikeuksien tai valtuutusten mukauttamiseksi yhdenmukaistettuun määräaikaan.

Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunto. Nämä toimenpiteet hyväksytään viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä].

54 artikla

Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien määrän rajoittamista koskeva menettely

1. Sanotun rajoittamatta 53 artiklan nojalla mahdollisesti annettavien täytäntöönpanosäädösten soveltamista, jos jäsenvaltio katsoo, että radiotaajuuksien käyttöoikeutta ei voida myöntää 46 artiklan mukaisesti, ja harkitsee, onko myönnettävien radiotaajuuksien käyttöoikeuksien määrää rajoitettava, sen on muun muassa

  a) ilmoitettava selkeästi käyttöoikeuksien rajoittamisen syyt erityisesti siten, että otetaan asianmukaisella tavalla huomioon tarve tarjota käyttäjille mahdollisimman suuri hyöty ja helpottaa kilpailun kehittymistä, sekä tarkasteltava rajoittamista uudelleen tarpeen mukaan tai niiden yritysten, joihin asia vaikuttaa, kohtuullisesta pyynnöstä;

  b) annettava kaikille asianomaisille osapuolille, myös käyttäjille ja kuluttajille, mahdollisuus esittää näkemyksensä mahdollisista rajoituksista 23 artiklan mukaisen julkisen kuulemisen välityksellä. Yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien tapauksessa tämä julkinen kuuleminen on aloitettava kuuden kuukauden kuluessa päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisen täytäntöönpanotoimenpiteen hyväksymisestä, elleivät siihen liittyvät tekniset syyt edellytä pidempää määräaikaa.

2. Jos jäsenvaltio toteaa, että käyttöoikeuksien määrää on rajoitettava, sen on määriteltävä selkeästi sekä perusteltava valintamenettelyn tavoitteet ja mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava ne määrällisesti, ottaen huomioon tarve saavuttaa kansalliset ja sisämarkkinoiden tavoitteet. Tavoitteisiin, joita jäsenvaltiot voivat asettaa tietyn valintamenettelyn määrittämiseksi, voi kuulua vain yksi tai useampi seuraavista:

a) kattavuuden parantaminen;

b) vaadittu palvelun laatu;

c) kilpailun edistäminen;

d) innovoinnin ja liiketoiminnan kehittämisen edistäminen; ja

e) sen varmistaminen, että maksut kannustavat radiotaajuuksien optimaaliseen käyttöön 42 artiklan mukaisesti.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on määriteltävä selkeästi ja perusteltava valintamenettelyn valinta, mukaan lukien mahdolliset esivaiheet valintamenettelyyn pääsemiseksi. Lisäksi sen on ilmoitettava selvästi sellaisten asiaan liittyvien arviointien tulokset, jotka koskevat kilpailullista, teknistä ja taloudellista tilannetta markkinoilla, sekä annettava syyt 35 artiklan mukaisten toimenpiteiden mahdolliselle käytölle ja valinnalle.

3. Jäsenvaltion on julkaistava mahdollinen päätös valitusta valintamenettelystä ja siihen liittyvistä tekijöistä sekä esitettävä selkeästi sen perustelut ja se, miten se on ottanut huomioon kansallisen sääntelyviranomaisen 35 artiklan mukaisesti hyväksymän toimenpiteen. Sen on myös julkaistava käyttöoikeuksiin liitettävät ehdot.

4. Menettelystä päätettyään jäsenvaltion on kehotettava tekemään käyttöoikeuksia koskevia hakemuksia.

5. Jos jäsenvaltio toteaa, että radiotaajuuksien käyttöoikeuksia voidaan myöntää lisää tai että voidaan myöntää erilaisten oikeuksien yhdistelmä, ottaen huomioon edistyneet menetelmät haitallisilta häiriöiltä suojautumiseksi, sen on julkaistava tämä tieto ja aloitettava tällaisten oikeuksien myöntämismenettely.

6. Jos radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä on rajoitettava, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaiset oikeudet käyttäen valintakriteerejä ja kansallisten sääntelyviranomaistensa 35 artiklan mukaisesti määrittämiä menettelyjä, joiden on oltava puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia. Valintakriteereissä on otettava asianmukaisesti huomioon 3, 4, 28 ja 45 artiklan tavoitteiden ja vaatimusten saavuttaminen.

7. Komissio hyväksyy täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla vahvistetaan kriteerit 1–3 kohdan mukaisten velvoitteiden toteutumisen koordinoimiseksi jäsenvaltioissa. Täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunto. Nämä toimenpiteet hyväksytään viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä].

8. Jos käytetään kilpailuun perustuvia tai vertailevia valintamenettelyjä, jäsenvaltiot voivat pidentää 48 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kuuden viikon enimmäisaikaa tarpeen mukaan enintään kahdeksalla kuukaudella varmistaakseen, että tällaiset menettelyt ovat tasapuolisia, kohtuullisia, avoimia ja läpinäkyviä kaikille asianomaisille osapuolille, ja jollei 53 artiklan mukaisesti vahvistetusta aikataulusta muuta johdu.

Nämä määräajat eivät rajoita radiotaajuuksien käyttöä ja satelliittien koordinointia koskevien soveltuvien kansainvälisten sopimusten soveltamista.

9. Tämä artikla ei vaikuta radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtoon tämän direktiivin 51 artiklan mukaisesti.

III LUKU

Langattoman verkon laitteistojen käyttöönotto ja käyttö

55 artikla

Langattomiin lähiverkkoihin pääsy

1. Toimivaltaisten viranomaisten on mahdollistettava pääsyn tarjoaminen yleiseen viestintäverkkoon langattomien lähiverkkojen välityksellä sekä yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttö tähän tarjoamiseen, ellei sovellettavista yleisvaltuutuksen ehdoista muuta johdu.

Jos tällainen pääsyn tarjoaminen ei ole luonteeltaan kaupallista tai se on muun sellaisen kaupallisen toiminnan tai julkisen palvelun oheispalvelu, joka ei ole riippuvainen signaalien siirtämisestä näihin verkkoihin, pääsyä tarjoavalta yritykseltä, viranomaiselta tai loppukäyttäjältä ei edellytetä yleisvaltuutusta sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamiseen 12 artiklan mukaisesti eikä niihin sovelleta loppukäyttäjän oikeuksia koskevia velvoitteita tämän direktiivin III osan III osaston mukaisesti eikä velvoitetta liittää verkkonsa yhteen 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1 a. Joka tapauksessa sovelletaan direktiivin 2000/31/EY 12 artiklaa.

2. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa estää yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia antamasta yleisölle pääsyä verkkoihinsa langattomien lähiverkkojen välityksellä, jotka voivat sijaita loppukäyttäjän tiloissa, edellyttäen että sovellettavia yleisvaltuutuksen ehtoja noudatetaan ja loppukäyttäjältä on saatu tähän etukäteen tietoinen suostumus.

3. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2120, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (EUVL L 310, 26.11.2015, s. 1).

a) loppukäyttäjien oikeutta liittyä valitsemiinsa kolmansien osapuolten tarjoamiin langattomiin lähiverkkoihin;

b) loppukäyttäjien oikeutta antaa muille loppukäyttäjille vastavuoroisesti tai yleisemmin pääsy tällaisten tarjoajien verkkoihin langattomien lähiverkkojen välityksellä, myös hyödyntäen sellaisia kolmansien osapuolten aloitteita, joilla eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan yleisesti saataville.

Tässä tarkoituksessa yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on asetettava saataville ja aktiivisesti, selvästi ja läpinäkyvästi tarjottava tuotteita tai erityistarjouksia, joiden avulla loppukäyttäjät voivat antaa kolmansille osapuolille pääsyn langattoman lähiverkon välityksellä.

4. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeutta antaa muille loppukäyttäjille vastavuoroisesti tai yleisemmin pääsy langattomiin lähiverkkoihinsa, myös hyödyntäen sellaisia kolmansien osapuolten aloitteita, joilla eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan yleisesti saataville.

5. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa rajoittaa langattomiin lähiverkkoihin pääsyn tarjoamista yleisölle:

a) kun sitä tarjoavat viranomaiset omissa tiloissaan tai niiden välittömässä läheisyydessä ja sitä tarjotaan näissä tiloissa tarjottavien julkisten palvelujen oheispalveluna;

b) kun sitä tarjotaan valtiosta riippumattomien järjestöjen tai viranomaisten aloitteilla, joissa eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan vastavuoroisesti tai yleisemmin saataville, mukaan lukien soveltuvin osin langattomat lähiverkot, joihin tarjotaan pääsy yleisölle a alakohdan mukaisesti.

56 artikla

Pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotto ja toiminta

1. Toimivaltaisten viranomaisten on sallittava huomaamattomien pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotto, liitäntä ja toiminta yleisvaltuutusjärjestelmän puitteissa rajoittamatta aiheettomasti tätä käyttöönottoa, liitäntää tai toimintaa erillisillä kaavoitusluvilla tai muilla tavoilla, jos tällainen käyttö on 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaista. Pienalueen langattomille liityntäpisteille ei saa asettaa maksuja, jotka ovat suurempia kuin hallinnolliset maksut, joita yleisvaltuutukseen voidaan liittää 16 artiklan mukaisesti.

Tämä kohta ei rajoita pienalueen langattomien liityntäpisteiden toimintaan käytettävien radiotaajuuksien valtuutusjärjestelmän soveltamista.

2. Jotta voidaan varmistaa yleisvaltuutusjärjestelmän yhdenmukainen täytäntöönpano pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönoton, liitännän ja toiminnan osalta, komissio voi täytäntöönpanosäädöksellä täsmentää pienalueen langattomien liityntäpisteiden suunnittelun, käyttöönoton ja toiminnan tekniset ominaisuudet, joiden on noudatettava vähintään direktiivissä 2013/35/EU

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013 terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) ja direktiivin 2004/40/EY kumoamisesta (EUVL L 179, 29.6.2013, s. 1).

Tekniset ominaisuudet, jotka täsmennetään, jotta pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoon, liitäntään ja toimintaan voidaan soveltaa 1 kohtaa, eivät saa rajoittaa direktiivin 2014/53/EU

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/53/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, radiolaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 1999/5/EY kumoamisesta (EUVL L 153, 22.5.2014, s. 62).

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava soveltaen tarvittaessa direktiivin 2014/61/EU mukaisesti hyväksyttyjä menettelyjä, että operaattoreilla on oikeus käyttää mitä tahansa kansallisen, alueellisen tai paikallisen viranomaisen hallinnassa olevaa fyysistä infrastruktuuria, joka teknisesti soveltuu pienalueen langattomien liityntäpisteiden sijoittamiseen tai jota tarvitaan tällaisten liityntäpisteiden yhdistämiseen runkoverkkoon, mukaan lukien katukalusteet, kuten valaisinpylväät, katukilvet, liikennevalot, mainostaulut, linja-auto- ja raitiovaunupysäkit ja metroasemat. Viranomaisten on täytettävä kaikki kohtuulliset käyttöoikeutta koskevat pyynnöt oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin, jotka asetetaan avoimesti saataville keskusyhteyspisteessä. Mahdollisesti perittävän maksun on vastattava vain kustannuksia, joita viranomaiselle aiheutuu tällaisen käyttöoikeuden tarjoamisesta.

56 a artikla

Sähkömagneettisia kenttiä koskevat tekniset määräykset

Direktiivissä (EU) 2015/1535 säädettyjä menettelyjä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden suunnittelemiin toimenpiteisiin, jotka edellyttävät, että sovelletaan neuvoston suosituksessa 1999/519/EY säädettyä tiukempia vaatimuksia sähkömagneettisten kenttien suhteen.

II osasto: Käyttöoikeus

I LUKU

Yleiset säännökset ja käyttöoikeuden periaatteet

57 artikla

Käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen yleiset puitteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että samassa jäsenvaltiossa tai eri jäsenvaltioissa oleville yrityksille ei aseteta rajoituksia, jotka estävät niitä neuvottelemasta keskenään käyttöoikeuden ja/tai yhteenliittämisen teknisiä ja kaupallisia järjestelyjä koskevista sopimuksista unionin oikeuden mukaisesti. Käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä hakevalla yrityksellä ei tarvitse olla valtuutusta toimia siinä jäsenvaltiossa, jossa käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä haetaan, jollei se tarjoa palveluja eikä ylläpidä verkkoa kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Rajoittamatta 106 artiklan soveltamista jäsenvaltiot eivät saa pitää voimassa oikeudellisia tai hallinnollisia toimenpiteitä, joissa operaattorit velvoitetaan käyttöoikeuden tai yhteenliittämisen myöntämisen yhteydessä tarjoamaan eri yrityksille vastaavia palveluja erilaisin ehdoin ja/tai joilla asetetaan velvollisuuksia, jotka eivät liity varsinaisiin tarjottaviin käyttöoikeus- ja yhteenliittämispalveluihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin liitteessä I vahvistettujen ehtojen soveltamista.

58 artikla

Yritysten oikeudet ja velvollisuudet

1. Yleisten viestintäverkkojen operaattoreilla on oikeus ja tämän direktiivin 15 artiklan mukaisesti valtuutetun toisen yrityksen sitä pyytäessä velvollisuus neuvotella keskenään yhteenliittämisestä yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseksi, jotta varmistetaan palvelujen tarjoaminen ja yhteentoimivuus koko unionissa. Operaattorien on tarjottava käyttöoikeutta ja yhteenliittämistä muille yrityksille ehdoin, jotka ovat kansallisen sääntelyviranomaisen 59, 60 ja 66 artiklan nojalla asettamien velvollisuuksien mukaisia.

2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että yritykset, jotka saavat tietoja toiselta yritykseltä ennen käyttöoikeus- tai yhteenliittämisjärjestelyistä käytäviä neuvotteluja, niiden aikana tai niiden jälkeen, käyttävät näitä tietoja ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on annettu, ja pitävät toimitetut tai tallennetut tiedot aina luottamuksellisina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 21 artiklan soveltamista. Saatuja tietoja ei saa välittää edelleen, ei varsinkaan yrityksen muille osastoille, tytäryrityksille tai kumppaneille, joille tällaiset tiedot saattaisivat antaa kilpailuetua.

2 a. Jäsenvaltiot voivat säätää, että neuvottelut on käytävä puolueettomia välittäjiä käyttäen, jos kilpailuolosuhteet sitä edellyttävät.

II LUKU

KÄYTTÖOIKEUS JA YHTEENLIITTÄMINEN

59 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuudet ja tehtävät käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen osalta

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on 3 artiklassa säädettyihin tavoitteisiin, joihin kuuluvat tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja kulttuurinen monimuotoisuus, pyrkiessään edistettävä tämän direktiivin säännösten mukaista riittävää käyttöoikeutta ja yhteenliittämistä sekä palvelujen yhteentoimivuutta ja tarvittaessa varmistettava ne täyttäen tehtävänsä tavalla, joka edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua, erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa sekä tehokkaita investointeja ja innovointia ja antaa mahdollisimman suuren hyödyn loppukäyttäjille. Niiden on annettava ohjeita ja asetettava yleisesti saataville menettelyt, joita käyttöoikeuden saamiseen ja yhteenliittämiseen sovelletaan, sen varmistamiseksi, että pienet ja keskisuuret yritykset ja rajoitetulla maantieteellisellä alueella toimivat operaattorit voivat hyötyä asetetuista velvollisuuksista.

Sanotun rajoittamatta toimenpiteitä, joita voidaan 66 artiklan nojalla toteuttaa sellaisten yritysten osalta, joilla on huomattava markkinavoima, kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava turvallisuusvaatimuksia kuitenkaan heikentämättä etenkin

  a) siltä osin kuin se on välttämätöntä päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi asettaa numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja lukuun ottamatta velvollisuuksia yleisvaltuutuksen alaisille yrityksille, joiden hallinnassa ovat yhteydet loppukäyttäjiin, mukaan lukien perustelluissa tapauksissa velvollisuus liittää verkkonsa yhteen, mikäli tätä ei ole vielä tehty;

  b) perustelluissa tapauksissa ja siltä osin kuin se on välttämätöntä asettaa numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja lukuun ottamatta yleisvaltuutuksen alaisille yrityksille, joiden hallinnassa ovat yhteydet loppukäyttäjiin, velvollisuus tehdä palveluistaan yhteentoimivia;

c) perustelluissa tapauksissa asettaa asiaankuuluville numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien luokille velvollisuus tehdä palveluistaan yhteentoimivia, kun saavutettavuus, kattavuus, palvelun laatu sekä käyttäjien hyväksyntä ovat vastaavalla tasolla kuin numeroihin perustuvissa palveluissa ja kun se on ehdottoman välttämätöntä päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi loppukäyttäjien välillä;

d) siltä osin kuin se on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion määrittelemät digitaaliset radio- ja televisiolähetyspalvelut ja niihin liittyvät täydentävät palvelut saatetaan loppukäyttäjien saataville, asettaa operaattoreille velvollisuus tarjota pääsyä muihin liitteessä II olevassa II osassa tarkoitettuihin toimintoihin oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

Toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut velvollisuudet voidaan asettaa vain:

i) siltä osin kuin se on välttämätöntä henkilöiden välisten viestintäpalvelujen yhteentoimivuuden kannalta ja siten, että niihin voi sisältyä henkilöiden välisen viestintäpalvelun tarjoajalle asetettava oikeasuhteinen velvollisuus julkaista kaikki merkitykselliset tiedot ja sallia näiden tietojen käyttäminen, muuttaminen ja levitys taikka velvollisuus käyttää tai noudattaa 39 artiklan 1 kohdassa lueteltuja standardeja tai eritelmiä tai muita asiaa koskevia eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja; ja

ii) tapauksissa, joissa komissio on yhteistyöelintä kuultuaan ja sen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen havainnut ▌päästä päähän -liitettävyyden ▌olevan merkittävästi uhattuna ▌koko Euroopan unionissa ja se on hyväksynyt 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään mahdollisesti asetettavien velvollisuuksien luonne ja soveltamisala. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa velvollisuuksia, joiden luonne ja soveltamisala menevät kyseisissä täytäntöönpanotoimenpiteissä määritettyä pidemmälle.

2. Sanotun rajoittamatta 59 artiklan 1 kohdan soveltamista kansallisten sääntelyviranomaisten on ▌asetettava johtojen ja kaapeleiden omistajille tai yrityksille, joilla on oikeus johtojen ja kaapeleiden käyttöön, velvollisuuksia täyttää kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat käyttöoikeutta johtoihin ja kaapeleihin rakennuksissa tai ensimmäiseen rakennuksen ulkopuolella sijaitsevaan keskittimeen tai jakelupisteeseen saakka, jos tämä on perusteltua siksi, että tämänkaltaisten verkkoelementtien toisintaminen olisi taloudellisesti tehotonta tai fyysisesti mahdotonta toteuttaa, ja jos kyseisten elementtien käyttöoikeus on tarpeen kestävän kilpailun edistämiseksi. Käyttöoikeuden ehtojen on oltava puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä, oikeasuhteisia ja direktiivin 2014/61/EU mukaisia, ja niihin voi sisältyä erityisiä sääntöjä käyttöoikeudesta, avoimuudesta ja syrjimättömyydestä ja käyttöoikeuden kustannusten jakamisesta, riskitekijät huomioon ottaen.

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin edellä mainituille omistajille tai yrityksille tällaisia käyttöoikeutta koskevia velvollisuuksia myös ensimmäistä keskitintä tai jakelupistettä pidemmälle ja niin lähelle loppukäyttäjiä kuin mahdollista, jos se on ehdottoman välttämätöntä toisintamisen ylitsepääsemättömien taloudellisten tai fyysisten esteiden vuoksi alueilla, joilla väestötiheys on alhainen.

Kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saa asettaa velvollisuuksia toisen alakohdan mukaisesti, jos

a) verkko-operaattori tarjoaa toteutettavissa olevan, erittäin suuren kapasiteetin verkkojen tarjoamiseen soveltuvan vaihtoehdon pääsyn antamiseksi loppukäyttäjille edellyttäen, että pääsyä tarjotaan oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin; tai

b) kun äskettäin käyttöön otettujen verkkoelementtien tapauksessa, erityisesti pienissä paikallisissa hankkeissa, käyttöoikeuden myöntäminen vaarantaisi käyttöönoton taloudellisen ja rahoituksellisen toteutettavuuden.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet asettaa sähköisiä viestintäverkkoja tarjoaville tai tarjoamaan valtuutetuille yrityksille passiivisen ▌infrastruktuurin yhteiskäyttöön liittyviä velvollisuuksia tai velvollisuuksia tehdä paikallisia verkkovierailupalvelujen käyttöoikeussopimuksia erittäin suuren kapasiteetin verkkojen tarjoamiseksi, jos se on molemmissa tapauksissa välittömästi tarpeen radiotaajuuksia edellyttävien palvelujen tarjoamiseksi paikallisesti, unionin oikeutta noudattaen ja edellyttäen, että minkään yrityksen saatavilla ei ole toteutettavissa olevaa samanlaista vaihtoehtoa pääsyn antamiseksi loppukäyttäjille oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa tällaisia velvollisuuksia edellyttäen, että tämä mahdollisuus on todettu selkeästi radiotaajuuksien käyttöoikeuksia myönnettäessä, ja vain kun velvollisuudet ovat perusteltuja siksi, että niiden soveltamisalueella on ylitsepääsemättömiä taloudellisia tai fyysisiä esteitä radiotaajuuksia edellyttävien palvelujen tai verkkojen tarjoamiseen käytettävän infrastruktuurin markkinalähtöiselle käyttöönotolle, minkä vuoksi loppukäyttäjillä on erittäin rajalliset mahdollisuudet tai ei lainkaan mahdollisuutta päästä verkkoon tai käyttää palveluja. Kun käyttöoikeus ja passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö eivät yksinään riitä tilanteen korjaamiseen, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat velvoittaa aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöön. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon:

a) tarve maksimoida yhteydet kaikkialla unionissa, tärkeimmillä liikenneväylillä ja määräalueilla sekä mahdollisuus lisätä merkittävästi loppukäyttäjien saatavilla olevaa palveluvalikoimaa ja parantaa palvelujen laatua;

b) radiotaajuuksien tehokas käyttö;

c) yhteiskäytön tekninen toteutettavuus ja siihen liittyvät ehdot;

d) infrastruktuurikilpailun ja palvelukilpailun tilanne;

▌

f) teknologinen innovointi;

g) ehdoton tarve luoda infrastruktuurin haltijalle kannustimia sen laajaan käyttöönottoon.

Tällaisista yhteiskäyttöä, käyttöoikeutta tai koordinointia koskevista velvollisuuksista on tehtävä sopimuksia oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin. Riitojenratkaisutapauksissa kansalliset sääntelyviranomaiset voivat muun muassa asettaa yhteiskäyttö- tai käyttöoikeusvelvollisuudesta hyötyvälle osapuolelle velvollisuuden antaa radiotaajuutensa myös infrastruktuurin haltijan käyttöön kyseisellä alueella.

4. Edellä olevien 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti asetettavien velvollisuuksien ja ehtojen on oltava puolueettomia, avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, ja ne on pantava täytäntöön 23, 32 ja 33 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen. Kansallisten sääntelyviranomaisten on viiden vuoden kuluessa samojen operaattorien osalta hyväksytyn edellisen toimenpiteen hyväksymisestä arvioitava tällaisten velvollisuuksien ja ehtojen tuloksia sekä sitä, olisiko aiheellista poistaa ne tai muuttaa niitä olosuhteiden kehittyessä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava arviointinsa tulos samoja menettelyjä noudattaen.

5. Edellä 1 kohdassa mainitun käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella sääntelyviranomaisella on toimivalta puuttua asiaan omasta aloitteestaan, jos se on perusteltua 3 artiklassa säädettyjen toimintapoliittisten tavoitteiden turvaamiseksi, tämän direktiivin säännöksiä ja 23, 32, 26 ja 27 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen.

6. Kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttaman verkon liityntäpisteiden sijaintipaikan määrittämisen yhdenmukaistamiseksi yhteistyöelin antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat yhteisestä lähestymistavasta verkon liityntäpisteen määrittämiseen erilaisissa verkkotopologioissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava kyseiset suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon määrittäessään verkon liityntäpisteiden sijaintia.

60 artikla

Ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmät ja muut toiminnot

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarjottaessa unionissa digitaalisia televisio- ja radiolähetyksiä katselijoille ja kuuntelijoille ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien avulla noudatetaan siirtotavasta riippumatta liitteessä II olevassa I osassa vahvistettuja ehtoja.

2. Siirretään komissiolle valta antaa markkinoiden ja tekniikan kehityksen perusteella delegoituja säädöksiä 109 artiklan mukaisesti liitteen II muuttamiseksi.

3. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden kansallinen sääntelyviranomainen arvioi mahdollisimman pian tämän direktiivin tultua voimaan ja sen jälkeen määräajoin uudelleen tämän artiklan mukaisesti sovellettavat ehdot tekemällä markkina-analyysin 65 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen määrittämiseksi, säilytetäänkö, muutetaanko vai poistetaanko sovellettavat ehdot.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo markkina-analyysin tulosten osoittavan, että yhdellä tai useammalla operaattorilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa merkityksellisillä markkinoilla, se voi muuttaa tai poistaa ehdot kyseisten operaattorien osalta 23 ja 32 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen vain siltä osin kuin:

  a) tällainen muuttaminen tai poistaminen ei vaikuta haitallisesti 106 artiklan mukaiseen loppukäyttäjien oikeuteen saada saatavilleen radio- ja televisiolähetyksiä sekä oikeuteen käyttää ohjelmakanavia ja -palveluja; ja

  b) todellisen kilpailun mahdollisuuksiin markkinoilla, jotka koskevat

  i) vähittäistason digitaalisia televisio- ja radiopalveluja, ja

  ii) ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmiä ja muita liitännäistoimintoja,

ei vaikuteta haitallisesti tällaisella muuttamisella tai poistamisella.

Osapuolille, joita ehtojen muuttaminen tai poistaminen koskee, on ilmoitettava asiasta hyvissä ajoin.

4. Tämän artiklan mukaisesti sovellettavat ehdot eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta asettaa velvollisuuksia, jotka liittyvät sähköisten ohjelmaoppaiden ja vastaavien luettelo- ja selailutoimintojen esitystapaan.

III LUKU

MARKKINA-ANALYYSI JA HUOMATTAVA MARKKINAVOIMA

61 artikla

Yritykset, joilla on huomattava markkinavoima

1. Jos kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän direktiivin mukaan määritettävä 65 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, onko tietyillä operaattoreilla huomattava markkinavoima, sovelletaan tämän artiklan 2 kohtaa.

2. Yrityksellä katsotaan olevan huomattava markkinavoima, jos sillä on yksin tai yhdessä muiden kanssa määräävää asemaa vastaava asema eli sellaista taloudellista vaikutusvaltaa, jonka turvin se voi toimia huomattavassa määrin riippumattomana kilpailijoista, asiakkaista ja viime kädessä kuluttajista.

Erityisesti arvioidessaan, onko kahdella tai useammalla yrityksellä yhteisesti määräävä asema markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten on toimittava unionin oikeuden mukaisesti ja otettava mahdollisimman tarkasti huomioon komission 62 artiklan mukaisesti julkaisemat markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskevat suuntaviivat.

Kahden tai useamman yrityksen voidaan katsoa olevan yhteisesti määräävässä asemassa, vaikka niiden välillä ei olisi rakenteellisia tai muita yhteyksiä, kun ne voivat markkinarakenteen ansiosta toimia huomattavassa määrin riippumattomina kilpailijoista, asiakkaista ja viime kädessä kuluttajista. Näin on todennäköisesti silloin, kun markkinoilla on tietyt, esimerkiksi seuraavanlaiset ominaisuudet:

a)  markkinat ovat hyvin keskittyneet,

b)  markkinat ovat hyvin avoimet ja kannustavat samansuuntaiseen tai yhdenmukaiseen kilpailun vastaiseen toimintaan,

c)  markkinoille pääsyn esteet ovat suuria,

d)  ennakoitavissa oleva kilpailijoiden ja kuluttajien käyttäytyminen ei vaarantaisi samansuuntaista tai yhdenmukaista kilpailun vastaista toimintaa.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava tällaiset markkinoiden ominaisuudet asiaankuuluvien kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti ottaen huomioon ennakkosääntelyn erityiset olosuhteet ja 3 artiklassa säädetyt tavoitteet.

3. Jos yrityksellä on tietyillä markkinoilla, jäljempänä ’ensimmäiset markkinat’, huomattava markkinavoima, sillä voidaan määritellä olevan huomattava markkinavoima myös niihin tiiviissä yhteydessä olevilla muilla markkinoilla, jäljempänä ’toiset markkinat’, jos näiden kaksien markkinoiden väliset yhteydet mahdollistavat ensimmäisillä markkinoilla saavutetun markkinavoiman hyödyntämisen toisilla markkinoilla siten, että yrityksen markkinavoima vahvistuu. Tällaisen markkinavoiman hyödyntämisen estämiseen tähtääviä korjaavia toimia voidaan näin ollen soveltaa toisilla markkinoilla tämän direktiivin mukaisesti.

62 artikla

Markkinoiden yksilöinnissä ja määrittelyssä noudatettava menettely

1. Kuultuaan julkisesti asiaan liittyviä tahoja, muun muassa kansallisia sääntelyviranomaisia, ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen lausunnon komissio antaa suosituksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista, jäljempänä ’suositus’. Suosituksessa yksilöidään ne sähköisen viestinnän alan tuote- ja palvelumarkkinat, jotka ominaisuuksiensa perusteella saattavat edellyttää tässä direktiivissä vahvistettujen sääntelyvelvollisuuksien asettamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tällaisten markkinoiden määrittelyä kilpailuoikeuden mukaisesti yksittäisissä tapauksissa. Komissio määrittelee markkinat kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti.

Komissio sisällyttää tuote- ja palvelumarkkinat suositukseen, jos se katsoo unionin yleisiä suuntauksia tarkasteltuaan, että jokainen 65 artiklan 1 kohdassa luetelluista kriteereistä täyttyy.

Suositusta on tarkasteltava uudelleen viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [päivä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä]. Komissio tarkastelee suositusta sen jälkeen säännöllisesti uudelleen.

2. Yhteistyöelintä kuultuaan komissio julkaisee viimeistään päivänä, jona tämä direktiivi tulee voimaan, markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskevat ja asiaankuuluvien kilpailuoikeuden periaatteiden mukaiset suuntaviivat, jäljempänä ’huomattavaa markkinavoimaa koskevat suuntaviivat’.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on suosituksen ja huomattavaa markkinavoimaa koskevat suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen määriteltävä kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti kansallisten olosuhteiden kannalta merkitykselliset markkinat ja erityisesti merkitykselliset maantieteelliset markkinat alueellaan, ottaen lisäksi huomioon infrastruktuurikilpailun asteen kyseisillä alueilla. ▌Niiden on noudatettava 23 ja 32 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä ennen kuin ne määrittelevät markkinoita, jotka poikkeavat suosituksessa yksilöidyistä.

63 artikla

Menettely valtioiden rajat ylittävien markkinoiden määrittämiseksi

1. Yhteistyöelin voi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja sidosryhmiä kuultuaan antaa sääntelyneuvoston jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä päätöksen, jossa määritetään valtioiden rajat ylittävät markkinat kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon 62 artiklan mukaisesti hyväksytty suositus ja huomattavaa markkinavoimaa koskevat suuntaviivat. Yhteistyöelimen on tehtävä analyysi mahdollisista valtioiden rajat ylittävistä markkinoista, jos komissio tai vähintään kaksi kansallista sääntelyviranomaista esittää asiaa koskevan perustellun pyynnön ja näyttöä sen tueksi.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määriteltyjen valtioiden rajat ylittävien markkinoiden osalta asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on yhdessä suoritettava markkina-analyysi ottaen huomattavaa markkinavoimaa koskevat suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon ja tehtävä yhteensovitetusti päätös 65 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen sääntelyvelvollisuuksien asettamisesta, voimassa pitämisestä, muuttamisesta tai poistamisesta. Asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava yhdessä komissiolle markkina-analyysia koskevat toimenpide-ehdotuksensa ja mahdolliset sääntelyvelvollisuudet 32 ja 33 artiklan mukaisesti.

Vaikka valtioiden rajat ylittäviä markkinoita ei olisi, vähintään kaksi kansallista sääntelyviranomaista voi ilmoittaa markkina-analyysia koskevat toimenpide-ehdotuksensa ja mahdolliset sääntelyvelvollisuudet yhdessä, jos ne katsovat markkinaolosuhteiden olevan lainkäyttöalueillaan riittävän yhtenäiset.

64 artikla

Menettely valtioiden rajat ylittävän kysynnän määrittämiseksi

1. Yhteistyöelimen on tehtävä analyysi valtioiden rajat ylittävästä ▌tuotteiden ja palvelujen kysynnästä ▌, jos se saa perustellun pyynnön ja sitä tukevaa näyttöä komissiolta tai vähintään kahdelta kansalliselta sääntelyviranomaiselta taikka perustellun pyynnön markkinatoimijoilta, jotka ilmoittavat, että tukku- ja vähittäistason tuotteet tai palvelut eivät riitä rajat ylittävän kysynnän tyydyttämiseen, ja yhteistyöelin katsoo, että kyseessä on vakava kysyntäongelma, johon on tarpeen puuttua.

▌

Kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän analyysin perusteella harkittava myöhemmissä, 63 artiklan 2 kohdan tai 65 artiklan mukaisesti tehtävissä markkina-analyyseissa, muutetaanko säänneltyjä tukkutason käyttöoikeustuotteita siten, että valtioiden rajat ylittävä kysyntä saadaan tyydytettyä. ▌

2. Yhteistyöelin voi sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa antaa kansallisille sääntelyviranomaisille suuntaviivoja yhteisistä lähestymistavoista määritetyn valtioiden rajat ylittävän kysynnän tyydyttämiseksi ja tarjota näin perustan tukkutason käyttöoikeustuotteiden lähentämiselle koko unionissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava nämä suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon suorittaessaan sääntelytehtäviä lainkäyttöalueellaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden päätöstä tukkutason käyttöoikeustuotteiden soveltuvuudesta, johon olisi velvoitettava paikallisissa erityisolosuhteissa. ▌

65 artikla

Markkina-analyysissa noudatettava menettely

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on määritettävä, voidaanko 62 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritellyillä merkityksellisillä markkinoilla perustella tässä direktiivissä säädettyjen sääntelyvelvollisuuksien asettaminen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittaessa suoritetaan analyysi yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon huomattavaa markkinavoimaa koskevat suuntaviivat sekä noudatettava analyysia tehdessään 23 ja 32 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä.

Markkinoita voidaan käyttää perusteena tässä direktiivissä säädettyjen sääntelyvelvollisuuksien asettamiselle, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät kumulatiivisesti:

a) markkinoille pääsylle on suuria ja pysyväisluonteisia rakenteellisia, oikeudellisia tai sääntelyyn liittyviä esteitä;

b) markkinarakenne ei ole omiaan johtamaan todelliseen kilpailuun kyseeseen tulevalla aikavälillä, kun otetaan huomioon markkinoille pääsyn esteiden taustalla olevan infrastruktuurikilpailun ja muun kilpailun tila;

c) pelkän kilpailuoikeuden soveltaminen ei riitä korjaamaan todettuja puutteita markkinoiden toiminnassa.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen tekee analyysin markkinoista, jotka sisältyvät suositukseen, sen on katsottava toisen alakohdan a, b ja c alakohdan edellytysten täyttyneen, ellei kansallinen sääntelyviranomainen totea, että yksi tai useampi näistä edellytyksistä ei täyty kansallisissa erityisolosuhteissa.

2. Jos kansallinen sääntelyviranomainen tekee 1 kohdan mukaisesti vaadittavan analyysin, sen on tarkasteltava kehityssuuntia ennakoivasta näkökulmasta, jos kyseisille merkityksellisille markkinoille ei ole asetettu sääntelyä tämän artiklan perusteella, ja ottaen huomioon:

a) markkinoiden kehityssuunnat, jotka voivat lisätä todennäköisyyttä merkityksellisten markkinoiden suuntautumiselle kohti todellista kilpailua ▌;

b) kaikki asiaan vaikuttavat kilpailun rajoitukset tukku- ja vähittäiskaupan tasolla riippumatta siitä, pidetäänkö tällaisten rajoitusten lähteenä sähköisiä viestintäverkkoja, sähköisiä viestintäpalveluja tai muita loppukäyttäjän näkökulmasta vastaavia palveluja tai sovelluksia, ja riippumatta siitä, ovatko tällaiset rajoitukset osa merkityksellisiä markkinoita;

c) muunlainen sääntely tai toimenpiteet, joita asetetaan merkityksellisille markkinoille tai niihin liittyville vähittäismarkkinoille koko kyseeseen tulevan ajanjakson ja jotka vaikuttavat niihin, mukaan lukien rajoituksetta 44, 58 ja 59 artiklan mukaisesti asetetut velvollisuudet; ja

d) muille merkityksellisille markkinoille tämän artiklan perusteella asetettu sääntely.

3. Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että merkityksellisillä markkinoilla ei voida perustella sääntelyvelvollisuuksien asettamista tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisella menettelyllä, tai jos tämän artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, se ei saa asettaa eikä pitää voimassa minkäänlaisia 66 artiklan mukaisia erityisiä sääntelyvelvollisuuksia. Jos alakohtaisia sääntelyvelvollisuuksia on jo asetettu 66 artiklan mukaisesti, sen on poistettava tällaiset yrityksille kyseisillä merkityksellisillä markkinoilla asetetut velvollisuudet.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että osapuolille, joita tällaisten velvollisuuksien poistaminen koskee, ilmoitetaan hyvissä ajoin, mikä määritellään tasapainottamalla tarve turvata näistä velvollisuuksista hyötyville ja loppukäyttäjille kestävä siirtymä, loppukäyttäjien valinnanvara sekä se, että sääntely ei ylitä sitä, mikä on tarpeen. Ilmoituksen määräaikaa määritettäessä kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vahvistaa erityisedellytyksiä ja irtisanomisaikoja olemassa olevien käyttöoikeussopimusten osalta.

4. Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen sääntelyvelvollisuuksien asettaminen on perusteltua merkityksellisillä markkinoilla, sen on määriteltävä ne mahdolliset yritykset, joilla on yksin tai yhdessä kyseisillä markkinoilla huomattava markkinavoima 61 artiklan mukaisesti. Kansallisen sääntelyviranomaisen on asetettava tällaisille yrityksille 66 artiklan mukaisesti asianmukaisia erityisiä sääntelyvelvollisuuksia tai, jos niillä jo on sellaisia, pidettävä ne voimassa tai muutettava niitä, jos se katsoo, että yksillä tai useammilla markkinoilla ei olisi tällaisten velvollisuuksien puuttuessa todellista kilpailua.

5. Edellä olevien 3 ja 4 kohdan mukaisia toimenpiteitä toteutettaessa on noudatettava 23 ja 32 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä. Kansalliset sääntelyviranomaiset tekevät markkina-analyysin merkityksellisistä markkinoista ja ilmoittavat niihin liittyvän toimenpide-ehdotuksensa 32 artiklan mukaisesti

  a) viiden vuoden kuluessa edellisen toimenpiteen hyväksymisestä, jos kansallinen sääntelyviranomainen on määritellyt merkitykselliset markkinat ja sen, millä yrityksillä on huomattava markkinavoima. Tätä viiden vuoden määräaikaa voidaan poikkeuksellisesti pidentää enintään vuodella, jos kansallinen sääntelyviranomainen on tehnyt komissiolle ilmoituksen perustellusta ehdotetusta pidentämisestä viimeistään neljä kuukautta ennen viiden vuoden ajanjakson päättymistä eikä komissio ole esittänyt eriävää mielipidettä kuukauden kuluessa pidentämistä koskevan ilmoituksen tekemisestä. Jos on kyse markkinoista, joille on ominaista nopea tekniikan kehitys tai kysynnän vaihtelu, markkina-analyysi on tehtävä kolmen vuoden välein, ja myös tätä ajanjaksoa voidaan pidentää enintään vuodella;

  b) kahden vuoden kuluessa merkityksellisiä markkinoita koskevan tarkistetun suosituksen hyväksymisestä niiden markkinoiden osalta, joista ei ole aiemmin tehty ilmoitusta komissiolle, tai

  c) kolmen vuoden kuluessa Euroopan unioniin liittymisestä äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden osalta.

6. Mikäli kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että se ei saa valmiiksi tai ei ole saanut valmiiksi suosituksessa yksilöityjen merkityksellisten markkinoiden analyysiaan 6 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, yhteistyöelin avustaa pyynnöstä asianomaista kansallista sääntelyviranomaista kyseisten markkinoiden analyysin päätökseen saattamisessa ja erityisvelvollisuuksien asettamisessa. Tämän avun saatuaan asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen ilmoittaa toimenpide-ehdotuksen komissiolle 32 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa 5 kohdassa säädetystä aikarajasta.

IV LUKU

KÄYTTÖOIKEUTEEN LIITTYVÄT KORJAAVAT TOIMET JA HUOMATTAVA MARKKINAVOIMA

66 artikla

Velvollisuuksien asettaminen, muuttaminen tai poistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on toimivalta asettaa 67–78 artiklassa määritellyt velvollisuudet.

2. Jos operaattorilla on tämän direktiivin 65 artiklan mukaisesti suoritetun markkina-analyysin perusteella määritelty olevan huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten on asetettava tarpeen mukaan mikä tahansa tämän direktiivin 67–75 ja 77 artiklassa säädetyistä velvollisuuksista. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kansallisen sääntelyviranomaisen ei pidä asettaa laajamittaisia toimia edellyttäviä velvollisuuksia, jos lievemmät velvollisuudet ovat riittäviä ratkaisemaan markkina-analyysissa havaitut ongelmat.

3. Rajoittamatta:

–  59 ja 60 artiklan säännösten noudattamista,

–  tämän direktiivin 44 ja 17 artiklan säännösten, liitteessä I olevassa D osassa esitetyn ehdon 7, sellaisena kuin sitä sovelletaan tämän direktiivin 13 artiklan 1 kohdan ja 91 ja 99 artiklan mukaisesti, tai niiden direktiivin 2002/58/EY

  EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

–  tarvetta noudattaa kansainvälisiä sitoumuksia,

kansalliset sääntelyviranomaiset eivät voi asettaa 67–75 ja 77 artiklassa tarkoitettuja velvollisuuksia operaattoreille, joita ei ole määritelty 2 kohdan mukaisesti.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa aikoo asettaa huomattavan markkinavoiman operaattoreille muita kuin tämän direktiivin 67–75 artiklassa ja 77 artiklassa tarkoitettuja käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskevia velvollisuuksia, se esittää asiaa koskevan pyynnön komissiolle. Komissio ottaa yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon. Komissio päättää 110 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, hyväksyykö vai estääkö se kansallisen sääntelyviranomaisen toimenpiteiden toteuttamisen.

4. Tämän artiklan mukaisten velvollisuuksien on perustuttava merkityksellisillä markkinoilla havaitun ongelman luonteeseen pitkän aikavälin kestävän kilpailun turvaamiseksi ja ottaen tarvittaessa huomioon valtioiden rajat ylittävän kysynnän määrittäminen tämän direktiivin 64 artiklan mukaisesti. Niiden on oltava oikeasuhteisia, niissä on otettava huomioon kustannukset ja hyödyt, ja niiden on oltava perusteltuja tämän direktiivin 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden kannalta. Tällaisia velvollisuuksia voidaan asettaa ainoastaan 23 ja 32 artiklan mukaisen kuulemisen jälkeen.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten on 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan osalta ilmoitettava 32 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen komissiolle päätöksistä asettaa, muuttaa tai poistaa markkinoilla toimivia yrityksiä koskevia velvollisuuksia.

6. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tarkasteltava, millaisia vaikutuksia on ▌markkinoiden uusilla kehityssuunnilla, joiden voidaan kohtuudella olettaa vaikuttavan kilpailudynamiikkaan.

Jos ▌kehityssuunnat eivät ole riittävän merkittäviä edellyttääkseen uutta markkina-analyysia 65 artiklan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen on viipymättä arvioitava, onko tarpeen tarkastella velvollisuuksia uudelleen ja muuttaa mahdollista aiempaa päätöstä, myös poistamalla velvollisuuksia tai asettamalla uusia velvollisuuksia operaattoreille, joilla on määritetty olevan huomattava markkinavoima, jotta voidaan varmistaa, että velvollisuudet täyttävät edelleen tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset, tai jotta voidaan 23 ja 32 artiklan mukaisen kuulemisen jälkeen päättää, asetetaanko lainkaan, vähennetäänkö tai kevennetäänkö velvollisuuksia.

67 artikla

Avoimuusvelvollisuus

1. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat 66 artiklan säännösten mukaisesti asettaa yhteenliittämistä ja/tai käyttöoikeutta koskevia avoimuusvelvollisuuksia, joiden mukaan operaattorien on julkistettava määrätyt tiedot, kuten kirjanpitotiedot, tekniset eritelmät, verkon ominaisuudet, tarjonnan ja käytön ehdot, mukaan lukien palvelujen ja sovellusten käyttöoikeutta ja/tai käyttöä rajoittavat ehdot, jos kyseiset ehdot ovat jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti sallimia, sekä hinnat.

2. Erityisesti tilanteessa, jossa operaattorilla on syrjimättömyysvelvollisuuksia, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia sitä julkaisemaan viitetarjouksen, jonka on oltava riittävästi eritelty sen varmistamiseksi, että yrityksiä ei vaadita maksamaan toiminnoista, jotka eivät ole halutun palvelun kannalta välttämättömiä, ja joka sisältää tarjottavan palvelun eriteltynä markkinoiden tarpeiden mukaisiin osatekijöihin sekä siihen liittyvät ehdot, mukaan lukien hinnat. Kansallisella sääntelyviranomaisella on muun muassa oltava mahdollisuus vaatia muutoksia viitetarjouksiin tämän direktiivin nojalla asetettujen velvollisuuksien soveltamiseksi.

3. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määritellä tarkemmin julkistettavat tiedot, niiden yksityiskohtaisuuden tason ja julkaisutavan.

3 a. Jos operaattorilla on rakennusteknisen infrastruktuurin ja/tai erityisten verkkojärjestelmien käyttöoikeuteen ja käyttöön liittyviä velvollisuuksia, kansallisten sääntelyviranomaisten on määritettävä keskeiset suorituskykyindikaattorit ja vastaavat palvelun tasoa koskevat sopimukset sekä näihin liittyvät taloudelliset seuraamukset, jotka asetetaan saataville tarjotusta käyttöoikeudesta operaattorin omille tarjontaketjun loppupään toiminnoille ja käyttöoikeutta koskevista velvollisuuksista hyötyville osapuolille.

4. Avoimuusvelvollisuuksien johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi yhteistyöelimen on sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa annettava viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [1 vuoden kuluttua tämän direktiivin hyväksymisestä] suuntaviivat viitetarjouksen vähimmäisvaatimuksista sekä tarkasteltava niitä uudelleen aina tarpeen vaatiessa niiden mukauttamiseksi tekniikan ja markkinoiden kehitykseen. Tällaisia vähimmäisvaatimuksia laatiessaan yhteistyöelimen on toimittava 3 artiklassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti ja otettava huomioon useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimivien käyttöoikeuksia koskevista velvollisuuksista hyötyvien osapuolten ja loppukäyttäjien tarpeet sekä yhteistyöelimen mahdollisesti antamat suuntaviivat, joissa määritetään valtioiden rajat ylittävä kysyntä 64 artiklan mukaisesti, ja asiaan mahdollisesti liittyvä komission päätös.

Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava – ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen suuntaviivat viitetarjouksen vähimmäisvaatimuksista – viitetarjouksen julkaiseminen, jos operaattorilla on 70 tai 71 artiklan mukaisia tukkutason verkkoinfrastruktuurin käyttöoikeutta koskevia velvollisuuksia.

68 artikla

Syrjimättömyysvelvollisuus

1. Kansallinen sääntelyviranomainen voi 66 artiklan säännösten mukaisesti asettaa yhteenliittämiseen ja/tai käyttöoikeuteen liittyviä syrjimättömyysvelvollisuuksia.

2. Syrjimättömyysvelvollisuuksilla on varmistettava erityisesti, että operaattori soveltaa vastaavia ehtoja vastaavissa olosuhteissa muihin vastaavien palvelujen tarjoajiin sekä tarjoaa palveluja ja tietoja muille samoin ehdoin ja saman laatuisina kuin omille yksiköilleen, tytäryrityksilleen tai kumppaneilleen. ▌Kansallinen sääntelyviranomainen voi asettaa kyseiselle operaattorille velvollisuuksia toimittaa käyttöoikeustuotteita ja -palveluja kaikille yrityksille, myös itselleen, samoilla aikatauluilla ja samoin ehdoin, myös hintojen ja palvelun tason osalta, sekä käyttäen samoja järjestelmiä ja prosesseja, jotta voidaan turvata käyttöoikeuden vastaavuus.

69 artikla

Kirjanpidon erillisyyttä koskeva velvollisuus

1. Kansallinen sääntelyviranomainen voi 66 artiklan säännösten mukaisesti asettaa yhteenliittämiseen ja/tai käyttöoikeuteen liittyvien tiettyjen toimintojen osalta kirjanpidon erillisyyttä koskevia velvollisuuksia.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi erityisesti vaatia vertikaalisesti integroitunutta yritystä saattamaan tietoon tukkuhintansa ja sisäiset siirtohintansa muun muassa 68 artiklan mukaisen syrjimättömyysvelvollisuuden noudattamisen varmistamiseksi tai tarvittaessa epärehellisen ristiintukemisen estämiseksi. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määritellä käytettävän menettely- ja kirjanpitotavan.

2. Avoimuus- ja syrjimättömyysvelvollisuuksien noudattamisen tarkistamisen helpottamiseksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava valtuudet vaatia, että kirjanpitotiedot, mukaan lukien tiedot kolmansilta saaduista tuloista, luovutetaan pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan noudattamista. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat julkaista sellaiset tiedot, jotka edistävät avoimia ja kilpailuun perustuvia markkinoita, kuitenkin niin, että kaupallisten tietojen luottamuksellisuutta koskevia kansallisia ja unionin sääntöjä noudatetaan.

70 artikla

Rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeus

1. Kansallinen sääntelyviranomainen voi 66 artiklan mukaisesti asettaa operaattoreille velvollisuuksia täyttää kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeutta ja käyttöä, mukaan lukien mutta kuitenkaan näihin rajoittumatta rakennukset, rakennusten sisääntulot, rakennusten kaapelointi, mastot, antennit, tornit ja muut tukirakennelmat, kaapelikanavat, tyhjät putket, kaapelikaivot ja jakomot, jos markkina-analyysi osoittaa, että käyttöoikeuden epääminen tai käyttöoikeuden antaminen saman vaikutuksen aiheuttavin kohtuuttomin ehdoin estäisi kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymistä ▌eikä olisi loppukäyttäjien edun mukaista.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa operaattorille velvollisuuksia antaa käyttöoikeus tämän artiklan mukaisesti riippumatta siitä, onko velvollisuuden kohteena oleva omaisuus osa merkityksellisiä markkinoita markkina-analyysin mukaisesti, jos velvollisuus on välttämätön ja oikeasuhteinen 3 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

71 artikla

Erityisten verkkojärjestelmien käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat velvollisuudet

1. ▌Kansallinen sääntelyviranomainen ▌voi 66 artiklan säännösten mukaisesti asettaa operaattoreille velvollisuuksia toteuttaa kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat erityisten verkkoelementtien ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeutta tai käyttöä, jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että käyttöoikeuden epääminen tai käyttöoikeuden antaminen saman vaikutuksen aiheuttavin kohtuuttomin ehdoin estäisi kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymistä ▌eikä olisi loppukäyttäjien edun mukaista. Ennen tällaisten velvollisuuksien asettamista kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava, riittäisikö pelkkä velvollisuuksien asettaminen 70 artiklan mukaisesti ratkaisemaan markkina-analyysissa havaitut ongelmat.

Operaattoreita voidaan vaatia muun muassa:

a)  myöntämällä kolmansille osapuolille asianmukainen käyttöoikeus, myös fyysinen pääsy (muu kuin 70 artiklan mukainen), tiettyihin kokonaisiin fyysisiin verkkoelementteihin ja/tai liitännäistoimintoihin ja sallimalla niiden käyttö, mukaan lukien ▌eriytetty käyttöoikeus metallijohdinrakenteisiin tilaajayhteyksiin ja niiden osiin sekä eriytetty käyttöoikeus kuitutilaajayhteyksiin ja verkon paikallisosiin;

b)  jakamaan kolmansien osapuolten kanssa tiettyjä verkkoelementtejä, mihin sisältyy metallijohdinrakenteisten tilaajayhteyksien ja niiden osien yhteiskäyttö sekä kuitutilaajayhteyksien ja verkon paikallisosien yhteiskäyttö, mukaan lukien aallonpituusjakoon perustuva kanavointi ja vastaavanlaiset yhteiskäyttövelvollisuudet;

c)  antamaan kolmansille osapuolille tiettyjen aktiivisten tai virtuaalisten verkkoelementtien ja palvelujen käyttöoikeus;

d)  neuvottelemaan käyttöoikeutta pyytävien yritysten kanssa vilpittömässä mielessä;

e)  olemaan peruuttamatta jo myönnettyä järjestelmien käyttöoikeutta;

f)  tarjoamaan tiettyjä palveluja tukkutasolla kolmansille osapuolille jälleenmyyntiä varten;

g)  myöntämään teknisten rajapintojen, yhteyskäytäntöjen tai muiden keskeisten palvelujen tai virtuaaliverkkopalvelujen yhteentoimivuuden kannalta välttämättömien tekniikkojen avoin käyttöoikeus;

h)  tarjoamaan rinnakkain sijoittamista tai muita liitännäistoimintojen yhteiskäyttötapoja;

i)  tarjoamaan tiettyjä sellaisia palveluja, joita tarvitaan palvelujen päästä päähän ‑yhteentoimivuuden varmistamiseksi käyttäjille, ▌tai matkaviestinverkkojen verkkovierailuihin liittyviä toimintoja;

j)  antamaan käyttötukijärjestelmien tai samankaltaisten ohjelmistojärjestelmien käyttöoikeus reilun kilpailun varmistamiseksi palvelujen tarjonnassa;

k)  liittämään yhteen verkot tai verkkojärjestelmät;

l)  tarjoamaan liitännäispalvelujen, kuten tunnistus-, paikannus- ja tilatietopalvelujen, käyttöoikeus.

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat liittää tällaisiin velvollisuuksiin vilpittömyyttä, kohtuullisuutta ja määräaikoja koskevia ehtoja.

2. Kun kansalliset sääntelyviranomaiset harkitsevat 1 kohdassa tarkoitettujen mahdollisten erityisvelvollisuuksien asettamisen asianmukaisuutta ja erityisesti kun ne arvioivat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, olisiko velvollisuuksia asetettava ja miten se olisi tehtävä, niiden on analysoitava, olisiko muunlainen tukkutason hyödykkeiden käyttöoikeus joko samoilla tai niihin liittyvillä vähittäismarkkinoilla riittävä keino ratkaista ▌havaittu ongelma. Arvioinnissa on käsiteltävä ▌kaupallisia käyttöoikeustarjouksia, 59 artiklan mukaista säänneltyä käyttöoikeutta taikka olemassa olevaa tai suunniteltua säänneltyä käyttöoikeutta muihin tukkutason hyödykkeisiin tämän artiklan mukaisesti. Viranomaisten on otettava huomioon erityisesti seuraavat seikat:

  a) kilpailevien järjestelmien käytön tai asentamisen tekninen ja taloudellinen kannattavuus markkinoiden kehitysasteen kannalta katsottuna, ottaen huomioon kyseessä olevan yhteenliittämisen ja/tai käyttöoikeuden luonne ja laatu, sekä muiden tarjontaketjun alkupään käyttöoikeustuotteiden kuten kaapelikanavien käyttöoikeuden kannattavuus;

b) odotettavissa oleva tekniikan kehitys, joka vaikuttaa verkon suunnitteluun ja hallintaan;

b a) tarve varmistaa teknologianeutraalius, joka antaa osapuolille mahdollisuuden omien verkkojen suunnitteluun ja hallintaan;

  c) ehdotetun käyttöoikeuden toteutettavuus suhteessa käytettävissä olevaan kapasiteettiin;

  d) järjestelmän omistajan tekemät perusinvestoinnit ottaen huomioon tehdyt julkiset investoinnit ja investointeihin liittyvät riskit ja erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin tehtävät investoinnit ja niihin liittyvät riskitasot;

  e) tarve turvata kilpailu pitkällä aikavälillä ottaen erityisesti huomioon taloudellisesti tehokas infrastruktuurikilpailu ja kestävää kilpailua tukevat innovatiiviset kaupalliset liiketoimintamallit, kuten verkkoihin tehtäviin yhteisinvestointeihin perustuvat liiketoimintamallit;

  f) mahdolliset asiaan liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet;

  g) yleiseurooppalaisten palvelujen tarjoaminen.

3. Asettaessaan operaattorille velvollisuuden tarjota käyttöoikeus tämän artiklan säännösten mukaisesti kansalliset sääntelyviranomaiset voivat, jos se on verkon normaalin toimivuuden varmistamiseksi tarpeen, asettaa teknisiä tai toiminnallisia ehtoja tällaisen käyttöoikeuden tarjoajalle ja/tai saajalle. Erityisten teknisten standardien tai eritelmien noudattamisvelvoitteiden on oltava 39 artiklan mukaisesti säädettyjen standardien ja/tai eritelmien mukaisia.

72 artikla

Hintavalvontaa ja kustannuslaskentaa koskevat velvollisuudet

1. Kansallinen sääntelyviranomainen voi 66 artiklan säännösten mukaisesti asettaa kustannusten kattamista ja hintavalvontaa koskevia velvollisuuksia, mukaan lukien hintojen kustannuslähtöisyyttä ja kustannuslaskentajärjestelmiä koskevat velvollisuudet, tietyntyyppisen yhteenliittämisen ja/tai käyttöoikeuden tarjonnassa, jos markkina-analyysi osoittaa todellisen kilpailun puutteen johtavan siihen, että kyseinen operaattori saattaa pitää hintoja liian korkealla tasolla tai harjoittaa hintapainostusta loppukäyttäjien haitaksi.

Hintavalvontaa koskevien velvollisuuksien aiheellisuutta määrittäessään kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon loppukäyttäjien pitkän aikavälin edut, jotka liittyvät seuraavan sukupolven verkkojen ja erityisesti erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoon. Erityisesti operaattorien kannustamiseksi tekemään investointeja, myös seuraavan sukupolven verkkoihin, kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon operaattorin tekemät investoinnit. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset pitävät hintavalvontaa aiheellisena, niiden on sallittava operaattorille kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle, ottaen huomioon tiettyyn uuteen verkkohankkeeseen tehtävään investointiin mahdollisesti liittyvät riskit.

Kansallisten sääntelyviranomaisten ei pidä asettaa tai pitää voimassa tämän artiklan mukaisia velvollisuuksia, jos ne havaitsevat osoitettavissa olevan vähittäishinnan rajoituksen ja toteavat, että 67–71 artiklan mukaisesti asetetut velvollisuudet, mukaan lukien erityisesti 68 artiklan mukaisesti mahdollisesti asetettu taloudellisen toisinnettavuuden testi, turvaavat tosiasiallisen ja syrjimättömän käyttöoikeuden.

Jos kansalliset sääntelyviranomaiset pitävät aiheellisena asettaa hintavalvontaa olemassa olevien verkkoelementtien käyttöoikeudelle, niiden on otettava huomioon myös hyödyt, joita voi koitua ennakoitavissa olevista ja vakaista tukkuhinnoista kaikkien operaattorien tehokkaalle markkinoille pääsylle ja riittäville kannustimille uusien ja parannettujen verkkojen käyttöönottoon.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että kaikki pakollisiksi määrättävät kustannusten kattamisjärjestelmät tai hinnoittelumenetelmät edistävät uusien ja parannettujen verkkojen käyttöönottoa, tehokkuutta ja kestävää kilpailua sekä tuovat kuluttajille mahdollisimman paljon kestäviä hyötyjä. Tässä yhteydessä kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myös ottaa huomioon vastaavilla kilpailumarkkinoilla käytössä olevan hintatason.

3. Jos operaattorin hinnoille on asetettu kustannuslähtöisyyttä koskeva velvollisuus, operaattorin on osoitettava, että hinnat perustuvat kustannuksiin ja investoinneille saatavaan kohtuulliseen tuottoon. Palvelujen tehokkaasta tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten selvittämiseksi kansalliset sääntelyviranomaiset voivat käyttää yrityksen kustannuslaskentamenetelmistä riippumattomia menetelmiä. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia operaattoria toimittamaan täydelliset perustelut hinnoilleen ja vaatia tarvittaessa hintojen tarkistamista.

4. Jos jonkin kustannuslaskentajärjestelmän käyttäminen määrätään hintavalvonnan tukemiseksi pakolliseksi, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että tästä kustannuslaskentajärjestelmästä julkistetaan kuvaus, josta käyvät ilmi vähintään kustannusten pääluokat ja säännöt, joiden mukaan kustannukset kohdennetaan. Hyväksytyn riippumattoman elimen on tarkastettava kustannuslaskentajärjestelmän noudattaminen. Noudattamisesta on julkaistava vuosittain lausunto.

73 artikla

Terminointimaksut

1. Komissio hyväksyy viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [päivä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] yhteistyöelintä kuultuaan 109 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä terminointimaksujen yhtenäisistä enimmäismääristä, jotka kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat yrityksille, joilla on määritetty olevan huomattava markkinavoima kiinteän verkon ja matkaviestinverkon laskevan puheliikenteen markkinoilla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut terminointimaksut on asetettava symmetrisinä terminointimaksujen enimmäismäärinä tehokkaan operaattorin kustannusten perusteella, ja niissä on noudatettava liitteessä III vahvistettuja kriteerejä ja muuttujia. Tehokkaiden kustannusten arvioinnin on perustuttava nykyarvoon. Tehokkaiden kustannusten laskennassa käytettävien menetelmien on perustuttava alhaalta ylöspäin suuntautuvaan mallintamiseen, jossa käytetään tukkuhintaisen laskevan puheensiirtopalvelun kolmansille osapuolille toimittamisen liikenneperusteisia pitkän aikavälin lisäkustannuksia. Hyväksyessään delegoituja säädöksiä komissio ottaa huomioon kansalliset olosuhteet, joista aiheutuu merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Ensimmäisissä delegoiduissa säädöksissä asetettavat terminointimaksujen enimmäismäärät eivät saa ylittää korkeimpia hintoja, jotka ovat voimassa missä tahansa jäsenvaltiossa, kun on tehty tarvittavat mukautukset poikkeuksellisiin kansallisiin olosuhteisiin, [kuusi] kuukautta ennen delegoitujen säädösten hyväksymistä.

▌

▌

▌

▌

7. Komissio tarkastelee tämän artiklan mukaisesti annettuja delegoituja säädöksiä uudelleen joka viides vuosi.

74 artikla

Erittäin suuren kapasiteetin verkkojen uusien elementtien kohtelu sääntelyssä

1. Sanotun rajoittamatta kansallisten sääntelyviranomaisten suorittamaa arviointia yhteisinvestoinneista muun tyyppisiin verkkoihin kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää olla asettamatta velvollisuuksia sellaisten uusien erittäin suuren kapasiteetin verkkojen osalta, jotka ulottuvat tiloihin, jos kyseessä on kiinteä verkko, tai tukiasemaan, jos kyseessä on matkaviestinverkko, ja jotka ovat osa niitä merkityksellisiä markkinoita, joilla se aikoo asettaa tai pitää voimassa velvollisuuksia 70, 71 ja 72 artiklan mukaisesti, ja joita merkityksellinen operaattori ▌on ottanut käyttöön tai suunnittelee ottavansa käyttöön, jos se toteaa seuraavien kumulatiivisten edellytysten täyttyvän:

a) uusien verkkoelementtien käyttöönotto on avointa minkä tahansa operaattorin yhteisinvestoinneille missä tahansa verkkoelementtien elinkaaren vaiheessa läpinäkyvää menettelyä noudattaen ja ehdoin, jotka turvaavat kestävän kilpailun pitkällä aikavälillä, mukaan lukien muun muassa seuraavat: oikeudenmukaiset, kohtuulliset ja syrjimättömät ehdot mahdollisille yhteissijoittajille; joustavuus suhteessa kunkin yhteissijoittajan sitoumuksen arvoon ja ajoitukseen; mahdollisuus kasvattaa sitoumusta tulevaisuudessa; vastavuoroiset oikeudet yhteissijoittajille sen jälkeen, kun yhteisinvestointeja saanut infrastruktuuri on otettu käyttöön;

a a) on tehty ainakin yksi a alakohdan mukaiseen tarjoukseen perustuva yhteisinvestointisopimus, ja yhteissijoittajat ovat palveluntarjoajia tai aikovat alkaa palveluntarjoajiksi tai tarjota verkkoaan palveluntarjoajille merkityksellisillä vähittäismarkkinoilla, ja niiden välillä voidaan kohtuudella olettaa syntyvän todellista kilpailua;

▌

c) käyttöoikeutta hakevat toimijat, jotka eivät osallistu yhteisinvestointeihin, saavat samat oikeudenmukaiset, kohtuulliset ja syrjimättömät ehdot, ottaen asianmukaisesti huomioon yhteissijoittajien ottaman riskin, joko oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin ehtoihin perustuvien kaupallisten sopimusten tai säännellyn käyttöoikeuden nojalla, joita kansallinen sääntelyviranomainen pitää voimassa tai mukauttaa.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on määritettävä, täyttyvätkö edellä tarkoitetut edellytykset, myös kuulemalla asiaankuuluvia markkinatoimijoita 65 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisesti.

Arvioidessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja yhteisinvestointitarjouksia, menettelyjä ja sopimuksia kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että tarjoukset, menettelyt ja sopimukset täyttävät liitteessä IV esitetyt kriteerit.

2. Edellä oleva 1 kohta ei rajoita kansallisen sääntelyviranomaisen valtuuksia tehdä päätöksiä 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos yritysten välille syntyy riita sellaisesta yhteisinvestointisopimuksesta, jonka se katsoo täyttävän mainitun artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset ja liitteessä IV esitetyt kriteerit.

75 artikla

Toimintojen eriyttäminen

1. Jos kansallinen sääntelyviranomainen päätyy siihen, että 67–72 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien avulla ei ole saavutettu todellista kilpailua ja että tiettyjen käyttöoikeustuotteiden tukkutason tarjonnassa on havaittavissa merkittäviä ja pysyviä kilpailuongelmia ja/tai markkinahäiriöitä, se voi poikkeuksellisena toimenpiteenä 66 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan säännösten mukaisesti asettaa vertikaalisesti integroituneille yrityksille velvoitteen siirtää käyttöoikeustuotteiden tukkutason tarjontaan liittyvät toiminnot riippumattomasti toimivaan liiketoimintayksikköön.

Tämän liiketoimintayksikön on tarjottava käyttöoikeustuotteita ja -palveluja kaikille yrityksille, myös emoyrityksen muille liiketoimintayksiköille, samoilla aikatauluilla ja samoin ehdoin, myös hintojen ja palvelun tason osalta, sekä käyttäen samoja järjestelmiä ja prosesseja.

2. Kun kansallinen sääntelyviranomainen aikoo asettaa toimintojen eriyttämistä koskevan velvoitteen, sen on toimitettava komissiolle ehdotus, johon sisältyy

  a) näyttöä kansallisen sääntelyviranomaisen 1 kohdassa tarkoitettujen johtopäätösten perustelemiseksi;

  b) näyttöä siitä, että toimivan ja kestävän infrastruktuurikilpailun syntymisestä kohtuullisessa ajassa on hyvin vähän tai ei lainkaan merkkejä;

  c) analyysi odotetusta vaikutuksesta sääntelyviranomaiseen, yritykseen, etenkin eriytetyn yrityksen työvoimaan ja koko sähköisen viestinnän alaan, ja kannustimiin investoida koko alaan, erityisesti sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi, sekä muihin sidosryhmiin, mukaan lukien erityisesti odotettu vaikutus kilpailuun ja mahdolliset vaikutukset kuluttajiin;

  d) analyysi syistä, joiden perusteella tämä velvoite olisi tehokkain keino ottaa käyttöön korjaavia toimia, joilla puututaan havaittuihin kilpailuongelmiin tai markkinahäiriöihin.

3. Toimenpide-ehdotuksessa on oltava seuraavat osat:

  a) eriyttämisen tarkka luonne ja taso ja etenkin eriytetyn liiketoimintayksikön oikeudellisen aseman määrittely;

  b) eriytetyn liiketoimintayksikön omaisuuden yksilöinti ja sen tarjoamat tuotteet tai palvelut;

  c) hallintojärjestelyt eriytetyn liiketoimintayksikön henkilöstön riippumattomuuden varmistamiseksi ja vastaava kannustinrakenne;

  d) säännöt velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi;

  e) säännöt menettelyjen avoimuuden varmistamiseksi erityisesti suhteessa muihin sidosryhmiin;

  f) valvontaohjelma velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi, mukaan lukien vuosikertomuksen julkaiseminen.

4. Kun komissio on tehnyt toimenpide-ehdotuksesta päätöksen 66 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava koordinoitu analyysi liityntäverkkoon liittyvistä eri markkinoista 65 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Kansallisen sääntelyviranomaisen on tekemänsä arvioinnin perusteella asetettava, säilytettävä, muutettava tai poistettava velvollisuuksia tämän direktiivin 23 ja 32 artiklan mukaisesti.

5. Yritykselle, jolle on asetettu toimintojen eriyttämistä koskeva velvollisuus, voidaan asettaa mitä tahansa 67–72 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia millä tahansa erityismarkkinoilla, joilla sillä on määritetty olevan huomattava markkinavoima 65 artiklan mukaisesti, tai muita komission 66 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksymiä velvollisuuksia.

76 artikla

Vertikaalisesti integroituneen yrityksen suorittama vapaaehtoinen eriyttäminen

1. Yritysten, joilla on todettu olevan huomattava markkinavoima yksillä tai useammilla merkityksellisillä markkinoilla tämän direktiivin 65 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle etukäteen ja viipymättä, jotta kansallisella sääntelyviranomaisella on mahdollisuus arvioida aiotun liiketoimen vaikutuksia, aikomuksestaan siirtää paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattava osa siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustaa eriytetty liiketoimintayksikkö tarjotakseen kaikille vähittäistason tarjoajille, mukaan lukien sen omat vähittäistason osastot, täysin vastaavia käyttöoikeustuotteita.

Yritysten on myös ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista tätä aikomusta koskevista muutoksista sekä eriyttämisprosessin lopullisesta tuloksesta.

Yritykset voivat myös tarjota sitoumuksia käyttöoikeusehdoista, joita sovelletaan niiden verkkoon täytäntöönpanokaudella ja sen jälkeen, kun ehdotettu eriyttämisen muoto on pantu täytäntöön, jotta voidaan turvata tosiasiallinen ja syrjimätön käyttöoikeus kolmansille osapuolille. Sitoumustarjoukseen on sisällyttävä riittävästi yksityiskohtia, myös täytäntöönpanon ajoituksesta ja kestosta, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi suorittaa tehtävänsä tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tällaiset sitoumukset voivat jatkua markkinakatsauksille 65 artiklan 5 kohdassa asetetun enimmäisajan jälkeen.

2. Kansallisen sääntelyviranomaisen on arvioitava aiotun toimen vaikutukset, tarvittaessa yhdessä ehdotettujen sitoumusten kanssa, tämän direktiivin mukaisiin voimassa oleviin sääntelyvelvollisuuksiin.

Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen on suoritettava analyysi liityntäverkkoon liittyvistä eri markkinoista 65 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon yrityksen tarjoamat sitoumukset, ottaen erityisesti huomioon 3 artiklassa esitetyt tavoitteet. Näin tehdessään kansallisen sääntelyviranomaisen on kuultava kolmansia osapuolia 23 artiklan mukaisesti ja erityisesti rajoituksetta niitä kolmansia osapuolia, joihin aiottu toimi välittömästi vaikuttaa.

Tekemänsä arvioinnin perusteella kansallisen sääntelyviranomaisen on asetettava, säilytettävä, muutettava tai poistettava velvollisuuksia 23 ja 32 artiklan mukaisesti, soveltaen tarvittaessa 77 artiklan säännöksiä. Kansallinen sääntelyviranomainen voi päätöksessään tehdä sitoumuksista kokonaan tai osittain sitovia. Poiketen siitä, mitä 65 artiklan 5 kohdassa säädetään, kansallinen sääntelyviranomainen voi tehdä joistakin tai kaikista sitoumuksista sitovia koko siksi ajaksi, jonka ne kattavat.

3. Oikeudellisesti ja/tai toiminnallisesti eriytetylle liiketoimintayksikölle voidaan asettaa tarvittaessa mitä tahansa 67–72 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia millä tahansa erityismarkkinoilla, joilla sillä on todettu olevan huomattava markkinavoima 65 artiklan mukaisesti, tai muita komission 66 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksymiä velvollisuuksia ja mikäli mahdolliset tarjotut sitoumukset eivät riitä täyttämään 3 artiklassa säädettyjä tavoitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 77 artiklan säännösten soveltamista.

4. Kansallisen sääntelyviranomaisen on seurattava yritysten tarjoamien sitoumusten, joista se on tehnyt sitovia tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, täytäntöönpanoa ja harkittava niiden jatkamista, kun ajanjakso, jolle niitä alun perin tarjottiin, on päättynyt.

77 artikla

Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivat yritykset

1. Kansallisen sääntelyviranomaisen, joka määrittää yrityksellä, joka ei toimi millään sähköisten viestintäpalvelujen vähittäismarkkinoilla, olevan huomattavaa markkinavoimaa yksillä tai useammilla tukkumarkkinoilla 65 artiklan mukaisesti, on tarkasteltava, onko kyseisellä yrityksellä seuraavat ominaisuudet:

a) kaikki yrityksen yhtiöt ja liiketoimintayksiköt, mukaan lukien kaikki saman lopullisen omistajan tai omistajien määräysvallassa mutta eivät välttämättä kokonaan tämän tai näiden omistuksessa olevat yhtiöt, toimivat nykyään tai suunnittelevat toimivansa tulevaisuudessa ainoastaan sähköisten viestintäpalvelujen tukkumarkkinoilla eivätkä sen vuoksi toimi millään vähittäismarkkinoilla, joilla tarjotaan sähköisiä viestintäpalveluja loppukäyttäjille unionissa;

b) yrityksellä ei ole yksinoikeussopimusta tai tosiasiassa yksinoikeutta merkitsevää sopimusta tarjontaketjun loppupään toimintaa harjoittavan yhden erillisen yrityksen kanssa, joka toimii millä tahansa vähittäismarkkinoilla, joilla tarjotaan sähköisiä viestintäpalveluja yksityisille tai kaupallisille loppukäyttäjille.

2. Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, se saa asettaa kyseiselle yritykselle velvollisuuksia ainoastaan 70 tai 71 artiklan mukaisesti.

3. Kansallisen sääntelyviranomaisen on tarkasteltava yritykselle tämän artiklan mukaisesti asetettuja velvollisuuksia uudelleen milloin tahansa, jos se toteaa, että tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty, ja sovellettava tarvittaessa 65–72 artiklaa.

4. Kansallisen sääntelyviranomaisen on tarkasteltava yritykselle tämän artiklan mukaisesti asetettuja velvollisuuksia uudelleen myös silloin, jos se katsoo yrityksen tarjontaketjun loppupään asiakkailleen tarjoamia ehtoja koskevan näytön perusteella, että on syntynyt loppukäyttäjiin haitallisesti vaikuttavia kilpailuongelmia, jotka vaativat asettamaan yhden tai useamman 67, 68, 69 tai 72 artiklassa säädetyistä velvollisuuksista tai muuttamaan 2 kohdan mukaisesti asetettuja velvollisuuksia.

5. Velvollisuuksien asettaminen ja niiden uudelleentarkastelu tämän artiklan mukaisesti on toteutettava 23, 32 ja 33 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen.

    78 artikla

Siirtyminen olemassa olevasta infrastruktuurista

1. Yritysten, joilla on määritetty olevan huomattava markkinavoima yksillä tai useammilla merkityksellisillä markkinoilla 65 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava ennalta ja hyvissä ajoin kansalliselle sääntelyviranomaiselle, milloin ne aikovat poistaa käytöstä verkon osia, mukaan lukien kupariverkon toimintaan tarvittu olemassa oleva infrastruktuuri, joita koskevat 66–77 artiklan mukaiset velvollisuudet.

2. Kansallisen sääntelyviranomaisen on varmistettava, että käytöstä poistamisen yhteydessä sovelletaan läpinäkyvää aikataulua ja ehtoja, myös muun muassa asianmukaista irtisanomis- ja siirtymäaikaa, ja varmistetaan sellaisten vähintään vastaavan laatuisten vaihtoehtoisten tuotteiden saatavuus, joilla voi saada käyttöoikeuden käytöstä poistetut verkkoelementit korvaavaan parannettuun verkkoinfrastruktuuriin, jos se on tarpeen kilpailun ja loppukäyttäjien oikeuksien turvaamiseksi.

Kansallinen sääntelyviranomainen voi poistaa velvollisuudet käytöstä poistettavaksi esitetyn omaisuuden osalta todettuaan, että:

a) käyttöoikeuden tarjoaja on todistettavasti vahvistanut asianmukaiset edellytykset siirtymiselle, myös asettamalla saataville vähintään vastaavan laatuisen vaihtoehtoisen käyttöoikeustuotteen, joka mahdollistaa samojen loppukäyttäjien saavuttamisen kuin olemassa olevassa infrastruktuurissa; ja

b) käyttöoikeuden tarjoaja on noudattanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle tämän artiklan mukaisesti säädettyjä edellytyksiä ja menettelyjä.

Tällainen poistaminen on toteutettava 23, 32 ja 33 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen. Kyseiset säännökset eivät rajoita kansallisen sääntelyviranomaisen 65 ja 66 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen määräämää säänneltyjen tuotteiden saatavuutta parannetussa verkkoinfrastruktuurissa.

    78 a artikla

Kysynnän yhdistäminen

Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa operaattoreihin keston, korkojen tai muiden seikkojen suhteen tiukempia määräyksiä kuin rahoituslaitoksiin, kun erittäin suuren kapasiteetin fyysisen yhteyden käyttöönotto loppukäyttäjän tiloissa rahoitetaan operaattorin rahoituksella, myöskään silloin kun operaattorin rahoitus toteutetaan osamaksusopimuksella.

    78 b artikla

Erittäin suuren kapasiteetin verkkoja koskevat yhteistyöelimen suuntaviivat

Yhteistyöelin antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [päivä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat vaatimuksista, jotka verkon on täytettävä, jotta sitä pidettäisiin erittäin suuren kapasiteetin verkkona. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava suuntaviivat mahdollisimman tarkasti huomioon. Yhteistyöelin saattaa suuntaviivat ajan tasalle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen joka [kolmas vuosi].

III osa. Palvelut

I osasto: Yleispalveluvelvollisuudet

79 artikla

Kohtuuhintainen yleispalvelu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla kuluttajilla niiden alueella on kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen kohtuuhintainen käyttöoikeus saatavilla olevaan laajakaistaiseen internetyhteyteen ja ääniviestintäpalveluihin alueelle määritellyllä laatutasolla, varsinainen yhteys mukaan lukien, vähintään kiinteässä sijaintipaikassa.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi varmistaa sellaisten palvelujen kohtuuhintaisuuden, joita ei tarjota kiinteässä sijaintipaikassa, jos ne pitävät tätä tarpeellisena kuluttajan täysipainoisen sosiaalisen ja taloudellisen yhteiskuntaan osallistumisen kannalta.2. Yhteistyöelimen suuntaviivojen mukaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten on määriteltävä 1 kohdassa tarkoitetun internetyhteyspalvelun vähimmäiskapasiteetti siten, että se vastaa kuluttajien enemmistön kiinteässä sijaintipaikassa niiden alueella tai alueen merkityksellisissä osissa käyttämiä palveluja, jotka ovat välttämättömiä sosiaalisen ja taloudellisen yhteiskuntaan osallistumisen kannalta. Tässä tarkoituksessa ▌internetyhteyspalvelun on voitava tarjota kaistanleveys, joka tarvitaan tukemaan vähintään liitteessä V vahvistettuja vähimmäispalveluja.

Tämän artiklan johdonmukaisen soveltamisen mahdollistamiseksi yhteistyöelin antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa sekä ottaen huomioon käytettävissä olevat komission (Eurostat) tiedot suuntaviivoja, joiden ansiosta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määritellä palvelun laadun vähimmäistasoa koskevat vaatimukset, kuten vähimmäiskaistanleveyden, joka tukee vähintään liitteessä V vahvistettuja vähimmäispalveluja ja joka vastaa kussakin jäsenvaltiossa väestön enemmistön saatavilla olevaa keskimääräistä kaistanleveyttä. Suuntaviivat on saatettava ajan tasalle kahden vuoden välein, jotta ne ilmentävät tekniikan kehitystä ja kulutustottumusten muutoksia.

3. Kuluttajan pyynnöstä 1 ja 1 a kohdassa tarkoitettu yhteys voidaan rajoittaa koskemaan ainoastaan ääniviestintää.

3 a. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tämän artiklan säännökset koskemaan mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä sekä voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä loppukäyttäjinä.

80 artikla

Kohtuuhintaisen yleispalvelun tarjoaminen

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava markkinoilla saatavilla olevien, 79 artiklan 1 kohdassa yksilöityjen palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa, erityisesti suhteessa kansallisiin hintoihin ja kansallisiin kuluttajien tuloihin.

2. Jos jäsenvaltiot katsovat, että 79 artiklan 1 kohdassa yksilöityjen palvelujen vähittäishinnat eivät kansallisten olosuhteiden perusteella ole kohtuuhintaisia, koska pienituloisilla kuluttajilla tai kuluttajilla, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, ei ole mahdollisuutta käyttää tällaisia palveluja, niiden on vaadittava näiden palvelujen tarjoajia tarjoamaan kyseisille kuluttajille hintavaihtoehtoja tai -paketteja, jotka poikkeavat tavanomaisin kaupallisin ehdoin tarjotuista. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on vaadittava tällaisia yrityksiä soveltamaan koko alueellaan yhtenäisiä hintoja, mikä voi tarkoittaa myös maantieteellisiä keskiarvoja. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisiin hintavaihtoehtoihin tai -paketteihin oikeutetuilla kuluttajilla on oikeus tehdä sopimus 79 artiklan 1 kohdassa yksilöityjä palveluja tarjoavan yrityksen kanssa. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että tällainen yritys tarjoaa niille numeron riittävän saatavuusajan ja välttää palvelun tarpeetonta keskeyttämistä.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset, jotka tarjoavat 2 kohdan mukaisesti hintavaihtoehtoja tai -paketteja pienituloisille kuluttajille tai kuluttajille, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, tiedottavat kansallisille sääntelyviranomaisille tällaisten tarjousten yksityiskohdista. Sanotun vaikuttamatta kuluttajan vapauteen valita tarjoaja kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että ehdot, joilla yritykset tarjoavat hintavaihtoehtoja tai -paketteja 2 kohdan mukaisesti, ovat täysin läpinäkyviä ja että ne julkistetaan ja niitä sovelletaan 92 artiklan ja syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia erityisjärjestelyjen muuttamista tai lopettamista.

4. Jäsenvaltiot voivat kansalliset olosuhteet huomioon ottaen varmistaa, että pienituloisia kuluttajia tai kuluttajia, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, tuetaan enemmän kohtuuhintaisen tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun saamisessa vähintään kiinteässä sijaintipaikassa. Jäsenvaltiot voivat myös varmistaa, että pienituloisia kuluttajia tai kuluttajia, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, tuetaan mobiilipalvelujen saamisessa, jos jäsenvaltiot pitävät tätä tarpeellisena kuluttajan täysipainoisen sosiaalisen ja taloudellisen yhteiskuntaan osallistumisen kannalta.

5. Jäsenvaltioiden on kansalliset olosuhteet huomioon ottaen varmistettava, että tarvittaessa tuetaan vammaisia kuluttajia ja että toteutetaan muita erityistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että päätelaitteet ovat vammaisille henkilöille esteettömiä ja että vastaavia käyttömahdollisuuksia edistäviä erityislaitteita ja erityispalveluja on saatavilla kohtuulliseen hintaan. Vammaisille kuluttajille tarkoitettujen välityspalvelujen keskimääräisen hinnan on oltava sama kuin ääniviestintäpalvelujen 79 artiklan mukaisesti.

6. Jäsenvaltioiden on tätä artiklaa soveltaessaan pyrittävä minimoimaan markkinoiden vääristyminen.

6 a. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tämän artiklan säännökset koskemaan mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä sekä voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä loppukäyttäjinä.

81 artikla

Yleispalvelun saatavuus

1. Jos jäsenvaltio on todennut 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutetun maantieteellisen kartoituksen mahdollisesti saatavilla olevat tulokset huomioon ottaen tai jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo vaihtoehtoisen näytön perusteella, että 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun saatavuutta kiinteässä sijaintipaikassa ei voida varmistaa tavanomaisissa kaupallisissa olosuhteissa tai mahdollisesti muilla julkisen politiikan välineillä kyseisen jäsenvaltion alueella tai sen eri osissa, se voi asettaa aiheellisia yleispalveluvelvollisuuksia kaikkiin kyseisten palvelujen käyttöoikeuden saamista koskeviin kohtuullisiin pyyntöihin vastaamiseksi alueensa asiaankuuluvissa osissa.

2. Jäsenvaltioiden on määritettävä tehokkain ja asianmukaisin lähestymistapa 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun saatavuuden varmistamiseksi kiinteässä sijaintipaikassa siten, että noudatetaan puolueettomuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Tähän voi sisältyä internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun asettaminen saataville käyttämällä kiinteää tai langatonta tekniikkaa. Niiden on pyrittävä pitämään markkinoiden vääristyminen ja erityisesti palvelujen tarjoaminen sellaiseen hintaan tai sellaisin ehdoin, jotka poikkeavat tavanomaisista kaupallisista ehdoista, niin vähäisenä kuin mahdollista, ja samalla niiden on turvattava yleinen etu.

3. Erityisesti jos jäsenvaltiot päättävät asettaa velvollisuuksia turvata 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn ▌internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun saatavuus kiinteässä sijaintipaikassa, ne voivat nimetä yhden tai useamman yrityksen turvaamaan 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun saatavuuden kiinteässä sijaintipaikassa koko kansallisen alueen kattamiseksi. Jäsenvaltiot voivat nimetä eri yrityksiä tai yritysryhmiä tarjoamaan ▌internetyhteyspalveluja ja ääniviestintäpalveluja kiinteässä sijaintipaikassa ja/tai kattamaan eri osia kansallisesta alueesta.

4. Kun jäsenvaltiot nimeävät tarjoajia, joilla on koko kansallisella alueella tai sen osassa velvollisuus turvata 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn ▌internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun saatavuus kiinteässä sijaintipaikassa, niiden on käytettävä tehokasta, puolueetonta, avointa ja syrjimätöntä nimeämismekanismia, jossa yhtäkään tarjoajaa ei lähtökohtaisesti suljeta pois nimeämisen piiristä. Tällaisilla nimeämismenettelyillä on varmistettava, että ▌internetyhteyspalveluja ja ääniviestintäpalveluja kiinteässä sijaintipaikassa tarjotaan kustannustehokkaasti, ja niitä voidaan käyttää keinona määrittää yleispalveluvelvollisuuden nettokustannukset 84 artiklan mukaisesti.

5. Kun 3 kohdan mukaisesti nimetty tarjoaja aikoo luovuttaa koko paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, sen on ilmoitettava asiasta kansalliselle sääntelyviranomaiselle hyvissä ajoin etukäteen, jotta tämä viranomainen voi arvioida aiotun liiketoimen vaikutukset 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn ▌internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun tarjoamiseen kiinteässä sijaintipaikassa. Kansallinen sääntelyviranomainen voi asettaa, muuttaa tai poistaa erityisvelvollisuuksia 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

82 artikla

Olemassa olevat yleispalvelut

1. Jäsenvaltiot voivat edelleen turvata muiden, ennen ... päivää ...kuuta ...[lisätään päivämäärä] voimassa olleiden palvelujen kuin 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn ▌internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun saatavuuden kiinteässä sijaintipaikassa tai kohtuuhintaisuuden, jos on selvästi todettu tarve tällaisille palveluille kansallisissa olosuhteissa. Kun jäsenvaltiot nimeävät tarjoajia tarjoamaan tällaisia palveluja koko kansallisella alueella tai sen osassa, sovelletaan 81 artiklaa. Näiden velvollisuuksien rahoittamisessa on noudatettava 85 artiklaa.

2. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava uudelleen tämän artiklan mukaisesti asetettuja velvollisuuksia viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] ja sen jälkeen vähintään kerran kolmessa vuodessa.

83 artikla

Kulujen valvonta

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarjottaessa 79 artiklassa tarkoitettujen toimintojen ja palvelujen lisäksi muita toimintoja ja palveluja 79, 81 ja 82 artiklan mukaisten ääniviestintä- ja internetyhteyspalvelujen tarjoajat määrittelevät ehtonsa siten, ettei loppukäyttäjän tarvitse maksaa tarpeettomista tai pyydetyn palvelun kannalta aiheettomista toiminnoista tai palveluista.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 79 artiklassa tarkoitettujen ja 80 artiklan mukaisesti toteutettujen ääniviestintäpalvelujen tarjoajat tarjoavat liitteessä VI olevassa A osassa lueteltuja erityistoimintoja ja -palveluja, jotta kuluttajat voivat seurata ja tarkkailla kulujaan, ja ottavat käyttöön järjestelmän, jolla ääniviestintäpalveluun oikeutetut kuluttajat voivat välttää palvelun tarpeettoman keskeyttämisen, sekä asianmukaisen mekanismin, jolla voidaan tarkistaa jatkuva kiinnostus palvelun käyttämiseen.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen voi jättää soveltamatta 2 kohdan vaatimuksia koko kansallisella alueella tai sen osassa, jos se katsoo, että toiminto on laajalti saatavilla.

84 artikla

Yleispalveluvelvollisuuksista aiheutuvien kustannusten määrittäminen

1. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset katsovat, että 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn ▌internetyhteyspalvelun ja ääniviestintäpalvelun tarjoaminen siten kuin 79, 80 ja 81 artiklassa säädetään tai olemassa olevien yleispalvelujen jatkaminen 82 artiklan mukaisesti voi muodostaa kohtuuttoman rasitteen tällaisten palvelujen tarjoajille, jotka pyytävät korvausta, niiden on laskettava palvelun tarjoamisen nettokustannukset.

Tätä tarkoitusta varten kansallisten sääntelyviranomaisten on:

  a) laskettava yleispalveluvelvollisuudesta aiheutuvat nettokustannukset ottaen huomioon tarjoajan, joka tarjoaa 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti määriteltyä ▌internetyhteyspalvelua ja ääniviestintäpalvelua 79, 80 ja 81 artiklan mukaisesti tai olemassa olevien yleispalvelujen jatkamista 82 artiklan mukaisesti, mahdollisesti saamat markkinahyödyt liitteen VII mukaisesti; tai

  b) käytettävä nimeämismekanismin avulla 81 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan mukaisesti määritettyjä yleispalvelun tarjoamisen nettokustannuksia.

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten laskennan perusteena käytettävien tilien ja/tai muiden tietojen on oltava kansallisen sääntelyviranomaisen tai asianomaisista osapuolista riippumattoman elimen tarkastamat tai varmistamat ja kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymät. Kustannusten laskennan tulosten ja tarkastuksen päätelmien on oltava yleisesti saatavilla.

85 artikla

Yleispalveluvelvollisuuksien rahoittaminen

Jos kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat 84 artiklassa tarkoitetun nettokustannusten laskennan perusteella, että yritykselle aiheutuu kohtuuton rasite, jäsenvaltion on kyseisen yrityksen pyynnöstä päätettävä ottaa käyttöön mekanismi, jolla kyseiselle yritykselle korvataan määritetyt nettokustannukset avoimin ehdoin julkisista varoista. ▌

1 a.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa mekanismin, jolla 81 artiklassa vahvistetuista velvoitteista aiheutuvien yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset jaetaan sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen tarjoajien sekä direktiivissä 2000/31/EY määriteltyjä tietoyhteiskunnan palveluja tarjoavien yritysten kesken.

1 b.   Tällaisen mekanismin hyväksyvien tai voimassa pitävien jäsenvaltioiden on tarkasteltava sen toimintaa uudelleen vähintään kolmen vuoden välein, jotta voidaan määrittää, mitkä nettokustannukset olisi edelleen jaettava mekanismin mukaisesti ja mitkä olisi siirrettävä korvattavaksi julkisista varoista.

1 c.   Rahoittaa voidaan ainoastaan 79, 81 ja 82 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien nettokustannukset, jotka on määritetty 84 artiklan mukaisesti.

1 d.   Jos nettokustannukset jaetaan 1 a kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on kustannusten jakomekanismi, jota hallinnoi kansallinen sääntelyviranomainen tai kansallisen sääntelyviranomaisen valvonnassa toimiva edunsaajista riippumaton elin.

1 e.   Kustannusten jakomekanismissa on noudatettava liitteessä IV olevan B osan mukaisesti avoimuuden, markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen, syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Jäsenvaltiot voivat olla vaatimatta rahoitusosuuksia tietyn tyyppisiltä yrityksiltä tai yrityksiltä, joiden kansallinen liikevaihto on määrätyn rajan alapuolella.

1 f.   Yleispalveluvelvollisuuksien kustannusten jakamiseen mahdollisesti liittyvät maksut on eriytettävä ja yksilöitävä erikseen kunkin yrityksen osalta. Näitä maksuja ei saa määrätä yrityksille eikä periä yrityksiltä, jotka eivät tarjoa palveluja kustannusten jakomekanismin perustaneen jäsenvaltion alueella.

86 artikla

Avoimuus

1. Jos yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset on laskettava 84 artiklan mukaisesti, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että nettokustannusten laskennan periaatteet, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot käytettävistä menetelmistä, ovat yleisesti saatavilla.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että julkaistaan vuosikertomus, jossa ilmoitetaan yksityiskohtaiset tiedot yleispalveluvelvollisuuksien lasketuista kustannuksista, mukaan lukien mahdolliset markkinahyödyt, joita yritys on voinut saada 79, 81 ja 82 artiklassa säädettyjen yleispalveluvelvollisuuksien johdosta, jollei liikesalaisuutta koskevista kansallisista ja unionin säännöistä muuta johdu.

II osasto: Numerot

87 artikla

Numerovarat

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset valvovat kaikkien kansallisten numerovarojen käyttöoikeuksien myöntämistä ja kansallisten numerointisuunnitelmien hallinnointia ja että ne tarjoavat kaikille yleisesti saatavilla oleville sähköisille viestintäpalveluille riittävän määrän numeroita ja numerointialueita. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava käyttöön puolueettomat, avoimet ja syrjimättömät menettelyt kansallisten numerovarojen käyttöoikeuksien myöntämistä varten.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myöntää kansallisista numerointisuunnitelmista oikeuksia numeroiden käyttöön erityispalvelujen tarjoamiseksi muille kuin sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoaville yrityksille, jos ne osoittavat kykenevänsä hallinnoimaan kyseisiä numeroita ja saatavilla on riittävästi asianmukaisia numerovaroja nykyisen ja ennakoitavissa olevan tulevan kysynnän tyydyttämiseksi. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat keskeyttää numerovarojen myöntämisen tällaisille yrityksille, jos osoitetaan olevan olemassa riski numerovarojen loppumisesta. Tämän kohdan johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi yhteistyöelin antaa sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] suuntaviivat, jotka koskevat yhteisiä kriteerejä numerovarojen hallinnointikyvyn ja numerovarojen loppumisriskin arvioimiseksi.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että kansallisia numerointisuunnitelmia ja -menettelyjä sovelletaan tavalla, joka kohtelee yhdenvertaisesti kaikkia yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia sekä muita yrityksiä, jos niitä pidetään kykenevinä 2 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että yritys, jolle on myönnetty käyttöoikeus numerointialueeseen, ei syrji muita sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia niiden palvelujen käyttöön tarvittavien numeroiden osalta.

4. Kunkin jäsenvaltion on määritettävä muiden kuin maantieteellisten numerovarojensa numeroalue, jota voidaan käyttää muiden sähköisten viestintäpalvelujen kuin henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen kaikkialla unionin alueella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 531/2012 ja sen nojalla annettujen täytäntöönpanosäädösten sekä tämän direktiivin 91 artiklan 2 kohdan soveltamista. Jos numeroiden käyttöoikeuksia on annettu 2 kohdan mukaisesti muille yrityksille kuin sähköisten viestintäverkkojen tai ‑palvelujen tarjoajille, tätä kohtaa on sovellettava kyseisten yritysten tarjoamiin erityispalveluihin. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että sellaisten numeroiden käyttöoikeuksien ehdot, joita käytetään palvelujen tarjoamiseen maatunnuksen jäsenvaltion ulkopuolella, ja niiden noudattamisen valvonta ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin ehdot ja niiden noudattamisen valvonta, joita sovelletaan maatunnuksen jäsenvaltion alueella tarjottaviin palveluihin. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös varmistettava, että tarjoajat, jotka käyttävät maatunnuksensa numeroita muissa jäsenvaltioissa, noudattavat numeroiden käyttöön liittyviä kuluttajansuojaa koskevia ja muita kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan jäsenvaltioissa, joissa numeroita käytetään. Tämä velvollisuus ei rajoita kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten lainvalvontavaltuuksia.

Yhteistyöelimen on avustettava kansallisia sääntelyviranomaisia niiden koordinoidessa toimintaansa numerovarojen ja oman alueen ulkopuolisen käytön tehokkaan hallinnoinnin turvaamiseksi sääntelykehyksen mukaisesti.

▌

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tunnus 00 on vakiomuotoinen ulkomaanpuhelutunnus. Erityisjärjestelyjä puhelujen soittamiseksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien vierekkäisten alueiden välillä voidaan toteuttaa tai jatkaa. Tällaisista järjestelyistä on ilmoitettava loppukäyttäjille näillä alueilla.

Jäsenvaltiot voivat sopia yhteisen numerointisuunnitelman käytöstä kaikissa tai tietyissä numeroluokissa.

6. Jäsenvaltioiden on edistettävä numerovarojen langatonta toimittamista, jos se on teknisesti toteutettavissa, jotta ▌loppukäyttäjien ▌, erityisesti laitteiden välisten palvelujen tarjoajien ja käyttäjien, olisi helpompi vaihtaa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajaa.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset numerointisuunnitelmat ja niihin tehtävät lisäykset ja muutokset julkaistaan, jolloin julkaisemista voidaan rajoittaa ainoastaan kansallisen turvallisuuden perusteella.

8. Jäsenvaltioiden on tuettava erityisnumeroiden tai numerointialueiden yhdenmukaistamista unionissa silloin, kun se edistää sekä sisämarkkinoiden toimintaa että yleiseurooppalaisten palvelujen kehittämistä. Komissio jatkaa markkinoiden kehityksen seurantaa ja osallistuu päätöksentekoon kansainvälisissä organisaatioissa ja foorumeilla, joissa numeroista päätetään. Jos komissio pitää sitä perusteltuna ja aiheellisena, se toteuttaa asianmukaisia teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä sisämarkkinoiden eduksi, jotta voidaan puuttua sellaisiin vaikeuksiin tyydyttää valtioiden rajat ylittävä tai koko Euroopan laajuinen numeroiden kysyntä, jotka muutoin muodostaisivat kaupan esteen jäsenvaltioiden välille.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

88 artikla

Numeroiden käyttöoikeuksien myöntäminen

1. Jos on välttämätöntä myöntää numeroiden yksittäisiä käyttöoikeuksia, kansallisten sääntelyviranomaisten on myönnettävä tällaiset oikeudet pyynnöstä kaikille yrityksille, jotka tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja 12 artiklassa tarkoitetun yleisvaltuutuksen perusteella, jollei 13 artiklan ja 21 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöksistä ja muista tällaisten resurssien tehokkaan käytön tämän direktiivin mukaisesti varmistavista säännöistä muuta johdu. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myös myöntää numeroiden käyttöoikeuksia muille yrityksille kuin sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajille 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti.2. Numeroiden käyttöoikeuksien myöntämismenettelyjen on oltava avoimia, puolueettomia, läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia.

Numeroiden käyttöoikeuksia myöntäessään kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava, voiko oikeuksien haltija siirtää kyseiset oikeudet ja millä ehdoin.

Jos kansalliset sääntelyviranomaiset myöntävät käyttöoikeuksia määräajaksi, niiden keston on oltava tarjottavan palvelun ja tavoiteltavan päämäärän kannalta tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon tarve jättää riittävästi aikaa investointien kuoletukselle.

3. Päätökset numeroiden käyttöoikeuksien myöntämisestä on tehtävä, niistä on ilmoitettava ja ne on julkistettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kansallinen sääntelyviranomainen on saanut täydellisen hakemuksen, ja kolmen viikon kuluessa sellaisten numeroiden osalta, jotka on kansallisessa numerointisuunnitelmassa varattu tiettyihin tarkoituksiin.

4. Jos asianomaisten osapuolten 23 artiklan mukaisesti tapahtuneen kuulemisen jälkeen on päätetty, että poikkeuksellista taloudellista arvoa omaavien numeroiden käyttöoikeudet on myönnettävä kilpailuun perustuvalla tai vertailevalla valintamenettelyllä, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat pidentää kolmen viikon enimmäismääräaikaa enintään kolmella viikolla.

5. Kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saa rajoittaa myönnettävien käyttöoikeuksien määrää, paitsi jos tämä on välttämätöntä numerovarojen tehokkaan käytön varmistamiseksi.

6. Jos numeroiden käyttöoikeuteen sisältyy niiden oman alueen ulkopuolinen käyttö unionissa 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti, kansallisen sääntelyviranomaisen on liitettävä käyttöoikeuteen erityisehtoja, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltiossa, jossa numeroita käytetään, sovellettavien kansallisten kuluttajansuojasääntöjen ja kaikkien numeroiden käyttöä koskevien kansallisten lakien noudattaminen. Jäsenvaltiot eivät voi tämän jälkeen asettaa näihin käyttöoikeuksiin liittyviä lisävelvollisuuksia.

Jos toisen jäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen esittää pyynnön, jossa se osoittaa asiaa koskevien kansallisten kuluttajansuojasääntöjen tai numeroita koskevan kansallisen lainsäädäntönsä rikkomisen, sen jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen, jossa numeroiden käyttöoikeudet on myönnetty, on toteutettava ensimmäisen alakohdan mukaisesti liitettyjen ehtojen noudattamisen varmistamiseksi toimia 30 artiklan mukaisesti, vakavissa tapauksissa myös peruuttamalla oikeus kyseiselle yritykselle myönnettyjen numeroiden oman alueen ulkopuoliseen käyttöön.

Yhteistyöelimen on helpotettava ja koordinoitava tietojenvaihtoa asiaan liittyvien eri jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten välillä ja varmistettava työskentelyn asianmukainen koordinointi niiden kesken.

89 artikla

Numeroiden käyttöoikeuksiin liittyvät maksut

Jäsenvaltiot voivat antaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle luvan määrätä numeroiden käyttöoikeuksiin liittyviä maksuja, kun tarkoituksena on näiden resurssien optimaalisen käytön varmistaminen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä maksut ovat objektiivisesti perusteltuja, avoimia, syrjimättömiä ja tavoitteeseen nähden oikeasuhteisia, ja niiden on otettava huomioon 3 artiklassa esitetyt tavoitteet.

90 artikla

Kadonneita lapsia koskeva vihjepuhelinnumero ja lasten auttava puhelin

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalaisilla on mahdollisuus käyttää maksutta vihjepuhelinnumeropalvelua kadonneista lapsista ilmoittamiseksi. Vihjepuhelimen on oltava käytettävissä numerossa 116 000. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsilla on mahdollisuus käyttää auttavaa puhelinta ylläpitävää lapsiystävällistä palvelua. Auttavan puhelimen on oltava käytettävissä numerossa 116 111.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vammaiset loppukäyttäjät voivat käyttää numeroissa 116 000 ja 116 111 tarjottavia palveluja yhdenvertaisesti muiden loppukäyttäjien kanssa, myös äänen, videokuvan ja reaaliaikaisen tekstityksen samanaikaiseen siirtoon perustuvien nk. total conversation -palvelujen avulla. Toimenpiteiden, joita toteutetaan, jotta vammaiset loppukäyttäjät voivat käyttää mainittuja palveluja matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa, on perustuttava 39 artiklan mukaisesti julkaistujen standardien tai eritelmien noudattamiseen.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan aiheelliset toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa numerossa 116 000 tarjottavien palvelujen laadun riittävä taso sekä riittävät taloudelliset resurssit vihjepuhelimen toimintaa varten.

4. Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että kansalaisille tiedotetaan riittävästi numeroissa 116 000 ja 116 111 tarjottavien palvelujen olemassaolosta ja käytöstä.

91 artikla

Numeroiden ja palvelujen käyttöoikeus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jos ne ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa ja lukuun ottamatta tilannetta, jossa loppukäyttäjä on kaupallisista syistä rajoittanut tietyiltä maantieteellisiltä alueilta tulevia puheluja, sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjät voivat:

  a) saada ja käyttää palveluja käyttäen unionin alueella muita kuin maantieteellisiä numeroita; ja

  b) operaattorin käyttämästä tekniikasta ja laitteista riippumatta käyttää kaikkia unionissa tarjottuja numeroita, kuten jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin sisältyviä numeroita ja kansainvälisiä ilmaisnumeroita (UIFN).

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia yleisten viestintäverkkojen ja/tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia estämään tapauskohtaisesti numeroiden tai palvelujen käytön, jos tämä on perusteltua petosten tai väärinkäytösten vuoksi, ja vaatia, että tällaisissa tapauksissa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat pidättävät kyseisestä yhteenliittämisestä tai muista palveluista saadut tulot.

III osasto: Loppukäyttäjien oikeudet

91 a artikla

Poikkeuslauseke

Tätä III osastoa ei 92 ja 93 artiklaa lukuun ottamatta sovelleta numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin, jotka ovat komission suosituksessa 2003/361/EY määriteltyjä mikroyrityksiä.

92 artikla

Syrjimättömyys

Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajat eivät saa soveltaa unionin loppukäyttäjiin syrjiviä käyttöoikeuksiin tai käyttöön liittyviä vaatimuksia tai ehtoja loppukäyttäjän kansalaisuuden tai asuinpaikan tai sijoittautumispaikan perusteella, paitsi jos tällaiset erot ovat objektiivisesti perusteltuja.

92 a artikla

1. Yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat eivät saa soveltaa unionin sisäisiin toiseen jäsenvaltioon suuntautuviin kiinteän verkon ja matkaviestinverkon viestintäpalveluihin hintoja, jotka ovat korkeampia kuin samaan jäsenvaltioon suuntautuvien palvelujen hinnat, paitsi jos tämä on perusteltua erisuuruisten terminointimaksujen vuoksi.

2. Yhteistyöelin antaa sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... (kuuden kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta) suuntaviivat, jotka koskevat 1 kohdan mukaisten objektiivisesti perusteltujen erisuuruisten kustannusten perimistä. Suuntaviivoilla on varmistettava, että mahdolliset eroavuudet perustuvat yksinomaan tosiasiallisiin välittömiin kustannuksiin, joita tarjoajalle aiheutuu rajat ylittävästä palvelujen tarjoamisesta.

3. Komissio esittää viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] ja sen jälkeen [vuosittain] 1 kohdan mukaisten velvollisuuksien soveltamista koskevan kertomuksen, johon sisältyy arvio unionin sisäisen viestinnän hintojen kehittymisestä.

93 artikla

Perusoikeuksien suoja

1. Loppukäyttäjille tarkoitettujen sähköisissä viestintäverkoissa tarjottavien palvelujen ja sovellusten käyttöoikeutta tai käyttöä koskevissa kansallisissa toimenpiteissä on kunnioitettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja unionin oikeuden yleisillä periaatteilla taattuja perusoikeuksia ja -vapauksia.

2. Tällaisia toimenpiteitä, jotka koskevat loppukäyttäjien käyttöoikeutta palveluihin ja sovelluksiin sähköisissä viestintäverkoissa taikka tällaista käyttöä ja jotka ovat omiaan rajoittamaan näitä perusoikeuksia tai -vapauksia, saa toteuttaa ainoastaan, jos niistä säädetään lainsäädännössä sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen ja jos ne ovat asianmukaisia, oikeasuhteisia ja välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien tehokas oikeussuoja ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Sen vuoksi näitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan ottamalla asianmukaisella tavalla huomioon syyttömyysolettaman periaate ja oikeus yksityisyyteen. On taattava etukäteen tapahtuva, oikeudenmukainen ja puolueeton käsittely, mukaan lukien asianomaisen henkilön tai asianomaisten henkilöiden oikeus tulla kuulluksi, ottaen huomioon asianmukaisten edellytysten ja menettelyllisten järjestelyjen tarve asianmukaisesti osoitetuissa kiireellisissä tapauksissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti. Oikeus tehokkaaseen ja oikea-aikaiseen tuomioistuinvalvontaan on taattava.

2 a. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa edellyttää kaikkien tilaajien ja rekisteröityjen käyttäjien sähköiseen viestintään liittyvien liikenne- ja sijaintitietojen yleistä ja erotuksetta tapahtuvaa säilyttämistä.

94 artikla

Yhdenmukaistamisen taso

Ellei tässä osastossa toisin säädetä, jäsenvaltiot eivät saa kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön tässä osastossa vahvistetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä tai yleisvaltuutusta koskevia ehtoja eivätkä myöskään tiukempia tai sallivampia säännöksiä loppukäyttäjien suojan erilaisen tason varmistamiseksi.

95 artikla

Sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset

-1.  Tässä artiklassa vahvistetut tiedonantovaatimukset, mukaan lukien sopimuksen tiivistelmä, ovat erottamaton osa sopimusta ja täydentävät direktiivissä 2011/83/EU vahvistettuja tiedonantovaatimuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä artiklassa tarkoitetut tiedot esitetään selkeässä, kattavassa ja helposti saatavilla olevassa muodossa. Kuluttajan tai muiden loppukäyttäjien pyynnöstä voidaan tiedoista myös antaa kopio pysyvällä välineellä ja vammaisille loppukäyttäjille esteettömissä muodoissa.

1. Ennen kuin sopimus tai sitä vastaava tarjous, johon liittyy jonkinlainen vastikkeellinen suoritus, sitoo kuluttajaa, internetyhteyspalvelujen, yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen sekä radio- ja televisiotoiminnassa käytettävien siirtopalvelujen tarjoajien on annettava kuluttajalle tapauksen mukaan seuraavat tiedot, siltä osin kuin nämä tiedot liittyvät niiden tarjoamaan palveluun:

  osana kunkin tarjottavan palvelun keskeisiä ominaisuuksia:

i) palvelun laadun vähimmäistasot siltä osin kuin niitä tarjotaan ja noudattaen suuntaviivoja, jotka yhteistyöelin antaa 97 artiklan 2 kohdan mukaisesti sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa, seuraavien osalta:

–   internetyhteyspalvelut: vähintään vasteaika, viivevaihtelu ja pakettihävikki

–   yleisesti saatavilla olevat numeroihin perustuvat henkilöiden väliset viestintäpalvelut: vähintään perusliittymän toimitusaika, vian todennäköisyys ja puhelun merkinannon viiveet tämän direktiivin liitteen IX mukaisesti ja

–   asetuksen (EU) 2015/2120 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut muut palvelut kuin internetyhteyspalvelut: varmistetut erityiset laatumuuttujat;

jos palvelun laadun vähimmäistasoja ei tarjota, tästä on ilmoitettava,

ii) jäljempänä sanotun rajoittamatta loppukäyttäjien oikeutta käyttää valitsemiaan päätelaitteita asetuksen (EU) 2015/2120 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti, palveluntarjoajan mahdollisesti perimät maksut ja asettamat rajoitukset toimitettujen päätelaitteiden käytölle ja tarvittaessa lyhyet tekniset tiedot kuluttajan valitseman laitteen asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi;

  b) mahdolliset korvaus- ja hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos palvelun laatu ei ole sovitun tasoinen tai jos tarjoajalle ilmoitettu turvapoikkeama johtuu tunnetuista ohjelmiston tai laitteiston heikkouksista, joita varten valmistaja tai kehittäjä on lähettänyt paikkaustiedostoja, mutta palvelun tarjoaja ei ole käyttänyt niitä eikä toteuttanut muita asianmukaisia korjaavia toimia, mukaan lukien tarvittaessa yksiselitteinen viittaus kuluttajan lakisääteisiin oikeuksiin;

  c) osana hinta- ja vastiketietoja:

i) yksityiskohtaiset tiedot sopimukseen sisältyvästä yhdestä tai useammasta erityisestä hinnastosta ja kunkin hinnaston osalta tarjottavien palvelujen tyypeistä, mukaan lukien tarvittaessa viestintämäärät (MB, minuutit, tekstiviestit), myös laskutuskausittain, ja lisäviestintäyksikköjen hinta,

i a) hinnaston tai hinnastojen perustuessa ennalta määritettyyn viestintämäärään kuluttajan mahdollisuus siirtää edellisellä laskutuskaudella käyttämättä jäänyt määrä seuraavalle laskutuskaudelle, jos tämä mahdollisuus sisältyy sopimukseen,

i b) toiminnot, joilla turvataan laskujen läpinäkyvyys ja seurataan kulutuksen määrää,

i c) tiedot siitä, mitä henkilötietoja tarvitaan ennen palvelun suorittamista tai kerätään palvelun tarjoamisen yhteydessä, sanotun rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 13 artiklan soveltamista,

ii) hintatiedot kaikista numeroista ja palveluista, joihin sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja; yksittäisten palveluluokkien osalta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia, että tällaiset tiedot annetaan välittömästi ennen puhelun yhdistämistä;

iii) palveluyhdistelmien ja sekä palveluja että laitteita sisältävien palvelukokonaisuuksien tapauksessa kokonaisuuden yksittäisten osien hinta, jos niitä markkinoidaan myös erikseen,

iv) yksityiskohtaiset tiedot myynnin jälkeisistä palveluista, ylläpito- ja asiakastukipalveluista sekä ylläpitomaksuista, ja

v) menetelmät, joiden avulla voi saada ajantasaisia tietoja kaikista sovellettavista hinnoista ja ylläpitomaksuista;

  d) osana tietoja sopimuksen kestosta ja sen uusimista ja irtisanomista koskevista ehdoista:

i) kaikki edullisempien ehtojen saamiseksi tarvittavat vähimmäiskäyttöä tai vähimmäiskestoa koskevat vaatimukset,

ii) kaikki palveluntarjoajan vaihtamiseen sekä numeroiden ja muiden tunnisteiden siirrettävyyteen liittyvät menettelyt ja maksut sekä korvaus- ja hyvitysjärjestelyt vaihtoon liittyvän viivästymisen tai väärinkäytösten varalta;

iii) sopimuksen ennenaikaisen irtisanomisen johdosta mahdollisesti perittävät maksut, mukaan lukien tiedot päätelaitteiden lukituksen avaamisesta ja päätelaitteista mahdollisesti perittävistä maksuista;

iv) palveluyhdistelmien osalta tarvittaessa palvelukokonaisuuden tai sen osien irtisanomisehdot;

  e) yksityiskohtaiset tiedot tuotteista ja palveluista, jotka on suunniteltu vammaisia loppukäyttäjiä varten, ja siitä, miten näiden tietojen päivitykset voi saada;

  f) keinot riitojen, myös kansallisten ja valtioiden rajat ylittävien riitojen, ratkaisumenettelyn aloittamiseksi 25 artiklan mukaisesti;

  g) toimet, joita yritys voi toteuttaa turvapoikkeamien, tietojen eheyden vaarantumisen tai uhkien ja haavoittuvuuksien johdosta.

2. Edellä 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien on annettava seuraavat tiedot selkeästi ja ymmärrettävästi:

–  teknisen toteuttavuuden puutteista mahdollisesti johtuvat rajoitukset hätäpalvelujen ja/tai soittajan sijaintitietojen saatavuudessa, sikäli kuin loppukäyttäjät voivat näiden palvelujen avulla soittaa kotimaanpuheluja kansallisessa numerointisuunnitelmassa olevaan numeroon;

–  loppukäyttäjän oikeus päättää, antaako hän henkilötietojaan luetteloon direktiivin 2002/58/EY 12 artiklan mukaisesti, ja se, minkä tyyppisistä tiedoista on kyse.

3. Edellä olevia 1, 2 ja 6 kohtaa sovelletaan myös mikroyrityksiin tai pieniin yrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin loppukäyttäjinä, elleivät ne ole nimenomaisesti sopineet jättäytyvänsä kaikkien kyseisten säännösten tai osan niistä ulkopuolelle.

4. Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on annettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot asetuksen (EU) 2015/2120 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittavien tietojen lisäksi.

5. Komissio antaa yhteistyöelintä kuultuaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] ▌sopimustiivistelmän mallin, jossa esitetään keskeiset osat 1 ja 2 kohdan mukaisista tiedonantovaatimuksista. Näihin keskeisiin osiin on sisällyttävä vähintään yhteenveto seuraavista:

a)  palveluntarjoajan nimi, osoite ja yhteystiedot sekä yhteystiedot mahdollisia valituksia varten, jos nämä tiedot ovat erilaiset;

b)  kunkin tarjottavan palvelun keskeiset ominaisuudet,

c)  eri palvelujen hinnat,

d)  sopimuksen voimassaoloaika sekä ehdot sen uusimiselle ja irtisanomiselle,

e)  tieto siitä, missä määrin tuotteet ja palvelut on suunniteltu vammaisille loppukäyttäjille,

f)  internetyhteyspalvelujen osalta asetuksen (EU) 2015/2120 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot.

Mallin on mahduttava yhdelle yksipuoliselle A4-arkille. Sen on oltava helposti luettavissa. Jos sopimus koskee palvelujen yhdistelmää, voidaan tarvittaessa käyttää lisäsivuja, mutta asiakirjan kokonaispituus ei saa ylittää kolmea sivua.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksen, jossa täsmennetään tässä kohdassa tarkoitettua mallia. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 110 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Palveluntarjoajien, joihin sovelletaan 1–4 kohdan mukaisia velvollisuuksia, on täytettävä sovellettavat tiedot asianmukaisesti sopimustiivistelmän malliin ja annettava se kuluttajille, mikroyrityksille ja pienille yrityksille ja voittoa tavoittelemattomille yhteisöille aiheellisissa tapauksissa ennen sopimuksen tekemistä tai, jos tämä ei ole mahdollista, mahdollisimman pian sen jälkeen.

6. Internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien on tarjottava kuluttajille mahdollisuutta seurata kunkin tällaisen palvelun käyttöä, josta laskutetaan joko käytetyn ajan tai määrän perusteella. Tähän on sisällyttävä oikeus saada ajan tasalla olevat tiedot hinnastoon sisältyvien palvelujen käytöstä. Internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien on annettava kuluttajille palveluihinsa liittyvää edullisimpia hintoja koskevaa neuvontaa pyynnöstä ja vähintään kolme kuukautta ennen sopimuskauden päättymistä.

6 a. Varmistaakseen korkeampitasoisen kuluttajansuojan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen tiedonantovaatimusten osalta jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisessa lainsäädännössään lisävaatimuksia, joita sovelletaan internetyhteyspalveluihin ja numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin sekä radio- ja televisiotoimintaan käytettäviin siirtopalveluihin. Jäsenvaltiot voivat myös pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisessa lainsäädännössään säännöksiä, joilla tilapäisesti estetään palvelun käyttö toimivaltaisen viranomaisen määrittämän rahallisen tai määrään perustuvan käyttörajan tultua täyteen.

96 artikla

Avoimuus, tarjousten vertailu ja tietojen julkaiseminen

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että kun asiaankuuluvien palvelujen tarjoamiseen sovelletaan ehtoja, internetyhteyspalvelujen, yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten sähköisten viestintäpalvelujen sekä radio- ja televisiotoimintaan käytettävien siirtopalvelujen tarjoajat julkaisevat liitteessä VIII tarkoitetut tiedot selkeässä, kattavassa, koneellisesti luettavassa ja helposti saatavilla olevassa muodossa, myös etenkin vammaisten loppukäyttäjien kannalta. Nämä tiedot on saatettava säännöllisesti ajan tasalle. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisessa lainsäädännössään lisävaatimuksia, jotka koskevat tässä kohdassa säädettyjä avoimuusvaatimuksia.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että loppukäyttäjillä on maksuton käyttöoikeus vähintään yhteen riippumattomaan vertailuvälineeseen, jonka avulla voi vertailla ja arvioida internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen hintoja sekä tarvittaessa suuntaa-antavia lukuja palvelun suorituskyvyn tasosta.

Vertailuvälineen on:

a)  oltava toiminnallisesti riippumaton ja varmistettava, että palveluntarjoajia kohdellaan tasavertaisesti hakutuloksissa;

b)  ilmoitettava selvästi vertailuvälineen omistajat ja operaattorit;

c)  asetettava selkeät ja puolueettomat vertailuperusteet;

d)  käytettävä selkeää ja yksiselitteistä kieltä;

e)  annettava täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja sekä ilmoitettava viimeinen päivitysajankohta;

f)  sisällettävä monia erilaisia tarjouksia, jotka kattavat merkittävän osan alan markkinoista, ja mikäli esitetyt tiedot eivät anna täyttä käsitystä markkinoista, siitä on ilmoitettava selkeästi ennen tulosten esittämistä;

g)  tarjottava tehokas menettely vääristä tiedoista ilmoittamiseksi;

g a)  sisällettävä hinnat sekä palvelun suorituskyvyn taso, joita tarjotaan yhtäältä loppukäyttäjille, jotka ovat yrityksiä, ja toisaalta loppukäyttäjille, jotka ovat kuluttajia.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on välineen tarjoajan pyynnöstä sertifioitava vertailuvälineet, jotka täyttävät a–g alakohdan vaatimukset. Kolmansilla osapuolilla on oltava oikeus käyttää veloituksetta ja avoimissa tietomuodoissa internetyhteyspalvelujen tai yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien julkaisemia tietoja tällaisten riippumattomien vertailuvälineiden saataville asettamiseksi.

3. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että kansalliset viranomaiset sekä internetyhteyspalvelujen, yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tai molempien tarjoajat jakavat tarvittaessa veloituksetta yleiseen etuun liittyvää tietoa olemassa oleville ja uusille loppukäyttäjille käyttäen samoja keinoja kuin ne yleensä käyttävät loppukäyttäjien kanssa viestiessään. Tällaisessa tapauksessa asiaankuuluvien viranomaisten on tuotettava tieto vakiomuodossa, ja sen on sisällettävä muun muassa seuraavat asiat:

a)  tavallisimmat tavat käyttää internetyhteyspalveluja ja yleisesti saatavilla olevia numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja laittomaan toimintaan tai haitallisen sisällön levittämiseen etenkin, jos se voi haitata muille kuuluvien oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista, mukaan lukien tietosuojaa koskeviin oikeuksiin, tekijänoikeuteen ja lähioikeuksiin kohdistuvat rikkomukset ja niiden oikeudelliset seuraukset; keinot suojautua henkilön turvallisuutta, yksityisyyden suojaa ja henkilötietoja uhkaavilta riskeiltä käytettäessä internetyhteyttä ja yleisesti saatavilla olevia numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja.

97 artikla

Palvelun laatu

1. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien ▌henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajia julkaisemaan loppukäyttäjien käyttöön kattavia, vertailukelpoisia, luotettavia, käyttäjäystävällisiä ja ajantasaisia tietoja palvelujensa laadusta, siltä osin kuin ne tarjoavat palvelun laadun vähimmäistasoja, sekä toimenpiteistä, joilla on pyritty varmistamaan vammaisten loppukäyttäjien vastaavat käyttömahdollisuudet. Nämä tiedot on pyynnöstä toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle ennen niiden julkaisemista. Tällaisten palvelun laadun varmistamista koskevien toimenpiteiden on oltava asetuksen (EU) 2015/2120 mukaisia. Yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien on ilmoitettava kuluttajalle, jos niiden tarjoamien palvelujen laatu on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, kuten signaalien siirron hallinnasta tai verkkoyhteydestä.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon yhteistyöelimen suuntaviivat, yksilöitävä palvelun laatua koskevat mitattavat muuttujat sekä julkaistavien tietojen sisältö, muoto ja julkaisutapa, mukaan lukien mahdolliset laadunvarmistusmekanismit. Tarvittaessa on käytettävä liitteessä IX mainittuja muuttujia, määritelmiä ja mittausmenetelmiä.

Tämän kohdan ja liitteen IX johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi yhteistyöelin antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat, joissa määritetään yksityiskohtaisesti asiaankuuluvat palvelun laatua koskevat muuttujat, vammaisia loppukäyttäjiä koskevat muuttujat mukaan lukien, sovellettavat mittausmenetelmät, julkaistavien tietojen sisältö ja muoto sekä laadunvarmistusmekanismit.

98 artikla

Sopimusten kesto ja irtisanominen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät sopimuksen irtisanomista koskevat ehdot ja menettelyt estä palveluntarjoajan vaihtamista ja että kuluttajien ja ▌yleisesti saatavilla olevien internetyhteyspalvelujen, numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen sekä televisio- ja radiotoimintaan käytettävien siirtopalvelujen tarjoajien välisissä sopimuksissa ei ▌määrätä sitoumusajasta, joka ylittää 24 kuukautta. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa lyhyempiä sopimukseen perustuvia sitoumusaikoja. Jäsenvaltiot voivat myös edellyttää, että tarjoajat tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä enintään 12 kuukauden pituinen sopimus.

Tätä kohtaa ei sovelleta sellaisen osamaksusopimuksen kestoon, jossa kuluttaja on erillisellä sopimuksella sopinut erittäin suuren kapasiteetin verkkoon liitettävän fyysisen yhteyden käyttöönoton maksamisesta erissä. Fyysisen yhteyden käyttöönottoa koskevaan osamaksusopimukseen ei sisälly päätelaitteita eikä internetyhteyspalvelun laitteita, kuten reititintä tai modeemia, eikä se estä kuluttajaa käyttämästä tämän artiklan mukaisia oikeuksiaan.

2. Jos sopimuksen tai kansallisen lainsäädännön mukaan määräaikaista sopimusta jatketaan automaattisesti, jäsenvaltion on varmistettava, että ▌kuluttajalla on tällaisen automaattisen jatkamisen jälkeen oikeus irtisanoa sopimus milloin tahansa enintään yhden kuukauden irtisanomisajalla ja joutumatta vastaamaan muista kustannuksista kuin maksuista, jotka peritään palvelun vastaanottamisesta irtisanomisaikana. Ennen sopimuksen automaattista jatkamista tarjoajan on ilmoitettava kuluttajalle näkyvästi alkuperäisen sopimuskauden päättymisestä ja keinoista irtisanoa sopimus, jos sitä pyydetään. Tarjoajan on käytettävä samoja keinoja kuin ne yleensä käyttävät kuluttajan kanssa viestiessään.

2 a. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös loppukäyttäjiin, jotka ovat mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä taikka voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, elleivät ne ole nimenomaisesti sopineet jättäytyvänsä kyseisten säännösten ulkopuolelle.

3. Loppukäyttäjällä on oltava oikeus irtisanoa sopimus kuluitta, kun internetyhteyspalvelujen, yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen sekä televisio- ja radiotoimintaan käytettävien siirtopalvelujen tarjoaja ilmoittaa sopimusehtojen muuttamisesta, paitsi jos ehdotetuista muutoksista on yksinomaan etua loppukäyttäjälle tai ne ovat luonteeltaan puhtaasti teknisiä eikä niillä ole vaikutuksia loppukäyttäjän kannalta tai ne ovat ehdottoman välttämättömiä lainsäädännön tai sääntelyn muutosten täytäntöönpanemiseksi. Palveluntarjoajien on ilmoitettava sopimusehtojen muutoksista loppukäyttäjille vähintään kuukausi etukäteen ja ilmoitettava näille samanaikaisesti, että heillä on oikeus sanoa sopimuksensa irti kuluitta, jos he eivät hyväksy uusia ehtoja. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että palveluntarjoaja tekee ilmoituksen pysyvällä välineellä selkeästi ja ymmärrettävästi käyttäen samoja keinoja kuin ne yleensä käyttävät kuluttajan kanssa viestiessään.

3 a. Kaikkia sähköisen viestintäpalvelun tosiasiallisen suorituskyvyn merkittäviä ja jatkuvia tai säännöllisesti toistuvia poikkeamia sopimuksessa ilmoitetusta suorituskyvystä on pidettävä suorituskykyä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisenä, joka käynnistää kuluttajan käytettävissä olevat kansallisen lainsäädännön mukaiset oikeussuojakeinot, kuten oikeuden päättää sopimus kuluitta.

4. Jos loppukäyttäjällä on oikeus irtisanoa yleisesti saatavilla olevaa internetyhteyspalvelua, numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintäpalvelua sekä televisio- ja radiotoimintaan käytettävää siirtopalvelua koskeva sopimus tämän direktiivin, unionin oikeuden muiden säännösten tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti ennen sovitun sopimuskauden päättymistä, loppukäyttäjältä ei peritä sakkoja eikä muuta korvausta kuin korvaus hänen haltuunsa jäävästä sopimukseen kuuluneesta päätelaitteesta. Jos loppukäyttäjä sopimuksen päättyessä haluaa pitää siihen kuuluneen päätelaitteen, tästä mahdollisesti perittävä korvaus ei saa ylittää laitteen arvoa suhteutettuna sopimuksen tekohetkestä kuluneeseen aikaan tai jäljellä olevalta sopimusajalta perittävää palvelumaksua sen mukaan, kumpi näistä summista on pienempi. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa muuta korvauksen laskentamenetelmää, jos sen mukainen korvaus on yhtä suuri tai pienempi kuin edellä esitettyyn tapaan laskettu korvaus. Palveluntarjoajan on poistettava mahdolliset rajoitukset, jotka koskevat päätelaitteen käyttöä muissa verkoissa, veloituksetta viimeistään silloin, kun kyseinen korvaus maksetaan. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa tätä kohtaa koskevia lisävaatimuksia varmistaakseen korkeampitasoisen kuluttajansuojan.

99 artikla

Palveluntarjoajan vaihtaminen ja numeron siirrettävyys

1. Internetyhteyspalvelun tarjoajaa vaihdettaessa palveluntarjoajien, joita asia koskee, on annettava loppukäyttäjälle riittävästi tietoja ennen vaihtoa ja sen aikana sekä varmistettava palvelun jatkuvuus. Vastaanottavan palveluntarjoajan on johdettava vaihtoprosessia ja varmistettava, että palvelu aktivoidaan loppukäyttäjän kanssa nimenomaisesti sovittuna päivänä ja ajankohtana. Luovuttavan palveluntarjoajan on jatkettava palvelujensa toimittamista entisin ehdoin siihen asti, kun vastaanottavan palveluntarjoajan palvelut aktivoidaan. Palvelu ei saa vaihdon aikana olla poissa käytöstä kauempaa kuin yhden työpäivän, jos molemmat tarjoajat käyttävät samaa tekniikkaa. Jos tarjoajat käyttävät eri tekniikkaa, niiden on pyrittävä rajoittamaan palvelun keskeytyminen yhteen työpäivään, ellei pidempi ajanjakso, joka saa olla enintään kaksi työpäivää, ole asianmukaisesti perusteltu.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että vaihto sujuu loppukäyttäjän kannalta tehokkaasti ja yksinkertaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla loppukäyttäjillä, joilla on kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvä numero, on oikeus halutessaan säilyttää numeronsa liitteessä VI olevan C osan säännösten mukaisesti riippumatta siitä, mikä yritys palveluja tarjoaa.

2 a. Kun loppukäyttäjä irtisanoo tarjoajan kanssa tehdyn sopimuksen, loppukäyttäjä säilyttää oikeuden siirtää numero toiselle tarjoajalle kuuden kuukauden ajan irtisanomispäivästä, ellei loppukäyttäjä luovu tästä oikeudesta.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että numeron siirrettävyyteen liittyvä hinnoittelu operaattorien ja/tai palveluntarjoajien välillä on kustannuslähtöistä ja että loppukäyttäjille ei aiheudu välittömiä kustannuksia.

4. Kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saa määrätä numeron siirrettävyyttä koskevia vähittäishintoja kilpailua vääristävällä tavalla, esimerkiksi määräämällä tietyt tai yhteiset vähittäishinnat.

5. Numeroiden siirtäminen ja niiden aktivointi siirron jälkeen on toteutettava mahdollisimman nopeasti. Kuluttajien, jotka ovat tehneet sopimuksen numeron siirtämisestä toiselle yritykselle, on joka tapauksessa saatava numeronsa aktivoiduksi yhden työpäivän kuluessa sovitusta päivästä. Luovuttavan palveluntarjoajan on jatkettava palvelujen toimittamista entisin ehdoin siihen asti, kun vastaanottavan palveluntarjoajan palvelut aktivoidaan.

Tätä kohtaa sovelletaan myös mikroyrityksiin tai pieniin yrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin loppukäyttäjinä, elleivät ne ole nimenomaisesti sopineet jättäytyvänsä kaikkien kyseisten säännösten tai osan niistä ulkopuolelle.

5 a. Vastaanottavan palveluntarjoajan on johdettava vaihto- ja siirtämisprosessia, ja vastaanottavan ja luovuttavan palveluntarjoajan on tehtävä yhteistyötä vilpittömässä mielessä. Kansalliset viranomaiset voivat määrätä numeroiden yleisestä vaihto- ja siirtämisprosessista, ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset, teknisen toteutettavuuden ja tarpeen varmistaa palvelun jatkuvuus loppukäyttäjälle. Tähän on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä vaatimus, jonka mukaan siirto on saatettava päätökseen langattomana toimituksena, jollei loppukäyttäjä toisin pyydä.

Palvelu ei saa siirtämisen aikana missään tapauksessa olla poissa käytöstä kauempaa kuin yhden työpäivän.

Loppukäyttäjän sopimukset luovuttavan palveluntarjoajan kanssa päättyvät automaattisesti vaihtoprosessin päättyessä. Luovuttavan palveluntarjoajan on korvattava kuluttajalle mahdolliset käyttämättä jääneet saldot ennalta maksetuista palveluista. Korvaamisesta voidaan periä maksu vain, jos sopimuksessa niin määrätään. Tällaisen maksun on oltava oikeasuhteinen ja vastattava todellisia kustannuksia, joita luovuttavalle palveluntarjoajalle aiheutuu korvauksen maksamisesta. Jos siirto epäonnistuu, luovuttavan palveluntarjoajan on aktivoitava loppukäyttäjän numero tai palvelu uudelleen samoin ehdoin, joita loppukäyttäjään sovellettiin ennen vaihtoprosessin käynnistämistä, siihen asti, että siirtämis- tai vaihtoprosessi onnistuu. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös toteutettava aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen asianmukaisen tiedottamisen loppukäyttäjille ja loppukäyttäjien suojan koko vaihto- ja siirtämisprosessin ajan ja sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjän palveluntarjoaja ei vaihdu hänen tahtomattaan.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksille määrätään asianmukaisia seuraamuksia ▌, jos numeroiden siirtäminen viivästyy tai jos siirtämisen yhteydessä tapahtuu väärinkäytöksiä yritysten toimesta tai nimissä.

6 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjällä on oikeus saada tarjoajalta korvaus, jos siirtäminen tai vaihto viivästyy tai jos siirtämisen tai vaihdon yhteydessä tapahtuu väärinkäytöksiä. Viivästyksen johdosta korvataan vähintään

a)   tietty summa kultakin lisäpäivältä, kun siirto viivästyy enemmän kuin yhden tai kaksi työpäivää 99 artiklan 1 ja 5 kohdassa vahvistetulla tavalla;

b)   tietty summa kultakin lisäpäivältä, kun palvelu on poissa käytöstä enemmän kuin yhden työpäivän;

c)   tietty päiväkohtainen summa jokaiselta sovitun aktivointipäivän jälkeiseltä päivältä, kun palvelun aktivointi viivästyy; ja

d)   tietty summa jokaiselta kerralta, kun palvelun siirtäminen tai vaihto jää tekemättä sovittuna ajankohtana tai se perutaan alle 24 tuntia ennen sovittua ajankohtaa.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on vahvistettava tämän kohdan mukaisesti maksettavat summat.

6 b. Edellä 6 a kohdassa tarkoitetut korvaukset maksetaan vähentämällä summa seuraavasta erääntyvästä laskusta tai käteisenä, sähköisellä siirrolla tai loppukäyttäjän suostumuksella arvoseteleinä.

6 c. Edellä olevan 6 a kohdan soveltaminen ei vaikuta oikeuteen saada lisäkorvauksia kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden nojalla. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa lisäsääntöjä, joilla varmistetaan, että kaikki loppukäyttäjät, joille on aiheutunut aineellista tai aineetonta vahinkoa tämän artiklan mukaisesti, voivat hakea ja saada korvausta yritykseltä aiheutuneesta vahingosta. Näistä lisäkorvauksista voidaan vähentää 6 a kohdan mukaisesti maksettu vähimmäiskorvaus. Korvausten maksaminen 6 a kohdan nojalla ei estä vastaanottavaa palveluntarjoajaa hakemasta korvausta luovuttavalta palveluntarjoajalta aiheellisissa tapauksissa.

100 artikla

Yhdistetyt tarjoukset

1. Jos kuluttajalle tarjottuun palvelujen tai palvelujen ja päätelaitteiden yhdistelmään sisältyy vähintään internetyhteyspalvelu tai yleisesti saatavilla oleva numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu ▌, 95 artiklaa, 96 artiklan 1 kohtaa, 98 artiklaa ja 99 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin yhdistelmän osiin, elleivät toiseen yhdistelmän osaan sovellettavat säännökset ole suotuisampia kuluttajalle.

2. Saman internetyhteyspalvelujen tai yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen ▌tarjoajan tarjoamien lisäpalvelujen tai päätelaitteiden tilaaminen ei saa pidentää sopimuksen sopimuskautta, paitsi jos kuluttajan kanssa nimenomaisesti toisin sovitaan lisäpalvelujen tai päätelaitteiden tilaamisen yhteydessä.

2 a. Sähköisten viestintäpalvelujen, jotka eivät ole numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja, tarjoajien on annettava kuluttajille mahdollisuus peruuttaa tai vaihtaa yhdistelmäsopimuksen yksittäisiä osia, jos tämä mahdollisuus sisältyy sopimukseen.

2 b. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös loppukäyttäjiin, jotka ovat mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä tai voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, elleivät ne ole nimenomaisesti sopineet jättäytyvänsä kaikkien kyseisten säännösten tai osan niistä ulkopuolelle.

2 c. Jäsenvaltiot voivat ulottaa 1 kohdan soveltamisen koskemaan kuluttajalle tarjottavia palveluyhdistelmiä tai sekä palveluja että päätelaitteita sisältäviä palvelukokonaisuuksia, jotka käsittävät vähintään yleisesti saatavilla olevan sähköisen viestintäpalvelun. Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa 1 kohtaa muiden tämän osaston säännösten osalta.

101 artikla

Palvelujen saatavuus

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ääniviestintä- ja internetyhteyspalvelut, joita tarjotaan yleisiä viestintäverkkoja käyttäen, ovat mahdollisimman kattavasti käytettävissä laajamittaisissa verkon toiminnan keskeytyksissä tai ylivoimaisen esteen sattuessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ääniviestintä- ja internetyhteyspalvelujen tarjoajat toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen keskeytymättömän pääsyn hätäpalveluihin.

102 artikla

Hätäviestintä ja eurooppalainen hätänumero

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki 2 kohdassa tarkoitettujen palvelujen loppukäyttäjät, maksullisten yleisöpuhelinten ja yksityisten sähköisten viestintäverkkojen käyttäjät mukaan lukien, voivat tavoittaa hätäpalvelut hätäviesteillä veloituksetta ja ilman, että heidän tarvitsee käyttää minkäänlaista maksuvälinettä, käyttämällä eurooppalaista hätänumeroa 112 ja jäsenvaltioiden määrittelemiä kansallisia hätänumeroita.

2. Jäsenvaltioiden on kansallisten sääntelyviranomaisten, hätäpalvelujen ja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kanssa neuvotellen varmistettava, että tarjoajat, jotka tarjoavat loppukäyttäjille numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintää, jos tämä palvelu antaa loppukäyttäjille mahdollisuuden soittaa kotimaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevaan numeroon, tarjoavat mahdollisuuden käyttää hätäpalveluja hätäviesteillä sopivimpaan hätäkeskukseen käyttämällä sijaintitietoja, jotka ovat numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien saatavilla, ja tavalla, joka on yhdenmukainen jäsenvaltioiden hätäpuheluinfrastruktuurin kanssa.

Numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien, jotka eivät tarjoa numeron 112 käyttöoikeutta, on ilmoitettava loppukäyttäjille, että hätänumeron 112 käyttöä ei tueta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkeen eurooppalaiseen hätänumeroon 112 tulevaan hätäviestintään vastataan asianmukaisesti ja että viestit käsitellään kansallisen hätäpalvelun organisaatioon parhaiten sopivalla tavalla, ottaen huomioon tarve käsitellä puheluja monella eri kielellä. Näihin hätäviesteihin on vastattava ja ne on käsiteltävä vähintään yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin hätäviestit kansallisiin hätänumeroihin, jos kansalliset hätänumerot ovat edelleen käytössä.

3 a. Komissio määrittää kansallisia sääntelyviranomaisia ja hätäpalveluja kuultuaan jäsenvaltioiden hätäpalveluihin sovellettavat suorituskykyindikaattorit. Komissio antaa kahden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen eurooppalaisen hätänumeron 112 toteuttamisen tehokkuudesta ja suorituskykyindikaattoreiden toiminnasta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hätäpalvelut ovat hätäviestien välityksellä vammaisten loppukäyttäjien saatavilla muiden loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia vastaavalla tavalla, myös äänen, videokuvan ja reaaliaikaisen tekstityksen samanaikaiseen siirtoon perustuvien nk. total conversation -palvelujen tai kolmansien osapuolten tarjoamien välityspalvelujen avulla. Komissio ja kansalliset sääntelyviranomaiset sekä muut toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet, joilla varmistetaan, että vammaiset loppukäyttäjät voivat käyttää ▌hätäpalveluja vastaavin edellytyksin kuin muut matkustaessaan toisessa jäsenvaltiossa, mahdollisuuksien mukaan ilman ennakkorekisteröintiä. Näillä toimenpiteillä varmistetaan yhteentoimivuus kaikissa jäsenvaltioissa, ja niiden on perustuttava mahdollisimman suuressa määrin 39 artiklan mukaisesti julkaistuihin eurooppalaisiin standardeihin tai eritelmiin, eivätkä ne saa estää jäsenvaltiota hyväksymästä lisävaatimuksia tässä artiklassa esitettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että soittajan sijaintitiedot asetetaan sopivimman hätäkeskuksen saataville heti, kun hätäviestiyhteydenotto on tehty. Niihin on sisällyttävä sekä verkkoperusteiset sijaintitiedot että mahdollisuuksien mukaan mobiililaitteesta saatavat soittajan sijaintitiedot. Jäsenvaltioiden on kaikkien eurooppalaiseen hätänumeroon 112 hätäviestillä tehtyjen yhteydenottojen osalta varmistettava, että loppukäyttäjän sijaintitietojen vahvistamisesta ja siirtämisestä ei seuraa kustannuksia loppukäyttäjälle eikä hätäkeskukselle. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tämän velvollisuuden koskemaan myös hätäviestejä kansallisiin hätänumeroihin. Tämä ei estä toimivaltaisia viranomaisia vahvistamasta annettujen sijaintitietojen täsmällisyyttä ja luotettavuutta koskevia kriteerejä yhteistyöelintä kuultuaan.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalaisille tiedotetaan riittävästi eurooppalaisen hätänumeron 112 olemassaolosta ja käytöstä sekä sen esteettömyysominaisuuksista, myös toimenpiteillä, jotka on erityisesti suunnattu jäsenvaltioiden välillä matkustaville henkilöille ja vammaisille henkilöille. Nämä tiedot on esitettävä esteettömissä muodoissa ottaen huomioon erilaiset toimintarajoitteet. Komissio tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimia.

7. Sen varmistamiseksi, että hätäpalvelut ovat tosiasiallisesti saavutettavissa jäsenvaltioissa hätäviestillä 112-palveluun, siirretään komissiolle valta antaa yhteistyöelintä kuultuaan 109 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, joilla varmistetaan hätäviestinnän yhteensopivuus, yhteentoimivuus, laatu, luotettavuus ja jatkuvuus unionissa siltä osin kuin kyseessä ovat soittajan sijaintia koskevat ratkaisut, ▌loppukäyttäjien palvelun saavuttaminen, palvelun esteettömyys vammaisten henkilöiden kannalta ja sopivimpaan hätäkeskukseen ohjaaminen. Ensimmäiset tällaiset delegoidut säädökset hyväksytään viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [lisätään päivämäärä].

Komissio ylläpitää tietokantaa eurooppalaisten hätäpalvelujen suosituksen E.164 mukaisista numeroista taatakseen, että eri jäsenvaltioiden hätäpalvelut saavat toisiinsa yhteyden.

Näiden toimenpiteiden hyväksyminen ei saa kuitenkaan vaikuttaa hätäpalvelujen organisointiin, joka kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

102 a artikla

Käänteinen 112-järjestelmä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja käyttämällä perustetaan tehokas kansallinen käänteinen 112-viestintäjärjestelmä, jolla kansalaisia varoitetaan uhkaavista tai lähestyvistä luonnonkatastrofeista ja/tai ihmisen aiheuttamista hätätilanteista ja katastrofeista, ottaen huomioon olemassa olevat kansalliset ja alueelliset järjestelmät ja estämättä yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevien sääntöjen soveltamista.

103 artikla

Vammaisten loppukäyttäjien vastaavat käyttömahdollisuudet ja valinnanvara

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset määrittävät vaatimukset, jotka yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on täytettävä, sen varmistamiseksi, että vammaiset loppukäyttäjät:

  a) voivat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja, myös tutustua 95 artiklan mukaisesti annettaviin asiaankuuluviin sopimustietoihin, vastaavalla tavalla kuin suurin osa loppukäyttäjistä; jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat toteuttavat tarvittavat toimenpiteet parantaakseen verkkosivustojensa ja mobiilisovellustensa esteettömyyttä tekemällä niistä havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja;

  b) voivat valita yritykset ja palvelut yhtä vapaasti kuin suurin osa loppukäyttäjistä.

Tätä varten jäsenvaltioiden on, siinä määrin kuin tämä ei muodosta suhteetonta rasitetta päätelaitteiden ja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille, varmistettava, että saatavilla on erityislaitteita, joiden avulla on mahdollista käyttää erityisesti vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettuja palveluja ja toimintoja. Arvioitaessa sitä, mikä muodostaa suhteettoman rasitteen, noudatetaan direktiivin (EU) xxx/YYYY 12 artiklassa säädettyä menettelyä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä toteuttaessaan jäsenvaltioiden on kannustettava noudattamaan 39 artiklan mukaisesti julkaistuja standardeja tai eritelmiä.

Siltä osin kuin tämän artiklan säännökset ovat ristiriidassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) xxx/YYYY

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) xxx/YYYY, annettu ..., tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EUVL L ..., ..., s. ...).

104 artikla

Numerotiedotuspalvelut

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki ääniviestintäpalvelujen tarjoajat täyttävät kaikki kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat asianmukaisten tietojen asettamista saataville yleisesti saatavilla olevien numerotiedotuspalvelujen ja luettelojen tarjontaa varten sovitussa muodossa oikeudenmukaisin, puolueettomin, kustannuslähtöisin ja syrjimättömin ehdoin.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava asettaa numerotiedotuspalvelujen tarjoamiseen liittyviä velvollisuuksia ja ehtoja yrityksille, joiden hallinnassa ovat yhteydet loppukäyttäjiin 59 artiklan säännösten mukaisesti. Tällaisten velvollisuuksien ja ehtojen on oltava puolueettomia, tasapuolisia, syrjimättömiä ja avoimia.

3. Jäsenvaltiot eivät saa pitää sääntelyn avulla voimassa rajoituksia, jotka estävät jonkin jäsenvaltion loppukäyttäjiä käyttämästä suoraan toisen jäsenvaltion numerotiedotuspalvelua soittamalla puhelu tai lähettämällä tekstiviesti, ja niiden on 91 artiklan mukaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin tällaisen käyttömahdollisuuden varmistamiseksi.

4. Edellä olevia 1–3 kohtaa sovelletaan, jollei henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskevan unionin lainsäädännön vaatimuksista ja erityisesti direktiivin 2002/58/EY 12 artiklan säännöksistä muuta johdu.

105 artikla

Kuluttajille tarkoitettujen radio- ja televisiolaitteiden yhteentoimivuus

Jäsenvaltioiden on liitteen X säännösten mukaisesti varmistettava mainitun liitteen mukainen kuluttajille tarkoitettujen radio- ja televisiolaitteiden yhteentoimivuus.

Digitaalisten televisiopalvelujen tarjoajien on varmistettava päätelaitteiden yhteentoimivuus, jotta päätelaitetta voidaan käyttää uudelleen muiden palveluntarjoajien kanssa, mikäli se on teknisesti toteutettavissa, ja ellei näin ole, kuluttajille on annettava mahdollisuus palauttaa päätelaite veloituksetta ja vaivattomasti.

106 artikla

Siirtovelvoitteet

1. Jäsenvaltiot voivat asettaa tiettyjen radio- ja televisiolähetyskanavien ja niihin liittyvien täydentävien palvelujen, erityisesti esteettömyyspalvelujen, jotka turvaavat vammaisille loppukäyttäjille asianmukaiset sisältöön ja sähköiseen ohjelmaoppaaseen liittyvien palvelujen käyttömahdollisuudet, sekä hybriditelevisiopalveluja ja sähköisiä ohjelmaoppaita tukevan datan, välittämistä koskevia kohtuullisia siirtovelvoitteita lainkäyttövaltaansa kuuluville sellaisia sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoaville yrityksille, joita käytetään radio- ja televisiolähetyskanavien välittämiseen yleisölle, jos merkittävä määrä kyseisten verkkojen ja palvelujen loppukäyttäjiä käyttää niitä pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja televisiolähetyskanavia. Tällaisia velvoitteita voidaan asettaa ainoastaan, jos se on välttämätöntä kunkin jäsenvaltion selkeästi määrittelemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja avoimia.

Jäsenvaltiot voivat asettaa siirtovelvoitteita analogisille televisiolähetyksille ainoastaan, jos tällaisen velvoitteen puute aiheuttaisi merkittävää haittaa merkittävälle määrälle loppukäyttäjiä tai jos tiettyjen televisiolähetyskanavien tapauksessa ei voida käyttää muita lähetystapoja.

Ensimmäisessä alakohdassa mainittuja siirtovelvoitteita voidaan asettaa ainoastaan, jos se on välttämätöntä kunkin jäsenvaltion selkeästi määrittelemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja avoimia.

1 a. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava uudelleen 1 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita viimeistään vuoden kuluessa ... päivästä ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä], paitsi jos jäsenvaltiot ovat tehneet tällaisen tarkastelun edellisten neljän vuoden aikana.

Jäsenvaltioiden on tarkasteltava siirtovelvoitteita uudelleen vähintään joka viides vuosi.

1 b. Jäsenvaltiot voivat lisäksi määrätä tiettyjä yleishyödyllisiä radio- ja televisiolähetyskanavia koskevia kohtuullisia tarjoamisoikeuksia lainkäyttövaltaansa kuuluville yrityksille, joilla on siirtovelvoitteita.

2. Tämän artiklan 1 kohta tai 57 artiklan 2 kohta eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta määrittää lainsäädännössään asianmukainen korvaus tämän artiklan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden osalta, jos ne varmistavat, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajia ei kohdella syrjivästi samankaltaisissa olosuhteissa. Jos korvausta maksetaan, korvausvaatimuksesta ja sen suuruudesta voidaan säätää lailla ja korvausta on sovellettava oikeasuhteisella ja avoimella tavalla.

107 artikla

Lisätoimintojen tarjoaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia kaikkia internetyhteyspalvelujen ja/tai yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajia asettamaan tarvittaessa maksutta saataville kaikki liitteessä VI olevassa B osassa luetellut lisätoiminnot tai osan niistä, jos se on teknisesti ▌toteutettavissa, sekä kaikki liitteessä VI olevassa A osassa luetellut lisätoiminnot tai osan niistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 83 artiklan 2 kohdan soveltamista.

2. Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 1 kohtaa koko alueellaan tai sen osassa, jos se asianomaisten osapuolten näkemykset huomioon otettuaan katsoo, että tällaisia toimintoja on riittävästi saatavilla.

108 artikla

Liitteiden mukauttaminen

Siirretään komissiolle valta antaa 109 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteiden V, VI, VIII, IX ja X mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen tai markkinakysynnän muutoksiin.

IV osa. Loppusäännökset

109 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta …. [perussäädöksen voimaantulopäivä tai muu lainsäädäntövallan käyttäjien asettama päivä] määräämättömäksi ajaksi 40, 60, 73, 102 ja 108 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 40, 60, 73, 102 ja 108 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevien 40, 60, 73, 102 ja 108 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole [kahden kuukauden] kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella kuukaudella].

110 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa direktiivillä 2002/21/EY perustettu komitea, jäljempänä ’viestintäkomitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Edellä 45 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden osalta komitea on päätöksen N:o 676/2002/EY 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustettu radiotaajuuskomitea.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa. Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsen sitä pyytää. Tällaisessa tapauksessa puheenjohtaja kutsuu komitean koolle kohtuullisen ajan kuluessa.

4. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa ottaen huomioon mainitun asetuksen 8 artiklan säännökset.

5. Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsen sitä pyytää. Tällaisessa tapauksessa puheenjohtaja kutsuu komitean koolle kohtuullisen ajan kuluessa.

111 artikla

Tietojenvaihto

1. Komissio antaa viestintäkomitealle kaikki merkitykselliset tiedot verkko-operaattorien, palveluntarjoajien, käyttäjien, kuluttajien, laitevalmistajien ja ammattiyhdistysten sekä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen edustajien kanssa käytyjen säännöllisten neuvottelujen tuloksista.

2. Viestintäkomitean on sähköistä viestintää koskevan unionin politiikan mukaisesti edistettävä jäsenvaltioiden keskinäistä sekä jäsenvaltioiden ja komission välistä tietojenvaihtoa sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevien sääntelytoimien tilanteesta ja kehityksestä.

112 artikla

Tietojen julkistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ajantasaiset tiedot tämän direktiivin soveltamisesta asetetaan julkisesti saataville tavalla, joka takaa, että ne ovat helposti kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla. Jäsenvaltioiden on julkaistava virallisessa lehdessään ilmoitus siitä, miten ja missä tiedot julkaistaan. Ensimmäinen tällainen ilmoitus on julkaistava ennen 118 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua soveltamispäivää, ja sen jälkeen ilmoitus on julkaistava aina, kun sen sisältämiin tietoihin tulee muutoksia.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle jäljennös tällaisista ilmoituksista niiden julkaisuajankohtana. Komissio toimittaa tiedot tarpeen mukaan viestintäkomitealle.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisvaltuutuksiin, käyttöoikeuksiin ja järjestelmien asennusoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia ja muita maksuja sekä päätöksiä koskevat tiedot julkistetaan ja pidetään ajan tasalla niin, että ne ovat helposti kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, erityisesti järjestelmien asennusoikeuksia koskevia menettelyjä ja ehtoja koskevat tiedot, ovat hallinnon eri tasojen hallussa, kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestelmien asennusoikeuksien hakemista helpottaakseen ja kustannukset huomioon ottaen pyrittävä kaikin kohtuullisin keinoin laatimaan käyttäjäystävällinen yhteenveto kaikista näistä tiedoista, mukaan lukien asiaankuuluvia hallinnon tasoja ja vastuussa olevia viranomaisia koskevat tiedot.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksille tämän direktiivin mukaisesti asetettavat erityisvelvollisuudet julkaistaan ja että tuote- tai palvelumarkkinat ja maantieteelliset markkinat yksilöidään. Niiden on varmistettava, että ajantasaiset tiedot ovat yleisesti ja helposti kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla edellyttäen, että tiedot eivät ole luottamuksellisia eivätkä etenkään sisällä liikesalaisuuksia.

6. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle jäljennös kaikista tällaisista julkaistuista tiedoista. Komissio julkaisee mainitut tiedot helposti saatavilla olevassa muodossa ja toimittaa ne tarvittaessa viestintäkomitealle.

113 artikla

Ilmoittaminen ja seuranta

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava komissiolle viimeistään 115 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuna soveltamispäivänä ja tämän jälkeen välittömästi kaikkien muutosten jälkeen niiden yritysten nimet, jotka on nimetty 81 artiklan mukaisesti yleispalveluvelvollisuuksien alaisiksi yrityksiksi.

Komissio asettaa mainitut tiedot saataville helposti käytettävässä muodossa ja toimittaa ne 111 artiklassa tarkoitetulle viestintäkomitealle.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava komissiolle niiden operaattorien nimet, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla, ja niille tämän direktiivin mukaisesti asetetut velvollisuudet. Kaikki muutokset, jotka vaikuttavat operaattoreille asetettuihin velvollisuuksiin, tai muutokset yrityksissä, joita tämän direktiivin säännökset koskevat, on ilmoitettava komissiolle viipymättä.

114 artikla

Uudelleentarkastelua koskevat menettelyt

1. Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen tämän direktiivin toimintaa ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ensimmäisen kerran viimeistään viiden vuoden kuluttua 115 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta soveltamispäivästä ja sen jälkeen joka viides vuosi.

Uudelleentarkastelussa on arvioitava erityisesti, ovatko tämän direktiivin mukaiset ennakkosääntelyvaltuudet riittävät, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat kilpailun vastaisista oligopolistisista markkinarakenteista huolimatta varmistaa soveltaen samalla oikeasuhteisesti muita tässä direktiivissä säädettyjä velvollisuuksia, että sähköisen viestinnän markkinoilla esiintyy edelleen todellista kilpailua, joka hyödyttää loppukäyttäjiä laadun, valinnanvaran ja hintojen suhteen, ja että sähköisen viestinnän infrastruktuurien käyttöoikeutta tarjoavat tukkutason markkinat kehittyvät ja kukoistavat niin, että loppukäyttäjille voidaan turvata kilpailuun perustuvia tuloksia ja erittäin suuren kapasiteetin yhteydet.

Tätä varten komissio voi pyytää jäsenvaltioilta tietoja, jotka niiden on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä.

▌

▌

115 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava […] artiklan ja liitteiden […] noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään … päivänä …kuuta …. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä … päivästä …kuuta ….

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

116 artikla

Kumoaminen

Kumotaan liitteessä XI olevassa A osassa luetellut direktiivit 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY … päivästä ...kuuta ..., sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia, liitteessä XI olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joihin mennessä niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Kumotaan päätöksen N:o 243/2012/EU 5 artikla ... päivästä ...kuuta ....

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

117 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

118 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta  Neuvoston puolesta

Puhemies  Puheenjohtaja

Käsillä on ratkaiseva tilaisuus ottaa kaikki irti kehittyneemmän digitaalitekniikan mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Vuonna 2009 tehdyn uudelleentarkastelun jälkeen markkinat ovat muuttuneet radikaalisti. Markkinoille on tullut uusia toimijoita, ja kuluttajat ja yritykset käyttävät datapalveluja yhä enemmän.

Nykypäivän älykkäät autot, kaupungit, energia-ala, teollisuus, terveydenhuolto, pankit, koulutus ja tutkimus, julkiset palvelut ym. tarvitsevat parempia yhteyksiä ja enemmän taajuusalueita eli käytännössä erittäin suuren kapasiteetin kiinteitä ja matkaviestinverkkoja. Sääntelykehystä tarvitaan, jotta EU:sta voi kehittyä verkkoyhteyksille rakentuva gigabittiyhteiskunta. Investointitarpeet on kuitenkin arvioitu 500–600 miljardiksi euroksi, josta jopa 90 prosenttia on saatava yksityiseltä sektorilta. Siksi sääntelykehyksen on varmistettava ennakoitavuus ja palkittava riskinottoa ja pitkän aikavälin investointeja. Komissio tekeekin oikein ehdottaessaan infrastruktuurin painoarvon lisäämistä kehyksessä.

Investointien, kilpailun ja sääntelyn on yhdessä vauhditettava prosessia, jossa erittäin suuren kapasiteetin verkko ja 5G-laajakaistainfrastruktuuri tuodaan kaikkien saataville. Tämä edellyttää, että digitaaliset sisämarkkinat kehitetään täyteen mittaansa ja että saadaan hyödynnettyä maksimaaliseesti 16,5 miljardin euron taloudenalan painoarvo. Toimialan osuus maailman BKT:sta on 23 prosenttia, se palvelee 500:aa miljoonaa kuluttajaa ja on vahvasti kilpailukykyinen teollisuussektori maailmanmarkkinoilla. Nämä ovat välttämättömiä kilpailuvaltteja ja mittakaavaetuja, joiden ansiosta pilvipalvelut, iso data, datavetoinen tiede, robotiikka, tekoäly ja esineiden internet voivat täysin kehittyä.

Erittäin suuren kapasiteetin verkon ansiosta EU:lla on täydelliset valmiudet siirtyä datatalouden johtoon, mikä on tämän vuosisadan tärkein kilpailuetu.

Tämä ei ole toiveajattelua vaan todellinen tilaisuus.

SOVELTAMISALA JA TAVOITTEET

a) Erittäin suuren kapasiteetin verkot

Sähköisen viestinnän merkitys talouden moottorina on kasvanut huikeasti. Datapalvelut ovat korvanneet perinteiset palvelut kaikille käyttäjille keskeisen tärkeinä tuotteina. Tämä tarkoittaa, että sektorin on tyydytettävä kasvava kysyntä ja sosioekonomiset kehittämistarpeet.

Esittelijä tukee ehdotusta asettaa erittäin suuren kapasiteetin verkon käyttöönotto – johon kuuluu myös parannettuihin radiorajapintoihin ja tiheämpään arkkitehtuuriin perustuvien matkaviestinverkkojen käyttöönotto – kilpailun, sisämarkkinoiden ja loppukäyttäjille koituvien hyötyjen rinnalle yhdeksi sääntelykehyksen yleistavoitteista. Tavoite on kannatettava.

Esittelijä ehdottaa, että erittäin suuren kapasiteetin verkon erityisvälineitä selkeytetään ja niiden näkyvyyttä lisätään kokoamalla ne uuteen osastoon säännöstössä.

Erittäin suuren kapasiteetin verkon määritelmää olisi muutettava teknologianeutraaliuden lisäämiseksi ja jotta se mukautuisi paremmin tulevaan kehitykseen, siirtämällä ensisijainen painotus verkkojen kykyyn tyydyttää dynaamisesti rajoittamattoman käytön kehittyvä kysyntä. Tämä liittyy suorituskykyparametreihin, jotka pystyvät täyttämään yhteyksiä koskevat tavoitteet vuoteen 2025 mennessä ja yhteistyöelimen suuntaviivoihin tätä myöhemmistä vaatimuksista.

b) Sähköiset viestintäpalvelut

Nykyään avoimen internetin kautta toteutettavat palvelut, kuten IP-puhepalvelu ja sanomanvälityspalvelu, ovat korvaamassa perinteiset puhelinpalvelut, tekstiviestit ym.

Tämä huimaava kehitys vaikuttaa hyvin myönteisesti kilpailuun, innovointiin ja kasvuun. Siinä on myös omat haasteensa: uudet palvelut joko eivät kuulu nykysääntöjen piiriin tai näitä sääntöjä ei sovelleta johdonmukaisesti EU:ssa. Siksi määritelmiä olisi selkiytettävä, jotta lähestymistapa olisi toimiva käyttäjän näkökulmasta. Komission ehdottama sähköisten viestintäpalvelujen määritelmä (2 artiklan 4 kohta) tarjoaa ensimmäisen tasapainoisen keskustelunavauksen.

c) Yleisvaltuutus

Yleisvaltuutus antaa vapauden tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja kautta unionin. Mitään sähköisiä viestintäpalveluja ei pitäisi jättää paitsi sen hyödyistä ja painimaan 28 erilaisen järjestelmän kanssa.

Niinpä esittelijä ehdottaa, että yleisvaltuutukseen sisällytetään kaikki sähköiset viestintäpalvelut ottaen huomioon niiden moninaisuus ja usein innovoiva luonne. Tämä edellyttää kynnysarvoa, joka säästää pienet palvelut tarpeettomalta rasitukselta. Unionin kilpailulainsäädännöstä tuttua ”yhteisöulottuvuuden” käsitettä lainaten sellaiset sähköiset viestintäpalvelut voitaisiin vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta, joita tarjotaan EU:ssa rajallisesti ja joiden liikevaihto on pieni, mutta niiden tarjoajat voisivat halutessaan hyötyä yleisvaltuutuksesta ilmoitusta vaativassa jäsenvaltiossa nimellistä korvausta vastaan.

KÄYTTÖOIKEUS

a) Yleinen lähestymistapa

Sääntelykehyksellä on kolme pääasiallista tavoitetta: kilpailu, sisämarkkinat ja loppukäyttäjien edut. Ne ovat edelleen säännöstön ohjaavia periaatteita. Kilpailuun keskittyvä lähestymistapa, joka perustuu huomattavan markkinavoiman käsitteeseen, on osoittautunut onnistuneeksi kaupan vapauttamisprosessissa 1990-luvulta alkaen, ja sen on jatkossakin oltava säännöstössä keskeisellä sijalla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on voitava yhä hyödyntää erilaisia korjaavia toimia avoimuusvelvoitteista toimintojen eriyttämiseen.

Esittelijä pitää kuitenkin hyvänä komission ehdotusta sisällyttää nykyiset tavoitteet uuteen, erittäin suuren kapasiteetin verkon yhteyksiä koskevaan tavoitteeseen. Uusi tavoite tekee säännöstöstä keskeisen välineen, kun pyritään saamaan aikaan paremmin ennakoitavissa oleva investointiympäristö muun muassa toteuttamalla lisätoimenpiteitä käyttöönottoon liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi.

Ennakkosääntely ei ole itseisarvo. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että kuten nykyisissä puitteissa käyttöoikeusvelvollisuuksia asetetaan vain, jos vähittäismarkkinoilla ei muuten synny tehokasta kilpailua.

Esittelijä kannattaa markkinaratkaisuja yhteisinvestointi- tai käyttöoikeussopimusten kaltaisten kaupallisten sopimusten muodossa, kun ne tukevat kilpailua.

b) Korjaavien toimien taso

Suhteellisuusperiaate ja EU:n perusoikeuskirjan määräykset omaisuuden suojasta ja elinkeinovapaudesta edellyttävät, että asetettavat velvollisuudet rajoitetaan siihen vähimmäistasoon, joka on tarpeen käsillä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Arvioinnin kussakin vaiheessa ja ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen ottaa käyttöön täydentäviä ja raskaampia korjaavia toimia, sen olisi pohdittava kaikki asiaankuuluvat näkökulmat huomioon ottaen, tarvitaanko niitä synnyttämään vähittäismarkkinoilla tehokasta kilpailua.

c) Markkina-analyysi

Ehdotuksessa tarkistetaan nykyistä markkina-analyysimenettelyä muun muassa pidentämällä aikaväliä kolmesta viiteen vuoteen. Ylimääräiset vuodet eivät välttämättä tuo paljoakaan sääntelyvakautta investoinneille, joiden kuoletusaika on hyvin pitkä, ja ne saattavat merkitä ”vanhentuneen” sääntelyn soveltamisen jatkamista investointien kannalta kielteisin vaikutuksin.

Esittelijä pitää viiden vuoden analyysisykliä liian pitkänä, kun kyseessä ovat nopeasti muuttuvat markkinat, ja ehdottaa, että kansalliset sääntelyviranomaiset velvoitetaan suorittamaan tällaisten markkinoiden kattava analyysi lyhyemmässä ajassa.

Lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten omasta aloitteestaan markkinoiden kehityksen perusteella käyttöönottaman jouston vastineeksi niille olisi asetettava velvollisuus tehdä uusi arviointi toimijan perustellusta pyynnöstä.

Jotta vältetään epävarmuus ja vanhentuneiden velvollisuuksien soveltaminen markkina-analyysin viivästymisen vuoksi, aiempien velvollisuuksien olisi rauettava, jos markkina-analyysia ei saada valmiiksi ajallaan. Jotta säännöstö tulisi voimaan nopeammin ja yhtenäisesti kaikkialla EU:ssa, kaikkien kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pian täytäntöönpanopäivän jälkeen tarkasteltava nykyisiä velvollisuuksia uudelleen uutta lainsäädäntökehystä vasten.

d) Maantieteellinen kartoitus

Verkkojen maantieteellinen kartoitus on tärkeä väline, joka kansallisilla sääntelyviranomaisilla on jo käytössään. Investointiennusteiden edellyttäminen toimijoilta ja mahdollisten seuraamusten määrääminen on suhteetonta, eikä siinä huomioida sitä, että investointipäätökset ovat markkinalähtöisiä. Esittelijä ehdottaa näiden säännösten poistamista.

e) Symmetriset velvollisuudet

Esittelijä pitää hyödyllisenä ja kannatettavana laajentaa symmetrisiä velvollisuuksia tietyissä olosuhteissa ja helpottaa vaihtoehtoisten verkkojen käyttöönottoa harvaan asutuilla alueilla, joilla infrastruktuurikilpailua ei todennäköisesti synny. Symmetrisiä velvollisuuksia ei kuitenkaan pidä soveltaa, jos ne vaarantaisivat alkuperäisen käyttöönoton taloudellisen perustan.

f) Terminointimaksut

Jotta voidaan välttää perusteettoman korkeat hinnat ja kirjavat käytännöt, joiden vaikutuksesta ulkomaanpuhelun hinta määräytyy määrämaan perusteella, komission olisi vahvistettava terminointimaksujen enimmäismäärät kiinteissä verkoissa ja matkaviestinverkoissa yksinkertaistetulla mekanismilla, jossa otetaan huomioon missä tahansa jäsenvaltiossa voimassa olevat korkeimmat hinnat.

g) Ns. varmistusmekanismi

Korjaavien toimien ”varmistusmekanismin” käyttöönotto on loogista. Komissio voi nykyään käyttää veto-oikeutta kansallisten sääntelyviranomaisten suorittamaan markkinoiden määrittelyyn ja huomattavan markkinavoiman arviointiin, jotka molemmat perustuvat EU:n kilpailulainsäädäntöön ja talouden periaatteisiin kuten koko sääntelykehyskin. Perimmäisenä tavoitteena on purkaa ennakkosääntely, kun kilpailua on saatu aikaan, ja jättää markkinoiden sääntely kilpailulainsäädännön tehtäväksi. Myös silloin komissiolla on täysi valta korjaavien toimien suhteen.

TAAJUUDET

a) Yleinen lähestymistapa

Taajuudet ovat sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamisen kannalta keskeinen resurssi, jota tarvitsee yhä suurempi määrä toimijoita. Tulevaisuudessa niiden kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti. Viidennen sukupolven mobiiliyhteydet vaativat jopa 56 GHz lisätaajuuksia. Niinpä taajuudet on vapautettava nopeasti ja niiden hallinnointia on parannettava kohdennetusti.

Esittelijä kannattaa ehdotusta varmistaa kehittyneet liityntäpalvelut vapauttamalla taajuudet nopeasti, yksinkertaistamalla sääntelytoimia, lisäämällä taajuuksien jakamisen johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta sekä reagoimalla asianmukaisesti taajuuksien hallinnoinnin haasteisiin.

b) Investointivarmuus

Esittelijän ehdottama vähintään 30 vuoden kesto varmistaa investointien tuoton ja lisää ennakoitavuutta kannustaen näin kehittyneiden verkkojen nopeampaan käyttöönottoon. Keinotteluriskien välttämiseksi pitempään kestoon yhdistetään tiukemmat vaatimukset ja keinot varmistaa, että taajuuksia käytetään todella ja tehokkaasti ”käytä tai menetä” ‑periaatteella.

Optimaalisen käytön ja investointivarmuuden takaamiseksi entistä paremmin esittelijä ehdottaa tarkistuksia, joilla taataan, että yksittäisten oikeuksien ehtoja ei muuteta yksipuolisesti, poistetaan aiheettomat yhteiskäyttövelvoitteet, lujitetaan taajuuksien kauppaa ja varmistetaan, että maksut ja rajahinnat perustuvat markkinaolosuhteiden huolelliseen arviointiin. Jotta voidaan turvata kilpailuun perustuva taajuusjärjestelmä ja välttää epäjohdonmukaista toimintaa, markkina-analyysia ja huomattavan markkinavoiman arviointia koskevat suuntaviivat olisi otettava huomioon myös tässä yhteydessä.

c) Julkisten rakennusten käyttöoikeus

Sen varmistamiseksi, että julkisia rakennuksia, jotka ovat verovaroin rahoitettuja sosioekonomisia tukirakenteita, voidaan käyttää erittäin suuren kapasiteetin verkon tarpeisiin, esittelijä ehdottaa, että tekstiin lisätään velvollisuus mahdollistaa niiden käyttö mikrosolujen sijoituspaikkoina. Näin täydennetään kustannusten vähentämisestä annettua direktiiviä.

d) RADIOTAAJUUSPOLITIIKKAA KÄSITTELEVÄ RYHMÄ

Esittelijä lujittaa radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän roolia, jotta jäsenvaltiot tekisivät ylipäänsä enemmän yhteistyötä taajuuksien hallinnoinnin alalla eikä vain haitallisten häiriöiden ratkaisemiseksi. Jotta ryhmän asemaa voidaan lujittaa, se on perustettava itse säännöstössä, ja sen sihteeristön tehtävistä (joista komissio nykyään huolehtii) olisi keskusteltava.

LIITTEET

asiakirjaan

ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi

eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä

LIITE I

LUETTELO EHDOISTA, JOTKA VOIDAAN LIITTÄÄ YLEISVALTUUTUKSIIN, RADIOTAAJUUKSIEN KÄYTTÖOIKEUKSIIN JA NUMEROIDEN KÄYTTÖOIKEUKSIIN

Tässä liitteessä on lueteltu ne enimmäisehdot, jotka voidaan liittää sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja ▌(A osa), sähköisiä viestintäverkkoja (B osa) ja sähköisiä viestintäpalveluja ▌(C osa) koskeviin yleisvaltuutuksiin sekä radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin (D osa) ja numeroiden käyttöoikeuksiin (E osa).

A.  Yleiset ehdot, jotka voidaan liittää yleisvaltuutukseen

1.  Tämän direktiivin 16 artiklan mukaiset hallinnolliset maksut.

2.  Erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskeva henkilötietojen ja yksityisyyden suoja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY

  EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

3.  Tämän direktiivin 12 artiklan mukaisen ilmoitusmenettelyn nojalla annettavat ja tämän direktiivin 21 artiklassa mainittuihin muihin tarkoituksiin vaadittavat tiedot.

4.  Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten mahdollisuus lailliseen telekuunteluun direktiivin 2002/58/EY ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelystä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY

  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

5.  Viestinnän käyttöehdot tilanteissa, joissa viranomaiset varoittavat yleisöä uhkaavista vaaratilanteista, ja tilanteissa, joissa pyritään lieventämään suurkatastrofien seurauksia.

6.  Käyttöehdot suurkatastrofeissa tai kansallisissa hätätilanteissa hätäpalvelujen ja viranomaisten välisen viestinnän turvaamiseksi.

7.  Muut kuin tämän direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut käyttöoikeuteen liittyvät velvollisuudet, joita sovelletaan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajiin.

8.  Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa 39 artiklassa tarkoitettujen standardien ja/tai eritelmien noudattaminen.

9.  Avoimuusvelvollisuudet, jotka asetetaan yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoaville yleisen viestintäverkon tarjoajille päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, noudattaen 3 artiklassa säädettyjä tavoitteita ja periaatteita ja, jos se on tarpeen ja oikeasuhteista, kansallisten sääntelyviranomaisten oikeus tällaiseen tietoon, jota tarvitaan näiden ilmoitusten oikeellisuuden tarkastamiseen.

B.  Erityisehdot, jotka voidaan liittää sähköisten viestintäverkkojen tarjoamista koskevaan yleisvaltuutukseen

1.  Verkkojen yhteenliitettävyys tämän direktiivin mukaisesti.

2.  Tämän direktiivin mukaiset siirtovelvoitteet.

3.  Toimenpiteet yleisön suojelemiseksi sähköisistä viestintäverkoista aiheutuvilta sähkömagneettisilta kentiltä unionin oikeuden mukaisesti ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon neuvoston suositus N:o 1999/519/EY.

4.  Yleisten viestintäverkkojen eheyden ylläpito tämän direktiivin mukaisesti sekä asettamalla ehtoja sähkömagneettisten häiriöiden ehkäisemiseksi sähköisten viestintäverkkojen ja/tai ‑palvelujen välillä sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/336/ETY

  EYVL L 139, 23.5.1989, s. 19, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 93/68/ETY (EYVL L 220, 30.8.1993, s. 1).

5.  Julkisten verkkojen turvaaminen luvatonta käyttöä vastaan direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) mukaisesti.

6.  Ehdot radiotaajuuksien käytölle direktiivin 2014/53/EU 7 artiklan mukaisesti, jos tähän käyttöön ei sovelleta yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämistä tämän direktiivin 46 artiklan 1 kohdan ja 48 artiklan mukaisesti.

C.  Erityisehdot, jotka voidaan liittää sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista koskevaan yleisvaltuutukseen ▌

1.  Palvelujen yhteentoimivuus tämän direktiivin mukaisesti.

2.  Loppukäyttäjien mahdollisuus käyttää kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyviä numeroita, kansainvälisiä ilmaisnumeroita ja, jos se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, toisten jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin sisältyviä numeroita sekä tämän direktiivin mukaiset ehdot.

3.  Erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevat kuluttajansuojasäännöt.

4.  Laittoman sisällön välittämistä koskevat rajoitukset tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY

  EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

D.  Ehdot, jotka voidaan liittää radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin

1.  Velvollisuus tarjota tämän direktiivin 49 artiklan rajoissa palvelua tai käyttää tiettyä teknologiaa, mukaan lukien tarpeen mukaan kattavuutta ja palvelun laatua koskevat vaatimukset.

2.  Taajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö tämän direktiivin mukaisesti.

3.  Tekniset ja toiminnalliset ehdot, jotka ovat tarpeen haitallisten häiriöiden välttämiseksi ja yleisön suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon neuvoston suositus N:o 1999/519/EY

  Neuvoston suositus 1999/519/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 1999, väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta (EYVL L 1999, 30.7.1999, s. 59).

4.  Kesto ja ehdot ▌tämän direktiivin 49 artiklan mukaisesti.

5.  Oikeuksien siirto tai vuokraus oikeudenhaltijan aloitteesta ja tällaisen siirron ehdot tämän direktiivin mukaisesti.

6.  Käyttömaksut tämän direktiivin 42 artiklan mukaisesti.

7.  Mahdolliset sitoumukset, jotka käyttöoikeuden saava yritys on tehnyt valtuutuksen yhteydessä tai valtuutuksen uusintamenettelyn yhteydessä ennen valtuutuksen myöntämistä tai tapauksen mukaan ennen kehotusta tehdä käyttöoikeuksia koskevia hakemuksia.

8.  Velvollisuudet radiotaajuuksien yhdistämiseen tai yhteiskäyttöön tai radiotaajuuksien käyttöoikeuden antamiseen muille käyttäjille tietyillä alueilla tai kansallisella tasolla.

9.  Taajuuksien käyttöä koskevien asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten mukaiset velvollisuudet.

10.  Radiotaajuuksien kokeellista käyttöä koskevat erityisvelvollisuudet.

E.  Ehdot, jotka voidaan liittää numeroiden käyttöoikeuksiin

1.  Sen palvelun osoittaminen, johon numeroa käytetään, mukaan lukien kaikki kyseisen palvelun tarjoamista koskevat vaatimukset, ja epäilyjen välttämiseksi hinnoitteluperiaatteet ja enimmäishinnat, joita voidaan soveltaa erityisiin numeroalueisiin kuluttajansuojan varmistamiseksi tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

2.  Numeroiden tosiasiallinen ja tehokas käyttö tämän direktiivin mukaisesti.

3.  Numeron siirrettävyyttä koskevat vaatimukset tämän direktiivin mukaisesti.

4.  Velvollisuus tarjota julkisissa luetteloissa loppukäyttäjiä koskevia tietoja tämän direktiivin 104 artiklan mukaisesti.

5.  Enimmäiskesto tämän direktiivin 46 artiklan mukaisesti, jollei kansallisen numerointisuunnitelman muutoksista muuta johdu.

6.  Oikeuksien siirto oikeudenhaltijan aloitteesta ja tällaisen siirron ehdot tämän direktiivin mukaisesti.

7.  Käyttömaksut tämän direktiivin 42 artiklan mukaisesti.

8.  Mahdolliset sitoumukset, jotka käyttöoikeuden saava yritys on tehnyt kilpailuun perustuvassa tai vertailevassa valintamenettelyssä.

9.  Numeroiden käyttöä koskevien asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten mukaiset velvollisuudet.

10.  Velvollisuudet, jotka liittyvät numeroiden käyttöön oman alueen ulkopuolella unionissa kuluttajansuojasääntöjen ja muiden numeroihin liittyvien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi muissa kuin maatunnuksen jäsenvaltiossa.

LIITE II

KATSELIJOILLE JA KUUNTELIJOILLE UNIONISSA LÄHETETTÄVIEN DIGITAALISTEN TELEVISIO- JA RADIOPALVELUJEN KÄYTTÖOIKEUTTA KOSKEVAT EHDOT

I osa:  Ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien ehdot, joita sovelletaan 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti

Katselijoille ja kuuntelijoille unionissa lähetettävien digitaalisten televisio- ja radiopalvelujen ehdollisen käyttöoikeuden osalta jäsenvaltioiden on siirtotavasta riippumatta 60 artiklan mukaisesti varmistettava, että seuraavia ehtoja noudatetaan:

  a) Kaikkien ehdollisen käyttöoikeuden palvelujen operaattoreiden, jotka tarjoavat digitaalisten televisio- ja radiopalvelujen käyttöoikeuspalveluja ja joiden käyttöoikeuspalveluista lähetystoiminnan harjoittajat ovat riippuvaisia saavuttaakseen minkä tahansa mahdollisen katselija- tai kuuntelijaryhmän, on siirtotavasta riippumatta

–  tarjottava kaikille lähetystoiminnan harjoittajille oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin ja unionin kilpailuoikeutta noudattaen teknisiä palveluja, joiden avulla katselijat tai kuuntelijat voivat vastaanottaa lähetystoiminnan harjoittajien digitaalisesti lähettämiä palveluja palveluoperaattoreiden hallinnoimien dekoodereiden avulla, ja noudatettava unionin kilpailuoikeutta,

–  pidettävä erillistä kirjanpitoa toiminnastaan ehdollisen käyttöoikeuden tarjoajina.

  b) Ehdollisen käyttöoikeuden tuotteiden ja järjestelmien teollisoikeuksien haltijoiden on lisenssejä kuluttajalaitteiden valmistajille myöntäessään varmistettava, että tämä tapahtuu oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Tekniset ja kaupalliset tekijät huomioon ottaen oikeudenhaltijat eivät saa asettaa lisenssien myöntämiselle ehtoja, joilla kielletään, estetään tai hankaloitetaan sisällyttämästä samaan tuotteeseen

–  yhteistä rajapintaa, joka mahdollistaa yhteyden useisiin muihin liityntäjärjestelmiin, tai

–  toiselle liityntäjärjestelmälle yksilöllisiä ominaisuuksia, edellyttäen, että lisenssinsaaja noudattaa asiaan liittyviä ja kohtuullisia ehtoja ja varmistaa omalta osaltaan ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien operaattoreiden välisten toimintojen turvallisuuden.

II osa:  Muut toiminnot, joihin voidaan soveltaa ehtoja 59 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti

  a) Pääsy sovellusrajapintoihin (Application Program Interface, API).

  b) Pääsy sähköisiin ohjelmaoppaisiin (Electronic Programme Guide, EPG).  

c) Pääsy digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin liittyviin täydentäviin palveluihin eli esteettömyyspalveluihin, jotka turvaavat vammaisille loppukäyttäjille asianmukaisen palvelujen saatavuuden, sekä hybriditelevisiopalveluja ja sähköisiä ohjelmaoppaita tukevaan dataan.

LIITE III

Kriteerit puheliikenteen tukkutason terminointimaksujen määrittämiseksi

Kriteerit ja muuttujat 73 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen puheliikenteen tukkutason terminointimaksujen määrittämiseksi kiinteissä verkoissa ja matkaviestinverkoissa:

a)  puheliikenteen tukkutason terminointipalvelun asianmukaisten lisäkustannusten määritysperusteena on erotus, joka saadaan vertaamalla koko palveluvalikoimaansa tarjoavan operaattorin pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia ja kyseisen operaattorin pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia, mikäli se ei tarjoaisi kolmansille osapuolille puheliikenteen tukkutason terminointipalvelua;

b)  liikenneperusteisista kustannuksista ainoastaan ne, jotka vältettäisiin, jos puheliikenteen tukkutason terminointipalvelua ei tarjottaisi, luetaan kyseisiin terminointipalvelun lisäkustannuksiin;

c)  lisäverkkokapasiteettiin liittyvät kustannukset otetaan huomioon ainoastaan siinä määrin kuin ne johtuvat tarpeesta lisätä kapasiteettia lisääntyneen puheliikenteen tukkutason terminointiliikenteen välittämiseksi;

d)  radiotaajuusmaksuja ei lueta matkaviestinverkon terminointipalvelun lisäkustannuksiin;

e)  tukkutason kaupallisista kustannuksista otetaan huomioon ainoastaan kustannukset, jotka aiheutuvat suoraan puheliikenteen tukkutason terminointipalvelun tarjoamisesta kolmansille osapuolille;

f)  kaikkien kiinteän verkon operaattoreiden koosta riippumatta katsotaan tarjoavan puheliikenteen terminointipalveluja samaan yksikköhintaan kuin tehokas operaattori;

g)  matkaviestinverkon operaattoreilla tehokkaan toiminnan vähimmäismittakaavaksi on vahvistettava vähintään 20 prosentin markkinaosuus;

h)  omaisuuseristä tehtäviin poistoihin on asianmukaista käyttää taloudellista arvonalennusmallia; ja

i)  mallinnettuja verkkoja koskevan tekniikan valinnan on oltava tulevaisuuteen suuntautuva ja perustuttava IP-runkoverkkoon ottaen huomioon eri teknologiat, joita todennäköisesti käytetään enimmäismaksujen voimassaoloaikana. Kun kyseessä ovat kiinteät verkot, puheluja pidetään yksinomaan pakettikytkentäisinä.

LIITE IV

YHTEISINVESTOINTITARJOUSTEN ARVIOINTIKRITEERIT

Kansallisen sääntelyviranomaisen on 74 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisinvestointeja arvioidessaan tarkistettava, täyttyvätkö seuraavat kriteerit:

a)  Yhteisinvestointien on oltava syrjimättömästi avoimia kaikille yrityksille yhteisinvestointitarjouksen puitteissa rakennettavan verkon elinkaaren ajan. Huomattavan markkinavoiman operaattori voi määrätä yritysten taloudellisia valmiuksia koskevia kohtuullisia ehtoja, joiden mukaan mahdollisten yhteisinvestoijien on esimerkiksi osoitettava kykynsä suorittaa vaiheittaisia maksuja, joiden perusteella käyttöönotto suunnitellaan, tai hyväksyttävä strateginen suunnitelma, jonka perusteella keskipitkän aikavälin käyttöönottosuunnitelmat laaditaan.

b)  Yhteisinvestointien on oltava läpinäkyviä:

–  ehtojen on oltava saatavilla ja helposti havaittavissa huomattavan markkinavoiman operaattorin verkkosivulla;

–  yksityiskohtaiset ja täydelliset ehdot on asetettava viipymättä kiinnostuksensa ilmaisseen potentiaalisen tarjouksentekijän saataville, mukaan lukien yhteisinvestointisopimuksen oikeudellinen muoto ja tapauksen mukaan yhteisinvestointivälineen hallintosääntöjen pääehdot; ja

–  yhteisinvestointihankkeen perustamista ja kehittämistä koskeva prosessi ja etenemissuunnitelma on vahvistettava etukäteen, niistä on annettava selkeä kirjallinen selvitys potentiaalisille yhteisinvestoijille, ja kaikki merkittävät välitavoitteet on annettava selkeästi ja syrjimättä tiedoksi kaikille yrityksille.

c)  Yhteisinvestointeihin on sisällyttävä potentiaalisiin yhteisinvestoijiin sovellettavat ehdot, joissa asetetaan etusijalle pitkän aikavälin kestävä kilpailu, ja erityisesti on otettava huomioon seuraavat seikat:

–  Kaikille yrityksille on tarjottava oikeudenmukaiset, kohtuulliset ja syrjimättömät liittymisajankohdan perusteella sovitetut ehdot, jotka koskevat niiden osuutta yhteisinvestointisopimukseen, esimerkiksi seuraavien osalta: erityisten oikeuksien hankintaan liittyvät taloudelliset vastikkeet, kyseisten oikeuksien yhteisinvestoijille antama suoja sekä rakennus- että käyttövaiheessa, esimerkiksi myöntämällä luovuttamattomia käyttöoikeuksia (IRU) yhteisinvestoidun verkon odotetulle elinkaarelle, sekä yhteisinvestointisopimukseen liittymisen ja sen mahdollisen irtisanomisen ehdot. Syrjimättömillä ehdoilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta, että kaikille potentiaalisille yhteisinvestoijille on tarjottava täysin samat ehdot, taloudelliset ehdot mukaan lukien, vaan että kaiken tarjottujen ehtojen vaihtelun on oltava perusteltua samojen puolueettomien, avointen, syrjimättömien ja ennakoitavissa olevien kriteerien perusteella, jollainen on esimerkiksi loppukäyttäjien linjojen lukumäärä, johon sitoudutaan.

–  Siinä on oltava joustoa kunkin yhteisinvestoijan tekemän sitoumuksen arvon ja ajoituksen suhteen; voidaan esimerkiksi sopia tietyllä alueella loppukäyttäjien linjojen tietystä, mahdollisesti kasvavasta kokonaisprosenttiosuudesta, johon yhteisinvestoijat voivat sitoutua asteittain ja joka vahvistetaan yksikkötasolla, jolloin pienemmät yhteisinvestoijat voivat asteittain lisätä osallistumistaan kunhan ensin varmistetaan alkuperäisen sitoumuksen riittävät tasot. Kullekin yhteisinvestoijalle kuuluvan taloudellisen vastikkeen määrittämisessä on otettava huomioon, että varhaisvaiheen yhteisinvestoijat hyväksyvät suuremmat riskit ja tuovat pääomaa aiemmin.

–  Myöhemmissä vaiheissa tehtäviin sitoumuksiin ja yhteisinvestointiin hankkeen käynnistämisen jälkeen liittyviin uusiin yhteisinvestoijiin on perusteltua soveltaa ajan myötä suurenevaa maksua, koska riskit pienenevät ja näin voidaan estää, että pääomaa jätettäisiin varhaisissa vaiheissa antamatta.

–  Yhteisinvestointisopimuksessa on sallittava, että yhteisinvestoijat jakavat saavutettuja oikeuksia toisille yhteisinvestoijille tai kolmansille osapuolille, jotka haluavat liittyä yhteisinvestointisopimukseen, siten että oikeuden saavan yrityksen on noudatettava kaikkia yhteisinvestointisopimuksesta oikeuden siirtäjälle johtuvia alkuperäisiä velvoitteita.

–  Yhteisinvestoijien on annettava toisilleen oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin vastavuoroiset oikeudet käyttää yhteisinvestoitua infrastruktuuria tarjotakseen tarjontaketjun loppupään palveluja, myös loppukäyttäjille, läpinäkyvin edellytyksin, jotka on ilmaistava läpinäkyvästi yhteisinvestointitarjouksessa ja sitä seuraavassa sopimuksessa erityisesti silloin, kun yhteisinvestoijat ovat yksittäin ja erikseen vastuussa verkon tiettyjen osien käyttöönotosta. Jos luodaan yhteisinvestointiväline, siinä on tarjottava verkon käyttöoikeus kaikille yhteisinvestoijille joko suoraan tai välillisesti käyttäen perustana tuotantopanosten vastaavuutta sekä oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin, mukaan lukien taloudelliset ehdot, joissa otetaan huomioon yksittäisten yhteisinvestoijien hyväksymät erilaiset riskitasot.

d)  Yhteisinvestoinneissa on varmistettava kestävä investointi, joka todennäköisesti vastaa tuleviin tarpeisiin, ottamalla käyttöön uusia verkkoelementtejä, jotka edistävät merkittävästi erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa.

LIITE V

LUETTELO PALVELUISTA, JOITA ▌INTERNETYHTEYSPALVELUN ON TUETTAVA 79 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAISESTI

1)  sähköposti

2)  hakukoneet, jotka pystyvät hakemaan ja löytämään kaikenlaista tietoa

3)  verkkopohjaiset perusvälineet koulutukseen

4)  verkkolehdet/-uutiset

5)  tavaroiden tai palvelujen ostaminen/tilaaminen verkossa

6)  työnhaku ja työhakuvälineet

7)  ammatillinen verkkoutuminen

8)  verkkopankki

9)  sähköisten viranomaispalvelujen käyttö

10)  sosiaalinen media ja pikaviestintä

11)  puhelut ja videopuhelut (vakiolaatua)

LIITE VI

83 ARTIKLASSA (KULUJEN VALVONTA), 107 ARTIKLASSA (LISÄTOIMINNOT) JA 99 ARTIKLASSA (PALVELUNTARJOAJAN VAIHTAMINEN JA NUMERON SIIRRETTÄVYYS) TARKOITETTUJEN TOIMINTOJEN JA PALVELUJEN KUVAUS

A osa:  Direktiivin 83 artiklassa tarkoitetut toiminnot ja palvelut

a)  Eritelty laskutus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskevan asiaankuuluvan lainsäädännön vaatimuksia noudattaen säätää eritellyn laskun perustasosta, jota yritysten on tarjottava loppukäyttäjille maksutta, jotta nämä voivat

  i) tarkistaa yleisen viestintäverkon käytöstä kiinteässä sijaintipaikassa ja/tai ääniviestintäpalvelujen tai 107 artiklaa sovellettaessa numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käytöstä aiheutuneet kulut sekä valvoa niitä; ja

  ii) seurata käyttöään ja kulujaan riittävästi ja näin valvoa kohtuullisessa määrin laskujaan.

Tarvittaessa loppukäyttäjille voidaan tarjota tarkempia erittelyjä kohtuullisin hinnoin tai maksutta.

Tällaisessa eritellyssä laskussa on erikseen mainittava tarjoajan tunnistetiedot sekä lisämaksullisista numeroista loppukäyttäjältä veloitettujen palvelujen tyyppi ja kesto.

Soittavalle loppukäyttäjälle maksuttomia puheluja, kuten puheluja auttavaan puhelimeen, ei yksilöidä soittavan loppukäyttäjän eritellyssä laskussa, mutta ne voidaan asettaa käyttöön muulla tavoin, kuten verkkorajapinnan välityksellä.

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat edellyttää, että operaattorit tarjoavat maksutta soittavan tilaajan tunnistuspalvelua.

b)  Valikoiva lähtevien puhelujen tai lisämaksullisten teksti- tai multimediaviestien esto maksutta tai muiden samankaltaisten sovellusten esto maksutta, jos se on teknisesti toteutettavissa

Tehtyään ääniviestintäpalveluja tai 107 artiklaa sovellettaessa numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja tarjoavalle yritykselle asiaa koskevan pyynnön loppukäyttäjä voi tämän toiminnon avulla maksutta estää tietyntyyppiset tai tietyntyyppisiin numeroihin lähtevät puhelut taikka lisämaksulliset teksti- tai multimediaviestit ja muut samankaltaiset sovellukset.

c)  Ennakkomaksujärjestelmät

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia yrityksiä tarjoamaan kuluttajille mahdollisuuden maksaa yleisen viestintäverkon liittymästä ja ääniviestintäpalvelujen tai 107 artiklaa sovellettaessa numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käytöstä ennakkoon.

d)  Liittymämaksujen suorittaminen maksuerinä

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia yrityksiä tarjoamaan kuluttajille mahdollisuuden maksaa yleisen viestintäverkon liittymämaksut maksuerinä.

e)  Laskujen laiminlyönti

Jäsenvaltioiden on annettava lupa toteuttaa yritysten esittämien laskujen maksamatta jättämisen johdosta erityisiä toimenpiteitä, joiden on oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä ja jotka on julkaistava. Näiden toimenpiteiden avulla varmistetaan, että loppukäyttäjiä varoitetaan asianmukaisesti ennalta palvelun mahdollisesta keskeyttämisestä tai verkkoyhteyden katkaisemisesta. Lukuun ottamatta petoksia ja tapauksia, joissa laskun maksu myöhästyy toistuvasti tai se jätetään toistuvasti maksamatta, edellä mainittujen toimenpiteiden avulla on varmistettava, sikäli kuin se on teknisesti toteutettavissa, että palvelun keskeyttäminen koskee ainoastaan kyseistä palvelua. Verkkoyhteys olisi voitava katkaista maksamattomien laskujen vuoksi vasta sen jälkeen, kun loppukäyttäjille on annettu asianmukainen varoitus. Jäsenvaltiot voivat sallia, että ennen verkkoyhteyden täydellistä katkaisua tarjotaan jonkin aikaa rajoitettua palvelua, jolloin on mahdollista soittaa ainoastaan puheluja, joista ei aiheudu maksuja loppukäyttäjälle (esim. hätäpuhelut numeroon 112).

f)  Hintaneuvonta

Loppukäyttäjät voivat tämän toiminnon avulla pyytää yritystä ilmoittamaan mahdollisesti tarjolla olevista vaihtoehtoisista edullisemmista hinnoista.

g)  Kulujen valvonta

Yritykset tarjoavat tämän toiminnon avulla muita, kansallisten sääntelyviranomaisten aiheellisiksi katsomia keinoja valvoa ääniviestintäpalvelujen tai 107 artiklaa sovellettaessa numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen kuluja, mukaan lukien maksuttomat ilmoitukset kuluttajille, jos kulutus on tavanomaisesta poikkeavaa tai liiallista.

B osa:  Direktiivin 107 artiklassa tarkoitetut toiminnot

Soittavan tilaajan tunnistus

Tämän toiminnon avulla puhelun vastaanottaja näkee soittajan numeron ennen vastaamista.

Toimintoa olisi tarjottava sovellettavaa henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskevaa lainsäädäntöä, erityisesti direktiiviä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), noudattaen.

Operaattoreiden olisi annettava tietoja ja signaaleja helpottamaan soittavan tilaajan tunnistuspalvelun ja äänitaajuusvalinnan tarjoamista jäsenvaltioiden rajojen yli siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista.

C osa:  Direktiivin 99 artiklassa tarkoitettujen numeron siirrettävyyttä koskevien säännösten täytäntöönpano

Vaatimusta, jonka mukaan kaikki loppukäyttäjät, joilla on kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvä numero, voivat halutessaan säilyttää numeronsa riippumatta siitä, mikä yritys palveluja tarjoaa, sovelletaan:

  a)  maantieteellisten numeroiden osalta määrätyssä sijaintipaikassa; ja

  b)  muiden kuin maantieteellisten numeroiden osalta missä tahansa sijaintipaikassa.

Tätä osaa ei sovelleta numeroiden siirtämiseen palveluja kiinteässä sijaintipaikassa tarjoavien verkkojen ja matkaviestinverkkojen välillä.

LIITE VII

YLEISPALVELUVELVOLLISUUKSIEN MAHDOLLISTEN NETTOKUSTANNUSTEN LASKEMINEN JA NIIDEN KATTAMIS- TAI JAKOJÄRJESTELMIEN KÄYTTÖÖN OTTAMINEN 84 JA 85 ARTIKLAN MUKAISESTI

A OSA:  NETTOKUSTANNUSTEN LASKEMINEN

Yleispalveluvelvollisuuksilla tarkoitetaan jäsenvaltion yritykselle asettamia velvollisuuksia, jotka koskevat 79, 81 ja 82 artiklassa säädettyä yleispalvelua.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on harkittava kaikkia kannustimia, joilla yritykset (yleispalvelun tarjoajiksi nimetyt tai muut) saadaan tarjoamaan yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvia palveluja kustannustehokkaasti. Yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten laskentaperusteena on erotus, joka saadaan vertaamalla yrityksen toiminnan nettokustannuksia yleispalveluvelvollisuuksien alaisena ja ilman yleispalveluvelvollisuuksia. On kiinnitettävä asianmukaista huomiota niiden kustannusten todenmukaiseen arviointiin, jotka yritys olisi päättänyt välttää, jos sillä ei olisi yleispalveluvelvollisuuksia. Nettokustannusten laskennassa olisi otettava huomioon yleispalvelua tarjoavan operaattorin saamat, myös aineettomat hyödyt.

Laskennan on perustuttava kustannuksiin, jotka aiheutuvat:

  i)  yksilöityjen palvelujen osatekijöistä, jos näitä palveluja voidaan tarjota ainoastaan tappiolla tai tavanomaisista kaupallisista ehdoista poikkeavin kustannuksin.

  Tämän kustannusluokkaan voi kuulua sellaisia palvelujen osatekijöitä kuin hätäpuhelinpalvelujen käyttöoikeus, tiettyjen maksullisten yleisöpuhelimien tarjonta, tiettyjen palvelujen tai laitteiden tarjonta vammaisille käyttäjille jne.

  ii)  tiettyjen loppukäyttäjien tai loppukäyttäjäryhmien palvelemisesta, jos heille voidaan tarjota palveluja ainoastaan tappiolla tai tavanomaisista kaupallisista ehdoista poikkeavin kustannuksin, kun otetaan huomioon tietyn verkon ja palvelun tarjoamisen kustannukset, siitä syntyneet tulot ja jäsenvaltion mahdollisesti asettama velvollisuus perustaa hinnat maantieteellisiin keskiarvoihin.

  Tähän kustannusluokkaan kuuluvat ne loppukäyttäjät tai loppukäyttäjäryhmät, joille yleispalveluvelvollisuuksista vapaa kaupallinen operaattori ei tarjoaisi palvelua.

Yleispalveluvelvollisuuksien tiettyjen osien nettokustannukset lasketaan erikseen, jottei mahdollisia suoria tai välillisiä hyötyjä ja kustannuksia lasketa kahteen kertaan. Yleispalveluvelvollisuuden yritykselle aiheuttamat kokonaisnettokustannukset on laskettava siten, että yleispalveluvelvollisuuksien erityisistä osatekijöistä aiheutuvat nettokustannukset lasketaan yhteen ja kaikki aineettomat hyödyt otetaan huomioon. Vastuu nettokustannusten tarkistamisesta on kansallisella sääntelyviranomaisella.

B OSA:  YLEISPALVELUVELVOLLISUUDEN NETTOKUSTANNUSTEN KATTAMINEN

Yleispalveluvelvollisuuksista mahdollisesti aiheutuvien nettokustannusten kattaminen tai rahoittaminen edellyttää, että tällaisten velvollisuuksien alaiseksi nimetyt yritykset saavat korvauksen palvelujen tarjoamisesta ei-kaupallisin ehdoin. Koska tällainen korvaus merkitsee varojen siirtoja, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne toteutetaan puolueettomasti, avoimesti, syrjimättömästi ja oikeasuhteisesti. Tämä tarkoittaa, että varojen siirrosta saa aiheutua mahdollisimman vähän kilpailun tai käyttäjien kysynnän vääristymistä.

Rahastoon perustuvan kustannustenjakojärjestelmän toiminnassa olisi 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti käytettävä avointa ja neutraalia maksujenkeräämistapaa, jolla vältetään vaara, että yrityksiltä peritään maksuja sekä panoksista että tuotoksista.

Rahastoa hallinnoivan riippumattoman elimen tehtävänä on periä maksut yrityksiltä, joiden katsotaan olevan velvollisia osallistumaan yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannuksiin kyseisessä jäsenvaltiossa, ja valvoa varojen siirtoa ja/tai hallinnollisia maksuja yrityksille, joilla on oikeus saada maksuja rahastosta.

LIITE VIII

96 ARTIKLAN MUKAISESTI JULKAISTAVAT TIEDOT

(AVOIMUUS JA TIETOJEN JULKAISEMINEN)

Kansallisen sääntelyviranomaisen on varmistettava, että tämän liitteen mukaiset tiedot julkaistaan 96 artiklan mukaisesti. Kansallisen sääntelyviranomaisen on päätettävä, mitkä merkitykselliset tiedot internetyhteyspalvelujen tarjoajien ja yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien on julkaistava ja mitkä tiedot kansallinen sääntelyviranomainen julkaisee itse, jotta varmistetaan, että kaikki loppukäyttäjät voivat tehdä tietoisia valintoja. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat edistää itsesääntely- tai yhteissääntelytoimia ennen velvoitteiden asettamista, jos tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

1.  Yrityksen yhteystiedot

2.  Tarjottavien palvelujen kuvaus

2.1.  Tarjottavien palvelujen laajuus ja kunkin tarjottavan palvelun pääominaisuudet, mukaan lukien tarjottavat palvelun laadun vähimmäistasot ja mahdolliset toimitettavan päätelaitteen käyttöä koskevat rajoitukset, jotka palveluntarjoaja on asettanut, sekä esteettömässä muodossa annettavat tiedot palvelun toiminnasta ja sen esteettömyysominaisuuksista ja -toiminnoista.

2.2.  Tarjottavien palvelujen hinnasto, mukaan lukien tiedot hinnastojen viestintämääristä (kuten datakatto, puheluminuuttien määrä ja tekstiviestien määrä) sekä ylimääräisten viestintäyksikköjen hinnoista, numeroista tai palveluista, joihin sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja, liittymien maksuista ja ylläpitomaksuista, kaikentyyppisistä käyttömaksuista, kohdennetuista ja erityishintajärjestelmistä ja mahdollisista lisämaksuista sekä päätelaitteesta aiheutuvista kustannuksista.

2.3. Tarjottavat myynnin jälkeiset palvelut ja ylläpitopalvelut sekä näiden yhteystiedot.

2.4. Sopimusten vakioehdot, mukaan lukien tapauksen mukaan sopimuksen kesto, sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta perittävät maksut, palveluyhdistelmien tai niiden osien irtisanomiseen liittyvät oikeudet sekä numeroiden ja muiden tunnisteiden siirrettävyyteen liittyvät menettelyt ja välittömät maksut.

2.5.  Loppukäyttäjille tarjottavat hätäpalvelujen saatavuustiedot ja soittajan sijaintitiedot. Jos yritys on numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoaja, hätäpalvelujen saatavuustiedot ja soittajan sijaintitiedot tai näiden tietojen tarjoamiseen liittyviä rajoituksia koskevat tiedot.

2.6.  Tiedot vammaisille käyttäjille tarkoitetuista tuotteista ja palveluista, mukaan lukien toiminnot, käytännöt, toimintaperiaatteet, menettelyt ja muutokset niiden palvelujen toiminnassa, joilla pyritään vastaamaan toimintarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin.

2.6 a.  Esteettömässä muodossa annettavat tiedot, joilla edistetään täydentävyyttä avustavien palvelujen kanssa.

3. Riitojenratkaisumenettelyt, mukaan lukien yrityksen itse laatimat menettelyt.

LIITE IX

PALVELUN LAATUA KOSKEVAT MUUTTUJAT

97 artiklassa tarkoitetut palvelun laatua koskevat muuttujat, määritelmät ja mittausmenetelmät

Tarjoajille, jotka tarjoavat liittymän yleiseen viestintäverkkoon

Numeroihin perustuville henkilöiden välisille viestintäpalveluille

  ETSIn asiakirjan EG 202 057-1 versionumero on 1.3.1 (heinäkuu 2008).

Internetyhteyspalveluille

Huomautus 1

Muuttujien avulla olisi voitava analysoida suorituskyky alueellisesti (vähintään Eurostatin laatiman tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) tasolla 2).

Huomautus 2

Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei näiden kahden muuttujan suorituskykyä koskevia ajantasaisia tietoja tarvitse koota, jos saatavilla on selvitys siitä, että palvelun suorituskyky näiden muuttujien osalta on tyydyttävä.

LIITE X

KULUTTAJILLE TARKOITETTUJEN LAITTEIDEN 105 ARTIKLASSA TARKOITETTU YHTEENTOIMIVUUS

1.  Yhteinen salausalgoritmi ja ilmaislähetysten vastaanottaminen

Tavanomaisten digitaalitelevisiosignaalien (eli maa-, kaapeli- tai satelliittilähetykset, jotka on ensisijaisesti tarkoitettu kiinteään vastaanottoon, kuten DVB-T, DVB-C tai DVB-S) vastaanottamiseen tarkoitettujen kuluttajille myytävien, vuokrattavien tai muulla tavoin unionissa saataville asetettavien laitteiden, jotka pystyvät purkamaan salattua digitaalitelevisiosignaalia, on pystyttävä

–  purkamaan kyseiset signaalit sellaisen yhteisen eurooppalaisen salausalgoritmin mukaisesti, jota hallinnoi tunnustettu eurooppalainen standardointiorganisaatio, nykyisin ETSI,

–  vastaanottamaan salaamattomina lähetetyt signaalit sillä edellytyksellä, että vuokralaitetta käytettäessä laitteen vuokraaja noudattaa asiaankuuluvaa vuokrasopimusta.

2.  Digitaalisten televisiovastaanottimien yhteentoimivuus

Kaikkiin digitaalisiin televisiovastaanottimiin, joiden kuvaruudun näkyvissä olevan osan läpimitta on suurempi kuin 30 cm ja jotka saatetaan unionin markkinoille myytäviksi tai vuokrattaviksi, on asennettava vähintään yksi avoin pistokeliitäntä (joko tunnustetun eurooppalaisen standardointiorganisaation standardoima tai tällaisen organisaation vahvistaman standardin mukainen tai alalla yleisesti tunnustetun eritelmän mukainen), johon voidaan helposti liittää oheislaitteita ja joka pystyy välittämään asiaankuuluvat digitaalitelevisiosignaalin osat, mukaan lukien interaktiivisiin ja ehdollisen käyttöoikeuden palveluihin liittyvät tiedot. Digitaalitelevisiovastaanotinten päätelaitteiden on oltava yhteentoimivia siten, että laitteita voidaan käyttää helposti uudelleen muiden palveluntarjoajien kanssa, jos se on teknisesti toteutettavissa.

2 a.  RADIOVASTAANOTTIMIEN TOIMINNALLISUUS

Radiovastaanotinten, jotka asetetaan markkinoille unionissa ... päivästä ...kuuta ... [päivä, jona tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä] alkaen, on pystyttävä vastaanottamaan maanpäällisiä digitaalisia ja analogisia radiolähetyksiä. Tätä kohtaa ei sovelleta edullisiin pienikokoisiin kuluttajille tarkoitettuihin radiolaitteisiin tai tuotteisiin, joissa vastaanotin on vain liitännäistoiminto. Sitä ei myöskään sovelleta Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) radio-ohjesäännön 1 artiklassa olevan määritelmän 56 mukaisiin radioamatöörien käyttämiin radiolaitteisiin.

LIITE XI

A osa:

Kumotut direktiivitja [luettelo niiden muutoksista]

(116 artiklassa tarkoitettu)

B osa:

Määräajat, joihin mennessä jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä [ja soveltamispäivä(t)]

(116 artiklassa tarkoitettu)

Liite XII

Vastaavuustaulukko

_____________